MAO:499/15

ASIAN TAUSTA

Metso Power Oy on 4.6.1999 hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Menetelmä kattilassa, erityisesti soodakattilassa".

Patentti- ja rekisterihallitus on 15.10.2008 myöntänyt Metso Power Oy:lle patentin numerolla FI 119332.

Andritz Oy on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Väitekäsittelyn aikana Metso Power Oy on 23.5.2011 toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle muutetut patenttivaatimukset ja pyytänyt patentin pysyttämässä voimassa niiden mukaisena.

Patentti- ja rekisterihallitus on 17.9.2013 antamallaan päätöksellä pysyttänyt patentin numero FI 119332 voimassa Metso Power Oy:n 23.5.2011 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.

Metso Power Oy:n toiminimi on sittemmin muutettu Valmet Power Oy:ksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Andritz Oy on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 17.9.2013 kumotaan ja että kysymyksessä oleva Valmet Power Oy:lle myönnetty patentti numero FI 119332 kumotaan kokonaisuudessaan.

Perusteet

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan tarkasteltavana oleva patentti koskee menetelmää, jossa kattilaa käytetään ensin siten, että määritelty välitila on tyhjä ja säteily-yhteydessä tulipesään. Tämän jälkeen kattilan lieriö yhdistetään tulipesän poikki sijoitettavilla verhoputkilla, jotka on yhdistetty toisesta päästään kattilan lieriön laskuputkiin ja toisesta päästään nousuputkiin. Välitila pidetään edelleen tyhjänä.

Valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen mukaan kaikki kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 johdanto-osan mukaiset piirteet ovat tunnettuja sanotussa päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1. Kuitenkin myös mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosan piirre, jonka mukaan välitila on tyhjä, on tunnettu viitejulkaisusta D1.

Myös valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen D2 ja D4 mukaisissa kattiloissa on välitila tyhjänä. Sanotut kattilat, kuten myös edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukainen kattila, poikkeavat kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosasta vain siinä, että tyhjän tilan eteen sijoitetaan verhoputket. Tämän eron johdosta objektiivisena teknisenä ongelmana on, kuinka nostaa kattilan tehoa. Verhoputkien sijoittaminen nokan kohdalle on kuitenkin ollut hyvin tunnettua kysymyksessä olevan patentin etuoikeuspäivänä, kuten käy ilmi esimerkiksi viitejulkaisusta D4. Se, että verhoputket liitetään sinänsä tunnettuihin, kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 johdanto-osassa mainittuihin lasku- ja nousuputkiin, on ilmeinen vaihtoehto. Tätä tukee myös valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D8 esitetty ratkaisu, jossa kattilan kapasiteettia nostetaan. Viitejulkaisussa D8 esitetyssä ensimmäisessä sovelluksessa lieriöön (10) on kytketty ensimmäinen sovellus, jossa putket (16) on kytketty lieriöön nousuputken (34) kautta. Kun kattilan kapasiteettia halutaan nostaa, niin lieriöön yhdistetään nousuputken (34) ja laskuputken (44) kautta tulipesään sijoitetut lisäputket (24). Kuten jo väitekäsittelyn yhteydessä on esitetty, periaate kattilan tehon nostamiseksi tulipesään sijoitettavalla, kattilan lieriöön lasku- ja nousuputkilla yhteydessä olevalla putkistolla on tunnettu viitejulkaisusta D8.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on esitetty, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D8 esitetty kattila poikkeaisi merkittävästi edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisesta kattilasta eikä alan ammattimies päätyisi niiden perusteella kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun. On kuitenkin huomattava, että sekä viitejulkaisu D1 että viitejulkaisu D8 esittävät höyryä tuottavia kattiloita. Viitejulkaisussa D8 esitetään, että kattilan kapasiteettia voidaan nostaa lieriöön lasku- ja nousuputkilla yhteydessä olevien lisäputkien avulla, mikä on myös kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetty ratkaisu.

Kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvattu menetelmä kattilan tehon nostamiseksi ei siten olennaisesti eroa siitä mikä on tunnettua jo edellä mainitusta viitejulkaisusta D4 yksinään tai edellä mainituista viitejulkaisuista D1 tai D2 ja D4 ja/tai D8.

Valmet Power Oy:n vastaus

Vaatimukset

Valmet Power Oy on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteet

Kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten mukaisilla keksinnöillä on oleellinen ero ennen patentin hakemispäivää tunnetuksi tulleeseen tekniikkaan. Valituksessa on yhdistetty kahdesta tai kolmesta viitejulkaisusta tunnettuja tietoja tavalla, jota alan ammattimies ei tulisi tekemään siinä tilanteessa, jossa hänellä olisi nämä julkaisut käytettävissään.

Kysymyksessä oleva itsenäinen patenttivaatimus 1 koskee menetelmää, eikä sellaista staattista rakennetta, jonka voisi johtaa yhdestä kuvasta tai kahden kuvan yhdistelmästä.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D8 esittämä kattila on rakenteeltaan siinä määrin poikkeava, että sen esittämiä yksityiskohtia ja toimenpiteitä ei alan ammattimies pysty soveltamaan sellaiseen kyseisessä päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitettyyn soodakattilaan, joka on määritelty kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 johdanto-osassa.

Jos alan ammattimies lähtisi hypoteettisessa tilanteessa soveltamaan edellä mainitussa viitejulkaisussa D8 esitettyjä ratkaisuja kapasiteetin lisäämiseksi, tuloksena olisi keittopintojen lisääminen kattilan seinämään. Vastaavasti mihin tahansa kohtaan lisätyt keittopinnat tulisi kytkeä kattilan ulkopuolelta lieriöön, kun kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosan mukaan käytetään kattilassa olevia nousuputkia ja/tai nousuputkien yhteyteen järjestettyyn tilaan järjestettyjä nousuputkia. Alan ammattimiehen tulisi poiketa vähintään kahdessa kohdassa viitejulkaisun D8 esittämistä tiedoista.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä.

Keksinnöllisyystarkastelussa on esitetty vaihtoehtoisina lähimmän tunnetun tekniikan julkaisuina valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitut viitejulkaisut D1, D2 ja D4. Erottavina piirteinä ovat kattilan käyttöä kuvaavat kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tunnuspiirteet, jotka mainitussa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on kuvattu tunnuksin F9 ja F10.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D4 ilmenee laitteistoa kuvaavien piirteiden lisäksi, että verhoputket on sijoitettu kattilan nokan kohdalle. Viitejulkaisun D4 mukaan vuonna 1985 vesiverhojärjestelyä käytettiin kattilassa suojaamaan tulistimia, mutta vuonna 1995 tulistimet pyrittiin sijoittamaan nokan suojaan, jolloin vesiverhojärjestelyä ei enää tarvittu. Koska viitejulkaisu D4 ei anna viitteitä siitä, että kattilaan sijoitetuilla verhoputkilla voitaisiin nostaa kattilan tehoa, ei sen voida katsoa ohjaavan alan ammattimiestä kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 ei ilmene miten soodakattilan tehoa voidaan nostaa. Edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 sinänsä ilmenee, että sijoitettaessa tulistimet nokan suojaan, verhojärjestely jää tarpeettomaksi. Viitejulkaisu D2 ei kuitenkaan anna viitteitä siitä että soodakattilan tehoa voidaan nostaa verhojärjestelyllä.

Valituksenalaisesta Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D8 tunnetaan eräs menetelmä kattilan tehon nostamiseksi, mutta se ei anna viitteitä siitä, miten tehon nosto voitaisiin toteuttaa kattilan tulistinjärjestelyn yhteydessä.

Mikäli alan ammattimies yhdistäisi edellä mainitun viitejulkaisun D8 johonkin edellä mainituista viitejulkaisuista D1, D2 tai D4, hän ei päätyisi kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään.

Valittajan lausuma

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan kattilaa käytetään ensin siten, että määritelty välitila on tyhjä ja säteily-yhteydessä tulipesään. Tämän jälkeen kattilan lieriö yhdistetään tulipesän poikki sijoitettavilla verhoputkilla, jotka on yhdistetty toisesta päästään kattilan lieriön laskuputkiin ja toisesta päästään nousuputkiin. Välitila pidetään edelleen tyhjänä.

Myös kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosan piirre, jonka mukaan välitila on tyhjä, on tunnettu valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisusta D1, D2 ja D3. Mainitut viitejulkaisut esittävät tyypillistä soodakattilaa, jossa tulistimet on järjestetty nokan taakse ja välitila on tyhjänä ja säteily-yhteydessä tulipesään.

Tarkasteltavana olevassa keksinnössä teknisenä objektiivisena ongelmana on, kuinka kattila voi toimia myös suuremmalla kapasiteetilla; tarkemmin sanoen silloin, kun savukaasujen lämpötila nousee ja lämmönsiirtopinta-ala on riittämätön.

Verhoputkien sijoittaminen nokan kohdalle kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisesti on ollut hyvin tunnettua tarkasteltavana olevan patentin etuoikeuspäivänä, kuten käy ilmi esimerkiksi kysymyksessä olevassa päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D4. Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan todennut viitejulkaisusta D4 käyvän ilmi sen, että verhoputkia käytettiin suojaamaan tulistimia. On kuitenkin huomattava, että myös tarkasteltavana olevan patentin mukaan tämä on verhoputkien tehtävä, eikä niinkään kapasiteetin noston mahdollistaminen. Verhoputkien suojaava vaikutus perustuu siihen, että ne laskevat savukaasujen lämpötilaa ottamalla lämpöä talteen savukaasuista. Alan ammattimiehen perustietoihin kuuluu, että verhoputket, samoin kuin tulistimet ja keittopinta, ovat osa kattilan lämmön talteenottojärjestelmää. Se, että verhoputket liitetään sinänsä tunnettuihin, kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 johdanto-osassa mainittuihin lasku- ja nousuputkiin on ilmeinen vaihtoehto kapasiteettia nostettaessa lämmönsiirtopinta-alan lisäämiseksi ja lämmön ottamiseksi talteen savukaasuista.

Edellä mainittu viitejulkaisu D4 esittää alan ammattimiehelle sinänsä tunnetut ratkaisut, joissa kattilassa on tyhjä välitila tai kattila on varustettu verhoputkilla. Tämä jo osoittaa, että kapasiteetin noston vaatiman lisälämpöpinnan tuottaminen verhoputkilla on alan ammattimiehelle ilmeinen ratkaisu, eikä kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö siten eroa olennaisesti viitejulkaisusta D4.

Valmet Power Oy on lausunnossaan esittänyt, että edellä mainittu viitejulkaisu D1 esittää soodakattilan, jota tarkoitetaan kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1, kun kattilaa käytetään ensimmäisellä tehoalueella. Vaihtoehtoisesti mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 ei siten olennaisesti eroa siitä, mitä on esitetty edellä mainituissa viitejulkaisuissa D1 ja D4. Kun viitejulkaisun D1 mukaisen kattilan kapasiteetin noston vaatiman lämpöpinnan alaa pitää lisätä, on ilmeinen ratkaisu lisätä verhoputket, joiden olemassaolo soodakattiloissa on hyvin tunnettua, kuten esimerkiksi viitejulkaisussa D4 on esitetty.

Lisäksi on huomattava, että kysymyksessä oleva itsenäinen patenttivaatimus 1 koskee menetelmää kattilassa olevassa tulistinjärjestelyssä. Kun kattilan kapasiteettia, mikä esimerkiksi soodakattilan kohdalla tarkoittaa tiettyä määrää mustalipeän kuiva-ainetta/päivä, nostetaan, niin edullisesti myös tulistinyksikkö lisätään välitilaan epäitsenäisen patenttivaatimuksen 6 mukaisesti. Tällöin asiassa esitettyjen viitejulkaisujen sekä kysymyksessä olevan patentin selitysosan mukaan verhoputkien lisääminen tulistimen suojaamiseksi on tarpeen. Verhoputkien lisääminen kapasiteettia nostettaessa ei näin ole alalla mitenkään keksinnöllinen ratkaisu tulistinjärjestelyn yhteydessä

Valmet Power Oy:n vastauksessaan valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuun viitejulkaisuun D8 liittyen esittämä koskee ainoastaan vertailua "kehittyneeseen soodakattilatekniikkaan". On kuitenkin huomattava, että kysymyksessä oleva itsenäinen patenttivaatimus 1 ei rajoitu ainoastaan soodakattilaan, vaan koskee muitakin kattiloita.

Valmet Power Oy on vastauksessaan lisäksi esittänyt, että alan ammattimies soveltaisi edellä mainitusta viitejulkaisusta D8 ilmenevää ratkaisua niin että alan ammattimies sijoittaisi lisäputket soodakattilan seinään. Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan verhoputket sijoitetaan tulipesään, mutta niin tehdään kuitenkin myös viitejulkaisun D8 mukaisessa ratkaisussa. Kuten jo väitekäsittelyn yhteydessä on tuotu esiin, periaate kattilan tehon nostamiseksi tulipesään sijoitettavalla, kattilan lieriöön lasku- ja nousuputkilla yhteydessä olevalla putkistolla on tunnettu viitejulkaisusta D8.

Kysymyksessä oleva itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetty menetelmä kattilan tehon nostamiseksi ei näin ollen olennaisesti eroa myöskään siitä, mikä on tunnettua jo edellä mainituista viitejulkaisuista D1 tai D2 ja D4 ja/tai D8.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, eroaako Valmet Power Oy:n (aikaisemmin Metso Power Oy) väitekäsittelyn aikana 23.5.2011 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukainen keksintö olennaisesti tunnetun tekniikan ratkaisuista.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.

3 Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö

Valmet Power Oy:n (aikaisemmin Metso Power Oy) väitekäsittelyn aikana 23.5.2011 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamat muutetut patenttivaatimukset 1–11 koostuvat itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–11.

Patentin itsenäinen patenttivaatimus 1 koskee menetelmää, joka kuuluu seuraavasti:

1. Menetelmä kattilassa, erityisesti soodakattilassa, olevassa tulistinjärjestelyssä, jolloin kattila käsittää tulipesän yläosassa:

• ns. nokkajärjestelyn (7), jossa oleva
  
• alaseinämä (7a) suuntautuu kattilan takaseinämästä (2) alkaen kattilan tulipesään (6) päin, jolloin alaseinämään (7a) liittyy
  
• kärki (7b), johon puolestaan liittyy
  
• yläseinämä (7c), joka suuntautuu nokkajärjestelyn (7) kärjestä (7b) vinosti ylöspäin poispäin kattilan etuseinämästä (1), jolloin nokkajärjestely (7) päättyy
  
• hilaputkistoon (13), joka pystysuuntaisena ulottuu nokkajärjestelyn (7) yläseinämän (7c) yläreunasta oleellisesti kattilan kattoon (5), muodostaen savukaasujen poistumistien kattilasta,
  
• oleellisesti nokkajärjestelyn (7) yläseinämän (7c) ja kattilan katon (5) väliin sijoittuvan perustulistinjärjestelyn (8),
  
• perustulistinjärjestelyn (8) etureunan (9) eli kattilan etuseinämän (1) puoleisen reunan ja kattilan etuseinämän (1) väliin sijoittuvan välitilan (10), joka on savukaasujen virtausyhteydessä tulipesään (6) kattilan etuseinämän (1) ja nokkajärjestelyn (7) kärjen (7b) välillä olevan aukon (11) kautta, ja jolloin kattilassa on
  
• kattilan lieriö (18),
  
• kattilan lieriöön (18) yhdistetyt yhdysputket (19; 20, 21; 23),
  
• hilaputkiston (13) jälkeen savukaasujen virtaussuunnassa sijaitsevat, keittopinnan alueella olevat nousuputket (15, 16), jotka on yhdistetty yhdysputkiin (19; 20, 21; 23), ja
  
• yläkiertoputket (17), jotka yhdistävät nousuputkien (15, 16) yläosan ja kattilan lieriön (18),
  

tunnettu siitä että

• ensimmäisellä tehoalueella kattilaa käytetään siten, että
  
• välitilaa (10) pidetään säteily-yhteydessä tulipesään (6) ja tyhjänä, ja
  
• käytetään nousuputkien (15, 16) yhteydessä kattilan lieriöön (18) yhdistetyn vesikiertojärjestelyn ensimmäistä sovellusta (19, 20, 21),
  
• ainakin yhdellä toisella, ensimmäistä tehoaluetta suuremmalla tehoalueella kattilaa käytetään siten, että
  
• muodostetaan nousuputkien (15, 16) yhteydessä olevan, kattilan lieriöön (18) yhdistetyn vesikiertojärjestelyn toinen sovellus (19, 23), joka osittain sijoitetaan tulipesään (6) ja jonka teho on ensimmäistä sovellusta (19, 20, 21) suurempi, yhdistämällä kattilan lieriö (18) kattilan lieriön (18) laskuputkiin (19) ensimmäisestä päästään liittyvillä verhoputkilla (23), jotka sijoitetaan yhdistämään kattilan etuseinämä (1) ja nokkajärjestely (7) ja joiden toinen pää yhdistetään nousuputkiin (16) ja/tai nousuputkien (15, 16) yhteyteen järjestettyyn tilaan sijoitettaviin nousuputkiin, jolloin muutos ensimmäiseltä tehoalueelta toiselle tehoalueelle toteutetaan jälkeenpäin tehtävin muutostöin.
  

4 Tunnettu tekniikka

Asian käsittelyssä markkinaoikeudessa on tunnetun tekniikan tason osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:

D1: Steam its generation and use, Babcock & Wilcox, 1992, s. 26-3, 26-4 ja 26-12
D2: Vakkilainen et al.: Current trends on recovery boilers, Paper Asia, June 1996, s. 22–24, 26 ja 27
D3: Brooks, T. R. ja Marcinek, F. T.: Emerging and underutilized technologies to increase craft mill production, Tappi Engineering Conference, Sept. 16–19, 1996, s. 597–611
D4: Vakkilainen et al.: Effect of current trends on recovery boiler construction and design, Technical Seminar, Dec 4–6, 1996, Ahlström Machinery Group, ATCP Chile, Chile, s. 47–54
D8: US 1912169 A.

5 Uutuus ja keksinnöllisyys

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että kysymyksessä olevien 23.5.2011 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimitettujen muutettujen patenttivaatimusten mukainen keksintö on uusi.

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä ei ole kyseenalaistettu edellä mainittujen muutettujen patenttivaatimusten mukaisen keksinnön uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden.

Kysymyksessä olevan keksinnön patentoitavuuden osalta asiassa markkinaoikeudessa on siten kyse siitä, onko Valmet Power Oy:n (aikaisemmin Metso Power Oy) 23.5.2011 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukaisen keksinnön katsottava eroavan olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Kysymyksessä olevan patentin selitysosassa keksinnön tarkoittamalla menetelmällä saavutettavana etuna on esitetty soodakattilalaitoksen muunnettavuus suuremman tehoalueen toimintaan järjestelyllä, jossa välitilaan sijoitetaan ainakin yksi laajennusosa, jonka läpivienneille ja putkilinjoille on jo valmiudet (sivu 7, rivit 25–32).

Keksinnöllisyystarkastelussa lähintä tunnettua tekniikkaa edustavana julkaisuna voidaan pitää valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuja viitejulkaisuja D1, D2 tai D4. Näistä viitejulkaisu D1 edustaa tieteellistä lähestymistapaa, kun taas viitejulkaisut D2 ja D4 perustuvat pitkälti samaan suunnittelu-, laskenta- ja mittaustulosaineistoon.

Markkinaoikeus katsoo, että kuhunkin edellä mainittuun viitejulkaisuun D1, D2 ja D4 nähden merkittävimpinä erottavina piirteinä kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ovat kattilan käyttöä kuvaavat tunnuspiirteet, jotka valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on esitetty tunnuspiirteinä F9 ja F10.

Markkinaoikeus toteaa, että vaikka edellä mainituista viitejulkaisuista D1, D2 ja D4 käyvät ilmi laitteet, joissa välitila on tyhjä, ei niistä kuitenkaan ilmene menetelmävaiheet kattilan käyttämiseksi ensimmäisellä ja toisella tehoalueella.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 ei ilmene, miten soodakattilan tehoa voidaan nostaa. Edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 sinänsä ilmenee, että toimittaessa entistä suuremmilla tehoalueilla on edullinen ratkaisu sijoittaa tulistimet nokan suojaan, jolloin verhoputkisto jää tarpeettomaksi ja saavutetaan etuna tasaisempi lämpötilaprofiili. Viitejulkaisu D2 ei kuitenkaan anna viitteitä siitä, että soodakattilan tehoa voidaan nostaa verhojärjestelyllä.

Edellä mainittu viitejulkaisu D4 ei taas anna viitteitä siitä, että kattilaan sijoitetuilla verhoputkilla voitaisiin mahdollistaa kattilan tehon nostaminen. Myöskään viitejulkaisun D4 ei siten voida katsoa ohjaavan alan ammattimiestä kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun. Viitejulkaisusta D4 lisäksi ilmenee, kuinka aikaisemmin verhoputket oli sijoitettu kattilan nokan kohdalle, jolloin vesiverhojärjestelyä käytettiin kattilassa suojaamaan tulistimia, mutta kehitys oli sittemmin kulkenut toiseen suuntaan, ja vuonna 1995 tulistimet pyrittiin sijoittamaan nokan suojaan siten, ettei vesiverhojärjestelyä enää tarvittu. Minkäänlaista kuvausta vaiheittaisesta muuntomenetelmästä viitejulkaisusta D4 ei käy ilmi.

Edellä mainitun viitejulkaisun D4 osalta on lisäksi huomattava, että se kuvaa lähinnä muita seikkoja kuin höyrytehon nostoa. Viitejulkaisussa D4 korostetaan, kuinka soodakattiloiden sähköntuotto on ollut toissijainen tärkeimmän suunnitteluperusteen muodostuessa soodakattilan korkeasta "palveluasteesta" eli siitä, että kattila on mitoitettu kierrättämään kemikaaleja selluprosessissa ilman uhkaa kapasiteettiongelmista.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D8 tunnetaan puolestaan menetelmä kattilan tehon nostamiseksi. Viitejulkaisu D8 ei kuitenkaan anna viitteitä siitä, miten tehon nosto voitaisiin toteuttaa kattilan tulistinjärjestelyn yhteydessä. Viitejulkaisun D8 mukainen kattila edustaa kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitettyyn nähden erilaista rakennetta, eikä alan ammattimiehen ole katsottava pystyvän soveltamaan viitejulkaisun D8 mukaisen keksinnön laite- ja menetelmäpiirteitä kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määriteltyyn kattilaan, eikä näin ollen olisi katsottava päätyvän itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan markkinaoikeudessa esittämillä perusteilla kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää ole ensinnäkään pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1, D2 tai D4 eikä myöskään viitejulkaisujen D1 tai D2 ja D4 yhdistelmänkään perusteella. Edelleen edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että mainittujen viitejulkaisujen D1 tai D2 yhdistäminen edellä mainittuun viitejulkaisuun D8 ja mainittujen yhdistelmien käyttäminen keksinnöllisyysarvioinnissa valittajan markkinaoikeudessa esittämällä tavalla johtaisi kiellettyyn niin sanottuun jälkikäteispäättelyyn.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole valituksessa esitetyillä perusteilla ollut alan ammattimiehelle ilmeinen sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnusta tekniikan tasosta. Valituksessa ei siten ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä oleva patentti olisi kumottava. Valitus on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Jaakko Ritvala sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.