Etusivu » Ratkaisut » Hankinta-asiat » MAO:733-748/14

MAO:733-748/14

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä - ensihoito- ja potilassiirtopalvelut

julkinen hankinta - hankinnan määritelmä - markkinaoikeuden toimivalta - valituksen tutkiminen

Diaarinumero: 2014/312–327
Antopäivä: 31.10.2014

ASIAN TAUSTA

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus on 23.11.2011 tekemällään päätöksellä § 185 muun ohella hyväksynyt yhteistoimintasopimuksen ensihoitopalveluiden toteuttamisesta Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä sekä ensihoidon palvelutasomäärityksen 2012.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ja Kanta-Hämeen pelastuslaitos ovat 27.1.2012 allekirjoittaneet yhteistoimintasopimuksen ensihoitopalveluiden toteuttamisesta Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuusto on 11.12.2013 tekemällään päätöksellä § 26 hyväksynyt sairaanhoitopiirin taloussuunnitelman 2014-2017 sekä vuoden 2014 talousarvion.

Sairaanhoitopiirin vuoden 2014 talousarvion mukaan ensihoitoa koskevien palvelujen ostot ovat vuodelta 2013 olleet 5.090.000 euroa ja vuodelle 2014 on tältä osin varattu 5.350.000 euroa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitukset

Vaatimukset

Med Group Ensihoitopalvelu Oy, Ekenäs Sjuktransport Ab, Sairaankuljetus X Ky, Vihdin Sairaankuljetus Oy, Uudenmaan sairaankuljetus Oy, Siikalatvan Sairaankuljetus Oy, Ikaalisten Ambulanssipalvelu Oy, Hartola-Sysmä Sairaankuljetus Oy, Hyvinkään alueen Ensihoito Oy, Etelä-Suomen Ensihoito Oy, Tunturi-Lapin Ensihoito Oy, Falck Ensihoito Oy, Inkoon Sairaankuljetus Oy, Reisjärven Sairaskuljetus Oy, AP-Ensi Oy ja 9Lives Oy ovat kukin samansisältöisissä valituksissaan vaatineet, että markkinaoikeus määrää Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle (jäljempänä myös Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri sekä sairaanhoitopiiri) tehottomuusseuraamuksen ja määrää sen maksamaan valtiolle seuraamusmaksun tai lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään ensi tilassa markkinaoikeuden päätöksen antamisen jälkeen ja määrää sairaanhoitopiirin maksamaan valtiolle seuraamusmaksun. Siltä varalta, että sopimuskauden lyhentäminen ja seuraamusmaksun määrääminen ovat vaihtoehtoisia seuraamuksia, valittajat ovat vaatineet ensisijaisesti, että markkinaoikeus määrää sopimuskauden lyhentämisestä.

Valittajat ovat lisäksi vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa sairaanhoitopiirin korjaamaan virheellisen menettelynsä kilpailuttamalla kysymyksessä olevat hankinnat julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti.

Med Group Ensihoitopalvelu Oy ja 9Lives Oy ovat lisäksi vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa sairaanhoitopiirin korvaamaan niiden arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut kummankin osalta erikseen 11.533,71 eurolla viivästyskorkoineen. Ekenäs Sjuktransport Ab, Sairaankuljetus X Ky, Vihdin Sairaankuljetus Oy, Uudenmaan sairaankuljetus Oy, Siikalatvan Sairaankuljetus Oy, Ikaalisten Ambulanssipalvelu Oy, Hartola-Sysmä Sairaankuljetus Oy, Hyvinkään alueen Ensihoito Oy, Etelä-Suomen Ensihoito Oy, Tunturi-Lapin Ensihoito Oy, Falck Ensihoito Oy, Inkoon Sairaankuljetus Oy, Reisjärven Sairaskuljetus Oy ja AP-Ensi Oy ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan niiden kunkin arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 1.647,66 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti tehdessään Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen (jäljempänä myös pelastuslaitos) kanssa ensihoitopalveluita sekä potilassiirtoja koskevan, 27.1.2012 päivätyn yhteistoimintasopimuksen. Sanottu sopimus on luonteeltaan ostopalvelusopimus eli hankintasäännösten piiriin kuuluva hankintasopimus. Kysymys ei ole ollut hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä hankintaviranomaisten välisestä yhteistyöstä tai niin sanotusta sidosyksikköhankinnasta.

Kun hankinta on tehty kilpailuttamatta, on kysymys ollut laittomasta suorahankinnasta, josta ei ole julkaistu suorahankintailmoitusta. Valittajilla on kullakin asiassa valitusoikeus, koska ne ovat ensihoito- ja potilassiirtopalveluita tuottavia yrityksiä, jotka olisivat voineet osallistua tarjouskilpailuun, mikä sellainen olisi järjestetty.

Sairaanhoitopiirin jäsenkunnat rahoittavat sopimuksen kustannukset asukaslukuun suhteutetulla kiinteällä vuosimaksulla. Kustannukset budjetoidaan kalenterivuodeksi kerrallaan. Hinnantarkistusten johdosta vuosittain tapahtuu olennainen sopimusmuutos ja siten syntyy uusi sopimus. Hankintasopimusta on olennaisesti muutettu 11.12.2013, kun hinta vuoden 2014 osalta on vahvistettu. Korotus edelliseen vuoteen verrattuna on ollut 260.000 euroa. Hankinnasta ei ole julkaistu suorahankinta eikä jälki ilmoitusta. Kuuden kuukauden valitusaika on siten alkanut hintojen vahvistamisesta ja valitukset on toimitettu markkinaoikeudelle määräajassa.

Sairaanhoitopiirin vuoden 2014 talousarvion mukaan ensihoitopalveluiden ostot ovat 5.350.000 euroa. Sanottu summa ei valittajien käsityksen mukaan pidä sisällään hankinnan arvoon lisäksi sisällytettävää potilassiirtojen arvoa, joka on oletettavasti huomattava.

Ensihoitopalvelun järjestäminen ei kuulu pelastuslaitosten, vaan sairaanhoitopiirin vastuulle. Pelastuslaitos voi terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentin mukaisesti suorittaa ensihoitopalveluun kuuluvia tehtäviä, jos palvelun järjestämisestä on sovittu yhteistoiminnassa sairaanhoitopiirin kanssa. Hankintasäännösten näkökulmasta tämä edellyttää kuitenkin, että niin sanotun horisontaalisen yhteistyön kriteerit täyttyvät. Mikäli näin ei ole, ei pelastuslaitoksen asema eroa ensihoitopalvelujen osalta yksityisestä palveluntuottajasta. Terveydenhuoltolain säännöksillä ei voida poiketa hankintasäännöksistä, joissa tyhjentävästi listataan suorahankintamahdollisuudet. Ennalta suunnitellut, kiireettömät potilassiirrot eivät kuulu laissa määriteltyjen ensihoitopalveluiden piiriin eikä terveydenhuoltolaki sääntele niiden järjestämistä.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä muotoutuneet niin sanotun horisontaalisen yhteistyön edellytykset eivät täyty käsillä olevassa asiassa. Ensihoito- ja potilassiirtopalveluja hoitamista ei ole asetettu molempien osapuolten velvollisuudeksi eikä sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen välisessä yhteistyössä näin ollen ole kysymys aidosta yhteistyöstä ja yhteisen julkisen palvelutehtävän suorittamisesta, vaan vastikkeellisesta ostopalvelusta, jossa sairaanhoitopiiri hankkii pelastuslaitokselta alueensa ensihoitopalvelut sekä potilassiirtokuljetukset. Tehtävä on annettu yksipuolisesti, siitä maksettava korvaus rahoitetaan vuosittain talousarviosta eikä järjestelyssä ole kyse yleisen edun mukaisesta toiminnasta. Pelastuslaitos toimii taloudellisena toimijana ja saa sopimuksella etua sellaisiin yrityksiin nähden, joilla olisi edellytykset hoitaa sama palvelu. Kysymyksessä ovat kilpaillut markkinat, joilla toimii useita yksityisiä toimijoita. Hankinnan tekeminen kilpailuttamatta vääristää kilpailua ja kiertää hankintasäännöksiä.

Pelastuslaitos ei ole myöskään sairaanhoitopiirin sidosyksikkö, koska se ei ole sairaanhoitopiirin määräysvallassa tai valvonnan alaisena eikä harjoita pääosaa toiminnastaan sairaanhoitopiirin kanssa.

Vastine

Vaatimukset

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on yhteisesti asioissa 2014/312–327 antamassaan vastineessa vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää valitukset tutkimatta ja toissijaisesti hylkää ne. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on vaatinut lisäksi, että markkinaoikeus velvoittaa valittajat yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla, arvonlisäveron määrällä 480 euroa lisättynä, viivästyskorkoineen.

Perusteet

Valitukset on myöhässä saapuneina jätettävä tutkimatta. Hankintasäännösten mukainen kuuden kuukauden valitusaika on alkanut kulua 27.1.2012, jolloin sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen välinen yhteistoimintasopimus on tehty. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän joulukuussa 2013 hyväksymää talousarviota, jossa ensihoidon kustannuksiin on varattu edellisvuotta suurempi summa, ei voida pitää yhteistoimintasopimuksen muutoksena.

Sairaanhoitopiirin hallitus on 23.11.2011 hyväksynyt palvelutasomäärityksen, jonka vaatimuksilla on vaikutus palvelun hintaan. Sairaanhoitopiiri korvaa pelastuslaitokselle ensihoitopalvelujen tuottamisesta aiheutuneet nettokustannukset ja palauttaa mahdollisen hyväksytyn talousarvion ylijäämän kunnille tai vastaavasti perii alijäämän. Talousarviossa ja -suunnitelmassa hyväksytään kunnan toiminnalliset tavoitteet, jotka on laadittava siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseen turvataan. Talousarvioissa sairaanhoitopiiri varautuu tulevan vuoden kustannuksiin. Tätä koskeva päätös on yksipuolinen päätös, joka ei muodosta oikeutta talousarviossa hyväksyttyyn summaan.

Sopimuskumppanille maksettava korvaus määräytyy sopimuksen mukaan, eikä korvauksen euromäärää ole sopimuksessa määritelty, vaan se voi vaihdella vuosittain. Ensihoidon kustannustaso on noussut valtakunnallisesti esimerkiksi terveydenhuoltolain uudistuksen myötä kehitetyn kenttäjohtamisjärjestelmän ja palvelutason nostamisen vuoksi, mihin on luonnollisesti varauduttu talousarviossa. Tämä kustannusten nousu ei tarkoita sopimuksen muuttamista. Yhteistoimintasopimuksen mukaan olennaiset muutokset sopimukseen tulee tehdä yhtäpitävin päätöksin, eikä tällaisia muutoksia ole tehty.

Yhteistoimintasopimus ei ole hankintasopimus, vaan kyse on ensihoitopalvelun järjestämisestä terveydenhuoltolain 39 §:n mukaisessa yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen kanssa. Vaikka pelastuslaitos ei olekaan suoraan sairaanhoitopiirin määräysvallassa, mahdollistaa uuden hankintadirektiivin mukainen sääntely sidosyksikköpoikkeuksen soveltamisen myös käsillä olevassa tilanteessa.

Pelastuslaitos toteuttaa palvelutasopäätöksen mukaiset ensihoitopalvelut, jotka sisältävät myös ensivastetoiminnan. Lisäksi se tuottaa sairaanhoitopiirin alueen terveydenhuollon hoitolaitosten väliset ambulansseilla tehtävät potilassiirrot ensihoitoasetuksen mukaisesti. Kiireettömät hoitolaitosten väliset siirtokuljetukset on katsottu tarkoituksenmukaiseksi integroida osaksi ensihoitopalvelua, jotta on päästy terveydenhuoltolain tarkoittamaan tehokkuuteen ja pystytty huomioimaan ensihoidon ruuhkatilanteet. Kyse on näiltäkin osin hankintasäännösten ulkopuolelle jäävästä yhteistoiminnasta.

Kysymyksessä on sairaanhoitopiirin ja alueen pelastustoimen yhteinen, voittoa tavoittelematon toiminta, jonka hoitamista varten on perustettu yhteisiä virkoja. Pelastuslaitos ei toimi markkinoilla eikä myy sopimuksen kohteena olevia palveluja muille. Yhteistoimintasopimuksessa on sovittu toiminnan ja talouden valvonnasta ja seurannasta.

Alueen pelastustoimen hallinnosta vastaa Hämeenlinnan kaupunki, jonka ylläpitämä, isäntäkuntamallin mukainen pelastuslaitos vastaa pelastuslain mukaisten tehtävien hoitamisesta Kanta-Hämeen pelastustoimen alueella. Alueen pelastustoimen kuntien välisessä yhteistoimintasopimuksessa on sovittu, että pelastuslaitos tuottaa ensivaste- ja ensihoitopalveluja terveydenhuoltoviranomaisten kanssa sovitulla tai tehtävästä erikseen säädetyllä tavalla. Pelastuslaitos on kysymyksessä olevalla alueella kattava ja vahva toimija, ja se on pääosin vastannut sairaanhoitopiirin alueen ensihoitotoiminnasta ja kiireellisestä sairaanhoitokuljetuksesta tähänkin saakka.

Ensihoitopalvelut muodostavat pelastuslaitoksella itsenäisen, toiminnastaan ja taloudestaan vastaavan nettotaseyksikön, joka laatii vuosittain talousarvion. Toiminnan aiheuttamat kulut ja tulot eivät kuulu yhteisesti jaettaviin kustannuksiin. Pelastuslaitos rahoittaa sopimuksen mukaisen ensihoitopalvelun käyttö- ja pääomakustannukset toiminnasta saatavilla tuloilla ja palvelun tilaajan kanssa tehtävien sopimusten mukaisilla valmiusmaksuilla ja nettotappiokorvauksilla. Ensihoitopalvelut eivät aiheuta pelastuslaitoksen muulle toiminnalle ylimääräisiä kustannuksia tai tuottoja, vaan ensihoitopalvelut kattavat täysimääräisesti kaikki ensihoitopalveluiden toiminnasta aiheutuneet kustannukset.

Sairaanhoitopiiri kattaa ensihoidon toiminnasta aiheutuneet nettokustannukset. Mahdollinen alijäämä laskutetaan sairaanhoitopiiriltä ja ylijäämä palautetaan sairaanhoitopiirille. Yhteistoimintasopimuksen mukaisella toiminnalla ei tavoitella taloudellista voittoa ja pelastuslaitoksen ensihoitopalveluiden tulosyksikön toimintakate on nolla euroa.

Sairaanhoitopiirin ja pelastusalueen jäsenkunnat ovat samat, ja ne käyttävät päätösvaltaa sairaanhoitopiirin valtuustossa sekä pelastuslaitoksen yhteisessä lautakunnassa. Sekä sairaanhoitopiirin kuntayhtymä että pelastusalueen vastuukuntamalli yhteisine toimielimineen ovat kuntalain mukaisia yhteistoimintajärjestelyjä. Merkittävät päätökset edellyttävät jäsenkuntien myötävaikutusta, ja jäsenkunnat myös vastaavat toiminnan rahoittamisesta.

Ensihoidossa on kyse julkisen palvelun tehtävästä, jota viranomaiset hoitavat julkisen edun mukaisten päämäärien toteuttamiseksi. Sekä tältä osin järjestämisvastuussa olevalla sairaanhoitopiirillä että pelastuslaitoksella, joka pelastuslain ja terveydenhuoltolain mukaan voi tietyin edellytyksin tuottaa ensihoitopalveluja, on keskeinen rooli sanotun yhteisen tehtävän järjestämisessä. Myös siirtokuljetuksista voidaan sopia yhteistoimintasopimuksissa.

Yhteistoimintasopimuksen mukaan sairaanhoitopiirillä ja pelastuslaitoksella on yhteisiä virkoja. Ensihoitopäällikön virka on yhteisvirka siten, että Hämeenlinnan kaupunki vastaa työnantajan vastuista. Ensihoitopäällikön esimies on pelastusjohtaja. Ensihoidon kenttäjohtajien virat ovat yhteisvirkoja siten, että sairaanhoitopiiri vastaa työnantajan vastuista. Kenttäjohtajien virkavastuullinen esimies on ensihoidon osastonylilääkäri ja työnjohdollinen esimies ensihoitopäällikkö. Kenttäjohtajat ovat esimiesasemassa pelastuslaitoksen operatiiviseen ensihoitohenkilöstöön nähden.

Hoitolaitosten väliset ambulansseilla tehtävät siirtokuljetukset pelastuslaitos laskuttaa sairaanhoitopiiriltä todellisten aiheutuneiden kustannusten ja sosiaali- ja terveysministeriön määrittelemien korvausperusteiden mukaisesti. Sairaanhoitopiiri suorittaa sopimuksen mukaisten ensihoitopalvelujen tuottamisesta nettokustannuksiin perustuvan korvauksen pelastuslaitokselle. Sairaanhoitopiiri palauttaa mahdollisen ylijäämän kunnille ja vastaavasti perii mahdollisen alijäämän kunnilta.

Yhteistoimintasopimuksen mukaan sairaanhoitopiiri perustaa ensihoitopalveluiden ohjausryhmän, jonka tehtävänä on toiminnan ja talouden ohjaus, valvonta ja seuranta. Ohjausryhmässä tulee olla edustajat sairaanhoitopiiristä, seutukuntien perusterveydenhuollon yksiköistä ja pelastuslaitokselta.

Yhteistoimintasopimus ei ole yksityisoikeudellinen sopimus, vaan hallintosopimus, jossa on sovittu yhteisten virkojen perustamisesta sekä viranomaisten tehtävistä ja jota koskevat riitaisuudet ratkaistaan viime kädessä hallintoriita-asiana.

Kuultavan lausunto

Hämeenlinnan kaupunki/Kanta-Hämeen pelastuslaitos on yhteisesti asioissa 2014/312–327 antamassaan lausunnossa vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää valitukset tutkimatta ja toissijaisesti hylkää ne sekä velvoittaa valittajat yhteisvastuullisesti korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla viivästyskorkoineen.

Kuultavan lausunnossa esitetyt perusteet vastaavat sisällöltään sairaanhoitopiirin vastineessa esitettyjä perusteita.

Vastaselitykset

Valittajat ovat antaneet keskenään samansisältöiset vastaselitykset, joissa ne ovat esittäneet muun ohella seuraavaa.

Yhteistoimintasopimuksen liitteenä olevassa palvelutasopäätöksessä on määritelty ensihoitopalvelun järjestämistapa, palvelun sisältö, ensihoitopalveluun osallistuvan henkilöstön koulutus, tavoitteet tavoittamisajasta ja muut alueen ensihoitopalvelun järjestämisen kannalta tarpeelliset seikat. Palvelutasopäätökseen tehtävillä muutoksilla on näin ollen vaikutusta yhteistoimintasopimuksen kohteeseen, eli palvelun tuottamiseen ja myös sen hintaan, eli palvelusta maksettavaan korvaukseen. Palvelutasopäätöksen sisällölliset muutokset ovat siten olennaisia sopimusmuutoksia.

Yhteistoimintasopimukseen sisältyvällä maininnalla, jonka mukaan sen liiteasiakirjoihin, kuten palvelutasopäätökseen, voidaan tehdä tarvittavia muutoksia ilman varsinaisen yhteistoimintasopimuksen muuttamista, ei voida kiertää hankintasäännösten mukaista kilpailuttamisvelvollisuutta silloin, kun sopimukseen tai sen liitteisiin tehtävä muutos on olennainen.

Sopimuksen perusteella maksettava korvaus on olennainen osa sopimusta. Kun korvauksen määrää ei ole sopimuksessa tarkemmin määritelty, vaan se vaihtelee vuosittain, muuttuu sopimus joka vuosi tältä osin. Kun yhteistoimintasopimusta on siten muutettu olennaisesti vuosittain, on jokaisella muutoksella syntynyt uusi hankintasopimus, josta uusi kuuden kuukauden muutoksenhakuaika on alkanut kulua.

Mikäli hintaa ei hankintayksikön esittämin tavoin ole vahvistettu etukäteen sopimuksessa, mutta ei myöskään talousarviossa, on hinnan katsottava määräytyvän jokaisen laskun yhteydessä tai viimeistään vuosittain jälkikäteen. Tällöin on kysymys tilanteesta, jossa hankintayksikkö hankkii palveluja ilman kilpailutusta valitsemaltaan kumppanilta, jonka toteutunut laskutus viimeistään määrittää sopimuksen arvon.

Asiassa merkitystä ei ole sillä, että sairaanhoitopiirin ja pelastusalueen jäsenkunnat ovat samat käsillä olevassa tilanteessa, jossa sairaanhoitopiiri hankkii palveluja pelastuslaitokselta, joka on Hämeenlinnan kaupungin liikelaitos. Kysymys ei näin ollen ole hankintayksikön omasta palvelutuotannosta eikä sidosyksikkösuhteesta.

Järjestelyn toimivuus ei ole peruste suorahankinnalle. Kokonaisuus olisi järjestettävissä yhtä toimivaksi myös yksityisen tahon tarjotessa kysymyksessä olevia palveluja. Sanottuja vaihtoehtoja on myös terveydenhuoltolain näkökulmasta pidettävä yhdenveroisina.

Väite siitä, ettei pelastuslaitos toimi markkinoilla eikä myy palveluja muille, on paikkansapitämätön. Pelastuslaitos toimii potilassiirtopalvelujen osalta kilpailluilla markkinoilla. Lisäksi se kilpailee yksityisten ambulanssiyritysten kanssa muun ohella vuokraamalla ambulansseja ja miehistöä esimerkiksi erilaisiin tapahtumiin, minkä lisäksi se kilpailee yksityisten käsisammuttimien huoltoa tekevien yritysten kanssa.

Uusi hankintadirektiivi ei ole vielä sovellettavaa oikeutta. Lisäksi kilpailuttamisvelvollisuudesta poikkeaminen edellyttää myös sanotun direktiivin mukaan sidosyksikkö tai horisontaalisen yhteistyön kriteerien täyttymistä.

Muut kirjelmät

Hämeenlinnan kaupunki/Kanta-Hämeen pelastuslaitos on lisälausunnossaan ilmoittanut, ettei Kanta-Hämeen pelastuslaitos ole liikelaitos, vaan isäntäkuntamallin mukainen pelastuslaitos.

Valittajat ovat lisäkirjelmissään huomauttaneet, että Kanta-Hämeen pelastuslaitos on joka tapauksessa osa Hämeenlinnan kaupungin organisaatiota. Valittajat ovat lisäksi toimittaneet markkinaoikeudelle professori JR:n 13.8.2014 päivätyn EU-oikeudellisen asiantuntijalausunnon.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on toimittamissaan lisäselvityksissä ilmoittanut muun ohella, ettei alkuperäisen yhteistoimintasopimuksen liitteenä ollutta 22.11.2011 päivättyä palvelutasopäätöstä ole muutettu. Palvelutasopäätöksen toteutumista seurataan ja siitä raportoidaan osapuolten välisen yhteistoimintasopimuksen edellyttämällä tavalla. Ensihoitopalvelujen järjestämistavasta riippumatta sairaanhoitopiirillä on oltava ympäri vuorokauden toimivat kenttäjohtajat. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä kenttäjohtamisjärjestelmä otettiin käyttöön vuoden 2012 alusta. Kenttäjohtamisjärjestelmästä sovittiin yhteistoimintasopimuksessa, eikä sitä ole sen jälkeen muutettu. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä on ensihoitopalvelujen toteuttamista koskevalla yhteistoimintasopimuksella päästy siihen, että ensihoidon organisaatiorakenne on kevyempi ja kenttäjohtajia vähemmän kuin sairaanhoitopiireissä keskimäärin.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on esittänyt lisäksi, ettei yhteistoimintasopimukseen sisältyvällä alihankintalausekkeella ole merkitystä hankintasäännösten soveltumista arvioitaessa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 94 §:ssä on säädetty markkinaoikeuden määräämistä seuraamuksista. Säännöksen perusteella markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu sen tutkiminen, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai muiden kyseisessä lainkohdassa mainittujen julkista hankintaa koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti.

Kanta Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (jäljempänä myös sairaanhoitopiiri) ja Kanta Hämeen pelastuslaitos (jäljempänä myös pelastuslaitos) ovat 27.1.2012 allekirjoittaneet 1.1.2012 voimaan tulleen ja toistaiseksi voimassaolevan yhteistoimintasopimuksen ensihoitopalveluiden toteuttamisesta sairaanhoitopiirissä (jäljempänä yhteistoimintasopimus tai sopimus).

Yhteistoimintasopimus koskee yhtäältä ensihoitopalveluja, jotka kuuluvat hankintalain liitteen B mukaisten toissijaisten palveluhankintojen ryhmään 25 terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut. Toisaalta sopimus koskee myös hoitolaitosten välisiä kiireettömiä potilassiirtoja, jotka taas kuuluvat hankintalain liitteen A ryhmän 2 mukaisiin maakuljetuspalveluihin.

Sairaanhoitopiirin vuoden 2014 talousarvion mukaan ensihoitoa koskevien palvelujen ostot ovat vuodelta 2013 olleet 5.090.000 euroa ja vuodelle 2014 on tältä osin varattu 5.350.000 euroa. Esitetyn selvityksen perusteella on siten selvää, että sopimuksen arvo ylittää hankintalain 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen palveluhankintoja koskevan EU-kynnysarvon.

Arvioitaessa sitä, onko yhteistoimintasopimuksessa kysymys hankintalaissa tarkoitetusta hankinnasta, jota koskevan valituksen tutkiminen kuuluu markkinaoikeuden toimivaltaan, on arvioitava ensinnäkin sitä, onko kysymys hankintalain 5 §:n 1 ja 4 kohdissa tarkoitetusta hankintasopimuksesta, jonka tarkoituksena on palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan.

Mikäli kysymyksessä katsotaan olevan hankintalain 5 §:ssä tarkoitettu hankintasopimus, on seuraavaksi arvioitava, jääkö yhteistoimintasopimus kuitenkin jonkin kilpailuttamisvelvoitetta koskevan poikkeuksen nojalla hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että tällaisia poikkeuksia ovat yhtäältä niin sanotut sidosyksikköhankinnat ja toisaalta viranomaisten välinen yhteisen julkisen tehtävän suorittamiseksi perustettu niin sanottu horisontaalinen yhteistyö.

Mikäli hankintalain katsotaan tulevan asiassa sovellettavaksi, on valituksen tutkittavaksi ottamisen osalta tämän jälkeen vielä kysymys siitä, onko valitukset tehty hankintalaissa valituksen tekemiselle asetetussa määräajassa.

2. Yhteistoimintasopimuksen keskeinen sisältö

Yhteistoimintasopimuksen kohdan 1 mukaan sopimuksella sovitaan ensihoitopalveluiden tuottamisesta sairaanhoitopiirin alueella. Sanotun kohdan mukaan sopimuksessa sovitaan terveydenhuoltolain 39 §:n mukaisesta yhteistoiminnasta sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen kesken.

Sopimuksen kohdan 2 mukaan sairaanhoitopiiri laatii ja hyväksyy alueelleen terveydenhuoltolain ja sosiaali- ja terveysministeriön ensihoitopalvelusta antaman asetuksen mukaisen ensihoitopalveluja koskevan palvelutasopäätöksen, jossa määritellään ensihoitopalveluiden järjestämistapa, johtamisjärjestelmä, palveluiden sisältö, henkilöstön koulutus- ja pätevyysvaatimukset, ohjeelliset alueelliset aikatavoitteet potilaan tavoittamisajoista sekä muut ensihoitopalveluiden järjestämisen kannalta olennaiset seikat.

Sopimuksen liitteenä 1 on tämän mukaisesti Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ensihoidon palvelutasomääritys 2012, jossa edellä mainitut seikat on määritelty. Keskeisen osan palvelutasopäätöksessä tarkoitetuista palveluista muodostavat lakisääteiset tehtävät, kuten kiireellinen ensihoito, ensivastetoiminta, kiireetön sairaankuljetus, ensihoidon kenttäjohtamisjärjestelmä, valmiussuunnittelu sekä ensihoitopalvelun hallinto- ja ohjaustehtävät. Palvelutasopäätöksessä on todettu lisäksi, että Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri on sopinut jäsenkuntiensa ja erityisvastuualueen ensihoitokeskuksen kanssa, että kiireetön ambulansseilla tapahtuva siirtokuljetustoiminta sisällytetään osaksi ensihoitopalvelua.

Sopimuksen kohdassa 3, joka sisältää määräyksiä sopijaosapuolten tehtävistä ja johtamisjärjestelmästä, on todettu muun ohella, että sairaanhoitopiiri ja pelastuslaitos toteuttavat oman osansa sopimuksen mukaisista ensihoitopalveluista ja siihen liittyvistä toiminnoista.

Sanotun kohdan mukaan pelastuslaitos tuottaa sairaanhoitopiirin hyväksymän palvelutasopäätöksen mukaiset ensihoitopalvelut, joihin ensivastetoiminta sisältyy. Lisäksi pelastuslaitos tuottaa sairaanhoitopiirin alueen terveydenhuollon hoitolaitosten väliset ambulansseilla tehtävät potilassiirrot ensihoitoasetuksen mukaisesti.

Edelleen sopimuksen kohdan 3 mukaan ensihoitopalvelut muodostavat pelastuslaitoksen organisaatiossa toiminnastaan ja taloudestaan vastaavan erillisen tulosyksikön, jota johtaa pelastusjohtajan alaisuuteen kuuluva ensihoitopäällikkö, jonka virka on sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteinen.

Pelastuslaitos raportoi toiminnastaan sairaanhoitopiirille sopimuksen liitteen 3 mukaisesti. Sairaanhoitopiiri valvoo ja ohjaa ensihoitopalveluiden toimintaa. Sairaanhoitopiirissä ensihoidon toimintayksikkö kuuluu päivystysklinikan tulosyksikköön. Toimintayksikön esimiehenä toimii päivystysklinikan ylilääkärin alaisuudessa ensihoidosta vastaava osastonylilääkäri, joka vastaa toiminnan lääketieteellisestä ohjauksesta ja ohjeistuksesta. Lisäksi sairaanhoitopiirillä on ensihoitoasetuksen mukaiset kenttäjohtajat, jotka ovat sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteisiä viranhaltijoita. Kenttäjohtajat ovat ensihoitopäällikön alaisuudessa.

Ensihoitopäällikön ja kenttäjohtajien toimenkuvasta, tehtävistä, työpanoksen, virkavastuullisten tehtävien ja työnjohdollisten tehtävien jakamisesta sovitaan sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen välillä sopimuksen liitteen 4 mukaisesti.

Liitteen 4 mukaan ensihoitopäällikön virka ja ensihoidon kenttäjohtajien neljä virkaa ovat sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteisiä virkoja. Virat perustaa sairaanhoitopiiri ja niiden työnantajavelvoitteista vastaa ensin mainitun viran osalta pelastuslaitos ja jälkimmäisten virkojen osalta sairaanhoitopiiri.

Sopimuksen kohdassa 4 on todettu muun ohella, ettei toiminnalla tavoitella taloudellista voittoa ja että pelastuslaitos on Hämeenlinnan kaupungin organisaatiossa toimiva taloudellisesta toiminnastaan vastaava nettoyksikkö.

Sanotun sopimuskohdan mukaan pelastuslaitos raportoi ensihoitopalveluja koskevasta taloudesta sairaanhoitopiirille ja sen asettamalle ohjausryhmälle. Pelastuslaitos laskuttaa voimassa olevan taksan mukaisesti toiminnastaan aiheutuvat kulut tai sille valtuutetut korvaukset asiakkailta, hoitolaitoksilta tai muilta tahoilta (esimerkiksi Kansaneläkelaitos, vakuutusyhtiöt ynnä muut) niiltä osin kuin ne eivät kuulu kysymyksessä olevassa sopimuksessa mainittuihin kustannusten korvaamiseen.

Hoitolaitosten väliset ambulansseilla tehtävät siirtokuljetukset pelastuslaitos laskuttaa sairaanhoitopiiriltä todellisten aiheutuneiden kustannusten ja sosiaali- ja terveysministeriön määrittelemien korvausperusteiden mukaisesti. Laskutus tapahtuu kahden viikon välein kuljetuskohdittain/yksiköittäin eriteltynä.

Sairaanhoitopiiri suorittaa sopimuksen mukaisten ensihoitopalvelujen tuottamisesta korvauksen pelastuslaitokselle. Sairaanhoitopiiri korvaa pelastuslaitokselle sopimuksen mukaisten ensihoitopalvelujen tuottamisesta aiheutuneet nettokustannukset. Sairaanhoitopiiri palauttaa mahdollisen ylijäämän kunnille ja vastaavasti perii mahdollisen alijäämän kunnilta.

Sopimuksen kohdan 5 mukaan pelastuslaitos voi tarvittaessa ja erikseen sovittaessa käyttää muun kuin varsinaisten ensihoitopalveluiden toteuttamisessa (siirtokuljetustoiminta) myös alihankkijoina muita palvelujen tuottajia. Alihankinnassa käytettävän yhteistyötahon tulee täyttää sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteistoimintasopimukseen ja palvelutasopäätökseen sisältyvät yksikkö-, henkilöstö- ja laatuvaatimukset.

Ensivastetoimintaa voidaan toteuttaa pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien välisellä alihankintasopimuksella. Muiden ensivastetoiminnassa alihankintana käytettävien palvelun tuottajien osalta noudatetaan samoja periaatteita kuin alihankinnasta kysymyksessä olevassa sopimuksessa on mainittu.

Alihankintana toteutettavan palvelun osalta tulee olla ensihoidosta vastaavan osastonylilääkärin puoltava lausunto. Alihankinnassa käytettävät periaatteet tulee käsitellä ensihoidon ohjausryhmässä ja sen käytöstä on sovittava erikseen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärin kanssa.

Sopimuksen kohdan 6 mukaan sopimuksen muutoksista päätetään sopimusosapuolten yhtäpitävillä päätöksillä. Sopimuksessa mainittuihin liiteasiakirjoihin voidaan tehdä tarvittavia muutoksia ilman, että varsinaista sopimusta muutettaisiin. Liiteasiakirjoihin tehtävät muutokset niiltä osin kuin niillä ei ole merkittäviä toiminnallisia tai taloudellisia vaikutuksia, vahvistetaan ja sovitaan kirjallisesti sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärin ja pelastuslaitoksen pelastusjohtajan allekirjoittamana, kummankin sopijaosapuolen toimivaltasäännökset huomioiden.

Sopimuksen kohdan 9 mukaan sairaanhoitopiiri perustaa ensihoitopalveluiden ohjausryhmän, jonka tehtävänä on toiminnan ja talouden ohjaus, valvonta ja seuranta. Sairaanhoitopiiri määrittelee ohjausryhmän toimikauden ja nimeää ohjausryhmän jäsenet. Ohjausryhmässä tulee olla edustajat sairaanhoitopiiristä, seutukuntien ja perusterveydenhuollon yksiköistä ja pelastuslaitokselta.

3. Pelastustoimen järjestäminen Kanta-Hämeen alueella

Forssan, Hämeenlinnan ja Riihimäen kaupungit sekä Hattulan, Hausjärven, Humppilan, Janakkalan, Jokioisten, Lopen, Tammelan ja Ypäjän kunnat ovat 14.12.2011 allekirjoittamassaan Kanta-Hämeen alueen pelastustoimen yhteistoimintasopimuksella sopineet pelastuslain 24 §:n 3 momentissa sekä pelastustoimen alueiden muodostamisesta annetun lain 2 ja 4 §:ssä tarkoitetun alueellisen pelastustoimen järjestämisestä valtioneuvoston vahvistamalla Kanta-Hämeen pelastustoimen alueella.

Sopimuksen 1 §:n mukaan pelastustoimen hallinnosta vastaa Hämeenlinnan kaupunki, jonka ylläpitämä pelastuslaitos vastaa pelastuslain mukaisten tehtävien hoitamisesta kysymyksessä olevalla alueella. Sanottu sopimuskohta sisältää määräyksiä pelastuslaitoksen tehtävistä, ja siinä on muun ohella mainittu, että pelastuslaitos tuottaa ensivaste- ja ensihoitopalveluja terveydenhuoltoviranomaisten kanssa sovitulla tai tehtävästä erikseen säädetyllä tavalla.

Sopimuksen 2 §:n mukaan pelastuslaitoksen hallintoa varten Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto asettaa toimikaudekseen jäsenkuntien nimeämistä edustajista pelastuslautakunnan, joka toimii suoraan kaupunginhallituksen alaisena. Lautakunta on kuntalain 77 §:n tarkoittama yhteinen toimielin. Pelastuslautakunnassa on 11 jäsentä henkilökohtaisine varajäsenineen. Jäsenistä ja varajäsenistä Hämeenlinnan seutukunnan kunnat nimeävät viisi, Riihimäen seutukunnan kunnat kolme ja Forssan seutukunnan kunnat kolme jäsentä.

Sopimuksen 3 §:n mukaan sopijakuntien yhteistyöelimenä on neuvottelukunta, joka toimii neuvoa-antavana elimenä toiminnan suunnittelua, talousarviota, investointien valmistelua ja palvelutason määrittelyä koskevissa asioissa. Neuvottelukuntaan kuuluvat kaikki sopijakuntien kunnanjohtajat tai heidän määräämänsä henkilöt.

Sopimuksen 10 §:n mukaan pelastuslaitoksen taloutta hoitaa ja siitä vastaa Hämeenlinnan kaupunki. Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto hyväksyy pelastuslaitokselle nettomääräisesti sitovan talousarvion.

Sopimuksen 11 §:n mukaan ensihoitopalvelut muodostavat oman kirjanpidollisen tulosyksikön. Toiminnan aiheuttamat kulut ja tulot eivät kuulu yhteisesti jaettaviin kustannuksiin. Pelastuslaitos rahoittaa sopimuksen mukaisen ensihoitopalvelun käyttö- ja pääomakustannukset toiminnasta saatavilla tuloilla ja palvelun tilaajan kanssa tehtävien sopimusten mukaisilla valmiusmaksuilla ja nettotappiokorvauksilla.

4. Ensihoitopalveluja ja potilassiirtoja koskeva järjestämisvastuu sekä alueen pelastuslaitoksen tehtävät

Ensihoitopalvelun järjestämistä koskevan terveydenhuoltolain 39 §:n 1 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä alueensa ensihoitopalvelu. Terveydenhuoltolaki (2010/1326) on tullut voimaan 1.5.2011, ja sen 1 §:n mukaan lakia sovelletaan kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa säädetyn kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvan terveydenhuollon toteuttamiseen ja sisältöön. Ensihoitopalveluun sisältyvien toimintojen järjestämisvastuu on terveydenhuoltolain säätämisen myötä siirtynyt kunnilta sairaanhoitopiirien kuntayhtymille. Sanotun lain 79 §:n voimaantulo- ja siirtymäsäännöksen mukaan ensihoitopalvelu on tullut viimeistään 1.1.2013 järjestää lain 39 §:n mukaisesti.

Sairaanhoitopiirille siirtyneen ensihoitopalvelun järjestämisvastuun taustalla on edelleen sen jäsenkuntien erikoissairaanhoitolain 3 §:n 1 momenttiin perustuva velvollisuus huolehtia kuntalaisten tarpeellisesta erikoissairaanhoidosta, joka terveydenhuoltolain 3 §:n 3 kohdan mukaan pitää sisällään muun ohella ensihoitoon kuuluvat terveydenhuollon palvelut. Tämän velvoitteen mukaisen erikoissairaanhoidon järjestämiseksi kunnan on erikoissairaanhoitolain 3 §:n 1 momentin mukaan kuuluttava johonkin sanotun lain 7 §:ssä mainittuun sairaanhoitopiirin kuntayhtymään.

Terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää ensihoitopalvelun alueellaan tai osassa sitä hoitamalla toiminnan itse, järjestämällä ensihoitopalvelun yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen tai toisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa taikka hankkimalla palvelun muulta palvelun tuottajalta.

Ensihoitopalveluun sisältyy terveydenhuoltolain 40 §:n 1 momentin mukaan:

1) äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan kiireellinen hoito ensisijaisesti terveydenhuollon hoitolaitoksen ulkopuolella lukuun ottamatta meripelastuslaissa tarkoitettuja tehtäviä ja tarvittaessa potilaan kuljettaminen lääketieteellisesti arvioiden tarkoituksenmukaisimpaan hoitoyksikköön;
2) ensihoitovalmiuden ylläpitäminen;
3) tarvittaessa potilaan, hänen läheisensä ja muiden tapahtumaan osallisten ohjaaminen psykososiaalisen tuen piiriin;
4) osallistuminen alueellisten varautumis- ja valmiussuunnitelmien laatimiseen suuronnettomuuksien ja terveydenhuollon erityistilanteiden
varalle yhdessä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa; ja
5) virka-avun antaminen poliisille, pelastusviranomaisille, rajavartioviranomaisille ja meripelastusviranomaisille niiden vastuulla olevien tehtävien suorittamiseksi.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi päättää palvelutasopäätöksessä ensivastetoiminnan sisällyttämisestä osaksi ensihoitopalvelua. Ensivastetoiminnalla tarkoitetaan hätäkeskuksen kautta hälytettävissä olevan muun yksikön kuin ambulanssin hälyttämistä äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan tavoittamisviiveen lyhentämiseksi ja yksikön antamaa hätäensiapua, joka on määritelty ensihoidon palvelutasopäätöksessä.

Niin sanotut kiireettömät potilassiirtokuljetukset eivät kuulu ensihoidon piiriin. Potilaan siirtokuljetusta koskevan terveydenhuoltolain 73 §:n 1 momentin mukaan milloin kunnan terveyskeskuksen sairaansijalle otetun vieraskuntalaisen potilaan hoitoajan arvioidaan ylittävän keskimääräisen hoitoajan ja muulloinkin potilaan pyynnöstä, terveyskeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin potilaan siirtämiseksi sellaiseen terveyskeskukseen tai muuhun sairaanhoitolaitokseen, jota potilaan asuin- ja kotikunta ylläpitää, mikäli siirto voidaan tehdä potilaan tilaa vaarantamatta. Pykälän 2 momentin mukaan jos potilaan sairaus sitä vaatii, on kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän huolehdittava toimintayksikkönsä potilaan kuljetuksesta toisessa toimintayksikössä tai terveyskeskuksessa annettavaa hoitoa tai suoritettavia toimenpiteitä varten.

Terveydenhuoltolain 41 §:n mukaan ensihoitopalvelun tehtävistä, ensihoidon palvelutasopäätöksen rakenteesta, ensihoitopalveluun osallistuvan henkilöstön tehtävien määrittelyn perusteista ja koulutusvaatimuksista, ensihoitopalvelun perus- ja hoitotason määritelmistä sekä ensivastetoiminnasta säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Ensihoitopalvelusta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (2011/340) mukaan asetusta sovelletaan terveydenhuoltolaissa tarkoitettuun ensihoitopalveluun ja erityisvastuualueen ensihoitokeskukseen. Asetusta sovelletaan myös hoitolaitosten välisiin potilassiirtoihin, kun potilaan tilan edellyttämän hoidon ja valvonnan turvaamiseksi on tarkoituksenmukaista käyttää potilaan kuljettamiseen ensihoitopalvelun tai muun toimintayksikön ambulanssia.

Pelastuslain tavoitteena on mainitun lain 1 §:n mukaan parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Lain tavoitteena on myös, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti.

Kuntien vastuusta pelastustoimesta on säädetty pelastuslain 24 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan kunnat vastaavat pelastustoimesta yhteistoiminnassa pelastustoimen alueilla (alueen pelastustoimi) siten kuin mainitussa laissa tarkemmin säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto päättää maan jakamisesta pelastustoimen alueisiin. Pykälän 3 momentin mukaan pelastustoimen alueeseen kuuluvilla kunnilla tulee olla sopimus pelastustoimen järjestämisestä. Pelastuslain 25 §:n 1 momentin mukaan pelastustoimen tehtävien hoitamista varten alueen pelastustoimella tulee olla pelastuslaitos.

Alueen pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtäviä koskevan pelastuslain 27 §:n 2 momentin mukaan pelastuslaitoksen tulee huolehtia alueellaan

1) pelastustoimelle kuuluvasta ohjauksesta, valistuksesta ja neuvonnasta, jonka tavoitteena on tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäiseminen ja varautuminen onnettomuuksien torjuntaan sekä asianmukainen toiminta onnettomuus- ja vaaratilanteissa ja onnettomuuksien seurausten rajoittamisessa;
2) pelastustoimen valvontatehtävistä;
3) väestön varoittamisesta vaara- ja onnettomuustilanteessa sekä siihen tarvittavasta hälytysjärjestelmästä;
4) pelastustoimintaan liittyvistä tehtävistä.

Pelastustoimintaan kuuluu pelastuslain 32 §:n 1 momentin mukaan muun ohella onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen.

Pelastuslain 27 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan pelastuslaitos voi pykälän 2 momentissa säädetyn lisäksi suorittaa ensihoitopalveluun kuuluvia tehtäviä, jos ensihoitopalvelun järjestämisestä yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kesken on sovittu terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentin perusteella.

Terveydenhuoltolain esitöiden (HE 90/2010 vp s. 131) lain 39 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännös toiminnan järjestämisestä yhteistoiminnassa tarkoittaa lakiin perustuvaa yhteistoimintavelvoitetta, niissä tilanteissa, joissa sairaanhoitopiiri sopii yhteistoiminnasta alueen pelastustoimen tai toisten sairaanhoitopiirien kanssa. Tämä säännös yhteistoiminnasta mahdollistaa esitöiden mukaan sairaanhoitopiirien yhteistoiminnan tai yhteistoiminnan pelastuslaitoksen kanssa ensihoitopalvelun järjestämisessä ilman yhtiöittämisvelvoitetta. Esitöissä on todettu, että jotta toiminnan voidaan katsoa hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvaan kuntien väliseen yhteistoimintaan, sen tulee perustua sopimukseen toiminnan järjestämisestä yhteisesti sopimuspuolten kesken, eikä toiminnan tavoitteena ole voiton tavoittelu. Tältä osin hallituksen esityksessä on viitattu Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuun asiassa komissio v. Saksa (C-480/06). Hallituksen esityksessä on todettu myös, että silloin, kun sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ja alueen pelastuslaitos järjestävät palvelun yhteistoiminnassa sopimukseen perustuen, pelastuslaitos ei voi kuitenkaan samanaikaisesti toimia markkinoilla ja myydä palvelujaan yhteistoimintasopimuksen ulkopuolisille tahoille.

Sanotun pykälän esitöissä (HE 90/2010 vp s. 133) on todettu edelleen muun ohella, että ensihoitopalvelun järjestämisellä yhteistyössä alueen pelastustoimen kanssa saavutettaisiin merkittäviä hyötyjä muun muassa henkilöstön ja kaluston käytön osalta. Silloin kun pelastustoimi hoitaa ensihoito- ja ensivastetehtäviä, pelastuslaitoksella on käytössään henkilöstöä, joka pystyy toimimaan myös perustason ensihoitotehtävissä. Esitöissä on todettu edelleen, että pelastuslaitosten ylläpitämät resurssit ovat hyödynnettävissä terveydenhuoltoviranomaisten resurssien lisänä ensihoitotehtäviin suuronnettomuus- ja terveydenhuollon erityistilanteiden hoitamisessa ja niihin varautumisessa. Näissä tilanteissa pelastustoimen valmiudessa oleva henkilöstö on käytettävissä ensihoitotehtäviin lyhyellä varoitusajalla. Vastaavasti pelastustoimen ylläpitämää kalustoa varajärjestelyineen voidaan käyttää kustannustehokkaasti suuronnettomuus- ja erityistilanteissa.

5. Oikeudellinen arviointi

5.1. Hankintasopimuksen määritelmä ja sen soveltuminen yhteistoimintasopimukseen

Sairaanhoitopiiri ja pelastuslaitos ovat esittäneet muun ohella, että yhteistoimintasopimus jää hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle siitä syystä, että kysymys on ensihoitopalvelujen järjestämisestä terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin yhteistoiminnassa alueen pelastuslaitoksen kanssa.

Yhteistoimintasopimuksen mukaan siinä on kysymys terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentissa tarkoitetusta ensihoitopalvelun järjestämisestä yhteistoiminnassa alueen pelastuslaitoksen kanssa. Sairaanhoitopiiri on terveydenhuoltolain 40 §:n 2 momentin mukaisesti sisällyttänyt myös ensivastetoiminnan osaksi ensihoitopalvelua. Sopimuksesta käy ilmi, että se koskee lisäksi myös niin sanottujen kiireettömien potilassiirtopalvelujen toteuttamista.

Markkinaoikeus toteaa, että sairaanhoitopiirin yhteistoiminta alueen pelastustoimen kanssa on terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentissa esitetty yhtenä vaihtoehtona ensihoitopalvelun järjestämiseksi. Sanottu lainkohta ei koske ensihoitopalveluun kuulumattomia potilassiirtoja eikä siitä toisaalta johdu, että sairaanhoitopiirin ja alueen pelastuslaitoksen välinen ensihoitopalveluakaan koskeva yhteistyö kaikissa tapauksissa jäisi hankintasäännösten ja niihin sisältyvän kilpailuttamisvelvoitteen ulkopuolelle.

Hankintalain 5 §:n 1 kohdan mukaan mainitussa laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä hankintasopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan. Pykälän 4 kohdan mukaan hankintalaissa tarkoitetaan palveluhankintasopimuksella muuta kuin julkista rakennusurakkaa tai julkista tavarahankintaa koskevaa sopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen.

Hankintalailla on sen 1 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan pantu täytäntöön julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (hankintadirektiivi). Hankintalakia tulkittaessa on siten otettava huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen hankintadirektiivin tulkintaa koskeva oikeuskäytäntö.

Hankintadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan "julkisia hankintoja koskevilla sopimuksilla" tarkoitetaan rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia, jotka on tehty yhden tai useamman hankintaviranomaisen välillä ja joiden tarkoituksena on tässä direktiivissä tarkoitettu rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että hankintadirektiivissä säädettyjen julkisten hankintamenettelyjen soveltamiseksi riittää hankintadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan lähtökohtaisesti, että on tehty sopimus vastiketta vastaan yhtäältä hankintaviranomaisen ja toisaalta tästä oikeudellisesti erillisen henkilön välillä (ks. esimerkiksi tuomio Datenlotsen Informationssysteme, C-15/13, EU:C:2014:303, 24 kohta).

Arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä unionin hankintasääntelyn soveltamisalaan kuuluva hankintasopimus, ei Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ole merkitystä yhtäältä sillä, että hankintaviranomaisen sopimuskumppani on itsekin hankintaviranomainen. Merkitystä ei toisaalta ole myöskään sillä, ettei asianomainen yksikkö ensisijaisesti tavoittele voittoa, ettei sillä ole yritysrakennetta tai ettei se toimi jatkuvasti markkinoilla. Unionin tuomioistuin on katsonut lisäksi, että sopimus on katsottava hankintadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi "rahallista vastiketta vastaan" tehdyksi sopimukseksi, vaikka sopimuksesta maksettava vastike rajoittuisi ainoastaan sopimuksen kohteena olevasta palvelusta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen (tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., C-159/11, EU:C:2012:817 26 ja 29 kohta; tuomio Piepenbrock, C-386/11, EU:C:2013:385, 29 ja 31 kohta).

Yhteistoimintasopimuksen pääasiallisena sisältönä on sopia ensihoitopalvelun sekä sairaanhoitopiirin alueen terveydenhuollon hoitolaitosten välisten ambulansseilla tehtävien potilassiirtojen toteuttamisesta. Sopimuksen mukaan pelastuslaitos tuottaa sanotut palvelut ja sairaanhoitopiiri puolestaan suorittaa pelastuslaitokselle korvauksen tästä aiheutuneista kustannuksista. Korvauksen määrässä huomioidaan muun ohella suoritukset, jotka pelastuslaitos vastaanottaa ensihoitopalvelun perusteella esimerkiksi Kansaneläkelaitokselta tai palvelun kohteena olevalta henkilöltä.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella markkinaoikeus katsoo, että yhteistoimintasopimus on oikeudellisesti erillisten yksiköiden välinen sopimus, joka on katsottava hankintasäännöksissä tarkoitetuksi "rahallista vastiketta vastaan" tehdyksi sopimukseksi. Arvioinnissa ei tältä osin ole merkitystä sillä, että pelastuslaitos on itsekin hankintaviranomainen tai että sopimuksen mukaan sille maksettava vastike rajoittuu ainoastaan sopimuksen kohteena olevista palveluista aiheutuvien kustannusten korvaamiseen.

Yhteistoimintasopimusta on näin ollen pidettävä hankintalain 5 §:ssä tarkoitettuna hankintasopimuksena, joka lähtökohtaisesti kuuluu hankintalain soveltamisalaan ja siten kilpailuttamisvelvollisuuden piiriin.

5.2 Kilpailuttamisvelvollisuudesta tehtävät poikkeukset ja niiden soveltamisen kriteerit

Sairaanhoitopiiri on esittänyt, että yhteistyösopimus täyttää yhtäältä niin sanottua horisontaalista yhteistyötä, mutta toisaalta myös sidosyksikköpoikkeusta koskevat kriteerit ja että se jää näin ollen hankintasäännösten soveltamisalan ja kilpailuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä esitetyin tavoin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hankintasopimus jää julkisia hankintoja koskevan unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle kahdentyyppisissä tapauksissa (tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 33 kohta; tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 31–32 ja 34–36 kohta).

Kyse on ensinnäkin niin sanotuista sidosyksikköhankinnoista eli hankintasopimuksista, jotka julkisyhteisö on tehnyt siihen nähden oikeudellisesti erillisen oikeushenkilön kanssa, kun mainitulla julkisyhteisöllä on tähän oikeushenkilöön vastaava määräysvalta kuin sillä on omiin yksikköihinsä ja kun tämä oikeushenkilö harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavan julkisyhteisön tai sen omistavien julkisyhteisöjen kanssa (tuomio Teckal, C-107/98, EU:C:1999:562, 50 kohta; tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 32 kohta; tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 34 kohta).

Toiseksi unionin tuomioistuin on katsonut, että hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävät määrätyin edellytyksin sopimukset, joilla aloitetaan sellainen julkisyhteisöjen välinen yhteistyö, jolla varmistetaan niille yhteisen julkisen palvelun tehtävän suorittaminen (niin sanottu horisontaalinen yhteistyö) (tuomio komissio v. Saksa, C 480/06, EU:C:2009:357, 37 kohta; tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 34 kohta; tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 34 kohta).

Euroopan unionin tuomioistuin on soveltanut sanottua poikkeusta edellä mainitussa asiassa komissio v. Saksa antamassaan tuomiossa, jossa se katsoi, että arvioitavana ollut neljän Ala-Saksin piirikunnan ja Hampurin kaupungin puhtaanapitolaitoksen välillä tehty sopimus jäi hankintasäännösten mukaisen kilpailuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle, kun sillä aloitettiin paikallisten julkisyhteisöjen välinen yhteistyö, jolla varmistettiin paikallisten julkisyhteisöjen niille yhteisen julkisen palvelun tehtävän eli jätteistä huolehtimisen suorittaminen.

Unionin tuomioistuin on sanotussa ratkaisussa viitannut muun ohella oikeuskäytännössä vahvistettuun viranomaisten mahdollisuuteen suorittaa yleisen edun mukaisia tehtäviään omilla voimavaroillaan ilman että niiden tarvitsisi turvautua ulkoisten yksiköiden apuun sekä mahdollisuuteen suorittaa näitä tehtäviä myös yhdessä muiden viranomaisten kanssa (tuomion 45 kohta oikeustapausviittauksineen). Tuomiossa on edelleen kiinnitetty huomiota yhtäältä siihen, ettei yhteisön oikeudessa mitenkään edellytetä viranomaisilta tietyn oikeudellisen muodon käyttämistä, kun ne suorittavat yhdessä niiden julkisen palvelun tehtäviä. Toisaalta tällaisella viranomaisten välisellä yhteistyöllä ei tuomioistuimen mukaan saateta kyseenalaiseksi julkisia hankintoja koskevien yhteisöjen säännösten päätavoitetta eli palvelujen vapaata liikkuvuutta ja avaamista vääristymättömälle kilpailulle kaikissa jäsenvaltioissa, koska tämän yhteistyön toteuttamista säätelevät ainoastaan yleisen edun mukaisten päämäärien tavoittelulle ominaiset seikat ja vaatimukset ja koska hankintadirektiivissä 92/50 tarkoitettu asianomaisten yhdenvertaisen kohtelun periaate taataan siten, ettei yhdellekään yksityiselle yritykselle anneta etua sen kilpailijoihin nähden (tuomion 47 kohta oikeustapausviittauksineen).

Asiassa arvioitavana olleen sopimuksen kohde on tuomioistuimen mukaan muodostunut pääasiallisesti Hampurin kaupungin puhtaanapito osaston sitoumuksesta antaa kyseisten neljän piirikunnan käyttöön vuosittain 120.000 jätetonnin käsittelykapasiteetti niiden jätteiden hyödyntämiseksi lämmöntuotannossa kysymyksessä olevassa jätteidenkäsittelylaitoksessa. Vastineeksi jätteidensä käsittelystä sanotussa laitoksessa piirikuntien on sopimuksen mukaan tullut suorittaa Hampurin kaupungin puhtaanapito-osastolle vuosittainen maksu, jonka laskutapa ja maksuehdot on määritetty sopimuksessa (tuomion 39 ja 40 kohta). Sopimuksessa on määrätty myös tietyistä suoraan julkisen palvelun kohteeseen liittyvistä sitoumuksista. Hampurin kaupunki on ottanut vastatakseen suurimman osan niistä palveluista, jotka ovat sen kyseisten neljän piirikunnan kanssa tekemän sopimuksen kohteena, ja piirikunnat ovat antaneet Hampurin kaupungin puhtaanapito-osaston käyttöön sen jätteidenkäsittelykapasiteetin, jota ne eivät itse käytä. Piirikunnat ovat sitoutuneet myös hyväksymään sijoituspaikoilleen polttamisessa syntyvää hyödyntämiskelvotonta jätettä suhteessa niiden toimittamien jätteiden määriin (tuomion 42 kohta).

Sopimuksen mukaan sopimusosapuolten on tullut tarpeen vaatiessa avustaa toisiaan niiden lakisääteisten jätteistä huolehtimista koskevan velvollisuuden täyttämisessä. Sopimuksessa on muun muassa määrätty, että tietyissä olosuhteissa, kuten kyseisen laitoksen ollessa tilapäisesti ylikuormitettu, piirikunnat sitoutuvat vähentämään toimittamiensa jätteiden määrää ja suostuvat siten rajoittamaan oikeuttaan käyttää polttolaitosta (tuomion 42 kohta).

Kysymyksessä olevaa sopimusta arvioidessaan unionin tuomioistuin on kiinnittänyt huomiota muun ohella siihen, että sopimuksen kohteena oleva tehtävä eli jätteistä huolehtiminen, liittyy jätehuoltoa koskevaan yhteisön sääntelyyn, joka sisältää pyrkimyksen jätteiden käsittelemisestä mahdollisimman lähellä sijaitsevassa laitoksessa (tuomion 37 kohta).

Tuomioistuin on todennut myös, että sopimusta on arvioitava kuntien välisen yhteistyömenettelyn toteuttamisena siihen osallistuvien tahojen välillä ja että siihen sisältyy edellytyksiä, joilla voidaan varmistaa jätteistä huolehtimista koskevan tehtävän hoitaminen. Sopimuksella on pyritty mahdollistamaan se, että Hampurin kaupunki rakentaa ja antaa käytettäväksi jätteidenkäsittelylaitoksen suotuisammissa taloudellisissa olosuhteissa sen ansiosta, että lähialueen piirikunnat osallistuvat hankkeeseen jätteitä toimittamalla, mikä mahdollistaa 320.000 tonnin kapasiteetin saavuttamisen. Laitoksen rakentamisesta on tästä syystä päätetty ja se on toteutettu vasta kyseisten neljän piirikunnan sovittua laitoksen käyttämisestä ja vastaavista sitoumuksistaan.

Euroopan komissio on julkaissut 4.10.2011 päivätyn valmisteluasiakirjan julkisia hankintoja koskevan EU:n oikeuden soveltamisesta hankintaviranomaisten välisiin suhteisiin ("julkisen sektorin sisäinen yhteistyö") (Sisämarkkinoiden ja palveluiden pääosaston epävirallinen käännös asiakirjasta Commission staff working paper concerning the application of EU public procurement law to relations between contracting authorities (public-public cooperation) 4.10.2011, SEC (2011) 1169, final). Asiakirjassa on viitattu edellä mainittuun unionin tuomioistuimen ratkaisuun otsikon 3.3. "Julkisten tehtävien yhteistä hoitoa koskeva ei-institutionalisoitu/horisontaalinen yhteistyö" alaotsikon "Aidon yhteistyön erottaminen tavanomaisesta julkisesta hankintasopimuksesta" alla. Asiakirjassa on tältä osin todettu, että sanotun tuomion mukaan yhteistyön tarkoituksena on huolehtia yhdessä sellaisen julkisen tehtävän hoidosta, jota kaikkien yhteistyökumppanien on hoidettava. Tehtävän yhteiselle hoidolle on ominaista sopimuskumppanien osallistuminen ja keskinäiset velvoitteet, mikä tuottaa keskinäisiä synergiaetuja. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että jokainen yhteistyökumppani osallistuisi varsinaiseen tehtävän hoitoon yhtä suurella panoksella, sillä yhteistyö voi perustua tehtävien jakamiseen tai tietynlaiseen erikoistumiseen. Sopimuksella on kuitenkin oltava yhteinen tavoite: saman tehtävän yhteinen hoito.

Sittemmin Euroopan unionin tuomioistuin on käsitellyt horisontaalisen yhteistyön edellytysten täyttymistä muun ohella asioissa C-159/11 Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym. sekä C-386/11 Piepenbrock. Sanotuissa asioissa antamissaan tuomioissa unionin tuomioistuin on täsmentänyt sallitun yhteistyön edellytyksiä. Edellä viitatussa oikeuskäytännössä muodostuneiden kriteerien mukaan yhteisen julkisen tehtävän hoitoon tähtäävä yhteistyö jää siten hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle, mikäli tätä koskevat sopimukset on tehty ainoastaan julkisyhteisöjen välillä ilman yksityisen tahon osallistumista, mikäli niillä ei aseteta mitään yksityistä palveluntarjoajaa kilpailijoihinsa nähden etuoikeutettuun asemaan ja mikäli niillä aloitetun yhteistyön toteuttamista säätelevät ainoastaan yleisen edun mukaisten päämäärien tavoittelulle ominaiset seikat ja vaatimukset (tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 35 kohta; tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 37 kohta).

Sanotut kriteerit ovat kumulatiivisia niin, että julkisyhteisöjen välinen sopimus voi jäädä julkisia hankintoja koskevan unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle kysymyksessä olevan poikkeuksen perusteella ainoastaan, jos sopimus täyttää ne kaikki (tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 36 kohta; tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 38 kohta). Tuomioistuin on lisäksi kysymyksessä olevaa poikkeusta soveltaessaan viitannut siihen, ettei kysymyksessä olevaan järjestelyyn ole ryhdytty tarkoituksena kiertää julkisia hankintoja koskevia sääntöjä (edellä mainittu tuomio komissio v. Saksa, EU:C:2009:357, 48 kohta).

Kilpailuttamisvelvollisuudesta tehtävien poikkeusten soveltamisen arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan julkisia hankintoja koskevien unionin oikeuden sääntöjen päätavoite on hankintojen avaaminen vääristymättömälle kilpailulle kaikissa jäsenvaltioissa rakennusurakoiden toteuttamisen, tavaroiden hankinnan ja palvelujen suorittamisen aloilla. Tämä merkitsee sitä, että kaikilla hankintaviranomaisilla on velvollisuus soveltaa asiaa koskevia unionin oikeuden sääntöjä silloin, kun siinä säädetyt edellytykset täyttyvät. Näin ollen kaikkia tämän velvollisuuden soveltamiseen tehtäviä poikkeuksia on tulkittava suppeasti (ks. esimerkiksi tuomio Datenlotsen Informationssysteme, EU:C:2014:303, 22-23 kohta oikeustapausviittauksineen).

Markkinaoikeus toteaa, että arvioitavana olevan yhteistoimintasopimuksen sisältö ja sekä valittajien että sairaanhoitopiirin asiassa esittämä huomioon ottaen asiassa on hankintasäännösten soveltumisen osalta ensisijaisesti kysymys siitä, täyttääkö sopimus niin sanotun horisontaalisen yhteistyön kriteerit ja jääkö se siten tällä perusteella hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

5.3. Horisontaalisen yhteistyön kriteerien täyttymisen arviointi

5.3.1. Julkisyhteisöjen välinen yhteistyö yhteisen julkisen tehtävän suorittamiseksi

Markkinaoikeus toteaa ensiksi, että yhteistoimintasopimuksessa, jonka osapuolina ovat kuntien muodostamat sairaanhoitopiiri ja pelastuslaitos, on kysymys yksinomaan yleisen edun mukaisia tarpeita tyydyttämään perustettujen julkisyhteisöjen välisestä järjestelystä.

Valittajat ovat esittäneet muun ohella, ettei yhteistoimintasopimus kuitenkaan täytä horisontaalisen yhteistyön kriteerejä, koska pelastuslaitoksella ei ole velvollisuutta järjestää sopimusten kohteena olevia ensihoitopalveluja, vaan ne kuuluvat yksinomaan sairaanhoitopiirin järjestämisvastuulle. Kysymys ei valittajien esittämän mukaan siten ole osapuolten yhteistyöstä niille yhteisen julkisen palvelun tehtävän suorittamiseksi.

Arvioitaessa kysymystä siitä, koskeeko yhteistoimintasopimus sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteisen julkisen palvelun tehtävän toteuttamista yhtäältä sopimuksen kohteena olevien ensihoitopalvelujen ja toisaalta potilassiirtojen osalta, on otettava huomioon muun ohella pelastuslaitoksen toiminnan tarkoitus ja sen tehtävät yhteistoimintasopimuksen sisältöön nähden.

Asiassa on sinänsä selvää, että yhteistoimintasopimuksen kohteena olevat ensihoitopalvelut kuuluvat terveydenhuoltolain nojalla sairaanhoitopiirin järjestämisvelvollisuuden piiriin, eikä pelastuslaitoksella ole niiden osalta lakiin perustuvia velvoitteita. Toisaalta ensihoitopalvelut on kuitenkin pelastuslaissa nimenomaisesti mainittu alueen pelastuslaitoksen tehtäväkenttään kuuluviksi pelastuslaitoksen ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän välisessä yhteistoimintatilanteessa. Tätä yhteistoimintaa on edellä viitatuissa terveydenhuoltolain esitöissä perusteltu merkittävillä, muun ohella henkilöstön ja kaluston käyttöön liittyvillä hyödyillä esimerkiksi suuronnettomuus- ja terveydenhuollon erityistilanteiden hoidossa ja niihin varautumisessa.

Markkinaoikeus katsoo, että arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös se seikka, että vaikka yhteistoimintasopimuksessa sinänsä on kysymys kahden oikeudellisesti erillisen toimijan välisestä sopimuksesta, ovat kaikki sairaanhoitopiirin jäsenkunnat samalla myös pelastuslaitoksen yhteistoimintakuntia. Yhteistoimintasopimuksen osapuolten olemassaolon ja toiminnan tarkoituksena on edellä viitatuista terveydenhuoltoa ja pelastustoimintaa koskevista säännöksistä ilmenevin tavoin toteuttaa kysymyksessä olevien kuntien lakisääteisiä velvoitteita, joiden väestön terveyden ja turvallisuuden edistämistä koskevien tavoitteiden markkinaoikeus katsoo liittyvän läheisesti toisiinsa.

Yhteistoimintasopimuksessa on todettu, että ensihoitopalvelut tuotetaan tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Sopimusosapuolten tehtävien osalta yhteistoimintasopimuksessa on sovittu muun ohella siitä, että sekä ensihoitopäällikön että ensihoidon kenttäjohtajien virat ovat sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteisiä virkoja siten, että ensihoitopäällikön viran, jonka osalta työnantajavelvoitteista vastaa pelastuslaitos, tehtävien osalta pelastuslaitoksen osuus on 80 ja sairaanhoitopiirin osuus 20 prosenttia. Kenttäjohtajien virkojen, joiden osalta työnantajavelvoitteista huolehtii sairaanhoitopiiri, pelastuslaitoksen osuus on tehtävien osalta 20 ja sairaanhoitopiirin osuus 80 prosenttia.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, ettei alueen pelastuslaitoksen asemaa voida ainakaan ensihoitopalvelujen osalta lähtökohtaisesti rinnastaa tilanteeseen, jossa sopimuskumppani yksinomaan toteuttaa palvelun korvausta vastaan. Ensihoitopalvelut on pelastuslaissa nimenomaisesti sisällytetty alueen pelastuslaitoksen tehtäviin ja ensihoitopalveluita koskevaa yhteistoimintaa on terveydenhuoltolain esitöissä perusteltu sekä sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle että pelastuslaitokselle sen omassakin toiminnassa tästä saatavilla hyödyillä. Alueen pelastuslaitos on samalla myös sairaanhoitopiiriin kuuluvien kuntien lakisääteinen yhteenliittymä, ja sen sekä sairaanhoitopiirin suoritettavaksi säädettyjen toisiaan tukevien julkisen palvelun tehtävien voidaan katsoa tähtäävän yhteneväisiin terveyden ja turvallisuuden edistämisen tavoitteisiin.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella markkinaoikeus katsoo, että arvioitavana olevassa yhteistoimintajärjestelyssä on ensihoitopalvelun osalta kysymys tilanteesta, jossa sairaanhoitopiirin kuntayhtymä sekä alueen pelastuslaitos ovat yhteistoimintasopimuksella pyrkineet varmistamaan niille yhteisen tehtävän suorittamisen.

Siltä osin kuin yhteistoimintasopimus koskee sairaanhoitopiirin alueen terveydenhuollon hoitolaitosten välisiä ambulansseilla tehtäviä potilassiirtoja, markkinaoikeus toteaa, että yhteistoimintasopimuksen liitteenä olevan palvelutasopäätöksen mukaan sanotut palvelut on integroitu osaksi ensihoitojärjestelmää. Ensihoidon järjestämistä yhteistoiminnassa koskeva terveydenhuoltolain 39 §:n 2 momentti ei kuitenkaan koske yhteistoimintaa potilassiirtojen osalta. Kiireettömiä potilassiirtoja ei ensihoitopalveluista poiketen ole myöskään pelastuslaissa nimenomaisesti mainittu pelastuslaitoksen tehtäviin kuuluviksi.

Sairaanhoitopiiri on kuitenkin esittänyt muun ohella, että kiireettömien potilassiirtojen ja ensihoitopalvelujen järjestäminen kokonaisuutena, samaa ambulanssikalustoa käyttäen on toiminnan tehokkuuden kannalta tarkoituksenmukaista.

Sanotunlaisella järjestelyllä saavutettaviin hyötyihin on viitattu myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön ensihoitopalveluista antamaa asetusta koskevassa 29.3.2011 päivätyssä perustelumuistiossa. Muistiossa on sanotun asetuksen 1 §:n osalta todettu, etteivät hoitolaitosten väliset kiireettömät, ennalta suunnitellut potilassiirrot tai kotiinkuljetukset kuulu ensihoitopalvelun tehtäviin. Muistion mukaan usealla paikkakunnalla on kuitenkin tarkoituksenmukaista käyttää samaa ambulanssikalustoa sekä ensihoitopalvelun kiireellisissä tehtävissä että hoitolaitosten välisissä siirtotehtävissä, koska tehtävät saattavat jäädä liian pieniksi ja toiminta tehottomaksi, jos yksikkö varataan yksinomaan jompaankumpaan tehtävätyyppiin.

Markkinaoikeus toteaa, että vaikka kiireettömien potilassiirtojen toteuttaminen yhtenä kokonaisuutena ensihoitopalvelun kanssa saattaa edellä esitetyin tavoin tietyissä tilanteissa olla tarkoituksenmukaista, eivät sanotut toiminnot kuitenkaan ole toisistaan sillä tavoin riippuvaisia, että niiden toteuttaminen yhdessä olisi välttämätöntä. Ottaen huomioon, ettei terveydenhuoltolaissa tai pelastuslaissa ole säädetty sanottujen palvelujen järjestämisestä yhteistoiminnassa pelastuslaitoksen kanssa, markkinaoikeus katsoo, ettei yhteistoimintasopimuksessa ole potilassiirtopalvelujen osalta kysymys sellaisesta sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteisen julkisen tehtävän suorittamisesta, joka voisi jäädä hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle horisontaalista yhteistyötä koskevan poikkeuksen perusteella.

5.3.2. Yhteistoimintasopimuksen vaikutus yksityisiin toimijoihin

Markkinaoikeus toteaa, että edellä esitetyin tavoin horisontaalisen yhteistyön yhtenä edellytyksenä on, ettei sopimuksella aseteta mitään yksityistä palveluntarjoajaa kilpailijoihinsa nähden etuoikeutettuun asemaan. Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisukäytännössään katsonut, että sellaiset sopimukset, joihin sisältyvät määräykset ovat mahdollistaneet toimittajalle kolmansien osapuolten käyttämisen sopimuksessa määrätyn tehtävän suorittamiseksi, voivat johtaa siihen, että kolmannet osapuolet saattavat saada etua muihin samoilla markkinoilla toimiviin yrityksiin verrattuna (tuomio Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym., EU:C:2012:817, 38 kohta; tuomio Piepenbrock, EU:C:2013:385, 40 kohta).

Yhteistoimintasopimuksen kohdan 5 mukaan pelastuslaitos voi tarvittaessa ja erikseen sovittaessa käyttää muun kuin varsinaisten ensihoitopalveluiden toteuttamisessa (siirtokuljetustoiminta) myös alihankkijoina muita palvelun tuottajia. Edelleen mainitun kohdan mukaan ensivastetoimintaa voidaan toteuttaa pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien välisellä alihankintasopimuksella. Muiden ensivastetoiminnassa alihankintana käytettävien palvelun tuottajien osalta noudatetaan samoja periaatteita kuin alihankinnasta on yhteistoimintasopimuksessa sovittu.

Edellä viitattu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että sanottu alihankintalauseke saattaa johtaa jonkin yksityisen palveluntarjoajan asettamiseen kilpailijoihinsa nähden etuoikeutettuun asemaan.

5.3.3. Johtopäätös horisontaalisen yhteistyön osalta

Yhteistoimintasopimuksessa ei edellä esitetyin tavoin ole kiireettömien potilassiirtojen osalta katsottava olleen kysymys osapuolten yhteisen tehtävän hoitamiseen tähtäävästä yhteistyöstä, minkä lisäksi yhteistoimintasopimuksen sisältämä alihankintalauseke saattaa johtaa siihen, että jokin yksityinen palveluntarjoaja asetetaan kilpailijoihinsa nähden etuoikeutettuun asemaan. Yhteistoimintasopimus ei näin ollen täytä kaikkia Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä julkisyhteisöjen välisen yhteisen julkisen tehtävän hoitoon tähtäävän yhteistyön osalta asetettuja kriteereitä, eikä yhteistoimintasopimus siten tällä perusteella jää hankintasäännösten ja niihin sisältyvän kilpailuvelvoitteen ulkopuolelle.

Asiassa on sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen asiassa esittämän johdosta seuraavaksi arvioitava, jääkö yhteistoimintasopimus hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle niin sanotun sidosyksikköpoikkeuksen perusteella.

5.4. Sidosyksikköpoikkeuksen soveltuminen yhteistoimintasopimukseen

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvaa niin sanottua sidosyksikköpoikkeusta koskevan hankintalain 10 §:n mukaan mainittua lakia ei sovelleta hankintoihin, jotka hankintayksikkö tekee siitä muodollisesti erilliseltä ja päätöksenteon kannalta itsenäiseltä yksiköltä, jos hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa valvoo yksikköä samalla tavoin kuin se valvoo omia toimipaikkojaan ja jos yksikkö harjoittaa pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on.

Markkinaoikeus toteaa, että samat kunnat ovat yhtäältä Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän jäsenkuntia ja toisaalta muodostavat Kanta-Hämeen pelastustoimen alueen. Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen hallinnosta vastaa Hämeenlinnan kaupunki. Pelastuslaitoksen hallintoa varten Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto asettaa toimikaudekseen jäsenkuntien nimeämistä edustajista pelastuslautakunnan, joka on kuntalain 77 §:ssä tarkoitettu yhteinen toimielin.

Markkinaoikeus toteaa, että vaikka sekä sairaanhoitopiirin että pelastuslaitoksen voidaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsoa olevan samojen kuntien määräysvallassa, on asiassa selvää, ettei yhteistoimintasopimuksen osapuolena oleva sairaanhoitopiiri kuitenkaan valvo pelastuslaitosta kuin omia toimipaikkojaan. Sairaanhoitopiirillä ei näin ollen ole pelastuslaitokseen nähden hankintalain 10 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa.

Sairaanhoitopiiri ja pelastuslaitos ovat viitanneet tältä osin julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/24/EU (uusi hankintadirektiivi) ja esittäneet, että sanotun direktiivin 12 artiklan nojalla sidosyksikköpoikkeusta voitaisiin soveltaa kahden saman viranomaisen määräysvallassa olevan yksikön välisiin sopimuksiin ja siten myös yhteistoimintasopimukseen.

Sanotun artiklan sidosyksikköpoikkeuksen soveltumisen edellytyksiä koskevan 1 kohdan mukaan edellytyksenä sille, että hankintasopimus, jonka hankintaviranomainen tekee yksityisoikeudellisen tai julkisoikeudellisen oikeushenkilön kanssa, jää kysymyksessä olevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, on muun ohella että hankintaviranomainen käyttää kyseisessä oikeushenkilössä samanlaista määräysvaltaa kuin omissa yksiköissään. Sanottua artiklan 1 kohtaa sovelletaan artiklan 2 kohdan mukaan myös muun ohella silloin, kun määräysvallan alainen oikeushenkilö, joka on hankintaviranomainen, tekee sopimuksen saman määräysvallan alaisen toisen oikeushenkilön kanssa.

Markkinaoikeus toteaa, että uuden hankintadirektiivin voidaan näin ollen sinänsä katsoa ainakin joissakin olosuhteissa mahdollistavan sidosyksikköpoikkeuksen soveltamisen saman hankintaviranomaisen määräysvallassa olevien niin sanottujen sisaryksiköiden välisiin sopimuksiin.

Uusi hankintadirektiivi, jonka Euroopan parlamentti on 15.1.2014 vahvistanut ennen sen edellä todettua antamista, on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 28.3.2014. Direktiivin 93 artiklan mukaan se on tullut voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sanotun julkaisun jälkeen. Direktiivin 90 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18.4.2016. Kysymyksessä olevaa direktiiviä ei ole vielä saatettu Suomessa kansallisesti voimaan.

Markkinaoikeus toteaa, että ennen direktiivin kansallista voimaan saattamista saattaa jäsenvaltioiden tuomioistuimille jo direktiivin voimaantulon oikeusvaikutuksena johtua velvollisuus pidättäytyä niin pitkälti kuin mahdollista tulkitsemasta kansallista oikeutta tavalla, joka uhkaa täytäntöönpanolle varatun määräajan jälkeen vakavasti vaarantaa kysymyksessä olevassa direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen (ks. esimerkiksi tuomio Adeneler ym., C-212/04, EU:C:2006:443, 122 ja 123 kohta).

Markkinaoikeus katsoo, ettei yhteistoimintasopimuksen arvioinnissa kuitenkaan ole nyt kysymys tällaisesta tilanteesta. Sanotusta periaatteesta ei siten johdu, että hankintalain 10 §:ssä säädettyä sidosyksikköjä koskevaa poikkeusta kilpailutusvelvollisuudesta tulisi tulkita hankintayksikön ja kuultavan esittämin tavoin laajentavasti asiassa tuomioistuinkäsittelyn aikana voimaan tulleen, mutta kansallisessa lainsäädännössä vielä voimaan saattamattoman uuden hankintadirektiivin johdosta. Perustetta sidosyksikköhankintoihin lähtökohtaisesti sovellettavasta suppean tulkinnan periaatteesta poikkeamiseen hankintayksikön ja kuultavan esittämällä tavalla ei ole johdettavissa myöskään Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, ettei yhteistoimintasopimuksessa ole kysymys hankintalain 10 §:ssä ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta sidosyksikköhankinnasta, eikä se näin ollen myöskään tällä perusteella jää hankintasäännösten soveltamisalan ja kilpailuttamisvelvoitteen ulkopuolelle.

5.5. Johtopäätös hankintalain soveltumisen osalta

Markkinaoikeus toteaa, että edellä arvioitu yhteistoimintasopimus on siten hankintasäännöksissä tarkoitettu hankintasopimus, johon ei edellä esitetyin tavoin sovelleta kumpaakaan edellä mainittua poikkeusta kilpailuttamisvelvollisuudesta. Yhteistoimintasopimus kuuluu siten hankintasäännösten soveltamisalaan ja sen hankintasäännösten mukaisuuden tutkiminen kuuluu markkinaoikeuden toimivaltaan. Käsillä olevassa asiassa on kuitenkin valitusten tutkittavaksi ottamisen osalta arvioitava vielä sitä, onko valitukset tehty hankintalaissa asetetussa määräajassa vai onko ne myöhässä saapuneina jätettävä tutkimatta.

6. Valituksen saapuminen määräajassa

Hankintalain 87 §:n 5 momentin mukaan, jollei pykälän 4 momentissa tarkoitettua suorahankintaa koskevaa ilmoitusta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ole julkaistu, on suorahankintaa koskeva valitus tehtävä 30 päivän kuluessa siitä, kun suorahankinnasta on julkaistu jälki-ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hankintasopimus on tehty.

Sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen välinen hankintasopimus on edellä esitetyin tavoin tehty jo 27.1.2012. Hankintalain 87 §:n 5 momentin mukainen muutoksenhakuaika on sen osalta päättynyt 27.7.2012. Asiassa on siten valittajien markkinaoikeudelle 27.2.2014 toimittamien valitusten mahdollista myöhästymistä arvioitaessa kysymys siitä, onko Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuuston 11.12.2013 tekemää päätöstä, jolla se on hyväksynyt sairaanhoitopiirin 2014 talousarvion, pidettävä uutena hankintasopimuksena, josta hankintalain 87 §:n 5 momentin mukainen määräaika on alkanut kulua.

Euroopan unionin tuomioistuin on asiassa C-454/06 antamassaan tuomiossa tarkastellut, missä tilanteissa hankintaviranomaisen ja palveluntarjoajan välillä jo olemassa olevaan sopimukseen tehtäviä muutoksia voidaan pitää uuden julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tekemisenä. Tuomion perustelujen mukaan julkista hankintaa koskevan sopimuksen määräyksiin sen voimassaoloaikana tehtyjä muutoksia on pidettävä uutena sopimuksen tekemisenä, jos muutetut määräykset ovat ominaispiirteiltään olennaisesti erilaisia kuin alkuperäisen sopimuksen määräykset ja jos ne näin ollen ovat omiaan osoittamaan osapuolten tahtoneen neuvotella uudestaan kyseisen sopimuksen keskeiset ehdot. Muutosta voidaan pitää olennaisena muun ohella, kun se sisältää ehtoja, jotka olisivat mahdollistaneet sen, että alun perin hyväksyttyjen tarjoajien lisäksi muutkin tarjoajat olisivat voineet tehdä tarjouksen tai että jokin muu kuin alun perin voittanut tarjous olisi voinut tulla valituksi. Alkuperäiseen sopimukseen tehtävää muutosta voidaan pitää olennaisena myös, kun sillä ulotetaan sopimus merkittävässä määrin sellaisiin palveluihin, joista ei alun perin ollut kyse, tai kun sillä muutetaan sopimuksen taloudellista tasapainoa sopimuspuoleksi valitun yhtiön eduksi tavalla, josta ei määrätty alkuperäisen sopimuksen ehdoissa (pressetext Nachtrichtenagentur, C-454/06, EU:C:2008:351, 3437 kohta).

Valittajat ovat vedonneet yhteistoimintasopimuksen olennaisena muutoksena sairaanhoitopiirin valtuuston 11.12.2013 hyväksymään sairaanhoitopiirin vuoden 2014 talousarvioon, jossa ensihoitoa koskevien palvelujen ostojen määräksi on vuoden 2014 osalta ilmoitettu 5.350.000 euroa ja vuoden 2013 osalta taas 5.090.000 euroa. Valittajat ovat esittäneet muun ohella, että yhteistoimintasopimuksen liitteenä olevan palvelutasopäätöksen mukaisiin laadullisiin vaatimuksiin tehtävillä muutoksilla muutetaan olennaisesti sopimuksen sisältöä ja samalla ne vaikuttavat sopimushintaan.

Markkinaoikeus toteaa, että yhteistoimintasopimus koskee edellä esitetyin tavoin ensihoitopalvelun sekä potilassiirtojen toteuttamista ja sen liitteenä on ollut muun ohella 22.11.2011 päivätty, 1.10.2012 voimaan tullut sairaanhoitopiirin ensihoidon palvelutasomääritys sekä liiteasiakirja, jossa on määritelty ensihoitopalveluiden toteuttamisesta yhteistoimintasopimuksessa määritetyn siirtymävaiheen 1.1.2012-30.9.2012 aikana.

Yhteistoimintasopimuksen kohdan 6 mukaan sopimuksen muutoksista päätetään sopimusosapuolten yhtäpitävillä päätöksillä. Sanotun sopimuskohdan mukaan sopimuksen liiteasiakirjoihin voidaan kuitenkin tehdä tarvittavia muutoksia ilman varsinaisen sopimuksen muuttamista. Markkinaoikeus toteaa, ettei tällä sopimusmääräyksellä kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa hankintasääntelyn näkökulmasta sitä, onko sopimusta muutettu sillä tavoin olennaisesti, että muutoksen on katsottava tarkoittavan uutta hankintasopimusta.

Sairaanhoitopiirin vuodelle 2014 vahvistetussa talousarvioissa on edellä ilmenevin tavoin varattu ensihoitopalveluihin summa, joka on ollut 260.000 euroa edellisvuotta suurempi. Markkinaoikeus toteaa, että sopimuksen kohteena olevien palvelujen luonne huomioon ottaen sopimuksen perusteella sairaanhoitopiirin maksettavaksi tuleva määrä saattaa vaihdella muun ohella sen perusteella, kuinka paljon sopimuksen ja sen liitteenä olevan palvelutasopäätöksen mukaista palvelua kunakin vuonna tulee suoritettavaksi. Kokonaiskorvauksen määrällisesti merkittävääkään muutosta edellisvuoteen nähden ei siten voida automaattisesti pitää sopimuksen muuttamisena.

Sairaanhoitopiiri on esittänyt, että syynä ensihoitopalveluille varatun summan kasvulle on ollut ensihoitoa koskevien kustannusten valtakunnallinen nousu, joka taas on johtunut terveydenhuoltolain uudistuksen myötä kehitetystä kenttäjohtamisjärjestelmästä sekä siitä, että sairaanhoitopiirit ovat nostaneet palvelutasoa aikaisemmasta siten, että taso on lähtökohtaisesti sama koko sairaanhoitopiirin alueella. Näistä seikoista on kuitenkin sairaanhoitopiirin ilmoituksen mukaan sovittu jo yhteistoimintasopimuksessa, eikä niihin ole sopimuskaudella tehty muutoksia. Asiassa esitetystä selvityksestä ei sen sijaan ole käynyt ilmi, että sopimuksen perusteella suoritettavien palvelutehtävien hinnanmuodostuksessa olisi tapahtunut muutoksia.

Markkinaoikeus toteaa, etteivät valittajat ole esittäneet asiassa selvitystä siitä, että yhteistoimintasopimusta tai sen liitteitä olisi vastoin sairaanhoitopiirin nimenomaista ilmoitusta muutettu, eikä asiassa siten ole perusteita katsoa, että sopimuksen kohteena olevien palvelujen sisältöön olisi tehty muutoksia. Sairaanhoitopiiri on esittänyt kustannusten arvioidulle nousulle perusteet, jotka liittyvät alkuperäisen yhteistoimintasopimuksen ja sen liitteiden mukaisen palvelun sopimuksenmukaiseen toteuttamiseen ja tästä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen. Ottaen lisäksi huomioon, että pelastuslaitos saa sopimuksen mukaisesti korvauksen ainoastaan sille aiheutuneista todellisista kustannuksista, ei myöskään yhteistoimintasopimuksen taloudellisen tasapainon voida tästä johtuen katsoa muuttuneen pelastuslaitoksen eduksi. Markkinaoikeus katsoo, ettei sairaanhoitopiirin vuoden 2014 talousarvion vahvistamisen ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsottava tarkoittavan valittajien esittämin tavoin yhteistoimintasopimuksen muuttamista ja siten uudesta hankinnasta sopimista.

Hankintalain 87 §:n 5 momentin mukainen kuuden kuukauden määräaika valituksen toimittamiselle markkinaoikeuteen on näin ollen alkanut yhteistoimintasopimuksen tekemisestä 27.1.2012 ja päättynyt 27.7.2012. Markkinaoikeuteen 27.2.2014 saapuneet valitukset on siten jätettävä myöhässä saapuneina tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittajat saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö ja kuultava joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Valittajat on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla vaatimus enemmälti perusteettomana hyläten sekä kuultavan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää valitukset tutkimatta ja hylkää Med Group Ensihoitopalvelu Oy:n, Ekenäs Sjuktransport Ab:n, Sairaankuljetus X Ky:n, Vihdin Sairaankuljetus Oy:n, Uudenmaan sairaankuljetus Oy:n, Siikalatvan Sairaankuljetus Oy:n, Ikaalisten Ambulanssipalvelu Oy:n, Hartola-Sysmä Sairaankuljetus Oy:n, Hyvinkään alueen Ensihoito Oy:n, Etelä-Suomen Ensihoito Oy:n, Tunturi-Lapin Ensihoito Oy:n, Falck Ensihoito Oy:n, Inkoon Sairaankuljetus Oy:n, Reisjärven Sairaskuljetus Oy:n, AP-Ensi Oy:n ja 9Lives Oy:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Markkinaoikeus velvoittaa Med Group Ensihoitopalvelu Oy:n, Ekenäs Sjuktransport Ab:n, Sairaankuljetus X Ky:n, Vihdin Sairaankuljetus Oy:n, Uudenmaan sairaankuljetus Oy:n, Siikalatvan Sairaankuljetus Oy:n, Ikaalisten Ambulanssipalvelu Oy:n, Hartola Sysmä Sairaankuljetus Oy:n, Hyvinkään alueen Ensihoito Oy:n, Etelä-Suomen Ensihoito Oy:n, Tunturi Lapin Ensihoito Oy:n, Falck Ensihoito Oy:n, Inkoon Sairaankuljetus Oy:n, Reisjärven Sairaskuljetus Oy:n, AP Ensi Oy:n ja 9Lives Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kanta Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla ja Hämeenlinnan kaupungin/Kanta Hämeen pelastuslaitoksen oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla, kummatkin määrät viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sanna Holkeri ja Hannamaria Nurminen.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

 
Julkaistu 31.10.2014