MAO:146/17

Tampereen kaupunki - kalliokiviaineshankinta

julkinen hankinta - hankinta hankintayksikön sidosyksiköltä - markkinaoikeuden toimivalta

Diaarinumero: 2016/181
Antopäivä: 23.3.2017

ASIAN TAUSTA

Tampereen kaupunginhallitus on 14.9.2015 tekemällään päätöksellä § 369 päättänyt luovuttaa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle erilliseen sopimukseen perustuen alueet tulevalta Hiedanrannan kaupunginosasta kaivuumaiden ja louheen läjittämistä varten muun ohella siten, että kaupunki maksaa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle 810.000 euroa alueelle toimitetusta 140.530 kuutiometriä käsittävästä louhe-erästä.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

A, B ja C ovat vaatineet, että Tampereen kaupunki määrätään maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna laittomasta hankinnasta 350.000 euroa sekä valittajille hyvitysmaksua. Lisäksi A on vaatinut, että Tampereen kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Tampereen kaupunki ei ole kilpailuttanut kalliokiviaineshankintaa lainkaan. Julkisen hankinnan kynnysarvo on ylittynyt kaikilla kriteereillä mitattuna.

Vastine

Vaatimukset

Tampereen kaupunki on vaatinut, että valitus hylätään. Lisäksi kaupunki on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 525 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Valituksen kohteena ollutta hankintaa ei ole tullut kilpailuttaa, sillä kyse on ollut niin sanotusta sidosyksikköhankinnasta.

Tampereen kaupunginhallitus on päätöksellään 14.9.2015 § 369 päättänyt maksaa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle 810.000 euroa 140.530 kuutiometriä käsittävästä louhe-erästä toimitettuna sisältäen massojen vastaanottopaikan ja penkkojen ylläpidon kaiken toimitetun maa-aineksen osalta. Lopullisen kauppahinnan on ollut tarkoitus määräytyä toimitetun louhepenkan tarkastusmittausten perusteella.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on ollut Tampereen kaupungin sidosyksikkö. Tampereen kaupunki on valvonut yksikköä yhdessä muiden kuntien kanssa samalla tavoin kuin se on valvonut omia toimipaikkojaan, ja yksikkö on harjoittanut pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksikköjen kanssa, joiden määräysvallassa se on ollut.

Vastaselitys

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ei ole ollut Tampereen kaupungin sidosyksikkö. Sairaanhoitopiiri on ollut täysin itsenäinen juridinen henkilö. Se tosiasia, että Tampereen kaupunki on ollut kyseisen kuntayhtymän osakas, ei ole oikeuttanut jättämään hankintaa kilpailuttamatta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiaan sovellettavan julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007; hankintalaki) 94 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu tutkia, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai sen nojalla annettujen säännösten taikka pykälässä mainittujen muiden säännösten vastaisesti. Markkinaoikeuden toimivallan edellytyksenä on siten se, että markkinaoikeudelle tehdyssä valituksessa esitetyt vaatimukset koskevat hankintalaissa tarkoitettua hankintaa.

Asiassa on edellä todettu huomioon ottaen ensin ratkaistavana, onko valituksenalainen Tampereen kaupunginhallituksen 14.9.2015 tekemä päätös louhe-erän ostamisesta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä sisältänyt ratkaisun hankintalaissa tarkoitetusta hankinnasta, jota koskevan valituksen tutkiminen kuuluu markkinaoikeuden toimivaltaan.

Hankintalain 5 §:n 1 kohdan mukaan hankintalaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä hankintasopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan. Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 50/2006 vp s. 50) mukaan organisaation sisäisiä sopimuksia ei yleensä ole katsottava hankintasopimuksiksi, eivätkä ne siten kuulu kilpailuttamisvelvoitteen alaan.

Hankintalain 10 §:n mukaan lakia ei sovelleta hankintoihin, jotka hankintayksikkö tekee siitä muodollisesti erilliseltä ja päätöksenteon kannalta itsenäiseltä yksiköltä, jos hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa valvoo yksikköä samalla tavoin kuin se valvoo omia toimipaikkojaan ja jos yksikkö harjoittaa pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on.

Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 61) on viimeksi mainitun pykälän osalta viitattu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja todettu, että arvioitaessa hankintayksikön ja sidosyksikön välistä suhdetta ratkaiseva merkitys on unionin tuomioistuimen käytännön mukaisesti annettava yksiköiden oikeudelliselle erillisyydelle sekä päätöksenteon itsenäisyydelle. Jos hankinnat tehdään muodollisesti erilliseltä yksiköltä, sidossuhdetta on arvioitava hankintayksikön määräys- ja valvontavallan laajuuden sekä sidosyksikön toiminnan kohdistumisen kannalta. Edellytysten täyttyminen on arvioitava tapauskohtaisesti. Hankintalain esitöistä (s. 61–63) ilmenee, että hankintalain 10 §:n sääntely perustuu unionin tuomioistuimen sidosyksikköhankintoja koskevaan oikeuskäytäntöön.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että viranomaiset voivat käyttää edellä tarkoitettua määräysvaltaa myös yhdessä (esimerkiksi tuomio 10.9.2009, C-573/07, Sea, EU:C:2009:532, 63 kohta). Toiminnan kohdistumisen osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä puolestaan ilmenee, että toiminnan pääosaa koskeva vaatimus voi täyttyä, vaikka yksikkö ei välttämättä harjoita pääosaa toiminnastaan näihin julkisyhteisöihin lukeutuvan tietyn julkisyhteisön kanssa, vaan näiden julkisyhteisöjen kanssa kokonaisuutena otettuna (esimerkiksi tuomio 11.5.2006, C-340/04, Carbotermo ja Consorzio Alisei, EU:C:2006:308, 70 ja 71 kohta).

Valituksessa on esitetty, ettei Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ole ollut Tampereen kaupungin sidosyksikkö, koska kuntayhtymä on ollut itsenäinen oikeushenkilö. Pelkkä kaupungin osakkuus kuntayhtymässä ei ole oikeuttanut jättämään hankintaa kilpailuttamatta. Kaupunki on puolestaan esittänyt, että se on valvonut kuntayhtymää yhdessä muiden kuntien kanssa samalla tavoin kuin se on valvonut omia toimipaikkojaan, ja kuntayhtymä on harjoittanut pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksikköjen kanssa, joiden määräysvallassa se on ollut.

Markkinaoikeus toteaa, että kunta voi kuntalain 8 §:n 1 momentin mukaan järjestää sille laissa säädetyt tehtävät itse tai sopia järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle. Lain 49 §:n 1 momentin mukaan kunnat tai kuntayhtymät voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. Kuntalain 8 luvusta ilmenee, että kuntayhtymä on oikeushenkilö, jossa määräysvaltaa käyttävät sen jäsenenkunnat. Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 63) on todettu, että kuntayhtymän lakisääteisten tehtävien osalta kysymys ei ole kunnan toimintojen siirtämisestä kunnan ulkopuolelle.

Markkinaoikeus toteaa olevan selvää, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on sellainen yksikkö, jossa Tampereen kaupunki käyttää määräys- ja valvontavaltaa hankintalain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi selvää on, että sanottu kuntayhtymä harjoittaa pääosaa toiminnastaan pykälässä tarkoitetulla tavalla niiden kuntien kanssa, joiden määräysvallassa se on.

Edellä olevan perusteella markkinaoikeus katsoo, että valituksenalaisessa päätöksessä on ollut kysymys hankintalain 10 §:ssä tarkoitetusta hankinnasta hankintayksikön sidosyksiköltä. Sen vuoksi hankintaan ei ole tullut soveltaa hankintalakia, eikä valituksen tutkiminen kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan ja valitus on siten jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian lopputulos huomioon ottaen A saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, jos Tampereen kaupunki joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. A on näin ollen velvoitettava korvaamaan Tampereen kaupungin oikeudenkäyntikulut, jotka ovat määrältään kohtuulliset.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja hylkää A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

A velvoitetaan korvaamaan Tampereen kaupungin oikeudenkäyntikulut 525 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Sami Myöhänen ja Pertti Lenkkeri.

HUOMAA

Asiasta valitettu. Asia ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 7.6.2017 taltionumero 2768.

 
Julkaistu 27.3.2017