MAO:761-762/14

ASIAN TAUSTA

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (jäljempänä myös sairaanhoitopiiri) hallitus on 3.3.2014 tekemällään päätöksellä § 39 päättänyt kilpailuttaa Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen (jäljempänä myös sairaanhoitoalue) ensihoitopalvelut. Inkoon kunta on 27.3.2014 tehnyt sanotusta päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jossa se on vaatinut, että sairaanhoitopiirin hallitus päättää, että Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen (jäljempänä myös pelastuslaitos) kanssa solmitaan yhteistoimintasopimus ensihoitopalvelujen järjestämisestä kaudelle 1.1.2015-31.12.2017 sekä kahdelle vuoden optiokaudelle.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus on 7.4.2014 tekemällään päätöksellä § 61 kumonnut 3.3.2014 tekemänsä päätöksen § 39 ja päättänyt muun ohella, että ensihoitopalvelusta tehdään Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen osalta sopimus Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen kanssa ajalle 1.1.2015-31.12.2017 sisältäen option kahdesta lisävuodesta.

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ilmoituksen mukaan muutoksenhaun kohteena olevassa päätöksessä tarkoitettu yhteistoimintasopimus on allekirjoitettu 27.5.2014.

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ilmoituksen mukaan Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen kanssa tehdyn yhteistoimintasopimuksen vuosittainen ennakoitu arvonlisäveroton arvo on noin 3.000.000 euroa. Muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen mukaiselta kaudelta ennakoitu arvo on näin ollen noin 12.000.000 euroa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus asiassa diaarinumero 2014/466

Vaatimukset

Ekenäs Sjuktransport Ab on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen sekä toteaa muutoksenhaun kohteena olevan yhteistoimintasopimuksen tehottomaksi ja kieltää sen täytäntöönpanon sekä määrää Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle tehottomuusseuraamuksen ja määrää sen maksamaan valtiolle seuraamusmaksun. Ekenäs Sjuktransport Ab on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymää korjaamaan virheellisen menettelynsä kilpailuttamalla kysymyksessä olevat hankinnat julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti.

Ekenäs Sjuktransport Ab on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa sairaanhoitopiirin korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 8.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Sairaanhoitopiiri on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti tehdessään pelastuslaitoksen kanssa ensihoitopalveluita koskevan yhteistoimintasopimuksen. Kun hankinta on tehty kilpailuttamatta, on kysymys ollut laittomasta suorahankinnasta. Ekenäs Sjuktransport Ab:llä on asiassa valitusoikeus, koska se on ensihoito- ja potilassiirtoja tuottava yritys, joka olisi voinut osallistua tarjouskilpailuun, mikäli sellainen olisi järjestetty.

Kysymyksessä oleva yhteistoimintasopimus on luonteeltaan ostopalvelusopimus eli hankintasäännösten piiriin kuuluva hankintasopimus. Yhteistoimintasopimuksessa ei ole kysymys hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä sidosyksikköhankinnasta tai hankintaviranomaisten välisestä yhteistyöstä. Ensihoitopalvelun järjestäminen ei kuulu pelastuslaitosten, vaan sairaanhoitopiirin vastuulle eikä kysymys näin ollen ole sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteisen tehtävän hoidosta. Terveydenhuoltolain yhteistoimintaa koskeva säännös ei oikeuta toiselta julkisen vallan organisaatiolta tehtävää suorahankintaa.

Ekenäs Sjuktransport Ab on aikaisemmin huolehtinut kysymyksessä olevalla alueella ensihoitopalveluista ammattitaitoisesti ja kustannustehokkaasti. Päättäessään hankkia ensihoitopalvelut pelastuslaitokselta sairaanhoitopiiri on toiminut vastoin tarkoituksenmukaisuuden vaatimuksia. Päätösasiakirjojen perustelut eivät sisällä muun ohella asianmukaista yksityisen ensihoidon ja julkisena ostopalveluna toteutettavan ensihoidon kustannusten vertailua. Vertailukelpoisen tilanteen saavuttaminen edellyttäisi pelastuslaitoksen yhtiöittämistä, jolloin myös se voisi osallistua tarjouskilpailuun hankintasäännösten mukaisesti. Huomionarvoista on, että esimerkiksi Raaseporin kaupungin sairaanhoitopiirille muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen valmisteluvaiheessa antaman lausunnon mukaan sairaankuljetustoiminnan siirtäminen yksityisiltä pelastuslaitokselle tulee korottamaan kaupungin kustannuksia lähes kaksinkertaisiksi.

Valitus asiassa diaarinumero 2014/477

Vaatimukset

Kb Hangö Sjuktransport – Hangon Sairaankuljetus Ky on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen sekä velvoittaa Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän viipymättä järjestämään asiassa tarjouskilpailun. Kb Hangö Sjuktransport – Hangon Sairaankuljetus Ky on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus määrää Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle seuraamusmaksun sekä lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään välittömästi asian ratkaisusta lukien.

Kb Hangö Sjuktransport – Hangon Sairaankuljetus Ky on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 10.012,60 eurolla viivästyskorkoineen.

Sairaanhoitopiiri on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti tehdessään pelastuslaitoksen kanssa ensihoitopalveluita koskevan yhteistoimintasopimuksen. Kysymyksessä oleva yhteistoimintasopimus on luonteeltaan ostopalvelusopimus eli hankintasäännösten piiriin kuuluva hankintasopimus ja kun sanottu palveluhankinta on tehty kilpailuttamatta, on kysymys ollut laittomasta suorahankinnasta.

Kb Hangö Sjuktransport – Hangon Sairaankuljetus Ky:llä on asiassa valitusoikeus, koska se on ensihoito- ja potilassiirtoja tuottava yritys, joka olisi voinut osallistua tarjouskilpailuun, mikäli sellainen olisi järjestetty.

Kansallinen terveydenhuoltolaki ei voi ohittaa Euroopan unionin lainsäädäntöä ja laki julkisista hankinnoista on ensisijainen suhteessa terveydenhuoltolakiin.

Sairaanhoitopiirillä ei ole minkäänlaista asemaa pelastuslaitoksessa, joka on Espoon kaupungin liikelaitos. Kysymyksessä on siten kaksi erillistä yksikköä, jotka eivät voi tehdä hankintoja toisiltaa ilman kilpailutusta. Sairaanhoitopiirillä ei ole määräysvaltaa pelastuslaitokseen eikä kysymyksessä siten ole sidosyksikkösuhde. Ensihoitopalvelun järjestäminen ei kuulu pelastuslaitosten, vaan sairaanhoitopiirin vastuulle eikä kysymys näin ollen ole myöskään sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen välisestä kilpailuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle jäävästä niin sanotusta horisontaalisesta yhteistyöstä. Ensihoitopalveluja ei lisäksi Euroopan unionin valtiontukisääntelyn johdosta edes saa tilata pelastuslaitokselta.

Sairaanhoitopiiri ei ole käyttänyt hyväkseen olemassa olevia kilpailuttamismahdollisuuksia ja se on hankintasäännösten tarkoitusten vastaisesti päätöksellään kasvattanut voimakkaasti julkisten varojen käyttöä. Sairaanhoitopiirin menettely on ollut tahallista.

Vastineet

Vaatimukset

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on asiassa diaarinumero 2014/466 vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja hylkää siinä esitetyt oikeudenkäyntikuluvaatimukset ja toissijaisesti, että valitus hylätään. Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on vaatinut lisäksi, että markkinaoikeus velvoittaa Ekenäs Sjuktransport Ab:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla viivästyskorkoineen asian ratkaisupäivästä lukien.

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on asiassa diaarinumero 2014/477 vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja hylkää siinä esitetyt oikeudenkäyntikuluvaatimukset ja toissijaisesti, että valitus hylätään. Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on vaatinut lisäksi, että markkinaoikeus velvoittaa Kb Hangö Sjuktransport – Hangon Sairaankuljetus Ky:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla viivästyskorkoineen asian ratkaisupäivästä lukien.

Sairaanhoitopiiri on asioissa diaarinumerot 2014/466 ja 2014/477 antanut vaatimusten perusteiden osalta keskenään samansisältöiset vastineet.

Perusteet

Yhteistoimintasopimuksessa ei ole kysymys hankintasäännöksissä tarkoitetusta hankintasopimuksesta, vaan ensihoitopalvelun järjestämisestä terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentin mukaisessa yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen kanssa. Uuden hankintadirektiivin perusteella yhteistyösopimus voi kuitenkin tulla myös sidosyksikköpoikkeuksen piiriin, vaikka pelastuslaitos ei olekaan suoraan sairaanhoitopiirin määräysvallassa.

Yhteistoimintasopimus koskee ensihoitopalvelujen järjestämistä sairaanhoitopiirin Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen kuntien eli Raaseporin, Hangon ja Inkoon alueella. Yhteistoimintasopimus ei koske sairaaloiden ja muiden laitosten välisiä potilassiirtoja.

Pelastustoimen järjestämisvastuu kuuluu kunnille. Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen kuntien pelastustointa hoitaa Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos, jonka isäntäkuntana on Espoon kaupunki. Sairaanhoitoalueen muodostavat Raaseporin kaupunki, Hangon kaupunki ja Inkoon kunta, jotka ovat myös Länsi-Uudenmaan pelastustoimen yhteistoimintasopimuksen osapuolia yhdessä pelastustoimen alueen muiden kuntien kanssa. Pelastustoiminnassa Raaseporin päivystysalue vastaa Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoaluetta.

Yhteistoimintasopimuksen tarkoituksena on lakisääteisen julkisoikeudellisen palvelun järjestäminen yhteistyössä eikä sen tarkoituksena ole tuottaa osapuolille taloudellista hyötyä tai voittoa. Yhteistoimintasopimuksen mukaisista palveluista sairaanhoitopiiri/sairaanhoitoalue maksaa pelastuslaitokselle vuosittain maksuosuuden, joka kattaa sopimuksen mukaisesta palvelusta aiheutuvat todelliset pelastuslaitoksen kustannukset. Pelastuslaitos ilmoittaa sairaanhoitopiirille kaikki muualta saamansa maksut ja korvaukset (Kansaneläkelaitokselta, asiakkailta ja vakuutusyhtiöiltä) sekä erikseen ne tehtävät, joissa maksua ei syystä tai toisesta ole saatu perittyä. Tilikaudella muodostunut yli- tai alijäämä tasataan heinäkuun kuukausierän yhteydessä.

Sairaanhoitoalue toimittaa pelastuslaitoksen sopimuksen mukaisiin yksiköihin tarvittavat, ensihoidon vastuulääkärin määrittelemät lääkkeet ja infuusionesteet veloituksetta. Sairaanhoitopiiri vastaa omalta osaltaan perus- ja hoitotason ensihoitajien ja ensivastehenkilöstön täydennys- ja ylläpitokoulutuksen suunnittelusta ja järjestämisestä sekä samoin omalta osaltaan heidän tasonsa mukaisen ammattitaidon arvioinnista ja testaamisesta. Sairaanhoitopiiri ei veloita antamistaan koulutuspalveluista pelastuslaitosta.

Pelastuslaitos vastaa ensihoitopalvelun ajoneuvojen ja niiden varustuksen hankinnasta, toimivuudesta ja toimintakunnosta sekä toiminnassa tarvittavien päivystystilojen hankinnasta ja ylläpidosta. Samoin pelastuslaitos vastaa valmiutta ja tasoa varten tarpeellisen ja soveltuvan henkilöstön palkkaamisesta sekä siitä aiheutuvista velvollisuuksista.

Sen lisäksi, että sopimustasolla ensihoitopalvelun järjestäminen toteutetaan yhteistoiminnassa, toteutetaan yhteistoimintaa hallinnon ja operatiivisen toiminnan eri tasoilla. Keskeisimmät yhteistyön osa-alueet ovat ensihoidon vastuulääkärin ja pelastuslaitoksen tiivis yhteistoiminta, koulutustoiminta, palvelutasosuunnittelu, hätäkeskusyhteistyö ja vastesuunnittelu, laadunhallinta- ja potilasturvallisuustyö sekä ensihoidon suuronnettomuus- yhteistyöryhmän toiminta.

Ensihoitoa koordinoimaan, kehittämään ja valvomaan perustetaan Länsi Uudenmaan ensihoidon ohjausryhmä, johon kuuluvat sairaanhoitoalueen ja pelastuslaitoksen nimeämät henkilöt.

Pelastuslaitos ei yhtiöittämisvelvollisuus huomioon ottaen lähtökohtaisesti voi osallistua ensihoitopalvelua koskevaan kilpailutukseen, koska sen katsottaisiin silloin toimivan markkinoilla, eikä myöskään tätä koskevien kuntalain poikkeussäännösten voida katsoa soveltuvan käsillä olevaan tilanteeseen.

Kuultavan lausunnot

Espoon kaupunki/Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on asiassa diaarinumero 2014/466 vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja toissijaisesti, että valitus hylätään. Espoon kaupunki/Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on vaatinut lisäksi, että markkinaoikeus velvoittaa Ekenäs Sjuktransport Ab:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Espoon kaupunki/Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on asiassa 2014/477 vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja toissijaisesti että valitus hylätään. Espoon kaupunki/Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on vaatinut lisäksi, että markkinaoikeus velvoittaa Kb Hangö Sjuktransport – Hangon Sairaankuljetus Ky:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Kuultava on lausunnoissaan esittänyt muun ohella, ettei sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen välisessä yhteistoimintasopimuksessa ole kysymys hankintasäännöksissä tarkoitetusta hankinnasta, vaan terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentin mukaisesta yhteistoiminnasta. Yhteistoimintasopimus täyttää hankintasäännösten osalta niin sanotun horisontaalisen yhteistyön kriteerit.

Vastaselitys asiassa diaarinumero 2014/466

Ekenäs Sjuktransport Ab on esittänyt muun ohella, että yhteistoimintasopimus on hankintasopimus siitä riippumatta, tavoitteleeko pelastuslaitos sopimuksella voittoa.

Vastaselitys asiassa diaarinumero 2014/477

Kb Hangö Sjuktransport – Hangon Sairaankuljetus Ky on esittänyt muun ohella, että pelastuslaitoksella ei ole kysymyksessä olevassa järjestelyssä minkäänlaista vastuuta kustannuksistaan. Menettely tulee siten aiheuttamaan veronmaksajille tuntuvia lisäkustannuksia vaikuttamatta nykyiseen toimintaan millään tavalla. Vastaavat toimintaedellytykset kuin pelastuslaitoksen kanssa olisivat toteutettavissa yksityisten palveluntarjoajien kanssa.

Asiassa ei ole kysymys sairaanhoitopiirin omasta toiminnasta tai lakiin perustuvasta yhteistoimintavelvoitteesta eikä myöskään yhteistoiminnasta kuntalain ja hankintalain edellyttämin tavoin. Muutoksenhaun kohteena oleva päätös on myös kuntalain vastainen. Yhteistoimintasopimus ei täyttäisi sidosyksikköpoikkeuksen edellytyksiä myöskään uuden hankintadirektiivin valossa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 94 §:ssä on säädetty markkinaoikeuden määräämistä seuraamuksista. Säännöksen perusteella markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu sen tutkiminen, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai muiden kyseisessä lainkohdassa mainittujen julkista hankintaa koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti.

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus on 7.4.2014 tekemällään päätöksellä § 61 päättänyt, että ensihoitopalvelusta tehdään Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen osalta sopimus Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen kanssa ajalle 1.1.2015-31.12.2017 sekä kahdelle yhden vuoden optiokaudelle.

Päätöksessä tarkoitettu yhteistoimintasopimus on allekirjoitettu 27.5.2014 ja se koskee ensihoitopalveluja, jotka kuuluvat hankintalain liitteen B mukaisten toissijaisten palveluhankintojen ryhmään 25 terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut. Sopimuksesta käy ilmi, että ensihoitopalveluun lukeutuu myös ensivastetoiminta palvelutasopäätöksessä päätetyn mukaisesti. Sairaanhoitopiirin ilmoituksen mukaan sopimuksen vuosittainen ennakoitu arvonlisäveroton arvo on noin 3.000.000 euroa. Muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen mukaisen sopimuskauden ennakoitu arvo on siten noin 12.000.000 euroa. Sopimuksen arvo ylittää selvästi hankintalain 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen palveluhankintoja koskevan EU-kynnysarvon.

Muutoksenhaun kohteena olevan sairaanhoitopiirin päätöksen osalta on näin ollen arvioitava sitä, onko päätöksessä tarkoitetussa järjestelyssä eli yhteistoimintasopimuksessa kysymys hankintalaissa tarkoitetusta hankinnasta, jota koskevan valituksen tutkiminen kuuluu markkinaoikeuden toimivaltaan. Tältä osin on arvioitava ensinnäkin sitä, onko osapuolten välillä tehty yhteistoimintasopimus hankintalain 5 §:n 1 ja 4 kohdissa tarkoitettu sopimus, jonka tarkoituksena on palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan.

Mikäli kysymyksessä katsotaan olevan hankintalain 5 §:ssä tarkoitettu hankintasopimus, on seuraavaksi arvioitava, jääkö yhteistoimintajärjestely kuitenkin jonkin kilpailuttamisvelvoitetta koskevan poikkeuksen nojalla hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että tällaisiin poikkeuksiin kuuluvat yhtäältä niin sanotut sidosyksikköhankinnat sekä toisaalta viranomaisten välinen yhteisen julkisen tehtävän suorittamiseksi perustettu niin sanottu horisontaalinen yhteistyö.

Mikäli yhteistoimintajärjestely kuuluu hankintasäännösten soveltamisalaan ja markkinaoikeus on näin ollen toimivaltainen tutkimaan valitukset, on tämän jälkeen arvioitava vielä sairaanhoitopiirin menettelyn hankintasäännösten mukaisuutta sekä asiassa mahdollisesti määrättäviä seuraamuksia.

2. Yhteistoimintasopimuksen keskeinen sisältö

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä/Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalue ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos ovat muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen mukaisesti 27.5.2014 tehneet yhteistoimintasopimuksen, joka on sopimuksen kohdan 2 mukaan terveydenhuoltolain 39 §:ssä tarkoitettu sopimus ensihoitopalvelun järjestämisestä yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen kanssa Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella (sairaanhoitopiirin jäsenkunnat Raasepori, Hanko, Inkoo).

Yhteistoimintasopimuksen kohteena ovat ensihoitopalveluun kuuluvat kiireelliset ensihoidon tehtävät ja ensivastetoiminta. Sopimuksen mukaan ensihoitopalveluun kuuluu ensivastetoiminta siten kuin siitä on päätetty sairaanhoitopiirin palvelutasopäätöksessä.

Yhteistoimintasopimuksen mukaan se on tehty lakisääteisen julkisoikeudellisen palvelun järjestämiseksi yhteistoiminnassa, eikä sopimuksen tarkoituksena ole tuottaa osapuolille taloudellista hyötyä taikka voittoa.

Osapuolet sopivat yhteistoimintasopimuksella ensihoitopalveluiden toteuttamisesta ja toiminnan kehittämisestä yhteisesti Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella. Yhteistoimintasopimuksen tarkoituksena on varmistaa ja ylläpitää Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen ensihoitovalmius ja hoitaa palveluntoteutus ensisijaisesti hätäkeskuksen välittämien A-D ensihoito- ja ensivastetehtävien osalta.

Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen pelastustointa hoitaa Länsi Uudenmaan pelastuslaitos, joka on liikelaitos isäntäkuntanaan Espoon kaupunki. Raaseporin kaupunki, Hangon kaupunki ja Inkoon kunta ovat Länsi-Uudenmaan pelastustoimen yhteistoimintasopimuksen osapuolia yhdessä alueen muiden kuntien kanssa ja muodostavat Länsi Uudenmaan pelastustoimen Raaseporin alueen.

Yhteistoimintasopimuksen kohdassa 4 on todettu muun ohella, että pelastuslaitos vastaa yhteistoimintasopimuksen sekä palvelutasopäätöksen mukaisen ensihoitopalvelukokonaisuuden toteuttamisesta. Pelastuslaitos vastaa sanotun kohdan mukaan muun ohella ensihoito-organisaatiosta, alaistensa työntekijöiden henkilöstöhallinnosta, ensihoitopalvelun operatiivisen valmiuden ylläpidosta, ensihoitopalveluun tarvittavasta kalustosta ja ajoneuvoista sekä viestiliikennejärjestelmistä lukuun ottamatta samassa sopimuskohdassa mainittuja sairaanhoitopiirille ja sairaanhoitoalueelle kuuluvia tehtäviä.

Mainitun sopimuskohdan mukaan osapuolten vastuut on esitetty yksityiskohtaisesti liitteessä 2. Liitteen mukaan sairaanhoitopiirin ja sairaanhoitoalueen tehtäviin ja vastuisiin kuuluu muun ohella osallistuminen yhteistoimintasopimuksessa mainitun toiminnan kehittämiseen, seurantaan ja valvontaan sekä tutkimustyöhön sekä vastaaminen osaltaan ensihoidon lääketieteellisestä johtamisesta. Sairaanhoitopiirin tehtävinä ja vastuina on sopimuksessa mainittu lisäksi muun ohella vastata ensihoitopalvelun operatiivisesta johtamisesta sairaanhoitoalueella sekä omalta osaltaan perus- ja hoitotason ensihoitajien ja ensivastehenkilöstön täydennys- ja ylläpitokoulutuksen suunnittelusta ja järjestämisestä sekä samoin omalta osaltaan heidän tasonsa mukaisen ammattitaidon arvioinnista ja testaamisesta. Sairaanhoitoalue ei veloita antamistaan koulutuspalveluista pelastuslaitosta. Sairaanhoitoalueen velvollisuutena on myös suorittaa pelastuslaitokselle kuukausittain sopimuksen liitteen 6 mukaiset korvaukset.

Pelastuslaitos puolestaan vastaa liitteen 2 mukaan muun ohella ensihoitopalvelun yksiköiden ja niiden varusteiden hankinnasta, toimivuudesta ja toimintakunnosta sekä toiminnassa tarvittavien päivystystilojen hankinnasta ja ylläpidosta. Pelastuslaitos vastaa myös sovittua valmiutta ja tasoa varten tarpeellisen ja soveltuvan henkilöstön palkkaamisesta sekä siitä aiheutuvista velvollisuuksista sekä sovitun valmiuden ylläpidosta ja tasosta sekä ensihoidosta ja siitä, että ensihoidon vastuulääkärin tai hänen nimeämänsä edustajan ohjeita noudatetaan. Pelastuslaitos vastaa omalta osaltaan myös hoito- ja perustason ensihoitajien sekä ensivastehenkilöstön perehdyttämisestä, täydennys- ja ylläpitokoulutuksen suunnittelusta ja järjestämisestä sekä samoin omalta osaltaan heidän ammattitaitonsa arvioinnista ja testaamisesta. Pelastuslaitos on velvollinen osallistumaan yhteistoimintasopimuksessa mainitun toiminnan kehittämiseen, seurantaan sekä käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa tutkimustyöhön.

Taloutta ja kustannusten jakoa koskevan sopimuskohdan 6 mukaan yhteistoimintasopimuksen mukainen ensihoitopalvelu järjestetään omakustannusperiaatetta noudattaen. Tavoitteena on toteuttaa ensihoitopalvelut yhteistyössä laadukkaasti ja taloudellisesti sekä turvata palvelun toteutuksen edellytykset ja häiriötön ensihoitovalmius. Molempien osapuolten ensihoitopalvelun kustannukset on esitetty eriteltyinä liitteessä 6.

Sanotun liitteen mukaan sairaanhoitopiiri/sairaanhoitoalue maksaa pelastuslaitokselle yhteistoimintasopimuksen mukaisesta toiminnasta vuosittain maksuosuuden, jonka määrästä sovitaan viimeistään edellisen kalenterivuoden elokuun loppuun mennessä. Sovittava maksuosuus kattaa yhteistoimintasopimuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvat pelastuslaitoksen kustannukset. Pelastuslaitos ilmoittaa sairaanhoitopiirille kaikki muualta saamansa maksut ja korvaukset (kansaneläkelaitokselta, asiakkailta ja vakuutusyhtiöitä tai kunnilta) kolmesti vuodessa sekä erikseen ne tehtävät, joissa maksua ei syystä tai toisesta ole saatu perittyä. Tilikaudella muodostunut yli- tai alijäämä tasataan seuraavan vuoden tammikuun 15. päivään mennessä. Pelastuslaitoksen tulee toimittaa sairaanhoitopiirille/sairaanhoitoalueelle joulukuun loppuun mennessä kirjanpidon tietoihin perustuva arvio tasauslaskutuksen tarpeesta ja suuruudesta.

Yhteistoimintasopimuksen kohdan 7 mukaan pelastuslaitoksen ensihoitohenkilöstö on pelastuslaitoksen palveluksessa ja työ- tai virkasuhteessa Espoon kaupunkiin. Kohdan 8 mukaan pelastuslaitoksen ensihoitopalvelun operatiiviseen toimintaan tarvitsema kalusto ja varusteet ovat pelastuslaitoksen hallinnassa ja pelastuslaitos vastaa niiden hankinnoista ja tarvittavista investoinneista. Sopimuksen kohdan 9 mukaan pelastuslaitokset voivat ensivastetoiminnan osalta tehdä yhteistoimintasopimuksen liitteessä 1 mainittujen sopimuspalokuntien kanssa.

Yhteistoimintasopimuksen kohdassa 13 on todettu, että sen lisäksi, että sopimustasolla ensihoitopalvelun järjestäminen toteutetaan yhteistoiminnassa, toteutetaan yhteistoimintaa hallinnon ja operatiivisen toiminnan eri tasoilla. Keskeisimmät yhteistyön osa-alueet ovat ensihoidon vastuulääkärin ja pelastuslaitoksen tiivis yhteistoiminta, koulutustoiminta, palvelutasosuunnittelu, hätäkeskusyhteistyö ja vastesuunnittelu, laadunhallinta ja potilasturvallisuustyö sekä ensihoidon suuronnettomuus- yhteistyöryhmän toiminta.

Ensihoitoa koordinoimaan, kehittämään ja valvomaan perustetaan Länsi Uudenmaan sairaanhoitoalueen ensihoidon ohjausryhmä, johon kuuluvat sairaanhoitoalueen ja pelastuslaitoksen nimeämät henkilöt.

Yhteistoimintasopimus tulee sopimuksen kohdan 15 mukaan voimaan 1.1.2015 ja se on voimassa 31.12.2017 saakka.

3. Pelastustoimen järjestäminen Länsi-Uudenmaan pelastustoimen alueella

Espoon, Karjaan, Karkkilan, Kauniaisten, Hangon, Lohjan ja Tammisaaren kaupungit sekä Inkoon, Karjalohjan, Kirkkonummen, Nummi-Pusulan, Pohjan, Sammatin, Siuntion ja Vihdin kunnat ovat 3.12.2002 allekirjoittamassaan 1.1.2004 voimaan tulleessa Länsi Uudenmaan pelastustoimen yhteistoimintasopimuksessa sopineet alueen pelastustoimen järjestämisestä valtioneuvoston vahvistamalla Länsi-Uudenmaan pelastustoimialueella.

Sopimuksen 1 §:n mukaan alueen pelastustoimen hallinnosta vastaa Espoon kaupunki, jonka ylläpitämä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos vastaa pelastustoimilain (561/1999) 4 §:n mukaisten tehtävien hoitamisesta Länsi-Uudenmaan alueella.

Länsi-Uudenmaan pelastustoimi jaetaan kolmeen toimialueeseen: Espoon toimialue, Lohjan toimialue ja Tammisaaren toimialue. Espoon toimialueeseen kuuluvat Espoon ja Kauniaisten kaupungit, sekä Kirkkonummen kunta. Lohjan toimialueeseen kuuluvat Karkkilan ja Lohjan kaupungit sekä Karjalohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin, Siuntion ja Vihdin kunnat. Tammisaaren toimialueeseen kuuluvat Hangon, Karjaan ja Tammisaaren kaupungit sekä Inkoon ja Pohjan kunnat.

Pelastuslaitos vastaa erikseen säädetyllä ja johtosäännössä tai toimintaohjeessa määrätyllä tavalla sopijakuntien väestönsuojeluun kuuluvien tehtävien koordinoinnista, öljyvahinkojen torjunnasta ja vaarallisten aineiden valvonnasta, osallistumisesta meri- ja järvipelastus- tai muuhun pelastuspalveluun, yhteistoiminnasta sopijakuntien muiden toimialojen kanssa kalusto- ja muun avun saamiseksi pelastustoimessa ja toimialan soveltuvan virka-avun antamisesta muille viranomaisille. Lisäksi pelastuslaitos voi hoitaa kuntien sairaankuljetukset erikseen sovittavin tavoin.

Sopimuksen 2 §:n mukaan pelastuslaitoksen hallintoa varten Espoon kaupunginvaltuusto asettaa toimikaudekseen alueen pelastuslautakunnan, joka toimii kaupunginhallituksen alaisena. Pelastuslautakunnassa on kymmenen jäsentä ja kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Jäsenistä ja varajäsenistä kuusi nimetään Espoon toimialueelta, kaksi Lohjan toimialueelta ja kaksi Tammisaaren toimialueelta.

Sopimuksen 3 §:n mukaan sopijakuntien yhteisyöelimenä on neuvottelukunta, joka toimii neuvoa-antavana elimenä muun muassa toiminnan suunnittelua, talousarviota, investointien valmistelua ja palvelutason määrittelyä koskevissa asioissa. Neuvottelukuntaan kuuluvat kaikki sopijakuntien kunnanjohtajat tai heidän määräämänsä.

Sopimuksen 4 §:n mukaan pelastuslaitoksen johtajana toimii pelastusjohtaja, joka on virkasuhteessa Espoon kaupunkiin.

Sopimuksen 5 §:n mukaan pelastuslaitoksen aloittaessa toimintansa sopijakuntien pelastustoimen henkilöstö siirtyy Espoon kaupungin palvelukseen. Espoo perustaa uuden organisaation virat ja toimet.

Sopimuksen 6 §:n mukaan pelastustoimen palvelutason tulee vastata kuntien alueella esiintyviä onnettomuusuhkia.

Taloudenhoitoa koskevan 11 §:n mukaan pelastuslaitoksen talouden hoidosta vastaa Espoon kaupunki.

4. Ensihoitopalvelujen järjestämisvastuu ja alueen pelastuslaitoksen tehtävät

Ensihoitopalvelun järjestämistä koskevan terveydenhuoltolain 39 §:n 1 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä alueensa ensihoitopalvelu. Terveydenhuoltolaki (2010/1326) on tullut voimaan 1.5.2011, ja sen 1 §:n mukaan lakia sovelletaan kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa säädetyn kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvan terveydenhuollon toteuttamiseen ja sisältöön. Ensihoitopalveluun sisältyvien toimintojen järjestämisvastuu on terveydenhuoltolain säätämisen myötä siirtynyt kunnilta sairaanhoitopiirien kuntayhtymille. Sanotun lain 79 §:n voimaantulo- ja siirtymäsäännöksen mukaan ensihoitopalvelu on tullut viimeistään 1.1.2013 järjestää lain 39 §:n mukaisesti.

Sairaanhoitopiirille siirtyneen ensihoitopalvelun järjestämisvastuun taustalla on edelleen sen jäsenkuntien erikoissairaanhoitolain 3 §:n 1 momenttiin perustuva velvollisuus huolehtia kuntalaisten tarpeellisesta erikoissairaanhoidosta, joka terveydenhuoltolain 3 §:n 3 kohdan mukaan pitää sisällään muun ohella ensihoitoon kuuluvat terveydenhuollon palvelut. Tämän velvoitteen mukaisen erikoissairaanhoidon järjestämiseksi kunnan on erikoissairaanhoitolain 3 §:n 1 momentin mukaan kuuluttava johonkin sanotun lain 7 §:ssä mainittuun sairaanhoitopiirin kuntayhtymään.

Terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää ensihoitopalvelun alueellaan tai osassa sitä hoitamalla toiminnan itse, järjestämällä ensihoitopalvelun yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen tai toisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa taikka hankkimalla palvelun muulta palvelun tuottajalta.

Ensihoitopalveluun sisältyy terveydenhuoltolain 40 §:n 1 momentin mukaan:

1) äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan kiireellinen hoito ensisijaisesti terveydenhuollon hoitolaitoksen ulkopuolella lukuun ottamatta meripelastuslaissa tarkoitettuja tehtäviä ja tarvittaessa potilaan kuljettaminen lääketieteellisesti arvioiden tarkoituksenmukaisimpaan hoitoyksikköön;
2) ensihoitovalmiuden ylläpitäminen;
3) tarvittaessa potilaan, hänen läheisensä ja muiden tapahtumaan osallisten ohjaaminen psykososiaalisen tuen piiriin;
4) osallistuminen alueellisten varautumis- ja valmiussuunnitelmien laatimiseen suuronnettomuuksien ja terveydenhuollon erityistilanteiden varalle yhdessä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa; ja
5) virka-avun antaminen poliisille, pelastusviranomaisille, rajavartioviranomaisille ja meripelastusviranomaisille niiden vastuulla olevien tehtävien suorittamiseksi.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi päättää palvelutasopäätöksessä ensivastetoiminnan sisällyttämisestä osaksi ensihoitopalvelua. Ensivastetoiminnalla tarkoitetaan hätäkeskuksen kautta hälytettävissä olevan muun yksikön kuin ambulanssin hälyttämistä äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan tavoittamisviiveen lyhentämiseksi ja yksikön antamaa hätäensiapua, joka on määritelty ensihoidon palvelutasopäätöksessä.

Pelastuslain tavoitteena on mainitun lain 1 §:n mukaan parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Lain tavoitteena on myös, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti.

Kuntien vastuusta pelastustoimesta on säädetty pelastuslain 24 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan kunnat vastaavat pelastustoimesta yhteistoiminnassa pelastustoimen alueilla (alueen pelastustoimi) siten kuin mainitussa laissa tarkemmin säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto päättää maan jakamisesta pelastustoimen alueisiin. Pykälän 3 momentin mukaan pelastustoimen alueeseen kuuluvilla kunnilla tulee olla sopimus pelastustoimen järjestämisestä. Pelastuslain 25 §:n 1 momentin mukaan pelastustoimen tehtävien hoitamista varten alueen pelastustoimella tulee olla pelastuslaitos.

Alueen pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtäviä koskevan pelastuslain 27 §:n 2 momentin mukaan pelastuslaitoksen tulee huolehtia alueellaan:

1) pelastustoimelle kuuluvasta ohjauksesta, valistuksesta ja neuvonnasta, jonka tavoitteena on tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäiseminen ja varautuminen onnettomuuksien torjuntaan sekä asianmukainen toiminta onnettomuus- ja vaaratilanteissa ja onnettomuuksien seurausten rajoittamisessa;
2) pelastustoimen valvontatehtävistä;
3) väestön varoittamisesta vaara- ja onnettomuustilanteessa sekä siihen tarvittavasta hälytysjärjestelmästä;
4) pelastustoimintaan liittyvistä tehtävistä.

Pelastuslain 32 §:n 1 momentin mukaan pelastustoimintaan kuuluu muun ohella onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen.

Pelastuslain 27 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan pelastuslaitos voi pykälän 2 momentissa säädetyn lisäksi suorittaa ensihoitopalveluun kuuluvia tehtäviä, jos ensihoitopalvelun järjestämisestä yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kesken on sovittu terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentin perusteella.

Terveydenhuoltolain esitöiden (HE 90/2010 vp s. 131) lain 39 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännös toiminnan järjestämisestä yhteistoiminnassa tarkoittaa lakiin perustuvaa yhteistoimintavelvoitetta, niissä tilanteissa, joissa sairaanhoitopiiri sopii yhteistoiminnasta alueen pelastustoimen tai toisten sairaanhoitopiirien kanssa. Tämä säännös yhteistoiminnasta mahdollistaa esitöiden mukaan sairaanhoitopiirien yhteistoiminnan tai yhteistoiminnan pelastuslaitoksen kanssa ensihoitopalvelun järjestämisessä ilman yhtiöittämisvelvoitetta. Esitöissä on todettu, että jotta toiminnan voidaan katsoa hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvaan kuntien väliseen yhteistoimintaan, sen tulee perustua sopimukseen toiminnan järjestämisestä yhteisesti sopimuspuolten kesken, eikä toiminnan tavoitteena ole voiton tavoittelu. Tältä osin hallituksen esityksessä on viitattu Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuun asiassa komissio v. Saksa (C-480/06). Silloin kun sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ja alueen pelastuslaitos järjestävät palvelun yhteistoiminnassa sopimukseen perustuen, pelastuslaitos ei voi kuitenkaan samanaikaisesti toimia markkinoilla ja myydä palvelujaan yhteistoimintasopimuksen ulkopuolisille tahoille.

Sanotun pykälän esitöissä (HE 90/2010 vp s. 133) on todettu edelleen muun ohella, että ensihoitopalvelun järjestämisellä yhteistyössä alueen pelastustoimen kanssa saavutettaisiin merkittäviä hyötyjä muun muassa henkilöstön ja kaluston käytön osalta. Silloin kun pelastustoimi hoitaa ensihoito- ja ensivastetehtäviä, pelastuslaitoksella on käytössään henkilöstöä, joka pystyy toimimaan myös perustason ensihoitotehtävissä. Esitöissä on todettu edelleen, että pelastuslaitosten ylläpitämät resurssit ovat hyödynnettävissä terveydenhuoltoviranomaisten resurssien lisänä ensihoitotehtäviin suuronnettomuus- ja terveydenhuollon erityistilanteiden hoitamisessa ja niihin varautumisessa. Näissä tilanteissa pelastustoimen valmiudessa oleva henkilöstö on käytettävissä ensihoitotehtäviin lyhyellä varoitusajalla. Vastaavasti pelastustoimen ylläpitämää kalustoa varajärjestelyineen voidaan käyttää kustannustehokkaasti suuronnettomuus- ja erityistilanteissa.

5. Oikeudellinen arviointi

5.1. Hankintasopimuksen määritelmä ja sen soveltuminen yhteistoimintasopimukseen

Sairaanhoitopiiri ja pelastuslaitos ovat esittäneet, että yhteistoimintasopimukset jäävät hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle siitä syystä, että kysymys on ensihoitopalvelujen järjestämisestä terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin yhteistoiminnassa alueen pelastuslaitoksen kanssa.

Markkinaoikeus toteaa, että sairaanhoitopiirin yhteistoiminta alueen pelastustoimen kanssa on terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentissa esitetty yhtenä vaihtoehtona ensihoitopalvelun järjestämiseksi. Pykälästä ei kuitenkaan johdu, että sairaanhoitopiirin ja alueen pelastuslaitosten välinen ensihoitopalvelua koskeva yhteistyö kaikissa tapauksissa jäisi hankintasäännösten ja niihin sisältyvän kilpailuttamisvelvoitteen ulkopuolelle.

Hankintalain 5 §:n 1 kohdan mukaan mainitussa laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä hankintasopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan. Pykälän 4 kohdan mukaan hankintalaissa tarkoitetaan palveluhankintasopimuksella muuta kuin julkista rakennusurakkaa tai julkista tavarahankintaa koskevaa sopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen.

Hankintalailla on sen 1 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan pantu täytäntöön julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (hankintadirektiivi). Hankintalakia tulkittaessa on siten otettava huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen hankintadirektiivin tulkintaa koskeva oikeuskäytäntö.

Hankintadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan "julkisia hankintoja koskevilla sopimuksilla" tarkoitetaan rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia, jotka on tehty yhden tai useamman hankintaviranomaisen välillä ja joiden tarkoituksena on tässä direktiivissä tarkoitettu rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että hankintadirektiivissä säädettyjen julkisten hankintamenettelyjen soveltamiseksi riittää hankintadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan lähtökohtaisesti, että on tehty sopimus vastiketta vastaan yhtäältä hankintaviranomaisen ja toisaalta tästä oikeudellisesti erillisen henkilön välillä (ks. esim. tuomio Datenlotsen Informationssysteme, C-15/13, EU:C:2014:303, 24 kohta).

Arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä unionin hankintasääntelyn soveltamisalaan kuuluva hankintasopimus, ei Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ole merkitystä yhtäältä sillä, että hankintaviranomaisen sopimuskumppani on itsekin hankintaviranomainen. Merkitystä ei toisaalta ole myöskään sillä, ettei asianomainen yksikkö ensisijaisesti tavoittele voittoa, ettei sillä ole yritysrakennetta, tai ettei se toimi jatkuvasti markkinoilla. Unionin tuomioistuin on katsonut lisäksi, että sopimus on katsottava hankintadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi "rahallista vastiketta vastaan" tehdyksi sopimukseksi, vaikka sopimuksesta maksettava vastike rajoittuisi ainoastaan sopimuksen kohteena olevasta palvelusta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen (tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., C-159/11, EU:C:2012:817 26 ja 29 kohta; tuomio Piepenbrock, C-386/11, EU:C:2013:385, 29 ja 31 kohta).

Yhteistoimintasopimuksen pääasiallisena sisältönä on järjestää sairaanhoitopiirin järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvan ensihoitopalvelun toteuttaminen sairaanhoitoalueella siten, että pelastuslaitos tuottaa sanotut palvelut ja sairaanhoitopiiri puolestaan suorittaa pelastuslaitokselle korvauksen tästä aiheutuneista kustannuksista.

Yhteistoimintasopimuksessa noudatetaan niin sanottua omakustannusperiaatetta, jonka mukaan suoritettava korvaus kattaa yksinomaan ensihoitopalvelun toteuttamisesta pelastuslaitokselle aiheutuvat kustannukset. Korvauksessa huomioidaan muun ohella suoritukset, jotka pelastuslaitos vastaanottaa ensihoitopalvelun perusteella esimerkiksi Kansaneläkelaitokselta tai palvelun kohteena olevalta henkilöltä.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella markkinaoikeus katsoo, että yhteistoimintasopimus on oikeudellisesti erillisten yksiköiden välinen sopimus, joka on katsottava hankintasäännöksissä tarkoitetuksi "rahallista vastiketta vastaan" tehdyksi sopimukseksi. Arvioinnissa ei tältä osin ole merkitystä sillä, että pelastuslaitos on itsekin hankintaviranomainen tai että sopimuksen mukaan sille maksettava vastike rajoittuu ainoastaan sopimuksen kohteena olevasta palvelusta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen.

Yhteistoimintasopimusta on siten pidettävä hankintalain 5 §:ssä tarkoitettuna palveluhankintasopimuksena, ja kysymyksessä oleva yhteistoimintajärjestely kuuluu siten lähtökohtaisesti hankintalain soveltamisalaan ja kilpailuttamisvelvollisuuden piiriin.

5.2. Kilpailuttamisvelvollisuudesta tehtävät poikkeukset ja niiden soveltamisen kriteerit

Sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen voidaan katsoa viitanneen myös siihen, että yhteistoimintasopimus täyttää yhtäältä niin sanottua horisontaalista yhteistyötä, mutta toisaalta myös sidosyksikköpoikkeusta koskevat kriteerit ja että se jää näin ollen hankintasäännösten soveltamisalan ja kilpailuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä esitetyin tavoin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hankintasopimus jää julkisia hankintoja koskevan unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle kahdentyyppisissä tapauksissa (tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 33 kohta; tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 31–32 ja 34–36 kohta).

Kyse on ensinnäkin niin sanotuista sidosyksikköhankinnoista, eli hankintasopimuksista, jotka julkisyhteisö on tehnyt siihen nähden oikeudellisesti erillisen oikeushenkilön kanssa, kun mainitulla julkisyhteisöllä on tähän oikeushenkilöön vastaava määräysvalta kuin sillä on omiin yksikköihinsä ja kun tämä oikeushenkilö harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavan julkisyhteisön tai sen omistavien julkisyhteisöjen kanssa (ks. tuomio Teckal, C-107/98, EU:C:1999:562, 50 kohta; tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 32 kohta; tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 34 kohta). Hankintalain 10 § sisältää sidosyksikköhankintoja koskevan säännöksen, jonka mukaan lakia ei sovelleta hankintoihin, jotka hankintayksikkö tekee siitä muodollisesti erilliseltä ja päätöksenteon kannalta itsenäiseltä yksiköltä, jos hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa valvoo yksikköä samalla tavoin kuin se valvoo omia toimipaikkojaan ja jos yksikkö harjoittaa pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on.

Toiseksi unionin tuomioistuin on katsonut, että hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävät määrätyin edellytyksin sopimukset, joilla aloitetaan sellainen julkisyhteisöjen välinen yhteistyö, jolla varmistetaan niille yhteisen julkisen palvelun tehtävän suorittaminen (niin sanottu horisontaalinen yhteistyö) (tuomio komissio v. Saksa, C 480/06, EU:C:2009:357, 37 kohta; tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 34 kohta; tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 34 kohta).

Euroopan unionin tuomioistuin on soveltanut sanottua poikkeusta edellä mainitussa asiassa komissio v. Saksa (C-480/06) antamassaan tuomiossa, jossa se katsoi, että arvioitavana ollut neljän Ala-Saksin piirikunnan ja Hampurin kaupungin puhtaanapitolaitoksen välillä tehty sopimus jäi hankintasäännösten mukaisen kilpailuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle, kun sillä aloitettiin paikallisten julkisyhteisöjen välinen yhteistyö, jolla varmistettiin paikallisten julkisyhteisöjen niille yhteisen julkisen palvelun tehtävän eli jätteistä huolehtimisen suorittaminen.

Unionin tuomioistuin on sanotussa ratkaisussa viitannut muun ohella oikeuskäytännössä vahvistettuun viranomaisten mahdollisuuteen suorittaa yleisen edun mukaisia tehtäviään omilla voimavaroillaan, ilman että niiden tarvitsisi turvautua ulkoisten yksiköiden apuun sekä mahdollisuuteen suorittaa näitä tehtäviä myös yhdessä muiden viranomaisten kanssa (tuomion 45 kohta oikeustapausviittauksineen). Tuomiossa on edelleen kiinnitetty huomiota yhtäältä siihen, ettei yhteisön oikeudessa mitenkään edellytetä viranomaisilta tietyn oikeudellisen muodon käyttämistä, kun ne suorittavat yhdessä niiden julkisien palvelun tehtäviä. Toisaalta tällaisella viranomaisten välisellä yhteistyöllä ei tuomioistuimen mukaan saateta kyseenalaiseksi julkisia hankintoja koskevien yhteisöjen säännösten päätavoitetta eli palvelujen vapaata liikkuvuutta ja avaamista vääristymättömälle kilpailulle kaikissa jäsenvaltioissa, koska tämän yhteistyön toteuttamista säätelevät ainoastaan yleisen edun mukaisten päämäärien tavoittelulle ominaiset seikat ja vaatimukset ja koska hankintadirektiivissä 92/50 tarkoitettu asianomaisten yhdenvertaisen kohtelun periaate taataan siten, ettei yhdellekään yksityiselle yritykselle anneta etua sen kilpailijoihin nähden (tuomion 47 kohta oikeustapausviittauksineen).

Asiassa arvioitavana olleen sopimuksen kohde on tuomioistuimen mukaan muodostunut pääasiallisesti Hampurin kaupungin puhtaanapito osaston sitoumuksesta antaa kyseisten neljän piirikunnan käyttöön vuosittain 120.000 jätetonnin käsittelykapasiteetti niiden jätteiden hyödyntämiseksi lämmöntuotannossa kysymyksessä olevassa jätteidenkäsittelylaitoksessa. Vastineeksi jätteidensä käsittelystä sanotussa laitoksessa piirikuntien on sopimuksen mukaan tullut suorittaa Hampurin kaupungin puhtaanapito-osastolle vuosittainen maksu, jonka laskutapa ja maksuehdot on määritetty sopimuksessa (tuomion 39 ja 40 kohta). Sopimuksessa on määrätty myös tietyistä suoraan julkisen palvelun kohteeseen liittyvistä sitoumuksista. Hampurin kaupunki on ottanut vastatakseen suurimman osan niistä palveluista, jotka ovat sen kyseisten neljän piirikunnan kanssa tekemän sopimuksen kohteena, ja piirikunnat ovat antaneet Hampurin kaupungin puhtaanapito-osaston käyttöön sen jätteidenkäsittelykapasiteetin, jota ne eivät itse käytä. Piirikunnat ovat sitoutuneet myös hyväksymään sijoituspaikoilleen polttamisessa syntyvää hyödyntämiskelvotonta jätettä suhteessa niiden toimittamien jätteiden määriin (tuomion 42 kohta).

Sopimuksen mukaan sopimusosapuolten on tullut tarpeen vaatiessa avustaa toisiaan niiden lakisääteisten jätteistä huolehtimista koskevan velvollisuuden täyttämisessä. Sopimuksessa on muun muassa määrätty, että tietyissä olosuhteissa, kuten kyseisen laitoksen ollessa tilapäisesti ylikuormitettu, piirikunnat sitoutuvat vähentämään toimittamiensa jätteiden määrää ja suostuvat siten rajoittamaan oikeuttaan käyttää polttolaitosta (tuomion 42 kohta).

Kysymyksessä olevaa sopimusta arvioidessaan unionin tuomioistuin on kiinnittänyt huomiota muun ohella siihen, että sopimuksen kohteena oleva tehtävä, eli jätteistä huolehtiminen, liittyy jätehuoltoa koskevaan yhteisön sääntelyyn, joka sisältää pyrkimyksen jätteiden käsittelemisestä mahdollisimman lähellä sijaitsevassa laitoksessa (tuomion 37 kohta).

Tuomioistuin on todennut myös, että sopimusta on arvioitava kuntienvälisen yhteistyömenettelyn toteuttamisena siihen osallistuvien tahojen välillä ja että siihen sisältyy edellytyksiä, joilla voidaan varmistaa jätteistä huolehtimista koskevan tehtävän hoitaminen. Sopimuksella on pyritty mahdollistamaan se, että Hampurin kaupunki rakentaa ja antaa käytettäväksi jätteidenkäsittelylaitoksen suotuisammissa taloudellisissa olosuhteissa sen ansiosta, että lähialueen piirikunnat osallistuvat hankkeeseen jätteitä toimittamalla, mikä mahdollistaa 320.000 tonnin kapasiteetin saavuttamisen. Laitoksen rakentamisesta on tästä syystä päätetty ja se on toteutettu vasta kyseisten neljän piirikunnan sovittua laitoksen käyttämisestä ja vastaavista sitoumuksistaan.

Euroopan komissio on julkaissut 4.10.2011 päivätyn valmisteluasiakirjan julkisia hankintoja koskevan EU:n oikeuden soveltamisesta hankintaviranomaisten välisiin suhteisiin ("julkisen sektorin sisäinen yhteistyö") (Sisämarkkinoiden ja palveluiden pääosaston epävirallinen käännös asiakirjasta Commission staff working paper concerning the application of EU public procurement law to relations between contracting authorities (public-public cooperation) 4.10.2011, SEC (2011) 1169, final). Asiakirjassa on viitattu edellä mainittuun unionin tuomioistuimen ratkaisuun otsikon 3.3. "Julkisten tehtävien yhteistä hoitoa koskeva ei-institutionalisoitu/horisontaalinen yhteistyö" alaotsikon "Aidon yhteistyön erottaminen tavanomaisesta julkisesta hankintasopimuksesta" alla. Asiakirjassa on tältä osin todettu, että sanotun tuomion mukaan yhteistyön tarkoituksena on huolehtia yhdessä sellaisen julkisen tehtävän hoidosta, jota kaikkien yhteistyökumppanien on hoidettava. Tehtävän yhteiselle hoidolle on ominaista sopimuskumppanien osallistuminen ja keskinäiset velvoitteet, mikä tuottaa keskinäisiä synergiaetuja. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että jokainen yhteistyökumppani osallistuisi varsinaiseen tehtävän hoitoon yhtä suurella panoksella, sillä yhteistyö voi perustua tehtävien jakamiseen tai tietynlaiseen erikoistumiseen. Sopimuksella on kuitenkin oltava yhteinen tavoite: saman tehtävän yhteinen hoito.

Sittemmin Euroopan unionin tuomioistuin on käsitellyt horisontaalisen yhteistyön edellytysten täyttymistä muun ohella asioissa C-159/11 Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym. sekä C-386/11 Piepenbrock. Sanotuissa asioissa antamissaan tuomioissa unionin tuomioistuin on täsmentänyt sallitun yhteistyön edellytyksiä. Edellä viitatussa oikeuskäytännössä muodostuneiden kriteerien mukaan yhteisen julkisen tehtävän hoitoon tähtäävä yhteistyö jää siten hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle, mikäli tätä koskevat sopimukset on tehty ainoastaan julkisyhteisöjen välillä ilman yksityisen tahon osallistumista, mikäli niillä ei aseteta mitään yksityistä palveluntarjoajaa kilpailijoihinsa nähden etuoikeutettuun asemaan ja mikäli niillä aloitetun yhteistyön toteuttamista säätelevät ainoastaan yleisen edun mukaisten päämäärien tavoittelulle ominaiset seikat ja vaatimukset (tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 35 kohta; tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 37 kohta).

Sanotut kriteerit ovat kumulatiivisia niin, että julkisyhteisöjen välinen sopimus voi jäädä julkisia hankintoja koskevan unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle kysymyksessä olevan poikkeuksen perusteella ainoastaan, jos sopimus täyttää ne kaikki (tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 36 kohta; tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 38 kohta). Tuomioistuin on lisäksi kysymyksessä olevaa poikkeusta soveltaessaan viitannut siihen, ettei kysymyksessä olevaan järjestelyyn ole ryhdytty tarkoituksena kiertää julkisia hankintoja koskevia sääntöjä (edellä mainittu tuomio komissio v. Saksa, EU:C:2009:357, 48 kohta).

Kilpailuttamisvelvollisuudesta tehtävien poikkeusten soveltamisen arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan julkisia hankintoja koskevien unionin oikeuden sääntöjen päätavoite on hankintojen avaaminen vääristymättömälle kilpailulle kaikissa jäsenvaltioissa rakennusurakoiden toteuttamisen, tavaroiden hankinnan ja palvelujen suorittamisen aloilla. Tämä merkitsee sitä, että kaikilla hankintaviranomaisilla on velvollisuus soveltaa asiaa koskevia unionin oikeuden sääntöjä silloin, kun siinä säädetyt edellytykset täyttyvät. Näin ollen kaikkia tämän velvollisuuden soveltamiseen tehtäviä poikkeuksia on tulkittava suppeasti (ks. esimerkiksi tuomio Datenlotsen Informationssysteme, EU:C:2014:303, 22-23 kohta oikeustapausviittauksineen).

Markkinaoikeus toteaa, että muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen sekä yhteistoimintasopimuksen sisältö ja sekä valittajien että sairaanhoitopiirin asiassa esittämä huomioon ottaen asiassa on hankintasäännösten soveltumisen osalta ensisijaisesti kysymys siitä, täyttääkö arvioitavana oleva yhteistoimintajärjestely niin sanotun horisontaalisen yhteistyön kriteerit ja jääkö se siten tällä perusteella hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

5.3. Horisontaalisen yhteistyön kriteerien täyttymisen arviointi

Markkinaoikeus toteaa ensiksi, että yhteistoimintasopimuksessa, jonka osapuolina ovat kuntien muodostama sairaanhoitopiiri/sairaanhoitoalue ja pelastuslaitos, on kysymys yksinomaan yleisen edun mukaisia tarpeita tyydyttämään perustettujen julkisyhteisöjen välisestä järjestelystä.

Valittajat ovat esittäneet muun ohella, ettei yhteistoimintasopimus kuitenkaan täytä horisontaalisen yhteistyön kriteerejä, koska pelastuslaitoksella ei ole velvollisuutta järjestää sopimuksen kohteena olevia ensihoitopalveluja, vaan ne kuuluvat yksinomaan sairaanhoitopiirin järjestämisvastuulle. Kysymys ei näin ollen ole osapuolten yhteistyöstä niille yhteisen julkisen palvelun tehtävän suorittamiseksi.

Arvioitaessa kysymystä siitä, koskeeko yhteistoimintasopimus sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteisen julkisen palvelun tehtävän toteuttamista on otettava huomioon muun ohella pelastuslaitoksen toiminnan tarkoitus ja sen tehtävät yhteistoimintasopimuksen sisältöön nähden.

Asiassa on sinänsä selvää, että yhteistoimintajärjestelyn kohteena olevat ensihoitopalvelut, joihin ensivastepalvelut voidaan edellä esitetyin tavoin palvelutasopäätöksessä sisällyttää, kuuluvat terveydenhuoltolain nojalla sairaanhoitopiirin järjestämisvelvollisuuden piiriin, eikä pelastuslaitoksella ole niiden osalta lakiin perustuvia velvoitteita. Toisaalta ensihoitopalvelut on kuitenkin pelastuslaissa nimenomaisesti mainittu alueen pelastuslaitoksen tehtäväkenttään kuuluviksi pelastuslaitoksen ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän välisessä yhteistoimintatilanteessa. Tätä yhteistoimintaa on edellä viitatuissa terveydenhuoltolain esitöissä perusteltu merkittävillä, muun ohella henkilöstön ja kaluston käyttöön liittyvillä hyödyillä esimerkiksi suuronnettomuus- ja terveydenhuollon erityistilanteiden hoidossa ja niihin varautumisessa.

Muutoksenhaun kohteena olevasta päätöksestä käy ilmi, että sairaanhoitopiiri on perustellut yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa samansuuntaisilla kaluston ja henkilöstön käyttöön ja muun ohella henkilöstön koulutukseen liittyvillä hyödyillä. Myös Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtokunta on 19.12.2013 tekemäänsä päätökseen § 43, jolla se on osaltaan päättänyt yhteistoimintasopimuksen tekemisestä, liitetyssä selostuksessa todennut pelastuslaitoksen toiminnallisina etuina palvelujen tuottajana muun ohella, että kokonaisratkaisu on parempi esimerkiksi suuronnettomuuksia ajatellen, kun kaikki ovat saman työnantajan palveluksessa ja tuntevat toisensa hyvin, ja että ambulanssihenkilökunnan työkierto eri asemilla lisää kokemusta ja pätevyyttä.

Markkinaoikeus toteaa, että ensihoitotehtävissä työskentelystä saatavan kokemuksen ja tässä yhteydessä myös sairaanhoitopiirin toimesta annettavan koulutuksen voidaan katsoa kehittävän pelastuslaitosten henkilöstön ensihoitoa koskevaa ammattitaitoa. Ottaen huomioon pelastuslaitosten laissa säädetyt tehtävät, joihin edellä esitetyin tavoin lukeutuu muun ohella onnettomuuden uhrien pelastaminen, voidaan muun ohella pelastuslaitosten henkilökunnan yhteistoiminnan perusteella saavan ensihoitokoulutuksen sekä -kokemuksen katsoa tukevan myös pelastuslaitosten järjestämisvastuulle kuuluvien julkisten tehtävien hoitamisen edellytyksiä.

Markkinaoikeus katsoo, että arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös se seikka, että vaikka yhteistoimintasopimuksissa tosin on kysymys kahden oikeudellisesti erillisen toimijan välisistä sopimuksista, ovat kaikki yhteistoimintasopimuksen kohteena olevan sairaanhoitoalueen kunnat Raasepori, Hanko ja Inkoo samalla myös pelastuslaitoksen yhteistoimintakuntia. Yhteistoimintasopimusten osapuolten olemassaolon ja toiminnan tarkoituksena on edellä viitatuista terveydenhuoltoa ja pelastustoimintaa koskevista säännöksistä ilmenevin tavoin toteuttaa kysymyksessä olevien kuntien lakisääteisiä velvoitteita, joiden väestön terveyden ja turvallisuuden edistämistä koskevien tavoitteiden markkinaoikeus katsoo liittyvän läheisesti toisiinsa.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, ettei alueen pelastuslaitoksen asemaa voida ensihoitopalveluja koskevan yhteistoimintajärjestelyn osalta lähtökohtaisesti rinnastaa tilanteeseen, jossa sopimuskumppani yksinomaan toteuttaa palvelun korvausta vastaan. Ensihoitopalvelut on pelastuslaissa nimenomaisesti sisällytetty alueen pelastuslaitoksen tehtäviin ja ensihoitopalveluita koskevaa yhteistoimintaa on terveydenhuoltolain esitöissä perusteltu sekä sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle että pelastuslaitokselle sen omassakin toiminnassa tästä saatavilla hyödyillä. Yhteistoimintasopimuksen kohteena olevat sairaanhoitopiirin jäsenkunnat ovat samalla myös alueen pelastuslaitoksen yhteistoimintakuntia, ja pelastuslaitoksen sekä sairaanhoitopiirin suoritettavaksi säädettyjen toisiaan tukevien julkisen palvelun tehtävien voidaan katsoa tähtäävän yhteneväisiin terveyden ja turvallisuuden edistämisen tavoitteisiin.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella markkinaoikeus katsoo, että arvioitavana olevassa yhteistoimintajärjestelyssä on kysymys tilanteesta, jossa sairaanhoitopiiri sekä alueen pelastuslaitos ovat pyrkineet varmistamaan niille yhteisen tehtävän suorittaminen.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella pelastuslaitos tuottaa ensihoitopalveluja yksinomaan alueensa kuntien sairaanhoitopiireille yhteistoiminnassa. Yhteistoimintasopimuksen osapuolissa ei esitetyn selvityksen mukaan ole edustettuna minkään yksityisen tahon intressejä, eikä sopimukseen sisälly määräyksiä, kuten esimerkiksi alihankintalauseketta, jonka perusteella jokin yksityinen palveluntarjoaja saattaisi tulla asetetuksi kilpailijoihinsa nähden etuoikeutettuun asemaan.

Kun yhteistoimintasopimus edellä esitetyin tavoin koskee terveydenhuoltolainsäädäntöön perustuvien, julkisyhteisöjen järjestämisvelvollisuuteen kuuluvien toimintojen toteuttamista ja kun sopimuksen mukaan tästä toteuttamisesta pelastuslaitokselle maksettava korvaus rajoittuu sille aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen, voidaan sopimusosapuolten tarkoituksena lisäksi katsoa olevan yleisen edun tavoitteiden tyydyttäminen. Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi, että yhteistoimintasopimuksen tarkoituksena olisi hankintasäännösten kiertäminen.

5.4. Johtopäätös

Edellä esitettyihin perusteisiin viitaten markkinaoikeus katsoo, että yhteistoimintasopimus täyttää kaikki edellä viitattuun Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvat niin sanotun horisontaalisen yhteistyön kriteerit.

Asiassa on näin ollen katsottava, etteivät Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän/Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalue ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen välinen muutoksenhaun kohteena olevassa päätöksessä tarkoitettu yhteistoimintajärjestely ja 27.5.2014 tehty yhteistoimintasopimus kuulu hankintalain soveltamisalaan. Valitukset on siten markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomina jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittajat saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, jos sairaanhoitopiiri ja kuultava joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Valittajat on näin ollen velvoitettava korvaamaan sairaanhoitopiirin ja kuultavan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää valitukset tutkimatta ja hylkää Kb Hangö Sjuktransport – Hangon Sairaankuljetus Ky:n ja Ekenäs Sjuktransport Ab:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Markkinaoikeus velvoittaa asiassa diaarinumero 2014/466 Ekenäs Sjuktransport Ab:n korvaamaan Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla ja Espoon kaupungin/Länsi Uudenmaan pelastuslaitoksen oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeus velvoittaa asiassa diaarinumero 2014/477 Kb Hangö Sjuktransport – Hangon Sairaankuljetus Ky:n korvaamaan Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla ja Espoon kaupungin/Länsi Uudenmaan pelastuslaitoksen oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen.

Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sanna Holkeri ja Hannamaria Nurminen.

HUOMAA

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 7.3.2017 taltionumero 942.

KHO:n välipäätös 5.3.2015 taltionumero 657.