Markkinaoikeus

MAO:191/15

A ja B > Universal Music Oy

tekijänoikeus - tekijänoikeuden siirtyminen

Diaarinumero: 2014/334
Antopäivä: 18.3.2015

KANNE

Vaatimukset

A ja B ovat vaatineet, että markkinaoikeus

1. vahvistaa, että Universal Music Oy:llä ei ole oikeutta saattaa yleisön saataviin X:n Hurriganes-yhtyeen jäsenenä soittamia albumeille "Rock and Roll All Night Long" (1973) ja "Roadrunner" (1974) tallennettuja esityksiä internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina

2. kieltää Universal Music Oy:tä 100.000 euron sakon uhalla saattamasta yleisön saataviin 1 kohdassa mainittuja esityksiä siinä tarkoitetuin tavoin

3. ainakin vahvistaa, että Universal Music Oy:llä ei ole oikeutta edelleen luovuttaa käyttöoikeuksia (lisenssi) siten, että se sopimuksin antaa oikeuden saattaa yleisön saataviin 1 kohdassa mainittuja esityksiä siinä tarkoitetuin tavoin

4. velvoittaa Universal Music Oy:n korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 27.764,52 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Universal Music Oy:llä ei ole oikeutta käyttää 1970-luvulla tallennettua aineistoa internetissä. Aineiston käyttäminen vaatimuksissa kuvatuin tavoin edellyttää oikeudenhaltijan lupaa, koska aineisto on esiintyvän taitelijan tekijänoikeuden lähioikeussuojan ja yksinoikeuden perusteella suojattua. Tällaista lupaa ei ole annettu.

X on soittanut Love Records Oy:n julkaisemilla albumeilla "Rock and Roll All Night Long" vuodelta 1973 ja "Roadrunner" vuodelta 1974. Esitykset nauttivat tekijänoikeuslain 45 §:n tarkoittamaa lähioikeussuojaa, jonka mukaisesti esittävällä taiteilijalla on laaja oikeus määrätä esitystensä taloudellisesta käytöstä.

X:n ja Love Records Oy:n välillä on sovittu edellä mainittuihin albumeihin sisältyvien 22 esityksen tallentamisesta ja tallennettujen esitysten julkaisemisesta ääninauhalla ja -levyllä. Kysymys on ollut kirjallisesta tai suullisesta sopimuksesta tai sopimuksista. Se, milloin sopimus on tehty, ei ole tiedossa. Kantajien käsityksen mukaan sopimus ei ole ollut asiassa merkityksellisiltä osiltaan samanlainen kuin Hurriganes-yhteen jäsenten ja Love Records Oy:n välillä 14.1.1975 tehty sopimus. Äänitealalla tehdyt sopimukset ovat yksilöllisiä eivätkä siten aina ehdoiltaan yhteneväisiä.

Universal Music Oy:lle on sopimusjärjestelyin siirretty tekijänoikeudellista aineistoa ja oikeuksia muun ohella nyt kysymyksessä oleviin esityksiin. Kantajien käsityksen mukaan vastaajan edeltäjälle eikä siten myöskään vastaajalle ole kuitenkaan koskaan luovutettu niin laajoja oikeuksia X:n esityksiin, että vastaaja voisi luvallisesti käyttää aineistoa vapaasti internetissä.

Kun esitykset on julkaistu mainituilla albumeilla, internetiin liittyviä hyödyntämismuotoja ei edes tunnettu, saati että sen ajan levytyssopimuksilla olisi nimenomaisesti sovittu tällaisten hyödyntämisoikeuksien siirtymisestä levy-yhtiölle. Levytyssopimukset koskivat tallennettujen esitysten käyttöä fyysisissä äänitekappaleissa kuten LP-levyissä ja C-kaseteissa. Äänitealalla on usein katsottu myös CD-levyjen valmistamisen kuuluvan saman kappaleenvalmistusoikeuden piiriin.

Vastaajalla on asianmukainen taloudellinen oikeus vain koskien fyysisten äänitekappaleiden valmistusta ja saattamista yleisön saataviin. Riidan kohteena olevia käyttöoikeuksia ei ole luovutettu levy-yhtiölle millään sopimuksella. Vastaaja menettelee tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti myydessään X:n tekijänoikeuslaissa suojattuja esityksiä internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina, joten tällainen luvaton käyttö tulee kieltää. Vastaaja on ollut tietoinen siitä, ettei 1970-luvulla tallennettua aineistoa ole ollut lupa käyttää internetissä.

Vastaajalla ei ole oikeutta sopimuksin myöntää lisenssejä kieltovaatimuksen kohteena olevan aineiston käyttöön toisille käyttäjätahoille, joten tämäkin menettely on kiellettävä.

Mikäli asiassa katsottaisiin, että X olisi sopimuksin luovuttanut myönnettyä laajemmat käyttöoikeudet, eli oikeudet aineiston internetkäyttöön, tulee sopimusta tältä osin pitää kohtuuttomana tekijänoikeuslain 29 §:n nojalla. Sopimusta tulee siten sovitella sillä tavoin, että sen seurauksena kannevaatimukset 1 ja 2 hyväksytään.

Muusikon ja levy-yhtiön välillä on kyse sopimusoikeudelliselta tieto-taidoltaan, sopimuksentekoasemaltaan ja taloudellisilta voimavaroiltaan sekä riskinkantokyvyltään epätasa-arvoisista sopijapuolista. Kyse on vahvemman osapuolen omissa intresseissään laatimasta luovutussopimuksesta, joka yksipuolisesti suosisi laatijaosapuolta.

Sen jälkeen kun vastaaja on aloittanut riidan kohteena olevan aineiston internetkäytön, se on omatoimisesti maksanut käyttökorvausta 30 ja 33,33 prosentin mukaan. Näistä rojaltiperusteista ei ole sovittu mitään kantajien kanssa. Kysymys on vastaajan yksipuolisesta toimesta, jolla ei voi olla oikeuksia luovaa vaikutusta. Kantajille on vasta 10.6.2014 toimitettu laskelmat, joista ilmenee, että kysymys on ollut internetin streaming- ja downloading-palveluista, sekä se, millä laskentaperusteella tai rojaltilla maksuja on tilitetty.

Se, että oikeuksien luovutuksen katsottaisiin kattavan myös sopimuksentekoaikaan tuntemattomat hyödyntämisoikeudet, olisi kohtuuton sopimusehto. Myös se, että tällaisesta laajasta oikeuksien luovutuksesta ei ole sovittu maksettavaksi vastiketta tai sen määräytymisperustetta ei ole määritelty, merkitsee ehdon kohtuuttomuutta.

VASTAUS

Vaatimukset

Universal Music Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen ja velvoittaa A:n ja B:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 44.181,80 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hurriganes-yhtyeen alun perin Love Records Oy:n kanssa tekemät taltiointisopimukset ovat siirtyneet Universal Music Oy:lle liiketoiminnan kaupan yhteydessä vuonna 2010. Sopimusten mukana vastaajalle on siirtynyt yksinomainen oikeus markkinoida Hurriganes-yhtyeen taltioituja esityksiä äänitteinä parhaaksi katsomallaan tavalla. Vastaajalla on myös täysi omistus- ja käyttöoikeus tallenteisiin.

Hurriganes-yhtyeen jäsenet ovat vuonna 1972 tehneet sopimuksen Love Records Oy:n kanssa yhtyeen esitysten taltioimisesta ja äänilevyjen tuottamisesta. Osapuolet ovat tehneet uuden sopimuksen 14.1.1975. Näiden sopimusten perusteella Love Records Oy on julkaissut muun muassa kanteessa tarkoitetut albumit "Rock and Roll All Night Long" ja "Roadrunner".

Allekirjoitettu versio vuoden 1972 sopimuksesta ei ole enää tallella. Aikaisemmissa samoja sopimuksia koskeneissa oikeudenkäynneissä on kuitenkin tullut näytetyksi, että allekirjoitettu sopimus oli merkityksillisin osin sisällöltään samanlainen kuin 14.1.1975 tehty sopimus. Sopimukset vastaavat asiallisesti Love Records Oy:n myöhemmin 1970-luvulla käyttämää mallisopimusta, jota on käytetty myös Hurriganes-yhtyeen kanssa.

Sopimusten ja aikaisempien oikeudenkäyntien perusteella voidaan todeta, että Hurriganes-yhtyeen jäsenet ovat tekemillään sopimuksilla luovuttaneet äänitteen tuottajalle täydet oikeudet hyödyntää esityksiään äänitteinä, rajoittamatta hyödyntämistä tiettyyn teknologiaan tai formaattiin. Vastaajalle siirtyneet oikeudet kattavat siten esitysten markkinoinnin myös digitaalisista palveluista tai "musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina". Tekijänoikeuslaki tai alalla noudatettava käytäntö eivät rajoita äänitteen määritelmää tiettyyn teknologiaan, vaan myös erilaiset digitaaliset muistivälineet tai tiedostot ovat tekijänoikeuslain tarkoittamia laitteita, jolle on tallennettu ääntä. Nyt on lisäksi joka tapauksessa kysymys musiikin alalla tapahtuvasta markkinoinnista, ei äänitteen käyttämisestä esimerkiksi mainostarkoitukseen, jolloin luovutussopimuksen sisältöä saatettaisiin tulkita eri tavoin.

Sopimusten perusteella vastaajalla on ollut myös velvollisuus myydä ja markkinoida äänitteet tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Ottaen huomioon musiikkimarkkinoiden kehitys, voitaisiin perustellusti katsoa, että vastaaja rikkoisi mainittua sopimusvelvoitetta, jos se ei tarjoaisi äänitteitä myös digitaalisista palveluista. Lisäksi vuonna 2013 voimaan tullut tekijänoikeuslain 46 b §:n 1 momentti asettaa tuottajalle velvoitteen saattaa äänitteet yleisön saataviin digitaalisista palveluista. Laissa ei luonnollisestikaan ole ollut tarkoitus asettaa tuottajalle sellaista velvollisuutta, jota se ei alalla yleisesti sovellettavan käytännön perusteella voisi täyttää.

Kysymys uuden tekniikan käyttämisestä on kertaalleen ratkaistu ja hyväksytty. Kanteessa tarkoitetut albumit "Rock and Roll All Night Long" ja "Roadrunner" ovat olleet digitaalisessa jakelussa jo ennen niitä koskevien oikeuksien luovutusta vastaajalle ja oikeudenomistajille on lähetetty usean vuoden ajan tilityksiä ja suoritettu asianmukaisia rojaltikorvauksia digitaalisesta käytöstä ja jakelusta. Oikeudenomistajat ovat hyväksyneet äänitteiden julkaisemisen uutta tekniikkaa käyttäen. Oikeudenomistajat ovat vastaanottamalla rojaltisuoritukset myös digitaalisesta myynnistä, reklamoimatta niistä kohtuullisessa ajassa, joka tapauksessa hiljaisesti hyväksyneet albumien digitaalisen jakelun, joten vastaajalle on syntynyt perusteltu odotus siitä, että se voi saattaa äänitteet saataviin myös digitaalisista palveluista.

Äänitteiden saattaminen yleisön saataviin digitaalisesta palvelusta on äänitteiden kaupallista markkinointia eikä oikeuksien edelleen luovuttamista. Vastaajalla on joka tapauksessa oikeus taltiointisopimusten perusteella lisensioida äänitteiden käyttö.

Jos asiassa katsottaisiin, että vastaajalla ei ole oikeutta saattaa äänitteitä yleisön saataviin digitaalisesta palvelusta, tulee sopimusehtoa pitää tältä osin kohtuuttomana tekijänoikeuslain 29 §:n perusteella eikä kantajien vaatimuksia tule hyväksyä. Sen sijaan kantajien, jotka eivät ole alkuperäisiä yhtyeen jäseniä ja sopimuskumppaneita, kohtuullistamisvaatimus on perusteeton. Alkuperäinen tarkoitus on ollut, että tuottaja saa täydet oikeudet hyödyntää taltioituja esityksiä rajoittamatta hyödyntämistä tiettyyn teknologiaan tai formaattiin. Digitaalisen formaatin käyttäminen ja digitaalinen jakelu on pelkästään tekninen ratkaisu. Kyse on äänitealaan kuuluvasta myynnistä ja markkinoinnista. Digitaalisen formaatin käyttäminen ja digitaalinen jakelu on vain korvannut aikaisemmin vallitsevana olleen fyysisten äänitteiden myynnin ja markkinoinnin. Oikeudenomistajille maksettu rojalti on myös korkea. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että kaikki yhtyeen jäsenet eivät ole yhtyneet kanteeseen.

TODISTELU

Asiakirjatodistelu

Kantajat

1. Siboney Oy:n palkkalaskelma 26.9.2012 ajalta 1.1.-30.6.2012 ja rojaltitilitys ajalta 1.6.–30.6.2012
2. Rojaltiselvitys 10.6.2014
3. Sopimus Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry:n ja Suomen Muusikkojen Liitto ry:n välillä 5.5.2000
4. Reklamaatio Universal Music Oy:lle 14.6.2012
5. Reklamaatio Universal Music Oy:lle 14.3.2013 sekä yhtiön vastaus 21.3.2013
6. Erityispalvelujen työnantajaliitto ry:n ja Suomen Muusikkojen Liitto ry:n työehtosopimus 5.5.2000 sekä allekirjoituspöytäkirja 11.12.2000
7. Erityispalvelujen työnantajaliitto ry:n ja Suomen Muusikkojen Liitto ry:n työehtosopimus 11.12.1997
8. Universal Music Oy:n tekemä sopimus
9. Hurriganes Live in Hamina 1973 -albumia koskeva sopimus 7.11.2011 (sisältää liikesalaisuuksia)
10. Äänitealaa koskevia esimerkkisopimuksia

Vastaaja

1. Helsingin käräjäoikeuden tuomio 1.10.2002 nro 25632 ja sitä koskeva Helsingin hovioikeuden tuomio 1.9.2004 nro 3109
2. Helsingin käräjäoikeuden tuomio 22.6.2005 nro 15603 ja sitä koskeva Helsingin hovioikeuden tuomio 20.3.2007 nro 907
3. Hurriganes-yhtyeen ja Love Records Oy:n välillä 14.1.1975 allekirjoitettu taltiointisopimus
4. Love Records Oy:n 1970-luvulla käyttämä mallisopimus
5. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n viralliset myyntitilastot vuodelta 2013
6. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n tiedote 27.2.2014
7. Helsingin käräjäoikeuden valmisteluistunnon pöytäkirja 12.9.2002
8. HA:n valituskirjelmä Helsingin hovioikeudelle 30.10.2002
9. Äänilevytuottajat ry:n, Suomen Muusikkojen Liitto ry:n ja Popmuusikoiden asettaman rojaltisopimustyöryhmän muistiot 29.4.1976 ja 20.5.1976
10. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n tilasto äänitteiden myyntikehityksestä
11. ØL:n (Tanska) tuomio 3.6.2013
12. Siboney Oy:n päiväämätön Hurriganes-yhtyettä koskeva rojaltitilitys ajalta 1.1.-30.6.2011 ja Siboney Oy:n päiväämätön rojaltitilitys Hurriganes/A ajalta 1.1.-30.6.2012
13. Siboney Oy:n palkkalaskelma 26.9.2012 ajalta 1.1.-30.6.2012 ja rojaltitilitys ajalta
1.6.–30.6.2012 (= kantajien asiakirjatodiste 1)
14. Suomen Muusikkojen liitto ry:n tiedote 16.5.2014

Henkilötodistelu

Kantajat

1. B, todistelutarkoituksessa
2. A, todistelutarkoituksessa
3. IK, muusikko
4. RV, Suomen Muusikkojen Liitto ry:n entinen puheenjohtaja
5. AV, Suomen Muusikkojen Liitto ry:n puheenjohtaja
6. LP, Suomen Muusikkojen Liitto ry:n lakiasiainjohtaja

Vastaaja

7. JN, Universal Music Oy:n toimitusjohtaja, todistelutarkoituksessa
8. SP, Siboney Oy:n entinen toimitusjohtaja
9. AA, Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n entinen toiminnanjohtaja

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Asian tarkastelun lähtökohdat

1. Kantajat ovat vuonna 1991 kuolleen muusikko, kitaristi X:n oikeudenomistajia. X on soittanut muun ohella Love Records Oy:n julkaisemilla Hurriganes-yhtyeen albumeilla "Rock and Roll All Night Long" vuodelta 1973 ja "Roadrunner" vuodelta 1974.

2. Kysymyksessä olevat esitykset edellä mainituilla albumeilla ovat "Rock and Roll All Night Long" -albumin osalta
- Rock ’n’ Roller
- Satur’ly Night Club
- Well, Ooh
- Medley: Walk Don’t Run, Roy on Flashtop, Jenka
- Sweet Sue
- Keep on Knocking
- Hideaway
- Say Mama
- My Sweet Lily
- Tiger
- Indian
ja “Roadrunner" -albumin osalta
- It Ain’t What You Do
- Hey Groupie
- Tallahassee Lassie
- The Phone Rang
- I Will Stay
- Get On
- In the Nude
- Mister X
- Slippin’ and Slidin’
- Oowee-Oohla
- Roadrunner.

3. Hurriganes-yhtyeen jäsenten ja Love Records Oy:n välillä on sovittu kyseisten albumien sisältämien esitysten taltioimisesta sekä muusikoiden niihin kohdistuvien oikeuksien luovuttamisesta Love Records Oy:lle. Nämä taltiointisopimukset ovat siirtyneet Universal Music Oy:lle liiketoiminnan kaupan yhteydessä vuonna 2010.

4. Universal Music Oy ja yhtiö, jolta saatuun luovutukseen Universal Music Oy on perustanut väittämänsä oikeudet, ovat saattaneet yleisön saataviin mainitulle albumeille taltioituja esityksiä muun ohella internetin välityksellä. Universal Music Oy:n toimesta on lähetetty kantajille tilityslaskelmia ja suoritettu rojaltikorvauksia muun muassa digitaalisesta käytöstä ja jakelusta ainakin syksyllä 2012 ja 2013.

2. Kysymyksenasettelu

5. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko vastaajayhtiöllä sille siirtyneen sopimuksen tai sopimusten perusteella kantajiin nähden oikeus saattaa Hurriganes-yhtyeen albumeille "Rock and Roll All Night Long" ja "Roadrunner" taltioituja edellä lueteltuja esityksiä yleisön saataviin internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina (jäljempänä myös internetlevitys). Mikäli vastaajalle ei levy-yhtiön ja X:n välillä tehdyn sopimuksen perusteella katsota siirtyneen sanotunlaista oikeutta, on tämän jälkeen arvioitava, onko vastaajalla kuitenkin kantajien niin sanotun hiljaisen hyväksynnän perusteella ollut oikeus saattaa esityksiä yleisön saataviin sanotuin tavoin.

6. Mikäli vastaajalla jollakin edellä mainitulla perusteella katsotaan olevan oikeus kysymyksessä olevien esitysten internetlevitykseen, on vielä arvioitava, onko asiassa perusteet vahvistaa, ettei vastaajalla kuitenkaan ole oikeutta lisenssein luovuttaa sanottua oikeutta edelleen.

3. X:n ja Love Records Oy:n välisellä sopimuksella siirretyt oikeudet

7. Voimassa olevan tekijänoikeuslain 45 §:n 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua taiteellista esitystä, joka on tallennettu 46 §:ssä tarkoitetulle laitteelle, ei esittävän taiteilijan suostumuksetta saa, ennen kuin 50 vuotta on kulunut esitysvuodesta: 1) siirtää laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa; 2) esittää julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle; 3) välittää yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös tallennetun esityksen välittäminen yleisölle siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada se saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana; 4) levittää yleisön keskuuteen.

8. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuden luovutukseen vetoavalla osapuolella on todistustaakka luovutuksesta sekä sen laajuudesta. Tekijänoikeudellisia sopimuksia koskee niin sanottu suppean tulkinnan periaate, eli tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen ei ole katsottava sisältävän muuta kuin mitä siitä selvästi käy ilmi. (Komiteanmietintö 1953:5 s. 63, KKO 1984-II-26, KKO 2005:92, Pirkko-Liisa Haarmann: Immateriaalioikeus, 2014, s. 140–141).

9. Asiassa on sinänsä riidatonta, että alkuperäisen oikeudenhaltijan X:n sekä Love Records Oy:n, jolta vastaaja oikeutensa viime kädessä johtaa, välillä on sovittu esittävän taiteilijan oikeuksien siirrosta levy-yhtiölle jossakin laajuudessa. Riidatonta on edelleen, että levy-yhtiölle sopimuksin siirretyt oikeudet kattavat oikeuden esitysten tallentamiseen fyysiselle tallennusalustalle, kuten esimerkiksi äänilevylle tai -nauhalle, sekä näin valmistettujen kappaleiden saattamisen yleisön saataviin.

10. Vastaajan vedottua siihen, että sille on edellä mainitun sopimuksen perusteella siirtynyt myös oikeus saattaa nyt kysymyksessä olevia esityksiä yleisön saataviin internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina, eli tekijänoikeuslain 45 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin, on sillä todistustaakka väittämänsä oikeuden olemassaolosta.

11. Kysymyksessä olevien albumien levytystä koskevat sopimusasiakirjat ovat vastaajan ilmoituksen mukaan jossakin vaiheessa kadonneet tai tuhoutuneet, eikä asiassa tästä syystä ole esitetty asiakirjanäyttöä, josta sopimuksen tai sopimusten yksityiskohtainen sisältö kävisi ilmi.

12. Vastaaja on sopimuksen sisällön osalta esittänyt, että nyt kysymyksessä olevia albumeita koskeva X:n ja Love Records Oy:n välillä tehty sopimus on ollut olennaisilta osiltaan samanlainen kuin 14.1.1975 Hurriganes-yhtyeen jäsenten ja Love Records Oy:n välillä tehty sopimus (vastaajan todiste 3) ja Love Records Oy:ssä 1970-luvulla käytössä ollut mallisopimus (vastaajan todiste 4).

13. Asiassa on sinänsä riidatonta, että 14.1.1975 päivätty sopimus on koskenut vain tuon päiväyksen jälkeen tehtyjä Hurriganes-levyjä eikä se näin ollen ole koskenut nyt kysymyksessä olevia vuosina 1973 ja 1974 taltioituja esityksiä. Riidatonta on edelleen, että myös mallisopimus on laadittu nyt kysymyksessä olevien esitysten levyttämisen jälkeen ja ettei sitä myöhemminkään ole käytetty Hurriganes-yhtyeen jäsenten ja Love Records Oy:n välisissä sopimuksissa.

14. Markkinaoikeus katsoo, ettei mainituista sopimuksista, jotka lisäksi eroavat toisistaan muun ohella oikeuksien luovutuksen laajuuden suhteen, voida päätellä, kuinka oikeuksien luovutus on riidan kohteena olevassa sopimuksessa muotoiltu. Asiassa esitetyssä henkilötodistelussakaan ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka liittyisivät nimenomaisesti kysymyksessä olevan sopimuksen sanamuotoon oikeudenluovutuksen osalta ja joiden perusteella voitaisiin tehdä johtopäätöksiä sopimuksen yksityiskohtaisesta sisällöstä.

15. Vastaaja on sopimuksen sisällön osalta lisäksi vedonnut todisteina 1 ja 2 Helsingin käräjäoikeuden ja Helsingin hovioikeuden tuomioihin. X:n oikeudenomistajat eivät ole olleet sanotuissa oikeudenkäynneissä asianosaisina vaan kysymys on ollut erään toisen Hurriganes-yhtyeen jäsenen ja levy-yhtiön välisistä riita-asioista. Oikeudenkäynneissä ei myöskään ole ollut kysymys oikeuksista, jotka liittyvät esitysten saattamiseen yleisön saataviin internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina, vaan esitysten fyysisten tallenteiden myyntiin liittyvistä oikeuksista. Markkinaoikeus katsoo, ettei sillä, miten sanotuissa asioissa arvioitavina olleita sopimuksia on kantajana olleen Hurriganes-yhtyeen jäsenen ja levy-yhtiön esittämien väitteiden ja todistelun perusteella arvioitu, ole merkitystä käsillä olevaa asiaa arvioitaessa.

16. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole tullut näytetyksi, että kysymyksessä oleva sopimus olisi sanamuodoltaan ollut oikeudenluovutuksen osalta laajempi kuin levy-yhtiölle sinänsä riidattomasti siirretty oikeus saattaa esityksiä yleisön saataviin fyysisiä kappaleita levittämällä.

17. Vastaaja on kuitenkin väittänyt muun ohella, että siitä riippumatta, mikä kysymyksessä olevan sopimuksen yksityiskohtainen sisältö on mahdollisesti ollut, on sopimusosapuolten tarkoituksen ja alalla yleisesti noudatettavan käytännön perusteella katsottava, että X on levytyssopimuksella siirtänyt kaikki esityksen käyttöä musiikkialalla koskevat oikeutensa levy-yhtiölle. Näin ollen kaikki musiikkialaan kuuluva markkinointi ja myynti, internetlevitys mukaan lukien ovat vastaajan mukaan kuuluneet levy-yhtiölle luovutettujen oikeuksien piiriin.

18. Kantajat ovat kiistäneet vastaajan väitteen ja puolestaan väittäneet, ettei vanhojen levytyssopimusten ole alalla yleisesti katsottu kattaneen internetlevitystä.

19. Markkinaoikeus toteaa, että sopimuksen tulkinta ja sopimuksella siirrettyjen oikeuksien laajuuden arviointi on asiassa esitetyn näytön valossa tehtävä edellä esitetyin tavoin siitä lähtökohdasta, että esittävän taiteilijan oikeuksien luovutus on sopimuksen sanamuodon mukaan rajoitettu esitysten fyysisten tallenteiden kaupalliseen hyödyntämiseen.

20. Asiassa on riidatonta, että kanteessa tarkoitettu esitysten yleisön saataviin saattaminen internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina on sinänsä ollut esitysten tuntematon hyödyntämismuoto kysymyksessä olevia esityksiä taltioitaessa ja oikeuksien luovutuksesta sovittaessa.

21. Sanotunlainen esittävän taiteilijan yksinoikeus ei ole myöskään sisältynyt sopimuksen tekoajankohtana voimassa olleeseen tekijänoikeuslakiin, vaan tätä koskeva säännös on vuonna 2005 sisällytetty tekijänoikeuslain 45 §:n 2 momentin 3 kohtaan lainmuutoksella, jolla tekijänoikeuslakiin on muun ohella tehty tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2001/29/EY johtuvat muutokset (ks. HE 28/2004 vp s. 22). Sopimuksen tekemisen aikaan voimassa olleen tekijänoikeuslain 45 §:ssä (404/1961) on esittävän taiteilijan oikeuksista määrätty siten, että esittävän taiteilijan esitystä ei ollut hänen suostumuksettaan lupa ottaa äänilevyyn, elokuvaan tai muuhun laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa, eikä radion tai television välityksellä tahi suoraan siirtämällä saattaa yleisön saataviin.

22. Tekijänoikeuslain esitöissä (Komiteanmietintö 1953:5, s. 64) on tekijänoikeuden luovutuksen osalta todettu, että milloin tekijä on luovuttanut oikeuden määrätä teoksestaan, olkoonpa luovutus täydellinen tai osittainen, niin luovutus, ellei muuta ole nimenomaan sovittu, tarkoittaa tuota oikeutta sellaisena kuin se oli luovutuksen tapahtuessa ja että oikeuden suhteen myöhemmin esimerkiksi lain muutoksen kautta tapahtunut laajennus ei ole tuleva saajan, vaan tekijän hyväksi. Edelleen on todettu, että luovutussopimukselle voidaan antaa myös sellainen sisällys, että se kattaa kaikki vastaiset oikeudet teokseen, syntyköötpä ne lain muutoksen kautta tai sen johdosta, että lain soveltaminen ulotetaan toiseen maahan, niin myös oikeuden käyttää teosta aikaisemmin tuntemattomin menetelmin.

23. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn mukaan uusiin teknisiin välineisiin – kuten internet – liittyvien uusien hyödyntämismahdollisuuksien on katsottu kuuluvan luovutuksensaajalle vain, jos nuo mahdollisuudet ovat sopimusta tehtäessä olleet, tai niiden on katsottava olleen, luovuttajan tiedossa ja tekijä on siitä huolimatta luopunut sopimuksessa tekijänoikeudestaan (Ks. Pirkko-Liisa Haarmann: Ibid. s. 141–142).

24. Markkinaoikeus katsoo, että sopimus, jossa esittävän taiteilijan oikeuksien luovutus on määritelty koskemaan yksinomaan fyysisille tallenteille, kuten äänilevyille tai nauhoille tallennettuja esityksiä sekä niiden levitystä, ei edellä mainittu suppean tulkinnan periaate huomioon ottaen lähtökohtaisesti oikeuta luovutuksensaajaa saattamaan esityksiä yleisön saataviin internetin välityksellä kanteessa tarkoitetuin tavoin ilman oikeudenhaltijan tätä koskevaa suostumusta.

25. Asiassa todistajina kuullut RV, AV, SP ja AA, jotka ovat toimineet musiikkialalla aktiivisesti vuosikymmenten ajan, ovat kertoneet markkinaoikeudessa esittävien taiteilijoiden ja levy-yhtiöiden 1970-luvulla vallinneista sopimuskäytännöistä yleisellä tasolla.

26. Hurriganes-yhtyeeseen nyt kysymyksessä olevien albumien levyttämisen jälkeen kuulunut IK on puolestaan kertonut markkinaoikeudessa olleensa tietoinen yhtyeen levytyssopimuksista ainoastaan rojaltiprosentin määrän osalta ja etteivät sopimuksen yksityiskohdat kiinnostaneet yhtyeen jäseniä, vaan olennaista oli saada soittaa ja tehdä levyjä.

27. Markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa ole kuitenkaan nimenomaisesti riidan kohteena olevan sopimuksen osalta esitetty todistelua esimerkiksi sopimuksen syntyolosuhteista tai sopimusosapuolten tarkoituksesta, eikä tältä osin voida tehdä johtopäätöksiä myöskään IK:n kertomuksesta. Alan yleisemmästä käytännöstä kuullut henkilöt ovat esittäneet toisistaan eroavia näkemyksiä siitä, kuinka 1970-luvulla tehtyjä sopimuksia, joiden kohteena sanamuotonsa mukaan on oikeuksien luovutus fyysisten tallenteiden levittämiseen, tulisi tulkita suhteessa esitysten saataviin saattamiseen internetin välityksellä.

28. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetystä henkilötodistelusta ilmenee, että levy-yhtiöt ovat myös 1970-luvulla sopimuksia tehdessään pyrkineet siihen, että taiteilijoiden kanssa tehtävät sopimukset sisältävät mahdollisimman kattavan oikeuksien luovutuksen. Toisaalta muun ohella vastaajan todisteina 3 ja 4 esittämistä sopimuksista on havaittavissa, että sopimusten sisältö ja luovutettavien oikeuksien laajuus on tuolloinkin vaihdellut eri sopimuksissa.

29. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetystä todistelusta ole käynyt ilmi perustetta sille, että nyt kysymyksessä olevaa sopimusta olisi alalla vallitsevan käytännön tai sopimusosapuolten tarkoituksen perusteella tulkittava siten, että sillä olisi siirretty myös oikeus esitysten internetlevitykseen.

30. Edellä lausutuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että X:n ja Love Records Oy:n välillä tehdyn sopimuksen perusteella sanotulle levy-yhtiölle ja lopulta vastaajalle olisi siirtynyt sellaiset oikeudet, jotka kattavat oikeuden kysymyksessä olevien esitysten internetlevitykseen.

4. Kantajien väitetty hiljainen hyväksyntä

4.1. Kysymyksenasettelu

31. Asiassa on tältä osin kysymys siitä, ovatko kantajat vastaajan väittämällä tavalla vastaanottamalla rojalteja digitaalisesta myynnistä, tästä kohtuullisessa ajassa reklamoimatta, hyväksyneet hiljaisesti oikeudenluovutuksen kattamaan myös esitysten internetlevityksen kanteessa tarkoitetulla tavalla.

32. Asiassa ei ole esitetty väitettä suullisen sopimuksen syntymisestä, vaan vastaaja on vedonnut nimenomaisesti kantajien antamaan hiljaiseen hyväksyntään ja näin ollen siihen, että osapuolten välillä on syntynyt niin sanottu hiljainen sopimus. Hiljaisen sopimuksen syntyminen ei perustu osapuolten nimenomaisiin tahdonilmaisuihin, vaan sopimuksen olemassaolo tai sopimuksen mukaisesta oikeudesta luopuminen päätellään muista heidän toimistaan, kuten tietyn asiantilan pitkäaikaisesta hyväksymisestä tai osapuolten yhteistoiminnassaan vakiintuneesti noudattamasta menettelystä (ks. esimerkiksi KKO 2012:86 kohta 5). Todistustaakka hiljaisen sopimuksen syntymisestä on tähän vedonneella osapuolella eli tässä tapauksessa vastaajalla.

33. Kantajat eivät sinänsä ole kiistäneet ottaneensa vastaan esitysten internetin välityksellä yleisön saataviin saattamiseen perustuvia rojaltikorvauksia. Kantajat ovat kuitenkin väittäneet, että esitysten internetlevityksestä tietoiseksi tultuaan he ovat kohtuullisessa ajassa ilmoittaneet vastaajalle menettelyn oikeudettomuudesta ja vaatineet vastaajaa lopettamaan esitysten internetlevitys.

4.2. Hiljaista sopimusta koskeva kirjallinen todistelu

34. Osoittaakseen kantajien olleen tietoisia esitysten digitaalisesta myynnistä, vastaaja on ensinnäkin esittänyt todisteina 12 ja 13 kysymyksessä olevia esityksiä koskevia rojaltilaskelmia.

35. Vastaajan todiste 12 sisältää royalty-tilitykseksi otsikoidun päiväämättömän asiakirjan, joka on koskenut ajanjaksoa 1.1.–30.6.2011. Asiakirjassa on eritelty "digitaalisesta myynnistä" tulevaksi rojaltiksi koko Hurriganes-yhtyettä koskien 198,26 euroa ja kummankin kantajan osalta 24,57 euroa. Kantajat ovat kiistäneet saaneensa tätä asiakirjaa.

36. Todiste 12 sisältää lisäksi ajanjaksoa 1.1.–30.6.2012 koskevan royalty-tilitykseksi otsikoidun päiväämättömän asiakirjan, jonka saajaksi on merkitty "Hurriganes" ja "A" ja jonka A on myöntänyt saaneensa.

37. Vastaajan todiste 13, joka on sama kuin kantajien todiste 1, sisältää 26.9.2012 päivätyn palkkalaskelman sekä B:lle osoitetun rojaltitilityksen ajalta 1.6.–30.6.2012, joka ilmeisesti kuitenkin koskee ajanjaksoa 1.1.-30.6.2012. Sanotussa tilityslaskelmassa digitaalinen myynti on mainittu erikseen ja sen osalta on ilmoitettu summa 377,67 euroa.

38. Kantajat ovat puolestaan ajoissa tapahtunutta reklamointia koskevan väitteensä tueksi esittäneet muun ohella vastaajayhtiön edustajien kanssa käytyä sähköpostikirjeenvaihtoa.

39. Kantajien todisteena 4 on Suomen Muusikkojen Liitto ry:n lakiasiainpäällikön LP:n (-) vastaajayhtiön edustajalle 14.6.2012 lähettämä sähköpostiviesti, jossa on viitattu A:n aikaisempaan pyyntöön saada yhtiöltä kopioita sopimuksista, joiden perusteella hänelle on maksettu rojaltia X:n oikeudenomistajana. Sähköpostiviestissä on lisäksi pyydetty kopiot viimeisten viiden vuoden aikana A:lle tehdyistä rojaltitilityksistä. Viestissä on todettu myös, että "X:n tallennettuja esityksiä sisältävien tuotteiden välittäminen, myynti ja muu mahdollinen käyttö musiikkitiedostoina internetissä ei perustu tehtyihin sopimuksiin, vaan on tällä hetkellä luvatonta. Tällainen käyttö on lopetettava välittömästi. Poikkeuksena tästä on ’Hurriganes Live in Hamina 1973’ -julkaisu, jonka käytöstä on sovittu myös musiikkitiedostoina."

40. Kantajien todiste 5 sisältää ensinnäkin A:n puolesta toimineen asiamiehen sähköpostiviestin 14.3.2013 vastaajayhtiön edustajalle, jossa edelleen on pyydetty selvitystä sekä kopioita internetlevitykseen oikeuttavista sopimuksista. Viestissä on aikaisempaan reklamaatioon viitaten ilmoitettu A:n kantana, ettei yhtiöllä ole oikeutta esitysten saattamiseen yleisön saataviin internetissä myytävinä musiikkitiedostoina muiden kuin Hurriganes Live in Hamina 1973 -albumin osalta. Todisteeseen 5 sisältyy myös vastaajayhtiön toimitusjohtajan JN:n kantajien asiamiehelle 21.3.2013 lähettämä vastaus. Vastauksessa on ilmoitettu muun ohella, että yhtiö on myynyt kysymyksessä olevia albumeita digitaalisesti jo vuodesta 2010 alkaen maksaen tästäkin käytöstä sopimuksen mukaista rojaltia, jonka taso on puolestaan alan standardien mukainen.

41. Kantajien todisteena 2 on kysymyksessä olevia Hurriganes-yhtyeen esityksiä koskeva rojaltiselvitys, jossa myyntikanavana on yksilöity internetin välityksellä tapahtuva hyödyntäminen (download ja streaming). Rojaltiprosentiksi asiakirjassa on ilmoitettu 33,33. Asiakirjasta ei ilmene päivämäärää, mutta kantajien ilmoituksen mukaan se on saatu vastaajayhtiöltä 10.6.2014.

4.3. Hiljaista sopimusta koskeva henkilötodistelu

42. Vastaajayhtiön toimitusjohtaja JN on markkinaoikeudessa kertonut muun ohella, että digitaalisia kauppapaikkoja oli olemassa jo 2000-luvun alussa. Universal Music Oy:n järjestelmiin nyt kysymyksessä olevat äänitteet on digitaalisina siirretty vuosina 2006–2007, minkä jälkeen Universal Music Oy oli toiminut niiden digitaalisena jakelijana, vaikka kysymys on tuolloin edelleen ollut Siboney Oy:n omaisuudesta, johon liittyvästä rojaltien tilityksestä Siboney Oy myös huolehti. Yrityskaupan yhteydessä vuonna 2010 äänitteet olivat tulleet Universal Music Oy:n omaisuudeksi ja yhtiö oli myös suorittanut niiden perusteella rojalteja. Kummallekin kantajalle on yhtiön käytännön mukaisesti toimitettu rojaltitilityksiä, joista esitysten digitaalinen myynti on käynyt ilmi, kuten vastaajan todisteeseen 12 sisältyvä tilitys koskien aikaa 1.1.–30.6.2011 ja jo sanottua tilitystä aikaisemminkin. JN:n mukaan vuonna 2014 alalla on tapahtunut käänne siinä mielessä, että 53 prosenttia koko musiikkialan markkinoista oli sanottuna vuonna digitaalista, kun se vuonna 2006 oli noin kolme prosenttia.

43. Todistaja SP on kertonut markkinaoikeudessa olleensa tekemisissä Hurriganes-yhtyeen rojaltien kanssa vuodesta 1989 lukien, kun oikeudet levytyksiin olivat siirtyneet Siboney Oy:lle. Oikeudet olivat siirtyneet Universal Music Oy:lle Siboney Oy:ltä vuonna 2010. Siboney Oy oli maksanut X:n oikeudenomistajille rojalteja myös digitaalisesta myynnistä sanotunlaisen toiminnan alkamisesta eli 1990-luvun lopulta lukien. Tilityksissä oli selkeästi esillä fyysisen myynnin luvut, mutta tuolloin niissä ei vielä ollut kohtaa, jossa olisi lukenut digitaalinen myynti. Tämä myynti oli sisällytetty synkronisointitulojen ja mainostulojen ohella kohtaan "muut tulot". Koska digitaalinen myynti ei papereista ollut käynyt ilmi, kohdan sisältö oli pitänyt erikseen selvittää rojaltin saajien kanssa. SP olikin 2000-luvun alkupuolella keskustellut A:n kanssa rojaltitilityksistä. Tapaaminen oli liittynyt siihen, että A oli äitinsä asemesta ryhtynyt hoitamaan rojaltiasioita. Keskustelussa oli käyty läpi myös se seikka, että digitaalinen myynti sisältyi tilitysten kohtaan "muut tulot". SP oli käynyt läpi myös digitaaliseen myyntiin sovellettavan rojaltiprosentin A:n ja tämän äidin kanssa, koska tämäkään seikka ei ollut ilmennyt tilityksestä.

44. Todistelutarkoituksessa kuultu A on markkinaoikeudessa kertonut pyrkineensä selvittämään esitysten internet-myyntiä sen jälkeen kun Hurriganes Live In Hamina 1973 -albumista oli tehty sopimus, ja hän oli havainnut, että Hurriganes-yhtyeen muitakin levytyksiä myydään internetissä. Suomen Muusikkojen liitto ry:stä oli hänen pyynnöstään oltu yhteydessä vastaajaan, mutta asia ei ollut sitä kautta selvinnyt eikä yhteydenottoihin ollut kuukausiin saatu vastausta. Lopulta saadun vastauksen sisältö oli ollut, että erittelyjä oli vaikea hankkia. Ryhtyessään 2000-luvun alkupuolella äitinsä jälkeen hoitamaan X:n oikeudenomistajien asioita suhteessa levy-yhtiöön, A oli keskustellut tähän liittyvistä asioista SP:n kanssa. Tällöin ei kuitenkaan ollut keskusteltu tai sovittu esitysten digitaalisesta myynnistä tai esimerkiksi tältä osin sovellettavasta rojaltiprosentista.

45. Kantajat A ja B ovat markkinaoikeudessa lisäksi kumpikin osaltaan kertoneet, ettei heihin ollut oltu vastaajan tai sen edeltäjien taholta yhteydessä liittyen kysymyksessä olevien esitysten myyntiin musiikkitiedostoina. Kantajilla ei kertomansa mukaan ole tietoa, milloin esitysten internetlevitys on aloitettu. Molemmat ovat kertoneet saaneensa tätä koskevan erittelyn, jossa muun ohella kysymyksessä olevat esitykset sekä rojaltiprosentti on eritelty, ensimmäisen kerran vasta kesäkuussa 2014 (kantajien todiste 2). Vastaajan todisteena 12 ollutta, koko yhtyettä koskevaa rojaltilaskelmaa ajanjaksolta 1.1.-30.6.2011, ei kumpikaan kantajista kertomansa mukaan ole saanut.

46. Todistaja LP on kertonut markkinaoikeudessa olleensa mukana Hurriganes Live in Hamina 1973 -albumiin liittyvää sopimusta marraskuussa 2011 tehtäessä. A:lle oli tämän jälkeen selvinnyt, että myös vanhoja Hurriganes-tallenteita oli laitettu digitaalisiin palveluihin, mistä syystä hän oli ollut LP:n yhteydessä. LP oli A:n pyynnöstä ollut melko pian marraskuun 2011 jälkeen ensimmäisen kerran yhteydessä vastaajaan. Kesäkuussa 2012 LP oli lähettänyt vastaajalle pyynnön saada kopiot oikeudenluovutuksia koskevista sopimuksista sekä rojaltitilityksistä viimeisen viiden vuoden ajalta (kantajan todiste 4). Kuitenkin vain yksi rojaltitilityslaskelma oli saatu.

4.4. Hiljaista sopimusta koskeva arviointi

47. Markkinaoikeus katsoo, että A:n ja LP:n kertomusten perusteella kantajat ovat tulleet tietoisiksi nyt kysymyksessä olevien esitysten internetlevityksestä viimeistään marraskuussa 2011, jolloin vastaajayhtiö ja kantajat olivat tehneet Hurriganes Live in Hamina 1973 -albumia koskevan sopimuksen.

48. Arvioitaessa sitä, onko vastaajayhtiö näyttänyt kantajien kuitenkin tulleen tietoisiksi internetlevityksestä jo tätä ennen, on otettava huomioon ensinnäkin vastaajan todisteena 12 oleva kysymyksessä olevia esityksiä koskeva rojaltilaskelma, jossa "digitaalinen myynti" on edellä mainituin tavoin mainittu fyysisten tallenteiden myynnistä erillisenä eränä.

49. Sanottu rojaltilaskelma koskee ajanjaksoa 1.1.–30.6.2011 ja se on näin ollen joka tapauksessa voitu toimittaa kantajille aikaisintaan heinäkuussa 2011.

50. Kantajat ovat kuitenkin kiistäneet saaneensa sanottua laskelmaa, josta on käynyt ilmi kaikkien yhtyeen jäsenten tai näiden oikeudenomistajien saamat rojaltiosuudet. Vastaajayhtiön toimitusjohtaja JN on puolestaan kertonut, että tilitykset on yhtiön käytännön mukaisesti lähetetty kaikille rojaltinsaajille.

51. Markkinaoikeus katsoo, että sanotulla kirjallisella todisteella sekä JN:n kertomuksella yhtiön käytännöstä lähettää laskelmat oikeudenomistajille, vastaaja on saattanut riittävän todennäköiseksi, että kantajille on toimitettu kysymyksessä oleva rojaltilaskelma. JN on kuitenkin markkinaoikeudessa ajankohtia tarkemmin yksilöimättä kertonut lisäksi, että rojaltilaskelmia, joissa "digitaalinen myynti" on ollut erikseen mainittuna, olisi toimitettu kantajille jo sanottua ajankohtaa aikaisemmin. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa tältä osin puuttuvan kirjallisen näytön, JN:n kertomuksen yleisluontoisuuden sekä vastaajien kiistämisen johdosta voida katsoa, että "digitaalinen myynti" olisi ollut mainittu omana eränään jo ajanjaksoa 1.1.–30.6.2011 edeltävää aikaa koskevissa, oikeudenomistajille lähetetyissä rojaltilaskelmissa.

52. Arvioitaessa ajankohtaa, jolloin kantajien on katsottava tulleen tietoisiksi esitysten internetlevityksestä, on otettava huomioon myös todistaja SP:n kertomus, jonka mukaan hän on jo 2000-luvun alkupuolella keskustellut esitysten internetlevityksestä ja siihen sovellettavasta rojaltiprosentista X:n oikeudenomistajia edustaneen A:n kanssa. A on omassa kertomuksessaan tosin kiistänyt, että esitysten internetlevitys olisi tuolloin ollut keskustelun kohteena.

53. Asiassa ei ole edes väitetty, että esitysten internetlevityksestä tai siihen sovellettavasta rojaltiprosentista olisi osapuolten välillä suullisesti sovittu. SP:n kertomusta on siten arvioitava siinä merkityksessä, onko kysymyksessä olevien esitysten myynti musiikkitiedostoina internetin välityksellä saatettu jo 2000-luvun alkupuolella X:n oikeudenomistajien tietoon siten, että kantajille on kielto-oikeutensa säilyttääkseen syntynyt velvollisuus reklamoida esitysten sanotunlaisen hyödyntämisen osalta.

54. Markkinaoikeus katsoo, että SP:n ja A:n tältä osin ristiriitaiset kertomukset, kysymyksessä olevasta keskustelusta kulunut muistikuviin vaikuttava pitkähkö aika sekä se seikka, että internetlevityksen osuus myynnistä on asiassa esiin tulleiden seikkojen perusteella ollut vielä 2000-luvun alkupuolella varsin pieni, ei asiassa ole SP:n kertomuksen perusteella tullut riittävällä tavalla näytetyksi, että kysymyksessä olevien esitysten hyödyntäminen internetin välityksellä kanteessa tarkoitetuin tavoin olisi tullut kantajien tietoon jo 2000-luvun alkupuolella.

55. Markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevien esitysten internetlevityksen voidaan edellä esitetyin perustein katsoa tulleen kantajien tietoon aikaisintaan heinäkuussa 2011 vastaajan todisteena 12 olevan rojaltilaskelman perusteella.

56. Kantajien reklamointiajankohdan osalta markkinaoikeus toteaa, että LP:n vastaajayhtiölle lähettämästä sähköpostista (kantajien todiste 4) käy ilmi, että yhtiölle on viimeistään 14.6.2012 kantajien taholta ilmoitettu, että kysymyksessä olevien esitysten välittäminen, myynti ja muu mahdollinen käyttö musiikkitiedostoina internetissä on vastoin yhtiön ja X:n oikeudenomistajien välistä sopimusta.

57. Sanotun sähköpostin tätä koskevan maininnan sekä LP:n ja A:n markkinaoikeudessa kertoman perusteella voidaan pitää niin ikään näytettynä, että kantajat ovat jo useita kuukausia tätä ennen pyrkineet selvittämään asiaa pyytämällä yhtiöltä jäljennöksiä sopimuksista, joihin esitysten internetlevitys perustuu, sekä niin sanottua digitaalista myyntiä koskevia rojaltierittelyitä.

58. Kantajien voidaan näin ollen katsoa pyytäneen vastaajayhtiöltä selvityksiä viimeistään muutaman kuukauden sisällä ja reklamoineen vastaajayhtiölle esitysten internetlevityksestä alle vuoden kuluessa siitä kun heidän on näytetty tulleen jollakin tasolla tietoisiksi esitysten internetlevityksestä. Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, onko reklamaatio tehty ajoissa, vai ovatko kantajat vastaajan väittämin tavoin menettäneet kielto-oikeutensa kysymyksessä olevilta osin.

59. Markkinaoikeus toteaa tältä osin ensiksi, etteivät kantajat ole musiikkialan ammattilaisia kun taas vastaajayhtiö on ammattimaisesti musiikkialalla toimiva levy-yhtiö. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että vastaajayhtiö olisi vastoin kantajien väittämää ottanut näihin jossakin vaiheessa yhteyttä esitysten internetlevityksestä keskustellakseen tai että se muuten olisi nimenomaisesti kiinnittänyt kantajien huomion esitysten internetlevitykseen tai tästä suoritettaviin korvauksiin.

60. Kantajien ennen reklamaatiota saamista rojaltilaskelmista ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole käynyt ilmi internetlevitykseen sovellettavaa rojaltiprosenttia, esitysten tarkempaa hyödyntämistapaa tai sanotun hyödyntämisen kohteena olleita esityksiä. Lisäksi internetlevityksen taloudellinen merkitys on vielä vuonna 2011, kun kantajien voidaan katsoa tulleen siitä tietoiseksi, ollut heidän kannaltaan huomattavan pieni. Kumpikin kantaja on edellä esitetyin tavoin saanut ajanjaksolta 1.1.–30.6.2011 rojaltia "digitaalisen myynnin" osalta 24,57 euroa.

61. Markkinaoikeus toteaa, että hiljaisessa hyväksynnässä usein on kysymys jostakin sinänsä selkeän sopimuksen ehdosta, jota koskevaan osapuolen sopimusrikkomukseen toinen osapuoli suhtautuu syystä taikka toisesta passiivisesti aikaan saaden tilanteen, jossa osapuoli perustellusti tulee käsitykseen, että rikkomukseen ei tulla vetoamaan. Nyt on kuitenkin kysymys sellaisten oikeuksien luovuttamisesta, joista alkuperäisessä sopimuksessa ei ole lainkaan sovittu. Lisäksi vastaaja on soveltanut internetlevitykseen yksipuolisesti määrittelemäänsä rojaltiprosenttia, jonka määrän osalta asiassa ei tosin ole esitetty väitteitä. Kynnys sille, että tällainen oikeus voisi tulla voimaan hiljaisen hyväksynnän kautta on korkea. Kuten edeltä käy ilmi, vastaaja ei ole luotettavasti näyttänyt ilmoittaneensa kantajille internetlevityksestä tulevista rojalteista ennen vuoden 2011 loppupuoliskoa.

62. Kantajat ovat pyytäneet vastaajalta selvitystä siitä, mihin se perustaa oikeutensa esitysten internetkäyttöön sekä maksetuista rojalteista mahdollisesti jo vuoden 2011 lopulla. Vastaajayhtiö on suhtautunut pyyntöihin passiivisesti ja yksilöity rojaltilaskelma internetlevityksen osalta on asiassa esitetyn selvityksen perusteella toimitettu kantajille vasta 10.6.2014. Kantajat ovat selkeästi reklamoineet yhtiölle esitysten luvattomasta käytöstä kirjallisesti 14.6.2012, vaatien samalla vastaajaa lopettamaan esitysten hyödyntämisen musiikkitiedostoina internetissä.

63. Markkinaoikeus katsoo, ettei kantajien voida käsillä olevissa olosuhteissa katsoa tehneen sanottua reklamaatiota liian myöhään eikä heidän näin ollen voida katsoa hiljaisen hyväksynnän perusteella menettäneen oikeuttaan kieltää kysymyksessä olevien esitysten kanteessa tarkoitettu käyttäminen.

5. Kohtuuttomuus

64. Tekijänoikeuslain 29 §:n mukaan tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyn sopimuksen kohtuuttoman ehdon sovittelusta on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa on säädetty. Viimeksi mainitun lain 36 §:n 1 momentin mukaan jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Pykälän 2 momentin mukaan jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

65. Markkinaoikeus on edellä katsonut, ettei vastaajalle ole sopimuksin siirretty oikeutta X:n kanteessa tarkoitetuille albumeille tallennettujen esitysten internetlevitykseen. Vastaaja on kuitenkin sopimuksen kohtuuttomuuteen vedoten vaatinut sopimuksen sovittelua siten, että sillä katsottaisiin olevan kysymyksessä olevien esitysten osalta sanottu oikeus.

66. Markkinaoikeus toteaa, että sopimuksen kohtuuttomuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muun ohella sopimusosapuolten asema sekä asiantuntemus. Käsillä olevassa tilanteessa oikeudenhaltija sekä hänen seuraajansa ovat yksityishenkilöitä, joiden ei asiassa esitetyn selvityksen perustella voida katsoa omanneen tai omaavan erityistä asiantuntemusta musiikkialalla tehtävien sopimusten osalta, kun taas vastaajayhtiö edeltäjineen on kysymyksessä olevan alan ammattimainen toimija. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on lisäksi pidettävä todennäköisenä, että oikeuksien siirtoa koskeva sopimus on ollut vastaajayhtiön edeltäjän laatima. Sanotut seikat puhuvat sitä vastaan, että asiassa olisi käsillä perusteet sopimuksen sovittelulle vastaajayhtiön vaatimin tavoin.

67. Sopimuksen voidaan tosin olosuhteiden muutoksen, kuten esitysten internetlevityksen taloudellisen merkityksen kasvun sekä fyysisten tallenteiden myynnin vähenemisen johdosta katsoa mahdollisesti muuttuneen vastaajayhtiöön nähden epäedullisemmaksi. Ottaen huomioon edellä asianosaisten asemasta sekä asiantuntemuksesta mainitut seikat markkinaoikeus katsoo, ettei käsillä olevan esittävän taiteilijan oikeuksien siirtoa koskevan sopimuksen sovittelulle ole kuitenkaan perusteita myöskään olosuhteiden muuttumisen tai muullakaan perusteella.

68. Lisäksi markkinaoikeus toteaa, ettei X:n oikeudenomistajien ja vastaajayhtiön välisen sopimuksen kohtuullisuutta arvioitaessa ole merkitystä sillä seikalla, etteivät muut Hurriganes-yhtyeen jäsenet ole yhtyneet A:n ja B:n kanteeseen.

6. Johtopäätös

69. Markkinaoikeus on edellä katsonut jääneen näyttämättä, että Universal Music Oy:llä olisi sopimuksen tai sopimusten perusteella taikka hiljaisen hyväksynnän perusteella kantajiin nähden oikeus saattaa kanteessa tarkoitetut esitykset yleisön saataviin internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina. Kantajien vahvistamisvaatimus on sen vuoksi hyväksyttävä.

70. Tekijänoikeuslain 56 g §:n mukaan jos joku loukkaa tekijänoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa. Tekijänoikeuslain 60 b §:n mukaan tuomioistuimen on hyväksyessään tekijänoikeuden loukkauksen kieltämistä koskevan kanteen samalla määrättävä, että aineiston saattaminen yleisön saataviin on lopetettava. Tuomioistuin voi asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakon.

71. Edellä lausutusta seuraa, että Universal Music Oy menettelemällä kanteessa kuvatulla tavalla on loukannut kantajien tekijänoikeutta. Universal Music Oy:tä on sen vuoksi kiellettävä saattamasta yleisön saataviin kanteessa tarkoitettuja esityksiä internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina.

72. Markkinaoikeus katsoo riittäväksi, että kiellon tehosteeksi asetettava uhkasakko asetetaan 50.000 euron määräisenä.

Oikeudenkäyntikulut

73. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

74. Kantajat A ja B ovat voittaneet asian. Universal Music Oy:llä ei ole ollut huomauttamista kantajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta sen määrän osalta. Näin ollen Universal Music Oy on velvollinen korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut vaaditun määräisinä.

Tuomiolauselma

1. Markkinaoikeus vahvistaa, että Universal Music Oy:llä ei ole oikeutta saattaa yleisön saataviin internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina X:n Hurriganes-yhtyeen jäsenenä soittamia albumeille "Rock and Roll All Night Long" (1973) ja "Roadrunner" (1974) tallennettuja esityksiä
- Rock ’n’ Roller
- Satur’ly Night Club
- Well, Ooh
- Medley: Walk Don’t Run, Roy on Flashtop, Jenka
- Sweet Sue
- Keep on Knocking
- Hideaway
- Say Mama
- My Sweet Lily
- Tiger
- Indian
- It Ain’t What You Do
- Hey Groupie
- Tallahassee Lassie
- The Phone Rang
- I Will Stay
- Get On
- In the Nude
- Mister X
- Slippin’ and Slidin’
- Oowee-Oohla
- Roadrunner.

2. Markkinaoikeus kieltää Universal Music Oy:tä saattamasta yleisön saataviin 1 kohdassa mainittuja esityksiä internetin välityksellä musiikkitiedostoina tai tilaajavalintaisina verkkopalveluina.

Kieltoa on noudatettava 50.000 euron sakon uhalla.

3. Markkinaoikeus velvoittaa Universal Music Oy:n suorittamaan A:lle ja B:lle korvauksena yhteisistä oikeudenkäyntikuluista 27.764,52 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 18.5.2015.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Reima Jussila, Sanna Holkeri sekä Marco Grönroos.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen.

 
Julkaistu 18.3.2015