MAO:430/11

Liikennevirasto – hissiurakka
- valituksen tutkiminen
- tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuus

Dnro 44/11/JH
Antopäivä 19.9.2011

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Liikennevirasto on pyytänyt 30.8.2010 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Kehäradan asemien tasonvaihtolaiteurakoihin kuuluvasta hissi- ja liukuporrasurakasta. Hankinnasta on 7.5.2010 julkaistu rajoitettua menettelyä koskeva erityisalojen EU-hankintailmoitus. Hankintayksikkö on saanut neljä tarjousta.

Liikennevirasto on 20.1.2011 tekemällään päätöksellä sulkenut tarjouskilpailusta ThyssenKrupp Hissit Oy:n tarjouksen hissiurakan osalta ja 2.2.2011 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Kone Hissit Oy:n hissien ja liukuportaiden toimittajaksi.

Liikennevirasto on 28.2.2011 tekemällään päätöksellä hylännyt ThyssenKrupp Hissit Oy:n edellä mainitusta hankintapäätöksestä tekemän hankintaoikaisuvaatimuksen.

Hankintayksikön ilmoituksen mukaan urakoiden arvonlisäveroton kokonaisarvo on 9.789.247 euroa, josta hissiurakan arvonlisäveroton osuus on 3.576.252 euroa ja liukuporrasurakan 6.212.995 euroa.

Markkinaoikeus on 28.3.2011 antamallaan päätöksellä sallinut Liikenneviraston 2.2.2011 tekemän päätöksen täytäntöönpanon.

Hankintayksikkö on 11.4.2011 allekirjoittanut urakkasopimuksen hissien toimittamisesta voittaneen tarjoajan kanssa.

VALITUS

ThyssenKrupp Hissit Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Liikenneviraston 20.1.2011 ja 2.2.2011 tekemät päätökset, kieltää hankintayksikköä noudattamasta virheellistä menettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 492.643 euroa. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 11.033,10 eurolla korkoineen.

Tarjouspyyntö on ollut omiaan rajoittamaan kilpailua. Tarjouspyynnön hissien oviin liittyvät tekniset eritelmät ovat olleet suhteettomia. Tarjouspyynnössä vaadittujen paloluokkien EI 30 ja EI 60 mukaisia lasisia hissinovia ei tarjousten jättöhetkellä ole ollut Suomessa saatavilla.

Tietyn laadunvarmistusjärjestelmän vaatiminen on hankintasäännösten vastaista. Hankintayksikön on hyväksyttävä myös muut vastaavan laatutason mukaiset laadunvarmistustoimenpiteet sekä otettava huomioon tarjoajien oma näyttö ja selvitykset kyseisistä toimenpiteistä. Palovaatimusten kohdalla tarjouspyynnössä olisi näin ollen tullut lukea ”tai vastaava”, varsinkin kun huomioidaan, ettei kyseisen paloluokan täyttäviä lasiovia ole saatavilla.

Valittaja on tarjonnut hissin palo-ovien testistandardin EN 81-58 luokan E 120 täyttäviä lasipalo-ovia. EI 30 luokan palo-oven korvaaminen E 120 luokan palo-ovella ei vaikuta palon leviämisriskiin, sillä hissistandardin EN 81-58 lähtökohtana on, että hissin palo-ovien tehtävänä on estää palon leviäminen kerroksesta toiseen kahden palo-oven läpi.

Voittanut tarjoaja on ilmoittanut tarjouksessaan ainoastaan, että sen tarjoamat hissit ovat tarjouspyynnön vaatimusten mukaiset. Koska tarjouspyynnössä vaaditun paloluokituksen täyttäviä hissinovia ei tiettävästi ole saatavilla, niiden tarjoaminen edellyttää suunnittelua ja tuotekehittelyä, tuotteiden valmistamista sekä viranomaishyväksyntää, jonka saamisesta ei ennakolta ole varmuutta. Epävarmuustekijät huomioon ottaen hankintayksikön olisi tullut edellyttää tarjoajia osoittamaan luotettavalla todennäköisyydellä, että tarjouspyynnön mukaisten ovien toimitus onnistuu suunnitellun aikataulun mukaisesti.

Valittajan tarjous on ollut tarjouspyynnön vaatimusten mukainen ja kokonaistaloudellisesti edullisin. Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti sulkiessaan valittajan tarjouksen tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena.

VASTINE

Liikennevirasto on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja toissijaisesti, että markkinaoikeus hylkää valituksen. Liikennevirasto on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa ThyssenKrupp Hissit Oy:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.680 eurolla korkoineen.

Hissiurakan hankinnan arvo alittaa vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetussa laissa (erityisalojen hankintalaki) säädetyn kynnysarvon. Hissi- ja liukuporrasurakat ovat täysin vastaamattomia, erillisiä ja itsenäisiä urakoita, joiden rakennusperiaatteet ja toteutusaikataulut poikkeavat toisistaan ja joista tehdään omat sopimukset. Urakat on kilpailutettu yhdessä prosessitaloudellisista syistä ja koska tarjoajat ovat molemmissa urakoissa pitkälti samoja.

Mikäli markkinaoikeus kuitenkin päättää tutkia valituksen, hankintayksikkö on todennut kohdelleensa ehdokkaita tasapuolisesti ja syrjimättömästi hankintasäännöksiä noudattaen.

Tarjouspyynnössä hissinovien paloluokaksi on asetettu EI 30 ja EI 60. Paloluokitus EI 60 on tarkoittanut tiiveyden, eli kyvyn välttää liekkien ja kuumien kaasujen vuotoja (=E) ja eristävyyden, eli kyvyn vähentää lämmönsiirtymää (=I) osalta 60 minuutin aikaluokkaa.

Valittaja on tarjouksessaan tarjonnut paloluokan E 120 mukaisia hissinovia. Valittajan tarjous on suljettu tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena, koska sen tarjoamat hissinovet ovat olleet paloluokitukseltaan ja eristävyydeltään tarjouspyynnön vastaiset.

Vaatimukset Kehäradan asemien hissinovien paloluokituksille ja osastointivaatimuksille tulevat Kehäradan asemien paloturvallisuussuunnitelmasta, rakentamismääräyskokoelman osasta E1 ”Rakennusten paloturvallisuus” sekä pelastusviranomaisten lausunnoista. Liikennevirastolla ei ole ollut syytä poiketa asetetuista vaatimuksista. Asemien rakennuslupien edellytyksenä on suunnitelmien mukainen palo-osastointi.

Muut tarjoajat ovat tarjonneet tarjouspyynnön paloluokitukset täyttäviä hissinovia. Hankintayksiköllä ei ole ollut syytä epäillä, etteivätkö tarjoajat pystyisi toimittamaan tarjoamiaan hissinovia. Yksi tarjoajista on jopa nimennyt toimittajan vaatimukset täyttäville oville. Valittajan käsitys siitä, ettei paloluokan EI 30 ja EI 60 mukaisia lasisia hissinovia ole saatavilla, on virheellinen.

VASTASELITYS

Valittaja on vastaselityksessään esittänyt tarjonneensa parempia hissinovia kuin mitä tarjouspyynnössä on edellytetty. Paloluokituksessa E viittaa tiiveyteen ja I eristävyyteen. Ottaen huomioon, että hissinovien toisella puolella ei ole muuta kuin hissikuilu, joka itsessään toimii mahdollisen palon leviämistä estävänä osastona, on 120 minuuttia paloa kestävä ovi huomattavasti turvallisempi kuin 30 tai 60 minuuttia kestävä ovi. Koska kyseessä ovat hissinovet, eristävyydellä ei näin ollen ole läheskään yhtä paljon merkitystä kuin tiiviydellä.

Hankintayksikön ja valittajan 3.12.2010 pitämässä tarjouskatselmuksessa pöytäkirjaan on kirjattu valittajan tarjouksen olleen tarjouspyynnön mukainen. Hankintayksikkö on tapaamisen yhteydessä kuitenkin pyytänyt valittajaa hankkimaan paloviranomaisen lausunnon siitä, täyttävätkö E 120 -paloluokituksen mukaiset hissinovet tarjouspyynnön vaatimukset. Valittajan hankkimasta paloturvallisuuslausunnosta on yksiselitteisesti käynyt ilmi, että valittaja on tarjonnut palontorjuntaominaisuuksiltaan EI 30 ja EI 60 -luokkia vastaavia ovia.

LISÄVASTINE

Liikennevirasto on lisävastineessaan esittänyt, että vaikka hissinovien paloluokitukselle asetetun vaatimuksen yhteyteen ei tarjouspyynnössä ole kirjattu ilmaisua ”tai vastaava”, hankintayksikkö on tosiasiassa varannut valittajalle mahdollisuuden tarjota myös sellaisia ovia, jotka täyttävät paloluokitukselle asetetut vaatimukset EI 30 ja EI 60. Valittajan toimittamassa konsulttitoimiston selvityksessä on esitetty, että palo-oven korvaaminen ei olennaisesti vaikuta palon leviämisriskiin ja että olennaiset tekniset vaatimukset toteutuvat käytettäessä valittajan tarjoamia lasipalo-ovia. Hankintayksikön käsityksen mukaan ovien korvaaminen vaikuttaa siis jonkin verran palon leviämisriskiin, eivätkä kaikki vaatimukset toteudu. Hankintayksikkö ei Kehäradan kokoisessa hankkeessa ole voinut ottaa tietoista riskiä laiminlyömällä annettuja paloturvallisuus- ja rakentamisohjeita.

Muiden tarjoajien tarjousten osalta hankintayksiköllä on ollut oikeus luottaa siihen, että tarjoajien tarjouksissaan antamat tiedot ovat pitäneet paikkaansa.

LISÄVASTASELITYS

Valittaja on antanut lisävastaselityksen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Valituksen tutkiminen

Erityisalojen hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden EU-kynnysarvot ylittäviin hankintoihin.

Erityisalojen hankintalain 12 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan erityisalojen hankintalakia ei sovelleta rakennusurakoihin, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 4.845.000 euroa.

Markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä on erityisalojen hankintalain soveltamisalaan kuuluvan yksikön hankinta, joka liittyy lain 8 §:ssä tarkoitettuun toimintaan. Asiassa on valituksen tutkimisen kannalta ratkaisevaa, pidetäänkö hissi- ja liukuporrasurakkaa keskenään vastaavina osina, joiden yhteenlaskettu kokonaisarvo ylittää erityisalojen hankintalain 12 §:n mukaisen EU-kynnysarvon.

Hankinnan kohteena ovat hankintailmoituksen mukaan Kehäradan asemien tasonvaihtolaiteurakoihin kuuluvat hissi- ja liukuporrasurakat. Valittajan valitus koskee hissiurakkaa. Hankintailmoituksessa hankinta on jaettu kahteen osaan seuraavasti: osa 1. Hissiurakka ja osa 2. Liukuporrasurakka. Hankintayksikkö on vastineessaan ilmoittanut urakoiden arvonlisäverottomaksi kokonaisarvoksi 9.789.247 euroa, josta hissiurakan arvonlisäveroton osuus on 3.576.252 euroa ja liukuporrasurakan 6.212.995 euroa. Hankintayksikkö on esittänyt, että valitus tulee jättää tutkimatta, koska valituksen kohteena olevan hissiurakan ennakoitu arvo alittaa erityisalojen hankintalain 12 §:n mukaisen EU-kynnysarvon.

Erityisalojen hankintalain 13 §:n 1 momentin mukaan hankinnan ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena on käytettävä suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Arvoa laskettaessa on otettava huomioon myös hankinnan mahdolliset vaihtoehtoiset toteuttamistavat ja sopimukseen sisältyvät optio- ja pidennysehdot sekä ehdokkaille tai tarjoajille maksettavat palkkiot tai maksut. Lainkohdan 3 momentin mukaan jos hankinta toteutetaan samanaikaisesti erillisinä osina, kaikkien vastaavien osien ennakoitu kokonaisarvo on otettava huomioon hankintasopimuksen ennakoitua arvoa laskettaessa. Jos osien yhteenlaskettu arvo ylittää 12 §:ssä tarkoitetun kynnysarvon, jokaisen osan hankinnassa on noudatettava erityisalojen hankintalakia.

Erityisalojen hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 138) on lain 13 §:ää koskevilta osin todettu, että ennakoidun arvon laskentasäännöillä pyritään estämään hankintojen pilkkominen ja ilmoitusvelvollisuuden kiertäminen. Pykälän 3 momentin mukaisesti erillisinä osina toteutettavissa hankinnoissa kaikkien osien ennakoitu yhteisarvo tulisi ottaa huomioon sopimuksen ennakoidun arvon laskemisessa. Yhteenlasketun arvon ylittäessä EU-kynnysarvon, olisi laissa säädettyjä menettelytapoja noudatettava. Sopimuksen jakaminen osiin on sinänsä sallittua, mutta edellytyksenä on, että sopimuksen kokonaisarvoksi katsotaan kaikkien erien yhteenlaskettu kokonaissumma. Tällöin jokainen osahankinta tulee kilpailuttaa EU-laajuista ilmoittamismenettelyä noudattaen. Lainkohdalla pyritään estämään säännösten kiertämisen tarkoituksessa tehtävä hankintojen toteuttaminen erissä. Esitöiden mukaan pykälän 3 momentti on muotoiltu erityisalojen hankintadirektiivin 17 artiklan 6 a) kohdan ensimmäisen ja toisen kappaleen muotoilua vastaavaksi.

Markkinaoikeus toteaa, että vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (erityisalojen hankintadirektiivi) 17 artiklan 6 a) kohdan ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa on säädetty ennakoidun arvon laskentamenetelmästä seuraavaa:

Jos suunniteltu rakennusurakka tai palveluhankinta voi johtaa siihen, että hankintasopimuksia tehdään samanaikaisesti erillisinä osina, on otettava huomioon kaikkien näiden osien ennakoitu yhteisarvo.

Jos osien yhteenlaskettu arvo on yhtä suuri tai suurempi kuin 16 artiklassa vahvistettu kynnysarvo, tätä direktiiviä sovelletaan kutakin osaa koskevan hankintasopimuksen tekoon.

Erityisalojen hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 139) on lain 16 §:ää koskevilta osin todettu, että hankinnan jakamisen osiin tulee perustua todellisiin taloudellisiin tai teknisiin seikkoihin, jotka hankintayksiköiden tulee pystyä näyttämään tarvittaessa toteen. Lähtökohtana arvioinnissa on luontevan hankintakokonaisuuden määrittely. Luontevasti samanaikaisesti kilpailutettavien samantyyppisten hankintojen tulisi kuulua samaan hankintakokonaisuuteen. Huomiota voidaan kiinnittää ajanjaksoihin, joiden aikana tehtäviä hankintaeriä kilpailutetaan kokonaisuuksina suunnitelmallisessa hankintatoimessa. Pykälän vastaista olisi siten esimerkiksi jakaa samanlaisista tavaroista koostuva hankinta osissa kilpailutettavaksi lain säännösten välttämisen tarkoituksessa. Säännös ei kuitenkaan estäisi hankinnan jakamista eriin sellaisissa tapauksissa, joissa kunkin erän hankinta toteutetaan lakiehdotuksen menettelytapavaatimusten mukaisesti.

Kehäradan asemien tasonvaihtolaiteurakoihin kuuluvat hissi- ja liukuporrasurakat on kilpailutettu samanaikaisesti yhteisellä hankintailmoituksella ja tarjouspyynnöllä. Hankintailmoituksen mukaan hankinta on jaettu kahteen osaan ja että kumpikin osa muodostaa oman urakkansa. Tarjouspyynnössä on lisäksi ilmoitettu, että tarjoaja voi tarjota yhtä osaa tai molempia osia erikseen ja että osatarjoukset vertaillaan erikseen.

Markkinaoikeus katsoo, että Kehäradan asemien tasonvaihtolaiteurakoihin kuuluvien hissi- ja liukuporrasurakoiden voidaan katsoa kuuluvan samaan hankintakokonaisuuteen. Tästä on osoituksena se, että vaikka urakat on kilpailutettu erillisinä osina, niistä on julkaistu yhteinen hankintailmoitus ja tarjouspyyntö. Lisäksi hankintayksikkö on vastineessaan ilmoittanut, että tarjoajat ovat kyseisissä urakoissa pitkälti samoja. Molempiin urakoihin on myös valittu sama toimittaja.

Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että valituksen kohteena olevan hissiurakan on katsottava kuuluvan liukuporrasurakan kanssa samaan hankintakokonaisuuteen, jonka yhteenlaskettu arvo ylittää erityisalojen hankintalain 12 §:ssä tarkoitetun kynnysarvon. Valitus on näin ollen tutkittava.

Hankintamenettely

Erityisalojen hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Erityisalojen hankintalain 35 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Erityisalojen hankintalain 36 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun ohella hankinnan kohteen määrittely noudattaen mitä teknisten eritelmien ja vaatimusten esittämisestä 40 ja 41 §:ssä säädetään sekä hankinnan kohteeseen liittyvät muut laatuvaatimukset.

Erityisalojen hankintalain 40 §:n 1 momentin mukaan hankinnan sisältöä kuvaavat tekniset eritelmät on esitettävä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Teknisten eritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun. Tekniset eritelmät eivät saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua julkisissa hankinnoissa. Pykälän 3 momentin mukaan teknisissä eritelmissä ei saa mainita tiettyä valmistajaa tai tiettyä alkuperää olevia tavaroita. Teknisessä eritelmässä ei myöskään saa viitata tavaramerkkiin, patenttiin, tuotetyyppiin, alkuperään, erityiseen menetelmään tai tuotantoon siten, että viittaus suosii tai syrjii tiettyjä tarjoajia tai tavaroita. Tällainen viittaus on poikkeuksellisesti sallittu vain, jos hankintasopimuksen kohdetta ei ole mahdollista riittävän täsmällisesti ja selvästi kuvata muutoin. Viittaukseen on liitettävä ilmaisu ”tai vastaava”.

Erityisalojen hankintalain 42 §:n mukaan tarjoajan tulee tarjouksessaan osoittaa tarjoamansa tavaran, palvelun tai rakennusurakan olevan tarjouspyynnössä esitettyjen vaatimusten mukainen. Tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset on suljettava tarjouskilpailusta.

Liikenneviraston tarjouspyynnön liitteenä olleen ”Hissin tekninen erittely” -asiakirjan kohdissa ”Hissit H1 ja H2-asemahalli”, ”Hissi H3-asemahalli” ja ”Hissi 4-asemahalli” palo-osastoinnin arvoksi on kunkin hissin osalta ilmoitettu EI 60. Hankintayksikön 3.10.2010 päiväämässä ”Kysymykset ja vastaukset” -asiakirjassa on kohdassa kysymys 5 palo-osastointien luokkia tarkennettu seuraavasti: ”Vantaankoskella ja Leinelässä ei palovaatimusta. Kivistön aseman hisseissä palovaatimus EI 30 lasiovin. Aviapoliksen hisseissä lasioven palovaatimus on EI 30. Lentoasemalla Terminaalin sisäänkäynnin hissien H5 ja H6 ovien paloluokitus on oltava EI 60. Tarjoajan tulee tarjota tämän vaatimuksen täyttävät ovet kyseiseen kohteeseen. Myös umpiovi sallitaan kyseisessä kohteessa. Muissa Lentoaseman hisseissä lasioven paloluokka vaatimus on EI 30.”

Valittaja on esittänyt hankintayksikön menetelleen hankintasäännösten vastaisesti asettamalla palo-osastoinnin luokaksi EI 30 ja EI 60 varaamatta tarjoajille tilaisuutta osoittaa ovien palokestävyyttä muulla tavoin kuin viittaamalla kyseisiin arvoihin. Lisäksi valittaja on esittänyt, ettei paloluokituksen EI 60 täyttäviä hissin lasipalo-ovia ole saatavilla markkinoilla.

Valittaja on tarjonnut E 120 paloluokituksen täyttäviä hissin lasipalo-ovia. Hankintayksikkö on vastineessaan ilmoittanut tarjouskatselmuksen jälkeen varanneensa valittajalle tilaisuuden hankkia paloviranomaisen lausunnon siitä, täyttävätkö valittajan tarjoamat ovet tarjouspyynnön vaatimukset paloluokituksen osalta. Valittaja on hankkinut konsultti- ja suunnittelutoimisto L2 Paloturvallisuus Oy:lta paloteknisen lausunnon Kehäradan asemien hissien lasipalo-ovista. Lausunnonantajan mukaan EI 30 -luokan palo-oven korvaaminen E 120 -luokan palo-ovella ei olennaisesti vaikuta palon leviämisriskiin ja että rakennusten paloturvallisuudelle asetetut olennaiset tekniset vaatimukset toteutuvat myös käytettäessä E 120 -luokan lasipalo-ovia. Hankintayksikkö on sulkenut valittajan tarjouksen tarjouskilpailusta, koska hankintayksikön mukaan lausunnon perusteella on käynyt selväksi, että ovien korvaaminen E 120 -luokan palo-ovilla vaikuttaa jonkin verran palon leviämisriskiin ja etteivät kaikki tekniset vaatimukset toteudu.

Markkinaoikeus toteaa, että vaatimukset hissinovien paloluokitukselle ja osastoinneille tulevat Kehäradan asemien paloturvallisuus-suunnitelmasta sekä ympäristöministeriön antamasta Suomen rakentamismääräyskokoelman paloturvallisuutta koskevasta osasta E1. Rakentamismääräyskokoelman osassa E1 ”Rakennusten paloturvallisuus Määräykset ja ohjeet 2002” palon leviämisen estämistä osastosta käsittelevässä kohdassa 7.2.1 todetaan, että palokuormituksen ollessa alle 600 MJ/m2, osastoitavien rakennusosien luokkavaatimuksen on kerroksissa oltava EI 60. Lisäksi rakentamismääräyskokoelmassa todetaan kohdassa 7.3.1, että osastoitavassa rakennusosassa olevan oven, ikkunan ja muuta pienehköä aukkoa suojaavan rakennusosan palonkestävyysajan tulee yleensä olla vähintään puolet osastoitavalle rakennusosalle vaaditusta palonkestävyysajasta. Määräykset ovat velvoittavia ja hankintayksikkö on ollut velvollinen noudattamaan niitä. Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksiköllä on ollut oikeus ilmoittaa tarjouspyynnössään hissin oville viranomaismääräysten perusteella asetettavat palokestävyyden vaatimukset. Kyseiset palokestävyysluokat eivät ole viitanneet mihinkään kaupalliseen alkuperään, tekniseen menetelmään taikka materiaaliin. Näin ollen hankintayksikkö ei ole menetellyt tarjoajia kohtaan epätasapuolisesti ilmoittaessaan vaadittavat palonkestävyysluokat.

Valittajan tarjoamat hissinovet ovat poikenneet paloluokaltaan sekä eristävyydeltään tarjouspyynnössä edellytetyistä EI 30 ja EI 60 paloluokista. Hankintayksikkö on varannut valittajalle tilaisuuden osoittaa tarjottujen hissinovien olevan palokestävyydeltään tarjouspyynnössä asetettujen vaatimusten mukaiset. Konsultti- ja suunnittelutoimisto L2 Paloturvallisuus Oy:n antaman lausunnon perusteella on kuitenkin käynyt selväksi etteivät E 120 -paloluokan hissinovet täysin täytä tarjouspyynnössä paloluokituksille asetettuja vaatimuksia. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti sulkiessaan valittajan tarjouksen tarjouspyynnön vastaisena tarjouskilpailusta.

Muut tarjoajat ovat tarjonneet tarjouspyynnössä paloluokitukselle asetetut vaatimukset täyttäviä hissinovia. Lisäksi yksi tarjoajista on nimennyt tarjouksessaan EI 30 luokan palo-ovien valmistajan.

Hankintayksiköllä on oikeus luottaa siihen, että tarjoajien tarjouksissaan esittämät tiedot pitävät paikkaansa. Eritysalojen hankintalaissa säännellyn tarjouskilpailumenettelyn lähtökohtana on, että tarjoaja vastaa tarjouksensa sisällöstä ja että tarjousta arvioidaan siitä ilmenevien tietojen perusteella. Oikeuskäytännössä on lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei tarjoajalla lähtökohtaisesti tarvitse olla tarjouspyynnössä edellytettyjä resursseja hallussaan vielä tarjouksen tekohetkellä. Riittävää on, että tarjouksessa on sitouduttu hankinnan toteuttamiseen sopimuskauden alkaessa. Edellä sanotun perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksiköllä ei asiassa esitetyn selvityksen mukaan ole ollut aihetta epäillä annettujen tietojen oikeellisuutta. Näin ollen hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti valitessaan voittaneen tarjoajan tarjouksen.

Johtopäätös

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, että hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää ThyssenKrupp Hissit Oy:n valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa ThyssenKrupp Hissit Oy:n korvaamaan Liikenneviraston oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola ja Ville Parkkari.