MAO:360/14

KANNE

Vaatimukset

X on vaatinut, että Valmet Power Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle 1.799.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen ensisijaisesti oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun lain (työsuhdekeksintölaki) 7 §:n mukaisena kohtuullisena korvauksena sekä toissijaisesti patenttilain 58 §:n mukaisena korvauksena patentiloukkauksesta.

Lisäksi X on vaatinut, että Valmet Power Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa 150 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Asian tausta ja tosiseikasto

X on ollut Oy Tampella Ab:n (jäljempänä myös Tampella) palveluksessa 15.11.1969 alkaen. Tampellan Kattilateollisuus-tulosyksikkö on sittemmin vuonna 1991 yhtiöitetty Tampella Power Oy:ksi ja myöhemmin vuonna 1996 Kvaerner Pulping Oy:ksi, joiden molempien palvelukseen X oli siirtynyt vanhana työntekijänä. X:n työsuhde Kvaerner Pulping Oy:öön on päättynyt 21.12.1996.

Tampellan palveluksessa ollessaan X on tehnyt 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1979 ja 17.5.1990 päivätyistä keksintöilmoituksista ilmenevät Suomessa patentilla suojattavissa olevat keksinnöt, joista X on sanottuina ajankohtina ilmoittanut kirjallisesti työnantajalleen. Samalla X on antanut keksintöjen sisällöstä sellaisen tiedon, että työnantaja on ilmoitusten perusteella voinut ymmärtää keksinnöt.

X:n hakemuksesta hänelle on 15.11.2012 myönnetty kansallinen patentti FI 123106 B edellä mainittujen 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1979 ja 17.5.1990 päivättyjen keksintöilmoitusten mukaisiin keksintöihin.

Tampella ja sen seuraajayhtiöt ovat ottaneet käyttöönsä ja käyttäneet hyväksi edellä mainittuja X:n tekemiä, 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1977 ja 17.5.1990 päivätyistä keksintöilmoituksista ilmeneviä keksintöjä seuraavissa neljässä projektissa:
- vuonna 1982 Italiassa toteutetussa Calabra-nimisessä projektissa;
- vuonna 1992 Italiassa toteutetussa Chimica del Friuli -nimisessä projektissa;
- 1990-luvulla Pakistanissa toteutetussa Packages Limited -nimisessä projektissa, joka käsitti edellä mainitun Chimica del Friuli -projektin tehtaan siirtämisen Italiasta Pakistaniin; sekä
- 1990-luvulla Intiassa toteutetussa Mazandaran-nimisessä projektissa.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n mukainen ensisijainen kannevaatimus

X on Tampellan työntekijänä tehnyt edellä kerrotut, 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1977 ja 17.5.1990 päivätyistä keksintöilmoituksista ilmenevät patentilla suojattavissa olevat keksinnöt sekä viipymättä ilmoittanut niistä työsuhdekeksintölain mukaisesti työnantajalleen kirjallisesti.

Tampella tai sen seuraajayhtiöt eivät ole sinänsä tehneet työsuhdekeksintölain 6 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta oikeuksien ottamisesta edellä mainittuihin X:n tekemiin keksintöihin. Ottamalla sanotut X:n tekemät keksinnöt käyttöönsä ja hyödyntämällä niitä neljässä edellä kerrotussa projektissa (Calabra, Chimica del Friuli, Packages Limited sekä Mazandaran) Tampellalle ja sen seuraajayhtiöille on kuitenkin syntynyt velvollisuus työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen suorittamisesta X:lle kyseisten keksintöjen osalta. Kanteen perusteena on siten nimenomaan sanottu X:n tekemien keksintöjen käyttöönottaminen ja hyväksikäyttäminen Tampellan ja sen seuraajayhtiöiden toimesta.

Siitä, että mainitut X:n keksinnöt ovat olleet patentilla suojattavissa olevia, osoituksena voidaan pitää sitä, että X:lle on hänen hakemuksestaan 15.11.2012 myönnetty keksintöjen osalta kansallinen patentti FI 123106 B.

Toisin kuin Valmet Power Oy on esittänyt, edellä mainituissa X:n tekemissä keksinnöissä on siten katsottava olevan kysymys työsuhdekeksintölaissa tarkoitetuista työsuhdekeksinnöistä.

Vastoin Valmet Power Oy:n esittämää Kvaerner Pulping Oy:n, Tamrock Oy:n ja X:n välillä 8.2.1998 tehdyn sovintosopimuksen ei ole katsottava estävän X:ää esittämästä käsillä olevaa, 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1977 ja 17.5.1990 päivätyistä keksintöilmoituksista ilmeneviin keksintöihin liittyvää korvausvaatimusta, sillä mainitulla sovintosopimuksella on sovittu ainoastaan kansallisiin patentteihin FI 54946 B, FI 54949 B ja FI 65454 B liittyviä keksintöjä koskevista työsuhdekeksintökorvauksista.

X:n kanneoikeuden ei ole myöskään katsottava vanhentuneen millään Valmet Power Oy:n esittämällä perusteella.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin nojalla milloin keksintöön oli haettu patenttia, kanne voitiin aina panna vireille vuoden kuluessa patentin myöntämisestä. Kanteessa tarkoitetuille X:n keksinnöille on myönnetty 15.11.2012 kansallinen patentti FI 123106 B. Ottaen huomioon, että käsillä oleva kanne on pantu vireille 13.9.2013, ensisijainen kannevaatimus on esitetty lain mukaisessa määräajassa.

Patenttilain 58 §:n mukainen toissijainen kannevaatimus

Patenttilain 3 §:n mukaan patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman patentinhaltijan lupaa saanut käyttää hyväksi keksintöä.

Käyttämällä hyväksi X:n tekemiä 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1977 ja 17.5.1990 päivätyistä keksintöilmoituksista ilmeneviä keksintöjä edellä kerrotuissa neljässä projektissa (Calabra, Chimica del Friuli, Packages Limited sekä Mazandaran) Tampella ja sen seuraajayhtiöt ovat loukanneet X:lle 15.11.2012 myönnettyä kansallista patenttia.

Ottaen huomioon, että X:n keksinnölle 15.11.2012 myönnettyä kansallista patenttia koskenut väiteaika on päättynyt 15.8.2013, myös toissijainen kannevaatimus on ollut mahdollista esittää tässä oikeudenkäynnissä.

VASTAUS

Vaatimukset

Valmet Power Oy on vaatinut, että kanne hylätään.

Lisäksi Valmet Power Oy on vaatinut, että X velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa 30.771 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden ratkaisun antamisesta.

Perusteet

Asian tausta ja tosiseikasto

X on ollut Tampellan palvelukseen vuonna 1969. Tampellan Kattilateollisuus-tulosyksikkö on sittemmin vuonna 1991 yhtiöitetty Tampella Power Oy:ksi ja myöhemmin vuonna 1996 Kvaerner Pulping Oy:ksi. X:in työsuhde Kvaerner Pulping Oy:öön on päättynyt vuonna 1996.

Tampellan palveluksessa ollessaan X on tehnyt 10.1.1977, 30.3.1977 ja 8.6.1981 päivätyt keksintöilmoitukset, joiden perusteella Tampella on ilmoittanut ottavansa kaikki oikeudet mainituissa keksintöilmoituksissa ilmeneviin keksintöihin, joille on sittemmin myönnetty kansalliset patentit FI 54946 B, FI 54949 B ja FI 65454 B.

Kvaerner Pulping Oy on 5.1.2007 muuttunut Metso Power Oy:ksi ja 1.1.2014 Valmet Power Oy:ksi.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n mukainen ensisijainen kannevaatimus

X:n kannevaatimuksen perusteena olevissa 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1979 ja 17.5.1990 päivätyissä asiakirjoissa ei ole ollut kysymys työsuhdekeksintölaissa tarkoitetuista keksintöilmoituksista.

Tampellalla oli ollut jo kyseisenä ajankohtana käytössään selkeästi dokumentoitu ja tuohon aikaan hyvin edistyksellinen prosessi työsuhdekeksintöasioiden hoitamiseksi. Kaikki keksintöilmoitukset oli laadittu yhtiön lomakkeelle ja jokaiselle ilmoitukselle oli annettu juokseva numero. Lomake sisälsi ilmoituksen muun ohella keksijästä ja keksinnön työsuhdeyhteydestä.

Koska X ei ollut tehnyt työsuhdekeksintölain 5 §:n mukaisia keksintöilmoituksia eikä Tampella ollut myöskään ilmoittanut oikeuksien ottamisesta työsuhdekeksintölain 6 §:n mukaisesti, kysymys ei voinut olla työsuhdekeksinnöistä.

Toisaalta sen selvittäminen, ovatko yli 20 vuotta sitten tehdyt toimitukset mahdollisesti sisältäneet sellaisia teknisiä ratkaisuja, joihin 1970- tai 1980-luvulla olisi voitu hakea patenttia, mutta jostain syystä näin ei ollut tehty, on käytännössä mahdotonta näin pitkän ajan kuluttua.

X:lle on sinänsä hänen hakemuksestaan 15.11.2012 myönnetty kansallinen patentti FI 123106 B. X oli tarjonnut patenttia Tampellan seuraajayhtiö Metso Power Oy:lle niin sanottuna työsuhdekeksintönä. Metso Power Oy oli kuitenkin ilmoittanut, ettei sanottu aiheuttanut toimenpiteitä sen puolelta. X:n työsuhde Metso Power Oy:n edeltäjään Kvaerner Pulping Oy:öön oli päättynyt vuonna 1996, joten kansallisen patentin FI 123106B mukainen keksintö ei täyttänyt työsuhdekeksintölain 1 §:n edellytystä työsuhteen olemassaolosta, eikä kyseessä siten voinut olla työsuhdekeksintö. Metso Power Oy ei ollut myöskään tehnyt työsuhdekeksintölain 6 §:n mukaista ilmoitusta ottaa oikeudet kyseiseen keksintöön. Koska kyseessä ei ollut työsuhdekeksintö, Valmet Power Oy tai sen edeltäjäyhtiöt eivät olleet velvollisia maksamaan työsuhdekeksintökorvauksia kansallisen patentin FI 123106 B perusteella.

Joka tapauksessa X:llä ei ollut oikeutta kanteessaan vaatimaansa työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaiseen korvaukseen sen johdosta, että 8.2.1998 tehdyllä sovintosopimuksella X:n työsuhdekeksintökorvauksia koskevien riitaisuuksien oli katsottava tulleen lopullisesti sovituksi.

X oli pyytänyt työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa kansallisia patentteja FI 54946 B, FI 54949 B ja FI 65454 B koskevasta erityiskorvausvelvollisuudesta. Työsuhdekeksintölautakunnan lausunnon perusteella Kvaerner Pulping Oy, Tamrock Oy ja X olivat 8.2.1998 tehneet sovintosopimuksen, jonka tarkoituksena oli kertakaikkisesti sopia yhtiöiden ja X:n välisistä riitaisuuksista, jotka koskivat sopimuksessa tarkoitettuihin keksintöihin liittyvien työsuhdekeksintökorvausten maksuvelvollisuutta sekä korvausten määrää.

Edellä mainitun työsuhdekeksintölautakunnan lausunnon ja sen perusteella tehdyn sovintosopimuksen perusteena olivat olleet neljä toteutunutta projektia, eli Calabra, Arkangel, Chimica del Friuli ja Mazandaran.

TampellaIla ja sen seuraajayhtiöillä oli ollut perusteltu syy olettaa, että vuoden 1998 sovintosopimuksessa oli sovittu kaikista siihen asti tehtyihin projekteihin liittyvistä keksintökorvauksista. Sopimuksessa oli vielä erikseen otettu huomioon se, että jos uusia projekteja toteutettaisiin, näille oli määritelty korvausten laskentaperusteet. Tällaisia uusia projekteja ei ollut toteutettu. Metso Power Oy tai sen edeltäjät eivät olleet käyttäneet X:n patenteissa kuvattua keksintöä mihinkään muuhun projektiin tai toimitukseen kuin edellä mainitut neljä projektia. Kyse ei siten voinut myöskään olla oleellisesti muuttuneista olosuhteista. Minkäänlaista uutta korvausvelvollisuutta ei ollut voinut syntyä näiden keksintöjen osalta sovintosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Sopimusosapuolten tarkoituksena oli ollut sopia näihin asioihin liittyvistä korvauksista lopullisesti lukuun ottamatta mahdolliset uudet projektit.

Joka tapauksessa X:n oikeus työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaiseen kohtuulliseen korvaukseen oli vanhentunut.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin mukaan korvauskanne oli pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja oli ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön. Alun perin sanottu kanneaika oli ollut viisi vuotta, mutta se oli pidennetty kymmeneksi vuodeksi lailla 526/1988, joka oli tullut voimaan 1.10.1988.

Koska X:n kanteessa kerrotut keksintöjä koskevat ilmoitukset oli tehty viimeisintä (17.5.1990 päivätty asiakirja) lukuun ottamatta vuosina 1975–1979, asiaan oli pääasiallisesti sovellettava lain alkuperäistä viiden vuoden vanhentumisaikaa.

Joka tapauksessa tarpeelliset tiedot työsuhdekeksintökorvausten määrittämiseksi olivat olleet olemassa vuonna 1998, jolloin korvausten määrästä oli sovittu Kvaerner Pulping Oy:n, Tamrock Oy:n ja X:n kesken. Samana vuonna oli myös päättynyt viimeinen projekti (Mazandaran), jolloin keksintöjen hyödyntäminen Tampellan ja sen seuraajayhtiöiden toimesta oli viimeistään päättynyt.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin toisen virkkeen mukainen yhden vuoden määräaika koski työantajan työsuhdekeksintöilmoituksen perusteella tekemään patenttihakemukseen perustuvan patentin myöntämistä. Mikäli patentti myönnettiin yli viiden (nykyisin kymmenen) vuoden kuluttua siitä kun työnantaja oli ottanut oikeudet keksintöön, työntekijällä oli oikeus panna vireille korvauskanne vielä vuoden kuluessa patentin myöntämisestä.

Se, että X:lle oli 15.12.2012 myönnetty patentti, ei työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin toisen virkkeen nojalla voinut palauttaa aikaisemmin vanhentuneita kanneaikoja.

Siinä tapauksessa, että työsuhdekeksintölain vanhentumissäännökset eivät olleet sovellettavissa, X:n ensisijaisen kannevaatimuksen oli katsottava vanhentuneen niin työsopimuslain 13 luvun 9 §:n kuin yleisten saatavien vanhentumista koskevien säännösten perusteella.

Patenttilain 58 §:n mukainen toissijainen kannevaatimus

X:lle on 15.11.2012 myönnetty kansallinen patentti FI 123106 B 21.4.2011 tehdyn hakemuksen perusteella.

Valmet Power Oy ei ole käyttänyt patentin FI 123106B patenttivaatimusten mukaista menetelmää ja/tai laitetta patenttihakemuksen tekemispäivän jälkeen. Valmet Power Oy ei ole siten voinut loukata X:n patenttia. Koska Valmet Power Oy:n ei voida katsoa loukanneen X:n patenttia, on myös X:n toissijainen kannevaatimus hylättävä.

Mikäli Valmet Power Oy:n katsottaisiin loukanneen X:lle myönnettyä, Valmet Power Oy:llä oli katsottava olevan patenttilain 4 §:n mukainen ennakkokäyttöoikeus. Lisäksi myös X:n korvausoikeus oli katsottava vanhentuneen patenttilain 58 §:n 3 momentin perusteella. Valmet Power Oy:n edeltäjät olivat toimittaneet viimeisen X:n keksintöihin perustuneen projektin siten, että se oli valmistunut vuonna 1998. Koska patenttia ei ollut käytetty viimeisten viiden vuoden aikana ennen 13.9.2013 tapahtunutta kanteen vireille panoa, oli mahdollinen korvausoikeus joka tapauksessa vanhentunut viimeistään vuonna 2003.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

X

1. Kansallinen patentti FI 123106 B
2. Luovuttu todisteen esittämisestä
3. Luovuttu todisteen esittämisestä
4. Ote X:n ilmoituksesta 7.1.1977 Oy Tampella Ab:lle keksinnön tekemisestä
5. Ote X:n ilmoituksesta 8.1.1977 Oy Tampella Ab:lle keksinnön tekemisestä
6. Kansallinen patentti FI 54964 B
7. X:n ilmoitus 25.9.1979 Oy Tampella Ab:lle keksinnön tekemisestä8. X:n ilmoitus 17.5.1990 Oy Tampella Ab:lle keksinnön tekemisestä
9. X:n ilmoitus 7.2.2011 Metso Oyj:lle keksinnön tekemisestä
10. Metso Power Oy:n kirje 14.4.2011 X:lle
11. Luovuttu todisteen esittämisestä
12. Luovuttu todisteen esittämisestä
13. Oy Tampella Ab:n työsuhdekeksintöjä koskeva ohjesääntö, korvaussääntö ja soveltamisohjeet 30.9.1969
14. Tuloste internet-sivustolta www.tappi.org: John S. Lovelady …: “Chemical Recovery in an NSSC Mill …"; erityisesti kuvio (Fig. 1)
15. 1979 Pulp & Paper Canada: Paavo Hyöty: "Finnish sulphite recovery boiler design cuts corrosion"; erityisesti kuvio (Fig. 3)
16. 1983 Tappi Pulping Conference Book 1: P. K. Rimpi: “Chemical Cycle And Recovery in The First Sap-Market Pulp Produching Mill"; erityisesti kuvio (Fig. 3)
17. Jaakko Pöyry Oy:n 23.10.1989 Oy Tampella Ab:lle lähettämä tarjouspyyntö soodakattilalaitoksesta Mazandaran projektiin Iraniin,
18. Soodakattilataitoksen tarjous 7.6.1976
19. X:n laskelma 7.2.1011 keksintöön perustuvan jäteliemen talteenotto- ja kemikaalien regenerointilaitoksen taloudellisesta kannattavuudesta laitoksen ostajalle ja myyjälle
20. Tampella Ltd:n ja Cellulosa Calabra S.p.A:n välinen ostosopimus 25.6.1982 ja sen mukainen sopimushinta
21. Tampella Ltd:n ja Chimica del Friuli S.p.A:n välisen sopimuksen 31.5.1990 sopimushinta ja prosessitakuut
22. Tampella Power Inc:n ja Klöckner-Industri Anlagen GmbH:n välisen sopimuksen 19.3.1992 sopimushinta
23. Tampella Power Inc:n ja Packages Limitedin välisen sopimuksen 2.12.1994 sopimushinta ja prosessitakuut
24. Tampella Power Inc:n ja Chimica del Friuli S.p.A:n välisen sopimuksen 14.12.1994 sopimushinta
25. Tampella Power Oy:n ilmoitus 5.10.1993 tilausprojektien myyntihinnoista ja katteista
26. Tampella Ltd:n kirje 18.6.1984 Cellulosa Calabra S.p.A:lle: Acceptance
27. X:n raportti 15.5.1985 Oy Tampella Ab:lle, Calabra tilanne
28. Chimica del Friuli S.p.A:n kirje 29.10.1992 Tampella Ltd:lle: Certificate of Acceptance
29. X:n raportti 8.2.1993 Tampella Power Oy:lle, Chimica del Friuli tilanne
30. X:n raportti 27.11.1995 Tampella Power Oy:lle, Klöckner/Mazandaran tilanne
31. X:n raportti 27.11.1995 Tampella Power Oy:lle, Packages Limited tilanne
32. X:n keksintöön perustuva Oy Tampella Ab:n tarjous 1.4.1977 Price & Pierce Machinery Ltd:lle Kous Newsprint projektiin Egyptiin
33. X:n johtaman osaston 461 SCP henkilömäärä ja katetarve vuonna 1992; esitys päivätty 16.3.1992
34. Kvaerner Pulping Oy:n, Tamrock Oy:n ja X:n välinen sopimus 8.2.1998 koskien kansallisia patentteja FI 54946 B, FI 54949 B ja FI 65454 B
35. Työsuhdekeksintölautakunnan lausunto 4/1997, joka on koskenut kansallisia patentteja FI 54946 B, FI 54949 B ja FI 65454 B
36. Kansallinen patentti FI 54949 B
37. Kansallinen patentti FI 65454 B
38. X:n lausuntopyyntö 16.11.2012 työsuhdekeksintölautakunnalle
39. Metso Power Oy:n vastine 26.2.2013 työsuhdekeksintölautakunnalle
40. X:n lausuma 20.3.2013 työsuhdekeksintölautakunnalle
41. Työsuhdekeksintölautakunnan 17.5.2013 päivätty lausunto 8/2012
42. –42a. Oy Tampella Ab:n ilmoitus 19.4.1977 X:lle oikeuksien ottamisesta sekä X:n työsuhdekeksintöilmoitus 10.1.1977 liitteineen
43. Oy Tampella Ab:n Chimica del Friuli S.p.A:lle toimittama konversiotorni
44. Oy Tampella Ab:n Chimica del Friuli S.p.A:lle toimittaman jäteliemen talteenotto- ja kemikaalien regenerointilaitoksen Chemical Conversion -osan PI-kaavio
45. Oy Tampella Ab:n Chimica del Friuli S.p.A:lle toimittaman jäteliemen talteenotto- ja kemikaalien regenerointilaitoksen Metso Power Oy:n edeltäjien tekemä Recovery Boiler -osan esite
46. Tampella Ltd:n kirje 5.2.1990 Chimica del Friuli S.p.A:lle
47. Chimica del Friuli S.p.A:n kirje 19.1.1990 Oy Tampella Ab:lle rikkivetypäästön "fundamentale" -merkityksestä rakennusluvan saantiin
48. Chimica del Friuli S.p.A:n kirje 4.12.1989 Oy Tampella Ab:lle
49. Mazandaran Wood and Paper Industries, Sari, Iran; tehdasvalvomon raportti 31.3.1998: Conversion Tower
50. Työsuhdekeksintöilmoitus 25.11.1975
51. Työsuhdekeksintöilmoituksen liite 25.11.1975
52. Tampella Power Inc -yhtiön ja Mead Corporation -yhtiön välinen salassapitosopimus 29.8.1995
53. X:n 7.2.2011 Metso Oyj:lle lähettämä työsuhdekeksintöilmoitus

Valmet Power Oy

1. Kansallinen patentti FI 54946
2. Kansallinen patentti FI 54949
3. Kansallinen patentti FI 65454
4. Kansallinen patentti FI 123106
5. Ote X:n väitetystä ilmoituksesta 7.1.1977 Tampellalle keksinnön tekemisestä
6. Ote X:n väitetystä ilmoituksesta 8.1.1977 Tampellalle keksinnön tekemisestä
7. Oy Tampella Ab:n ilmoitus 19.4.1977 X:lle oikeuksien ottamisesta
8a. X:n 25.11.1975 päiväämä muistio
8. X:n 25.9.1979 päiväämä muistio
9. X:n 17.5.1990 päiväämä muistio
10. X:n kirje 7.2.2011 Metso Oyj:lle
11. Metso Power Oy:n kirje 14.4.2011 X:lle
12. Tampellan työsuhdekeksintöjä koskeva ohjesääntö, korvaussääntö ja soveltamisohjeet 30.9.1969
13. Tampellan ja Cellulosa Calabran välinen sopimus 25.6.1982
14. Tampellan ja Chimica del Friulin välinen sopimus 31.5.1990
15. Tampellan ja Klöckner-Industri Anlagen välinen sopimus 19.3.1992
16. Tampellan ja Packages Limitedin välinen sopimus 2.12.1994
17. Sovintosopimus Kvaerner Pulping Oy, Tamrock Oy sekä X:n välillä 8.2.1998
18. Työsuhdekeksintölautakunnan lausunto 4/1997
19. X:n lausuntopyyntö 16.11.2012 työsuhdekeksintölautakunnalle
20. X:n työsuhdekeksintöilmoitus 1.4.1977 (n:o 0877)
21. Oy Tampella Ab:n 19.4.1977 tekemä ilmoitus oikeuksien ottamisesta 1.4.1977 tehdyn työsuhdekeksintöilmoituksen johdosta
22. X:n työsuhdekeksintöilmoitus 1.4.1977 (n:o 0777)
23. Oy Tampella Ab:n 19.4.1977 tekemä ilmoitus oikeuksien ottamisesta 1.4.1977 tehdyn työsuhdekeksintöilmoituksen johdosta
24. US patentti 3,446,595
25. Todistaja ST:n laatima kaaviokuva sellutehtaan lohkokaaviosta ja TRP-kytkennöistä
26. X:n työsuhdekeksintöilmoitus 10.1.1977 (n:o 0177)
27. Ruotsalainen patentti SE 210863

Henkilötodistelu

X

1. X asianosaisena todistelutarkoituksessa

Valmet Power Oy

1. Diplomi-insinööri JK todistajana
2. Tuotemyyntipäällikkö ST todistajana

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Asian tausta ja kysymyksenasettelu

X on vaatinut, että Valmet Power Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle 1.799.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen ensisijaisesti työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisena kohtuullisena korvauksena ja toissijaisesti patenttilain 58 §:ssä mukaisena korvauksena patentin loukkauksesta.

Valmet Power Oy on kiistänyt X:n kanteen. X:n ensisijaisen kannevaatimuksen osalta Valmet Power Oy on esittänyt, ettei kanteessa tarkoitetuissa keksinnöissä ole kysymys lainkaan työsuhdekeksinnöistä. Joka tapauksessa Valmet Power Oy:n mukaan 8.2.1998 tehdyllä sovintosopimuksella oli katsottava tulleen lopullisesti sovituksi X:n työsuhdekeksintökorvauksia koskevat riitaisuudet, minkä johdosta X:llä ei ole oikeutta kanteessaan vaatimaansa työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaiseen korvaukseen. Kaikissa tapauksissa X:n oikeus työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaiseen kohtuulliseen korvaukseen kanteessa tarkoitettujen keksintöjen osalta oli vanhentunut. X:n toissijaisen kannevaatimuksen osalta Valmet Power Oy on esittänyt, ettei asiassa voinut olla kyse lainkaan patentinloukkauksesta. Joka tapauksessa X:n oikeus patenttilain 58 §:n mukaiseen korvaukseen oli vanhentunut.

Asian valmistelun yhteydessä asianosaiset ovat sopineet, että markkinaoikeus tällä välituomiollaan ottaa kantaa kahteen viimeksi mainittuun työsuhdekeksintölain soveltamista koskevaan kysymykseen, eli ensinnäkin siihen, onko 8.2.1998 tehdyllä sovintosopimuksella katsottava tulleen lopullisesti sovituksi X:n työsuhdekeksintökorvauksia koskevat riitaisuudet myös kanteessa tarkoitettujen keksintöjen osalta sekä toiseksi siihen, onko X:n oikeuden työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaiseen kohtuulliseen korvaukseen kanteessa tarkoitettujen keksintöjen osalta katsottava vanhentuneen. Lisäksi asianosaiset ovat sopineet, että markkinaoikeus tällä välituomiollaan ottaa kantaa edellä mainittuihin patenttilain soveltamista koskeviin kysymyksiin.

2. X:n ensisijainen työsuhdekeksintölain 7 §:ään perustettu korvausvaatimus

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin mukaan milloin työnantaja lain 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus.

Työsuhdekeksintölain mukainen järjestelmä perustuu sille lähtökohdalle, että työntekijän tehdessä työsuhdekeksintölaissa tarkoitetun keksinnön, hänen tulee lain 5 §:n mukaan viipymättä ilmoittaa keksinnöstä työnantajalle kirjallisesti ja samalla antaa keksinnön sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja sanotun perusteella voi ymmärtää keksinnön. Työnantajan, joka haluaa saada itselleen oikeuden keksintöön, tulee lain 6 §:n mukaan puolestaan työsuhdekeksintölaissa säädetyssä määräajassa työntekijän ilmoituksen saatuaan ilmoittaa kirjallisesti työntekijälle, että hän ottaa oikeuden keksintöön.

Työntekijä ja työnantaja voivat kuitenkin nimenomaisesti sopia edellä kuvatun järjestelmän syrjäyttämisestä.

Oikeuskirjallisuudessa (Niklas Bruun: Uppfinnarrätt i anställningsförhållande, Jyväskylä 1982, s. 143–144) on katsottu, että työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen korvausvelvollisuuden syntyminen voi perustua myös työntekijän ja työnantajan asiassa keksinnön suhteen noudattamaan, laista poikkeavaan menettelyyn ilman, että nämä nimenomaisesti olisivat sopineet työsuhdekeksintölain mukaisen ilmoitusjärjestelmän syrjäyttämisestä (ns. konkludenttinen sopiminen), esimerkiksi tilanteessa, jossa työnantaja on aloittanut työntekijän tekemän keksinnön hyödyntämisen liiketoiminnassaan.

2.1 X:n työsuhdekeksintölain 7 §:ään perustetusta korvausvaatimuksesta yleisesti

X on kanteessaan esittänyt, että hän on toimiessaan Tampellan työntekijänä tehnyt työnantajalleen 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1979 ja 17.5.1990 päivätyt keksintöilmoitukset (kantajan kirjalliset todisteet 4, 5, 7, 8 ja 50–51 sekä vastaajan kirjalliset todisteet 5, 6 ja 8a–9), joista ilmenevistä keksinnöistä Valmet Power Oy on velvollinen suorittamaan X:lle työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen.

Kyseisten X:n työsuhdekeksintöilmoituksiksi esittämien asiakirjojen osalta markkinaoikeus toteaa seuraavan:

X:n esittämät 25.11.1975, 25.9.1979 ja 17.5.1990 päivätyt asiakirjat ovat markkinaoikeuden havaintojen mukaan olleet sisältönsä perusteella joko tapaamisten yhteydessä laadittuja luonnoksia tai muistioita taikka eri projektien toteuttamiseen liittyviä X:n suunnitelmia. Markkinaoikeus toteaa, etteivät asiakirjat ole sisältäneet sellaista viittausta tai ilmaisua, joiden perusteella X:n työnantaja olisi voinut tunnistaa ne työsuhdekeksinnöiksi. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei mainituissa asiakirjoissa ole ollut kyse työsuhdekeksintölain 5 §:ssä tarkoitetusta ilmoituksesta X:n työnantajana toimineelle Tampellalle.

X:n esittämistä 7.1.1977 ja 8.1.1977 päivätyistä asiakirjoista osa on sinänsä sisältynyt myös X:n 10.1.1977 päivättyyn Tampellalle tekemään keksintöilmoitukseen (kantajan kirjallinen todiste 42a ja vastaajan kirjallinen todiste 26). Markkinaoikeus toteaa, että viimeksi mainittu ilmoitus on, toisin kuin edellä mainitut 7.1. ja 8.1.1979 päivätyt asiakirjat, tehty Tampellassa käytössä olleelle nimenomaiselle lomakkeelle työsuhdekeksinnöistä ilmoittamista varten. Mainitun keksintöilmoituslomakkeen kohdassa "N:o" on puolestaan ollut merkintä, joka on viitannut siihen, että kyseessä olisi ollut vuoden 1977 järjestyksessä ensimmäinen työsuhdekeksintöilmoitus. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään kyseisissä 7.1. ja 8.1.1977 päivätyissä asiakirjoissa ole ollut kyse työsuhdekeksintölain 5 §:ssä tarkoitetusta ilmoituksesta X:n työnantajana toimineelle Tampellalle.

X:n kanteessa ei toisaalta ole kuitenkaan edes esitetty eikä kannetta ole perustettu siihen, että Tampella tai sen seuraajayhtiöt olisivat tehneet X:lle työsuhdekeksintölain 6 §:ssä tarkoitettuja ilmoituksia 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1979 ja 17.5.1990 päivättyjen asiakirjojen perusteella ja näin ilmoittaneet ottavansa oikeuksia kanteessa tarkoitettuihin keksintöihin.

Asiassa on myös riidatonta, etteivät yhtäältä X sekä toisaalta Tampella tai sen seuraajayhtiöt ole nimenomaisesti sopineet siitä, että viimeksi mainitut ottaisivat oikeudet kanteessa tarkoitettuihin keksintöihin työsuhdekeksintölain mukaisen ilmoitusjärjestelmän ohittaen.

X:n vaatimus työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen tuomitsemisesta onkin perustettu siihen, että Tampella ja sen seuraajayhtiöt olisivat ottaneet kanteessa tarkoitetut keksinnöt käyttöönsä, hyödyntämällä niitä kaikkiaan neljässä Tampellan ja sen seuraajayhtiöiden projektissa (Calabra, Chimica del Friuli, Packages Limited ja Mazandaran), mistä johtuen Tampellalle ja sen seuraajayhtiöille on aiheutunut velvollisuus työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen suorittamiseen X:lle.

2.2. Kysymys X:n oikeudesta työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaiseen korvaukseen siinä tapauksessa, että Tampellan ja sen seuraajayhtiöiden katsoittaisiin ottaneen kanteessa tarkoitetut keksinnöt käyttöönsä

Ottaen huomioon, että X:n kanteessa tarkoitetut neljä Tampellan ja sen seuraajayhtiöiden projektia on toteutettu 1980- ja 1990-luvuilla sekä että projektien lopullinen toimittaminen ja toteuttaminen ovat tapahtuneet Suomen rajojen ulkopuolella, kysymykseen siitä, onko mainituissa projekteissa hyödynnetty kanteessa tarkoitettuja keksintöjä, liittyy varsin suuria näyttövaikeuksia. Tämän johdosta asianosaiset ovat edellä todetulla tavalla sopineet, että markkinaoikeus tällä välituomiollaan ottaa kantaa ensinnäkin kysymykseen siitä, onko 8.2.1998 tehdyllä sovintosopimuksella katsottava tulleen lopullisesti sovituksi X:n työsuhdekeksintökorvauksia koskevat riitaisuudet myös kanteessa tarkoitettujen keksintöjen osalta, sekä toiseksi siihen, onko X:n oikeuden työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaiseen kohtuulliseen korvaukseen kanteessa tarkoitettujen keksintöjen osalta katsottava vanhentuneen.

Sovintosopimuksen 8.2.1988 merkitys

Valmet Power Oy on esittänyt, että Kvaerner Pulping Oy:n, Tamrock Oy:n ja X:n välisellä 8.2.1998 päivätyllä sovintosopimuksella (kantajan kirjallinen todiste 34 ja vastaajan kirjallinen todiste 17) X:n työsuhdekeksintökorvauksia koskevien riitaisuuksien on katsottava tulleen sovituiksi lopullisesti myös kanteessa tarkoitettujen keksintöjen osalta, minkä johdosta X:llä ei ole oikeutta kanteessaan vaatimaansa työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaiseen korvaukseen.

Markkinaoikeus toteaa, että kyseisen sovintosopimuksen sopimuksen tarkoitusta koskevassa jaksossa 3 on todettu, että sopimuksen tarkoituksena on ollut kertakaikkisesti sopia sopijapuolten välisistä riitaisuuksista, jotka koskevat kansallisten patenttien FI 54946 B, FI 54949 B ja FI 65454 B mukaisiin keksintöihin liittyvien työsuhdekeksintökorvausten maksuvelvollisuutta sekä korvausten määrää.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei edellä mainittu sovintosopimus ole kattanut lainkaan kanteessa tarkoitettuja 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1979 ja 17.5.1990 päivätyistä asiakirjoista ilmeneviä keksintöjä. Sovintosopimuksen ei siten ole katsottava estävän X:ää esittämästä työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaista korvausvaatimusta mainittujen keksintöjen osalta.

Kysymys X:n työsuhdekeksintölain 7 §:ään perustetun korvausvaatimuksen vanhentumisesta

Valmet Power Oy on esittänyt, että joka tapauksessa X:n oikeus työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaiseen kohtuulliseen korvaukseen kanteessa tarkoitettujen keksintöjen osalta on vanhentunut. Vanhentumisväitteensä tueksi Valmet Power Oy on viitannut niin työsopimuslakiin kuin työsuhdekeksintölakiin sisältyviin erityisiin vanhentumissäännöksiin kuin myös määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen (vanhentumisasetus) ja velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) yleisiin vanhentumissäännöksiin.

Työsopimuslaissa saatavien vanhentumisesta säädetään lain 13 luvun 9 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan työntekijän palkkasaatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Sama vanhentumisaika koskee myös muita tässä laissa tarkoitettuja saatavia.

Markkinaoikeus toteaa, että X:n kanteen ensisijaisessa korvausvaatimuksessa on kyse työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisesta kohtuullisesta korvauksesta, ei palkkasaatavasta eikä myöskään muusta työsopimuslaissa tarkoitetusta saatavasta.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin vanhentumissäännöksen voida katsoa olevan sovellettavissa käsillä olevan X:n ensisijaisen kannevaatimuksen vanhentumiseen.

Myös työsuhdekeksintölakiin sisältyy oma erityinen vanhentumissäännöksensä. Työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin mukaan, jollei korvauskannetta ole pantu vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön, kanneoikeus on menetetty.

Kyseinen, nykymuodossaan oleva säännös vastaa lain alkuperäistä säännöstä muutoin, paitsi että 1.10.1988 voimaan tulleella oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun lain muuttamisesta annetulla lailla 526/1988 vanhentumisaika pidennettiin kymmeneen vuoteen alkuperäisestä viidestä vuodesta.

Markkinaoikeus toteaa, että työsuhdekeksintölain mukaisen vanhentumisen alkaminen on sidottu siihen ajankohtaan, jolloin työnantaja on ilmoittanut työntekijälle ottavansa oikeudet keksintöön lain 6 §:n mukaisesti.

Sanamuotonsa mukaan työsuhdekeksintölain mukaisen vanhentumisajan ei siten voida katsoa olevan sovellettavissa tapauksissa, joissa joko työntekijä ja työnantaja ovat nimenomaisesti sopineet laissa tarkoitetun ilmoitusjärjestelmän syrjäyttämisestä tai korvausvelvollisuuden syntyminen perustetaan työntekijän ja työnantajan noudattamaan laista poikkeavaan menettelyyn ilman, että nämä nimenomaisesti olisivat sopineet työsuhdekeksintölain mukaisen ilmoitusjärjestelmän syrjäyttämisestä.

Kuten edellä on todettu, X:n kanteessa ei ole edes esitetty eikä ensisijaista kannevaatimusta ole perustettu siihen, että Tampella tai sen seuraajayhtiöt olisivat tehneet X:lle työsuhdekeksintölain 6 §:ssä tarkoitettuja ilmoituksia oikeuksien ottamisesta kanteessa tarkoitettuihin keksintöihin. X:n vaatimus työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen tuomitsemisesta on nimenomaisesti perustettu siihen, että Tampella ja sen seuraajayhtiöt olisivat ottaneet kanteessa tarkoitetut keksinnöt käyttöönsä, hyödyntämällä niitä neljässä edellä mainitussa projektissa.

Edellä mainitun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin mukaisen vanhentumissäännöksen voida katsoa olevan sovellettavissa käsillä olevan X:n ensisijaisen korvausvaatimuksen vanhentumiseen.

X:n ensisijaisen kannevaatimuksen vanhentumiseen on siten sovellettava yleisiä saatavan vanhentumista koskevia säännöksiä.

Kuten edellä on todettu, X:n vaatimus työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen tuomitsemisesta on perustettu siihen, että Tampella ja sen seuraajayhtiöt olisivat ottaneet kanteessa tarkoitetut keksinnöt käyttöönsä, hyödyntämällä niitä kaikkiaan neljässä Tampellan ja sen seuraajayhtiöiden projektissa (Calabra, Chimica del Friuli, Packages Limited ja Mazandaran), mistä johtuen Tampellalle ja sen seuraajayhtiöille on aiheutunut velvollisuus työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen suorittamiseen X:lle. Asiassa esitetyn mukaan mainittujen projektien toteuttaminen on tapahtunut vuosina 1982–1998.

Edellä mainitun X:n kanteessa kerrotun työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen korvaussaamisen syntymisen ajankohtana 1982–1998 saatavan vanhentumiseen sovellettavana yleislakina oli voimassa vanhentumisasetus, jonka 1 §:n 1 momentin mukaan saatava vanheni kymmenessä vuodessa velvoitteen syntymisestä.

X:n markkinaoikeudessa henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa kertoman mukaan hän on ollut tietoinen Tampellan ja sen seuraajayhtiöiden toimesta tapahtuneesta hänen kanteessaan kerrottujen keksintöjensä hyväksikäyttämisestä jo siinä vaiheessa, kun kaikkia edellä mainittuja neljää projektia on oltu toteuttamassa. Markkinaoikeus katsoo, että vanhentumisasetuksen 1 §:n 1 momentin mukainen kymmenen vuoden vanhentumisaika on alkanut siten kulua viimeistään siitä hetkestä, kun projektit ovat tulleet toteutetuiksi, eli Calabra-projektin osalta vuodesta 1982, Chimica del Friuli -projektin osalta vuodesta 1992, Packages Limited -projektin osalta vuodesta 1998 sekä Mazandaran-projektin osalta samoin vuodesta 1998.

Vanhentumisasetus on sittemmin tullut kumotuksi 1.1.2004 voimaan tulleella vanhentumislailla. Vanhentumislain 21 §:n 3 momentin mukaan sanottua lakia sovelletaan myös velkaan, jonka oikeusperuste on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Velka vanhentuu kuitenkin vanhentumislain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei kyseinen velka myös aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan vanhentuisi tätä ennen.

Sen sijaan tilanteissa, joissa saatava on ollut vanhentunut jo vanhentumisasetuksen aikana, ei sanottu saatava ole voinut vanhentumislain säätämisen johdosta syntyä uudelleen, kuten vanhentumislakia koskevissa esitöissä on todettu (HE 187/2002 vp s. 75).

Vanhentumislain 8 §:n 1 momentin mukaan, jos kysymys on toistaiseksi myönnetystä tai ehdollisesti syntyvästä velasta taikka muusta velasta, jonka vanhentumisajan alkamisajankohta ei määräydy lain 5–7 §:n nojalla, velka vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Edellä esitetty huomioon ottaen X:n kanteessa kerrotun työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen korvaussaamisen on katsottava vanhentuneen vanhentumisasetuksen 1 §:n 1 momentin säännöksen nojalla Calabra-projektin osalta viimeistään vuoden 1992 lopussa ja Chimica del Friuli -projektin osalta viimeistään vuoden 2002 lopussa sekä vanhentumisasetuksen 1 §:n 1 momentin ja vanhentumislain 8 §:n 1 momentin ja 21 §:n 3 momentin nojalla Packages Limited -projektin osalta viimeistään vuoden 2008 lopussa ja Mazandaran-projektin osalta samoin viimeistään vuoden 2008 lopussa.

Asiassa ei ole esitetty, että X olisi esittänyt kanteessaan tarkoitettuihin, 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1977 ja 17.5.1990 päivätyistä asiakirjoista ilmeneviin keksintöihinsä perustuvaa työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaista korvausvaatimusta Valmet Power Oy:lle tai sen edeltäjäyhtiöille ennen 7.2.2011 päivätyn keksintöilmoitukseksi otsikoidun kirjeen (kantajan kirjalliset todisteet 9 ja 53) lähettämistä Metso Oyj:lle. Koska X:n ei siten ole selvitetty esittäneen työsuhdekeksintölakiin perustuvaa korvausvaatimustaan Valmet Power Oy:lle tai edeltäjäyhtiöille ennen edellä todettujen vanhentumisaikojen kulumista umpeen ja näin ollen katkaisseen saatavansa vanhentumista edellä mainittuihin ajankohtiin mennessä yhdenkään projektin osalta, X:n työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen korvausvaatimuksen on katsottava vanhentuneen puheena olevien, kanteessa tarkoitettujen keksintöjen osalta kaikkiin edellä mainittuihin neljään projektiin liittyen.

Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin myöskään se, että X:lle on sittemmin hänen 21.4.2011 tekemästään hakemuksesta myönnetty 15.11.2012 kansallinen patentti FI 123106 B. Työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin toisen virkkeen säännöksen on nimittäin katsottava liittyvän tilanteisiin, joissa työntekijä ja työnantaja ovat noudattaneet lain 5 ja 6 §:ssä tarkoitettua menettelyä ja joissa patentin hakemisprosessin viipyminen pidentää työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaista vanhentumisaikaa.

Edellä mainitulla perusteilla X:n on joka tapauksessa katsottava menettäneen oikeutensa ensisijaisen kannevaatimuksen mukaiseen korvaukseen vanhentuneena. Tämän vuoksi X:n kyseinen kannevaatimus on hylättävä.

X:n toissijainen patenttilain 58 §:ään perustettu korvausvaatimus

X on toissijaisesti vaatinut, että Valmet Power Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle 1.799.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen patenttilain 58 §:ssä mukaisena korvauksena patentin loukkauksesta.

X on esittänyt, että käyttämällä hyväksi hänen tekemiään 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1977 ja 17.5.1990 päivätyistä asiakirjoista ilmeneviä keksintöjä edellä kerrotuissa neljässä projektissa (Calabra, Chimica del Friuli, Packages Limited sekä Mazandaran) Tampella ja sen seuraajayhtiöt ovat loukanneet X:lle 15.11.2012 myönnettyä kansallista patenttia.

Valmet Power Oy on esittänyt, ettei asiassa voinut olla kyse lainkaan patentinloukkauksesta. Joka tapauksessa Valmet Power Oy:n mukaan X:n oikeus patenttilain 58 §:n mukaiseen korvaukseen on vanhentunut.

Markkinaoikeus toteaa, että patenttilain mukaisena lähtökohtana on, että oikeus korvaukseen patentinloukkauksen perusteella on ainoastaan patentin myöntämisen jälkeiseltä ajalta. Poikkeuksen sanotusta muodostaa patenttilain 60 §:n 1 momentti, jonka mukaan jos joku sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat ovat tulleet julkisiksi, käyttää ammattimaisesti hyväksi keksintöä, johon on haettu patenttia, on patentinloukkausta koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava, jos patentti sittemmin myönnetään. Ennen kuin patentti on myönnetty, patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä niistä patenttivaatimuksista, jotka hakemuksessa olivat hakemuksen tulleessa julkiseksi, että itse patentin patenttivaatimuksista. Vahingonkorvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä, joka on tapahtunut ennen kuin patentti on myönnetty, voidaan määrätä ainoastaan patenttilain 58 §:n 2 momentin mukaan.

Edellä esitetyn perusteella vahingonkorvauksen tuomitseminen ajalta ennen patenttihakemuksen tekemistä ei siten ole mahdollista.

Kuten edellä on todettu, Tampella ja sen seuraajayhtiöt ovat toteuttaneet edellä mainitut neljä kanteessa tarkoitettua projektia vuosien 1982–1998 välillä. Asiassa esitetyn mukaan Tampella ja sen seuraajayhtiöt ovat saaneet luovutetuiksi hyväksytysti projektien kohteet sopimuskumppaneilleen.

Ottaen huomioon, että X:n kanteessa tarkoitettu kansallinen patentti on myönnetty X:lle 15.11.2012, hänen 21.4.2011 tekemänsä hakemuksen perusteella, markkinaoikeus katsoo, etteivät Tampella ja sen seuraajayhtiöt ole mainitut projektit vuosina 1982–1998 toteuttamalla syyllistyneet vahingonkorvausvelvollisuuden aiheuttavaan patentinloukkaukseen.

Edellä mainituilla perusteilla myös X:n toissijainen kannevaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolen tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. X, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan Valmet Power Oy:n oikeudenkäyntikulut vaadituilla 30.771 eurolla viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus hylkää kanteen.

Markkinaoikeus velvoittaa X:n suorittamaan Valmet Power Oy:lle korvauksena yhtiön oikeudenkäyntikuluista asiassa 30.771 euroa viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden välituomion antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 4.8.2014.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola, markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Ari Wirén sekä markkinaoikeusinsinööri Kirsikka Etuaho.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen.