MAO:165/16

ASIAN TAUSTA

Fortum Oyj on 6.9.2002 hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Prosessi biologista alkuperää olevan hiilivetykomponentin valmistamiseksi". Hakemus on sittemmin siirretty Neste Oil Oyj:lle.

Patentti- ja rekisterihallitus on 14.10.2011 myöntänyt Neste Oil Oyj:lle patentin numerolla FI 122223.

UPM-Kymmene Oyj on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Väitekäsittelyn aikana Neste Oil Oyj on 9.9.2013 toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle muutetut patenttivaatimukset, pyytäen patentin pysyttämistä voimassa niiden mukaisena.

Patentti- ja rekisterihallitus on 24.7.2014 antamallaan päätöksellä kumonnut patentin numero FI 122223 kokonaisuudessaan.

Neste Oil Oyj:n toiminimi on sittemmin muutettu Neste Oyj:ksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Neste Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 24.7.2014 ja pitää voimassa patentin numero FI 122223 yhtiön väitekäsittelyn yhteydessä 9.9.2013 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa. Lisäksi Neste Oyj on pyytänyt, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.

Perusteet

Kysymyksessä oleva keksintö eroaa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää.

Lähintä tunnettua tekniikkaa edustaa valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1, jonka kuvaamassa menetelmässä keskitisleen valmistamiseksi ensimmäisessä vaiheessa kasviöljyn rasvahapot tai triglyseridit vedytetään n-parafiineiksi ja toisessa vaiheessa n-parafiinit muutetaan katalyyttisesti haaraketjuisiksi parafiineiksi, eli isomeroidaan.

Valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen mukaan kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö sisältää kaksi teknistä piirrettä, jotka erottavat sen edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisesta menetelmästä, nimittäin (i) biologiselle syötteelle suoritettava esihydraus vetypaineessa 10–100 bar ja lämpötilassa 150–250 ºC sekä (ii) vastavirtaisesti suoritettava isomerointivaihe.

Kysymyksessä olevan keksinnön mukaisen esihydrauksen johdosta käyttökelpoisen hiilivetykomponentin saanto paranee, mikä johtuu siitä, että esihydraus vähentää rasvahappoja ja/tai rasvahappoestereitä sisältävän biologisen raaka-aineen kaksoissidosten polymeroitumista ja pitempiketjuisten hiilivetyjen muodostumista. Katalyytin koksaantumisen estyminen ei automaattisesti paranna käyttökelpoisen hiilivetykomponentin saantoa.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2 todetaan havaitun, että öljyt, joiden kiehumispiste on yli 343 ºC saattavat aiheuttaa hydrokrakkauksen yhteydessä koksaantumista ja että koksaantumisen estämiseksi voidaan suorittaa esihydraus näiden öljyjen sisältämille raskaille polysyklisille aromaattisille hiilivedyille. Mainittu viitejulkaisu D2 koskee kuitenkin täysin erilaista raaka-ainetta, erilaista prosessia ja erilaista esihydrausta kuin kysymyksessä oleva keksintö. Viitejulkaisu D2 ei myöskään esitä, että esihydraus voisi estää hiilivetyjen polymerisoitumista korkeammissa lämpötiloissa toimivilla reaktiovyöhykkeillä. Alan ammattimies ei olisi yhdistänyt edellä mainitun viitejulkaisun D2 esittämää, eri lämpötila- ja painealueella suoritettua ja eri raaka-aineille tarkoitettua esihydrausta, jota käytetään erilaisen jatkoprosessin yhteydessä, sellaiseen menetelmään, joka on kuvattu edellä mainitussa viitejulkaisussa D1.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D5 kuvaa menetelmää kaasumaisten hiilivetyjen tuottamiseksi öljyliuskeesta. Kyseinen menetelmä sisältää jauhetun öljyliuskeen esilämmityksen ja samanaikaisen esihydrogenaation lämpötila-alueella 371–510 ºC. Esihydrogenaation tarkoituksena on parantaa prosessin saantoa vähentämällä hiilivetyjen muodostumista esilämmitys- ja esihydrogenaatiovaiheessa. Mainittu viitejulkaisu D5 liittyy kuitenkin täysin toisenlaisen, kiinteän raaka-aineen käsittelyyn täysin erilaisen lopputuotteen saamiseksi täysin erilaisessa prosessissa kuin kysymyksessä oleva keksintö. Alan ammattilainen ei siten yhdistäisi myöskään edellä mainittuja viitejulkaisuja D5 ja D1.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D9 kuvaa prosessia, jossa kasviöljyjä hydrokrakataan dieseltyyppisen polttoaineen saamiseksi. Mainitun viitejulkaisun D9 mukaan soijaöljyn hydrogenaatio tapahtuu lämpötila-alueella 142–192 ºC sekä lämpötilasta 298 ºC alkaen triglyseridien hajoaminen ja saatujen tyydyttämättömien yhdisteiden toinen hydrogenaatio. Viitejulkaisussa D9 esitetään soijaöljyn hydrokrakkaus paineessa 200 bar, jolloin ensimmäinen hydrogenaatio tapahtuu lämpötila-alueella 225–280 ºC ja toinen hydrogenaatio alkaa lämpötilassa 360 ºC. Kuvatulla menetelmällä kasviöljyt voidaan konvertoida dieseltyyppiseksi polttoaineeksi lähes 100 prosenttisesti. Viitejulkaisu D9 ei kuitenkaan opeta millään tavalla esihydrausta, eikä varsinkaan kysymyksessä olevan patentin määrittämissä lämpötila- ja paineolosuhteissa tai osana kysymyksessä olevan keksinnön mukaista prosessia. Viitejulkaisusta D9 ei siten ole saatavissa sellaista opetusta, joka olisi yhdistettävissä edellä mainittuun viitejulkaisuun D1 tavalla, joka johtaisi kysymyksessä olevan keksinnön mukaiseen menetelmään.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D3 esitetään, että reaktoriin lisätään soijaöljyn ja katalyytin seosta, jota huuhdellaan useamman kerran vedyllä reaktorin paineen ollessa 150 bar. Tämän jälkeen reaktori liitetään lämmitysjärjestelmään ja hydrokrakkaus suoritetaan paineessa 220 bar ja lämpötilassa 360 ºC. Hydrokrakkauksen lämpötilaa muuttamalla voidaan vaikuttaa hiilivetyjen jakautumaan lopullisessa tuotteessa. Mainitusta viitejulkaisusta D3 ei kuitenkaan ilmene, että vedytys suoritetaan jaksoittain siten, että ensimmäisen vedytyksen jälkeen lämpötila ja paine nostetaan varsinaiseen hydrauslämpötilaan ja paineeseen. Alan ammattimiehellä ei ole mitään kannustinta yhdistää edellä mainittuja viitejulkaisuja D1 ja D3 tavalla, joka johtaisi kysymyksessä olevaan keksintöön.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D21 kuvataan erilaisten biomassojen muuntamista polttoaineiksi. Käytettävä raaka-aine on täysin erilaista kuin kysymyksessä olevassa keksinnössä. Mainittu viitejulkaisu D21 ei esitä myöskään raaka-aineelle suoritettavaa esihydrausta. Viitejulkaisusta D21 ei myöskään löydy opetusta, joka ohjaisi alan ammattimiestä yhdistämään sen edellä mainittuun viitejulkaisuun D1.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D8 esitetyn perusteella ei ole alan ammattimiehelle ilmeistä soveltaa vastavirtavirtaperiaatetta isomerointivaiheessa kysymyksessä olevan keksinnön mukaisesti.

UPM-Kymmene Oyj:n vastaus

Vaatimukset

UPM-Kymmene Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Neste Oyj:n valituksen. Lisäksi UPM-Kymmene Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Neste Oyj:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 11.021,75 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Neste Oyj:n väitekäsittelyn yhteydessä antamien muutettujen patenttivaatimusten johdosta kysymyksessä oleva patentti on tullut sisältämään sellaista, mikä ei ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan keksintö kohdistuu dieselpolttoaineissa käyttökelpoisen hiilivetykomponentin valmistamiseen. Patenttihakemusta tehtäessä annettujen patenttivaatimusten mukaan keksintö on kuitenkin kohdistunut yleisesti hiilivetykomponenttien valmistamiseen. Dieselpolttoaineiden valmistamista koskevissa selityksen kohdissa on esitetty, että menetelmän isomerointivaiheessa paine on aina suurempi kuin hydrodeoksygenaatiovaiheessa. Kysymyksessä oleva itsenäinen patenttivaatimus 1 ei kuitenkaan sisällä sanottua määritettä, joten mainittu patenttivaatimus kattaa myös sellaisia suoritusmuotoja, joita ei ole esitetty alkuperäisessä patenttihakemuksessa.

Kysymyksessä olevan patentin selitys ei ole patenttilain 8 §:n tarkoittamalla tavalla niin selvä, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä. Väitekäsittelyn aikana patenttivaatimuksia on edellä selostetulla tavalla muutettu siten, että keksintö kohdistuu nyt dieselpolttoaineissa käyttökelpoisen hiilivetykomponentin valmistukseen, kun taas alkuperäisen patenttihakemuksen mukaan kysymyksessä on ollut yleisesti hiilivetykomponentin valmistaminen. Patentin selitys ei kuitenkaan kuvaa mitään erityistä siihen nähden, että hiilivetykomponentin sijasta valmistetaan nimenomaan dieselpolttoaineissa käyttökelpoista hiilivetykomponenttia.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D1 ei ole nimenomaisesti esitetty, että isomerointivaihe on toteutettu vastavirtaperiatteella. Mainitun viitejulkaisun D1 taulukosta 4 ja kysymyksessä olevan patentin taulukosta 2 ilmenee, että kummassakin tapauksessa vedytetyn ja isomeroidun TOFA:n ominaisuudet ovat täysin samat. Tämä osoittaa, että myös viitejulkaisun D1 tapauksessa on käytetty vastavirtaperiaatetta tai vastavirtaperiaatteen käyttö ei aiheuta muutosta tai parannusta saatuun tuotteeseen. Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista isomerointivaihetta ei siten ole pidettävä uutena edellä mainittuun viitejulkaisuun D1 nähden.

Kysymyksessä olevaan itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvää termiä "esihydraus" on pidettävä epäselvänä ja monitulkintaisena. Kysymyksessä olevan patentin selitys ei esitä esihydrausta omana vaiheenaan eikä termien "hydrodeoksygenaatio ja "esihydraus" välinen ero ole selkeä. Esihydrausta koskevaa piirrettä ei tämän vuoksi tule ottaa huomioon kysymyksessä olevan keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa. Esihydrauksen tulkinta tulee joka tapauksessa olla hyvin laaja, jolloin myös edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukainen hydrodeoksygenaatiovaihe kattaa tällaisen lämmitysvaiheen.

Koska edellä mainittujen piirteiden lisäksi myös muut kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet ilmenevät edellä mainitusta viitejulkaisusta D1, ei mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ole pidettävä uutena siihen nähden, mikä on tunnettua mainitusta viitejulkaisusta D1.

Keksinnöllisyysarvioinnissa lähintä tunnetun tekniikan tasoa kysymyksessä olevaan keksintöön nähden edustaa edellä mainittu viitejulkaisu D1, josta tunnetaan esihydrausta ja vastavirtaista isomerointivaihetta lukuun ottamatta kaikki kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet. Mainitut piirteet liittyvät toisistaan riippumattomiin ongelmiin, jolloin niitä voidaan tarkastella erillisinä ja toisistaan riippumatta.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2, jossa käytetään samanlaista hydrauskatalyyttiä kuin kysymyksessä olevassa keksinnössä, ehdotetaan nimenomaisesti esihydrausta estämään katalyytin koksaantumista. Alan ammattimiehelle on tämän perusteella täysin ilmeistä käyttää esihydrausta edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisessa prosessissa.

Esihydraus eli hydrodeoksygenaation esivaihe miedommissa olosuhteissa on tunnettua myös biologisille raaka-aineille. Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D21 esitetään, että mainittu esihydraus suoritetaan polymerisaation ja katalyytin koksaantumisen välttämiseksi. Mainittu viitejulkaisu D21 esittää siten myös saman ongelman ja ratkaisun kuin kysymyksessä oleva patentti.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D4 kuvaa hiilivetykomponenttien hydrausprosesseja, joita seuraa isomerointivaihe. Mainitussa viitejulkaisussa D4 esitetään nimenomaisesti vastavirtaisuuden käyttö isomerointivaiheessa katalyytin suojaamiseksi.

Kysymyksessä olevan patentin mukaista raaka-aineen esihydrausta ei ole pidettävä keksinnöllisenä edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisessa menetelmässä myöskään sen perusteella, mikä on tunnettua valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D3, D5, D9, D10 tai D11. Vastaavasti isomerointivaiheen vastavirtaisuus on alan ammattimiehelle ilmeistä valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D8, D17 tai D18 yhdessä edellä mainitun viitejulkaisun D1 kanssa.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Kysymyksessä olevan patentin selityksen mukaan keksinnöllä saavutettu saannon ja laadun parantuminen ovat seurausta syötteen sisältämien kaksoissidosten sivureaktioiden, kuten polymeroitumis-. renkaanmuodostus- ja aromatisoitumisreaktioiden, estymisestä prosessin aikana. Kyseisten reaktioiden tuloksena syntyvät raskaat hiilivedyt aiheuttavat katalyytin koksaantumista ja alentavat lopputuotteen saantoa.

Koksaantuminen on polttoaineiden valmistukseen liittyvässä tekniikassa tunnettu ongelma käytettäessä erilaisia hiilivetylähteitä lähtöaineena. Kaksoissidosten sivureaktioiden estäminen ja siten koksaantumisen ja muiden haittojen välttäminen esihydraamalla syötettä on katsottava olevan alan ammattimiehen yleistietoa, kuten käy ilmi esimerkiksi valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D2, D3, D5 ja D21.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D9 koskee dieselpolttoaineen valmistusta kasviöljystä. Mainitussa viitejulkaisussa D9 selostetun tutkimuksen tarkoituksena on ollut saannon optimointi. Alan ammattimies olisi ottanut viitejulkaisun D9 huomioon, koska objektiivinen ongelma on sama kuin kysymyksessä olevassa patentissa. Kasviöljyjen vedytykseen liittyen mainittu viitejulkaisu D9 esittää kasviöljyä hiilivetylähteenä käyttävän panostoimisen hydrokrakkauksen reaktiokineettisen tarkastelun, josta käy ilmi, että käytetyn soijaöljyn rasvahappo-osan kaksoissidokset hydrogenoituvat ensin matalammassa lämpötilassa ennen öljyn hajoamista eli deoksygenoitumisreaktiota.

Yleisesti koksaantumisongelmasta ja sen ratkaisusta tietoinen alan ammattimies päätyisi käyttämään vaihtoehtoista toteutustapaa valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisessa menetelmässä erityisesti halutessaan välttää kaksoissidosten haitalliset sivureaktiot ja saavuttaa esitetyt vaikutukset.

Kysymyksessä olevan patentin mukaiseen ratkaisuun liittyvä toinen osaongelma koskee isomerointikatalyytin deaktivoitumista ja vedyn osapaineen hallintaa prosessin loppupäässä. Ratkaisuksi esitetty vastavirtaisuuden käyttö prosessin isomerointivaiheessa on sinänsä tunnettua esimerkiksi valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D8. Vastavirtaisuusperiaatteen soveltamista kysymyksessä olevan patentin mukaisessa menetelmässä on siten pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä.

Neste Oyj:n lausuma

UPM-Kymmene Oyj:n vastauksessa on esitetty, että kysymyksessä olevaa keksintöä ei olisi pidettävä uutena tunnettuun tekniikkaan verrattuna. Mainitulta osin kyseessä on sellaisesta patentin kumoamisperusteesta, johon UPM-Kymmene Oyj ei ole perustanut Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemäänsä väitettä ja jota ei ole käsitelty valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä. Kysymyksessä olevan patentin puuttuvaan uutuuteen liittyvät seikat tulee siten jättää huomiotta valitusta markkinaoikeudessa käsiteltäessä.

Kysymyksessä olevan patentin selityksen perusteella on selvää, että keksinnön päämääränä on prosessi hiilivetykomponentin, erityisesti dieselpolttoainekomponentin, valmistamiseksi. Selityksessä kuvataan yksityiskohtaisesti keksinnön erilaisia suoritusmuotoja, jotka soveltuvat keksinnön yleisessä kuvauksessa annetun määritelmän mukaisesti hiilivetykomponentin, erityisesti dieselkomponentin, valmistukseen. Alan ammattimiehelle on selvää, että selitysosassa esitetty pätee yleisesti selitysosassa kuvattuihin suoritusmuotoihin. Kuvioiden 1–4 esimerkeissä isomerointivaiheen painetta ei ole mitenkään määritelty, joten se ei ole pakollinen isomerointivaiheeseen liittyvä tunnuspiirre. Väitekäsittelyn aikana esitetyille muutetuille patenttivaatimuksille löytyy siten tuki alkuperäisistä hakemusasiakirjoista.

Kysymyksessä oleva keksintö on myös kuvattu patenttijulkaisun selityksessä niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1 ei käy ilmi, että isomerointivaihe suoritetaan vastavirtaisena ja että biologiselle raaka-aineelle suoritetaan esihydraus ennen hydrodeoksygenaatiovaihetta olosuhteissa vetypaine 10–100 bar ja lämpötila 150–250 °C. Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on siten pidettävä uutena mainittuun viitejulkaisuun D1 verrattuna.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D9 ei esitä minkäänlaista esihydrausta eikä kysymyksessä olevan patentin kaltaista prosessia, joka käsittää esihydrauksen lisäksi hydrodeoksygenaation ja isomeroinnin. Asiassa ei ole esitetty mitään syytä, minkä vuoksi alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä jakaa mainitun viitejulkaisun D9 kuvaama reaktio osiin ilman tietoa kysymyksessä olevasta patentista. Viitejulkaisun D9 tietojen yhdistäminen edellä mainittuun viitejulkaisuun D1 edustaa siten jälkikäteispäättelyä, joka ei ole sallittua keksinnöllisyysarvioinnissa.

Alan ammattimies ei voi valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2, D3, D5 tai D12 perusteella päätellä, että esihydraus miedommissa olosuhteissa yksinkertaistaisi prosessia tai parantaisi haluttujen, dieselpolttoaineeksi käyttökelpoisten hiilivetykomponenttien saantoa.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D10 mukaan krakattava öljy höyrystytetään normaalipaineessa käyttäen lämpötilaa 300 °C, johdetaan esilämmitetyn katalyyttipedin läpi ja lopuksi kondensoidaan takaisin hiilivetyjä käsittäväksi nesteeksi. Mainitussa viitejulkaisussa D10 on myös esitetty kokeita, joissa lähtöaineena on käytetty 140 °C:n lämpötilassa ja 2 barin paineessa hydrogenoitua soijaöljyä. Edelleen mainitussa viitejulkaisussa D10 on todettu edulliseksi käyttää valmiiksi hydrogenoitua öljyä krakkausprosessissa, vaikka saannon on todettu pienenevän. Viitejulkaisu D10 ei kuitenkaan opeta esihydrausta osana kysymyksessä olevan keksinnön mukaista prosessia ratkaisuksi tunnetun tekniikan ongelmiin kysymyksessä olevan keksinnön mukaisissa olosuhteissa. Päinvastoin mainittu viitejulkaisu D10 esittää, että prosessin kokonaissaanto pienenee käytettäessä esihydrattua öljyä. Alan ammattimies, joka pyrkii parantamaan prosessin saantoa, ei siten saa edellä mainitusta viitejulkaisusta D10 mitään ohjausta esihydraukseen käyttöön.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D11 sisältää olennaisesti samat seikat kuin edellä mainittu viitejulkaisu D10. Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista ratkaisua on siten pidettävä keksinnöllisenä mainituista viitejulkaisuista D10 ja D11 tunnettuun verrattuna.

Yhdessäkään asiassa esitetyssä viitejulkaisussa ei ole kuvattu prosessia, joka käsittäisi sekä esihydrauksen ja vastavirtaisen isomeroinnin. Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituissa viitejulkaisuissa D4, D8, D17 ja D18 kuvataan kysymyksessä olevaan keksintöön nähden toisenlaisia prosesseja, joissa käytetään myös eri raaka-aineita. Alan ammattimiehellä ei ilman jälkikäteispäättelyä ole mitään syytä yhdistää edellä mainittuja viitejulkaisuja lähintä tunnettua tekniikkaa kuvaavaan, edellä mainittuun viitejulkaisuun D1.

Muut lausumat

UPM-Kymmene Oyj on toimittanut markkinaoikeudelle 27.2. ja 12.5.2015 päivätyt lausumat.

Neste Oyj on toimittanut markkinaoikeudelle 7.4.2015 päivätyn lausuman.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Asian tutkiminen

UPM-Kymmene Oyj on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä esittänyt, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena siihen nähden, mikä on tunnettua valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1.

Neste Oyj on esittänyt, että edellä mainitulta osin kyse on sellaisesta patentin kumoamisperusteesta, johon UPM-Kymmene Oyj ei ole perustanut Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemäänsä väitettä, minkä vuoksi kyseinen seikka tulee jättää huomiotta valitusasiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä.

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan siltä osin kuin mainitussa laissa taikka lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 1 tai 5–14 kohdassa mainituissa laeissa ei toisin säädetä, valitusasian käsittelyyn markkinaoikeudessa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Patenttilaissa tai Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa ei ole uusien perusteiden esittämistä koskevaa rajoitusta valitettaessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä patentin myöntämistä koskevassa asiassa eli valitusasiassa markkinaoikeuteen.

Hallintolainkäyttölaissa ei ole säännöstä siitä, saako sen paremmin valittaja valituksessaan kuin valittajan vastapuoli valitukseen vastatessaan esittää uusia perusteita suhteessa hallintomenettelyssä esitettyihin. Hallintolainkäyttölain valituksen muuttamista koskevassa 27 §:n 2 momentissa ainoastaan säädetään, että valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.

Markkinaoikeus toteaa, että Patentti- ja rekisterihallitus on 14.10.2011 myöntänyt Neste Oyj:lle patentin numero FI 122223. UPM-Kymmene Oy on tehnyt väitteen edellä mainittua patenttia vastaan. UPM-Kymmene Oyj on perustanut väitteensä muun ohella siihen, että patenttivaatimusten mukainen keksintö ei ole eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikasta, perustamatta väitettään kuitenkaan siihen, että mainittua keksintöä ei olisi pidettävä sanottuun tunnettuun tekniikkaan nähden uutena. Neste Oyj on sittemmin väitekäsittelyn yhteydessä 9.9.2013 toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle muutetut patenttivaatimukset. Patentti- ja rekisterihallitus on 24.7.2014 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä kumonnut kysymyksessä olevan patentin numero FI 122223 kokonaisuudessaan. Päätöksessään Patentti- ja rekisterihallitus on muun ohella katsonut, että tarkasteltavina olleiden muutettujen patenttivaatimusten mukainen keksintö on ollut uusi, mutta ei ole eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikasta. Neste Oyj on markkinaoikeudessa vaatinut, että edellä mainittu Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 24.7.2014 kumotaan ja että patentti numero FI 122223 pidetään voimassa yhtiön väitekäsittelyn yhteydessä 9.9.2013 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon, että asian käsittelyyn sovellettavista säännöksistä ei ole katsottava johtuvan estettä sille, että valittajan vastapuoli käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa esittää uusia perusteita sen tueksi, että valitus olisi hylättävä, markkinaoikeus katsoo, että Neste Oyj:n vaatimus siitä, että UPM-Kymmene Oyj:n markkinaoikeudessa esittämä seikka, jonka mukaan kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä uutena siihen nähden, mikä on tunnettua valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1, tulisi jättää asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä huomiotta, on hylättävä.

Pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta

Neste Oyj on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan suullisen käsittelyn toimittamiseen valitusasiassa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 37 ja 38 §:ssä säädetään.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Mainitun lain 38 §:n 1 momentin mukaan asiassa on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Neste Oyj on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, esittämättä kuitenkaan varsinaisesti mitään perusteita sille, minkä vuoksi suullisen käsittelyn toimittaminen olisi asiassa tarpeen. Neste Oyj ei ole esittänyt, että suullinen käsittely olisi tarpeen esimerkiksi henkilötodistelun esittämiseksi tai yksilöinyt muutoinkaan sellaisia seikkoja, jotka edellyttäisivät suullisen käsittelyn toimittamista.

Edellä esitettyyn nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti ja 38 §:n 1 momentti, markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole asian selvittämiseksi tarpeen toimittaa suullista käsittelyä. Neste Oyj:n pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta on siten hylättävä.

Pääasiaratkaisun perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensinnäkin kyse siitä, käsittääkö kysymyksessä oleva patentti sellaista, mikä ei ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä, ja tarkoittaako mainittu patentti keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Toiseksi asiassa on kyse siitä, onko kysymyksessä olevien patenttivaatimusten mukainen keksintö uusi tunnettuun tekniikkaan verrattuna, ja eroaako se olennaisesti siitä.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 8 §:n 2 momentin mukaan patenttihakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Patenttilain 13 §:n mukaan patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1a, 1b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty; patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä; tai milloin patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

3 Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö

Neste Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 24.7.2014 ja pitää voimassa kysymyksessä olevan patentin numero FI 122223 yhtiön väitekäsittelyn yhteydessä 9.9.2013 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.

Edellä mainitut Neste Oyj:n väitekäsittelyn yhteydessä 9.9.2013 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamat muutetut patenttivaatimukset koostuvat itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–16. Kysymyksessä olevan patentin kohteena oleva keksintö on määritelty mainittujen muutettujen patenttivaatimusten itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1, joka kuuluu seuraavasti:

"1. Prosessi biologista alkuperää olevan, dieselpolttoaineissa käyttökelpoisen hiilivetykomponentin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että prosessi käsittää vähintään kaksi vaihetta, hydrodeoksygenaatiovaiheen ja isomerointivaiheen ja syöttönä käytetään rasvahappoja ja/tai rasvahappoestereitä sisältävää biologista raaka-ainetta, joka on valittu kasviöljyjen, eläinrasvojen ja kalaöljyjen tai niiden seoksien joukosta, ja hydrodeoksygenaatiovaiheessa vetykaasu ja biologinen raaka-aine johdetaan joko myötä- tai vastavirtaisena hydrodeoksygenaatiokatalyyttipetiin ja hydrodeoksygenaatiovaiheessa lämpötila vaihtelee välillä 300–400 ºC ja paine vaihtelee välillä 50–100 bar, hydrodeoksygenaatiovaiheen jälkeen komponentti johdetaan vastavirtaisena isomerointivaiheeseen ja isomerointivaiheessa lämpötila vaihtelee välillä 300–400 ºC ja paine vaihtelee välillä 50–100 bar, ja että ennen hydrodeoksygenaatiovaihetta biologiselle raaka-aineelle suoritetaan esihydraus 10–100 bar vetypaineessa ja 150–250 ºC lämpötilassa."

4 Lisätty materiaali

UPM-Kymmene Oyj on esittänyt, että nyt tarkasteltavana oleviin muutettuihin patenttivaatimuksiin tehdyn lisäyksen johdosta patentti on tullut käsittämään sellaista, mikä ei ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Kyseinen lisäys on liittynyt siihen, kuinka Neste Oyj on muuttanut 14.10.2011 myönnetyn patentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 olleen määritteen "hiilivetykomponentin valmistamiseksi" väitekäsittelyn yhteydessä nyt tarkasteltavana olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 muotoiluun "dieselpolttoaineissa käyttökelpoisen hiilivetykomponentin valmistamiseksi".

UPM-Kymmene Oyj on edelleen esittänyt, että kysymyksessä olevan patentin selityksessä on kuvattu kaksi eri prosessia, ensinnäkin prosessi hiilivetykomponentin valmistamiseksi ja toiseksi prosessi dieselpolttoaineeksi tai sen komponentiksi soveltuvan hiilivetykomponentin valmistamiseksi.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan patentin selityksessä (s. 1) on todettu, että keksinnön kohteena on parannettu prosessi erityisesti dieselpolttoaineissa käyttökelpoisen, biologista alkuperää olevan hiilivetykomponentin valmistamiseksi. Mainitussa selityksessä (s. 4) on edelleen todettu, että keksinnön päämääränä on prosessi hiilivetykomponentin valmistamiseksi ja että keksinnön päämääränä on myös prosessi dieselpolttoaineeksi tai sen komponentiksi soveltuvan hiilivetykomponentin valmistamiseksi. Mainitun selityksen keksinnön yksityiskohtaisessa kuvauksessa esitetyn perusteella ei kuitenkaan ole todettavissa, että kyseessä olisi edellä esitetyllä tavalla kaksi eri prosessia ja suoritusmuotoa, vaan kysymyksessä olevan keksinnön on katsottava koskevan prosessia hiilivetykomponentin, erityisesti dieselpolttoaineissa käyttökelpoisen hiilivetykomponentin valmistamiseksi.

Nyt tarkasteltavana olevan muutetun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 täsmentäminen koskemaan nimenomaan dieselpolttoaineisiin sopivan hiilivetykomponentin valmistamista ei siten ole tarkoittanut, että kysymyksessä oleva patentti sanotun johdosta olisi tullut käsittämään sellaista, mikä ei ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

5 Selityksen riittävyys

UPM-Kymmene Oyj on esittänyt, että kysymyksessä olevan patentin selitys ei olisi patenttilain 8 §:n tarkoittamalla tavalla niin selvä, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä. UPM-Kymmene Oyj on tältä osin viitannut erityisesti siihen, että patentin selityksessä ei olisi selostettu, miten prosessista saadaan nimenomaan dieselpolttoaineeksi sopivaa hiilivetykomponenttia, kun on pidettävä selvänä, että isomeroinnin jälkeen saatava tuote sisältää myös muita kuin dieselkomponentteja.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan patentin selitykseen sisältyy keksinnön yksityiskohtainen kuvaus (s. 4–7), josta ilmenee muun ohella, että prosessin tuotteena saadaan korkealaatuista, erityisesti dieselpolttoaineeksi tai sen komponentiksi soveltuvaa hiilivetykomponenttia, jonka setaaniluku ja kylmäominaisuudet ovat erinomaiset. Edellä mainitun keksinnön yksityiskohtaisen kuvauksen lisäksi selitys käsittää kuvioiden 1–4 avulla havainnollistettuja keksinnön erilaisia suoritusmuotoja. Mainittu patentin selitys sisältää tiedot sekä prosessin vaiheista (järjestys, olosuhteet, katalyytit) että tuotekierroista ja lisäksi vaihtoehtoja tiettyjen osatoimintojen järjestämiseksi.

Markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan patentin selityksen sisältämän keksinnön yksityiskohtaisen kuvauksen sekä kuvioiden 1–4 perusteella jalostamoalan ammattimiehelle on pidettävä selvänä, miten käyttää kysymyksessä olevaa keksintöä ja miten halutun biodieseltuotteen erotus suoritetaan. Edelleen markkinaoikeus katsoo, että mainittu alan ammattimies osaa käytössä olevan raaka-aineen ja lopputuotteelle asetettujen vaatimusten perusteella ohjata prosessia ja olosuhteita siten, että haluttu lopputulos saavutetaan.

6 Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuus ja keksinnöllisyys

6.1 Tunnettu tekniikka

Asiassa on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:
D1: FI 100248
D2: GB 1002922
D3: FR 2607803
D3A: Julkaisun D3 englanninkielinen konekäännös
D4: US 5882505
D5: US 3929615
D6: Euroopan patenttiviraston suullisen käsittelyn pöytäkirja hakemuksesta EP 03396079.0
D7: US 4992605
D8: US 5888376
D9: Gusmão J. et al.,"Utilization of vegetable oils as an alternative source for diesel-type fuel: hydrocracking on reduced Ni/Si02 and sulphided Ni-Mo/γ-Al203", Catalysis Today, 5 (1989) 533- 544
D10: Dos Anjos, J.R.S. et al., “Degradação catalítica de óleos vegetais", Boletim Tecnico da Petrobras, 24(2) (1982) 139–147
D10A: Julkaisun D10 englanninkielinen käännös.
Dll: Dos Anjos, J.R.S. et al., “Catalytic decomposition of vegetable oil", Applied catalysis 5 (1983) 299-308
D12: Nunes, P.P. et al., “Hydrocraquage sous pression d´une huile de soja: Procédé d’étude et allure générale de la transformation", Revue de l´Institut Francais du Petrole, Vol.41(3) (1986) 421-431.
D12A: Julkaisun D12 englanninkielinen käännös
D13: US 6123835
D14: Baldauf, W. et al., “Verarbeitung von Pflanzenöl zu Kraftstoffen in Mineralöl-Raffinerieprozessen", VDI Berichte, nr. 1126 (1994)
D14A: Julkaisun D14 englanninkielinen käännös
D15: CZ 283575
D15A: Julkaisun D15 englanninkielinen käännös
D16: US 5705722
D17: WO 92/16601
D18: US 5906729
D19: Huve L.G., Shell Global Solutions Dewaxing Technologies & Catalysts Current Status, Criterion Catalysts & Technologies 2001
D20: Viitejulkaisua D19 koskeva Internet Archive Wayback Machine-tuloste
D21: Viljava T-R., From Biomass To Fuels: Hydrotreating Of Oxygen- containing Feeds On CoMo/Al2O3 Hydrodesulfurization Catalyst, Industrial Chemistry Publication Series, Espoo 2001.

6.2 Uutuus

UPM-Kymmene Oyj on esittänyt, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä uutena edellä mainitun viitejulkaisun D1 valossa.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittu viitejulkaisu D1 esittää kaksivaiheisen menetelmän, jolla voidaan valmistaa kasviöljyistä dieselpolttoaineena käytettävää tuotetta. Mainittuun menetelmään kuuluu ensimmäinen vaihe, jossa kasviöljyn rasvahapot tai triglyseridit vedytetään n-parafiineiksi (hydrodeoksygenaatiovaihe), ja toinen vaihe, jossa n-parafiinit muutetaan katalyyttisesti haaraketjuisiksi parafiineiksi (isomerointivaihe). Mainitusta viitejulkaisusta D1 ei kuitenkaan ilmene, että hydrodeoksygenaatiovaihetta edeltää raaka-aineen esihydraus vetypaineessa 10–100 bar ja lämpötilassa 150–250 ºC ja että isomerointivaihe toteutetaan vastavirtaisesti.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 ei siten ilmene kaikkia kysymyksessä olevan itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyviä piirteitä. Mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on siten pidettävä uutena mainittuun viitejulkaisuun D1 nähden.

6.3 Keksinnöllisyys

Neste Oyj on esittänyt, että valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä olisi virheellisesti katsottu, ettei kysymyksessä olevaa itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä olisi pidettävä keksinnöllisenä.

Markkinaoikeus toteaa, että niin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä kuin asianosaisten taholta markkinaoikeudessa on esitetty lähintä tunnettua tekniikkaa kysymyksessä olevan keksinnön suhteen edustavan edellä mainittu viitejulkaisu D1.

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen prosessi eroaa edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisesta prosessista siten, että siihen kuuluu raaka-aineen esihydraus ja että isomerointivaihe toteutetaan vastavirtaperiaatteella.

Kysymyksessä olevan patentin selityksen mukaan biologiselle raaka-aineelle suoritettava esihydraus miedommissa olosuhteissa vähentää kaksoissidosten sivureaktioita (polymeroituminen, renkaan muodostuminen, aromatisoituminen), jolloin katalyytin koksaantuminen vähenee ja lopputuotteen saanto paranee.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittu viitejulkaisu D21 kuvaa (s. 11) muun ohella biomassasta saadun raaka-aineen hydrodeoksygenointia. Mainitun viitejulkaisun D21 mukaan bioöljyjen hydrodeoksygenaatio käsittää tyypillisesti kaksi vaihetta, joista ensimmäinen, niin sanottu stabilisaatiovaihe suoritetaan alemmassa reaktiolämpötilassa. Tällöin vältetään happea sisältävien yhdisteiden polymerisoituminen ja katalyytin koksautuminen seuraavassa deoksygenaatiovaiheessa. Mainittua ensimmäistä vaihetta, jota kutsutaan myös miedoksi vetykäsittelyksi, voidaan viitejulkaisun D21 mukaan käyttää myös osittain deoksygenoitujen polttoaineiden valmistamiseen.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D21 on siten katsottava olevan tunnettua biologista raaka-ainetta käyttävä, muun muassa dieselpolttoaineeksi sopivaa hiilivetykomponenttia tuottava prosessi, johon on sisältynyt kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen raaka-aineen esihydraus (stabilointivaihe). Mainitussa viitejulkaisussa D21 on myös esitetty esihydraukseksi katsottavan stabilointivaiheen (mieto hydrausvaihe) käytölle samat perusteet kuin kysymyksessä olevan patentin mukaisessa keksinnössä – toisin sanoen polymeroitumisen ja koksautumisen estäminen.

Lisäksi myös edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 on todettu, kuinka kasviöljyjen hydrokrakkauksen yhteydessä esiintyy polymeroitumista ja kiinteitä jäämiä, kun varsinaista hydrokrakkausvaihetta ei edellä esihydraus. Mainitussa viitejulkaisussa D3 on esitetty esimerkkejä prosesseista, joissa kasviöljyjä ennen varsinaista hydrokrakkausta esihydrataan paineessa 120–150 bar, minkä jälkeen paine ja lämpötila korotetaan varsinaisessa hydrokrakkauksessa käytettäviin arvoihin (esimerkiksi paine 220 bar ja lämpötila 370 ºC). Esihydrausta käytettäessä ei viitejulkaisussa D3 esitetyn mukaan esiintynyt kiinteitä jäämiä, polymeroitumista ja koksautumista. Esihydrauksen käyttö ja merkitys ovat edelleen ilmenneet myös edellä mainituista viitejulkaisuista D2, D5, D9–D11.

Edellä esitetyn perusteella esihydrauksen käytön ennen varsinaista hydrodeoksygenaatiovaihetta on katsottava olleen alan ammattimiehelle sinänsä tunnettu menettely valmistettaessa dieselpolttoaineissa käytettävää hiilivetykomponenttia biologista alkuperää olevista raaka-aineista, minkä lisäksi alan ammattimiehelle on katsottava olleen myös tunnettua, että esihydraus suoritetaan varsinaisen hydrodeoksygenaatiovaiheen olosuhteita miedommissa olosuhteissa. Ratkaistessaan hiilivetyketjujen kaksoissidoksista johtuvaa polymeroitumis- ja koksautumisongelmaa edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisessa prosessissa, alan ammattimiehelle on näin ollen katsottava olleen ilmeistä käyttää edellä mainituista viitejulkaisuista tunnettua esihydrausta.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen prosessi on edellä todetulla tavalla eronnut edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisesta prosessista myös siten, että siinä isomerointivaihe on toteutettu vastavirtaperiaatteella – toisin sanoen isomeroitavan syötteen ja vedyn virtaussuuntien ollen siten vastakkaiset.

Kysymyksessä olevan patentin selityksessä on esitetty, että vastavirtaisella vedyn syötöllä vedyn osapaine voidaan pitää riittävän korkealla ja suojata isomerointikatalyyttiä haitallisilta yhdisteiltä ja siten estää sen deaktivoituminen.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D8 on esitetty myötävirtaisesti toteutetun prosessivaiheen haittapuoliksi alhainen vedyn osapaine ja heteroatomeja sisältävien yhdisteiden esiintyminen, millä on ollut epäedullinen vaikutus katalyytteihin. Mainitussa viitejulkaisussa D8 on nimenomaisesti kuvattu (palsta 6, rivi 61–palsta 7, rivi 9) vastavirtaisuuden käyttö vedytysvaiheen jälkeen seuraavassa isomerointivaiheessa, jolloin on voitu välttää edellä mainitut epäkohdat ja saada käytettäville katalyyteille pidempi käyttöikä.

Vastavirtaperiaatteen käyttö vedytysvaihetta seuraavassa isomerointivaiheessa ilmenee lisäksi myös edellä mainitusta viitejulkaisusta D4.

Mainittujen vastavirtaperiaatteen käyttämisellä saavutettavien etujen on katsottava olleen tunnettuja yleisemminkin katalyyttisiin vedytys- ja isomerointiprosesseihin liittyen, jollaisesta myös kysymyksessä olevassa patentissa on kyse. Alan ammattimiehelle on siten katsottava olleen ilmeistä toteuttaa esimerkiksi edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisen vedytys-isomerointi-prosessin isomerointivaihe vastavirtaisesti.

Edellä esitetyn mukaisesti sekä kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista esihydrausta että siihen sisältyvää vastavirtaista isomerointivaihetta on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisinä ratkaisuina. Esihydrauksen ja isomerointivaiheen toteuttamisen vastavirtaisena on katsottava olleen myös toisistaan riippumattomia ratkaisuja erillisiin ongelmiin. Mainituilla ratkaisuilla ei näin ollen ole katsottava olevan sellaista yhteisvaikutusta, joka tulisi ottaa huomioon keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole eronnut olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 sekä useasta edellä mainitusta viitejulkaisusta ilmenevästä ja siten alan ammattimieheen yleistietoon katsottavaksi kuuluvasta esihydrauksesta ja vastavirtaisesta isomerointivaiheesta.

7 Epäitsenäiset patenttivaatimukset

Tarkasteltavana oleva patenttivaatimusasetelma koostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–16. Edellä todetulla tavalla itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole patentoitavissa. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.

8 Johtopäätös

Edellä todetulla tavalla tarkasteltavana olevan patenttivaatimusasetelman mukainen keksintö ei ole patentoitavissa. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian laatu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta UPM-Kymmene Oy saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus hylkää UPM-Kymmene Oyj:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Jaakko Ritvala, markkinaoikeusinsinööri Erkki Tiala sekä asiantuntijajäsen Tapani Alatossava.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.