MAO:258/11

Olkkola-Karsikas metsätien tiekunta - murskeen toimittaminen
- hankintayksikkö

Dnro 395/10/JH
Antopäivä 9.6.2011

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Olkkola-Karsikas metsätien hoitokunta on 4.5.2010 päättänyt valita soramurskeen toimittajaksi KH:n.

Olkkola-Karsikas metsätien hoitokunta on 17.5.2010 päiväämänsä kirjelmän mukaan päättänyt hylätä kaikki tarjoukset ja hankkia ajon, murskauksen ja kallion erikseen.

Olkkola-Karsikas metsätien perusparannushankkeen kustannusarvion mukaan perusparannusurakan yhteiskustannukset ovat olleet 125.000 euroa, josta nyt kyseessä olevan päällysrakenteen osuus on ollut 92.049 euroa.

Hankintasopimukset on allekirjoitettu 15.5.2010.

HAKEMUS

KH on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Olkkola-Karsikas metsätien hoitokunnan päätöksen soramurskeen toimittajasta. Hakija on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 25.000 euroa. Hakija on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 980 eurolla.

Hakijan tarjoukset sora- ja kalliomurskeesta ovat olleet hinnaltaan halvimmat ja hakija olisi tullut valita tarjouskilpailun voittajaksi. Hakijan tarjous ei ole tullut myöhässä eikä hakija myöskään ole perunut tarjoustaan. Määräaikaan mennessä tullutta tarjousta on oikeus muuttaa, kunnes tarjous on lopullisesti käsitelty.

Valtion Kemera-tuki on 50 prosenttia hankinnan arvosta. Tämän lisäksi hankinnan kustannuksiin on osallistunut Haapaveden kaupunki, joten yli puolet hankinnasta on rahoitettu julkisin varoin.

VASTINE

Olkkola-Karsikas metsätien tiekunta (jäljempänä myös tiekunta) on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja velvoittaa hakijan korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 1.230 eurolla.

Hakija on tehnyt määräaikaan mennessä tarjouksen pelkästään soramurskeesta, jonka hakija on kuitenkin perunut suullisesti 10.5.2010.
Kysymyksessä ei ole ollut julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettu julkinen hankinta. Tiekunta ei ole saanut hankinnan tekemistä varten valtiontukea yli puolta hankinnan arvosta. Tiekunta on kuitenkin suositusten mukaisesti päättänyt pyytää tarjoukset yksityistien perusparannushankkeesta.

VASTASELITYS

Hakijan mukaan julkisen tuen osuus yksityistien perusparannushankkeen kustannuksista on ollut yli 50 prosenttia. Metsäkeskukselta saadun todistuksen perusteella hankkeelle on myönnetty kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista suunnittelutukea yhteensä 32.416 euroa ja toteutustukea yhteensä 54.006,25 euroa hankkeen kokonaiskustannusarvion ollessa 125.000 euroa. Lisäksi huomioon tulee ottaa Haapaveden kaupungin kesällä 2009 hoitokunnalle perusparannukseen myöntämä 957,60 euron avustus.

Tarjouspyynnössä valintaperusteeksi on ilmoitettu kokonaistaloudellinen edullisuus. Tarjouspyynnössä ei kuitenkaan ole täsmennetty kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteita.

LISÄKIRJELMÄT

Hakija on antanut kaksi ja tiekunta kolme lisäkirjelmää.

Tiekunta on esittänyt, että perusparannushankkeen suunnittelussa ja toteuttamisessa on ollut kysymys yksittäisten maanomistajien erillisistä hankinnoista, jotka voivat kohdistua eri toimittajiin. Tämän osoittaa myös se, että kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisen valtiontuen hakeminen tien perusparantamiseen edellyttää lain 24 §:n mukaan toimenpidettä varten laadittua suunnitelmaa. Puolestaan suunnittelun tekemiseen voidaan hakea rahoitusta erikseen. Maanomistajien hankinnan toteutukseen saama tuki ei siten ole ollut yli 50 prosenttia hankinnan arvosta.

Haapaveden kaupungin myöntämä 957,60 euron tuki on myönnetty tiekunnalle ja koskee Karsikkaalla metsätien ulospääsytietä asutuksen osalla, joka ei ole ollut mukana perusparannushankkeessa.

Hakemus on saapunut markkinaoikeuteen myöhässä. Murskeen toimittajan valintapäätös on tehty 17.5.2010 ja pöytäkirja ja valitusosoitus on toimitettu hakijalle kirjallisesti 25.6.2010.

Hakija on esittänyt, että kyse ei ole yksittäisten metsäomistajien hankkeesta, vaan hoitokunnan hankkeesta. Hankintaa koskevat toimet on tehty hoitokunnan nimissä ja se on nimenomaisesti perustettu tien kunnossapitämistä varten.

Hakemuksen tekemiselle asetettu määräaika ei ole alkanut kulua, sillä tiekunta on toimittanut hakijalle pöytäkirjan ainoastaan 4.5.2010 tehdystä päätöksestä. Hakijalle ei puolestaan ole toimitettu pöytäkirjan otetta, josta kävisi ilmi hakijan tarjouksen hylkääminen ja murskeen hankkiminen kahdelta kalliimman tarjouksen tehneeltä. Hakijalle ei myöskään ole toimitettu valitusosoitusta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Julkisista hankinnoista annetun lain soveltuminen

Hakemuksen kohteena on Olkkola-Karsikas metsätien tiekunnan toteuttama hankinta kallio- tai soramurskeen toimittamisesta, joka on ollut osa Olkkola-Karsikas metsätien perusparannushanketta. Tiekunnan mukaan kyse ei ole ollut julkisista hankinnoista annetussa laissa (jäljempänä hankintalaki) tarkoitetusta hankinnasta.

Hankintalain 76 §:n 1 momentin (348/2007) mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu tutkia hakemuksesta, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai muiden säännöksessä mainittujen julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Markkinaoikeuden toimivallan edellytyksenä on siten, että markkinaoikeudelle tehdyssä hakemuksessa esitetyt vaatimukset koskevat hankintalaissa tarkoitettua hankintaa. Asiassa on siten ensiksi selvitettävä se, onko tiekunnan hankkeessa ollut kysymys hankintalaissa tarkoitetusta hankinnasta.

Hankintayksikkö

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin hankintalaissa säädetään.

Hankintalain 6 §:n 1 momentin mukaan hankintalain mukaisia hankintayksiköitä ovat:

1) valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset;
2) evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset;
3) valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset;
4) julkisoikeudelliset laitokset; julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja:
a) jota rahoittaa pääasiallisesti 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö;
b) jonka johto on 1–4 kohdassa tarkoitetun hankintayksikön valvonnan alainen; taikka
c) jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö nimeää yli puolet; sekä
5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Yksityisistä teistä annetun lain 50 §:n 1 momentin mukaan tietoimituksessa, jossa päätetään uuden tien rakentamisesta tai tieoikeuden perustamisesta ennestään olevaan tiehen, on samalla määrättävä tietä koskevien asioiden hoitamista varten perustettavaksi tieosakkaiden muodostama tiekunta, jos sitä tieosakkaiden lukumäärän tai muusta tällaisesta syystä on pidettävä tarpeellisena. Lain 62 §:n 1 momentin mukaan tiekunta voi tehdä tienpitoa varten tarpeellisia sitoumuksia, hankkia irtainta omaisuutta sekä kantaa ja vastata. Lain 7 luvun säännösten mukaisesti tiekunnan asioista päättää joko tiekunnan kokous, toimitsijamies tai hoitokunta.

Yksityisistä teistä annetun lain 13 luvun säännösten mukaisesti yksityisen tien tienpitoon voidaan myöntää avustusta valtion ja kunnan varoista. Lain 93 §:n 1 momentin mukaan valtion varoista avustusta voidaan myöntää tielle, jonka asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta. Lisäksi edellytetään, että tiellä on paikkakunnalla huomattava liikenteellinen merkitys tai että se on tarpeellinen pysyvän asutuksen pääsytienä vähintään yhden kilometrin matkalla. Jälkimmäisessä tapauksessa edellytetään lisäksi, että tien vaikutuspiirissä on vähintään kolme pysyvästi asuttua taloutta. Lain 93 a §:ssä säädetään tarkemmin valtion varoista myönnettävän avustuksen enimmäismäärästä. Lain 95 §:n mukaan kunta päättää sen varoista yksityisen tien tienpitoon myönnettävistä avustuksista, avustuksen ehdoista ja käytön valvonnasta samoin kuin tien tekemisen tai kunnossapidon ottamisesta kokonaan tai osaksi kunnan suoritettavaksi.

Kestävän metsätalouden rahoituslain (jäljempänä rahoituslaki) 1 §:n mukaan toimenpiteisiin, joilla edistetään metsien kestävää hoitoa ja käyttöä metsälain mukaisesti, osoitetaan valtion talousarvioon vuosittain otettavista määrärahoista rahoitusta tukena ja lainana sen mukaan kuin rahoituslaissa säädetään. Lain 5 §:n mukaan rahoitusta voidaan myöntää muun ohella metsätien tekemiseen. Lain 24 §:n 3 momentin mukaan tuesta päättää Metsäkeskus.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Olkkola-Karsikas metsätien tiekunta on yksityisistä teistä annetun lain 50 §:n 1 momentin nojalla tietoimituksessa perustettu tieosakkaiden muodostama elin, joka vastaa yksityistien tienpidosta. Markkinaoikeus näin ollen katsoo, että kyse ei ole ollut osakastilojen yksittäisistä ja erillisistä hankinnoista vaan näiden yhteisestä, tiekuntana toteuttamasta hankkeesta. Lisäksi markkinaoikeus katsoo esitetyn perusteella, ettei tiekunta ole hankintalain 6 :n 1 momentin 1–4 kohdissa tarkoitettu hankintayksikkö. Asiassa jää siten vielä arvioitavaksi, onko tiekuntaa pidettävä hankintayksikkönä hankintalain 6 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella.

Tiekunta on hakenut perusparannusurakkaan rahoituslain mukaista avustusta Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskukselta. Metsäkeskus, jonka on katsottava olevan hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö, on päätöksellään 20.11.2009 hyväksynyt hanketta koskevan suunnitelman. Samalla Metsäkeskus on myöntänyt hankkeen suunnitteluun yksityisten metsänomistajien osalle rahoituslain mukaista tukea yhteensä 32.416,19 euroa sekä toteutustukea yksityistien metsänomistajien arvonlisäverottomiin toteutuskustannuksiin. Metsäkeskukselta saadun rahoitusselvityksen mukaan perusparannushankkeen toteutuksen arvonlisäveroton kustannusarvio on ollut 125.000 euroa, josta yhteisöjen osuus on ollut 16.987,50 euroa ja yksityisten osuus 108.012,50 euroa. Rahoituslain mukainen tuki hankkeelle on ollut 50 prosenttia yksityisten osuudesta eli kustannusarvion mukaan yhteensä 54.006,25 euroa.

Rahoitusselvityksen perusteella hankkeessa mukana olevilla yhteisöillä on tarkoitettu Haapajärven kaupunkia, Metsähallitusta ja UPM-Kymmene Oyj:tä. Näistä Haapajärven kaupungin on katsottava olevan hankintalain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö ja Metsähallituksen puolestaan valtion liikelaitoksena momentin 3 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Näiden yhteenlaskettu osuus urakan toteutuskustannuksista on rahoitusselvityksen mukaan ollut 16.212,50 euroa.

Hankintalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankintayksiköiden eli Metsäkeskuksen, Haapajärven kaupungin ja Metsähallituksen osuus perusparannushankkeen toteutuskustannuksista on edellä todetun perusteella ollut yhteensä 70.218,75 euroa. Kun hankkeen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 125.000 euroa, on hankintayksiköiden osuudeksi näistä muodostunut 56,18 prosenttia.

Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella selvitetyksi, että Olkkola-Karsikas metsätien tiekunta on saanut metsätien perusparannusurakan toteuttamiseen tukea yli puolet hankinnan arvosta hankintalain 6 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että toteutuneet kustannukset ovat saattaneet poiketa kustannusarviossa esitetystä. Tässä arvioinnissa ei ole vaikutusta myöskään sillä, että Metsäkeskus on myöntänyt tiekunnalle rahoituslain mukaista tukea myös hankkeen suunnitteluun. Rahoituslain 3 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoituksen tulee perustua ennen toimenpiteen toteutusta laadittavaan suunnitelmaan. Lain 24 §:n 2 momentin mukaan haettaessa rahoitusta toimenpiteen toteuttamiseen hakemukseen tulee liittää 3 §:ssä tarkoitettu suunnitelma. Suunnitelman etukäteislaadinta on siten rahoituslain mukainen edellytys hankkeen toteutukseen myönnettävän avustuksen saamiselle. Myös nyt kyseessä olevassa hankkeessa suunnittelupalvelut on hankittu ja suunnitelma laadittu urakan toteuttamiseen lukeutuvaan kallio- tai soramurskeen hankintaan nähden ajallisesti ja sisällöllisesti erillisenä hankintana. Asiassa ei ole liioin tullut esille, että näitä hankintoja olisi toteutettu toisistaan erillään hankintasäännösten soveltamisen ja noudattamisen kiertämiseksi. Perusparannushankkeen suunnitteluun liittyviä kustannuksia ja niiden kattamiseksi saatuja tukia ei ole näin ollen otettava huomioon arvioitaessa tiekunnan asemaa hankintalain 6 §:ssä tarkoitettuna hankintayksikkönä puheena olevassa tarjouskilpailussa.

Edellä lausutun perusteella tiekunnan on katsottava olleen kysymyksessä olevassa hankinnassa hankintalain 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö.

Hankinnan arvo

Olkkola-Karsikas metsätien hoitokunta on pyytänyt 16.4.2010 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Olkkola-Karsikas metsätien kallio- tai soramurskeen toimittamisesta, joka on ollut osa Olkkola-Karsikas metsätien perusparannushanketta. Tiekunnan laatiman toteutussopimuksen mukaan perusparannushanke on pitänyt sisällään puiden poiston ja vesakon murskauksen, muotoonajon, lanauksen ja jyräyksen, sivu- ja laskuojien kaivun, kivien poiston tiestä, liittymäputket, rumpujenteon ja suodatinkankaan sekä murskeen ajettuna ja matoksi levitettynä. Kysymys on siten ollut hankintalain 5 §:n 2 kohdan mukaisesta rakennusurakasta, jossa hankinnan kohteena on ollut hankintalain liitteessä C tarkoitettuun toimintaan liittyvän rakennusurakan toteuttaminen.

Hankintalain 15 §:n 3 kohdassa (348/2007) rakennusurakoille säädetty kansallinen kynnysarvo on tarjouspyynnön julkaisuajankohtana ollut 100.000 euroa.

Hankintalain 17 §:n 1 momentin mukaan hankinnan ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena on käytettävä suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Pykälän 3 momentin mukaan jos hankinta toteutetaan samanaikaisesti erillisinä osina, kaikkien vastaavien osien ennakoitu kokonaisarvo on otettava huomioon hankintasopimuksen ennakoitua arvoa laskettaessa. Jos osien yhteenlaskettu arvo ylittää 15 §:ssä tarkoitetun kansallisen kynnysarvon, jokaisen osan hankinnassa on noudatettava kyseisen kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevia säännöksiä siten kuin 4 luvussa säädetään. Pykälän 5 momentin mukaan ennakoidun arvon on pädettävä silloin, kun hankintayksikkö toimittaa hankintailmoituksen julkaistavaksi tai muuten aloittaa hankintamenettelyn.

Kyseessä olevan murskeen toimittamista koskevan hankinnan ennakoitu arvo on tiekunnan 22.7.2009 laatiman kustannusarvion mukaan ollut 92.049 euroa, eli se on alittanut hankintalain 15 §:ssä tarkoitetun kansallisen kynnysarvon. Kyseinen hankinta on kuitenkin ollut osa tiekunnan Olkkola-Karsikas metsätien perusparannusurakkaa, jonka ennakoidut yhteiskustannukset ovat tiekunnan kustannusarvion mukaan olleet 125.000 euroa. Perusparannusurakan ennakoitu kokonaisarvo on siten ylittänyt hankintalain 15 §:ssä tarkoitetun kansallisen kynnysarvon. Näin ollen hankintalain 17 §:n 3 momentin perusteella myös nyt kyseessä olevaan hankinnan osaan tulevat sovellettaviksi kansallisen kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevat hankintalain säännökset.

Johtopäätös

Edellä lausutun perusteella asiassa on ollut kyse hankintalaissa tarkoitetun hankintayksikön toteuttamasta hankinnasta, joka on ylittänyt kansallisen kynnysarvon. Näin ollen hankintaan sovelletaan hankintalakia ja markkinaoikeuden tulee tutkia hakemus.

Määräaika hakemuksen tekemiselle

Hankintalain 73 §:n 1 momentin (348/2007) mukaan hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Päätökseen tulee liittää kirjallinen ohje asian saattamisesta markkinaoikeuteen (hakemusosoitus). Päätös perusteluineen sekä hakemusosoitus on annettava tiedoksi kirjallisesti niille, joita asia koskee. Ehdokkaan ja tarjoajan katsotaan saaneen päätöksen ja hakemusosoituksen tiedoksi, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua niiden lähettämisestä.

Hankintalain 77 §:n (348/2007) perusteella hakemus markkinaoikeudelle on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun ehdokas tai tarjoaja on saanut kirjallisesti tiedon 73 §:n 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä sekä hakemusosoituksen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan tiekunta on lähettänyt 4.5.2010 päivätyn hankintapäätöksen ja hakemusosoituksen sähköpostitse hakijan sukulaiselle hakijalle edelleen toimitettavaksi. Lisäksi tiekunnan mukaan 17.5.2010 tehty toimittajan valintapäätös on toimitettu kirjallisena hakijalle tiekunnan 25.6.2010 päiväämän hakijalle toimittaman vastineen liitteenä.

Markkinaoikeus katsoo, että tiekunnan hakijan sukulaiselle sähköpostitse suorittama tiedoksianto ei ole täyttänyt hankintalain 73 §:n 1 momentissa (348/2007) hankintapäätöksen tiedoksiannolle asetettuja vaatimuksia. Puolestaan tiekunnan 25.6.2010 päiväämän hakijalle toimittaman vastineen liitteenä olleessa toimittajan valintapäätöksessä ei ole vastineesta ilmenevän liiteluettelon perusteella ollut hakemusosoitusta. Näin ollen määräaika hakemuksen tekemiselle ei ole alkanut kulua ennen hakemuksen toimittamista markkinaoikeuteen. Hakemusta ei siten ole jätettävä myöhästyneenä tutkimatta.

Hankintamenettely

Hankinnasta ilmoittaminen

Kansalliset kynnysarvot ylittäviin hankintoihin sovellettavan hankintalain 68 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on ilmoitettava julkisesti muun ohella avoimella tai rajoitetulla menettelyllä toteuttavasta hankinnasta. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ilmoitusten lähettämisessä käytettävistä viestintävälineistä, ilmoitusten sisällöstä, julkaisemisesta ja muista ilmoitusvelvollisuuteen liittyvistä seikoista.

Julkisista hankinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (jäljempänä hankinta-asetus) 4 §:n 1 momentin mukaan hankintalain 68 §:n 1 momentissa edellytetyt ilmoitukset on toimitettava julkaistaviksi Internet-osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi. Pykälän 2 momentin mukaan hankintayksikön on tehtävä 1 momentissa tarkoitettu kansallinen hankintailmoitus muun ohella hankintalain 15 §:ssä säädettyjen kansallisten kynnysarvojen ylittävistä rakennusurakoista.

Markkinaoikeus toteaa, että tiekunta ei ole julkaissut murskeen toimittamista koskevasta hankinnasta hankintalain 68 §:ssä ja hankinta-asetuksen 2 luvussa tarkoitettua hankintailmoitusta. Näin ollen tiekunnan menettely on tältä osin ollut julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaista.

Tarjouspyyntö

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun ohella hankinnan kohteen määrittely ja tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden tärkeysjärjestys.

Hankintalain 72 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi. Pykälän 2 momentin mukaan käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta myös arvioinnissa käytettävät vertailuperusteet on ilmoitettava tärkeysjärjestyksessä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

Olkkola-Karsikas metsätien hoitokunta on pyytänyt tarjouspyynnöllään 16.4.2010 tarjouksia Olkkola-Karsikas metsätien perusparannuksen kallio- tai soramurskeesta. Tarjouspyynnön kohdan 2 mukaan: ”Kiviainesten tulee täyttää tiehallinnon rakeisuusvaatimukset (rakeisuusalueohjeet liitteenä). Tarjouksessa tulee ilmoittaa myös murskeen kuutiopaino sekä E-moduli, millä tarjous tehdään esim. 280 NM/m2”. Tarjouspyynnön kohdan 6 mukaan: ”Tarjouskilpailun ratkaisun perusteena on kokonaistaloudellinen edullisuus ottaen huomioon tarjousta koskeva työkohde. Ratkaisussa huomioidaan hinta-laatu -suhde kalliomurskepainotteisena”.

Markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyynnössä ei tosiasiassa ole ilmoitettu kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteita taikka muutenkaan täsmennetty, miten kokonaistaloudellisuutta on ollut tarkoitus arvioida. Näin ollen tarjoajat eivät ole voineet tarjouspyynnön perusteella ennakoida, miten tarjousten vertailu tullaan suorittamaan, ja tarjouspyyntö on antanut tiekunnalle lähes rajoittamattoman valinnanvapauden tarjousten vertailussa. Tarjouspyyntö ei ole ollut omiaan turvaamaan hankintamenettelyn avoimuutta ja tarjoajien tasapuolista sekä syrjimätöntä kohtelua tarjousten vertailussa. Tiekunnan menettely on siten ollut tältäkin osin julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaista.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että tiekunta on menetellyt hankintalain 76 §:n 1 momentissa (348/2007) tarkoitetulla tavalla julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa tulee näin ollen harkittavaksi mainitussa lainkohdassa säädettyjen seuraamusten määrääminen.

Hankintamenettelyn edellä todettu virheellisyys ja jäljempänä seuraamuksen osalta lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista asiassa esitetyistä hankintamenettelyn virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Seuraamus

Koska hankintasopimus on jo tehty, hankintalain 76 §:n 2 momentista (348/2007) johtuen ainoana seuraamuksena tiekunnan virheellisestä menettelystä voi enää tulla kysymykseen hyvitysmaksun määrääminen.

Hankintalain 76 §:n 1 momentin 4 kohdan (348/2007) mukaan hankintayksikkö voidaan määrätä maksamaan hyvitysmaksua sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 119) on kysymyksessä olevan lainkohdan osalta todettu hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä olevan, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Jotta hyvitysmaksu voidaan määrätä, molempien edellytysten pitää täyttyä.

Tiekunta ei ole toimittanut hankinnasta julkaistavaksi hankintailmoitusta. Hankintailmoituksen laiminlyöminen on virhe, joka luonteensa puolesta on omiaan vaikeuttamaan virheettömän menettelyn lopputuloksen jälkikäteistä arvioimista. Lisäksi tarjouspyynnössä on tarjouksen valintaperusteeksi ilmoitettu kokonaistaloudellisen edullisuus. Tarjouspyynnössä ei kuitenkaan ole ilmoitettu kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteita taikka muutenkaan täsmennetty, miten kokonaistaloudellisuutta on ollut tarkoitus arvioida.

Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä tulee arvioida sen perusteella, millaiseksi tarjouskilpailu ja hakijan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä. Kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa virheetön hankintamenettely olisi merkinnyt sitä, että hankinnasta olisi julkaistu hankintailmoitus ja tarjouspyyntö olisi laadittu tarjouksen valintaa koskevien seikkojen osalta virheettömästi. Asiassa ei voida luotettavasti todeta, miten hankintailmoituksen julkaiseminen olisi vaikuttanut hankintayksikön saamien tarjousten määrään sekä kuinka tarjouspyyntö olisi virheettömässä menettelyssä laadittu ja mikä vaikutus tällä mahdollisesti olisi ollut tarjouksen valinta- ja vertailuperusteiden asettamiseen sekä tarjousten sisältöön.

Edellä lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa voida riittävällä varmuudella todeta, että hakijalla olisi ollut hankintalain 76 §:n 1 momentin 4 kohdassa (348/2007) tarkoitetulla tavalla todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hakijan hyvitysmaksuvaatimus on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Vaikka hakemus hylätään, markkinaoikeus katsoo, että hakemuksen tekeminen markkinaoikeudelle on ollut edellä todetun tiekunnan virheellisen menettelyn vuoksi perusteltua. Sen vuoksi olisi kohtuutonta, että hakija joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen hankintayksikkö on velvoitettava korvamaan hakijan oikeudenkäyntikulut. Vastaavasti hankintayksikön oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja Olkkola-Karsikas metsätien tiekunnan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Olkkola-Karsikas metsätien tiekunnan korvaamaan KH:n oikeudenkäyntikulut 980 eurolla.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Sami Rautiainen ja Johanna Lähde.