MAO:210/17

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 27.10.2015 (liitteenä)

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Miehistömedia Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 27.10.2015 ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi haetun merkin JOKAMIES rekisteröintiä varten kysymyksessä oleville luokkien 35, 38 ja 41 palveluille.

Perusteet

Haettu merkki JOKAMIES on erottamiskykyinen sellaisenaan kysymyksessä oleville luokkien 35, 38 ja 41 palveluille. Valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen perustelut haetun merkin erottamiskyvyttömyyden osalta ovat olleet riittämättömät. Sana "jokamies" ei kuvaile mitään hakemuksen kattamia palveluja, eikä kyseisellä sanalla ole myöskään vapaana pitämisen tarvetta kaupallisessa tavaramerkinomaisessa käytössä. Tavaramerkki JOKAMIES on myös aiemmin myönnetty eräälle kolmannelle yhtiölle luokassa 16.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä.

Valittajan valituksessaan viittaama aikaisempi tavaramerkkirekisteröinti on vuodelta 1983. Vallitsevan ratkaisukäytännön perusteella sanaa "jokamies" on pidetty erottamiskyvyttömänä. Nyt käsillä olevaa hakemusta ei ole myöskään pidettävä rinnastettavana mainittuun aikaisempaan rekisteröintiin, sillä sanottu aikaisempi rekisteröinti on tavaroille, kun taas nyt kysymyksessä olevaa rekisteröintiä on haettu palveluille.

Valittajan lausuma

Valittaja ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut asiassa lausumaa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asian tarkastelun lähtökohdat

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Miehistömedia Oy:n hakemuksen merkin JOKAMIES rekisteröimiseksi seuraaville palveluille, koska haettu merkki on ilman erottamiskykyä:

- luokka 35: "tavaroiden ja palvelujen mainostamiseen tarkoitetun tilan tarjoaminen verkkosivustoilla";
- luokka 38: "kaukoviestintä; lisäarvoa tuottavat verkkopalvelut [viestintä]; online-keskustelukanavien tarjoaminen sosiaalista verkostoitumista varten";
- luokka 41: "ajanviete; online-julkaisujen tarjoaminen; sähköisten julkaisujen tarjoaminen; sähköisten julkaisujen julkaiseminen; elektronisten aikakauslehtien julkaiseminen; verkkoaikakauslehtien julkaiseminen".

Asiassa on markkinaoikeudessa kysymys siitä, onko haettua merkkiä JOKAMIES pidettävä sellaisenaan erottamiskykyisenä edellä mainituille palveluille.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun tähän valitusasiaan sovellettavan tavaramerkkilain 13 §:n (56/2000) mukaan rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

Mitä tavaramerkkilaissa säädetään tavaroista, on mainitun lain 1 §:n 3 momentin (39/1993) mukaan vastaavasti voimassa palveluista.

Edellä mainittuja säännöksiä on muutettu 1.9.2016 voimaan tulleella tavaramerkkilain muuttamisesta annetulla lailla 616/2016.

Edellä mainitulla tavaramerkkilain muuttamisesta annetulla lailla 1.9.2016 voimaan tulleen lain 3 §:n mukaan merkin katsotaan olevan erottamiskykyinen, jos sen avulla voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai -aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

Edelleen tavaramerkkilain 1.9.2016 voimaan tulleen 13 §:n 1 momentin mukaan muun ohella merkki, joka ei ole 3 §:n mukaisesti erottamiskykyinen, ei täytä rekisteröinnin edellytyksiä.

Mitä tavaramerkkilaissa säädetään tavaroista, koskee mainitun lain 1.9.2016 voimaan tulleen 1 §:n 2 momentin mukaan myös palveluita.

Hallituksen esityksestä tavaramerkkilain edellä mainituksi muuttamiseksi (HE 24/2016 vp) ilmenee, että muutos on tehty tavaramerkkilain 1 luvun säännösten muuttamiseksi vastaamaan nykyistä paremmin jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/95/EY (jäljempänä tavaramerkkidirektiivi) ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Edellä selostettu tavaramerkkilain 1.9.2016 voimaan tullut 3 §:n säännös sisältää sitä koskevien hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan erottamiskyvyn määritelmän. Esitöissä on todettu, että aikaisemmin voimassa olleessa tavaramerkkilaissa erottamiskykyä ei ole erikseen määritelty, vaan aikaisemmin voimassa ollut lain 13 §:n (56/2000) säännös on sisältänyt sekä vaatimuksen erottamiskyvystä että tavaran muotoa koskevan rajoituksen. Esitöiden mukaan erottamiskykyä koskevan määritelmän ottaminen lakiin tekee erottamiskyvystä helpommin sovellettavan käsitteen. Esitöissä on edelleen todettu, että 1.9.2016 voimaan tulleen 3 §:n säännöksen sisältö vastaa olennaisilta osin aikaisemmin voimassa ollutta lain 13 §:n (56/2000) säännöstä, kuitenkin niin, että tavaran muotoa koskeva rajoitus jää pois, sillä muotoa koskeva rajoitus ei liity asiallisesti erottamiskykyyn. Esitöiden mukaan 1.9.2016 voimaan tulleessa 3 §:n säännöksessä säädetään aikaisemmin voimassa olleen lain 13 §:n (56/2000) säännöstä vastaavasti ja selvyyden vuoksi, että kuvailevaa merkkiä, kuten esimerkiksi tavaran käyttötarkoitusta ilmaisevaa merkkiä, ei ole katsottava erottamiskykyiseksi. Pykälässä mainitut esimerkit eivät esitöiden mukaan kuitenkaan muodosta tyhjentävää luetteloa, ja merkki voi olla erottamiskyvytön myös muusta syystä kuin kuvailevuuden johdosta (ks. HE 24/2016 vp s. 13).

Mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tavaramerkkilain 1.9.2016 voimaan tulleessa 13 §:n 1 momentissa säädetään, ettei tavaramerkki ole rekisteröimiskelpoinen, mikäli se ei muun ohella ole 1.9.2016 voimaan tulleen 3 §:n säännöksen mukaisesti erottamiskykyinen. Esitöissä todetun mukaan puheena oleva 13 §:n
1 momentin säännös vastaa tarkoitukseltaan ja pääasialliselta sisällöltään aikaisemmin voimassa olleen lain 13 §:n (56/2000) säännöstä. Erottamiskyvyn vaatimus toteutettaisiin viittauksella lain 1.9.2016 voimaan tulleisiin 1 luvun pykälien säännöksiin, kun aikaisemmin voimassa olleessa lain 13 §:ssä (56/2000) tämä säännös on ollut auki kirjoitettuna (HE 24/2016 vp s. 17).

Kuten edellä olevasta 1.9.2016 voimaan tullutta tavaramerkkilain muutosta koskevasta selvityksestä ilmenee, vastaa lainmuutos jo ennen sen voimaantuloa vallinnutta tulkintaa erottamiskyvyn merkityksestä tavaramerkin rekisteröintiedellytysten arvioinnissa.

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottuvuus, ei saa rekisteröidä.

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvia tavaramerkkejä, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, ei saa rekisteröidä.

Tavaramerkkilain 13 §:n (56/2000) toisessa virkkeessä ja tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainittu luettelo tavaroiden ominaisuuksista ei ole tyhjentävä, vaan myös muut kuin kyseisissä säännöksissä mainitut tavaroiden tai palvelujen ominaisuudet voidaan ottaa huomioon (ks. HE 24/2016 vp s. 13 sekä vastaavasti tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C 51/10 P, EU:C:2011:139, 49 kohta).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että kohdekuluttajan määritelmä voi tietyissä tilanteissa olla sellainen kysymyksessä olevien tavaroiden tai palvelujen olennainen ominaisuus, joka otetaan kohderyhmässä huomioon. Toisaalta mikä tahansa kohdekuluttajan määritelmä ei tee merkkiä kuvailevaksi, jos sitä ei ole pidettävä juuri kysymyksessä olevien tavaroiden tai palvelujen olennaisena ominaisuutena (ks. vastaavasti esim. tuomio 27.2.2002, Ellos v. SMHV (ELLOS), T-219/00, EU:T:2002:44, 33–37 kohta ja 42–44 kohta).

Asian arviointi

Tavaramerkin erottamiskykyä arvioitaessa on otettava huomioon yhtäältä ne tavarat ja palvelut, joita varten merkki halutaan rekisteröidä, ja toisaalta se, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin. Näin ollen haetun merkin merkityksen pohjalta on arvioitava sitä, onko kohdeyleisön näkökulmasta katsottava merkin ja kysymyksessä olevien tavaroiden ja palvelujen välillä olevan riittävän suora ja konkreettinen suhde.

Kuten edellä on todettu, asiassa markkinaoikeudessa on kysymys siitä, onko haettua merkkiä JOKAMIES pidettävä sellaisenaan erottamiskykyisenä seuraaville palveluille:

- luokka 35: "tavaroiden ja palvelujen mainostamiseen tarkoitetun tilan tarjoaminen verkkosivustoilla";
- luokka 38: "kaukoviestintä; lisäarvoa tuottavat verkkopalvelut [viestintä]; online-keskustelukanavien tarjoaminen sosiaalista verkostoitumista varten"; sekä
- luokka 41: "ajanviete; online-julkaisujen tarjoaminen; sähköisten julkaisujen tarjoaminen; sähköisten julkaisujen julkaiseminen; elektronisten aikakauslehtien julkaiseminen; verkkoaikakauslehtien julkaiseminen".

Markkinaoikeus toteaa, että haetun merkin kattamat edellä mainitut palvelut on suunnattu sekä suurelle yleisölle että alan ammattilaisille. Sekä suuren yleisön että alan ammattilaisten tarkkaavaisuusasteen voidaan katsoa olevan kyseisten palvelujen osalta tavanomainen. Huomioon on siten otettava tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan käsitys haetusta merkistä.

Haettu merkki muodostuu sanasta "jokamies". Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että haettu merkki JOKAMIES on ilman erottamiskykyä, koska se muodostuu vain sanasta "jokamies", joka ilmaisee haettujen palvelujen laatua, käyttötarkoitusta ja kohderyhmää. Päätöksen mukaan "jokamies" on yleisesti käytetty ilmaisu, jolla tarkoitetaan tavallista ihmistä. Merkin ymmärretään siten kuvailevan, että haetut palvelut on tarkoitettu ja suunniteltu tavallisille ihmisille, eli tavanomaisille kuluttajille.

Markkinaoikeus toteaa, että Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana "jokamies" tarkoittaa jokaista, kadunmiestä tai tavallista ihmistä. Haettua merkkiä JOKAMIES voidaan siten käyttää osoittamaan sitä, että nyt kysymyksessä olevien palvelujen kohderyhmänä ovat myös tavalliset ihmiset. Kun otetaan huomioon ammattilaisille ja suurelle yleisölle tarjottujen nyt kysymyksessä olevien palvelujen väliset erot, sen seikan ilmoittamista, että palvelut on suunnattu tavallisille ihmisille, on pidettävä kyseessä olevien palvelujen olennaisena ominaisuutena, joka otetaan kohderyhmässä huomioon. Haetun merkin JOKAMIES perusteella kohderyhmä pystyy siten välittömästi ja asiaa sen enempää miettimättä yhdistämään tämän merkin suoraan ja konkreettisesti tavallisille ihmisille suunnattuihin kysymyksessä oleviin luokan 35, 38 ja 41 palveluihin.

Merkin erottamiskyvyn arviointi tulee tehdä aina tapauskohtaisesti erikseen. Näin ollen valittajan viittaamasta muusta tavaramerkin rekisteröinnistä, joka eroaa yksityiskohdiltaan nyt kysymyksessä olevasta asiasta, ei voida päätellä, että haettua merkkiä JOKAMIES olisi pidettävä tavaranmerkkilain 13 §:ssä (56/2000) tarkoitetuin tavoin erottamiskykyisenä nyt kysymyksessä oleville palveluille.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että haettu merkki JOKAMIES ei ole tavaramerkkilain 13 §:ssä (56/2000) tarkoitetulla tavalla erottamiskykyinen haetuille palveluille luokissa 35, 38 ja 41. Valitus on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen, Nina Korjus ja Sanna Holkeri.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.