MAO:746/​2025

Hakemus

Vaatimukset

Peikko Group Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Anstar Oy:tä ja sen toimitusjohtaja A:ta, kumpaakin 100.000 euron sakon uhalla, jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa markkinoinnissa käytetään tuotteista niiden vähäpäästöisyyttä tarkoittavia tai siihen viittaavia totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia ilmaisuja ”Low Carbon A‑Beam W” ja ”Low Carbon A-Beam S” ja/tai ilmaisuja, joiden mukaan kyseiset tuotteet valmistetaan vähäpäästöisemmistä raaka-aineista ja/tai kieltää edellä mainittujen ilmaisujen käytön ilman, että Anstar Oy samalla julkistaa kyseisiä tuotteita koskevat EPD‑ympäristöselosteet.

Peikko Group Oy on lisäksi vaatinut, että Anstar Oy ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 43.279,47 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Anstar Oy on markkinoinut ainakin verkkosivuillaan liittopalkkituotteitaan vähäpäästöisinä käyttäen niiden yhteydessä ilmaisua ”Low Carbon”. Lisäksi Anstar Oy:n verkkosivuilla on käytetty muun ohella seuraavia ilmaisuja:

– ”LOW CARBON A-BEAM W® -palkit valmistetaan vähäpäästöisemmistä raaka-aineista, mikä vähentää niiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä” ja

– ”LOW CARBON A-BEAM S® -palkit valmistetaan vähäpäästöisemmistä raaka-aineista, mikä vähentää niiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä”.

Anstar Oy:n markkinoinnissa käytetyt ilmaisut ovat ympäristöväittämiä ja tosiasiaväitteitä. Ilmaisut Anstar Oy:n tuotteiden vähäpäästöisyydestä ovat toteennäyttämättöminä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia. Anstar Oy ei ole julkistanut LOW CARBON A-BEAM W® tai LOW CARBON A-BEAM S® -tuotteiden ympäristösertifikaatteja eikä mitään muutakaan luotettavaa selvitystä tuotteiden päästöistä tai ympäristövaikutuksista.

Anstar Oy ei ole missään esittänyt, perustellut tai muuten yksilöinyt mihin väittämät sen tuotteiden vähäpäästöisyydestä perustuvat. Anstar Oy:n toimitusjohtaja A on julkisuudessa esittänyt, että kyseisille low carbon -tuotteille on olemassa Environmental Product Declaration eli EPD-ympäristöselosteet. EPD-ympäristöselosteita ei kuitenkaan ole julkistettu missään, kuten Anstar Oy:n verkkosivuilla tai virallisilla EPD‑julkaisualustoilla. Anstar Oy:llä on ollut myös EPD‑dokumentteihin sovellettavan EN ISO 14025 -standardin perusteella velvollisuus julkaista tai pitää EPD-ympäristöselosteet saatavilla verkkosivuillaan.

Ilman luotettavaa ja saatavilla olevaa dokumentaatiota Anstar Oy:n väitteet vähäpäästöisyydestä ovat olleet perusteettomia, harhaanjohtavia ja tarkoittavat markkinoinnissa kiellettyä viherpesua. Lisäksi Anstar Oy:n käyttämät ilmaisut ovat olleet epätäsmällisyytensä ja tulkinnanvaraisuutensa perusteella harhaanjohtavia myös sellaisenaan, koska niistä ei esimerkiksi ole käynyt ilmi mihin merkityksellisiin ympäristönäkökohtiin niissä on viitattu. Ilmaisuista ei ole käynyt ilmi muun ohella se, mitä raaka-aineita tai päästöjä väitteet koskevat taikka se, kuinka suuri väitetty päästöjen vähennys on verrattuna vaihtoehtoiseen tuotteeseen tai raaka-aineeseen tai valmistusprosessin päästövähennys on verrattuna nimettyyn vaihtoehtoiseen valmistusprosessiin. Ilmaisuista ei ole käynyt myöskään ilmi, onko väitetyn päästövähennyksen määrä ylipäätään olennainen raaka-aineen, palkin tai palkin valmistuksen aiheuttamien kokonaispäästöjen kannalta. Ilmaisut ovat myös ympäristö- ja ilmastoväittämien markkinointisääntöjen vastaisia.

Asiassa ei ensisijaisesti ole kysymys siitä, ovatko Anstar Oy:n LOW CARBON A-BEAM W ja LOW CARBON A-BEAM S -tuotteet vähempipäästöisiä Anstar Oy:n jo pidempään markkinoilla olleisiin muihin A‑BEAM-tuotteisiin nähden. Kysymys on etenkin siitä, että Anstar Oy ei ole julkistanut luotettavaa dokumentaatiota, etenkään EPD-ympäristöselosteita, ympäristöväitteensä toteennäyttämiseksi. Anstar Oy:n menettely on ollut sopimatonta siitä riippumatta, voitaisiinko jälkikäteen ja markkinoinnista erillään osoittaa, että low carbon -tuote on vähempipäästöinen kuin alkuperäinen A-BEAM -tuote.

Koska ilmaisu ”low carbon” on tosiasiaväittämä tuotteen ympäristövaikutuksista, tulisi kolmansilla osapuolilla olla väitteiden perusteiden ja totuudenmukaisuuden arvioimiseksi vapaa pääsy jo ilmaisujen esittämisen aikaan luotettaviin asiakirjoihin, erityisesti EPD‑dokumentteihin. Anstar Oy:n menettely on ollut hyvän liiketavan vastaista ja sopimatonta.

Myös Anstar Oy:n menettely, jossa valikoitua tietoa ympäristöväitteen perusteista on esitetty vain valikoidusti ja rajatulle piirille, on ollut hyvän liiketavan vastaista sekä muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta.

Lisäksi Anstar Oy:n käyttämät ilmaisut ovat joka tapauksessa olleet harhaanjohtavia ja sopimattomia, koska ne ovat olleet epätäsmällisiä ja yksilöimättömiä.

Anstar Oy:n tuotteiden ympäristövaikutuksista käyttämät harhaanjohtavat ilmaisut ovat olleet omiaan vaikuttamaan Anstar Oy:n tuotteiden kysyntään ja vahingoittamaan kilpailijoiden elinkeinotoimintaa, koska ympäristönäkökohdilla on yleisesti suuri merkitys rakennusalalla. Anstar Oy:n menettely on vääristänyt kilpailua ja hakijalta on sen vuoksi jäänyt saamatta projekteja, mistä on aiheutunut sille merkittävää vahinkoa. Kysymys ei ole yksinomaan Anstar Oy:n verkkosivuilla olevista maininnoista, vaan kaikkialla ja myös nimenomaisesti tarjouksissa vaikuttavasta ja esitettävästä, asiakkaille olennaisesta tiedosta.

Anstar Oy ei ole reagoinut hakijan kirjeeseen, jossa sitä on kehotettu välittömästi ja joka tapauksessa viimeistään 18.3.2025 lopettamaan kieltovaatimuksen kohteena oleva menettely ja poistamaan kiellettäväksi vaaditut väitteet sen verkkosivuilta sekä mahdollisilta muilta alustoilta ja lähteistä. Anstar Oy on aiemminkin esittänyt harhaanjohtavaa ja virheellistä tietoa tuotteidensa ympäristövaikutuksista, joten sen menettely on toistuvaa ja jatkuvaa.

Kielto tulee kohdistaa myös Anstar Oy:n toimitusjohtajaan ja osakkeenomistajaan A:han. Anstar Oy on pienehkö yhtiö, jonka kaikki markkinointiväitteet ovat olleet A:n tiedossa ja vastuulla. Samaan aikaan kun Anstar Oy ei ole esittänyt selvitystä vähähiilisyysväitteidensä tueksi, A on muun ohella alan keskeisessä julkaisussa väittänyt, että low carbon -tuotteille on hankittu kaikki EPD-ympäristöselosteet. A on vastuuasemassaan ollut tietoinen ja hyväksynyt sen, että Anstar Oy:n markkinoinnissa on käytetty ilmaisua ”low carbon”.

Vastaus

Vaatimukset

Anstar Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja toissijaisesti jättää uhkasakon asettamatta tai asettaa sen enintään 30.000 euron suuruisena.

Anstar Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Peikko Group Oy:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 33.267,02 eurolla viivästyskorkoineen.

A on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja toissijaisesti jättää uhkasakon hänen osaltaan asettamatta tai asettaa sen enintään 10.000 euron suuruisena.

Lisäksi A on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Peikko Group Oy:n korvaamaan hänen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulunsa 27.833,41 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Kieltovaatimuksen kohteena olevat ilmaisut eivät ole olleet totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tai muullakaan perusteella sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisia.

Anstar Oy on EU-tavaramerkkien LOW CARBON A‑BEAM S ja LOW CARBON A-BEAM W haltija. Anstar Oy on käyttänyt tavaramerkkejä muodossa, josta lukijalle on käynyt selvästi ilmi, että kyseessä ovat tavaramerkit. Kysymyksessä ei siten ole yksittäinen ”low carbon” ‑ilmaisu, jolla olisi pyritty kuvailemaan Anstar Oy:n tuotetta.

Anstar Oy ei ole markkinoinut tavaramerkeillä A-BEAM S tai A‑BEAM W ‑tuotteita yleisesti. Anstar Oy:n verkkosivuilta on käynyt ilmi, että sillä on palkeista kaksi eri versiota eli tavalliset A-BEAM S ja A‑BEAM W -versiot ja LOW CARBON A-BEAM S® ja LOW CARBON A-BEAM W® -versiot. Viimeksi mainittujen tuotteiden yhteydessä verkkosivuilla on kerrottu selkeästi, että ne valmistetaan vähäpäästöisemmistä raaka-aineista. Koska kyseiset palkit on valmistettu tavallisia palkkeja vähäpäästöisemmistä raaka-aineista, eivät merkinnät ole olleet totuudenvastaisia, harhaanjohtavia tai muutenkaan lainvastaisia. Anstar Oy:n LOW CARBON A-BEAM S® ja LOW CARBON A-BEAM W® -tuotteiden tuotantovaiheen kasvihuonepäästöt ovat olleet myös alan keskiarvoa pienempiä.

Tavaramerkeillä LOW CARBON A-BEAM S ja LOW CARBON A‑BEAM W merkittyjen tuotteiden hiilidioksidiekvivalentti on ollut merkittävästi tavallisia A-BEAM S ja A-BEAM W -tuotteita matalampi. Tämä on myös todennettu tuotteille myönnetyissä EPD‑ympäristöselosteissa, joita Anstar Oy:llä ei ole ollut lakiin perustuvaa velvollisuutta pitää saatavilla verkkosivuillaan. Ne on kuitenkin annettu asiakkaalle pyydettäessä. Tuotteille on myös ollut materiaalitoimittajien todistukset, ja asiakkaalla on ollut mahdollisuus saada rakennuskohteeseen erillinen, kyseistä kohdetta koskeva laskenta, jonka on tehnyt ulkopuolinen erityisasiantuntija. Anstar Oy:llä on ollut jo ilmaisujen esittämishetkellä perusteet ja tiedot ilmaisujensa esittämiseksi. Riittävää on, että näyttö väitteen paikkansapitävyydestä annetaan tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä.

Kiellettäväksi vaadituissa ilmaisuissa ei myöskään ole viitattu EPD‑ympäristöselosteisiin, joten niiden julkaisemiselle ei ole perusteita tämänkään vuoksi. Hakijan väite siitä, että EPD-ympäristöseloste pitäisi olla vapaasti kaikkien tutustuttavissa tai vaatimus EPD‑ympäristöselosteen julkaisemisesta eivät perustu lakiin.

Hakijan esittämät väitteet syistä, joiden vuoksi se ei ole saanut hakemuksessa mainittua projektia, ovat perusteettomia.

Kieltovaatimus on epätäsmällinen ja liian laaja, koska se ei kohdistu niihin tuoteversioihin, joiden yhteydessä tavaramerkkejä LOW CARBON A-BEAM S ja LOW CARBON A-BEAM W on käytetty. Kieltoa ei joka tapauksessa voida kohdistaa Anstar Oy:n tuotteisiin yleisesti. Myös uhkasakon asettaminen on ilmeisen tarpeetonta.

Asiassa ei ole erityistä syytä kohdistaa kieltoa A:han henkilökohtaisesti. Anstar Oy on käyttänyt hakemuksen perusteena vedottuja ilmaisuja eikä A ole esittänyt niitä. Kysymys on Anstar Oy:n verkkosivuilla tuotelistauksessa esitetyistä tuotenimistä sekä niitä avaavista ilmaisuista. Asiassa ei ole syytä epäillä, että A ryhtyisi mahdollisen kiellon määräämisen jälkeen käyttämään ilmaisuja omasta puolestaan. A ei ole ollut vastuussa artikkelijulkaisussa esitetystä uutisoinnista Anstar Oy:n liiketoiminnasta eikä hän ole vastannut Anstar Oy:n markkinoinnista. Asian arvioinnissa merkitystä ei ole aiemmalla markkinaoikeuden ratkaisulla, jossa Anstar Oy:n eräässä vanhassa EPD‑selosteessa on todettu olleen ulkopuolisesta tahosta johtunut virhe.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Peikko Group Oy

1. Peikko Group Oy:n kieltokirje Anstar Oy:lle 11.3.2025
2. Kuvakaappauksia verkkosivuilta anstar.fi 21.3.2025
3. Ote lehtiartikkelista ”Anstar vastaa Peikon syytöksiin: ’Olemme teettäneet ympäristöselosteet, toisin kuin Peikko väittää” 26.3.2025
4. Markkinaoikeuden 28.5.2024 antama päätös numero 305/2024
5. Sähköpostikirjeenvaihtoa 30.9.2025
6. Valokuva, kuvakaappauksia verkkosivuilta firdo.fi 27.8.2025 ja ote verkkosivulta firdo.fi 27.8.2025

Anstar Oy ja A

1. ArcelorMittal, Recycled and renewably produced steel declaration 19.12.2024 (salassa pidettävä)
2. Ramboll Finland Oy, EPD-vertailun raportti – Anstar A-BEAM tuotteet, 12.9.2025
3. Ruskon Betoni Etelä Oy, Valmisbetonin vähähiilisyysraportti 28.3.2025
4. Ruskon Betoni Etelä Oy, Valmisbetonin vähähiilisyysraportti 3.9.2025

Henkilötodistelu

Peikko Group Oy

1. J Y, todistajana
2. ER, todistajana

Anstar Oy ja TV

1. A, todistelutarkoituksessa
2. TT, todistajana

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Riidatonta on, että Peikko Group Oy ja Anstar Oy ovat toistensa kilpailijoita muun ohella rakentamisessa käytettävien teräspalkkituotteiden valmistuksen ja myynnin toimialalla Suomessa. A on Peikko Group Oy:n toimitusjohtaja sekä oikeutettu yksin edustamaan yhtiötä.

2. Markkinaoikeudessa on ollut käsiteltävänä useita asianosaisyhtiöiden välisiä erimielisyyksiä koskevia asioita. Markkinaoikeus on muun ohella 28.5.2024 antamallaan päätöksellä numero 305/2024 kieltänyt Anstar Oy:tä jatkamasta tai uudistamasta sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, missä se markkinoinnissaan A‑Beam S ‑teräspalkkituotteen EPD-ympäristöselosteessa käyttää totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia ympäristöpäästöihin vaikuttavia ilmaisuja teräspalkkituotteen teräsraaka-aineiden kotimaisuudesta sekä teräslaatujen määrästä ja suhteesta tuotteessa. Päätös on lainvoimainen.

3. Riidatonta on myös, että Anstar Oy on Peikko Group Oy:n asiakirjatodisteesta 2 ilmi käyvällä tavalla 21.3.2025 käyttänyt verkkosivuillaan liittopalkkiensa tuoteniminä ilmaisuja LOW CARBON A-BEAM W® sekä LOW CARBON A-BEAM S®, jotka ilman ®‑tunnusta on rekisteröity Anstar Oy:n EU‑tavaramerkeiksi. Verkkosivuilla on esitetty lisäksi seuraavat ilmaisut: ”LOW CARBON A‑BEAM W® -palkit valmistetaan vähäpäästöisemmistä raaka-aineista, mikä vähentää niiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä” ja ”LOW CARBON A-BEAM S® -palkit valmistetaan vähäpäästöisemmistä raaka-aineista, mikä vähentää niiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä”. Anstar Oy:n verkkosivuilla ei näiden ilmaisujen yhteydessä tai muutoinkaan ole julkaistu kyseisiin tuotteisiin liittyviä EPD‑ympäristöselosteita tai muitakaan selvityksiä tuotteiden vähäpäästöisyydestä.

4. Markkinaoikeudessa on ensin arvioitava, ovatko Anstar Oy:n käyttämät ilmaisut olleet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia sekä mahdollisen kiellon määräämistä tällä perusteella. Toiseksi asiassa tulee mahdollisesti arvioitavaksi se, onko Anstar Oy:n menettely ollut hyvän liiketavan vastaista tai muutoin sopimatonta sen vuoksi, että ilmaisuja on käytetty julkaisematta samalla kyseisten tuotteiden EPD-ympäristöselosteita sekä tällaista menettelyä koskevan kiellon määrääminen. Mikäli asiassa määrätään kielto, tulee asiassa vielä arvioitavaksi kysymys kiellon kohdistamisesta Anstar Oy:n ohella myös A:han.

2 Arvioinnin oikeudelliset lähtökohdat

5. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

6. Markkinaoikeus toteaa, että kaupallisessa toiminnassa tuotteen ympäristövaikutuksista käytetyt totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat ilmaisut jo luonteensa vuoksi lähes poikkeuksetta täyttävät viimeksi mainitun edellytyksen, koska ne saattavat vaikuttaa voimakkaasti tuotteen ostopäätöksiin.

7. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain yleislausekkeen esitöiden (HE 114/1978 vp s. 11) mukaan hyvänä liiketapana voidaan pitää tunnollisen ja rehellisen elinkeinonharjoittajan noudattamaa sekä kilpailijoiden ja asiakkaiden hyväksymää menettelyä taloudellisessa toiminnassa. Lain 2 §:n perusteluissa (s. 11–12) on todettu muun ohella, että harhaanjohtava ilmaisu on käsitteenä laajempi kuin totuudenvastainen ilmaisu. Totuudenmukainen ilmaisu voi nimittäin olla harhaanjohtava, jos samalla jätetään ilmaisematta jokin asian selvittämisen kannalta tärkeä seikka, minkä vuoksi vastaanottajalle voi syntyä väärä käsitys mainostettavan hyödykkeen laadusta tai muista ominaisuuksista. Tunnusmerkit, kuten tuotenimet, iskulauseet ja tavaramerkit ovat myös säännöksen tarkoittamia ilmaisuja.

8. Vakiintuneen oikeuskäytännön ja esitöissä (s. 11) todetun mukaisesti hyvän liiketavan sisällön tulkinnassa voidaan saada apua eri elinkeinoaloilla hyväksytyistä säännöistä ja liiketapalautakunnan lausuntokäytännöstä. Näin ollen hyvän liiketavan vastaisuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) markkinointisäännöt 2024 (ICC:n säännöt).

9. ICC:n sääntöjen 5 artiklan mukaan markkinoinnin on oltava totuudenmukaista eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Sääntöjen 6 artiklan mukaan markkinoijalla on oltava kohtuulliset perustelut tosiasiaväitteelleen sen esittämisajankohtana. Suora tai epäsuora väittämä on näytettävä toteen vähintään siltä osin kuin mainoksessa on esitetty. Artiklassa on ympäristöväittämien toteennäyttämisestä viitattu sääntöjen D lukuun sisältyvien ICC:n ympäristöväittämäsääntöjen (ympäristöväittämäsäännöt) D1 artiklaan, jonka mukaan markkinoijan on pystyttävä esittämään suoran tai epäsuoran ympäristöväittämänsä tueksi luotettavaa tieteellistä näyttöä. Näytön, johon vedotaan, pitää koskea juuri kysymyksessä olevaa tuotetta tai toimintoa ja liittyä markkinoinnissa tarkoitettuun ympäristönäkökohtaan, -ominaisuuteen tai suorituskykyyn.

10. Ympäristöväittämäsääntöjen rehellistä ja totuudenmukaista esitystapaa koskevan D2 artiklan mukaan yleistä tai epämääräistä väittämää ympäristöhyödyistä saa käyttää vai silloin, jos väittämä on totuudenmukainen ilman täsmennystä kaikissa todennäköisissä olosuhteissa (kohta D 2.2). Ympäristöväittämää selittävän tekstin on oltava selkeä, vaivatta havaittavissa ja helposti ymmärrettävissä. Täsmennys on esitettävä ympäristöväitteen yhteydessä, jotta varmistutaan, että ne ymmärretään yhdessä (kohta D 2.3).

11. Vertailuja koskevan D4 artiklan mukaan vertailevan väittämän on oltava täsmällinen ja siitä on käytävä ilmi, mihin vertailu perustuu. Vertailevasta väittämästä on selkeästi käytävä ilmi, onko väitetty paremmuus absoluuttinen vai suhteellinen ja onko se yleinen vai erityinen. Edellä todettu on tuotava esille riippumatta siitä, onko kysymys vertailusta markkinoijan omaan aikaisempaan prosessiin tai tuotteeseen vai vertailusta kilpailijan prosessiin tai tuotteeseen.

12. Markkinaoikeus katsoo, että rakennusalalla toimivan Anstar Oy:n verkkosivuilla käytettyjen ilmaisujen pääasiallisena kohderyhmänä ovat olleet rakennusalan ammattilaiset, joiden näkökulmasta on arvioitava objektiivisesti, miten käytetyt ilmaisut ovat kokonaisuutena huomioon ottaen ymmärrettävissä tavanomaisen valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja asiantuntevan keskivertohenkilön näkökulmasta.

3 Käytettyjen ilmaisujen totuudenvastaisuus tai harhaanjohtavuus

13. Asiassa on edellä todetun mukaisesti arvioitava, minkälaisen käsityksen Anstar Oy:n verkkosivuilla esitetyt ilmaisut luovat kohderyhmässä sekä onko Anstar Oy esittänyt oikeuttamisperusteen kieltovaatimuksen kohteena olevien ilmaisujen käyttämiselle. Siltä osin kuin ilmaisuissa on kysymys tosiasiaväitteistä, Anstar Oy:n on näytettävä niiden paikkansapitävyys, jotta menettelyä ei katsottaisi sopimattomaksi. Markkinaoikeus toteaa, että käytettyjä ilmaisuja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n perusteella arvioitaessa ei lähtökohtaisesti ole merkitystä sillä, onko ilmaisun sisältävä tuotenimi mahdollisesti rekisteröity tavaramerkiksi tai onko tuotenimeä käytetty tavaramerkkinä.

14. Anstar Oy on markkinoinnissaan käyttänyt liittopalkkituotteidensa tuoteniminä ilmaisuja LOW CARBON A-BEAM W ja LOW CARBON A-BEAM S. Ilmaisujen alkuosan ”low carbon” matala- tai vähähiilisyyttä tarkoittavan merkityksen perusteella markkinoinnin englannin kieltä ymmärtävä kohderyhmä käsittää, että kyseisiin tuotteisiin liittyvät hiilidioksidipäästöt ovat matalat. Kohderyhmä käsittää väitteiksi hiilidioksidipäästöjen vähäisyydestä myös Anstar Oy:n markkinoinnissa käytetyt ilmaisut, joiden mukaan näillä tuotenimillä yksilöidyt palkit valmistetaan vähäpäästöisemmistä raaka-aineista, mikä vähentää niiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä. Kaikissa kieltovaatimuksen kohteena olevissa ilmaisuissa on siten kysymys tosiasiaväitteistä Anstar Oy:n tuotteiden ympäristövaikutuksista, joiden paikkansapitävyys ilmaisujen esittäjänä olleen Anstar Oy:n on näytettävä.

15. Anstar Oy on esittänyt, että kohderyhmä on muun ohella tuotenimien tavaramerkkirekisteröintien sekä verkkosivun muun sisällön perusteella käsittänyt, että LOW CARBON A-BEAM W® ja LOW CARBON A‑BEAM S® -tuotteet muodostavat tuoteparit Anstar Oy:n tuotenimillä A‑BEAM W® ja A-BEAM S® markkinoitujen niin sanottujen perustuotteiden kanssa, ja että kyseiset vähähiilisyysväitteet perustuvat sen low carbon -tuotteiden ja perustuotteiden väliseen vertailuun. Anstar Oy:n mukaan myös kieltovaatimuksen kohteena olevien ilmaisujen totuudenvastaisuuden tai harhaanjohtavuuden arviointi tulee siten perustaa näiden tuotteiden valmistuksesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen keskinäiseen vertailuun.

16. Lähtökohtana asian arvioinnissa on, että kyseisten ilmaisujen käytön yhteydessä ei ole todettu, eikä muutenkaan esitetty seikkoja, joista kävisi selkeästi ja ymmärrettävästi ilmi, että väitteet LOW CARBON A-BEAM W® ja LOW CARBON A-BEAM S® -tuotteiden vähäpäästöisyydestä ja valmistamisesta vähäpäästöisemmistä raaka-aineista perustuisivat vertailuun A-BEAM W® ja A-BEAM S® -tuotteista aiheutuviin päästöihin. Kohderyhmä ei käsitä arvioitavana olevan markkinoinnin perusteella ilmaisujen merkitsevän low carbon -tuotteiden olevan vähähiilisempiä nimenomaisesti Anstar Oy:n perustuotteisiin nähden. Merkitystä ei tältä osin ole asiaa markkinaoikeudessa arvioitaessa sillä, onko asiakkailla Anstar Oy:n esittämällä tavalla mahdollisuus jollakin muulla tavalla saada tietoa vähähiilisyysväitteen perusteista tai kyseisten tuotteiden ympäristövaikutuksista. Anstar Oy:n käyttämien ilmaisujen totuudenvastaisuutta tai harhaanjohtavuutta on siten arvioitava siitä lähtökohdasta, että ne ovat yleisiä väittämiä LOW CARBON A-BEAM W® ja LOW CARBON A-BEAM S® -tuotteiden valmistuksesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vähäisyydestä.

17. Anstar Oy on esittänyt, että kyseiset ilmaisut ovat paikkansapitäviä ja ettei niitä voida pitää harhaanjohtavina myöskään edellä todetusta lähtökohdasta arvioituna, koska sen LOW CARBON A-BEAM W® ja LOW CARBON A-BEAM S® -tuotteiden tuotantovaiheen kasvihuonepäästöt ovat alan keskiarvoa pienemmät.

18. Osoittaakseen tuotteidensa valmistuksen vähäpäästöisemmistä raaka-aineista ja väittämät niiden vähähiilisyydestä paikkansapitäviksi, Anstar Oy:n tulee esittää luotettavaa tieteellistä näyttöä siitä, että kyseisistä tuotteista ja niiden raaka-aineista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat merkityksellisessä määrin vastaavista tuotteista aiheutuvia päästöjä alemmat. Väitteiden paikkansapitävyyden osoittamiseksi esitettävän näytön perusteella on tässä asiassa oltava riittävän täsmällisesti todettavissa LOW CARBON A-BEAM W® ja LOW CARBON A‑BEAM S® -tuotteista ja niiden raaka-aineista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt sekä näiden päästöjen väliset erot sellaisiin vertailukohtiin nähden, joita voidaan Anstar Oy:n käyttämien ilmaisujen yleisyys huomioon ottaen pitää perusteltuina. Asianmukaisesti laadittu ja verifioitu EPD-ympäristöseloste, jonka sisältö tukee markkinoinnissa esitettyjä ympäristöväittämiä, voi olla merkityksellistä näyttöä väitteiden paikkansapitävyyttä arvioitaessa. Ympäristöväittämien paikkansapitävyys voidaan kuitenkin osoittaa myös muulla luotettavalla ja riittävän täsmällisellä selvityksellä.

19. Anstar Oy:n toimitusjohtaja A on häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut, että Anstar Oy on tammikuussa 2025 saanut low carbon -tuotteilleen EPD‑ympäristöselosteet, joita ei tosin ole julkaistu. Ne on kuitenkin annettu asiakkaalle esimerkiksi silloin, jos tuotteen vähäpäästöisyys on ollut tälle ratkaiseva tekijä.

20. Anstar Oy ei ole esittänyt tuotteidensa EPD-ympäristöselosteita markkinaoikeudessa näyttönä tuotteidensa vähäpäästöisyydestä. Sen sijaan se on vedonnut Ramboll Finland Oy:n tämän oikeudenkäynnin vireillä ollessa laatimaan raporttiin, joka perustuu Anstar Oy:n teettämään A-BEAM -tuotteiden pohjalta tehtyjen EPD‑ympäristöselosteiden tulosten vertailuun (Anstar Oy:n ja A:n asiakirjatodiste 2). Vertailussa on raportista ilmi käyvän tehtävänannon mukaan käsitelty yhtäältä sitä, mitä osatekijöitä on syytä ottaa huomioon LOW CARBON A-BEAM ja A-BEAM -tuotteiden välillä, jotta niiden valmistuksen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vertailla. Lisäksi raportissa on käsitelty sitä, miten low carbon -versioiden palkeissa käytetyn teräksen päästöarvot vertautuvat alalla normaalisti käytössä olevaan teräkseen. Raportin mukaan se koskee vain raportissa mainittua materiaalia siinä muodossa, jossa se on ajalla 28.8.–11.9.2025 toimitettu arvioijille. Toimitettuna materiaalina raportissa on ilmoitettu EPD-dokumentit, LCA-raportit eli EPD-taustaraportit, sekä verifiointiraportit. Asiakirjojen nimet viittaavat yhtäältä Anstar LOW CARBON PRE-EPD-asiakirjoihin ja toisaalta Anstar EPD -asiakirjoihin.

21. Raportissa on todettu Anstar Oy:n low carbon -tuotteiden ja perustuotteiden välisen vertailun lopputuloksena muun ohella, että päästöjen vertailussa on erityisesti otettava huomioon tuotteiden raaka-aineena käytettyjen teräslevyjen alkuperä ja low carbon -tuotteissa suurin osa teräslevyistä on korvattu ArcelorMittalin XCarb -teräksellä, joka on pääosin kierrätettyä uusiutuvalla energialla tuotettua terästä.

22. Anstar Oy:n low carbon -tuotteiden ja alalla normaalisti käytetyn teräksen välisen vertailun lopputuloksena Ramboll Finland Oy:n raportissa on todettu muun ohella, että alalla normaalisti käytössä oleva teräs olisi jonkinlainen keskiarvo tarjolla olevista vaihtoehdoista. Lisäksi parhaiten alan keskiarvoa voisi kuvata Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä Talonrakentamisen päästötietokanta, jossa teräksen valmistuksen fossiiliset kasvihuonekaasupäästöt ovat pinnoitetulle rakenneteräkselle 2,5 kgCO2e/kg. Raportissa on lisäksi tarkemmin yksilöimättä viitattu erääseen yleisesti käytettyyn kaupalliseen LCA‑tietokantaan, jossa raportin mukaan kuumavalssatun teräksen tuotannon fossiiliset kasvihuonepäästöt vaihtelevat 2,5 kgCO2e/kg ja 0,7 kgCO2e/kg välillä sisältämättä jatkojalostusta sovelluskohteeseen, kuten rakenneteräkseksi.

23. Raporttiin on kirjattu, että vaihteluvälin alimmat päästöarvot kuvaavat valokaariuunilla tuotettua kierrätettyä terästä Euroopassa, kun taas ylimmissä päästöarvoissa raakaraudan osuus on suurempi, tuotanto tapahtuu masuunilla ja sijainneissa korostuvat muut teräksentuottajamaat.

24. Raportissa on johtopäätöksenä todettu, että low carbon -tuotteiden valmistuksen fossiiliset kasvihuonepäästöt (LOW CARBON A-BEAM S teräsosat 1,14 kgCO2e/kg ja LOW CARBON A-BEAM W teräsosat 1,24 kgCO2e/kg) ovat linjassa LCA ‑tietokannoista löytyvien vastaavien tuotteiden päästöarvojen kanssa, kun esitetty raaka-ainemuunnos otetaan huomioon.

25. Anstar Oy on lisäksi esittänyt näyttönä kaksi ArcelorMittal -yhtiöiden antamaa XCarb® -todistusta (Anstar Oy:n ja A:n asiakirjatodiste 1), joista käy ilmi 75 ja 95 prosenttia kierrätysmateriaalia sisältävien ja uusiutuvalla energialla tuotettujen teräserien toimittaminen yhtiölle, joka on Anstar Oy:n mukaan sen palkkien raaka-aineena käytetyn teräksen toimittaja. Anstar Oy:n liiketoimintajohtaja TT on häntä todistajana kuultaessa kertonut, että XCarb® ‑todistuksessa yksilöityyn erään sisältyvän teräksen käyttöä voidaan seurata ja jäljittää todistuksista ilmi käyvien tietojen perusteella. Markkinaoikeudessa ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä todistuksissa yksilöityihin eriin sisältyvän teräksen toimittamisesta Anstar Oy:lle tai sen käyttämisestä LOW CARBON A-BEAM W® ja LOW CARBON A‑BEAM S® -tuotteiden valmistuksessa.

26. Anstar Oy on esittänyt näyttönä vielä kaksi Ruskon Betoni Etelä Oy:n laatimaa valmisbetonin vähähiilisyysraportti -asiakirjaa, joista ensimmäisessä (Anstar Oy:n ja TV:n asiakirjatodiste 3) on todettu sen kohteena olevan betonin kuuluvan vähähiilisyysluokkaan GWP.85 ja toisessa (Anstar Oy:n ja A:n asiakirjatodiste 4) laskennan kohteena olleelle betonille ei ole todettu vähähiilisyysluokkaa. Todistaja TT on kertonut, että raporttien mukaista betonia käytetään Anstar Oy:n tehtaalla betonoitavien A-BEAM W -palkkien valmistukseen ja että asiakirjatodisteen 4 mukaista vailla vähähiilisyysluokkaa olevaa betonia voidaan käyttää myös palkin low carbon -versioon.

27. Markkinaoikeus toteaa, että Ramboll Finland Oy:lle raportin laatimista varten toimitettua materiaalia tai siinä käytettyjä muita lähteitä ei ole miltään osin esitetty näyttönä markkinaoikeudessa, eikä raportissa käytettyjä lähteitä ole kaikilta osin edes yksilöity. Raportti on tuotteisiin liittyviä mittaus- tai muita tutkimustuloksia sisältävää välillistä todistelua ja sen näyttöarvoa ympäristöväitteiden paikkansapitävyyttä arvioitaessa heikentää olennaisesti se, ettei raportin lopputulosten perusteeksi asetettuja mittaus- tai muita tuloksia taikka niistä tehtyihin päätelmiin johtaneita valintoja ja tulkintoja ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella mahdollista varmentaa tai arvioida. Lisäksi low carbon ‑tuotteiden vertailun vertailukohtaa ja johtopäätöstä alalla normaalisti käytettyyn teräkseen voidaan pitää vähintäänkin epätäsmällisenä. Myöskään XCarb® -todistuksista tai betonin vähähiilisyysraporteista ei voida tehdä luotettavia ja täsmällisiä päätelmiä LOW CARBON A-BEAM W® ja LOW CARBON A-BEAM S® ‑tuotteiden tai niiden raaka-aineista aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen tasosta.

28. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Anstar Oy ei ole esittänyt tässä asiassa sellaista luotettavaa tieteellistä todistelua, jolla se olisi näyttänyt, että sen käyttämät LOW CARBON A-BEAM W® ja LOW CARBON A-BEAM S® -tuotteiden ja niissä käytettyjen raaka-aineiden vähähiilisyysilmaisut pitäisivät paikkansa. Näin ollen käytettyjä ilmaisuja on pidettävä totuudenvastaisina ja joka tapauksessa harhaanjohtavina sekä sellaisenaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin vastaisina.

29. On selvää, että hakemuksessa tarkoitetut ilmaisut ovat koskeneet Anstar Oy:n elinkeinotoimintaa ja olleet omiaan vaikuttamaan ainakin Anstar Oy:n hyödykkeiden kysyntään edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Hakemuksessa tarkoitetut ilmaisut, joita on myös käytetty, ovat näin ollen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin vastaisia.

30. Edellä todettu huomioon ottaen asiassa ei ole tarvetta erikseen arvioida, onko Anstar Oy:n menettelyä kiellettäväksi vaadittujen ilmaisujen käyttämisessä pidettävä myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen vastaisena.

31. Peikko Group Oy on edellä arvioidun kieltovaatimuksen lisäksi vaatinut, että Anstar Oy:tä kielletään käyttämästä hyväksytyn kieltovaatimuksen mukaisia ilmaisuja ilman, että se samalla julkistaa kyseisten tuotteiden EPD-ympäristöselosteet.

32. Näyttö ympäristöväitteiden paikkansapitävyydestä on esitettävä viimeistään asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä eikä näyttöä, jolla ympäristöväittämä voidaan osoittaa paikkansapitäväksi, ole edellä todetun mukaisesti rajattu yksinomaan EPD-ympäristöselosteisiin. Velvollisuudelle julkistaa EPD-ympäristöseloste samalla ympäristöväitteen esittämisen kanssa ei ole laista tai muista säädöksistä johtuvaa perustetta, eikä myöskään Peikko Group Oy:n esittämissä EPD‑ympäristöselosteisiin sovellettavissa standardeissa (Peikko Group Oy:n asiakirjatodiste 9) ole määrätty tällaisesta velvollisuudesta. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Anstar Oy ei ole menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti tai muuten sopimattomasti elinkeinotoiminnassaan jättäessään low carbon -tuotteiden EDP‑ympäristöselosteet julkistamatta kyseisiä ilmaisuja käyttäessään. Peikko Group Oy:n toinen kieltovaatimus on näin ollen hylättävä.

4 Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

33. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1–3 §:n vastaista menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Pykälän 2 momentin mukaan kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös 1 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan henkilöön tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.

34. Lain 6 §:n esitöissä (HE 114/1978 vp s. 17) todetun mukaisesti kiellon antamiseen riittää teon objektiivisen oikeudenvastaisuuden toteaminen. Tekijän ei välttämättä tarvitse tietää tekonsa lainvastaisuutta. Näin ollen kiellon määräämisen kannalta merkitystä ei ole tekijän tahallisuudella tai huolimattomuudella.

35. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että kaikki hakemuksen kohteena olevat ilmaisut ovat olleet harhaanjohtavia ja siten sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisia. Peikko Group Oy:n esittämää kieltovaatimusta on pidettävä myös riittävän täsmällisenä ja tarkkarajaisena. Todettu huomioon ottaen ensimmäinen kieltovaatimus on päätöslauselmasta ilmi käyvin, kiellon sisältöön vaikuttamattomin täsmennyksin hyväksyttävä.

36. A on edellä todetusti Anstar Oy:n toimitusjohtaja ja oikeutettu edustamaan yhtiötä yksin. Toimitusjohtaja vastaa osakeyhtiölain 6 luvun 17 §:n mukaisesti yleistoimivaltansa perusteella osakeyhtiön juoksevan hallinnon hoitamisesta, mihin sisältyy myös yhtiön edustaminen sen päivittäisessä liiketoiminnassa.

37. Edellä totuudenvastaisiksi tai joka tapauksessa harhaanjohtaviksi todettuja ilmaisuja on käytetty Anstar Oy:n verkkosivuilla tuotteiden esittelyn yhteydessä, eikä asiassa ole edes väitetty, että A olisi itse käyttänyt niitä. Markkinaoikeus toteaa, että kiellon kohteena olevaan menettelyyn ei siten liity sellaisia erityisiä seikkoja, jotka puoltaisivat kiellon kohdistamista myös A:han henkilökohtaisesti.

38. Peikko Group Oy on vedonnut vaatimuksensa tueksi A:n haastattelun sisältävään lehtiartikkeliin (Peikko Group Oy:n asiakirjatodiste 3), jonka mukaan A on muun ohella kertonut, että Anstar Oy:ssä oli käyty Peikko Group Oy:n väitteitä läpi ja todettu, että Anstar Oy:n tuotteissa kaikki oli kunnossa. Artikkeliin on edelleen kirjattu A:n kertomaksi, että Anstar Oy oli teettänyt Peikko Group Oy:n esiin nostamista tuotteistaan ympäristöselosteet, joita ei ollut laitettu Anstar Oy:n verkkosivuille. Markkinaoikeus toteaa, että A ei ole häntä markkinaoikeudessa kuultaessa kiistänyt todenneensa artikkelista ilmi käyviä seikkoja. Artikkelin yleissävy on asiallinen ja A esiintyy siinä Anstar Oy:n edustajana. Ottaen lisäksi kohdassa 19 todettu huomioon, ei myöskään A:n viittaus ympäristöselosteiden teettämiseen sellaisenaan puolla kiellon kohdistamista häneen henkilökohtaisesti.

39. Edellä todettuja seikkoja arvioituaan markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole erityistä syytä kohdistaa määrättävää kieltoa A:han. Näin ollen hakemus on tältä osin hylättävä.

40. Asiassa on seuraavaksi arvioitava uhkasakon asettamista. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n esitöiden (HE 114/1978 vp s. 17) mukaan vain siinä tapauksessa, että uhkasakon asettaminen erityisestä syystä on tarpeetonta, jätetään uhkasakko asettamatta. Esimerkkinä tilanteesta, jossa uhkasakon asettaminen ei ehkä ole tarpeen, on tilanne, jossa elinkeinonharjoittaja on ennalta ilmoittanut suostuvansa vastapuolen vaatimuksiin, mutta viimeksi mainittu pitää ennakkoratkaisun saamista tärkeänä ja vie tästä syystä asian markkinaoikeuteen.

41. Asiassa ei ole käynyt ilmi seikkoja, jotka tekisivät uhkasakon asettamisen tarpeettomaksi. Kiellon tehokkuuteen liittyvät seikat sekä Anstar Oy:n maksukyky huomioon ottaen uhkasakko on asetettava 100.000 euron määräisenä.

5 Oikeudenkäyntikulut

42. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 5 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:ssä tarkoitetun kiellon määräämistä koskevissa asioissa sovelletaan oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia säännöksiä.

43. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

44. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä mainitun pykälän 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi.

45. Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n soveltamista koskevassa oikeuskäytännössään (esimerkiksi KKO 2020:81, kohta 12 ja siinä viitatut ratkaisut) antanut merkitystä muun ohella sille, kuinka suurelta ja keskeisiltä osin asianosaiset ovat voittaneet asian, mistä seikoista vaatimuksen hylkääminen on johtunut, mikä merkitys asianosaiselle on ollut hänen voittamallaan tai häviämällään osalla, mihin oikeudenkäynnissä on keskitytty ja minkä kysymysten käsittelystä oikeudenkäyntikulut ovat pääosin aiheutuneet. Huomiota on kiinnitetty myös asian laatuun ja asianosaisten asemaan oikeudenkäynnissä.

46. Peikko Group Oy on hävinnyt vaatimuksensa kiellon kohdistamisesta A:han, ja se on näin ollen velvoitettava korvaamaan lähtökohtaisesti kaikki A:lle vaatimukseen vastaamisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. A on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Peikko Group Oy:n korvaamaan hänen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulunsa, jotka muodostuvat 27.668,48 euron palkkiosta sekä 164,93 euron kuluista, yhteensä 27.833,41 eurolla viivästyskorkoineen.

47. Peikko Group Oy on kiistänyt vaatimuksen määrältään ja perusteeltaan, koska sen mukaan myös A:n kustannukset on kohdennettu kokonaan Anstar Oy:lle. Lisäksi Peikko Group Oy on paljoksunut vaatimusta määrältään 5.000 euron ylittävin osin sillä perusteella, että oikeudenkäyntikulut, jotka liittyvät erityisiin syihin kohdistaa kieltovaatimus A:han henkilökohtaisesti, eivät kohtuudella ja tarpeellisilta osin voi ylittää mainittua määrää.

48. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa esitetystä selvityksestä ei käy ilmi, että Anstar Oy yksin vastaisi A:lle asiassa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Näin ollen A:lla on oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan Peikko Group Oy:ltä.

49. A:n oikeudenkäyntikulujen palkkiovaatimus perustuu 71,4 tunnin työmäärään, mitä on pidettävä kiellon kohdistamista koskevan kysymyksen suppeus ja sen osuus asian käsittelyssä huomioon ottaen liiallisena. Markkinaoikeus katsoo, että A:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvien kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määränä on pidettävä 20 tunnin työmäärän ja A:n asiamiehen kohtuullisena pidettävän arvonlisäverollisen 387,50 euron tuntihinnan perusteella yhteensä 7.750 euron palkkiota. Peikko Group Oy on siten velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa vaaditut kulut, joiden 164,93 euron määrästä Peikko Group Oy:llä ei ole ollut lausuttavaa, huomioon ottaen yhteensä 7.914,93 eurolla viivästyskorkoineen. Peikko Group Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on A:han kohdistettuna hylättävä.

50. Peikko Group Oy on voittanut asian Anstar Oy:tä vastaan siltä osin kuin sen kieltovaatimus markkinointi-ilmaisujen käyttämisestä on tullut hyväksytyksi ja hävinnyt sen muilta osin. Hylätyllä kieltovaatimuksella ei voida katsoa olleen asiassa vain vähäistä merkitystä, kun otetaan huomioon missä määrin oikeudenkäynnissä on keskitytty EDP‑ympäristöselosteiden julkaisuvelvollisuuteen liittyviin kysymyksiin. Ottaen edellä todetun lisäksi huomioon asianosaisten voittamilla ja häviämillä osilla niille oleva merkitys markkinaoikeus katsoo, että Anstar Oy on velvoitettava korvaamaan noin kaksi kolmasosaa Peikko Group Oy:n tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista.

51. Peikko Group Oy:n 43.279,47 euron oikeudenkäyntikuluvaatimus muodostuu 40.810 euron palkkiosta ja 2.469,47 euron kuluista. Palkkiovaatimukseen sisältyy Peikko Group Oy:n oikeudenkäyntiavustajana markkinaoikeudessa toimineen asianajajan palkkioita 35.210 euroa ja toisen asianajotoimiston palkkioita 5.600 euroa.

52. Anstar Oy on kiistänyt Peikko Group Oy:n kuluvaatimuksen perusteeltaan siltä osin kuin kuluvaatimukseen on sisällytetty sittemmin hylättyyn väliaikaiseen kieltovaatimukseen perustuvia toimenpiteitä 5.565 euroa. Markkinaoikeus toteaa, että Peikko Group Oy:n vaatiman väliaikaista kieltoa olennaisesti vastaavan kiellon määräämiselle on tässä pääasiaratkaisussa katsottu olevan perusteet, eikä Peikko Group Oy:n väliaikaisen kieltovaatimuksen voida siten katsoa olleen perusteeton. Peikko Group Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta ei ole tältä osin hylättävä Anstar Oy:n esittämällä perusteella.

53. Anstar Oy on paljoksunut Peikko Group Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimukseen sisältyviä palkkioita 32.305 euron ylittävin osin. Anstar Oy:n mukaan Peikko Group Oy:n asiamiehen palkkiovaatimuksessa käytetyt tuntivelvoitukset ovat olleet liian korkeita 350 euroa ylittäviltä osin, minkä lisäksi toisessa asianajotoimistossa työskentelevän asianajajan käyttämiseen perustuva 5.600 euron palkkiovaatimus on ollut liiallinen siltä osin kuin se on ylittänyt 2.800 euroa. Anstar Oy:n mukaan kahden asianajotoimiston käyttäminen ei ole ollut tässä asiassa tarpeellista ja se on aiheuttanut kaksinkertaista laskutusta.

54. Peikko Group Oy:n asiamiesten tuntipalkkio on ollut keskimäärin hieman alle 420 euroa, mitä voidaan pitää korkeana, mutta ei markkinaoikeudellisissa asioissa poikkeuksellisena. Markkinaoikeus katsoo, että mainittu tuntiveloitus ei sellaisenaan ole peruste pitää Peikko Group Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta kohtuuttomana. Peikko Group Oy:n mukaan se on käyttänyt toisessa toimistossa toimivaa asianajajaa ympäristöväittämiä koskevan sääntelyn ja käytäntöjen selvittämiseen sekä niihin liittyvän argumentaation muodostamiseen. Tähän liittyvä palkkiovaatimus perustuu 16 tunnin työhön sekä 350 euron tuntivelvoitukseen. Markkinaoikeus toteaa, ettei näitä toimenpiteitä voida pitää tarpeettomina yksinomaan sillä perusteella, että eri asianajotoimistossa työskentelevät asianajajat ovat tehneet ne Peikko Group Oy:n asiamiehen toimeksiannosta.

55. Peikko Group Oy:n kuluvaatimuksen palkkio-osuus on ollut suuremmasta tuntiveloituksesta huomatta lähes 15.000 euroa pienempi kuin vastaajien asianajajan arvonlisäverottoman palkkion yhteismäärä 55.115,50 euroa. Siitä huolimatta, että Anstar Oy:llä on ollut asiassa todistustaakka ympäristöväittämien paikkansapitävyydestä, markkinaoikeus katsoo, että hakijana olleen Peikko Group Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta on pidettävä määrältään kohtuullisena. Anstar Oy on siten edellä todetun perusteella velvoitettava korvaamaan Peikko Group Oy:lle noin kaksi kolmasosaa sille aiheutuneista oikeudenkäyntikuluihin sisältyvistä 2.469,47 euron kuluista ja 40.810 palkkiosta eli yhteensä 28.800 euroa viivästyskorkoineen. Anstar Oy:n esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Anstar Oy:tä jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa markkinoinnissa käytetään LOW CARBON A-BEAM W® ja/tai LOW CARBON A-BEAM S® -tuotteista ilmaisuja ”Low Carbon A-Beam W” ja ”Low Carbon A-Beam S” ja/tai ilmaisuja, joiden mukaan kyseiset tuotteet valmistetaan vähäpäästöisemmistä raaka-aineista.

Kieltoa on noudatettava heti 100.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus velvoittaa Peikko Group Oy:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 7.914,93 eurolla viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeus velvoittaa Anstar Oy:n korvaamaan Peikko Group Oy:n oikeudenkäyntikulut 28.800 eurolla viivästyskorkoineen.

Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa säädetyn korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää asianosaisten vaatimukset muilta osin.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.2.2026.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari, Sanna Holkeri ja Jari Tiainen.

Lainvoimaiuus

Lainvoimainen.