Asian tausta

Siggnäsin yksityistien tiekunta (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 22.11.2023 julkaistulla ja 23.11.2023 korjatulla kansallisella hankintailmoituksella rajoitetulla menettelyllä toteutettavasta Siggnäsin yksityistien perusparannusurakasta.

Siggnäsin yksityistien tiekunnan hoitokunta on 28.1.2024 tekemällään päätöksellä sulkenut LM Infra Oy:n tarjouskilpailusta ja 7.3.2023 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Maanrakennus Kivelä Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 200.000 euroa.

Hankintasopimus on allekirjoitettu 8.3.2024. Hankintasopimusta on muutettu 13.3.2024 päivätyllä muutossopimuksella ehdolliseksi siten, että sen voimaantuloon on lisätty valituksen johdosta annettavaan lainvoimaiseen ratkaisuun liittyvä varauma.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

LM Infra Oy:n on katsottava vaatineen, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaiset hankintapäätöksen ja päätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.750 eurolla lisättynä markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksun määrällä viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti sulkiessaan valittajan tarjouskilpailusta harkinnanvaraisella poissulkemisperusteella. Toisin kuin hankintayksikkö on päätöksessään katsonut, valittajan ammattitoiminnassa ei ole ollut sen luotettavuutta kyseenalaistavia vakavia virheitä eikä sen sopimussuorituksissa ole ollut merkittäviä puutteita.

Kaarinan kaupungin kanssa solmittu urakkasopimus on toteutettu sopimuksen mukaisena. Urakan viivästys on ollut tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen. Muutkaan hankintayksikön esille nostamat kyseisessä rakennusurakassa tapahtuneiksi väitetyt virheet eivät ole muodostaneet perustetta valittajan sulkemiselle tarjouskilpailusta. Mahdolliset puutteet on korjattu urakan aikana.

Reklamaatioista huolimatta valittaja on Rajasaaren siltaa koskevassa hankkeessa toiminut sopimuksen mukaisesti. Kyseinen rakennusurakka on viivästynyt tilaajasta johtuvista lisä- ja muutostöistä. Helsingin kaupungin viivästyssakkovaatimus ei ole ollut hyväksyttävä peruste sulkea valittaja tarjouskilpailusta, sillä kyseisellä viivästyssakkovaatimuksella ei ole ollut yhteyttä mihinkään valittajan suorituksessa olevaan merkittävään virheeseen tai puutteeseen.

Helsingin kaupungin siltaurakassa vastaavaksi työnjohtajaksi nimetty henkilö, joka on ollut hankkeeseen osallistuvan toisen yrityksen eli valittajan emoyhtiön Tehan Oy:n työntekijä, on itse päättänyt työsuhteensa, minkä seurauksena urakkaorganisaatio on päivitetty. Tapaus ei ole merkinnyt valittajan luotettavuutta kyseenalaistavaa vakavaa virhettä, joita eivät ole myöskään olleet työvaihekohtaisten suunnitelmien toimittamisen vähäiset viivästymiset. Hankkeen työturvallisuus on ollut vaaditulla tasolla. Lisäksi muut mahdolliset puutteet on korjattu.

Hietalahden kuivatelakkaan liittyvät työturvallisuuspuutteet on niin ikään korjattu, ja työturvallisuus on ollut hyvällä tasolla.

Asiassa ei myöskään ole ollut perustetta hylätä valittajan tarjousta hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena. Valittaja on antanut hankintayksikölle tämän pyynnöstä selvityksen tarjoushinnoistaan eikä hankintayksikkö ole päätöksessään esittänyt, ettei selvitys ole ollut riittävä. Hankintayksikkö on perustanut virheellisen käsityksensä valittajan tarjouksen hinnoittelusta siihen, että valittajan aikaisempi toiminta ei olisi ollut hyväksyttävää.

Vastine

Vaatimukset

Siggnäsin yksityistien tiekunta on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perustelut

Valittajan aiemmissa urakoissa on tapahtunut vakavia ja toistuvia virheitä, kuten urakoiden viivästyksiä, urakkasopimusten vastaisia menettelytapoja, työturvallisuuteen liittyviä vakavia puutteita sekä sanktioihin ja vahingonkorvauksiin johtaneita virheitä ja vahinkoja. Näiden lisäksi valittaja ei ole aiempien urakoiden tilaajien lukuisista huomautuksista huolimatta muuttanut toimintatapojaan. Hankintayksikkö on siten voinut sulkea valittajan tarjouskilpailusta.

Valittajan tarjous on ollut myös hinnaltaan poikkeuksellisen alhainen. Työnsuorituksella on kilpailutetussa urakassa olennainen vaikutus tarjottuun hintaan. Aiemmissa valittajan urakoissa olleiden työnsuorituksiin kohdistuneiden laiminlyöntien vuoksi hankintayksiköllä on ollut peruste arvioida, että valittajalla ei ole ollut edellytyksiä kilpailutetun urakan toteuttamiseen antamillaan tarjoushinnoilla. Valittajan alhaisen tarjoushinnan hyväksyminen olisi sisältänyt merkittävän riskin siitä, että myös nyt kilpailutettu urakka viivästyisi ja sen työnsuoritus olisi puutteellinen. Valittaja ei ole myöskään pyydettäessä antanut selvitystä sen alhaisesta tarjoushinnasta, vaan valittajan selvitys on ollut hyvin yleisluonteista. Mikäli valittajan tarjoushinta olisi katsottu hyväksyttäväksi, olisi urakkahinta jäänyt alle hankintasäännösten mukaisen kynnysarvon.

Hankintayksikkönä on ollut yksityisistä osakkaista muodostuva tiekunta, jolla ei ole julkisyhteisöihin verrattavia edellytyksiä valvoa urakoitsijaa tai vaikuttaa sen toimintaan. Julkisen hankinnan järjestäminen on tiekunnalle poikkeuksellista sen tavanomaiseen toimintaan nähden. Tästä syystä olisi kohtuutonta, jos pieni yksityistien tiekunta ei olisi saanut sulkea valittajaa tarjouskilpailusta harkinnanvaraisilla poissulkemisperusteilla ottaen huomioon edellä mainitut virheet ja puutteet valittajan toiminnassa. Se, että urakoitsija menettelee asianmukaisesti ja noudattaa urakkasopimusta on hankintayksikölle tärkeää, sillä Siggnäsintien varrella oleville kiinteistöille ei ole vaihtoehtoista kulkureittiä.

Tiekunnan pienuudesta ja esillä olevan asian poikkeuksellisuudesta johtuen sen korvattavaksi ei voida määrätä valittajan oikeudenkäyntikuluja.

Kuultavan lausunto

Maanrakennus Kivelä Oy on ilmoittanut, ettei sillä ole asiassa lausuttavaa.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että Siggnäsin yksityistien tiekunta on saanut hankinnan toteuttamista varten valtiolta tukea yli puolet hankinnan arvosta, joten sitä on pidettävä hankintasäännösten mukaisena hankintayksikkönä, eikä sen toiminnan pienimuotoisuudella tai hankinnan poikkeuksellisuudella tiekunnan tavanomaiseen toimintaan nähden ole merkitystä asian arvioinnissa.

Hankintayksikkö on valittajan poissulkemista koskevissa perusteluissaan vedonnut sellaisiin seikkoihin, jotka ovat koskeneet valittajan emoyhtiö Tehan Oy:tä eivätkä itse valittajayhtiötä. Tarjous on jätetty yksinomaan valittajan nimissä, eikä tarjouksessa ole ilmoitettu, että valittaja turvautuisi emoyhtiönsä voimavaroihin. Hankintayksikön menettely on siten ollut virheellistä myös sen takia, että se on valittajan poissulkemiseksi vedonnut toisen yhtiön toimintaan.

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se on sulkenut valittajan tarjouskilpailusta varaamatta sille mahdollisuutta esittää selvitystä luotettavuudestaan ja korjaavista toimenpiteistä. Hankinta-asiakirjoissa ei ole myöskään ilmoitettu velvoitteesta esittää kyseisestä näyttöä oma-aloitteisesti. Valittajalle ei ole ilmoitettu ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä aikomusta sulkea se tarjouskilpailusta.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on esittänyt, että valittaja on itse sisällyttänyt hankintayksikön selvityspyyntöön antamaansa vastaukseen emoyhtiönsä nimen, minkä seurauksena hankintayksikkö on voinut ottaa valittajan toimintaa arvioidessaan huomioon myös valittajan vastauksessaan viittaaman emoyhtiön. Valittajan omakin toiminta on muodostanut riittävän perusteen sen poissulkemiseksi tarjouskilpailusta.

Hankintayksikkö on pyytänyt valittajalta selvitystä poikkeuksellisen alhaista tarjoushintaa, urakkasuosituksissa mahdollisesti esiintyneitä häiriöitä ja voimassa olevia julkisen tilaajan kanssa solmittuja urakkasopimuksia koskien. Näin ollen valittajalle on varattu mahdollisuus toimittaa selvitystä urakkasuoritusten mahdollisista häiriöistä. Valittajan vastaus on ollut yleisluontoinen, minkä lisäksi se on vastauksessaan sivuuttanut aiemmissa urakkasuorituksissa esiintyneet häiriöt. Lisäksi vastaus on toimitettu valittajan emoyhtiön nimissä.

Hankintayksikkö on paljoksunut valittajan oikeudenkäyntikulujen määrää 1.200 euron ylittäviltä osin ottaen huomioon hankintayksikön toiminnan erityispiirteet ja sen taloudellisen toiminnan vähäisyys.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Asiassa on arvioitava, onko hankintayksikkö voinut sulkea valittajan tarjouskilpailusta harkinnanvaraisilla poissulkemisperusteilla tai hylätä valittajan tarjouksen sillä perusteella, että hankintayksikkö on arvioinut valittajan tarjouksen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaiseksi.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 99 §:n mukaan sen lisäksi, mitä hankintalain I (1–31 §) ja IV (123–174 §) osassa säädetään hankintasopimuksista, tavara- ja palveluhankintoihin, suunnittelukilpailuihin sekä rakennusurakoihin, jotka ovat arvoltaan 26 §:ssä säädetyt EU-kynnysarvot alittavia, mutta vähintään 25 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa säädettyjen kansallisten kynnysarvojen suuruisia, sovelletaan hankintalain 11 luvun (99–106 §) säännöksiä.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat valtion, hyvinvointialueiden, hyvinvointiyhtymien, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset (1 kohta). Saman momentin 5 kohdan mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat mitkä tahansa hankinnan tekijät silloin, kun ne ovat saaneet hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta muun ohella pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Hankintalain 100 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on noudatettava hankinnan kilpailuttamisessa sellaista menettelyä, joka on mainitun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettujen periaatteiden mukainen. Hankintayksikön on kuvattava käyttämänsä hankintamenettely hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

Hankintalain 100 §:n 1 momentin esitöissä (HE 108/2016 vp s. 210) on muun ohella todettu, että hankintayksikön harkintavaltaan jää se, minkälaista menettelyä se haluaa käyttää kansallisen hankinnan kilpailuttamisessa. Hankintayksikkö voi sanotun lainkohdan mukaan halutessaan käyttää samanlaisia menettelyjä kuin EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa, kunhan hankintayksikkö kuvaa käyttämänsä hankintamenettelyn hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Hankintayksiköllä on laaja harkintavalta menettelyn käytön valinnassa ja soveltamisessa. Menettelyn valinnassa ja määrittelyssä on kuitenkin otettava huomioon se, ettei siitä muodostu lain 3 §:ssä tarkoitettujen periaatteiden vastainen esimerkiksi siten, että se selvästi syrjii joitakin toimittajia tai estää niiden osallistumisen hankintamenettelyyn.

Hankintalain 105 §:n 2 momentin mukaan ehdokkaiden ja tarjoajien sulkemisessa tarjouskilpailun ulkopuolelle ja soveltuvuutta koskevien vaatimusten asettamisessa voidaan noudattaa, mitä hankintalain 80–86 §:ssä säädetään.

Hankintalain 105 §:n 2 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 213) mukaan ehdotetun lain 80–86 §:n soveltamisen mahdollisuus soveltuvin osin ei tarkoita sitä, että lain II osan hankintadirektiivistä johtuvia säännöksiä on sovellettava kansallisissa hankinnoissa sellaisinaan. Kuten hankintamenettelyä koskevia säännöksiä, myös soveltuvuusehtoja ja poissulkemisperusteita koskevia säännöksiä voidaan soveltaa II osan säännöksiin nähden väljemmin.

Hankintalain 81 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan, joka on ammattitoiminnassaan syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen, jonka hankintayksikkö voi näyttää toteen (3 kohta) tai jonka suorituksissa aikaisemmissa hankintasopimuksissa tai käyttöoikeussopimuksissa on ollut merkittäviä tai toistuvia puutteita jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa; lisäedellytyksenä on, että puutteet ovat johtaneet kyseisen aikaisemman sopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen, purkamiseen, vahingonkorvauksiin tai muihin vastaaviin sanktioihin (9 kohta).

Edellä mainitun pykälän 3 kohtaa koskevissa esitöissä (HE 108/2016 vp s. 183) on esitetty, että tällainen vakava virhe kyseenalaistaisi toimittajan luotettavuuden niin, että sitä ei voitaisi valita hankintasopimuksen sopimuspuoleksi riippumatta siitä, että sillä olisi muutoin tekniset ja taloudelliset resurssit sopimuksen toteuttamiseksi.

Pykälän 9 kohtaa koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 187) mukaan ehdotetun lainkohdan tarkoittamia puutteita voivat olla esimerkiksi hankintasopimuksen olennaisten osien toimittamatta tai suorittamatta jättäminen tai toimitetun tavaran tai palvelun merkittävät puutteet, joiden vuoksi sitä ei voida käyttää aiottuun tarkoitukseen. Puutteena voidaan pitää myös sellaista sopimuskumppanin aiempiin sopimuksiin liittyvää toimintaa, joka kyseenalaistaisi vakavasti kyseisen toimittajan luotettavuuden.

Hankintalain 82 §:n 1 momentin mukaan ehdokas tai tarjoaja voi esittää näyttöä luotettavuudestaan siitä huolimatta, että sitä rasittaa 80 tai 81 §:ssä tarkoitettu poissulkemisperuste. Jos hankintayksikkö katsoo näytön ja luotettavuuden riittäväksi, se ei saa sulkea kyseistä ehdokasta tai tarjoajaa pois tarjouskilpailusta.

Hankintalain 82 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 189) mukaan lainkohta perustuu hankintadirektiivin 57 artiklan 6 kohtaan. Esitöissä on lisäksi todettu pykälän 1 momentin osalta, että tarkoituksena on lisätä hankintamenettelyn joustavuutta sekä tarjouskilpailussa mukana olevien hyväksyttävien toimittajien määrää antamalla toimittajille mahdollisuus poistaa poissulkemisperusteista ilmenevät epäilyt ja riskit, jotka liittyvät hankintasopimuksen asianmukaiseen toteuttamiseen. Hankintayksiköllä ei ole velvollisuutta vaatia tai pyytää näyttöä luotettavuudesta. Edelleen esitöiden mukaan hankintayksikkö voisi edellyttää hankinta-asiakirjoissa, että tiettyjen yksilöityjen poissulkemisperusteiden osalta mahdollinen korjaavia toimenpiteitä koskeva selvitys esitetään jo tarjousten ja yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan jättämisen yhteydessä. Jos näin ei tehdä, on hankintayksikön suositeltavaa joka tapauksessa ilmaista toimittajille aikeensa ennen poissulkemista koskevan ratkaisun tekemistä ja antaa niille näin mahdollisuus esittää näyttöä luotettavuuden osoittamiseksi ehdotetun lainkohdan mukaisesti.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee (tuomio 3.10.2019, Delta Antrepriză de Construcţii şi Montaj 93 SA, C-267/18, EU:C:2019:826, 37 kohta), että jos hankintaviranomainen katsoo, että direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan g tai h alakohdan edellytykset täyttyvät, sen on kyseisen direktiivin 57 artiklan 6 kohdan säännöksiä, luettuina yhdessä mainitun direktiivin 102 perustelukappaleen kanssa, noudattaakseen jätettävä kyseessä olevalle talouden toimijalle mahdollisuus esittää näyttöä siitä, että sen toteuttamat korjaavat toimenpiteet ovat riittäviä aikaisemman hankintasopimuksen irtisanomisen syynä olleen sääntöjenvastaisuuden toistumisen välttämiseksi ja että kyseiset toimenpiteet siten ovat omiaan osoittamaan kyseisen talouden toimijan luotettavuuden huolimatta merkityksellisen vapaaehtoisen poissulkemisperusteen olemassaolosta.

Unionin tuomioistuimen myöhemmän oikeuskäytännön mukaan (tuomio 14.1.2021, RTS-Infra BVBA ja Aannemingsbedrijf Norré-Behaegel BVBA, C-387/19, EU:C:2021:13, 42 kohta) direktiivin 2014/24 57 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä käytännölle, jonka mukaan talouden toimijan on osallistumishakemuksensa tai tarjouksensa jättämisen yhteydessä esitettävä oma-aloitteisesti näyttöä korjaavista toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut osoittaakseen olevansa luotettava siitä huolimatta, että sen osalta on olemassa jokin mainitun direktiivin 57 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vapaaehtoinen poissulkemisperuste, koska tällainen velvollisuus ei ilmene sovellettavasta kansallisesta säännöstöstä eikä hankinta-asiakirjoista.

Hankintamenettely keskeisiltä osin

Hankintayksikkö on Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 13.11.2023 tekemällä päätöksellä VARELY/5766/2023 saanut valtionavustusta Siggnäsintien perusparannusta varten. Avustuksen suuruus on ollut 70 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, kuitenkin enintään 221.344 euroa.

Hankintayksikkö on pyytänyt tarjouksia Siggnäsintien peruskorjausurakasta.

Saatuaan tarjoukset hankintayksikkö on esittänyt valittajalle lisäselvityspyynnön, jossa on pyydetty perusteluja seuraavista seikoista:

”Hoitokunta on tarjousten vertailussa kiinnittänyt huomion seuraavaan:
- tarjoushintaanne on pidetty poikkeuksellisen alhaisena
- urakkasuorituksissa mahdollisesti esiintyneet häiriöt
- voimassa olevat julkisen tilaajan kanssa solmitut urakkasopimukset (y-tiekunnat mukaan lukien)

Voitko [– –] toimittaa sähköpostilla perustelut eo. kohtiin viimeistään perjantain 19.1.24 aikana.”

Valittaja on toimittanut hankintayksikölle lisäselvityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

”1. Hinta

Tarjoamme urakkatöitä ympäri Länsi- ja Etelä-Suomen, on tosi vaikea määritellä mikä hinta on liian alhainen tai liian kallis. Tarjoajien urakkahinnat vaihtelevat todella rajusti paikkakunnittain ja jopa viikoittain. Meillä on käytössä oma kaivuu- ja kuljetuskalusto, sekä ammattitaitoinen henkilöstö toteuttamaan hankkeita kustannustehokkaasti sekä laadullisesti suunnitelmien mukaiseen valmiiseen kuntoon. Projekti- ja työnjohtomme on tietotaidollisesti ja kokemukseltaan erittäin kokenutta. Hankkimamme materiaalit ovat aina suunnitelmien mukaiset, jotka hyväksytetään ennen hankintaa tarvittaessa tilaajalla.

2. Häiriöt

Hankkeen etenemisestä tiedotetaan tienvarren asukkaita kirjallisesti, tiedotteilla, sekä tarvittaessa työmaataululla. Työ jaksottuu kevätkauteen (rummut, massanvaihdot, ojanperkaus, kuivatus, jyrsintä), sekä loppukesään (kantavat kerrokset, viimeistelyt). Jyrsintäaikaan voidaan tarvittaessa järjestää liikenteen ohjaus.”

Hankintayksikön hoitokunta on 28.1.2024 tekemällään päätöksellä sulkenut valittajan tarjouskilpailusta. Päätöksessä on todettu valittajalla olleen useita puutteita, virheitä ja laiminlyöntejä sen aiemmissa Kaarinan ja Helsingin kaupungin rakennusurakoissa. Päätöstä on perusteltu muun ohella seuraavasti:

”LM Infra Oy:n ammattitoiminnassa on lukuisia sen luotettavuutta kyseenalaistavia vakavia virheitä. Virheet ovat johtaneet viivästyksiin, urakkasuoritusten mukaisten töiden keskenjäämisiin, hinnanpidätyksiin, laatuongelmiin ja turvallisuuspuutteisiin, jotka puolestaan ovat johtaneet sopimussakkoihin.

Kaarinan kaupungin ja Helsingin kaupungin urakoissa olleet toistuvat virheet, puutteet ja laiminlyönnit ovat pääosin sellaisia, että ne osoittavat vakavaa piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä sekä työmaan turvallisuutta, sovittuja menettelytapoja ja urakan sopimuksenmukaista hoitamista koskien.

Siggnäsintien peruskorjauksessa on erityisen tärkeää urakkasopimuksen mukaisessa aikataulussa pysyminen, sovittavat liikennejärjestelyt ja tienkäytön turvaaminen urakoinnista huolimatta sekä luonnollisesti urakan laatutavoitteiden saavuttaminen.

Tienkäyttäjät eli tiekunnan osakkaat ovat valtaosin vapaa-ajan asuntoja omistavia tienkäyttäjiä, mutta tietä käyttää myös vakituisia asukkaita. Urakan ajoittuminen vilkkaimman käyttökauden (kesäkausi) molemmille puolille korostaa työsuorituksen aikataulun, informoinnin ja sidosryhmäyhteistyön merkitystä. Luonnollisesti myös sekä työntekijöiden että tienkäyttäjien turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää.

Edellä LM Infra Oy:n menettelystä esitetyt seikat kyseenalaistavat merkittävällä tavalla sen luotettavuuden urakoitsijana. Yhtiön toiminnassa ja urakkasuorituksissa ilmenneet seikat ovat vakavia ja ne koskevat senkaltaisia suorituksia, joita sisältyy myös Siggnäsin yksityistien tiekunnan peruskorjausurakkaan.

Yhtiön toiminnassa ja urakkasuorituksissa olleet seikat ovat myös varsin viimeaikaisia ja niiden voidaan katsoa ennemminkin lisääntyneen ja luonteeltaan vakavoituneen, joten ne ennemminkin osoittavat yhtiön lisääntynyttä piittaamattomuutta solmimiensa sopimusten ja menettelytapojen noudattamisessa. Tämä puoltaa edellä kuvattua näkemystä siitä, että yhtiön luotettava toiminta urakoitsijana on perustellusti kyseenlaistettava.

[– –]

Huolellisesti toimien ja asiaa selvitettyään Siggnäsin yksityistien tiekunnan hoitokunta päätti, että LM Infra Oy on suljettava pois tarjouskilpailusta (hankintalaki 81 § 1 momentti, 3 ja 9 kohdat).

[– –]

Edellä LM Infran toiminnasta saatu selvitys huomioon ottaen on yhtiön tarjoaman poikkeuksellisen alhaisen hinnan (-27,5 % toiseksi alhaisinta tarjousta ja 37 % kolmanneksi alhaisinta tarjousta alhaisempi) arvioitava perustuvan osittain edellä yhtiön toimintatavoista ja toimintakulttuurista saatuja tietoja koskeviin ei-hyväksyttävissä oleviin menettelytapoihin.

[– –]

Edellä kuvattujen laiminlyöntien kohdistuessa nimenomaan työsuoritukseen ja sen toteuttamistapaan, on perusteltua katsoa, että LM Infra Oy:llä ei ole edellytyksiä asianmukaiseen peruskorjausurakan toteuttamiseen antamillaan hinnoilla. LM Infra Oy:n poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen hyväksyminen sisältäisi merkittävän riskin siitä, että urakoitsija tässäkin urakassa laiminlöisi urakkasopimuksen mukaisia velvoitteitaan ja urakkasuoritus olisi puutteellinen ja viivästyisi sovitusta.

Näin ollen LM Infra Oy:n tarjous olisi tullut hylätä myös poikkeuksellisen alhaisen hinnan vuoksi (hankintalaki 96 §), mikäli LM Infra Oy:tä ei edellä todetusti olisi suljettu pois tarjouskilpailusta.”

Hankintayksikkö on 7.3.2024 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Maanrakennus Kivelä Oy:n tarjouksen.

Valittajan sulkeminen tarjouskilpailusta

Markkinaoikeus toteaa, että Siggnäsin yksityistien tiekunta on esillä olevaa hankintaa varten saamastaan valtionavustuksesta esitetyn selvityksen perusteella hankintalain 5 §:n 1 momentin mukainen hankintayksikkö. Näin ollen sen on tullut kilpailuttaa kysymyksessä oleva hankintansa hankintalain säännösten mukaisesti.

Hankintayksikön ilmoituksen mukaan ja hankintapäätöksestä ilmenevien annettujen tarjoushintojen perusteella hankinnassa on ollut kyse hankintalain 26 §:n mukaisesta EU-kynnysarvon alittavasta kansallisesta hankinnasta, jonka osalta noudatettavasta hankintamenettelystä on hankintalain 11 luvussa säännelty EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja joustavammin ja kevyemmin. Hankintayksiköllä on harkintavaltaa sen osalta, minkälaista hankintamenettelyä kilpailutuksessa käytetään. Hankintayksikön tulee kuitenkin noudattaa kilpailuttamisessa sellaista menettelyä, joka on hankintalain 3 §:ssä tarkoitetun syrjimättömyyden, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteiden mukainen. Tarjoajien tarjouskilpailusta sulkemisen osalta hankintayksikkö voi hankintalain 105 §:n 2 momentissa todetuin tavoin harkintansa mukaan arvioida, täyttääkö tarjoajan menettely hankintalain 80–86 §:ssä EU-kynnysarvon ylittävien hankintojen osalta säädetyn pakollisen tai harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen soveltamisedellytykset.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikkö ei ole tarjouspyynnössä määritellyt poissulkemisperusteita, mutta on hankintapäätöksessä viitannut edellä kuvatulla tavalla hankintalain
81 §:n 1 momentin 3 ja 9 kohtiin. Hankintayksikkö on siten sulkenut valittajan tarjouskilpailusta sillä perusteella, että tämä on syyllistynyt ammattitoiminnassaan sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen ja että sen suorituksissa aikaisemmassa hankintasopimuksessa on ollut merkittäviä tai toistuvia puutteita jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa.

Edellä todetulla tavalla hankintayksiköllä on oikeus sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle tarjoaja, joka on ammattitoiminnassaan syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen, jonka hankintayksikkö voi näyttää toteen, tai jonka suorituksissa aikaisemmissa hankintasopimuksissa on ollut merkittäviä tai toistuvia puutteita jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa, niin että puutteet ovat johtaneet sanktioihin.

Hankintayksikön on poissulkemisperusteita soveltaessaan kiinnitettävä erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteen vaatimuksiin. Tarjouskilpailusta sulkeminen edellyttää rikkomuksen olennaisuutta ja vakavuutta. Koska tarjouskilpailusta sulkeminen on ankara toimenpide, hankintayksikön on arvioitava muun ohella, miten vakavasta ja laajasta rikkomuksesta tai puutteesta on ollut kysymys ottaen huomioon tekojen tai laiminlyöntien yhteys hankinnan kohteeseen sekä se, vaikuttaako teko tai laiminlyönti tarjoajan luotettavuuteen kyseisessä hankinnassa.

Hankintayksikkö on perustellut valittajan poissulkemista sillä, että valittajan aiemmissa urakkasuorituksissa on ollut vakavia virheitä, kuten urakoiden myöhästymisiä, puutteita laaduntarkkailussa ja aloitus- ja loppukatselmusten laiminlyöntejä. Hankintayksikön markkinaoikeudessa esittämän aikaisempia urakoita koskevan selvityksen perusteella on todettavissa, että valittajan toiminnan on useammalta osin raportoitu olleen puutteellista tai virheellistä. Markkinaoikeus toteaa, että valituksenalaisessa päätöksessä esitetyt seikat voivat muodostaa harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen.

Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti sulkiessaan valittajan tarjouskilpailusta varaamatta valittajalle tässä hankintamenettelyssä tilaisuutta esittää selvitystä luotettavuudestaan.

Edellä esitetystä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että talouden toimijoille voidaan asettaa velvollisuus esittää osallistumishakemuksessaan tai tarjouksessaan oma-aloitteisesti näyttöä korjaavista toimenpiteistä vain, jos talouden toimijoille ilmoitetaan tällaisen velvoitteen olemassaolosta etukäteen avoimesti, selkeästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti joko suoraan hankinta-asiakirjoissa tai niihin sisällytetyllä viittauksella merkitykselliseen kansalliseen säännöstöön (em. tuomio C-387/19, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Hankintalain 82 §:n esitöissä on esitetty edellä todetulla tavalla yhtäältä, että hankintayksiköllä ei ole velvollisuutta vaatia tai pyytää näyttöä luotettavuudesta, ja toisaalta saman pykälän esitöissä on annettu suositus siitä, että hankintayksikkö ilmaisee toimittajille aikeensa ennen poissulkemista koskevan ratkaisun tekemistä ja antaa niille näin mahdollisuuden esittää näyttöä luotettavuuden osoittamiseksi. Edellä selostetusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin periaate, jonka mukaan tarjoajalle tulee varata tilaisuus esittää selvitystä korjaavista toimenpiteistään osoittaakseen luotettavuutensa ja osallistuakseen hankintamenettelyihin (tuomio 3.10.2019, Delta Antrepriză de Construcţii şi Montaj 93, C-267/18, EU:C:2019:826, 37 kohta). Hankintadirektiivin 57 artiklan 6 kohdan viimeisestä virkkeestä käy myös ilmi, että jos hankintayksikkö pitää korjaavia toimenpiteitä riittämättöminä, tarjoajan on saatava tästä perusteltu päätös.

Markkinaoikeus toteaa, ettei hankintalain 80–86 §:ää ole edellä esitöissä lausuttu huomioon ottaen ollut tarkoitus soveltaa hankintalain 11 luvun mukaisissa, eli kansallisissa hankinnoissa sellaisinaan. Myös kansallisissa hankinnoissa on kuitenkin noudatettava hankintalain 3 §:stä ilmeneviä tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteita. Kansallisiin hankintoihin sovellettavissa hankintalain säännöksissä ei ole säädetty siitä, missä yhteydessä tarjoajan on esitettävä hankintalain 82 §:ssä tarkoitettu näyttö. Syrjimättömän ja tasapuolisen kohtelun sekä avoimuuden vaatimuksista seuraa kuitenkin, että kun hankintayksikkö on päättänyt käyttää kansallisessa hankinnassa hankintalain 81 §:ssä säädettyjä poissulkemisperusteita, sen tulee hankintamenettelyn aikana antaa tarjoajille mahdollisuus esittää hankintalain 82 §:n mukaisesti näyttöä luotettavuudestaan ja arvioida kyseinen selvitys ennen kuin se tekee päätöksen valittajan sulkemisesta pois tarjouskilpailusta.

Edellä mainittu oikeuskäytäntö ja hankintalain 3 §:n mukainen avoimuusperiaate huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei tarjoajaa voida harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen nojalla sulkea tarjouskilpailusta ilman, että tarjoajalla on ollut mahdollisuus esittää näyttöä korjaavista toimenpiteistä.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole edellä todetusti ollut ylipäänsä mainintaa hankintalain 81 §:n soveltamisesta eikä myöskään mainintaa velvoitteesta esittää oma-aloitteisesti näyttöä hankintalain 82 §:ssä tarkoitetuista korjaavista toimenpiteistä, joten valittajalta ei ole voitu edellyttää tämän näytön toimittamista oma-aloitteisesti.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hankintayksikkö on lähettänyt valittajalle sen tarjouksen saatuaan edellä kuvatusti lisäselvityspyynnöksi nimetyn viestin, jossa se on muun ohella pyytänyt valittajalta perusteluja urakkasuorituksissa esiintyneistä häiriöistä. Valittaja on vastannut lisäselvityspyyntöön kuvaillen, miten se aikoo vähentää nyt kyseessä olevan rakennustyön tiekäyttäjille aiheuttavia häiriöitä.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikön lähettämästä lisäselvityspyynnöstä ei ole ilmennyt, että siinä olisi ollut kyse selvityksen pyytämisestä valittajan luotettavuuden näyttämiseksi ja mahdollisista korjaavista toimenpiteistä liittyen valittajan muissa urakkasuorituksissa väitetysti esiintyneisiin virheisiin ja puutteisiin. Lisäselvityspyynnössä ei ole viitattu mihinkään tiettyihin aikaisempiin valittajan urakoihin tai yksilöity muutoin, mistä urakoista valittajalta on pyydetty selvitystä. Lisäselvityspyynnöstä ei ole myöskään ilmennyt, että hankintayksikkö on pyytänyt selvitystä sen takia, että se on ollut aikeissa poissulkea valittaja tarjouskilpailusta harkinnanvaraisin poissulkuperustein. Tätä tukee myös se, että lisäselvityspyyntöön antaman vastauksen perusteella valittaja ei ole ymmärtänyt lisäselvityspyynnön liittyneen hankintayksikön aikomukseen sulkea se tarjouskilpailusta harkinnanvaraisella poissulkemisperusteella. Edellä todettu huomioon ottaen asiassa on katsottava, ettei hankintayksikkö ole varannut valittajalle hankintasäännösten edellyttämää mahdollisuutta esittää näyttöä luotettavuudestaan.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se on hankintapäätöksessään ilmoittamillaan perusteilla sulkenut valittajan tarjouskilpailusta varaamatta valittajalle ennen tämän sulkemista tarjouskilpailusta tilaisuutta esittää selvitystä korjaavista toimenpiteistä.

Poikkeuksellisen alhainen tarjoushinta

Hankintayksikkö on myös esittänyt, että valittajan tarjoushinta on ollut poikkeuksellisen alhainen ja ettei valittajalla ole ollut edellytyksiä hankinnan asianmukaiseen toteuttamiseen antamallaan tarjoushinnalla. Hankintayksikön mukaan valittajan antama lisäselvitys ei ole antanut aihetta arvioida asiaa toisin, joten valittajan tarjous olisi tullut hylätyksi, jos valittajaa ei olisi suljettu pois tarjouskilpailusta.

Hankintayksikön velvollisuudesta pyytää tarjoajalta selvitys tarjouksen hinnoista ja oikeudesta hylätä hankinnan laatuun ja laajuuteen nähden hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisen tarjous on säädetty hankintalain 96 §:ssä.

Pykälän 1 momentin mukaan hankintayksikön on vaadittava tarjoajalta selvitys tarjouksen hinnoista tai kustannuksista, jos tarjous vaikuttaa poikkeuksellisen alhaiselta. Pyyntö ja selvitys voivat koskea erityisesti valmistusmenetelmää, palvelun suorittamisen tai rakennusmenetelmän taloudellisia ja teknisiä ratkaisuja, hankinnan poikkeuksellisen edullisia ehtoja, rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen omintakeisuutta, 81 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden noudattamista, alihankintoja sekä tarjoajan saamaa valtiontukea.

Pykälän 2 momentin mukaan hankintayksikkö voi hylätä hankinnan laatuun ja laajuuteen nähden hinnaltaan tai kustannuksiltaan poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen, jos tarjoajan antama selvitys ja muu toimitettu näyttö ei tyydyttävästi selitä tarjottujen hintojen tai kustannusten alhaista tasoa. Hankintayksikön on hylättävä tarjous, jos tarjouksen poikkeuksellisen alhainen hinta tai kustannukset johtuvat 81 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyömisestä.

Markkinaoikeus toteaa, että EU-kynnysarvon alittavaan, kansalliseen hankintaan ei sovelleta edellä kuvattua hankintalain poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia koskevaa hankintalain 96 §:ää. Hankintalaissa ei ole myöskään säädetty erikseen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisten tarjousten käsittelystä EU-kynnysarvot alittavien kansallisten hankintojen osalta.

Hankintayksiköllä on lähtökohtaisesti myös kansallisissa hankinnoissa oikeus turvata oma sopimusoikeudellinen ja taloudellinen asemansa sen varalta, että tarjoajat tarjoavat urakkatyötä hinnalla, jolla hankintaa ei voida toteuttaa hankinta-asiakirjoissa kuvatun mukaisesti tai jonka johdosta hankinnan toteuttamisessa syntyy taloudellisia riskejä. Hankintayksiköllä on siten EU-kynnysarvot alittavissakin hankinnoissa oikeus pyytää selvitystä vastaanottamiensa tarjousten tarjoushinnoista ja kustannuksista sekä tarvittaessa hylätä hinnaltaan poikkeuksellinen alhainen tarjous. Hankintayksikön tulee kuitenkin tältäkin osin noudattaa sellaista menettelyä, joka on hankintalain 3 §:ssä tarkoitetun syrjimättömyyden, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteiden mukainen.

Esillä olevassa asiassa hankintayksikkö on pyytänyt valittajalta selvitystä poikkeuksellisen alhaisina pitämistään tarjoushinnoista lisäselvityspyynnöllään ja sittemmin perustellut valituksenalaista 24.1.2024 päätöstä sillä, että valittajan tarjous olisi tullut hylätä hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena, jos valittajaa ei olisi suljettu tarjouskilpailusta.

Markkinaoikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa hankinta-asiakirjoista ei ole käynyt ilmi, että tarjouskilpailuun sovellettaisiin hankintalain 96 §:n mukaista poikkeuksellisen alhaisia tarjoushintoja koskevaa menettelyä eikä hankinta-asiakirjoissa ole muutoinkaan kuvattu tämän kaltaista menettelyä, jonka mukaisesti hankintayksikkö voisi harkintansa mukaan pyytää selvitystä hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisiksi katsomistaan tarjouksista ja mahdollisesti hylätä ne.

Edellä todettuun nähden markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti sekä avoimuus- ja suhteellisuusperiaatteen vastaisesti pyytäessään valittajalta selvitystä annetuista tarjoushinnoista ja perustellessaan valituksenalaista päätöstä sillä, että valittajan tarjous olisi tullut hylätä myös poikkeuksellisen alhaisen hinnan vuoksi.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan hankintasäännösten vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintalain 154 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintalain vastaisesti, markkinaoikeus voi:

1. kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan;
2. kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä;
3. velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä.

Hankintalain 154 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 240) mukaan pykälä vastaa pääosin aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, vanha hankintalaki) 94 §:ssä (321/2010) säädettyä. Vanhan hankintalain 94 §:ää koskevien esitöiden (HE 190/2009 vp s. 69) mukaan markkinaoikeudella on lainsäädännön puitteissa harkintavaltaa seuraamusten määräämisessä. Markkinaoikeuden tulee kuitenkin harkintavaltaansa käyttäessään ottaa huomioon tehokkaan oikeussuojan toteutuminen sekä hankintalainsäädännön tavoitteet. Näin ollen virheelliseen hankintamenettelyyn tulee ensisijaisesti puuttua mainitun pykälän 1 momentin 1–3 kohdassa luetelluilla ensisijaisilla seuraamuksilla eli reaalikeinoilla.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hankintayksikkö on tehnyt 8.3.2024 päivätyn hankintasopimuksen. Hankintasopimusta on edellä todetusti muutettu 13.3.2024 päivätyllä muutossopimuksella ehdolliseksi siten, että sen voimaantuloon on lisätty valituksen johdosta annettavaan lainvoimaiseen ratkaisuun liittyvä varauma. Koska hankintapäätöstä ei siten ole pantu täytäntöön, asiassa on mahdollista määrätä hankintalain 154 §:n 1 momentin 1–3 kohdan mukaiset seuraamukset, jotka on tarkoitettu virheellisen hankintamenettelyn ensisijaisiksi seuraamuksiksi.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että asiassa on hankintalain 154 §:n
1 momentin nojalla kumottava valittajan poissulkemista koskeva hankintayksikön päätös 28.1.2024 ja hankintayksikön 7.3.2024 tekemä hankintapäätös ja niiden täytäntöönpano on kiellettävä.

Hankintalain 161 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi asettaa kiellon tai velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

Mikäli Siggnäsin yksityistien tiekunta aikoo edelleen toteuttaa Siggnäsintien perusparannusurakan kysymyksessä olevan tarjouskilpailun perusteella, sen on arvioitava tarjoajien soveltuvuus uudelleen ja tehtävä uusi perusteltu hankintapäätös ottaen huomioon tässä päätöksessä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asiassa annettu ratkaisu ja hankintayksikön hankintasäännösten vastainen toiminta huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikä määrä sisältää oikeudenkäyntimaksun määrän, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ei ole aihetta arvioida toisin hankintayksikön esittämillä perusteilla.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Siggnäsin yksityistien tiekunnan hoitokunnan päätöksen 28.1.2024 ja Siggnäsin yksityistien tiekunnan hoitokunnan hankintapäätöksen 7.3.2024. Markkinaoikeus kieltää Siggnäsin yksityistien tiekuntaa tekemästä hankintasopimusta mainittujen päätösten perusteella tai panemasta hankintasopimusta täytäntöön nyt asetetun 20.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus velvoittaa Siggnäsin yksityistien tiekunnan korvaamaan LM Infra Oy:n oikeudenkäyntikulut 5.870 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari, Riikka Pirttisalo ja Mika Kuuppo.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.