MAO:195/11

ASIAN TAUSTA

Oulun kaupunginvaltuusto on päätöksellään 21.4.2008 § 34 päättänyt, että Oulun kaupunki
– perustaa tasaosuuksin yhdessä ODL Terveys Oy:n kanssa työterveys- ja työhyvinvointipalveluita tarjoavan yhteisyrityksen siten, että yhtiö aloittaa toimintansa 1.6.2008
– hyväksyy Condia Oy:n (tuolloin ODL Oulun Työterveys Oy:n) yhtiöjärjestyksen
– siirtää apporttina Oulun Työterveys -liikelaitoksen liiketoiminnan uudelle perustettavalle Condia Oy:lle
– valtuuttaa kaupunginjohtajan yhdessä kaupunginlakimiehen kanssa allekirjoittamaan yhtiön perustamisessa tarvittavat asiakirjat, muun ohella apportin luovutuskirjan.

Oulun kaupunki on 24.4.2008 allekirjoittanut sen ja ODL Terveys Oy:n välisen osakassopimuksen, jossa kaupunki on myös edellä mainitussa kaupunginvaltuuston pöytäkirjassa todetuin tavoin sitoutunut siihen, että se tilaa perustettavalta yhtiöltä työterveys- ja työhyvinvointipalvelut omalle henkilökunnalleen neljän vuoden ajan yhtiön toiminnan aloittamisesta lukien.

Järjestelyn kokonaisarvo on Oulun kaupungin ilmoituksen mukaan noin 18 miljoonaa euroa.

Markkinaoikeus on 19.5.2008 antamallaan päätöksellä kieltänyt Oulun kaupunkia väliaikaisesti tekemästä Oulun kaupunginvaltuuston päätöksen 21.4.2008 § 34 tai sen perusteella solmittujen sopimusten perusteella hankintasopimusta tai panemasta sanottua päätöstä muutoinkaan täytäntöön siltä osin kuin päätös koskee Oulun kaupungin työterveys- ja työhyvinvointipalvelujen hankkimista uudelta perustettavalta yhtiöltä asetetun 200.000 euron sakon uhalla.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 11.8.2008 taltionumero 1852 pysyttänyt markkinaoikeuden väliaikaista kieltoa koskevan päätöksen.

Oulun kaupunginhallitus on päätöksellään 26.8.2008 § 478 päättänyt, että Oulun Työterveys -liikelaitoksen liiketoiminta siirretään Condia Oy:lle siten, että siirron ulkopuolelle jää Oulun kaupungin palveluksessa olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden työterveyshuolto, kunnes kaupunginvaltuuston päätöksestä 21.4.2008 § 34 tehty muutoksenhaku on lainvoimaisesti ratkaistu. Oulun kaupunki ei ole siten vielä siirtänyt apporttina Oulun Työterveys -liikelaitoksen liiketoimintaa Condia Oy:lle.

HAKEMUS

Mehiläinen Oy ja Terveystalo Healthcare Oy ovat yhteisessä hakemuksessaan vaatineet, että markkinaoikeus ensisijaisesti kumoaa Oulun kaupunginvaltuuston päätöksen 21.4.2008 § 34, jolla hankintayksikkö on päättänyt perustaa edellä mainitun yhteisyrityksen siltä osin kuin päätöksellä mahdollistetaan työterveys- ja työhyvinvointipalveluiden hankita niitä kilpailuttamatta. Hakijat ovat edelleen vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön kilpailuttamaan työterveys- ja tyhyvinvointipalveluiden hankinnan taikka toissijaisesti järjestämään tarjouskilpailun yhteisyrityksen perustamiseen liittyvästä kumppanuudesta. Hakijat ovat lisäksi vaatineet, mikäli hankintasopimus olisi allekirjoitettu tai hankintaa ei muusta syystä voitaisi keskeyttää, että markkinaoikeus velvoittaa Oulun kaupungin maksamaan niille hyvitysmaksua. Hakijat ovat vielä vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan hakijoiden arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut yhteensä 96.517,07 eurolla korkoineen.

Järjestelyn osapuolet ovat sopineet, että hankintayksikkö tulee ostamaan työterveyspalvelut Condia Oy:ltä ilman kilpailutusta seuraavan neljän vuoden ajan. Oulun kaupunki on siirtänyt liikelaitoksen toiminnot yksityisen tahon kanssa perustamaansa yhtiöön kilpailuttamatta hankintaa. Hankintayksiköllä ei ole ollut julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, jäljempänä myös hankintalaki) mukaisia perusteita kilpailuttamatta jättämiselle.

Perustettu yhteisyritys ei ole luonteeltaan hankintalain 10 §:ssä tarkoitettu sidosyksikkö, eikä työterveys- ja työhyvinvointipalveluiden hankintaa kyseiseltä yksiköltä voida jättää kilpailuttamatta sidosyksikköperusteella. Kyseinen hankintalain säännös perustuu unionin tuomioistuimen asiassa C-107/98, Teckal, 18.11.1998 antamaan tuomioon (Kok., s. I-8121).

Hankintayksikkö on pitänyt merkityksellisenä myös sitä, että kysymyksessä on ollut liiketoiminnan luovutus uuteen yhtiöön. Tämä ei kuitenkaan ole peruste poiketa hankintojen kilpailuttamisesta. Euroopan komissio ja parlamentti ovat katsoneet, että julkisia hankintoja koskeva normisto tulee ottaa huomioon julkisen sektorin yksiköiden tehdessä yhteistyösopimuksia yksityisen sektorin yksiköiden kanssa, mikäli yhteistyösopimukset ovat asiallisesti tai ajallisesti yhteydessä julkiseen hankintaan.

Unionin tuomioistuimen asiassa C-26/03, Stadt Halle ja RPL Lochau (tuomio 11.1.2005, Kok., s. I-1) antaman ratkaisun mukaan in-house-hankinnat eivät ole mahdollisia yhtiöltä, jossa on mukana yksityistä omistusta.

Hankintayksikön olisi tullut kilpailuttaa joko työterveys- ja työhyvinvointipalveluita koskeva hankintasopimus tai yksityisen kumppanin valinta. Kun hanketta tarkastellaan kokonaisuutena, on hankkeen pääasiallinen luonne ja taloudellinen painopiste hankintasopimuksessa. Hankinnan arvo on moninkertainen verrattuna siirtyvän liiketoiminnan arvoon.

VASTINE

Oulun kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää hakemuksen tutkimatta. Toissijaisesti hankintayksikkö on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen. Hankintayksikkö on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hakijat korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 183.683,58 eurolla korkoineen.

Kysymyksessä oleva järjestely ei kuulu hankintalain soveltamisalaan, sillä kysymys on sopimuskokonaisuudesta, jonka pääasiallinen tarkoitus on muun toiminnan kuin hankinnan toteuttaminen. Järjestelyn tarkoituksena on ollut perustaa uusi Oulun kaupungin ja ODL Terveys Oy:n tasaosuuksin omistama yhtiö, jolle molempien osakkaiden työterveysliiketoiminnat siirretään kokonaisuudessaan. Yritysjärjestelyn osana ja sen ehdottomana edellytyksenä on järjestelyä luotaessa sovittu, että sekä Oulun kaupunki että ODL Terveys Oy sitoutuvat tilaamaan uudelta yhtiöltä työterveys- ja työhyvinvointipalvelut omalle henkilökunnalleen neljän vuoden siirtymäkauden ajan yhtiön toiminnan aloittamisesta. Tämä sitoumus on uuden yhtiön käynnistämisvaiheeseen liittyvä ja siirtymäkautta koskeva liitännäinen sopimus, joka läheisesti liittyy uuden yhtiön perustamiseen.

Viimeksi mainittu seikka ei kuitenkaan muodosta sopimuskokonaisuuden pääasiallista tarkoitusta tai sen merkittävää osaa. Sopimuskokonaisuuden taloudellinen painopiste ei myöskään ole hankintayksikölle tuotettavissa työterveyspalveluissa vaan yhteisyrityksen perustamisessa. Työterveys- ja työhyvinvointipalveluita koskeva sopimus on ollut jakamaton osa sopimusjärjestelyä, josta hankintasopimusta ei ole voitu erottaa. Järjestelyyn ei olisi lainkaan ryhdytty, mikäli Oulun Työterveyden koko liiketoimintaa ei voitaisi siirtää uudelle yhtiölle, koska tällaisessa tilanteessa järjestelyyn ryhtyminen ei olisi Oulun kaupungin kannalta tarkoituksenmukaista.

Sopimusta ei ole katsottava hankintasopimukseksi, jos sen pääasiallisena tarkoituksena on muun toiminnan kuin hankinnan toteuttaminen. Pelkästään se, että sopimuskokonaisuuteen sisältyy muita, hankintalain soveltamisalaan kuuluvia elementtejä, ei muodosta kokonaisuudesta hankintaa.

Järjestelyn taloudellinen painopiste on muussa toiminnassa kuin hankintasopimuksessa. Vuositasolla Oulun kaupungin henkilökunnan työterveys- ja työhyvinvointipalvelujen ostojen on arvioitu olevan noin 4,5 miljoonaa euroa. Järjestelyn valmisteluvaiheessa on arvioitu, että Oulun kaupungin työterveys- ja työhyvinvointipalvelujen ostojen osuus uuden yhtiön liikevaihdosta on noin viidennes. Oulun kaupungin työterveyspalvelujen ostaminen uudelta yhtiöltä muodostaa siten vain pienen osan yhtiön liiketoiminnasta. Jo Oulun Työterveyden toiminnan aikana toiminnan taloudellinen painopiste on ollut yksityiselle sektorille tuotetuissa työterveyspalveluissa. Uuden yhtiön liiketoimintaa on myös tarkoitus laajentaa huomattavasti. Pitkän aikavälin tavoitteena on uuden yhtiön toiminnan valtakunnallisuus. Hankintayksikön työterveyspalvelujen suhteellinen osuus yrityksen liikevaihdosta tulee tulevaisuudessa siten laskemaan. Tälläkin perusteella sopimuskokonaisuuden painopiste on ollut yhtiön perustamisessa ja siihen liittyvissä liiketoimintasiirroissa, joita ei tarvitse hankintalain mukaan kilpailuttaa.

Hankintalain perusteella kumppanuutta sellaisenaan ei myöskään ole tarvinnut kilpailuttaa.

LAUSUNTO

Condia Oy on antamassaan lausunnossa ilmoittanut yhtyvänsä Oulun kaupungin esittämiin perusteisiin.

VASTASELITYS

Hakijat ovat lausuneet antamassaan vastaselityksessä muun ohella seuraavan.

Järjestelyssä on kysymys institutionaalisesta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeesta eli niin sanotusta institutionaalisesta PPP-hankkeesta (public private partnership), johon liittyvät hankintasopimukset tulee kilpailuttaa. Kilpailuttamisvelvollisuus ilmenee unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, etenkin edellä mainitussa asiassa Stadt Halle ja RPL Lochau annetusta tuomiosta. Päätöksen mukaan hankintamenettelyjä on sovellettava aina tilanteessa, jossa hankintaviranomaisella on tarkoitus tehdä vastiketta vastaan sopimus siitä oikeudellisesti erillisen yhtiön kanssa, jossa se on osakkaana yhden tai useamman yhtiön kanssa. Myös komission antamasta IPPP-hankkeita koskevasta tulkitsevasta tiedonannosta ilmenee, että hankintayksikön ja yksityisen tahon yhteistyö ei voi toimia oikeutuksena hankintasääntöjen kiertämiselle, kun hankintoja tehdään yksityiseltä taholta tai IPPP-yksiköltä. Kansallisen tuomioistuimen on tulkittava kansallista oikeutta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja komission kannan mukaisesti. Poikkeaminen edellä mainitun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen ja komission tiedonannon mukaisesta ratkaisulinjasta edellyttää ennakkoratkaisun pyytämistä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Palveluiden ulkoistamisella ei ole asian arvioinnissa itsenäistä merkitystä, koska palveluiden ulkoistamiseen ei liity erillisiä sääntöjä hankintalainsäädännössä. Hankkeen taloudellinen painopistekin on ollut hankintayksikön kannalta hankintasopimuksessa, jonka arvo hankintayksikön vastineen sisältämän arvioin mukaan on neljän vuoden jaksolla lähes 20 miljoonaa euroa. Arvo on moninkertainen verrattuna siirtyvän liiketoiminnan arvonmäärityksen mukaiseen arvoon. IPPP-hankkeeseen liittyvän hankintasopimuksen kilpailuttamisvelvoite ei kuitenkaan ole riippuvainen hankinnan taloudellisesta painopisteestä tai pääasiallisesta tarkoituksesta.

LISÄKIRJELMÄT

Oulun kaupunki on antamassaan lisäkirjelmässä todennut, että Condia Oy:n toiminnan kannalta on välttämätöntä turvata tarpeellinen asiakaskunta siihen saakka, että uusi yhtiö saa itsenäisen aseman markkinoilla ja se pystyy korvaamaan perustajiensa asiakkuudet muilla yksityisen sektorin asiakkuuksilla. Tämän vuoksi perustajat ovat sitoutuneet ostamaan työterveys- ja työhyvinvointipalvelut Condia Oy:ltä siirtymäkauden ajan. Järjestely on kuitenkin toissijainen sopimuskokonaisuuden pääasialliseen tarkoitukseen nähden. Myös taloudelliselta kannalta Oulun kaupungin työterveys- ja työhyvinvointipalvelujen ostaminen uudelta yhtiöltä siirtymäkauden ajan on toissijainen sopimuskokonaisuuden pääasialliseen tarkoitukseen nähden.

Oulun kaupungin työterveysliiketoiminnasta järjestelyä varten laskettua tuottoarvioita ei voida merkityksellisellä tavalla verrata liikevaihtoon. Sopimuskokonaisuuden taloudellista painopistettä voi arvioida vertailemalla Oulun kaupungin henkilökunnan työterveys- ja työhyvinvointipalveluista neljän vuoden siirtymäkauden aikana kertyväksi arvioitua liikevaihtoa Condia Oy:n arvioituun liikevaihtoon tänä neljän vuoden aikana. Järjestelyn valmisteluvaiheessa tehtyjen laskelmien perusteella Oulun kaupungin työterveys- ja työhyvinvointipalvelujen ostojen osuus Condia Oy:n liikevaihdosta neljän vuoden aikana on korkeintaan viidennes.

Edellä mainitussa asiassa Stadt Halle ja RPL Lochau oli kysymys tilanteesta, jossa hankintayksikkö teki erillisen hankinnan jo olemassa olleelta yhtiöltä. Mainittu tapaus ei myöskään ole kumonnut aiempaa oikeuskäytäntöä ja linjausta sopimuskokonaisuuden arvioinnista sen pääasiallisen tarkoituksen ja taloudellisen painopisteen perusteella. Unionin tuomioistuin on asiassa C-331/92, Gestión Hotelera Internacional, 19.4.1994 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I-1329) vahvistanut periaatteen, jonka mukaan useita oikeustoimia sisältävää kokonaisuutta on tarkasteltava hankintalainsäädännön soveltumisen näkökulmasta siltä kannalta, mikä on hankinnan pääasiallinen tarkoitus ja taloudellinen painopiste.

Hakijat ovat lisäkirjelmissään todenneet muun ohella, että hankintasopimus ei ole muodostanut järjestelyn muiden elementtien kanssa jakamatonta kokonaisuutta. Oulun kaupunginvaltuusto on 26.8.2008 tehnyt päätöksen, jonka mukaisesti se on perustanut yhteisyrityksen ilman, että yhteisyrityksen ja Oulun kaupungin välillä on tehty työterveys- ja työhyvinvointipalveluita koskevaa hankintasopimusta. Käytännössä kysymys ei ole ollut jakamattomasta kokonaisuudesta, josta ei voitaisi erottaa hankintasopimuksena pidettävää osaa.

Oulun kaupunki on antamassaan lisäkirjelmässä katsonut, että järjestelyn luonne ja tarkoitus eivät ole muuttuneet alkuperäisestä Oulun kaupunginhallituksen 26.8.2008 hyväksymän väliaikaisjärjestelyn johdosta.

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN ENNAKKORATKAISU

Markkinaoikeus on välipäätöksellään 12.6.2009, pyydettyään Mehiläinen Oy:ltä ja Terveystalo Healthcare Oy:ltä sekä Oulun kaupungilta lausunnot ennakkoratkaisun pyytämisestä ja pyynnön sisällöstä, päättänyt pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisun seuraaviin Euroopan yhteisön julkisia hankintoja koskevien säännösten tulkintakysymyksiin.

1. Onko järjestelyssä, jossa kunnallinen hankintaviranomainen tekee siitä erillisen yksityisen yhtiömuotoisen yrityksen kanssa perustamissopimuksen, jolla perustetaan omistuksellisesti ja määräysvallan käytön kannalta tasaosuuksin uusi osakeyhtiömuotoinen yritys ja jolta kunnallinen hankintaviranomainen sitoutuu yhtiötä perustettaessa ostamaan omalle henkilökunnalleen työterveys- ja työhyvinvointipalveluja, kokonaisuutena arvostellen kysymys järjestelystä, joka tulee kilpailuttaa sen perusteella, että sopimuskokonaisuudessa on kysymys julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY tarkoitetusta palveluhankintoja koskevasta sopimuksesta, vai onko järjestelyssä katsottava olevan kysymys sellaisesta yhteisyrityksen perustamisesta ja kunnallisen liikelaitoksen liiketoiminnan siirrosta, johon ei tule sovellettavaksi edellä mainittu direktiivi ja siihen perustuva kilpailuttamisvelvollisuus?

2. Onko asiassa annettava lisäksi merkitystä sille, että
a) Oulun kaupunki kunnallisena hankintaviranomaisena on sitoutunut hankkimaan edellä tarkoitetut palvelut vastiketta vastaan neljän vuoden siirtymäkauden ajan, minkä jälkeen kunnallinen hankintaviranomainen aikoo päätöksensä mukaan kilpailuttaa tarvitsemansa työterveyshuoltopalvelut uudestaan?
b) ennen tätä kyseistä järjestelyä suurin osa Oulun kaupungin organisaatioon kuuluneen kunnallisen liikelaitoksen liikevaihdosta on muodostunut muusta kuin kaupungin omille työntekijöille tuotetuista työterveyshuoltopalveluista?
c) uuden yrityksen perustaminen on järjestetty siten, että tarkoituksena on luovuttaa apporttina kunnallisen liikelaitoksen liiketoiminta, joka koostuu sekä kaupungin työntekijöiden työterveyshuollon sekä yksityisten asiakkaiden työterveyshuollon palvelujen tuottamisesta?

Unionin tuomioistuin on 22.12.2010 asiassa C-215/09 antamallaan tuomiolla antanut vastauksen markkinaoikeuden esittämään ennakkoratkaisupyyntöön. Unionin tuomioistuin on lausunut tuomion kohdissa 29–47 seuraavasti:

29. Aluksi on korostettava, että pääasiassa on riidatonta, että Oulun kaupunki on direktiivin 2004/18 1 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu hankintaviranomainen ja että kyseessä olevat palvelut kuuluvat kyseisen direktiivin liitteessä II B olevassa 25 ryhmässä tarkoitettuun käsitteeseen "terveydenhoitopalvelut". Oulun kaupungin sitoumus hankkia kyseessä olevat palvelut työntekijöilleen yhteisyritykseltä edellyttää vastikkeellista sopimusta mainitun kaupungin ja kyseisen yrityksen välillä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee lisäksi, että tämän sopimuksen arvioitu arvo, joka on noin 18 miljoonaa euroa, ylittää asian kannalta merkityksellisen direktiivissä 2004/18 säädetyn kynnysarvon.

30. On myös palautettava mieleen, ettei direktiivissä 2004/18 tehdä eroa sen suhteen, onko hankintaviranomainen tehnyt julkista hankintaa koskevan sopimuksen huolehtiakseen tehtävästään täyttää yleisen edun mukaisia tarpeita vai onko se tehnyt tällaisen sopimuksen täyttääkseen tarpeita, jotka eivät liity tähän tehtävään, kuten tarpeen täyttää, kuten tässä asiassa, velvollisuuden, joka sille kuuluu työnantajana työntekijöitään kohtaan (ks. mm. asia C-271/08, komissio v. Saksa, tuomio 15.7.2010, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

31. Näiden alkutäsmennysten jälkeen on muistutettava siitä, että viranomainen voi suorittaa yleisen edun mukaisia tehtäviään omilla voimavaroillaan tarvitsematta turvautua sellaisten ulkoisten yksiköiden apuun, jotka eivät kuulu sen omiin yksiköihin, ja että se voi suorittaa näitä tehtäviä myös yhdessä muiden viranomaisten kanssa (asia C-480/06, komissio v. Saksa, tuomio 9.6.2009, Kok., s. I-4747, 45 kohta). Samoin on huomattava, kuten todetaan julkisia hankintoja ja käyttöoikeutta koskevan yhteisön oikeuden soveltamisesta julkisen ja yksityisen sektorin rakenteellisiin kumppanuuksiin annetun komission selittävän tiedonannon (EUVL 2008, C 91, s. 4) 1 kohdassa, että julkisyhteisö voi valita, harjoittaako se taloudellista toimintaa itse vai antaako se sen tehtäväksi kolmannelle osapuolelle, esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden yhteydessä perustetulle sekaomistusyksikölle.

32. Lisäksi on niin, ettei julkisia hankintoja koskevia sopimuksia koskevaa unionin oikeutta tosin ole sovellettava, jos hankinta viranomaisella on sopimuspuoleksi valittuun yksikköön vastaava määräysvalta kuin sillä on omiin yksikköihinsä ja jos mainittu yksikkö harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavan viranomaisen kanssa (ks. emo asia Teckal, tuomion 50 kohta). Yksityisen yrityksen osakkuus, jopa vähemmistöosakkuus, sellaisessa yhtiössä, jossa myös hankintaviranomainen on osakkaana, sulkee kuitenkin pois sen, että hankintaviranomaisella voisi olla kyseisessä yrityksessä vastaava määräysvalta kuin sillä on omiin yksikköihinsä (ks. mm. asia C-573/07, Sea, tuomio 10.9.2009, Kok., s. I-8127, 46 kohta ja asia C-196/08, Acoset, tuomio 15.10.2009, Kok., s. I-9913, 53 kohta).

33. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, jätetäänkö Oulun kaupungin sitoumukseen hankkia siirtymäkauden ajan yhteisyritykseltä työterveys- ja työhyvinvointipalvelut, jotka kaupungin on tarjottava työntekijöilleen, soveltamatta direktiivin 2004/18 sääntöjä, koska tämä sitoumus kuuluu yhteisyrityksen perustamissopimukseen, ja tästä on erityisesti todettava, että se, että hankintaviranomainen ja yksityinen taloudellinen toimija perustavat yhteisyrityksen, ei sellaisenaan kuulu direktiivin 2004/18 soveltamisalaan. Tämä todetaan sitä paitsi myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta annetun komission vihreän kirjan (KOM(2004) 327 lopullinen) 66 kohdassa.

34. On kuitenkin huomautettava siitä, kuten mainitun vihreän kirjan 69 kohdasta ilmenee, että on varmistettava, ettei pääomatasetapahtuman taakse todellisuudessa kätkeydy julkisia hankintoja koskeviksi sopimuksiksi tai konsessioiksi luokiteltavien sopimusten myöntäminen yksityiselle kumppanille. Lisäksi on niin, kuten edellä mainitun komission selittävän tiedonannon 2.1 kohdassa todetaan, että se, että yksityinen yksikkö ja hankintayksikkö tekevät yhteistyötä sekaomistusyksikön kautta, ei merkitse sitä, ettei hankintayksikön tarvitse noudattaa julkisia hankintoja koskevia sopimuksia koskevia säännöksiä, kun se tekee yksityisen yksikön tai sekaomistusyksikön kanssa tällaisen sopimuksen (ks. vastaavasti em. asia Acoset, tuomion 57 kohta).

35. Kun nämä yleiset suuntaviivat otetaan huomioon, on selvitettävä, voidaanko direktiiviä 2004/18 soveltaa pääasiassa, ja jos voidaan, missä määrin sitä voidaan soveltaa.

36. Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että kun kyse on sellaisesta sekamuotoisesta sopimuksesta, jonka eri osat liittyvät erottamattomalla tavalla toisiinsa ja muodostavat näin jakamattoman kokonaisuuden, kyseistä sopimusta on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena sen luonnehtimiseksi oikeudellisesti julkisia hankintoja koskevia sopimuksia koskevien sääntöjen kannalta ja sitä on arvioitava sen pääasiallisena kohteena olevaan osaan tai sopimuksen hallitsevaan osatekijään sovellettavien sääntöjen perusteella (yhdistetyt asiat C- 45/08 ja C-49/08, Club Hotel Loutraki ym., tuomio 6.5.2010, 48 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

37. Näin ollen direktiivin 2004/18 soveltamisen kannalta on tutkittava, onko tässä asiassa kyseessä olevan sopimuksen se osa, joka koostuu Oulun kaupungin työntekijöille tarkoitetuista terveydenhuolto-palveluista ja johon tätä direktiiviä lähtökohtaisesti sovelletaan, erotettavissa kyseisestä sopimuksesta.

38. Tältä osin on viitattava Oulun kaupunginvaltuuston 21.4.2008 pidetyn istunnon pöytäkirjaan, jossa esitetään syyt sitoumukselle, jonka tämä kaupunki on antanut yhteisyritystä perustettaessa. Oulun kaupungin istunnossa esittämistä selityksistä ilmenee lisäksi, että kaupungin mukaan mainittu sopimuksen osa ei ole erotettavissa kyseisestä sopimuksesta, koska sitoumuksen, jonka mukaan kaupunki hankkii terveydenhuoltopalveluja yhteisyritykseltä siirtymäkauden ajan, arvo kuuluu kaupungin kyseiselle yritykselle antamaan apporttiin ja koska tämä apportti on taloudellisesti kyseisen yrityksen perustamisen edellytys.

39. On korostettava, että sopimuspuolten ilmaisemat tai niiden oletetut aikomukset katsoa, että sekamuotoisen sopimuksen eri osat eivät ole erotettavissa toisistaan, eivät riitä vaan näiden aikomusten on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, joiden vuoksi ne voivat olla oikeutettuja ja joilla voidaan perustella tarve tehdä yksi ainoa sopimus.

40. Oulun kaupungin argumentista, jonka mukaan annetulla sitoumuksella turvattaisiin kaupungilta yhteisyritykseen siirtyvän henkilöstön asema, on todettava, että tämä olisi voitu turvata myös sellaisessa hankintamenettelyssä, joka on syrjintäkiellon periaatteen ja avoimuusperiaatteen mukainen ja jossa tällaista turvaa koskeva vaatimus olisi kuulunut edellytyksiin, jotka on täytettävä kyseessä olevaa hankintaa koskevan sopimuksen tekemiseksi.

41. Oulun kaupungin niistä argumenteista, joissa se väittää, että sen "nykyinen sopimus on edullinen ja kilpailukykyinen" ja että kyseisellä sitoumuksella "yhteisyritykselle luodaan hyvät edellytykset aloittaa toimintansa", on palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekeminen sekaomistuksessa olevan yrityksen kanssa tarjouskilpailua järjestämättä ei ole vapaan ja vääristymättömän kilpailun tavoitteen mukaista ja sillä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska tällaisella menettelyllä kyseisen yrityksen osakkaana olevalle yksityiselle yritykselle annetaan etu sen kilpailijoihin nähden (em. asia Acoset, tuomion 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällaisten argumenttien perusteella ei voida katsoa, että kyseessä olevan sopimuksen se osa, joka koostuu terveydenhuoltopalveluista Oulun kaupungin työntekijöille, on erottamaton muista sopimuksen osista.

42. Lisäksi on todettava, että Oulun kaupungin antaman sitoumuksen arvon tapahtuneeksi väitetty sisällyttäminen, jota kuitenkaan ei ole osoitettu, tämän kaupungin apporttiin yhteisyritykselle on näin ollen sellainen oikeudellinen tekniikka, jonka perusteella ei myöskään voida katsoa, että kyseessä olevan sekamuotoisen sopimuksen mainittu osa olisi erottamaton tästä sopimuksesta.

43. Lisäksi on niin, kuten Tsekin hallitus ja komissio ovat todenneet, että se, että hankintaviranomainen on pääasiassa ilmaissut aikomuksensa kilpailuttaa siirtymäkauden jälkeen terveydenhuoltopalvelujen hankkimisen työntekijöilleen, on myös seikka, joka tukee sitä, että tämä osa kyseessä olevasta sekamuotoisesta sopimuksesta on erotettavissa tämän sopimuksen muista osista.

44. Samoin se, että yhteisyritys on toiminut elokuusta 2008 ilman kyseistä sopimuksen osaa, on omiaan osoittamaan, että molemmat sopimuskumppanit näyttävät kykenevän selviytymään kyseisen osan puuttumisen mahdollisesta vaikutuksesta yhteisyrityksen taloudelliseen tilanteeseen, mikä sekin on merkityksellinen indisio kyseisen osan erotettavuudesta.

45. On siis katsottava, että toisin kuin olosuhteissa, jotka johtivat edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Loutraki ym. annettuun tuomioon, edellä mainitut toteamukset eivät objektiivisesti tarkastellen ilmennä tarvetta pääasiassa kyseessä olevan sekamuotoisen sopimuksen tekemiseen yhden ainoan sopimuskumppanin kanssa (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Loutraki ym., tuomion 53 kohta).

46. Koska siis sekamuotoisen sopimuksen se osa, jossa Oulun kaupunki sitoutuu hankkimaan yhteisyritykseltä terveydenhuoltopalvelut työntekijöilleen, on erotettavissa kyseisestä sopimuksesta, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiayhteydessä on niin, että asian kannalta merkityksellisiä direktiivin 2004/18 säännöksiä sovelletaan mainittua osaa koskevan hankinnan tekemiseen.

47. Esitettyihin kysymyksiin on vastattava edellä esitetyn perusteella, että direktiiviä 2004/18 on tulkittava siten, että kun hankintaviranomainen tekee siitä erillisen yksityisen yhtiön kanssa sopimuksen, jolla perustetaan osakeyhtiömuotoinen yhteisyritys, jonka tarkoituksena on suorittaa työterveys- ja työhyvinvointipalveluja, kyseisen hankintaviranomaisen on tehtävä omille työntekijöilleen tarkoitettujen palvelujen hankintaa koskeva sopimus, jonka arvo ylittää mainitussa direktiivissä säädetyn kynnysarvon ja joka on erotettavissa kyseisen yhteisyrityksen perustamissopimuksesta, noudattaen kyseisen direktiivin niitä säännöksiä, joita sovelletaan tämän direktiivin liitteeseen II B kuuluviin palveluihin.

ASIANOSAISTEN LAUSUNNOT UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMION JOHDOSTA

Mehiläinen Oy ja Terveystalo Healthcare Oy ovat lausuneet muun ohella seuraavaa.

Ennakkoratkaisu sitoo sitä pyytänyttä tuomioistuinta. Ratkaisun perusteella Oulun kaupunki on menetellyt EU-oikeuden vastaisesti päättäessään hankkia työterveyspalveluita yhteisyritykseltä ilman kilpailuttamista. Oulun kaupungin lainvastainen päätös tulee poistaa ainakin siltä osin, kuin päätös koskee Oulun kaupungin työntekijöiden työterveyspalvelujen hankintaa kilpailuttamatta. Oulun kaupunki tulee velvoittaa kilpailuttamaan työterveys- ja työhyvinvointipalvelujen hankinta.

Hakijoille on aiheutunut merkittäviä kustannuksia ennakkoratkaisumenettelystä, jossa yhteisön tuomioistuin on vahvistanut hakijoiden tulkinnan relevantista EU-lainsäädännöstä oikeaksi. Unionin tuomioistuin ei ole miltään osin hyväksynyt hankintayksikön argumentteja siitä, minkä vuoksi hankintaa ei olisi tarvinnut kilpailuttaa. Hankintayksikön tulee korvata hakijoiden oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti myös ennakkoratkaisumenettelystä aiheutuneiden kulujen osalta.

Oulun kaupunki on lausunut muun ohella seuraavaa.

Unionin tuomioistuin on erehtynyt asian tosiseikkoja koskevassa arvioinnissa katsoessaan, ettei yhteisyrityksen perustamiseen osana kuulunut Oulun kaupungin työterveyspalveluiden hankinta olisi ollut jakamaton osa sopimuskokonaisuutta, vaan olisi ollut erotettavissa yhteisyrityksen perustamista koskevasta sopimuskokonaisuudesta.

Siinä tapauksessa, että markkinaoikeus päätyisi katsomaan, että Oulun kaupungin työterveyspalveluiden hankkiminen perustetulta yhteisyritykseltä ei olisi ollut erottamaton osa sopimuskokonaisuutta, vaan palveluiden hankinta olisi tullut kilpailuttaa, markkinaoikeus voi kumota Oulun kaupunginvaltuuston päätöksen vain siltä osin kuin se on ollut hankintalain vastainen. Oulun kaupunginvaltuuston päätös voidaan siten kumota enintään siltä osin, kuin päätös koskee Oulun kaupungin sitoutumista hankkimaan työntekijöidensä työterveys- ja työhyvinvointipalvelut yhteisyritykseltä. Hankintalain mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan ei sen sijaan kuulu sellaisen velvoitteen antaminen, jolla Oulun kaupunki voitaisiin velvoittaa kilpailuttamaan työterveys- ja työhyvinvointipalvelunsa.

Ennakkoratkaisun pyytäminen unionin tuomioistuimelta osoittaa asian olleen tulkinnanvarainen ja oikeudellisesti epäselvä eikä Oulun kaupunkia tule näin ollen velvoittaa korvaamaan hakijoiden oikeudenkäyntikuluja. Hakijat ovat lisäksi vedonneet hakemuksessaan ja prosessin eri vaiheissa lukuisiin erilaisiin oikeudellisiin seikkoihin hakemuksensa tueksi, jotka eivät ole olleet merkityksellisiä asiassa eivätkä ole menestyneet.

Condia Oy ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta antaa lausuntoa.

Mehiläinen Oy ja Terveystalo Healthcare Oy ovat antaneet vielä lisälausunnon.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakemuksen tutkiminen

Hankintalain 76 §:n 1 momentin (348/2007) nojalla markkinaoikeus voi, jos hankinnassa on menetelty tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten, Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen vastaisesti, hakemuksesta määrätä kyseisessä säännöksessä erikseen säädetyt seuraamukset.

Edellä mainitun säännöksen perusteella markkinaoikeus on siten toimivaltainen hakemuksesta tutkimaan, onko tietyssä yksilöidyssä julkista hankintaa koskevassa menettelyssä toimittu julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Markkinaoikeuden toimivallan edellytyksenä on näin ollen se, että markkinaoikeudelle tehdyssä hakemuksessa esitetyt vaatimukset koskevat hankintalaissa tarkoitettua hankintaa.

Hankintalain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan hankintasopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan.

Hankintalain esitöissä (hallituksen esitys 50/2006 vp s. 50) todetaan, että hankintasopimus on yleensä yksityisoikeudellinen sopimus kahden erillisen oikeushenkilön välillä. Siten organisaation sisäisiä sopimuksia ei yleensä ole katsottava hankintasopimuksiksi. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että hankintasopimuksen pääasiallisena kohteena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen. Sopimusta ei ole katsottava hankintasopimukseksi, jos sen pääasiallisena tarkoituksena on muun toiminnan kuin hankinnan toteuttaminen. Hallituksen esityksen mukaan lähtökohtaisesti on tarkasteltava muun ohella sitä, muodostaako järjestely tai sopimuskokonaisuus jakamattoman kokonaisuuden, josta hankintaa ei voida erottaa. Jakamattoman kokonaisuuden on katsottu kuuluvan hankintalainsäädännön soveltamisalaan silloin, kun hankinnan osuus kokonaisuudesta on olennainen.

Unionin tuomioistuin on markkinaoikeuden tekemän ennakkoratkaisupyynnön johdosta antamassaan tuomiossa lausunut, että sekamuotoisen sopimuksen se osa, jossa Oulun kaupunki sitoutuu hankkimaan yhteisyritykseltä terveydenhuoltopalvelut työntekijöilleen, on erotettavissa kyseisestä sopimuksesta. Unionin tuomioistuimen mukaan sopimuksen tätä osaa, jossa Oulun kaupunki sitoutuu hankkimaan yhteisyritykseltä terveydenhuoltopalvelut työntekijöilleen, koskevan hankinnan tekemiseen sovelletaan direktiivin 2004/18 säännöksiä.

Unionin tuomioistuin on lausunut edelleen tuomiossaan, että julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettua direktiiviä 2004/18/EY on tulkittava siten, että kun hankintaviranomainen tekee siitä erillisen yksityisen yhtiön kanssa sopimuksen, jolla perustetaan osakeyhtiömuotoinen yhteisyritys, jonka tarkoituksena on suorittaa työterveys- ja työhyvinvointipalveluja, kyseisen hankintaviranomaisen on tehtävä omille työntekijöilleen tarkoitettujen palvelujen hankintaa koskeva sopimus, jonka arvo ylittää mainitussa direktiivissä säädetyn kynnysarvon ja joka on erotettavissa kyseisen yhteisyrityksen perustamissopimuksesta, noudattaen kyseisen direktiivin niitä säännöksiä, joita sovelletaan tämän direktiivin liitteeseen II B kuuluviin palveluihin.

Ottaen huomioon, että Oulun kaupunki on kaupunginvaltuuston päätöksen 21.4.2008 § 34 jälkeen tehdyssä osakassopimuksessa todennut, että työterveys- ja työhyvinvointipalvelut tulee kilpailuttaa neljän vuoden tilausjakson jälkeen, ja että kaupunginhallituksen päätöksestä 26.8.2008 § 478 ilmenevällä tavalla Oulun kaupunki on toteuttanut 21.4.2008 päätöksessä tarkoitetun yhteisyrityksen perustamisen ilman Oulun kaupungin palveluksessa olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden työterveyshuollon siirtoa perustettavalle yhtiölle, markkinaoikeus katsoo, ettei kyseinen työterveyspalvelun järjestäminen ole ollut, Oulun kaupungin esittämin tavoin, jakamaton ja erottamaton osa 21.4.2008 tehdyn päätöksen sisältämää sopimuskokonaisuutta.

Edellä lausutuilla sekä unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisusta direktiivin 2004/18 säännösten soveltamisesta ilmenevillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että menettelyssä, jossa Oulun kaupunki on sitoutunut hankkimaan yhteisyritykseltä terveydenhuoltopalvelut työntekijöilleen, on kysymys hankintalaissa tarkoitetusta julkisesta hankinnasta ja menettelyyn on sovellettava hankintalakia. Näin ollen markkinaoikeus on toimivaltainen tutkimaan hakijoiden hakemuksen.

Hankintamenettely

Hankintalain 21 §:n 2 momentin mukaan lain liitteessä B lueteltuihin toissijaisiin palveluhankintoihin, joihin kuuluvat muun ohella terveydenhoitopalvelut, sovelletaan hankintalain I, III ja IV osaa.

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten ja muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin hankintalaissa säädetään. Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Oulun kaupunginvaltuuston päätöksestä 21.4.2008 § 34 ilmenee, että hankintayksikkö ei ole kilpailuttanut työterveys- ja työhyvinvointipalveluiden hankintaa. Järjestelyn kokonaisarvo on Oulun kaupungin ilmoituksen mukaan noin 18 miljoonaa euroa. Hankinnan arvo ylittää siten hankintalain 15 §:ssä (348/2007) säädetyt kansalliset ja 16 §:ssä säädetyt EU-kynnysarvot.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt hankinnassa hankintalain 76 §:n 1 momentissa (348/2007) tarkoitetulla tavalla julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, kun se ei ole kilpailuttanut hankintaa hankintalaissa edellytetyllä tavalla. Asiassa tulee sen vuoksi harkittavaksi hankintalain 76 §:ssä (348/2007) säädetyn seuraamuksen määrääminen.

Seuraamus

Hankintayksikkö on kaupunginvaltuuston päätöksellä 21.4.2008 § 34 sitoutunut tilaamaan kysymyksessä olevat palvelut perustettavalta ja nyttemmin jo perustetulta Condia Oy:ltä.

Hankintayksikkö on esittänyt, että sitova sopimus työterveyspalveluiden ostamisesta siirtymäkautena Oulun kaupungille on syntynyt osana sopimuskokonaisuutta, koska osakeyhtiölain 2 luvun 9 §:n mukaan perustamissopimuksessa yksilöidyt velvoitteet siirtyvät yhtiölle rekisteröimisellä. Hankintayksikkö on viitannut vielä siihen, että yhtiön perustamissopimus on allekirjoitettu ja perustamissopimuksen 4 kohdan mukaan ”ODL Oulun Työterveys jatkaa luovuttajien työterveys- ja työhyvinvointipalveluliiketoimintaa.”

Markkinaoikeus toteaa, että Oulun kaupunki on tehnyt ODL Terveys Oy:n kanssa osakassopimuksen, jossa edellä mainittua sitoumusta sääntelevät osakassopimuksessa tarkemmin määritellyt sopimusehdot. Hankintayksikkö ei ole tehnyt työterveys- ja työhyvinvointipalvelun toimittajan eli perustettavan yhtiön kanssa sopimusta palvelun suorittamisesta taloudellista vastiketta vastaan. Oulun kaupunki on myös vastineessaan ilmoittanut, että markkinaoikeuden antaman väliaikaisen täytäntöönpanokiellon seurauksena uuden yhtiön toiminnan käynnistämistä on jouduttu lykkäämään. Asiassa saadun selvityksen mukaan Oulun kaupunginhallitus on päätöksellään 26.8.2008 § 478 päättänyt, että Oulun Työterveys -liikelaitoksen liiketoiminta siirretään Condia Oy:lle siten, että siirron ulkopuolelle jää Oulun kaupungin palveluksessa olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden työterveyshuolto kunnes kaupunginvaltuuston päätöksestä 21.4.2008 § 34 tehty muutoksenhaku on lainvoimaisesti ratkaistu.

Edellä lausuttuun viitaten markkinaoikeus katsoo, että hankintasopimusta ei ole vielä tehty Oulun kaupungin henkilökunnan työterveys- ja työhyvinvointipalveluiden hankinnasta ja asiassa ovat näin ollen käytettävissä hankintalain 76 §:n 1 momentin 1–3 kohdan (348/2007) mukaiset ensisijaiset oikeussuojakeinot. Hankintapäätös voidaan näin ollen kumota.

Mikäli Oulun kaupunki aikoo toteuttaa henkilöstönsä työterveys- ja työhyvinvointipalveluiden hankinnan julkisena hankintana, sen tulee kilpailuttaa hankinta hankintalain säännökset huomioon ottaen.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava huomioon se, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian tuomioistuinkäsittely on edellä todetun perusteella aiheutunut hankintayksikön virheellisestä menettelystä. Markkinaoikeus katsoo, että kyseinen seikka ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentin säännös huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli hakijat joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Oulun kaupungin asiassa esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään lähes kaksinkertainen hakijoiden vaatimukseen verrattuna. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että hakijoiden oikeudenkäyntikuluvaatimusta on asian laatu ja laajuus huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Hankintayksikkö on siten velvoitettava korvaamaan hakijoille asian käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Hankintayksikkö saa vastaavasti pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kumoaa Oulun kaupunginvaltuuston päätöksen 21.4.2008 § 34 siltä osin kuin päätös koskee Oulun kaupungin henkilöstön työterveys- ja työhyvinvointipalvelujen hankkimista perustetulta yhtiöltä ja kieltää Oulun kaupunkia tekemästä sanotun päätöksen tai sen perusteella tehtyjen sopimusten perusteella hankintasopimusta tai panemasta sanottua päätöstä muutoinkaan täytäntöön nyt asetettavan 500.000 euron sakon uhalla.

Edellä määrätty kielto korvaa markkinaoikeuden 19.5.2008 määräämän väliaikaisen kiellon.

Markkinaoikeus velvoittaa Oulun kaupungin korvaamaan Mehiläinen Oy:n ja Terveystalo Healthcare Oy:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 96.517,07 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Ville Parkkari ja Jaakko Ritvala.