MAO:370/2026

Hakemus

Vaatimukset

Elisa Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n perusteella 200.000 euron sakon uhalla vastaajia markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös vastaajien omia matkapuhelinasiakkaita, ilman kuluttajan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaista nimenomaista pyyntöä.

Elisa Oyj on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus kieltää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n perusteella 200.000 euron sakon uhalla vastaajia hävittämästä ensisijaisesti Elisa Oyj:n puhelinliittymäasiakkaille soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä, tai toissijaisesti Elisan todisteissa todisteissa H3, H6 ja H13 lueteltuihin numeroihin soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä.

Perusteet

DNA Oyj (jäljempänä myös DNA) on sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaisesti omasta aloitteestaan markkinoinut matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n (jäljempänä myös Elisa) kuluttaja-asiakkaille heidän pyytämättä. DNA on jatkanut tätä lainvastaista menettelyä pitkäkestoisesti ja laajamittaisesti. DNA on saatuaan tiedon Elisan hakemasta turvaamistoimesta siirtänyt lainvastaisen puhelinmarkkinoinnin harjoittamisen suurelta osin samaan konserniin kuuluvalle Moi Mobiilille (jäljempänä myös Moi Mobiili).

Mainitun lainkohdan sanamuoto on selvä ja yksiselitteinen. Siinä tarkoitetun kuluttajan pyynnön on Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n päivitetyissä käytännesäännöissä edellytetty olevan erillinen, vapaaehtoinen, yksilöity ja selkeä.

DNA:n lainvastainen puhelinmarkkinointi on käynyt ilmi loppuvuonna 2024 Elisan asiakkaiden ilmoitusten sekä Elisan kuluttaja-asiakkailleen tehtyjen puhelinhaastattelujen muodossa toteutetun seurannan perusteella. Elisa on useita kertoja huomauttanut DNA:ta tämän lainvastaisesta puhelinmarkkinoinnista ja vaatinut DNA:ta lopettamaan lainvastaisen menettelyn. Lainvastainen puhelinmarkkinointi on vähentynyt tietyksi ajaksi, mutta kasvanut jälleen syksyllä 2025. Seurantajaksolla 17.9.–9.10.2025 noin puolet DNA:n Elisan kuluttaja-asiakkaisiin kohdistamasta puhelinmarkkinoinnista on toteutettu lainvastaisesti eli ilman kyseisten asiakkaiden nimenomaista pyyntöä.

Elisa on huomauttanut jälleen 22.10.2025 DNA:ta kirjallisesti tämän lainvastaisesta menettelystä. Huomautus on johtanut siihen, että Elisa ja DNA sekä kolmas teleoperaattori ovat aloittaneet puhelinmarkkinoinnin itsesääntelyn kehittämisen toimialajärjestön Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n puitteissa, mikä on johtanut päivitettyihin 18.5.2026 voimaan tulleisiin käytännesääntöihin. Seurantajaksolla 18.5.–10.6.2026 DNA:n Elisan kuluttaja-asiakkaisiin kohdistamasta puhelinmarkkinoinnista jälleen merkittävä osuus on toteutettu lainvastaisesti eli ilman kyseisten asiakkaiden nimenomaista pyyntöä. Elisa on ilmoittanut 20.5.2026 DNA:lle havaitsemastaan lainvastaisesta puhelinmarkkinoinnista.

Elisa on edelleen turvaamistoimihakemuksen jättämisen jälkeen seurantajaksolla 18.6.2026–3.7.2026 havainnut 24 lainvastaista puhelua. Kun Elisan toteuttamalla satunnaistyyppisellä ja lyhyelle ajanjaksolle kohdistuvalla seurannallakin havaitaan näin suuria määriä lainvastaisia puheluita, on selvää, että todellisuudessa DNA on soittanut huomattavasti enemmän lainvastaisia markkinointipuheluita. Lisäksi Elisan toteuttama seuranta on kohdistunut vain sellaisiin kuluttaja-asiakkaisiin, jotka ovat hyväksyneet DNA:n puhelimitse esittämän tarjouksen. Kokemusperäisesti kaikki kuluttajat eivät hyväksy puhelinmyyjän esittämää tarjousta. Lisäksi kaikki kuluttajat ole eivät vastanneet Elisan seurantaa toteuttaneiden henkilöiden soittoihin. Tämäkin tarkoittaa, että todellisuudessa Elisan tässä asiassa näyttönä esittämät DNA lainvastaiset puhelinmarkkinointisoitot edustavat vain häviävän pientä osaa lainvastaisten markkinointipuheluiden kokonaismäärästä.

Ottaen huomioon DNA:n lainvastaisen puhelinmarkkinoinnin laajamittaisuuden, pitkäkestoisuuden sekä jatkumisen lukuisista huomautuksista huolimatta, kyseessä ei voi olla esimerkiksi yksittäisten myyntihenkilöiden inhimillisiin virheisiin perustuva ilmiö, vaan pikemminkin systemaattinen, sisäiseen ohjeistukseen perustuva toimintatapa.

Turvaamistoimi tulee myöntää, sillä DNA:n sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastainen menettely on myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaista siten, että menettely tulisi pääasiassa kiellettäväksi.

Elisan markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus on riittävän yksilöity. Siitä käy selvästi ilmi, mikä tuote on kyseessä, mitä kanavaa käyttäen menettely tapahtuu, kohderyhmä, sekä kiellettäväksi vaadittu toiminta. Vaatimuksessa ei ole mahdollista, saati tarkoituksenmukaista pyrkiä listaamaan kaikkia niitä lainvastaisia tapoja, joilla markkinointi voidaan toteuttaa ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä. Lainvastainen markkinointi tapahtuu esimerkiksi siten, että kuluttajalle soitetaan suoraan puhelinliittymän tarjoamiseksi tai kuluttajalle markkinoidaan ensin jotakin muuta tuotetta kuin puhelinliittymää, minkä jälkeen DNA:n tai Moi Mobiilin puhelinmyyjä ohjaa puhelun sisällön kohti puhelinliittymän myymistä. DNA ja Moi Mobiili ovat myös menetelleet lainvastaisesti soittamalla niiden entisille ja Elisan asiakkaiksi siirtyneille kuluttaja-asiakkaille siinä vaiheessa, kun tieto liittymän siirtämisestä Elisalle on tullut heidän tietoonsa.

Hävittämiskieltoa koskeva vaatimus on myös riittävän yksilöity. Vaadittu kielto koskee Elisan kuluttaja-asiakkaille soitettujen markkinointipuheluiden nauhoitteita. Markkinointipuheluilla tarkoitetaan tässä yhteydessä puheluita, joiden tarkoituksena on, että kuluttaja ostaa DNA:n tai Moi Mobiilin puhelinliittymän.

Elisan seurantasoitoissa esitetyt kysymykset eivät ole olleet DNA:n ja Moi Mobiilin väittämällä tavalla johdattelevia, vaan yksinkertaisia kyllä/ei -kysymyksiä. DNA ja Moi Mobiili olisivat voineet esittää vastanäyttöä siitä, ettei Elisan toimittamissa puhelinnumerolistoissa ole ollut kyse lainvastaisesta puhelinmarkkinoinnista. Tällaista näyttöä ei kuitenkaan ole esitetty, mikä vähintäänkin saattaa todennäköiseksi, etteivät kyseiset markkinointipuhelut ole tapahtuneet kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. DNA ja Moi Mobiili ovat esittäneet ainoastaan kahta asiakastilannetta koskevaa nauhoitetta ja niihin perustuvat litterointiotteet esimerkkeinä lainmukaisista puheluista, vaikka niillä on hallussaan kaikki Elisan toimittamissa puhelinnumerolistoissa mainittuihin puhelinnumeroihin soitettujen puhelujen nauhoitteet. Tämä ei riitä osoittamaan DNA:n ja Moi Mobiilin toiminnan lainmukaisuutta. DNA ja Moi Mobiili ovat tietoisesti jättäneet toimittamatta ne nauhoitteet, jotka osoittaisivat lainvastaisen menettelyn laajuuden.

DNA ja Moi Mobiili ovat väittäneet yhtäältä, että sääntelyn tulkinta on niin vaikeaa, että yksittäiset asiakaspalvelijat eivät voi luotettavasti arvioida tilanteita, ja toisaalta, että sen oma ohjeistus on riittävä ja että asiakaspalvelijat on koulutettu toimimaan oikein. Nämä väitteet ovat ristiriidassa keskenään.

Niin sanottu vaade-edellytys täyttyy tässä tapauksessa siitäkin huolimatta, että kyse on niin sanotusta etukäteisnautinnasta. Näyttövelvollisuus koskee sen todennäköisyyttä, että Elisan vaatimus DNA:n ja Moi Mobiilin lainvastaisen toiminnan kieltämisestä menestyy pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä. Etukäteisnautinta tarkoittaa ainoastaan, että todennäköisyyden tulee olla korkeampi kuin takavarikkoasioissa, jossa turvaamistoimen myöntämiselle edellyttää, ettei hakijan saatava ole esitetyn näytön valossa selvästi perusteeton. Kynnystä ei ole tarkoitettu edes etukäteisnautintatilanteessa erityisen korkeaksi. Elisan käsityksen mukaan sen markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus menestyy hyvin todennäköisesti. Elisan esittämä näyttö ja se, että DNA ja Moi Mobiili myöntävät markkinointinsa olleen osin lainvastaista puoltaa vaade-edellytyksen täyttymistä myös soveltaen takavarikkoasioissa edellytettyä korkeampaa näyttökynnystä. Se että DNA ja Moi Mobiili ovat markkinaoikeudessa myöntäneet, että osa puheluista ovat voineet olla sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin ja Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n itseääntelyohjeiden edellytysten vastaista, riittää jo itsessään vaade-edellytyksen täyttymiseen.

Koska DNA ei ole lopettanut lainvastaista markkinointia Elisan useista huomautuksista ja Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n päivitetyistä käytännesäännöistä huolimatta, on ilmeistä, että DNA tulee jatkamaan lainvastaista markkinointiaan, jos Elisan hakemaa turvaamistoimea ei myönnetä. Kyse on myös rakenteellisesta ongelmasta, sillä DNA ja Moi Mobiili eivät kertomansa mukaan kykene varmistumaan yksittäisten puhelinmyyjiensä lainmukaisesta toiminnasta, ja pitävät lain velvoitetta niin tulkinnanvaraisena, että kieltoa on mahdoton noudattaa. Menettelyn pitkä kesto osoittaa, että DNA ja Moi Mobiili eivät vapaaehtoisesti muuta toimintaansa, sekä sen, että oikeudenloukkausten vaara on ilmeinen ja jatkuva. DNA:n ja Moi Mobiilin lainvastaisen toiminnan lopettaminen ja tulevien oikeudenloukkausten välttäminen on mahdollista vain markkinaoikeuden antamalla kieltomääräyksellä. Siten myös niin sanottu vaaraedellytys täyttyy.

DNA:n ja Moi Mobiili Oy:n tietoinen lainvastainen menettely aiheuttaa Elisalle vahinkoa. Jokainen lainvastaisesti toteutettu puhelinmarkkinointikontakti on potentiaalinen asiakassuhteen menetys Elisalle. Tämä aiheuttaa Elisalle huomattavaa välitöntä taloudellista vahinkoa. Lisäksi Elisalle aiheutuu henkilöstökustannuksia, kun Elisan asiakaspalvelu joutuu selvittämään lainvastaisesta markkinoinnista aiheutuneita ongelmia.

Intressipunninta puoltaa turvaamistoimen määräämistä, sillä DNA:lle ja Moi Mobiilille ei voi aiheutua vahinkoa turvaamistoimesta. Tämä on ilmeistä siitä syystä, että kyse on ainoastaan lainvastaisen menettelyn kieltämisestä. DNA:lle ja Moi Mobiili voivat edelleen markkinoida puhelinliittymiään kaikilla lainmukaisilla tavoilla. Turvaamistoimi rajoittaa ainoastaan lainvastaista toimintaa, jota DNA:lla ja Moi Mobiililla ei joka tapauksessa ole oikeutta harjoittaa. Elisa toimii itse puhelinmarkkinoinnissaan lainmukaisesti, eikä turvaamistoimi vääristäisi kilpailua. Viestintäviraston vuonna 2018 antamassa päätöksessä on kyse lähes kymmenen vuoden takaisesta toiminnasta. Elisa on päätöksen myötä muuttanut markkinointikäytäntöjään päätöksen edellyttämällä tavalla.

DNA:n ja Moi Mobiilin Elisan puhelinliittymäasiakkaille soitettujen markkinointipuheluiden nauhoitteiden hävittämisen kieltäminen on sellainen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu muu toimenpide, joka on tarpeen Elisan oikeuden turvaamiseksi. DNA ja Moi Mobiili säilyttävät puhelinmarkkinointipuhelunsa nauhoitteita 3–6 kuukauden ajan alan käytäntöä vastaavalla tavalla. Elisan esittämän näytön ohella nämä nauhoitteet osoittavat DNA:n menetelleen lainvastaisesti puhelinmarkkinoinnissaan. Elisan käsityksen mukaan nauhoitteista ilmenee muun muassa se, että DNA ja Moi Mobiili Oy on markkinoinut puhelinliittymiään puhelimitse Elisan kuluttaja-asiakkaille ilman sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin edellyttämää nimenomaista pyyntöä. Muilta osin Elisa viittaa edellä vaade- ja vaaraedellytyksen osalta todettuun.

DNA ja Moi Mobiili muodostavat yhden liiketoimintakokonaisuuden, jota johdetaan DNA:lta käsin. Moi Mobiilin emoyhtiö on täysin DNA:n omistama. DNA:n ja Moi Mobiilin välinen organisaatiorakenne on myös yhtäläinen, sillä Moi Mobiilin ja sen emoyhtiön hallituksen jäsenet koostuvat DNA:n ylimmästä johdosta. Edelleen DNA:n johtoryhmän jäsenistä kaksi ovat sekä Moi Mobiilin että sen emoyhtiön prokuristeja. DNA, Moi Mobiili ja viime mainitun emoyhtiö toimivat kaikki samassa osoitteessa ja kaikki ovat käyttäneet samaa tilintarkastajaa. DNA:ta ja Moi Mobiilia edustaa myös markkinaoikeudessa sama asiamies. Moi Mobiili vuokraa verkkonsa DNA:lta, eikä pysty toimimaan ilman sitä. Moi Mobiililla on ollut tilikautena 1.1.2025‒31.12.2025 keskimäärin vain kaksi työntekijää ja sen emoyhtiöllä keskimäärin kolme työntekijää, kun taas DNA:lla on ollut keskimäärin noin 1.500 työntekijää. Moi Mobiili ei hallinnoi omaa kassaansa, vaan kuuluu samaan konsernin yhteiseen tilijärjestelmään kuin DNA, ja sen liiketoiminta on tappiollinen. Ilman konsernitukea Moi Mobiili olisi ollut maksukyvytön. Moi Mobiili ei ole DNA:sta erillinen ja itsenäisesti toimiva osakeyhtiö, vaan käytännössä DNA:n alabrändi. DNA:n ja Moi Mobiilin välisen organisaatiosuhteen vuoksi DNA:n osalta esitetyt perustelut soveltuvat myös Moi Mobiilin toimintaan, ja turvaamistoimen edellytykset täyttyvät molempien vastaajien osalta samoin perustein.

Vastaus

Vaatimukset

DNA Oyj ja Moi Mobiili Oy ovat vaatineet, että markkinaoikeus hylkää turvaamistoimihakemuksen.

Perusteet

Elisan esittämät vaatimukset tulee hylätä riittämättömästi yksilöitynä.

Markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus on käytännössä pelkkä viittaus laissa todettuun, eikä siinä ole yksilöity mitään konkreettista kiellettäväksi vaadittavaa menettelyä. Kieltovaatimus ei voi olla pelkkä normin abstrakti kieltoilmaisu, vaan siinä tulee yksilöidä kiellettäväksi vaadittu toiminta konkreettisesti faktojen tasolla. Elisan vaatimuksen tulkitseminen ja täytäntöönpaneminen edellyttäisi kokonaan omaa oikeudenkäyntiään sen arvioimiseksi, onko DNA menetellyt kiellon vastaisesti. Arvio muun muassa siitä, milloin kuluttajan voidaan katsoa tehneen vaatimuksessa viitatun nimenomaisen pyynnön puhelintarjouksen antamiselle, on oman itsenäisen pääoikeudenkäyntinsä kohde. Käsitteenä nimenomainen pyyntö on tulkinnanvarainen, koska nimenomaisia pyyntöjä voidaan esittää monella tavalla. Ei ole riittävää, että turvaamistoimihakemuksessa kielletyksi vaadittu menettely kuvataan esimerkinomaisesti. Elisan olisi tullut kuvata konkreettisesti, mitä väitetysti kiellettyjä menettelytapoja DNA markkinoinnissaan on käyttänyt tai käyttää.

Elisan markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus on lisäksi huomattavasti laajempi kuin mitä hakemuksen perusteluissa on esitetty. Elisa pyrkii muutaman toteennäyttämättömän esimerkin varjolla saamaan uhkasakkotehosteisen kiellon määrättyä DNA:lle, kattaen kaikki edes teoriassa mahdolliset tavat rikkoa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momenttia. Tällaista turvaamistoimea ei voida myöntää myöskään sen vuoksi, että vaatimus voi ylittää sitä, mitä hakemuksen perusteluissa on esitetty. Tämä korostaa myös vaade-edellytyksen täyttymättä jäämistä, sillä hakemuksen perusteluissa tulisi saattaa todennäköiseksi väitetty lainvastainen menettely kaikkien väitettyjen menettelytapojen osalta.

Ensisijaisen hävittämiskieltovaatimuksen mukaista kieltoa olisi käytännön tasolla mahdoton noudattaa, koska DNA:n järjestelmistä ei ole teknisesti mahdollista paikantaa ja poimia nauhoitteita tällaisella hakuehdolla. Vaatimus on konkreettisesti toteuttamiskelvoton ja siten myös täytäntöönpanokelvoton.

DNA on aiemmin käynyt Elisan kirjeessään 22.10.2025 listaamat puhelinnumerot läpi ja havainnut, että kyseisiä puhelinnumeroita koskevista puheluista huomattava osa ei ole koskenut lainkaan matkapuhelinliittymiä, puheluita on soitettu kuluttajien aloitteesta, ja puheluita on soitettu kuluttajien nimenomaisen puhelinliittymien markkinointia koskevan pyynnön perusteella. Osapuolet ovat käyneet loppuvuodesta 2025 ja vuonna 2026 keskusteluja Elisan esille ottamasta mahdollisesta puhelinmarkkinoinnin lainmukaisuuden auditointimallista. Näiden keskustelujen lopputuloksena Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n itsesääntelyohjeet on päivitetty 18.5.2026 voimaan tulleella muutoksella.

Itsesääntelyohjeista ilmenee, että kuluttaja voi esittää nimenomaisen pyynnön monilla eri tavoin, ja kuluttaja voi itse puhelinkeskustelussa aloittaa keskustelun matkapuhelinliittymän hankinnasta, jolloin yrityksellä on oikeus markkinoida matkapuhelinliittymää kuluttajalle. Teleyrityksillä on oikeus soittaa asiakastyytyväisyys- ja tutkimuspuheluita, ja DNA:n käsityksen mukaan kaikki teleoperaattorit Elisa mukaan lukien soittavat tällaisia puheluita. Mikäli kuluttaja itse tällaisessa puhelussa pyytää saada matkapuhelinliittymää koskevan tarjouksen, on kuluttaja ollut aloitteellinen asiassa ja esittänyt sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentissa tarkoitetun nimenomaisen pyynnön matkapuhelinliittymän markkinoimiselle puhelimessa.

Koska Elisan turvaamistoimihakemuksen hyväksyminen merkitsisi etukäteisnautintatilannetta, turvaamistoimen myöntämiselle on asetettava korkeat vaatimukset.

Vaade-edellytys ei täyty, koska Elisan seurantatutkimukset eivät ole antaneet luotettavia tuloksia, eikä niiden perusteella voida tehdä Elisan esittämiä johtopäätöksiä. Vuonna 2024 toteutetussa seurannassa ei ole kysytty lainkaan, oliko asiakas nimenomaisesti pyytänyt DNA:lta yhteydenottoa puhelinliittymien markkinointia varten. Siten sen vuoden puhelut ovat voineet olla lainmukaisia. Aikavälillä 17.9.–9.10.2025 toteutetussa seurannassa Elisa on käyttänyt samaa lomaketta kuin vuonna 2024. Tältä osin Elisa on ristiriitaisesti esittänyt 22.10.2025 DNA:lle toimitetuissa kirjeissä, että noin kolmannes havaituista puheluista oli lainvastaisia, kun se turvaamistoimihakemuksessaan on esittänyt, että noin puolet puheluista olisi lainvastaisia. Ristiriitaiset luvut tekevät seurantaan perustuvista väitteistä epäluotettavia.

Seurantajaksolla 18.5.–10.6.2026 Elisa on käyttänyt hieman muutettua kyselylomaketta. Siinä on kysytty, onko asiakas antanut markkinoinnille erillistä lupaa, vaikka säännöksessä edellytetään nimenomaista pyyntöä. Lisäksi kysymys on rajattu koskemaan ennen puhelua annettuun erilliseen lupaan eli kysymys ei lainkaan sellaista tilannetta, jossa kuluttaja olisi puhelun aikana esittänyt itse nimenomaisen pyynnön puhelinliittymää koskevan tarjouksen saamiseksi. Kysymyslomakkeen viimeinen kysymys ”Pyysitkö puhelun aikana ilman johdattelua saada tarjouksen nimenomaan puhelinliittymästä?” on kuluttajalle hämmentävä ja epäselvä. Kysymyksen muotoilu nimittäin tarkoittaa, että kuluttajaa olisi johdateltu puhelun aikana. Kuluttajan luonteva vastaus näin muotoiltuun kysymykseen on kielteinen. Seurantapuheluiden nauhoitteista ja litteroinneista ilmenee, että Elisan puolesta soittava henkilö toteaa puhelun aluksi, että Elisa haluaa varmistaa ja kerätä tietoa, että millä tavalla liittymiä markkinoidaan asiakkaalle ja toimitaanko siinä sääntöjen mukaan. Kyseinen toteamus on vihjannut, että jokin on mahdollisesti mennyt väärin ja että kuluttajan käyttäytyminen tai hänen kanssaan asioineen myyjän menettely on sääntöjenvastaista. Kuluttajaa on siten heti asetettu puolustuskannalle. Tällaisessa tilanteessa kuluttajan luonteva psykologinen reaktio on pyrkiä osoittamaan, ettei hän ole tehnyt mitään väärää tai että häntä on kohdeltu väärin, vaikkei näin olisi lainkaan ollut. Kysymyksenasettelu on myös kehystänyt koko aiemman puhelinkohtaamisen lähtökohtaisesti epäilyttäväksi. Elisa on esittäytynyt tahona, joka valvoo sääntöjen noudattamista. Kuluttaja haluaa olla yhteistyöhaluinen ja vastata tavalla, jota pitää odotettuna ja toisaalta myös todennäköisesti päästä nopeasti eroon kuluttajalle melko hyödyttömästä puhelusta. Tämä on lisännyt riskiä siitä, että kuluttaja vastaa tavalla, joka vahvistaa Elisan ennakko-oletukset, vaikka se ei vastaa todellisuutta. Seurantapuheluiden nauhoitteista ja litteroinneista ilmenee myös, että kuluttajien muistikuvat ovat epävarmoja.

Kyseiseltä seurantajaksolta Elisa on luetellut 189 puhelinnumeroa, joihin se on väittänyt kohdistuneen lainvastaista markkinointia. Ottaen huomioon puhelinnumeroiden suuri määrä ja turvaamistoimihakemukseen vastaamiseen käytettävissä oleva lyhyt aika, DNA:lla ei ole ollut mahdollisuutta analysoida jokaista puhelutallennetta seikkaperäisesti. DNA on kuitenkin sisäisten auditointien perusteella voinut todeta, että lähes puolet puheluista kyseisiin puhelinnumeroihin on soitettu ennen Elisan väittämää, 18.5.2026 alkanutta ajanjaksoa, osa puheluista on kuluttajien DNA:lle soittamia, osalla puhelinnumeroiden haltijoilla on ollut puhelun aikaan jo puhelinliittymä DNA:lta eli kyse on ollut DNA:n olemassa olevasta asiakkaasta, osa puhelinliittymistä on myyty puhelinmyynnin sijaan DNA:n tai kolmannen osapuolen myyntipaikoissa tai DNA:n chatissa, osassa puheluista kuluttaja on esittänyt nimenomaisen pyynnön puhelinliittymää koskevan tarjouksen saamiselle ennen puhelua tai puhelun aikana, ja osaa puhelinnumeroista ei löydy DNA:n järjestelmistä lainkaan.

DNA:n omista puhelunauhoitteista ilmenee, että eräässä Elisan seurantajaksolta 18.5.–10.6.2026 luetelluista puhelussa DNA:n edustaja on soittanut potentiaaliselle asiakkaalle 2.6.2026 aamulla ja tarjonnut hänelle päivitettyä internet-liittymää. Puhelun aikana kuluttaja on pyytänyt DNA:ta lähettämään hänelle tarjouksen internet liittymästä sähköpostitse. Myöhemmin samana päivänä DNA edustaja on soittanut uudelleen kyseiselle henkilölle, jolloin asiakas on tuonut esiin, että haluaisi siirtää myös puhelinliittymät Elisalta DNA:lle. Toisessa 25.5.2026 soitetussa puhelussa DNA on täysin laillisesti soittanut olemassa olevalle internetliittymäasiakkaalle puhelimitse tarkoituksena uusia olemassa oleva sopimus. Heti puhelun alussa asiakas on ilmoittanut haluavansa siirtää myös puhelinliittymät takaisin DNA:lle. DNA on toiminut näissä puheluissa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin ja sitä koskevien itsesääntelyohjeiden mukaisesti.

Elisan toimittamat nauhoitteet ja litteroinnit kymmenestä puhelusta aikaväliltä 18.5.–10.6.2026 eivät ole DNA:n ja kuluttajien välisten puheluiden nauhoitteita, vaan kyse on Elisan omia seurantapuheluita koskevista nauhoitteista. Elisa ei ole yksilöinyt puhelinnumeroita, joihin seurantapuhelut on tehty. DNA:lla ei ole siten ollut mahdollisuutta identifioida niihin liittyviä puhelutallenteita ja selvittää, pitävätkö Elisan kyseisestä puheluista esittämät väitteet paikkaansa.

DNA:n selvityksen perusteella Elisan seurantajaksolla 18.6.–3.7.2026 soitetuiksi ilmoitetut puhelut on todellisuudessa soitettu maalis-huhtikuussa 2026, eli ennen Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n itsesääntelyohjeiden päivittämistä ja turvaamistoimihakemuksen jättämistä. Ne eivät kuvaa nykyhetkeä, eivätkä ne voi miltään osin näyttää todeksi Elisan väitettä lainvastaisen markkinoinnin jatkumisesta turvaamistoimihakemuksen jättämisen jälkeen. DNA:n alustavan selvityksen perusteella Elisan seuranta on jälleen kerran tuottanut virheellisiä tuloksia. Eräässä puhelussa asiakas oli arvonnan yhteydessä etukäteen rastittanut arvontalomakkeen ruudun, jossa pyydettiin tarjousta puhelinliittymästä. Toisessa puhelussa asiakas pyysi oma-aloitteisesti puhelun aikana tarjousta puhelinliittymästä.

Lueteltujen puheluiden joukossa on jonkin verran puheluita, jotka eivät ole menneet DNA:n sisäisten ohjeistusten mukaisesti ja jotka ovat siten voineet olla sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n ja Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n itsesääntelyohjeiden tulkinnanvaraisten edellytysten vastaisia. DNA on tällaisten puheluiden johdosta ohjeistanut myyjiä toimimaan jatkossa huolellisemmin DNA:n ohjeistusten mukaisesti. Puhelut eivät joka tapauksessa ole osoittaneet, että DNA olisi systemaattisesti, laajamittaisesti ja pitkäkestoisesti toiminut sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaisesti. Suullisesti tapahtuvassa myyntityössä ei ole koskaan mahdollista päästä tilanteeseen, jossa ei tapahtuisi lainkaan virheitä. Puhelinkeskustelut etenevät nopeasti ja joskus yllättävästi, myyjä joutuu reagoimaan nopeasti ja tulkitsemaan toisen ihmisen sanomisia toista osapuolta näkemättä. Ihmiset saattavat ilmaista itseään epäselvästi tai tarkoittaa muuta asiaa kuin mitä kuulija käsittää tämän tarkoittavan. Suullisessa reaaliaikaisessa ilmaisussa tehtyä virhettä tai väärää sanavalintaa ei saa peruutettua. Lisäksi puhelinmyyntiä tekevillä työntekijöillä on paljon muutakin sääntelyä omaksuttavana ja noudatettavana. Puheluiden joukossa on myös puheluita, joiden osalta voi olla tulkinnanvaraista, onko menetelty lain mukaisesti. Tällaista tulkintaa ei kuitenkaan voida tehdä summaarisessa turvaamistoimiprosessissa, etenkään kun Elisa ei ole mitenkään yksilöinyt vaatimuksessaan lainvastaiseksi katsomaansa menettelyä.

Edellä esitetty ei Elisan väittämin tarvoin tarkoita, että DNA ja Moi Mobiili olisivat myöntäneet menetelleensä yrityksinä lainvastaisesti. Mikäli yksittäisissä puheluissa tapahtuu virheitä yksittäisten työntekijöiden toimesta, kyse on ollut tilanteista, jotka ovat vastoin DNA:n ohjeistuksia. Mahdolliset yksittäiset virhetilanteet eivät joka tapauksessa voi olla peruste turvaamistoimen myöntämiselle, erityisesti haittavertailun näkökulmasta. Esitetty on lisäksi koskenut vain DNA:ta, ei Moi Mobiilia.

Myös DNA:n sisäiset toimintatavat osoittavat, että DNA toimii lain ja itsesääntelyn mukaisesti. DNA:lla on omat sisäiset puhelinmarkkinointia koskevat ohjeistuksensa, joilla se pyrkii varmistamaan lain ja itsesääntelyn mukaisen puhelinliittymien markkinoinnin. Ohjeistuksia päivitetään ja täsmennetään aina tarpeen mukaan. DNA järjestää lisäksi sisäisiä koulutuksia puhelinmarkkinoinnista kuukausittain. Kaikki uudet myyjät osallistuvat koulutuksiin ja kouluttautuvat ennen asiakaspuheluiden aloittamista. DNA myös valvoo puhelinmarkkinointiohjeistuksiensa noudattamista ja auditoi sisäisesti puheluita säännönmukaisesti. Mikäli auditoinnissa havaitaan virheitä, on soittoprojekti keskeytettävä ja myyjä on koulutettava uudestaan.

Vaaraedellytys ei myöskään täyty, koska Elisa ei ole yksilöinyt väitetysti lainvastaista menettelyä. Joka tapauksessa Elisan väittämää vaaraa oikeudenloukkauksesta on pidettävä varsin epätodennäköisenä. DNA on osoittanut, että se ei ole systemaattisesti, jatkuvasti, pitkäaikaisesti, saati tietoisesti menetellyt väitetyllä tavalla lainvastaisesti.

Ottaen huomioon, että Elisa on hakenut turvaamistoimea jo 10.6.2026, eli alle kuukausi siitä, kuin Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n itsesääntelyohjeet päivitettiin vasta 18.5.2026, on ilmeistä, ettei asiassa ole vaaraa siitä, että DNA jatkaisi väitetysti lainvastaista markkinointiaan. Päivitettyjen ohjeistuksien toimeenpaneminen isossa organisaatiossa vie kohtuullisen ajan. Myös DNA:n sisäiset toimintatavat osoittavat, että vaaraa oikeudenloukkauksesta ja vaaraa oikeudenloukkauksen jatkumisesta on pidettävä varsin epätodennäköisenä.

Edelleen Liikenne- ja viestintäministeriön joulukuussa 2023 järjestämässä viranomaisten ja alan toimijoiden keskustelutilaisuudessa viranomaisten edustajat toivat esiin, että pitkään voimassa ollut matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointikielto on toiminut hyvin ja siihen on viran-omaisnäkökökulmasta liittynyt hyvin vähän tulkintaongelmia. Myös Liikenne- ja viestintävirasto on sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muutosesitykseen annetussa lausumassaan todennut muun ohella, että matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointikielto on toiminut hyvin ja siihen on viranomaisnäkökökulmasta liittynyt hyvin vähän tulkintaongelmia, eikä aiheeseen liittyen ole tullut yhteydenottoja ja matkapuhelinoperaattorit ovat noudattaneet kieltoa varsin hyvin.

Vaaraedellytys ei täyty myöskään edellä vaade-edellytyksen osalta mainittujen syiden vuoksi, ja Elisan väittämät sille aiheutuneet ja aiheutuvat vahingot ovat täysin väitteenvaraisia. Elisa ei ole täsmentänyt väitettyjä vahinkoja miltään osin tai esittänyt niistä näyttöä.

Myöskään haittavertailu ei puolla turvaamistoimen määräämistä. Elisa on pyrkinyt turvaamistoimihakemuksessaan luomaan sellaista virheellistä kuvaa, että muut teleoperaattorit laajamittaisesti ja jatkuvasti olisivat rikkoneet puhelinliittymien puhelinmarkkinointikieltoa aiheuttaen Elisalle huomattavaa vahinkoa samalla, kun Elisa itse on toiminut lainmukaisesti. Tosiasiassa esimerkiksi Elisa ja DNA ovat puolin ja toisin esittäneet väitteitä toisiaan kohtaan puhelumarkkinointikieltoon liittyen. Viestintävirasto on jo vuonna 2018 huomauttanut Elisaa lainvastaisesta puhelinliittymien markkinoinnista. DNA:lla on lisäksi hallussaan puhelunauhoitteita Elisan myyjien tekemistä puheluista samalta ajalta, jona Elisa itse on lähestynyt DNA:ta. Kyseisissä puheluissa Elisan puhelinmyyjän voidaan katsoa markkinoivan puhelinliittymiä lain ja itsesääntelyohjeiden vastaisesti. Edelleen DNA on havainnut Elisan markkinoivan puhelinliittymiä lainvastaisesti vielä turvaamistoimihakemuksensa jättämisen jälkeen lähettämällä kuluttaja-asiakkaille tekstiviestejä, joissa on kysytty, haluaako asiakas puhelinliittymätarjouksen ja joiden seurauksena soitetuissa puheluissa markkinointi on ollut lainvastaista. Lisäksi Elisa on soittanut 25.6.2026 kuluttajalle, joka on DNA:n työntekijä ja joka on antanut kirjallisen kertomuksen kyseisestä puhelusta. Puhelun aikana Elisa on suoraan esittänyt puhelinliittymätarjouksen. Elisan oma lainvastainen markkinointi on tietoista ja tahallista.

Elisan väittämät vahingot ovat väitteenvaraisia ja spekulatiivisia, eikä yhtiö ole esittänyt mitään uskottavia perusteita sen väitetysti kärsimälle haitalle ja vahingoille. Elisan toteuttamien kaltaisten seurantojen toteuttaminen on teleoperaattoreille arkipäivää, joita kaikki teleyritykset tekevät. Kyse ei siten ole Elisalle yksinään aiheutuvista kustannuksista. Markkinointipuhelukieltoa koskevan vaatimuksen hyväksyminen aiheuttaisi konkreettista vahinkoa DNA:lle esimerkiksi siten, että DNA ei uskalla toteuttaa puhelinmarkkinointia enää ollenkaan, koska sille on epäselvää, mihin DNA:n menettelyyn uhkasakkotehosteinen kielto kohdistuisi. Tällainen haitta ei myöskään olisi jälkikäteen korvattavissa. DNA:lle mahdollisesta turvaamistoimesta seuraavien haittojen riski on merkittävämpi, koska turvaamistoimi päästäisi Elisan etukäteisnautintaan. DNA:lle voisi aiheutua turvaamistoimesta kohtuutonta haittaa myös ottaen huomioon, että mahdollisissa lainvastaisissa markkinointitilanteissa voi olla kyse yksittäisistä inhimillisistä erehdyksistä. Elisa on hakenut vastaavaa turvaamistoimea myös toista teleyritystä vastaan. Markkinointipuhelukieltoa koskevan vaatimuksen hyväksyminen merkitsisi merkittävää kilpailunrajoitusta, kun turvaamistoimipäätöksen kohteena olevat yritykset eivät käytännössä uskaltaisi toimia puhelimessa enää lainkaan. Elisa sen sijaan voisi itse jatkaa lainvastaista puhelinliittymien markkinointiaan. Elisa saisi huomattavaa epäoikeutettua hyötyä turvaamistoimesta.

Ensisijaisen hävittämiskieltovaatimuksen sanamuoto kattaa kaikki Elisan puhelinliittymäasiakkaille soitetut markkinointipuhelut, vaikka sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentissa säädetty kielto koskee pelkästään kuluttaja-asiakkaita ja vain puhelinliittymien tarjoamista. Nämä seikat korostavat vaade-edellytyksen täyttymättä jäämistä asiassa, koska Elisalla ei voida katsoa olevan mitään todennäköistä oikeutta vaatia puhelunauhoitteita säilytettäväksi näin laajasti.

Koska toissijaisenkin hävittämiskieltovaatimus liittyy laajemmin markkinointipuhelukieltoa koskevan vaatimuksen menestymiseen ja sen todennäköisyyteen, tulee hävittämiskieltovaatimukset hylätä jo siksi, että markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus on hylättävä. Toissijaisen vaatimuksen muotoiluun liittyy muitakin puutteita. Osasta todisteissa H3, H6 ja H13 listatuista puhelinnumeroista on soitettu DNA:lle. Elisan vaatimus kuitenkin kattaa vain kyseisiin numeroihin soitetut markkinointipuhelut eikä kyseisistä numeroista vastaanotettuja puheluita.

DNA säilyttää puhelunauhoitteita 12 kuukauden ajan tietosuojaselosteensa mukaisesti. Vaaraa nauhoitteiden hävittämisestä ei siten ole.

Hävittämiskieltovaatimuksen hyväksyminen voisi johtaa konkreettisiin ristiriitatilanteisiin tietosuojalainsäädännön noudattamisessa. Tämä on merkityksellistä erityisesti turvaamistoimen myöntämisen arvioinnissa suoritettavan haittavertailun kannalta.

Moi Mobiili on asiassa väärä vastaaja. Moi Mobiili ei ole jatkanut DNA:n väitetysti lainvastaista markkinointia. Moi Mobiili on DNA:sta erillinen ja itsenäisesti toimiva osakeyhtiö, eivätkä nämä yhtiöt muodosta yhteistä liiketoimintakokonaisuutta, eikä Moi Mobiilia johdeta DNA:sta käsin. DNA markkinoi omia hyödykkeitään omaan lukuunsa ja vastaa omasta markkinoinnistaan, ja Moi Mobiili puolestaan markkinoi omia hyödykkeitään omaan lukuunsa ja vastaa omasta markkinoinnistaan. DNA:n väitetty lainvastainen menettely ei voisi edes teoriassa toimia perusteena turvaamistoimen myöntämiselle Moi Mobiilia vastaan tai päinvastoin. Moi Mobiilia koskevat väitteet ovat puhtaasti väitteenvaraisia, sillä Elisa ei ole mitenkään yksilöinyt Moi Mobiilin väitettyä lainvastaista menettelyä. Elisa ei ole missään vaiheessa edes lähestynyt Moi Mobiilia väitettyä lainvastaista puhelinmarkkinointia koskien, eikä Elisan toteuttama epäluotettava seuranta ole koskenut Moi Mobiilia. On ilmeistä, että turvaamistoimelta edellytettävät vaade- ja vaaraedellytykset eivät täyty, eikä haittavertailu puolla turvaamistoimen määräämistä Moi Mobiilia vastaan.

Vaikka Moi Mobiili vuokraa verkon DNA:lta, se toimii palveluoperaattorina omalla brändillä ja omilla liittymätuotteilla. Moi Mobiili myy ja markkinoi omia liittymätuotteitaan ja DNA omiaan, kumpikin yhtiö itsenäisesti. Konsernisuhde ei luo automaattista yhteisvastuuta markkinoinnista, eikä kumpikaan vastaaja markkinoi hyödykkeitä toistensa lukuun. Elisa ei ole toimittanut mitään näyttöä myöskään siitä, että DNA ja Moi Mobiili miltään osin myisivät tai markkinoisivat puhelinliittymiä toistensa lukuun tai puolesta.

Vaaditun uhkasakon määrä on kohtuuton 20.000 euroa ylittäviltä osin.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapito

1. Elisa on pyytänyt, että markkinaoikeus määrää sen asiakirjatodisteet H3, H6–H8, ja H13 oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan, sekä 24 §:n 32 kohdan nojalla salassa pidettäväksi 25 vuodeksi, koska ne sisältävät asianosaisten ja kolmansien osapuolten elinkeinotoimintaa koskevia seikkoja, joiden julkiseksi tuleminen aiheuttaa niille taloudellista vahinkoa.
2. DNA on olennaisesti vastaavin perustein pyytänyt, että markkinaoikeus määrää sen asiakirjatodisteet V5–V7, V12, V13 ja V15 salassa pidettäviksi 25 vuoden ajaksi asian vireilletulosta markkinaoikeudesta.
3. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 6 luvun 5 §:n nojalla sovellettavan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 1 §:n mukaan oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.
4. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Lain 11 §:n 2 momentin mukaan eräin poikkeuksin edellä 10 §:n nojalla salassa pidettäväksi määrättävän oikeudenkäyntiasiakirjan salassapito on enintään 25 vuotta. Lain 11 §:n 3 momentin mukaan salassapitoaika lasketaan asian vireilletulosta tuomioistuimessa.
5. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitut oikeudenkäyntiasiakirjat sisältävät sellaista tietoa, joka on luokiteltavissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitetuksi liikesalaisuudeksi taikka muuksi yksityisen elinkeinotoimintaa koskevaksi seikaksi, josta tiedon antaminen aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa. Kyseisten tietojen ja asiakirjojen salassa pitämiselle voidaan katsoa olevan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n mukaiset perusteet.
6. Markkinaoikeus toteaa, että asianosaisten edellä tarkoitetut asiakirjatodisteet voidaan sellaisenaan määrätä salassa pidettäviksi. Todisteiden ei kuitenkaan voi todeta olevan luonteeltaan sellaisia, että salassapidolle 25 vuoden ajaksi olisi perusteet. Markkinaoikeus katsoo perustelluksi määrätä Elisan asiakirjatodisteet H3, H6–H8, ja H13, sekä DNA:n asiakirjatodisteet V5–V7, V12, V13 ja V15 salassa pidettäviksi kymmeneksi vuodeksi asian vireilletulosta, eli 10.6.2036 saakka.

Turvaamistoimiasian perustelut

1 Vaatimusten yksilöinti

7. Asiassa on kyse oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisesta turvaamistoimiasiasta. Elisa on perustanut vaatimuksensa siihen, että DNA ja Moi Mobiili ovat menetelleet sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastainen menettely on myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaista siten, että menettely tulisi pääasiassa kiellettäväksi. Pääasiassa olisi siten kyse oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta markkinaoikeudellisesta asiasta. Mainitun lain 5 luvun 4 §:n mukaan markkinaoikeudelliset asiat pannaan vireille hakemuksella, jossa on ilmoitettava muun ohella hakijan yksilöity vaatimus sekä seikat, joihin vaatimus perustuu. Viimeksi mainitun luvun 17 §:n mukaan markkinaoikeudellisten asioiden käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään riita-asian käsittelystä.
8. Markkinaoikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren mukaisissa kieltokanteissa kantajan on yksilöitävä kiellettäväksi vaadittu toiminta niin tarkoin, että kieltovaatimus konkretisoituu faktojen tasolla ja erottuu normin abstraktista kieltoilmauksesta ja että jälkeenpäin on selvitettävissä, onko tuomion jälkeinen vastaajan toiminta ollut kiellon vastaista. Vastaavasti markkinaoikeudellisissa asioissa kieltovaatimuksessa on pääsääntöisesti ilmettävä hakemuksen perusteosassa esitetyt kiellon kohteeksi vaadittavat konkreettiset menettelytavat, joiden tulee liittyä vastaajan jo toteuttamaan menettelyyn, ja kieltovaatimuksen on siten heijastettava lainvastaiseksi väitettyä menettelyä (ks. Ekblom-Wörlund ja Myöhänen, Prosessista markkinaoikeudellisissa asioissa, DL 3/2013, s. 361). Todettua lähtökohtaa ilmentää myös uhkasakkolain 6 §:n 3 momentti, jonka mukaan uhkasakon asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu.
9. Markkinaoikeudellisissa asioissa väliaikaista oikeussuojaa koskevaan summaariseen oikeudenkäyntimenettelyyn ei kuulu, että kieltovaatimuksia ryhdytään vielä siinä vaiheessa prosessinjohdollisin toimin saattamaan asianmukaisiksi. On siis mahdollista, että väliaikainen oikeussuojavaatimus tulee hylätyksi vain siitä syystä, että hakemuksessa esitetty vaatimus ei sellaisenaan tai vähäisin muotoiluin kelpaa määrättäväksi (ks. Ekblom-Wörlund ja Myöhänen, Prosessista markkinaoikeudellisissa asioissa, DL 3/2013, s. 361). Tätä lähtökohtaa voidaan noudattaa myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaista kieltoa koskevien turvaamistoimihakemusten käsittelyssä.
10. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaan matkaviestinverkon puhelinliittymää ei saa markkinoida kuluttajalle puhelimitse muuten kuin kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta teleyrityksen markkinointiin omille matkapuhelinasiakkailleen.
11. Markkinaoikeus toteaa, että aiemmin voimassa olleen sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n kanssa olennaisesti samansisältöisessä viestintämarkkinalain 65 a §:n esitöissä on todettu muun ohella, että teleyritys ei saa markkinoida matkapuhelinliittymää kuluttajalle puhelimitse itsenäisenä tuotteena eikä osana tuotepakettia. Markkinointi olisi kuitenkin sallittua, jos kuluttaja on sitä nimenomaisesti pyytänyt joko ottamalla yhteyttä teleyritykseen puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt teleyritystä olemaan häneen yhteydessä puhelimitse (HE 144/2011 vp. s. 5). Esitöiden sanamuoto puoltaa osaltaan tulkintaa, jonka mukaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n mukainen nimenomainen pyyntö olisi annettava etukäteen ennen puhelimitse tapahtuvaa yhteydenottoa.
12. Alun perin alun perin määräajan voimassa ollutta sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:ää on sittemmin muutettu pysyväksi. Kyseisen muutoksen liittyvissä esitöissä on todettu, että matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointikieltoa on tarkoitus pitää voimassa nykyisessä muodossaan toistaiseksi voimassa olevana
    (HE 35/2024 vp s.10 ja 18).
13. Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n 18.5.2026 päivitetyissä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n tulkintaa koskevissa käytännesäännöissä on muun ohella todettu, että kuluttaja voisi kuitenkin itse puhelinkeskustelussa oma-aloitteisesti, ilman teleyrityksen aloitetta tai johdattelua, aloittaa keskustelun matkapuhelinliittymän hankinnasta tai puhelinmarkkinointiluvasta. Todettu puoltaa puolestaan osaltaan käsitystä, jonka mukaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n mukainen nimenomainen pyyntö olisi annettavissa puhelun aikana eikä välttämättä edellä todetulla tavalla etukäteen.
14. Elisan markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus on muotoiltu koskemaan kieltoa markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös DNA:n tai Moi Mobiilin omia matkapuhelinasiakkaita, ilman kuluttajan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaista nimenomaista pyyntöä.
15. Vaatimuksesta ei käy ilmi sitä, mitä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaista nimenomaisella pyynnöllä tarkoitetaan. Kieltovaatimuksessa ei siten ole ilmaistu mitä konkreettisia menettelytapoja kielto koskee nimenomaisen pyynnön antamisen tai puuttumisen osalta, eikä sen muotoilu erotu pykälän abstraktista kieltoilmauksesta. Mikäli turvaamistoimi hyväksyttäisiin ja sen tehosteeksi asetettaisiin uhkasakko, mahdollisessa uhkasakon tuomitsemista koskevassa myöhemmässä oikeudenkäynnissä olisi ratkaistavana käytännössä se, mitä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaisella nimenomaisella kiellolla tarkoitetaan ja ovatko DNA tai Moi Mobiili menetelleet lainkohdan vastaisesti. Uhkasakkoa koskevalla sääntelyllä ei kuitenkaan ole tarkoitettu, että uhkasakkoa tuomittaessa asiaa tutkittaisiin samassa laajuudessa kuin uhkasakkoa asetettaessa.
16. Todettu huomioon ottaen Elisan markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus on yksilöimättömänä hylättävä.
17. Elisa on myös esittänyt puhelunauhoitteiden hävittämiskieltoa koskevan vaatimuksen ensisijaisesti koskien DNA:n ja Moi Mobiilin sen puhelinliittymäasiakkaille soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä, ja toissijaisesti koskien todisteissa H3, H6 ja H13 lueteltuihin numeroihin soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä.
18. Markkinaoikeus toteaa, että Elisan ensisijasta hävittämiskieltovaatimusta ei ole Elisan perusteluissaan esittämällä tavalla rajattu koskemaan vain puhelinliittymien tarjoamista koskevia puheluja, vaan vaatimus on muotoiltu kattamaan määrittelemättömän määrän Elisan asiakkaille mistä tahansa syystä soitettuja puheluja kuuden kuukauden ajalta. Markkinaoikeus katsoo, että vaatimuksen muotoilun perusteella ei ole selvitettävissä tarkalleen minkälaisia puheluita se koskee siten, että jälkikäteen olisi todettavissa, onko DNA:n tai Moi Mobiilin menettely ollut kiellon vastaista. Markkinaoikeus katsoo siten, että myös Elisan ensisijainen hävittämiskieltovaatimus on riittämättömästi yksilöity ja siten hylättävä.
19. Elisan toissijainen hävittämiskieltovaatimus kohdistuu todisteissa H3, H6 ja H13 yksilöityihin numeroihin soitettuihin puheluihin kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä. Kyseistä vaatimusta on pidettävä riittävästi yksilöitynä.

2 Turvaamistoimen edellytysten arviointi

2.1 Asian arvioinnin lähtökohdat

20. Markkinaoikeus on 15.6.2026 antamallaan päätöksellä numero 200/2026 ja 25.6.2026 antamallaan päätöksellä numero 331/2026 hylännyt Elisan vaatimukset määrätä turvaamistoimet DNA:ta (asia diaarinumero 303/2026) ja Moi Mobiilia (asia diaarinumero 344/2026) kohtaan väliaikaisena vastapuolta kuulematta.
21. Turvaamistoimista säädetään oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Luvun 3 §:n mukainen niin sanottu yleisluontoinen turvaamistoimi voidaan mainitun pykälän 1 momentin mukaan myöntää, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin mainitun luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla (niin sanottu vaade-edellytys), ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavalla estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä (niin sanottu vaaraedellytys)
22. Päättäessään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta tuomioistuimen tulee mainitun pykälän 2 momentin mukaan kiinnittää huomiota siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa (niin sanottu haittavertailu).
23. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa tarkoitettuja turvaamistoimia koskien on vaade-edellytyksen täyttymiseltä edellytettävän todennäköisyyden osalta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä KKO 1994:132 ja 1994:133 katsottu vahingonkorvaussaamista turvaavassa takavarikkoasiassa riittäväksi, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voitu pitää selvästi perusteettomana. Kuitenkin korkeimman oikeuden oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun yleisluontoisen turvaamistoimen myöntämistä koskeneissa ennakkopäätöksissä KKO 1998:143, KKO 2000:94 ja KKO 2003:118 ja on katsottu, että milloin turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi sitä, että hakija saisi jo oikeudenkäynnin ajan nauttia täysimääräisesti sitä oikeutta, jota hän kanteellaan vaatii (niin sanottu etukäteisnautinta), turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa hakijan oikeuden todennäköisyydelle on asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa.
24. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen turvaamistoimiasian käsittely on summaarista (KKO 2019:34, kohta 15 ja KKO 2023:61, kohta 10). Tämän vuoksi tässä yhteydessä ei kuulu tutkia lopullisesti sitä, loukkaako vastapuoli hakijan turvaamistoimihakemuksessa tarkoitetulla menettelyllään hakijan mainitussa hakemuksessa tarkoitettuja oikeuksia. Viimeksi mainittu seikka kuuluu vasta mahdollisen pääasian yhteydessä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä edellytetyllä tavalla hakijan on kuitenkin saatettava todennäköiseksi, että sillä on vastapuoltaan kohtaan vaatimansa oikeus.
25. Vaaraedellytyksen osalta korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua turvaamistointa koskeneissa ennakkopäätöksissään KKO 1994:132 ja 1994:133 katsonut hukkaamisvaaran olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Sama vaaraedellytys on oikeuskäytännössä katsottu riittäväksi myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun turvaamistoimen osalta.

2.2 Vaade-edellytys

26. Elisan markkinointipuhelua koskeva kieltovaatimus on edellä hylätty yksilöimättömänä. Markkinaoikeus katsoo kuitenkin, että Elisan väitteet DNA:n ja Moi Mobiilin lainvastaisesta menettelystä ovat siinä määrin selkeät, että Elisan toissijainen hävittämiskieltovaatimus on käsiteltävissä ja tässä yhteydessä vaade-edellytyksen edellyttämä loukkauksen todennäköisyys myös on arvioitavissa (ks. myös MAO:591/2023, 16 kohta). Asiassa on siten vaade-edellytyksen osalta ratkaistava, onko Elisa saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että DNA ja Moi Mobiili ovat sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin ja siten sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti omasta aloitteestaan markkinoinut puhelinliittymiä puhelimitse Elisan kuluttaja-asiakkaille heidän pyytämättä.
27. Elisan hävittämiskieltoa koskevan vaatimuksen ei voida katsoa johtavan niin sanottuun etukäteisnautintaan. Hävittämiskieltovaatimuksen suhteen vaade-edellytyksen täyttymiseksi on siten edellä todetusti riittävää, että DNA:n ja Moi Mobiilin väitettyä lainvastaista toimintaa ei esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voida pitää selvästi perusteettomana.
28. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaan matkaviestinverkon puhelinliittymää ei saa markkinoida kuluttajalle puhelimitse muuten kuin kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä
29. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.
30. Markkinaoikeus toteaa, että sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaista menettelyä on lähtökohtaisesti pidettävä myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin vastaisena. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1–3 §:n vastaista menettelyä.
31. Elisa on esittänyt vaatimustensa tueksi luetteloita puhelinnumeroista, joihin väitetyt DNA:n lainvastaiset myyntipuhelut on Elisan mukaan soitettu seurantajaksojen 17.9–9.10.2025 ja 18.5–10.6.2026 aikana, sekä tallenteita ja litterointeja kymmenestä Elisan henkilöstön soittamista puheluista väitetysti lainvastaisia myyntipuheluita aikavälillä 18.5–10.6.2026 saaneisiin asiakkaisiin. Lisäksi Elisa on esittänyt luettelon puhelinnumeroista, joihin DNA aikavälillä 18.6.–3.7.2026 on Elisan mukaan soittanut lainvastaisia myyntipuheluja, mutta tältä osin DNA on kiistänyt puhelujen tapahtuneen kyseisellä aikavälillä esittäen, että ne yhtiön selvitysten mukaan soitettu maalis-huhtikuussa 2026.
32. Markkinaoikeus toteaa, että Elisan esittämä näyttö väitetysti lainvastaisista puheluista on koskenut DNA:n soittamia puheluja. Elisan toteuttamat seurannat eivät ole osaksikaan koskeneet Moi Mobiilin soittamia puheluja, eikä Elisan väitteen tueksi siitä, että DNA olisi siirtänyt lainvastaista puhelinmarkkinointia Moi Mobiilin toimesta tehtäväksi ole muutoinkaan esitetty lainkaan näyttöä. Näin ollen vaade-edellytyksen ei voida katsoa täyttyneen siltä osin kuin Elisan toissijainen hävittämiskieltovaatimus on kohdistettu Moi Mobiilin, riippumatta siitä, johtaako DNA Moi Mobiilin toimintaa Elisan väittämällä tavalla vai ei. Elisan toissijainen hävittämiskieltovaatimus kohdistuen Moi Mobiili Oy:öön on siten jo tällä perusteella hylättävä.
33. Elisan näyttönä esittämät luettelot väitetysti lainvastaisista puheluista ovat käsittäneet yhteensä lähes 250 puhelinnumeroa. Elisan esittämät puhelutallenteet ja niiden litteroinnit ovat käsittäneet kymmenen Elisan henkilöstön ja asiakkaan välistä puhelua. Kuten DNA on esittänyt, näistä tallenteista tai litteroineista ei kuitenkaan käy ilmi, mitä puhelinnumeroja ne ovat koskeneet, eikä niissä ole muitakaan yksilöintitietoja, joiden perusteella DNA olisi voinut esittää nimenomaan kyseisiä puheluja koskevaa vastanäyttöä.
34. Markkinaoikeus toteaa, että Elisan esittämien puhelutallenteiden perusteella voidaan sinänsä päätellä, että Elisan tietyt puhelinliittymäasiakkaat ovat asiasta kysyttäessä puhelimitse ilmoittaneet Elisalle saaneensa markkinointipuheluja DNA:lta, joiden aikana heille on ilmoituksensa mukaan tarjottu DNA:n puhelinliittymiä ilman puhelinliittymäasiakkuutta DNA:lla ja ilman etukäteen annettua lupaa yhteydenottoihin. Toisaalta edellä mainitut puhelutallenteet koskevat asiakkaiden jälkikäteen Elisalle ilmoittamia tietoja, jotka eivät välittömästi osoita lainvastaiseksi väitettyjen puhelujen sisältöä.
35. DNA on esittänyt vastaselvitystä koskien Elisan aikavälillä 18.5.–10.6.2026 soittamia puheluja. Tämän selvityksen mukaan kahdessa tapauksessa asiakkaisiin ei myöskään asiaa summaarisesti arvioiden vaikuta kohdistuneen kiellettyä markkinointia, vaan asiakkaat ovat joko puhelun aikana oma-aloitteisesti ilmoittaneet haluavansa kuulla DNA:n puhelinliittymätarjouksen, tai etukäteen antaneet DNA:lle luvan yhteydenottoon puhelinliittymätarjouksesta. DNA on myös markkinaoikeudessa esittänyt, että sen selvitysten perusteella lähes puolet puheluista kyseisiin puhelinnumeroihin on soitettu ennen Elisan väittämää, 18.5.2026 alkanutta ajanjaksoa, ja osa puheluista ovat lisäksi erinäisistä syistä olleet lainmukaisia. Viime mainituista selvityksistä ei kuitenkaan ole toimitettu markkinaoikeudelle näyttöä.
36. DNA on myös markkinaoikeudessa esittänyt muun ohella, että aikavälillä 17.9.–9.10.2025 toteutetussa seurannassa käytetyssä kyselylomakkeessa ei ole kysytty oliko asiakas nimenomaisesti pyytänyt DNA:lta yhteydenottoa. Markkinaoikeus toteaa tältä osin, että Elisa on toimittanut näyttönä kyselylomakkeet, joita se on ilmoittanut käyttäneensä vuosina 2024 ja 2026. Kun Elisa ei ole kiistänyt DNA:n väitettä siitä, että aikavälillä 17.9.–9.10.2025 toteutetussa seurannassa olisi käytetty vuoden 2024 kyselylomaketta, ja kun kyseisessä lomakkeessa ei ole kysytty, oliko asiakas esittänyt nimenomaisen pyynnön puhelinliittymämarkkinointia varten, markkinaoikeus katsoo DNA:n esittämin tavoin, että kyseisen seurantajakson puhelut ovat voineet olla lainmukaisia.
37. Markkinaoikeus pitää DNA:n esittämän vastaselvityksen perusteella alustavasti todennäköisenä, että merkittävä osa Elisan luettelemista lainvastaisiksi väitetyistä puheluista ei välttämättä ole ollut sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaisia puheluja. Kun otetaan huomioon erityisesti Elisan toimittamat tallenteet ja litteroinnit kymmenestä puhelusta, sekä se, että DNA on markkinaoikeudessa todennut Elisan luettelemien puheluiden joukossa olevan jonkin verran puheluita, jotka ovat voineet olla sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n vastaisia, asiassa ei kuitenkaan voida summaarisesti arvioiden pitää todennäköisenä, että kaikki Elisan luettelemista lainvastaisiksi väitetyistä puheluista olisivat olleet lainmukaisia.
38. Kun kyse on puhelunauhoitteista, joista saattaa ilmetä ovatko sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin edellytykset täyttyneet, hävittämiskiellon kohteena olevilla nauhoitteilla voidaan olettaa olevan merkitystä todisteena pääasiassa.
39. Markkinaoikeus katsoo siten vaade-edellytyksen täyttyneen, kun otetaan huomioon Elisan esittämä näyttö ja se, että DNA on esittänyt saattaneensa joissakin yksittäistapauksissa tarjota kuluttajille puhelinliittymiä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaisesti.

2.3 Vaaraedellytys

40. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimen hakijan tulee saattaa todennäköiseksi paitsi vastapuoltaan kohtaan vaaditun oikeuden olemassaolo myös oikeuden loukkauksen vaara.
41. Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua turvaamistointa koskeneissa ennakkopäätöksissään KKO 1994:132 ja 1994:133 katsonut hukkaamisvaaran olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Sama vaaraedellytys on oikeuskäytännössä katsottu riittäväksi myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun turvaamistoimen osalta.
42. Ottaen tässä summaarisessa arvioinnissa huomioon, että teleyritysten säilytysajoissa saattaa tapahtua muutoksia, markkinaoikeus katsoo, ettei vaaraa puhelunauhoitteiden hävittämisestä voida pitää varsin epätodennäköisenä huolimatta siitä, mitä DNA on esittänyt puhelunauhoitteita koskevista säilytysajoista. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että turvaamistoimen myöntämisen edellytyksenä oleva niin sanottu vaaraedellytys täyttyy kyseisen vaatimuksen osalta.

2.4 Haittavertailu

43. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee lisäksi kiinnittää huomiota siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa.
44. Markkinaoikeus toteaa, että DNA ei ole esittänyt mitä haittaa sille aiheutuisi toissijaisen hävittämiskieltovaatimuksen hyväksymisestä. Lähtökohtaisesti tällaisen haitan voidaan arvioida koostuvan kuluista ja lisätyöstä, jotka aiheutuvat vaatimuksen kohteena olevat puhelunauhoitteiden paikantamisesta ja säilyttämisestä. Elisalle aiheutuva haitta siitä, että arvioitavaa hävittämiskieltoavaatimusta ei hyväksyttäisi, johtaisi pääasiaprosessia käytettävissä olevasta editiovaatimuksesta huolimatta puolestaan todennäköisesti siihen, että ainakin osa Elisan lainvastaisiksi väittämien puhelujen tallenteista saatettaisiin hävittää.
45. Ottaen huomioon edellä todettu sekä se, että Elisalla on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaisesti ankara vastuu siitä vahingosta ja niistä kuluista, jotka vastapuolelle aiheutuvat mahdollisesti tarpeettomasta turvaamistoimesta, markkinaoikeus katsoo, ettei Elisan toissijaisen hävittämiskieltovaatimuksen hyväksymisestä turvaamistoimena aiheudu DNA:lle oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hakijan turvattavaan etuuteen nähden kohtuutonta haittaa. Näin ollen edellytykset kyseisen turvaamistoimen määräämiselle myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun niin sanotun haittavertailun näkökulmasta ovat olemassa.

2.5 Johtopäätös

46. Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että Elisan toissijainen hävittämiskieltovaatimus täyttää turvaamistoimen myöntämiselle asetetut edellytykset. Siten Elisan vaatimus oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen turvaamistoimen määräämisestä, ja DNA:n maksukyky huomioon ottaen vaaditun 200.000 euron uhkasakon asettamisesta, on tältä osin hyväksyttävä asiassa diaarinumero 303/2026. Muilta osin hakemus on hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n perusteella 200.000 euron sakon uhalla DNA Oyj:tä hävittämästä tämän päätöksen liitteessä lueteltuihin puhelinnumeroihin soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä.

Tämä määräys on voimassa siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan ratkaisu tai asiassa toisin määrätään.

Pääasian vireillepano

Elisa Oyj:n on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan pantava vireille kuukauden kuluessa tämän turvaamistointa koskevan päätöksen antamisesta pääasiaa koskeva asia vireille tuomioistuimessa tai saatettava pääasia käsiteltäväksi muussa sellaisessa menettelyssä, joka voi johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun. Jos pääasian käsittelyä ei sanotussa ajassa panna vireille tai jos pääasian käsittely jää sillensä, turvaamistoimi peruutetaan siten kuin ulosottokaaren 8 luvun 4 §:ssä säädetään.

Täytäntöönpano ja vakuus

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan turvaamistointa koskevan määräyksen voimaantulo edellyttää, että Elisa Oyj hakee tämän turvaamistointa koskevan määräyksen täytäntöönpanoa siten kuin ulosottokaaren 8 luvussa säädetään.

Elisa Oyj:n on ennen tämän turvaamistointa koskevan määräyksen täytäntöönpanoa asetettava ulosottomiehelle ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuus.

Elisa Oyj:n tulee viimeistään 25.8.2026 huolehtia määräyksen ja kiellon täytäntöönpanosta uhalla, että ne raukeavat ja ulosottomies voi peruuttaa täytäntöönpanon.

Elisa Oyj:n tulee viimeistään 1.9.2026 toimittaa markkinaoikeudelle selvitys määräyksen ja kiellon täytäntöönpanosta.

DNA Oyj:n mahdollisuudesta asettaa torjuntavakuus säädetään ulosottokaaren 8 luvun 3 §:ssä.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 10.10.2026.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Reima Jussila, ja Tobias von Schantz.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.