MAO:482/2026

Hakemus

Vaatimukset

Elisa Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää DNA Oyj:tä

1. ensisijaisesti oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisena turvaamistoimena markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös DNA Oyj:n omia matkapuhelinasiakkaita, ilman, että kuluttaja on nimenomaisesti pyytänyt ennen puhelua puhelinliittymää koskevaa markkinointiyhteydenottoa joko ottamalla yhteyttä DNA Oyj:öön puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt DNA Oyj:tä olemaan puhelimitse häneen yhteydessä eli esimerkiksi kirjallisesti tai sähköisesti lomakkeella tai chat-palvelussa, verkossa tai sovelluksessa, antamalla yhteystietonsa suoraan DNA Oyj:n edustajalle kirjallisesti tai suullisesti fyysisessä myyntipaikassa, markkinointiarpajaisten yhteydessä, tai edellä mainittuihin rinnastettavalla tavalla tai

2. toissijaisesti oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisena turvaamistoimena markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös DNA Oyj:n omia matkapuhelinasiakkaita, ilman kuluttajan ennen puhelua tai oma-aloitteisesti ilman johdattelua puhelun aikana esittämää nimenomaista pyyntöä. Tämän vaatimuskohdan mukaisesti tulee kieltää se, että:

a. DNA Oyj:n edustaja soittaa Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaalle, joka ei ole myös DNA Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, ja markkinoi matkaviestinverkon puhelinliittymää ilman, että kuluttaja on ennen puhelua nimenomaisesti pyytänyt puhelinliittymää koskevaa markkinointiyhteydenottoa joko ottamalla yhteyttä DNA Oyj:öön puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt DNA Oyj:tä olemaan puhelimitse häneen yhteydessä eli esimerkiksi kirjallisella tai sähköisellä lomakkeella, verkossa tai sovelluksessa, antamalla yhteystietonsa DNA Oyj:n edustajalle kirjallisesti tai suullisesti fyysisessä myyntipaikassa, markkinointiarpajaisten yhteydessä, tai edellä mainittuihin rinnastettavalla tavalla ja

b. DNA Oyj:n edustaja soittaa Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaalle, joka ei ole myös DNA Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, ja markkinoi muuta hyödykettä, kuten puhelinlaitetta tai mobiililaajakaistaa, ja johdattelee kuluttajaa ottamaan esille matkapuhelinliittymän hankinnan tai puhelinmarkkinointiluvan antamisen esittämällä kuluttajalle tietoja, väitteitä, toteamuksia tai kysymyksiä, jotka liittyvät matkaviestinverkon puhelinliittymiin tai jotka tosiasiallisesti rajaavat kuluttajan vastausvaihtoehdot matkaviestinverkon puhelinliittymiä koskeviin aiheisiin, kuten esimerkiksi käyttämällä hakemuksen liitteessä 1 mainittuja tai niihin rinnasteisia ilmaisuja, ja markkinoi puhelinliittymää ilman että kuluttaja on puhelun aikana omasta aloitteestaan pyytänyt matkaviestinverkon puhelinliittymän markkinointia ja

c. DNA Oyj:n edustaja soittaa Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaalle, joka ei ole myös DNA Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, muusta syystä, kuten tyytyväisyys- tai tutkimussoiton, numeronsiirtotilanteen asiointisoiton tai muun vastaavan soiton yhteydessä, ja johdattelee kuluttajaa ottamaan esille matkapuhelinliittymän hankinnan tai puhelinmarkkinointiluvan antamisen esittämällä kuluttajalle tietoja, väitteitä, toteamuksia tai kysymyksiä, jotka liittyvät matkaviestinverkon puhelinliittymiin tai jotka tosiasiallisesti rajaavat kuluttajan vastausvaihtoehdot matkaviestinverkon puhelinliittymiä koskeviin aiheisiin, kuten esimerkiksi käyttämällä hakemuksen liitteessä 1 mainittuja tai niihin rinnasteisia ilmaisuja, ja markkinoi puhelinliittymää ilman että kuluttaja on puhelun aikana omasta aloitteestaan pyytänyt matkaviestinverkon puhelinliittymän markkinointia ja

3. oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisena turvaamistoimena markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös DNA Oyj:n omia matkapuhelinasiakkaita, kuluttajan matkaviestinverkon puhelinliittymää koskevan DNA Oyj:lle tehdyn numeronsiirtopyynnön jälkeen ilman kuluttajan ennen puhelua tai oma-aloitteisesti ilman johdattelua puhelun aikana esittämää nimenomaista pyyntöä. Tämän vaatimuskohdan mukaisesti tulee kieltää se, että:

a. DNA Oyj:n edustaja soittaa kuluttaja-asiakkaalle, jonka osalta on tehty numeronsiirtopyyntö DNA Oyj:ltä Elisa Oyj:lle ja joka ei ole siirrosta huolimatta myös DNA Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, ja markkinoi matkaviestinverkon puhelinliittymää ilman, että kuluttaja on ennen puhelua nimenomaisesti pyytänyt puhelinliittymää koskevaa markkinointiyhteydenottoa joko ottamalla yhteyttä DNA Oyj:öön puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt DNA Oyj:tä olemaan puhelimitse häneen yhteydessä eli esimerkiksi kirjallisella tai sähköisellä lomakkeella fyysisesti, verkossa tai sovelluksessa, antamalla yhteystietonsa DNA Oyj:n edustajalle kirjallisesti tai suullisesti, markkinointiarpajaisten yhteydessä, tai edellä mainittuihin rinnastettavalla tavalla ja

b. DNA Oyj:n edustaja soittaa kuluttaja-asiakkaalle, jonka osalta on tehty numeronsiirtopyyntö DNA Oyj:ltä Elisa Oyj:lle ja joka ei ole siirrosta huolimatta myös DNA Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, muusta syystä, kuten tyytyväisyys- tai tutkimussoiton, numeronsiirtotilanteen asiointisoiton tai muun vastaavan soiton yhteydessä, ja johdattelee kuluttajaa ottamaan esille matkapuhelinliittymän hankinnan tai puhelinmarkkinointiluvan antamisen esittämällä kuluttajalle tietoja, väitteitä, toteamuksia tai kysymyksiä, jotka liittyvät matkaviestinverkon puhelinliittymiin tai jotka tosiasiallisesti rajaavat kuluttajan vastausvaihtoehdot matkaviestinverkon puhelinliittymiä koskeviin aiheisiin, kuten esimerkiksi käyttämällä hakemuksen liitteessä 1 mainittuja tai niihin rinnasteisia ilmaisuja, ja markkinoi puhelinliittymää ilman että kuluttaja on puhelun aikana omasta aloitteestaan pyytänyt matkaviestinverkon puhelinliittymän markkinointia ja

4. oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisena turvaamistoimena hävittämästä Elisa Oyj:n asiakirjatodisteessa 3 otsikon ”Ote puhelinnumeroista, joihin DNA on kohdistanut lainvastaista puhelinmarkkinointiaan, Elisan seurantajakso 21.–23.7.2026” alla yksilöityihin puhelinnumeroihin soitettujen puheluiden nauhoitteet.

Lisäksi Elisa Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus

5. määrää siltä osin kuin markkinaoikeus ei määrää turvaamistoimihakemuksen vaatimuksen 1 tai 2 mukaista turvaamistoimea, ensisijaisesti edellä kohdassa 1 ja toissijaisesti edellä kohdassa 2 tarkoitetun kiellon sekä siltä osin kuin markkinaoikeus ei määrää turvaamistoimihakemuksen vaatimuksen 3 mukaista turvaamistoimea, joka tapauksessa edellä kohdassa 3 tarkoitetun kiellon sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n perusteella kyseisen lain 7 §:n mukaisena väliaikaisena kieltona.

Elisa Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus vahvistaa kunkin kiellon noudattamiseksi 200.000 euron määräisen uhkasakon.

Perusteet

DNA Oyj on markkinoinut matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n vastaisesti ilman kuluttajien nimenomaista pyyntöä. DNA Oyj:n menettely on ollut hyvän liiketavan vastaista ja sopimatonta.

Vaade-edellytys täyttyy, koska oikeus vaatia edellä mainitun säännöksen vastaisen menettelyn kieltämistä on sellainen muu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla.

Turvaamistoimi tulee myöntää, koska DNA Oyj on menetellyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti siten, että menettely tulisi pääasiassa kiellettäväksi.

Elisa Oyj on toteuttanut seurantajaksoja syksystä 2024 lähtien ottamalla yhteyttä kuluttaja-asiakkaisiin, jotka ovat lähiaikoina joko siirtyneet Elisa Oyj:ltä DNA Oyj:lle tai jotka ovat olleet siirtymässä DNA Oyj:ltä Elisa Oyj:lle, mutta joiden numeronsiirto on keskeytynyt ja asiakas on jäänyt DNA Oyj:n asiakkaaksi. Jo syksyn 2024 seurantajakson perusteella merkittävä osuus ja syksyn 2025 seurantajakson perustella edelleen kasvava osuus DNA Oyj:n Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaisiin kohdistamasta puhelinmarkkinoista on toteutettu ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä. DNA Oyj:n lainvastainen menettely on jatkunut kevään ja alkukesän 2026 aikana. Viimeisimmän seurantajakson 21.7.–23.7.2026 aikana Elisa Oyj on havainnut vähintään 20 lainvastaista puhelua, minkä perusteella on ilmeistä, että lainvastainen menettely jatkuu edelleen.

DNA Oyj:n edustajat ovat myös johdatelleet kuluttajia puhelun aikana esittämään pyynnön puhelinliittymän markkinoinnille sen asemesta, että kuluttaja olisi oma-aloitteisesti pyytänyt markkinointia. Johdattelu on tapahtunut esimerkiksi esittämällä kuluttajille kysymyksiä, jotka ovat ohjanneet keskustelun puhelinliittymäaiheisiin tai rajanneet kuluttajan vastausvaihtoehdot liittymätuotteisiin.

DNA Oyj on lisäksi harjoittanut kiellettyä niin sanottua win back ‑puhelinmarkkinointia soittamalla kuluttajille sen jälkeen, kun nämä ovat tehneet matkaviestinverkon puhelinliittymän numeronsiirtopyynnön DNA Oyj:ltä Elisa Oyj:lle. Siirtyvillä asiakkailla tarkoitetaan asiakkaita, joiden liittymistä DNA Oyj on vastaanottanut numeronsiirtopyynnön, mutta numeron siirto DNA Oyj:n verkosta Elisa Oyj:n verkkoon ei ole vielä toteutunut. Edellä mainitun säännöksen kannalta asiakas ei ole operaattorin oma asiakas enää numeronsiirtopyynnön tekemisen jälkeen.

Edellä mainitut menettelyt ovat kiellettävissä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n perusteella, eikä lain sisällöstä poikkeavaa tulkintaa voida johtaa alan itsesääntelyohjeista.

Vaatimus 4 kohdistuu DNA Oyj:n soittamien markkinointipuheluiden nauhoitteisiin. Nauhoitteet osoittavat muun näytön kanssa DNA Oyj:n menetelleen lainvastaisesti puhelinmarkkinoinnissaan. Niistä käy muun ohella ilmi se, että DNA Oyj on markkinoinut puhelinliittymiään Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille ilman kuluttajien nimenomaista pyyntöä.

Vaade-edellytys täyttyy tässä asiassa siitäkin huolimatta, että kyse on niin sanotusta etukäteisnautinnasta. Tältä osin on otettava huomioon, että Elisa Oyj:n vaatimukset menestyvät pääasiassa hyvin todennäköisesti, koska ne perustuvat DNA Oyj:n selvästi lainvastaiseen toimintaan, josta on esitetty runsaasti näyttöä.

Myös vaaraedellytys täyttyy. DNA Oyj ei ole lopettanut lainvastaista markkinointia Elisa Oyj:n useista huomautuksista huolimatta. On ilmeistä, että jos Elisa Oyj:n hakemaa turvaamistoimea ei myönnetä, DNA Oyj tulee jatkamaan lainvastaista markkinointia. Vaara-edellytys täyttyy myös vaatimuksessa 4, koska teleyritysten nauhoitteiden säilytysajoissa saattaa tapahtua muutoksia.

DNA Oyj:n jatkuva ja tietoinen lainvastainen menettely aiheuttaa Elisa Oyj:lle vahinkoa. Jokainen lainvastaisesti toteutettu puhelinmarkkinointikontakti on potentiaalinen asiakassuhteen menetys Elisa Oyj:lle. Tämä aiheuttaa Elisa Oyj:lle huomattavaa välitöntä taloudellista vahinkoa. Asiakassuhteiden menetys aiheuttaa paitsi välittömiä tulonmenetyksiä myös pitkäaikaisia vaikutuksia Elisa Oyj:n markkina-asemaan ja asiakaskuntaan. Lisäksi lainvastainen menettely vääristää kilpailua. Elisa Oyj:lle aiheutuu myös henkilöstökustannuksia, kun sen asiakaspalvelu joutuu selvittämään DNA Oyj:n lainvastaisesta markkinoinnista aiheutuneita ongelmia esimerkiksi seurannalla. Vaaraedellytyksen täyttymistä tukee erityisesti se, että DNA Oyj:n lainvastainen menettely on jatkunut yhtäjaksoisesti jo vuosien ajan.

DNA Oyj:lle ei voi aiheutua vahinkoa turvaamistoimesta, koska kyse on ainoastaan lainvastaisen menettelyn kieltämisestä. DNA Oyj voi edelleen markkinoida puhelinliittymiään kaikilla lainmukaisilla tavoilla. Sen sijaan DNA Oyj:n jatkaessa lainvastaista menettelyään Elisa Oyj:lle aiheutuu jatkuvasti taloudellista vahinkoa menetettyjen asiakassuhteiden muodossa. Intressipunninnassa tulee ottaa huomioon, että turvaamistoimi rajoittaa ainoastaan lainvastaista toimintaa, jota DNA Oyj:llä ei joka tapauksessa ole oikeutta harjoittaa, kun taas turvaamistoimen myöntämättä jättäminen mahdollistaisi Elisa Oyj:lle vahinkoa aiheuttavan lainvastaisen menettelyn jatkumisen. Näin ollen myös intressipunninta puoltaa turvaamistoimen myöntämistä.

Joka tapauksessa Elisa Oyj:n vaatimat kiellot tulee määrätä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:n mukaisina väliaikaisina kieltoina, koska on todennäköistä, että DNA Oyj:n menettely tullaan kieltämään samassa laajuudessa myös pääasiassa. Väliaikaisen kiellon määrääminen on perusteltua DNA Oyj:n jatkettua Elisa Oyj:n toistuvista huomautuksista huolimatta lainvastaista puhelinmarkkinointia Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille. Menettely on jatkunut järjestelmällisesti ja laajamittaisesti pitkään, eikä DNA Oyj lopettaisi menettelyään oma-aloitteisesti ennen pääasian lopullista ratkaisua. DNA Oyj:n lainvastaisen menettelyn rajoittaminen edellyttää kiellon saattamista voimaan jo oikeudenkäynnin aikana. Myös Elisa Oyj:lle aiheutuva haitta ja vahinko sekä kilpailun vääristyminen puoltavat väliaikaisen kiellon määräämistä.

Elisa Oyj:n kieltovaatimukset 2 ja 3 ovat täsmällisiä ja täytäntöönpanokelpoisia ja joka tapauksessa haettujen kieltojen rikkomista ja uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi käsiteltäisiin omassa oikeudenkäynnissä. Elisa Oyj on tarkentanut kieltovaatimuksiaan 2 ja 3 markkinaoikeuden aiemman turvaamistoimipäätöksen jälkeen. Nykyisessä muodossaan niistä käy selvästi ilmi ne konkreettiset menettelytavat, joita haetut kiellot koskevat, eivätkä ne ole tulkinnanvaraisia.

Vastaus

Vaatimukset

DNA Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

Perusteet

Elisa Oyj:n vaatimukset ovat tulkinnanvaraisia, epätäsmällisiä ja täytäntöönpanokelvottomia.

Vaade-edellytys tai vaaraedellytys eivät täyty turvaamistoimihakemuksessa. Elisa Oyj ei ole saattanut todennäköiseksi, että DNA Oyj olisi todennäköisesti menetellyt Elisa Oyj:n vaatimissa kielloissa esitetyllä tavalla. Elisa Oyj:n toimittama näyttö väitetystä lainvastaisesta markkinoinnista ei ole luotettavaa tai osoita, että DNA Oyj olisi markkinoinut puhelinliittymiä lainvastaisesti tai jatkanut pitkäaikaisesti, järjestelmällisesti tai systemaattisesti väitettyä lainvastaista puhelinmarkkinointia. Elisa Oyj pyrkii hakemuksellaan käytännössä rajoittamaan kilpailua vaatien puhelinmarkkinointikieltoa kilpailijalleen, jotta se itse saisi hyötyä markkinalla.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:ssä ei määritellä puhelinmarkkinoinnin pyynnön esittämisen ajankohtaa. Elisa Oyj:n tältä osin esittämät väitteet eivät myöskään saa tukea säännöksen tarkoituksesta, Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n itsesääntelyohjeista, alan yleisestä käytännöstä eikä Elisa Oyj:n omasta toiminnasta. Tämän vuoksi ei voida pitää todennäköisenä, että Elisa Oyj:n tulkinta säännöksen soveltamisesta olisi oikea, eikä vaade-edellytys asiassa täyty.

Säännöksen tarkoituksena on katsottava olevan, että silloin, kun kuluttajalle soitetaan matkapuhelinliittymän markkinoinnin tarkoituksessa, nimenomainen pyyntö pitää olla esitetty etukäteen eli ennen puhelua. Lisäksi kuluttaja voi alan itsesääntelyohjeiden mukaan itse puhelinkeskustelussa oma-aloitteisesti aloittaa keskustelun matkapuhelinliittymän hankinnasta tai puhelinmarkkinointiluvasta, kun puhelu on soitettu jonkin muun tuotteen markkinoinnin tai yhteydenoton perusteella. Säännöksen vakiintunut tulkinta yli 14 vuoden ajan on ollut, että kuluttaja itse saa esittää pyynnön milloin tahansa. Elisa Oyj:n ensisijainen vaatimus ei vastaa lain sanamuotoa eikä vakiintunutta tulkintaa. Lisäksi kaikissa markkinointikielloissa on kyse perusoikeuden rajoituksesta, joita ei saa tulkita laajentavasti ja niiden on oltava täsmällisiä. Joka tapauksessa kyseistä perustavanlaatuista laintulkintakysymystä ei voida ratkaista osana summaarista turvaamistoimiprosessia.

Elisa Oyj ei ole saattanut todennäköiseksi DNA Oyj:n väitettyä johdattelua tai Elisa Oyj:n listaamien ilmaisujen käyttöä. Elisa Oyj ei ole edes väittänyt, että DNA Oyj olisi käyttänyt toissijaisessa vaatimuksessa ilmoitettuun liitteeseen kirjattuja kiellettäväksi vaadittuja ilmaisuja. Turvaamistoimea ei voida tältä osin myöntää pelkän Elisa Oyj:n käsityksen perustella, jota se ei ole saattanut todennäköisesti oikeaksi. Kyseiseen liitteeseen on lisäksi kirjattu ilmaisuja, joiden käyttö voi niiden asiayhteydestä riippuen olla asianmukaista. Vaikka joidenkin ilmaisujen käyttö voi johtaa siihen, että kuluttajaa voidaan katsoa johdatellun puhelun aikana alan itsesääntelyohjeiden vastaisesti, ei tämä toiminta kuitenkaan välittömästi merkitse lainvastaista markkinointia. Lisäksi arvio siitä, kielletäänkö sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:ssä johdattelu, mikä on kiellettyä johdattelua ja onko yksittäistapauksessa johdateltu säännöksen vastaisesti, kuuluu ratkaistavaksi pääasiaoikeudenkäynnissä. Säännöksestä ei käy ilmi kieltoa johdatella kuluttajaa.

Joka tapauksessa DNA Oyj:llä on oikeus tehdä asiakastyytyväisyys- ja tutkimussoittaja. DNA Oyj on jo ohjeistanut henkilöstöään, ettei kyseisten puheluiden aikana saa myydä puhelinliittymiä edes kuluttajan pyynnöstä. Lisäksi on epäselvää, mitä Elisa Oyj tarkoittaa niin sanotuilla win back ‑puheluilla.

Elisa Oyj:n toteuttamat seurannat vuosilta 2024–2026 eivät ole luotettavia. Elisa Oyj ei ole toimittanut vuoden 2024 seurannasta nauhoitteita eikä tietoa puhelinnumeroista, joihin väitettyä lainvastaista puhelinmarkkinointia olisi kohdistettu. Syys–lokakuussa 2025 tehdyn seurannan puhelinnumeroihin soitetuista puheluista huomattava osa ei ole koskenut matkapuhelinliittymiä vaan muita tuotteita. Puheluta on soitettu kuluttajien aloitteesta ja niiden nimenomaisen pyynnön perusteella. Touko–kesäkuussa 2026 toteutetussa seurannassa on muun ohella käytetty epäselviä ja johdattelevia kysymyksiä, ja kuluttajien antamien vastausten perustella heidän muistikuvansa ovat olleet epävarmoja. Lähes puolet seurantajakson mukaisista puheluista on soitettu DNA Oyj:ltä ennen alan itsesääntelyohjeiden päivitystä, osa puheluista on kuluttajien itsensä DNA Oyj:lle soittamia, osa puhelinnumeroiden haltijoista on ollut jo DNA Oyj:n matkapuhelinliittymäasiakkaita, osa liittymistä on myyty fyysisissä myyntipaikoissa, osassa kuluttaja on esittänyt nimenomaisen pyynnön puhelinliittymätarjouksesta ja osaa puhelinnumeroista ei löydy DNA Oyj:n järjestelmistä lainkaan.

Heinäkuussa 2026 toteutetussa 20 puhelinnumeron seurannassa on ollut samoja epäluotettavuustekijöitä kuin edellisessä seurannassa. DNA Oyj on soittanut kuuteen liittymään alan itsesääntelyohjeiden päivittämisen eli 18.5.2026 jälkeen ja DNA Oyj:llä on ollut nimenomainen pyyntö tai lupa soittaa kuluttajalle viidessä puhelinnumerossa. Lisäksi joihinkin numeroihin on soitettu jonkin muun tuotteen kuin puhelinliittymän markkinoinnin tarkoituksessa.

Vaaraedellytyksen yhteydessä esitetty väite, että DNA Oyj ei olisi lopettanut väitetysti lainvastaista markkinointiaan, ei pidä paikkaansa. Vaaraedellytys ei täyty senkään vuoksi, että DNA Oyj on pyrkinyt selvittämään asiaa aktiivisesti Elisa Oyj:n kanssa. Elisa Oyj:n väittämät vahingot ovat väitteenvaraisia ja spekulatiivisia, eikä niistä ole esitetty mitään näyttöä. Vaaraa väitetyn lainvastaisen markkinoinnin jatkumisesta ei ole, koska DNA Oyj on päivittänyt puhelimessa toimiville asiakaspalvelijoille kohdistettua sisäistä ohjeistusta ohjeistamalla, että asiakastyytyväisyys- ja tutkimuspuheluissa ei saa myydä puhelinliittymiä edes kuluttajan pyynnöstä.

Vaikka yksittäisiä virhetilanteita olisi sattunut, DNA Oyj:n sisäiset toimintatavat ja sen aktiivisuus asian selvittämisessä Elisa Oyj:n kanssa osoittavat, ettei turvaamistoimen määrääminen ole tarpeellista, koska vaaraa väitetyn menettelyn uudistamisesta ei ole. Lisäksi DNA Oyj on osallistunut alan itsesääntelyohjeiden päivittämiseen. Mahdolliset yksittäiset DNA Oyj:n työntekijöiden virhetilanteet eivät voi olla peruste turvaamistoimen myöntämiselle.

Myöskään haittavertailu ei puolla turvaamistoimen myöntämistä. DNA Oyj:n parempi menestyminen win back -toiminnassa on seurausta sen omasta brändistä ja maineesta, myyntikanavista, sopimuskohtaisista eroista ja sen asiakkaille tarjoamista eduista, ei lainvastaisesta markkinoinnista. DNA Oyj:lle aiheutuisi turvaamistoimesta merkittävää haittaa, joka ei ole korvattavissa jälkikäteen. Haittavertailu ei puolla turvaamistoimen määräämistä senkään vuoksi, että Elisa Oyj on itse menetellyt markkinoinnissaan siten kuin se vaatii DNA Oyj:n menettelyä kiellettäväksi. Tosiasiassa turvaamistoimen myöntäminen johtaisi päinvastaiseen vääristyneeseen kilpailutilanteeseen kuin Elisa Oyj väittää.

Turvaamistoimen myöntämiselle on asetettava tässä asiassa korkeat vaatimukset, koska hakemuksen hyväksyminen merkitsisi etukäteisnautintatilannetta eli sitä, että Elisa Oyj saisi jo turvaamistoimihakemuksella sen, mitä se pääasiassa vaatisi.

Nauhoitteiden hävittämiskiellon määrääminen on tarpeetonta, koska DNA Oyj voi vapaaehtoisesti säilyttää nauhoitteet pääasian oikeudenkäynnin ajan, eikä vaaraedellytys täyty.

Elisa Oyj ei ole saattanut todennäköiseksi väliaikaisessa kieltovaatimuksessa, että sen hakemuksessa esittämät vastaavat vaatimukset kielloista tultaisiin määräämään samassa laajuudessa pääasiassa. Koska turvaamistoimihakemuksen edellytykset eivät täyty, eikä Elisa Oyj ole osoittanut perustetta, jonka vuoksi markkinaoikeudella olisi toissijaisesti edellytyksiä määrätä väliaikainen kielto, myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:n mukaiset vaatimukset tulee hylätä.

Vaaditut uhkasakot ovat kohtuuttomia ja tarpeettomia. Elisa Oyj:n vaatimukset ovat epäselviä ja tulkinnanvaraisia, joten DNA Oyj:n olisi mahdotonta varmistaa vaatimusten noudattaminen. Kohtuullisen uhkasakon määrä on enintään 50.000 euroa.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Salassapitomääräys

Elisa Oyj on pyytänyt, että markkinaoikeus määrää hakemuksen 21.8.2026 harmaalla merkityt kohdat ja asiakirjatodisteet 3–5 sekä IP:n 20.8.2026 antaman todistajanlausunnon salassa pidettäväksi 25 vuoden ajan, koska asiakirjat sisältävät tietoja liikesalaisuudesta sekä muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevista seikoista. Lisäksi asiakirjat sisältävät kolmansien osapuolten henkilötietoja. Tietojen julkiseksi tuleminen aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

DNA Oyj on pyytänyt, että markkinaoikeus määrää sen kirjallisen lausuman 14.9.2026 salassapitomerkinnöin merkityt kohdat sekä asiakirjatodisteet 4, 10–14, 19, 21–22 ja 24–29 sekä MO:n 31.8.2026 antaman todistajanlausunnon salassa pidettäväksi 25 vuoden ajan, koska asiakirjat sisältävät tietoja DNA Oyj:n tai kolmansien osapuolten liikesalaisuudesta sekä arkaluonteisia tietoja niiden elinkeinotoiminnasta. Lisäksi asiakirjat sisältävät kolmansien osapuolten henkilötietoja. Tietojen julkiseksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Asianosaiset eivät ole vastustaneet puolin ja toisin esitettyjä salassapitopyyntöjä.

Markkinaoikeus määrää asianosaisten pyynnöistä, joita vastapuolet eivät ole vastustaneet, oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n ja 11 §:n 2 ja 3 momentin nojalla viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin

– 20 kohdan mukaisia liikesalaisuuksia sisältävinä kymmeneksi vuodeksi salassa pidettäväksi Elisa Oyj:n hakemuksen 21.8.2026 harmaalla merkityt kohdat ja sen esittämän IP:n 20.8.2026 antaman todistajanlausunnon sekä DNA Oyj:n kirjallisen lausuman 14.9.2026 salassapitomerkinnöin merkityt kohdat sekä asiakirjatodisteet 4, 19, 24–25 ja 29 sekä MO:n 31.8.2026 antaman todistajanlausunnon sekä

– 32 kohdan mukaisia tietoja sisältävinä kymmeneksi vuodeksi salassa pidettäväksi Elisa Oyj:n asiakirjatodisteet 3–5 ja DNA Oyj:n asiakirjatodisteet 10–14, 19, 21–22 ja 26–28

asianosaisten pyynnöt enemmälti hyläten. Markkinaoikeus katsoo, että asianosaisten pyytämiä salassapitoaikoja ei voida asiakirjojen sisältämät tiedot huomioon ottaen kymmenen vuoden ylittäviltä osin pitää välttämättömänä salassapidolla suojattavan edun turvaamiseksi.

Salassapitoaika lasketaan asioiden vireilletulosta markkinaoikeudessa ja se päättyy siten 21.8.2036.

Pääasiaratkaisun perustelut

1 Asian käsittely markkinaoikeudessa ja kysymyksenasettelu

Markkinaoikeus on 26.8.2026 antamallaan päätöksellä numero 399/2026 hylännyt Elisa Oyj:n vaatimuksen määrätä turvaamistoimi väliaikaisena DNA Oyj:tä kuulematta.

Asiassa on ensisijaisesti kysymys oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä säädetyn yleisluonteisen turvaamistoimen määräämisedellytyksistä vastapuolen väitetyn sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisen menettelyn perusteella ja toissijaisesti viimeksi mainitun lain 7 §:n mukaisen väliaikaisen kiellon määräämisestä saman menettelyn perusteella.

2 Asian arvioinnin oikeudelliset lähtökohdat

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi muun ohella sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotakin tai ryhtymästä johonkin (kohta 1) tai määrätä vastapuolen sakon uhalla tekemään jotakin (kohta 2) tai määrätä jostakin muusta toimenpiteestä, joka on tarpeen hakijan oikeuden turvaamiseksi (kohta 5). Markkinaoikeus voi siten kieltää yleisluonteisella turvaamistoimella muun ohella sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisen menettelyn.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukainen turvaamistoimi voidaan pykälän 1 momentin mukaan myöntää, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla (vaade-edellytys), ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavalla estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä (vaaraedellytys).

Päättäessään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta tuomioistuimen tulee pykälän 2 momentin mukaan kiinnittää huomiota siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa (haittavertailu).

Turvaamistoimen hakijan tulee ensinnäkin saattaa todennäköiseksi vastapuolta kohtaan vaaditun oikeuden olemassaolo. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä KKO 1994:132 ja KKO 1994:133 on vahingonkorvaussaamista turvaavasta takavarikosta katsottu saamisen yksilöimisen ohella riittäväksi, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voitu pitää selvästi perusteettomana. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun yleisluontoisen turvaamistoimen myöntämistä koskeneissa ennakkopäätöksissä KKO 1998:143, KKO 2000:94 ja KKO 2003:118 on sen sijaan katsottu, että milloin turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi sitä, että hakija saisi jo oikeudenkäynnin ajan nauttia täysimääräisesti sitä oikeutta, jota hän kanteellaan vaatii (etukäteisnautinta), turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa oikeuden todennäköisyydelle on asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa.

Toiseksi turvaamistoimen hakijan tulee saattaa todennäköiseksi edellä mainitun loukkauksen vaara. Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n mukaisista turvaamistoimista antamissaan ennakkopäätöksissään KKO 1994:132 ja KKO 1994:133 katsonut hukkaamisvaaran olevan olemassa, jollei vaara kyseessä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Sama vaaraedellytys on oikeuskäytännössä katsottu riittäväksi myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa turvaamistoimessa.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen turvaamistoimiasian käsittely on summaarista (KKO 2019:34, kohta 15). Sen vuoksi tässä yhteydessä ei kuulu tutkia lopullisesti sitä, onko vastapuoli hakijan esittämin tavoin menetellyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti. Tämä kuuluu vasta mahdollisen pääasian yhteydessä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä edellytetyllä tavalla hakijan on kuitenkin saatettava todennäköiseksi, että sillä on vastapuoltaan kohtaan vaatimansa oikeus.

Markkinaoikeus voi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin nojalla kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta tai uudistamasta lain 1–3 §:n vastaista menettelyä. Markkinaoikeus voi lain 7 §:n mukaan määrätä 6 §:ssä tarkoitetun kiellon myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Väliaikaisen kieltovaatimuksen ratkaisu perustuu väitetyn oikeudenvastaisuuden summaariseen tutkintaan. Väliaikaisen kiellon määräämisen edellytysten täyttymistä harkittaessa ei asian luonteen vuoksi yleensä kuulu tutkia enemmälti kysymystä siitä, onko se, johon vaatimus kohdistuu, menetellyt hakemuksessa kerrotulla tavalla ja onko hakemuksessa tarkoitettua menettelyä pidettävä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännösten vastaisena. Todettu kuuluu vasta pääasian yhteydessä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Väliaikaisesta kiellosta päätettäessä merkitystä on annettava myös asian laadulle ja kiireellisyydelle sekä kiellon määräämisen ja määräämättä jättämisen vaikutuksille osapuolten ja kuluttajien kannalta.

Elisa Oyj on muilta osin, paitsi nauhoitteiden hävittämiskieltovaatimuksessa 4 vaatinut ensisijaisesti oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun turvaamistoimen ja toissijaisesti sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen kiellon määräämistä. Vaatimuksessa 4 Elisa Oyj on vaatinut yksinomaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaista turvaamistoimea.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on näin ollen kussakin vaatimuksessa arvioitava ensiksi sitä, onko edellytykset määrätä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu turvaamistoimi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin nojautuvin perustein. Tämän jälkeen on tarvittaessa arvioitava sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen kiellon edellytysten täyttymistä vaatimusta 4 lukuun ottamatta, mikäli turvaamistoimen myöntämiselle ei ole edellytyksiä.

3 Asian arviointi

3.1 Vaatimukset 1–3 ja niihin nähden toissijainen vaatimus 5

Elisa Oyj:n mukaan DNA Oyj:n sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastainen menettely käy ilmi siitä, että DNA Oyj on markkinoinut matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n vastaisesti.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.

Markkinaoikeus toteaa, että yleislauseketta voidaan käyttää muun ohella silloin, kun kilpailutarkoituksessa ryhdytään hyvän liiketavan vastaiseen markkinointiin. Hyvänä liiketapana voidaan pitää tunnollisen ja rehellisen elinkeinonharjoittajan noudattamaa sekä kilpailijoiden ja asiakkaiden hyväksymää menettelyä taloudellisessa toiminnassa ja sen sisällön tulkinnassa voidaan saada apua eri elinkeinoaloilla hyväksytyistä säännöistä ja liiketapalautakunnan lausuntokäytännöstä. Hyvältä liiketavalta voidaan edellyttää, että toiminta ei ole lainvastaista. (Näin myös HE 114/1978 vp s. 10 ja 11.)

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaan matkaviestinverkon puhelinliittymää ei saa markkinoida kuluttajalle puhelimitse muuten kuin kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta teleyrityksen markkinointiin omille matkapuhelinasiakkailleen.

Pykälän 1 momentin esitöiden (HE 221/2013 vp s. 170) mukaan pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen viestintämarkkinalain 65 a §:ää. Viimeksi mainitun pykälän esitöiden (HE 144/2011 vp s. 5 ja 6) mukaan säännöksellä pyritään kieltämään kaikki teleyritysten aloitteesta tehtävä uusiin asiakkaisiin kohdistuva puhelinmarkkinointi. Teleyritys ei saa markkinoida matkapuhelinliittymää kuluttajalle puhelimitse itsenäisenä tuotteena eikä osana tuotepakettia. Markkinointi on kuitenkin sallittua, jos kuluttaja on sitä nimenomaisesti pyytänyt joko ottamalla yhteyttä teleyritykseen puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt teleyritystä olemaan häneen yhteydessä puhelimitse. Pyynnön nimenomaisuuden tarkoituksena on selventää se, että on pyyntö tehtävä kutakin markkinointiyhteydenottoa varten erikseen.

Perustuslakivaliokunta on viimeksi mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 6/2012 vp s. 2 ja 3) todennut kyseen olevan varsin kapea-alaisesta rajoituksesta kaupalliseen viestintään muiden markkinointikanavien pysyessä edelleen käytettävissä ja puhelinmarkkinoinnin ollessa sallittua kuluttajan omasta pyynnöstä. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti käytännössään katsonut, että sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti myös mainonnan ja markkinoinnin, joskaan valiokunta ei ole pitänyt tällaista viestintää sananvapauden ydinalueelle kuuluvana. Valiokunnan käytännön mukaan mainontaan ja markkinointiin voidaan kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin muuten olisi mahdollista. Toisaalta myös mainontaa ja markkinointia koskevan sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Hallituksen esityksessä olisi tullut antaa nykytilasta ja markkinointikiellon perusteista merkittävästi perusteellisemmat ja täsmällisemmät tiedot.

Asianosaiset ovat puolin ja toisin vedonneet Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n käytännesääntöjen ”Matkapuhelinliittymien puhelinmyynnin itsesääntely” versioon, joka on päivitetty toukokuussa 2026. Sääntöjen kohdassa 1.3 on määritelty, että pyynnön antaminen tulee olla erillinen, vapaaehtoinen, yksilöity ja selkeä. Sääntöjen kohdan 3. ”Missä ja miten pyynnön voi esittää?” alakohdassa 3.3 on todettu, että teleyritys ei saa soittaa kuluttajalle pyynnön saamisen tarkoituksessa. Lain tarkoittaman pyynnön johdosta tehdyn soiton aikana teleyritys saa kuitenkin pyytää yhtä uutta erillistä lain tarkoittamaa puhelinmarkkinointimahdollisuutta. Kohdassa 4. ”Pyynnön esittäminen – oma-aloitteisuus ja johdattelu” on todettu muun ohella, että kuluttaja voi itse puhelinkeskustelussa oma-aloitteisesti, ilman teleyrityksen aloitetta tai johdattelua, aloittaa keskustelun matkapuhelinliittymän hankinnasta tai puhelinmarkkinointiluvasta.

DNA Oyj on vedonnut Viestintäviraston (nyk. Liikenne- ja viestintävirasto) Elisa Oyj:lle 1.3.2018 antamaan päätökseen, jonka aiheena on ollut luvan pyytäminen matkaviestinverkon puhelinliittymien puhelinmarkkinointiin puhelun aikana. Päätöksen perusteluissa on todettu, että luvan pyytäminen kuluttajalta puhelun aikana matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointiin on katsottava tietoyhteiskuntakaaren (nyk. laki sähköisen viestinnän palveluista) nojalla kielletyksi. Kuluttajan antamaa myöntävää vastausta Elisa Oyj:n tiedusteluun eli lupapyyntöön puhelun aikana ei voida katsoa sellaiseksi kuluttajan nimenomaiseksi pyynnöksi, joka tietoyhteiskuntakaaren 201 §:n 1 momentissa säädetään matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinoinnin ehdoksi. Markkinaoikeus toteaa, että päätöksessä ei ole käsitelty kysymystä, voiko kuluttaja itse esittää sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n mukaisen nimenomaisen pyynnön puhelun aikana.

Elisa Oyj:n mukaan säännöksen esitöissä esitetty merkitsee sitä, että kuluttaja voi esittää nimenomaisen pyynnön ainoastaan ennen puhelua. DNA Oyj on esittänyt muun ohella, että sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:ssä ei määritellä puhelinmarkkinoinnin pyynnön esittämisen ajankohtaa.

Asianosaiset ovat olleet erimielisiä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n tulkinnasta ja esittäneet toisistaan poikkeavia näkemyksiä asiassa sekä vedonneet eri seikkoihin muun ohella alan itsesääntelystä. Markkinaoikeus toteaa, että kyseinen sähköisen viestinnän palveluista annetun lain säännös on säädetty aiemmin määräajaksi voimassa olevaksi. Säännös on kuitenkin lailla 317/2024 sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta säädetty toistaiseksi voimassa olevaksi. Viimeksi mainitun lain esitöiden (HE 35/2024 vp s. 18) mukaan puhelinmarkkinointikielto koskee teleyritysten aloitteesta tapahtuvaa matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointia kuluttajille, jotka eivät ole teleyrityksen omia matkapuhelinliittymäasiakkaita. Osittainen puhelinmarkkinointikielto rajoittaa jonkin verran matkapuhelinliittymiä markkinoivien yritysten markkinointiviestintään liittyvää Suomen perustuslain 12 §:n kannalta merkityksellistä sananvapautta. Puhelinmarkkinointikiellolla voi välillisesti olla merkitystä myös Suomen perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta esimerkiksi puhelinmarkkinointiyrityksille. Esitöissä (s. 19) on edelleen todettu, että matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointikiellolle on edelleen perusoikeuksien rajoittamisen kannalta hyväksyttävä syy. Säännös on sisällöltään tarkkarajainen ja perusoikeuksien rajoittaminen kohdistuu vain viestintämahdollisuuksien turvaamisen kannalta välttämättömään.

Markkinaoikeus toteaa asiaa summaarisesti arvioidessaan, että viestintämarkkinalain alkuperäisen 65 a §:n säännöksen esitöiden voidaan niitä tulkitsemalla jossain määrin katsoa tukevan tulkintaa, että nimenomainen pyyntö markkinointipuhelulle tulisi esittää ennen puhelua. Toisaalta sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n sanamuodosta, esitöistä tai perustuslakivaliokunnan edellä viitatusta lausunnosta ei käy nimenomaisesti ilmi kantaa, jonka mukaan vain ennen puhelua esitetty nimenomainen pyyntö markkinointipuhelulle täyttäisi säännöksessä asetetun edellytyksen.

Elisa Oyj:n tässä turvaamistoimiasiassa esittämien vaatimuksien sisältyminen myös pääasiassa esitettyihin vaatimuksiin merkitsisi pääasiassa vaaditun oikeuden saamista osaksi jo turvaamistoimella.

Markkinaoikeus katsoo, että DNA Oyj on kiistämisellään ja sen tueksi esittämillään perusteilla saattanut kysymyksen menettelyn sopimattomuudesta siinä määrin epävarmaksi, ettei Elisa Oyj:n voida tässä summaarisessa turvaamistoimiasiassa katsoa saattaneen riittävän todennäköiseksi, että sillä olisi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla oikeus kieltää DNA Oyj:n väitettyä menettelyä, jossa teleyritys markkinoi matkaviestintäverkon puhelinliittymiä puhelimitse sellaisille kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole sen omia matkapuhelinasiakkaita ilman kuluttajan nimenomaista ennen puhelua esittämää pyyntöä.

Näin ollen Elisa Oyj ei ole saattanut todennäköiseksi DNA Oyj:tä vastaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvaa oikeutta, joka voitaisiin vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla. Turvaamistoimen myöntämisen edellytyksenä oleva vaade-edellytys ei täyty vaatimuksissa 1, 2 a. ja 3 a. Koska turvaamistoimen myöntämisen edellytyksenä oleva vaade-edellytys ei täyty, asiassa ei ole tarpeen lausua myöskään vaaraedellytyksen täyttymisestä tai haittavertailusta.

DNA Oyj on vielä esittänyt, että Elisa Oyj:n vaatimukset ovat tulkinnanvaraisia, epätäsmällisiä ja täytäntöönpanokelvottomia. Elisa Oyj:n mukaan vaatimukset ovat täsmällisiä ja täytäntöönpanokelpoisia, koska se on tarkentanut niitä siten kuin markkinaoikeuden aiemmassa turvaamistoimipäätöksessä on edellytetty. Elisa Oyj:n mukaan vaatimusten yksilöintitason arvioinnissa on otettava huomioon, mihin konkreettiseen lopputulokseen kiellolla pyritään.

Markkinaoikeus toteaa, että markkinaoikeudellisissa asioissa kieltovaatimuksessa on pääsääntöisesti käytävä ilmi hakemuksen perusteosassa esitetyt kiellon kohteeksi vaadittavat konkreettiset menettelytavat, joiden tulee liittyä vastaajan jo toteuttamaan menettelyyn. Kieltovaatimuksen on siten heijastettava lainvastaiseksi väitettyä menettelyä. On mahdollista, että väliaikainen oikeussuojavaatimus tulee hylätyksi vain siitä syystä, että hakemuksessa esitetty vaatimus ei sellaisenaan tai vähäisin muotoiluin kelpaa määrättäväksi kielloksi. Todettu lähtökohta käy ilmi myös uhkasakkolain 6 §:n 3 momentista, jonka mukaan uhkasakon asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu. Lisäksi kiellettäväksi vaadittavat ilmaisut on käytävä ilmi itse vaatimuksesta, eikä riittävää ole, että ne käyvät ilmi perusteista tai hakemuksen liitteistä. Kyseiset lähtökohdat soveltuvat paitsi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisen väliaikaisen kiellon määräämisessä myös kyseiseen lakiin perustettujen turvaamistoimihakemusten käsittelyyn.

Markkinaoikeus toteaa, että Elisa Oyj:n vaatimukset 2 ja 3 sekä toissijainen vaatimus 5 siltä osin kuin viimeksi mainitussa viitataan edellisiin sisältävät paitsi kieltovaatimukseksi muotoillun virkkeen myös lähinnä vaatimuksen perusteiksi ymmärrettävän selitysosan, joka on erotettu itse kieltovaatimuksesta sanoilla ”tämän vaatimuskohdan mukaisesti tulee kieltää se, että [– –]”. Vaatimusten 2 ja 3 kieltovaatimukseksi ymmärrettävässä virkkeessä vaaditaan kieltoa, joka koskee matkaviestinverkon puhelinliittyminen markkinointia ilman kuluttajan ennen puhelua tai oma-aloitteisesti ilman johdattelua puhelun aikana esittämää nimenomaista pyyntöä. Toisaalta vaatimusten 2 a. ja 3 a. kohdissa esitetyn mukaan kiellettäväksi tulisi pelkästään tilanne, jossa pyyntöä ei ole esitetty ennen puhelua ja vaatimusten 2 b.–c. ja 3 b. kohdissa tilanne, jossa kuluttajaa johdatellaan ottamaan esille matkapuhelinliittymän hankinta tai puhelinmarkkinointiluvan antaminen. Lisäksi vaatimuksissa 2 b.–c. ja 3 b. on viitattu esimerkinomaisesti hakemuksen liitteenä toimitetun asiakirjan sisältämiin ilmaisuihin, joiden käyttäminen tulisi kieltää.

Edellä todetut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että vaatimukset 2 ja 3 ovat kokonaisuudessaan tulkinnanvaraisia eikä niistä käy selvästi ilmi vaadittujen kieltojen sisältöä. Kyseiset vaatimukset eivät sellaisenaan tai vähäisin muotoiluin kelpaa määrättäväksi kielloksi.

Edellä esitetyin perustein markkinaoikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä turvaamistoimen määräämiselle asetetut edellytykset eivät täyty vaatimuksissa 1–3.

Elisa Oyj on lisäksi vaatinut vastaavien kieltojen määräämistä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:n mukaisina väliaikaisina kieltoina (vaatimus 5). Markkinaoikeus katsoo, että väliaikaisen kiellon määräämiselle ei ole vaatimusten 2 ja 3 perusteella niiden edellä todettu epäselvyys huomioon ottaen edellytyksiä. Lisäksi markkinaoikeus on vaatimuksista 1 ja 2 a. ja 3 a. edellä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun turvaamistoimen edellytyksiä arvioidessaan katsonut, ettei Elisa Oyj ole saattanut todennäköiseksi, että sillä olisi sopimattomasta menettelystä annetun lain vastaisen menettelyn perusteella oikeus kieltää DNA Oyj:n väitettyä menettelyä puhelinmarkkinoinnissa. Edellä todetuilta osin esitettyihin perusteisiin viitaten markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole edellytyksiä kyseisien vaatimusten perusteella myöskään väliaikaisen kiellon määräämiselle. Vaatimus 5 väliaikaisen kiellon määräämisestä on siten hylättävä.

3.2 Vaatimus 4

Elisa Oyj on vaatimuksen 4 tueksi esittänyt, että DNA Oyj on menetellyt lainvastaisesti puhelinmarkkinoinnissaan. Elisa Oyj:n mukaan vaatimuksen kohteena olevista nauhoitteista käy ilmi muun ohella se, että DNA Oyj on markkinoinut ja jatkaa edelleen puhelinliittymiensä markkinointia puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille ilman sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaista kuluttajan nimenomaista pyyntöä.

Elisa Oyj:n vaatimuksen 4 vaade-edellytyksen täyttymiseksi on edellä todetusti riittävää, että DNA Oyj:n väitettyä lainvastaista toimintaa ei esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voida pitää selvästi perusteettomana.

Elisa Oyj on esittänyt vaatimustensa tueksi luettelon 20 puhelinnumerosta, joihin väitetyt DNA Oyj:n lainvastaiset myyntipuhelut on Elisa Oyj:n mukaan soitettu seurantajakson 21.–23.7.2026 aikana. Lisäksi Elisa Oyj on esittänyt selvitystä sen henkilöstön soittamista tarkistuspuheluista väitetysti lainvastaisia myyntipuheluita saaneille asiakkaille. DNA Oyj:n mukaan sillä on ollut etukäteinen nimenomainen pyyntö tai lupa soittaa kuluttajalle matkapuhelinliittymän markkinoimiseksi viiteen puhelinnumeroon. Lisäksi seurantajaksolta on yksilöity sellaisia puhelinnumeroita, joihin DNA Oyj on soittanut nettiliittymien markkinoinnin tai muun asiakaspalvelun tarkoituksessa, eikä niissä ole markkinoitu puhelinliittymiä.

Asianosaisten esittämät seikat huomioon ottaen markkinaoikeus pitää summaarisesti arvioiden todennäköisenä, että kaikki Elisa Oyj:n yksilöimistä lainvastaisiksi väitetyistä puheluista eivät ole olleet lainmukaisia. Kun kyse on puhelunauhoitteista, joista saattaa käydä ilmi, ovatko sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n edellytykset täyttyneet, hävittämiskiellon kohteena olevilla nauhoitteilla voi olla merkitystä todisteena pääasiassa. Tällaisen vaatimuksen hyväksyminen ei myöskään johda etukäteisnautintatilanteeseen. Edellä todetut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että vaade-edellytys täyttyy vaatimuksessa 4.

Elisa Oyj on esittänyt vaaraedellytyksen tältä osin täyttyvän, koska teleyritysten nauhoitteiden säilytysajoissa saattaa tapahtua muutoksia. DNA Oyj ei ole esittänyt mitään varteenotettavaa seikkaa vastustaessaan vaaraedellytyksen täyttymistä.

Koska teleyritysten säilytysajoissa saattaa tapahtua muutoksia, markkinaoikeus katsoo, ettei vaaraa puhelunauhoitteiden hävittämisestä voida pitää varsin epätodennäköisenä. Näin ollen myös vaaraedellytys täyttyy.

DNA Oyj ei ole esittänyt, etteikö haittavertailu puoltaisi turvaamistoimen määräämistä tältä osin. Markkinaoikeus katsoo, ettei Elisa Oyj:n hävittämiskieltovaatimuksen hyväksymisestä aiheudu DNA Oyj:lle hakijan turvattavaan etuuteen nähden kohtuutonta haittaa. Siten edellytykset määräyksen antamiselle myös haittavertailun näkökulmasta ovat olemassa.

Näin ollen Elisa Oyj:n vaatimuksen 4 mukainen turvaamistoimi on vaadituin tavoin hyväksyttävä päätöslauselmasta ilmi käyvin tavoin.

Markkinaoikeus katsoo, ettei Elisa Oyj:n vaatiman 200.000 euron uhkasakon asettamista ole kiellon tehokkuuden turvaamiseksi pidettävä kohtuuttomana. DNA Oyj:n maksukyky huomioon ottaen kiellon tehosteeksi on asetettava vaadittu 200.000 euron suuruinen uhkasakko.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla DNA Oyj:tä 200.000 euron sakon uhalla hävittämästä Elisa Oyj:n asiakirjatodisteessa 3 otsikon ”Ote puhelinnumeroista, joihin DNA on kohdistanut lainvastaista puhelinmarkkinointiaan, Elisan seurantajakso 21.–23.7.2026” alla yksilöityihin puhelinnumeroihin soitettujen puheluiden nauhoitteet.

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen muilta osin.

Täytäntöönpano ja vakuus

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan tämän kiellon voimaantulo edellyttää, että Elisa Oyj hakee turvaamistoimen täytäntöönpanoa siten kuin ulosottokaaren 8 luvussa säädetään.

Elisa Oyj:n on ennen tämän turvaamistoimen täytäntöönpanoa asetettava ulosottomiehelle ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuus.

Elisa Oyj:n tulee viimeistään 27.10.2026 huolehtia tämän turvaamistoimen täytäntöönpanosta uhalla, että se raukeaa ja ulosottomies voi peruuttaa täytäntöönpanon.

Elisa Oyj:n tulee viimeistään 3.11.2026 toimittaa markkinaoikeudelle selvitys tämän turvaamistoimen täytäntöönpanosta.

DNA Oyj:n mahdollisuudesta asettaa torjuntavakuus säädetään ulosottokaaren 8 luvun 3 §:ssä.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 7.12.2026.

Asiat ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jaakko Ritvala, Jari Tiainen ja Eeva Tiainen.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.