MAO:23-29/11

Sastamalan koulutuskuntayhtymä – arkkitehtisuunnittelu
- epäselvä tarjouspyyntö

Dnrot 196–202/10/JH
Antopäivä 24.1.2011

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Sastamalan koulutuskuntayhtymä on pyytänyt 19.3.2010 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia muun ohella Sasky Oppimiskeskuksen arkkitehtisuunnittelusta. Hankinta on liittynyt Sasky Oppimiskeskuksen rakennusurakkaan. Hankintayksikkö on 23.3.2010 julkaissut arkkitehtisuunnittelusta kansallisen hankintailmoituksen. Hankintayksikkö on saanut 18 tarjousta.

Sastamalan koulutuskuntayhtymän hallitus on päätöksellään 27.4.2010 § 117 valinnut arkkitehtisuunnittelun toteuttajaksi Suunnittelutoimisto Insar Oy:n.

Hankintayksikön ilmoituksen mukaan Arkkitehtitoimistojen liitto ATL ry on tehnyt hakijoiden valtuuttamana hankintapäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen, jonka Sastamalan koulutuskuntayhtymän hallitus on 3.6.2010 tekemällään päätöksellä hylännyt.

Hankintailmoituksen mukaan koko rakennusurakan alustava kustannusarvio on ollut noin seitsemän miljoonaa euroa. Hankintayksikkö on ilmoittanut, että arkkitehtisuunnittelupalvelujen sekä samaan aikaan kilpailutettujen rakenne-, lvi-, sähkö-, geo- ja rakennusautomaatiosuunnittelupalvelujen ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut noin 140.000 euroa.

Hankintayksikkö on ilmoittanut, että se on 10.6.2010 tehnyt arkkitehtisuunnittelusta sopimuksen Suunnittelutoimisto Insar Oy:n kanssa.

HAKEMUKSET

CC-M Arkkitehdit Oy, Vahtera Arkkitehti Ky, Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy, Arkkitehtitoimisto Anneli Hellsten Oy ja Arkkitehtitoimisto Seppo Markku Oy, Arkkitehtitoimisto Tähti-Set Oy, Arkkitehtitoimsto Kanttia 2 Oy sekä X, Studio Y Arkkitehti - & Sisustussuunnittelu -nimisen toiminimen haltijana, Arkkitehtitoimisto Pertti Pääsky Oy ja Bim Lab Finland Oy ovat hakemuksissaan vaatineet, että markkinaoikeus kumoaa Sastamalan koulutuskuntayhtymän hankintapäätöksen arkkitehtisuunnittelijan valintaa koskevalta osin, kieltää hankintayksikköä tekemästä hankintasopimusta hankintapäätöksen pohjalta tai muullakaan tavalla jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Hakijat ovat toissijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön maksamaan niille hyvitysmaksua. Lisäksi hakijat ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan niiden yhteiset arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 6.000 eurolla korkoineen.

Hankintamenettelyssä ei ole tehty riittävästi eroa tarjoajien soveltuvuutta koskevan arvioinnin ja tarjousten vertailun välillä. Tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiksi on asetettu seikkoja, jotka liittyvät lähinnä tarjoajien soveltuvuuden arviointiin.

Vertailuperuste ”yritys” on yleisluonteinen ja tarjouspyyntöasiakirjojen mukaan sen osalta arvioidaan tarjoajien yritystä, eikä sillä ole yhteyttä itse hankinnan kohteeseen. Kyseisen vertailuperusteen alakriteereinä olevat ”johtaminen ja organisointi” ja ”taloudellinen vakavuus” liittyvät lähinnä tarjoajien soveltuvuuden arviointiin.

Vertailuperusteena käytetty ehdokkaan kyky toimia yhteistyössä muiden projektiin osallistuvien suunnittelijoiden kanssa on syrjivä. Suunnittelun toteuttajat valitaan vasta tarjouskilpailun perusteella eikä mitään osapuolten välistä yhteistyökykyä voida sen vuoksi tarjousvertailussa arvioida.

Tarjouspyyntö on ollut virheellinen myös siksi, että vertailu suoritetaan kokonaishinnan eikä tuntihinnan perusteella. Tarjoukset eivät voi olla vertailukelpoisia, koska tarjoajat voivat antaa täysin erilaisen arvion käytettävästä tuntimäärästä. Lisäksi annettua tuntimäärää ei arvioida millään tavalla esimerkiksi siten, että tuntiarvion pitävyyttä arvioitaisiin laadullisesti. Tästä hyvä esimerkki on se, että tarjouskilpailussa vielä halvemman tuntihinnan tarjonnut tarjoaja on arvioinut tuntimääräksi lähes kolminkertaisen määrän voittaneeseen tarjoukseen verrattuna. Käytännössä tämä tarjous olisi ollut hankintayksikölle halvempi kuin voittanut tarjous.

Hankintayksikön käyttämä keskihintamenetelmä on erittäin ongelmallinen. Hintavertailussa ei arvioida todellisia hintoja, vaan keskiarvohinnan perusteella pisteytettyjä hintapisteitä. Lisäksi hintavertailussa vertaillaan ilmoitettuja kokonaishintoja. Tällä tavoin hankintayksikkö ei kuitenkaan pysty arvioimaan sitä, mikä tarjouksista on hankintayksikölle hinnaltaan edullisin. Tämä johtuu siitä, että keskiarvohinnassa ei ole millään tavoin huomioitu tarjoajien esittämiä tuntimääriä. Koska jokaisella tarjoajalla on eri tuntimäärä ja koska ilmoitettujen tuntimääräarvioiden välillä on huomattavaa vaihtelua (750–3.300 tuntia, keskimääräisen tuntiarvion ollessa noin 1.600 tuntia), tarjousten tasapuolinen arviointi ilmoitetun kokonaishinnan perusteella ei ole mahdollista. Korkeimman tuntimääräarvion antanut tarjoaja on myös ollut hinnaltaan kallein.

Hintapisteiden vertailu ja tuntiarvioiden huomiotta jättäminen ei tuota hankintayksikölle kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta. Tämä johtuu erityisesti tämänkaltaisen suunnittelutyön luonteesta, jossa tyypillistä on se, että alhaisen arvion antanut suunnittelija laskuttaa katteensa tilaajalta erityisen kalliilla ja erikseen sovituilla lisä- ja muutostöillä.

Tarjouspyynnön puutteissa on ollut kysymys tarjoajien tasapuoliseen kohteluun, tarjousten sisältöön ja vertailukelpoisuuteen liittyvistä olennaisista seikoista. Tarjouspyyntö ei ole ollut omiaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua.

Voittaneen tarjoajan tarjous on ollut hinnaltaan poikkeuksellisen alhainen jo pelkästään tarjouskilpailun keskiarvoon nähden. Lisäksi tarjous on ollut lähes kaksi kertaa halvempi kuin toiseksi tulleen tarjoajan tarjous. Hakijoiden tietoon ei ole tullut, että hankintayksikkö olisi pyytänyt voittaneelta tarjoajalta selvitystä poikkeuksellisen alhaiselle tarjoushinnalle. Hankintayksikön konsulttina toimineen henkilön olisi pitänyt ymmärtää, että voittanut tarjoaja ei pysty toteuttamaan hankintaa tarjoamallaan hinnalla, vaan todennäköisesti tulisi laskuttamaan annettua tarjousta enemmän. Tämä on ollut pääteltävissä myös siitä, että muut tarjoajat ovat antaneet huomattavasti suuremman tuntimääräarvion. Voittaneen tarjoajan tarjoamalla hinnalla ja sen ilmoittamalla tuntimäärällä ei esimerkiksi pystytä kattamaan työnantajakustannuksia eikä alan keskiarvopalkkaa. Lisäksi voittaneen tarjoajan ilmoittama tuntimäärä on hankinnan kohteen haasteellisuus huomioon ottaen ollut täysin riittämätön. Hankintayksikön olisi tullut sulkea voittanut tarjoaja tarjouskilpailusta.

VASTINE

Sastamalan koulutuskuntayhtymä on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemukset ja velvoittaa hakijat yhteisvastuullisesti korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 2.317,40 eurolla laillisine korkoineen.

Tarjouspyynnössä asetettu vertailuperuste ”yritys” ei sellaisenaan ole hankintalain vastainen, vaikka se sisältääkin joitakin vaikeasti arvioitavia osatekijöitä. Yritys antaa ulkoiset puitteet yksittäisten suunnittelijoiden käyttöön eikä ole merkityksetöntä ovatko nämä puitteet hyvät vai huonot. Kyseisen vertailuperusteen painoarvo on ollut yksi ja pisteet ovat jakautuneet tarjoajien kesken välillä 8–10, eli tarjoajat eivät tässä suhteessa ole merkittävästi eronneet toisistaan. Vertailuperusteen alatekijät eivät ole samoja kuin tarjouspyynnössä mainitut soveltuvuusperusteet ja ne ovat liittyneet hankinnan kohteeseen.

Vertailuperusteen ”ammatillinen pätevyys, suunnittelutiimi” osalta hakijat ovat saaneet valittua tarjoajaa paremmat pisteet. Projektin vetäjä ja suunnittelutiimi ovat saaneet pisteitä referensseistä, kokemusvuosista ja pätevöitymisistä, esimerkiksi pääsuunnittelijaksi kouluttautumisesta. Korkeakouluarkkitehti on rankattu korkeammalle kuin opistoarkkitehti. Yhteistyökyvyn suhteen ei ole kenenkään osalta tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella pisteytystä olisi tullut alentaa, joten tätä kriteeriä ei tosiasiassa ole käytetty vertailuperusteena.

Hankintayksiköllä ei ole velvollisuutta sulkea tarjouskilpailusta hinnaltaan poikkeuksellisen alhaista tarjousta. Valitun tarjouksen hinta 29.000 euroa on ollut 131.000 euroa halvempi kuin kallein tarjous. Toisaalta se on ollut vain 13.325 euroa halvempi kuin seuraavaksi halvin tarjous. Tuntiveloituksen alhaisuutta selittää valitun tarjoajan hankintayksikölle 2.6.2010 antama selvitys, jonka mukaan tarjous on tehty omakustannushintaan paikkakunnalla vallitsevan kilpailutilanteen johdosta ja arkkitehdin työllisyyden turvaamiseksi.

Tuntiarvioiden eroista ainakin osa selittynee sillä, että valittu tarjoaja on ainoa paikkakunnalla toimiva yritys, jolla ei ole matkustuksesta aiheutuvaa ajanhukkaa. Valitun tarjoajan 22.9.2010 antaman tilanneselvityksen mukaan kokonaistuntimäärä näyttää olleen varsin hyvin tarjouksessa arvioitu. Väite siitä, ettei valittu tarjoaja suoriutuisi tehtävästä tarjoamallaan tuntimäärällä ja hinnalla, on siten väärä.

Valittu tarjoaja on taloudestaan ja rahoitustilanteestaan antamiensa selvitysten perusteella täyttänyt hankinnan soveltuvuusvaatimukset. Hankintayksiköllä on ollut yrityksen aikaisempien toimitusten perusteella riittävät tiedot yhtiön soveltuvuudesta nyt tarjolla olleen työn suorittamiseen. Hinnan alhaisuudesta huolimatta ei ole ilmennyt mitään aihetta epäillä yrityksen soveltuvuutta.

Tarjousten vertailuperusteet on ilmaistu selvästi tarjouspyynnössä. Myös keskihintajärjestelmä hintojen vertailuperusteena on mainittu. Menetelmä on objektiivinen ja syrjimätön tapa erihintaisten tarjousten pisteyttämiseksi. Hinnan suureen painoarvoon vaikuttaa olennaisesti tarjousten suuri hintaero, kun kallein tarjous on yli viisinkertainen halvimpaan nähden. Halvatkin tarjoukset on hyväksyttävä, jos ne täyttävät soveltuvuuden edellytykset. Kun tarjoukset eivät laatukriteerien osalta poikenneet merkittävästi toisistaan, hinta on muodostunut ratkaisevaksi valinnan perusteeksi.

Teoriassa vain kolme hakijaa olisi voinut voittaa tarjouskilpailun, jos ne olisivat saaneet enemmän pisteitä laatuarvioinnissa. Hakemuksissa ei kuitenkaan ole esitetty mitään, minkä perusteella hakijoiden laatuarviointia olisi pidettävä virheellisenä. Kyseessä olevien tarjousten erot ovat lisäksi olleet niin selvät, että vähäiset laadun arvioinnin korjaukset eivät johtaisi siihen, että joku hakijoiden tarjouksista olisi tullut hyväksytyksi.

VASTASELITYS

Hakijat ovat vastaselityksessään esittäneet muun muassa, että hankintayksikön vastineessaan esittämät arvosteluperiaatteet olisi tullut ilmoittaa jo tarjouspyyntöasiakirjoissa. Tarjouspyynnön liitteenä olevassa suunnitteluohjelmassa ei esimerkiksi ole ollut mainintaa siitä, että ”yrityksen” referenssejä tultaisiin arvioimaan. Lisäksi edellytyksenä ei ole ollut laatujärjestelmän kokonaisvaltaisuus vaan se, onko yrityksellä ylipäätään laatujärjestelmää. Nämä ovat seikkoja, jotka tarjoajien olisi tullut tietää jo tarjousta tehdessään. Hankintayksiköllä on ollut epämääräisten vertailuperusteiden vuoksi liian laaja harkintavalta palveluntuottajaa valitessaan.

Tarjoushinnoissa on ollut erittäin suuria vaihteluja, kun taas hankintayksikön antamissa laatupisteissä ero huonoimman ja parhaimman välillä on ollut vain yhdeksän pistettä 70 pisteestä. Tarjoajien koko ja kokemuksen taso on ollut hyvin vaihtelevaa siten, että mukana on laajoja kansainvälisiä hankkeita toteuttaneita usean kymmenen henkilön yrityksiä ja pieniä paikallisia toimijoita. Sen vuoksi tarjoajien väliset hintaerot ovat hyvin ymmärrettäviä. Sen sijaan tarjoajien välisiä vähäisiä laatueroja on vaikea ymmärtää erityisesti siinä valossa, että hankintayksikkö ei ole riittävästi kertonut etukäteen, millä seikoilla on merkitystä tarjousvertailussa. Hankintapäätöksestä tai hankintayksikön selvityksestä ei käy ilmi perustetta esimerkiksi sille, miksi vertailussa on annettu viidelle tarjoukselle täsmälleen saman verran laatupisteitä ja miksi yhdeksän tarjoajan välinen ero on vain yksi piste. Tarjoajille ei ole ilmoitettu, mistä osatekijöistä kunkin saama yhteispistemäärä laadun osalta koostuu. Ottaen huomioon tarjoajien suuri määrä ja huomattava laadullinen ja tasollinen erilaisuus on erikoista, että tarjouskilpailun voittajaksi on valittu hinnaltaan halvin tarjoaja.

Hankintayksikkö on maininnut, että sillä on ollut valitun tarjoajan aikaisempien toimitusten perusteella riittävät perusteet arvioida yhtiön soveltuvuutta ja sen kykyä toteuttaa hankinta, vaikka sen hinta on ollutkin alhainen. Aikaisempien myönteisten kokemusten huomioon ottaminen ei kuitenkaan ole tarjoajien kannalta tasapuolista eikä hyväksyttävää, jos hankintayksiköllä ei ole kokemusta kaikista tarjoajista.

Valitun tarjoajan ilmoittamaa työtuntimäärää on pidettävä virheellisenä erityisesti sen vuoksi, että tarjoaja on laskuttanut huomattavia määriä lisätyötunteja jo hankkeen alkuvaiheessa. Lisälaskutusta on hankkeen alkuvaiheessa syntynyt tarjoajan puutteellisesta suunnittelutyöstä johtuen jo yli kolmannes todellisesta laskutuksesta.

Hankintayksikkö on vastineessaan arvioinut, että valitun tarjoajan tarjous on ollut muita edullisempi, koska tarjoaja on ainoa paikkakunnalla toimiva yritys, jolle ei synny matkustamisesta aiheutuvaa ajanhukkaa. Kuitenkin paikallisten toimijoiden suosiminen muiden tarjoajien kustannuksella on erityisen kiellettyä. Tarjoajat eivät saa olla erilaisessa asemassa sijaintipaikan perusteella, erityisesti sen vuoksi, että suunnitteluohjelmassa ja myös sopimusehdoissa on nimenomaisesti todettu, että matkustuksesta aiheutuvia kustannuksia ei korvata eikä niistä voida laskuttaa asiakasta.

Valittu tarjoaja on hankintayksikölle hankintapäätöksen jälkeen antamassaan selvityksessä maininnut, että se on tehnyt tarjouksensa muun muassa paikkakunnalla vallitsevan kilpailutilanteen ja työllisyyden turvaamiseksi. Kun valittu tarjoaja on ollut ainoa paikallinen toimisto tarjouskilpailussa, paikkakunnan kilpailutilannetta ei voida pitää uskottavana selityksenä alhaiselle hinnalle. Tarjoajalta on pyydetty selvitystä tarjouksen perusteista vasta hankintapäätöksen tekemisen jälkeen. Menettely on ollut muita tarjoajia syrjivää. Selvitystä alhaisesta hinnasta olisi tullut pyytää jo tarjouskilpailun aikana.

Hankintayksikkö ei ole perustellut päätöstään. Hankintapäätöksestä ilmenee vain tarjoajien vertailuperusteista saamat pisteet mutta ei se, mistä tarjoajien väliset piste-erot johtuvat. Hankintayksikkö ei ole myöskään markkinaoikeudessa perustellut pisteytystään.

VAATIMUKSEN PERUUTTAMINEN

Hakijat ovat 18.8.2010 ilmoittaneet markkinaoikeudelle, että ne peruuttavat hyvitysmaksua koskevat vaatimuksensa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hankintamenettely

Julkisista hankinnoista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Tarjouspyyntö

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouspyynnössä on oltava muun ohella hankinnan kohde sekä tarjouksen valintaperuste ja kokonaistaloudellista edullisuutta käytettäessä myös tarjouksen vertailuperusteet ja niiden tärkeysjärjestys. Pykälän 3 momentin mukaan tarjouspyynnössä on ilmoitettava myös muut tiedot, joilla on olennaista merkitystä hankintamenettelyssä ja tarjouksen tekemisessä.

Hankintalain 72 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi. Palveluhankinnoissa tai rakennusurakoissa, joissa palvelun tarjoamisesta tai rakennustyöstä vastaavien henkilöiden asiantuntemuksella, ammattitaidolla tai pätevyydellä on erityinen merkitys, vertailuperusteina voidaan käyttää myös hankinnan toteuttamisessa tarvittavaa tarjoajien soveltuvuuden vähimmäisvaatimukset ylittävää laadunhallintaa, pätevyyttä, kokemusta ja ammattitaitoa. Pykälän 2 momentin mukaan käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta myös arvioinnissa käytettävät vertailuperusteet on ilmoitettava tärkeysjärjestyksessä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Vertailuperusteiden asettamisessa voidaan noudattaa soveltuvin osin myös, mitä 62 §:ssä säädetään.

Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 105) on lain 62 §:n osalta todettu, että kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden asettaminen on hankintayksikön harkittavissa. Vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, oltava objektiivisia ja syrjimättömiä eivätkä ne saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta.

a) Tarjoajien soveltuvuusehdot

Hakijat ovat esittäneet, että hankintayksikkö ei ole tarjouspyynnössään tehnyt riittävästi eroa tarjoajien soveltuvuutta koskevien ehtojen ja tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden välillä.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintamenettely on kaksivaiheinen niin, että hankintayksikön on ensin hankintalain 71 §:n mukaisesti tutkittava tarjoajien soveltuvuutta osallistua tarjouskilpailuun ja arvioitava, onko tarjoajalla tekniset, taloudelliset ja muut edellytykset hankinnan toteuttamiseksi, ja vasta tämän jälkeen arvioitava tarjousten paremmuutta niiden tarjoajien tekemien tarjousten kesken, joita ei ole suljettu pois tarjouskilpailusta.

Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 116) on lain 72 §:n osalta todettu, että tarjousten valinnassa käytettävien vertailuperusteiden tulisi pääsääntöisesti liittyä hankinnan kohteeseen. Siten vastaavasti kuin EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa, ehdokkaiden tai tarjoajien soveltuvuuteen liittyviä tekijöitä ei tulisi käyttää tarjousten arvioinnissa.

Tarjouspyynnön liitteenä olleen suunnitteluohjelman kohdassa 16 ”Tarjousten käsittely” on todettu muun ohella:

”Tarjousten arviointi ja vertailu tapahtuu kolmessa vaiheessa:
– tarjousten kelpoisuuden arviointi
– tarjousten tarjouspyynnön mukaisuuden tarkastaminen
– tarjousten kokonaistaloudellisuuden vertailu.

Tarjousten on vastattava tarjouspyyntöä ja sen liitteinä tulee toimittaa pyydetyt selvitykset ja asiakirjat. Tarjouskilpailusta suljetaan pois sellainen yritys, joka ei ole toimittanut pyydettyjä selvityksiä ja asiakirjoja tai jolla ei voida katsoa olevan teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi.”

Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei kuitenkaan ole eritelty tarjoajia koskevia varsinaisia soveltuvuusehtoja.

Suunnitteluohjelmassa on yhdeksi kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteeksi asetettu ”Tarjoajan pätevyys ja kyvykkyys, laatukriteerit, yritys ja tarjous”, ja tältä osin on ilmoitettu:

”Tarjoajien ja heidän mahdollisten yhteistyökumppaneidensa pätevyyttä ja kyvykkyyttä arvioidaan käyttäen valintaperusteina ammatillista pätevyyttä, toimitus- ja yhteistyökykyä. Lisäksi otetaan huomioon ehdokkaan taloudellinen tilanne”.

Mainitun vertailuperusteen alakohdaksi on ilmoitettu ”yritys”, joka koostuu muun muassa seuraavista osatekijöistä:

”– tekniset valmiudet ja välineet, kapasiteetti, laiteresurssit
– johtaminen ja organisointi, taloudellinen vakavuus”.

Tarjouspyynnössä on vielä mainittu ilmoitettuihin vertailuperusteisiin viitaten, että vertailuperusteilla ”pyritään erityisesti laadun varmistamiseen. Ammatillinen pätevyys on niistä tärkein. Perusteet muodostavat kuitenkin kokonaisuuden ja kaikki ne otetaan huomioon.”

Markkinaoikeus katsoo, että tarjoajan taloudellista tilannetta ja vakavuutta sekä teknistä valmiutta, kapasiteettia ja laiteresursseja koskeva arviointi liittyy lähinnä tarjoajan edellytyksiin toteuttaa hankinta. Kyse on siten pikemminkin tarjoajan soveltuvuuden kuin tarjousten keskinäisen paremmuuden arvioimisesta. Sanotuilla perusteilla ei ole mahdollista arvioida, mikä tehdyistä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin. Asiassa ei ole ilmennyt, että tarjousten laadun vertailemisessa olisi mainitulta osin ollut hankintalain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kysymys hankinnan toteuttamisessa tarvittavan tarjoajien soveltuvuuden vähimmäisvaatimukset ylittävän laadunhallinnan, pätevyyden, kokemuksen ja ammattitaidon vertailemisesta.

Edellä olevan perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole tarjouspyynnössään tehnyt riittävää eroa niiden seikkojen välillä, joilla on merkitystä toisaalta tarjoajien soveltuvuuden arvioinnissa ja toisaalta tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailussa. Hankintayksikkö on ilmoittanut tarjousten vertailuperusteiksi tarjoajien soveltuvuuteen liittyviä seikkoja ja menetellyt näin toimiessaan hankintasäännösten vastaisesti.

b) Hintavertailuperusteet

Hakijat ovat esittäneet, että tarjouspyynnössä ilmoitettu hintojen pistelaskujärjestelmä on ollut tarjoajia syrjivä ja että vertailu olisi tullut suorittaa tuntihinnan eikä kokonaishinnan perusteella.

Tarjouspyynnön liitteenä olleen suunnitteluohjelman mukaan tarjoushinnan osalta saaduista tarjouksista, joista on jätetty ottamatta huomioon alin ja ylin tarjoushinta, lasketaan keskiarvohinta, jolle annetaan viisi pistettä. Tarjoajan pistemäärää korotetaan yhdellä pisteellä jokaista keskiarvohinnan alittavaa kymmentä prosenttia kohti ja vastaavasti alennetaan yhdellä pisteellä keskiarvohinnan ylittävää kymmentä prosenttia kohti.

Hankintayksiköllä on harkintavaltaa tarjousten vertailuperusteiden asettamisessa ja soveltamisessa, kunhan menettely on tarjoajien kannalta tasapuolista ja syrjimätöntä. Asiassa ei ole ilmennyt, että hintavertailun perusteeksi ilmoitettu pisteidenlaskujärjestelmä olisi asettanut tarjoajia eriarvoiseen asemaan eikä sen näin ollen ole katsottava olleen tarjoajia syrjivä.

Myöskään sitä, että suunnitteluohjelman mukaan hinnan osalta vertaillaan ainoastaan tarjousten kokonaishintaa, ei voida pitää julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisena. Hankintayksikkö on harkintavaltansa puitteissa voinut asettaa tuntihintojen sijaan ratkaisevaksi projektista aiheutuvat kokonaiskustannukset ja puolestaan arvioida tarjottua työmäärää osana tarjousten laatuvertailua.

c) Muut tarjouspyynnössä esitetyt vertailuperusteet

Hakijoiden mukaan tarjouspyynnössä on käytetty liian yleisluontoisia vertailuperusteita, eikä tarjouspyyntö ole ollut omiaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua.

Suunnitteluohjelmassa on ilmoitettu yhdeksi ”ammatillinen pätevyys ja erityisesti henkilöstön ammattitaidon soveltuminen ko. tehtävään” osalta arvioitavaksi seikaksi ”ehdokkaan kyky toimia yhteistyössä muiden projektiin osallistuvien suunnittelijoiden kanssa”. Suunnitteluohjelmassa ei ole tarkemmin selvitetty, keitä muut projektiin osallistuvat suunnittelijat ovat ja millä tavalla tarjoajien yhteistyökykyä tullaan arvioimaan. Tosiasiassa muut projektiin osallistuvat suunnittelijat on valittu vasta samaan aikaan nyt kyseessä olevan arkkitehtisuunnittelupalvelujen toimittajan kanssa. Markkinaoikeus katsoo, että tarjoajien ei ole tarjouksia tehdessään ollut mahdollista arvioida, mihin seikkoihin hankintayksikkö kiinnittää kyseiseltä osin huomiota tarjouksia vertaillessaan.

Suunnitteluohjelmassa on ilmoitettu ”ammatillinen pätevyys ja erityisesti henkilöstön ammattitaidon soveltuminen ko. tehtävään” osalta arvioitavaksi seikaksi myös ”Tarjous”, jonka osalta on mainittu:

”Tarjouksen ja sen sisällön painoarvo koostuu seuraavista tekijöistä:
– työmääräarvio
– lähestymistapa
– vastaavuus tilaajan tarpeisiin
– olosuhdetuntemus
– yhteistoiminta ja vuorovaikutteisuus
– vastaavuus tarjouspyyntöön”.

Markkinaoikeus katsoo, että osa edellä mainituista tekijöistä ei sovellu tarjousten laadun arviointiin ja ne ovat lisäksi yleisiä ja sisällöltään epämääräisiä, joten tarjoajat eivät ole voineet niiden perusteella tietää, mihin seikkoihin hankintayksikkö tulee kiinnittämään huomiota tarjouksia vertaillessaan.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt myös kyseisiltä osin tarjouspyyntöä laatiessaan julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti.

Hankintamenettelyn edellä kuvattu virheellisyys ja jäljempänä seuraamuksen osalta esitetty huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua hakijoiden esittämistä muista hankintamenettelyn virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Johtopäätös ja seuraamus

Edellä olevilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt hankintalain 76 §:ssä (348/2007) tarkoitetulla tavalla julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, joten asiassa on harkittava sanotussa lainkohdassa säädetyn seuraamuksen määräämistä.

Hankintapäätös on jo pantu täytäntöön, joten hankintalain 76 §:n 2 momentin (348/2007) perusteella asiassa voi enää tulla kysymykseen hyvitysmaksun määrääminen.

Hakijat ovat peruuttaneet hyvitysmaksua koskevat vaatimuksensa. Näin ollen hankintamenettelyn virheistä huolimatta markkinaoikeus ei voi määrätä hankintayksikölle hankintalain 76 §:ssä (348/2007) tarkoitettua seuraamusta. Tämän johdosta hakemukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Vaikka hakemukset hylätään, markkinaoikeus katsoo, että hakemusten tekeminen markkinaoikeudelle on ollut edellä todetun hankintayksikön virheellisen menettelyn vuoksi perusteltua. Sen vuoksi olisi kohtuutonta, että hakijat joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Näin ollen hankintayksikkö on velvoitettava korvamaan hakijoiden kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Vastaavasti hankintayksikön oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää hakemukset pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Sastamalan koulutuskuntayhtymän korvaamaan CC-M Arkkitehdit Oy:n, Vahtera Arkkitehti Ky:n, Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy:n, Arkkitehtitoimisto Anneli Hellsten Oy:n ja Arkkitehtitoimisto Seppo Markku Oy:n, Arkkitehtitoimisto Tähti-Set Oy:n, Arkkitehtitoimisto Kanttia 2 Oy:n sekä X:n, Studio Y Arkkitehti - & Sisustussuunnittelu -nimisen toiminimen haltijana, Arkkitehtitoimisto Pertti Pääsky Oy:n ja Bim Lab Finland Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola ja Sami Rautiainen.