MAO:245/11

Maatalousyrittäjien eläkelaitos - maatalouden hengityksensuojaimet
- hakemuksen tutkiminen
- hankintayksikkö
- tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuus

Dnro 122/10/JH
Antopäivä 1.6.2011

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Maatalousyrittäjien eläkelaitos (hankintayksikkö) on pyytänyt 1.12.2009 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuksesta kuntoutuksena korvattavista, ammattitautiin sairastuneiden käyttöön soveltuvista hengityksensuojaimista, suojainten toimittamisesta, huolloista ja tarviketoimituksista sekä hengityksensuojainneuvonnasta. Tarjouspyynnön mukaan hankinta toteutetaan yhden toimittajan puitejärjestelynä, jonka sopimuskausi on 1.8.2010–30.7.2014. Hankinnasta on 14.12.2009 julkaistu avointa menettelyä koskeva EU-hankintailmoitus. Hankintayksikkö on saanut kolme tarjousta.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on toimitusjohtajan 15.3.2010 tekemällä päätöksellä sulkenut tarjouskilpailun ulkopuolelle Lindström Oy:n ja Skydda Suomi Oy:n tarjoukset tarjouspyyntöä vastaamattomina ja valinnut hengityksensuojainten toimittajaksi Suojalaite Oy:n.

Hankintailmoituksen mukaan hankintojen ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo puitejärjestelyn kokonaiskeston ajalta on 1.300.000–1.600.000 euroa.

Hankintayksikkö on markkinaoikeudelle ilmoittanut, että se ei pane hankintapäätöstä täytäntöön sinä aikana, kun asia on vireillä markkinaoikeudessa.

HAKEMUS

Lindström Oy (hakija) on 1.4.2010 markkinaoikeuteen toimittamassaan hakemuksessa vaatinut, että markkinaoikeus kieltää hankintayksikköä noudattamasta virheellistä menettelyään ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä.

Hakijan tarjous on hylätty tarjouspyyntöä vastaamattomana, koska tarjottu tuote ei ole täyttänyt asetettua vaatimusta standardin EN 12941 mukaisesta suojausluokasta vähintään TH2. Tarjouskilpailun voittaneessa tarjouksessakaan hankintaan hyväksytyllä tuotteella ei kuitenkaan ole vaadittua standardin EN 12941 suojausluokan TH2 mukaista hyväksyntää.

Tarjousten vertailu on ollut puutteellista ja vertailun puutteellisuudesta johtuen myös tehty hankintapäätös on ollut virheellinen. Kaikkien tarjoajien tarjoukset olisi tullut hylätä tarjouspyynnön vastaisina.

VASTINE

Maatalousyrittäjien eläkelaitos (jäljempänä myös Mela) on vaatinut, että markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta liian myöhään tehtynä ja siksi, että Mela ei ole julkisista hankinnoista annetussa laissa (hankintalaki) tarkoitettu hankintayksikkö.

Mela ei ole hankintalain 6 §:n 1 momentin 1–3 kohdissa tarkoitettu viranomainen eikä myöskään 4 kohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen laitos. Hankintalakia ei näin ollen tulisi soveltaa Melaan. Tulkinnanvaraisessa tilanteessa Mela on kuitenkin katsonut parhaaksi kilpailuttaa hankintansa hankintalain muotoja noudattaen.

Mela on oikeushenkilö ja lailla perustettu laitos, jonka tehtävistä ja hallinnosta säädetään osin maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) ja osin valtioneuvoston asetuksessa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ohjesäännöstä (1404/2006).

Mela on perustettu alun perin vuonna 1969 huolehtimaan maatalousyrittäjien lakisääteisestä työeläketurvasta. Myöhemmin Melan tehtäväkenttää on lisätty. Nykyisinkin Melan volyymiltaan merkittävin tehtäväalue on maatalousyrittäjien eläkejärjestelmän toimeenpano. Mela hoitaa ainoana laitoksena Suomessa maatalousyrittäjien ja apurahansaajien lakisääteistä eläke- ja tapaturmaturvaa. Lisäksi Melalla on muita lakisääteisiä tehtäviä, joita se hoitaa ainoana laitoksena Suomessa. Melan tehtävät on tyhjentävästi lueteltu maatalousyrittäjän eläkelaissa.

Yksityisoikeudellista työeläkejärjestelmää toimeenpanevien työeläkeyhtiöiden, -säätiöiden ja -kassojen sekä lailla perustettujen eläkelaitosten (Mela ja Merimieseläkekassa) on Suomessa katsottu hoitavan julkista tehtävää. Tulkinnanvaraista sen sijaan on, voidaanko niiden myös katsoa olevan perustettuja tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita.

Mela ei toimintansa pääosilta toimi kilpailuolosuhteissa eikä se tavoittele toiminnallaan voittoa.

Melan kohdalla hankintalain vaatimus pääasiallisesti julkisesta rahoituksesta ei täyty. Etuusjärjestelmien kautta maksetut eläkkeet ja korvaukset sekä lomituksen paikallisyksiköille ohjatut kustannusten korvaukset on läpikuluerinä pidettävä erillään tässä tarkoitettua rahoitusta tarkasteltaessa. Melan varsinaisten toimintakustannusten rahoitus tulee pääasiallisesti vakuutetuilta.

Melan rahoitusperusteet ovat erilaiset eri etuusmuodoissa. Maatalousyrittäjän eläkelain järjestelmässä on säännelty selkeä rahoituksen etuoikeusjärjestys. Melan hoitamien muiden järjestelmien rahoituksessa ei etuoikeusjärjestystä ole säännelty samalla tavoin. Niitäkin koskevissa laeissa ja laskuperusteissa on kuitenkin hoitokulut erikseen määritelty.

Mela on pääasiassa työeläkelaitos. Liikekulujen rahoituksen osalta maatalousyrittäjän eläkelain järjestelmän voidaan siten katsoa olevan määräävässä asemassa ja sen mukaiset hoitokulut ovat noin 2/3 kokonaishoitokuluista. Tapaturmavakuutuksen osalta rahoittajat (vakuutetut, Mela, valtio ja Kansaneläkelaitos) maksavat kokonaiskustannukset (korvauskulut ja liikekulut) laissa määrättyjen prosenttiosuuksien suhteessa. Luopumis- ja lomituspalvelujärjestelmien kustannukset valtio korvaa kokonaan ja näiden järjestelmien hallintokulut sisältyvät valtionosuuteen.

Maatalousyrittäjän eläkelain järjestelmän rahoitusjärjestys on seuraava:
vakuutusmaksutulo
– kohtuulliset (normitetut) hoitokulut
+ sijoitusten nettotuotto
= Melan osuus etuusmenoihin
– eläke menot
= valtion osuus (etuusmenoihin)

Normitetut hoitokulut tarkoittavat sitä, että sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa Melan hakemuksesta ne perusteet, joiden mukaan lasketaan kohtuulliset hoitokulut. Vastaavasti yrittäjän eläkelain mukaisessa järjestelmässä määritellään ministeriön vahvistamien laskuperusteiden mukaan lasketut kohtuulliset hoitokulut.

Edellä esitetyn etuoikeusjärjestyksen mukaisesti maatalousyrittäjän eläkelain mukaiset hoitokulut saavat katteensa etuoikeudella vakuutusmaksutulosta. Järjestys on perusteltu, koska organisaatio vaatii toimiakseen hoitokulujen katteeksi rahaa ennen kuin se voi hoitaa esimerkiksi eläkkeiden käsittelyä ja maksua. Merkittävimpiä hoitokulueriä ovat palkat sosiaalikuluineen ja tietohallintokulut. Melan hankinnat rahoitetaan edellä mainitusta etuoikeutetusta hoitokulut
–ryhmästä. Vuotuisen hoitokulubudjetin hyväksyntä ja sen toteutumisen seuranta toteutetaan Melassa samoin kuin yksityisoikeudellisten yhtiöiden suunnittelu- ja budjetointiprosessi. Toimiva johto valmistelee budjetin tehtyjen suunnitelmien pohjalta ja hallitus hyväksyy sen. Toimiva johto toteuttaa hyväksyttyä budjettia sovittujen suunnitelmien mukaisesti ja vastaa siitä koko hallitukselle.

Melan valvontaa ei ole pidettävä hankintalain tarkoittamana valvontana. Mela on Finanssivalvonnan (jäljempänä myös Fiva) valvonnan alainen, kuten kaikki vakuutus- ja pankkialan toimijat Suomessa. Fiva valvoo ja tarkastaa, että eläkelaitokset noudattavat lakia ja hyvää vakuutustapaa sekä käyttävät toiminnassaan asianmukaisia menettelytapoja. Virasto valvoo erityisesti eläkelaitosten talouden ja vakavaraisuuden kehitystä. Fiva voi antaa eläkelaitokselle huomautuksen, kehottaa sitä korjaamaan asian määräajassa tai kieltää sitä jatkamasta virheellistä menettelyä. Kehotuksen tai kiellon tehosteeksi Fiva voi asettaa uhkasakon. Eläkelaitos on velvollinen toimittamaan Fivalle vuosittain tilinpäätöstietonsa, Fivan määräysten mukaisen kertomuksen toiminnastaan ja tilastaan sekä muitakin tarvittavia tietoja. Fivalla on oikeus suorittaa tarkastuksia eläkelaitoksen tiloissa sekä osallistua niihin kokouksiin, joissa päätösvaltaa käytetään, ei kuitenkaan päätöksentekoon.

Finanssivalvonnan suorittamaa valvontaa ei ole pidettävä hankintalain edellytykset täyttävänä. Edellytyksen täyttääkseen valvonnan tulisi tapahtua samalla tavalla kuin valvova viranomainen valvoo omia yksiköitään. Valvonta kuitenkin tapahtuu pääosin jälkikäteen. Fiva ei valvontaa harjoittaessaan voi vaikuttaa Melan tekemiin julkisia hankintoja koskeviin päätöksiin.

Julkisen vallan edustajilla ei ole määräysvaltaa Melan valtuuskunnassa tai hallituksessa. Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo Melan toimintaa kuten työeläkejärjestelmää yleisestikin. Ministeriöillä on edustus Melan hallituksessa. Ministeriöiden edustajat osallistuvat hallitustyöskentelyyn, mutta heillä ei ole hallituksessa määräysvaltaan tarvittavaa enemmistöä. Julkisen vallan edustajilla ei ole määräysvallan edellyttämää enemmistöä myöskään Melan valtuuskunnan päätöksenteossa.

Melan valtuuskunnan asettaa Eläketurvakeskus ja sen kokoonpanosta säädetään maatalousyrittäjän eläkelain 116 §:ssä. Valtuuskunnassa on viisitoista jäsentä, joista puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsee Eläketurvakeskus. Kolme ministeriötä nimeää kukin yhden oman edustajansa. Loput kymmenen jäsentä edustavat maatalousyrittäjän eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden taloudellisia etuja valvovia edustavimpia järjestöjä.

Melan hallituksen asettaa Melan valtuuskunta. Hallituksessa on yhdeksän jäsentä, joista puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsee Eläketurvakeskus, kolme jäsentä on ministeriöiden nimeämiä ja neljä jäsentä on tuottajajärjestöjen edustajia. Vakiintuneen käytännön mukaisesti hallituksen puheenjohtaja on Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton nimeämä henkilö.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on lähettänyt hengityssuojaimia koskevan hankintapäätöksen perusteluineen ja hakemusosoituksineen tarjoajille tavallisina kirjeinä 15.3.2010. Hakija on 17.3.2010 hankintayksikölle lähettämässään sähköpostiviestissä ilmoittanut saaneensa samana päivänä päätöksen hengityksensuojaimien kilpailutuksesta. Hakija on päätöksen perusteella saanut riittävät tiedot hankintayksikön ratkaisusta ja sen perusteista oikeussuojakeinojen käyttämisen tarpeen arvioimista varten. Määräaika hakemuksen tekemiselle on päättynyt 31.3.2010. Hakemus on saapunut myöhässä 1.4.2010.

Hengityssuojainten hankinnassa Maatalousyrittäjien eläkelaitos ei ole menetellyt hankintalain vastaisesti hylätessään muut tarjoukset ja valitessaan Suojalaite Oy:n hengityssuojainten toimittajaksi.

Hakijan ja Skydda Suomi Oy:n tarjoamat puhallinsuojainkokonaisuudet eivät ole täyttäneet Melan tarjouspyynnössä asettamaa vaatimusta standardin EN 12941 suojausluokasta vähintään TH2. Lisäksi Lindström Oy:n tarjouksen Vähimmäisvaatimukset–liitteestä on puuttunut merkintä "kyllä" kohdasta ”Takuu ja takuutodistus uusiin suojaimiin”. Takuu oli mainittu hintaliitteessä, mutta maininta takuutodistuksesta uusiin suojaimiin on puuttunut kokonaan.

Voittanut tarjous on täyttänyt kaikki tarjouspyynnössä ja sen liitteissä mainitut vaatimukset. Suojalaite Oy on tarjonnut Scott Phantom Vision –puhallinsuojainta. Mela on tarkistanut Työterveyslaitoksen asiantuntijalta, että voittaneessa tarjouksessa mainittu luokitus TM3 ylittää suojausluokalle asetetun vaatimuksen TH2. Hankintapäätöksen tekemisen jälkeen on ilmennyt, että edellä mainitun suojaimen tyyppitarkastus on kesken. Suojain täyttää kuitenkin tarjouspyynnön vaatimuksen, jos se saa standardin mukaisen hyväksynnän ennen hankintasopimuksen tekoa.

LAUSUNTO

Suojalaite Oy (lausunnonantaja) on vaatinut, että markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen. Lisäksi Suojalaite Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hakijan korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 1.678,95 eurolla.

Mela ei ole hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö. Lisäksi hakemus on tehty liian myöhään.

Lausunnonantajan tarjoama tuote on täyttänyt tarjouspyynnön vaatimukset ja myös ylittänyt ne. Tarjousvertailu ei ole ollut puutteellinen, koska ainoastaan yksi tarjous eli lausunnonantajan tarjous on ollut tarjouspyynnön mukainen. Hakemuksessa esitetyille vaatimuksille hankinnan keskeyttämisestä ja hankintapäätöksen kumoamisesta ei ole perusteita.

VASTASELITYS

Hakija on vastaselityksessään esittänyt, että tarjouspyynnössä tuotteille on vaadittu standardien ja suojausluokkien tyyppitarkastusta. Voittaneen tarjoajan tarjoamalla Scott Phantom Vision -nimisellä suojaimelle ei kuitenkaan tarjousta jätettäessä ollut vielä tehty standardin mukaista tyyppitarkastusta, joten se on ollut tarjouspyynnön vaatimusten vastainen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakemuksen tutkiminen

Hankintalain soveltuminen hakemuksen kohteena olevaan hankintaan

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin hankintalaissa säädetään.

Hankintalain 6 §:n 1 momentin mukaan hankintayksiköitä ovat:
1) valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset;
2) evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset;
3) valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset;
4) julkisoikeudelliset laitokset; julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja:
a) jota rahoittaa pääasiallisesti 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö;
b) jonka johto on 1–4 kohdassa tarkoitetun hankintayksikön valvonnan alainen; taikka
c) jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö nimeää yli puolet; sekä
5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Markkinaoikeus toteaa, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos on erityislailla perustettu oikeushenkilö, jonka yhteisömuoto on lähellä vakuutuskassalaissa tarkoitettua eläkekassaa. Mela ei ole hankintalain 6 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdissa tarkoitettu viranomainen eikä myöskään hankintalain 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu valtion liikelaitos.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on ilmoittanut markkinaoikeudelle, että se ei ole saanut nyt kyseessä olevaan hankintaan hankintalain 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua tukea.

Hankintalain soveltumisen ratkaisemiseksi on selvitettävä, onko Maatalousyrittäjien eläkelaitosta pidettävä julkisoikeudellisena laitoksena eli hankintayksikkönä hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 55–56) on 6 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteluissa todettu, että julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan missä tahansa juridisessa muodossa toimivaa oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu huolehtimaan yleisen edun mukaisista tarpeista, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta.

Julkisoikeudelliset laitokset voivat olla muodollisesti valtiosta tai kunnista irrallisia oikeushenkilöitä, kuten osakeyhtiöitä, yhdistyksiä tai säätiöitä, joihin valtio, kunta tai liikelaitos harjoittaa määräysvaltaa valvonnan tai rahoituksen suhteen. Yleisen edun mukaisiksi muiksi kuin teollisiksi ja kaupallisiksi tarpeiksi on vakiintuneessa Euroopan yhteisön oikeudessa katsottu tarpeet, joita tyydytetään muilla tavoin kuin tarjoamalla markkinoilla tavaroita tai palveluja, sekä tarpeet, jotka julkinen valta yleiseen etuun liittyvistä syistä päättää tyydyttää itse tai joiden osalta se haluaa säilyttää määräysvallan.

Teollisen tai kaupallisen luonteen arvioinnissa oikeuskäytännössä on merkityksellisiksi katsottu kilpailuolosuhteissa toimimisen lisäksi muun muassa laitoksen tehtävien kuuluminen julkisen viranomaisen tehtäviin, laitoksen voiton tavoittelu sekä taloudellisten riskien kantaminen. Yleisen edun mukaisten tehtävien lisäksi julkisoikeudellinen laitos voi huolehtia myös muista tehtävistä. Merkitystä ei tältä osin ole annettava sille, onko yleisen edun mukaisten tarpeiden täyttäminen laitoksen pääasiallinen tehtävä vai vähämerkityksellinen osa laitoksen tehtävistä, jos yksikön perustamisella ja toiminnalla on kuitenkin ollut yleisen edun mukainen tarkoitus.

Hallituksen esityksessä on mainittu esimerkkeinä Suomessa toimivista julkisoikeudellisista laitoksista kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eräät yleishyödylliset yhteisöt, kuntien vuokrataloyhtiöt sekä elinkeinotoiminnan edellytysten parantamiseksi perustetut yhtiöt.

Maatalousyrittäjän eläkelain 114 §:n 1 momentin mukaan Maatalousyrittäjien eläkelaitos huolehtii mainitussa laissa säädetystä eläketurvasta ja ryhmähenkivakuutuksesta, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen tehtävistä, sukupolvenvaihdoseläkkeistä, luopumiseläkkeistä, luopumiskorvauksista, luopumistuista, lopettamistukiasioista ja maatalousyrittäjien toimeentuloturvasta sekä maatalousyrittäjien lomituspalveluista ja maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon liittyvistä tehtävistä.

Maatalousyrittäjän eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan Suomessa asuvan ja toimivan maatalousyrittäjän on vakuutettava itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta siten kuin sanotussa laissa säädetään.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on markkinaoikeudelle ilmoittanut, että se ei toimintansa pääosilta toimi kilpailuolosuhteissa eikä se tavoittele toiminnallaan voittoa ja että se hoitaa ainoana laitoksena Suomessa maatalousyrittäjien ja apurahansaajien lakisääteistä eläke- ja tapaturmaturvaa sekä eräitä muita lakisääteisiä tehtäviä.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella markkinaoikeus katsoo, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta.

Oikeushenkilön määrittäminen hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuksi julkisoikeudelliseksi laitokseksi edellyttää edellä mainitun tehtävän lisäksi sitä, että kyseessä olevaa oikeushenkilöä rahoittaa hankintalain 6 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö, sen johto on tällaisen hankintayksikön valvonnan alainen taikka sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä tällainen hankintayksikkö nimeää yli puolet.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen esittämän selvityksen mukaan sen kokonaistulot vuonna 2009 ovat olleet 1150 miljoona euroa, josta valtio ja kansaneläkelaitos ovat maksaneet yhteensä 664 miljoona euroa. Yli puolet Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tuloista on siten tullut valtiolta ja kansaneläkelaitokselta.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen valtiolta ja kansaneläkelaitokselta saamat rahasuoritukset ovat olleet luonteeltaan vastikkeettomia ja kohdistuneet Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen pääasialliseen tehtävään eli eläkkeiden ja korvausten maksamiseen. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen valtiolta ja kansaneläkelaitokselta saamaa rahoitusta on pidettävä hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna rahoituksena.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on edellä todetun perusteella hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu oikeushenkilö, joka on perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta, ja jota rahoittaa pääasiallisesti pykälän 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Lisäksi voidaan todeta, että eläketurvakeskus valitsee Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hallituksen yhdeksästä jäsenestä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, minkä lisäksi eri ministeriöt nimeävät kolme jäsentä. Näin ollen yli puolet Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hallituksen jäsenistä on hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla momentin 1–4 kohdassa tarkoitetun hankintayksikön nimeämiä.

Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos on hankintalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu julkisoikeudellinen laitos ja siten lainkohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Hankintalakia sovelletaan siten hakemuksessa tarkoitettuun hankintaan. Hakemuksen tutkimiselle ei täten ole tältä osin estettä.

Muutoksenhaulle varatun määräajan noudattaminen

Hankintalain 77 §:n (348/2007) mukaan hakemus markkinaoikeudelle on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun ehdokas tai tarjoaja on saanut kirjallisesti tiedon 73 §:n 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä sekä hakemusosoituksen.

Hankintalain 73 §:n 1 momentin (348/2007) mukaan hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Päätökseen tulee liittää kirjallinen ohje asian saattamisesta markkinaoikeuteen (hakemusosoitus). Päätös perusteluineen sekä hakemusosoitus on annettava tiedoksi kirjallisesti niille, joita asia koskee. Ehdokkaan ja tarjoajan katsotaan saaneen päätös ja hakemusosoitus tiedokseen, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua niiden lähettämisestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta 2010:77 ilmenee, että tavallisessa tiedoksiannossa tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä päätöksen sisältäneen kirjeen lähettämisestä ja että tätä aikaisemmalla hakijan ilmoittamalla tiedoksisaantipäivällä ei ole merkitystä laskettaessa, onko hakemus saapunut markkinaoikeudelle säädetyn määräajan kuluessa. Tämä oikeusohje merkitsee sitä, että hankintalain 73 §:n 1 momentissa (348/2007) mainittu seitsemän päivän olettama ei saata lyhentyä.

Hankintayksikkö on ilmoittanut lähettäneensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen toimitusjohtajan 15.3.2010 tekemän hankintapäätöksen perusteluineen ja hakemusosoituksineen asianosaisille tiedoksi postitse kirjeellä eli tavallisena tiedoksiantona 15.3.2010. Kun muuta ei ole näytetty, hakijan on katsottava saaneen mainitun päätöksen, sen perustelut ja hakemusosoituksen tiedoksi 22.3.2010. Hankintalain 77 §:ssä (348/2007) säädetty 14 päivän määräaika hakemuksen tekemiselle markkinaoikeuteen on näin ollen päättynyt arkipyhä huomioon ottaen 6.4.2010.

Hakemus on saapunut markkinaoikeuteen 1.4.2010 eli hakemuksen tekemiselle säädetyn määräajan kuluessa, ja hakemus on siten tutkittava.

Hankintamenettely

Tarjousten tarjouspyynnön mukaisuus

Hankintalain 44 §:n 1 momentin mukaan hankinnan sisältöä kuvaavat tekniset eritelmät on esitettävä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Teknisten eritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun. Tekniset eritelmät eivät saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua julkisissa hankinnoissa. Teknisissä eritelmissä on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon vammaisten käyttäjien tarpeet.

Hankintalain 44 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan tekniset eritelmät on laadittava viittaamalla suomalaiseen tai muuhun kansalliseen standardiin, jolla saatetaan voimaan eurooppalainen standardi, eurooppalaiseen tekniseen hyväksyntään, viralliseen tekniseen määrittelyyn, kansainväliseen standardiin tai tekniseen viitteeseen taikka, jos edellä mainittuja ei ole, kansalliseen standardiin, kansalliseen tekniseen hyväksyntään tai kansalliseen suunnitteluun, laskentaan tai rakennusurakan toteuttamiseen taikka tuotteiden tuottamiseen liittyvään tekniseen asiakirjaan. Viittaukseen on lisättävä ilmaisu "tai vastaava".

Tarjouspyynnössä on pyydetty tarjouksia muun muassa hengityksensuojaimista, joissa akku on sijoitettu joko vyötärölle tai pääosaan.

Tarjouspyynnön liitteen 3 ”Hintaliite – Uudet tarjottavat suojaimet” mukaan tarjouksissa on pyydetty ilmoittamaan tuotemerkki, tuotemalli ja tuotenumero sekä hinta puhallinsuojaimelle (EN12941), vähintään luokkaan TH2. Suojainta on kuvailtu seuraavasti: ”Malli, jossa moottoriyksikkö ja suodattimet ovat pääosassa sekä akku vyötäröllä. Toimiva, käyttövalmis suojainkokonaisuus. Sisältää puhallinsuojaimen ja tarjoajan mielestä parhaiten sopivan kasvo-osan maataloustyöhön.”

Lisäksi liitteen 3 mukaan tarjouksissa on pyydetty ilmoittamaan tuotemerkki, tuotemalli ja tuotenumero sekä hinta puhallinsuojaimelle (EN12941), vähintään luokkaan TH2. Suojainta on kuvailtu seuraavasti: ”Malli, jossa moottoriyksikkö, akku ja suodattimet ovat pääosassa. Toimiva, käyttövalmis suojainkokonaisuus. Sisältää puhallinsuojaimen ja tarjoajan mielestä parhaiten sopivan kasvo-osan maataloustyöhön.”

Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on laatinut hankinnan kohteena olevia hengityksensuojaimia koskevat tekniset eritelmät hankintalain 44 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Hankintalain 46 §:n 1 momentin mukaan tarjoajan tulee tarjouksessaan osoittaa tarjoamansa tavaran, palvelun tai rakennusurakan olevan tarjouspyynnössä esitettyjen vaatimusten mukainen. Tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset on suljettava tarjouskilpailusta.

Hankintalain 46 §:n 2 momentissa todetaan, että jos hankintayksikkö on laatinut tekniset eritelmät 44 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti ja tarjoaja tarjouksessaan osoittaa hankintayksikköä tyydyttävällä tavalla tarjoamansa tavaran, palvelun tai rakennustyön täyttävän hankintayksikön asettamat vaatimukset, hankintayksikkö ei saa hylätä tarjousta sillä perusteella, että tarjouksen mukainen tavara, palvelu tai rakennustyö ei ole hankintayksikön viittaaman teknisen määrittelyn mukainen. Tarjoaja voi käyttää osoituksena esimerkiksi valmistajan teknisiä asiakirjoja taikka Suomessa tai muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa sijaitsevan tunnustetun toimielimen teknistä raporttia.

Hakijan tarjous

Tarjouspyynnön kohdassa 4.4 ”Tarjouksen sisältö” on todettu muun ohella, että tarjouksen tulee sisältää täytettynä liite 2 ”Tarjouksen vähimmäisvaatimukset”. Sanotun liitteen kohdassa ”Tarjoajan ilmoitus tarjouksen vähimmäisvaatimusten täyttymisestä” on todettu seuraavaa: ”Tarjoajan tulee vastata ”kyllä” jokaisen vaatimuksen osalta, jotta tarjouksen katsotaan täyttävän sille asetetut vähimmäisvaatimukset. Jos tarjoaja vastaa ”ei”, jättää vastaamatta tai vastaa jotain muuta jonkin vaatimuksen osalta, Melan on hylättävä tarjous, mikäli se on tarjouspyynnön vastainen siten, että tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu tarjousvertailussa vaarantuu.” Sanotussa liitteessä on muun ohella pyydetty ilmoittamaan, sisältyykö tarjouksiin takuu ja takuutodistus uusiin suojaimiin. Markkinaoikeus toteaa, että hakija ei ole tarjouksessaan antanut vastausta kyseiseen kohtaan.

Hakija on tarjonnut suojaimia 1001769 DTMV-1002 Turbovisor MV ja 1001771 DTMV-1202 Turbovisor MV. Molempien suojaimien osalta hakija on tarjouksessaan vastannut hintaliitteen 3 kohtaan ”Takuuaika, ilmoittakaa takuuaika kuukausina. Takuuehdot liitettävä tarjoukseen” takuuajan olevan 12 kuukautta.

Markkinaoikeus toteaa, että hakija ei ole liittänyt tarjoukseensa takuuehtoja eikä takuutodistusta. Markkinaoikeus katsoo kuitenkin, että ilmoittamalla takuuajan kuukausina edellä todetuin tavoin hakija on osoittanut sen tarjoamilla tuotteilla olevan takuun tavanomaisin ehdoin. Takuu ei ole ollut tarjousten vertailuun vaikuttava tekijä. Hakijan tarjous ei siten ole takuun osalta ollut sillä tavoin tarjouspyynnön vastainen, että se olisi tullut sulkea tarjouskilpailusta.

Hakijan tarjouksen liitteessä 5 ”Tuotekuvaukset” on Turbovisor MV -tyyppisten suojainten kuvauksessa maininta ”CE EN 12941, TH2”. Hakijan tarjouksen liite 6 ”Käyttöohjeet” on sisältänyt edellä mainittujen suojaimien tekniset tiedot, joiden kohdassa ”Hyväksyntä” on maininta ”EN 146, EN 146REV”.

Hankintapäätöksen perustelujen mukaan hakijan tarjous on hylätty sillä perusteella, että hakijan tarjoamilla suojaimilla ei ole ollut tarjouspyynnössä edellytetyllä tavalla EN12941–luokitusta, vaan niiden luokitus on ollut EN146, joka hankintayksikön mukaan on aiemmin voimassa ollut standardi. Hakija ei ole esittänyt mitään selvitystä standardin EN12941 mukaisesta tyyppihyväksynnästä eikä myöskään kiistänyt Melan hankintapäätöksessä esitettyä perustelua asianmukaisen hyväksynnän puuttumisesta. Markkinaoikeus toteaa, että hakijan tarjouksessa on edellä todetuin tavoin esitetty Turbovisor MV -tyyppisten suojainten hyväksynnän osalta pelkästään selvitys, jossa on standardin osalta maininta ”EN 146, EN 146REV”.

Hakijan tarjouksesta ei ole käynyt ilmi, että Turbovisor MV –tyyppisten suojainten osalta olisi voimassa tarjouspyynnössä edellytetty EN12941 tai tasoltaan sitä vastaava luokitus. Tarjoajan tulee tarjouksessaan osoittaa tarjoamansa tuotteen täyttävän hankintayksikön asettamat vaatimukset, mitä hakija ei tyyppihyväksynnän osalta ole tehnyt. Markkinaoikeus katsoo mainituilla perusteilla, että hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti, kun se on tästä syystä sulkenut hakijan tarjouksen tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena.

Voittanut tarjous

Tarjouskilpailun voittanut tarjoaja on tarjonnut Scott Phantom Vision -nimistä suojainta suojaimeksi, jossa moottoriyksikkö ja suodattimet ovat pääosassa sekä akku vyötäröllä. Voittaneessa tarjouksessa tämän tuotteen kuvauksena kohdassa ”Luokitus” on todettu seuraavaa: ”EN12942 TM3, mikä ylittää vähimmäisvaatimuksen EN12941 TH2 selvästi”.

Hankintayksikkö on markkinaoikeudessa todennut, että voittaneen tarjoajan tarjoama edellä mainittu suojain on täyttänyt kaikki tarjouspyynnössä ja sen liitteissä mainitut vaatimukset. Hankintayksikön ilmoittaman mukaan tämä käsitys suojausluokan ylittymisestä perustuu Työterveyslaitokselta saatuun tietoon.

Markkinaoikeus toteaa, että voittanut tarjoaja ei tarjouksessaan ollut ilmoittanut Scott Phantom Vision -nimiselle suojaimelleen tarjouspyynnössä edellytettyä suojausluokitusta ja hyväksyntää. Voittaneen tarjoajan osalta hankintayksikkö on ilmoittanut selvittäneensä Työterveyslaitoksesta, että voittaneen tarjoajan ilmoittaman suojausluokituksen taso on vähintään tarjouspyyntöä vastaava.

Markkinaoikeus katsoo, että ilmoittamalla tarjouksessaan tarjotun tuotteen suojausluokan ylittävän tasoltaan tarjouspyynnössä esitetyn vaatimuksen tarjoaja on sitoutunut siihen, että sen tarjoama tuote on tarjouspyynnössä asetettujen edellytysten mukainen. Asiassa ei ole ilmennyt, että voittaneen tarjoajan ilmoittama suojausluokka ei olisi tasoltaan tarjouspyynnön vaatimusta vastaava. Voittanutta tarjousta ei edellä todetuin perustein ole tältä osin pidettävä tarjouspyynnön vastaisena.

Voittanutta tarjousta ei ole pidettävä tarjouspyynnön vastaisena myöskään sillä perusteella, että voittaneen tarjoajan tarjoaman suojaimen tyyppitarkastus on tarjousta tehtäessä ollut kesken. Oikeuskäytännössä on katsottu, että tarjouspyynnössä vaadittujen edellytysten ei tarvitse olla olemassa tarjousta tehtäessä, vaan riittävää on niiden täyttyminen hankintasopimusta tehtäessä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti, kun se ei ole sulkenut voittanutta tarjousta tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena.

Johtopäätös

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos ei ole toiminut hankintasäännösten vastaisesti valitessaan Suojalaite Oy:n puitejärjestelyn osapuoleksi ja hengityksensuojainten toimittajaksi. Hakemus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Suojalaite Oy on antanut asiassa lausunnon. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos yhtiö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Suojalaite Oy on liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä arvonlisävero omassa verotuksessaan. Sen vuoksi vaadituista kuluista on vähennettävä niihin sisällytetty arvonlisävero.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Lindström Oy:n korvaamaan Suojalaite Oy:n oikeudenkäyntikulut 1.365 eurolla. Korvaukselle on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Pasi Yli-Ikkelä ja Tapio Erme (eri mieltä).

Asiassa on äänestetty. Eriävä mielipide on päätöksen liitteenä.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Markkinaoikeustuomari Erme:

Asiassa on kysymys muun ohessa siitä, onko Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen laitos.

Markkinaoikeuden enemmistö on katsonut, että Mela on hankintalaissa tarkoitettu julkisoikeudellinen laitos. Olen tästä eri mieltä. Katson, että mikään hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö ei pääasiallisesti rahoita Melaa eikä mikään hankintayksikkö nimeä yli puolta Melan hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä. Melan johto ei myöskään ole minkään hankintayksikön valvonnan alainen. Päädyn asiassa hakemuksen tutkimisen osalta siten eri ratkaisuun kuin enemmistö.

Muista ratkaistavista kysymyksistä olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Sovellettavat oikeusohjeet

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin tässä laissa säädetään.

Julkisoikeudellisen laitoksen tunnusmerkkien täyttyminen

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta.

Oikeushenkilön määrittäminen hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuksi julkisoikeudelliseksi laitokseksi edellyttää edellä mainitun tehtävän lisäksi sitä, että kyseessä olevaa oikeushenkilöä rahoittaa hankintalain 6 §:n 1 momentin 1–4 kohdissa tarkoitettu hankintayksikkö, sen johto on tällaisen hankintayksikön valvonnan alainen taikka sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä tällainen hankintayksikkö nimeää yli puolet.

Katson enemmistöstä poiketen, että mikään hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö ei pääasiallisesti rahoita Melaa mainitun säännöksen alakohdassa a tarkoitetulla tavalla eikä mikään hankintayksikkö myöskään nimeä yli puolta Melan hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä alakohdassa c tarkoitetulla tavalla.

Lisäksi katson, että Melan johto ei ole hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan alakohdassa b tarkoitetulla tavalla valtion tai muun hankintayksikön valvonnan alainen.

Melan rahoitus

Maatalousyrittäjien eläkelaitos rahoittaa toimintansa vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitettujen, sosiaalisen henkilövakuutustoiminnan piiriin kuuluvia etuuksia myöntävien eläke- ja muiden vakuutuskassojen tavoin lähtökohtaisesti ja ensisijaisesti vakuutusmaksutuloilla ja näiden sijoitustuotoilla.

Se seikka, että valtio, Kansaneläkelaitos tai muut julkiset tahot kattavat vakuutuskassan myöntämistä ja sen kautta maksettaviksi tulevista sosiaalisista etuuksista sen osan, johon kassan omat vakuutusmaksu- ja sijoitustuotot eivät riitä, ei tee näistä tahoista vakuutuskassan toiminnan rahoittajia. Tämä koskee myös sitä tilannetta, että vakuutuskassan omat tuotot jäävät alle puoleen etuuksiin tarvittavista varoista. Etuuksina Melan kautta sen asiakkaille maksettavat suoritukset eivät ole Melan toiminnan rahoitusta vaan sen muille välittämää rahaa.

Viimekätinen vastuu Melan kautta maksettavien etuuksien kustannuksista ei anna valtiolle, Kansaneläkelaitokselle tai muulle julkiselle taholle mahdollisuutta vaikuttaa Melan hankintapäätöksiin.

Vakuutuskassan toiminnan rahoituksesta vastaavat sen toimintapiiriin kuuluvat henkilöt, jotka ovat kassassa vakuutettuina, sekä kassan osakkaat, jotka maksavat sille jatkuvaa kannatusmaksua. Vakuutuskassan on vakuutuskassalain 7 §:n 2 momentin mukaisesti sopeutettava toimintansa sellaiseksi, että se on mahdollista ilman lainanottoa, joten vakuutuskassalla ei muutoin kuin poikkeustilanteissa voi olla rahoitusta siinä merkityksessä, jossa käsitettä hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa on käytetty.

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että valtio tai muu hankintayksikkö ei yksin eikä myöskään yhdessä toisen hankintayksikön kanssa hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan alakohdassa a tarkoitetulla tavalla pääasiallisesti rahoita Maatalousyrittäjien eläkelaitosta.

Melan toimielinten jäsenten nimeäminen

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen päätösvaltaa käyttävät maatalousyrittäjän eläkelain 114 §:n 3 momentin mukaan valtuuskunta ja sen asettama hallitus.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ylimmän päättävän elimen, valtuuskunnan, asettaa Eläketurvakeskus. Valtuuskunnan kokoonpanosta säädetään maatalousyrittäjän eläkelain 116 §:ssä ja Melan ohjesäännössä. Valtuuskunnassa on viisitoista jäsentä, joista puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsee Eläketurvakeskus. Maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö nimeävät kukin yhden henkilön valtuuskunnan jäseneksi. Loput kymmenen jsentä edustavat maatalousyrittäjän eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden taloudellisia etuja valvovia edustavimpia järjestöjä. Eläketurvakeskuksen tulee varata mainituille järjestöille tilaisuus tehdä ehdotuksensa edustajiksi.

Melan hallituksessa on maatalousyrittäjän eläkelain 118 §:n ja Melan ohjesäännön mukaan yhdeksän jäsentä. Näistä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsee Eläketurvakeskus ja kolme jäsentä on ministeriöiden nimeämiä. Melan valtuuskunta valitsee neljä jäsentä, jotka edustavat maatalousyrittäjän eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden taloudellisia etuja valvovia edustavimpia järjestöjä. Hallituksen puheenjohtajana toimii Melan ilmoituksen mukaan vakiintuneesti Maa- ja metstaloustuottajain Keskusliiton nimeämä henkilö.

Hallitus valitsee Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen toimitusjohtajan.

Edellä selostettu eri ministeriöiden nimeämisvalta ei anna valtiolle mahdollisuutta vaikuttaa Melan hankintapäätöksiin. Sama koskee Eläketurvakeskuksen valintavaltaa Melan valtuuskunnan ja hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan osalta. Valtio ei myöskään voi käyttää määräysvaltaa Eläketurvakeskuksen kautta, vaikka se onkin julkisoikeudellisena laitoksena hankintayksikkö.

Vakiintuneen Melan toimielinten nimeämismenettelyn mukaisesti valituissa nykyisissä toimielimissä valtiolla tai muulla hankintayksiköllä ei ole määräysvaltaa.

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että valtio, Eläketurvakeskus tai muu hankintayksikkö ei yksin eikä myöskään yhdessä toisen hankintayksikön kanssa nimeä hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan alakohdassa c tarkoitetulla tavalla yli puolta Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä.

Melan johdon valvonta

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on maatalousyrittäjän eläkelain 114 §:n 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan valvonnan alainen. Finanssivalvonta suorittaa yleistä rahoitus- ja vakuutusmarkkinoiden valvontaa, joka on luonteeltaan jälkikäteisvalvontaa. Sillä on muun muassa oikeus saada valvontansa kohteilta tietoja ja kertomuksia, suorittaa tarkastuksia ja osallistua kokouksiin joissa päätösvaltaa käytetään, mutta se ei voi osallistua päätöksentekoon. Myös eräät ministeriöt suorittavat yleistä valvontaa, jonka kohteena Mela on.

Edellä tarkoitettuun yleiseen valvontaan ei liity hallintoelimissä toimimiseen verrattavaa vallankäyttöä. Melan sijoitustoiminnan, joka on sen taloudellisesti keskeinen toiminto, on maatalousyrittäjän eläkelain 124 §:n 1 momentin mukaan oltava itsenäistä.

Melan johdon edellä kuvattu valvonta ei anna valtiolle, Finanssivalvonnalle tai muulle julkiselle taholle mahdollisuutta vaikuttaa Melan hankintapäätöksiin.

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen johto ei ole hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan alakohdassa b tarkoitetulla tavalla valtion tai muun hankintayksikön valvonnan alainen.

Johtopäätös

Katson, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos ei ole hankintalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu julkisoikeudellinen laitos eikä siten mainitussa lainkohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Hankintalakia ei siten sovelleta hakemuksessa tarkoitettuun hankintaan, eikä hakemusta tämän vuoksi tule tutkia.

Vakuudeksi Kimmo Mikkola