MAO:218/12
ASIAN TAUSTA
Vantaan kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on pyytänyt 30.3.2011 julkaistulla hankintailmoituksella tarjouksia vammaisopetuksen oppilaskuljetusten sekä vammaispalvelun ja vanhustenhuollon toimintakeskuskuljetusten järjestämisestä.
Vantaan kaupungin hankintajohtaja on 31.5.2011 tekemällään hankintapäätöksellä (25/2011) valinnut vammaisopetuksen oppilaskuljetusten ja vanhustenhuollon toimintakeskuskuljetusten osalta Kajon Oy:n tarjouksen.
Hankintayksikkö ja Kajon Oy ovat 6.7.2011 tehneet edellä mainittujen palveluiden toimittamista koskevan hankintasopimuksen 1.8.2011 alkavalle, neljän vuoden pituiselle sopimuskaudelle.
Vantaan kaupungin hankintajohtaja on 22.11.2011 tekemällään päätöksellä (58/2011) purkanut sen ja Kajon Oy:n välisen hankintasopimuksen.
Vantaan kaupungin hankintajohtaja on 22.11.2011 tekemällään päätöksellä (59/2011) päättänyt hankkia vammaisopetuksen oppilaskuljetukset ja vanhustenhuollon toimintakeskuskuljetukset väliaikaisesti suorahankintana Myllymäen Kuljetus Oy:ltä.
Hankintayksikkö ja Myllymäen Kuljetus Oy ovat 22.11.2011 tehneet kyseistä hankintaa koskevan väliaikaisen hankintasopimuksen.
Hankinnan ennakoitu kokonaisarvo on ollut hankintayksikön ilmoituksen mukaan noin 800.000 euroa.
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
Kajon Oy on vaatinut, että markkinaoikeus julistaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen ja sen perusteella tehdyn Vantaan kaupungin ja Myllymäen Kuljetus Oy:n välisen hankintasopimuksen tehottomaksi sekä määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna markkinaoikeuden asianmukaiseksi harkitseman määrän. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus seuraamusmaksun määräämisen ohella lyhentää edellä mainitun hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään markkinaoikeuden määräämän ajan kuluttua. Edellä mainittujen vaatimusten ohella valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on lisäksi vaatinut, mikäli hankintamenettelyä ei voida määrätä korjattavaksi valittajan vaatimin tavoin, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksua. Valittaja on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 4.870 eurolla korkoineen.
Perusteet
Hankintayksikkö on 22.11.2011 purkanut sen ja valittajan välisen, 6.7.2011 tehdyn neljän vuoden hankintasopimuksen. Kyseinen sopimus on ollut pitkäkestoinen ja taloudellisesti merkittävä.
Hankintasäännösten mukaan hankintayksikkö voi tehdä hankinnan suorahankintana, jos sen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä säädettyjä määräaikoja voida noudattaa hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa mitkään kyseisistä suorahankinnan tekemisen edellytyksistä eivät ole täyttyneet, joten hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti.
Hankintayksikkö on uhannut valittajaa sopimuksen purulla ensimmäisen kerran jo 24.8.2011 ja toistamiseen 18.10.2011. Myllymäen Kuljetus Oy on jo 12.10.2011 antanut hankintayksikölle hintojaan koskevan uuden tarjouksen. Hankintayksikkö on siten ollut tietoinen omista mahdollisista aikeistaan todennäköisesti jo elokuussa 2011 ja viimeistään lokakuun 2011 alussa. Suorahankinta ei ole johtunut ennalta arvaamattomasta syystä.
Hankintayksikön oma päätös purkaa hankintasopimus ei voi myöskään olla hankintayksiköstä riippumaton syy. Vaikka valittaja olisi syyllistynyt hankintayksikön väittämiin sopimusrikkomuksiin, hankintayksiköllä ei ole ollut mitään siitä itsestään riippumatonta pakottavaa syytä purkaa valittajan kanssa solmimansa hankintasopimus päättymään heti.
Uuden hankintasopimuksen tekeminen suorahankintana ei ole ollut myöskään välttämätöntä. Hankintayksikkö olisi voinut purkaa sen ja valittajan välisen hankintasopimuksen päättymään sen jälkeen, kun asiassa on saatu järjestettyä uusi nopeutetun menettelyn mukainen tarjouskilpailu.
Hankintayksikkö ei ole myöskään perustellut lainkaan sitä, miksi suorahankinnan perusteella solmitun hankintasopimuksen on sovittu olevan voimassa yhdeksän kuukautta. On selvää, ettei uuden tarjouskilpailun järjestäminen voi kestää yhdeksää kuukautta.
Myllymäen Kuljetus Oy on hankintayksikön vanha sopimustoimittaja, joka oli tullut suljetuksi varsinaisesta tarjouskilpailusta siltä puuttuvan soveltuvuuden vuoksi. Valittajan käsityksen mukaan hankintayksikkö olisi kuitenkin halunnut jatkaa aiempaa sopimustaan Myllymäen Kuljetus Oy:n kanssa, mikä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska yritys on suljettu tarjouskilpailusta. Purkamalla hankintayksikön ja valittajan välisen hankintasopimuksen ja hankkimalla samat palvelut ilman kilpailuttamista suorahankintana Myllymäen Kuljetus Oy:ltä hankintayksikkö on päässyt hankintasäännöksiä kiertämällä alkuperäiseen tavoitteeseensa.
Koska suorahankinnasta ei ole tehty suorahankinta- tai jälki-ilmoitusta, valituksen tekemisen määräaika on kuusi kuukautta.
Vastine
Vantaan kaupunki on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta. Hankintayksikkö on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen. Lisäksi hankintayksikkö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajan korvaaman sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.100 eurolla korkoineen.
Hankintayksikön ja valittajan välisen hankintasopimuksen purkaminen on perustunut valittajan lukuisiin sopimuksen täyttämisessä ilmenneisiin vakaviin virheisiin ja laiminlyönteihin. Ennen sopimuksen purkamista valittajalle on useaan otteeseen kirjallisesti reklamoitu laiminlyönneistä. Valittajalle on myös varattu kolme kuukautta aikaa korjata sopimuksen täyttämisessä havaitut puutteet. Valittaja ei ole korjannut puutteita eikä saattanut palvelua sopimuksen mukaiseksi. Sopimuksen jatkaminen olisi myös uhannut vakavasti sopimuksen kohteena olevien asiakkaiden terveyttä ja turvallisuutta. Hankintayksiköllä ei näin ollen ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa sopimus. Sopimuksen purkamisen seurauksena kuljetuspalveluiden tuottaminen on jouduttu järjestämään väliaikaisesti suorahankinnalla.
Sopimuksen purkaminen on osoittanut, ettei valittajalla ole ollut edellytyksiä hankinnan suorittamiseen eikä sitä siten olisi voitu valita palveluiden toimittajaksi uudessa hankintamenettelyssä. Valittaja olisi myös tullut suljetuksi pois uudesta tarjouskilpailusta, koska se on syyllistynyt ammattitoiminnassaan vakavaan virheeseen. Valittajalla ei näin ollen ole asiassa oikeussuojan tarvetta ja markkinaoikeuden tulee jättää valitus tutkimatta.
Joka tapauksessa markkinaoikeuden tulee hylätä valitus, koska hankintayksiköllä on ollut oikeus tehdä nyt kyseessä oleva hankinta suorahankintana.
Hankintayksiköllä on lakisääteinen velvollisuus vammaisopetuksen oppilaskuljetusten ja vammaispalvelun toimintakeskuskuljetusten järjestämiseen. Vanhustenhuollon toimintakeskuskuljetusten järjestäminen perustuu hankintayksikön sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökseen, johon sisältyvän toimintamallin mukaan hankintayksikkö tarjoaa vanhuksille muun ohella toimintakeskuskuljetuksia. Palvelun myöntämisestä tehdään asiakkaalle kaupunkia sitova sosiaalietupäätös. Koska edellä mainittujen kuljetusten järjestämistä ei voida keskeyttää, väliaikaisen sopimuksen tekeminen on ollut ehdottoman välttämätöntä. Tältä osin kyseessä on myös ollut äärimmäinen kiiretilanne.
Valittajan ja hankintayksikön välisen hankintasopimuksen jatkamiselle ei ole ollut valittajan jatkuvien virheiden ja laiminlyöntien vuoksi edellytyksiä. Hankintasopimuksen jatkaminen olisi myös saattanut pahimmillaan johtaa henkilövahinkoihin.
Hankintasopimuksen purkaminen on johtunut valittajan laiminlyönneistä ja siten hankintayksiköstä riippumattomasta syystä. Hankintayksikkö ei ole voinut myöskään ennustaa sitä, että se joutuisi purkamaan hankintasopimuksen, joten kyseessä on ollut ennalta arvaamaton tilanne. Se, että hankintayksikkö on varannut valittajalle mahdollisuuden virheiden korjaamiseen, ei tee sopimuksen myöhemmästä purkamisesta mitenkään ennakoitavaa tapahtumaa.
Hankintayksikön ja Myllymäen Kuljetus Oy:n välisessä sopimuksessa ei ole säännelty sopimuskauden pituutta ehdottomasti, vaan sopimuskauden pituus riippuu siitä, kuinka nopeasti uusi hankintamenettely saadaan päätökseen ja kuinka nopeasti uusi toimittaja pääsee käynnistämään toimintansa. Uuden toimittajan suunniteltu aloitusajankohta on syksyllä 2012, mutta sopimus voidaan päättää myös tätä ennen.
Suorahankintapäätöksestä ei ole tehty suorahankintailmoitusta eikä päätöstä ole annettu tiedoksi valittajalle.
Vastaselitys
Valittaja on esittänyt, että markkinaoikeudella on toimivalta tutkia valitus, koska nyt kyseessä oleva hankinta koskee valittajaa. Hankintayksikkö on hankintasäännösten vastaisesti purkanut valittajan ja hankintayksikön välisen hankintasopimuksen ja hankkinut kysymyksessä olevat kuljetuspalvelut huomattavasti edullisemmin ilman tarjouskilpailua. Valittaja on asianosainen myös sillä perusteella, että se on alalla toimiva yrittäjä. Sillä, että hankintayksikkö on purkanut sen ja valittajan välisen hankintasopimuksen, ei ole markkinaoikeuden toimivallan kannalta merkitystä. Valittaja ei myöskään ole syyllistynyt vakavaan ammattitoiminnan virheeseen eikä asiassa ole ylipäänsä kyse valittajan sulkemisesta tarjouskilpailusta.
Hankintasopimuksen purkaminen välittömin vaikutuksin ei ole ollut välttämätöntä. Toiminnan alkuvaiheessa ilmenneet ongelmat on saatu korjattua lokakuun puoliväliin mennessä. Hankintasopimuksen purun perusteeksi esitetyt seikat eivät ole yltäneet edes lievän sopimusrikkomuksen tasolle tai kuuluneet valittajan sopimusvelvoitteiden piiriin. Reklamaatiot ovat lisäksi olleet pääosin aiheettomia.
Hankintayksikkö olisi voinut suorahankinnan sijasta joka tapauksessa toteuttaa hankinnan nopeutettuna menettelynä, joka sähköisesti toteutettuna olisi kestänyt 20 päivää. Hankintayksikkö ei ole esittänyt perusteita sille, miksi hankintaa ei ole kilpailutettu viipymättä.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Valituksen tutkiminen
Julkisista hankinnoista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) 85 §:n 1 momentin mukaan hankintaa koskevan asian voi saattaa markkinaoikeuden käsiteltäväksi tekemällä valituksen se, jota asia koskee.
Edellä mainittua säännöstä koskevien hankintalain esitöiden (HE 190/2009 vp s. 58 ja 59) mukaan lain 85 §:n 1 momentti vastaa asianosaisen puhevallan osalta tuolloin voimassa olleen lain 78 §:n 1 momenttia. Mainitussa hallituksen esityksessä on tältä osin lausuttu, että hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 120 ja 121) tällaisella asianosaisella on todettu tarkoitettavan henkilöä, jolla on oikeudellinen intressi saada muutos virheelliseen hankintamenettelyyn. Hankintalain esitöiss ja vakiintuneessa oikeuskäytännössä asianosaisena on pidetty lähinnä alalla toimivaa yrittäjää, jolla on tai olisi ollut mahdollisuus saada oma tarjouksensa hyväksytyksi oikein toteutetussa hankintamenettelyssä. Alalla toimiminen on riittänyt asianosaisaseman edellyttämän oikeudellisen intressin perusteeksi erityisesti niissä tapauksissa, joissa oikeussuojapyyntö perustuu hankinnan kilpailuttamisen laiminlyömiseen. Hakijana on voinut olla myös toimittaja, jonka hankintayksikkö on muutoin lainvastaisesti jättänyt tarjousmenettelyn ulkopuolelle. Tilanteissa, joissa hankintayksikkö on kilpailuttanut hankinnan hankintasäännösten edellyttämällä tavalla, alalla toimiva yrittäjä on oikeuskäytännössä katsottu asianosaiseksi lähtökohtaisesti vain, jos yrittäjä on antanut tarjouskilpailussa tarjouksen tai jos yrittäjä on ainakin voinut osoittaa pyrkineensä osallistumaan tarjouskilpailuun.
Hankintalain 87 §:n 4 momentin mukaan jos hankintayksikkö on toimittanut julkaistavaksi suorahankintaa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä, valitus on tehtävä 14 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Pykälän 5 momentin mukaan jollei 4 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ole julkaistu, suorahankintaa koskeva valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa siitä, kun suorahankinnasta on julkaistu jälki-ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hankintasopimus on tehty.
Hankintayksikkö on 31.5.2011 tekemänsä hankintapäätöksen perusteella solminut 6.7.2011 valittajan kanssa nyt kyseessä olevien palveluiden toimittamista koskevan hankintasopimuksen. Hankintayksikkö on 22.11.2011 purkanut hankintasopimuksen ja päättänyt hankkia kyseessä olevat palvelut Myllymäen Kuljetus Oy:ltä.
Markkinaoikeus toteaa, että valittaja on alalla toimiva yrittäjä, jonka markkinaoikeudessa esittämät vaatimukset perustuvat väitettyyn kilpailuttamisvelvollisuuden laiminlyöntiin. Valittaja on myös vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikölle sen virheellisen menettelyn johdosta hankintasäännöksissä tarkoitetun seuraamuksen.
Edellä sanotun perusteella markkinaoikeus katsoo, että valittajalla on asianosaisaseman edellyttämä oikeudellinen intressi saattaa hankintayksikön tekemää suorahankintaa koskeva valituksensa markkinaoikeuden käsiteltäväksi.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hankintayksikkö ei ole julkaissut asiassa suorahankintaa koskevaa ilmoitusta tai sitä koskevaa jälki-ilmoitusta. Valitusajan on siten tässä tapauksessa katsottava olevan kuusi kuukautta.
Valitus on saapunut markkinaoikeuteen 23.12.2011. Valitus on siten tehty edellä mainitun määräajan kuluessa. Valitus on näin ollen tutkittava.
Pääasiaratkaisun perustelut
Asiassa on kysymys siitä, onko hankintayksikkö voinut, purettuaan sen ja valittajan välisen hankintasopimuksen, hankkia vammaisopetuksen oppilaskuljetuksia ja vanhustenhuollon toimintakeskuskuljetuksia koskevat palvelut väliaikaisesti suorahankintana.
Sovellettavat oikeusohjeet
Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin hankintalaissa säädetään.
Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.
Hankintalain 5 §:n 13 kohdan mukaan suorahankinnalla tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö julkaisematta hankintailmoitusta valitsee menettelyyn mukaan yhden tai usean toimittajan, jonka kanssa hankintayksikkö neuvottelee sopimuksen ehdoista.
Hankintalain 27 §:n 3 kohdan mukaan hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä säädettyjä määräaikoja voida noudattaa hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi.
Hankintalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 50/2006 vp s. 76) on todettu, että laista ilmenevät suorahankinnan edellytykset ovat tyhjentäviä. Koska suorahankinta on poikkeus yleiseen kilpailuttamisvelvoitteeseen, sen käyttöedellytyksiä on tulkittava suppeasti.
Hankintalain 27 §:n 3 kohdan esitöissä (HE 50/2006 vp s. 77) on todettu, että kiireen tulee ensinnäkin johtua hankintayksikön ulkopuolisista syistä. Perusteen on lisäksi oltava äkillinen ja sellainen jota hankintayksikkö ei ole kohtuudella voinut ennakoida. Säännöksen tarkoittamaksi kiireeksi ei siten voida katsoa hankintayksikön viivyttelyä hankinnan toteuttamisessa. Edellytyksenä suorahankinnan tekemiselle on lisäksi, että hankinnan tekeminen on ehdottoman välttämätöntä.
Hankintayksikön menettelyn arviointi
Hankintayksikön mukaan sillä on ollut lakisääteinen velvollisuus järjestää vammaisopetuksen oppilaskuljetukset. Vanhustenhuollon toimintakeskuskuljetusten järjestäminen puolestaan on perustunut asiakkaalle annettuun sitovaan sosiaalietupäätökseen. Väliaikaisen hankintasopimuksen tekeminen on näin ollen ollut ehdottoman välttämätöntä. Koska kyseisten palvelujen järjestämistä ei voida keskeyttää, kyseessä on ollut myös äärimmäinen kiire.
Hankintayksikön mukaan sen ja valittajan välisen hankintasopimuksen jatkamiselle ei ole valittajan virheiden ja laiminlyöntien vuoksi ollut edellytyksiä. Sopimuksen purkaminen on johtunut siten hankintayksiköstä riippumattomista syistä. Hankintayksikkö ei ole voinut ennustaa sitä, että se joutuisi purkamaan sen ja valittajan välisen hankintasopimuksen, joten kyseessä on ollut myös ennalta arvaamaton tilanne.
Valittaja on esittänyt, että suorahankinnan tekemiselle säädetyt edellytykset eivät ole täyttyneet ja että hankintayksikkö on siten menetellyt hankinnassaan virheellisesti.
Hankintayksikön kysymyksessä olevassa tapauksessa tekemän väliaikaisen suorahankinnan kohteena ovat olleet sen 30.3.2011 julkaisemallaan hankintailmoituksella kilpailuttamat vammaisopetuksen oppilaskuljetukset ja vanhustenhuollon toimintakeskuskuljetukset. Hankintayksikkö on tehnyt hankintasopimuksen mainitussa tarjouskilpailussa valituksi tulleen valittajan kanssa mutta purkanut sopimuksen 22.11.2011 vedoten valittajan sopimuksen täyttämisessä ilmenneisiin virheisiin ja laiminlyönteihin. Sopimuksen purettuaan hankintayksikkö on välittömästi solminut suorahankintaan perustuvan väliaikaisen hankintasopimuksen sen aiemman sopimustoimittajan kanssa. Sopimuksen mukaan sopimuskausi päättyy, kun hankintayksikkö on kilpailuttanut kysymyksessä olevat kuljetuspalvelut uudelleen.
Markkinaoikeus toteaa, että hankintasopimuksen on lähtökohtaisesti tarkoitettu olevan voimassa koko hankintasopimuskauden. Sopimuksen purkautumista kesken sopimuskauden ei siten voida pitää ennakoitavana seikkana.
Sopimuksen purkamisen edellytysten arvioiminen ei kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan. Markkinaoikeus kuitenkin toteaa, että sopimuksen purkaminen lähtökohtaisesti perustuu sopimusvelvoitteiden täyttämisessä tapahtuneisiin vastapuolen virheisiin. Sopimuksen purkamista sen edellytysten täyttyessä voidaan näin ollen pitää hankintasäännöksissä tarkoitettuna hankintayksiköstä riippumattomana perusteena suorahankinnan tekemiselle.
Hankinnan luonne huomioon ottaen hankintayksiköllä on ollut perusteltu syy toteuttaa kysymyksessä olevat kuljetuspalvelut väliaikaisena suorahankintana. Asiassa esitetystä selvityksestä ei myöskään ole ilmennyt, että kysymyksessä oleva väliaikainen hankintasopimus olisi tehty voimassaoloajaltaan pidemmäksi kuin olisi ollut välttämätöntä.
Edellä sanotun perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksiköllä on ollut hyväksyttävä syy toteuttaa hankinta suorahankintana siihen saakka, kun se on saanut järjestettyä asiassa uuden tarjouskilpailun.
Johtopäätös
Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolain-käyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
Markkinaoikeus velvoittaa Kajon Oy:n korvaamaan Vantaan kaupungin oikeudenkäyntikulut 3.100 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.
Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Nina Korjus, Matti Vedenkannas ja Olli Wikberg.
HUOMAA:
Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 23.9.2013 taltionumero 3005.