MAO:530/2026

Hakemus

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää M3 Asunnot Oy:tä 30.000 euron sakon uhalla markkinoimasta Asunto Oy Melkonkuja 8 nimisestä asunto-osakeyhtiöstä liiketilojen käyttötarkoituksen muutoksella käyttöön otettuja asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavia asunto-osakkeita tai rinnastettavia kohteita koskevia asunto-osakkeita kuluttajille, kun asunto-osakeyhtiön ja asunto-osakkeen ostajien hyväksi ei ole asetettu M3 Asunnot Oy:n suorituskyvyttömyyden varalle asuntokauppalain 2 luvun 19 §:ssä tarkoitettua vakuutusta tai takausta.

Perusteet

M3 Asunnot Oy, jonka toimialana on muun muassa asunto-osakkeiden ja kiinteistöjen osto-, myynti- ja vuokraustoiminta, rakennuttaminen, rakentaminen ja hallinnointi sekä saneeraus, on hankkinut Asunto Oy Melkonkuja 8 nimisestä yhtiöstä omistukseensa huoneiston B 37 ja muuttanut kyseisen aiemmin päiväkerhotilana toimineen yksittäisen 145 neliömetrin liikehuoneiston yhdeksi asuinhuoneistoksi.

M3 Asunnot Oy on asuntokauppalain 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna perustajaosakkaana, muutettuaan liikehuoneiston käyttötarkoituksen asuinhuoneistoksi ja markkinoituaan asuntoa kuluttajille, ollut asuntokauppalain 4 luvun 3 a §:n nojalla velvollinen huolehtimaan siitä, että asunto-osakeyhtiön ja asunto-osakkeen ostajien hyväksi otetaan perustajaosakkaan suorituskyvyttömyyden varalta tarkoitukseen soveltuva vakuutus tai annetaan pankkitakaus tai Kilpailu- ja kuluttajaviraston vahvistamat ehdot täyttävä muu takaus jo ennen kuin rakennetulle asunnolle haetaan rakennusvalvontaviranomaiselta loppukatselmusta. M3 Asunnot Oy ei ole menetellyt näin vaan on markkinoinut rakennuskohteen asuntoa lainvastaisesti kuluttajille.

Koska M3 Asunnot Oy on omistanut edellä mainitun liikehuoneiston osakkeet rakennusvaiheen aikana, muuttanut liiketilan asuinhuoneistoksi ja markkinoinut sitä asuntokauppalain mukaisena perustajaosakkaana kuluttajille ilman, että yhtiön suorituskyvyttömyyden varalle on asetettu markkinoinnin edellytyksenä olevaa asuntokauppalain 2 luvun 19 §:ssä tarkoitettua vakuutusta tai takausta, sen menettelyssä on ollut kysymys sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY liitteen I kohdan 9 mukaisesta perättömästä ilmoituksesta sekä kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa annetun valtioneuvoston asetuksen (601/2008) 1 §:n 8 kohdan mukaisesta perättömästä ilmoituksesta. M3 Asunnot Oy:n menettelyn arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, että yhtiön menettely on koskenut vain yhtä huoneistoa.

M3 Asunnot Oy:n edellä kuvatun lainvastaisen menettelyn kieltäminen vaaditun mukaisesti on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista.

Vastaus

Vaatimukset

M3 Asunnot Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

Perusteet

M3 Asunnot Oy ei ole ollut velvollinen ottamaan asuntokauppalain 2 luvun 19 §:ssä tarkoitettua vakuutusta tai takausta. Huoneiston käyttötarkoituksen muutos on edellyttänyt tilojen ja teknisten ratkaisujen ajantasaistamista voimassa olevien määräysten mukaisiksi. Tehdyn remontin laajuus ei kuitenkaan ole poikennut vastaavan kokoisen asuinhuoneiston normaalista peruskorjaamisesta tai pintaremontoinnista.

Hakemuksen kohteena olevassa menettelyssä ei ole kysymys asuntokauppalain 2 luvun 1 c §:ssä tarkoitetusta lisärakentamisesta. Hankkeessa ei ole syntynyt asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuulle uusia rakenteita tai järjestelmiä, kuten palo- ja vesieristeitä, kulkukäytäviä, talotekniikkainfraa ja pelastautumisjärjestelmiä, sellaiseen rakennuksen osaan, jossa niitä ei jo ennestään ole ollut ja joita olisi tarpeen suojata suorituskyvyttömyysvakuudella.

Huoneistossa on jo ennen remonttia ollut keittiö, kylpyhuone ja wc-tilat. Huoneistoon kohdistuneet toimenpiteet ovat olleet olemassa olevan tilan käyttötarkoituksen muutokseen liittyviä muutostöitä, jotka ovat koskeneet tilajärjestelyjä, pintaremontointia sekä huoneiston sisäisiä teknisiä ratkaisuja ja joiden johdosta ei ole syntynyt aikaisempaan nähden uusia asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvia rakenteita tai järjestelmiä. Suorituskyvyttömyysvakuus ei voi oikeudellisesti eikä tosiasiallisesti suojata sellaisia rakennusosia ja järjestelmiä, jotka ovat syntyneet aiemmassa rakennusvaiheessa ja joiden osalta vakuusvelvollisuus on jo kertaalleen täytetty tai lakannut.

Asuntokauppalain 2 luvun 1 c §:n säännös koskee sanamuotonsa perusteella monikossa uusien asuinhuoneistojen rakentamista. Nyt kyseessä on laajuudeltaan vähäinen yksittäistä huoneistoa koskeva hanke, joka ei tästäkään syystä kuulu asuntokauppalain 2 luvun 19 §:ssä tarkoitetun suorituskyvyttömyysvakuutta koskevan velvoitteen piiriin. Toinen tulkinta muodostaisi kohtuuttoman ja ennakoimattoman esteen pienten muutoskohteiden toteuttamiselle. Tämä ei olisi oikeasuhtaista myöskään suhteessa tavoiteltuun kuluttajansuojaan, sillä vakuusvelvoite on kallis ja raskas vaatimus. Asiassa korostuu vakuusvelvollisuuden ennakoitavuus. Jos rakennusvalvontaviranomainen ei ratkaise vakuusvelvollisuuden olemassaoloa lupavaiheessa, on erityisen tärkeää, ettei vakuusvelvollisuutta uloteta tulkinnalla sellaiseen rajatapaukseen, jossa velvollisuus ei ole ollut rakennushankkeeseen ryhtyvälle ennakoitavissa. Tulkinnanvaraisessa yksittäisen huoneiston käyttötarkoitusmuutoksessa tätä ennakoitavuutta ei ole.

Vakuutusmarkkinoilla ei ole olemassa tuotteita, jotka soveltuisivat tämän kaltaiseen kohteeseen, jossa vain yksittäisen huoneiston käyttötarkoitusta on muutettu ilman, että asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuulle olisi hankkeessa syntynyt uusia rakenteita tai järjestelmiä. Tulkinta, jossa suorituskyvyttömyysvakuutta edellytettäisiin tilanteessa, jossa vakuuden asettamista koskevaa velvoitetta ei nykyisellä kaupallisella vakuutustarjonnalla ole tosiasiallisesti edes mahdollista täyttää, ei voi olla asuntokauppalain tarkoituksen mukainen.

Siinä tapauksessa, että markkinaoikeus katsoisi kieltovaatimuksen perustelluksi, uhkasakon määrää on joka tapauksessa selvästi alennettava ottaen huomioon asian luonne, menettelyn rajautuminen yksittäiseen huoneistoon ja se, että huoneistoa ei enää markkinoida.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Kuluttaja-asiamies

1. Asunto Oy Melkonkuja 8:ssa sijaitsevan asuinhuoneiston B 37 asunto-osakkeiden kauppakirja, 8.11.2022 (salassapidettävä)
2. Helsingin kaupungin rakennusvalvonnan loppukatselmuspöytäkirja Asunto Oy Melkonkuja 8:ssa tehdystä osittaisesta loppukatselmuksesta, 25.10.2024
3. Osoitteessa Melkonkuja 8 B 37 olevan asunnon myynti-ilmoitus verkkosivulla oikotie.fi, 26.1.2025
4. Isännöitsijän vastaus 11.12.2024 koskien osoitteessa Melkonkuja 8 B 37 olevan huoneiston omistajaa

M3 Asunnot Oy

1. Asunto Oy Melkonkuja 8:ssa sijaitsevan asuinhuoneiston B 37 asunto-osakkeiden kauppakirja, 8.11.2022 (salassapidettävä)
2. Helsingin kaupungin rakennuslupapäätös 24.10.2023 § 677
3. Huoneiston B 37 pohjakuva ennen muutostöitä
4. Huoneiston B 37 pohjakuva muutostöiden jälkeen

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Salassapitomääräys

M3 Asunnot Oy on esittänyt asiakirjan salassapitoa koskevan vaatimuksen, joka kohdistuu sen asiakirjatodisteeseen 1 ja kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteeseen 1. Salassapitoa on vaadittu 10 vuodeksi.

M3 Asunnot Oy:n vaatimuksesta, jota kuluttaja-asiamies ei ole vastustanut, markkinaoikeus määrää oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n ja 11 §:n nojalla kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteen 1 ja M3 Asunnot Oy:n asiakirjatodisteen 1 salassapidettäväksi 10 vuodeksi. Salassapitoaika lasketaan asian vireille tulosta markkinaoikeudessa ja se päättyy siten 10.12.2035.

2 Asian tarkastelun lähtökohdat

Asiassa on vedottu näyttönä yksinomaan asiakirjatodisteisiin eikä kumpikaan asianosaisista ole vastustanut asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä. Markkinaoikeus katsoo asian olevan laadultaan sellainen, että se voidaan ratkaista oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 5 luvun 10 §:n 2 momentin nojalla istuntoa toimittamatta kirjallisessa menettelyssä.

Asiassa on riidatonta, että M3 Asunnot Oy on hankkinut Asunto Oy Melkonkuja 8 -nimisestä yhtiöstä omistukseensa päiväkerhotilana aiemmin toimineen huoneiston B 37 hallintaan oikeuttavat osakkeet.

Riidatonta on myös, että M3 Asunnot Oy on ostettuaan yhtiössä Asunto Oy Melkonkuja 8 olevan liikehuoneiston B 37 hallintaan oikeuttavat osakkeet vastannut huoneiston käyttötarkoituksen muuttamisesta asuinhuoneistoksi ja suorittanut asunnossa muutostöitä.

Riidatonta on lisäksi huoneistossa B 37 toteutettujen muutostöiden sisältö. Huoneistossa on muun ohella muutettu tilajärjestelyjä esimerkiksi keittiön sijainnin osalta, toinen märkätila on siirretty ja sen yhteyteen on toteutettu sauna, ilmanvaihtoratkaisua on muutettu ja poistettu aiemmat laitteet käytöstä, huoneiston sisäisiä vesi- ja viemärijohtoja on uusittu ja liitetty olemassa oleviin runkolinjoihin, huoneiston sisäisiä sähköjärjestelmiä on ajantasaistettu sekä huoneiston sisäpinnat on uusittu.

Riidatonta on edelleen, että M3 Asunnot Oy on ryhtynyt tarjoamaan huoneiston B 37 hallintaan oikeuttavia osakkeita kuluttajien ostettavaksi ilman, että M3 Asunnot Oy olisi ennen asuinhuoneiston markkinoinnin aloittamista oikotie.fi -sivustolla tehnyt suorituskyvyttömyytensä varalta asuntokauppalain 2 luvun 19 §:n mukaisia vakuusjärjestelyjä.

Kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen perusteella asiassa tulee arvioitavaksi ensinnäkin se, onko M3 Asunnot Oy menetellyt asuntokauppalain vastaisesti, kun se on markkinoinut hallinnassaan olevaa päiväkerhotilasta asuinhuoneistoksi muuttamaansa yksittäistä asuntoa kuluttajille ilman asuntokauppalain 2 luvun 19 §:n mukaisia vakuusjärjestelyjä.

Jos M3 Asunnot Oy:n menettely on ollut asuntokauppalain vastaista, asiassa on vielä arvioitava, onko asunto-osakkeiden markkinointi kuluttajille kyseisellä tavalla ollut lisäksi kuluttajansuojalain vastaista ja onko asiassa määrättävä kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n mukainen kielto.

3 Menettelyn asuntokauppalain mukaisuuden arviointi

Asuntokauppalain 1 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan perustajaosakkaalla tarkoitetaan mainitussa laissa luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka merkitsee tai muuten omistaa asunto-osakkeen tai muun asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavan yhteisöosuuden rakentamisvaiheen aikana.

Asuntokauppalain 1 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan rakentamisvaiheella tarkoitetaan mainitussa laissa ajanjaksoa, joka edeltää asuntoyhteisön uuden tai uudisrakentamiseen verrattavalla tavalla korjausrakennetun rakennuksen taikka yhteisölle myöhemmin lisää rakennettavien uusien asuinhuoneistojen valmistumista.

Asiassa on edellä kohdissa 4 ja 5 todetun perusteella riidatonta, että M3 Asunnot Oy on omistanut yhtiössä Asunto Oy Melkonkuja 8 sijaitsevan yksittäisen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet, kun huoneiston käyttötarkoitus on M3 Asunnot Oy:n toimesta muutettu ja kohteessa on toteutettu edellä sisällöltään riidattomaksi todettuja muutostöitä päiväkerhotilan muuttamiseksi asuinhuoneistoksi. Tällaisessa olemassa olevan tilan muuttamisessa rakennusteknisin toimenpitein asuinhuoneistoksi on käsitteellisesti ollut kyse asuntokauppalain 1 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta rakentamisvaiheesta.

M3 Asunnot Oy:tä on siten pidettävä asuntokauppalain 1 luvun 4 §:n määritelmässä tarkoitettuna perustajaosakkaana.

Asuntokauppalain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan mainitun luvun säännöksiä sovelletaan, kun asunto-osaketta tai muuta asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavaa yhteisöosuutta ryhdytään tarjoamaan kuluttajan ostettavaksi ennen kuin rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt kaikki yhteisölle tulevat rakennukset tai sille lisää rakennettavat asuinhuoneistot käyttöön otettaviksi.

M3 Asunnot Oy on asiassa esitetyn todistelun perusteella markkinoinut omistamaansa asuinhuoneistoa oikotie.fi -verkkosivulla 26.1.2025 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 3), eli vasta sen jälkeen, kun Helsingin kaupungin rakennusvalvonta on hyväksynyt kyseisen asuinhuoneiston 25.10.2024 päivätyssä loppukatselmuspöytäkirjassa käyttöön otettavaksi (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 2). Asiassa ei siten sovelleta asuntokauppalain 2 luvun säännöksiä ostajan suojaamisesta rakentamisvaiheessa ennen kuin rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt asuinhuoneiston käyttöön otettavaksi.

Asiassa ei näin ollen ole merkitystä sillä, ovatko M3 Asunnot Oy:n kohteessa toteuttamat muutostyöt täyttäneet asuntokauppalain 2 luvun 1 c §:ssä tarkoitetun lisärakentamisen määritelmän.

Uuden asunnon kauppaa koskevan asuntokauppalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan mainitun luvun säännöksiä sovelletaan, kun perustajaosakas rakentamisvaiheessa tai sen jälkeen myy asunnon otettavaksi käyttöön ensimmäistä kertaa (1 kohta) tai elinkeinonharjoittaja muuten myy asunnon otettavaksi käyttöön ensimmäistä kertaa uudisrakentamisen tai uudisrakentamiseen verrattavan korjausrakentamisen jälkeen (2 kohta).

Asuntokauppalain 4 luvun 3 a §:n mukaan, jos asuntoa myydään tai muuten markkinoidaan kuluttajalle sellaisesta asuntoyhteisöstä, joka ei ole ollut 2 luvun sääntelyn alainen, myyjä on velvollinen huolehtimaan siitä, että yhteisön ja ostajien hyväksi otetaan hänen suorituskyvyttömyytensä varalta 2 luvun 19 §:n mukainen vakuus. Vakuus on asetettava ennen kuin asuntoyhteisön rakennukselle tai lisää rakennetuille asunnoille haetaan rakennusvalvontaviranomaiselta loppukatselmusta. Vakuutta ei tarvita, jos kysymys on lisärakentamisesta ja asuntoja myy tai muuten markkinoi se asuntoyhteisö, jolle uudet asunnot on rakennettu.

Asuntokauppalain 4 luku on tullut voimaan 1.1.2006. Asuntokauppalain 4 luvun säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 21/2005 vp s. 14) yleisperustelujen mukaan asuntokauppalain 4 luvun säännöksiä uuden asunnon kaupasta sovelletaan aina, kun perustajaosakas myy asunnon.

Mainitun hallituksen esityksen yleisperusteluissa (s. 14 ja 15) on edelleen todettu, että tuolloin voimassa ollut sääntely mahdollisti uusasuntotuotannon harjoittamisen myös ilman pakollisia vakuutuksia edellyttäen, että asuntoja tarjottiin kuluttajien ostettavaksi vasta, kun ne olivat valmistuneet. Esitöissä on todettu, että vakuusvaatimuksen ulottaminen myös näihin tilanteisiin voi johtaa siihen, etteivät kaikki alan yritykset enää voisi jatkaa entistä toimintaansa. Käytännössä ainoa saatavilla oleva rakennusvirhevakuus on muodoltaan vakuutus, eikä vakuutuksenantajilla ole velvollisuutta myöntää vakuutusta. Uuden asunnon ostajien kannalta tilanne oli kuitenkin epätyydyttävä. Ostajien oli vaikea ymmärtää sitä, että asuntoyhteisön ja ostajien asemaa tulevaisuudessa ilmenevien mahdollisesti kohtalokkaidenkin rakennusvirheiden varalta turvaava järjestely ei ollutkaan voimassa kaikissa uustuotantokohteissa. Vakuusjärjestelyjen voimassaolo riippui lisäksi ostajien kannalta varsin sattumanvaraisesta syystä eli siitä, missä rakentamishankkeen vaiheessa uusia asuntoja oli ryhdytty kuluttajille tarjoamaan. Esityksessä on päädytty asunnon ostajien oikeusturvan yhdenmukaistamiseen, vaikka se saattaa joidenkin rakennusyritysten osalta johtaa elinkeinotoiminnan rajoituksiin. Perustajaosakaan on näin ollen huolehdittava suorituskyvyttömyysvakuuden asettamisesta myös silloin, kun asuntoja markkinoidaan valmiista kohteesta.

Ottaen huomioon edellä esitetty selvitys liikehuoneiston käyttötarkoituksen muuttamisesta M3 Asunnot Oy:n toimesta asuinhuoneistoksi ja se, että M3 Asunnot Oy:tä on pidettävä asuntokauppalaissa tarkoitettuna perustajaosakkaana, M3 Asunnot Oy:n menettelyyn sovelletaan edellä todetun perusteella uuden asunnon kauppaa koskevaa asuntokauppalain 4 lukua. Asiassa ei tältä osin ole merkitystä sillä, että arvioitavana oleva menettely koskee vain yhtä asuinhuoneistoa eikä M3 Asunnot Oy:n muilla menettelylleen esittämillä perusteluilla.

M3 Asunnot Oy on perustajaosakkaana asuntoa myydessään ollut asuntokauppalain 4 luvun 3 a §:n nojalla velvollinen huolehtimaan siitä, että asunto-osakeyhtiön ja ostajien hyväksi otetaan M3 Asunnot Oy:n suorituskyvyttömyyden varalta asuntokauppalain 2 luvun 19 §:ssä tarkoitettu suorituskyvyttömyysvakuus. Vakuus olisi tullut asettaa asuntokauppalain
4 luvun 3 a §:n nojalla ennen kuin asuntoyhteisön rakennukselle tai lisää rakennetuille asunnoille haetaan rakennusvalvontaviranomaiselta loppukatselmusta ja asuntokauppalain 2 luvun 19 §:n nojalla joka tapauksessa ennen asunto-osakkeiden ostettavaksi tarjoamisen alkamista. Kun M3 Asunnot Oy ei ole näin tehnyt, sen menettely on ollut asuntokauppalain vastaista.

4 Asunto-osakkeiden markkinoinnin kuluttajansuojalain vastaisuus

Asiassa on seuraavaksi arvioitava sitä, onko edellä asuntokauppalain vastaiseksi todetussa menettelyssä ollut kyse myös kuluttajansuojalain 2 luvun vastaisesta markkinoinnista, ja voidaanko asiassa siten määrätä kuluttajansuojalain
2 luvun 16 §:n mukainen kielto.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 15 §:n 3 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä Euroopan parlamentin ja neuvoston sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2005/29/EY liitteen I panemiseksi täytäntöön.

Kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n mukaan muun ohella seuraavia menettelytapoja markkinoinnissa ja asiakassuhteissa pidetään kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimattomina: perätön ilmoitus tai sellaisen perättömän vaikutelman antaminen, että kulutushyödyke voidaan myydä laillisesti (8 kohta).

Kyseinen kohta vastaa direktiivin 2005/29/EY liitteen I kohtaa 9. Kyseistä direktiiviä on sittemmin muutettu, mutta muutokset eivät ole tässä asiassa merkityksellisiä. Direktiivin liitteessä I, eli niin sanotussa mustassa listassa, luetellaan tyhjentävästi ne kaupalliset menettelyt, joita direktiivin 5 artiklan 5 kohdan mukaan pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Mainitun kohdan perusteella direktiivin liite I on täysharmonisoiva. Direktiivin johdantokappaleessa 17 on selvennetty, että liitteessä I todettuja menettelyjä voidaan pitää sopimattomina ilman 5–9 artiklan säännöksiin perustuvaa tapauskohtaista arviointia.

Euroopan unionin komission 25.5.2016 julkaistussa tiedonannossa ”Ohjeet sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa ja soveltamista varten” (SWD(2016) 163 final) on tuotu esiin (s. 93–94), että direktiivin liitteen I kohta 9 koskee muun ohella palveluja, jotka eivät ole laittomia, mutta joita voidaan markkinoida ja myydä laillisesti vain tietyin ehdoin ja/tai tietyin rajoituksin. Ohjeessa on esitetty esimerkkinä muun ohella Ruotsin marknadsdomstolenin ratkaisu 2009:17, jossa tuomioistuin määräsi kiellon kyseisellä perusteella, kun matkapaketteja oli markkinoitu ilman lakisääteisen vakuuden asettamista. Nämä seikat on esitetty myös komission 29.12.2021 julkaistuissa ohjeissa (2021/C 526/01) (s. 61–62).

Edellä todettu ilmentää kuluttajien voivan ottaa lähtökohdaksi, että kulutushyödykkeitä voidaan saattaa markkinoille vain kyseisten hyödykkeiden ostettavaksi tarjoamista sääntelevän lainsäädännön mukaisin ehdoin ja rajoituksin. Niin sanotun mustan listan perusteella on mahdollista puuttua tällaiseen lainvastaiseen markkinointiin. Tältä osin merkitystä ei ole sillä, että rakennusvalvontaviranomainen ei ole rakennuslupapäätöksessä (M3 Asunnot Oy:n asiakirjatodiste 2) ottanut kantaa suorituskyvyttömyysvakuuden asettamisvelvollisuuteen ottaen huomioon, että rakennusvalvontaviranomaisella ei ole velvollisuutta tutkia vakuudenasettamisvelvollisuutta tai asetetun vakuuden asianmukaisuutta. Merkitystä ei ole myöskään sillä, että M3 Asunnot Oy:lle ei saadun selvityksen perusteella ole asuinhuoneiston markkinoinnin aloittamisen jälkeen myönnetty vakuutusta kyseessä olevaan kohteeseen. M3 Asunnot Oy on ollut velvollinen tekemään asuntokauppalain 2 luvun 19 §:n mukaiset vakuusjärjestelyt jo ennen kuin uudelle valmistuneella asunnolle haetaan rakennusvalvontaviranomaiselta loppukatselmusta ja asuinhuoneistoa tarjotaan kuluttajille ostettavaksi.

Koska edellä todetusti asuntokauppalaissa säädetyt edellytykset suorituskyvyttömyyden varalta ennen asunto-osakkeiden ostettavaksi tarjoamisen alkamista asetettavasta vakuudesta eivät ole täyttyneet, ei huoneiston B 37 omistukseen oikeuttavia asunto-osakkeita olisi saanut kyseisin tavoin markkinoida kuluttajille. Näin ollen nyt kyseessä olevan menettelyn on katsottava antaneen kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 8 kohdassa tarkoitetun perättömän vaikutelman.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että M3 Asunnot Oy:n menettely on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta direktiivin 2005/29/EY liitteen I kohdan 9 ja kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 8 kohdan perusteella. Tämän jälkeen asiassa on vielä harkittava kiellon määräämistä.

5 Kuluttajansuojalain mukaisen kiellon määrääminen

Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta kyseisen luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten vastaista menettelyä taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Edellä todetulla tavalla M3 Asunnot Oy:n menettely on ollut kuluttajia suojaavan sääntelyn vastaista.

Markkinaoikeus katsoo, että kyseisen markkinoinnin jatkamisen kieltäminen on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista siitä huolimatta, että M3 Asunnot Oy on saadun selvityksen perusteella lopettanut kyseessä olevan huoneiston markkinoinnin. M3 Asunnot Oy:n kuluttajansuojalain vastainen menettely tulee siten kieltää kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen mukaisesti. Kieltoa on noudatettava heti.

Asiassa ei ole erityistä syytä olla tehostamatta kieltoa uhkasakolla. Uhkasakkolain 8 §:n mukaan uhkasakon suuruutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun maksukyky ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Markkinaoikeus toteaa, että kuluttajansuoja-asioissa on ensisijaisesti otettava huomioon se, että sakon uhka on omiaan tehokkaasti ehkäisemään määrättävän kiellon rikkomisen. Markkinaoikeus katsoo, että uhkasakko kiellolle on määrättävä vaaditun 30.000 euron määräisenä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää M3 Asunnot Oy:tä 30.000 euron sakon uhalla markkinoimasta Asunto Oy Melkonkuja 8 -nimisestä asunto-osakeyhtiöstä liiketilojen käyttötarkoituksen muutoksella käyttöön otettuja asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavia asunto-osakkeita tai rinnastettavia kohteita koskevia asunto-osakkeita kuluttajille, kun asunto-osakeyhtiön ja asunto-osakkeen ostajien hyväksi ei ole asetettu M3 Asunnot Oy:n suorituskyvyttömyyden varalle asuntokauppalain 2 luvun 19 §:ssä tarkoitettua vakuutusta tai takausta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 29.12.2026.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari, Pasi Yli-Ikkelä ja Mika Kuuppo.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.