MAO:390/12

ASIAN TAUSTA

Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 26.1.2012 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta eläintilojen laajennusta ja asuntolasaneerausta koskevasta rakennusurakasta.

Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän talous- ja hallintojohtaja on 12.3.2012 tekemällään hankintapäätöksellä § 14 valinnut rakennusurakoitsijaksi Karirakenne Oy Rkl:n.

Hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut 865.880 euroa, josta rakennusurakan osuus on 628.680 euroa.

Markkinaoikeus on 4.4.2012 antamallaan päätöksellä hylännyt Rakennusliike Evälahti Oy:n ja Rakennusliike Evälahti Uusimaa Oy:n vaatimuksen hankintapäätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä väliaikaisesti.

Hankintasopimus on allekirjoitettu 17.4.2012.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Rakennusliike Evälahti Oy ja Rakennusliike Evälahti Uusimaa Oy ovat vaatineet, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittajat ovat toissijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan niille hyvitysmaksuna 83.500 euroa. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 3.150 eurolla listtynä arvonlisäveron määrällä viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hankintayksikkö on suorittanut tarjousten pisteytyksen tarjouspyyntö-asiakirjoissa ilmoittamiensa kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden vastaisesti. Tarjoaja on saanut urakoitsijan riittäviä henkilöstö- ja taloudellisia resursseja koskevasta vertailuperusteesta täydet pisteet, jos se on toimittanut hankintayksikölle RALA-todistuksen tai tilaajavastuutodistuksen, jossa on ollut merkintä referensseistä. Tarjoaja on siten voinut saada täydet pisteet siitä huolimatta, että se ei ole toimittanut hankintayksikölle tarkempaa erittelyä henkilöstöreferensseistään. Näin ollen hankintayksikkö ei tosiasiallisesti ole verrannut vähimmäisehdot ehdot täyttäneiden urakoitsijoiden referenssejä toisiinsa, vaan se on valinnut tarjouksen hinnan perusteella.

Voittanut tarjoaja on saanut tarjottujen tuotteiden vastaavuudesta tarjouspyyntöön kuusi pistettä, vaikka se ei ole tarjouksessaan ottanut lainkaan kantaa tähän seikkaan. Koska voittanut tarjoaja ei ole tarjouksessaan ilmoittanut perusteita vastaavuudelle, sen ei olisi tullut saada tältä osin pisteitä. Voittanut tarjoaja on saanut tarjousten vertailussa pisteitä muun muassa tarjouksen antamisesta pyydetyllä kaavakkeella sekä yksikköhintojen ilmoittamisesta. Nämä kohdat eivät kuitenkaan ole olleet tarjouspyyntöasiakirjoissa mainittuja perusteita kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiin, eikä niistä olisi tullut antaa pisteitä.

Tarjouspyyntöasiakirjoissa on ilmoitettu selvästi ne perusteet, joiden perusteella kokonaistaloudellisuutta arvioidaan. Tarjouspyyntö-asiakirjoissa on lisäksi erikseen mainittu, että tarjoajan on liitettävä tarjoukseensa asiakirjat, joista mainitut asiat selviävät. Siten tarjoajilla on ollut tiedossaan, miten tarjoukset pisteytetään ja miten tarjoajan tulee osoittaa tarjouksessaan pisteytysperusteiden täyttyminen.

Valittajien muodostaman yhteenliittymän tekemä tarjous olisi ollut kokonaistaloudellisesti edullisin, jos tarjoukset olisi pisteytetty siten kuin tarjouspyyntöasiakirjoissa oli ilmoitettu.

Vastine

Vaatimukset

Hankintayksikkö on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajat korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.146 eurolla.

Perusteet

Hankinnassa on noudatettu hankintasäännöksiä ja tarjoajia on kohdeltu tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Tarjousten vertailu ja pisteytys on perustunut tarjouspyynnössä esitettyihin vertailuperusteisiin ja painoarvoihin. Hankintapäätöksessä on pisteiden lisäksi kommentein selvitetty, mihin tarjouksille annetut pistemäärät ovat perustuneet.

Tarjottujen tuotteiden vastaavuus tarjouspyyntöön on pisteytetty siten, että pisteitä on annettu asteikolla 0–10 sen mukaisesti, miten hyvin kriteeri on täyttynyt. Voittaneelle tarjoajalle on annettu tältä osin kuusi pistettä, koska sen tarjous on laadittu ilman ehtoja tarjouskaavakkeelle, jossa on nimenomaisesti pyydetty tarjouspyynnön mukaista kokonaishintaa, ja koska voittanut tarjoaja on täyttänyt yksikköhintaluettelon. Koska voittaneen tarjoajan tarjouksessa ei ole ollut erillistä mainintaa tuotteiden vastaavuudesta tarjouspyyntöön, siltä on vähennetty neljä pistettä.

Vastaselitys

Valittajat ovat esittäneet, että hankintayksikön vastineessaan esittämä mahdollisuus antaa tarjoajalle pisteitä esimerkiksi siitä, että tarjouksessa ei ole annettu tarjouspyynnön vastaisia ehtoja, on hankintalain vastainen ja niitä tarjoajia syrjivä, jotka ovat antaneet tarjouksensa tarjouspyynnön mukaisesti.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oikeusohjeet

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun ohella tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden tärkeysjärjestys.

Hankintalain 72 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi. Palveluhankinnoissa tai rakennusurakoissa, joissa palvelun tarjoamisesta tai rakennustyöstä vastaavien henkilöiden asiantuntemuksella, ammattitaidolla tai pätevyydellä on erityinen merkitys, vertailuperusteina voidaan käyttää myös hankinnan toteuttamisessa tarvittavaa tarjoajien soveltuvuuden vähimmäisvaatimukset ylittävää laadunhallintaa, pätevyyttä, kokemusta ja ammattitaitoa. Pykälän 2 momentin mukaan käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta myös arvioinnissa käytettävät vertailuperusteet on ilmoitettava tärkeysjärjestyksessä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Vertailuperusteiden asettamisessa voidaan noudattaa soveltuvin osin myös, mitä lain 62 §:ssä säädetään.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa tarjousten valinta- ja vertailuperusteiden asettamisessa ja soveltamisessa, kunhan menettely on tarjoajien kannalta tasapuolista ja syrjimätöntä. Kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteina on käytettävä kuitenkin sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan selvittää, mikä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin. Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 116) on lain 72 §:n osalta todettu, että tarjousten valinnassa käytettävien vertailuperusteiden tulee pääsääntöisesti liittyä hankinnan kohteeseen. Siten vastaavasti kuin EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa, ehdokkaiden tai tarjoajien soveltuvuuteen liittyviä tekijöitä ei tule käyttää tarjousten arvioinnissa.

Tarjouspyynnön arviointi

Hankinnan kohteena on ollut eläintilojen laajennus ja asuntolasaneeraus. Tarjouspyynnön liitteenä olleessa urakkaohjelmassa on ilmoitettu, että tarjouksista hyväksytään rakennuttajalle kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioinnissa on ilmoitettu otettavan huomioon hinta 80 prosentin painoarvolla ja lisäksi tarjottujen materiaalien, tuotteiden, järjestelmien, kojeiden ja laitteiden vastaavuus tarjouspyyntöön 10 prosentin painoarvolla sekä urakoitsijan riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit urakan suorittamiseen 10 prosentin painoarvolla.

Tarjoajan on urakkaohjelman mukaan tullut ilmoittaa tarjouksessaan referenssit vastaavista kohteista viimeisen kolmen vuoden ajalta sekä liittää tarjoukseensa tilaajavastuulain edellyttämät asiakirjat. Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole asetettu tarjoajille nimenomaisia soveltuvuusvaatimuksia.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintamenettely etenee vaiheittain siten, että hankintayksikkö arvioi ensi vaiheessa tarjoajan soveltuvuuden eli sen, onko tarjoajalla tekniset, taloudelliset ja muut edellytykset hankinnan toteuttamiseksi. Tämän jälkeen arvioidaan tarjousten tarjouspyynnön mukaisuus, minkä jälkeen tehdään tarjousten vertailu niiden tarjoajien, joita ei ole suljettu tarjouskilpailusta, tekemien tarjouspyynnön mukaisten tarjousten kesken.

Hankintalain mukainen hankintamenettelyn vaiheittaisuus on otettava huomioon jo tarjouspyynnössä. Näin ollen tarjouksen hyväksymiselle asetettuja vähimmäisvaatimuksia ja niiden täyttymistä ei voida sellaisenaan käyttää tarjousten vertailuperusteina. Siten hankintayksikön menettely on ollut virheellistä siltä osin kuin se on käyttänyt tarjousten vertailuperusteena edellä sanotulla tavalla tarjottujen materiaalien, tuotteiden, järjestelmien, kojeiden ja laitteiden vastaavuutta tarjouspyyntöön.

Markkinaoikeus katsoo lisäksi, että vertailuperuste ”urakoitsijan riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit urakan suorittamiseen” on tarjouspyynnössä esitetyssä muodossaan liittynyt enemmän tarjoajan soveltuvuuden kuin tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiin, kun otetaan huomioon, että tarjoajan taloudellista tilannetta ja vakavaraisuutta sekä teknistä valmiutta, kapasiteettia ja laiteresursseja koskeva arviointi liittyy lähinnä tarjoajan edellytyksiin toteuttaa hankinta. Asiassa ei ole ilmennyt, että tarjousten vertailemisessa olisi mainitulta osin ollut hankintalain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kysymys hankinnan toteuttamisessa tarvittavan tarjoajien soveltuvuuden vähimmäisvaatimukset ylittävän laadunhallinnan, pätevyyden, kokemuksen ja ammattitaidon vertailemisesta.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole tarjouspyynnössään ottanut riittävällä tavalla huomioon hankintamenettelyn vaiheittaisuutta eikä tehnyt riittävää eroa niiden seikkojen välillä, joilla on merkitystä toisaalta tarjoajien soveltuvuuden arvioinnissa ja toisaalta tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailussa.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on siten harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Edellä todetut hankintamenettelyn virheet ja jäljempänä seuraamusten osalta lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista esitetyistä väitteistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintayksikkö ja Karirakenne Oy Rkl ovat allekirjoittaneet hankintaa koskevan sopimuksen. Hankintalain 95 §:n 1 momentista johtuen ainoana seuraamuksena hankintayksikön virheellisestä menettelystä voi siten tulla kysymykseen hyvitysmaksun määrääminen.

Hankintalain 94 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Valittajien tarjous on ollut hinnaltaan kolmanneksi halvin. Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä tulee edellä todetun mukaisesti arvioida sen perusteella, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä. Kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa virheetön hankintamenettely olisi merkinnyt sitä, että tarjouspyyntö olisi laadittu tarjousten vertailua koskevien seikkojen osalta virheettömästi. Asiassa ei voida luotettavasti todeta, miten tarjousten vertailuperusteet olisi virheettömässä menettelyssä asetettu ja mikä vaikutus sillä olisi ollut tarjousten sisältöön ja tarjousten vertailuun. Edellä lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita katsoa, että valittajilla olisi ollut hankintalain 94 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Valittajien hyvitysmaksuvaatimus on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolain-käyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hankintayksikön virheellinen menettely huomioon ottaen olisi asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta kohtuutonta, mikäli valittajat joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Vastaavasti hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän korvaamaan Rakennusliike Evälahti Oy:n ja Rakennusliike Evälahti Uusimaa Oy:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän vaatimuksen oikeuskäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Nina Korjus, Pasi Yli-Ikkelä ja Tomi Rantasaari.