MAO:783/17

Hakemus

Vaatimukset

Copyright Management Services Ltd on 29.3.2017 markkinaoikeuteen saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt, että markkinaoikeus määrää DNA Oyj:n antamaan käyttäjien yhteystiedot sille kuuluvista, hakemuksen liitteestä ilmenevistä teleliittymistä liitteessä mainittuina aikoina (tämän päätöksen liite, siten kuin sitä on 21.8.2017 päivitetty).

Käyttäjän yhteystiedoilla tarkoitetaan kaikkea sitä tietoa, mitä DNA Oyj:llä on liittymän käyttäjästä mukaan lukien kaikki liittymän tilaajan tiedot. Hakemus koskee vain ei-viranomaiskäyttöön tarkoitettuja tietoja, joita teleyritys säilyttää omaan käyttöönsä.

Perusteet

Copyright Management Services Ltd (jäljempänä myös hakija) on hankkinut tekijänoikeudet liitteessä yksilöityihin teoksiin Euroopassa.

Hakija on havainnut, että hakemuksen liitteessä yksilöidyistä internetliittymistä on ilman sen lupaa saatettu yleisön saataviin BitTorrent-vertaisverkossa elokuvateoksia, joiden tekijänoikeudet kuuluvat sille. Liittymistä on saatettu yleisön saataviin tekijänoikeuksien suojan kannalta merkittävissä määrin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman hakijan suostumusta loukaten näin sen tekijänoikeutta.

Edellä mainituilla sekä hakemuksesta 29.3.2017 ja sen täydennyksestä 21.8.2017 tarkemmin ilmenevillä perusteilla DNA Oyj on määrättävä antamaan hakemuksessa tarkoitetut yhteystiedot.

Markkinaoikeuden päätös turvaamistoimesta ja asiakirjojen salassapidosta

Markkinaoikeus on 22.6.2017 antanut turvaamistointa ja asiakirjojen salassapitoa koskevan päätöksen numero 382/17. Määrätty turvaamistoimi koskee nyt hakemuksen kohteena olevien tietojen selvittämistä ja säilyttämistä.

Lausumat

DNA Oyj on turvaamistoimivaatimusta koskevan lausuman yhteydessä 21.6.2017 pääasian osalta ilmoittanut, että se ei sinänsä vastusta hakemusta ja muun ohella vaatinut vahvistettavaksi, että selvitys- ja luovutusvelvollisuus koskee vain niitä tietoja, joita se luovutushetkellä säilyttää tietoyhteiskuntakaaren 17 luvun säännösten perusteella omia tarpeita varten määritellyn ajan, jonka se on määritellyt kuuden kuukauden mittaiseksi. DNA Oyj on myös pyytänyt, että markkinaoikeus arvioi tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaisen merkittävyyskynnyksen ylittymistä markkinaoikeuden kesäkuussa 2017 antamien päätösten mukaisesti. DNA Oyj on lisäksi todennut hakemuksen kohteena olevien tietojen olevan ajanjaksolta 2.2.2017–10.3.2017.

Hakija on 12.6.2017 pyytänyt markkinaoikeutta määräämään lisäselvityksen toimittamisesta ja 16.6.2017 pyytänyt ratkaisemaan turvaamistoimihakemukset 14.6.2017 annetun päätöksen numero 351/17 mukaisesti, ja markkinaoikeus on 22.6.2017 varannut hakijalle tilaisuuden lausua markkinaoikeuden 12.6.2017 antaman päätöksen numero 333/17 merkityksestä ja esittää ratkaisun johdosta aiheellisena pitämänsä selvitys. Hakija on 21.8.2017 täydentänyt hakemusta lisäselvityksellä ja esittänyt, että markkinaoikeuden 12.6.2017 antama päätös numero 333/17 on ollut virheellinen ja että hakemus on hyväksyttävä.

DNA Oyj on 15.9.2017 vaatinut, 21.6.2017 esittämästään poiketen, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen, peruuttaa määräämänsä turvaamistoimen ja velvoittaa hakijan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 324,21 eurolla viivästyskorkoineen. Lausumat yhteensä 16 asiaan on valmisteltu yhdessä, ja näistä toimenpiteistä aiheutuneista kuluista on kohdistettu kuudestoistaosa kuhunkin asiaan. Hakemuksen hylkäämisen perusteiksi on esitetty, että tekijänoikeuslain 60 a § on unionin oikeuden vastainen, hakija ei ole esittänyt vaatimustensa tueksi riittävää kyseisen säännöksen edellyttämää selvitystä ja joka tapauksessa kaikki luovutettavaksi vaadittavat tiedot ovat yli kuusi kuukautta vanhoja, eikä DNA Oyj enää säilytä mitään luovutettavaksi vaadituista tiedoista omia tarpeitaan varten. DNA Oyj on lisäksi esittänyt muun ohella, että turvaamistoimi on käynyt tarpeettomaksi, koska sitä ei ole pantu täytäntöön.

Hakija on 16.11.2017 lausunut, että turvaamistoimea ei ole pantu täytäntöön ja se voidaan poistaa. DNA Oyj ilmoittaa tietojen säilytysajaksi kuusi kuukautta. Tällaista säilytysaikaa ei ole olemassa, vaan tietoyhteiskuntakaaren 157 §:ssä on säädetty yhdeksän kuukauden säilytysaika. DNA Oyj ei ole lainsäätäjä, joka määrittelee tietojen säilytysajasta tai tietojen luovuttamisesta. Hakemus on hyväksyttävä. Tietojen olemassaolo ja siitä seuraavat toimenpiteet tulevat arvioitavaksi vasta markkinaoikeuden päätöksen jälkeen.

Hakija on lausumassaan lisäksi kiistänyt DNA Oyj:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimuksen. Asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan. Kulujen kuittaamisesta on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan mahdollista poiketa vain erityisillä perusteilla. Näitä erityisiä perusteita ei tässä asiassa ole.

Turvaamistoimen määrääminen on ollut välttämätöntä yhteystietojen luovuttamisen toteuttamiseksi. Markkinaoikeusprosessin keston takia on ollut olemassa vaara, että merkittävä osa luovutettavaksi määrättävistä tiedoista jää selvittämättä teleoperaattorin poistettua tiedot järjestelmästään. Tällöin hakemuksen mukainen määräys olisi menettänyt merkityksensä. Turvaamistoimi on mahdollistanut henkilötietojen säilyttämisen turvaamisen jo ennen hakemuksen käsittelyä.

Turvaamistoimihakemuksen jälkeen markkinaoikeus on 12.6.2017 antanut päätöksen numero 333/17, jossa markkinaoikeus on muuttanut tulkintaansa tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaisesta merkittävyyskynnyksestä. Ulosottovirasto on puolestaan harkinnut, että yhden turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpano edellyttäisi 50.000 euron vakuuden asettamista. Hakijalla ei tämän huomattavan korkean vakuussumman takia ole ollut mahdollisuutta hakea turvaamistoimen täytäntöönpanoa.

ASIAKIRJATODISTELU

1. Suomeksi käännetty ote valvontaohjelman lokitiedostosta
2. Teosten kannet
3. Todistus hakijan nimenmuutoksesta
4. Hakijan ja NF Media Inc sopimus 1.8.2015 (salassa pidettävä)
5. Hakijan ja NF Media Inc lisäsopimus 15.8.2015 (salassa pidettävä)
6. Hakijan ja XFC Inc sopimus 1.8.2015 (salassa pidettävä)
7. Hakijan ja XFC Inc lisäsopimus 15.8.2015 (salassa pidettävä)
8. Kuvaruutukaappaus verkkosivulta www.nubilefilms.com
9. Ote Yhdysvaltojen patentti- ja tavaramerkkiviraston tietokannasta
10. Kuvaruutukaappaus verkkosivulta www.nubiles-porn.com
11. Kuvaruutukaappaus verkkosivulta www.nubiles.net
12. Ote Yhdysvaltojen patentti- ja tavaramerkkiviraston tietokannasta
13. Suomeksi käännetty uusi ote valvontaohjelman lokitiedostosta

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Pääasia ja turvaamistoimen peruuttaminen

Tekijänoikeuslain 60 a §:n 1 momentin mukaan tekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus tuomioistuimen määräyksellä salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjältä taikka muulta välittäjänä toimivalta palvelun tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Tiedot tulee antaa ilman aiheetonta viivytystä. Tietojen luovuttamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 8 lukua. Tuomioistuin voi määrätä yhteystietojen turvaamisesta noudattaen oikeudenkäymiskaaren 7 lukua.

Hakija on rajannut hakemuksensa koskemaan tietoja, joita DNA Oyj säilyttää vain omiin tarkoituksiinsa. Hakija on niin ikään rajannut hakemustaan siten, että hakemus ei koske ainoastaan viranomaistarpeita varten säilytettäviä tietoja. Sanotulla viranomaiskäytöllä hakijan on katsottava tarkoittaneen tietoyhteiskuntakaaren 157 §:ssä säädettyä säilytysvelvollisuutta.

Tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä muun ohella lain 17 luvussa säädetään välitystietojen käsittelystä, sisäministeriön päätöksellään erikseen nimeämän teletoimintailmoituksen antaneen yrityksen (säilytysvelvollinen yritys) on huolehdittava säädetyin edellytyksin, että säilytysvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot säilytetään säädettyjen säilytysaikojen mukaisesti. Säilytettäviä tietoja saa käyttää ainoastaan pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen rikosten selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi.

Kuten korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2017:85 (kohta 17) ilmenee, tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n perusteella säilytettäviä tietoja ei voi luovuttaa tekijänoikeuslain 60 a §:n perusteella.

Sähköisen viestin ja välitystietojen käsittelystä säädetään tietoyhteiskuntakaaren 17 luvussa. Luvun 137 §:n 1 momentin mukaan sähköisten viestien ja välitystietojen käsittely on sallittua ainoastaan käsittelyn tarkoituksen vaatimassa laajuudessa eikä sillä saa rajoittaa luottamuksellisen viestin ja yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä. Pykälän 3 momentissa säädetään puolestaan, että käsittelyn jälkeen sähköiset viestit ja välitystiedot on hävitettävä tai välitystiedot tehtävä sellaisiksi, ettei niitä voi yhdistää tilaajaan tai käyttäjään, jollei laissa toisin säädetä.

Markkinaoikeus toteaa, että sikäli kuin säilytysvelvolliset yritykset tuottavat tai käsittelevät tietoja tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n 6 momentissa tarkoitetulla tavalla, niiden on pykälän 8 momentti sekä asiaa koskevan Viestintäviraston määräyksen (53 B/2014) 7 § huomioon ottaen määriteltävä käsittelyaika omaa tarvetta varten tietoyhteiskuntakaaren 17 luvussa säädetyt käsittelyperusteet ja periaatteet huomioon ottaen.

Hakemuksen liitteestä ilmenee, että havainnot, jonka osalta hakija on pyytänyt DNA Oyj:tä antamaan teleliittymää koskevat yhteystiedot, ovat olleet ajalta 2.2.2017–10.3.2017.

Markkinaoikeus toteaa, että sekä hakijan että asiaan osallisen mukaan ilmoitettu tietojen käsittelyaika on ollut kuusi kuukautta. DNA Oyj:llä on ollut oikeus ja velvollisuus määrittää tietojen käsittelyaika sen omaa tarvetta varten. Asiassa ei ole edes varsinaisesti väitetty eikä ilmennyt perusteita sille, ettei mainittu ilmoitettu käsittelyaika pitäisi paikkaansa. Turvaamistointa ei ole pantu täytäntöön.

Markkinaoikeus katsoo, että edellä todettuun nähden hakemuksen kohteena olevia, teleliittymän tunnistamiseksi välttämättömiä tietoja ei ole enää saatavissa. Hakemus on näin ollen hylättävä, eikä tässä tilanteessa ole tarpeen lausua tekijänoikeuslain 60 a §:n soveltamisedellytyksistä ja niiden täyttyessä antaa määräystä tietojen luovuttamisesta.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetään, että jos syytä, jonka vuoksi turvaamistoimesta on päätetty, ei enää ole, turvaamistoimi on määrättävä peruutettavaksi. Luvun 9 §:ssä säädetään puolestaan muun ohella, että kun tuomioistuin ratkaisee pääasian, sen tulee samalla määrätä, kuinka kauan turvaamistoimi on voimassa.

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että hakemus on hylättävä, koska hakemuksen kohteena olevia tietoja ei ole saatavissa. Hakija on lisäksi ilmoittanut, että asiassa määrätty turvaamistoimi voidaan poistaa. Sen vuoksi markkinaoikeuden päätöksessä 22.6.2017 numero 382/17 annettu määräys turvaamistoimesta on määrättävä peruutettavaksi heti.

Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaaminen

Kuten korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2017:85 (kohta 11) ilmenee, tässä hakemusasiassa on kysymys asiasta, jossa sovinto ei ole sallittu.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Pykälän esitöiden (HE 107/1998 vp s. 17 ja 18) mukaan säännöksen uudella sanamuodolla selvennetään sitä, että kaikissa asioissa, joissa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset pääsäännön mukaan vastaavat kuluistaan itse. Jos asianosaiset ovat eri mieltä jutun lopputuloksesta eli kysymys on riitainen, voi olla perusteltua, että asianosainen velvoitetaan osaksi tai kokonaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2005:41 (kohta 5) ilmenee, että ei ole perusteltua, että vielä yksin se, että asianosaiset ovat eri mieltä asian lopputuloksesta, johtaisi kulujen korvausvelvollisuuteen. Tällöinkin sitä, onko olemassa erityistä syytä kulujen korvaamiselle, on arvioitava sen nojalla, millaiset perusteet asianosaisilla on ollut asian riitauttamiseen ja miten asia noihin asianosaisten esiintuomiin perusteisiin nähden on ratkaistu. Vastaava on lausuttu myös ratkaisuissa

KKO 2010:61 (kohta 7) ja KKO 2014:96 (kohdat 6 ja 11). Viimeksi mainitusta ratkaisusta niin ikään ilmenee (kohta 4), että myös muut luvun säännökset niistä ilmenevine periaatteineen voivat olla merkityksellisiä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:n mukaan jos asianosainen on jäämällä pois tuomioistuimesta, jättämällä noudattamatta tuomioistuimen antamia määräyksiä tai esittämällä väitteen, jonka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää aiheettomaksi, taikka muutoin oikeudenkäyntiä pitkittämällä velvollisuuden vastaisella menettelyllään tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut toiselle asianosaiselle kustannuksia, hän on velvollinen korvaamaan sellaiset kustannukset riippumatta siitä, kuinka oikeudenkäyntikulut muutoin on korvattava. Säännöksen esitöistä (HE 191/1993 vp s. 14) ilmenee, että säännöstä voidaan soveltaa myös asioissa, joissa sovinto ei ole sallittu.

DNA Oyj on esittänyt vaatimustensa perusteeksi asianajotoimiston vedoslaskun ja erittelyn toimenpiteistä ajalta 6.9.2017–13.9.2017, ja vaadittujen kulujen voidaan katsoa aiheutuneen hakijan 21.8.2017 antamasta lausumasta lausumisesta. Esitetyn perusteella DNA Oyj:n vaatimuksessa ei ole ollut kysymys oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 tai 11 §:ssä säädetyistä turvaamistoimeen liittyvistä kuluista, joten kyseiset säännökset eivät tule tässä arvioitaviksi.

Hakija on toimittanut hakemuksen markkinaoikeudelle 29.3.2017 ja edelleen 15.5.2017 esittänyt turvaamistoimen määräämistä koskevan pyynnön. Markkinaoikeus on päätöksellään 22.6.2017 numero 382/17 hyväksynyt hakijan turvaamistoimihakemuksen osittain mutta hylännyt vaatimuksen vakuuden asettamisvelvollisuudesta vapauttamisesta. Hakijan mukaan ulosottovirasto on hakijaa koskeneen turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanon osalta päättänyt, että yhden päätöksen täytäntöönpano edellyttää, että hakija asettaa 50.000 euron määräisen vakuuden. Hakija on ilmoittanut, ettei sillä ulosottomiehen asettaman vakuuden korkean määrän takia ole ollut mahdollisuutta hakea turvaamistoimen täytäntöönpanoa.

Markkinaoikeus toteaa, että markkinaoikeus on sen jälkeen kun hakija on tehnyt hakemuksen markkinaoikeuteen pääasian ja turvaamistoimen määräämisen osalta 12.6.2017 antamallaan päätöksellä numero 333/17 arvioinut aiemmasta käytännöstä poikkeavalla tavalla tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaisen merkittävyyskynnyksen ylittymistä. Ulottottoviranomainen on edellä mainitun päätöksen ja turvaamistoimipäätöksen antamisen jälkeen määrittänyt vakuuden suuruuden. Näissä olosuhteissa hakemusten vireille tulon aikaan vallinnut oikeustila on katsottava kesäkuussa 2017 muuttuneen hakijan vaikutuspiirin ulkopuolella olleista syistä johtuen.

Asiaa on kuitenkin arvioitava vielä sen perusteella, että hakijan on katsottava ainakin DNA Oyj:n 21.6.2017 lausuman perusteella olleen tai tulleen olla 21.8.2017 lisäselvitystä toimittaessaan ja hakemuksen hyväksymistä edelleen vaatiessaan tietoinen siitä, että hakemuksen kohteena olevista tiedoista osaa ei ole enää saatavissa ja viimeisetkin poistuisivat 10.9.2017. Kun tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n perusteella säilytettävät tiedot eivät ole edes olleet hakemuksen kohteena, kyseinen säilytysperuste tai -aika ei ole tässä asiassa merkityksellinen. Siltä osin kuin hakemuksen kohteena olevia tietoja ei ole enää ollut saatavissa, hakijan olisi tullut ottaa huomioon, ettei markkinaoikeus voisi antaa määräystä luovuttaa tietoja. Hakijan 21.8.2017 esittämät vaatimukset ovat olleet jo poistuneiden tietojen osalta selvästi aiheettomia. Ottaen myös huomioon asiaan osallisen DNA Oyj:n kuulemisen edellyttämä aika, hakija ei ole voinut perustellusti olettaa, että markkinaoikeus antaisi ratkaisun viimeistään 10.9.2017.

Toisaalta asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, milloin hakija on saanut tiedon ulosottoviraston edellyttämästä turvaamistoimen vakuuden määrästä ja milloin hakija on katsonut, ettei sillä ole edellytyksiä panna turvaamistointa täytäntöön.

DNA Oyj:n vaatimat oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet sen jälkeen, kun hakija on 21.8.2017 lausumallaan jatkanut oikeudenkäyntiä. Hakemuksen kohteena olleita tietoja on vielä 21.8.2017 ollut osittain saatavissa ja tämän jälkeenkin turvaamistoimi olisi vielä voitu panna täytäntöön niiden tietojen osalta, jotka turvaamistointa täytäntöön pantaessa olisivat vielä olleet saatavissa.

DNA Oyj on lausumassaan lausunut varsin laajasti hakijan esittämien näkökohtien johdosta. DNA Oyj:n tiedossa on ollut, että lausumaa annettaessa hakemuksen kohteena olleita tietoja ei ole enää ollut lainkaan saatavissa. Tässä tilanteessa myös DNA Oyj:n olisi tullut ottaa huomioon, ettei markkinaoikeus voisi enää antaa määräystä luovuttaa tietoja. Näin ollen muut DNA Oyj:n toimenpiteet tähän asiaan kohdistuvina ovat olleet pitkälti tarpeettomia.

Markkinaoikeus katsoo, että edellä todetuilla perusteilla hakijan lausumaa antaessaan 21.8.2017 jo poistuneiden tietojen osalta sen vaatimukset ovat olleet selvästi aiheettomia ja tältä osin on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa hakija osaksi korvaamaan DNA Oyj:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut. Muilta osin käsillä olevat olosuhteet huomioon ottaen asiassa ei ole ilmennyt oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja erityisiä syitä tai luvun muissa säännöksissä tarkoitettuja perusteita sille, että hakija tulisi velvoittaa korvaamaan DNA Oyj:n vaatimia oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja. Markkinaoikeus harkitsee korvauksen määräksi ensiksi mainituilta osin 100 euroa.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Copyright Management Services Ltd:n korvaamaan DNA Oyj:n oikeudenkäyntikulut 100 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän ratkaisun antamisesta.

Markkinaoikeus määrää 22.6.2017 antamallaan päätöksellä numero 382/17 määräämänsä turvaamistoimen peruutettavaksi.

MUUTOKSENHAKU

Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 12.2.2018.

Markkinaoikeustuomari Pekka Savola

LAINVOIMAISUUS

Ei lainvoimainen