MAO:291/12

ASIAN TAUSTA

Senaatti-kiinteistöt (jäljempänä myös hankintayksikkö) on pyytänyt EU-hankintailmoituksella tarjouksia Varsinais-Suomen poliisilaitoksen tilojen siivouksesta sopimuskaudelle 1.5.2011–30.4.2014 ja mahdolliselle optiokaudelle 1.5.2014–30.4.2016.

Senaatti-kiinteistöjen Länsi-Suomen alueyksikkö on 8.4.2011 tekemällään hankintapäätöksellä sulkenut Siivouspalvelu Kuura Oy:n tarjouskilpailusta puuttuvan soveltuvuuden vuoksi ja valinnut siivouspalveluiden toimittajaksi Lassila & Tikanoja Oyj:n.

Siivouspalvelu Kuura Oy on tehnyt edellä mainitusta päätöksestä valituksen markkinaoikeuteen. Markkinaoikeus on 30.9.2011 antamallaan päätöksellä numero 454/2011 kumonnut hankintapäätöksen ja kieltänyt hankintayksikköä tekemästä sanotun päätöksen perusteella hankintasopimusta tai panemasta päätöstä muutoinkaan täytäntöön. Markkinaoikeus on päätöksessään katsonut, että hankintayksikkö ei ole voinut sulkea ilmoittamallaan perusteella valittajan tarjousta tarjouskilpailusta.

Senaatti-kiinteistöjen johtaja on muutoksenhaun kohteena olevalla hankintapäätöksellään hylännyt Siivouspalvelu Kuura Oy:n tarjouksen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena ja valinnut siivouspalveluiden toimittajaksi Lassila & Tikanoja Oyj:n.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut varsinaiselta sopimuskaudelta noin 710.000 euroa.

Hankintapäätöstä ei ole pantu täytäntöön.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Siivouspalvelu Kuura Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 5.692 eurolla korkoineen.

Perusteet

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti hylätessään valittajan tarjouksen poikkeuksellisen alhaisen hinnan perusteella.

Vertailuperusteen ”palveluhenkilöstön työpanos” osalta hankintayksikkö on vertaillut siivoojien ja lähiesimiehen yhteenlaskettuja työtuntimääriä. Hankintayksikön valittajalle lähettämässä selvityspyynnössä valittajalta on pyydetty kirjallista selvitystä viikoittaisista ylläpitosiivous-työtunneista sekä lähiesimiehen työtunneista viikossa. Selvityspyyntö on kohdistunut ainoastaan työtunteihin, eikä pyynnössä ole lainkaan tuotu esille sitä, että pyynnön tarkoituksena on ollut selvittää valittajan tarjouksen epäiltyä poikkeuksellista alihintaisuutta.

Valittaja on hankintayksikölle antamassaan vastauksessa täsmentänyt työtunteja pyydetyllä tavalla. Tarjouspyynnössä tarjoajia on pyydetty toimittamaan tarjous sekä kirjallisena että sähköisenä kappaleena ja ilmoitettu, että mikäli paperilla oleva allekirjoitettu tarjous on ristiriidassa muun aineiston kanssa, allekirjoitettu versio on pätevä. Valittaja on hankintayksikölle toimittamassaan alkuperäisessä allekirjoitetussa tarjouksessaan ilmoittanut ylläpitosiivouksen yhteenlasketuksi viikoittaiseksi tuntimääräksi 180,5 tuntia ja lähiesimiehen viikoittaiseksi työtuntimääräksi 75 tuntia. Valittajan tarjouksen CD-levyversio on eronnut kokonaistuntien osalta valittajan allekirjoitetusta kirjallisesta tarjouksesta.

Selvityspyyntöön antamassaan vastauksessa valittaja on vahvistanut yhteenlasketun tuntimäärän olevan oikein laskettu. Näin ollen vastaus ei ole muuttanut valittajan tarjousta. Ylläpitosiivoustyötuntien osalta kysymys on ollut tarjousvertailuun vaikuttamattomasta yksinkertaisesta laskuvirheestä, joka on korjattu.

Lähiesimiestyötuntien osalta valittaja on tarjonnut viikossa yhteensä 75 tuntia, joka on ollut merkittävästi enemmän kuin muiden tarjoajien tuntimäärä. Hankintayksikkö on menetellyt valittajaa syrjivästi pitäessään negatiivisena sitä, että valittaja on tarjonnut parempaa laatua valvonnan ja opastuksen osalta kuin muut tarjoajat. Valittajan yhteenlaskettu viikoittainen työtuntimäärä on ollut siivoojien osalta toiseksi suurin. Valittaja ei ole tietoinen siitä, ovatko kyseiset seikat johtaneet tarjouksen hylkäämiseen vai siihen, että valittaja on saanut nolla pistettä vertailuperusteesta ”palveluhenkilöstön työpanos kilpailutettavissa kohteissa”.

Hankintayksikön menettelyä ei voida pitää riittävänä poikkeuksellisen alhaisen hinnan selvitysmenettelynä. Koska valittaja ei ole ollut tietoinen siitä, mitä pyynnön tarkoituksena on ollut selvittää, valittaja ei ole voinut esittää hankintayksikölle syytään pyrkiä tekemään tietoisesti hinnaltaan edullinen tarjous. Valittaja on asettanut tarjoushinnan normaalia alhaisemmaksi, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellinen alhaiseksi, saadakseen tulevia markkinoita ja kilpailutuksia varten merkittävän referenssin käyttöönsä.

Valittaja on täyttänyt kaikki tarjouspyynnössä asetetut soveltuvuusvaatimukset, joiden nojalla hankintayksikkö on pyrkinyt varmistumaan tarjoajien yleisestä kyvystä suoriutua hankinnasta. Lisäksi valittaja on tarjouksessaan sitoutunut täyttämään tarjouspyynnön vaatimukset. Tarjouspyynnössä ei myöskään ole asetettu mitään vähimmäistuntimäärää. Hankintayksiköllä ei siten ole ollut hyväksyttävää perustetta hylätä valittajan tarjousta.

Tarjousten laatuvertailu on suoritettu pisteytyksen osalta valittajaa syrjivästi. Lisäksi tarjousvertailu on suoritettu osittain muiden kuin tarjouspyynnössä ilmoitettujen vertailuperusteiden perusteella ja painottaen vertailuperusteiden osatekijöitä hankintasäännösten vastaisesti. Vertailuperusteet ovat jättäneet hankintayksikölle lähes rajoittamattoman harkintavallan tarjousten vertailussa. Hankintayksikkö on usean vertailuperusteen osatekijän osalta ilmoittanut, mitä tietoja tarjoajan tulee tarjouksessaan ilmoittaa, mutta ei sitä, mitä seikkoja tarjousvertailussa vertaillaan tai arvostetaan.

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti vertailuperusteen ”palvelujen organisointi” osatekijöiden pisteytyksen osalta. Tarjouspyynnön liitteenä 3 olleessa asiakirjassa vertailuperusteen osatekijöiksi on asetettu neljä tekijää, joiden suhteellista painotusta ei ole ilmoitettu. Hankintapäätöksen liitteenä olleesta vertailutaulukosta ilmenee, että kyseisen vertailuperusteen arvioinnissa on otettu huomioon viisi osatekijää, joiden painoarvot ovat vaihdelleet yhden ja kolmen pisteen vlillä.

Vertailuperusteen ”palveluprosessit” osatekijöiksi on tarjouspyynnön liitteenä 3 olleessa asiakirjassa asetettu neljä osatekijää, joista yksi on muodostunut kolmesta alatekijästä. Hankintapäätöksen liitteenä olleesta vertailutaulukosta ilmenee, että osatekijä ”sijaisjärjestelyt” on jaettu neljään alatekijään, joille on annettu keskenään erilaisia painoarvoja. Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se ei ole tarjouspyynnössä ilmoittanut, miten tarjousten laatuvertailu tältä osin tapahtuu.

Vastine

Senaatti-kiinteistöt on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla.

Hankintayksiköllä on ollut oikeus hylätä valittajan tarjous hankinnan laatuun ja laajuuteen nähden poikkeuksellisen alhaisena. Hankintayksikkö on pyytänyt valittajalta hankintasäännöksissä vaaditun kirjallisen selvityksen tarjouksen perusteista ennen sen hylkäämistä.

Tarjoushinta on suoraan verrannollinen työtuntien määrään. Valittajan on alan ammattilaisena tullut ymmärtää, että työtuntien lisäselvitys on koskenut alhaisen hinnan perusteita. Hankintayksikön tekemän laskutoimituksen mukaan valittajan siivoojien yhteenlaskettu tuntimäärä on ollut 227 tuntia viikossa, eikä 143 tuntia kuten valittaja on tarjousliitteessään 3 ilmoittanut. Myöskään valittajan tarjouksessaan ilmoittama 180,5 tunnin viikoittainen työtuntimäärä ei ole vastannut hankintayksikön laskelmien mukaista viikoittaista työtuntimäärää, joka on ollut 183,6 tuntia. Lisäksi valittaja on lisäselvityspyyntöön antamassaan vastauksessa ilmoittanut lähiesimiehen työtunneiksi 75 tuntia viikossa. Valittajan tarjouksessa vastaavaksi luvuksi on ilmoitettu 21 tuntia. Valittaja ei ole esittänyt perustelua tai syytä kyseiseen työtuntimuutokseen. Valittajan ilmoittamien esimiestyötuntien määrä on epärealistisen suuri, eikä valittaja hankintayksikön näkemyksen mukaan voi hoitaa ilmoittamiaan lähiesimiestunteja tarjoamallaan hinnalla. Lisäksi valittajan tarjouksessaan ilmoittamat ylläpitosiivouksen työtunnit ovat siivoojan minimituntihintaa pienemmät, ja kun työtunnin hinnasta erotetaan työnjohdon osuus, on siivoustyötunnin hinta poikkeuksellisen alhainen.

Laatuvertailu on suoritettu tarjouspyynnön liitteenä 3 olleen lomakkeen mukaisesti. Hankintayksikön arviointiperusteina ovat tarjoajien kirjallisissa selvityksissä olleet konkreettisuus, se millä tavalla tarjoaja aikoo hoitaa pyydetyt asiat kohteessa sekä se, vastaavatko selvitetyt asiat tarjousasiakirjojen sisältöä ja hankintasopimusluonnoksen ehtoja.

Vertailuperusteen ”palvelujen organisointi” osalta hankintayksikkö ei ole saanut valittajan tarjousasiakirjoista kuvaa siitä, minkälaisella organisoinnilla ja henkilöstöllä valittaja aikoo tuottaa siivouspalvelun.

Vertailuperusteen ”palveluprosessit” osalta valittajan tarjouksessaan antamat selvitykset ovat olleet hyvin yleisluontoisia ja siten riittämättömiä. Hankinnan kohteen ollessa poliisilaitos, hankintayksikkö on toiminnallisen laadun osalta korostanut turvallisuusasioita ja siivouksen toteuttamista viikonloppuisin. Teknisen laadun osalta hankintayksikkö on pitänyt tärkeänä, että tarjoaja pystyy toteuttamaan siivouksen yksityiskohtaisesti laaditun palvelunkuvauksen mukaisesti. Koska kyseessä on palveluhankinta, hankintayksikkö ei ole voinut antaa valmiita vastauksia, vaan tarjoajilta on edellytetty alan tuntemusta ja palvelutoimintojen hallintaa. Tarjoajien on tullut pyydetyissä kirjallisissa selvityksissään selvittää, millä tavalla heidän järjestelmänsä toimivat hankinnan kohteena olevassa poliisilaitoksessa, ei yrityksen yleisiä toimintatapoja.

Kuultavan lausunto

Lassila & Tikanoja Oyj ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta lausunnon antamiseen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Hankinnassa noudatettua menettelyä tulee arvioida ottaen huomioon julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 1 §:n 2 momentissa ilmaistu lain tarkoitus, joka on julkisten varojen käytön tehostaminen, laadukkaiden hankintojen tekemisen edistäminen sekä yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisten mahdollisuuksien turvaaminen tavaroiden, palveluiden ja rakennusurakoiden tarjoamisessa julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa. Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Valittaja on esittänyt hankintayksikön menetelleen virheellisesti, kun tämä on hylännyt valittajan tarjouksen poikkeuksellisen alhaisen hinnan perusteella. Valittaja on lisäksi esittänyt vertailuperusteiden asettamiseen ja soveltamiseen sekä tarjousten vertailuun liittyviä väitteitä, joiden vuoksi asiassa on ensisijaisesti arvioitava sitä, onko tarjouspyyntö ollut hankintasäännösten mukainen.

Vertailuperusteiden asettaminen

Hankintalain 40 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintalain 41 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun ohella hankinnan kohteen määrittely, tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden suhteellinen painotus tai kohtuullinen vaihteluväli taikka poikkeuksellisissa tapauksissa vertailuperusteiden tärkeysjärjestys. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa on oltava myös muut tiedot, joilla on olennaista merkitystä hankintamenettelyssä ja tarjousten tekemisessä.

Hankintalain 62 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin hankinnan kohteeseen liittyvien vertailuperusteiden mukaan, tai se, joka on hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen vertailuperusteina voidaan käyttää esimerkiksi laatua, hintaa, teknisiä ansioita, esteettisiä ja toiminnallisia ominaisuuksia, ympäristöystävällisyyttä, käyttökustannuksia, kustannustehokkuutta, myynnin jälkeistä palvelua ja teknistä tukea, huoltopalveluja, toimituspäivää tai toimitus- tai toteutusaikaa taikka elinkaarikustannuksia.

Hankintayksiköllä on harkintavaltaa sen suhteen, miten se määrittelee tarjouspyynnössä hankinnan kohteen ja tarjouksen valintaan vaikuttavat seikat. Tarjouspyyntöä ei saa kuitenkaan laatia siten, että se kohtelisi tarjoajia syrjivästi tai epätasapuolisesti. Tarjouskilpailuun osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankinnan kohde ja tarjousten valintaan vaikuttavat seikat tulee kuvata tarjouspyynnössä sellaisella tarkkuudella, että tarjouspyyntö tuottaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintamenettelyn avoimuus ja tasapuolisuus edellyttävät, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa. Kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteina tulee käyttää sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan selvittää, mikä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin. Vertailuperusteet eivät myöskään saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta vapautta tarjousten vertailussa.

Tarjouspyynnöllä on pyydetty tarjouksia Varsinais-Suomen poliisilaitoksen tilojen siivouspalveluista. Tarjouksen valintaperusteena on ollut kokonaistaloudellinen edullisuus ja vertailuperusteina hinta 40 prosentin painoarvolla ja laatu 60 prosentin painoarvolla. Laadullisiksi vertailuperusteiksi on tarjouspyynnössä ilmoitettu palveluhenkilöstön työpanos kilpailutettavissa kohteissa 30 prosentin painoarvolla, palvelujen organisointi 10 prosentin painoarvolla ja palveluprosessit 20 prosentin painoarvolla. Tarjouspyynnön liitteinä olleet hintatieto- ja laadun vertailulomakkeet ovat sisältäneet selvityksen laatu- ja hintaosuuden laskentamenettelystä.

Tarjouspyynnön liite 3 ”Palvelun laadun kriteerit ja vertailu” on vertailuperusteen ”palveluhenkilöstön työpanos kilpailutettavissa kohteissa” osalta sisältänyt muun muassa taulukon, johon tarjoajan on tullut merkitä siivoojien yhteenlaskettu viikoittainen siivoustyötuntimäärä kohteessa sekä lähiesimiehen opastus- ja laadunvalvontatunnit kohteessa viikkoa kohden. Siivoojien yhteenlasketun työajan enimmäispistemääräksi on lomakkeessa ilmoitettu 22 pistettä ja esimiehen enimmäispistemääräksi 8 pistettä. Laskentakaavaksi lomakkeessa on ilmoitettu: ”(yrityksen antama luku * pisteet) / suurin annettu luku”.

Tarjouspyynnön liitteenä 4 olleeseen hintatietolomakkeeseen tarjoajien on tullut merkitä muun muassa ylläpitosiivouspalveluiden, perussiivouksen sekä hygieniatuotteiden ja vaihtomattopalvelun kustannukset kohteittain sekä palveluiden vuosittaiset ja kuukausittaiset kokonaiskustannukset. Hintapisteiden laskentakaavaksi lomakkeessa on ilmoitettu: ”(alin kokonaishinta / vuosi) / yrityksen oma hinta * pisteet”.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että vaikka hankintaviranomaisella on mahdollisuus valita ne sopimuksen tekemistä koskevat vertailuperusteet, joita se haluaa soveltaa, tämä mahdollisuus koskee kuitenkin ainoastaan sellaisia vertailuperusteita, joiden perusteella voidaan selvittää, mikä tarjouksista on hankintayksikölle taloudellisesti edullisin (asia C-513/99, Concordia Bus Finland, tuomio 17.9.2002, Kok., s. I-7213, 59 kohta ja asia C-315/01, GAT, tuomio 19.6.2003, Kok., s. I-6351, 64 kohta). Siten myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vertailuperusteilla on pääsääntöisesti oltava taloudellista merkitystä hankintayksikölle siinäkin tapauksessa, että valintaperusteena on kokonaistaloudellinen edullisuus.

Markkinaoikeus toteaa, että hintaa koskevalla vertailuperusteella viitataan yleisesti hinnan halpuuteen, millä myös osaltaan turvataan hankintalain 1 §:n 2 momentin mukaista tavoitetta tehostaa julkisten varojen käyttöä. Laatuun liittyvien tekijöiden huomioon ottaminen on tarkoitettu puolestaan tehtäväksi muilla kuin hintaa koskevilla vertailuperusteilla. Laatuvertailuperusteilla on pääsääntöisesti kuitenkin oltava taloudellista merkitystä hankintayksikölle. Kun tarjouksen valintaperusteena käytetään kokonaistaloudellista edullisuutta, hinnalle on arvioinnissa annettava riittävä merkitys.

Nyt kysymyksessä olevassa hankinnassa siivoojien yhteenlaskettu työaika kohteessa on liittynyt kiinteästi tarjouksen kokonaishintaan, sillä tarjouksen kokonaishinta on perustunut hygieniatuotteiden ja vaihtomattopalvelun suhteellisen vähäisiä kustannuksia lukuun ottamatta yhteenlaskettuun työtuntimäärään, josta on puolestaan saanut etua tarjousten laatuvertailussa. Vertailuperustetta ”palveluhenkilöstön työpanos kilpailutettavissa kohteissa” voidaan siten pitää hintavertailussa vertaillun kokonaishinnan kanssa osittain päällekkäisenä vertailuperusteena, mistä on seurannut, että hinnan suhteellinen merkitys ei kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailussa ole vastannut sille tarjouspyynnössä ilmoitettua painoarvoa. Hankintayksikkö on näin ollen menetellyt vertailuperusteiden asettamisessa hankintasäännösten vastaisesti.

Painoarvojen ilmoittaminen

Vertailuperusteen ”palvelujen organisointi”, josta on voinut saada enintään 10 pistettä, osatekijöiksi on tarjouspyynnön liitteenä 3 olleessa asiakirjassa asetettu seuraavat tekijät:

– palvelujen organisointi ja henkilöstön kuvaus (kirjallinen selvitys ja kaavio)
– alustava siivoushenkilöstön vastuualuejako
– selvitys lähiesimiehen toiminnasta ja vastuutehtävistä kohteessa
– alustava suunnitelma jaksottaisista ja vuosittaisista töistä.

Hankintayksikön laatimasta tarjousten vertailuasiakirjasta ilmenee, että vertailuperusteen ”palvelujen organisointi” osatekijät on pisteytetty siten, että organisaatiokaavio on erotettu omaksi alatekijäkseen ja sen osalta tarjoaja on voinut saada yhden pisteen. Palvelujen organisoinnista ja henkilöstön kuvauksesta on voinut saada kolme pistettä ja siivoushenkilöstön vastuualuejaosta, lähiesimiehen toimintaa ja vastuutehtäviä koskevasta selvityksestä sekä alustavasta jaksottaisia ja vuosittaisia töitä koskevasta suunnitelmasta kustakin kaksi pistettä.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/52/EY (jäljempänä direktiivi 92/50) 36 artiklan 2 kohdan, kun sitä luetaan taloudellisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen ja siitä seuraavan avoimuusvelvoitteen valossa, vastaista on, että hankintamenettelyssä hankintaviranomainen määrää myöhemmin painoarvoja ja osatekijöitä tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa mainituille sopimuksen tekemisen perusteille (asia C-532/06, Lianakis ym., tuomio 24.1.2008, Kok., s. I-251, 45 kohta).

Edellä viitatun direktiivin 92/50 36 artiklan 2 kohdan mukaan tehtäessä sopimus taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, hankintaviranomaisen on ilmoitettava sopimusasiakirjoissa tai sopimusta koskevassa ilmoituksessa ne sopimuksen tekemisen perusteet, joita se aikoo soveltaa, mahdollisuuksien mukaan alenevassa järjestyksessä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseisessä säännöksessä, kun sitä luetaan edellä mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa mainitun taloudellisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen ja siitä seuraavan avoimuusvelvoitteen valossa, edellytetään, että kaikki ne tekijät, jotka hankintaviranomainen ottaa huomioon selvittääkseen, mikä tarjouksista on taloudellisesti edullisin, ja niiden suhteellinen merkitys ovat mahdollisten tarjoajien tiedossa, kun nämä valmistelevat tarjouksiaan (ks. em. asia Lianakis ym., tuomion 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Hankintayksikkö ei ole ilmoittanut vertailuperusteen ”palvelujen organisointi” osatekijöiden painoarvoja tarjouspyynnössä eikä hankintailmoituksessa. Näin ollen tarjoajat eivät ole etukäteen tarjouspyyntöasiakirjojen perusteella voineet tietää, että kysymyksessä olevan vertailuperusteen osatekijöitä tullaan arvioimaan toisistaan poikkeavin painotuksin.

Vertailuperusteen ”palveluprosessit”, josta on voinut saada enintään 20 pistettä, osatekijöiksi on tarjouspyynnön liitteenä 3 olleessa asiakirjassa asetettu seuraavat tekijät:

3.1 Kohteen siivouspalveluhenkilöstön perehdyttämiseen ja työnopastukseen käytettävä opetus- ja perehdytysaika haltuunotossa (yhteenlaskettu aika kaikkien siivoojien lähiopastuksesta) (3 pistettä)

3.2
– Kuvaile, millaisilla toimenpiteillä varmistatte kohteessa sopimuksen mukaisen palvelun ja puhtauden laadun
– Selvitä raportoinnin järjestelmä kohteessa
– Selvitä yllä annettujen perehdytystuntien sisältö ja toteutus (10 pistettä)

3.3 Kuvaile kohteen sijaishenkilöstöjärjestelmän organisointi ja sen varmistusmenettelytavat (4 pistettä)

3.4 Selvitä kohteen kaikki siivoukseen käytettävät koneet ja laitteet (3 pistettä)

Hankintapäätöksen liitteenä olleesta vertailutaulukosta ilmenee, että osatekijä 3.2 on jaettu neljään alatekijään siten, että palvelun laadun sekä puhtauden laadun varmistamisesta on voinut molempien osalta saada kolme pistettä ja raportoinnista sekä perehdytystuntien sisällöstä ja toteutuksesta molemmista kaksi pistettä. Lisäksi taulukosta ilmenee, että osatekijä 3.3 ”sijaisjärjestelyt” on jaettu neljään alatekijään, joiden osalta tarjoaja on voinut saada 0,5, yhden tai kaksi pistettä. Alatekijöiksi on asetettu varahenkilöstön järjestelmän kuvaus ja varmistus, siivoojien varahenkilöstön määrä, reagoimisaika poikkeavissa tilanteissa sekä akuuttien tilanteiden hoito, pitkäaikaiset ja lyhytaikaiset poissaolot.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikkö ei ole ilmoittanut vertailuperusteen ”palveluprosessit” osatekijän 3.2 alatekijöiden painoarvoja eikä osatekijän 3.3 alatekijöitä eikä niiden painoarvoja tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa. Näin ollen tarjoajat eivät ole etukäteen tarjouspyyntöasiakirjojen perusteella voineet tietää, että kysymyksessä olevan vertailuperusteen osatekijöiden alatekijöitä tullaan arvioimaan toisistaan poikkeavin painotuksin ja että osatekijä 3.3 jakaantuu neljään alatekijään.

Hankintamenettely ei edellä kuvattujen virheellisyyksien vuoksi ole ollut omiaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalain 94 §:ssä säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Edellä mainitut hankintamenettelyn virheet sekä jäljempänä seuraamusten osalta lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua enemmälti hankintamenettelyn lainmukaisuudesta.

Seuraamusten määrääminen

Hankintasopimusta ei ole vielä tehty. Näin ollen valituksen kohteena oleva hankintapäätös voidaan kumota ja sen täytäntöönpano kieltää.

Koska jo hankintamenettelyä koskeva tarjouspyyntö on ollut hankintasäännösten vastainen, hankintayksikön virheellinen menettely voidaan tässä tapauksessa korjata vain siten, että hankinnasta järjestetään kokonaan uusi tarjouskilpailu.

Mikäli Senaatti-kiinteistöt aikoo edelleen toteuttaa kysymyksessä olevan siivouspalveluhankinnan julkisena hankintana, sen on järjestettävä uusi tarjouskilpailu, jossa on otettava huomioon tässä päätöksessä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa annettu ratkaisu ja hankintayksikön virheellinen menettely huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Asian näin päättyessä hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Senaatti-kiinteistöjen johtajan 30.11.2011 siivouspalveluiden hankinnasta tekemän hankintapäätöksen. Markkinaoikeus kieltää Senaatti-kiinteistöjä tekemästä hankintasopimusta sanotun päätöksen perusteella tai panemasta sitä muutoin täytäntöön nyt asetetun 50.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus velvoittaa Senaatti-kiinteistöt korvaamaan Siivouspalvelu Kuura Oy:n oikeudenkäyntikulut 3.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Senaatti-kiinteistöjen vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Nina Korjus, Pasi Yli-Ikkelä ja Matti Vedenkannas.