MAO:369/2026

Hakemus

Vaatimukset

Elisa Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n perusteella 200.000 euron sakon uhalla Telia Finland Oyj:tä markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös Telia Finland Oyj:n omia matkapuhelinasiakkaita, ilman kuluttajan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaista nimenomaista pyyntöä.

Elisa Oyj on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Telia Finland Oyj:tä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n perusteella 200.000 euron sakon uhalla hävittämästä ensisijaisesti Elisa Oyj:n puhelinliittymäasiakkaille soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä, tai toissijaisesti Elisan todisteissa H4, H7 ja H11 lueteltuihin numeroihin soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä.

Perusteet

Telia Finland Oyj (jäljempänä myös Telia) on sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaisesti omasta aloitteestaan markkinoinut matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n (jäljempänä myös Elisa) kuluttaja-asiakkaille heidän pyytämättä. Telia on jatkanut tätä lainvastaista menettelyä pitkäkestoisesti ja laajamittaisesti.

Mainitun lainkohdan sanamuoto on selvä ja yksiselitteinen. Siinä tarkoitetun kuluttajan pyynnön on Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n päivitetyissä käytännesäännöissä edellytetty olevan erillinen, vapaaehtoinen, yksilöity ja selkeä.

Telian lainvastainen puhelinmarkkinointi on käynyt ilmi loppuvuonna 2024 Elisan asiakkaiden ilmoitusten sekä Elisan kuluttaja-asiakkailleen tehtyjen puhelinhaastattelujen muodossa toteutetun seurannan perusteella. Elisa on useita kertoja huomauttanut Teliaa tämän lainvastaisesta puhelinmarkkinoinnista ja vaatinut Teliaa lopettamaan lainvastaisen menettelyn. Lainvastainen puhelinmarkkinointi on vähentynyt tietyksi ajaksi, mutta kasvanut jälleen syksyllä 2025. Seurantajaksolla 17.9.–9.10.2025 noin 50 prosenttia Telian Elisan kuluttaja-asiakkaisiin kohdistamasta puhelinmarkkinoinnista on toteutettu lainvastaisesti eli ilman kyseisten asiakkaiden nimenomaista pyyntöä.

Elisa on huomauttanut jälleen 22.10.2025 Teliaa kirjallisesti tämän lainvastaisesta menettelystä. Huomautus on johtanut siihen, että Elisa ja Telia sekä kolmas teleoperaattori ovat aloittaneet puhelinmarkkinoinnin itsesääntelyn kehittämisen toimialajärjestön Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n puitteissa, mikä on johtanut päivitettyihin 18.5.2026 voimaan tulleisiin käytännesääntöihin. Seurantajaksolla 18.5.–10.6.2026 Telian Elisan kuluttaja-asiakkaisiin kohdistamasta puhelinmarkkinoinnista jälleen merkittävä osuus on toteutettu lainvastaisesti eli ilman kyseisten asiakkaiden nimenomaista pyyntöä. Elisa on ilmoittanut 20.5.2026 Telialle havaitsemastaan lainvastaisesta puhelinmarkkinoinnista.

Elisa on edelleen turvaamistoimihakemuksen jättämisen jälkeen seurantajaksolla 18.6.2026–3.7.2026 havainnut 26 lainvastaista puhelua. Kun Elisan toteuttamalla satunnaistyyppisellä ja lyhyelle ajanjaksolle kohdistuvalla seurannallakin havaitaan näin suuria määriä lainvastaisia puheluita, on selvää, että todellisuudessa Telia on soittanut huomattavasti enemmän lainvastaisia markkinointipuheluita. Lisäksi Elisan toteuttama seuranta on kohdistunut vain sellaisiin kuluttaja-asiakkaisiin, jotka ovat hyväksyneet Telian puhelimitse esittämän tarjouksen. Kokemusperäisesti kaikki kuluttajat eivät hyväksy puhelinmyyjän esittämää tarjousta. Lisäksi kaikki kuluttajat eivät vastanneet Elisan seurantaa toteuttaneiden henkilöiden soittoihin. Tämäkin tarkoittaa, että todellisuudessa Elisan tässä asiassa näyttönä esittämät Telian lainvastaiset puhelinmarkkinointisoitot edustavat vain häviävän pientä osaa lainvastaisten markkinointipuheluiden kokonaismäärästä.

Ottaen huomioon Telian lainvastaisen puhelinmarkkinoinnin laajamittaisuuden, pitkäkestoisuuden sekä jatkumisen lukuisista huomautuksista huolimatta, kyseessä ei voi olla esimerkiksi yksittäisten myyntihenkilöiden inhimillisiin virheisiin perustuva ilmiö, vaan pikemminkin systemaattinen, sisäiseen ohjeistukseen perustuva toimintatapa.

Turvaamistoimi tulee myöntää, sillä Telian sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastainen menettely on myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaista siten, että menettely tulisi pääasiassa kiellettäväksi.

Elisan markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus on riittävän yksilöity. Siitä käy selvästi ilmi, mikä tuote on kyseessä, mitä kanavaa käyttäen menettely tapahtuu, kohderyhmä, sekä kiellettäväksi vaadittu toiminta. Vaatimuksessa ei ole mahdollista, saati tarkoituksenmukaista pyrkiä listaamaan kaikkia niitä lainvastaisia tapoja, joilla markkinointi voidaan toteuttaa ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä. Lainvastainen markkinointi tapahtuu esimerkiksi siten, että kuluttajalle soitetaan suoraan Telian puhelinliittymän tarjoamiseksi tai kuluttajalle markkinoidaan ensin jotakin muuta tuotetta kuin puhelinliittymää, minkä jälkeen Telian puhelinmyyjä ohjaa puhelun sisällön kohti puhelinliittymän myymistä. Telia on myös menetellyt lainvastaisesti soittamalla sen entisille ja Elisan asiakkaiksi siirtyneille kuluttaja-asiakkaille siinä vaiheessa, kun tieto liittymän siirtämisestä Elisalle on tullut Telian tietoon. Telian viittaama ratkaisu KKO 2016:14 ei ole tähän asiaan rinnasteinen. Markkinaoikeudella on toimivalta asiassa ja Elisan tulevassa pääasiakanteessa on kyse saman etuuden turvaamisesta, jota tällä turvaamistoimella tavoitellaan.

Hävittämiskieltoa koskeva vaatimus on myös riittävän yksilöity. Vaadittu kielto koskee Elisan kuluttaja-asiakkaille soitettujen markkinointipuheluiden nauhoitteita. Markkinointipuheluilla tarkoitetaan tässä yhteydessä puheluita, joiden tarkoituksena on, että kuluttaja ostaa Telian puhelinliittymänJoka tapauksessa Elisan tältä osin esittämä toissijainen hävittämiskieltoa koskeva vaatimus on riittävän yksilöity.

Elisan seurantasoitoissa esitetyt kysymykset eivät ole olleet Telian väittämällä tavalla johdattelevia, vaan yksinkertaisia kyllä/ei -kysymyksiä. Telia olisi voinut esittää vastanäyttöä siitä, ettei Elisan toimittamissa puhelinnumerolistoissa ole ollut kyse lainvastaisesta puhelinmarkkinoinnista. Tällaista näyttöä ei kuitenkaan ole esitetty, mikä vähintäänkin saattaa todennäköiseksi, etteivät Telian kyseiset markkinointipuhelut ole tapahtuneet kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Telia on esittänyt ainoastaan viisi nauhoitetta ja niihin perustuvat litterointiotteet esimerkkeinä lainmukaisista puheluista, vaikka sillä on hallussaan kaikki Elisan toimittamissa puhelinnumerolistoissa mainittuihin puhelinnumeroihin soitettujen puhelujen nauhoitteet. Tämä ei riitä osoittamaan Telian toiminnan lainmukaisuutta. Telia on tietoisesti jättänyt toimittamatta ne nauhoitteet, jotka osoittaisivat lainvastaisen menettelyn laajuuden.

Telia on väittänyt yhtäältä, että sääntelyn tulkinta on niin vaikeaa, että yksittäiset asiakaspalvelijat eivät voi luotettavasti arvioida tilanteita, ja toisaalta, että sen oma ohjeistus on riittävä ja että asiakaspalvelijat on koulutettu toimimaan oikein. Nämä väitteet ovat ristiriidassa keskenään.

Niin sanottu vaade-edellytys täyttyy siitäkin huolimatta, että kyse on niin sanotusta etukäteisnautinnasta. Näyttövelvollisuus koskee sen todennäköisyyttä, että Elisan vaatimus Telian lainvastaisen toiminnan kieltämisestä menestyy pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä. Etukäteisnautinta tarkoittaa ainoastaan, että todennäköisyyden tulee olla korkeampi kuin takavarikkoasioissa, jossa turvaamistoimen myöntämiselle edellyttää, ettei hakijan saatava ole esitetyn näytön valossa selvästi perusteeton. Kynnystä ei ole tarkoitettu edes etukäteisnautintatilanteessa erityisen korkeaksi. Elisan käsityksen mukaan sen markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus menestyy hyvin todennäköisesti. Elisan esittämä näyttö ja se, että Telia myöntää markkinointinsa olleen osin lainvastaista puoltaa vaade-edellytyksen täyttymistä myös soveltaen takavarikkoasioissa edellytettyä korkeampaa näyttökynnystä. Se että Telia myöntää asiakaspalvelijoidensa joissakin puheluissa saattaneen tarjota sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaisesti matkapuhelinliittymiä, riittää jo itsessään vaade-edellytyksen täyttymiseen

Koska Telia ei ole lopettanut lainvastaista markkinointia Elisan useista huomautuksista ja Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n päivitetyistä käytännesäännöistä huolimatta, on ilmeistä, että Telia tulee jatkamaan lainvastaista markkinointiaan, jos turvaamistoimea ei myönnetä. Telian lainvastainen toiminta on huomattavan laajaa, 50.000–100.000 markkinointi- ja asiakastyytyväisyyspuhelua kuukaudessa. Kyse on myös rakenteellisesta ongelmasta, sillä Telia ei kertomansa mukaan kykene varmistumaan yksittäisten puhelinmyyjiensä lainmukaisesta toiminnasta, ja pitää lain velvoitetta niin tulkinnanvaraisena, että kieltoa on mahdoton noudattaa Menettelyn pitkä kesto osoittaa, että Telia ei vapaaehtoisesti muuta toimintaansa, sekä sen, että oikeudenloukkausten vaara on ilmeinen ja jatkuva. Telian lainvastaisen toiminnan lopettaminen ja tulevien oikeudenloukkausten välttäminen on mahdollista vain markkinaoikeuden antamalla kieltomääräyksellä. Siten myös niin sanottu vaaraedellytys täyttyy.

Telian tietoinen lainvastainen menettely aiheuttaa Elisalle vahinkoa. Jokainen lainvastaisesti toteutettu puhelinmarkkinointikontakti on potentiaalinen asiakassuhteen menetys Elisalle. Tämä aiheuttaa Elisalle huomattavaa välitöntä taloudellista vahinkoa. Lisäksi Elisalle aiheutuu henkilöstökustannuksia, kun Elisan asiakaspalvelu joutuu selvittämään Telian lainvastaisesta markkinoinnista aiheutuneita ongelmia.

Intressipunninta puoltaa turvaamistoimen määräämistä, sillä Telialle ei voi aiheutua vahinkoa turvaamistoimesta. Tämä on ilmeistä siitä syystä, että kyse on ainoastaan lainvastaisen menettelyn kieltämisestä. Telia voi edelleen markkinoida puhelinliittymiään kaikilla lainmukaisilla tavoilla. Turvaamistoimi rajoittaa ainoastaan lainvastaista toimintaa, jota Telialla ei joka tapauksessa ole oikeutta harjoittaa. Elisa toimii itse puhelinmarkkinoinnissaan lainmukaisesti, eikä turvaamistoimi vääristäisi Telian esittämällä tavalla kilpailua. Telian todisteessa V8 esitetty seuranta on toteutettu ajanjaksolla 27.12.2024–5.5.2025. Kyse on yli vuoden takaisista markkinointipuheluista, joita koskevia nauhoitteita ei ole enää saatavilla, minkä vuoksi Telian esittämiä johtopäätöksiä ei ole mahdollista varmistaa. Telia ei ole myöskään ole toimittanut todistelua, joka tarkentaisi, millaisia kysymyksiä Telia on seurantajaksolla esittänyt. Elisan ilmoitus 19.12.2025 myyntikäytäntöjensä muuttamisesta ei osoita, että aiempi käytäntö olisi ollut lainvastainen.

Telian Elisan puhelinliittymäasiakkaille soitettujen markkinointipuheluiden nauhoitteiden hävittämisen kieltäminen on sellainen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu muu toimenpide, joka on tarpeen Elisan oikeuden turvaamiseksi. Telia säilyttää puhelinmarkkinointipuhelunsa nauhoitteita 3–6 kuukauden ajan alan käytäntöä vastaavalla tavalla. Tämä säilytysaika on lyhyt, eikä ole varmaa, että pääasiaa tai Elisan sen yhteydessä esitettävää editiovaatimusta käsiteltäisiin ennen kuin merkitykselliset nauhoitteet on hävitetty. Elisan esittämän näytön ohella nämä nauhoitteet osoittavat Telian menetelleen lainvastaisesti puhelinmarkkinoinnissaan. Elisan käsityksen mukaan nauhoitteista ilmenee muun muassa se, että Telia on markkinoinut puhelinliittymiään puhelimitse Elisan kuluttaja-asiakkaille ilman sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin edellyttämää nimenomaista pyyntöä. Muilta osin Elisa viittaa edellä vaade- ja vaaraedellytyksen osalta todettuun.

Telian liite VH1 on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentin tarkoittama kirjallinen yksityisluonteinen kertomus. Elisa vastustaa VH1:n käyttämistä todisteena eikä Elisan näkemyksen mukaan asiassa ole käsillä sellaista erityistä syytä, joka puoltaisi todisteen käyttämistä. Todisteella ei joka tapauksessa ole mitään erityistä merkitystä tämän asian arvioinnissa.

Vastaus

Vaatimukset

Telia Finland Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää Elisan markkinointipuhelua koskevan kieltovaatimuksen ja yhtiön ensisijaisen hävittämiskieltovaatimuksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää ne, sekä hylkää hakemuksen muilta osin.

Perusteet

Markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus ja Elisan ensisijainen hävittämiskieltoa koskeva vaatimus tulee jättää riittämättömästi yksilöitynä tutkimatta.

Kieltomääräyksen kohteena ja sisältönä tulee olla jokin konkreettinen menettely tai toiminta. Elisa on markkinointipuhelukieltoa koskevassa vaatimuksessaan vaatinut markkinaoikeutta antamaan abstraktin määräyksen noudattaa lain säännöstä ilman, että Elisa on yksilöinyt kiellettäväksi vaadittua menettelyä tai toimintatapaa. Tuomioistuin ei voi antaa tällaista määräystä, vaikka säännöstä väitettäisiin rikotun. Vastaajan täytyy tietää kiellon perusteella, mikä menettely on kielletty ja mikä sallittu.

Elisa on markkinaoikeudessa esittänyt vain esimerkin siitä, mikä voisi olla kiellettyä. Esimerkki ei riitä liian laajan ja yksilöimättömän kiellon hyväksyttävyyteen, saati täytäntöönpanokelpoisuuteen. Kyseistä vaatimusta ei voitaisi hyväksyä pääasiaprosessissa annettavassa ratkaisussa tai edes tutkia.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 § 1 momentti ei ole yksiselitteinen sen suhteen, mitä tarkoitetaan yhtäältä markkinointipuhelulla ja toisaalta asiakkaan esittämällä nimenomaisella pyynnöllä. Näiden tulkinta jäisi kussakin yksittäistapauksessa Telian asiakaspalvelijan arvioitavaksi, jos markkinointipuhelua koskeva kieltovaatimus hyväksyttäisiin.

Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n päivitetyistä käytännesäännöissä mainittu kuluttajan erillisestä yksilöidyn suullisen suostumuksen edellytys tekee suostumuksen arvioinnista vaikeaa. Kuluttajat saattavat esittää pyynnön tai antaa suostumuksen saada tarjous matkapuhelinliittymästä eri tavalla, mikä tekee tilanteesta aina ainutkertaisen ja tulkinnanvaraisen. Epäselvä ja kaikille teleoperaattoreille haasteita aiheuttanut kielto ja tilanne on jatkunut vuodesta 2014. Elisa on itse saanut vuonna 2018 viestintävirastolta huomautuksen silloin voimassa olleen vastaavan lainkohdan rikkomisesta, mikä kuvaa sääntelyn tulkinnanvaraisuutta.

Myös Elisan täsmennetty ensisijainen hävittämiskieltoa koskeva vaatimus on riittämättömästi yksilöity.  Vaatimuksen mukainen määräys ei olisi täytäntöönpanokelpoinen, koska termi markkinointipuhelu on liian lavea. Elisan toissijainen hävittämiskieltoa koskeva vaatimus on sen sijaan riittävän yksilöity.

Markkinointipuhelukieltoa koskeva vaatimus ja Elisan ensisijainen hävittämiskieltoa koskeva vaatimus tulee siten jättää tutkimatta. Myös korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2016:14 mukaan turvaamistoimihakemus, jossa vaadittua kieltoa ei olisi ollut mahdollista määrätä pääasiassa, tuli jättää tutkimatta.

Toissijaisesti kaikki vaatimukset on hylättävä, koska turvaamistoimen edellytykset eivät täyty.

Elisa pyrkii markkinointipuhelua koskevalla kieltovaatimuksellaan kieltämään myös täysin sallittua toimintaa, kun se esittää, että jo siirtyvälle asiakkaalle soittaminen olisi kiellettyä. Toisaalta Elisa katsoo asiakastyytyväisyyspuhelut ja muiden palveluiden kuin matkapuhelinliittymien markkinointi puhelimitse on sallittua. Myös Elisan kuluttajien liittymistä vastaava liiketoimintajohtaja on Yleisradion haastattelussa helmikuussa 2026 todennut, että lähtemässä oleviin asiakkaisiin pyritään olemaan yhteydessä ja tuolloin siirron voi myös perua. Siten Elisa pyrkii toimimaan juuri nimenomaisesti tavalla, jonka Elisa pyrkii kieltämään Telialta. Joko Elisa toimii itse tietoisesti lainvastaisesti, tai sääntely on tulkinnanvaraista. Joka tapauksessa Elisan pyrkimys kieltää muilta sen itse harjoittama menettely on hylättävää. Elisan kiellettäväksi esitetyt toimet osoittavat, miten vaikeaa Elisan vaatiman abstraktin kiellon noudattaminen olisi ja millaisia ongelmia myöhemmin tulisi vastaan, jos markkinaoikeus joutuisi arvioimaan, onko kieltoa loukattu.

Vaade-edellytys ei täyty, koska ei voida pitää todennäköisenä, että markkinaoikeus tulisi määräämään Teliaan kohdistuvan kiellon, joka olisi sisällöltään epämääräinen ja jättäisi avoimeksi ainakin sen, milloin käsillä on kuluttajan nimenomainen pyyntö ja milloin ei.

Telia ei ole menetellyt lainvastaisesti. Telia on ohjeistanut asiakaspalveluhenkilöstöään selvästi sekä yleisesti lain että erityisesti sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin noudattamisessa. Telia on varmistanut, että sen asiakaspalvelijat ovat sisäistäneet ohjeistuksen ja sitoutuneet noudattamaan sitä. Perehdytyksestä ja sitoumuksesta huolimatta yksittäiset asiakaspalvelijat saattavat menetellä joissain puheluissa liian innokkaasti tai yksittäistapauksissa tulkita asiakkaan tahtotilaa virheellisesti. Telia ei ole kuitenkaan laajamittaisesti ja pitkäkestoisesti menetellyt sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaisesti.

Olennainen osa Elisan todisteluna esittämissä puhelinnumeroluetteloissa mainituista puheluista ei ole Elisan väittämiä oikeudettomia puheluita. Osa on ollut saapuvia puheluita, eli Telia ei ole ylipäätään soittanut puhelua, vaan vastannut asiakkaan puheluun. Osassa puheluista asiakas on itse pyytänyt tarjousta ilman Telian edustajan aktiivisuutta. Osassa puheluista on kyse asiakkaan jättämästä nimenomaisesta yhteydenottopyynnöstä. Osassa puheluista ei ole kyse markkinointipuhelusta lainkaan, vaan asiakkaan kanssa on sovittu matkapuhelinliittymän myynnistä Telian internetsivujen chat-palvelussa. Osa luetelluista puhelinnumeroista on yritysliittymiä, joita markkinointikielto ei koske.  Esimerkiksi viidestä lainvastaiseksi väitettyä puhelua koskevista nauhoitteista käy ilmi asiakaan antaneen suostumuksensa, eli kyse on selvästi ollut asianmukaisesta ja hyväksyttävästä toiminnasta.

Elisan esittämä näyttö väitetystä laajamittaisesta ja jatkuvasta lainvastaisesta menettelystä on epäluotettavaa ja virheellistä. Elisan esittämä otos Telian puheluista edustaa prosentin kymmenyksiä Telian kuukausittaisista puheluista. Telia on näistäkin vähäisistä puheluista kyennyt osoittamaan merkittävän osan täysin sallituiksi ja ongelmattomiksi ja vain murto-osa luetelluista puheluista on todellisuudessa ollut tulkinnallisia rajatapauksia. Telia on vastatessaan Elisan hakemukseen lyhyessä ajassa pyrkinyt esittämään edustavan otoksen Elisan listaamien puhelujen todellisesta sisällöstä. Elisalla sen sijaan on ollut paljon aikaa valita puhelut hakemukseensa. Elisa on tästä huolimatta toimittanut vain 10 puhelun nauhoitteita ja litterointeja. Elisan litterointeihin liittyviä puheluita Telia ei ole voinut tarkastaa, koska Elisa ei ole ilmoittanut kyseisiin puheluihin liittyviä puhelinnumeroita. Elisan todisteena H11 esittämä listaus ei pidä paikkaansa. Telian järjestelmästä käy ilmi, että sikäli kuin listattuihin numeroihin on ylipäätään soitettu, tämä on tapahtunut aikavälillä 8.4.–14.5.2026, eikä 18.6.–3.7.2026 kuten Elisa on esittänyt.

Telian esittämä vastanäyttö huomioon ottaen Elisa ei ole saattanut väitettyä oikeuttaan niin todennäköiseksi, että markkinaoikeus voisi myöntää Elisan vaatiman täyteen etukäteisnautintaan johtavan turvaamistoimen. Vaade-edellytys ei tästäkään syystä täyty.

Vaaraedellytys ei täyty, koska asiassa ei ole tarvetta markkinointipuhelukiellolle. Elisa ei ole esittänyt mitään selvitystä siitä, miksi sen jo vuosia kestäväksi väittämä Telian menettely nyt aiheuttaisi tarpeen turvaamistoimelle. Telian esittämä vastanäyttö horjuttaa olennaisesti Elisan esittämän niukan selvityksen ja vaaraväitteen uskottavuutta.

Nauhoitteiden säilyttämisen osalta ei ole väitettyä vaaraa, koska Telia joka tapauksessa pääsääntöisesti säilyttää nauhoitteita useiden kuukausien ajan. Jos Elisa olisi pannut vireille pääasiakanteen 10.6.2026 ja esittänyt kanteensa yhteydessä puhelunauhoitteita koskevan editiovaatimuksen, markkinaoikeus olisi varsin todennäköisesti ehtinyt antaa editioratkaisun ennen nauhoitteiden säännönmukaista tietosuojanormistoon perustuvaa hävittämistä. Pääasiassa esitettävällä editiovaatimuksella Elisa olisi saanut oikeussuojantarpeensa katettua yksilöidysti ja täysimääräisesti ilman Telialle aiheutuvaa haittaa. Se, että Elisa on itse päättänyt aloittaa asiassa turvaamistoimimenettelyn tavanomaisen pääasiakanteen ja siihen liittyvän editiomenettelyn asemesta, on ollut Elisan valinta ja Elisa kantaa riskin valitsemastaan prosessitavasta. Elisa ei myöskään loppuvuonna 2024 esittämänsä huomautuksen jälkeen ole palannut asiaan tai esittänyt nauhoitteita koskevia vaatimuksia puoleentoista vuoteen, mikä osoittaa, ettei Elisa ole kokenut uhkaavaa vaaraa nauhoitteiden säilymisen suhteen.  Vaaraedellytys ei täyty nauhoitteiden osalta.

Intressipunninta ei puolla turvaamistointen myöntämistä. Turvaamistoimi haittaisi tarpeettomasti ja suhteettomasti Telian toimintaa, kun sinänsä sallituissakin puheluissa yksittäisen työtekijän ohjeistuksen ja koulutuksen vastainen tahaton, mutta virheellinen toiminta voisi johtaa sakon maksuunpanoon.  Sakon uhka vaikuttaisi suhteettomasti Telian mahdollisuuksiin toteuttaa myös täysin sallittuja puheluita, ja käytännössä estäisi Telialta markkinoinnin ja asiakastyytyväisyyden selvittämisen, koska rajanveto sallitun ja kielletyn toiminnan välillä on vaikeaa. Telialta voisi jäädä 50.000–100.000 tuhatta puhelua kuukaudessa soittamatta siksi, että yksittäiset asiakaspalvelijat saattaisivat tehdä yksittäisiä virheitä. Elisa sen sijaan voisi jatkaa toimintaansa ilman sakonuhkaa. Elisa on itse aiemmin menetellyt täysin vastaavasti, kuin mistä se nyt syyttää Teliaa, mikä ilmenee esimerkiksi Elisan 19.12.2025 sähköpostista, jossa yhtiö ilmoittaa muuttaneensa myyntikäytäntöjään Telian toimittaman aineiston perusteella, sekä Telian aikavälillä 27.12.2024–5.5.2025 toteuttamasta seurannasta.

Asiassa on kyse korostetun summaarisesta ja kiireellisestä siviiliasian erityislajista, jossa kirjallisen todistajankertomuksen sallimiselle on erityinen syy. Telian liite VH1 tulee sallia todisteena.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapito

1. Elisa on pyytänyt, että markkinaoikeus määrää sen asiakirjatodisteet H4, H7–H9 ja H11 oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan, sekä 24 §:n 32 kohdan nojalla salassa pidettäväksi 25 vuodeksi, koska ne sisältävät asianosaisten ja kolmansien osapuolten elinkeinotoimintaa koskevia seikkoja, joiden julkiseksi tuleminen aiheuttaa niille taloudellista vahinkoa.
2. Telia on olennaisesti vastaavin perustein pyytänyt, että markkinaoikeus määrää sen asiakirjatodisteet V5–V8, ja V10 sekä liitteen VH1 salassa pidettäviksi.
3. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 6 luvun 5 §:n nojalla sovellettavan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 1 §:n mukaan oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.
4. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Lain 11 §:n 2 momentin mukaan eräin poikkeuksin edellä 10 §:n nojalla salassa pidettäväksi määrättävän oikeudenkäyntiasiakirjan salassapito on enintään 25 vuotta. Lain 11 §:n 3 momentin mukaan salassapitoaika lasketaan asian vireilletulosta tuomioistuimessa.
5. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitut oikeudenkäyntiasiakirjat sisältävät sellaista tietoa, joka on luokiteltavissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitetuksi liikesalaisuudeksi taikka muuksi yksityisen elinkeinotoimintaa koskevaksi seikaksi, josta tiedon antaminen aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa. Kyseisten tietojen ja asiakirjojen salassa pitämiselle voidaan katsoa olevan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n mukaiset perusteet.
6. Markkinaoikeus toteaa, että asianosaisten edellä tarkoitetut asiakirjatodisteet voidaan sellaisenaan määrätä salassa pidettäviksi.  Todisteiden ei kuitenkaan voi todeta olevan luonteeltaan sellaisia, että salassapidolle 25 vuoden ajaksi olisi perusteet. Markkinaoikeus katsoo perustelluksi määrätä Elisan asiakirjatodisteet H4, H7–H9 ja H11, sekä Telian asiakirjatodisteet V5–V8, V10 sekä liitteen VH1 salassa pidettäviksi kymmeneksi vuodeksi asian vireilletulosta, eli 10.6.2036 saakka.

Hakemuksen tutkiminen

7. Telia on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää Elisan jättää Elisan markkinointipuhelua koskevan kieltovaatimuksen ja yhtiön ensisijaisen hävittämiskieltovaatimuksen tutkimatta, sillä perusteella, että ne ovat on liian yksilöimättömiä. Telia on tältä osin viitannut korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO:2016:14, jossa korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeuden olisi tullut jättää hakemus tutkimatta, koska lakon kieltävää kieltotuomiota ei voitu antaa käräjäoikeudessa eikä muussakaan menettelyssä. Telia on esittänyt, että Elisan yksilöimättömät vaatimukset ovat vastaavalla tavalla kelvottomia tutkittaviksi.
8. Markkinaoikeus toteaa, että tässä asiassa on kyse markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvasta asiasta, eikä muuta ole edes väitetty. Mikäli Elisan nyt esittämät vaatimukset saatettaisiin markkinaoikeuden käsiteltäväksi pääasiana, ne olisivat tuossa oikeudenkäynnissä tarvittaessa täsmennettävissä, eikä yksilöimättömyyden seurauksena joka tapauksessa olisi markkinaoikeuden toimivallan puuttuminen tai vaatimusten tutkimatta jättäminen.
9. Elisan vaatimuksia ei siten tule miltään osin jättää tutkimatta Telian esittämillä perusteilla. 

Yksityisluonteisen kirjallisen kertomuksen käyttö todisteena

10. Elisa on vastustanut Telian nimeämän kirjallisen todistajankertomuksen, eli liitteen VH1 käyttämistä todisteena ja esittänyt, ettei sen käyttämiselle ole oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja erityisiä syitä.
11. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa ei saa pääsääntöisesti käyttää todisteena kirjallista yksityisluonteista kertomusta, joka on annettu vireillä olevan tai alkavan oikeudenkäynnin varalta. Tuomioistuin voi kuitenkin erityisestä syystä sallia tällaisen kertomuksen käytön todisteena (4 kohta).
12. Markkinaoikeus toteaa, että turvaamistoimiasiassa on prosessin summaarisuuden ja kiireellisyyden vuoksi yleensä käsillä erityinen syy sallia yksityisluonteisen kirjallisen kertomuksen käyttö todisteena (ks. myös MAO 312/2025, 5–7 kohdat). Turvaamistoimiasioissa on myös lähtökohtaisesti poikkeuksellista, että todistelua otettaisiin vastaan suullisesti ja Elisalla on ollut tilaisuus lausua kirjallisesti todisteen merkityksestä asiassa sekä esittää tarpeelliseksi katsomansa vastanäyttöä.
13. Markkinaoikeus katsoo edellä todetuin perustein, että asiassa on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu erityinen syy sallia Telian liitteen VH1 käyttö todisteena.

Turvaamistoimiasian perustelut

1 Vaatimusten yksilöinti

14. Asiassa on kyse oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisesta turvaamistoimiasiasta. Elisa on perustanut vaatimuksensa siihen, että Telian sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastainen menettely on myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaista siten, että menettely tulisi pääasiassa kiellettäväksi. Pääasiassa olisi siten kyse oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta markkinaoikeudellisesta asiasta. Mainitun lain 5 luvun 4 §:n mukaan markkinaoikeudelliset asiat pannaan vireille hakemuksella, jossa on ilmoitettava muun ohella hakijan yksilöity vaatimus sekä seikat, joihin vaatimus perustuu. Viimeksi mainitun luvun 17 §:n mukaan markkinaoikeudellisten asioiden käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään riita-asian käsittelystä.
15. Markkinaoikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren mukaisissa kieltokanteissa kantajan on yksilöitävä kiellettäväksi vaadittu toiminta niin tarkoin, että kieltovaatimus konkretisoituu faktojen tasolla ja erottuu normin abstraktista kieltoilmauksesta ja että jälkeenpäin on selvitettävissä, onko tuomion jälkeinen vastaajan toiminta ollut kiellon vastaista. Vastaavasti markkinaoikeudellisissa asioissa kieltovaatimuksessa on pääsääntöisesti ilmettävä hakemuksen perusteosassa esitetyt kiellon kohteeksi vaadittavat konkreettiset menettelytavat, joiden tulee liittyä vastaajan jo toteuttamaan menettelyyn, ja kieltovaatimuksen on siten heijastettava lainvastaiseksi väitettyä menettelyä (ks. Ekblom-Wörlund ja Myöhänen, Prosessista markkinaoikeudellisissa asioissa, DL 3/2013, s. 361). Todettua lähtökohtaa ilmentää myös uhkasakkolain 6 §:n 3 momentti, jonka mukaan uhkasakon asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu.
16. Markkinaoikeudellisissa asioissa väliaikaista oikeussuojaa koskevaan summaariseen oikeudenkäyntimenettelyyn ei kuulu, että kieltovaatimuksia ryhdytään prosessinjohdollisin toimin saattamaan asianmukaisiksi. On siis mahdollista, että väliaikainen oikeussuojavaatimus tulee hylätyksi vain siitä syystä, että hakemuksessa esitetty vaatimus ei sellaisenaan tai vähäisin muotoiluin kelpaa määrättäväksi (ks. Ekblom-Wörlund ja Myöhänen, Prosessista markkinaoikeudellisissa asioissa, DL 3/2013, s. 361). Tätä lähtökohtaa voidaan noudattaa myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaista kieltoa koskevien turvaamistoimihakemusten käsittelyssä.
17. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaan matkaviestinverkon puhelinliittymää ei saa markkinoida kuluttajalle puhelimitse muuten kuin kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta teleyrityksen markkinointiin omille matkapuhelinasiakkailleen.
18. Markkinaoikeus toteaa, että aiemmin voimassa olleen sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n kanssa olennaisesti samansisältöisessä viestintämarkkinalain 65 a §:n esitöissä on todettu muun ohella, että teleyritys ei saa markkinoida matkapuhelinliittymää kuluttajalle puhelimitse itsenäisenä tuotteena eikä osana tuotepakettia. Markkinointi olisi kuitenkin sallittua, jos kuluttaja on sitä nimenomaisesti pyytänyt joko ottamalla yhteyttä teleyritykseen puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt teleyritystä olemaan häneen yhteydessä puhelimitse
    (HE 144/2011 vp. s. 5). Esitöiden sanamuoto puoltaa osaltaan tulkintaa, jonka mukaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n mukainen nimenomainen pyyntö olisi annettava etukäteen ennen puhelimitse tapahtuvaa yhteydenottoa.
19. Alun perin alun perin määräajan voimassa ollutta sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:ää on sittemmin muutettu pysyväksi. Kyseisen muutoksen liittyvissä esitöissä on todettu, että matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointikieltoa on tarkoitus pitää voimassa nykyisessä muodossaan toistaiseksi voimassa olevana
    (HE 35/2024 vp s.10 ja 18).
20. Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n 18.5.2026 päivitetyissä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n tulkintaa koskevissa käytännesäännöissä on muun ohella todettu, että kuluttaja voisi kuitenkin itse puhelinkeskustelussa oma-aloitteisesti, ilman teleyrityksen aloitetta tai johdattelua, aloittaa keskustelun matkapuhelinliittymän hankinnasta tai puhelinmarkkinointiluvasta. Todettu puoltaa puolestaan osaltaan käsitystä, jonka mukaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n mukainen nimenomainen pyyntö olisi annettavissa puhelun aikana, eikä välttämättä edellä todetulla tavalla etukäteen.
21. Elisan markkinointipuhelua koskeva kieltovaatimus on muotoiltu koskemaan kieltoa markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös Telia Finland Oyj:n omia matkapuhelinasiakkaita, ilman kuluttajan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaista nimenomaista pyyntöä.
22. Vaatimuksesta ei käy ilmi sitä, mitä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaista nimenomaisella pyynnöllä tarkoitetaan. Kieltovaatimuksessa ei siten ole ilmaistu mitä konkreettisia menettelytapoja kielto koskee nimenomaisen pyynnön antamisen tai puuttumisen osalta, eikä sen muotoilu erotu pykälän abstraktista kieltoilmauksesta. Mikäli turvaamistoimi hyväksyttäisiin ja sen tehosteeksi asetettaisiin uhkasakko, mahdollisessa uhkasakon tuomitsemista koskevassa myöhemmässä oikeudenkäynnissä olisi ratkaistavana käytännössä se, mitä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaisella nimenomaisella kiellolla tarkoitetaan ja onko Telia menetellyt lainkohdan vastaisesti. Uhkasakkoa koskevalla sääntelyllä ei kuitenkaan ole tarkoitettu, että uhkasakkoa tuomittaessa asiaa tutkittaisiin samassa laajuudessa kuin uhkasakkoa asetettaessa.
23. Todettu huomioon ottaen Elisan markkinointipuhelua koskeva kieltovaatimus on yksilöimättömänä hylättävä.
24. Elisa on myös esittänyt puhelunauhoitteiden hävittämiskieltoa koskevan vaatimuksen ensisijaisesti koskien Telian sen puhelinliittymäasiakkaille soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä, ja toissijaisesti koskien todisteissa H4, H7 ja H11 lueteltuihin numeroihin soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä.
25. Markkinaoikeus toteaa, että Elisan ensisijaista hävittämiskieltovaatimusta ei ole Elisan perusteluissaan esittämällä tavalla rajattu koskemaan vain puhelinliittymien tarjoamista koskevia puheluja, vaan vaatimus on muotoiltu kattamaan määrittelemättömän määrän Elisan asiakkaille mistä tahansa syystä soitettuja puheluja kuuden kuukauden ajalta. Markkinaoikeus katsoo, että vaatimuksen muotoilun perusteella ei ole selvitettävissä tarkalleen minkälaisia puheluita se koskee siten, että jälkikäteen olisi todettavissa, onko Telian toiminta ollut kiellon vastaista. Markkinaoikeus katsoo siten, että myös Elisan ensisijainen hävittämiskieltovaatimus on riittämättömästi yksilöity ja siten hylättävä.
26. Elisan toissijainen hävittämiskieltovaatimus kohdistuu todisteissa H4, H7 ja H11 yksilöityihin numeroihin soitettuihin puheluihin kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä. Kyseistä vaatimusta on pidettävä riittävän yksilöitynä, eikä muuta ole väitettykään. 

2 Turvaamistoimen edellytysten arviointi

2.1 Asian arvioinnin lähtökohdat

27. Markkinaoikeus on 15.6.2026 antamallaan päätöksellä numero 200/2026 hylännyt Elisan vaatimuksen määrätä turvaamistoimi väliaikaisena vastapuolta kuulematta.
28. Turvaamistoimista säädetään oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Luvun 3 §:n mukainen niin sanottu yleisluontoinen turvaamistoimi voidaan mainitun pykälän 1 momentin mukaan myöntää, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin mainitun luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla (niin sanottu vaade-edellytys), ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavalla estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä (niin sanottu vaaraedellytys)
29. Päättäessään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta tuomioistuimen tulee mainitun pykälän 2 momentin mukaan kiinnittää huomiota siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa (niin sanottu haittavertailu).
30. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa tarkoitettuja turvaamistoimia koskien on vaade-edellytyksen täyttymiseltä edellytettävän todennäköisyyden osalta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä KKO 1994:132 ja 1994:133 katsottu vahingonkorvaussaamista turvaavassa takavarikkoasiassa riittäväksi, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voitu pitää selvästi perusteettomana. Kuitenkin korkeimman oikeuden oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun yleisluontoisen turvaamistoimen myöntämistä koskeneissa ennakkopäätöksissä KKO 1998:143, KKO 2000:94 ja KKO 2003:118 ja on katsottu, että milloin turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi sitä, että hakija saisi jo oikeudenkäynnin ajan nauttia täysimääräisesti sitä oikeutta, jota hän kanteellaan vaatii (niin sanottu etukäteisnautinta), turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa hakijan oikeuden todennäköisyydelle on asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa.
31. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen turvaamistoimiasian käsittely on summaarista (KKO 2019:34, kohta 15 ja KKO 2023:61, kohta 10). Tämän vuoksi tässä yhteydessä ei kuulu tutkia lopullisesti sitä, loukkaako vastapuoli hakijan turvaamistoimihakemuksessa tarkoitetulla menettelyllään hakijan mainitussa hakemuksessa tarkoitettuja oikeuksia. Viimeksi mainittu seikka kuuluu vasta mahdollisen pääasian yhteydessä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä edellytetyllä tavalla hakijan on kuitenkin saatettava todennäköiseksi, että sillä on vastapuoltaan kohtaan vaatimansa oikeus.
32. Vaaraedellytyksen osalta korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua turvaamistointa koskeneissa ennakkopäätöksissään KKO 1994:132 ja 1994:133 katsonut hukkaamisvaaran olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Sama vaaraedellytys on oikeuskäytännössä katsottu riittäväksi myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun turvaamistoimen osalta.

2.2 Vaade-edellytys

33. Elisan markkinointipuhelua koskeva kieltovaatimus on edellä hylätty yksilöimättömänä. Markkinaoikeus katsoo kuitenkin, että Elisan väitteet Telian lainvastaisesta menettelystä ovat siinä määrin selkeät, että Elisan toissijainen hävittämiskieltovaatimus on käsiteltävissä ja tässä yhteydessä vaade-edellytyksen edellyttämä loukkauksen todennäköisyys myös on arvioitavissa (ks. myös MAO:591/2023, 16 kohta). Asiassa on siten vaade-edellytyksen osalta ratkaistava, onko Elisa saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että Telia on sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin ja siten sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti omasta aloitteestaan markkinoinut puhelinliittymiä puhelimitse Elisan kuluttaja-asiakkaille heidän pyytämättä.
34. Elisan hävittämiskieltoa koskevan vaatimuksen ei voida katsoa johtavan niin sanottuun etukäteisnautintaan. Hävittämiskieltovaatimuksen suhteen vaade-edellytyksen täyttymiseksi on siten edellä todetusti riittävää, että Telian väitettyä lainvastaista toimintaa ei esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voida pitää selvästi perusteettomana.
35. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaan matkaviestinverkon puhelinliittymää ei saa markkinoida kuluttajalle puhelimitse muuten kuin kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä
36. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.
37. Markkinaoikeus toteaa, että sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaista menettelyä on lähtökohtaisesti pidettävä myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin vastaisena. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1–3 §:n vastaista menettelyä.
38. Elisa on esittänyt vaatimustensa tueksi luetteloita puhelinnumeroista, joihin väitetyt lainvastaiset myyntipuhelut on soitettu Elisan toteuttamien seurantajaksojen 17.9–9.10.2025 ja 18.5–10.6.2026 aikana, sekä tallenteita ja litterointeja kymmenestä Elisan henkilöstön soittamista puheluista väitetysti lainvastaisia myyntipuheluita aikavälillä 18.5–10.6.2026 saaneisiin asiakkaisiin. Lisäksi Elisa on esittänyt luettelon puhelinnumeroista, joihin Telia aikavälillä 18.6.–3.7.2026 väitetysti on soittanut lainvastaisia myyntipuheluja, mutta tältä osin Telia on kiistänyt puhelujen tapahtuneen kyseisellä aikavälillä esittäen, että ne on Telian tietojärjestelmän perusteella soitettu aikavälillä 8.4.–14.5.2026.
39. Elisan näyttönä esittämät luettelot väitetysti lainvastaisista puheluista ovat käsittäneet yhteensä noin 200 puhelinnumeroa. Elisan esittämät puhelutallenteet ja niiden litteroinnit ovat käsittäneet kymmenen Elisan henkilöstön ja asiakkaan välistä puhelua. Kuten Telia on esittänyt, näistä tallenteista tai litteroineista ei kuitenkaan käy ilmi, mitä puhelinnumeroja ne ovat koskeneet, eikä niissä ole muitakaan yksilöintitietoja, joiden perusteella Telia olisi voinut esittää nimenomaan kyseisiä puheluja koskevaa vastanäyttöä.
40. Markkinaoikeus toteaa, että Elisan esittämien puhelutallenteiden perusteella voidaan sinänsä päätellä, että Elisan tietyt puhelinliittymäasiakkaat ovat asiasta kysyttäessä puhelimitse ilmoittaneet Elisalle saaneensa markkinointipuheluja Telialta, joiden aikana heille on ilmoituksensa mukaan tarjottu Telian puhelinliittymiä ilman puhelinliittymäasiakkuutta Telialla ja ilman etukäteen annettua lupaa yhteydenottoihin. Toisaalta edellä mainitut puhelutallenteet koskevat asiakkaiden jälkikäteen Elisalle ilmoittamia tietoja, jotka eivät välittömästi osoita lainvastaiseksi väitettyjen puhelujen sisältöä.
41. Telia on esittänyt vastaselvitystä koskien Elisan aikavälillä 18.5.–10.6.2026 soittamia puheluja. Tämän selvityksen mukaan viidessä tapauksessa asiakkaisiin ei myöskään asiaa summaarisesti arvioiden vaikuta kohdistuneen kiellettyä markkinointia, vaan asiakkaat ovat joko puhelun aikana oma-aloitteisesti ilmoittaneet haluavansa kuulla Telian puhelinliittymätarjouksen, tai vahvistaneet jättäneensä Telialle soitto- taikka yhteydenottopyynnön puhelinliittymätarjousta tiedustellakseen. Lisäksi Telian toimittaman Telia Finland Oyj:n kuluttajaliiketoiminnan myyntijohtajan kirjallisen todistajakertomuksen perusteella Elisan luettelemiin puhelinnumeroihin on sisältynyt paljon asiakastilanteita, jotka eivät ole olleet lainvastaisia, koska kyse on ollut asiakkaan Telialle soittamista puheluista, puheluista, joissa asiakkaat olisivat sopineet Telian chat -palvelussa jatkettavan keskustelua puhelimitse, tai yritysliittymiin soitetuista myyntipuheluista. Kuitenkin todistajakertomuksessa on myös todettu, että 25.–31.5.2026 tehdyssä Telian omassa laadunvarmistuksessa sekä Elisan kirjelmän johdosta oli käynyt ilmi, että yksittäiset Telian asiakaspalvelijat eivät olisi ottaneet huomioon Telian ohjeiden tarkennuksia, minkä vuoksi Telia oli evännyt heiltä mahdollisuuden tehdä puhelinsoittoja, kunnes he olivat sitoutuneet ohjeistuksiin.
42. Markkinaoikeus pitää Telian esittämän vastanselvityksen perusteella alustavasti todennäköisenä, että merkittävä osa Elisan luettelemista lainvastaisiksi väitetyistä puheluista ei välttämättä ole ollut sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaisia puheluja. Kun otetaan huomioon erityisesti Elisan toimittamat tallenteet ja litteroinnit kymmenestä puhelusta, sekä se, että Telia on myöntänyt joidenkin asiakaspalvelijoiden saattaneen tarjota puhelinliittymiä ilman sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin edellytysten täyttymistä, asiassa ei kuitenkaan voida summaarisesti arvioiden pitää todennäköisenä, että kaikki Elisan luettelemista lainvastaisiksi väitetyistä puheluista olisivat olleet lainmukaisia.
43. Kun kyse on puhelunauhoitteista, joista saattaa ilmetä ovatko sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin edellytykset täyttyneet, hävittämiskiellon kohteena olevilla nauhoitteilla voidaan olettaa olevan merkitystä todisteena pääasiassa.
44. Markkinaoikeus katsoo siten vaade-edellytyksen täyttyneen, kun otetaan huomioon Elisan esittämä näyttö ja sen, että Telia on esittänyt saattaneensa joissakin yksittäistapauksissa tarjota kuluttajille puhelinliittymiä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin vastaisesti.

2.3 Vaaraedellytys

45. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimen hakijan tulee saattaa todennäköiseksi paitsi vastapuoltaan kohtaan vaaditun oikeuden olemassaolo myös oikeuden loukkauksen vaara.
46. Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua turvaamistointa koskeneissa ennakkopäätöksissään KKO 1994:132 ja 1994:133 katsonut hukkaamisvaaran olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Sama vaaraedellytys on oikeuskäytännössä katsottu riittäväksi myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun turvaamistoimen osalta.
47. Markkinaoikeus toteaa, että Elisalla olisi Telian esittämin tavoin sinänsä nyt esitetyn hävittämiskieltovaatimuksen sijaan tai sen ohella muita oikeussuojakeinoja saada käyttöönsä vaatimuksen kohteena olevia puhelunauhoitteita. Markkinaoikeus katsoo tästä huolimatta, että osapuolten nauhoitteiden säilytysajoista esittämän perusteella on mahdollista, että ainakin osa vaatimuksen kohteena olevista nauhoitteista saatettaisiin hävittää, mikäli turvaamistointa ei myönnetä. Siten Elisan väitettä puhelunauhoitteiden hävittämisvaarasta ei voida pitää edellä tarkoitetulla tavalla varsin epätodennäköisenä. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että turvaamistoimen myöntämisen edellytyksenä oleva niin sanottu vaaraedellytys täyttyy kyseisen vaatimuksen osalta.

2.4 Haittavertailu

48. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee lisäksi kiinnittää huomiota siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa.
49. Markkinaoikeus on edellä pitänyt mahdollisena, että vaatimuksen kohteena tarkoitettuja nauhoitteita saatettaisiin hävittää, mikäli turvaamistointa ei myönnetä. Tämän vuoksi hävittämiskieltovaatimusta ei voida pitää Telian esittämällä tavalla tarpeettomana.
50. Markkinaoikeus toteaa, että Telia ei ole esittänyt mitä haittaa sille aiheutuisi hävittämiskieltovaatimuksen hyväksymisestä. Lähtökohtaisesti tällaisen haitan voidaan arvioida koostuvan kuluista ja lisätyöstä, jotka aiheutuvat vaatimuksen kohteena olevat puhelunauhoitteiden paikantamisesta ja säilyttämisestä. Elisalle aiheutuva haitta siitä, että arvioitavaa hävittämiskieltoavaatimusta ei hyväksyttäisi, johtaisi pääasiaprosessia käytettävissä olevasta editiovaatimuksesta huolimatta puolestaan todennäköisesti siihen, että ainakin osa Elisan lainvastaisiksi väittämien puhelujen tallenteista saatettaisiin hävittää.
51. Ottaen huomioon edellä todettu sekä se, että Elisalla on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaisesti ankara vastuu siitä vahingosta ja niistä kuluista, jotka vastapuolelle aiheutuvat mahdollisesti tarpeettomasta turvaamistoimesta, markkinaoikeus katsoo, ettei Elisan toissijaisen hävittämiskieltovaatimuksen hyväksymisestä turvaamistoimena aiheudu Telialle oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hakijan turvattavaan etuuteen nähden kohtuutonta haittaa. Näin ollen edellytykset kyseisen turvaamistoimen määräämiselle myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun niin sanotun haittavertailun näkökulmasta ovat olemassa.

2.5 Johtopäätös

52. Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että Elisan toissijainen hävittämiskieltovaatimus täyttää turvaamistoimen myöntämiselle asetetut edellytykset. Siten Elisan vaatimus oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen turvaamistoimen määräämisestä on tältä osin hyväksyttävä. Muilta osin hakemus on hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n perusteella 200.000 euron sakon uhalla Telia Finland Oyj:tä hävittämästä tämän päätöksen liitteessä lueteltuihin puhelinnumeroihin soitettujen markkinointipuheluidensa nauhoitteita kuuden kuukauden ajalta ennen turvaamistoimen myöntämistä.

Tämä määräys on voimassa siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan ratkaisu tai asiassa toisin määrätään.

Pääasian vireillepano

Elisa Oyj:n on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan pantava vireille kuukauden kuluessa tämän turvaamistointa koskevan päätöksen antamisesta pääasiaa koskeva asia vireille tuomioistuimessa tai saatettava pääasia käsiteltäväksi muussa sellaisessa menettelyssä, joka voi johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun. Jos pääasian käsittelyä ei sanotussa ajassa panna vireille tai jos pääasian käsittely jää sillensä, turvaamistoimi peruutetaan siten kuin ulosottokaaren 8 luvun 4 §:ssä säädetään. 

Täytäntöönpano ja vakuus

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan turvaamistointa koskevan määräyksen voimaantulo edellyttää, että Elisa Oyj hakee tämän turvaamistointa koskevan määräyksen täytäntöönpanoa siten kuin ulosottokaaren 8 luvussa säädetään.

Elisa Oyj:n on ennen tämän turvaamistointa koskevan määräyksen täytäntöönpanoa asetettava ulosottomiehelle ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuus.

Elisa Oyj:n tulee viimeistään 25.8.2026 huolehtia määräyksen ja kiellon täytäntöönpanosta uhalla, että ne raukeavat ja ulosottomies voi peruuttaa täytäntöönpanon.

Elisa Oyj:n tulee viimeistään 1.9.2026 toimittaa markkinaoikeudelle selvitys määräyksen ja kiellon täytäntöönpanosta.

Telia Finland Oyj:n mahdollisuudesta asettaa torjuntavakuus säädetään ulosottokaaren 8 luvun 3 §:ssä.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 10.10.2026.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Reima Jussila, ja Tobias von Schantz.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.