MAO:511/12

ASIAN TAUSTA

Vantaan kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 22.11.2011 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta lasikatosten huoltoa ja puhtaanapitoa koskevasta hankinnasta ajalle 1.1.2012–31.12.2013.

Vantaan kaupungin maankäytön ja ympäristön toimialan kunnossapitopäällikkö on 9.12.2011 tekemällään hankintapäätöksellä § 36 valinnut JCDecaux Finland Oy:n tarjouksen.

Vantaan kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunta on 2.4.2012 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä § 22 hylännyt Clear Channel Suomi Oy:n hankintaoikaisuvaatimuksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo ei hankintailmoituksen mukaan ole ylittänyt julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 15 §:n mukaista kynnysarvoa. Vantaan kaupunki on ilmoittanut, että hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton arvo on ollut nolla euroa, koska yritykset tarjoavat palvelua veloituksetta.

Vantaan kaupunki on antanut markkinaoikeudelle kirjallisen sitoumuksen olla panematta hankintapäätöstä täytäntöön niin kauan kuin asia on markkinaoikeudessa vireillä.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Clear Channel Suomi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä tekemästä hankintasopimusta tai muullakaan tavalla jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksun. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikn korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 8.480 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se on julkaissut hankinnasta vain kansallisen hankintailmoituksen ja ilmoittanut, ettei hankinnan ennakoitu arvo ylitä hankintalain 15 §:n mukaista kansallista kynnysarvoa.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ylittänyt paitsi kansallisen kynnysarvon niin myös hankintalain 16 §:n mukaisen EU-kynnysarvon. Asia ilmenee selvästi jo tarkasteltaessa hankintayksikön saamia tarjouksia, sillä erään tarjoajan tarjouksen arvo on ollut kahden vuoden sopimuskaudelle noin 288.000 euroa ilman lisätöitä. Lisäksi pysäkkikatosten mainostilan myyntituotot ovat listahinnoilla 500.000–1.000.000 euroa kahden vuoden sopimuskaudella. Hankinnan ennakoitua arvoa ei tee nollaksi se, että joillakin palveluntarjoajilla on mahdollisuus vähentää hankintayksikölle itselleen aiheutuvia kustannuksia mainostamisesta saatavilla tuloilla.

Hankinnassa on ollut kysymys korjaus- ja huoltopalveluita koskevasta hankinnasta tai pikemminkin tällaisia palveluita koskevasta hankintalain 5 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta käyttöoikeussopimuksesta, jossa vastike muodostuu toisaalta hankintayksiköltä saatavasta vastikkeesta ja toisaalta oikeudesta hyödyntää palvelua. Kun otetaan huomioon hankinnan kohde ja sopimuskauden pituus, hankintayksikkö ei ole voinut perustellusti lähteä siitä, että hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo jäisi alle kansallisen kynnysarvon.

Hankintasäännöksiä ei voida kiertää siten, että vastikkeena on jokin muu seikka kuin suora rahallinen korvaus palveluntarjoajalle. Tässä tapauksessa hankinnan vastikkeena on ollut palveluntarjoajalle myönnetty rahallisesti mitattava erityisoikeus hyödyntää ja myydä pysäkkikatosten mainostilaa ja periä siitä maksuja kolmansilta. Koska hankintayksikkö ei tässä tapauksessa peri mainospaikoista vuokraa voittaneelta tarjoajalta, kysymyksessä on konsessiosopimus, johon liittyy hankintalain mukainen kilpailuttamisvelvollisuus.

Tarjouksen valintaperusteena on hankintailmoituksen ja tarjouspyynnön mukaan ollut halvin hinta. Tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että katosten korjaustöissä tarvittavat materiaalit maksaa hankintayksikkö. Tarjouspyynnön mukaan palvelusta on siis ollut tarkoitus maksaa palveluntuottajalle korvaus, joka sisältää myös korvauksen korjaustöissä tarvittavista materiaalikuluista.

Sekä valittaja että voittanut tarjoaja ovat tehneet hankintayksikölle tarjouksen, jonka mukaan ne hoitavat tarjouspyynnössä tarkoitetut työt nollan euron hinnalla. Voittanut tarjoaja on tämän lisäksi sisällyttänyt tarjoukseensa ehdon, jonka mukaan sopimuskaudella korjaustöissä käytettävät materiaalit sisältyvät tarjouksen hintaan veloituksetta. Kysymyksessä on ollut tarjouspyynnön vastainen ehto.

Hankintayksikkö on ilmoittanut voittaneen tarjoajan tarjouksen valinnan perusteeksi sen, että myös korjaustöissä käytettävät materiaalit ovat sisältyneet tarjoukseen veloituksetta. Hankintayksikkö on näin menetellessään tehnyt tarjouksen valinnan muulla kuin hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä ilmoitetulla perusteella, mikä on hankintasäännösten vastaista. Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti myös siltä osin kuin se on valinnut tarjouspyynnön vastaisen tarjouksen.

Valittaja ei ole saanut hankintayksiköltä missään vaiheessa muutoksenhakuosoitusta markkinaoikeuteen. Valittajalle virheellisestä muutoksenhakuohjauksesta aiheutuneet lisäkustannukset tulee ottaa huomioon oikeudenkäyntikulukorvausta määrättäessä.

Vastine

Vaatimukset

Vantaan kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen. Lisäksi Vantaan kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.200 eurolla viivästys-korkoineen.

Perusteet

Markkinaoikeuden tulee jättää valitus tutkimatta, koska kysymyksessä olevan hankinnan kokonaisarvo on alittanut kansallisen 30.000 euron kynnysarvon. Hankintalaki ei siten sovellu nyt kysymyksessä olevaan hankintaan, eikä markkinaoikeudella ole toimivaltaa tutkia asiaa.

Nyt kysymyksessä olevalle hankinnalle ei ole määriteltävissä euromääräistä arvoa, koska yritykset tarjoavat hankinnan kohteena olevaa palvelua veloituksetta. Hankintayksikkö on käyttänyt hankinnan arvon määrittämisessä kolmen aikaisemman sopimuskauden arvoa, joka on ollut kaikkina aiempina sopimuskausina nolla euroa. Hankinnan arvon määrittämisessä ei ole voitu ottaa huomioon hankintayksikön korjaustöistä maksamia materiaalikustannuksia, koska aiemman toimittajan veloitukset korjauskustannuksista ovat nekin olleet edellisinä sopimuskausina nolla euroa. Aiempiin sopimuskausiin perustuva arvio on ollut hankintayksikön näkemyksen mukaan ainoa oikea ja myös paras mahdollinen hankinnan kokonaisarvosta saatavissa oleva arvio. Muihin lähtökohtiin perustuvat arviot olisivat olleet täysin hypoteettisia ja ne perustuisivat pelkkiin arvailuihin.

Hankintayksikkö on alun perin tehnyt tarjousten vertailun tarjouspyynnössä ilmoitetulla perusteella, joka on ollut halvin hinta. Tarjouspyynnön mukainen valintaperuste on kuitenkin johtanut tasatilanteeseen kahden tarjoajan välillä, sillä sekä valittajan että voittaneen tarjoajan ilmoittama vertailuhinta on ollut nolla euroa. Tällaisissa tilanteissa hankintayksiköllä on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti harkintavaltaa sen suhteen, millä perusteella tarjouskilpailun voittaja valitaan. Hankintayksikkö on pitänyt voittaneen tarjoajan sopimusehtoja parempina kuin valittajan, koska voittaneen tarjoajan tarjouksen mukaan korjaustöissä käytettäviä materiaaleja ei veloiteta, ja päätynyt tämän vuoksi valitsemaan kyseisen tarjouksen. Voittaneen tarjoajan tarjous ei ole ollut tarjouspyynnön vastainen.

Kuultavan lausunto

JCDecaux Finland Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausuntoa.

Vastaselitys

Clear Channel Suomi Oy on esittänyt, että käyttöoikeussopimusten ennakoidun arvon määrittämisessä tulee aina ottaa huomioon kaikki palvelun tuottamiseen liittyvät kustannukset riippumatta siitä, kuka kustannukset maksaa. Hankinnan vastikkeellisuuden käsitettä on oikeuskäytännössä tulkittu laajasti. Merkitystä on annettu erityisesti sille, onko sopimuksella katsottava olevan tarjoajalle taloudellista arvoa. Kysymyksessä olevassa hankinnassa tarjoajalle on myönnetty pysäkkikatoksiin liittyvän mainostamisoikeuden muodossa taloudellisesti mitattavissa oleva hyöty.

Koska voittaneen tarjoajan tarjous on ollut tarjouspyynnön vastainen, asiassa ei ole ollut hankintayksikön väittämää tasatilannetta, joka olisi voitu ratkaista hankintayksikön vastineessaan kuvaamalla tavalla. Tarjouspyynnön ehdoista poikkeaminen ei ole hinnoittelua, kuten hankintayksikkö on pyrkinyt asian esittämään. Ottaessaan tarjouksen valinnassa hintalomakkeella ilmoitettujen hintojen lisäksi huomioon tarjouspyyntöön perustumattoman ja sen ehtojen vastaisen seikan, hankintayksikkö on paitsi valinnut tarjouspyynnön vastaisen tarjouksen, myös ratkaissut tarjouksen valinnan tarjouspyynnöstä ilmenemättömällä perusteella. Jos hankintayksikkö olisi halunnut mahdollistaa materiaalikustannuksiin liittyvistä ehdoista poikkeamisen, sen olisi tullut erikseen määritellä tämä vaihtoehtoiseksi tarjoukseksi asiassa. Tässä tapauksessa vaihtoehdot on hankintailmoituksessa kuitenkin nimenomaisesti kielletty.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Valituksen tutkiminen

Vantaan kaupunki on esittänyt, että markkinaoikeudella ei ole toimivaltaa tutkia kysymyksessä olevaa asiaa, ja vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tämän vuoksi tutkimatta.

Oikeusohjeet

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin hankintalaissa säädetään. Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan hankintalailla on pantu täytäntöön julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114).

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on muun muassa käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet.

Hankintalain 5 §:n 1 kohdan mukaan hankintasopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan. Hankintalain esitöiden (HE 50/2006 vp s. 50) mukaan hankintasopimuksella tulee olla taloudellista arvoa. Taloudellista arvoa voidaan katsoa olevan sopimuksella, josta maksetaan rahallinen korvaus tai joka oikeuttaa tarjoajan muuhun hankintayksikön myöntämään taloudelliseen hyötyyn.

Hankintalain 5 §:n 4 kohdassa on määritelty palveluhankintasopimus, jolla säännöksen mukaan tarkoitetaan muuta kuin julkista rakennusurakkaa tai julkista tavarahankintaa koskevaa sopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen.

Hankintalain 5 §:n 6 kohdassa on puolestaan määritelty palveluja koskeva käyttöoikeussopimus, jolla tarkoitetaan muuten samanlaista sopimusta kuin palveluhankintasopimus, mutta palvelujen vastikkeena on joko oikeus hyödyntää palvelua tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä. Säännöksen esitöiden (HE 50/2006 vp s. 51) mukaan käyttöoikeussopimuksen vastikkeena voi olla esimerkiksi oikeus periä maksuja palveluja käyttäviltä asiakkailta. Palveluja koskevan käyttöoikeussopimuksen määritelmä vastaa direktiivin 2004/18 1 artiklan 4 kohdassa olevaa määritelmää.

Hankintalain 21 §:n 2 momentin mukaan palveluja koskeviin käyttöoikeussopimuksiin tulevat sovellettaviksi hankintalain I, III ja IV osan säännösten lisäksi kyseisessä lainkohdassa mainitut hankintalain II osan säännökset.

Hankintalain 15 §:n 1 kohdan mukainen palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten kynnysarvo on 30.000 euroa.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on esitetty tulkintaperiaatteet sen arvioimiseksi, onko sopimus luokiteltava palveluja koskevaksi käyttöoikeussopimukseksi eli palvelukonsessioksi vai julkisia palveluja koskevaksi hankintasopimukseksi, ja todettu, että tätä kysymystä on arvioitava yksinomaan unionin oikeuden kannalta (ks. asia C-348/10, Norma-A ja Dekom, tuomio 10.11.2011, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapaus-kokoelmassa).

Direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a ja d alakohdassa ja 4 kohdassa olevista julkisia palveluja koskevien hankintasopimusten ja palvelukonsession määritelmistä ilmenee, että palveluja koskevien hankintasopimusten ja palvelukonsession välinen ero on palvelujen tarjoamisesta saatavassa vastikkeessa. Palveluja koskeva hankintasopimus sisältää vastikkeen, jonka hankintaviranomainen maksaa suoraan palvelujen tarjoajalle, kun taas palvelukonsessiossa palvelujen tarjoamisen vastikkeena on joko palvelun hyödyntämisoikeus yksinään tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä (ks. asia C-274/09, Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler, tuomio 10.3.2011, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja vastaavasti em. asia Norma-A ja Dekom, tuomion 41 kohta).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että sillä, ettei hankintaviranomainen maksa korvausta suoraan sopimuskumppanille vaan tällä on oikeus saada korvaus kolmansilta, täytetään direktiivin 2004/18 1 artiklan 4 kohdassa säädetty vastiketta koskeva edellytys (ks. em. asia Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler, tuomion 25 kohta ja vastaavasti em. asia Norma-A ja Dekom, tuomion 42 kohta).

Vaikka korvaustapa onkin yksi ratkaisevista tekijöistä palvelukonsessioksi luokittelun näkökulmasta, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että palvelukonsessio edellyttää sitä, että konsessionsaaja ottaa kantaakseen kyseisten palvelujen hyödyntämiseen liittyvän riskin. Jos palvelutoimintaan liittyvää riskiä ei siirretä palvelun tarjoajalle, kyseinen toimenpide on julkisia palveluja koskeva hankintasopimus eikä palvelukonsessio (ks. em. asia Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler, tuomion 26 kohta ja vastaavasti em. asia Norma-A ja Dekom, tuomion 44 kohta).

Tästä syystä on tutkittava, ottaako palvelun tarjoaja kantaakseen palvelun hyödyntämiseen liittyvän riskin. Vaikka riski voi tosin jo alun alkaen olla hyvin vähäinen esimerkiksi palvelun organisointiin sovellettavien julkisoikeudellisten yksityiskohtaisten sääntöjen vuoksi, palvelukonsession olemassaolon toteamiseksi on tarpeen, että hankintaviranomainen siirtää tähän toimintaan liittyvän oman riskinsä täysimääräisesti tai ainakin pääosin konsessionsaajalle (ks. em. asia Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler, tuomion 29 kohta ja vastaavasti em. asia Norma-A ja Dekom, tuomion 45 ja 50 kohta). Kun palvelujen tarjoaja saa korvausta yksinomaan kolmansilta, jo se, että hankintaviranomainen siirtää ”hyvin vähäisen” liiketoiminnallisen riskin, riittää siihen, että palvelukonsession voidaan todeta olevan olemassa (ks. em. asia Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler, tuomion 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hyödyntämiseen liittyvä riski on ymmärrettävä riskinä altistua markkinoiden epävarmuustekijöille ja se voi ilmetä muiden toimijoiden kilpailusta aiheutuvana riskinä, riskinä, joka aiheutuu siitä, etteivät palvelujen kysyntä ja tarjonta vastaa toisiaan, riskinä, joka aiheutuu siitä, että ne, joiden on maksettava hinta tarjotuista palveluista, ovat maksukyvyttömiä, riskinä, joka aiheutuu siitä, ettei tuloilla saada kokonaan katetuiksi toimintakustannuksia, tai vielä palvelun puutteellisuudesta aiheutuvaan vahinkoon perustuvasta vastuusta aiheutuvana riskinä (ks. em. asia Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler, tuomion 37 kohta ja vastaavasti em. asia Norma-A ja Dekom, tuomion 48 kohta).

Valituksen tutkimisedellytyksiä koskevat johtopäätökset

Markkinaoikeuden on edellä esitettyjen oikeusohjeiden valossa ensin arvioitava, sovelletaanko nyt esillä olevaan asiaan hankintalakia.

Vantaan kaupungin julkaisemassa kansallisessa hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä on pyydetty tarjouksia noin 150 pysäkkikatoksen huollosta ja puhtaanapidosta kahden vuoden sopimuskaudelle. Tarjous on tullut antaa tarjouspyynnön liitteenä olleella tarjouslomakkeella, jossa on tullut muun ohella ilmoittaa katosten hoidon ja puhtaanapidon arvonlisäverottomat hinnat vuosille 2012 ja 2013 muodossa euroa/katos/kuukausi.

Tarjouspyynnön kohdassa ”Palvelun tuottajan suoritusvelvollisuus” on ilmoitettu, että työ sisältää katosten huollon ja puhtaanapidon liitteen 2 mukaisesti. Mainitusta liitteestä ilmenee muun ohella, että palveluntuottajan tulee sitoutua huoltamaan ja pitämään puhtaana sopimuksen mukaiset katokset niin, että ne ovat sopimusaikana hyväkuntoisia ja siistejä. Tarjouspyynnön kohdassa ”Palvelun tuottajan suoritusvelvollisuus” on lisäksi ilmoitettu, että tarjousta annettaessa tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:

– katoksiin asennetaan valaistu mainoslaatikko, joka on käytettävissä mainostamiseen korvauksena huoltotöistä
– roskakorit tyhjennetään ja ylläpidetään kaupungin toimesta
– korjaustyössä käytettävät materiaalit laskutetaan omakustannushinnalla lisättynä 12 prosentin yleiskustannuslisällä.

Tarjouspyynnön kohdassa ”Korvauksen maksaminen” on muun ohella ilmoitettu, että korvaus palveluntuottajalle suoritetaan tarjouksen mukaisesti katoskohtaisesti euroa/kappale/kuukausi ja että samaan laskuun liitetään korjaustöissä käytettyjen materiaalien kustannukset.

Tarjouspyyntö on edellä esitetyllä tavalla antanut palveluntuottajalle oikeuden periä Vantaan kaupungilta vastiketta palveluntuottajan kaupungille suorittamista pysäkkikatosten huolto- ja puhtaanapitopalveluista. Lisäksi palveluntuottaja on tarjouspyynnön mukaan voinut periä kaupungille tuottamistaan palveluista vastiketta myös kolmansilta tahoilta korvauksena niiden pysäkkikatoksista saamasta mainostilasta. Markkinaoikeus katsoo, että palveluntuottaja ottaa mainitussa tilanteessa myös kantaakseen palvelun hyödyntämiseen liittyvän riskin.

Vantaan kaupungin pysäkkikatosten huoltoa ja puhtaanapitoa koskevassa hankinnassa on edellä lausuttu huomioon ottaen ollut kysymys hankintalain 5 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta palveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksesta, jossa kaupungille tuotettujen huolto- ja puhtaanapitopalvelujen vastikkeena on kyseisten palvelujen hyödyntämisoikeus tai tällainen oikeus ja kaupungilta palveluista saatava maksu yhdessä. Kysymyksessä olevan palveluja koskevan käyttöoikeussopimuksen sopijapuolen valintaan sovelletaan näin ollen hankintalakia.

Asiassa on valituksen tutkimisedellytysten kannalta vielä merkityksellistä, onko kysymyksessä olevan palveluja koskevan käyttöoikeussopimuksen ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo ylittänyt kansallisen kynnysarvon, joka on 30.000 euroa.

Vantaan kaupunki on saanut kolme tarjousta, joista sekä valittajan että voittaneen tarjoajan tarjoukset ovat olleet arvoltaan nolla euroa. Kolmas tarjoaja on ilmoittanut tarjouksessaan palvelun kuukausihinnaksi 80 euroa/katos, mikä kahden vuoden sopimuskaudella ja 150 katoksen perusteella laskettuna merkitsee tarjoukselle noin 288.000 euron kokonaishintaa ilman lisätöitä.

Kysymyksessä olevan pysäkkikatosten huolto- ja puhtaanapitopalveluja koskevan käyttöoikeussopimuksen ennakoidun arvonlisäverottoman kokonaisarvon laskemisessa on otettava huomioon palveluntuottajan pysäkkikatosten mainoskäytöstä saamat tulot. Kun otetaan huomioon pysäkkikatosten lukumäärä, sopimuskauden pituus ja asiassa mainostulojen määrästä saatu selvitys, markkinaoikeus katsoo, ettei Vantaan kaupunki ole nyt kysymyksessä olevan hankintamenettelyn aloittaessaan voinut perustellusti lähteä siitä, että hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo alittaisi asiassa sovellettavan hankintalain 15 §:n 1 kohdan mukaisen palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten kynnysarvon 30.000 euroa. Valitus on näin ollen tutkittava.

Pääasiaratkaisun perustelut

Valittaja on esittänyt, että voittaneen tarjoajan tarjouksessa ollut ilmoitus, jonka mukaan se tarjoaa korjaustöissä käytettävät materiaalit sopimuskaudelle veloituksetta, on ollut tarjouspyynnön vastainen. Lisäksi valittaja on esittänyt, että hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti valitessaan voittaneen tarjoajan tarjouksen muulla kuin hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä ilmoitetulla perusteella.

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 2 §:n 1 momentista ilmenevä tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimus voi toteutua ainoastaan, jos tarjoukset ovat keskenään yhteismitallisia ja vertailukelpoisia. Tämän vuoksi hankintayksikkö on velvollinen sulkemaan tarjouskilpailusta tarjouspyyntöä vastaamattoman tarjouksen silloin, kun tarjouksen puutteellisuus tai tarjouspyynnön vastaisuus vaarantaa tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun tarjousvertailussa.

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintalain 72 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin.

Tarjouksen valintaperusteena on hankintailmoituksen ja tarjouspyynnön mukaan ollut halvin hinta. Tarjous on edellä todetun mukaisesti tullut antaa tarjouspyynnön liitteenä olleella tarjouslomakkeella, jossa on tullut ilmoittaa katosten hoidon ja puhtaanapidon hinnat vuosille 2012 ja 2013 muodossa euroa/katos/kuukausi, edellä mainituista hinnoista yhteenlaskun avulla muodostettava vertailuhinta sekä lisätyöhinta (mies ja pakettiauto) muodossa euroa/tunti mahdollisia lisätöitä varten. Hinnat on tullut ilmoittaa arvonlisäverottomina.

Tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että tarjousta annettaessa on otettava huomioon, että korjaustyössä käytettävät materiaalit laskutetaan omakustannushinnalla lisättynä 12 prosentin yleiskustannuslisällä. Tarjouspyynnön lähtökohtana on siten ollut, että hankintayksikkö maksaa katosten korjaustöissä käytettävistä materiaaleista palveluntuottajalle korvauksen.

Hankintayksikkö on tässä tapauksessa saanut sekä valittajalta että voittaneelta tarjoajalta tarjouksen, jonka vertailuhinta on ollut nolla euroa. Myös tarjouksessa ilmoitettu lisätyöhinta on ollut kummankin tarjoajan kohdalla nolla euroa. Mainitut tarjoukset ovat eronneet toisistaan korjaustöissä käytettävien materiaalien laskutuksen osalta. Valittaja ei ole ilmoittanut tarjouksessaan tältä osin mitään, kun taas voittanut tarjoaja on ilmoittanut, että korjaustyössä käytettävät materiaalit sisältyvät sen tarjoukseen veloituksetta.

Hankintayksikön tulee tehdä tarjousten vertailu etukäteen ilmoitettujen seikkojen perusteella ja tarjoajia kohtaan tasapuolisesti. Näin ollen tarjouksen valinta on kysymyksessä olevassa hankintamenettelyssä tullut tarjouspyynnön mukaan tehdä halvimman tarjouksissa ilmoitetun vertailuhinnan perusteella. Tämä olisi edellä todetut hintatiedot huomioon ottaen tarkoittanut, että valittaja olisi voittanut tarjouskilpailun esimerkiksi vertailuhinnaltaan -1 euron tarjouksella riippumatta siitä, ett JCDecaux Finland Oy oli sisällyttänyt tarjoukseensa edellä mainitun ilmoituksen, jonka mukaan korjaustyössä käytettävät materiaalit sisältyvät sen tarjoukseen veloituksetta.

Markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyyntö on ollut hankinnan kohteen määrittelemisen osalta riittävän täsmällinen ja tuottanut yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Tämän huomioon ottaen, ja kun tarjouksen valinnan on tarjouspyynnön mukaan tullut perustua tarjoajien katosten hoidon ja puhtaanapidon osalta tarjouslomakkeessa ilmoittamiin hintatietoihin, markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan ja voittaneen tarjoajan antamien tarjousten tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu tarjousvertailussa ole tässä tapauksessa valittajan esittämästä syystä vaarantunut eikä hankintayksikkö ole ollut velvollinen sulkemaan voittaneen tarjoajan tarjousta tarjouspyynnön vastaisena tarjousten vertailusta.

Valittajan ja voittaneen tarjoajan tarjoukset ovat olleet sekä tarjouslomakkeessa ilmoitetun vertailuhinnan että lisätyöhinnan osalta yhtä hyviä. Voittaneen tarjoajan tarjouksen valinta on hankintapäätöksen mukaan perustunut siihen, että tarjouksessa on ilmoitettu myös sopimuskaudella korjaustöissä käytettävien materiaalien sisältyvän tarjoukseen veloituksetta.

Hankintalaki ei sisällä säännöksiä menettelystä tilanteessa, jossa tarjousvertailu päättyy tarjouspyynnössä ilmoitetun valintaperusteen osalta tasatilanteeseen. Hankintayksikön menettelyä on tällaisessa tilanteessa arvioitava hankintalain 2 §:n 1 momentissa asetetun hankintamenettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimuksen näkökulmasta. Hankintayksiköllä on siten harkintavaltaa sen suhteen, millä perusteella se valitsee tarjouskilpailun voittajan, kunhan valinta tapahtuu tarjoajien kannalta tasapuolisesti ja syrjimättömästi.

Tarjouksen valintaperusteena on hankintailmoituksen ja tarjouspyynnön mukaan ollut halvin hinta. Tähän nähden ja edellä kysymyksessä olevasta hankintamenettelystä lausutut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikön voida todeta menetelleen valittajaa syrjivästi, kun se on puheena olevassa tilanteessa valinnut voittaneen tarjoajan tarjouksen.

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolain-käyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Clear Channel Suomi Oy:n korvaamaan Vantaan kaupungin oikeudenkäyntikulut 1.200 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Nina Korjus, Ville Parkkari ja Pasi Yli-Ikkelä.

HUOMAA:

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.