Asian tausta

Vantaan kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 22.9.2022 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta kulttuuritehdas Vernissan peruskorjaukseen liittyvästä esitys- ja teatteritekniikan suunnittelun palveluhankinnasta ajalle 28.10.2022–31.1.2027.

Vantaan kaupungin tilakeskusjohtajan viransijaisena toiminut rakennuttajapäällikkö on 19.10.2022 tekemällään päätöksellä 85/2022 valinnut Granlund Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ylittänyt kansallisen kynnysarvon.

Hankintasopimus on allekirjoitettu 4.11.2022.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Akukon Oy (jäljempänä myös valittaja) on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä menettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 9.428,10 euroa. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 7.950 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö ei ole noudattanut tarjouspyyntöasiakirjoissa asettamiaan vertailuperusteita tarjousvertailussa eikä toiminut avoimesti ja turvannut tarjoajien tasapuolista kohtelua hankintamenettelyssä.

Vastuullisen ja avustavan suunnittelijan ammatillista pätevyyttä on ilmoitettu arvioitavan asteikolla huono, välttävä, tyydyttävä, hyvä, erittäin hyvä ja huipputaso. Hankintayksikkö on suorittanut pisteytyksen ilmoitetun vastaisesti. Hankintapäätösasiakirjoista ilmenee, että yli kymmenen vuoden työkokemus esitys- ja teatteritekniikan suunnittelusta on oikeuttanut huipputasoon, josta on saanut kuuden pisteen enimmäismäärän. Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti antaessaan saman pistemäärän valittajalle ja voittaneelle tarjoajalle. Valittajan vastuullisen ja avustavan suunnittelijan työkokemusvuosien määrät ovat olleet 28 ja 17 ja voittaneen tarjoajan suunnittelijoiden 19 ja 11 vuotta. Valittajan ja voittaneen tarjoajan suunnittelijoiden kokemusvuosien välillä on ollut merkittävä ero, jota ei ole huomioitu vertailussa. Hankintayksikön olisi tullut noudattaa asettamaansa asteikkoa ja antaa voittaneelle tarjoajalle enintään viisi pistettä, mikä vastaa erittäin hyvää tasoa.

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se on hyväksynyt voittaneen tarjoajan tarjoaman vastuullisen suunnittelijan referenssiksi Pikku-Finlandian. Väistötilana toimiva Pikku-Finlandia ei ole tarjouspyyntöasiakirjoissa asetetun vaatimuksen edellyttämä esitys- ja teatteritekniikan kohde.

Hankintayksikkö on vastoin tarjouspyynnössä asettamaansa ehtoa jättänyt hylkäämättä edullisimman tarjouksen, joka on alittanut toiseksi alimman tarjouksen hinnan yli 36 prosentilla.

Hankintayksikkö on muutoksenhausta huolimatta allekirjoittanut hankintasopimuksen, vaikka hankinnan välitön täytäntöönpano ei ole ollut välttämätöntä.

Vastine

Vaatimukset

Vantaan kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on suorittanut tarjousvertailun tarjouspyynnön mukaisesti. Tarjouspyyntö ei ole ollut pisteytysperusteiden osalta epäselvä.

Hankintayksikön vakiintuneen käytännön mukaan koulutustutkinnon jälkeinen tehtävään soveltuva yli 10 vuoden työkokemus on ollut riittävä kuuden pisteen saamiseksi suunnittelijan työkokemusvuosien arvioinnissa. Koska voittaneen tarjoajan ja valittajan tarjoamilla suunnittelijoilla on ollut yli kymmenen vuoden työkokemus, ovat molemmat tarjoukset saaneet tältä osin täydet kuusi pistettä.

Hankintapäätöksen liitteenä olevaan vertailutaulukkoon on hankintayksikön inhimillisen erehdyksen vuoksi sisältynyt pisteytyksestä virheellistä tietoa, jota ei ole kuitenkaan sovellettu vertailussa eikä julkaistu tarjouspyynnössä, mistä syystä valittajan asema ei ole vaarantunut.

Pikku-Finlandia on täyttänyt voittaneen tarjoajan tarjoukseen sisältyneen referenssikuvauksen ja myös internetissä olevien tietojen perusteella tarjouspyynnössä referenssille asetetut vaatimukset.

Hankintayksiköllä on ollut harkintavaltaa siinä, hylkääkö se edullisimman tarjouksen alihintaisena. Tarjouksen hylkäämiselle ei ole ollut perusteita.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että suunnittelijoiden työkokemusvuosien pisteytystapaa ei ole yksilöity tarjouspyyntöasiakirjoissa. Hankintayksikkö on vasta markkinaoikeudessa ilmoittanut noudattaneensa vakiintunutta käytäntöään, jossa yli 10 vuoden työkokemus on riittänyt täyden kuuden pisteen saamiseen. Tämä olennainen tieto olisi tullut ilmoittaa tarjouspyyntöasiakirjoissa.

Jos pisteytystapa olisi ollut valittajan tiedossa, se olisi nimennyt vastuulliseksi suunnittelijaksi ylempään henkilöryhmään (SKOL 1) kuuluvan henkilön asemesta henkilön, jolla on vähemmän kokemusta ja joka kuuluu alempaan henkilöryhmään (SKOL 2). Koska tällaisen suunnittelijan tuntihinta on alhaisempi, olisi valittajan tarjoushinta kokonaisuudessaan muodostunut edullisemmaksi ja tarjous tullut valituksi.

Hankintapäätöksen liitteenä olevasta vertailutaulukosta ilmenee, että vertailussa on sovellettu tarjouspyynnöstä poikkeavia pisteytysperusteita. Vertailutaulukon mukaan 5–7 vuoden työkokemus ei ole oikeuttanut pisteisiin ja yli kymmenen vuoden työkokemus on oikeuttanut täysiin pisteisiin. Pisteytysperusteista ei ole ilmoitettu tarjouspyyntöasiakirjoissa, eikä hankintayksikkö ole noudattanut hankintasäännösten edellyttämää avoimuusperiaatetta.

Pikku-Finlandian internetsivuilta, esitteestä tai voittaneen tarjoajan referenssierittelystä ei ilmene, että kohteessa olisi tarjouspyynnössä edellytetty esitys- ja teatterivarustus.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on antanut lausuman.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Asiassa on valituksen johdosta arvioitava, onko vastuullisen suunnittelijan ja avustavan suunnittelijan ammatillista pätevyyttä koskeva laatuvertailuperuste asetettu tarjouspyynnössä hankintasäännösten vastaisesti.

Edellä mainitun jälkeen on tarvittaessa arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt valittajan esittämin tavoin hankintasäännösten vastaisesti, kun se ei ole hylännyt voittaneen tarjoajan tarjoaman vastuullisen suunnittelijan erästä referenssikohdetta eikä jättänyt hylkäämättä hinnaltaan halvinta tarjousta.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 99 §:n mukaan sen lisäksi, mitä lain I (1–31 §) ja IV (123–174 §) osassa säädetään hankintasopimuksista, tavara- ja palveluhankintoihin, suunnittelukilpailuihin sekä rakennusurakoihin, jotka ovat arvoltaan 26 §:ssä säädetyt EU-kynnysarvot alittavia, mutta vähintään 25 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa säädettyjen kansallisten kynnysarvojen suuruisia, sovelletaan hankintalain 11 luvun (99–106 §) säännöksiä.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 104 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava siten, että sen perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintalain 106 §:n mukaan tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Hinta-laatusuhteen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi. Hankintayksikön tulee ilmoittaa käyttämänsä kokonaistaloudellisen edullisuuden peruste sekä mahdolliset vertailuperusteet hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

Kyseisen lainkohdan esitöissä (HE 108/2016 vp s. 213) on todettu, että pykälä vastaa pääosin ehdotetun lain 93 §:ssä ja kyseisen pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa esitettyä. Esitöissä on lisäksi todettu, että kansallisissa hankinnoissa vertailuperusteiden asettamista väljennetään siten, että vertailuperusteiden alakriteerien painoarvoja ei tarvitse yksilöidä. Lisäksi hankintayksikkö voi asettaa vertailuperusteet teemoittain siten, että se kuvaa yleisemmällä tasolla sen, mitä se tulee vertailemaan.

Hankinta-asiakirjat keskeisiltä osin

Tarjouspyynnöllä on pyydetty tarjouksia kulttuuritehdas Vernissan esitys- ja teatteritekniikan suunnittelusta. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valintaperusteena on ollut paras hinta-laatusuhde siten, että hinnan painoarvo on ollut 40 prosenttia ja laadun painoarvo 60 prosenttia.

Tarjouspyynnön liitteen 01 ”Hankinnan kuvaus” kohdassa 7. ”Vähimmäisvaatimukset” muun ohella ilmoitettu vastuulliselta ja avustavalta suunnittelijalta edellytettävän koulutuksen suorittamisen jälkeistä kokemusta rakennusten esitys- ja teatteritekniikan suunnittelusta viisi vuotta.

Tarjouspyynnön liitteen 01 ”Hankinnan kuvaus” kohdan 9. ”Tarjouksen valintaperusteet” alakohdan 1. ”Vastuullisen suunnittelijan ammatillinen pätevyys” alakohdassa 1.1 ”Tiedot ja taidot, painoarvo 5 %” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Suunnittelijan koulutuksen jälkeen tehtävään soveltuvat työkokemusvuodet.
Tarjoaja esittää riittävät todistukset tai selvitykset.
Tarjouksia vertaillaan keskenään. Suunnittelijan työkokemusvuosia arvioidaan asteikolla: 1p huono, 2p välttävä, 3p tyydyttävä, 4p hyvä, 5p erittäin hyvä, 6p huipputaso. Pisteet skaalataan seuraavasti: (tarjouksen pisteet / parhaan tarjouksen pisteet) x 5
- Työkokemusvuosista saa max. 6p”

Edellä mainitun kohdan 9 alakohdan 2. ”Avustavan suunnittelijan ammatillinen pätevyys” alakohdassa 2.1 ”Tiedot ja taidot, painoarvo 5 %” on todettu avustavan suunnittelijan työkokemuksesta samat asiat kuin edellä vastuullisen suunnittelijan osalta alakohdassa 1.1.

Hankintapäätöksen liitteenä olevassa pisteytyksen perustelut -asiakirjassa on ilmoitettu pisteytyksen perusteet, joiden mukaan suunnittelijoiden ammatillista pätevyyttä on arvioitu. Kohdassa on mainittu, että taulukossa arvioitiin työkokemusvuosia ja referenssejä. Kohdan mukaan yli 10 vuoden työkokemus esitys- ja teatteritekniikan suunnittelusta on oikeuttanut kuuteen pisteeseen, 8–10 vuoden työkokemus kolmeen pisteeseen ja 5–7 vuoden työkokemus ei ole oikeuttanut pisteisiin.

Asian arviointi

Valittaja on esittänyt, että hankintayksikkö on noudattanut vastuullisen ja avustavan suunnittelijan ammatillisen pätevyyden osalta, siltä osin kuin kyse on työkokemusvuosista, tarjousvertailussa pisteytystapaa, jonka perusteet eivät ole ilmenneet tarjouspyyntöasiakirjoista. Olennainen tieto siitä, että yli 10 vuoden työkokemus on riittänyt täysien pisteiden saamiseen, olisi tullut ilmoittaa jo tarjouspyyntöasiakirjoissa.

Hankintayksikkö on esittänyt, että se on suorittanut vertailun tarjouspyynnön mukaisesti eikä tarjouspyyntö ole ollut pisteytysperusteiden osalta epäselvä. Hankintayksikön vakiintuneen käytännön mukaan yli 10 vuoden työkokemus riittää täysiin pisteisiin. Vertailutaulukkoon sisältynyttä virheellistä tietoa ei ole sovellettu vertailussa.

Tarjouspyyntöasiakirjoissa on ilmoitettu laadun vertailuperusteeksi suunnittelijoiden ammatillinen pätevyys, jonka tietoja ja taitoja koskevassa alakohdassa on arvioitu muun ohella suunnittelijan koulutuksen jälkeen tehtävään soveltuvia työkokemusvuosia. Mainituissa asiakirjoissa on asetettu suunnittelijoiden vähimmäisvaatimukseksi koulutuksen suorittamisen jälkeinen viiden vuoden kokemus rakennusten esitys ja teatteritekniikan suunnittelusta, minkä ylittävästä kokemuksesta on voinut saada laatuvertailussa pisteitä.

Markkinaoikeus toteaa hankintayksiköllä olevan harkintavaltaa vertailuperusteiden asettamisessa. Hankintalain 106 §:n esitöiden mukaan EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin nähden kansallisissa hankinnoissa vertailuperusteiden asettamista koskevia säännöksiä on ollut tarkoitus väljentää.

Hankintamenettelyn avoimuus edellyttää, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa. Vertailuperusteet on ilmoitettava tarjouspyynnössä riittävän täsmällisesti siten, että tarjouspyyntö tuottaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia eikä hankintayksikölle anneta rajoittamatonta valinnanvapautta tarjousten vertailussa. Tarjouspyynnöstä tulee käydä ilmi ne nimenomaiset seikat, jotka tulevat vaikuttamaan tarjousten vertailuun.

Nyt arvioitavana olevassa asiassa tarjouspyyntöasiakirjoissa on ilmoitettu laatuvertailussa arvioitavan vastuullisen ja avustavan suunnittelijan työkokemusvuosia kuusiportaisella asteikolla huonosta huipputasoon. Tarjoaja on voinut saada työkokemuksesta vähimmillään yhden pisteen ja enimmillään kuusi pistettä. Lisäksi tarjouspyyntöasiakirjoissa on ilmoitettu työkokemuksen painoarvo. Asteikosta ei ole käynyt ilmi, minkä työkokemusvuosien määrän ylittävällä kokemuksella ei ole enää merkitystä laatuvertailussa.

Vaikka vertailuperusteiden asettaminen kansallisissa hankinnoissa on edellä todetulla tavalla joustavampaa kuin EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa, markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyyntöasiakirjojen muotoilu on johtanut nyt arvioitavana olevassa hankinnassa siihen, etteivät tarjoajat ole voineet riittävällä tavalla ennakoida, miten tarjouksia tullaan vähimmäisvaatimuksen ylittävän työkokemuksen osalta vertailemaan. Tarjoajien kannalta ennakoimatonta on ollut se, millaista kokemuksen astetta työkokemuksen pituudella mitattuna hankintayksikkö ylipäätään arvostaa. Kun otetaan huomioon tarjouspyyntöasiakirjoissa asetettu vähimmäisvaatimus viiden vuoden työkokemuksesta ja se, ettei tarjouspyyntöasiakirjoista ole ilmennyt, millainen työkokemus on oikeuttanut vertailussa enimmäispisteisiin, tarjoajien kannalta ennalta-arvaamatonta on ollut myös se, että kuusiportainen ja samalla -pisteinen asteikko huonosta huippuhyvään on sijoittunut tosiasiassa viiden vuoden haarukkaan, välille yli viiden vuoden työkokemuksesta 10 vuoden työkokemukseen.

Esillä olevan asian olosuhteissa erityisesti tietoa enimmäispisteisiin oikeuttavien työvuosien määrästä voidaan pitää tarjousten laatimisen kannalta olennaisena. Tätä johtopäätöstä tukee sekin, että yhtenä laatuvertailuperusteen alakohtana on ollut myös vastuullisen suunnittelijan työhön käytettävä tuntimääräarvio. Tarjouksessa on tullut ilmoittaa muun ohella vastuullisen suunnittelijan tuntihinta. Mikäli tarjoajilla olisi ollut tarjouksia laatiessaan tieto siitä, mikä työkokemusvuosien määrä oikeuttaa enimmäispisteisiin, tarjoajat olisivat saattaneet tarjota vastuulliseksi suunnittelijaksi henkilöä, jolla on alhaisempi tuntihinta ja vähemmän työkokemusvuosia, mutta jonka kokemusvuodet kuitenkin olisivat riittäneet enimmäispisteisiin. Tällä olisi saattanut olla vaikutusta vertailussa myös hintavertailuperusteen osalta.

Markkinaoikeus katsoo, ettei tarjouspyyntö edellä mainitut seikat huomioon ottaen ole ollut omiaan tuottamaan yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintayksikkö on menetellyt tarjouspyynnön laatimisessa julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan hankintasäännösten vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Edellä mainittu hankintamenettelyn virheellisyys sekä jäljempänä seuraamusten osalta lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista hankintamenettelyn virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Seuraamusten määrääminen

Markkinaoikeuden määrättävissä olevista seuraamuksista säädetään hankintalain 154 §:n 1 momentin 1–7 kohdassa.

Kansallisessa hankinnassa hankintayksiköllä on markkinaoikeudelle tehdystä valituksesta huolimatta oikeus tehdä hankintasopimus. Hankintasopimus on allekirjoitettu 4.11.2022. Tämän vuoksi hankintalain 154 §:n 1 momentin 1–3 kohdan mukaiset seuraamukset eivät enää voi tulla kysymykseen. Koska hankinnassa on kysymys EU-kynnysarvon alittavasta hankinnasta, myöskään hankintalain 154 §:n 1 momentin 5–7 kohdan mukaiset seuraamukset eivät hankintalain 154 §:n 3 momentti huomioon ottaen ole käytettävissä. Näin ollen ainoana seuraamuksena hankintayksikön virheellisestä menettelystä voisi tulla kysymykseen hankintalain 154 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen hyvitysmaksun määrääminen. Mainitun lainkohdan mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksua asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Hankintalain 155 §:n 1 momentin mukaan hyvitysmaksua määrättäessä otetaan huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu, valituksen kohteena olevan hankinnan tai käyttöoikeussopimuksen arvo ja valittajalle aiheutuneet kustannukset ja vahinko. Pykälän 2 momentin mukaan hyvitysmaksun määrä ei saa ilman erityistä syytä ylittää kymmentä prosenttia hankintasopimuksen arvosta.

Hankintalain 155 §:ää koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 240) mukaan pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 95 §:ssä (321/2010) säädettyä. Viimeksi mainittua säännöstä koskevissa esitöissä (HE 190/2009 vp s. 69) on tuotu esiin hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä olevan, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Jotta hyvitysmaksu voidaan määrätä, molempien edellytysten tulee täyttyä. Hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Valittajan on tämä osoitettava.

Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä tulee edellä todetun mukaisesti arvioida sen perusteella, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä. Kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa virheetön menettely olisi merkinnyt sitä, että hankintayksikkö olisi laatinut tarjouspyynnön tarjousten laatuvertailuun vaikuttavien seikkojen osalta niin selvästi, että tarjoajien olisi ollut sen perusteella mahdollista tietää, miten tarjouksia tullaan arvioimaan ja mihin seikkoihin tarjousten vertailu tulee perustumaan.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintamenettely on toteutettu kysymyksessä olevassa hankinnassa siten virheellisesti, ettei asiassa ole jälkikäteen riittävän luotettavasti todettavissa, että valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hyvitysmaksun määräämisen edellytykset eivät näin ollen täyty ja hyvitysmaksun määräämistä koskeva vaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Hankintayksikön hankintasäännösten vastainen toiminta huomioon ottaen olisi asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Vastaavasti hankintayksikkö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Vantaan kaupungin korvaamaan Akukon Oy:n oikeudenkäyntikulut 7.950 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Vantaan kaupungin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari, Hannamaria Nurminen ja Liisa Kauramäki.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.