MAO:399/12

ASIAN TAUSTA

Turun kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on pyytänyt EU-hankintailmoituksella tarjouksia kotihoidon asiakkaiden kauppapalveluista ajalle 1.5.2012–30.4.2014 ja mahdolliselle vuoden optiokaudelle.

Turun kaupungin peruspalvelulautakunta on 13.3.2012 tekemällään hankintapäätöksellä § 131 valinnut Kespro Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 720.000 euroa.

Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu eikä hankintapäätöstä muutoin pantu täytäntöön.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Servea Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 3.985,20 eurolla.

Perusteet

Tarjouspyyntö on ollut virheellinen. Kokonaistaloudellisen edullisuuden hintavertailuperusteen osatekijäksi on ilmoitettu tuotekorin hinta. Hankinnan kohteena ei ole ollut tuotekori, vaan kauppapalvelu, jonka ostajina ovat kotihoidon asiakkaina olevat yksittäiset vanhukset. Tuotekorin hinnalla ei ole hankintayksikölle taloudellista merkitystä eikä se liity hankinnan kohteeseen, minkä vuoksi sitä ei olisi tullut käyttää tarjousten vertailussa.

Tuotekorin hinta ja erikoistuotteiden määrä eivät ole objektiivisia eivätkä syrjimättömiä vertailuperusteita. Kyseiset osatekijät ovat suosineet voittanutta tarjoajaa, koska päivittäistavarakauppa on Suomessa keskittynyttä. Voittanut tarjoaja pystyy hallitsemaan kuljetus- ja keräilypalveluiden hankintaa rahoittamalla toimintaansa tuotteiden suuremmalla katteella. Menettely on verrattavissa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, vaikka voittanut tarjoaja ei sellaisessa asemassa olekaan. Lisäksi on mahdollista keinotella tuotekorissa olevien tuotteiden hinnalla antamalla tuotteelle alhainen hinta, koska tuotekorissa on vain satunnainen otanta asiakkaiden tilauksista.

Vastine

Turun kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta siltä osin kuin se koskee väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tai muita väitettyjä kilpailunrajoituksia ja muilta osin hylkää valituksen. Lisäksi hankintayksikkö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 2.160 eurolla korkoineen.

Hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti. Kokonaistaloudellista edullisuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon asianomaisen yleisön tarpeisiin liittyviä taloudellisia ja laadullisia perusteita sekä ympäristövaatimusten täyttämiseen liittyviä perusteita, jos tällaiset perusteet ovat mitattavissa ja liittyvät hankinnan kohteeseen. Samoin edellytyksin hankintayksikkö voi ottaa huomioon myös hankinnan kohteen käyttäjänä toimivan erityisen heikossa asemassa olevan väestönosan tarpeisiin liittyviä perusteita, jos tällaiset tekijät on määritelty teknisissä eritelmissä.

Tuotekorin hinta ei tuota välitöntä etua hankintayksikölle, mutta sillä on keskeinen liityntä hankinnan kohteeseen, se on mitattavissa ja sen vertailu vastaa kotihoidon asiakkaiden tarpeisiin. Asiakkaan maksamalla hinnalla on tälle merkitystä, vaikka sillä ei olekaan välitöntä taloudellista merkitystä hankintayksikölle. Välillinen taloudellinen vaikutus voi olla pidemmän aikavälin kielteisiä taloudellisia vaikutuksia poissulkevaa. Hankintayksikkö on menetellyt sosiaali- ja terveysministeriön suosittelemalla tavalla niin, etteivät kustannukset tarkoituksettomasti siirry palvelunkäyttäjälle.

Tarjoajat ovat tarjouksia laatiessaan tienneet, millä perusteilla tarjousten vertailu suoritetaan.

Kuultavan lausunto

Kespro Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausuntoa.

Vastaselitys

Hankintayksikkö on samaistanut laajaan yleisöön kohdistuvat ympäristövaikutukset ja rajattuun joukkoon kohdistuvan taloudellisen hyödyn.

Tuotekorissa on kyse taloudellisesta tekijästä, joka ei ole mitattavissa tuotemäärän vähäisyys huomioon ottaen. Tuotevalikoiman määrä on säännöllisesti 2.000–3.000 tuotetta. Tuotekori on pitänyt sisällään vain 45 perustuotetta ja 20 erikoistuotetta.

Hankintapäätös on suhteellisuusperiaatteen vastainen. Tuotekorin painoarvo on ollut 50 prosenttia, mutta vertailtujen tuotteiden osuus kaikista tuotteista vain muutamia prosentteja.

Teknisten eritelmien soveltaminen tuotekoriin vaikuttaa kyseenalaiselta. Tuotekorin tuotteiden osalta ei ole esitetty erittelyä tuotteiden ominaisuuksien osalta.

Tuotekorin hinta ei liity yhteiskunnallisiin vaatimuksiin eivätkä kotihoidon asiakkaat edusta erityisen heikossa asemassa olevaa väestönosaa. Perusteiden tulisi lisäksi olla määriteltyinä teknisissä eritelmissä, joten edellytykset tuotekorin hinnan käyttämiselle vertailuperusteena eivät täyty.

Vain 65 tuotteen hinnan perusteella ei voida osoittaa, että tuotekorin hinta tuottaisi välitöntä tai välillistä hyötyä kauppapalvelun asiakkaille.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on antamassaan lisävastineessa esittänyt, ettei tuotekorin sisältö ole satunnainen, vaan perustuu kaupungin kotihoidon pitkäaikaiseen kokemukseen siitä, mitä asiakkaat tyypillisesti tilaavat. Myös tuotteiden ominaisuudet on eritelty toisin kuin valittaja väittää.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Siltä osin kuin hankintayksikkö on vaatinut markkinaoikeutta jättämään valituksen tutkimatta kilpailunrajoituksia koskevien väitteiden osalta, markkinaoikeus toteaa, ettei nyt esillä olevassa valituksessa ole kysymys kilpailunrajoitusten tutkimisesta. Markkinaoikeus tutkii seuraavassa ainoastaan, onko hankintamenettely tapahtunut hankintasäännösten mukaisesti.

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintailmoitus

Hankintalain 68 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on ilmoitettava julkisesti muun ohella avoimella menettelyllä toteutettavasta hankinnasta. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ilmoitusten lähettämisessä käytettävistä viestintävälineistä, ilmoitusten sisällöstä, julkaisemisesta ja muista ilmoitusvelvollisuuteen liittyvistä seikoista.

Julkisista hankinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (hankinta-asetus) 4 §:n 1 momentin mukaan hankintalain 68 §:n 1 momentissa edellytetyt ilmoitukset on toimitettava julkaistaviksi internet-osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan hankintayksikön on tehtävä 1 momentissa tarkoitettu kansallinen hankintailmoitus muun ohella hankintalain 15 §:ssä säädettyjen kansallisten kynnysarvojen ylittävistä hankintalain liitteen B palveluhankinnoista. Pykälän 3 momentin mukaan muun ohella pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetuissa hankinnoissa tulee tehdä kansallinen hankintailmoitus myös, vaikka hankinnan ennakoitu arvo ylittää hankintalain 16 §:n mukaiset EU-kynnysarvot.

Hankinta-asetuksen 5 §:ssä säädetään kansallisen hankintailmoituksen sisällöstä. Pykälän 2 momentin mukaan kansallisessa hankintailmoituksessa hankintojen sisällön määrittelyssä on käytettävä yhteisestä hankintasanastosta (CPV) 5.11.2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2195/2002 (EYVL L 340, s. 1) vahvistettua viitenimikkeistöä 2-numerotason tarkkuudella.

Hankinta-asetuksen 7 §:n 1 momentissa puolestaan säädetään velvollisuudesta käyttää EU-vakiolomaketta ja CPV-viitenimikkeistöä EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Pykälän 2 momentin mukaan kansallista hankintailmoitusta käytetään kuitenkin 4 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa hankinnoissa, vaikka hankinnan arvo ylittää EU-kynnysarvot.

Hankinta-asetuksen 11 §:n 3 momentin mukaan hankintayksikön tulee toimittaa jälki-ilmoitus hankintalain liitteen B mukaisista toissijaisista palveluhankinnoista, kun hankinnan arvo ylittää EU-kynnysarvon.

Hankinta-asetuksen 7 §:n 2 momentin ja 4 §:n 2 ja 3 momentin perusteella kansallista hankintailmoitusta käytetään siten hankintalain liitteen B mukaisissa palveluhankinnoissa, vaikka hankinnan arvo ylittää EU-kynnysarvot.

Nyt esillä olevassa asiassa hankinnan kohteena ovat olleet kotihoidon asiakkaiden kauppapalvelut.

Hankinnasta on julkaistu EU-hankintailmoitus. Kysymyksessä olevan EU-hankintailmoituksen kohdassa II.1.5 on hankintaa kuvattu seuraavasti:

"Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi hankkii kauppapalveluita Turussa asuville kotihoidon asiakkaille. Asiakkaan saatavilla tulee olla monipuolinen valikoima ruoka- ja päivittäistarvikkeita. Palvelu on tarkoitettu kotihoidon osoittamille asiakkaille, jotka ikääntymisen, sairauden, vamman tai muun syyn vuoksi eivät ole kykeneviä hankkimaan välttämättömiä ruoka- ja muita päivittäistavaroita. Tilaaja ei sitoudu tiettyihin asiakas- tai toimitusmääriin, vaan toimitettavien kauppakassien määrä perustuu asiakkaiden tilauksiin. Kauppapalvelu sisältää ruokatilausten vastaanoton, tavaroiden keräilyn ja kuljetuksen asiakkaille tarvittaessa kaappiin, jääkaappiin tai pakastimeen saakka."

Hankintailmoituksen kohdassa II.1.6 on ilmoitettu hankinnan pääkohteeksi "tieliikennepalvelut" ja sen CPV-koodina 60100000-9.

Markkinaoikeus toteaa, että tieliikennepalvelut kuuluvat kuljetuspalveluiden (jätteenkuljetusta lukuun ottamatta) osastoon (60000000-8), joka kuuluu hankintalain liitteen A ensisijaisiin palveluihin ryhmässä 2 "maakuljetuspalvelut, myös panssariautopalvelut ja kuriiripalvelut, paitsi postinkuljetus".

Tarjouspyynnön liitteen 5 "Palvelunkuvaus" kohdassa "Kotiinkuljetusprosessi" on ilmoitettu muun ohella seuraavaa:

"Kauppakassien toimittaminen kotihoidon asiakkaille
* Kauppakassit toimitetaan sisälle asiakkaan asuntoon. Kauppakassia ei saa jättää asiakkaan ulko-oven taakse
* Asiakkaan halutessa tavarat pakataan kaappiin, jääkaappiin tai pakastimeen
* Mikäli asiakas ei ole kotona tai ei avaa ovea kassien saapumisaikaan, tulee kuljettajan ottaa puhelimitse yhteyttä välittömästi kotihoitoon
* Kotihoidolla pitää olla ajoreitin kuljettajan puhelinnumero käytettävissä
* Palveluntuottajan tulee tarvittaessa tilaajan pyynnöstä todentaa kauppakassin toimitustiedot.

Asiakkaan toimintakunnon huomiointi
* Asiakaskäynnin yhteydessä kuljettajan tulee huomioida asiakkaan toimintakyvyssä mahdollisesti tapahtuneet muutokset
* Jos asiakkaan toimintakyvyssä havaitaan selviä poikkeavuuksia normaalitilaan verrattuna, kuljettaja ottaa yhteyttä kotihoitoon puhelimitse (tarkemmat ohjeet annetaan sopimuksen teon yhteydessä)."

Markkinaoikeus katsoo, että palvelunkuvauksen perusteella palveluun sisältyy olennaisena osana sellaisia elementtejä, joiden johdosta palvelun on katsottava kuuluvan terveyspalveluiden ja sosiaalitoimen palveluiden osastoon (85000000-9). Markkinaoikeus toteaa, että tähän osastoon on lisätty elintarvikkeiden kotiinkuljetusta koskeva CPV-koodi (85312200-1) yhteisestä hankintasanastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2195/2002 sekä julkisista hankintamenettelyistä annettujen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta ja yhteisen hankintasanaston tarkistuksesta 28.11.2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 213/2008 (EUVL L 74, s. 1). Kyseinen CPV-koodi kuuluu terveyspalveluiden ja sosiaalitoimen palveluiden osastossa sosiaalityön ja siihen liittyvien palveluiden ryhmään (85300000-2), siinä sosiaalityön luokkaan (85310000-5), ja siinä puolestaan sosiaalityön avopalvelujen kategoriaan (85312000-9). Nämä CPV-koodit kuuluvat hankintalain liitteen B toissijaisiin palveluhankintoihin ryhmässä 25 "terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut".

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevan hankinnan kohteena olevat kotihoidon asiakkaiden kauppapalvelut kuuluvat hankintalain liitteen B mukaisten toissijaisten palveluhankintojen ryhmään 25 "terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut".

Hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo on saadun selvityksen perusteella ylittänyt hankintalain 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun EU-kynnysarvon. Näin ollen hankintaan tulevat hankintalain 21 §:n 2 ja 3 momentissa säädetyn mukaisesti sovellettaviksi hankintalain I, III ja IV osan sekä lain II osasta sanotuissa lainkohdissa mainitut säännökset.

Edellä todetuin tavoin hankintalain liitteen B mukaisissa toissijaisissa palveluhankinnoissa käytetään kansallista hankintailmoitusta hankinnan arvosta riippumatta. Ilmoitusvirheeksi ei kuitenkaan ole katsottava sitä, että hankintayksikkö julkaisee hankintasäännöksissä edellytettyä laajemman hankintailmoituksen. Hankintayksikkö ei siten nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti siltä osin kuin se on julkaissut liitteen B toissijaisesta palveluhankinnasta EU-hankintailmoituksen.

Hankintayksikön edellä mainitussa hankintailmoituksessaan käyttämä CPV-koodi on kuitenkin ollut harhaanjohtava, eikä se ole vastannut hankinnan kuvausta. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön menettely CPV-koodin ilmoittamisen osalta on ollut julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaista.

Ottaen huomioon, että kansallisessa hankintailmoituksessa hankinta-asetuksen nojalla riittäväksi katsottu CPV-koodin kahden numerotason tarkkuus on jo lähtökohtaisesti varsin epätäsmällinen ja yleinen, tarjoajien on käytännössä etsittävä kansallisia hankintailmoituksia tietokannoista myös muita kuin CPV-koodiin perustuvia hakutoimintoja käyttäen. Näin ollen harhaanjohtavan CPV-koodin käyttämisen nyt kysymyksessä olevassa kansallisessa hankintailmoituksessa ei voida katsoa tosiasiallisesti estäneen potentiaalisia tarjoajia osallistumasta tarjouskilpailuun. Markkinaoikeus toteaa vielä, että kysymyksessä oleva virhe ei ole myöskään vaikuttanut valittajan asemaan eikä valittajan tehokkaan oikeussuojan toteutumiseen.

Tarjouspyyntö ja vertailuperusteiden asettaminen

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun muassa hankinnan kohde noudattaen soveltuvin osin, mitä teknisistä eritelmistä lain 44 ja 45 §:ssä säädetään. Pykälän 3 momentin mukaan tarjouspyynnön laatimisessa voidaan noudattaa soveltuvin osin, mitä 7 luvussa säädetään.

Hankintalain 44 §:n 1 momentin mukaan hankinnan sisältöä kuvaavat tekniset eritelmät on esitettävä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Teknisten eritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun. Tekniset eritelmät eivät saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua julkisissa hankinnoissa. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tekniset eritelmät on laadittava sellaisten suorituskykyä tai toiminnallisia ominaisuuksia koskevien vaatimusten perusteella, jotka ovat riittävän täsmällisiä hankinnan kohteen määrittämiseen ja tarjouksen valintaan.

Hankintalain 72 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi. Pykälän 2 momentin mukaan vertailuperusteiden asettamisessa voidaan noudattaa soveltuvin osin myös, mitä 62 §:ssä säädetään.

Hankintalain 72 §:n 1 momentin esitöiden (HE 50/2006 vp s. 116) mukaan hankintayksikkö voi harkita kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioinnissa käytettävät vertailuperusteet, joiden on kuitenkin liityttävä hankinnan kohteeseen, oltava objektiivisia ja taloudellisesti merkityksellisiä. Vertailuperusteita koskevat edellytykset vastaavat siten EU-kynnysarvot ylittävien hankintojen vertailuperusteille asetettavia edellytyksiä.

Hankintalain 62 §:n 2 momentin mukaan hankintayksikkö voi kokonaistaloudellista edullisuutta arvioidessaan ottaa huomioon myös asianomaisen yleisön tarpeisiin liittyviä taloudellisia ja laadullisia perusteita sekä ympäristövaatimusten täyttymiseen liittyviä perusteita, jos tällaiset perusteet ovat mitattavissa ja liittyvät hankinnan kohteeseen. Samoin edellytyksin hankintayksikkö voi ottaa huomioon myös hankinnan kohteen käyttäjänä toimivan erityisen heikossa asemassa olevan väestönosan tarpeisiin liittyviä perusteita, jos tällaiset tekijät on määritelty teknisissä eritelmissä.

Hankintalain 62 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 50/2006 vp s. 105 ja 106) on muun ohella mainittu, että vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, oltava objektiivisia ja syrjimättömiä eivätkä ne saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta. Esitöissä on lisäksi todettu, viitaten Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön (asia C-513/99, Concordia Bus Finland, tuomio 17.9.2002, Kok., s. I-7213, 69 kohta), että jokaisen kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteen ei ole välttämättä tuotettava taloudellista etua hankintayksikölle, vaan myös sellaiset seikat, jotka eivät ole puhtaasti taloudellisia, voivat vaikuttaa tarjouksen edullisuuteen. Mainitussa oikeuskäytännössä on katsottu sallituksi ottaa huomioon esteettisiä ominaisuuksia sekä sellaisia ympäristönäkökohtia, jotka eivät tuota hankintayksikölle välitöntä taloudellista etua.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (asia C-448/01, EVN ja Wienstrom, tuomio 4.12.2003, Kok., s. I-14527) on tuotu esiin, että jokaisen niistä perusteista, joita hankintaviranomainen käyttää taloudellisesti edullisimman tarjouksen selvittämiseksi, ei olisi välttämättä oltava puhtaasti taloudellinen (tuomion 32 kohta). Mainitussa oikeuskäytännössä on hyväksytty se, että kun hankintaviranomainen julkista hankintaa ratkaistessaan päättää tehdä sopimuksen taloudellisesti edullisimman tarjouksen tekijän kanssa, se saa ottaa huomioon ympäristönäkökohtia, kunhan nämä näkökohdat liittyvät hankinnan kohteeseen, ne eivät anna hankintaviranomaiselle rajoittamatonta valinnan vapautta, ne on nimenomaisesti mainittu tarjouseritelmässä tai hankintailmoituksessa ja ne noudattavat kaikkia yhteisön oikeuden perusperiaatteita, erityisesti syrjintäkiellon periaatetta (em. asia EVN ja Wienstrom, tuomion 33 kohta).

Hankintalain 62 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 50/2006 vp s. 106 ja 107) on vielä todettu, että mainitun pykälän 2 ja 3 momentti perustuu julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY johdanto-osan 46 perustelukappaleen neljänteen kohtaan, jossa puolestaan on todettu seuraavaa:

"Tasavertaisen kohtelun takaamiseksi olisi tarjouksia voitava sopimuksen tekoperusteiden ansiosta vertailla ja arvioida puolueettomasti. Jos nämä edellytykset täyttyvät, taloudelliset ja laadulliset sopimuksentekoperusteet kuten myös ympäristövaatimusten täyttämiseen liittyvät perusteet voivat antaa hankintaviranomaiselle mahdollisuuden vastata asianomaisen yleisön tarpeisiin sellaisina kuin ne ilmoitetaan hankintasopimuksen teknisissä eritelmissä. Hankintaviranomainen voi samoin edellytyksin käyttää yhteiskunnallisten vaatimusten täyttämiseksi perusteita, jotka määritellään teknisissä eritelmissä ja jotka vastaavat sellaisen erityisen heikossa asemassa olevan väestönosan tarpeisiin, johon sopimuksen kohteena olevan rakennusurakan tai tavara- tai palveluhankinnan edunsaajat tai käyttäjät kuuluvat."

Esitöiden mukaan (HE 50/2006 vp s. 107) hankintayksiköllä on siten oikeus ottaa tarjousten arvioinnissa huomioon myös sellaisia hankinnan kohteeseen liittyviä laadullisia ja taloudellisia tekijöitä sekä ympäristöominaisuuksia, jotka eivät tuota välitöntä etua hankintayksikölle, mutta joilla voidaan vastata asianomaisen yleisön tarpeisiin. Tällaisten perusteiden on kuitenkin oltava mitattavia. Lisäksi on mahdollista käyttää myös sellaisia vertailuperusteita, jotka liittyvät yhteiskunnallisten vaatimusten täyttämiseen ja jotka määritellään teknisissä eritelmissä. Tällaisten perusteiden tulee liittyä direktiivin 2004/18 johdanto-osan edellä mainitun kohdan mukaisesti erityisen heikossa asemassa olevan väestönosan tarpeisiin, johon sopimuksen kohteena olevan rakennusurakan taikka tavara- tai palveluhankinnan edunsaajat ja käyttäjät kuuluvat.

Valittaja on esittänyt, että tarjouspyyntö on ollut virheellinen siltä osin kuin vertailuperusteen osatekijänä on käytetty tuotekorin hintaa ja vertailuperusteena erikoistuotteiden määrää.

Tarjouspyynnön kohdassa 11.4 "Tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailu ja tarjouksen valinta" on ilmoitettu tarjouksen valintaperusteeksi kokonaistaloudellinen edullisuus ja sen vertailuperusteiksi palvelun hinta 90 prosentin ja laatu, tarkoittaen erikoistuotteiden määrää, 10 prosentin painoarvolla. Hinnan osatekijöitä ovat olleet tuotekorin hinta 50 prosenttiyksikön ja kauppapalvelun hinta 40 prosenttiyksikön painoarvolla.

Tarjouspyynnön liitteenä 5 ollut palvelunkuvaus on sisältänyt yksityiskohtaiset tiedot palvelulle asetetuista ehdottomista vaatimuksista, tilausjärjestelmistä ja -käytännöistä, kotiinkuljetusprosessista, asiakaspalvelun laadusta, palvelua tuottavasta henkilöstöstä, tuotevalikoimasta, kuljetuskalustosta, omavalvonnasta, asiakaspalautteesta ja reklamoinnista sekä asiakastyytyväisyydestä.

Tarjouspyynnön liitteenä 2 olleessa hintaliitteessä on lueteltu 45 tuotetta ja 20 erikoistuotetta. Ensin mainittu ryhmä on sisältänyt elintarvikkeiden lisäksi päivittäistuotteita. Hintaliitteen taulukossa on kunkin tuotteen kohdalla esitetty tuote ja sitä koskevat yksikkötiedot. Joidenkin tuotteiden osalta tuotekuvausta on tarkennettu kertomalla, tuleeko kyseisen tuotteen olla muun ohella vähälaktoosinen, tuoretuote, pakaste, eines tai mikroateria taikka mihin käyttötarkoitukseen tuotteen tulee soveltua.

Tarjoajan on tullut täyttää taulukon yhteen sarakkeeseen vertailuhinta eli tuotteen arvonlisäverollinen tarjoushinta ja toiseen sarakkeeseen tuotteen arvonlisäverollinen yksikkökohtainen tarjoushinta. Tarjottu tuote on tullut yksilöidä taulukon kolmannessa sarakkeessa.

Erikoistuotteiden ryhmässä on lueteltu esimerkiksi kuulokojeen patteri, iltapäivälehti, sanaristikkolehti, tuoreet leivonnaiset, sukkahousut ja kukat. Erikoistuotteiden osalta on tullut ilmoittaa pelkästään, onko tuotetta saatavilla vai ei.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa sovellettavien kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden määrittämisessä. Hankintamenettelyn avoimuus ja tasapuolisuus edellyttävät kuitenkin sitä, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa. Kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteina tulee käyttää sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan selvittää, mikä tarjouksista on taloudellisesti edullisin. Vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja olla luonteeltaan syrjimättömiä. Vertailuperusteet eivät myöskään saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta vapautta tarjousten vertailun toteuttamisessa.

Hankintayksiköllä on oikeus ottaa tarjousten arvioinnissa huomioon sellaisia mitattavia hankinnan kohteeseen liittyviä laadullisia ja taloudellisia tekijöitä, jotka eivät tuota välitöntä taloudellista etua hankintayksikölle, mutta joilla voidaan vastata asianomaisen yleisön tarpeisiin. Samoin edellytyksin arvioinnissa voidaan käyttää teknisissä eritelmissä määriteltyjä sosiaalisia perusteita, joilla turvataan erityisen heikossa asemassa olevan väestönosan tarpeita.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa hankintayksikkö on käyttänyt hintaa koskevan vertailuperusteen osatekijänä tuotekorin hintaa. Hankinnan kohteena ovat olleet kotihoidon asiakkaiden kauppapalvelut niin, että palveluntoimittaja vastaanottaa tilaukset, kerää tavarat ja kuljettaa ne asiakkaan kotiin, mutta asiakas maksaa ostamansa tuotteet itse.

Markkinaoikeus katsoo, että tuotekorin rahamääräinen hinta on mitattavissa oleva tekijä, joka on liittynyt hankinnan kohteeseen, vaikka hankinnan kohteena eivät suoranaisesti olekaan olleet itse tuotteet.

Mitattavuuden kannalta nyt kysymyksessä olevassa asiassa merkitystä ei ole sillä, että tuotekorin hinta ei ole sisältänyt kuin osan tuotevalikoiman tuotteista ottaen huomioon sen, että tarjouspyynnön liitteenä 2 olleessa hintaliitteessä mainittujen 45 tuotteen ja 20 erikoistuotteen voidaan arvioida olevan luonteeltaan sellaisia tuotteita, joita kotihoidon asiakkaat tyypillisesti hankkivat.

Tuotekorin hinnan vertailuperusteen osatekijänä on osaltaan katsottava estäneen sen, että tarjoajat olisivat tarjonneet palvelua huomattavan alhaisella hinnalla verrattuna siihen, mitä kotihoidon asiakkailta veloitetaan ostoksista. Tuotekorin hinnalla on paitsi vastattu asianomaisen yleisön eli kotihoidon asiakkaiden tarpeisiin samalla myös turvattu kyseisiä tarpeita. Tarjouspyynnön mukaan kotihoidon asiakkaita ovat muiden ohella ikääntyneet, sairaat tai vammaiset, joiden on hankintasäännösten tarkoittamassa merkityksessä katsottava kuuluvan erityisen heikossa asemassa olevaan väestönosaan.

Tuotekorin hinnan käyttäminen vertailuperusteen osatekijänä on tarjouspyynnön perusteella ollut kaikkien tarjoajien tiedossa. Kyseisen osatekijän ei ole myöskään katsottava antaneen hankintayksikölle rajoittamatonta vapautta tarjousten vertailussa.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi katsottava tuotekorin hintaa tai erikoistuotteiden määrää koskevien vertailuperusteiden osatekijöiden olevan syrjiviä.

Edellä todetun mukaisesti tuotekorin hinnan painoarvo on ollut 50 ja kauppapalvelun hinnan painoarvo 40 prosenttiyksikköä. Vaikka tuotteiden hintaa onkin painotettu hieman varsinaisen hankittavan palvelun hintaa enemmän ja tuotekoriin valitut tuotteet ovat koskeneet vain osaa koko valikoiman tuotteista, ei asiassa kuitenkaan ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella hankintayksikön asettamien vaatimusten olisi tältä osin katsottava olevan epäsuhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden ja siten suhteellisuusperiaatteen vastaisia.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei Turun kaupunki ole menetellyt hankinnassaan sillä tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, että asiassa tulisi harkittavaksi hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määrääminen. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolain-käyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Servea Oy:n korvaamaan Turun kaupungin oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Nina Korjus, Olli Wikberg ja Tomi Rantasaari.

HUOMAA:

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 5.5.2014 taltionumero 1470.