MAO:563/18

Asian tausta

Naantalin kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 4.1.2018 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta Kuparivuoren skeittiparkin laajentamista koskevasta rakennusurakasta.

Naantalin kaupungin yhdyskuntatekniikan päällikkö on 7.2.2018 tekemällään viranhaltijapäätöksellä numero 18/2018 valinnut Ramp Jam Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 40.000–80.000 euroa.

Hankintasopimus on allekirjoitettu 12.4.2018.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Ykkös Infra Oy on vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 1.330 euroa. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.750 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä.

Perusteet

Hankintayksikkö on toiminut asiassa hankintasäännösten vastaisesti, kun se ei ole valittajan pyynnöstä huolimatta jatkanut tarjousten jättämisen määräaikaa. Tästä johtuen valittaja ei ole ehtinyt tehdä tarjoustaan määräajassa.

Hankinnan kohdetta koskevat tarjoukset on tullut jättää 1.2.2018 kello 12 mennessä. Hankintayksikkö on kuitenkin 29.1.2018 toimittanut hankintaan liittyvän lisäkirjeen, jossa hankinnan kohteen laskentaperusteet ovat muuttuneet oleellisesti edullisemmiksi ja toisaalta hankintayksikkö on velvoittanut tarjoajat suunnittelemaan kohteen raudoituksen ja tarjoamaan kohteen omilla suunnitelmillaan. Tarjoajien olisi käytännössä pitänyt suunnitella ja laskea koko hankinnan kohde uudelleen. Tämä on ollut kohtuutonta. Hankintayksikkö ei ole kuitenkaan valittajan pyynnöstä huolimatta pidentänyt tarjousten jättämiselle varattua aikaa.

Lisäkirjeessä esitetystä uudesta suunnittelutehtävästä johtuen hankintayksikön saamat tarjoukset eivät ole myöskään olleet keskenään vertailukelpoisia. Raudoitustöiden suunnittelu yhdessä päivässä on johtanut siihen, että tarjoajien laskentaperusteet ovat eronneet toisistaan.

Hankinnan kohteen arvo on hankintailmoituksessa todetulla tavalla ylittänyt hankintasäännösten mukaisen kansallisen kynnysarvon, ja hankinnan kilpailutusta on muutoinkin päätetty hoitaa julkisena hankintana, kuten on kuulunutkin.

Vastine

Naantalin kaupunki on esittänyt, että hankintalaki ei tule sovellettavaksi kysymyksessä olevaan hankintaan sen ennakoidun ja tarjousten myötä toteutuneen arvon jäädessä alle hankintasäännösten mukaisen kansallisen kynnysarvon 150.000 euroa. Hankinnan ennakoitu arvo on kirjattu hankintailmoitukseen 40.000–80.000 euroksi. Ennakoitu arvo on näkynyt hankintayksikölle mutta ei tarjoajille. Hankintailmoitukseen on virheellisesti merkitty, että hankinnan ennakoitu arvo ylittää hankintasäännösten kansallisen kynnysarvon, vaikka näin ei ole ollut. Kysymys on ollut teknisestä kirjoitusvirheestä.

Mikäli hankintaan sovellettaisiin hankintalakia, hankintayksikön ei ole tarvinnut pidentää tarjousten laskemiseksi varattua aikaa, koska lisäkirjeen perusteella tarjouksen sisältöä tai siihen sisältyvää tarjouslaskentaa ei ole lisätty vaan vähennetty.

Valittaja on omaan harkintaansa perustuen jättänyt antamatta tarjouksen. Muut tarjoajat eivät ole ottaneet kantaa lisäkirjeeseen. Hankintayksikön saamat tarjoukset ovat olleet varsin lähellä toisiaan. Ne ovat olleet vertailukelpoisia, koska ratkaisuperusteena on ollut halvin hinta.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että hankintasopimus on laadittu tarjouspyyntöasiakirjoissa esitetyn vaihtoehto B:n mukaisesti. Kyseiselle vaihtoehdolle on ilmoitettu ennakoitu arvo. Asiassa on kuitenkin tosiasiallisesti kilpailutettu ensisijaisesti vaihtoehto A:n mukaista kokonaisuutta, jonka arvo on ylittänyt 150.000 euroa. Hankintamenettelyyn on tullut soveltaa hankintalakia.

Koska vaihtoehto B on rajattu siten, että sen hinta on vakiona 55.000 euroa ja tarjoaja on saanut itse määritellä sen sisällön laajuuden osalta, tarjoukset eivät ole tälläkään perusteella olleet keskenään vertailukelpoisia. Vaihtoehdon B mukaisesti solmittu sopimus on lisäksi tarjouspyynnön vastainen. Hankintasopimuksen muutokset ovat olleet kokonaisuudessaan merkittävässä roolissa, eivätkä ne ole olleet muiden tarjoajien tiedossa tarjouslaskennassa. Ne ovat olleet selkeitä kulueriä, jotka normaalisti lasketaan mukaan urakkahintaan. Koska sopimus on ollut tarjouspyynnön vastainen, tarjoukset eivät ole voineet olla vertailukelpoisia.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on antanut lisävastineen.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Valituksen tutkiminen

Hankintayksikkö on esittänyt, että julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettu laki (hankintalaki) ei tule sovellettavaksi kysymyksessä olevaan hankintaan, koska sen arvo on jäänyt alle hankintasäännösten mukaisen kansallisen kynnysarvon.

Hankinnan kohteena on ollut skeittiparkin laajentamista koskeva rakennusurakka. Hankintalain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rakennusurakoissa kansallinen kynnysarvo on 150.000 euroa. Kyseisen pykälän 2 momentin mukaan hankintalakia ei sovelleta hankintasopimuksiin tai käyttöoikeussopimuksiin, joiden ennakoitu arvo alittaa kansalliset kynnysarvot.

Hankintalain 154 §:n 1 momentin perusteella markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu sen tutkiminen, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai muiden sanotussa pykälässä mainittujen hankintasäännösten vastaisesti.

Asiassa on näin ollen ensimmäiseksi otettava kantaa hankinnan ennakoituun arvoon ja siihen, onko markkinaoikeus toimivaltainen tutkimaan valituksen.

Hankintalain 27 §:n 1 momentin mukaan hankinnan ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena on käytettävä suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Arvioinnin on perustuttava ilmoittamisajankohdan tai muun hankintamenettelyn alkamisajankohdan arvoon. Arvoa laskettaessa on otettava huomioon myös hankinnan mahdolliset vaihtoehtoiset toteuttamistavat ja hankintasopimukseen sisältyvät optio- ja pidennysehdot sekä ehdokkaille tai tarjoajille maksettavat palkkiot tai maksut.

Hankintalain 27 §:ää koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 118) mukaan hankinnan ennakoitua arvoa määritettäessä lähtökohtana olisi hankintayksikön oma arvio hankintasopimuksen arvosta. Toisaalta hankintayksikön on asianmukaisesti ja riittävän tarkasti asiaa selvittäen arvioitava hankinnan arvo, koska jos arvo on laskettu perusteettomasti väärin ja toteutuneiden tarjousten hinnat ylittävät merkittävästi hankintayksikön ennakoidun arvion ja kynnysarvo ylittyy, olisi hankinnasta julkaistava uusi ilmoitus.

Hankintayksikön 4.1.2018 julkaisemassa kansallisessa hankintailmoituksessa on todettu, että hankinnan ennakoitu arvo ylittää hankintalain 25 §:n kansallisen kynnysarvon. Julkaistusta hankintailmoituksesta ei ilmene hankinnan ennakoidun arvon tarkempaa määrää. Hankintayksikön toimittamassa hankintailmoituksessa on ilmoitettu hankinnan täsmällisenä arvona tai hintahaarukkana 40.000–80.000 euroa, mutta kyseinen kohta ei hankintayksikön mukaan ole näkynyt tarjoajille. Hankintayksikön mukaan hankintailmoituksen ilmoitus kansallisen kynnysarvon ylittymisestä on ollut tekninen kirjoitusvirhe.

Valituksen kohteena olevaa hankintaa koskevassa hankintapäätöksessä 7.2.2018 on todettu, että hankinnan kohteena olevaan skeittiparkin kehittämiseen on varattu vuoden 2018 talousarviossa 60.000 euroa. Hankintapäätöksen mukaan hankintayksikkö on pyytänyt ensisijaisesti tarjousta koko suunnitelman mukaisen skeittiradan rakentamisesta ja toissijaisesti urakoitsijan esittämästä kokonaisuudesta, jonka kustannus ei ylitä 55.000 euroa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hankintayksikkö on saanut kolme tarjousta, joista kahdessa on tarjottu molempia pyydettyjä vaihtoehtoja ja yhdessä vain ensisijaisesti pyydettyä, koko suunnitelmaa koskevaa vaihtoehtoa. Koko suunnitelmaa koskevat tarjoukset ovat olleet arvonlisäverottomilta arvoiltaan 82.490 euroa, 184.909 euroa ja 69.450 euroa. Urakoitsijan omaan suunnitelmaan perustuvat, toissijaisesti pyydetyt tarjoukset ovat olleet arvonlisäverottomilta arvoiltaan 53.200 euroa ja 55.000 euroa.

Hankintayksikön saamat tarjoukset ovat yhtä lukuun ottamatta alittaneet arvonlisäverottomilta arvoiltaan selvästi rakennusurakoita koskevan kansallisen kynnysarvon 150.000 euroa. Kynnysarvon ylittänyt tarjous on ollut yli kaksinkertainen muihin tarjouksiin verrattuna, ja sen voidaan katsoa siten olleen poikkeuksellisen korkea. Edellä todettu ja asiassa esitetty muu selvitys huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita katsoa hankintayksikön määrittäneen hankinnan ennakoitua kokonaisarvoa siten virheellisesti, että hankinnan ennakoidun arvon olisi katsottava ylittäneen hankintalain 25 §:n mukaisen rakennusurakoita koskevan kansallisen kynnysarvon.

Johtopäätös

Koska muutoksenhaun kohteena oleva hankinta ei kuulu hankintalain soveltamisalaan, valitus on jätettävä markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen ja Mirva Näsi sekä asessori Anu Pitkänen.

Huomaa

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 27.12.2018 taltionumero 6218.