MAO:451/2026

Asioiden tausta

Turun kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 24.12.2025 julkaistulla sekä 30.12.2025, 5.2.2026 ja 25.2.2026 korjatulla EU-hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta joukkoliikennelinjojen liikennöinnistä. Hankinta on jaettu neljään osaan eli kohteeseen. Hankinnan kohteiden 1–3 linjat on kilpailutettu ajalle 1.7.2027–30.6.2035 sekä yhdelle kahden vuoden optiokaudelle. Hankinnan kohteen 4 linjat on kilpailutettu ajalle 1.7.2027–30.6.2028.

Turun kaupungin kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta on 11.3.2026 tekemillään hankintapäätöksillä § 38–41 valinnut hankinnan kohteisiin 1–4 V-S Bussipalvelut Oy:n tarjoukset. Valittajan tarjous on sijoittunut hankinnan kohteissa 1, 3 ja 4 kolmanneksi ja hankinnan kohteessa 2 toiseksi.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut hankinnan kohteen 1 osalta 5.500.000 euroa, hankinnan kohteen 2 osalta 15.100.000 euroa, hankinnan kohteen 3 osalta 14.000.000 euroa ja hankinnan kohteen 4 osalta 390.000 euroa.

Hankintasopimuksia ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu.

Asioiden käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Nobina Oy on vaatinut asioissa diaarinumerot 144–147/2026 toimittamassaan yhteisessä valituksessa, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaiset hankintapäätökset hankinnan kohteiden 1–4 osalta, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksun, määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun ja määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen tai lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 53.742,50 eurolla lisättynä markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä ja kuultavan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla, molemmat viivästyskorkoineen.

Valittaja on vielä vaatinut, että markkinaoikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn.

Perustelut

Hankintayksikkö on laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää voittaneen tarjoajan poikkeuksellisen alhaisia tarjoushintoja ja hylätä voittaneen tarjoajan tarjous hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena.

Hankinnan toimialalle on tyypillistä pysyvä matala kannattavuus sekä alttius merkittäville ulkoisille kustannuspaineille. Kaikki tarjoajat toimivat olennaisesti samanlaisella kustannusrakenteella. Terveen kilpailun tulisi näin ollen määräytyä marginaalisten tehokkuuserojen perusteella. Voittaneen tarjoajan tarjoushinnat ovat alittaneet nykyiset liikennöintisopimukset noin 30 prosentilla ja muiden tarjoajien tarjoukset pääsääntöisesti noin 50 prosentilla. Hintaerot eivät ole olleet selitettävissä tehokkuuseroilla. Hankalan markkinatilanteen vuoksi on tärkeää, että hankintayksiköt estävät kilpailun vääristymisen ja varmistavat, että tarjotut hinnat ovat toteutettavissa koko sopimuskauden ajan. Kyse on yhteiskunnallisesti kriittisestä palvelusta, jonka häiriötön toiminta on turvattava koko sopimuskauden ajan.

Hankintayksikkö ei ole valittajan tietopyyntöön antamansa vastauksen perusteella pyytänyt voittaneelta tarjoajalta selvitystä sen tarjoushinnoista. Hankintayksiköllä on ollut korostunut velvollisuus voittaneen tarjoajan tarjouksen hinnoittelun selvittämiseen, koska tarjousten välinen hintaero on ollut niin huomattava, että sen olisi tullut herättää epäily tarjoushinnan poikkeuksellisesta alhaisuudesta.

Hankintayksikkö on valittajan tietopyynnön johdosta perustellut voittaneen tarjoajan alhaista hintatasoa valittajalle puutteellisesti sillä, että hintojen alentuminen heijastaa nykyistä kilpailutilannetta. Tämä on ristiriidassa aikaisempien tarjouskilpailujen kanssa, joissa hinnoittelu on ollut johdonmukaista ja keskenään yhdenmukaista. Esillä olevassa kilpailutuksessa voittanut tarjoaja on ollut ainoa tarjoaja, jonka hinnoittelu on alittanut nykyisen sopimushinnan millään osa-alueella. Kyseessä on ollut säännöllisesti toistuva joukkoliikennekilpailutus. Kokeneen ja hankinnan kohteen hyvin tuntevan hankintayksikön velvollisuudet hankintamenettelyn asianmukaisuuden varmistamisessa ovat tavanomaista korkeammat. Valituksenalaiset hankintapäätökset esitelleellä hankintayksikön joukkoliikennejohtajalla on ollut poikkeuksellisen syvällinen toimialatuntemus joukkoliikenteen kustannusrakenteesta ottaen huomioon, että kyseinen henkilö on äskettäin johtanut linja-autoyhtiötä.

Voittanut tarjoaja ei kykene tarjoamallaan hinnalla täyttämään sille kuuluvia velvoitteita. Palvelun tuottaminen ei ole taloudellisesti kestävää ja on perusteltua epäillä, että voittaneen tarjoajan tarjoama tarjoushinta ei ole riittävä kattamaan palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Voittaneen tarjoajan alhainen tarjoushinta herättää epäilyksen siitä, onko se huolehtinut asianmukaisesti sosiaali- ja työoikeudellisista velvoitteista.

Joukkoliikenne on verorahoitteinen, matalakatteinen toimiala, jolla toimijoiden kustannusrakenne on äärimmäisen yhdenmukainen, sillä sitä määrittävät kaikille yhteiset tekijät, kuten työehtosopimukset, kalustoon liittyvät vaatimukset sekä polttoainekustannukset. Toimijoiden kustannukset ovat siten olennaisilta osin samat. Koska alalla ei ole merkittäviä kustannusrakennetta erottelevia kilpailuetutekijöitä, tarjoushintojen väliset erot ovat tavanomaisesti vain muutaman prosentin luokkaa. Kilpailuetu perustuu lähinnä siihen, kuinka hyvin liikennöitsijä pystyy optimoimaan muun muassa linja-autojen ostohinnat, lainojen ehdot, maksamansa palkat, bussien ylläpitokustannukset, kalustohankinnat, varikkojen sijainnin sekä muut muuttuvat kustannukset. Merkittävästi suuremmat hintaerot eivät siten ole selitettävissä tavanomaisilla kilpailutekijöillä kuten sijaintiedulla.

Tarjouspyynnössä on edellytetty, että tarjoajan antamien hintojen on oltava linjassa alalla tavanomaisesti noudatettavien hintojen kanssa. Tarjoajan on tullut perustaa hintansa todellisiin markkinahintoihin ja alan vakiintuneisiin käytäntöihin. Voittanut tarjous ei ole täyttänyt tarjouspyynnössä asetettua vaatimusta, minkä vuoksi hankintayksikön olisi tullut sulkea tarjous tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena. Voittaneen tarjoajan hinnat ovat merkittävästi muita tarjouksia ja alan yleistä hintatasoa alhaisemmat. Hinnoittelun on siten perusteltua epäillä olevan juuri tarjouspyynnössä nimenomaisesti kiellettyä tarkoitushakuista hinnoittelua.

Hankintapäätöksissä ei ole perusteltu, miten hankintayksikkö on arvioinut voittaneen tarjoajan tarjouksen hintojen poikkeuksellista alhaisuutta. Perusteluvelvollisuuden laiminlyönti on johtanut siihen, ettei valittaja ole voinut hankintapäätösten tietojen perusteella arvioida hankintamenettelyn oikeellisuutta ja oikeussuojansa tarvetta oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.

Hankintayksikön olisi tullut sulkea voittanut tarjoaja tarjouskilpailusta harkinnanvaraisella poissulkemisperusteella sen ammattitoiminnassa tapahtuneen virheen ja kilpailulainsäädännön vastaisen menettelyn vuoksi. Voittaneen tarjoajan hallitus ja omistajat koostuvat henkilöistä, jotka ovat toimineet johtotehtävissä yrityksissä, joiden korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksellään KHO 2025:87 katsonut syyllistyneen kilpailulainsäädännön vastaiseen menettelyyn Turun seudun joukkoliikenteen markkinoilla. Kyseiset henkilöt ovat olleet ennakkopäätöksen mukaan keskeisiä toimijoita kilpailulainsäädännön vastaisessa menettelyssä. Hankintayksikkö on itse ollut kyseisen kilpailulainsäädännön vastaisen menettelyn kohteena.

Hankintasopimusluonnoksessa on ollut nimenomainen kartelliehto. Vastaava kartelliehto sisältyy myös nykyisiin liikennöintisopimuksiin, joiden osalta hankintayksikkö ei ole ennakkopäätöksen jälkeenkään ryhtynyt perimään vahingonkorvausta tai sopimussakkoja. Tämä on antanut voittaneelle tarjoajalle perusteetonta etua, ja hankintayksikön menettely on ollut tältä osin hankintasäännösten mukaisten periaatteiden vastaista. Hankintayksiköt voivat sulkea tarjoajan tarjouskilpailusta jo silloin, kun hankintayksiköllä on päätösten ja tuomioiden sijaan muuta riittävän uskottavaa näyttöä siitä, että tarjoaja on tehnyt muiden toimijoiden kanssa mitä tahansa sopimuksia, joilla pyritään vääristämään kilpailua. Markkinoilla ei todellisuudessa vallitse aito kilpailu, jos tarjouskilpailuun osallistuvat toimijat ovat keskenään sidoksissa samoihin omistajiin, jotka ovat aiemmin syyllistyneet kilpailulainsäädännön vastaiseen menettelyyn.

Vastine

Vaatimukset

Turun kaupunki on vaatinut asioissa diaarinumerot 144–147/2026 toimittamassaan yhteisessä vastineessa, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 5.752,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö ei ole menetellyt virheellisesti, kun se ei ole sulkenut voittanutta tarjoajaa tarjouskilpailusta. Hankintayksikkö on ennen hankintapäätöksen tekemistä arvioinut harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden soveltumista. Valituksessa mainittu ennakkopäätös ei ole liittynyt voittaneeseen tarjoajaan vaan eri yhtiöihin. Korkein hallinto-oikeus ei ole myöskään katsonut ennakkopäätöksessään luonnollisten henkilöiden syyllistyneen lain vastaiseen toimintaan. Hankintayksiköllä on ollut harkintavaltaa harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden arvioinnissa, eikä hankintayksikkö ole havainnut myöskään muita poissulkemisperusteita. Hankintayksikkö on näin ottanut poissulkemista koskevassa harkinnassaan huomioon sen, että kilpailulainsäädännön vastaiseen menettelyyn liittyvät seuraamukset on jo ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksellä, minkä lisäksi hankintayksikkö on nostamassa kanteen kilpailulainsäädännön vastaiseen menettelyyn syyllistyneitä yrityksiä vastaan.

Ottaen huomioon, että mainittu ennakkopäätös on annettu 30.12.2025, eivät ennakkopäätökseen perustuvat harkinnanvaraiset poissulkemisperusteet ole vanhentuneet.

Voittaneen tarjoajan tarjoushinta ei ole ollut poikkeuksellisen alhainen. Hankintayksikkö ei ole menetellyt virheellisesti, kun se ei ole pyytänyt voittaneelta tarjoajalta selvitystä tarjoushinnasta tai hylännyt sitä hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena. Hankintayksiköllä on harkintavaltaa tarjotun hinnan poikkeuksellisuuden arvioinnissa.

Hintataso on laskenut joukkoliikenteen kilpailutuksissa aikavälillä 2015–2025. Nykyisten sopimusten hintataso on ollut poikkeuksellisen korkea. Kilpailutilanne on aiemmin ollut huono, koska joukkoliikenteen toimivaltaiset viranomaiset ovat kilpailuttaneet liikennöintisopimuksiaan samanaikaisesti. Vuodesta 2015 alkaen on saavutettu pääsääntöisesti useiden prosenttien säästöjä. Esillä olevassa hankinnassa voittaneiden tarjousten hinnat ovat olleet yhdessä kohteessa 16 prosenttia ja muissa kohteissa 25–30 prosenttia alemmat kuin aikaisemmat hinnat. Niissä kilpailutuksissa, joissa tilaaja on onnistunut suunnittelemaan sähköbusseille hyvin sopivaa liikennettä vuodesta 2020 alkaen, on hintataso laskenut merkittävästi. Valituksenalaisia hankintapäätöksiä koskevalla kilpailutuskierroksella on ollut ensimmäisen kerran mukana pikkubusseja ja on mahdollista, että sähkötekniikan kehittyessä voittanut tarjoaja on pystynyt löytämään kohteeseen vaaditut uudet ajoneuvot sähköisinä pikkubusseina.

Tarjoajilla on ollut mahdollisuus valita tarjoamansa kalusto ja se, tarjoavatko ne kalustonsa uutena sähköbussikalustona. Sähköbussin investointikustannus on korkea, mutta sellaisella liikennöinti on edullista. Voittanut tarjoaja on tarjonnut esimerkiksi valittajaa vähemmän uusia sähköbusseja, jolloin ero investointikustannuksissa on ollut merkittävä. Hyvä kilpailutilanne ja sähköbussien lisääntynyt määrä ovat laskeneet hintoja 20–30 prosenttia.

Kaikki hankinnan kohteet on kilpailutettu kerralla, jolloin mahdollinen huono kilpailutilanne ei ole ollut tarjoajilla tiedossa ja paine jättää halvempi tarjous on ollut suurempi. Kaikki kilpailutuskierroksen kohteet ovat olleet alle kymmenen auton liikennöintikokonaisuuksia, mikä on nostanut mielenkiintoa myös pienten yritysten keskuudessa. Yritykset ovat voineet tarjota kaikkia kohteita, mutta sitoutua ottamaan vastaan vain yhden tai kaksi kohdetta. Aiempiin kilpailutuksiin verrattuna hankintayksikkö on lisäksi tehnyt useita merkittäviä parannuksia sopimusehtoihin. Sopimukset ovat nykyisin pidempiä ja kalustovaatimuksia on lievennetty. Hankinnan ehtoihin tehtyjen muutosten vuoksi aiempien kilpailutusten tarjoushinnat eivät ole suoraan vertailukelpoisia.

Hankintayksikön tiedossa ei ole eikä voittaneen tarjoajan tarjouksesta ole käynyt ilmi, että se olisi rikkonut pakottavaa lainsäädäntöä tai työehtosopimuksiin liittyviä velvoitteitaan.

Tarjoushintoihin voi vaikuttaa myös se, miten tehokkaasti liikennöitsijä kykenee yhdistämään kilpailutuksen kohteena olevan liikenteensä vanhaan liikenteeseensä sekä se, millä hinnalla liikennöitsijä saa hankittua kalustoa ja minkälaista kalustoa liikennöitsijä hankkii uutena.

Voittaneen tarjoajan tarjous on ollut linjassa alan tavanomaisen hinnoittelun kanssa eikä sen tarjouksen hinnoittelu ole ollut tarjouspyynnössä kielletyllä tavalla tarkoitushakuista. Voittaneen tarjoajan yksikköhinnat eivät ole poikenneet muiden kohteiden yksikköhintoihin verrattuna. Voittaneen tarjoajan tarjoukset eivät siten ole tarjouspyynnön vastaisia.

Hankintayksikkö on perustellut hankintapäätöksen hankintasäännösten edellyttämällä tavalla ja on arvioinut, ettei voittaneen tarjoajan tarjoushintoja ole pidettävä poikkeuksellisen alhaisina.

Hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti myöskään sen vuoksi, että se ei ole perinyt nykyisistä liikennöintisopimuksista kartellilausekkeen mukaista sopimussakkoa ennakkopäätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen. Hankintayksikkö on käynnistänyt heti ratkaisun tiedoksi saatuaan kanteen valmistelun vaatiakseen vahingonkorvausta kartellista aiheutuneesta vahingosta ja sopimussakkoa hankintasopimuksen mukaisesti. Esillä oleva hankinta ja siihen liittyvät harkinnanvaraiset poissulkemisperusteet sekä hankintayksikön siviilioikeudellinen kanne vahingonkorvauksesta ja sopimussakon määrän vahvistamisesta ovat toisistaan erillisiä menettelyjä. Vahingonkorvauksilla ja sopimussakoilla ei ole merkitystä esillä olevassa asiassa.

Hankintayksikkö on paljoksunut valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimusta 10 tuntia ja 180 euron tuntihintaa ylittävin osin. Oikeudenkäyntikuluerittely ei ole ollut riittävän yksilöity, koska siitä ei ole käynyt ilmi eri henkilöiden tuntihintojen nettomääriä eri riveillä.

Kuultavan lausunto

V-S Bussipalvelut Oy on vaatinut asioissa diaarinumerot 144–147/2026 toimittamassaan yhteisessä lausunnossa, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta asioissa diaarinumerot 144/2026 ja 146–147/2026 ja joka tapauksessa hylkää valitukset asioissa diaarinumerot 144–147/2026 ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 16.901,25 eurolla viivästyskorkoineen.

Kuultava on esittänyt, että valittaja on sijoittunut hankinnan kohteissa 1, 3 ja 4 kolmanneksi. Ottaen huomioon valitusperusteet, valittajan tarjous ei voisi kyseisissä hankinnan kohteissa tulla valituksi. Näin ollen valittajalla ei ole oikeussuojan tarvetta näiden hankinnan kohteiden osalta. Valitus tulee jättää tutkimatta muiden kuin hankinnan kohteen 2 osalta.

Kuultavaa ei olisi tullut sulkea tarjouskilpailusta muiden yritysten toimintaan vuosina 2013, 2014 ja 2016 liittyneen tarjousyhteistyön ja sitä koskevan ennakkopäätöksen vuoksi. Kuultava ei ole ollut osallisena tarjousyhteistyössä, vaan seuraamusmaksut on määrätty muille yrityksille. Vaikka kyseisillä yrityksillä ja kuultavalla on samoja johtohenkilöitä ja omistajia, ei kuultavaa olisi tullut yksinomaan tästä syystä sulkea tarjouskilpailusta. Ristikkäiset hallituksen jäsenyydet voittaneessa tarjoajassa ja toisissa yhtiöissä eivät muodosta hankintasäännösten mukaista itsenäistä perustetta harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen soveltamiselle. Kuultava ei ole muutoinkaan toiminut siten, että sitä olisi koskenut jokin hankintasäännösten mukainen poissulkemisperuste. Hankintayksikkö on arvioinut tarjoajien kelpoisuuden, eikä sen ole tullut ryhtyä muihin erityisiin selvitystoimiin. Valittaja ei ole esittänyt harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen olemassaolosta varsinaista näyttöä.

Ennakkopäätöksen perusteena olleet tapahtumat ovat poissulkemisperusteiden näkökulmasta vanhentuneita. Hankintayksiköllä ei ole harkintavaltaa kolmen vuoden vanhentumisajan osalta, vaan kyse on absoluuttisesta vanhentumisesta, jonka alkamisaikaa arvioidaan sen perusteella, milloin hankintayksikkö on saanut tai sen olisi tullut asianmukaista huolellisuutta noudattaen saada tietoonsa poissulkemisperuste. Hankintayksikkö on osallistunut tapahtumien selvittämiseen jo vuonna 2015, jolloin se on saanut tiedon tapahtumista. Tapahtumia koskenut Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitys on jätetty markkinaoikeudelle syyskuussa 2021, joten tästäkin on kulunut yli kolme vuotta.

Kuultavan tarjoushinnat eivät ole olleet poikkeuksellisen alhaiset eikä hankintayksikkö ole menetellyt virheellisesti, kun se ei ole pyytänyt kuultavalta selvitystä tarjoushinnoista tai hylännyt sen tarjousta annettujen tarjoushintojen alhaisuuden vuoksi. Kuultava on mitoittanut ja laskenut tarjouksensa tavoitteenaan kilpailukykyiset tarjoukset ja se on käyttänyt perusteena tarjouslaskennan normaaleja parametreja. Kyse ei ole ollut tarkoitushakuisesta hintakeinottelusta ja hinnat ovat olleet linjassa alalla tavanomaisesta noudatettavien hintojen kanssa. Tarjoukset on laskettu oikein ja palvelu on mahdollista tuottaa tarjouspyynnön mukaisesti. Kuultava on tietoinen hankintasopimuksen ehdoista ja siitä, että ehtoja ei ole mahdollista muuttaa jälkikäteen. Kuultava ei ole laiminlyönyt hankintasäännöksissä tarkoitettuja työ- ja sosiaalioikeudellisia velvoitteita eikä se ole saanut valtiontukea tarjouksiinsa.

Hankintayksiköllä olisi ollut selvitysvelvollisuus kuultavan tarjoushinnoista, jos tarjous olisi vaikuttanut poikkeuksellisen alhaiselta hankinnan luonteeseen ja markkinaan nähden ja, jos hintojen alhaisuus olisi aiheuttanut perustellun epäilyn tarjouksen toteuttamiskelpoisuudesta tai sen noudattamisesta. Toisessa kilpailutuksessa on tarjottu vastaavia joukkoliikenteen palveluita lähes 24 prosenttia nykyistä hintatasoa halvemmalla. Esillä olevan tarjouskilpailun tilanne ei ole ollut olennaisesti erilainen aikaisempiin tarjouskilpailuihin verrattuna. Hankintayksikkö on perustellusti voinut ennakoida hintatason asettuvan nykyisiä tarjoushintoja alemmalle tasolle ja todeta tarjoushintojen laskusuunnan olleen peruste olla pyytämättä selvitystä tarjoushinnoista.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että sillä on oikeussuojan tarve kaikkien hankinnan kohteiden osalta. Valittajan esittämät valitusperusteet ovat koskeneet koko kilpailutusta, eivätkä ne ole rajoittuneet yksittäisiin hankinnan kohteisiin. Kilpailutus on nimenomaisesti rakennettu siten, että tarjoajat voivat tarjota useampaan kohteeseen mutta sitoutua vain osaan. Osa-alueet eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Lisäksi oikeuskäytännössä on vahvistettu, että valittajalla on sijoituksestaan riippumatta perusteltu oikeussuojan tarve tilanteessa, jossa tämä on esittänyt hankinta-asiakirjoihin kohdistuvia väitteitä. Valitusperusteet ovat koskeneet voittaneen tarjoajan kelpoisuutta, hinnoittelun lainmukaisuutta ja kartelliyhteyksiä koko kilpailutuksessa, eikä oikeussuojan tarvetta voida rajoittaa yhteen osa-alueeseen. Väitetty lainvastaisuus ei ole luonteeltaan osa-aluekohtaista vaan järjestelmällistä, ja se vaikuttaa valittajan asemaan kaikilla osa-alueilla. Tarjouspyyntö on lisäksi ollut epäselvä hinnoittelua koskevien ehtojen osalta, jos niitä on tullut tulkita hankintayksikön esittämällä tavalla.

Linja-autoliikenteen kustannuspohja on kaikille tarjoajille olennaisilta osin yhtenäinen. Hankintayksikön aiemmissa kilpailutuksissa hinnoittelu on noudattanut tätä markkinalogiikkaa, minkä vuoksi nyt kyseessä olevia hintaeroja on pidettävä erittäin poikkeuksellisina. Hintatason muuttuminen sopimuskausien välillä on täysin normaalia, mutta tämä seikka ei vaikuta tarjoajien väliseen kilpailutilanteeseen. Hintaerojen tulisi olla alle 10 prosenttia. Yksittäisen tarjoajan ei ole mahdollista tarjota johdonmukaisesti kaikilla osa-alueilla noin 30 prosenttia muita tarjoajia alhaisemmalla hinnalla samoilla lähtöedellytyksillä ilman, että tämä herättää perustellun epäilyn hinnoittelusta. Hankintayksikön markkinaoikeudessa esittämästä selvityksestä käy ilmi, että edellisen kymmenen vuoden aikana toteutetuissa kilpailutuksissa voittaneen tarjouksen ja vertailuhinnan välinen erotus on ollut useimmiten 1–10 prosentin luokkaa.

Hankintayksiköllä on ollut käytössään laaja aineisto alan hintatason arvioimiseksi. Saatujen tarjousten perusteella hankintayksiköllä olisi ollut mahdollisuus havaita, että voittaneen tarjoajan tarjoushinnat poikkeavat olennaisesti muiden tarjoajien hinnoista. Voittaneen tarjoajan on erittäin vaikeaa tai lähes mahdotonta täyttää sille kuuluvia hankintasopimuksen mukaisia velvoitteitaan tarjoamillaan hinnoilla. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon myös voittaneen tarjoajan heikko taloudellinen tilanne sekä se, että ennakkopäätöksessä mainituille yhtiöille tulevat sanktiot tulevat välillisesti heikentämään myös voittaneen tarjoajan toimintaedellytyksiä ja kykyä toteuttaa hankintasopimuksen mukaiset velvoitteet.

Voittaneen tarjoajan tarjous on ollut tarjouspyynnön vastainen. Tarjouspyynnössä on edellytetty, että annettujen hintojen on tullut linjassa alalla tavanomaisesti noudatettavien hintojen kanssa. Hankintayksikkö on hyväksymällä voittaneen tarjoajan tarjouksen tosiasiallisesti luopunut asettamastaan vaatimuksesta. Tarjouspyynnön ehto viittaa yksiselitteisesti koko toimialan hintatasoon. Hankintayksikkö ei ole kuitenkaan esittänyt minkäänlaista koko toimialan hinnoittelua koskevaa selvitystä. Tarjouspyyntö ei ole sanamuotonsa perusteella ollut tulkittavissa siten, että tarjouksia olisi tullut arvioida Turun seudun ja Fölin alueen hintatason perusteella.

Tarjouspyynnössä on lisäksi kielletty tarkoitushakuinen hinnoittelu. Tarjouspyynnöstä ei ole johdettavissa sellaista tulkintaa, jonka mukaan tällä olisi tarkoitettu vain tilannetta, jossa tarjoaja pyrkii keinottelemaan hintojen pisteytyksellä.

Ottaen huomioon voittaneen tarjoajan yhteydet kilpailulainsäädännön vastaiseen menettelyyn syyllistyneisiin yhtiöihin ja henkilöihin, on poissulkemisperuste ollut olemassa. Sekä ennakkopäätöksessä mainitut yhtiöt että voittanut tarjoaja toimivat nimenomaan joukkoliikenteen liikennöintipalvelujen alalla Turun seudulla, minkä vuoksi voittaneen tarjoajan taustalla olevien luonnollisten henkilöiden moitittavalla menettelyllä on ollut selkeä yhteys hankinnan kohteeseen.

Vaikuttaa siltä, että hankintayksikkö on ryhtynyt valmistelemaan vahingonkorvauskannetta ennakkopäätöksessä todetusta kilpailulainsäädännön vastaisesta menettelystä aiheutuneesta vahingosta vasta valituksen tiedoksi saatuaan. Vaikka hankintayksikkö olisi ryhtynyt kanteen valmisteluun jo aikaisemmin, olisi hankintayksikön tullut ottaa huomioon mahdollinen vahingonkorvausvastuu ja sopimussakot arvioidessaan voittaneen tarjoajan edellytyksiä suoriutua hankinnasta.

Hankintamenettelyn tasapuolisuus on lisäksi vaarantunut hankintayksikön joukkoliikennejohtajan esteellisyyden vuoksi.

Valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on ollut kohtuullinen ottaen huomioon asian oikeudellinen ja tosiasiallinen vaativuus, joukkoliikennealan erityisluonteen edellyttämä perusteellinen perehtyminen kustannusrakenteisiin ja markkinamekanismeihin sekä tästä aiheutunut tiiviin yhteydenpidon tarve päämieheen, valituskirjelmän tehokkuus oikeudenkäynnin kohteen rajaamisessa, asiamiesten kohtuullinen tuntiveloitus sekä se, ettei vaadittaviin kuluihin sisälly hankintaoikaisuvaatimuksen laatimisesta tai asianosaiskuluista aiheutuneita kustannuksia.

On kohtuullista, että kuultava velvoitetaan korvaamaan valittajalle aiheutuneista arvonlisäverottomista oikeudenkäyntikuluista 10.000 euroa. Kuultavan esittämät perusteettomat ja virheelliset väitteet ovat edellyttäneet valittajalta perusteellista vasta-argumentaatiota, jonka laatimisesta valittajalle on aiheutunut merkittäviä oikeudenkäyntikuluja. Kuultavan lausuntoa ei ole pidettävä muutoinkaan asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisenä, koska siinä on tuotu esille vain perusteettomia väitteitä. Kuluvastuun jakautumisen osalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että vaatimuksen valituksen tutkimatta jättämisestä tiettyjen hankintapäätösten osalta on esittänyt ainoastaan kuultava.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on esittänyt, että sen ei tule vastata niistä valittajan oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet ainoastaan kuultavan esittämiin perusteisiin vastaamisesta.

Kuultava on esittänyt, että asia on oikeudellisesti tulkinnanvarainen, joten ei ole kohtuutonta, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Valittaja on itse laajentanut oikeudenkäyntiä ja lisännyt kulujen määrää.

Asiassa ei ole perusteita velvoittaa kuultavaa korvamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja. Kuultava ei ole esittänyt perusteettomia väitteitä tai pitkittänyt oikeudenkäyntiä.

Valittajan oikeudenkäyntikulut eivät ole kohtuullisia tehdyn työmäärän tai tuntihinnan osalta eikä niitä ole riittävästi yksilöity. Valittaja on kohdistanut kuultavaan 10.000 euron kuluvaatimuksen yksilöimättä, mistä toimenpiteistä kyseinen summa on koostunut. Ei ole kohtuullista, että kuultava velvoitettaisiin korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja.

Kuultava on esittänyt, että ratkaisevaa on se, vaikuttaako tarjous hankinnan laatuun nähden sellaiselta, että hankintayksikölle syntyy perusteltu syy epäillä sen toteuttamiskelpoisuutta. Hankintayksikön esittämät seikat hintatason kehityksestä ja ennakollisista arvioista ovat osoittaneet, että voittaneiden tarjousten hintatasot ovat olleet hankintayksikön näkökulmasta odotettavissa. Ne eivät ole muodostaneet sellaisia poikkeamia, jotka olisivat objektiivisesti herättäneet epäilyn tarjousten toteuttamiskelpoisuudesta.

Tarjouspyynnöstä ei ole johdettavissa tulkintaa, jonka mukaan tarjous tulisi sulkea tarjouskilpailusta tilanteessa, jossa sen hinnoittelu on poikennut muiden tarjoajien hinnoittelusta. Tarjouspyyntö on tältä osin jättänyt hankintayksikölle harkintavaltaa.

Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että hankintapäätösten esittelijänä toimineen hankintayksikön joukkoliikennejohtajan puolueettomuus olisi tosiasiallisesti vaarantunut tai, että tällä olisi ollut vaikutusta hankintapäätöksen sisältöön.

Hankintapäätöksen perustelut ovat olleet riittävät.

Valittaja on esittänyt, että hankintayksikkö on ryhtynyt vahingonkorvauskanteen valmisteluun ennakkopäätöksen jälkeen vasta tehdyn markkinaoikeusvalituksen johdosta.

Asiassa on järjestettävä suullinen käsittely sen selvittämiseksi, mitä asiassa on pidettävä poikkeuksellisen alhaisena tarjoushintana ja mitä on pidettävä alalla tavanomaisesti noudatettavina hintoina. Suullinen käsittely on tarpeen myös hankintayksikön menettelyn selvittämiseksi ja sen arvioimiseksi, millaista harkintaa hankintayksikkö on tehnyt voittaneen tarjoajan soveltuvuudesta ja tämän tarjoushinnoista.

Hankintayksikkö on, markkinaoikeuden varattua sille tilaisuuden valittajan esittämien esteellisyyttä koskevien väitteiden johdosta lausua siitä, mikä rooli hankintapäätösten esittelijänä toimineella Turun kaupungin joukkoliikennejohtajalla on esittelijänä ollut hankintamenettelyn eri vaiheissa ja erityisesti ennen Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan päätöksentekoa, esittänyt muun ohella seuraavaa.

Joukkoliikenteen kilpailutukset kuuluvat suunnittelupäällikön tehtäviin ja esillä olevien hankintojen valmistelu on alkanut ennen kuin nykyinen joukkoliikennejohtaja on aloittanut tehtävässään. Lautakunta-asioiden ja kilpailutusten valmistelusta on vastannut suunnittelupäällikkö. Valmisteluun ovat lisäksi osallistuneet projektipäällikkö ja joukkoliikennesuunnittelija. Päätösvalta on ensisijaisesti suunnittelupäälliköllä ja hankintayksiköllä.

Joukkoliikennejohtaja ei ole osallistunut kilpailutusten valmisteluun, eikä tarjousten avaamiseen tai vertailuun, eikä hänellä ole ollut merkittävää roolia hankinnoissa. Joukkoliikennejohtaja on osallistunut joihinkin sisäisiin hankinnan valmisteluun liittyviin kokouksiin ja joihinkin yleisiin kilpailutusta koskeviin sisäisiin valmistelutapaamisiin.

Joukkoliikennejohtaja on toiminut esittelijänä, kun tarjouskilpailun käynnistämisestä on päätetty ja hyväksynyt tarjouspyynnön julkaistavaksi. Joukkoliikennejohtaja on vastannut joihinkin tarjoajien yksittäisiin indeksikysymyksiin ja esitellyt hankintapäätökset lautakunnan kokouksissa.

Valittaja on esittänyt, että se on vaatinut suullista käsittelyä, koska sen ei ole mahdollista ilman kohtuutonta vaivaa esittää markkinaoikeudelle asianmukaista lisäselvitystä kirjallisesti. Näistä syistä valittaja ei sille varatusta tilaisuudesta huolimatta ole esittänyt kirjallista lisäselvitystä siltä varalta, että suullista käsittelyä ei järjestettäisi.

Kuultava on esittänyt, että valittaja ei ole osoittanut mitään sellaista taloudellista, organisatorista tai muuta objektiivisesti havaittavaa joukkoliikennejohtajan yhteyttä kuultavaan, jonka perusteella joukkoliikennejohtajan puolueettomuutta voisi perustellusti epäillä. Pelkkä aikaisempi työskentely samalla toimialalla tai jossakin toimialalla toimivassa muussa yhtiössä ei muodosta esteellisyyttä. Kilpailutuksen valmistelu on alkanut jo ennen kuin hankintapäätökset esitellyt joukkoliikennejohtaja on aloittanut työskentelyn tehtävässään. Joukkoliikennejohtajalla ei ole mitään sellaisia sidonnaisuuksia voittaneeseen tarjoajaan tai aikaisempaan työnantajaansa, jotka voisivat vaarantaa hänen puolueettomuuttaan. Valittaja ei ole esittänyt väitteitä esteellisyydestä aikaisempien kilpailutusten yhteydessä, vaikka sama joukkoliikennejohtaja on toiminut näissäkin hankintapäätösten esittelijänä.

Suulliselle käsittelylle ei ole tarvetta. Asiassa on poikkeuksellisen alhaisia tarjoushintoja koskevien väitteiden osalta markkinaoikeudessa kysymys asian hankintaoikeudellisesta arvioinnista, eikä riitaisista tosiseikoista. Suullisen käsittelyn järjestäminen ei selkiyttäisi ratkaistavia kysymyksiä.

Hankintayksikön vahingonkorvaus- ja sopimussakkovaatimukset ennakkopäätöksessä mainituilta yhtiöiltä eivät liity kuultavan tarjousten toteuttamiskelpoisuuteen. Näidenkään kysymysten käsittely ei edellytä suullista käsittelyä. Kuultava ei ole ollut osallisena ennakkopäätöksen taustalla olleessa kilpailulainsäädännön vastaisessa menettelyssä. Valittaja on pyrkinyt laajentamaan oikeudenkäyntiä hankintayksikön ja kolmannen osapuolen väliseen asiaan.

Oikeudenkäyntikuluja arvioitaessa on otettava huomioon, että valittaja on turhaan laajentanut asiaa suullisen käsittelyn vaatimuksella. Väitteet hankintayksikön menettelystä vahingonkorvaus- ja sopimussakkovaatimusten osalta eivät liity esillä olevaan asiaan, eikä niillä ole vaikutusta kuultavan toimintaedellytyksiin.

Hankintayksikkö on esittänyt, että se on ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin vahingonkorvausten ja sopimussakkojen perimiseksi. Hankintayksikkö on julkisin varoin toimiva kaupunki. Ei ole uskottavaa, että se jättäisi vaatimatta vahingonkorvauksia kilpailunrajoituksesta sille aiheutuneesta vahingosta.

Suullisen käsittelyn järjestäminen asiassa ei ole tarpeen. Valittaja on saanut toimittaa kattavasti kirjallista aineistoa tuomioistuimen arvioitavaksi. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu myös kirjallisessa menettelyssä. Käsiteltävä asia voidaan ratkaista kirjallisen aineiston perusteella eikä merkityksellisistä tosiseikoista ole jäänyt varteenotettavaa epäilystä.

Jos hankintayksikkö velvoitettaisiin korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja, niin korvausvelvollisuutta alentavana seikkana on otettava huomioon, että valittaja on turhaan laajentanut asiaa väitteillä ja toimenpiteillä, jotka eivät liity hankinta-asiaan.

Markkinaoikeuden ratkaisu asioissa diaarinumerot 144–147/2026

Valituksen tutkiminen asioissa diaarinumerot 144 ja 146–147/2026

Asiaan yleisenä oikeudenkäyntilakina sovellettavan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin jättää valituksen tutkimatta muun ohella, jos valittajalla ei ole valitusoikeutta (4 kohta).

Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (erityisalojen hankintalaki) 128 §:n nojalla sovellettavan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 145 §:n 1 momentin mukaan se, jota asia koskee, voi saattaa hankintaa koskevan asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi tekemällä valituksen.

Hankintalain 145 §:ää koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 237) mukaan pykälä vastaa tuolloin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007; vanha hankintalaki) 85 §:ssä säädettyä. Vanhan hankintalain
85 §:n 1 momentin esitöiden (HE 190/2009 vp s. 58) mukaan säännös vastaa asianosaisen puhevallan osalta tuolloin voimassa olleen lain 78 §:n 1 momenttia, jota koskevissa esitöissä (HE 50/2006 vp s. 121) asianosaisella on todettu tarkoitettavan henkilöä, jolla on oikeudellinen intressi saada muutos virheelliseen hankintamenettelyyn.

Hankintalain 146 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi valituksella voidaan saattaa tässä laissa tarkoitettu hankintayksikön päätös tai hankintayksikön muu hankintamenettelyssä tekemä ratkaisu, jolla on vaikutusta ehdokkaan tai tarjoajan asemaan.

Hankintalain 154 §:n 1 momentissa on säädetty markkinaoikeuden määräämistä seuraamuksista. Pykälän 4 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu seuraamus voidaan määrätä vain, jos lainvastainen menettely on vaikuttanut hankintamenettelyn lopputulokseen tai asianosaisen asemaan hankintamenettelyssä.

Siltä osin kuin kuultava on esittänyt, että valitus tulisi jättää tutkimatta valittajan oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi hankinnan kohteiden 1, 3 ja 4 osalta (dnrot 144/2026 ja 146–147/2026), markkinaoikeus toteaa seuraavan.

Hankintailmoituksen mukaan hankinta on jaettu neljään kohteeseen. Valitus on kohdistunut hankinnan kaikkiin kohteisiin. Valittaja on jättänyt tarjouksen kaikkiin hankinnan kohteisiin ja sijoittunut tarjouskilpailussa toiseksi hankinnan kohteen 2 osalta ja kolmanneksi hankinnan kohteiden 1, 3 ja 4 osalta.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjouskilpailussa on ollut kyse hankinnasta, jossa on ollut tarkoitus valita kuhunkin hankinnan kohteeseen eli osaan vain yksi tarjoaja. Valittajalla voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan oikeudellinen intressi saada muutos virheelliseksi väitettyyn hankintamenettelyyn sellaisten hankinnan kohteiden osalta, joissa valittaja on jättänyt tarjouksen. Valittaja on kohdistanut valitusperusteensa voittaneeseen tarjoajaan, voittaneen tarjoajan hinnoitteluun sekä hankintapäätöksen perustelemiseen. Valittaja on lisäksi vastaselityksessään esittänyt tarjouspyyntöasiakirjoihin kohdistuneita väitteitä. Kun otetaan huomioon valittajan vaatimustensa tueksi esittämät perusteet, on hankintamenettelyn väitetyillä virheellisyyksillä katsottava olevan vaikutusta valittajan asemaan hankintalain 146 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla myös niiden hankinnan kohteiden osalta, joissa valittaja ei ole sijoittunut tarjouskilpailussa vähintään toiseksi. Valituksen tutkimiselle hankinnan osien 1, 3 ja 4 osalta (dnrot 144/2026 ja 146–147/2026) osalta ei näin ollen ole tällä perusteella estettä.

Suullisen käsittelyn järjestäminen asioissa diaarinumerot 144–147/2026

Valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn muun ohella hankintayksikön menettelyn arvioimiseksi ja sen selvittämiseksi, mitä asiassa on pidettävä poikkeuksellisen alhaisena tarjoushintana ja mitä alalla tavanomaisesti noudatettavina hintoina.

Hankintayksikkö ja kuultava eivät ole pitäneet suullisen käsittelyn järjestämistä tarpeellisena.

Markkinaoikeus on varannut valittajalle, hankintayksikölle ja kuultavalle oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 58 §:n 2 momentin mukaisen tilaisuuden toimittaa kirjallista lisäselvitystä siltä varalta, ettei suullista käsittelyä järjestetä.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä.

Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä muun ohella, jos: 2) asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista, 3) tosiseikat voidaan selvittää muulla tavoin tai 5) suullisen käsittelyn järjestäminen on muuten ilmeisen tarpeetonta, kun otetaan huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.

Markkinaoikeus katsoo jäljempänä esitetyt pääasiaratkaisun perustelut huomioon ottaen, että kysymyksessä olevan asian tosiseikat ovat tulleet kirjallisessa menettelyssä riittävästi ja luotettavasti selvitetyiksi niiden oikeudellista arviointia varten, ja suullisen käsittelyn järjestämistä on muutenkin pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Näin ollen markkinaoikeus hylkää valittajan vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä.

Pääasiaratkaisun perustelut asioissa diaarinumerot 144–147/2026

Kysymyksenasettelu

Asiassa on valituksen johdosta arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti, kun se ei ole sulkenut voittanutta tarjoajaa tarjouskilpailusta harkinnanvaraisella poissulkemisperusteella. Asiassa on tämän jälkeen tarvittaessa arvioitava, onko tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu vaarantanut hankintapäätösten esittelijän esteellisyyden vuoksi. Asiassa on edelleen tarvittaessa arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti, kun se ei ole pyytänyt voittaneelta tarjoajalta selvitystä sen poikkeuksellisen alhaisista tarjoushinnoista ja hylännyt sen tarjousta hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena. Asiassa on vielä arvioitava, onko tarjouspyyntö ollut tältä osin epäselvä.

Harkinnanvaraiset poissulkemisperusteet

Erityisalojen hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Erityisalojen hankintalain 83 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on valittava ehdokkaat ja tarjoajat etukäteen ilmoitettujen puolueettomien perusteiden mukaisesti. Hankintayksikön on suljettava pois sellaiset tarjoajat tai ehdokkaat, jotka eivät täytä näitä ehtoja.

Pykälän 2 momentin mukaan hankintayksikkö voi soveltaa ehdokkaan ja tarjoajan soveltuvuuden arviointiin ja valintaan hankintalain 81 §:ssä säädettyjä harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita. Ehdokas tai tarjoaja voi esittää näyttöä luotettavuudestaan pakollisesta tai harkinnanvaraisesta poissulkemisperusteesta huolimatta siten kuin asiasta hankintalain 82 §:ssä säädetään.

Hankintalain 81 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan, joka on ammattitoiminnassaan syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen, jonka hankintayksikkö voi näyttää toteen (3 kohta), joka on tehnyt muiden toimittajien kanssa sopimuksia, joilla pyritään vääristämään kilpailua, ja hankintayksikkö voi näyttää tämän toteen (6 kohta) tai jonka eturistiriitaa hankintamenettelyssä ei voida tehokkaasti poistaa muilla toimenpiteillä (7 kohta).

Pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentin 3, 5 ja 6 kohdassa säädetään ehdokkaasta ja tarjoajasta, sovelletaan myös, kun virheeseen tai rikkomukseen syyllistynyt tai velvollisuuden laiminlyönyt on ehdokkaan tai tarjoajan hallinto, johto- tai valvontaelimen jäsen tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö. Poissulkemista koskevassa harkinnassa voidaan ottaa huomioon muun muassa virheen, rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus, yhteys hankinnan kohteeseen, kulunut aika sekä mahdolliset muut aiheutuneet seuraamukset.

Pykälän 4 momentin mukaan ehdokasta tai tarjoajaa ei saa sulkea tarjouskilpailusta, jos 1 momentissa tarkoitetusta tapahtumasta on kulunut yli kolme vuotta.

Hankintalain 81 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 183) mukaan hankintayksiköllä on poissulkemismahdollisuus missä tahansa hankintamenettelyn vaiheessa, jos käy ilmi, että ehdokasta tai tarjoajaa rasittaa lainkohdassa tarkoitettu harkinnanvarainen poissulkemisperuste. Pykälän tarkoituksena on vähentää toimittajan heikosta taloudellisesta asemasta, lainsäädännön vastaisesta toiminnasta tai muista vastaavista tekijöistä johtuvia riskejä hankinnan toteuttamiselle. Hankintayksikön on pykälässä säädettyjä poissulkemisperusteita soveltaessaan kiinnitettävä erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteeseen. Ehdokas tai tarjoaja on vain poikkeuksellisesti suljettava tarjouskilpailun ulkopuolelle vähäisten rikkomusten perusteella. Toistuvat vähäisetkin sääntöjenvastaisuudet voivat kuitenkin kyseenalaistaa ehdokkaan tai tarjoajan luotettavuuden hankinnan toteuttamisessa, jolloin poissulkeminen voi olla perusteltua. Hankintayksikkö voi ottaa huomioon harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden näyttönä myös muuta aineistoa kuin lainvoimaisia päätöksiä tai tuomioita. Hankintayksikkö vastaa kuitenkin siitä itsestään johtuvan virheellisen poissulkemispäätöksen seurauksista.

Hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 kohtaa koskevissa esitöissä (HE 108/2016 vp s. 183) on todettu, että säännöksen mukainen vakava virhe kyseenalaistaa toimittajan luotettavuuden niin, että sitä ei voida valita hankintasopimuksen sopimuspuoleksi riippumatta siitä, että sillä on muutoin tekniset ja taloudelliset resurssit sopimuksen toteuttamiseksi. Ammattitoiminnan vakava virhe voisi olla esimerkiksi kilpailulainsäädännön rikkominen.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että käsite ”virhe ammattitoiminnassa” kattaa kaikenlaisen virheellisen menettelyn, joka vaikuttaa kyseisen toimijan ammatilliseen luotettavuuteen, ja hankintayksikkö voi todeta virheen ammattitoiminnassa millä tahansa perusteltavissa olevalla keinolla. Perusteen käyttö ei edellytä myöskään lainvoimaista tuomiota (tuomio 13.12.2012, Forposta ja ABC Direct Contact, C-465/11, EU:C:2012:801, 27 ja 28 kohta).

Hankintalain 81 §:n 1 momentin 6 kohtaa koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 185) mukaan säännös antaa hankintayksikölle mahdollisuuden sulkea pois yritykset, jotka ovat osoittautuneet epäluotettavaksi. Kilpailua vääristävää sopimusta ei määritellä laissa tarkemmin, mutta oikeuskäytännön mukaan mahdollisuus poissulkemiseen ei rajoitu vain tarjouskartelleihin ja voi tulla kyseeseen myös silloin kun rikkomus ei ole kohdistunut juuri kyseiseen hankintayksikköön tai ylipäänsä liittynyt julkiseen hankintaan (asia C-470/13, Generali-Providencia Biztosító (EU:C:2014:2469). Poissulkemisesta ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista muodostua kartelliin osallistuneelle yritykselle automaattisesti seuraavaa lisärangaistuksen kaltaista seuraamusta, vaan sitä voidaan käyttää lähinnä silloin, kun hankintayksikkö arvioi, että yrityksen rikkomus vaikuttaa optimaaliseen tulokseen pääsemiseen hankinnassa. Hankintayksikön tulee huomioida tasapuolisuuden ja suhteellisuuden periaatteet. Hankintayksikön tulee harkita periaatteiden vaarantumista esimerkiksi, jos se sulkee pois vain osan kartellista tuomituista yrityksistä tai ryhtyy poissuljentaan muun vähäisen rikkomuksen vuoksi. Hankintayksikkö voi kuitenkin toisaalta kiinnittää huomiota poissuljennan vaikutuksiin kilpailutuksessa varsinkin, jos markkinalla on vain vähän toimijoita.

Hankintalain 81 §:n 2 momenttia koskevissa esitöissä (HE 108/2016 vp s. 188) on todettu, että kyseeseen voi tulla myös luonnollinen henkilö. Oikeushenkilöiden osalta kysymykseen voisi tulla rikos, josta oikeushenkilö on tuomittu rikoslain 9 luvun mukaiseen yhteisösakkoon.

Hankintalain 81 §:n 4 momenttia koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 189) mukaan säännös perustuu hankintalain 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (hankintadirektiivi) 57 artiklan 7 kohtaan ja säännös on uusi. Poissulkemisen kesto ei saa hankintadirektiivin mukaan olla pidempi kuin kolme vuotta asiaankuuluvasta tapahtumasta harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden osalta. Säännöksessä asetetaan kolmen vuoden enimmäiskesto. Säännöksellä varmistetaan suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, että poissulkemisperusteiksi säädetyt toimenpiteet ja laiminlyönnit eivät estä ehdokasta tai tarjoajaa osallistumasta hankintamenettelyihin rajoittamattomaksi ajaksi. Lainkohdassa tarkoitettu tapahtuma on ajankohta, jona hankintayksikkö on saanut tai sen olisi asianmukaista huolellisuutta noudattaen tullut saada tietoonsa toimittajaa rasittava kyseinen poissulkemisperuste.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee (tuomio 24.10.2018, Vossloh Laeis, C-124/17, EU:C:2018:855, 35–41 kohta), että hankintadirektiivin 57 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaista kilpailun vääristämistä koskevaa poissulkemisperustetta tarkasteltaessa asiaankuuluvana tapahtumana, josta poissulkemisen kesto on laskettava, on pidettävä sitä päivää, jona toimivaltainen viranomainen on todennut käyttäytymisellä syyllistytyn lainsäädännön rikkomiseen.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (tuomio 26.1.2023, HSC Baltic UAB, C-682/21, EU:C:2023:48) on todettu, että suhteellisuusperiaatteen noudattamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota hankintadirektiivin 57 artiklassa tarkoitettujen vapaaehtoisten eli harkinnanvaraisten poissulkemisperiaatteiden soveltamisen yhteydessä (38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Suhteellisuusperiaate edellyttää lisäksi asianomaisen toimijan asenteen konkreettista ja yksilöllistä arviointia kaikkien merkityksellisten seikkojen perusteella (41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikkö ei ole sulkenut voittanutta tarjoajaa tarjouskilpailusta sen ammattitoimintaan liittyvän vakavan virheen tai muun harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen vuoksi. Asiassa ei ole ilmennyt eikä edes väitetty, että voittanutta tarjoajaa koskisi hankintalain 80 §:ssä tarkoitettu pakollinen poissulkemisperuste. Asiassa on valittajan esittämän johdosta kuitenkin arvioitava, onko hankintayksikkö ylittänyt harkintavaltansa, kun se ei ole sulkenut voittanutta tarjoajaa tarjouskilpailusta hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 tai 6 kohdan mukaisella harkinnanvaraisella poissulkemisperusteella.

Voittanut tarjoaja on tarjouksensa liitteenä olleen yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan (ESPD-lomake) kohdassa ”III osa: Poissulkemisperusteet” alakohdassa ”C: Maksukyvyttömyyteen, eturistiriitoihin tai ammatin harjoittamisessa tapahtuneeseen virheeseen liittyvät perusteet” vastannut ”Ei” kysymyksiin siitä, onko tarjoaja syyllistynyt ammatin harjoittamiseen liittyvään vakavaan virheeseen ja, onko tarjoaja tehnyt muiden tarjoajien kanssa sopimuksia, joilla pyritään vääristämään kilpailua.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on lähtökohtaisesti ollut oikeus luottaa voittaneen tarjoajan tarjouksessa soveltuvuuden osalta ilmoitettuun eikä voittaneen tarjoajan ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella itse oikeushenkilönä todettu syyllistyneen hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 ja 6 kohtien vastaisiin tekoihin.

Edellä selostetusti hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 ja 6 kohtien mukaisten harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden osalta ehdokkaan poissulkeminen on kuitenkin mahdollista myös silloin, kun virheeseen syyllistynyt tai velvollisuuden laiminlyönyt on ehdokkaan johtohenkilö tai sen edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö.

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksestä KHO 2025:87 käy ilmi, että eräiden linja-autoyhtiöiden on katsottu menetelleen kilpailulain vastaisesti alueellisissa tarjouskilpailuissa siten, että yhtiöille on määrätty seuraamusmaksut.

Asiassa ei sinänsä ole erimielisyyttä siitä, että voittaneen tarjoajan hallituksen jäsenenä ja omistajina on toiminut samoja henkilöitä, jotka ovat toimineet hallituksen jäsenenä ja omistajina myös ennakkopäätöksessä mainituissa yhtiöissä. Asiassa ei ole epäselvyyttä myöskään siitä, etteivätkö kyseiset luonnolliset henkilöt olisi sellaisia voittaneessa tarjoajassa päätösvaltaa käyttäviä henkilöitä, joiden menettely voitaisiin ottaa huomioon arvioitaessa tarjoajan soveltuvuutta hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 ja 6 kohtien nojalla.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintalain 81 §:n 4 momentin esitöistä ilmenevällä tavalla asiassa kolmen vuoden kulumisen alkamisajankohta on arvioitava siitä hetkestä, jolloin hankintayksikön olisi asianmukaista huolellisuutta noudattaen tullut saada tietoonsa kyseinen poissulkemisperuste. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (ks. tuomio 24.10.2018, Vossloh Laeis, C-124/17, EU:C:2018:855, 35–41 kohta) mukaisesti asiassa on katsottava, että kolmen vuoden kuluminen on alkanut ennakkopäätöksen antamisesta eli 30.12.2025. Siten tarjouksen jättöhetkellä teosta ei ole hankintalain 81 §:n 4 momentin tarkoittamalla tavalla vielä kulunut yli kolmea vuotta, ja ennakkopäätös voidaan sinällään ottaa voittaneen tarjoajan soveltuvuutta koskevassa arvioinnissa huomioon.

Asiassa on arvioitava näin ollen sitä, onko hankintayksikkö menetellyt virheellisesti, kun se ei ole sulkenut voittanutta tarjoajaa tarjouskilpailusta mainittujen henkilöiden menettelyn vuoksi.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa hankintalain 81 §:ssä säädettyjen harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden soveltamisessa. Hankintayksikön on harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita soveltaessaan kiinnitettävä lisäksi erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteen vaatimuksiin. Unionin oikeuskäytännön perusteella suhteellisuusperiaate edellyttää, ettei yhtiön julkisiin hankintoihin osallistumista perusteettomasti rajoiteta erityisesti tilanteessa, jossa tarjoajayhtiön ei itse ole väitetty syyllistyneen lainvastaiseen menettelyyn.

Hankintayksikön markkinaoikeudessa esittämän mukaan se on ollut tietoinen ennakkopäätöksen sisällöstä ja arvioinut ennen hankintapäätöksen tekemistä harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden soveltumista voittaneeseen tarjoajaan. Vaikka ennakkopäätöksessä kuvatussa menettelyssä on sinänsä ollut kysymys vakavasta seuraamusmaksuihin johtaneesta kilpailulain vastaisesta menettelystä, jolla on edellä todettujen henkilöllisten yhteyksien lisäksi ollut alueellinen yhteys esillä olevaan tarjouskilpailuun, on korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavana ollut menettely tapahtunut vuosina 2013, 2014 ja 2016, eli menettelystä on kulunut varsin kauan aikaa.

Edellä todetun lisäksi ja vaikka kilpailulainsäädännön vastainen menettely voi muodostaa harkinnanvaraisen hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 tai 6 kohdan mukaisen poissulkemisperusteen, on hankintayksikön menettelyä arvioitaessa otettava lisäksi huomioon hankintalain 81 §:n 1 momentin 6 kohtaa koskevissa esitöissäkin todetulla tavalla se, että poissulkemisesta ei ole tarkoituksenmukaista muodostua edes kartelliin osallistuneelle yritykselle automaattisesti seuraavaa lisärangaistuksen kaltaista seuraamusta. Markkinaoikeus katsoo, että hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 kohtaa on tulkittava samasta lähtökohdasta.

Edellä todettu huomioon ottaen hankintayksikön ei ole katsottava menetelleen hankintasäännösten vastaisesti tai ylittäneen harkintavaltaansa, kun se ei ole sulkenut voittanutta tarjoajaa tarjouskilpailusta hankintalain 81 §:n
1 momentin 3 tai 6 kohdan perusteella.

Esteellisyysväite

Markkinaoikeus toteaa, että sen toimivaltaan kuuluu hankintalain 154 §:n 1 momentin nojalla ratkaista, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai muiden säännöksessä mainittujen julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Vaikka markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu hankinta-asiassakin esikysymyksenä ottaa kantaa väitteisiin siitä, että hankinta-asiassa tehty päätös on muullakin perusteella lainvastainen, hankintayksikön menettelyä on esteellisyyttä koskevan väitteen osalta arvioitava tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimuksen pohjalta.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että hankintamenettelyn kaikissa vaiheissa on noudatettava tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden vaatimuksia hankintamenettelyn läpinäkyvyyden varmistamiseksi. Hankintayksikön on toimittava siten, että kaikilla ehdokkailla ja tarjoajilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet menestyä tarjouskilpailussa ja että hankintamenettely myös ulospäin näyttäytyy tasapuolisena. Hankintayksikön on toimillaan estettävä tilanne, jossa hankintamenettelyn puolueettomuus ja syrjimättömyys vaarantuvat yhden tai useamman ehdokkaan tai tarjoajan esteellisyyden tai eturistiriidan johdosta.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (tuomio 12.3.2015, eVigilo, C-538/13, EU:C:2015:166, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) on katsottu, että velvollisuus kohdella talouden toimijoita yhdenvertaisesti ja syrjimättä vastaa julkisia hankintamenettelyjä koskevien direktiivien perusajatusta, mistä johtuu, että hankintaviranomaisen pitää joka tapauksessa tarkastaa mahdollisten eturistiriitojen olemassaolo ja toteuttaa tarkoituksenmukaisimmat toimenpiteet estääkseen, paljastaakseen ja poistaakseen eturistiriidat.

Hankintasäännöksissä on annettu hankintayksiköille erilaisia tapoja estää eturistiriitojen syntyminen. Tarvittaessa hankintayksikkö voi hankintalain 81 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla sulkea tarjouskilpailusta ehdokkaan tai tarjoajan, jonka eturistiriitaa hankintamenettelyssä ei voida tehokkaasti poistaa muilla toimenpiteillä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hankintapäätöksen esittelijänä toiminut Turun kaupungin joukkoliikennejohtaja on toiminut aiemmin ajanjaksolla 15.6.2022–1.4.2025 toimitusjohtajana eräässä ennakkopäätöksessä mainitussa yhtiössä. Työskentely on alkanut kuitenkin vasta sen jälkeen, kun ennakkopäätöksessä todettu kilpailulainsäädännön vastainen menettely on tapahtunut.

Asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, että kyseinen henkilö ei ole ollut hankintamenettelyn aikana omistajana tai johtohenkilönä voittaneessa tarjoajassa tai muissakaan ennakkopäätöksessä viitatuissa yhtiöissä. Asiassa ei ole muutoinkaan käynyt ilmi, että kyseinen henkilö olisi toiminut kyseisten yhtiöiden lukuun hankintamenettelyn aikana. Hankintapäätökset asiassa on tehnyt Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta.

Hankintayksikkö on markkinaoikeuden selvityspyynnön johdosta esittänyt selvitystä joukkoliikennejohtajan roolista kilpailutuksissa ja erityisesti esillä olevassa hankinnassa. Selvityksestä käy muun ohella ilmi, että joukkoliikenteen kilpailutukset kuuluvat lähtökohtaisesti suunnittelupäällikön tehtäviin, vaikka myös joukkoliikennejohtajalla on ollut erinäisiä tehtäviä kilpailutuksessa.

Kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys koskien sitä, missä laajuudessa esteelliseksi väitetty henkilö on osallistunut hankintamenettelyyn ja hankintamenettely kokonaisuutena, tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun hankintamenettelyssä ei voida katsoa vaarantuneen. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikön menettely ole tältä osin ollut julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaista.

Voittaneen tarjoajan hinnoittelua koskevat väitteet

Erityisalojen hankintalain 71 §:n mukaan tarjouspyyntö, neuvottelukutsu ja niiden liitteet on laadittava niin selviksi, että niiden perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Erityisalojen hankintalain 94 §:n 2 momentin mukaan hankintayksikkö voi hylätä hankinnan laatuun ja laajuuteen nähden hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen, jos tarjoajan antama selvitys ja muu toimitettu näyttö ei tyydyttävästi selitä tarjottujen hintojen tai kustannusten alhaista tasoa. Hankintayksikön on hylättävä tarjous, jos tarjouksen poikkeuksellisen alhainen hinta tai kustannukset johtuvat hankintalain 81 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyömisestä.

Erityisalojen hankintalain 94 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 273) mukaan pykälä vastaa hankintalain 96 §:ää, jota koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 205) mukaan se vastaa pääosin aikaisemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, vanha hankintalaki) 63 §:ää. Ehdotettu lainkohta poikkeaa vanhasta hankintalaista muun ohella siten, että se velvoittaa hankintayksiköitä pyytämään selvitystä poikkeuksellisen alhaisista tarjouksista.

Hankintalain 96 §:n 1 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 205) mukaan tarjotun hinnan tai kustannusten poikkeuksellisuuden arvioiminen on hankintayksiköiden harkintavallassa. Hinnan tai kustannusten poikkeuksellisuutta arvioitaessa voidaan kiinnittää huomiota muun ohella hankinnan laatuun ja laajuuteen sekä toimitusaikaan, hankinnan oikeudellisiin, taloudellisiin sekä teknisiin tekijöihin, muiden tarjoajien antamiin hintoihin sekä toimialalla tyypilliseen hinnoittelurakenteeseen.

Hankintalain 96 §:n 2 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 206) mukaan hankintayksiköllä on pääsääntöisesti harkintavalta poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen hylkäämisessä, jos se arvioi, että tarjouksen hyväksyminen tarkoittaisi riskiä toimituksen laiminlyömisestä taikka puutteellisuudesta.

Tarjouspyynnön kohdan ”Muut tiedot” alakohdassa ”Hylkäämisperusteet” on todettu muun ohella, että hankintayksiköllä on oikeus pyytää tarjoajalta selvitys poikkeuksellisen alhaisesta tarjouksesta ja hankintayksikkö voi hylätä hankinnan laatuun ja laajuuteen nähden hinnaltaan tai kustannuksiltaan poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen, jos tarjoajan antama selvitys ja muu toimitettu näyttö ei tyydyttävästi selitä tarjottujen hintojen tai kustannusten alhaista tasoa. Samassa kohdassa on lisäksi todettu, että annettujen hintojen on oltava linjassa alalla tavanomaisesti noudatettavien hintojen kanssa. Kohdassa on vielä todettu, että tarkoitushakuinen hinnoittelu (’hinnoilla keinottelu’) on kielletty, ja se saattaa johtaa tarjouksen sulkemiseen tarjouskilpailusta.

Vaikka tarjouspyyntö on jättänyt hankintayksikölle harkintavaltaa sen arvioimiseksi, mitä alalla tavanomaisesti noudatettavilla hinnoilla on tarkoitettu sekä sen suhteen, mitä tarkoitushakuisella hinnoittelulla on tarkoitettu, markkinaoikeus katsoo, että vaatimukset eivät ole kuitenkaan olleet valittajan esittämällä tavalla epäselviä ammattimaiselle tarjoajalle.

Voittaneen tarjoajan poikkeuksellisen alhaisia tarjoushintoja koskevien väitteiden osalta markkinaoikeus toteaa, että edellä kuvatulla tavalla hankintalain 96 §:ssä on säädetty hankintayksikön velvollisuudeksi selvittää tarjouksen hintoja tai kustannuksia, jos tarjous vaikuttaa poikkeuksellisen alhaiselta. Hankintayksiköllä on sinänsä lähtökohtaisesti harkintavaltaa arvioida, milloin sen on aiheellista selvittää tarjoushinnan määräytymisen perusteita. Tämä arviointi tulee kuitenkin perustaa todellisiin ja perusteltuihin seikkoihin.

Suuretkaan hintaerot tarjousten välillä eivät välttämättä merkitse sitä, että hankintamenettelyssä olisi hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisia tai alhaiselta vaikuttavia tarjouksia. Arvioitaessa hankintamenettelyssä annettua tarjousta kokonaisuutena, yksittäisen hankinnan osan tai palvelun edullinen hinta ei lähtökohtaisesti merkitse sitä, että tarjoaja ei sen vuoksi kykenisi selviytymään sopimusvelvoitteistaan. Tarjousten väliset hintaerot voivat yleisesti johtua yritysten välisistä eroista esimerkiksi tuotannon tehokkuudessa, katevaatimuksissa tai pyrkimyksessä vallata uusia markkinoita.

Hankintayksiköllä on velvollisuus sulkea tarjous tarjouskilpailusta mainitun lainkohdan nojalla lähinnä, jos tarjouksen poikkeuksellisen alhainen hinta tai kustannukset johtuvat hankintalain 81 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyömisestä.

Hankinnan kohteen 1 osalta voittaneen tarjoajan vertailuhinta on ollut 659.078 euroa. Muiden tarjoajien vertailuhinnat ovat jakaantuneet välille 950.243–992.294 euroa. Hankinnan kohteen 2 osalta voittaneen tarjoajan vertailuhinta on ollut 1.127.874 euroa. Muiden tarjoajien vertailuhinnat ovat jakaantuneet välille 1.601.427–1.636.854 euroa. Hankinnan kohteen 3 osalta voittaneen tarjoajan vertailuhinta on ollut 1.169.825 euroa. Muiden tarjoajien vertailuhinnat ovat jakaantuneet välille 1.589.295–1.724.701 euroa. Hankinnan kohteen 4 osalta voittaneen tarjoajan vertailuhinta on ollut 325.875 euroa. Muiden tarjoajien vertailuhinnat ovat jakaantuneet välille 445.454–563.292 euroa.

Hankintayksikkö on arvioinut, etteivät voittaneen tarjoajan tarjoushinnat ole olleet poikkeuksellisen alhaisia. Hankintayksikön mukaan hintataso on joukkoliikenteen kilpailutuksissa laskenut edellisvuosien aikana eikä voittaneen tarjoajan hinnoittelussa ole ollut merkittävää poikkeamaa sen äskettäin kilpailuttamien joukkoliikenteen kohteiden yksikköhintoihin verrattuna. Hankintayksikkö on perustellut esillä olevan hankinnan hintatasoa sillä, että aiempiin kilpailutuksiin verrattuna se on tehnyt useita parannuksia sopimusehtoihin, minkä lisäksi kaikki kohteet on aiemmasta poiketen kilpailutettu samalla kerralla. Yksittäisen tarjoajan tarjoushintaan on hankintayksikön mukaan voinut vaikuttaa se, miten hyvin tarjoaja on onnistunut kalustohankinnoissaan ja miten hyvin tarjoaja on pystynyt yhdistämään esillä olevan hankinnan muuhun palveluntarjontaansa. Hankintayksikön mukaan sen tiedossa ei myöskään ole, että voittaneen tarjoajan tarjoushinnat johtuisivat lakisääteisten velvoitteiden laiminlyönneistä.

Hankintayksikkö ei ole pyytänyt arviointinsa tueksi voittaneelta tarjoajalta selvitystä tämän tarjoushinnoista.

Markkinaoikeus toteaa, että voittaneen tarjoajan ja toiseksi sijoittuneen tarjoajan välisissä tarjoushinnoissa on ollut hankinnan kohteesta riippuen enimmillään noin 40 prosentin hintaero. Hintaero on ollut prosentuaalisesti suurin hankinnan kohteissa 2 ja 3. Hintaeroa hankinnan kohteissa voidaan pitää merkittävänä ottaen huomioon se, että muiden tarjoajien tarjoushintojen välinen ero on ollut huomattavasti pienempi.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että asiassa on esitetty selvitystä siitä, että hintataso on ollut joukkoliikenteen kilpailutuksissa laskussa edellisissä kilpailutuksissa ja voittaneen tarjoajan tarjoushinnat ovat sinällään vastanneet tätä yleistä hintakehitystä. Kun asiassa kuitenkin otetaan huomioon markkinaoikeudessa valittajan esittämät seikat joukkoliikennealan luonteesta ja alalle tyypillisestä hinnoittelurakenteesta, markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön esittämän selvityksen perusteella ei voida katsoa, että nyt kyseessä olevan kaltaiset merkittävät hintaerot voittaneen tarjoajan tarjoushintojen ja muiden tarjoajien tarjoushintojen välillä olisivat toimialalla tyypillisiä.

Edellä todettuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole osoittanut, että sen voittaneen tarjoajan tarjoushintoja koskeva arviointi olisi perustunut riittävällä tavalla todellisiin ja perusteltuihin seikkoihin. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että harkintavallastaan huolimatta hankintayksikön olisi tullut arvioida, että voittaneen tarjoajan tarjoamat hinnat ovat vaikuttaneet poikkeuksellisen alhaisilta. Hankintayksikkö on näin ollen toiminut hankintasäännösten vastaisesti, kun se ei ole pyytänyt voittaneelta tarjoajalta selvitystä tämän tarjoushinnoista ja kustannuksista tältä osin.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan hankintasäännösten vastaisesti, kun se ei ole pyytänyt voittaneelta tarjoajalta selvitystä sen poikkeuksellisen alhaisilta vaikuttaneista tarjoushinnoista. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Edellä mainittu hankintamenettelyn virheellisyys sekä jäljempänä seuraamusten osalta lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista hankintamenettelyn virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintasopimuksia ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu. Näin ollen valituksenalaiset hankintapäätökset voidaan valituksen kohteena olevien hankinnan kohteiden 1–4 osalta hankintalain 154 §:n
1 momentin nojalla kumota ja niiden täytäntöönpano tältä osin kieltää.

Hankintalain 161 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi asettaa kiellon tai velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

Mikäli hankintayksikkö aikoo edelleen toteuttaa nyt kyseessä olevan joukkoliikennelinjojen liikennöintiä koskevan hankinnan sen kohteiden 1–4 osalta kysymyksessä olevan tarjouskilpailun perusteella, sen on otettava huomioon tässä päätöksessä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen asioissa diaarinumerot 144–147/2026

Erityisalojen hankintalain 128 §:n nojalla sovellettavan hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 98 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista on vaadittava ennen kuin hallintotuomioistuin tekee päätöksen pääasiassa. Vaatimuksessa on eriteltävä oikeudenkäyntikulujen määrä ja sen perusteet.

Asioissa annettu ratkaisu ja hankintayksikön hankintasäännösten vastainen toiminta huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Asioissa ei ole ilmennyt perusteita velvoittaa kuultavaa korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja. Hankintayksikkö on näin ollen asioissa diaarinumerot 144–147/2026 velvoitettava korvaamaan valittajan yhteiset oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Markkinaoikeus katsoo, että valittajan kuluvaatimuksesta on riittävällä tavalla käynyt ilmi oikeudenkäyntikulujen määrä ja vaatimuksen perusteet. Markkinaoikeus toteaa kuitenkin, että valittajan toimittamasta kuluerittelystä ilmenevää käytettyä tuntimäärää ei voida pitää kohtuullisena esillä olevan asian laatuun ja laajuuteen nähden. Markkinaoikeus katsoo oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi 20.000 euroa sisältäen markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksun.

Asioiden näin päättyessä hankintayksikkö ja kuultava saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää Nobina Oy:n vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä asioissa diaarinumerot 144–147/2026.

Markkinaoikeus kumoaa asioissa diaarinumerot 144–147/2026 Turun kaupungin kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan 11.3.2026 tekemät hankintapäätökset § 38–41. Markkinaoikeus kieltää Turun kaupunkia tekemästä hankintasopimusta kyseisten päätösten perusteella tai panemasta niitä muutoin täytäntöön nyt asetetun 500.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus velvoittaa asioissa diaarinumerot 144–147/2026 Turun kaupungin korvaamaan Nobina Oy:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 20.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Nobina Oy:n kuultava V-S Bussipalvelut Oy:tä kohtaan esittämän vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta asioissa diaarinumerot 144–147/2026.

Markkinaoikeus hylkää Turun kaupungin ja V-S Bussipalvelut Oy:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta asioissa diaarinumerot 144–147/2026.

Muutoksenhaku

Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 128 §:n nojalla sovellettavan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 128 §:n nojalla sovellettavan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Reima Jussila, Mika Kuuppo ja Reetta Kivelä.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.