MAO:418/16

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Viestintäviraston päätös 18.12.2014 dnro 606/522/2014 (liitteenä)

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

TeliaSonera Finland Oyj:n on katsottava vaatineen, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian Viestintävirastolle verkkotunnuksen ppinet.fi rekisteröinnin peruuttamiseksi ja siirtämiseksi valittajalle.

Perusteet

Verkkotunnus ppinet.fi on valittajan vakiintuneiden tavaramerkkien iNET KESKUSKATU, INET ja PP.INET.FI johdannainen, ja se on hankittu ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Valittajan edellä mainittujen tavaramerkkien suoja-ala on hyvän erottamiskyvyn johdosta tavallista laajempi. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole otettu huomioon valittajan toimittamaa näyttöä tavaramerkkien käytöstä, mikä osoittaa tavaramerkkien vakiintumisen. Tavaramerkit ovat olleet niin laajassa käytössä, että vakiintuminen on ilmeistä.

Tavaramerkki iNET KESKUSKATU on otettu käyttöön vuonna 1994 ja se oli pitkään käytössä osoitteessa inet.fi sijaitsevien internetsivujen aloitussivun tavaramerkkinä. Aloitussivu oli yksi Suomen suosituimmista ja käytetyimmistä internetpalveluista 1990-luvun lopulla. Sivuille tehtiin tammikuussa 1999 keskimäärin 902.100 vierailua viikossa. Näin ollen tavaramerkki iNET KESKUSKATU on vakiintunut tavaramerkiksi internetin käyttäjien keskuudessa.

Tavaramerkki INET on vuodesta 1995 lukien ollut aktiivisessa käytössä valittajan tarjoamien internetpalveluiden merkkinä. INET oli vuonna 1999 Suomen suosituin kotikäyttöön tarkoitettu internetliittymä. Valittajalla on ollut myös muita INET-merkin sisältäviä palveluita, kuten INET ÄäniChat ja INET Live. Tavaramerkki INET on näin ollen tullut kohderyhmän keskuudessa tunnetuksi Suomen suosituimpana internetpalveluiden tavaramerkkinä. Laajan käytön johdosta tavaramerkki on ilmeisen vakiintunut.

Tavaramerkki PP.INET.FI on ollut vuodesta 1995 lähtien laajasti käytössä valittajan sähköpostipalveluissa. Valittajan tarjoamat sähköpostiosoitteet ovat @pp.inet.fi-loppuisia. Tällä hetkellä valittajalla on käytössä 672.000 pp.inet.fi-sähköpostilaatikkoa, joista aktiivisessa käytössä on 28 prosenttia. Saapuvan ja lähtevän postin palvelin on ollut mail.inet.fi. Tavaramerkki PP.INET.FI on tullut hyvin tunnetuksi ja vakiintuneeksi paitsi pp.inet.fi-loppuisten sähköpostiosoitteiden haltijoille myös heidän kanssaan kommunikoiville sähköpostin vastaanottajille ja muutoin. Google-haulla löytyy hakusanalla pp.inet.fi yhteensä 640.000 osumaa, mikä on osoitus merkin hyvin laajasta käytöstä.

Verkkotunnus ppinet.fi on käytännössä identtinen valittajan tavaramerkkiin PP.INET.FI verrattuna. Se muistuttaa myös hyvin paljon tavaramerkkiä INET, joka sisältyy verkkotunnukseen sellaisenaan. Tavaramerkissä iNET KESKUSKATU merkin erottamiskykyinen dominantti on sana iNET ja sana KESKUSKATU on kuvaileva. Verkkotunnus ppinet.fi muistuttaa valittajan erottamiskykyistä dominanttia INET. Näin ollen verkkotunnus pp.inet.fi on kaikkiin valittajan aikaisempiin tavaramerkkeihin nähden johdannainen.

Verkkotunnus ppinet.fi on yhtä pistettä lukuun ottamatta valittajan tavaramerkin PP.INET.FI kopio, ja on suuri todennäköisyys, että valittajan asiakkaat ja muut internetin käyttäjät tekevät kirjoitusvirheen jättämällä yhden pisteen pois. Verkkotunnuksen haltijan ilmeisenä tarkoituksena on ollut saada itselleen sähköposteja henkilöiltä, jotka ovat kirjoittaneet sähköpostiosoitteen virheellisesti. Verkkotunnuksen haltija voi halutessaan kaapata kaikki ppinet.fi-osoitteeseen lähetetyt viestit ja käyttää niitä haluamaansa tarkoitukseen. On hyvin ilmeistä, että verkkotunnus ppinet.fi on jo käytännössä aiheuttanut vahinkoa.

Koska valittajan tavaramerkit ovat tunnettuja, verkkotunnuksen haltija on ollut varmuudella tietoinen valittajan aikaisemmista oikeuksista. Verkkotunnus on rekisteröity ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Verkkotunnuksen haltijan toiminta on omiaan haittaamaan valittajan liiketoimintaa. Valittajan maineen kannalta on tärkeää, että verkkotunnus ppinet.fi peruutetaan ja siirretään valittajalle.

Viestintäviraston lausunto

Verkkotunnuksen peruuttamista koskevan vaatimuksen osalta Viestintäviraston on ensimmäiseksi arvioitava, onko vaatimuksen esittäjä ollut verkkotunnuksen hakemishetkellä sellaisen suojatun nimen tai merkin haltija, johon verkkotunnus vaatimuksen mukaan oikeudettomasti perustuu.

Viestintäviraston toimivalta verkkotunnuksen peruuttamisen osalta rajoittuu tilanteisiin, joissa on kiistatonta ja ilman yksityiskohtaisen asiakirjanäytön esittämistäkin selvää, että peruutettavaksi vaadittu verkkotunnus perustuu oikeudettomasti vakiintuneeseen nimeen tai merkkiin. Viestintäviraston ratkaisukäytännössä on suhteuduttu pidättyvästi peruutusvaatimuksiin, jotka ovat perustuneet nimen tai merkin väitettyyn vakiintumiseen ennen verkkotunnuksen rekisteröintiä. Peruutusvaatimuksen käsittelyn yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista ottaa vastaan laajaa tunnusmerkkioikeudellista näyttöä, koska menettely on tarkoitettu nopeaksi ja tehokkaaksi keinoksi puuttua selviin tunnusmerkkioikeuden loukkauksiin.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa Viestintävirastolla ei ole ollut painavia perusteita epäillä, että valittajalla olisi ollut verkkotunnuksen hakemishetkellä suojattu nimi tai merkki, johon verkkotunnus olisi oikeudettomasti perustunut. Näin ollen arvioitavaksi ei ole tullut myöskään se, missä tarkoituksessa verkkotunnuksen haltija on hakenut verkkotunnuksen rekisteröintiä.

Vastaajan vastaus

Vaatimukset

A on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan A:n arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 3.441 eurolla.

Perusteet

Verkkotunnuksen ppinet.fi rekisteröinnillä ei ole ollut tarkoitus vaikuttaa valittajan liiketoimintaan. Verkkotunnusta ei ole haettu hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Valittajan liiketoiminnalleen aiheutuneiksi esittämät haitat eivät ole uskottavia.

Valittaja on 11.2.2015 hakenut kansallisen tavaramerkin PPINET rekisteröintiä ja kyseinen tavaramerkki on rekisteröity 14.7.2015. Kyseisellä tavaramerkkirekisteröinnillä, jota on haettu vasta verkkotunnuksen hakemisen jälkeen, ei ole merkitystä tässä asiassa. Tätä aikaisemmin valittaja ei ole koskaan yrittänyt rekisteröidä kyseistä merkkiä kansalliseksi tavaramerkiksi. Valittajayhtiön edeltäjät Sonera Oy tai Telecom Finland Oy ovat hakeneet rekisteröintejä tavaramerkeille, jotka sisältävät merkin inet. Nämä tavaramerkit on joko poistettu rekisteristä tai niitä ei ole lainkaan rekisteröity, koska rekisteröintihakemus on hylätty, hakemus on jätetty sillensä tai hakemus on peruutettu. Rekisteröintihakemukset ovat koskeneet merkkejä iNET (kuvio), INET, iNET++, INET EDU, iNET OPEN, iNET PRO, iNET BIZ ja TF-INET. Valittaja tai sen edeltäjät eivät myöskään ole yrittäneet rekisteröidä merkkijonoja inet tai ppinet unionin tavaramerkeiksi. Edellä todetun perusteella ei ole ollut painavia perusteita epäillä, että valittajalla olisi verkkotunnuksen hakemishetkellä ollut suojattu nimi tai merkki, johon verkkotunnus olisi oikeudettomasti perustunut.

Vielä on otettava huomioon, että merkkijono inet, jota valittaja on käyttänyt toiminnassaan, on Euroopan unionin tavaramerkkirekisterissä rekisteröity kahdelle eri yritykselle, joilla ei ole liityntää valittajayritykseen. Toinen yrityksistä hallinnoi Ruotsissa verkkotunnusta inet.se.

Valittajan lausuma

Valittaja on esittänyt, että sen vaatimukset perustuvat yksinomaan edellä todettuihin vakiintuneisiin tavaramerkkioikeuksiin koskien merkkejä iNET KESKUSKATU, INET ja PP.INET.FI. Verkkotunnuksen rekisteröintiajankohta on myöhäisempi kuin valittajan tavaramerkkioikeuksien alkamisajankohta. Asiassa ei ole merkitystä sillä, kuinka monta inet-loppuista tai inet-sisältöistä verkkotunnusta on fi-juuressa, eikä myöskään kahdella vastaajan viittaamalla unionin tavaramerkillä.

Markkinaoikeuden on hylättävä vastaajan vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta ottaen huomioon asian hallinnollinen luonne sekä se, että valittaja ei ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Sovellettavista säädöksistä

Verkkotunnuksista on säädetty tietoyhteiskuntakaaren 21 luvussa. Tietoyhteiskuntakaari on sen 351 §:n 1 momentin voimaantulosäännöksen mukaan tullut voimaan 1.1.2015. Sanotun pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan tietoyhteiskuntakaaren voimaantulolla on kumottu verkkotunnuslaki. Pykälän 4 momentin perusteella verkkotunnuslakia kuitenkin sovelletaan 4.9.2016 asti ja tietoyhteiskuntakaaren verkkotunnuksia koskeva 21 luku tulee voimaan 5.9.2016.

Oikeudenkäyntimenettelyä koskevina säännöksinä verkkotunnuslain 18 § huomioon ottaen tässä asiassa tulee sovellettavaksi hallintolainkäyttölain säännöksiä ja oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain valitusasiaa koskevat säännökset, joita on ennen muuta viimeksi mainitun lain 4 luvussa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Myönnetty verkkotunnus ja tavaramerkkioikeudet

A on 9.11.2013 hakenut verkkotunnusta ppinet.fi, ja se on myönnetty hänelle samana päivänä.

TeliaSonera Finland Oyj on perustanut mainittua verkkotunnusta koskevat vaatimuksensa siihen, että sillä on vakiintumisen perusteella aikaisemmat tavaramerkkioikeudet merkkeihin iNET KESKUSKATU, INET ja PP.INET.FI.

Sovellettavat säännökset ja esityöt

Verkkotunnuslain 4 §:n 3 momentin mukaan verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin taikka luonnollisen henkilön nimeen.

Verkkotunnuslain 3 §:n 3 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetaan suojatulla nimellä tai merkillä kauppa-, tavaramerkki-, yhdistys-,

säätiö- tai puoluerekisteriin merkittyä nimeä tai merkkiä taikka toiminimilaissa ja tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä, toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä sekä julkisyhteisön, valtion liikelaitoksen, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen, julkisoikeudellisen yhdistyksen sekä vieraan valtion edustuston tai näiden toimielimen nimeä.

Verkkotunnuslain 12 §:ssä on säädetty niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä Viestintävirasto voi peruuttaa verkkotunnuksen ja siirtää se peruuttamista pyytäneelle taholle. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan Viestintävirasto voi peruuttaa verkkotunnuksen, jos on painavia perusteita epäillä, että tunnus on suojatun nimen tai merkin johdannaisnimi tai -merkki taikka luonnollisen henkilön nimen johdannaisnimi ja se on hankittu ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa, ja nimen tai merkin haltija pyytää tunnuksen peruuttamista, eikä tunnuksen haltija kahden viikon määräajassa esitä hyväksyttävää perustetta oikeudelleen. Pykälän 2 momentin mukaan Viestintävirasto voi hakemuksesta siirtää 1 momentin 2–4 kohdan nojalla peruutetun tunnuksen peruuttamista pyytäneelle.

Verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin esitöissä (HE 96/2002 vp s. 27 ja 28) on todettu, että verkkotunnuksen peruuttaminen on sen sulkemista, josta säädetään lain 11 §:ssä, painavampi verkkotunnuksen haltijan oikeuteen puuttuva toimi. Tämä vuoksi peruuttamisen edellytykset on määritelty pykälässä yksityiskohtaisesti. Lain 12 §:n 1 momentin 4 kohdan osalta esitöissä on todettu, että Viestintävirasto voisi peruuttaa verkkotunnuksen, jos on painavia perusteita epäillä, että suojatun nimen tai merkin johdannaisnimi tai -merkki on haettu verkkotunnukseksi ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa, ja nimen tai merkin haltija pyytää tunnuksen peruuttamista. Edellytysten täyttyessä Viestintävirasto voisi kaikkein räikeimmissä tapauksissa suojatun nimen tai merkin haltijan pyynnöstä sulkemisen sijaan suoraan peruuttaa verkkotunnuksen. Menettelyn osalta esitöissä on puheena olevan 4 kohdan osalta viitattu edellä verkkotunnuslain 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa esitettyyn.

Verkkotunnuslain 11 §:n 1 momentin 4 kohdan alkuperäisissä esitöissä (HE 96/2002 vp s. 26) on todettu, että koska verkkotunnuksen hakijan oikeutta nimeen tai merkkiin ei enää ennakkoon tutkittaisi, saattaa esiin tulla tilanteita, joissa toiselle kuuluva suojattu nimi tai merkki rekisteröidään verkkotunnukseksi. Tällöin mahdollisen oikeudenloukkauksen selvittäminen alkaa loukatun Viestintävirastolle tekemästä tunnuksen sulkemispyynnöstä. Pyynnön tekijän olisi esitettävä näyttöä oikeudenloukkauksesta väitteensä tueksi. Tämän jälkeen Viestintävirasto kuulisi tunnuksen haltijaa, jonka olisi kahden viikon kuluessa esitettävä hyväksyttävä peruste oikeudelleen. Jos tunnuksen haltija pystyy Viestintäviraston arvion mukaan esittämään oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, tunnusta ei suljettaisi, vaan asianosaisten olisi saatettava tunnusmerkkioikeudellinen riitansa ratkaistavaksi esimerkiksi tuomioistuimeen tai sovittava asia keskenään.

Edelleen esitöiden mukaan, jos tunnuksen haltija ei esittäisi mitään perustetta oikeudelleen tai haltijan esittämällä perusteella ei selvästi ole merkitystä asiassa, Viestintävirasto voisi sulkea tunnuksen asian selvittämistä varten. Myös tässä tapauksessa asianosaisten tulisi saattaa tunnusmerkkioikeudellinen riita esimerkiksi tuomioistuimen käsiteltäväksi tai sovittava asiasta keskenään. Jos sulkemispyynnön tehnyt ei toimisi aktiivisesti asian ratkaisemiseksi tunnuksen ollessa suljettuna, Viestintävirasto voisi palauttaa määräajan täytyttyä tunnuksen takaisin fi-juureen.

Asian arviointi

Verkkotunnuslaissa tai sen esitöissä ei ole tarkemmin määritelty sitä, milloin verkkotunnus perustuu toisen suojattuun nimeen tai merkkiin tai on sellaisen johdannaisnimi tai -merkki ja minkälaisella hyväksyttävällä perusteella verkkotunnuksen haltija voi Viestintävirastossa eli yksinomaan verkkotunnuksen peruttamista koskevassa hallintomenettelyssä puolustaa oikeuttaan verkkotunnukseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta 2006:41 ilmenee, että koska Viestintäviraston ei verkkotunnuslakia koskevien perustelujen mukaan tule edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, ei verkkotunnuksen haltijalta voida edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa tapauksessa. Viestintävirastoa ei voida pitää toimivaltaisena arvioimaan verkkotunnuksen peruuttamista koskevissa tapauksissa eri tunnusmerkkioikeuksien keskinäistä vahvuutta. Viestintäviraston verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohtaan perustuvan toimivallan on katsottava rajoittuvan tapauksiin, joissa on ilmeisen selvää, että peruutettavaksi vaadittu verkkotunnus oikeudettomasti perustuu peruuttamista vaatineen suojattuun nimeen tai tunnukseen.

Liittyen nimenomaan vakiintumiseen oikeuskirjallisuudessa (Pihlajarinne: Tunnusmerkin suoja verkkotunnuskäytössä, 2009, s. 65–67) on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntöön viitaten tuotu esiin, että verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa menettelyssä vakiintumiseen voidaan vedota tehokkaasti vain, kun tunnusmerkin vakiintuminen on ilmeisen selvää. Tämä merkitsee, että merkiltä vaaditaan erityistä tunnettuutta. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan tunnusmerkin kiistatonta vakiintumista edellyttävä käytäntö on perusteltu, sillä tarkoituksellisesti yksinkertaistetussa menettelyssä ei ole kunnollista mahdollisuutta vastaanottaa näyttöä vakiintumisesta.

Viestintävirasto on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt TeliaSonera Finland Oyj:n verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 4 kohtaan perustuvan vaatimuksen verkkotunnuksen ppinet.fi peruuttamisesta ja siirtämisestä sille. Asiassa on ensin arvioitavana kysymys siitä, ovatko TeliaSonera Finland Oyj:n viittaamat merkit olleet ilmeisen selvästi vakiintuneita sen tavaramerkeiksi verkkotunnuksen ppinet.fi hakemispäivänä 9.11.2013 siten, että niitä olisi pidettävä verkkotunnuslain 3 §:n 3 kohdassa ja 12 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuina suojattuina merkkeinä.

TeliaSonera Finland Oyj on Viestintävirastossa ja markkinaoikeudessa esittänyt merkin iNET KESKUSKATU vakiintumisen osalta, että merkki on otettu käyttöön vuonna 1994 ja se oli pitkään käytössä osoitteessa inet.fi sijaitsevien internetsivujen aloitussivun tavaramerkkinä. TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan aloitussivu oli yksi Suomen suosituimmista ja käytetyimmistä internetpalveluista 1990-luvun lopulla.

Merkin INET vakiintumisen osalta TeliaSonera Finland Oyj on esittänyt, että merkki on ollut vuodesta 1995 lukien aktiivisessa käytössä sen tarjoamien internetpalveluiden merkkinä. INET oli vuonna 1999 Suomen suosituin kotikäyttöön tarkoitettu internetliittymä. TeliaSonera Finland Oyj:llä on ollut myös muita INET-merkin sisältäviä palveluita, kuten INET ÄäniChat ja INET Live.

Merkin PP.INET.FI vakiintumisen osalta TeliaSonera Finland Oyj on esittänyt, että merkki on ollut vuodesta 1995 lähtien laajasti käytössä sen sähköpostipalveluissa. TeliaSonera Finland Oyj:n tarjoamat sähköpostiosoitteet ovat @pp.inet.fi-loppuisia ja niitä on edelleen runsaasti käytössä. Saapuvan ja lähtevän postin palvelin on mail.inet.fi ja näin ollen merkki PP.INET.FI on TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan tullut hyvin tunnetuksi ja vakiintuneeksi paitsi pp.inet.fi-loppuisten sähköpostiosoitteiden haltijoille myös heidän kanssaan kommunikoiville sähköpostin vastaanottajille ja muutoin.

TeliaSonera Finland Oyj on edellä todetuin tavoin esittänyt, että sen kysymyksessä olevat merkit on otettu käyttöön 1990-luvulla ja että käyttö on silloin ollut laajaa. TeliaSonera Finland Oyj on myös esittänyt merkkien käyttöön liittyvää asiakirjanäyttöä pääosin 1990-luvulta. Markkinaoikeus katsoo, että TeliaSonera Finland Oyj:n kysymyksessä olevien merkkien vakiintumisen arviointi edellyttäisi sen esittämän käyttönäytön tavaramerkkioikeudellista arviointia sillä tavoin, ettei merkkien vakiintumista verkkotunnuksen ppinet.fi hakemisajankohtana 9.11.2013 ole pidettävä ilmeisen selvänä. Kysymyksessä olevia TeliaSonera Finland Oyj:n merkkejä ei siten ole pidettävä verkkotunnuslain 3 §:n 3 kohdassa ja 12 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuina suojattuina merkkeinä. Asiassa ei näin ollen ole tarvetta lausua siitä, onko verkkotunnusta pidettävä TeliaSonera Finland Oyj:n kysymyksessä olevien merkkien johdannaisnimenä tai onko verkkotunnus hankittu ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla Viestintävirasto ei ole menetellyt virheellisesti hylätessään 18.12.2014 tekemällään päätöksellä dnro 606/522/2014 TeliaSonera Finland Oyj:n vaatimuksen verkkotunnuksen ppinet.fi peruuttamisesta ja siirtämisestä. Valitus tulee siten hylätä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäyntikuluista säädetään hallintolainkäyttölain 74 ja 75 §:ssä. Mainitun 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

TeliaSonera Finland Oyj on kiistänyt A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen muun ohella sillä perusteella, että se ei ole esittänyt asiassa ilmeisen perusteetonta vaatimusta. Markkinaoikeus toteaa tältä osin, että asiassa ei ole kysymys julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta eikä hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentti siten tule nyt sovellettavaksi.

Asian lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Myös markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä verkkotunnusta koskevan valitusasian voittanut taho on saanut oikeudenkäyntikulujaan korvatuiksi. Näin ollen TeliaSonera Finland Oyj on velvoitettava korvaamaan A:n määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa TeliaSonera Finland Oyj:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 3.441 eurolla.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Ville Parkkari ja Markus Mattila.

Viestintäviraston päätös.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.