MAO:320/2026

Asian tausta

Helsingin kaupungin (jäljempänä myös hankintayksikkö) kaupunkiympäristön toimiala on ilmoittanut 5.8.2025 julkaistulla EU-hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta sähköajoneuvojen latauspalvelua koskevasta käyttöoikeussopimuksesta kymmenelle vuodelle.

Helsingin kaupungin kaupunkiympäristölautakunta on 13.11.2025 tekemällään päätöksellä § 125 muun ohella sulkenut valittajan tarjouskilpailusta.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintailmoituksen mukaan ollut 32.385.369,60 euroa.

Hankintapäätöstä ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole tehty, eikä hankintasopimusta ole allekirjoitettu.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

PLUGIT FINLAND OY on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 15.260 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti referenssivaatimuksia asettaessaan. Kaivutöitä koskeva referenssivaatimus on laadittu suhteettoman tiukaksi. Valittajan käsityksen ja tietojen mukaan Suomessa ei ole kuin yksi yhtiö, joka on Helsingin kaupungin omistama, joka voi täyttää hankintayksikön edellyttämät vaatimukset.

Hankinnan kannalta ei ole ollut perusteltua vaatia, että referenssikohteessa on ollut pakollisena edellytyksenä Tieturva-kortti. Hankinnan kannalta perusteltua olisi ollut asettaa vaatimus siitä, että tarjoajalla on kyseinen pätevyys. Sillä seikalla, onko juuri referenssikohteessa edellytetty kyseistä korttia, ei ole merkitystä hankinnan toteuttamisen kannalta.

Valittaja on täyttänyt tarjouspyyntöasiakirjoissa asetetut soveltuvuusvaatimukset. Hankintayksikkö on voinut valittajan ilmoittaman referenssin ja siitä esitetyn selvityksen perusteella varmistua siitä, että valittajalla on riittävä kokemus katualueella työskentelystä. Valittajan kaivutöitä koskeva referenssi on suoritettu alueidenkäyttölain 83 §:n mukaista vastaavalla katualueella. Katualue on kokonaan valtion omistaman yhtiön eli julkisen tahon omistuksessa. Referenssiasiakkaan käsitys katualueella työskentelystä on ollut virheellinen. Valittajalla on urakoitsijana paras käsitys referenssikohteessa tehdyistä töistä.

Valittaja on hankintayksikön selvityspyyntöön antamassa vastauksessa toimittanut selvityksenä karttakuvat, joista katualueella työskentely käy ilmi. Valittaja on lisäksi toimittanut selvityksenä hankintayksikölle sijoitus- ja maantyöstöluvan referenssiasiakkaalta sekä rakennusluvan Vantaan kaupungilta.

Valittajan henkilöstöllä on ollut referenssikohdetta toteuttaessaan voimassa oleva referenssivaatimuksessa edellytetty Tieturva-kortti ja sen perusteella saatu Tieturva-pätevyys. Koska hankintayksikkö on näin ollen voinut varmistua valittajan kyvystä toteuttaa hankinta, hankintayksikön ei olisi tullut sulkea valittajaa tarjouskilpailusta sen vuoksi, että referenssikohteessa ei ole edellytetty Tieturva 1 tai 2-korttia.

Vastine

Vaatimukset

Helsingin kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 9.265 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö ei ole menetellyt virheellisesti asettaessaan referenssivaatimukset. Hankinnan kohde sisältää latauspisteiden suunnittelun lisäksi latauspisteiden toteuttamistyön. Tarjoajalla on näin ollen tullut olla yksi yleinen kaivutöiden toteutusta koskeva referenssi, jolla tarjoaja osoittaa, että sillä on riittävä osaaminen ja kokemus kaivutöiden toteutuksesta hankinnan kohdetta vastaavassa kaupunkiympäristössä. Kaivutöitä koskevan referenssin yleisemmällä muotoilulla on pyritty varmistamaan se, että tarjoajilla on kokemusta katualueella tehtävästä kaivutyöstä ja mahdollisimman moni tarjoaja täyttäisi referenssin. Tämän vuoksi referenssivaatimuksessa ei ole esimerkiksi edellytetty, että kaivutyön on tullut liittyä latausasemien toteutukseen. Tarjoajalla on kuitenkin ollut välttämätöntä olla vaaditun mukaista kokemusta kaivutyöstä, koska hankinnan kohteena olevat latausasemat toteutetaan kaupunkiympäristöön katualueille, joilla tapahtuva kaivutyö poikkeaa olennaisesti muusta kaivutyöstä.

Katualueilla tapahtuvassa kaivutyössä tulee kiinnittää erityistä huomiota työalueen läheisyydessä jatkuvasti liikkuviin jalankulkijoihin, pyöräilijöihin sekä ajoneuvoliikenteeseen muun muassa siten, että tilapäiset liikennejärjestelyt on toteutettu asianmukaisesti ja että työalueelle kulku ja sieltä poistuminen suoritetaan turvallisesti ja aiheuttaen mahdollisimman vähän häiriötä lähialueen liikenteelle. Lisäksi työalueet tiiviissä kaupunkiympäristössä ovat usein hyvin ahtaita ja kaivurin kääntösäde on hyvin rajoittunut. Lisäksi kaivutyötä suorittaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota työalueelle sijoitettuun maanalaiseen sekä maanpäälliseen yhdyskuntainfrastruktuuriin, kuten telekaapeleihin, vesi- ja kaukolämpöputkiin ja sähköjohtoihin. Tiiviissä kaupunkiympäristössä työn suorittajan tulee myös mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä kaupungin kanssa turvata katuvihreän kasvuolosuhteet työn aikana. Työalueella tai sen välittömässä läheisyydessä voi tiiviissä kaupunkiympäristössä sijaita myös kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita ja rakenteita, jotka tulee erityisesti huomioida työtä suoritettaessa. Tiiviissä kaupunkiympäristössä on huomioitava ja turvattava usein myös elinkeinoelämän tarpeet, mahdollisiin kivijalkaliikkeisiin kulku ja huoltoliikenne sekä huomioitava mahdolliset tapahtumat.

Suomessa on ollut enemmän kuin yksi referenssivaatimuksen täyttävä toimija. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkästään se, että ainoastaan yksi tarjoaja pystyisi täyttämään soveltuvuusvaatimukset, ei tarkoita sitä, että tarjouspyyntö olisi laadittu hankintasäännösten vastaisesti syrjiväksi. Referenssivaatimus on ollut perusteltu hankinnan kohteen kannalta.

Myös vaatimus kaivutyöstä vastaavan henkilön pätevyyskorteista on ollut hankintasäännösten mukainen ja hankinnan kohteen kannalta perusteltu.

Valittaja ei ole täyttänyt tarjouspyyntöasiakirjoissa asetettua vaatimusta siitä, että kaivutyötä koskeva referenssi olisi suoritettu alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella. Valittajan referenssiasiakas on ilmoittanut käsityksenään, että kaivutyöt eivät ole ulottuneet katualueelle vaan referenssiasiakkaan omistamalle pysäköintialueelle, joka ei ole ollut alueidenkäyttölain 83 §:n mukainen asemakaavassa katualueeksi osoitettu alue. Referenssivaatimuksen täyttämiseksi ei ole ollut riittävää, että kaivutyö on suoritettu katualuetta vastaavalla alueella.

Valittajan viittaamat sijoitus- ja maantyöstöluvat tai rakennuslupa eivät osoita, että referenssiksi ilmoitettu kaivutyö olisi toteutettu alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella. Vantaan kaupungin asemakaava-arkkitehti on ilmoittanut hankintayksikölle, että referenssihankkeen alue ei ole ollut katualuetta vaan lentokenttäaluetta.

Pelkästään se, että alue on julkisessa omistuksessa, ei tee siitä katualuetta. Valittajan referenssiasiakas ei ole alueidenkäyttölain 83 §:ssä tarkoitettu julkisyhteisö vaan osakeyhtiö. Valittajan referenssin työaluetta ei näin ollen voida katsoa asemakaavassa katualueeksi osoitetuksi alueeksi silläkään perusteella, että kyseinen yhtiö omistaa alueen.

Referenssivaatimuksessa on lisäksi edellytetty, että kaivutöistä vastaavalla henkilöllä on tullut olla kaivutöiden aikana voimassa oleva Väyläviraston hyväksymä Tieturva 1 tai 2-kortti tai hyväksytysti suoritettu Valtakunnallinen katutyökoulutus ja siitä todisteena voimassa oleva kortti taikka voimassa oleva PKS-kortti. Valittajan referenssiasiakas on vahvistanut hankintayksikölle, että valittajan referenssiksi ilmoittama kaivutyö ei ole ollut sellainen, jossa olisi edellytetty tällaista. Työtä suorittavalla henkilöllä tulee olla kortti silloin, kun työtä suoritetaan katualueella. Koska valittajan referenssiä ei ole suoritettu katualueella, ei korttiakaan ole edellytetty. Valittaja ei ole toimittanut hankintayksikön pyynnöstä selvitystä siitä, että kaivutyöstä vastaavalla henkilöllä olisi ollut vaatimusten mukainen pätevyys ja sen osoituksena referenssivaatimuksessa viitatut kortit.

Valittaja olisi voinut käyttää tarjouspyyntöasiakirjoissa sallitulla tavalla voimavara-alihankkijaa referenssien toteuttamiseksi.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että referenssivaatimukset ovat käytännössä edellyttäneet sitä, että kaivutyöt on tullut toteuttaa alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella, johon tarjoaja on toteuttanut vähintään kuusi latauspistettä. Referenssinä ei ole voinut vedota mihin tahansa katualueella suoritettua kaivutyötä koskevaan referenssiin. Mikäli hankintayksikön tarkoituksena on ollut, ettei kaivutöitä koskevan referenssin tarvitse liittyä muihin referenssivaatimuksiin, on tarjouspyyntö ollut tältä osin epäselvä. Vaatimus on johtanut tarpeettomasti tarjoajien määrän kaventumiseen ja rajoittaa kilpailua tavalla, joka ei ole suhteessa hankinnan todellisiin tarpeisiin.

Tarjoajan soveltuvuuden arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, onko referenssikohde ollut alueella, joka on muodollisesti merkitty asemakaavassa katualueeksi. Soveltuvuuden arvioinnin tulee perustua siihen, onko tarjoaja tosiasiallisesti suorittanut vastaavia töitä vastaavissa olosuhteissa, ei kaavamerkinnän muodolliseen sisältöön. Asemakaavassa katualueeksi kaavoitetulla alueella työskentely ei olennaisesti eroa muulla katualueella työskentelystä.

Käytännössä alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella työskentely eroaa muualla työskentelystä sen lupamenettelyn suhteen. Valittaja on osoittanut referenssikohteellaan sen, että sillä on kokemusta prosessiteknisistä lupa- ja viranomaisprosesseista, joita katualueella työskentelyssä edellytetään.

Valittaja on toteuttanut latausaseman myös asemakaavassa katualueeksi kaavoitetulle alueelle Tampereella ja hakenut kohteeseen tarvittavan katutyöluvan. Kohteeseen ei kuitenkaan ole sisältynyt yleisen referenssivaatimuksen mukaista vähintään kuutta latauspistettä ja näin ollen valittaja ei ole voinut esittää referenssinään kyseistä kohdetta. Valittajan henkilöstöllä on ollut kyseistä referenssikohdetta toteuttaessaan voimassa oleva hankintayksikön referenssin edellyttämä Tieturva-kortti.

Valittaja on paljoksunut hankintayksikön oikeudenkäyntikuluvaatimusta määrältään. Hankintayksikön olisi tullut lähtökohtaisesti itse kyetä vastaamaan valitukseen, sillä se on toteuttanut kilpailutuksen ja tuntee sen faktat. Hankintayksikön oikeudenkäyntikulut eivät voi olla korkeammat kuin valittajan oikeudenkäyntikulut valitusvaiheessa. Valittaja on lisäksi kiistänyt hankintayksikön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan. Tarjouspyyntö ja soveltuvuusvaatimukset ovat olleet epäselvät, joten valittajalla on ollut asianmukainen syy oikeudenkäyntiin.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on esittänyt, että valittaja on ymmärtänyt hankintayksikön asettamat referenssivaatimukset virheellisesti. Referenssivaatimukset ovat kuitenkin olleet niin selvät, että alan ammattimaisen toimijan olisi tullut ymmärtää referenssivaatimusten sisältö. Hankintayksikkö ei ole edellyttänyt, että kaivutyötä koskevan referenssin olisi tullut liittyä latausasemien toteutukseen. Tarjoaja on voinut ilmoittaa kaivutyöreferenssiksi minkä tahansa vaatimukset täyttävän referenssin ilman, että kaivutyön olisi tullut liittyä latausasemien toteutukseen. Kaivutyötä koskeva referenssi on ollut pakollinen kolmen latausaseman toteutusta koskevan referenssin ohella.

Asiassa on riidatonta, että valittajan ilmoittama referenssikohde ei ole sijainnut alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella. Hankintayksikkö ei näin ollen ole voinut hyväksyä valittajan referenssiä, koska se olisi ollut muita tarjoajia kohtaan syrjivää. Valittajan referenssin työalueena oleva parkkipaikka ei suhteudu alueidenkäyttölain 83 §:n mukaiseen katualueeseen. Työt ovat kohdistuneet parkkipaikkaan, joka on ollut sellaisen tien vieressä, joka sekään ei ole ollut katualuetta.

Katualueella liikkuu parkkipaikkaan nähden paljon enemmän jalankulkijoita, pyöräilijöitä, autoja ja julkista liikennettä. Katualueella tulee siten huomioida kaivutyöstä aiheutuvat liikenteen edellyttämät tilapäiset liikennejärjestelyt, mikä tekee katualueesta työalueena merkittävästi parkkipaikkaa haastavamman. Lisäksi katualueella liikennöintinopeudet ovat moninkertaiset parkkipaikkaan verrattuna. Latausasemista valtaosa toteutetaan alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisten katualueiden varsille. Sillä, että hankinnan kohteen toteuttamisesta vastaavalla taholla on kokemusta nimenomaan katualueella työskentelystä, on olennaista merkitys sille, että hankintayksikkö voi varmistua tarjoajan kyvykkyydestä suoriutua hankinnan kohteena olevista töistä.

Valittajan referenssiasiakas on vahvistanut hankintayksikölle, ettei valittajan referenssinä esittämä kaivutyö ole ollut luonteeltaan sellainen, jossa referenssiasiakas olisi edellyttänyt kaivutöiden vastaavalta henkilöltä kaivutöiden aikana voimassa olevaa Tieturva-korttia tai PKS-korttia. Tätä ei ole edellytetty, koska työtä ei ole suoritettu katualueella.

Valittaja on markkinaoikeudessa esittänyt, että sillä on katualueella työskentelyä koskeva kaivutyöreferenssi, jossa on edellytetty Tieturva-korttia. Kyseistä valittajan referenssiä ei voida ottaa huomioon valittajan soveltuvuutta arvioitaessa, koska vasta markkinaoikeudessa toimitetuille tiedoille ei tule antaa asian arvioinnissa merkitystä. Valittajan Tampereen kaupungin referenssistään esittämä osoittaa kuitenkin valittajan väitteet siitä, että vain yksi toimija voisi täyttää asetetun kaivutyöreferenssin, virheellisiksi ja perusteettomiksi.

Valittaja on tarpeettomasti pitkittänyt oikeudenkäyntiä, mikä tulee ottaa huomioon oikeudenkäyntikuluvaatimusten arvioinnissa.

Valittaja on antanut lausuman.

Hankintayksikkö on antanut lausuman.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Valituksessa esitetyn perusteella asiassa on ensin arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti referenssivaatimuksia asettaessaan. Tämän jälkeen asiassa on tarvittaessa arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt virheellisesti valittajan soveltuvuutta arvioidessaan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 116 §:n mukaan sen lisäksi, mitä 1, 2, 8 ja 14–17 luvussa, lukuun ottamatta 12 §:n 1 momenttia ja 124 sekä 170 §:ää, säädetään, sovelletaan sellaisiin käyttöoikeussopimuksiin, jotka ovat ennakoidulta arvoltaan vähintään 25 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetyn kynnysarvon suuruisia, mitä 13 luvussa säädetään. Käyttöoikeussopimuksiin sovelletaan lisäksi, mitä 26, 28, 31, 67–69, 71, 73, 77–83, 91 ja 92 §:ssä säädetään.

Hankintalain 67 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö, neuvottelukutsu ja niiden liitteet on laadittava niin selviksi, että niiden perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintalain 83 §:n mukaan hankintayksikkö voi asettaa ehdokkaiden tai tarjoajien rekisteröitymistä, taloudellista ja rahoituksellista tilannetta sekä teknistä ja ammatillista pätevyyttä koskevia
84–86 §:ssä tarkoitettuja vaatimuksia. Vaatimuksista on ilmoitettava hankintailmoituksessa. Vaatimusten tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja ne on suhteutettava hankinnan luonteeseen, käyttötarkoitukseen ja laajuuteen. Vaatimuksilla tulee voida asianmukaisesti varmistaa, että ehdokkaalla tai tarjoajalla on oikeus harjoittaa ammattitoimintaa ja että sillä on riittävät taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat sekä tekniset ja ammatilliset valmiudet toteuttaa kyseessä oleva hankintasopimus. Ehdokkaat tai tarjoajat, jotka eivät täytä hankintayksikön asettamia vähimmäisvaatimuksia, on suljettava tarjouskilpailusta.

Keskeiset tosiseikat

Hankintayksikkö on pyytänyt tarjouksia sähköajoneuvojen julkisten AC/DClatausasemien toteuttamista kaupungin omistamille yleisille alueille koskevasta käyttöoikeussopimuksesta.

Tarjouspyyntöasiakirjoihin sisältyneen yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan (ESPD-lomake) IV osassa ”Valintaperusteet” kohdassa C ”Tekninen ja ammatillinen pätevyys” on todettu, että ESPD-lomakkeen merkkimäärää koskevan teknisen rajoituksen vuoksi referenssivaatimus on esitetty tarjouspyynnön liitteessä C ”Referenssivaatimukset”. Tarjoajien on tullut ESPD-lomakkeella kuitenkin muun ohella ilmoittaa ajankohta, jolloin referenssitoimitus on hyväksytty ja referenssiasiakkaan nimi. Tarjoajan on lisäksi tullut antaa ilmoitus siitä, että referenssivaatimukset joko täyttyvät tai eivät täyty. Kohdassa on lisäksi todettu, että hankintayksikkö pyytää osana tarjoajan soveltuvuuden selvittämistä erillisen tarkemman selvityksen sen varmistamiseksi, että referenssivaatimus täyttyy siten, kuin tarjoaja on tarjouksessaan ilmoittanut. Kohdan mukaan yksilöimättömiä referenssejä ei tulla hyväksymään ja hankintayksikkö voi varmistaa referenssiasiakkaalta, että tarjoajan tarjouksessaan antamat tiedot ovat oikein.

Tarjouspyynnön liitteenä C on ollut referenssilomake, josta käy muun ohella ilmi asetetut vähimmäisvaatimukset referensseille. Tarjoajilla on tullut olla vähintään kolme latausaseman toteutusta koskevaa referenssiä, joista vähintään yhden on tullut täyttää yhteisten vaatimusten lisäksi erityiset vaatimukset. Tarjoajalla on lisäksi tullut olla erillinen vähintään yksi kaivutöiden toteutusta koskeva referenssi. Yhteenvetona vaatimuksista on todettu, että tarjoajan tulee esittää yhteensä neljä referenssiä tarjouksensa yhteydessä. Kaivutöitä koskevat referenssin vaatimukset ovat olleet seuraavat:

”3. Kaivutöitä koskevan referenssin vaatimukset

Tarjoajan tulee esittää yksi (1) referenssi, jolla tarjoaja osoittaa, että sillä on riittävä osaaminen ja kokemus kaivutöiden toteutuksesta hankinnan kohdetta vastaavassa kaupunkiympäristössä.

Vastaavana pidetään kaivutöitä, joissa:

1. kaivutyöt on toteutettu kaupungin taajama-alueella sijaitsevalla alueidenkäyttölain (132/1999) 83 §:n mukaisella katualueella;

2. kokemus on kertynyt kaivutöistä, joissa on pitänyt huomioida olemassa olevat infrarakenteet, katuvihreät, kaikki kaupunkityypillinen vilkas ympäröivä liikenne mukaan lukien kevyt liikenne sekä liikenteen edellyttämät tilapäiset liikennejärjestelyt, ja

3. kaivutöiden toteuttaminen on edellyttänyt, että kaivutyöstä vastaavalla henkilöllä on ollut kaivutöiden aikana voimassa oleva Väyläviraston hyväksymä Tieturva 1 tai 2-kortti tai hyväksytysti suoritettu Valtakunnallinen katutyökoulutus ja siitä todisteena voimassa oleva kortti taikka voimassa oleva PKS-kortti.”

Valittaja on ilmoittanut tarjouksensa referenssilomakkeella yhden kaivutyötä koskevan referenssin. Valittaja on referenssilomakkeessa vastannut ”kyllä” vaatimuskohtaan, jossa on edellytetty, että kaivutyöt on toteutettu kaupungin taajama-alueella sijaitsevalla alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella. Valittaja on mainittua kohtaa koskevassa referenssilomakkeen pakollisessa kuvauksessa ilmoittanut referenssitöiden osoitteen ja sen, että kaivutyöt on toteutettu pysäköintialueella.

Valittaja on lisäksi referenssilomakkeessaan vastannut ”kyllä” vaatimuskohtaan, jossa on muun ohella ollut vaatimuksena, että kaivutöiden toteuttaminen on edellyttänyt, että kaivutyöstä vastaavalla henkilöllä on ollut kaivutöiden aikana voimassa oleva Väyläviraston hyväksymä Tieturva 1 tai 2kortti. Valittaja on vahvistanut tämän myös kyseistä vaatimuskohtaa koskevassa referenssilomakkeen kuvauksessa.

Hankintayksikkö on tarjousten jättämiselle varatun ajan päättymisen jälkeen 13.10.2025 päivätyllä selvityspyynnöllään pyytänyt valittajalta selvitystä sen ilmoittamasta kaivutyötä koskevasta referenssistä muun ohella sen vuoksi, että valittajan referenssin osalta ilmoittaman yhteyshenkilön mukaan referenssihankkeen kaivutöitä ei ole suoritettu alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella. Hankintayksikkö on lisäksi pyytänyt valittajalta selvitystä sen vuoksi, että sen ilmoittamassa referenssissä ei ole edellytetty Tieturva-/PKS-korttia.

Valittaja on selvityspyyntöön antamassaan 16.10.2025 päivätyssä vastauksessa ilmoittanut muun ohella, että se on työskennellyt referenssihankkeessa alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella. Valittajan antaman selvityksen mukaan kaivutyö on suoritettu maa-alueella, joka on täysin julkisessa omistuksessa olevan referenssiasiakkaan omistuksessa. Valittaja on toimittanut selvityksenä muun ohella karttakuvia sekä referenssihankkeen maantyöstöluvan ja sijoituspaikkaluvan. Valittaja on selvityspyyntöön antamassaan vastauksessa lisäksi muun ohella ilmoittanut, että referenssikohteen toteutuksessa on tehty töitä alueella, jossa tehtävään työhön ja työn johtamiseen osallistuvalta henkilöltä edellytetään pätevyysvaatimuksia, jotka täyttyvät henkilön käytyä Tieturva-koulutuksen.

Hankintayksikkö on päätöksellään sulkenut valittajan tarjouksen tarjouskilpailusta perustellen tätä muun ohella seuraavasti:

”Tarjouspyynnössä edellytettiin referenssiä, jossa ’kaivutyöt on toteutettu kaupungin taajama-alueella sijaitsevalla alueidenkäyttölain (132/1999) 83 §:n mukaisella katualueella’.

Referenssiasiakas [– –] on lausunnossaan nimenomaisesti todennut, etteivät työt sen näkemyksen mukaan ulottuneet katualueelle. Plugit Finland Oy:n esittämä selvitys, mukaan lukien viittaus Vantaan kaupungin rakennuslupaan (ilman itse lupapäätöstä) ja karttapiirrokset, ei selkeällä tavalla osoita, että työtä olisi tehty lain tarkoittamalla katualueella. Plugit Finland Oy:n vastauksessa väitetään, että [– –] omistama maa-alue on ’vaatimusta vastaava katualue’, mutta tälle ei esitetä perusteluja. Lisäksi Plugit viittaa Vantaan kaupungin myöntämään rakennuslupaan, mutta ei ole toimittanut itse lupapäätöstä todisteeksi. Näin ollen Plugit ei ole pystynyt kumoamaan [– –] lausuntoa tai selkeästi osoittamaan työskentelyä lain tarkoittamalla katualueella.

Tarjouspyynnössä edellytettiin, että ’kaivutöiden toteuttaminen on edellyttänyt… voimassa olevaa… Tieturva 1 tai 2-korttia…’.

Plugit ei ole esittänyt mitään konkreettista todistetta, kuten lupapäätöstä tai tilaajan vaatimusta, joka osoittaisi Tieturva-kortin olleen pakollinen edellytys referenssikohteen kaivutöissä. Referenssiasiakas [– –] on päinvastoin ilmoittanut, ettei se edellytä kyseistä korttia. Näin ollen vähimmäisvaatimus jää selvityksen perusteella täyttymättä. Plugit Finland Oy:n esittämä yleinen viittaus Väyläviraston vaatimuksiin yleisellä tiellä ei osoita, että juuri kyseisessä referenssissä olisi edellytetty Tieturva-korttia.

[– –]

Edellä mainitun perusteella Plugit Finland Oy:n toimittama selvitys ei siis osoita, että heidän esittämänsä referenssi täyttäisi tarjouspyynnön keskeiset vähimmäisvaatimukset koskien kaivutöitä määritellyllä katualueella, Tieturva-kortin pakollisuutta ja luvanvaraisten tilapäisten liikennejärjestelyjen toteuttamista.”

Asian arviointi

Asiassa on ensin arvioitava, onko kaivutöitä koskeva referenssivaatimus ollut epäselvä tai muuten valittajan esittämällä tavalla hankintasäännösten vastainen.

Hankintayksiköllä on harkintavaltaa soveltuvuusvaatimusten asettamisessa. Hankintayksikön on kuitenkin otettava huomioon vaatimus tarjoajien tasapuolisesta ja syrjimättömästä kohtelusta. Tarjouspyynnössä asetettavien vaatimusten tulee olla hankinnan kannalta perusteltuja, eivätkä mainitut vaatimukset saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua. Suhteellisuusperiaatteesta johtuu, että vaatimusten on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään. Tarjouskilpailuun osallistuvien tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi soveltuvuusvaatimukset tulee kuvata hankinta-asiakirjoissa sellaisella tarkkuudella, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia jättäessään, millä seikoilla on merkitystä tarjoajien soveltuvuutta arvioitaessa.

Markkinaoikeus toteaa vielä, että hankintayksikön ei julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden perusteella tarvitse sopeuttaa tarjouspyynnön ehtoja olemassa olevaan tarjontaan, jos hankkeessa perustellusti pyritään hankintayksikön tarpeita palvelevaan lopputulokseen. Näin ollen lähtökohtaisesti se, että alalla olisi vain yksi tai muutama tarjoaja, joka on voinut täyttää vaatimuksen, ei myöskään tee asetetusta referenssivaatimuksesta syrjivää.

Edellä todetusti hankinnan kohteena on ollut sähköautojen latausasemien toteuttaminen kaupungin omistamille yleisille alueille. Hankinta on pitänyt sisällään myös latauspisteiden rakentamista. Tarjouspyynnössä on edellytetty, että tarjoajan on tullut toimittaa yhteensä neljä referenssiä. Kolmen referensseistä on tullut koskea latausaseman toteutusta ja yhden niistä on tullut täyttää tarjouspyynnössä tarkemmin yksilöidyt erityiset vaatimukset. Tarjoajan on lisäksi tullut toimittaa yksi erillinen kaivutöitä koskeva referenssi. Markkinaoikeus katsoo ensinnäkin, että tarjouspyynnöstä on selvästi käynyt ilmi, millaisia referenssejä tarjoajilta on edellytetty, ja että kaivutöitä koskevan erillisen referenssin ei ole referenssivaatimusten sisältö ja sanamuodot huomioon ottaen edellytetty liittyvän latausasemien toimituksiin.

Tarjouspyynnön mukaan kaivutöitä koskevassa referenssivaatimuksessa tarkoitetut kaivutyöt on muun ohella tullut toteuttaa kaupungin taajama-alueella sijaitsevalla alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella. Kyseisessä referenssivaatimuksessa on lisäksi muun ohella edellytetty, että suoritettujen kaivutöiden toteuttaminen on tullut edellyttää, että kaivutyöstä vastaavalla henkilöllä on ollut kaivutöiden aikana voimassa oleva Väyläviraston hyväksymä Tieturva 1 tai 2-kortti tai hyväksytysti suoritettu Valtakunnallinen katutyökoulutus ja siitä todisteena voimassa oleva kortti taikka voimassa oleva PKS-kortti.

Hankintayksikön mukaan sillä on ollut muun ohella tarve varmistua siitä, että valitulla tarjoajalla on riittävä osaaminen hankinnan toteuttamiseksi edellytettyjen kaivutöiden suorittamisesta hankinnan kohdetta vastaavalla alueella. Tarjouspyyntöasiakirjoista käy ilmi, että latauspisteet on ollut pääosin tarkoitus rakentaa katualueelle, jolla työskentelyyn liittyy hankintayksikön referenssivaatimuksessaankin esittämiä erityispiirteitä, kuten katuvihreät, kaupunkityypillinen vilkas ympäröivä liikenne mukaan lukien kevyt liikenne sekä liikenteen edellyttämät tilapäiset liikennejärjestelyt. Vaatimus siitä, että kaivutöiden toteuttaminen on edellyttänyt kaivutöistä vastaavalla henkilöllä olevan kaivutöiden aikana voimassa tietyt edellä mainitut pätevyydet, on saadun selvityksen mukaan liittynyt niin ikään nimenomaan kaivutöiden suorittamiseen katualueella, joilla tehtyyn työhön vastaavia pätevyyksiä osapuolten esittämän perusteella vaaditaan.

Kun otetaan huomioon hankintayksikön esittämät perusteet referenssivaatimukselle ja referenssivaatimuksen sisältö, markkinaoikeus katsoo, että kaivutyötä koskevalla referenssivaatimuksella on perustellusti pyritty hankintayksikön tarpeita palvelevaan lopputulokseen ja varmistumaan toimittajan kokemuksesta vastaavanlaisista hankkeista ja sitä kautta kyvystä toteuttaa nyt kysymyksessä oleva hankinta. Referenssivaatimus on liittynyt hankinnan kohteeseen. Referenssivaatimuksen ei voida katsoa rajoittaneen kilpailua tarpeettomasti tai olleen suhteellisuusperiaatteen vastainen, mitä johtopäätöstä tukee osaltaan se valittajankin esittämä, että sillä olisi mahdollisesti ollut esittää toinen vaatimukset täyttävä referenssikohde, jota se ei ole kuitenkaan käsillä olevassa hankintamenettelyssä referenssikohteesta esittämänsä tulkintansa huomioon ottaen esittänyt. Kyseisen referenssivaatimuksen ei voida myöskään katsoa olleen valittajan esittämällä tavalla epäselvä.

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt virheellisesti sulkiessaan valittajan tarjouskilpailusta.

Markkinaoikeus arvioi ensin, onko hankintayksikkö menetellyt virheellisesti sulkiessaan valittajan tarjouskilpailusta sen vuoksi, että sen kaivutyöksi ilmoittamaa referenssiä ei ole valituksenalaisen päätöksen mukaan toteutettu alueidenkäyttölain 83 §:n mukaisella katualueella.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa arvioidessaan tarjoajien soveltuvuutta koskevien selvitysten riittävyyttä, kunhan menettely ei ole tarjoajia kohtaan syrjivää tai epätasapuolista eikä suhteellisuusperiaatteen tai avoimuusperiaatteen vastaista. Tarjoajat, jotka eivät täytä hankintasäännösten mukaisesti asetettuja ehdottomia soveltuvuusvaatimuksia, on suljettava tarjouskilpailusta. Tarjoaja puolestaan vastaa tarjouksensa sisällöstä ja siitä, että tarjouksen jättämiselle varatun määräajan päättyessä sen tarjous täyttää tarjouspyynnössä asetetut ehdot.

Edellä tosiseikaston yhteydessä esitetyin tavoin valittajan poissulkemista tarjouskilpailusta on valituksenalaisessa päätöksessä perusteltu ensinnäkin sillä, että valittajan esittämä selvitys ei ole selkeällä tavalla osoittanut, että referenssikohteessa työtä olisi tehty lain tarkoittamalla katualueella.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyynnössä on nimenomaisesti edellytetty kaivutöiden suorittamista alueidenkäyttölain 83 §:ssä tarkoitetulla katualueella. Alueidenkäyttölain 83 §:n
2 momentissa katualueeksi on määritelty alue, joka on asemakaavassa määritelty katualueeksi. Asiassa saadun selvityksen mukaan valittajan referenssikohde on sijainnut pysäköintialueella, eikä kyseistä aluetta ole merkitty asemakaavassa katualueeksi.

Edellä todettuun nähden markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole voinut valittajan tarjouksesta ilmenevien tietojen ja valittajan hankintayksikön selvityspyyntöön toimittaman vastauksen perusteella varmistua siitä, että sen kaivutöitä koskeva referenssi on täyttänyt tarjouspyynnössä asetetut vaatimukset. Tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun takaamiseksi hankintayksikön on tullut sulkea valittaja tarjouskilpailusta.

Markkinaoikeus toteaa vielä, ettei valittajan soveltuvuuden arvioinnissa voida antaa merkitystä valittajan omasta aloitteestaan markkinaoikeuskäsittelyn aikana esittämälle selvitykselle sellaisista referensseistä, joita se ei ole ilmoittanut tarjouksessaan.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin hankintasäännösten vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Asian näin päättyessä valittaja saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa PLUGIT FINLAND OY:n korvaamaan Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut 6.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Pertti Virtanen sekä markkinaoikeustuomarit Esko Pakka ja Mika Kuuppo.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.