MAO:625/​2025

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 24.4.2024 (liitteenä) hylätä patenttia numero FI 129664 vastaan tehty väite

Asian tausta

Neste Oyj (jäljempänä myös ”Neste”) on 30.9.2020 hakenut suomalaista patenttia keksinnölle nimeltä ”Method for producing renewable fuel” (menetelmä uusiutuvan polttoaineen valmistamiseksi). Patenttihakemus on Patentti- ja rekisterihallituksessa saanut numeron FI 20205954.

Patentti- ja rekisterihallitus on 30.6.2022 myöntänyt edellä mainitusta patenttihakemuksesta patentin numero FI 129664.

UPM-Kymmene Oyj (jäljempänä myös ”UPM”) on 24.3.2023 tehnyt väitteen patenttia vastaan ja vaatinut sen kumoamista kokonaisuudessaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 24.4.2024 tekemällään päätöksellä hylännyt väitteen ja pysyttänyt patentin voimassa myönnetyssä muodossaan.

UPM-Kymmene Oyj on valittanut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä markkinaoikeuteen.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

UPM-Kymmene Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisen päätöksen ja kumoaa patentin numero FI 129664 kokonaisuudessaan.

Perusteet

Myönnetyn patenttivaatimusasetelman (jäljempänä myös ensisijainen patenttivaatimusasetelma) patenttivaatimuksen 1 piirteet P7 (toista katalyyttistä vyöhykettä käytetään lämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat ainakin vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston siinä määrin, että toinen vetykäsitelty effluentti vetykäsittelyreaktorin toiselta katalyyttiseltä vyöhykkeeltä sisältää pääosin hiilivetyjä), P8 (hapetettu hiilivetysyöte on muunnettu ≥ 95 % hiilivedyiksi), P12 (vetykäsitelty neste sisältää ≥ 95 paino-% hiilivetyjä ja > 1 wppm typpeä), P15 (paineessa, joka aiheuttaa vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston) ja P17 (sivuvirran nestemäinen komponentti sisältää ≥99 paino-% hiilivetyjä ja ≤ 1 wppm typpeä, edullisesti ≤0,4 wppm typpeä, mitattuna alkuainetyppenä) ovat haluttua lopputulosta määritteleviä toivomusluonteisia piirteitä, jotka eivät rajoita patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää. Piirteet P5, P18 ja P19 ovat valinnaisia, joten myöskään ne eivät ole patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää rajoittavia piirteitä.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään virheellisesti katsonut, että edellä mainitut piirteet olisivat patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää rajoittavia teknisiä piirteitä ja että ne olisi otettava huomioon patentoitavuutta arvioitaessa. Euroopan patenttivirasto on kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen ominaisuudessa antanut tarkasteltavana olevan patentin taustalla olevaa suomalaista patenttihakemusta vastaavasta kansainvälisestä patenttihakemuksesta numero PCT/EP2021/076885 kirjallisen lausunnon, jossa se on katsonut, että piirteitä P7, P8, P12, P15 ja P17 vastaavissa piirteissä on esitetty keksinnön taustalla oleva tekninen ongelma määrittelemättä lopputuloksen saavuttamisen ja teknisen ongelman ratkaisemisen edellyttämiä teknisiä piirteitä. Kyseisiä piirteitä ei Euroopan patenttiviraston lausunnon mukaan ole otettava huomioon uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa.

Patentti- ja rekisterihallitus on myös virheellisesti katsonut, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys olisi niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää kyseistä menetelmää. Patenttivaatimuksen 1 mukaan menetelmän syötteenä on hapetettu hiilivetysyöte. Ilmaisu ”hapettaminen” voi tarkoittaa esimerkiksi kemiallista reaktiota, jossa aine yhtyy happeen tai aineen hapetusluku kasvaa. Jos hapetettu hiilivety viittaa happea sisältävään hiilivetyyn, on epäselvää, voiko menetelmän syötteenä käyttää esimerkiksi alkoholeja tai muita bensiinin lisäaineina yleisesti käytettäviä oksygenaatteja. Patenttivaatimuksessa 1 ei myöskään ole esitetty, että hapetetut hiilivedyt olisivat uusiutuvia.

Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisun G 1/03 mukaan patenttivaatimuksessa esitetyn keksinnön selitys ei ole riittävä, jos keksinnön tekninen vaikutus on esitetty patenttivaatimuksessa ja patenttivaatimus kattaa toimimattomia suoritusmuotoja. Patenttivaatimuksessa 1 ei ole asetettu ylärajaa syötteen typpipitoisuudelle. Viitejulkaisussa D7 on esitetty menetelmä, jonka ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen paine ja lämpötila vastaavat tarkasteltavana olevassa patentissa esitettyä painetta ja lämpötilaa. Viitejulkaisun D7 menetelmässä syötteen typpipitoisuus on ollut suuri ja tuotteen typpipitoisuus huomattavasti patenttivaatimuksessa 1 esitettyä lopputulosta suurempi. Patenttivaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä ei siten saavuteta kyseisessä patenttivaatimuksessa esitettyä lopputulosta, joten patenttivaatimus 1 kattaa toimimattomia suoritusmuotoja.

Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty, kuinka syöte ja sitä laimentava aine olisi valittava, jotta laimentavan aineen typpipitoisuus ei vaikuttaisi patenttivaatimuksessa 1 esitettyyn lopputulokseen. Lisäksi alan ammattimies ei pysty määrittämään, onko piirteen P8 (vähintään 95 prosenttia hapetetusta hiilivetysyötteestä on muuntunut hiilivedyiksi) mukainen lopputulos saavutettu, koska syötettä mahdollisesti laimentava aine sisältää hiilivetyjä. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys ei siten ole riittävä.

Patentti- ja rekisterihallitus on myös virheellisesti katsonut, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimukseen 1 perusasiakirjan patenttivaatimukseen 1 nähden lisätty piirre P20 (osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä (102) lämmittää vetykäsittelyn sisääntulovirtauksen) kävisi selvästi ja yksiselitteisesti ilmi alkuperäisestä kuvasta 1. Alkuperäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden ja kahden patenttivaatimukseen 1 lisätyn piirteen yhdistelmä ei käy ilmi alkuperäisestä patenttihakemuksesta, joten ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimus 1 käsittää sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksesta sitä tehtäessä.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään lisäksi virheellisesti katsonut, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä olisi uusi viitejulkaisusta D1 tunnettuun menetelmään nähden. Patenttivaatimuksessa 1 esitetyn menetelmän uutuuden arvioinnissa huomioon otettavista piirteistä piirre P1 käy ilmi viitejulkaisun D1 selitysosan kappaleista 0015 ja 0016, piirre P2 patenttivaatimuksista 1 ja 14, kappaleista 0059–0062 sekä kuvasta 4, piirteet P3 ja P4 patenttivaatimuksista 1 ja 14, kappaleesta 0059 sekä kuvasta 4, valinnainen piirre P5 patenttivaatimuksista 2 ja 15, piirre P6 patenttivaatimuksista 2 ja 15 sekä kappaleista 0020, 0024, 0060 ja 0062, piirteet P9 ja P11 patenttivaatimuksista 1 ja 15 sekä kappaleista 0025 ja 0063, piirre P10 kappaleista 0025 ja 0063, haluttua lopputulosta määrittelevä piirre P12 kappaleista 0025, 0036 ja 0037, piirre P13 patenttivaatimuksista 1 ja 14, kappaleesta 0063 sekä kuvasta 4, piirre P14 kappaleista 0023 ja 0063 sekä kuvasta 4, piirre P16 patenttivaatimuksista 1 ja 14, kappaleesta 0061 sekä kuvasta 4 ja piirre P20 kappaleesta 0029. Koska kaikki uutuuden arvioinnissa huomioon otettavat piirteet käyvät ilmi viitejulkaisusta D1, patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole uusi kyseisestä viitejulkaisusta tunnettuun menetelmään nähden.

Jos ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän katsottaisiin eroavan viitejulkaisun D1 patenttivaatimuksista 1 ja 2, 14 ja 15 tai kuvasta 4 tunnetusta menetelmästä piirteen P2 (vetykäsittelyreaktorin ensimmäinen katalyyttinen vyöhyke on järjestetty toisen katalyyttisen vyöhykkeen yläpuolelle) osalta, patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei olisi keksinnöllinen viitejulkaisusta D1 tunnettuun tekniikkaan nähden. Piirteellä P2 ei ole mitään teknistä vaikutusta viitejulkaisusta D1 tunnettuun menetelmään nähden, joten patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on piirteen P2 osalta alan ammattimiehelle ilmeinen vaihtoehtoinen menetelmä. Piirre P2 on myös tunnettu viitejulkaisuista D10 ja D11.

Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisun D1 kuvan 4 menetelmästä mahdollisesti erottavalla piirteellä P14 (ensimmäisen katalyyttisen vyöhykkeen sisääntulolämpötila on korkeampi kuin toisen katalyyttisen vyöhykkeen) ja piirteellä P2 ei ole synergististä vaikutusta, joten piirteen P14 keksinnöllisyys voidaan tarkastella sen ratkaiseman osaongelman avulla. Piirteen P14 mukainen lämpötilaero voi olla hyvin pieni, eikä tarkasteltavana olevassa patentissa ole esitetty lämpötilaerolle mitään teknistä vaikutusta, joten piirteen P14 mukaisen lämpötilan valitseminen on alan ammattimiehelle ilmeinen vaihtoehto.

Piirteissä P7, P8, P12, P15 ja P17 esitetyt halutut lopputulokset ovat alan ammattimiehelle ilmeisiä vetykäsittelyprosessille asetettavia tavoitteita. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei siten ole keksinnöllinen viitejulkaisusta D1 yksin tai yhdistettynä alan ammattimiehen yleistietoihin taikka viitejulkaisujen D1 ja D10 tai D11 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohtana voi olla myös viitejulkaisun D1 kuvan 2 suoritusmuodon mukainen menetelmä. Kyseisestä menetelmästä käyvät ilmi ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteet P1, P3, P4, P9-P11 ja P13 sekä suurimmaksi osaksi piirteet P2, P6, P14 ja P16. Erottavilla piirteillä P2 ja P14 ei ole synergististä vaikutusta. Piirteillä P2, P6 ja P16 ei ole teknistä vaikutusta viitejulkaisun D1 kuvan 2 suoritusmuotoon nähden, joten patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on kyseisten piirteiden osalta alan ammattimiehelle ilmeinen viitejulkaisun D1 kuvan 2 suoritusmuodolle vaihtoehtoinen menetelmä.

Patenttivaatimuksen 1 piirteen P14 mukainen lämpötilaero voi olla hyvin pieni, eikä tarkasteltavana olevassa patentissa ole esitetty lämpötilaerolle mitään teknistä vaikutusta, joten piirteen P14 mukaisen lämpötilan valitseminen on alan ammattimiehelle ilmeinen vaihtoehto. Toisen reaktorin ensimmäistä reaktoria korkeampi sisääntulolämpötila on lisäksi tunnettu viitejulkaisusta D4 tai D7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei siten ole keksinnöllinen myöskään, kun keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohtana on viitejulkaisun D1 kuvan 2 suoritusmuoto ja kun otetaan huomioon viitejulkaisusta D1 yksin tai viitejulkaisujen D1 ja D10 tai D11 sekä D4 tai D7 yhdistelmästä tunnettu tekniikka.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D2 tunnetusta menetelmästä piirteiden P2 ja P9–P11 osalta. Kyseisillä piirteillä ei ole synergististä vaikutusta, joten niiden keksinnöllisyys on arvioitava erikseen osaongelmatarkastelun avulla.

Tarkasteltavana olevassa patentissa esitetyn perusteella piirteiden P9–P11 tekninen vaikutus on ammoniakin kertymisen vähentäminen tai välttäminen. Kyseisistä piirteistä muodostettu objektiivinen tekninen osaongelma on siten ammoniakin kertymisen vähentäminen tai välttäminen viitejulkaisusta D2 tunnetussa menetelmässä.

Myös viitejulkaisussa D1 on esitetty menetelmä, jolla vetykäsitellään runsaasti typpeä sisältävää hiilivetysyötettä ja jossa muodostuu paljon ammoniakkia, joten objektiivista teknistä ongelmaa ratkaiseva alan ammattimies tarkastelisi viitejulkaisua D1. Kyseisessä viitejulkaisussa esitetyn perusteella alan ammattimiehen olisi ilmeistä lisätä erotusvaihe vetykäsittelyvaiheiden väliin. Sama ratkaisun on esitetty myös viitejulkaisuissa D7, D9 ja D10.

Piirteellä P2 ei ole teknistä vaikutusta viitejulkaisusta D2 tunnettuun menetelmään nähden, joten kyseisen piirteen ratkaisema objektiivinen tekninen osaongelma on vaihtoehtoisen menetelmän aikaansaaminen. Kyseisen ongelman ratkaiseminen piirteen P2 mukaisella tavalla on alan ammattimiehelle ilmeistä viitejulkaisussa D10 tai D11 esitetyn perusteella. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei siten ole keksinnöllinen viitejulkaisujen D2 ja D1, D7, D9, D10 tai D11 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisusta D3 tunnetusta menetelmästä erottavat piirteet ovat samat kuin viitejulkaisusta D2 tunnetusta menetelmästä erottavat piirteet, joten patenttivaatimuksen 1 mukaiselta menetelmältä puuttuu keksinnöllisyys viitejulkaisusta D3 tunnettuun tekniikkaan nähden samoilla perusteilla kuin viitejulkaisusta D2 tunnettuun tekniikkaan nähden.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty sellaista, jonka perusteella valituksenalaista päätöstä olisi muutettava tai se olisi kumottava.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 piirteet P7, P8, P12, P15 ja P17 ovat kyseisen patenttivaatimuksen mukaista menetelmää määritteleviä ja rajoittavia toiminnallisia piirteitä, jotka on otettava huomioon menetelmän uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

Alan ammattimies pystyy rutiininomaisesti seuraamaan hapen- ja typenpoiston etenemistä vedytysprosessissa ja on tietoinen hapetetun hiilivetysyötteen osuudesta kokonaissyötteessä. Alan ammattimies pystyy siten selvittämään, milloin vähintään 95 % hapetetusta hiilivetysyötteestä on muuntunut hiilivedyiksi patenttivaatimuksen 1 piirteen P8 mukaisesti.

Patenttivaatimuksessa 1 käytetty ilmaisu ”hapetettu hiilivetysyöte” viittaa patenttivaatimuksen 1 mukaisen vedytysmenetelmän kontekstissa yksiselitteisesti happea sisältävään hiilivetysyötteeseen, ja tarkasteltavana olevassa patentissa on annettu esimerkkejä tällaisesta syötteestä.

Valituksessa ei ole esitetty todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella olisi syytä vakavasti epäillä patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen riittävyyttä. Viitejulkaisussa D7 esitetyn menetelmän lopputuotteen typpipitoisuus on suurempi kuin patenttivaatimuksessa 1 määritelty lopputuotteen typpipitoisuus, joten viitejulkaisun D7 menetelmä jää patenttivaatimuksen 1 kattaman alan ulkopuolelle eikä siten osoita, että patenttivaatimus 1 kattaisi toimimattomia suoritusmuotoja.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimusta 1 on patenttihakemuksen käsittelyn aikana muutettu määrittelemällä, että hapetettu hiilivetysyöte sekoittuu sisääntulossa osaan ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä tulevasta effluentista, joka käsittää nestemäisiä hiilivetyjä ja johon on liuennut vetyä, ja lisäämällä siihen alkuperäisessä patenttivaatimuksessa 19 esitetty piirre, jonka mukaan osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä lämmittää vetykäsittelyn sisääntulovirtauksen. Alkuperäisestä patenttihakemuksesta käy ilmi, että ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä tuleva effluentti käsittää nestemäisiä hiilivetyjä ja liuennutta vetyä. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimus 1 ei siten käsitä sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi alkuperäisestä patenttihakemuksesta.

Viitejulkaisusta D1 ei muun ohella käy ilmi ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirrettä P2, jonka mukaan ensimmäinen vetykäsittelyvaihe toteutetaan katalyyttivyöhykkeellä, joka sijaitsee vetykäsittelyreaktorissa toisen vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen alapuolella. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten uusi viitejulkaisusta D1 tunnettuun menetelmään nähden.

Viitejulkaisu D1 edustaa patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D1 tunnetusta menetelmästä piirteen P2 lisäksi piirteiden P8 (vähintään 95 prosenttia hapetetusta hiilivetysyötteestä muuntuu hiilivedyiksi ensimmäisessä vetykäsittelyvaiheessa), P12 (erotettu vetykäsitelty neste sisältää vähintään 95 painoprosenttia hiilivetyjä ja enemmän kuin 1 wppm typpeä), P14 (ensimmäisen katalyyttivyöhykkeen sisääntulolämpötila on korkeampi kuin toisen katalyyttivyöhykkeen sisääntulolämpötila) ja P17 (toisen vetykäsittelyvaiheen jälkeen erotetun sivuvirran nestemäinen tuotekomponentti sisältää vähintään 99 painoprosenttia hiilivetyjä ja enintään 1 wppm typpeä) osalta.

Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisusta D1 tunnetusta menetelmästä erottavien piirteiden tekninen vaikutus on tehokas hapen- ja typenpoisto typpeä sisältävästä hapetetusta hiilivetysyötteestä. Viitejulkaisuun D1 nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma on siten epäpuhtaan hapetetun hiilivetysyötteen tehokkaan vedytysmenetelmän aikaansaaminen. Viitejulkaisussa D1 esitetty ei ohjaa vedytysmenetelmään, joka sisältää patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteet P2, P8, P12, P14 ja P17, eikä alan ammattimies päädy tällaiseen menetelmään, vaikka lisäksi otettaisiin huomioon viitejulkaisusta D4, D7, D10 tai D11 tunnettu tekniikka.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D2 tai D3 tunnetusta menetelmästä piirteiden P2, P8, P9–P12 ja P17 osalta. Kyseisiin viitejulkaisuihin nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma on siten epäpuhtaan hapetetun hiilivetysyötteen tehokkaan vedytysmenetelmän aikaansaaminen. Viitejulkaisu D2 tai D3 ei ohjaa vaiheittaiseen vedytysmenetelmään, jossa on patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteet P2, P8, P9–P12 ja P17, vaikka lisäksi otettaisiin huomioon viitejulkaisusta D1, D7, D9, D10 tai D11 tunnettu tekniikka.

Neste Oyj:n vastaus

Vaatimukset

Neste Oyj on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja pysyttää siten patentin numero FI 129664 voimassa myönnetyssä muodossaan.

Toissijaisesti Neste Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus muuttaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaista päätöstä ja pysyttää patentin numero FI 129664 voimassa vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muutetussa muodossa.

Perusteet

Patenttivaatimuksen 1 piirteet P7, P8, P12, P15 ja P17 ovat patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää määritteleviä toiminnallisia piirteitä, jotka on otettava huomioon menetelmän patentoitavuutta arvioitaessa. Alan ammattimies pystyy muissa patenttivaatimuksissa ja patentin selitysosassa esitetyn perusteella valitsemaan ensimmäisen ja toisen katalyyttisen vyöhykkeen sisääntulolämpötilan, paineen, vedyn määrän, katalyytit ja reaktioajan, joilla patenttivaatimuksessa 1 esitetyt hiilivetyjen ja typen määrät saavutetaan.

Patenttivaatimuksen 1 mukaiseen prosessiin ei syötetä mielivaltaista syötettä ja mahdollisesti syötettä laimentavaa ainetta, vaan prosessia käyttävä alan ammattimies tuntee täsmällisesti syötteen ja laimentavan aineen koostumuksen ja pystyy siten mittaamalla ja laskemalla selvittämään myös tuotteen koostumuksen. Näin ollen alan ammattimies pystyy selvittämään, milloin patenttivaatimuksen 1 piirteessä P8 määritelty osuus hapetusta hiilivetysyötteestä on muuntunut hiilivedyiksi.

Patenttivaatimuksessa 1 käytetyn ilmaisun ”hapetettu” tulkinnassa on kysymys patenttivaatimuksen täsmällisyydestä, joka ei ole väiteperuste. Alan ammattimies ymmärtää, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän asiayhteydessä hapetettu hiilivetysyöte tarkoittaa hiilivetysyötettä, joka sisältää happea. Tarkasteltavana olevassa patentissa on annettu esimerkkejä menetelmän syötteistä. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys ei siten syötteen osalta ole riittämätön.

Viitejulkaisusta D7 tunnetussa menetelmässä ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin olosuhteet eivät ole sellaiset, että vähintään 95 prosenttia hapetetusta hiilivetysyötteestä muuntuisi hiilivedyksi. Viitejulkaisussa D7 esitetty ei siten osoita, että patenttivaatimus 1 kattaisi toimimattomia suoritusmuotoja.

Patenttivaatimus 1 perustuu alkuperäisten patenttivaatimusten 1 ja 19 yhdistelmään, johon on lisätty alkuperäisen selitysosan sivun 14 riveillä 26–32 esitetyn perusteella piirre ”mainittu osa mainitusta ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista käsittää nestemäisiä hiilivetyjä, joissa on liuennutta vetyä.” Viimeksi mainittu piirre on esitetty yhdessä alkuperäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden kanssa. Hiilivetyjen nestemäisyyttä ei ole kyseisessä selityksen kohdassa nimenomaisesti esitetty, mutta nestemäisyys käy ilmi epäsuorasti, koska vety voi olla liuenneena vain nestemäisiin hiilivetyihin. Lisäksi kuvan 1 suoritusmuodossa osa ensimmäiseltä katalyyttivyöhykkeeltä toiselle katalyyttivyöhykkeelle johdettavasta vetykäsitellystä effluentista on selvästi ja yksiselitteisesti nestemäisiä hiilivetyjä. Patenttivaatimus 1 ei siten käsitä sellaista, joka ei ole käynyt ilmi alkuperäisestä patenttihakemuksesta.

Viitejulkaisusta D1 käy ilmi joko ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 piirre P6, eli vetykäsittelyn sisääntulovirtaus tuodaan toiselle katalyyttivyöhykkeelle, jossa se sekoittuu osaan ensimmäiseltä katalyyttivyöhykkeeltä tulevasta ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista, tai piirre P2, eli ensimmäinen katalyyttivyöhyke on toisen katalyyttivyöhykkeen yläpuolella, mutta ei molempia mainittuja piirteitä. Myöskään piirteet P14 ja P16 eivät käy ilmi viitejulkaisusta D1. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten uusi viitejulkaisusta D1 tunnettuun tekniikkaan nähden.

Patentti- ja rekisterihallitus on katsonut, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisusta D1 erottavat piirteet ovat P2, P8, P12, P14 ja P17. Kyseiset piirteet saavat yhdessä aikaan piirteessä P17 esitetyt hiilivetyjen ja typen määrän lopputuotteessa, joten piirteiden keksinnöllisyyttä ei tule arvioida erikseen.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa olennaisesti viitejulkaisun D1 kuvasta 4 tunnetusta menetelmästä jo pelkästään piirteen P2 osalta, koska alan ammattimies ei yleistietojensa perusteella muokkaisi viitejulkaisun D1 menetelmää niin, että sisääntulovirtaus tuodaan katalyyttivyöhykkeiden väliin.

Asiassa ei ole esitetty, millä perusteella alan ammattimies yhdistäisi viitejulkaisujen D1 ja D10 tai D11 opetuksen toisiinsa. Piirre P14 ei käy ilmi viitejulkaisusta D10 tai D11, joten alan ammattimies ei päätyisi patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään, vaikka viitejulkaisun D1 opetukseen yhdistettäisiin viitejulkaisun D10 tai D11 opetus.

Alkuperäisen patenttihakemuksen selitysosan sivun 26 riveillä 6–8 on esitetty, että kun ensimmäisen katalyyttivyöhykkeen sisääntulolämpötila on korkeampi kuin toisen katalyyttivyöhykkeen sisääntulolämpötila, saadaan aikaan paremmat HDO- ja HDN-reaktiot. Piirteellä P14 on siten tekninen vaikutus, joka on otettava huomioon keksinnöllisyyden arvioinnissa.

Viitejulkaisun D1 kuvan 2 suoritusmuodossa vetykäsittelyt suoritetaan eri reaktoreissa, joten kyseinen suoritusmuoto ei sisällä patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteitä P2–P17. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on keksinnöllinen viitejulkaisun D1 kuvan 2 suoritusmuotoon ja viitejulkaisuihin D10 ja D11 nähden samoilla perusteilla kuin ensin mainitun viitejulkaisun kuvan 4 suoritusmuotoon ja viimeksi mainittuihin viitejulkaisuihin nähden.

Patenttivaatimuksen 1 piirteen P14 mukainen ensimmäisen katalyyttivyöhykkeen toista katalyyttivyöhykettä korkeampi sisääntulolämpötila ei käy ilmi viitejulkaisusta D4 tai D7. Alan ammattimies ei siten päätyisi patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään, vaikka viitejulkaisuun D1 yhdistettäisiin viitejulkaisun D4 tai D7 opetus katalyyttivyöhykkeiden lämpötiloista.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D2 tunnetusta menetelmästä piirteiden P2, P6, P8, P9, P10, P11, P12 ja P17 osalta. Typenpoisto ei ole merkittävä reaktio viitejulkaisun D2 menetelmän ensimmäisessä reaktorissa, joten kyseisessä menetelmässä ei ole tarvetta poistaa ammoniakkia ensimmäisen ja toisen reaktorin välillä. Tällaisen objektiivisen ongelman muodostaminen perustuu siten pelkästään jälkikäteispäättelyyn. Lisäksi epätoivottujen sivutuotteiden poistaminen on vain yksi viitejulkaisussa D1 esitetyistä ratkaisuista siinä tarkasteltuun ongelmaan. Alan ammattimies ei siten ilman jälkikäteispäättelyä yhdistäisi viitejulkaisujen D2 ja D1 opetusta, joten patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on keksinnöllinen kyseisistä viitejulkaisuista tunnettuun tekniikkaan nähden. Alan ammattimies ei ilman jälkikäteispäättelyä päätyisi patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään myöskään viitejulkaisujen D2 ja D7, D9, D10 tai D11 yhdistelmän perusteella.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D3 tunnetusta menetelmästä samojen piirteiden osalta kuin viitejulkaisusta D2 tunnetusta menetelmästä. Myös viitejulkaisun D3 menetelmässä typenpoisto toteutetaan toisella katalyyttivyöhykkeellä, joten typpiyhdisteiden poistolle ensimmäisen ja toisen katalyyttivyöhykkeen välissä ei ole tarvetta myöskään viitejulkaisun D3 menetelmässä. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa siten viitejulkaisujen D3 ja D1, D7, D9, D10 tai D11 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta samoilla perusteilla kuin viitejulkaisun D2 ja viitejulkaisujen D1, D7, D9, D10 tai D11 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on riittävästi selitetty, ei sisällä lisättyä materiaalia sekä on uusi ja keksinnöllinen samoilla perusteilla kuin ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä.

Valittajan lausuma 22.11.2024

Alan ammattimiehelle on ilmeistä pyrkiä tuottamaan viitejulkaisusta D1 tunnetulla menetelmällä vetykäsittelytuotetta, joka sisältää vain hiilivetyjä eikä lainkaan tai hyvin vähän heteroatomeja, kuten typpeä. Näin ollen patenttivaatimuksen 1 piirre P17 on alan ammattimiehelle ilmeinen viitejulkaisusta D1 tunnettuun nähden.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimus 1 käsittää sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi alkuperäisestä patenttihakemuksesta. Patenttivaatimusta 1 on alkuperäiseen patenttivaatimukseen 1 nähden muutettu siten, että ensin mainittuun on lisätty alkuperäisessä patenttivaatimuksessa 9 ja 12 esitetyt ensimmäisen ja toisen katalyyttivyöhykkeen sisääntulolämpötilat ja paineet, alkuperäisen patenttivaatimuksen 6 sisältö ja alkuperäisestä selitysosasta piirre ”osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä lämmittää vetykäsittelyn sisääntulovirtauksen”.

Patenttivaatimukseen 1 lisätyt sisääntulolämpötilat ja paineet on valittu alkuperäisten patenttivaatimusten 9 ja 12 sisältämiltä listoilta, eikä alkuperäisessä patenttihakemuksessa ole esitetty sellaista, joka ohjaisi valittuun sisääntulolämpötilojen, paineiden, alkuperäisen patenttivaatimuksen 6 mukaisen lämpötilan nousun ja selityksestä otetun piirteen yhdistelmään.

Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisesta menetelmästä erottaville piirteille mitään teknistä vaikutusta. Keksintöä edustavalla esimerkillä ja vertailuesimerkillä on osoitettu vain vetykäsittelyvaiheiden välissä toteutettavan kaasumaisen fraktion poiston tekninen vaikutus.

Kaasumaisen fraktion poisto vetykäsittelyvaiheiden välissä on tunnettu viitejulkaisuista D1, D4 ja D7. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksessa 1 määritellyt lämpötilat ja paineet ovat tunnettuja viitejulkaisuista D2, D3 ja D7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei eroa olennaisesti siitä, mikä on tunnettua viitejulkaisusta D1 yksin tai yhdistettynä viitejulkaisuun D4, D7, D10 tai D11 taikka viitejulkaisusta D2 tai D3 yhdistettynä viitejulkaisuun D1, D7, D10 tai D11.

Muut lausumat

Neste on esittänyt lausumassaan 27.1.2025, että pyrkimys tuottaa viitejulkaisusta D1 tunnetulla menetelmällä vetykäsittelytuote, jossa on piirteen P17 mukaiset määrät hiilivetyjä ja typpeä, edellyttää tietoa piirteen P17 sisällöstä eli jälkikäteispäättelyä.

Syötteen tuominen ensimmäisen katalyyttivyöhykkeen alapuolella sijaitsevalle toiselle katalyyttivyöhykkeelle ja toisella katalyyttivyöhykkeellä kerran vetykäsitellyn nesteen syöttäminen ensimmäiselle katalyyttivyöhykkeelle toista katalyyttivyöhykettä korkeammassa sisääntulolämpötilassa saavat aikaan tehokkaan vedytysmenetelmän typpeä sisältävälle hiilivetysyötteelle. Alkuperäisen patenttihakemuksen selitysosan sivun 6 riveillä 9–18 on esitetty, että muun ohella vedyn käyttö on tehokasta tällaisessa vedytysmenetelmässä. Asiassa ei ole esitetty kokeellista dataa, joka osoittaisi, ettei tällaista teknistä vaikutusta olisi.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimukseen 1 lisätyt lämpötilat ja paineet on esitetty alkuperäisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksissa 9 ja 12, mikä osoittaa niiden olevan edullisen suoritusmuodon mukaisia arvoja. Viimeksi mainituissa patenttivaatimuksissa on esitetty suppenevia vaihteluvälien arvoja, ja patenttivaatimukseen 1 on valittu laajimmat vaihteluvälit, jotka vastaavat alkuperäisessä patenttivaatimuksessa 6 esitettyä lämpötilan muutosta. Patenttivaatimus 1 ei siten sisällä lisättyä materiaalia.

UPM on antanut lisälausuman 18.2.2025.

Neste on antanut lisälausuman 20.2.2025.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on UPM-Kymmene Oyj:n ja Neste Oyj:n markkinaoikeudessa esittämän perusteella kysymys siitä, käsittääkö markkinaoikeudessa ensisijaisesti tarkasteltavana oleva patenttivaatimusasetelma sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta, onko ensisijaisessa patenttivaatimusasetelmassa esitetyn keksinnön selitys niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä, ja onko keksintö uusi ja keksinnöllinen siihen nähden, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman osalta kysymys voi olla siitä, käsittävätkö ne sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta ja onko vaihtoehtoisessa patenttivaatimusasetelmassa esitetty keksintö keksinnöllinen tunnettuun tekniikkaan nähden.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 8 §:n 2 momentin mukaan hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Patenttilain 13 §:n mukaan patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

Patenttiasetuksen 21 §:n 1 momentin mukaan suomalaisen patenttihakemuksen, patenttilain 38 §:n mukaan käsiteltäväksi otettavan patenttihakemuksen ja kansalliseksi hakemukseksi muunnetun eurooppapatenttia koskevan hakemuksen perusasiakirjana pidetään mainitussa asetuksessa suomen-, ruotsin- tai englanninkielistä selitystä piirustuksineen sekä patenttivaatimuksia, jotka sisältyvät hakemukseen, kun hakemus tehtiin tai on katsottava tehdyksi.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty, patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä tai patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

Patenttilain 27 a §:n 3 momentin mukaan haettaessa muutosta väitteen johdosta annettuun lopulliseen patenttiviranomaisen päätökseen patentinhaltijan tulee toimittaa markkinaoikeudelle selityksestä käännös suomeksi tai ruotsiksi, jos patenttia koskevia asiakirjoja ei ole kokonaisuudessaan saatavilla suomeksi tai ruotsiksi. Suomen tai ruotsin kielelle käännetyt asiakirjat ovat jatkokäsittelyn perustana.

Patenttilain muuttamista koskeneissa lainvalmistelutöissä on korostettu, että Euroopan patenttisopimuksen ja patenttilain tulkinnan tulee olla mahdollisimman yhdenmukaisia oikeusvarmuuden turvaamiseksi (ks. esim. HE 92/2005 vp s. 28). Suomi on liittynyt Euroopan patenttisopimukseen vuonna 1996. Lainsäätäjän tarkoituksena voidaan siten katsoa olleen, että patenttilakia pyrittäisiin tulkitsemaan mahdollisimman samalla tavalla kuin Euroopan patenttisopimusta. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännölle on siten annettavissa merkitystä tulkittaessa patenttilain säännöksiä.

3 Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on viitattu seuraaviin viitejulkaisuihin:

D1: US 2012184789
D2: EP 3702432
D3: US20110094149
D4: US2015337222
D7: US2011163009
D9: Katzer et al; Process and catalyst needs for hydrodenitrogenation; Catalysis Reviews
D10: US 5705052
D11: US 20170029723.

4 Asian arviointi

4.1 Ensisijainen patenttivaatimusasetelma

Markkinaoikeudessa ensisijaisesti tarkasteltavana on patenttivaatimusasetelma, jonka mukaisessa muodossa patentti numero FI 129664 on myönnetty ja jonka Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut olevan hyväksyttävissä. Ensisijaisessa patenttivaatimusasetelmassa on menetelmään kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuvat epäitsenäiset patenttivaatimukset 2–22.

Itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti (piirrejako valituksessa esitetyn mukainen):

P1: Menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi hapetetusta hiilivetysyötteestä, jonka typpiepäpuhtaus on 10 wppm tai enemmän, mitattuna alkuainetyppenä, käsittäen:
P2: vetykäsittelyreaktorin (101), joka käsittää ensimmäisen katalyyttisen vyöhykkeen (102), joka on järjestetty toisen katalyyttisen vyöhykkeen (105) yläpuolelle,
P3: jossa vetykäsittelyn sisääntulovirtaus, joka käsittää hapetetun hiilivetysyötteen (104),
P4: runsaasti vetyä sisältävän kaasun (120), ja
P5: valinnaisesti kierrätetyn tuotteen laimennusaineena (108, 126),
P6: tuodaan toiselle katalyyttiselle vyöhykkeelle (105) sisääntulossa ensimmäisen (102) ja toisen katalyyttisen vyöhykkeen (105) välissä, jossa se sekoittuu osaan ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä, jossa mainittu osa mainitusta ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista käsittää nestemäisiä hiilivetyjä, joissa on liuennutta vetyä,
P7: jossa toista katalyyttistä vyöhykettä käytetään lämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat ainakin vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston siinä määrin, että toinen vetykäsitelty effluentti (106) vetykäsittelyreaktorin toiselta katalyyttiseltä vyöhykkeeltä (105) sisältää pääosin hiilivetyjä,
P8: ja jossa hapetettu hiilivetysyöte on muunnettu ≥ 95 % hiilivedyiksi;
P9: toinen vetykäsitelty effluentti vetykäsittelyreaktorin toiselta katalyyttiseltä vyöhykkeeltä altistetaan erotusvaiheelle (107), jossa
P10: ainakin osa toisesta vetykäsitellystä effluentista (106) erotetaan kaasumaiseen fraktioon (121) ja
P11: vetykäsiteltyyn nesteeseen (108),
P12: jossa vetykäsitelty neste sisältää ≥ 95 paino-% hiilivetyjä ja > 1 wppm typpeä;
P13: ainakin osa vetykäsitellystä nesteestä (108) ja runsaasti vetyä sisältävästä kaasusta (120) tuodaan vetykäsittelyreaktoriin (101) ensimmäiselle katalyyttiselle vyöhykkeelle (102),
P14: sisääntulolämpötilassa, joka on korkeampi kuin sisääntulolämpötila vetykäsittelyreaktorin toisella katalyyttivyöhykkeellä, ja
P15: paineessa, joka aiheuttaa vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston;
P16: tuotteen sivuvirta (112), joka sisältää osan ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä (102), otetaan ulos ensimmäisen ja toisen katalyyttisen vyöhykkeen välissä, jossa tuotteen sivuvirta (112) sisältää nestemäisen komponentin ja kaasumaisen komponentin, ja jossa
P17: sivuvirran nestemäinen komponentti sisältää ≥ 99 paino-% hiilivetyjä ja ≤ 1 wppm typpeä, edullisesti ≤ 0,4 wppm typpeä, mitattuna alkuainetyppenä;
P18: valinnaisesti isomeroidaan sivuvirta isomerointireaktorissa (103), joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen, jossa tuotteen sivuvirta (112) ja runsaasti vetyä sisältävä kaasu (120), runsaasti vetyä sisältävän kaasun sisältäessä ≤ 1 ppm (mol/mol) typpeä, mitattuna alkuainetyppenä, tuodaan katalyyttiselle vyöhykkeelle sisääntulolämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat ainakin vetyisomeroinnin isomeroidun effluentin (116) tuottamiseksi;
P19: isomeroitu effluentti isomerointireaktorista altistetaan erotusvaiheelle (117), jossa isomeroitu effluentti (116) erotetaan kaasumaiseen fraktioon (118) ja isomeroituun nesteeseen (119), jossa isomeroitu neste sisältää ≥ 30 paino-% haaroittuneita hiilivetyjä, ja/tai ≥ 30 paino-%:n lisäyksen haaroittuneissa hiilivedyissä verrattuna toiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen,
P20: jossa osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä (102) lämmittää vetykäsittelyn sisääntulovirtauksen.

4.1.1 Patenttivaatimuksen 1 tulkinta

UPM on esittänyt, ettei patenttivaatimuksen 1 piirteitä P7, P8, P12, P15 ja P17 tule ottaa huomioon patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa, koska kyseisissä piirteissä on määritelty haluttu lopputulos, joten piirteet ovat toivomusluonteisia. Esittämänsä tueksi UPM ei ole viitannut oikeuskäytäntöön vaan on vedonnut kirjalliseen lausuntoon (WO‑ISA), jonka Euroopan patenttivirasto on kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen ominaisuudessa antanut tarkasteltavana olevan patentin myöntämiseen johtaneesta patenttihakemuksesta etuoikeutta pyytävälle kansainväliselle patenttihakemukselle numero PCT/EP2021/076885.

UPM on lisäksi esittänyt, että jos edellä mainittuja piirteitä ei jätetä pois patentoitavuuden arvioinnista, niiden toivomusluonteisuus on otettava huomioon Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisussa T 661/09 todetulla tavalla.

UPM on vielä esittänyt, että piirteet P5, P18 ja P19 ovat valinnaisia, joten ne eivät rajoita patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää.

Neste sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että piirteet P7, P8. P12, P15 ja P17 ovat patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää rajoittavia toiminnallisia piirteitä, jotka on otettava huomioon uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa.

Markkinaoikeus toteaa, että patenttiyhteistyösopimuksen (Patent Cooperation Treaty, PCT) 6 artiklan mukaan kansainvälisen patenttihakemuksen (PCT-hakemuksen) patenttivaatimusten on muun ohella oltava selviä. Mainittu säännös vastaa tältä osin patenttilain 8 §:n 2 momentissa olevaa säännöstä, jonka mukaan patenttivaatimuksessa on täsmällisesti ilmaistava se, mitä patentilla halutaan suojata. Kansainvälisen patenttihakemuksen patenttivaatimusten täsmällisyys on siten tutkittavissa sekä kansainvälisessä että kansallisessa/alueellisessa vaiheessa.

Euroopan patenttivirasto on kansainväliselle patenttihakemukselle numero PCT/EP2021/076885 kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen ominaisuudessa antamassaan kirjallisessa lausunnossaan muun ohella katsonut, että kyseisen kansainvälisen patenttihakemuksen patenttivaatimus 1 ei ole ollut patenttiyhteistyösopimuksen 6 artiklan edellyttämällä tavalla täsmällinen, koska piirteitä P7, P8, P12, P15 ja P17 vastaavissa piirteissä esitetty haluttu lopputulos on ilmaissut vain keksinnön taustalla olevan teknisen ongelman, eikä patenttivaatimuksessa 1 ollut esitetty lopputuloksen saavuttamisen edellyttämiä teknisiä piirteitä. Euroopan patenttivirasto on kyseisen kansainvälisen patenttihakemuksen patenttivaatimuksessa 1 esitetyn menetelmän patentoitavuutta arvioidessaan jättänyt ottamatta huomioon mainitut epätäsmällisiksi katsomansa piirteet.

Kansainvälisen patenttihakemuksen patenttivaatimusten täsmällisyys on edellä todetusti tutkittavissa hakemuksen käsittelyvaiheessa. Sen sijaan patenttilain 8 §:n 2 momentissa, patenttiyhteistyösopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklassa säädettyä vaatimusta patenttivaatimusten täsmällisyydestä ei ole sisällytetty patenttilaissa tai Euroopan patenttisopimuksessa niihin perusteisiin, joiden puuttumisen perusteella myönnettyä patenttia vastaan voitaisiin tehdä väite tai edelleen valitus myönnetyn patentin kumoamiseksi. Mainittuja säännöksiä on vakiintuneesti tulkittu siten, että myönnettyjen patenttivaatimusten täsmällisyys ei ole tutkittavissa patentin myöntämisen jälkeen toimitettavassa väitekäsittelyssä eikä väitekäsittelyn jälkeisessä valituskäsittelyssä (ks. Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisu G 3/14). UPM:n asiassa vetoama kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen kansainvälisestä patenttihakemuksesta antama kirjallinen lausunto ei anna aihetta tulkita patenttilakia edellä sanotusta poikkeavalla tavalla.

Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on ratkaisunsa G 3/14 perustelujen kohdassa 55 todennut, että väitekäsittelyssä voi osoittautua, ettei myönnetty patenttivaatimus täytä Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, mutta kyseisten vaatimusten täyttymättä jääminen on siedettävä (”must be lived with”). Kyseisestä ratkaisusta ei siten ole löydettävissä tukea sille, että piirteet, jotka määrittelevät vain haluttua lopputulosta ja ovat sen vuoksi mahdollisesti epätäsmällisiä, olisi jätettävä ottamatta huomioon uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa väitekäsittelyssä tai sen jälkeisessä valituskäsittelyssä.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännön mukaan teknisen lopputuloksen määrittelevät toiminnalliset piirteet ovat tiettyjen ehtojen täyttyessä sallittuja patenttivaatimuksessa (ks. esim. T 68/85). Tällaisten toiminnallisten piirteiden hyväksyttävyyden arvioinnissa on kysymys patenttivaatimuksen täsmällisyyden arvioinnista. UPM:n on siten katsottava patenttivaatimuksen 1 piirteiden P7, P8, P12, P15 ja P17 toivomusluonteisuuteen ja Euroopan patenttiviraston vastaavalle kansainväliselle patenttihakemukselle antamaan kirjalliseen lausuntoon vedotessaan esittäneen, että kyseiset piirteet ovat epätäsmällisiä eikä niitä siksi tule ottaa huomioon uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa. Koska markkinaoikeudessa ensisijaisesti tarkasteltavana on patenttivaatimusasetelma, jonka mukaisessa muodossa patentti on myönnetty, piirteet P7, P8, P12, P15 ja P17 ovat myönnettyyn patenttivaatimukseen 1 sisältyviä piirteitä. Kyseisten piirteiden täsmällisyys ei siten tule asiassa arvioitavaksi, joten arvioitavaksi ei myöskään tule, onko kyseiset piirteet niiden mahdollisen epätäsmällisyyden takia jätettävä ottamatta huomioon patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa. Piirteet P6, P7, P11, P14 ja P19 on siten otettava huomioon patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että patenttivaatimuksen 1 piirteet P5 ja P18 ovat niiden sanamuodon perusteella patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän valinnaisia piirteitä. Piirteessä P19 esitetyssä menetelmävaiheessa johdetaan piirteen P18 mukaisesta menetelmävaiheesta saatava isomeroitu effluentti erotuskäsittelyyn, joten myös piirteen P19 mukaista menetelmävaihetta on pidettävä patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän valinnaisena menetelmävaiheena. Piirteet P5, P18 ja P19 eivät siten ole mainittua menetelmää tunnetusta tekniikasta erottavia piirteitä, eikä niitä ole otettava huomioon menetelmän uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

4.1.2 Lisätty materiaali

UPM on esittänyt, että patenttivaatimus 1 sisältää lisättyä materiaalia, koska alkuperäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden ja kahden siihen lisätyn piirteen yhdistelmä ei käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi alkuperäisestä patenttihakemuksesta.

Neste on esittänyt, ettei patenttivaatimus 1 sisällä lisättyä materiaalia, koska se perustuu alkuperäisten patenttivaatimusten 1 ja 19 yhdistelmään, johon on lisätty alkuperäisen selitysosan sivun 14 riveillä 26–32 esitetyn perusteella alkuperäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden yhteydessä esitetty piirre ”mainittu osa mainitusta ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista käsittää nestemäisiä hiilivetyjä, joissa on liuennutta vetyä”.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, ettei patenttivaatimus 1 sisällä lisättyä materiaalia. Patenttivaatimusta 1 on patenttihakemuksen käsittelyn aikana muutettu määrittelemällä, että hapetettu hiilivetysyöte sekoittuu sisääntulossa osaan ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä tulevasta effluentista, joka käsittää nestemäisiä hiilivetyjä ja johon on liuennut vetyä, ja lisäämällä alkuperäisessä patenttivaatimuksessa 19 esitetty piirre, jonka mukaan osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä lämmittää vetykäsittelyn sisääntulovirtauksen. Alkuperäisestä patenttihakemuksesta käy ilmi, että ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä tuleva effluentti käsittää nestemäisiä hiilivetyjä ja liuennutta vetyä.

Markkinaoikeus toteaa, että tarkasteltavana olevan patentin myöntämiseen johtanut patenttihakemus numero FI 20205954 on tehty 30.9.2020, jolloin Patentti- ja rekisterihallitukselle on toimitettu englanninkielinen selitys, englanninkieliset patenttivaatimukset ja piirustus. Patenttihakemuksen perusasiakirjan muodostavat siten kyseinen englanninkielinen selitys piirustuksineen ja kyseiset englanninkieliset patenttivaatimukset.

Perusasiakirjan patenttivaatimukset 1 ja 19 ovat kuuluneet seuraavasti:

1. Process for preparing hydrocarbons from an oxygenated hydrocarbon feedstock having a nitrogen impurity of 10 wppm or more, measured as elemental nitrogen, comprising:
– a hydrotreatment reactor (101) comprising a first catalytic zone (102) arranged above a second catalytic zone (105), in which a hydrotreatment entry stream comprising the oxygenated hydrocarbon feedstock (104), a hydrogen-rich gas (120), and optionally a product recycle diluting agent (108, 126), is introduced to the second catalytic zone (105) at an inlet between the first (102) and the second catalytic zone (105), where it is mixed with part of a first hydrotreated effluent from the first catalytic zone, where the second catalytic zone is operated at a temperature and a pressure causing at least hydrodeoxygenation and hydrodenitrification to an extent where a second hydrotreated effluent (106) from the second catalytic zone (105) of the hydrotreatment reactor contains mainly hydrocarbons, and wherein the oxygenated hydrocarbon feedstock has been converted to >95% hydrocarbons;
– the second hydrotreated effluent from the second catalytic zone of the hydrotreatment reactor is subjected to a separation stage (107) where at least part of the second hydrotreated effluent (106) is separated into a gaseous fraction (121) and a hydrotreated liquid (108), where the hydrotreated liquid contains >95 wt% hydrocarbons and >1 wppm nitrogen;
– at least part of the hydrotreated liquid (108) and a hydrogen-rich gas (120) is introduced in the hydrotreatment reactor (101) to the first catalytic zone (102), at an inlet temperature that is higher than the inlet temperature in the second catalyst zone of the hydrotreatment reactor and at a pressure causing hydrodeoxygenation and hydrodenitrification;
– a product side stream (112) containing part of the first hydrotreated effluent from the first catalytic zone (102) is taken out between the first and second catalytic zones, the product side stream (112) containing a liquid component and a gaseous component, and where the liquid component of the side stream contains >99 wt% hydrocarbons and <1 wppm nitrogen, preferably <0.4 wppm nitrogen, measured as elemental nitrogen;
– optionally isomerising the side stream in an isomerisation reactor (103) comprising at least one catalytic zone, in which the product side stream (112) and a hydrogen-rich gas (120), the hydrogen-rich gas containing <1 ppm (mol/mol) nitrogen, measured as elemental nitrogen, is introduced into the catalytic zone at an inlet temperature and a pressure causing at least hydroisomerisation to produce an isomerised effluent (116);
– the isomerised effluent from the isomerisation reactor is subjected to a separation stage (117), where the isomerised effluent (116) is separated into a gaseous fraction (118) and an isomerised liquid (119), where the isomerised liquid contains >30 wt% branched hydrocarbons, and/or an increase in branched hydrocarbons of >30 wt% compared to the second hydrotreated liquid.

19. Process according to any one of the preceding claims, wherein part of the first hydrotreated effluent from the first catalytic zone (102) heats the hydrotreatment entry stream.

Perusasiakirjan selitysosan sivun 14 rivien 26–32 kokonaiset virkkeet ovat kuuluneet seuraavasti: ”The oxygenated hydrocarbon feedstock is mixed with part of a first hydrotreated effluent from the first catalytic zone, and optionally a product recycle diluting agent (108, 126). Using part of the first hydrotreated effluent from the first catalytic zone as a hydrocarbon diluting agent is advantageous from the point of view that it contains hydrocarbons with dissolved hydrogen, which results in a more effective hydrodeoxygenation (HDO) and hydrodenitrification (HDN) in the second catalytic zone.”

Perusasiakirjan epäitsenäinen patenttivaatimus 19 on viitannut mihin tahansa edeltävään patenttivaatimukseen ja näin ollen myös patenttivaatimukseen 1. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 voidaan siten katsoa perustuvan perusasiakirjan patenttivaatimusten 1 ja 19 yhdistelmään, johon on perusasiakirjan selitysosan sivun 14 riveillä 26–32 esitetyn perusteella lisätty piirteeseen P6 sisältyvä piirre ”mainittu osa mainitusta ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista käsittää nestemäisiä hiilivetyjä, joissa on liuennutta vetyä”.

Perusasiakirjan selitysosan sivu 14 on sinänsä ollut osa keksinnön selityksen erityistä osaa, mutta kyseisen sivun riviltä 26 alkavassa kappaleessa on selostettu yleisesti keksinnön mukaista menetelmää, eikä selostusta ole rajattu mihinkään keksinnön erityiseen suoritusmuotoon. Lisäksi perusasiakirjan patenttivaatimukseen 1 on sisältynyt piirre, jonka mukaan hapetettu hiilivetysyöte sekoittuu osaan ensimmäiseltä katalyyttivyöhykkeeltä tulevasta ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista, ja edellä mainittu piirteeseen P6 lisätty piirre on perusasiakirjan selitysosan sivun 14 riviltä 26 alkavassa kappaleessa esitetty kyseisen perusasiakirjan patenttivaatimukseen 1 sisältyvän piirteen yhteydessä. Näin ollen ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksessa 1 esitetty piirteiden yhdistelmä käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta.

Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimus 1 käsitä sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman hyväksymiselle ei siten ole patenttilain 25 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua estettä

4.1.3 Selityksen riittävyys

UPM on esittänyt, ettei patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys ole niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää kyseistä menetelmää.

Neste sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että alan ammattimies voi keksinnön selityksen ja yleistietojensa perusteella käyttää patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää ja ettei asiassa ole esitetty todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella syntyisi varteenotettavaa epäilyä kyseisen menetelmän selityksen riittävyydestä.

Markkinaoikeus toteaa, että kun patentti on myönnetty, lähtökohtaisesti on olemassa olettama siitä, että patentin selitys on riittävä. Patentin kumoaminen väitteen johdosta selityksen riittämättömyyden perusteella edellyttää tällöin, että väitteentekijän on horjutettava tätä olettamaa esittämällä todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella syntyy varteenotettava epäily selityksen riittävyydestä. Selityksen voidaan katsoa olevan riittävä, jos tarkasteltavana olevassa patentissa on selostettu ainakin yksi keksinnön toteutustapa.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kysymys, toimiiko alan ammattimies patenttivaatimuksessa määritellyn alueen sisä- vain ulkopuolella, liittyy siihen, mitä patentilla halutaan suojata, ei keksinnön selityksen riittävyyteen (ks. esim. T 1673/15 kohta 2.1.3). Patenttivaatimuksen epätäsmällisyydestä voi sinänsä seurata keksinnön selityksen riittämättömyys. Patenttivaatimuksen epätäsmällisyyteen perustuvan selityksen riittämättömyyden toteamiseen ei riitä, että patenttivaatimuksen osoitetaan olevan epätäsmällinen, vaan tällaisessa tapauksessa on osoitettava, että epätäsmällisyys koskee tarkasteltavana olevaa patenttia tai patenttihakemusta kokonaisuudessaan ja että epätäsmällisyys estää alan ammattimiestä keksinnön selityksen ja yleistietojensa hyödyntämisestä huolimatta käyttämästä keksintöä (ks. esim. T 1811/13 kohta 5.1). Alan ammattimies tulkitsee patenttivaatimusta teknisesti mielekkäällä tavalla ja ottaa tulkinnassa huomioon keksinnön selostuksen kokonaisuudessaan (ks. T 2456/12, perustelujen kohta 2.1.6).

UPM on selityksen riittämättömyyden perusteeksi esittänyt, että on epäselvää, voiko menetelmän syötteenä oleva hapetettu hiilivety olla esimerkiksi alkoholi tai muu bensiinin lisäaineena yleisesti käytettävä oksygenaatti, eikä patenttivaatimuksessa 1 ole esitetty, että hapetetut hiilivedyt olisivat uusiutuvia.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksen, voiko patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän syötteenä käytettävä hapetettu hiilivety olla alkoholi tai muu bensiinin lisäaineena käytettävää oksygenaatti, on katsottava vastaavan kysymystä, toimiiko alkoholin tai muun oksygenaatin syötteeksi valitseva alan ammattimies patenttivaatimuksen 1 määrittelemän alueen sisä- vai ulkopuolella. Kysymys on siten patenttivaatimuksen 1 täsmällisyydestä, josta ei sellaisenaan seuraa, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys ei olisi riittävä. UPM ei ole esittänyt, että tämä patenttivaatimuksen 1 mahdollinen epätäsmällisyys tai se, ettei hapetettuja hiilivetyjä ole patenttivaatimuksessa 1 määritelty uusiutuviksi, estäisi alan ammattimiestä käyttämästä patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen ei siten tällä perusteella ole katsottava olevan riittämätön.

UPM on myös esittänyt, ettei patenttivaatimuksessa 1 ole asetettu ylärajaa syötteen typpipitoisuudelle, ja viitejulkaisussa D7 esitetyn perusteella syötteen suurella typpipitoisuudella ei saavuteta patenttivaatimuksessa 1 esitettyä lopputulosta, joten patenttivaatimus 1 kattaa toimimattomia suoritusmuotoja, minkä vuoksi patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys on riittämätön.

Markkinaoikeus toteaa, ettei patenttivaatimuksessa 1 ole nimenomaisesti määritelty syötteen typpipitoisuuden ylärajaa, mutta piirre P17, jonka mukaan menetelmällä saatu sivuvirran nestemäinen komponentti sisältää enintään 1 wppm typpeä, määrittelee epäsuorasti syötteen typpipitoisuudelle ylärajan, jonka alan ammattimies voi tunnistaa tarkasteltavana olevan patentin selitysosassa ja keksintöä edustavassa esimerkissä esitetyn perusteella. Patenttivaatimuksen 1 ja patentin selitysosan on siten katsottava antavan Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisun G 1/03 kohdassa 2.5.2 tarkoitetulla tavalla riittävät tiedot kriteereistä, joilla patenttivaatimuksen 1 mukaiselle menetelmälle sopivat syötteen typpipitoisuuden arvot ovat kohtuullisella vaivalla löydettävissä piirteessä P1 esitetyltä avoimelta vaihteluväliltä. Näin ollen patenttivaatimuksen 1 sen piirteessä P1 nimenomaisesti määritellyn avoimen vaihteluvälin vuoksi mahdollisesti kattamat toimimattomat suoritusmuodot eivät ole selityksen riittävyyden kannalta ongelmallisia.

Jos viitejulkaisussa D7 esitetyllä menetelmällä ei saavuteta piirteen P17 mukaista lopputulosta, kyseisen menetelmän on katsottava jäävän patenttivaatimuksen 1 kattamien suoritusmuotojen ulkopuolelle eikä viitejulkaisussa D17 esitetty näin ollen osoita, että patenttivaatimus 1 kattaisi toimimattomia suoritusmuotoja. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen ei siten myöskään tällä perusteella ole katsottava olevan riittämätön.

UPM on lisäksi esittänyt selityksen riittämättömyyden perusteeksi, ettei tarkasteltavana olevasta patentista käy ilmi, kuinka syöte ja sitä laimentava aine olisi valittava, jotta laimentavan aineen typpipitoisuus ei vaikuttaisi patenttivaatimuksessa 1 esitettyyn lopputulokseen.

Markkinaoikeus toteaa, että tarkasteltavana olevan patentin selitysosassa on muun ohella esitetty vetykäsittelyn sisääntulovirran typpipitoisuuden vaihteluväli sekä annettu esimerkkejä hapetetusta hiilivetysyötteestä. Patenttivaatimuksen 1 valinnaisen piirteen P5 mukaan syötettä laimentava aine on kierrätetty tuote, joten patenttivaatimus 1 ei edellytä laimentavan aineen valintaa vain ainoastaan valinnan, laimennetaanko hapetettua hiilivetysyötettä kierrätetyllä tuotteella vai ei. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen ei siten myöskään tällä perusteella ole katsottava olevan riittämätön.

UPM on vielä esittänyt selityksen riittämättömyyden perusteeksi käsityksensä, ettei alan ammattimies pysty määrittämään, onko happea tai epäpuhtauksia poistunut patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän hapetetusta hiilivetysyötteestä vai syötettä laimentavasta aineesta. Näin ollen UPM:n mukaan alan ammattimies ei pysty selvittämään, toteutuuko patenttivaatimuksen 1 piirre P8, jonka mukaan vähintään 95 prosenttia hapetetusta hiilivetysyötteestä on muuntunut hiilivedyiksi.

Markkinaoikeus toteaa, ettei UPM:n ilmaisemaa käsitystä voida pitää varteenotettavana epäilynä selityksen riittävyydestä varsinkaan, kun UPM ei ole esittänyt käsityksensä tueksi todennettavissa olevia seikkoja. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen ei siten myöskään tällä perusteella ole katsottava olevan riittämätön.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella syntyisi varteenotettava epäily patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen riittävyydestä. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys on siten niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää menetelmää. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman hyväksymiselle ei näin ollen ole patenttilain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua estettä.

4.1.4 Uutuus

UPM on esittänyt, ettei patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole uusi viitejulkaisusta D1 tunnettuun menetelmään nähden.

Neste sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on uusi mainitusta viitejulkaisusta tunnettuun menetelmään nähden.

Markkinaoikeus toteaa, että tarkasteltavana olevassa patenttivaatimuksessa esitetyltä keksinnöltä puuttuu uutuus, jos mainittu keksintö käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi viitejulkaisusta. Uutuuden puuttumiselle ei ole riittävää, että mainittu keksintö mahdollisesti tai todennäköisesti käy ilmi jostakin viitejulkaisusta (ks. esim. T 450/89).

UPM on esittänyt, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän uutuuden arvioinnissa huomioon otettavat piirteet käyvät ilmi viitejulkaisun D1 selitysosan kappaleista 0015 ja 0016 (piirre P1), kappaleesta 0020 (piirre P6), kappaleesta 0023 (piirre P14), kappaleesta 0024 (piirre P6), kappaleesta 0025 (piirteet P10, P11 ja P12), kappaleesta 0029 (piirre P20), kappaleista 0036 ja 0037 (piirre P12), kappaleista 0059–0062 (piirteet P2, P3, P4, P6, P9, P10, P11, P13 ja P16) ja kappaleesta 0063 (piirre P14) sekä patenttivaatimuksista 1 ja 14 (piirteet P2, P3, P4, P13 ja P16), patenttivaatimuksista 1 ja 15 (piirteet P9 ja P11), patenttivaatimuksista 2 ja 15 (piirteet P5 ja P6) sekä kuvasta 4 (piirteet P2, P3, P4, P13, P14 ja P16).

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D1 kappaleissa 0059–0063 on selostettu kuvassa 4 esitettyä reaktoria, jota voidaan käyttää kyseisessä viitejulkaisussa esitetyissä tuotantojärjestelmissä. UPM:n on siten katsottava esittäneen, ettei patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole uusi viitejulkaisun D1 kuvassa 4 ja siihen liittyvissä selitysosan kappaleissa esitettyyn suoritusmuotoon nähden.

Patenttivaatimuksen 1 piirteen P2 mukaan vetykäsittelyreaktori käsittää ensimmäisen ja toisen katalyyttivyöhykkeen siten, että ensimmäinen katalyyttivyöhyke sijaitsee toisen katalyyttivyöhykkeen yläpuolella. Piirteen P6 mukaan vetykäsittelyreaktorin sisääntulovirtaus tuodaan toiselle katalyyttivyöhykkeelle. Tarkasteltavana olevassa keksinnössä vetykäsittelyvaihe toteutetaan toisella katalyyttivyöhykkeellä ja vetykäsittelyvaiheen jälkeinen puhdistusvaihe ensimmäisellä katalyyttivyöhykkeellä.

Viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktori käsittää kaksi allekkain sijoitettua katalyyttivyöhykettä, ja sisääntulovirtaus tuodaan näistä ylemmälle katalyyttiselle vyöhykkeelle. Seuraavassa tarkastelussa viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorin ylemmästä katalyyttivyöhykkeestä käytetään nimitystä vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhyke ja alemmasta katalyyttivyöhykkeestä nimitystä puhdistusvaiheen katalyyttivyöhyke.

Viitejulkaisun D1 kuvassa 4 on esitetty vetykäsittelyreaktori 600, joka käsittää reaktorissa yläosassa sijaitsevan vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen 622 ja sen alapuolella sijaitsevan puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeen 634. Syöte tuodaan reaktorin ylimmässä kohdassa sijaitsevan sisääntulon 604 läpi kulkevaa syöttölinjaa 614 pitkin vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeelle 622. Kuvan 4 vetykäsittelyreaktorissa toteutettavaan menetelmään ei siten sisälly patenttivaatimuksen 1 piirrettä P6, jonka mukaan hapetetun hiilivetysyötteen käsittävä vetykäsittelyn sisääntulovirtaus tuodaan vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeelle katalyyttivyöhykkeiden välissä sijaitsevasta sisääntulosta. Myöskään kappaleissa 0020 ja 0024 tai patenttivaatimuksissa 2 ja 15 ei ole esitetty, että hapetettu hiilivetysyöte tuotaisiin katalyyttivyöhykkeiden välistä vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeelle, joten asiassa ei ole tarpeen arvioida, onko kyseiset kappaleet ja patenttivaatimukset luettava yhdessä kappaleissa 0059–0063 esitetyn kuvan 4 selostuksen kanssa.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on uusi viitejulkaisusta D1 tunnettuun menetelmään nähden. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman hyväksymiselle ei siten ole uutuuden osalta patenttilain 25 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua estettä.

4.1.5 Keksinnöllisyys

4.1.5.1 Lähin tekniikan taso ja keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohta

UPM on esittänyt, ettei ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole keksinnöllinen, kun sen lähintä tekniikan tasoa edustavaksi viitejulkaisuksi valitaan D1, D2 tai D3.

Neste ei ole esittänyt, mikä viitejulkaisuista D1, D2 ja D3 edustaa patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa. Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että lähintä tekniikan tasoa edustaa viitejulkaisu D1. Asiassa on siten ensin arvioitava, mikä tai mitkä mainituista viitejulkaisuista edustavat patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa.

Markkinaoikeus toteaa, että keksinnöllisyyden arvioinnissa käytettävää lähintä tekniikan tasoa edustaa tyypillisesti viitejulkaisu, josta käy ilmi tarkasteltavassa patenttivaatimuksessa esitettyyn keksintöön nähden samaan tarkoitukseen kehitetty tai samaan tavoitteeseen pyrkivä ratkaisu, jossa on eniten samoja olennaisia teknisiä piirteitä kuin patenttivaatimuksessa esitetyssä keksinnössä. Mainitun tarkoituksen tai tavoitteen tulisi mieluiten olla sellainen, että se on mainittu viitejulkaisussa saavuttamisen arvoisena tavoitteena. Lähimmän tekniikan tason yhtenä valintaperusteena on tarkasteltavana olevassa patenttihakemuksessa tai patentissa ratkaistavaksi esitetty tekninen ongelma (ks. esim. T 439/92 kohta 6.2.2). Lähintä tekniikan tasoa ei yleensä voi edustaa viitejulkaisu, jossa ei ole mainittu tarkasteltavana olevasta patentista tai patenttihakemuksesta ilmenevää tai ainakin siihen liittyvää teknistä ongelmaa (ks. esim. T 1666/16 kohta 12). Keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohdaksi valitaan lähintä tekniikan tasoa edustavassa viitejulkaisussa yhdistelmänä, esimerkiksi suoritusmuotona tai esimerkkinä, esitetty piirteiden joukko, josta lähtevällä kehitystyöllä on parhaat edellytykset päätyä ilmeisellä tavalla patenttivaatimuksessa esitettyyn keksintöön.

Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän tarkoituksena on valmistaa hiilivetyjä typpeä epäpuhtautena sisältävää hapetettua hiilivetysyötettä kahdella katalyyttivyöhykkeellä vetykäsittelemällä siten, että hiilivetytuotteen typpipitoisuus on alhainen ja vedyn käyttö prosessissa on tehokasta. Menetelmän tarkoituksena on valmistaa hiilivetyjä myös tavanomaista 1–100 wppm enemmän typpiepäpuhtauksia sisältävästä hapetetusta hiilivetysyötteestä. Kun menetelmällä käsitellään vähintään 300 wppm typpeä sisältävää hapetettua hiilivetysyötettä, hiilivetytuotteen alhaisen typpipitoisuuden esteenä on havaittu olevan ensimmäisessä vetykäsittelyvaiheessa runsaasti muodostuvan ammoniakin, joka hiilivetyjen kanssa reagoidessaan muodostaa typpiyhdisteitä, jotka eivät hajoa toisen vetykäsittelyvaiheen reaktio-olosuhteissa, minkä vuoksi hiilivetytuotteen typpipitoisuus jää vetystrippausvaiheen jälkeenkin haluttua korkeammaksi.

Viitejulkaisussa D1 on esitetty menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi vetykäsittelemällä muun ohella yli 300 wppm typpeä sisältävää hapetettua hiilivetysyötettä. Eräänä paljon epäpuhtauksia sisältävän syötteen vetykäsittelyyn liittyvänä ongelmana on esitetty sivutuotteet, kuten ammoniakki, jotka voivat olla haitallisia järjestelmän toiminnalle ja joiden määrän hallinta on yksi viitejulkaisussa D1 esitetyn menetelmän tavoitteista. Kyseisessä menetelmässä reaktoriin ei välttämättä tarvitse lisätä vetyä, jolloin vältytään vedyn kierrätykseltä. Viitejulkaisussa D1 on siten esitetty tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään nähden samaan tarkoitukseen kehitetty ja saman tavoitteen saavuttamiseen pyrkivä menetelmä, jolla ratkaistaan ammoniakin runsaan muodostumisen aiheuttama ongelma. Viitejulkaisu D1 on siten sopiva edustamaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa.

Viitejulkaisussa D2 on esitetty menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi uusiutuvasta, esimerkiksi vapaita rasvahappoja sisältävästä syötteestä, jonka typpipitoisuus vastaa tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän syötteen typpipitoisuutta. Vetykäsittelytuotteena saatavat hiilivedyt voidaan johtaa edelleen vetyisomerointiin. Viitejulkaisun D2 menetelmällä ratkaistava ongelma liittyy uusiutuvan syötteen vetykäsittelyn lämpötilojen hallintaan suojapeti- ja vetykäsittelyreaktorissa siten, ettei rasvahappojen kaksoissidoksissa tapahtuisi polymeroitumisreaktioita mutta että hapen- ja typenpoisto olisi kuitenkin tehokasta. Viitejulkaisussa D2 on esitetty, että syötteen korkea typpipitoisuus heikentää vetykäsittelykatalyytin aktiivisuutta, joten vetykäsittelyreaktorin lämpötilan on oltava riittävän korkea, jotta muun ohella typenpoisto olisi riittävän tehokasta. Viitejulkaisussa ei ole esitetty, että typenpoistoreaktiossa syntyvä ammoniakki aiheuttaisi ongelmia prosessissa. Näin ollen viitejulkaisussa D2 on sinänsä esitetty menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi runsaasti typpeä sisältävästä hapetetusta hiilivetysyötteestä, mutta kyseisellä menetelmällä ei ole pyritty ratkaisemaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän taustalla olevaa tai siihen liittyvää teknistä ongelmaa. Edellä tarkasteltu viitejulkaisu D1 on siten sopivampi edustamaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa kuin viitejulkaisu D2.

Viitejulkaisussa D3 on esitetty menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi hapetetusta hiilivetysyötteestä, esimerkiksi kasviöljyistä, jotka sisältävät tavanomaisen määrän eli 1–100 wppm typpiepäpuhtauksia. Viitejulkaisun D3 kappaleessa 0035 on sinänsä esitetty, että syöte voi sisältää enintään 1 painoprosentin typpiepäpuhtauksia, mutta keksinnön esimerkissä syötteen typpipitoisuus on esimerkin selostuksen mukaan ollut enintään 23 wppm ja taulukon 1 mukaan enintään 73 wppm. Viitejulkaisussa D3 esitetty menetelmä on sinänsä ollut tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän kehittämisen vertailukohta, mutta patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän tarkoituksena on käsitellä myös runsaasti typpeä sisältävää syötettä. Viitejulkaisussa D3 on esitetty, että typpi vaikuttaa haitallisesti vetyisomerointikatalyytin toimintaan ja että typpi voidaan poistaa helposti ammoniakkina. Viitejulkaisussa D3 ei kuitenkaan ole esitetty, että ammoniakki aiheuttaisi erityisiä ongelmia prosessissa. Edellä tarkasteltu viitejulkaisu D1 on siten sopivampi edustamaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa kuin viitejulkaisu D3.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus toteaa, että lähimmäksi tekniikan tasoksi esitetyistä viitejulkaisuista D1 on sopivin edustamaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa.

UPM on esittänyt keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohdaksi viitejulkaisun D1 kuvassa 2 tai kuvassa 4 esitettyä suoritusmuotoa.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D1 kuvassa 4 esitetyn reaktorin selostuksen mukaan kyseistä reaktoria voidaan käyttää kaikissa viitejulkaisussa D1 esitetyissä suoritusmuodoissa. Viitejulkaisusta D1 käy siten selvästi ja yksiselitteisesti ilmi, että kuvan 4 mukaista reaktoria voidaan käyttää kuvan 2 mukaisessa suoritusmuodossa esimerkiksi reaktorina 310, jossa on useita katalyyttivyöhykkeitä. Esimerkeissä 1 ja 3 vetykäsittely on toteutettu kahdella katalyyttivyöhykkeellä, joten kun otetaan huomioon, että kappaleessa 0028 esitetyn perusteella viitejulkaisussa D1 esitetty menetelmä voidaan toteuttaa samassa reaktorissa sijaitsevilla katalyyttivyöhykkeillä, esimerkkien 1 ja 3 on katsottava edustavan myös suoritusmuotoa, jossa käytetään kuvan 4 mukaista reaktoria.

Viitejulkaisun D1 esimerkissä 1 vetykäsittelyvaiheiden paine on ollut 1850 psig (128 bar) ja keskimääräinen lämpötila 650 °F (343 °C). Esimerkissä 3 vetykäsittelyvaiheiden paine on ollut 1100 psig (75 bar) ja keskimääräinen lämpötila 680 °F (360 °C). Esimerkissä 3 vetykäsittelyolosuhteet (paine, lämpötila, WHSV/LHSV, laimennussuhde ja vetysyötön määrä) ovat kokonaisuutena olleet lähempänä tarkasteltavana olevassa patentissa esitetyn, keksintöä edustavan esimerkin olosuhteita, joten viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutettu menetelmä ja sitä edustava esimerkki 3 ovat sopiva lähtökohta keksinnöllisyysarvioinnille.

4.1.5.2 Objektiivinen tekninen ongelma

UPM on esittänyt, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisun D1 kuvan 2 suoritusmuodon mukaisesta menetelmästä erottavilla piirteillä P2 ja P14 ei ole synergististä vaikutusta eikä teknistä vaikutusta kuvan 2 suoritusmuotoon nähden, joten viitejulkaisuun D1 nähden ratkaistavana objektiivisena teknisenä ongelmana on vaihtoehtoisen menetelmän aikaansaaminen.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että viitejulkaisuun D1 nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma on epäpuhtaan hapetetun hiilivetysyötteen tehokkaan vedytysmenetelmän aikaansaaminen.

Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan objektiivinen tekninen ongelma muodostetaan tarkasteltavana olevassa patenttivaatimuksessa määritellyn keksinnön keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohdaksi valitusta ratkaisusta erottavien piirteiden teknisen vaikutuksen perusteella. Väitettyjä teknisiä vaikutuksia, joihin patentinhaltija vain viittaa esittämättä lähimpään tekniikan tasoon nähden tehtävän vertailun edellyttämää riittävää näyttöä, ei voida ottaa huomioon objektiivista teknistä ongelmaa muodostettaessa ja keksinnöllisyysarvioinnissa (ks. esim. T 2210/19 perustelujen kohta 1.6). Pelkkää patentissa esitettyä väitettä teknisestä vaikutuksesta ei ole pidettävä näyttönä teknisen vaikutuksen olemassaolosta (ks. T 449/23 perustelujen kohdan 2.5.6. alakohta d).

Viitejulkaisun D1 kuvan 4 mukaisen vetykäsittelyreaktorin yhteydessä esitetyssä menetelmässä on valmistettu hiilivetyjä runsaasti epäpuhtauksia tai kaksoissidoksellisia molekyylejä sisältävästä muusta kuin maaöljypohjaisesta syötteestä. Esimerkissä 3 syöte on ollut pyrolyysiöljy (hapetettu hiilivetysyöte), jonka typpiepäpuhtaus on ollut 2800 wppm (piirre P1).

Viitejulkaisun D1 kuvan 4 mukainen vetykäsittelyreaktori on käsittänyt vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen 622 ja puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeen 634. Syöttölinjaa 606 pitkin vetykäsittelyreaktoriin tuleva sisääntulovirtaus on käsittänyt hapetetun hiilivetysyötteen 608 (piirre P3) ja runsaasti vetyä sisältävää kaasua 616 (piirre P4).

Vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen 622 effluentti 624 on mahdollisesti altistettu erotusvaiheelle (piirre P9), jossa on erotettu kaasumainen fraktio (piirre P10) ja vetykäsitelty neste (piirre P11). Vetykäsitelty neste, johon on mahdollisesti lisätty vetyä, on palautettu vetykäsittelyreaktoriin puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeelle (piirre P13) käsiteltäväksi sisääntulolämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat vedyllä tapahtuvan hapen- ja typenpoiston (piirteet P14 ja P15).

Osa puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeen effluentista voi muodostaa tuotevirran (piirre P16) ja osa voidaan kierrättää käytettäväksi syötteen laimennusaineena 610, jolloin viimeksi mainittu osa myös lämmittää vetykäsittelyn sisääntulovirtaukseen sisältyvää syötettä 608 (piirre P20).

Patenttivaatimuksen 1 piirteiden P3 ja P4 mukaan vetykäsittelyn sisääntulovirtaus käsittää hapetetun hiilivetysyötteen ja runsaasti vetyä sisältävän kaasun. Piirre P6 puolestaan edellyttää, että vetykäsittelyn sisääntulovirtaus sekoittuu osaan puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeeltä tulevasta effluentista vetykäsittelyvaiheen sisääntulossa.

Viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutettavassa menetelmässä laimennusaineena 610 käytettävä osa puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeen effluentista sekoittuu syötteeseen 608 linjalla 614, jossa seokseen lisätään vetyä linjalta 616. Näin ollen viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutettavassa menetelmässä osa puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeeltä tulevasta vetykäsitellystä effluentista ei sekoitu piirteissä P3 ja P4 määriteltyyn vetykäsittelyn sisääntulovirtaukseen vaan hapetettuun hiilivetysyötteeseen. Lisäksi kyseinen sekoittuminen ei tapahdu vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen sisääntulossa 604 vaan linjalla 614. Näin ollen patenttivaatimuksen 1 piirteen P6 ei ole katsottava sisältyvän viitejulkaisun D1 kuvan 4 yhteydestä tunnettuun menetelmään.

Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetusta menetelmästä siten, että ensin mainitussa puhdistusvaihe toteutetaan vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen yläpuolella sijaitsevalla katalyyttivyöhykkeellä (piirre P2), vetykäsittelyn sisääntulovirtaus tuodaan vetykäsittelyn katalyyttivyöhykkeelle sen ja puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeen välissä sijaitsevasta sisääntulosta, jolloin sisääntulovirtaus sekoittuu vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeellä puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeeltä tulevaan effluentin osaan, joka käsittää nestemäisiä hiilivetyjä ja liuennutta vetyä (piirre P6), puhdistusvaiheen katalyyttivyöhykkeen sisääntulolämpötila on korkeampi kuin vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen sisääntulolämpötila (piirre P14) ja tuotevirta otetaan ulos katalyyttivyöhykkeiden välistä (piirre P16). Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetusta menetelmästä myös piirteissä P7, P8, P12 ja P17 esitettyjen lopputulosten osalta.

Patentin selitysosan sivuilla 6 ja 12 esitetyn perusteella piirteellä P2 tavoiteltava tekninen vaikutus on tuoreen vedyn tehokkaampi käyttö verrattuna reaktoriin, jossa puhdistusvaiheen katalyyttivyöhyke sijaitsee vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen alapuolella. Vedyn käytön tehostumisen syyksi on muun ohella esitetty, että puhdistusvaiheen effluenttiin sisältyvän ylimääräisen vedyn laatu on vetykäsittelyvaiheeseen sopiva.

Piirteellä P6 tavoiteltavaksi tekniseksi vaikutukseksi on patentin selitysosan sivulla 14 esitetty vetykäsittelyvaiheen tehokas hapen- ja typenpoisto, joka perustuu syötettä laimentavana aineena käytettävään puhdistusvaiheen effluenttiin liuenneeseen vetyyn. Piirteiden P2 ja P6 välillä on siten katsottava olevan toiminnallinen riippuvuus, joten kyseisiä piirteitä on keksinnöllisyysarvioinnissa tarkasteltava yhdessä.

Patentin selitysosan sivuja 24 ja 25 yhdistävässä kappaleessa esitetyn perusteella piirteellä P14 tavoiteltava tekninen vaikutus ovat tehokkaat hapen- ja typenpoistoreaktiot puhdistusvaiheessa. Piirre P14 liittyy siten puhdistusvaiheen hapen- ja typenpoistoreaktioiden tehostamiseen, kun taas piirteet P2 ja P6 liittyvät edellä todetulla tavalla vetykäsittelyvaiheen vastaavien reaktioiden tehostamiseen. Patentissa ei ole esitetty, että vetykäsittely- ja puhdistusvaiheiden reaktioiden tehostamisella olisi sellainen yhteisvaikutus, joka olisi suurempi kuin mainittujen vaikutusten summa. Näin ollen piirteellä P14 ei ole katsottava olevan synergistä vaikutusta piirteiden P2 ja P6 kanssa, joten piirrettä P14 voidaan keksinnöllisyysarvioinnissa tarkastella erillään piirteistä P2 ja P6.

Tarkasteltavana olevassa patentissa on esitetty, että tuoreen vedyn tehokas käyttö perustuu edellä mainitun puhdistusvaiheen effluenttiin sisältyvän ylimääräisen vedyn riittävän laadun lisäksi myös siihen, että puhdistusvaiheen syöte sisältää vähemmän typpeä kuin vetykäsittelyvaiheen hapetettu hiilivetysyöte ja että puhdistusvaiheessa lisättävä tuore vety ei sisällä typpiepäpuhtauksia, joita on vetykäsittelyvaiheen effluentissa. Epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa 20 ja 21 on kuitenkin esitetty, että sekä vetykäsittelyn sisääntulovirran että vetykäsittelyvaiheen effluentin typpiepäpuhtaus on 100–500 wppm. Näin ollen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä kattaa suoritusmuotoja, joissa puhdistusvaiheen syöte ei käsitä vähemmän typpeä kuin vetykäsittelyvaiheen hapetettu hiilivetysyöte.

Viitejulkaisun D1 kuvan 4 vetykäsittelyreaktorin sisääntulovirtaus sisältää syötteen lisäksi hiilivetyjä ja liuennutta vetyä. Syöte ja vety reagoivat nestefaasissa vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeellä. Puhdistusvaiheen syöttö muodostuu vetykäsittelyvaiheen nestemäisestä tuotteesta, joten puhdistusvaiheen syötön on katsottava sisältävän vähemmän typpeä kuin vetykäsittelyvaiheen hapetettu hiilivetysyöte. Puhdistusvaiheen syöttöön voidaan lisätä tuoretta vetyä, joka ei sisällä typpiepäpuhtauksia.

Viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutettuun menetelmään sisältyvät kaikki tekijät, jotka patentissa esitetyn perusteella saavat aikaan tuoreen vedyn käytön tehostumisen mainitun kuvan 4 mukaiseen reaktoriin nähden. Patentissa ei ole esitetty esimerkkiä ja vertailuesimerkkiä, jotka osoittaisivat, että patenttivaatimuksen 1 mukaisessa menetelmässä tuoreen vedyn käyttö olisi tehokkaampaa kuin viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetussa menetelmässä ja että vedyn käytön tehostuminen johtuisi piirteistä P2 ja P6. Patentissa esitettyä väitettä tuoreen vedyn paremmasta hyödyntämisestä mainitun kuvan 4 mukaiseen reaktoriin nähden ei siten ole otettava huomioon objektiivista teknistä ongelmaa muodostettaessa.

Näin ollen piirteiden P2 ja P6 teknisenä vaikutuksena ja viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutettuun menetelmään nähden ratkaistavana ensimmäisenä objektiivisena teknisenä osaongelmana on pidettävä vaihtoehtoisen vedynkäyttöjärjestelyn aikaansaamista.

Piirteellä P14 tavoiteltava tekninen vaikutus ovat edellä todetut tehokkaat hapen- ja typenpoistoreaktiot puhdistusvaiheessa. Patentin selitysosan sivulla 20 on kuitenkin esitetty, että runsaasti typpiepäpuhtauksia sisältävän syötteen typenpoisto ei puhdistusvaiheen korkeasta lämpötilasta huolimatta ole ollut odotetun tehokasta, koska puhdistusvaiheessa on syntynyt typpiyhdisteitä, jotka eivät ole hajonneet typenpoiston reaktio-olosuhteissa. Patentissa ei myöskään ole esitetty esimerkkiä ja vertailuesimerkkiä, joissa olisi selvitetty puhdistusvaiheen vetykäsittelyvaihetta korkeamman sisääntulolämpötilan vaikutusta puhdistusvaiheen tuotteen hiilivetyjen määrään tai typpipitoisuuteen. Keksintöä edustavan esimerkin ja vertailuesimerkin 2 väliset erot ovat olleet, että viimeksi mainitussa on ollut kaksi peräkkäistä HDO-reaktoria ja HDO-reaktorien välillä ei ole ollut kaasumaisen fraktion poistovaihetta. Kyseisestä esimerkistä ja vertailuesimerkistä voidaan siten päätellä vain vetykäsittely- ja puhdistusvaiheen välisen kaasunpoiston eli piirteen P10 vaikutus puhdistusvaiheen tuotteeseen, mutta piirre P10 ei ole patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetusta menetelmästä erottava piirre. Koska tarkasteltavana olevassa patentissa tai asiassa muutoin ei ole esitetty näyttöä siitä, että piirteellä P14 olisi patentissa esitetyn väitteen mukainen tekninen vaikutus viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutettuun menetelmään nähden, kyseistä väitettyä teknistä vaikutusta ei ole otettava huomioon objektiivista teknistä ongelmaa muodostettaessa.

Näin ollen piirteen P14 teknisenä vaikutuksena ja viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutettuun menetelmään nähden ratkaistavana toisena objektiivisena teknisenä osaongelmana on pidettävä vain vaihtoehtoisen menetelmän aikaansaamista.

Patentista ei käy ilmi, että piirteissä P7, P8, P12 ja P17 esitetyillä hiilivetyjen määrillä olisi jokin erityinen tekninen vaikutus. Piirteiden P7, P14 ja P15 mukaan piirteissä P7, P8, P12 ja P17 esitetyt lopputulokset saavutetaan lämpötilan ja paineen avulla, mutta ensin mainituissa piirteissä ei ole määritelty lämpötilan, paineen tai muiden reaktio-olosuhteisiin liittyvien parametrien arvoja, joilla viimeksi mainituissa piirteissä esitetyt lopputulokset ovat saavutettavissa. Piirteissä P7, P8, P12 ja P17 esitettyjen hiilivetyjen määrien on siten katsottava edustavan patentin selitysosan sivulla 21 vetykäsittelyvaiheen osalta ilmaistua tavoitetta, jonka mukaan mahdollisimman suuri osa vedytysreaktion lähtöaineesta muuttuu reaktiotuotteeksi.

Patentissa on esitetty, että typpiyhdisteet voivat deaktivoida isomerointikatalyytin. Piirteessä P17 esitetyn typpipitoisuuden voidaan siten katsoa edustavan tavoitetta, jonka mukaan sivuvirran nestemäinen komponentti voidaan tarvittaessa edelleen vetyisomeroida valinnaisissa piirteissä P18 ja P19 esitetyllä tavalla.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että objektiiviseksi tekniseksi ongelmaksi voidaan valita edellä todettujen ensimmäisen ja toisen objektiivisen teknisen osaongelman ratkaiseminen siten, että tehokkuus- ja tuotteen hyödyntämistavoitteet toteutuvat.

4.1.5.3 Objektiivisten teknisten osaongelmien ratkaisujen ilmeisyys

UPM on esittänyt, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole keksinnöllinen viitejulkaisusta D1 yksin tai viitejulkaisujen D1 ja D4, D7, D10 tai D11 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetulle vaihtoehtoista vedynkäyttöjärjestelyä etsivän alan ammattimiehen on valittava kyseiselle reaktorille vaihtoehtoinen kokoonpano. Valinnassa alan ammattimies ottaa huomioon kaikki sellaiset asianomaisella tekniikan alalla tunnetut vaihtoehdot, jotka eivät ole vastoin lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun D1 sisältämää teknistä opetusta (ks. esim. T 1179/16, perustelujen kohta 3.4.4).

Viitejulkaisussa D1 on esitetty, että reaktorien kokoonpano ja lukumäärä voivat vaihdella ja että katalyyttivyöhykkeet voivat sijaita samassa reaktorissa tai eri reaktoreissa. Viitejulkaisussa D1 ei ole esitetty rajoituksia katalyyttivyöhykkeiden sijoittamiselle.

UPM on esittänyt, että patenttivaatimuksen 1 piirteen P2 mukainen kokoonpano käy ilmi viitejulkaisuista D10 ja D11.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisu D10 liittyy epäpuhtauksia sisältävien nestemäisten maaöljypohjaisten virtojen ja kemikaalivirtojen vetykäsittelyyn useassa vaiheessa samassa reaktorissa eli viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutettavaan menetelmään nähden läheiseen tekniikan alaan. Näin ollen mainitun kuvan 4 reaktorille vaihtoehtoista kokoonpanoa etsivä alan ammattimies tarkastelisi viitejulkaisua D10.

Viitejulkaisun D10 kuvissa 1 ja 2 on esitetty reaktori (1, 2), jossa toisen vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhyke (10b, 110b) sijaitsee ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen (10a, 110a) yläpuolella. Vedytyskäsittelyn syöte tuodaan reaktoriin mainittujen katalyyttivyöhykkeiden välissä sijaitsevan sisääntulon (11, 111) kautta, ja tuotteen sivuvirta otetaan ulos mainittujen katalyyttivyöhykkeiden välistä. Toisen vetykäsittelyvaiheen nestemäinen reaktiotuote erotetaan kaasuista neste-kaasu-erottimessa (12b, 120b) ja johdetaan stripperissä (2, 200) toteutettavaan strippaukseen (16b, 160b).

Viitejulkaisussa D10 ei ole esitetty, että vedytyskäsittelyn syöte sekoittuisi ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeellä osaan toisen vetykäsittelyvaiheen nestemäisestä reaktiotuotteesta. Näin ollen viitejulkaisusta D10 ei käy ilmi viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorin vedynkäyttöjärjestelylle vaihtoehtoa, jossa on patenttivaatimuksen 1 piirre P6, joten kyseiselle järjestelylle vaihtoehtoa etsivä alan ammattimies ei päätyisi viitejulkaisussa D10 esitetyn perusteella ilman keksinnöllistä panosta tai jälkikäteispäättelyä piirteen P6 sisältävään järjestelyyn. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa siten piirteen P6 osalta olennaisesti viitejulkaisujen D1 ja D10 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta, eikä kyseisten viitejulkaisujen osalta siten ole tarvetta lausua muista viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetusta menetelmästä erottavista piirteistä.

Viitejulkaisu D11 liittyy hiilivetyjä sisältävien syötteiden vetykäsittelyprosesseihin eli viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutettavaan menetelmään nähden läheiseen tekniikan alaan. Näin ollen mainitun kuvan 4 reaktorille vaihtoehtoista kokoonpanoa etsivä alan ammattimies tarkastelisi myös viitejulkaisua D11.

Viitejulkaisun D11 kuvissa 2, 3 ja 4 on esitetty suoritusmuotoja, joiden reaktorissa (R1) ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhyke (Z1) sijaitsee toisen vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeen (Z2) alapuolella. Vetykäsittelyvaihetta edeltävässä tislausvaiheessa erotettu raskas jae tuodaan syötteenä reaktoriin mainittujen katalyyttivyöhykkeiden välissä sijaitsevan sisääntulon kautta. Toisen vetykäsittelyvaiheen nestemäinen reaktiotuote erotetaan kaasuista erotuslevyn (P) avulla ja otetaan ulos (9) reaktorista mainittujen katalyyttivyöhykkeiden välistä.

Erotuslevy (P) on nestetiivis (D11 kappale 0076), joten toisen vetykäsittelyvaiheen nestemäinen reaktiotuote ei pääse virtaamaan ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeelle eikä siten myöskään siellä sekoittumaan syötteeseen patenttivaatimuksen 1 piirteen P6 edellyttämällä tavalla. Näin ollen viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetulle vedynkäyttöjärjestelylle vaihtoehtoa etsivä alan ammattimies ei päätyisi myöskään viitejulkaisussa D11 esitetyn perusteella ilman keksinnöllistä panosta tai jälkikäteispäättelyä piirteen P6 sisältävään järjestelyyn. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa siten piirteen P6 osalta olennaisesti myös viitejulkaisujen D1 ja D11 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta, eikä kyseisten viitejulkaisujen osalta siten ole tarvetta lausua muista viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetusta menetelmästä erottavista piirteistä.

UPM ei ole esittänyt, että piirre P6 kävisi ilmi viitejulkaisusta D4 tai D7, eikä markkinaoikeudella ole aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa siten piirteen P6 osalta olennaisesti myös viitejulkaisujen D1 ja D4 tai D1 ja D7 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta, eikä kyseisten viitejulkaisujen osalta siten ole tarvetta lausua muista viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetusta menetelmästä erottavista piirteistä.

UPM on esittänyt, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D2 tai D3 tunnetusta menetelmästä muun ohella piirteen P2 osalta, eikä markkinaoikeudella ole aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin.

UPM on myös esittänyt, että piirre P6 kävisi ilmi viitejulkaisuista D2 ja D3. UPM:n mukaan viitejulkaisun D2 kuvassa 1 esitetystä erottimesta 48 saatava virta 52 on peräisin ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista ensimmäiseltä katalyyttiseltä vyöhykkeeltä ja se sekoittuu syötteeseen toisen vetykäsittelyn 26 toisella katalyyttisellä vyöhykkeellä. Lisäksi UPM:n mukaan viitejulkaisun D3 kuvassa esitetyssä toisessa vetykäsittelyssä 30 syöte tuodaan toiselle katalyyttivyöhykkeelle, jossa se sekoittuu 14 osaan ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista ensimmäiseltä katalyyttivyöhykkeeltä 40.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D2 kuvassa 1 esitetylle erottimelle 48 tuleva virta on peräisin vetykäsittelyreaktorista 44 ja että osa erottimesta 48 tulevasta virrasta voi sekoittua syötteeseen 12, joka johdetaan suojapetireaktoriin 26. Patenttivaatimus 1 kuitenkin edellyttää, että syöte sekoittuu toisella katalyyttivyöhykkeellä osaan saman reaktorin ensimmäiseltä katalyyttivyöhykkeeltä tulevasta vetykäsitellystä effluentista. Piirre P6 ei siten käy ilmi viitejulkaisusta D2.

Viitejulkaisun D3 kuvassa 1 on esitetty kyseisessä viitejulkaisussa selostetun keksinnön mukaisen menetelmän edullinen suoritusmuoto, jossa menetelmän vaihe a) toteutetaan eri reaktoreissa sijaitsevilla katalyyttivyöhykkeillä (D3 kappale 0178). Kyseisen kuvan suoritusmuodossa syöte ei siten sekoitu toisella katalyyttivyöhykkeellä osaan saman reaktorin ensimmäiseltä katalyyttivyöhykkeeltä tulevasta vetykäsitellystä effluentista piirteen P6 edellyttämällä tavalla.

Viitejulkaisun D3 kappaleessa 0128 on esitetty, että keksinnön mukaisen menetelmän vaihe a) voidaan toteuttaa samassa reaktiorissa sijaitsevilla kahdella katalyyttisellä vyöhykkeellä. Kuvan 1 mukaisen suoritusmuodon selostukseen liittyvässä kappaleessa 0180 on esitetty, että syöte sekoittuu osaan toisen vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeeltä 40 tulevasta vetykäsitellystä effluentista ennen syötteen tuloa ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeelle. Näin ollen, vaikka viitejulkaisun D3 kuvan 1 mukaisen edullisen suoritusmuodon selostuksen tarkastelussa otetaan huomioon kyseisen viitejulkaisun kappaleessa 0128 esitetty, kuvan 1 mukaisen suoritusmuodon ei voida katsoa sisältävän patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirrettä P6, jonka mukaan vetykäsittelyvaiheen syöte sekoittuu osaan puhdistusvaiheessa vetykäsitellystä effluentista vetykäsittelyvaiheen katalyyttivyöhykkeellä. Piirre P6 ei siten käy ilmi myöskään viitejulkaisusta D3.

UPM on esittänyt, ettei patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroa olennaisesti viitejulkaisujen D2 tai D3 ja D1, D7, D9, D10 tai D11 yhdistelmästä tunnetusta menetelmästä.

Markkinaoikeus on aiemmin edellä todennut, ettei piirre P6 käy ilmi viitejulkaisusta D1, D7, D10 tai D11. Edellä esitetyillä perusteilla patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa piirteen P6 osalta olennaisesti viitejulkaisujen D2 tai D3 ja D1, D7, D10 tai D11 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta, eikä kyseisten viitejulkaisujen osalta siten ole tarvetta lausua muista viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetusta menetelmästä erottavista piirteistä.

Piirre P6 ei käy ilmi viitejulkaisusta D9. Näin ollen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa piirteen P6 osalta olennaisesti myös viitejulkaisujen D2 tai D3 ja D9 yhdistelmästä tunnetusta menetelmästä, eikä kyseisten viitejulkaisujen osalta siten ole tarvetta lausua muista viitejulkaisun D1 kuvan 4 reaktorissa toteutetusta menetelmästä erottavista piirteistä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus toteaa, ettei patenttivaatimuksessa 1 esitetty ensimmäisen objektiivisen teknisen osaongelman ratkaisu ole alan ammattimiehelle ilmeinen asiassa esitetyn tekniikan tason perusteella. Asiassa ei siten ole tarvetta lausua toisen objektiivisen teknisen osaongelman ratkaisun ilmeisyydestä.

4.1.5.4 Keksinnöllisyysarvioinnin lopputulos

Edellä kohdissa 4.1.5.1–4.1.5.3 esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa olennaisesti viitejulkaisujen D1 ja D4, D7, D10 tai D11 sekä D2 tai D3 ja D1, D7, D9, D10 tai D11 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman hyväksymiselle ei siten myöskään keksinnöllisyyden osalta ole patenttilain 25 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua estettä.

4.2 Johtopäätös

UPM-Kymmene Oyj ei ole markkinaoikeudessa esittänyt sellaista, jonka perusteella Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalainen päätös olisi kumottava. Valitus on siten hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Reima Jussila ja Jaakko Ritvala sekä markkinaoikeusinsinöörit Pasi Nikkonen ja Merja Heikkinen-Keinänen.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Liitetiedostot

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 24.4.2024