MAO:530/16

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 26.3.2015 (liitteenä)

ASIAN TAUSTA

Arvomarkiisi Oy on 20.9.2010 hakenut hyödyllisyysmallioikeutta keksinnölle nimeltä "Energiansäästöverho".

Patentti- ja rekisterihallitus on rekisteröinyt 29.10.2010 Arvomarkiisi Oy:lle edellä mainitun hakemuksen tarkoittaman hyödyllisyysmallin numerolla 8928.

Patentti- ja rekisterihallitus on sille 19.11.2012 tehdyn mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen johdosta julistanut 27.8.2013 antamallaan päätöksellä edellä mainitun hyödyllisyysmallin numero 8928 rekisteröinnin osittain mitättömäksi ja pysyttänyt kyseisen hyödyllisyysmallin rekisteröinnin voimassa Arvomarkiisi Oy:n 20.2.2013 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien suojavaatimusten mukaisessa muodossa.

Helmark Interior Oy on tehnyt 22.10.2014 Patentti- ja rekisterihallitukselle vaatimuksen hyödyllisyysmallin numero 8928 rekisteröinnin julistamiseksi mitättömäksi kokonaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 26.3.2015 antamallaan päätöksellä julistanut hyödyllisyysmallin numero 8928 rekisteröinnin mitättömäksi kokonaan.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Arvomarkiisi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 26.3.2015 ja pysyttää hyödyllisyysmallin numero 8928 rekisteröinnin voimassa ensisijaisesti yhtiön 20.2.2013 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien suojavaatimusten (jäljempänä myös ensisijaiset suojavaatimukset) mukaisessa muodossa tai toissijaisesti yhtiön 14.9.2015 markkinaoikeudelle toimittamien suojavaatimusten (jäljempänä myös toissijaiset suojavaatimukset) mukaisessa muodossa. Arvomarkiisi Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa ensisijaisesti Helmark Interior Oy:n tai toissijaisesti Patentti- ja rekisterihallituksen korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 16.475,60 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 määritelty energiansäästöverho on uusi valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin D1–D3 verrattuna ja eroaa selvästi niistä.

Edellä mainittu viitejulkaisu D2 ei kuvaa sisäänpäin aukeavaa MSE-ikkunaa, jonka puitteet avautuvat erikseen. Viitejulkaisun D2 mukaisessa ikkunassa puitteet ovat hyvin lähellä toisiaan, minkä perusteella on syytä olettaa, että puitteet ovat toisiinsa kytkettyjä.

Edellä mainittu viitejulkaisu D2 tuo esille kaksi toisistaan poikkeavaa suoritusmuotoa, eli sen että energiansäästöverho on asennettu kokonaan puitteen sisäpuolelle (suoritusmuoto a) sekä sen, että energiansäästöverho on ainakin osittain puitteiden välisessä tilassa (suoritusmuoto b). Kumpikaan suoritusmuoto ei sisällä ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 piirteitä, joiden mukaan ikkuna on sisäänpäin aukeava MSE-ikkuna, jossa puitteet avautuvat erikseen. Edellä mainitussa viitejulkaisun D2 suoritusmuodossa a energiansäästöverhon putki ei myöskään sijaitse ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesti puitteiden vastakkaisten sivujen välisessä tilassa.

MSE-ikkunoissa vastakkain olevien puitteiden sivut ovat olennaisesti suorat ja tasaiset, kun taas edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaisessa ikkunassa vastakkaisten yläpuitteiden alareunaan on jyrsitty erityinen sisennys verhoputkea varten. Verhoputki sijaitsee siten kokonaan sen alueen ulkopuolella, minkä jyrsimättömien puitteiden olennaisesti suorat sivut alun perin määrittivät. Viitejulkaisu D2 ei käsittele lainkaan rullaverhon kannakkeiden kiinnittämistä eikä sen mukainen kaarevaksi jyrsitty yläpuitteen pinta vastaa kysymyksessä olevan keksinnön mukaisen MSE-ikkunan puitteen tasaista pintaa. Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä esitetyt johtopäätökset kannakkeiden kiinnittämiskohdasta ovat siten perusteettomia.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D3 ilmenee, että sälekaihdin voidaan asentaa MSE-ikkunan puitteiden väliin tai ikkunan sisäpinnalle. Viitejulkaisu D3 ei kuitenkaan esitä, miten asentaminen tehdään tai miten sälekaihtimen kannakkeet sijoitetaan ikkunarakenteeseen. Sälekaihdinten ja rullaverhojen kiinnitystavat poikkeavat joka tapauksessa toisistaan. Viitejulkaisu D3 sisältää lisäksi varoituksen liiallisen lämpenemisen aiheuttamasta ikkunan rikkoutumisvaarasta, jos sälekaihdin asennetaan puitteiden väliin.

Alan ammattimies ei olisi voinut päätyä ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun myöskään yhdistämällä edellä mainittujen viitejulkaisujen D2 ja D3 sisältöä, sillä kummassakaan mainitussa viitejulkaisussa ei esitetä kannakkeiden kiinnittämistä sisäpuitteen ulkosivulle. Lisäksi viitejulkaisun D3 opetuksen perusteella alan ammattimies asentaisi verhon ikkunan sisäpinnalle.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 ulkolasiin on liimattu U-profiili, johon verho voidaan asentaa. Verhoputki ei kuitenkaan sijaitse ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesti puitteiden välisessä tilassa. Viitejulkaisun D1 mukainen ratkaisu, jossa U-profiili on kiinnitettynä sekä ulkolasiin että sisäikkunan ulkopuitteeseen, ei ole mahdollinen MSE-ikkunassa.

Helmark Interior Oy:n vastaus

Vaatimukset

Helmark Interior Oy on vaatinut, että markkinaoikeus vasta markkinaoikeudessa esitettyjen toissijaisten suojavaatimusten osalta ensisijaisesti jättää valituksen tutkimatta ja joka tapauksessa hylkää valituksen. Lisäksi Helmark Interior Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Arvomarkiisi Oy:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 11.570,00 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ratkaisu ei eroa selvästi tunnetusta tekniikasta.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D2 sisältää suoritusmuodon, jossa energiansäästöverho on kokonaan sisäpuitteeseen jyrsityssä tilassa, sekä suoritusmuodon, jossa myös ulkopuitteeseen on jyrsitty tila, joka vastaanottaa pienen osan kelausputkelle käärittyä verhoa. Molemmissa suoritusmuodoissa verhoputki sijaitsee ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesti kahden erikseen avattavan puitteen välissä. MSE-ikkunoissa on jo valmiiksi riittävä tila puitteiden välissä, joten verhoputken sijoittaminen tähän tilaan on itsestään selvää. Tätä seikkaa vahvistaa valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D3, joka esittää sälekaihtimen sijoittamista puitteiden väliin MSE-ikkunassa.

Edellä mainittu viitejulkaisu D2 ei koske nimenomaisesti MSE-ikkunaa, mutta alan ammattimiehelle on ilmeistä, että viitejulkaisussa D2 kuvatun ikkunan puitteet ovat erikseen ja sisäänpäin avattavia.

Verhoputken kannakkeiden todennäköisin kiinnityspaikka edellä mainitun viitejulkaisun D2 kuvaamassa ikkunassa on sisäpuitteen ulkosivu. Myös valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 esittää kannakkeiden kiinnittämistä sisäpuitteen ulkopinnalle, vaikka sinänsä viitejulkaisussa D1 kuvattu ikkuna ei sisällä ulkopuitetta eikä kaihdin siten voi olla puitteiden välissä.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D2 kuvaa ikkunarakennetta, johon kuuluu kaksi erillistä puitetta, jolloin on pidettävä selvänä, että puitteet myös avautuvat erikseen. Ikkunan avautuminen ulospäin on epätavallinen ratkaisu. Alan ammattimiehelle on tämän vuoksi ilmeinen vaihtoehto, että viitejulkaisun D2 kuvaama ikkuna aukeaa sisäänpäin. Viitejulkaisun D2 kuvasta 1 ja puitteiden huullosten sijainnista voidaan päätellä lisäksi, että puite 1 on sisäpuite.

Edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaan rullaverho on kiinnitetty toiseen puitteista. Ottaen huomioon puitteeseen jyrsityn osan kaarevan pinnan sekä sen, että rullaverhoa varten jyrsitty tila on suurimmaksi osaksi puitteen 1 puolella, on pidettävä selvänä, että alan ammattimies kiinnittäisi rullaverhon sisäpuitteen pystysuoraan osaan. Kun rullaverho on puitteeseen 1 jyrsityssä tilassa, se jää puitteiden 1 ja 2 väliin.

Edellä esitetty huomioon ottaen ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ratkaisu eroaa edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaisesta ratkaisusta ainoastaan siten, että viitejulkaisu D2 ei esitä MSE-ikkunaa.

Arvomarkiisi Oy:n lausuma

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D2 ei sisällä yksiselitteistä kuvausta siitä, kumpaan suuntaan ikkuna aukeaa, eikä siitä, aukeavatko puitteet yhdessä vai erikseen, eikä myöskään siitä, kumpi puitteista on sisäpuite ja kumpi ulkopuite. Asiassa ei ole osoitettu, että alan ammattimies olisi valinnut juuri sen vaihtoehdon, johon kysymyksessä olevassa keksinnössä on päädytty.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 ei ole myöskään kuvattu verhoputken kannakkeiden kiinnittämistä eikä viitejulkaisusta D2 voida päätellä, että kannakkeet olisi kiinnitetty sisäpuitteen ulkosivulle.

Toissijaisten suojavaatimusten itsenäistä suojavaatimusta 1 on täsmennetty lisäämällä siihen määrite, jonka mukaan "putki on laakeroitu kannakkeisiin niin, että verhomateriaali kelautuu auki mahdollisimman lähellä ikkunan sisäpuitetta tai ulkopuitetta".

Edellä mainittu täsmennys liittyy keksinnöllisyyden kannalta olennaiseen seikkaan, jonka mukaan verhon sijoittaminen kysymyksessä olevan keksinnön mukaisella tavalla, vastoin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D3 esitettyä opetusta, MSE-ikkunaan mahdollistaa verhon energiataloudellisesti edullisen sijoittamisen mahdollisimman lähelle sisä- tai ulkoikkunaa samasta kiinnityspaikasta.

Muut lausumat

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2 verhon kiinnittäminen puitteeseen 1 on alan ammattimiehelle ilmeistä myös siksi, että tällöin verhon sovittaminen puitteeseen jyrsittyyn uraan ja käyttölaitteen vieminen sisätilan puolelle on helpompaa, kuin jos verho olisi kiinnitetty puitteeseen 2. Toissijaisten suojavaatimusten itsenäiseen suojavaatimukseen 1 tehty lisäys "putki on laakeroitu kannakkeisiin niin, että verhomateriaali kelautuu auki mahdollisimman lähellä ikkunan sisäpuitetta tai ulkopuitetta" määrittelee ainoastaan tarkoitetun vaikutuksen, mutta ei esitä niitä rakenteellisia yksityiskohtia, jotka ovat välttämättömiä tarkoitetun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Toissijaisten suojavaatimusten itsenäinen suojavaatimus 1 ei siten määrittele keksintöä riittävän täsmällisesti.

Helmark Interior Oy on esittänyt muun ohella, että vaatimus suojavaatimusten rajoittamisesta toissijaisten suojavaatimusten mukaisesti olisi tullut tehdä mitättömäksi julistamista koskevaan vaatimukseen vastaamiseen tarkoitetun määräajan puitteissa. Toissijaisiin suojavaatimuksiin tehty lisäys sisältää lisäksi suhteellisen määritteen "mahdollisimman lähellä", joka on tulkinnanvarainen ja epämääräinen eikä siten ilmaise täsmällisesti suojan kohdetta. Mainittu piirre on myös jo tunnettu valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D2.

Arvomarkiisi Oy on esittänyt, että kysymyksessä olevaa keksintöä koskevia suojavaatimuksia on rajoitettu pelkästään alkuperäisten suojavaatimusten puitteissa. Toissijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 sisältämä määrite, jonka mukaan verhomateriaali kelautuu auki mahdollisimman lähellä ikkunan sisäpuitetta tai ulkopuitetta ei ole epätäsmällinen, vaan se on alan ammattimiehelle sisällöltään ilmeinen. Ottaen huomioon, että verhomateriaalin paksuus ja ikkunan korkeus voivat vaihdella ja että verhomateriaali ei saa hankautua lähintä puitetta vasten, on puheena olevassa yhteydessä perusteltua käyttää suhteellista ilmaisua "mahdollisimman lähellä".

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Toissijaisten suojavaatimusten tutkiminen

Arvomarkiisi Oy on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 26.3.2015 kumotaan ja kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin numero 8928 rekisteröinti pidetään voimassa ensisijaisesti mainitussa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkasteltujen, yhtiön 20.2.2013 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien suojavaatimusten (edellä mainitut ensisijaiset suojavaatimukset) mukaisessa muodossa tai toissijaisesti yhtiön 14.9.2015 markkinaoikeudelle toimittamien suojavaatimusten (edellä mainitut toissijaiset suojavaatimukset) mukaisessa muodossa.

Helmark Interior Oy on vaatinut, että Arvomarkiisi Oy:n vasta 14.9.2015 markkinaoikeudelle valituskäsittelyn yhteydessä toimittamat toissijaiset suojavaatimukset tulee jättää, hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (hyödyllisyysmallilaki) 20 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen, myöhään esitettyinä tutkimatta.

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan siltä osin kuin mainitussa laissa taikka lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 1 ja 5–14 kohdassa mainituissa laeissa ei toisin säädetä, valitusasian käsittelyyn markkinaoikeudessa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hyödyllisyysmallilaissa tai Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa ei ole uusien perusteiden esittämistä koskevaa rajoitusta valitettaessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevassa asiassa eli valitusasiassa markkinaoikeuteen.

Hallintolainkäyttölaissa ei ole säännöstä siitä, saako valituksessa esittää hallintomenettelyssä esitettyihin nähden uusia perusteita. Hallintolainkäyttölain valituksen muuttamista koskevan 27 §:n 2 momentin mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimustensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.

Markkinaoikeus toteaa, että Arvomarkiisi Oy on hakenut hyödyllisyysmallioikeutta keksintöön nimeltä "Energiansäästöverho". Patentti- ja rekisterihallituksen julistettua hyödyllisyysmallin numero 8928 rekisteröinnin kokonaan mitättömäksi valituksenalaisella päätöksellään 26.3.2015, Arvomarkiisi Oy on edellä selostetulla tavalla markkinaoikeudessa vaatinut, että mainittu Patentti- ja rekisterihallituksen päätös kumotaan ja että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin numero 8928 rekisteröinti pidetään voimassa ensisijaisesti yhtiön 20.2.2013 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien suojavaatimusten mukaisena tai toissijaisesti yhtiön 14.9.2015 markkinaoikeudelle toimittamien suojavaatimusten mukaisena.

Arvomarkiisi Oy:n on siten katsottava vaatineen markkinaoikeudessa lähtökohtaisesti edelleen Patentti- ja rekisterihallitukselta alun perin hakemansa hyödyllisyysmallioikeuden rekisteröintiä. Asian käsittelyyn sovellettavista säännöksistä ei ole katsottava johtuvan estettä sille, että valittaja esittää valituksensa yhteydessä kysymyksessä olevassa hyödyllisyysmallihakemuksessa tarkoitetun keksinnön osalta uudet muutetut suojavaatimukset. Näin ollen Arvomarkiisi Oy:n 14.9.2015 markkinaoikeudelle toimittamien toissijaisten suojavaatimusten tutkimiselle ei ole Helmark Interior Oy:n esittämin tavoin estettä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Helmark Interior Oy:n vaatimus mainittujen, 14.9.2015 markkinaoikeudelle toimitettujen toissijaisten suojavaatimusten tutkimatta jättämisestä on hylättävä.

Pääasiaratkaisun perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensisijaisesti kyse kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin numero 8928 pysyttämisestä voimassa valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkasteltujen suojavaatimusten (edellä mainitut ensisijaiset suojavaatimukset) mukaisessa muodossa. Tähän nähden toissijaisesti asiassa on kyse sanotun hyödyllisyysmallin pysyttämisestä voimassa Arvomarkiisi Oy:n 14.9.2015 markkinaoikeudelle toimittamien suojavaatimusten (edellä mainitut toissijaiset suojavaatimukset) mukaisessa muodossa.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

Hyödyllisyysmallilain 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka on tehnyt keksinnön, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada hyödyllisyysmallioikeuden keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Hyödyllisyysmallilain 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Hyödyllisyysmallilain esitöiden (HE 232/1990 vp s. 7) mukaan hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimus on alhaisempi kuin patentilta vaadittava keksinnöllisyys. Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä ratkaisu saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle.

Hyödyllisyysmallilain 19 §:n 1 momentin mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1 §:n 2–4 momentissa ja 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.

Hyödyllisyysmallilain 21 §:n 1 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on julistettava hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi, jos siihen on mainitun lain 19 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Jos hyödyllisyysmallioikeuden haltija on toimittanut uuden suojavaatimuksen, se on mitätöinnin kohteena.

3 Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen keksintö

Edellä selostetulla tavalla kysymyksessä oleva hyödyllisyysmalli koskee keksintöä nimeltä "Energiansäästöverho".

Edellä mainitut ensisijaiset suojavaatimukset muodostuvat itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–10. Edellä mainitut toissijaiset suojavaatimukset muodostuvat puolestaan itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–6.

4 Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:
D1: DE-hakemusjulkaisu 19751255 A1
D2: SE-patenttijulkaisu 105790
D3: RT-ohjekortti RT 41-10644, Puuikkunat ja niiden asennus, RTS 08:9

Edellä mainittu viitejulkaisu D1 esittää yhdellä puitteella varustettua ikkunarakennetta. Puitteeseen on kytketty puitteeton ulkolasi, jonka yläosaan on liimattu U-muotoinen alumiiniprofiili sälekaihtimen tai rullaverhon kiinnittämistä varten. Mainittu U-profiili on toiselta puoleltaan kiinnitetty irrotettavasti sisäänpäin aukeavan puitteen ulkosivulle.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnetaan ikkunarakenne, jossa on kaksi puitetta. Puitteiden väliin on sijoitettu rullaverho (energiansäästöverho). Rullaverhon putki on sijoitettu yläpuitteisiin tai pelkästään puitteen 1 yläosaan jyrsittyyn tilaan siten, että rullattunakin verho on ainakin suurimmaksi osaksi mainitussa tilassa.

Edellä mainittu viitejulkaisu D3 kuvaa MSE-ikkunaa. Viitejulkaisusta D3 ilmenee muun ohella, että MSE-ikkuna on kaksipuitteinen, sisäänpäin aukeava ikkuna ja että puitteiden väliin voidaan sijoittaa sälekaihdin. Viitejulkaisussa D3 on lisäksi esitetty muun ohella keinoja pienentää sälekaihtimeen absorboituneen auringon lämpösäteilyn aiheuttamaa lämpörasituksesta johtuvaa lasien rikkoutumisriskiä.

5 Ensisijaiset suojavaatimukset

5.1 Ensisijaisten suojavaatimusten itsenäinen suojavaatimus 1

Edellä selostetulla tavalla ensisijaiset suojavaatimukset muodostuvat itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–10.

Ensisijaisten suojavaatimusten itsenäinen suojavaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

"1. Energiansäästöverho (1), joka käsittää päistään kannakkeiden (4) varaan laakeroidun putken (5) ja tähän putkeen toisesta päästään kiinnitetyn ja putken (5) ympärille kelattavan verhomateriaalin (6), joka auki kelattuna peittää koko ikkunan, jonka yhteyteen kyseinen energiansäästöverho (1) on asennettu, tunnettu siitä, että kannakkeet (4) on kiinnitetty tavanomaisen sisäänpäin avattavan MSE-ikkunan sisäpuitteen (2) ulkosivulle, niin että kyseisen energiansäästöverhon (1) putki (5) sijaitsee ikkunan kahden erikseen avattavan puitteen (2, 7) vastakkaisten sivujen välisessä tilassa."

5.2 Ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuus ja keksinnöllisyys

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että Arvomarkiisi Oy:n 20.2.2013 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö on uusi edellä mainituista viitejulkaisuista ilmenevään tunnettuun tekniikkaan nähden.

Asian käsittelyssä markkinaoikeudessa ei ole kyseenalaistettu kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuutta tunnettuun tekniikkaan nähden.

Kysymyksessä olevan keksinnön hyödyllisyysmallina rekisteröitävyyden osalta puheena olevalta osin asiassa on siten kyse siitä, onko ensisijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön katsottava eroavan selvästi tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 tarkoitettu energiansäästöverho on sanotun suojavaatimuksen johdanto-osassa määritelty rullaverhoille tavanomaisina pidettävin määrittein. Itsenäisen suojavaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa esitetyt piirteet eivät puolestaan koske itse verhoa, vaan sen sijoittamista ja kiinnittämistä MSE-ikkunan puitteiden väliin.

Markkinaoikeus toteaa edelleen, että energiansäästöverhon sijoittamisen ikkunan puitteiden väliin, esimerkiksi edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaisesti, on sinänsä katsottava kuuluvan alan ammattimiehen yleistietoihin.

Edellä mainittu viitejulkaisu D3 esittää edellä selostetuin tavoin sälekaihtimen sijoittamisen ikkunan sisälle puitteiden väliin nimenomaisesti MSE-ikkunassa. Ottaen huomioon, että sälekaihdinta ja rullaverhoa voidaan pitää vaihtoehtoisina, muun ohella energiaa säästävinä ratkaisuina, markkinaoikeus katsoo, että myös rullaverhon sijoittamista nykyisin yleisesti käytössä olevan MSE-ikkunan sisälle on vastaavasti pidettävä alan ammattimiehelle aivan ilmeisenä ratkaisuna.

Valittaja on markkinaoikeudessa esittänyt, että edellä mainittu viitejulkaisu D3 on ollut omiaan ohjaamaan alan ammattimiestä poispäin ratkaisusta, jossa rullaverho sijoitetaan MSE-ikkunan sisälle puitteiden väliin, sillä mainitussa viitejulkaisussa D3 olisi valittajan mukaan esitetty varoitus, jonka mukaan sälekaihtimen aiheuttamasta lämpörasituksesta johtuvan rikkoutumisriskin vähentämiseksi sälekaihdin tulisi asentaa ikkunan sisäpinnalle. Markkinaoikeus katsoo, ettei viitejulkaisusta D3 ole kuitenkaan luettavissa sanotunlaista opetusta. Viitejulkaisussa D3 on nimittäin nimenomaisesti todettu (s. 17, jakson 9.8 ensimmäisen kappaleen ensimmäinen virke), että sälekaihdin voidaan asentaa joko ikkunan sisälle puitteiden väliin tai ikkunan sisäpinnalle, eikä siinä ole tältä osin tehty mitään eroa sanottujen vaihtoehtojen välillä. Kyseisessä virkkeessä mainitun lämpörasituksista aiheutuvan lasien rikkoutumisriskin on sanotussa virkkeessä esitetyn valossa katsottava liittyvän niin puitteiden väliin kuin myös ikkunan sisäpinnalle asennettuihin sälekaihtimiin. Kappaleen viimeisessä virkkeessä on puolestaan ainoastaan vihjeinä mainitun rikkoutumisriskin pienentämiseksi esitetty ensinnäkin valkoisen kaihtimen valinta sekä toiseksi nimenomaisesti sisäpinnalle asennettavia kaihtimia koskien rakojen jättäminen. Edellä mainitun valossa markkinaoikeus katsoo, ettei viitejulkaisu D3 ole sisältänyt sellaista, jonka perusteella alan ammattimies ei olisi päätynyt sijoittamaan rullaverhoa ikkunan puitteiden väliin.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 ei sisällä kiinnitystapaan liittyviä teknisiä piirteitä, vaan siinä on kysymys erityisesti rullaverhon kannakkeiden ja putken sijoittamisesta puitteiden väliin.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D3 ei sinänsä ilmene kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 piirteitä, joiden mukaan rullaverhon kannakkeet on kiinnitetty MSE-ikkunan sisäpuitteen ulkosivulle siten, että mainitun verhon putki sijaitsee ikkunan puitteiden välisessä tilassa.

Tarkasteltaessa edellä mainittuun viitejulkaisuun D3 sisältyviä piirroskuvia (kuva 4) eri ikkunarakenteista, on todettavissa, että MSE-ikkunan puitteiden väliin tulevan rullaverhon tavanomaiset kannakkeet on mahdollista kiinnittää ulkopuitteen sisäsivulle, yläkarmiin tai sisäpuitteen ulkosivulle. Ottaen huomioon, että rullaverhon käyttömekanismiin liittyvä vetonaru tai kuulaketju johdetaan tavallisesti huonetilaan ikkunan sisäpuitteeseen tehdyn reiän kautta ja että ikkunan tavanomaisesti tulee olla avattavissa sisäänpäin, voidaan katsoa olevan ilmeistä, että rullaverhon luontevimpana kiinnityskohtana on pidettävä sisäpuitteen ulkosivua. Viimeksi mainitusta kiinnityskohdasta on puolestaan katsottava johtuvan, ainakin tavanomaisia rullaverhojen kannakkeita käytettäessä, että rullaverhon putki tulee myös sijaitsemaan ikkunan kahden puitteen (puitteiden yläsivujen) välisessä tilassa ja näin ollen pääosin näkymättömissä huonetilasta katsottaessa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että energiansäästöverhon sijoittamista MSE-ikkunaan kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesti on pidettävä alan ammattimiehelle aivan ilmeisenä ratkaisuna. Mainitun itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei siten ole katsottava eroavan hyödyllisyysmallilaissa tarkoitetulla tavalla selvästi siitä, mikä on tullut ennen hyödyllisyysmallihakemuksen tekemistä tunnetuksi edellä mainitusta viitejulkaisusta D3.

5.3 Johtopäätös

Kuten edellä on selostettu, ensisijaiset suojavaatimukset muodostuvat itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–10. Edellä todetulla tavalla itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa selvästi tunnetusta tekniikasta, eikä näin ollen ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei siten ole tarpeen lausua mainittujen epäitsenäisten suojavaatimusten hyväksyttävyydestä hyödyllisyysmallina.

6 Toissijaiset suojavaatimukset

Edellä selostetulla tavalla toissijaiset suojavaatimukset muodostuvat itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–6.

Toissijaisten suojavaatimusten itsenäinen suojavaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

"1. Energiansäästöverho (1), joka käsittää päistään kannakkeiden (4) varaan laakeroidun putken (5) ja tähän putkeen toisesta päästään kiinnitetyn ja putken (5) ympärille kelattavan verhomateriaalin (6), joka auki kelattuna peittää koko ikkunan, jonka yhteyteen kyseinen energiansäästöverho (1) on asennettu, tunnettu siitä, että kannakkeet (4) on kiinnitetty tavanomaisen sisäänpäin avattavan MSE-ikkunan sisäpuitteen (2) ulkosivulle, niin että kyseisen energiansäästöverhon (1) putki (5) sijaitsee ikkunan kahden erikseen avattavan puitteen (2, 7) vastakkaisten sivujen välisessä tilassa, jolloin putki on laakeroitu kannakkeisiin (4) niin, että verhomateriaali (6) kelautuu auki mahdollisimman lähellä ikkunan sisäpuitetta (2) tai ulkopuitetta (7)."

Markkinaoikeus toteaa, että toissijaisten suojavaatimusten itsenäinen suojavaatimus 1 sisältää ensisijaisten suojavaatimusten itsenäiseen suojavaatimukseen 1 nähden näin ollen lisätyn piirteen, jonka mukaan verhoputki on laakeroitu kannakkeisiin niin, että verhomateriaali kelautuu auki mahdollisimman lähellä sisäpuitetta tai ulkopuitetta.

Kysymyksessä oleva toissijaisten suojavaatimusten itsenäinen suojavaatimus 1 koskee siten myös edellä mainitun lisätyn piirteen osalta verhoputken sijaintia ikkunassa. Markkinaoikeus toteaa, että voidaan katsoa olevan sinänsä yleisesti tunnettua, että ikkunan puitteiden välissä sijaitseva rullaverho voi kelautua auki joko sisäpuitteen tai ulkopuitteen puolelta. Verhoputken laakerointia edellä mainitun lisätyn piirteen mukaisesti siten, että verhomateriaali kelautuu auki "mahdollisimman lähellä" ikkunan sisä- tai ulkopuitetta, voidaan mainitun piirteen sisältämän suhteellisen ilmaisun "mahdollisimman lähellä" johdosta katsoa kattavan molemmat edellä kerrotut sinänsä itsestään selvät vaihtoehtoiset toteutustavat rullaverhon kelautumisen suhteen. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että myöskään toissijaisten suojavaatimusten itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa hyödyllisyysmallilaissa tarkoitetulla tavalla selvästi siitä, mikä on tullut ennen hyödyllisyysmallihakemuksen tekemistä tunnetuksi edellä mainitusta viitejulkaisusta D3.

Kuten edellä on selostettu, toissijaiset suojavaatimukset muodostuvat itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–6. Edellä todetulla tavalla itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa selvästi tunnetusta tekniikasta, eikä näin ollen ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei siten ole tarpeen lausua mainittujen epäitsenäisten suojavaatimusten hyväksyttävyydestä hyödyllisyysmallina.

7 Yhteenveto

Edellä todetulla tavalla sen paremmin ensisijaisten suojavaatimusten kuin toissijaisten suojavaatimusten mukaiset keksinnöt eivät ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen Arvomarkiisi Oy saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian laatu huomioon ottaen ei ole pidettävä kohtuuttomana, että asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta myös Helmark Interior Oy saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus hylkää Helmark Interior Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Sanna Holkeri sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Krister Karlsson.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.