MAO:336/16
PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN
Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 31.7.2014 (liitteenä)
ASIAN TAUSTA
The Board of Trustees of the Leland Stanford Junior University (jäljempänä myös LSJU) on 20.2.2012 hakenut hyödyllisyysmallioikeutta keksinnölle nimeltä “Järjestelmä potilaan silmän verkkokalvon hoitamiseksi laserilla". Hakemus on tehty muuntamalla 2.12.2004 tehdystä eurooppapatenttihakemuksta.
Patentti- ja rekisterihallitus on 19.4.2012 rekisteröinyt edellä mainitun hakemuksen tarkoittaman hyödyllisyysmallin numerolla 9630.
Valon Lasers Oy on Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemällään hakemuksella vaatinut hyödyllisyysmallin numero 9630 rekisteröinnin julistamista mitättömäksi kokonaan.
Patentti- ja rekisterihallitus on 31.7.2014 antamallaan päätöksellä julistanut hyödyllisyysmallin numero 9630 rekisteröinnin mitättömäksi kokonaan.
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
The Board of Trustees of the Leland Stanford Junior University on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 31.7.2014 ja pitää hyödyllisyysmallin numero 9630 rekisteröinnin voimassa valittajan 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimittamien muutettujen suojavaatimusten mukaisessa muodossa. Lisäksi valittaja on pyytänyt, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn. Valittaja on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Valon Lasers Oy:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 7.425,60 eurolla viivästyskorkoineen.
Perusteet
Hallintolainkäyttömenettelyssä hyödyllisyysmallia koskevia suojavaatimuksia on katsottu olevan mahdollista muuttaa vielä asian valituskäsittelyn yhteydessä.
Kysymyksessä oleva 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimitetun suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 1 sisältää muun ohessa määritteen "kaikkien mainittujen laserenergia-annosten antamiseksi hoidettaviin pisteisiin, jotka vastaavat kohdistuskuvion erillisiä täpliä, oleellisesti peräkkäin alle 1 sekunnissa". Mainittu määrite ei sanamuotonsa perusteella tarkoita menetelmällistä piirrettä. Mainitun itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei siten ole katsottava tarkoittavan menetelmää.
Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin perusasiakirjoihin kuuluvasta selityksestä ilmenee, että kohdistustäplät muodostetaan erillisinä, täplä täplältä, ja että hoito tapahtuu erillään olevissa pisteissä, piste pisteeltä, käyttäen sulkimia avuksi. Selityksestä ilmenee edelleen, että hoidettavien pisteiden tulee sijaita kohdistuspisteiden määrittämissä rajoissa. Erityisesti selityksessä esitetään, että laserannoksia annetaan verkkokalvon niihin pisteisiin, jotka vastaavat joitakin (tai kaikkia) kohdistuskuvion täpliä. Hoidettavien pisteiden erillisyys on siten perustunut perusasiakirjoihin.
Kysymyksessä olevan 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimitetun suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen järjestely on uusi tunnettuun tekniikkaan nähden ja eroaa myös selvästi siitä.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu J1 ei esitä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista näkyvää kohdistuskuviota. Mainitun viitejulkaisun J1 mukaiseen järjestelmään kuuluva skanneri ei liikuta hoitosädettä hoidettavasta pisteestä toiseen eikä kohdistussädettä täplästä toiseen. Laserenergia-annoksia ei myöskään anneta oleellisesti peräkkäin mainittuihin hoitopisteisiin.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa J2 ei esitetä, että laserenergia-annoksia annetaan vähintään kahteen hoidettavaan pisteeseen verkkokalvolla olevien erillisten täplien perusteella, vaan hoito kohdistuu yhtenäiselle kohdistusalueelle, joka peittää koko verkkokalvon.
Myöskään Valon Lasers Oy:n jo Patentti- ja rekisterihallitukselle mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn yhteydessä esittämät viitejulkaisut US 2002209936, WO 01/37769 ja EP 1210915 eivät tuo mitään uutta tähän asiaan.
Valon Lasers Oy:n vastaus
Vaatimukset
Valon Lasers Oy on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää valituksen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen. Lisäksi Valon Lasers Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa The Board of Trustees of the Leland Stanford Junior Universityn korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 92.014,32 eurolla viivästyskorkoineen.
Perusteet
Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (hyödyllisyysmallilaki) 20 §:n 1 momentin mukaan LSJU:n olisi tullut antaa lausumansa ja mahdolliset muutetut suojavaatimukset jo Patentti- ja rekisterihallitukselle mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn yhteydessä viimeistään Patentti- ja rekisterihallituksen asettamaan määräaikaan 25.12.2013 mennessä. Kysymyksessä olevat LSJU:n 8.12.2014 markkinaoikeudelle antamat muutetut suojavaatimukset on esitetty vasta asian valituskäsittelyn yhteydessä ja siten liian myöhään. Valitus on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Kysymyksessä olevan 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimitetun suojavaatimusasetelman itsenäiseen suojavaatimukseen 1 lisätty piirre, jonka mukaan kaikki laserenergia-annokset annetaan alle 1 sekunnissa, tekee mainitun itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesta keksinnöstä menetelmän, jolle ei hyödyllisyysmallilain 1 §:n mukaan voi saada hyödyllisyysmallioikeutta.
Kysymyksessä olevaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 lisätty piirre, jonka mukaan hoitopisteet ovat toisistaan erillisiä, ei ilmene kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin perusasiakirjoista. Edellä mainittu erillisyys on myös selitetty niin puutteellisesti, että alan ammattimies ei sen perusteella voisi käyttää keksintöä. Itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 ei mainitulta osin ole myöskään esitetty täsmällisesti, mitä hyödyllisyysmallilla halutaan suojata.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun J1 mukaisella laitteella tuotetaan näkyvä kohdistuskuvio, joka muodostuu erillisistä pisteistä. Järjestelmän tietokoneavusteinen simulaatio lasersäteen etenemisen ja seuraamisen määrittämiseksi ei rajaudu pelkästään täplien tietynsuuntaiseen peräkkäiseen hoitamiseen, eikä se tarkoita koko täplien muodostaman kohdistusalueen hoitamista, vaan rajaa nimenomaan täplien ulkopuolisen alueen ei-hoidettavaksi. Mainittu viitejulkaisu J1 käsittää näin ollen kaikki kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 piirteet.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta J2 ilmenee skannattavista pisteistä muodostuva kohdistuskuvio ja se, että tavoitteena on useammasta hoitopisteestä muodostuva koagulaatio. Lisäksi mainitusta viitejulkaisusta J2 voidaan päätellä, että hoitopisteet ovat toisistaan erillisiä. Myös viitejulkaisusta J2 käyvät näin ollen ilmi kaikki kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 piirteet.
Kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 ei ole uusi edellä mainituista viitejulkaisuista J1 ja J2 tunnettuun tekniikkaan nähden eikä eroa olennaisesti siitä.
Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaiselta ratkaisulta puuttuu keksinnöllisyys myös yhtiön jo Patentti- ja rekisterihallitukselle mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn yhteydessä esittämiin viitejulkaisuihin US 2002209936, WO 01/37769 ja EP 1210915 nähden.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto
Kysymyksessä oleva 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimitetun suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 1 on määritelty järjestelmäksi ja sen mukainen keksintö on myös määritteestä "kaikkien mainittujen laserenergia-annosten antamiseksi hoidettaviin pisteisiin, jotka vastaavat kohdistuskuvion erillisiä täpliä, oleellisesti peräkkäin alle 1 sekunnissa" huolimatta tulkittava järjestelmäksi eikä menetelmäksi.
Valittajan markkinaoikeudelle 8.12.2014 toimittamiin muutettuihin suojavaatimuksiin tehdyille muutoksille löytyy tuki kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin perusasiakirjoista. Mainituista perusasiakirjoista ilmenee yksiselitteisesti, että hoidettavat pisteet ovat erillisiä.
Kysymyksessä olevaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 on lisätty määritteet, joiden mukaan hoidettavat pisteet ovat erillään toisistaan ja vastaavat kohdistuskuvion erillisiä täpliä. Lisäksi mainitun itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaan kaikki laserenergia-annokset annetaan alle 1 sekunnissa.
Edellä mainitut piirteet eivät ilmene valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista J1 ja J2. Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ratkaisu on siten uusi ja eroaa selvästi edellä mainitusta tunnetusta tekniikasta.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Asian tutkiminen
LSJU on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 31.7.2014 kumotaan ja hyödyllisyysmallin numero 9630 rekisteröinti pidetään voimassa valittajan 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimittamien muutettujen suojavaatimusten mukaisessa muodossa. Valittaja on viimeksi mainitut suojavaatimukset markkinaoikeudelle toimittaessaan ilmoittanut nimenomaisesti, että kyseinen suojavaatimusasetelma korvaa valittajan toimesta aikaisemmin esitetyt suojavaatimusasetelmat.
Valon Lasers Oy on esittänyt, että hyödyllisyysmallilain 20 §:n 1 momentin mukaan LSJU:n olisi tullut antaa lausumansa ja mahdolliset muutetut suojavaatimukset jo Patentti- ja rekisterihallitukselle mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn yhteydessä Patentti- ja rekisterihallituksen asettamaan määräaikaan mennessä. Tämän vuoksi nyt tarkasteltavina olevat LSJU:n vasta 8.12.2014 markkinaoikeudelle valituskäsittelyn yhteydessä antamat muutetut suojavaatimukset tulee jättää myöhään esitettyinä tutkimatta.
Edellä esitetyn valossa asiassa on siten kysymys siitä, voidaanko LSJU:n vaatimus hyödyllisyysmallin numero 9630 rekisteröinnin pitämisestä voimassa valittajan 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimittamien muutettujen suojavaatimusten mukaisessa muodossa tutkia.
Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan siltä osin kuin mainitussa laissa taikka lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 1 tai 5–14 kohdassa mainituissa laeissa ei toisin säädetä, valitusasian käsittelyyn markkinaoikeudessa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Hyödyllisyysmallilaissa tai Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa ei ole uusien perusteiden esittämistä koskevaa rajoitusta valitettaessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevassa asiassa eli valitusasiassa markkinaoikeuteen.
Hallintolainkäyttölaissa ei ole säännöstä siitä, saako valituksessa esittää uusia perusteita suhteessa hallintomenettelyssä esitettyihin. Hallintolainkäyttölain valituksen muuttamista koskevan 27 §:n 2 momentin mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.
Markkinaoikeus toteaa, että LSJU on 20.2.2012 hakenut hyödyllisyysmallioikeutta keksinnölle nimeltä "Järjestelmä potilaan silmän verkkokalvon hoitamiseksi laserilla". Patentti- ja rekisterihallituksen julistettua Valon Lasers Oy:n hakemuksesta hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi kokonaan valituksenalaisella päätöksellään 31.7.2014, LSJU on edellä selostetulla tavalla markkinaoikeudessa vaatinut, että Patentti- ja rekisterihallituksen päätös kumotaan ja että hyödyllisyysmallin rekisteröinti pidetään voimassa LSJU:n markkinaoikeudelle 8.12.2014 toimittamien muutettujen suojavaatimusten mukaisessa muodossa.
LSJU:n on siten katsottava vaatineen markkinaoikeudessa lähtökohtaisesti edelleen Patentti- ja rekisterihallitukselta alun perin hakemansa hyödyllisyysmallioikeuden rekisteröintiä. Asian käsittelyyn sovellettavista säännöksistä ei ole katsottava johtuvan estettä sille, että valittaja esittää valituskäsittelyn yhteydessä markkinaoikeudessa kysymyksessä olevassa hyödyllisyysmallihakemuksessa tarkoitetun keksinnön osalta uudet muutetut suojavaatimukset. Näin ollen LSJU:n valituksen tutkimiselle ei ole Valon Lasers Oy:n esittämin tavoin estettä.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Valon Lasers Oy:n vaatimus valituksen tutkimatta jättämisestä on hylättävä.
Pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta
Valittaja on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely markkinaoikeudessa siinä tapauksessa, että asiaa ei voida ratkaista valittajan esittämien vaatimusten mukaisesti.
Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan suullisen käsittelyn toimittamiseen valitusasiassa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 37 ja 38 §:ssä säädetään.
Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Mainitun lain 38 §:n 1 momentin mukaan asiassa on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.
Valittaja on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista ainoastaan sen varalta, että asiaa ei voida ratkaista sen esittämien vaatimusten mukaisesti, esittämättä muutoin varsinaisia perusteita sille, minkä vuoksi suullisen käsittelyn toimittaminen olisi asiassa tarpeen.
Edellä esitettyyn nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti ja 38 §:n 1 momentti, markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole asian selvittämiseksi tarpeen toimittaa suullista käsittelyä. Valittajan pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta on siten hylättävä.
Pääasiaratkaisun perustelut
1 Sovellettavat oikeusohjeet
Hyödyllisyysmallilain 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka on tehnyt keksinnön, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada hyödyllisyysmallioikeuden keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään. Pykälän 4 momentin 3 kohdan mukaan hyödyllisyysmallioikeutta ei voi saada menetelmiin.
Hyödyllisyysmallilain 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä.
Hyödyllisyysmallilain säätämiseen johtaneiden lainvalmistelutöiden (HE 232/1990 vp) mukaan hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimus on alhaisempi kuin patentilta vaadittava keksinnöllisyys. Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä ratkaisu saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle.
Hyödyllisyysmallilain 6 §:n 2 momentin mukaan hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen (hyödyllisyysmalli-hakemus) tulee sisältää keksinnön selitys ja tarvittavat kuvat sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä halutaan suojata (suojavaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
Hyödyllisyysmallilain 11 §:n mukaan hyödyllisyysmallihakemusta ei saa muuttaa siten, että hyödyllisyysmallioikeus tulisi koskemaan jotakin, mikä ei käynyt selville alkuperäisestä hakemuksesta.
Hyödyllisyysmallilain 19 §:n 1 momentin mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1 §:n 2–4 momentissa ja 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia; tai jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä; taikka jos hyödyllisyysmallioikeus koskee sellaista, mikä ei käynyt selville alkuperäisestä hakemuksesta.
Hyödyllisyysmallilain 21 §:n 1 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on julistettava hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi, jos siihen on mainitun lain 19 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Jos hyödyllisyysmallioikeuden haltija on toimittanut uuden suojavaatimuksen, se on mitätöinnin kohteena.
2 Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen keksintö
Edellä selostetulla tavalla valittaja on markkinaoikeudessa vaatinut kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin pitämistä voimassa valittajan 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimittamien muutettujen suojavaatimusten mukaisessa muodossa, joiden valittaja on ilmoittanut korvaavan valittajan toimesta aikaisemmin esitetyt suojavaatimusasetelmat.
Edellä mainittu, markkinaoikeudessa tarkasteltavana oleva valittajan 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimittama suojavaatimusasetelma muodostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–18.
Valittajan 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimittaman suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 1 kuuluu seuraavasti:
"1. Järjestelmä potilaan silmän verkkokalvon hoitamiseksi laserilla, johon järjestelmään kuuluu:
kohdistuslähde (411), joka on järjestetty tuottamaan kohdistussäde näkyvän kohdistuskuvion muodostamiseksi, joka kohdistuskuvio on järjestetty sisältämään useita erillisiä mainitulle verkkokalvolle projisoitavia täpliä; ja
laserlähde (513), joka on järjestetty tuottamaan, vasteena käyttäjän toimenpiteeseen, lasersäde laserenergia-annosten antamiseksi vähintään kahteen hoidettavaan pisteeseen mainitulla verkkokalvolla mainittujen täplien kohdalla,
tunnettu siitä, että hoidettavat pisteet ovat erillään toisistaan, ja että järjestelmään kuuluu skanneri lasersäteen liikuttamiseksi yhdestä hoidettavasta pisteestä toiseen hoidettavaan pisteeseen ja kohdistussäteen liikuttamiseksi yhdestä täplästä toiseen täplään ja kaikkien mainittujen laserenergia-annosten antamiseksi hoidettaviin pisteisiin, jotka vastaavat kohdistuskuvion erillisiä täpliä, oleellisesti peräkkäin alle 1 sekunnissa."
3 Väite kysymyksessä olevan keksinnön pitämisestä menetelmäkeksintönä
Kuten edellä on selostettu, hyödyllisyysmallilain 1 §:n 4 momentin 3 kohdan mukaan hyödyllisyysmallioikeutta ei voi saada menetelmiin.
Valon Lasers Oy on esittänyt, että kysymyksessä olevaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvän määritteen "laserenergia-annosten antamiseksi hoidettaviin pisteisiin - - oleellisesti alle 1 sekunnissa" johdosta kysymyksessä olevan keksinnön on katsottava kohdistuvan menetelmään.
Markkinaoikeus toteaa, että Valon Lasers Oy:n viittaamaa edellä mainittua piirrettä on pidettävä niin sanottuna toiminnallisena piirteenä. Toiminnallisen piirteen käyttämiselle ei vakiintuneesti ole sinänsä katsottu olevan estettä tuote- tai laitevaatimuksissa.
Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 on kuitenkin selvästi määritelty laitevaatimukseksi. Itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön on siten katsottava tarkoittavan laitetta (järjestelmää), jonka suojapiiri kattaa itse mainitun suojavaatimuksen mukaisen laitteen, ei menetelmää, joka mahdollisesti olisi johdettavissa itsenäisestä suojavaatimuksesta 1.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 ei kohdistu menetelmään.
4 Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin perusasiakirjojen mukaisuus
Kuten edellä on selostettu, hyödyllisyysmallilain 11 §:n mukaan hyödyllisyysmallihakemusta ei saa muuttaa siten, että hyödyllisyysmallioikeus tulisi koskemaan jotakin, mikä ei käynyt selville alkuperäisestä hakemuksesta.
Valon Lasers Oy on esittänyt, että kysymyksessä olevaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvä piirre, jonka mukaan hoidettavat pisteet ovat erillään toisistaan, ei ilmene kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallihakemuksen perusasiakirjoista.
Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallihakemuksen perusasiakirjoihin kuuluvassa selityksessä mainitaan (s. 3, rivit 16–33) muun ohella, että verkkokalvolle projisoidaan näkyvä kohdistuskuvio, jossa on vähintään kaksi erillistä täplää ja että laserannoksia annetaan verkkokalvon niihin pisteisiin, jotka vastaavat joitakin (tai kaikkia) kohdistuskuvion täpliä, jolloin laserenergia-annokset voidaan antaa kohdistuskuvion täpliä vastaaviin useisiin verkkokalvon pisteisiin yhdellä käyttäjän toimenpiteellä. Edellä mainittuun liittyvissä piirustuksissa (kuviot 6a–6h) on esitetty myös esimerkkejä kohdistuskuvioista, joissa täplät ovat toisistaan erillään.
Edellä esitetyn mukaisesti hoidettavat pisteet vastaavat kohdistuskuvion täpliä, jotka ovat erillään toisistaan. Näin ollen myös hoidettavien pisteiden on katsottava olevan toisistaan erillään.
Valon Lasers Oy on lisäksi esittänyt, että hyödyllisyysmallin selityksen mukaan kohdistustäplien ja hoidettavien pisteiden välillä ei vaadita täydellistä kohdistusta. Vaihtoehtoisesti Valon Lasers Oy:n esittämän mukaan hoidettavat pisteet voisivat olla suurempia kuin kohdistustäplät ja/tai sijaita hieman sivussa kohdistustäplistä.
Markkinaoikeus toteaa, että Valon Lasers Oy:n viittaamassa selityksen kohdassa on esitetty vaihtoehto, jonka mukaan hoidettavien pisteiden ei tarvitse vastata täydellisesti kohdistustäpliä. Mainitulta osin on kuitenkin katsottava olevan kysymys vain vaihtoehdosta muun ohessa sille, että hoitopisteet ovat esimerkiksi pienempiä kuin kohdistustäplät ja sijaitsevat kohdistustäplien kohdalla. Markkinaoikeus toteaa edelleen, että hoitopisteiden erillisyys ilmenee selvästi myös selitykseen kuuluvasta piirustuksesta (kuviot 2 ja 6a–6h).
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevaa itsenäistä suojavaatimusta 1 ole muutettu valittajan esittämin tavoin siten, että hyödyllisyysmallioikeus olisi hyödyllisyysmallilain 11 §:n vastaisesti tullut koskemaan jotain, mikä ei ole käynyt selville alkuperäisestä hyödyllisyysmallihakemuksesta.
5 Selityksen riittävyys ja suojavaatimusten täsmällisyys
Valon Lasers Oy on kysymyksessä olevaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvän hoitopisteiden erillisyyttä koskevan piirteen osalta esittänyt, että hyödyllisyysmallin selitystä ei olisi pidettävä niin selvänä, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä. Valon Lasers Oy on muun ohessa viitannut siihen, että hyödyllisyysmallin selityksen mukaan hoitopisteet voivat olla kohdistustäpliä suurempia, minkä perusteella on helposti tulkittavissa, että ollessaan tarpeeksi suuria suhteessa kohdistustäpliin ja kohdistustäplien ollessa lähellä toisiaan, hoitopisteet voisivat hyvinkin osua osittain päällekkäin tai sivuta toisiaan.
Edellä perustelujen jaksossa 4 todetun mukaisesti kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin perusasiakirjoista on katsottava ilmenevän, että hoitopisteet ovat erillään toisistaan. Hyödyllisyysmallin selityksestä ei ilmene, että kohdistuskuvion täplät ja niitä oleellisesti vastaavat hoitopisteet voisivat olla Valon Lasers Oy:n esittämällä tavalla esimerkiksi osittain päällekkäin. Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön onkin katsottava nimenomaisesti rajoitetun koskemaan sellaista järjestelmää, jossa hoitopisteet ovat toisistaan erillisiä.
Itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvää määritettä, jonka mukaan "hoidettavat pisteet ovat erillään toisistaan", on edellä todetulla tavalla pidettävä kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selitykseen perustuvana ja sinänsä muutoinkin täsmällisenä määritteenä.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvää hoitopisteiden erillisyyttä koskevaa piirrettä ole valittajan esittämin tavoin pidettävä riittämättömällä tavalla selvänä, ettei alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä.
6 Uutuus ja keksinnöllisyys
6.1 Tunnettu tekniikka
Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu ensinnäkin seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:
J1: US-patenttihakemus 2003/0179344 A1
J2: JP-patenttijulkaisu 2001-149403 A2
Edellä mainitun lisäksi Valon Lasers Oy on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä viitannut seuraaviin jo Patentti- ja rekisterihallitukselle mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn yhteydessä esittämiinsä viitejulkaisuihin:
US-patenttihakemus 2002/0099362 A1
WO-patenttihakemus 01/37769 A1
EP-patenttihakemus 1210915 A2.
6.2 Itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuus ja keksinnöllisyys
Valon Lasers Oy on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä muun ohella esittänyt, että kysymyksessä olevaa 8.12.2014 markkinaoikeudelle toimitetun suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena edellä mainituista viitejulkaisuista J1 ja J2 tunnettuun tekniikkaan nähden.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa J1 kuvataan laitteisto, johon kuuluu silmän verkkokalvon kuvantamiseen ja tutkimiseen tarkoitettu, skannaavin laserein (38, 40) toteutettu oftalmoskooppi, verkkokalvoa hoitavat laserlaitteet (52, 54) sekä edellä mainittuja laitteita ja niiden optiikkaa yhdistävä opto-mekaaninen järjestely. Mainitun viitejulkaisun J1 mukaan (kappaleet 0026 ja 0111) kulloinkin käsiteltävä verkkokalvon alue muodostuu esimerkiksi 10 x 10 hoitopistettä käsittävästä verkosta. Viitejulkaisun J1 mukaan toinen hoitolaser (54) voi toimia myös kohdistuslaserina. Viitejulkaisussa J1 kuvataan lisäksi menetelmiä, joilla hoitolasereiden säteiden sijainti verkkokalvolla on kuvattavissa.
Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitusta viitejulkaisusta J1 ei kuitenkaan ilmene, että kohdistuslaser tuottaisi verkkokalvolle useista erillisistä täplistä muodostuvan näkyvän kohdistuskuvion. Valon Lasers Oy on viitannut erityisesti viitejulkaisun J1 kuvioon 9 a ja kappaleeseen 0026. Näissä esitetään kuitenkin ainoastaan se, että hoidettava alue muodostuu vierekkäisistä hoitopisteistä. Mainitusta viitejulkaisusta J1 ei ilmene, että esimerkiksi kuviossa 9 a esitetty hoitopistekuvio projisoitaisiin verkkokalvolle. Viitejulkaisusta J1 pikemminkin ilmenee (kappaleet 0118, 0128 ja 0130–0136 sekä kuvio 6), että kohdistuslaser tuottaa verkkokalvolle yhden näkyvän kohdistuspisteen, jota voidaan liikuttaa akusto-optisen demodulaattorin avulla.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitusta viitejulkaisusta J1 ei ilmene kaikkia kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 piirteitä. Itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista keksintöä on siten pidettävä uutena mainittuun viitejulkaisuun J1 verrattuna.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa J2 esitetään järjestelmä, johon kuuluu kohdistuslähde näkyvän, erillisistä täplistä koostuvan kohdistuskuvion muodostamiseksi verkkokalvolle sekä laserlähde laserenergia-annosten antamiseksi vähintään kahteen verkkokalvolla olevaan hoidettavaan pisteeseen, jotka sijaitsevat mainittujen täplien kohdalla. Lisäksi viitejulkaisun J2 mukaiseen järjestelmään kuuluu skanneri kohdistussäteen ja hoitosäteen liikuttamiseksi hoidettavasta pisteestä toiseen kaikkien laserenergia-annosten antamiseksi hoidettaviin pisteisiin peräkkäin alle 1 sekunnissa.
Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitun viitejulkaisun J2 mukaan kohdistuslaserilla muodostettu kohdistuskuvio ei sisällä kaikkia hoidettavia pisteitä, vaan ainoastaan hoidettavan alueen ääriviivan muodostavat pisteet (kuvio 5a). Hoidettavat pisteet peittävät koko sen alueen, joka määräytyy mainittujen kohdistustäplien rajaamana (kuvio 5b). Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen järjestelmä eroaa edellä mainitun viitejulkaisun J2 mukaisesta järjestelmästä myös siinä, että hoidettavat pisteet ovat erillään toisistaan.
Markkinaoikeus edelleen toteaa, että edellä mainitut erot kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen järjestelmän ja edellä mainitun viitejulkaisun J2 mukaisen järjestelmän välillä liittyvät ensisijaisesti hoitomenetelmään, jossa hoidettavat kohteet halutaan määrittää yksittäisinä pisteinä. Sinänsä itse hoitotoimenpide toteutetaan myös viitejulkaisun J2 mukaisella järjestelmällä automaattisesti pulssitetun lasersäteen avulla piste pisteeltä siten, että hoitojakso on kestoltaan alle 1 sekuntia. Kysymyksessä olevaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvien, erillisten hoitopisteiden avulla suoritettavaan hoitomenetelmään liittyvien toiminnallisten piirteiden ei siten ole katsottava tuovan mainitun itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaiseen järjestelmään sellaisia teknisiä piirteitä, jotka erottaisivat sen edellä mainitun viitejulkaisun J2 perusteella tunnetusta. Viitejulkaisun J2 mukaisen järjestelmän on näin ollen katsottava soveltuvan myös kysymyksessä olevaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvien toimintojen ja erillisin hoitopistein toteutettavan hoidon suorittamiseen.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen järjestelmä ei ole uusi siihen nähden, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainitusta viitejulkaisusta J2. Näin ollen itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen järjestelmä ei myöskään eroa hyödyllisyysmallilaissa tarkoitetulla tavalla selvästi siitä, mikä on tullut tunnetuksi sanotusta viitejulkaisusta J2.
7 Johtopäätös
Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva hyödyllisyysmalli koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–18. Edellä todetulla tavalla itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainitun viitejulkaisun J2 perusteella, eikä siten myöskään eroa selvästi sanotusta viitejulkaisusta J2. Näin ollen itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei siten ole tarpeen lausua edellä mainittujen epäitsenäisten suojavaatimusten hyväksyttävyydestä hyödyllisyysmallina. Valitus on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen The Board of Trustees of the Leland Stanford Junior University saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian laatu huomioon ottaen ei ole pidettävä kohtuuttomana, että asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta myös Valon Lasers Oy saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
Markkinaoikeus hylkää Valon Lasers Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.
MUUTOKSENHAKU
Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Petri Rinkinen, markkinaoikeusinsinööri Erkki Tiala sekä asiantuntijajäsen Timo Joutsenoja.
HUOMAA
Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 12.7.2018 taltionumero 3416.