MAO:781/17

J. Vainion Liikenne Oy, Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy - Borgå Trafik Ab, Satakunnan Liikenne Oy, Metsäpietilä Oy, Länsilinjat Oy, Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy, Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oy, Savon Turistiauto Oy, Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy, Vauhti-Vaunu Oy, Autolinjat Oy, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy, SL-Autoyhtymä Oy, Väinö Paunu Oy, Linja-autoliitto ry ja Oy Matkahuolto Ab > Kilpailu- ja kuluttajavirasto

kilpailunrajoitusasia - kartelli - markkinoiden jakaminen - seuraamusmaksu

Diaarinumero: 2016/42 ja 2016/96
Antopäivä: 14.12.2017


PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätös 25.1.2016 (dnro 192/14.00.00/2011)


I ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1 KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON PÄÄTÖS JA SEURAAMUSMAKSUESITYS 25.1.2016

1.1 Vaatimukset

1. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä myös KKV ja virasto) on 25.1.2016 tekemällään päätöksellä (dnro 192/14.00.00/2011) määrännyt Oy Matkahuolto Ab:n (jäljempänä myös Matkahuolto) lopettamaan päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä (jäljempänä myös esitys) kuvatun kilpailulain (948/2011) 5 §:ssä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdassa kielletyn menettelyn, jossa uusien vuorojen pääsy Oy Matkahuolto Ab:n paketinkuljetusjärjestelmään tosiasiassa estetään ilman syrjimättömiä ja objektiivisia valintakriteerejä.

2. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on samassa asiakirjassa markkinaoikeudelle tekemässään esityksessä vaatinut, että markkinaoikeus määrää seuraamusmaksun elinkeinonharjoittajien välisestä kielletystä kilpailunrajoituksesta seuraavasti:

J. Vainion Liikenne Oy 2.650.000 euroa

Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy - Borgå Trafik Ab, Satakunnan Liikenne Oy ja Metsäpietilä Oy yhteisvastuullisesti 8.740.000 euroa

Länsilinjat Oy 953.000 euroa

Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy yhteisvastuullisesti 5.790.000 euroa

Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oy ja Savon Turistiauto Oy yhteisvastuullisesti 2.133.000 euroa

Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy ja Vauhti-Vaunu Oy yhteisvastuullisesti 1.575.000 euroa, Autolinjat Oy ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy yhteisvastuullisesti 1.637.000 euroa sekä SL Autoyhtymä Oy 300.335 euroa

Väinö Paunu Oy 3.419.000 euroa

Linja-autoliitto ry 129.592 euroa

Oy Matkahuolto Ab 10.820.000 euroa

1.2 Perusteet

3. Viraston päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen perustelut ovat samat.

4. Edellä kohdassa 2 yksilöidyt asianosaiset ovat rikkoneet kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992; kilpailunrajoituslaki) 4 §:ää ja kilpailulain (948/2011) 5 §:ää sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklaa harjoittaessaan kiellettyä kilpailijoiden välistä yhteistyötä linja-autoliikenteen markkinoilla.

1.2.1 Linja-autoliikenteen markkinat ja toimijat

5. Virasto on vastaanottanut 15.2.2011 Keskimatkat Oy:n, 15.7.2011 Liikenne Vuorela Oy:n (Liikenne Vuorela) ja 12.9.2011 Kuljetus J. Haanpää Oy:n toimenpidepyynnöt reittiliikennelupavuorojen poissulkemisesta Matkahuollon aikataulu-, lippu- ja rahdinkuljetusjärjestelmistä.

6. Virasto on suorittanut tarkastukset Oy Matkahuolto Ab:ssa (Matkahuolto) ja Linja-autoliitto ry:ssä (Linja-autoliitto tai liitto, myös LAL) 30.8.2011–4.10.2011, Metsäpietilä Oy:ssä ja sen määräysvaltaan kuuluvissa yhtiöissä (Koiviston Auto), J. Vainion Liikenne Oy:ssä (Vainion Liikenne) sekä Väinö Paunu Oy:ssä (Väinö Paunu) 22.11.2011–22.2.2012. Asiaa on myös selvitetty Matkahuollon ja Linja-autoliiton sekä toimenpidepyynnön tekijöiden kanssa. Virasto on lisäksi ollut yhteydessä muihin alan toimijoihin sekä viranomaisiin.

7. Virasto on varannut hallintolain 34 §:n ja kilpailulain 38 §:n nojalla asianosaisille mahdollisuuden tulla kuulluksi päätös- ja seuraamusmaksuesitysluonnoksesta ennen asian ratkaisemista sekä ottanut huomioon asiassa annetut vastineet.

8. Linja-autoliikenne on merkittävä joukkoliikennemuoto Suomessa. Sen osuus julkisen liikenteen matkoista on lähes 60 prosenttia ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella yli 80 prosenttia. Alan liikevaihto oli vuonna 2014 noin 1,135 miljardia euroa, josta Linja-autoliiton jäsenyritysten osuus oli noin 83 prosenttia ja liikevaihto noin 940 miljoonaa euroa, josta pika-, vakiovuoro- ja paikallisliikenteen osuus oli 34,6 prosenttia eli noin 325 miljoonaa euroa. Posti- ja rahtituottojen osuus oli 1,9 prosenttia eli noin 18 miljoonaa euroa.

9. Linja-autoliikenne on pienyritysvaltaista. Tyypillisellä linja-autoyhtiöllä on omistuksessaan korkeintaan viisi linja-autoa. Alalla toimii myös suurempia yrityksiä. Yli sadan linja-auton määrään yltää vain parikymmentä linja-autoyhtiötä, joista useat kuuluvat samaan konserniin. Tyypillistä alalle on se, että suurimpien linja-autoyhtiöiden ja -konsernien edustajat ovat olleet yhtäjaksoisesti päättämässä toimialan asioista Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissa.

10. Henkilöiden kuljettaminen linja-autolla korvausta vastaan on luvanvaraista henkilöliikennettä, johon tarvitaan joukkoliikennelupa. Kun kuljetus tapahtuu säännöllistä reittiä ja aikataulua noudattaen, ja se on kaikkien käytettävissä, tulee liikenteenharjoittajalla olla mainitun luvan lisäksi joko 3.12.2009 voimaan tulleen joukkoliikennelain mukainen reittiliikenne- tai kutsujoukkoliikennelupa tai tätä ennen luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (henkilöliikennelaki, 343/1991) nojalla myönnetyn linjaliikenneluvan perusteella tehty siirtymäajan sopimus. Reittiliikenneluvilla tai siirtymäajan sopimuksella operoivia liikennöitsijöitä on noin 240.

11. Linja-autoliikenteessä on erilaisia liikennemuotoja. Tarkastelun kohteena on siirtymäajan sopimuksilla ja reittiliikenneluvilla harjoitettava lipputuloperusteinen pikavuoro-, vakiovuoro- ja paikallisliikenne, jossa tarjonta on liikennöitsijän suunnittelemaa ja lipputuloriski liikennöitsijällä.

Linja-autoalan lakiuudistus kilpailun avaamiseksi

12. Linja-autoliikenteen toimintaedellytyksistä säädetään EU:n palvelusopimusasetuksessa sekä kansallisessa joukkoliikennelaissa, jotka tulivat voimaan 3.12.2009. Ennen joukkoliikennelain voimaantuloa sovellettiin henkilöliikennelakia.

13. Linja-autoliikenne on ollut luvanvaraista jo henkilöliikennelain nojalla. Linjaliikennelupia myönnettäessä on sovellettu tapauskohtaista tarveharkintaa, jossa lupahakemuksista annetuilla lausunnoilla on ollut keskeinen merkitys. Lausuntoja on pääsääntöisesti pyydetty Linja-autoliiton alueosastoilta eli tietyllä alueella toimivilta liiton jäsenyrittäjiltä, jotka ovat arvioineet muun muassa sitä, onko haetulla reitillä ollut tarvetta lisävuoroille. Arvion perusteella lupahakemusta on joko puollettu tai vastustettu. Hakemukset on ratkaistu tyypillisesti lausunnon mukaisesti. Luvat ovat olleet kymmenen vuotta kestäviä yksinoikeuksia tietylle reitille, jotka on uudistettu lähes automaattisesti.

14. EU:n palvelusopimusasetuksen tarkoituksena on osaltaan edistää julkisten liikennemarkkinoiden avautumista kilpailulle ja sen voimaantulo on edellyttänyt henkilöliikennelain korvaamista joukkoliikennelailla. Asetuksessa määritellään, miten viranomaiset saavat puuttua markkinoiden toimintaan. Asetuksessa säädetään toimivaltaisten viranomaisten menettelytavoista, kun ne maksavat julkista tukea ja/tai rajoittavat kilpailua myöntämällä yksinoikeuksia.

15. Joukkoliikennelain 62 §:ssä säädetään vuosien 2009–2019 välisestä siirtymäajasta, jonka aikana linja-autoliikenne avataan kilpailulle. Tarkoituksena on ollut turvata liikenteenharjoittajille riittävä sopeutumisaika toimintaympäristön muuttuessa. Siirtymäkaudella liikennöitsijöille on annettu mahdollisuus jatkaa liikennöintiä entiseen tapaan vanhan linjaliikennelupansa voimassaolon loppuun saakka, mutta siitä on pitänyt laatia toimivaltaisen viranomaisen kanssa niin sanottu siirtymäajan liikennöintisopimus. Vaihtoehtoisesti liikennöitsijällä on ollut mahdollisuus muuttaa vanha lupansa heti markkinaehtoisesti liikennöitäväksi reittiliikenneluvaksi.

16. Siirtymäajan liikennöintisopimuksilla on säilytetty linjaliikennelupavuoroilla käytössä ollut asiakkaiden oikeus matkustaa julkisesti tuetuilla seutu-, kaupunki- ja työmatkalipuilla sekä liikennöitsijöiden oikeus saada näistä yhteiskunnan maksama tukiosuus. Joukkoliikennelain mukaisille markkinaehtoisille reittiliikennelupavuoroille ei saa ohjata julkista tukea. Lisäksi siirtymäajan sopimusliikenne otetaan huomioon uusien reittiliikennelupavuorojen hakutilanteessa eri säännöksen mukaan kuin olemassa oleva reittiliikennelupaliikenne. Siten lain voidaan katsoa antavan enemmän suojaa siirtymäajan sopimusliikenteelle. Liikenne- ja viestintäministeriön reittiliikennelupien käsittelyä koskevan ohjeen mukaan lupahakemuksen hylkääminen on poikkeuksellista.

Linja-autoliitto ry ja sen asema etujärjestönä

17. Linja-autoliitto ry on ammattimaisen linja-autoliikenteen etujärjestö, jonka jäseniksi voidaan hyväksyä yrityksiä ja yrittäjiä, joilla on voimassa oleva joukkoliikennelupa. Liittoon kuluu varsinaisina jäseninä noin 330 linja-autoyhtiötä, joiden omistuksessa on noin 6.400 linja-autoa. Jäseniä ovat lähes kaikki suuret yhtiömuotoiset linja-autoyritykset. Jäsenyys liitossa antaa liikennöitsijälle etuja, kuten merkittäviä alennuksia Matkahuollon palveluista. Liikennöitsijät ovat kotipaikkansa perusteella myös yhden Linja-autoliiton alueosaston jäseniä. Alueosastot toimivat itsenäisinä yhdistyksinä ja hoitavat alueellista edunvalvontaa. Alueosastojen kuukausikokouksissa käsitellään muun muassa liikennelupa-asioita. Liiton edunvalvontatoimintaan kuuluu muun muassa vaikuttaminen lausunnonantajana alaa koskevan lainsäädännön valmisteluun sekä eri sidosryhmiin ja päättäjiin.

18. Linja-autoliiton päätäntävaltaa käyttävät liittokokous ja hallitus. Liittokokous valitsee hallituksen siten, että sen jäsenet edustavat tasaisesti Suomen eri alueita. Hallituksen tehtävänä on muun muassa seurata alan kehitystä ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin liiton tarkoitusperien edistämiseksi. Hallitus myös edustaa liittoa ulospäin ja antaa viranomaisille lausuntoja. Hallituksen ohella liiton asioita hoitavat hallituksen työvaliokunta, liiton puheenjohtaja ja liiton toimitusjohtaja.

Oy Matkahuolto Ab ja sen merkitys

19. Oy Matkahuolto Ab on koko maan kattavaa linja-autoasemaverkostoa, aikatauluinformaatio- ja lipunmyyntijärjestelmää sekä linja-autoliikenteen aikataulutettuun reittiverkostoon perustuvaa paketinkuljetusjärjestelmää ylläpitävä linja-autoliikenteen palvelu- ja markkinointiyritys. Yhtiön liikevaihto vuonna 2014 oli noin 65 miljoonaa euroa.

20. Matkahuollon ydinliiketoimintaa ovat matka- ja pakettipalvelut. Matkapalveluita ovat asema-, aikatauluinformaatio- ja lipunmyyntipalvelut. Asemapalveluita ovat muun muassa lähtölaituripaikan tarjoaminen ja aikataulupalveluita aikataulujen hakupalvelu internetissä, aikataulujen ylläpito sekä näyttötaulut ja lähtöaikakuulutukset linja-autoasemilla. Lipunmyyntipalveluita ovat muun muassa valtakunnallisten lipputuotteiden markkinointi ja myynti sekä tilitysten maksaminen liikennöitsijöille. Matkahuolto myy omien, kaikissa sopimuskumppaniensa linja-autoissa kelpaavien lipputuotteidensa ohella myös julkisesti tuettuja matkakorttituotteita.

21. Matkahuollon pakettipalveluita ovat kuluttaja- ja yritysasiakkaiden pakettien kuljetus kaikkialla Suomessa. Pakettipalveluilla Matkahuolto on tarjonnut linja-autoliikenteen harjoittajille mahdollisuuden ansaita kuljetusmaksuprovisioita. Linja-autoliiton jäsenyritysten kokonaisliikevaihdosta posti- ja rahtituottojen osuus on keskimäärin ollut noin 1,9 prosenttia eli noin 18 miljoonaa euroa. Käytännössä Matkahuollon rahdinkuljetus on keskittynyt linja-autokonserneille.

22. Matkahuollon palvelut ovat olleet olennaisia alalla toimiville linja-autoyhtiöille. Suuri osa reittiliikennettä harjoittavista liikennöitsijöistä on tehnyt sen kanssa matkapalvelusopimuksen. Alalle pääsy tai toiminnan laajentaminen on ollut vaikeaa ilman Matkahuollon asemaverkostoon kuuluvia lähtölaituripaikkoja. Lisäksi lähtölaitureilla ja Matkahuollon sähköisissä informaatiojärjestelmissä oleva tieto linja-autojen reiteistä, vuoroista ja aikatauluista on ollut edellytys sille, että asiakkaat löytävät linja-autoyhteyden ja liikenteenharjoittajat asiakkaat. Yhtiön lipunmyyntipalveluja voidaan pitää asiakkaiden hankintaa helpottavina tekijöinä ja siten kilpailuetuna, vaikka matkalipun on voinut ostaa suoraan myös linja-autonkuljettajalta.

23. Pääsy Matkahuollon pakettipalveluihin ja rahdinkuljetustulojen kerääminen henkilökuljetustuottojen ohella on ollut liikennöitsijöiden liiketoiminnan kannattavuuden kannalta olennaista, sillä näillä tuloilla on mahdollista pitää palvelutarjontaa kattavampana. Rahtituotoilla on ollut olennainen merkitys kannattavuuden ja alalle pääsyn kannalta etenkin kustannuksiltaan raskailla pikavuoroliikenteen pitkillä reiteillä.

24. Palvelujärjestelmiin liittyminen perustuu liikennöitsijän ja Matkahuollon väliseen sopimukseen. Ennen vuoden 2011 alusta voimaan tullutta sopimusuudistusta kaikki liikennevuorot ovat automaattisesti päässeet mukaan Matkahuollon asemaverkostoon sekä aikatauluinformaatio- ja lipunmyyntijärjestelmiin. Linja-autoliiton jäsenyritysten kaikki vuorot ovat automaattisesti olleet mukana paketinkuljetusjärjestelmässä. Matkahuollon voimassa olevan pakettipalvelusopimuksen mukaan yhtiön rahdinkuljetusjärjestelmään mukaan otettavat uudet reitit ja vuorot arvioidaan ja hyväksytään erikseen.

1.2.2 Tapahtumakuvaus

25. Tapahtumakuvaus perustuu asiassa saatuun asiakirjanäyttöön.

26. Selvitys osoittaa, että linja-autoalan keskeiset toimijat ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen tavoista rajoittaa tarjontaa ja poissulkea kilpailevat reittiliikennelupavuorot Matkahuollon palveluista. Kartellin osapuolet ovat sopineet ja yhdenmukaistaneet menettelytavat muun muassa siitä, että tarjontaa lisääviä reittiliikennelupia ei haettaisi siirtymäaikojen kuluessa, ja että Matkahuollon sopimukset irtisanotaan ja muotoillaan uudelleen siten, että niillä voidaan estää kilpailevien reittiliikennelupavuorojen pääsy Matkahuollon järjestelmiin. Siirtymäajan sopimusliikenteen kanssa kilpailevia reittiliikennelupia saaneita yrityksiä on pyritty saamaan pidättäytymään kilpailun aloittamisesta.

27. Keskeisiä toimijoita ovat Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissa varsinaisina jäseninä vuodesta 2008 lähtien jatkuvasti edustettuina olleet linja-autoyhtiöt. Nämä aktiivisesti kaikkiin kartellin keskeisten päätösten tekemiseen osallistuneet elinkeinonharjoittajat ovat J. Vainion Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Länsilinjat Oy (Länsilinjat), Pohjolan Turistiauto Oy (Pohjolan Matka), Savonlinja-yhtiöt ja Väinö Paunu Oy Pohjolan Liikenne Ab (Pohjolan Liikenne) on Linja-autoliiton hallituksen varsinaisena jäsenenä osallistunut moniin kilpailurikkomuksen kannalta keskeisiin kartellikokouksiin ja ollut aktiivinen rikkomuksen toteuttamisessa. Yhtiö on myös ollut tietoinen Matkahuollon hallituksessa tehdyistä päätöksistä. Lisäksi sekä Linja-autoliitolla että Matkahuollolla on ollut keskeinen, edellä mainituista yhtiöistä erillinen roolinsa rikkomuksessa.

28. Edunvalvontatyö, jonka pyrkimyksenä on ollut vaikuttaa lainsäädännön sisältöön, ei ole päätöksen eikä seuraamusmaksuesityksen kohteena.

Valmistautuminen kilpailun avautumiseen

29. Linja-autoliitossa, Matkahuollossa ja niiden hallituksissa tulevan lainmuutoksen on ymmärretty lisäävän kilpailua linja-autoliikenteessä. Liikennöitsijät pyrkivät pitkittämään vallitsevaa tilannetta, jossa alalla jo toimivat yritykset pystyivät merkittävästi vaikuttamaan alalle tuloon ja kilpailutilanteeseen.

30. Linja-autoliiton hallituksen kokouksen 28.5.2008 pöytäkirjasta ilmenee, että liiton vaikutusvalta on uudessa tilanteessa pyritty ensisijaisesti turvaamaan vaikuttamalla säädettävän lain sisältöön. Ennen joukkoliikennelain voimaantuloa liitto on pyrkinyt aktiivisesti vaikuttamaan sidosryhmiin ja poliittisiin päätöksentekijöihin linjaliikenteen ennakkosääntelyn säilyttämiseksi. Liiton mallissa linja-autoala olisi päässyt yhdessä viranomaisten kanssa määrittelemään palvelutasotavoitteet, jotka sitten olisivat ohjanneet linjaliikenneoikeuksien hakemista. Tässä mallissa viranomaisen olisi tullut etukäteen tutkia muun muassa "tiheämmin haetun vuorotarjonnan mahdolliset markkinahäiriöt" ja "päällekkäisten oikeuksien hakijoille" olisi asetettu neuvotteluvelvoite (KKV:n kirjallinen todiste 16).

31. Linja-autoliitolle oli kuitenkin jo 14.4.2008 viestitty Euroopan komission näkemyksestä, jonka mukaan kaupallisessa liikenteessä sääntely voisi koskea vain kuluttajansuojaa, mutta "ei suoraan yrityksen taloudellisen aseman turvaamiseen ja kilpailun rajoittamiseen liittyviä elementtejä". Tästä syystä liitossa on tiedostettu, ettei lainsäädännöllisesti ehkä päästäisi tyydyttävään ratkaisuun. Vaihtoehdoksi edellä mainitussa kokouksessa on nostettu Matkahuollon sopimusmallin vahvistaminen muun muassa lähtöaikojen koordinoimiseksi. Tärkeänä on pidetty, että Linja-autoliitolla olisi jatkossakin tärkeä neuvottelurooli pelisäännöistä ja lausuntomahdollisuus ainakin niin sanotuista markkinahäiriöistä (KKV:n kirjallinen todiste 16).

32. Linja-autoliiton hallituksen 27.8.2008 pitämässä kokouksessa on joukkoliikennelain valmistelusta käydyssä keskustelussa muun muassa todettu, että markkinahäiriöiden ehkäisy on kaukoliikenteessä vielä tärkeämpää kuin kaupunkiseuduilla ja että vapaa kilpailu toimii huonoiten pikavuoroissa ja maaseudulla. Lisääntyvän vuorotarjonnan ("kermankuorinta" ja "nokkavuorohäiriköinti") on nähty vaikeuttavan yritysten toimintamahdollisuuksia ja jopa mahdollistavan yritysten konkurssit niiden kannattavuuden heikentyessä lisääntyvän kilpailun seurauksena (KKV:n kirjallinen todiste 15).

Kartellin järjestäytyminen

33. Linja-autoliiton työvaliokunnan 24.9.2008 pitämässä kokouksessa on käsitelty 30.–31.10.2008 järjestettävää Matkahuollon strategiaseminaaria. Samassa yhteydessä on käsitelty liiton osastopäällikkö AH:n kyseistä seminaaria varten laatimaa luetteloa uuden joukkoliikennelain Matkahuollolle aiheuttamista strategisista kysymyksistä. Keskustelun jälkeen on todettu, että Matkahuollon tulisi selvittää, millainen sen ja linja-autoyhtiöiden välisen sopimuksen tulisi olla sisällöltään palvelusopimusasetuksen voimaantultua. Keskustelussa on niin ikään todettu, että "sopimus ei muuttuvassa tilanteessa saisi olla "vapaa valtakirja" käyttää Matkahuollon palveluja" (KKV:n kirjallinen todiste 18).

34. Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 29.10.2008 on käsitelty joukkoliikennelain lakiehdotusta, jossa on havaittu ehdotetun markkinaehtoiselle liikenteelle täysin vapaata kilpailua. Liiton ajamat ennakkosääntelyn periaatteet ovat puuttuneet ehdotuksesta, kuten maininta mahdollisuudesta evätä liikennelupa, ellei hakemuksesta ole neuvoteltu muiden liikennöitsijöiden kesken. Keskustelussa on todettu, että "markkinahäiriöt" ja "kermankuorinta" tulee estää etukäteen. Kokouksessa on käsitelty myös edellä mainittua työvaliokunnassa käytyä keskustelua Matkahuollon palvelusopimuksista (KKV:n kirjallinen todiste 108).

35. Palvelusopimusten käyttäminen kontrollivälineenä on otettu suunnitellusti keskusteluun edellä mainitussa Matkahuollon strategiaseminaarissa. Aiheena on ollut muun muassa se, olisiko Matkahuollon palvelujen avoin ja tasapuolinen tarjonta muuttuvassa joukkoliikenneympäristössä mahdollista, tavoiteltavaa ja hyväksyttävää. Matkahuollon toimiva johto oli ennen strategiaseminaaria nostanut ratkaistavaksi asiaksi muun muassa sen, "halutaanko pakettiliiketoiminta säilyttää vain nykyisillä toimijoilla, vai millä ehdoilla markkinoille tulevat uudet liikennöitsijät voivat kuljettaa rahtia" (KKV:n kirjallinen todiste 19).

36. Matkahuollon hallituksen jäsenet ovat osallistuneet edellä mainittuun strategiaseminaariin. Keskusteluissa on toistunut hallituksen jäsenten halu suojautua uusilta tai ulkopuolisilta yrittäjiltä palvelusopimusten avulla. Esille on nostettu myös Matkahuollon sopimusten uusiminen ja palvelupalkkiouudistus mahdollisina kontrollikeinoina, kuten kommenteista ilmenee (KKV:n kirjallinen todiste 19):

- MP, toimitusjohtaja, Väinö Paunu: "Sopimusten ja pelisääntöjen uusimisella voidaan korvata sisäistä ainakin ulkoista häiriköintiä" (s. 5),

- JL, toimitusjohtaja, Pohjolan Matka: "Palvelupalkkiouudistus pitää tehdä nopeasti, että uudet yritykset eivät pääse samoilla palkkioilla mukaan järjestelmiin" (s. 6),

- EK, hallituksen jäsen, Savonlinja-yhtiöt: "Millä aikavälillä suojaukset on tehtävä. Mitä on tehtävä, jotta voidaan nopeasti suojautua uusilta tulijoilta. Mitä pitkällä aikavälillä esim. yhtiöittämisen kautta" (s. 6) ja

- MV, toimitusjohtaja, Vainion Liikenne: "Yhtiöittäminen on hyvä ratkaisu, sillä siten varmistetaan Matkahuollon ydinpalvelujen ja omistuksen säilyminen nykyisillä LAL:n jäsenillä" (s. 7).

37. Keskustelussa on esitetty myös epäileviä näkemyksiä tarpeesta suojautua uusilta toimijoilta; Nevakivi Oy:n toimitusjohtaja tiedusteli "Pitääkö todella liikaa pelätä uusien toimijoiden tuloa mukaan? Mitä muuta he saavat mukaansa kuin palvelut?". Nurmijärven Liikenne Oy:n toimitusjohtaja totesi, ettei uusien toimijoiden tuloa voisi loppuun saakka estää. Seminaarissa on päädytty siihen, että "sopimusten uusiminen on tarpeen uutta PSA-tilannetta ajatellen" ja että "uusiin sopimuksiin sisällytetään sanktiomahdollisuudet pelisääntörikkomusten ja liiketoimintahäiriöiden varalle" (KKV:n kirjallinen todiste 19).

38. Linja-autoliiton hallitus on pyrkinyt lainmuutoksen jälkeenkin pitämään kiinni mahdollisuudesta kontrolloida alalle tuloa. Se on 26.11.2008 linjannut muun muassa, että liikennöintioikeuden hakijalla olisi oltava Matkahuollon kanssa tehty sopimus asemien ja laitureiden käytöstä, valtakunnallisiin informaatiojärjestelmiin pääsystä sekä yleisesti yhteensopivien lipputuotteiden kelpuuttamisesta. Linjauksen syynä oli tieto liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksistä markkinaehtoisen liikenteen minimisääntelystä, jonka liitto on arvioinut mahdollistavan muun muassa markkinahäiriköinnin. Vahvan toimijan olisi helppo ajaa pienet pois markkinoilta. Ministeriön esittämää mallia on pidetty liian hitaana, mistä syystä liiton hallitus on linjannut tavoitteekseen muun muassa sopimusten kautta tapahtuvan alan sisäisen kontrollin (KKV:n kirjallinen todiste 20–22).

39. Edellä esitetty tapahtumien kehitys sekä kommentit osoittavat, että kilpailevien reittiliikennelupavuorojen pääsy markkinoille on haluttu pitää alan toimijoiden kontrollissa. Laillisen edunvalvonnan lisäksi kartellin osapuolet ovat pyrkineet muuttamaan Matkahuollon palvelusopimuksia siten, etteivät ne enää olisi vapaa valtakirja käyttää yhtiön palveluita. Pääsyllä Matkahuollon järjestelmiin on ollut olennainen merkitys markkinoille tulemiseen ja niillä toimimiseen, joten on ollut todennäköistä, että varsinkin pienimmät toimijat jättäisivät luvat hakematta, mikäli näitä palveluita ei olisi saatavissa.

Yhteisymmärrys markkinoiden jakamisesta ja tarjonnan rajoittamisesta

40. Kartellin tavoitteena on ollut kilpailun avautumisen estäminen tai viivästyttäminen mahdollisimman pitkään. Vapaan kilpailun on nähty johtavan linja-autoyhtiöiden kannattavuuden heikentymiseen. Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.8.2009 on esitelty kooste muun muassa liiton alueosastoissa joukkoliikennelaista esitetyistä kysymyksistä ja niihin liitossa laadituista alustavista vastausehdotuksista. Ehdotuksista on ilmennyt liiton kanta siitä, että reittiliikennelupia ryhdytään hakemaan vasta siirtymäajan sopimusten päättyessä (KKV:n kirjallinen todiste 15 ja 48).

41. Vastausehdotuksissa on esitetty muun muassa seuraavat reittiliikennelupien haku-, kuulemis- ja päätösmenettelyyn liittyvät näkökohdat:

- Reittiliikenneluvilla ei saa haitata siirtymäajan liikennöintisopimuksilla hoidettavaa liikennettä,

- Reittiliikennelupiin sovelletaan siirtymäaikana nykyistä lausuntomenettelyä,

- Aikatauluiltaan keskenään hyvin lähekkäisiä reittiliikennevuoroja ei myönnetä, koska liikenteen päällekkäisyys ei tuo lisäarvoa kuluttajille ja päällekkäiset vuorot heikentävät alan vakaita toimintaedellytyksiä ja

- Reittiliikennehakemuksia vertailtaessa etusija annetaan hakemukselle, joka palvelee myös muita kuin suurimman kysynnän ajankohtia (KKV:n kirjallinen todiste 47).

42. Kokouksessa käyty keskustelu ei ole vastannut joukkoliikennelain valmistelun sen hetkistä sisältöä. Hallituksen esityksessä tai muussakaan lainvalmisteluasiakirjassa ei todeta reittiliikennelupien koskevan vasta siirtymäajan sopimusten umpeutumisen jälkeistä aikaa tai siirtymäajan sopimusliikenteen kannattavuuden heikkenemisen johtavan reittiliikenneluvan epäämiseen. Pääsääntönä on ollut, että reittiliikennelupahakemukset hyväksytään, koska normaalisti reitin tarjonnan lisääntyminen on kuluttajan etu. Hakemuksen hylkääminen on erittäin poikkeuksellista (KKV:n kirjallinen todiste 116 ja hallituksen esitys HE 110/2009 vp, erityisesti kohta 3.3).

43. Kilpailun avautumisen estämistä ja viivästyttämistä markkinoita jakamalla ja tarjontaa rajoittamalla on käsitelty myös Linja-autoliiton pikavuoroliikennetyöryhmän 23.11.2009 pitämässä kokouksessa, jossa on todettu, että "[e]nnakkoharkinta reittiliikennelupien myöntämisessä sekä yrittäjien välinen yhteistyö mahdollistavat kuitenkin nykytyyppisen pikavuorojärjestelmän ylläpitämisen myös siirtymäkauden jälkeen". Liiton työvaliokunnan kokouksessa 29.9.2010 on strategiatyön tavoitteeksi kirjattu yksinoikeussopimusten käyttöönotto reittiliikennelupien sijaan tilanteissa, joissa liikennettä halutaan lisätä siirtymäajan liikennöintisopimuksia laajemmaksi. Mainittuja linjauksia on käsitelty Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 27.10.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 17 ja 97).

44. Kartellin osapuolten saavuttama yhteisymmärrys markkinoiden jakamisesta ja tarjonnan rajoittamisesta on konkretisoitunut toimenpiteiksi vuoden 2010 loppupuolella sekä syksyllä 2011 jäljempänä esitettävällä tavalla.

Toimenpiteet kilpailijoiden poissulkemiseksi

45. Jo vuonna 2008 saavutettu kartellin osapuolten yhteisymmärrys käyttää Matkahuollon palveluja alalle tulon kontrollointiin on tullut ajankohtaiseksi keväällä/kesällä 2010. Pikavuoroliikenteen neuvottelupäivillä 20.4.2010 on ilmennyt, että liikenne- ja viestintäministeriön näkemykset uuden joukkoliikennelain soveltamisesta poikkesivat merkittävästi siitä, miten alan toimijat olivat olettaneet lakia tulkittavan; esimerkiksi reittiliikennelupia voitaisiin ministeriön näkemyksen mukaan myöntää kaikille hakijoille. Ministeriö on ollut erimieltä Liikenneviraston kanssa siirtymäajan sopimusliikenteen muutosten ja uusien reittiliikennelupien kuulemismenettelystä. Viraston kanta olisi vastannut aikaisemman lain mukaista menettelyä, jossa alueella toimivia liikennöitsijöitä oli kuultu uuden vuoron tarpeellisuudesta (KKV:n kirjallinen todiste 25 ja 26).

46. Kartellin osapuolet ovat 5.5.2010 saaneet tiedon siitä, että Linjaliikenne Kivistö Oy (Linjaliikenne Kivistö) oli hakenut reittiliikennelupaa Helsinki–Forssa–Loimaa-yhteysvälille vastoin yhteisymmärrystä siitä, ettei lupia haettaisi ennen siirtymäajan sopimusten päättymistä. Tällä yhteysvälillä oli jo Satakunnan Liikenne Oy:n (Satakunnan Liikenne) ja Pohjolan Liikenteen siirtymäajan sopimusliikennettä. Lupahakemusta on käsitelty ja vastustettu Linja-autoliiton Helsingin alueosaston kokouksessa 8.6.2010 ja Lounais-Suomen alueosaston kokouksessa 9.6.2010. Kesällä 2010 Liikenne Vuorela haki reittiliikennelupaa Helsinki–Hamina–Miehikkälä-yhteysvälille, jolla oli jo Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n (Etelä-Suomen Linjaliikenne) ja Pohjolan Liikenteen siirtymäajan sopimusliikennettä. Viimeksi mainitut yritykset tekivät samoihin aikoihin reittiliikennelupahakemukset yhteysvälille Helsinki–Hamina. Lupahakemuksia on käsitelty ja vastustettu Linja-autoliiton Kaakkois-Suomen alueosaston kokouksessa 18.6.2010, Helsingin alueosaston kokouksessa 3.8.2010 sekä liiton lausunnossa 9.8.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 27, 28 ja 30–33).

47. Kartellin osapuolille on selvinnyt, että eräät liikennöitsijät ovat hakeneet yhteisymmärryksen vastaisesti reittiliikennelupia lähelle siirtymäajan sopimuksilla liikennöivää liikennettä, ja että niiden myöntäminen oli mahdollista. Osapuolet ovat päättäneet reagoida Matkahuollon palvelusopimuksilla, kuten oli jo vuonna 2008 sovittu. Matkahuollon strategiaseminaarin yhteydessä pidetyssä Matkahuollon hallituksen kokouksessa 27.5.2010 on päätetty, että palvelusopimukset irtisanotaan päättymään vuoden 2010 lopussa (KKV:n kirjallinen todiste 34).

48. Uusien vuorojen tarveharkintaa koskeva sopimusehto on valmisteltu kesällä 2010 Matkahuollon palvelusopimustyöryhmässä. Pohjolan Matkan toimitusjohtaja JL on 21.7.2010 ehdottanut sopimukseen lisättäväksi kohdan, jonka mukaan "täysin uusien vuorojen lisääminen (Matkahuollon) järjestelmään tapahtuu automaattisesti siinä tapauksessa, että vuoron perustamista ei ole vastustettu minkään Linja-autoliiton alueosaston alueella". JL:n mukaan tämä maininta oli uskallettava laittaa johonkin kohtaan sopimusta, jotta "sääntelymekanismi" saataisiin toimimaan. Uuden toimijan markkinoille pääsy olisi ollut kilpailevien liikennöitsijöiden ratkaistavissa. Linja-autoliiton osastopäällikkö AH:n ehdotuksen perusteella matkapalvelusopimukseen on lisätty laituripaikan saatavuuden selvittämisvelvollisuus ennen lupahakemuksen tai muutoksen tekemistä. Myös tällä muutoksella on pyritty pitämään Matkahuollolla ja sen hallituksessa edustettuina olevilla yhtiöillä mahdollisuus kontrolloida reittiliikennelupavuoroja ja siten kilpailun avautumista (KKV:n kirjallinen todiste 24, 35 ja 36).

49. Matkahuollon hallitus on 26.8.2010 vahvistanut tarveharkintaehdon lisäämisen sopimuksiin palvelusopimustyöryhmän ehdotuksen mukaisesti. Sekä matka- että pakettipalveluihin otettaisiin automaattisesti ne vuorot, jotka linja-autoyhtiöillä oli ollut vanhojen sopimusten irtisanomishetkellä. Uusien vuorojen mukaantulo harkittaisiin tapauskohtaisesti erikseen. Lopullisessa sopimustekstissä ei ole mainintaa alueosastojen lausunnoista, vaan uusien vuorojen hyväksyntä on jätetty Matkahuollon päätettäväksi niiden tarpeellisuuden ja tuottaman lisäarvon perusteella. Tällaista ehtoa ei ole ollut aiemmissa sopimuksissa (KKV:n kirjallinen todiste 7, 38 ja 39).

50. Kartellin osapuolet ovat lokakuussa 2010 ryhtyneet pohtimaan argumentteja, joilla pääsyn epääminen järjestelmiin voitaisiin perustella. Perusteluksi on ehdotettu muun muassa sitä, ettei Matkahuolto pystyisi tarjoamaan laituripaikkaa vuorojen samanaikaisuuden vuoksi sekä sitä, etteivät tuetut liput kelpaa uusissa vuoroissa, mistä aiheutuisi sekaannusta. Viimeksi mainittua perustelua on vahvistanut Linja-autoliiton hallituksen 27.10.2010 tekemä päätös, jonka mukaan tuettuja lippuja ei oteta vastaan reittiliikennelupavuoroissa, ennen kuin niitä koskevat edunvalvontatavoitteet on saatu voimaan (KKV:n kirjallinen todiste 23 ja 44–46).

51. Osapuolille on 31.8.2010 selvinnyt, että Linjaliikenne Kivistölle oli myönnetty kilpaileva reittiliikennelupa. Valmistelu Matkahuollon toimintalinjasta Linjaliikenne Kivistön poissulkemiseksi on aloitettu välittömästi. Asialla on ollut periaatteellinen merkitys kartellin osapuolille, ja viranomaisten tapaa soveltaa joukkoliikennelakia on pidetty vääränä. Osapuolten piti "puolustaa itse" itseään ja "reagoida jyrkästi ja nopeasti". Osapuolet ovat keskustelleet siitä, miten Linjaliikenne Kivistölle ilmoitettaisiin, ettei Matkahuollon hallituksen muutamaa päivää aiemmin tekemän päätöksen mukaisesti yrityksellä ole tarveharkinnan perusteella oikeutta saada uusille vuoroilleen Matkahuollon palveluja ja rahdinkuljetusoikeutta (KKV:n kirjallinen todiste 38 ja 41).

52. Väinö Paunun toimitusjohtaja MP on lähettänyt Matkahuollon ja Linja-autoliiton johdolle sekä Koiviston Auton konsernijohtaja AN:lle ja Vainion Liikenteen toimitusjohtaja MV:lle ehdotuksensa Linjaliikenne Kivistölle lähetettävästä ilmoituksesta, jonka mukaan kesäkuun lopussa tapahtuneen vanhan palvelusopimuksen irtisanomisen jälkeen uudet vuorot saavat automaattisesti Matkahuollon palvelut, mikäli Linja-autoliitto on puoltanut niitä. Lisäksi Paunu on kysynyt, pitäisikö tämä periaate ilmoittaa Liikenne Vuorelalle, jonka reittiliikennelupahakemus oli vielä ratkaisematta. Paunun viestin jälkeen Matkahuollon henkilöliikennepäällikkö JY on tiedottanut liikennemuutoksista vastaaville tahoille, ettei Linjaliikenne Kivistön aikatauluja saa lisätä yhtiön aikataulujärjestelmään Minfoon ilman hänen lupaansa. Vuorot oli jo lisätty Minfoon, josta ne poistettiin hetkellisesti (KKV:n kirjallinen todiste 53–55).

53. Matkahuollon johto on tuonut esiin sen, ettei palvelusopimusten irtisanomisaika ollut vielä kulunut umpeen ja täten vanhan sopimuksen voimassa ollessa Linjaliikenne Kivistöä koskivat samat säännöt kuin muita Linja-autoliiton jäseniä. Yrityksen uusille vuoroille tulisi siten myöntää kaikki matka- ja pakettipalvelut. Johto on tuonut myös esiin huolen siitä, että liikennöitsijöiden "diskriminoinnin" vuoksi "emme välttämättä enää ole "hovikelpoisia" viranomaisiin päin hoitamaan koko toimialan asioita ja palveluja". Tämän jälkeen Koiviston Auton AN on linjannut, että myönnettyihin reittiliikennelupiin tulee reagoida heti ja voimakkaasti asian tärkeyden vuoksi. Tämän tekisi Linja-autoliitto, ettei Matkahuollosta tulisi asianosaista (KKV:n kirjallinen todiste 41, 53 ja 57).

54. Paunu on ilmoittanut olevansa eri linjoilla Matkahuollon roolista, koska hän pelkäsi, että kaikkien palvelujen antaminen "samantein ja ilman MH:n "tarveharkintaa", niin se vain kiihdyttää lisähakemusten tekoa". Paunu on korostanut Matkahuollon hallituksen päättäneen tarveharkinnan käyttämisestä juuri tällaisia tilanteita varten. MV:kin on kannattanut tarveharkintailmoituksen lähettämistä ja olisi lähettänyt sen Linjaliikenne Kivistön lisäksi kaikille Linja-autoliiton jäsenille. MV on ehdottanut ratkaisun etsimistä myös siihen, miten myönnetty lupa saataisiin toimenpidekieltoon tai peruutetuksi sekä sen selvittämistä, löytyisikö tuolloin voimassa olleesta sopimuksesta ehto (esimerkiksi aikataulujen ilmoittamisajat), jonka nojalla uusia vuoroja ei tarvitsisi hyväksyä Matkahuollon palveluihin. Paunun mukaan tärkeintä oli, että "se ilmoitus Kivistölle lähtee mahdollisimman pian, vaikka sitten myöhemmin palvelut myönnettäisiinkin. Tulisi yleisempään tietoon, että ryöstökalastus ei ehken enää onnistukaan ja siten hillitsisi hakuhaluja." (KKV:n kirjallinen todiste 41).

55. Lopulta asiassa on toimittu AN:n 1.9.2010 tekemän linjauksen mukaisesti eli mitään ilmoitusta ei lähetetty, vaan asiaan pyrittiin vaikuttamaan Linja-autoliiton kautta.

56. Linja-autoliitto on pyrkinyt saamaan Helsinki–Hamina-yhteysvälin liikennöitsijät sopimaan reittiliikennelupahakemustensa poisvetämisestä. Paunun esityksestä 25.8.2010 Linja-autoliiton toimitusjohtaja HK on lisäksi pyrkinyt saamaan sekä Liikenneviraston että liikenne- ja viestintäministeriön vaikuttamaan reittiliikennelupien myöntämismenettelyyn kartellin tavoitteiden mukaisesti. Paunun ehdotus on myös kirjattu osaksi liiton strategiatyötä (KKV:n kirjallinen todiste 58, 59 ja 61).

57. Linja-autoliitto on kutsunut lupia hakeneet yhtiöt 7.9.2010 kokoukseen, jossa todettiin, että liiton ja lupaviranomaisena toimivan Uudenmaan ELY-keskuksen näkemykset siirtymäajan sopimusten yksinoikeussuojasta ja lupien myöntämisperusteista ovat olennaisesti eronneet toisistaan. "Isojen periaatekysymysten selvittämiseksi ja tilanteen rauhoittamiseksi" tapaamisessa on ehdotettu, että Liikenne Vuorela, Pohjolan Liikenne ja Etelä-Suomen Linjaliikenne peruuttaisivat lupahakemuksensa. Pohjolan Liikenne ja Etelä-Suomen Linjaliikenne olisivat tähän suostuneet, mutta Liikenne Vuorela ei. Kun kiistanalaiset reittiliikenneluvat oli joulukuussa 2010 myönnetty, Koiviston Auton konsernijohtaja AN on pyytänyt Linja-autoliittoa selvittämään, suostuisivatko yhtiöt siirtämään liikenteen aloittamista. Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja HA ja liiton osastopäällikkö AH olivat tämän jälkeen yhteydessä ainakin Liikenne Vuorelaan. Muut luvanhakijat olisivat suostuneet siirtämiseen yhteisellä sopimuksella, mutta Liikenne Vuorela ei (KKV:n kirjallinen todiste 60, 63–65 ja 117).

58. Pohjolan Liikenteen ja Etelä-Suomen Linjaliikenteen hakemusten peruuttamis- ja liikenteen aloittamisen siirtämishalukkuutta selittää se, että niillä on ollut kysymyksessä olevalla reitillä siirtymäajan sopimusliikennettä. Yhtiöiden hakemukset ovat olleet vastaveto Liikenne Vainion 12.5.2010 tekemälle reittiliikennelupahakemukselle. Kaakkois-Suomen ELY-keskus on lähettänyt Linja-autoliitolle lausuntopyynnön 7.6.2010, ja heti tämän jälkeen lupahakemuksensa ovat jättäneet Pohjolan Liikenne 9.6.2010 ja Etelä-Suomen Linjaliikenne 10.6.2010. Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja HA on kommentoinut asiaa Pohjolan Matkan toimitusjohtaja JL:lle toteamalla, että "PL ei ole ollut ensimmäisenä heiluttamassa laivaa ja tämä on puolustustaistelukohde". Pohjolan Liikenne ei siis olisi hakenut kilpailevaa reittiliikennelupavuoroa kartellin osapuolten saavuttaman yhteisymmärryksen vastaisesti, ellei Liikenne Vuorela olisi hakenut sitä ensin (KKV:n kirjallinen todiste 30, 31 ja 119).

59. Joukkoliikennelaki edellyttää liikenneluvan haltijalta tai niiden yhteenliittymältä laatulupausta, jossa määritellään tarjottavien liikennepalveluiden laatu.

60. Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän kokouksessa 25.5.2010 on muun muassa todettu, että "BY/MH sopimus voisi olla myös yrityksen laatulupaus". Samalla on tiedostettu, että yhteistä laatulupausta voitaisiin käyttää reittiliikennelupien poissuljentaan. Laatulupauskeskustelussa on muun muassa todettu:

- "Jos BY/MH sopimusten yritykset tuottavat aikataulujen mukaisen riittävän palvelutarjonnan reittivälille, ei toimivaltainen viranomainen palvelutason ylläpitämiseksi voi/tarvitse antaa uusia lupia ko. reittivälille".

- "Kuinka korkeat (yli lain edellyttämät) laatulupaukset sopimuksiin voidaan sisällyttää? Jos rima on korkealla, voi osa nykyisistä yrityksistä jäädä ulkopuolelle".

- "Miten turvataan jatkossa se, että MH ei tarvitse tehdä sopimusta niiden yritysten kanssa, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia?" (KKV:n kirjallinen todiste 101).

61. Matkahuollon hallituksen strategiaseminaarissa 27.–28.5.2010 on keskusteltu linja-autoyhtiöiden mahdollisuudesta antaa "yhteismitallinen laatulupaus" Matkahuollon kautta. Keskustelussa on muun muassa todettu, että "[l]aatulupauksen tason on oltava sellainen, johon perinteiset yritykset pystyvät ja joka asettaa uusille yrityksille tarpeen nostaa omaa tasoaan" (KKV:n kirjallinen todiste 9).

62. Linja-autoliiton toimitusjohtaja HK on työstänyt ensimmäisen luonnoksen laatulupauksesta. Palvelusopimustyöryhmä on viimeistellyt laatulupauksen, joka on saman sisältöisenä tullut lopulliseen matkapalvelusopimukseen. Pohjolan Matkan toimitusjohtaja JL on kommentoinut 7.10.2010 luonnosta toteamalla, että "laatulupaus-osio 4) kohta, asiakas ymmärtää, että kaikissa Minfossa olevissa vuoroissa kelpaavat seutuliput. Onko tässä kohdassa vai liite 1:ssä eriteltävä ne reittiliikenneluvalliset vuorot, joissa seutu- kaupunki- ja työmatkaliput eivät kelpaa vai tuleeko tähän mahdollisesti jokin muu toimintatapa". Linja-autoliiton osastopäällikkö AH on kommentoinut, että tuettujen lippujen kelpaamattomuus olisi peruste olla ottamatta reittiliikennelupavuoroja Matkahuollon järjestelmään. Matkahuollon henkilöliikennepäällikkö JY on lisäksi todennut, että "AH:n kertoman mukaan tällä hetkellä on ajatuksena sopia toimivaltaisten viranomaisten kanssa siten, että reittiliikenneluvan mukaisissa vuoroissa ei saisi käyttää ollenkaan tuettuja lippuja. Ilmeisesti tästä on tarkoitus tehdä linjaus ensi viikon LAL:n hallituksen kokouksessa" (KKV:n kirjallinen todiste 23, 46 ja 101).

63. Mainittu sähköpostikirjeenvaihto osoittaa, että kartellin osapuolet ovat ymmärtäneet reittiliikennelupavuorojen jäävän Matkahuollon järjestelmien ulkopuolelle, jos tuettuja lippuja ei reittiliikenteessä otettaisi vastaan. Osana strategiaa estää ja vähintäänkin viivästyttää kilpailun avautumista Linja-autoliiton hallituksessa on 27.10.2010 päätetty, ettei tuettuja lippuja oteta reittiliikenteessä lainkaan vastaan, ennen kuin liiton näkemystä vastaava valtakunnallinen yleinen sääntö on tullut voimaan. Samassa kokouksessa on käsitelty myös Matkahuollon laatulupausta (KKV:n kirjallinen todiste 44).

64. Matkahuolto on 26.11.2010 julkaissut laatulupauksensa, jonka mukaan kaikilla Matkahuollon järjestelmissä olevilla vuoroilla voi matkustaa kaikilla lipputyypeillä. Linja-autoliiton hallituksen päätös yhdessä Matkahuollon ja liikennöitsijöiden laatulupauksen kanssa on käytännössä tarkoittanut sitä, että reittiliikennelupavuorot jäisivät Matkahuollon järjestelmien ulkopuolelle. Tästä olisi seurannut, että mikäli vireillä olevat reittiliikennelupahakemukset hyväksyttäisiin, vuorot olisivat olleet pääsääntöisesti kannattamattomia (KKV:n kirjallinen todiste 9, 46 ja 49).

65. Matkahuolto ja Linja-autoliitto ovat liikenne- ja viestintäministeriölle sekä Liikennevirastolle perustelleet reittiliikennelupien poissulkemista Matkahuollon järjestelmistä sillä, etteivät tuetut liput ole kelvanneet Linja-autoliiton 27.10.2010 tekemän päätöksen mukaisesti reittiliikenteessä. Matkahuollon 15.11.2010 lähettämässä kirjeessä todettiin, että:

- "Tuetut liput eivät kelpaa reittiliikenneluvalla olevissa vuoroissa. Tästä syystä Matkahuolto ei voi ottaa reittiliikenneluvalla olevia vuoroja mukaan järjestelmiinsä. Tällöin vuorot jäävät pois mm. Matkahuollon aikatauluinformaatiojärjestelmästä, asemien laituriaikatauluista, puhelinneuvontapalveluista. Toistaiseksi ei ole löytynyt muuta ratkaisua sen varmistamiseksi, että tuettuja lipputuotteita ei käytettäisi kyseisissä vuoroissa." (KKV:n kirjallinen todiste 113)

66. Matkahuollon matkapalvelut on avattu reittiliikennelupavuoroille syksyllä 2012, jolloin riitti, että tuettujen lippujen kelpaamattomuus reittiliikennelupavuoroissa ilmoitettiin asiakkaille aikataulutietoihin tehdyllä merkinnällä. Tämä osoittaa, ettei tuettujen lippujen kelpaamattomuus ole ollut todellinen syy reittiliikennelupavuorojen poissuljennalle (KKV:n kirjallinen todiste 46).

67. Matkahuolto on joulukuussa 2010 saanut tiedon Liikenne Vuorelalle myönnetyistä reittiliikennelupavuoroista Helsinki–Hamina–Miehikkälä-yhteysvälille. Liikenne Vainion reittiliikennelupa oli ensimmäinen, johon voitiin vanhojen palvelussopimusten irtisanomisajan päätyttyä soveltaa uusien palvelusopimusten tarveharkintaehtoa, joka mahdollisti vuorojen pääsyn estämisen Matkahuollon järjestelmiin.

68. Matkahuollon henkilöliikennepäällikkö JY on välittänyt 20.12.2010 tiedon uusista vuoroista yhtiön sisällä muun muassa toimitusjohtaja PH:lle ja todennut, ettei vuoroja oteta pakettipalveluihin. JY on ilmoittanut tarvitsevansa hallituksen päätöksen siitä, otetaanko vuorot aikatauluinformaatiopalveluihin, annetaanko niille muita palveluita Kampissa ja myydäänkö niille lippuja. JY:n käsityksen mukaan vuoroille tulisi antaa "joko kaikki tai ei mitään Matkapalveluita", ja hän on pyytänyt, että asiassa järjestettäisiin kysely hallituksen jäsenille. Seuraavana päivänä JY on ilmoittanut yhtiön sisäisesti myös Pohjolan Liikenteen ja Etelä-Suomen Linjaliikenteen saaneen päällekkäiset vuorot Liikenne Vainion kanssa (KKV:n kirjallinen todiste 33 ja 66).

69. Matkahuollon hallintopäällikkö KM on vastannut, että yhtiön hallituksen keskustelun perusteella "[o]leellinen asia uuden vuoron tarveharkinnalle on kysymys, miten asiaa on käsitelty LAL:ssa ja LAL:n osastoissa. Onko uusi vuoro herättänyt keskustelua ja missä laajuudessa vai ollut ns. läpihuutoasia". KM on tiedustellut, miten Helsinki–Hamina-reittiliikennelupahakemusten käsittely on edennyt. Linja-autoliiton osastopäällikkö AH on vastannut lähettämällä reittiliikennelupahakemusten hylkäämistä esittäneen liiton Uudenmaan ELY-keskukselle antaman lausunnon 9.8.2010 ja muistion liitossa 7.9.2010 käydystä neuvottelusta, jossa oli pyritty saamaan yrityksiä vetämään hakemuksensa pois (KKV:n kirjallinen todiste 33 ja 43).

70. Matkahuollon toimitusjohtaja PH on arvioinut Helsinki–Hamina-yhteysvälin uusien vuorojen hyväksymistä Matkahuollon järjestelmiin niiden tosiasiallisen tarpeellisuuden sekä tuottaman lisäarvon kannalta. Hän on 23.12.2010 lähettänyt hallituksen jäsenille sähköpostin, jossa liiketoimintanäkökulmaan perustuva tarveharkinta on kuvattu. Matkapalveluihin lisäarvoa tuovina asioina on nostettu esiin lisääntyvä vuorotarjonta sekä Matkahuollon asema- ja aikataulupalvelumaksujen laajeneva maksupohja. Lisäarvoa vähentävänä tekijänä on pidetty sitä, etteivät julkisesti rahoitetut seutu-, kaupunki- ja työmatkaliput kelpaa kyseisissä vuoroissa. Pakettipalveluiden lisäarvoksi on tunnistettu kuljetuskapasiteetin kasvu vuorojen lisääntyessä. PH on esittänyt, että Matkahuolto ottaisi kyseiset vuorot matka- ja pakettipalveluihinsa ja pyytänyt hallituksen jäseniltä perusteltuja kannanottoja, mikäli he halusivat linjata päätöksen toimivan johdon esityksestä poikkeavasti (KKV:n kirjallinen todiste 42 ja 67).

71. Kartellin osapuolet ovat vastanneet PH:lle seuraavasti. Vainion Liikenteen toimitusjohtaja MV:n mielestä paketinkuljetuksen lisäkapasiteetille ei ole tarvetta. Pohjolan Matkan toimitusjohtaja JL on korostanut, että kyseessä on ennakkotapaus, jota tullaan käyttämään vetoapuna, mikäli uudet vuorot otetaan järjestelmiin. JL on muistuttanut, että "sopimusuudistuksen tarkoituksenahan oli nimenomaan päästä puuttumaan tällaisiin "järjettömiin" hakemuksiin ja nostaa kynnystä hakea vuoroja toisten päälle – –". Hän on jatkanut todeten, että "MH:n toimiva johto on tehnyt oikein tehdessään esityksen, koska siinähän nimenomaan ajatellaan MH:n etua esim. kertyvien palkkioiden muodossa, mutta nyt ollaan enemmän periaatteellisella tasolla". JL on esittänyt, että uusille vuoroille annetaan lähtöpaikka, josta peritään asemapalvelumaksu, mutta vuoroja ei oteta aikatauluinformaatiojärjestelmään eikä niille anneta rahdinkuljetusoikeutta. Hän on toivonut, että "tämä ennakkotapauksena pistäisi vähän jäitä hattuun koko joukolle tulevia tempauksia vaille – –". Menettelyä on pidetty toimivana, koska se vaikutti puolueettomalta kohdistuen sekä Linja-autoliiton jäseniin että ei-jäseniin, mutta myös siksi, että poissuljennan kohteeksi joutui yhtiö, joka oli edustettuna Matkahuollon hallituksessa (KKV:n kirjallinen todiste 42 ja 67).

72. Koiviston Auton konsernijohtaja AN on esittänyt käydyn keskustelun pohjalta 29.12.2010 yhteenvedon siitä, miten asiassa toimitaan. Hänen mukaansa uusille vuoroille annetaan lähtöpaikat ja niiltä peritään asemapalvelumaksu, mutta niitä ei oteta aikataulupalvelu Minfoon eikä niille anneta rahtia. Poissuljenta perusteltaisiin sillä, että viranomaiset ovat päättäneet, ettei reittiliikenteessä saa käyttää tuettuja lippuja sekä sillä, etteivät vuorot toisi mitään lisäarvoa Matkahuollon matka- ja pakettipalveluihin. Linjaus olisi voimassa siihen saakka, kunnes Matkahuollon hallitus käsittelisi asiaa (KKV:n kirjallinen todiste 68).

73. Linjauksen mukaisesti Matkahuolto on 29.12.2010 ilmoittanut Liikenne Vuorelalle, Etelä-Suomen Linjaliikenteelle ja Pohjolan Liikenteelle, ettei yhtiöiden uusia Helsinki–Hamina-vuoroja oteta osaksi matkapalveluja, jolloin vuorojen aikataulutiedot eivät tule aikataulujärjestelmään, eikä niille myydä lippuja. Perusteluiksi on ilmoitettu se, etteivät tuetut liput kelpaa näillä reittiliikennelupavuoroilla. Vuoroille ei myöskään ole annettu pakettipalveluja, mikä on perusteltu sillä, ettei rahdinkuljetuspalvelujen lisäämiselle reiteillä ollut sillä hetkellä tarvetta ja että uudet rahdinkuljetusoikeudet aiheuttaisivat ylikapasiteettia ja heikentäisivät kaikkien toimijoiden liiketaloudellisia toimintaedellytyksiä (KKV:n kirjallinen todiste 69).

74. Vastaava ilmoitus on toimitettu 30.12.2010 jo elo–syyskuun vaihteessa keskustelua herättäneelle Linjaliikenne Kivistölle Helsinki–Forssa–Loimaa-vuoroista sekä 31.12.2010 J.M. Eskelisen Lapin Linjat Oy:lle Oulu–Kolari-vuoroista. Keskimatkat Oy:lle on ilmoitettu 1.2.2011, ettei sen Turku–Äkäslompolo–Turku-pikavuoroa oteta Matkahuollon aikataulujärjestelmään ja ettei vuorolla ole rahdinkuljetusoikeutta. Matkahuollon ilmoituksen mukaan sen järjestelmistä on 1.1.2011 poistettu 30 reittiliikenneluvalla operoitavaa vuoroa (KKV:n kirjallinen todiste 7 ja 70–75).

75. Matkahuollon toteuttama poissuljenta on ulotettu aikataulutietojen lisäksi koskemaan myös lähtölaituri-informaatiota, vaikka esimerkiksi Kampissa lähtölaituritietojen lisääminen järjestelmään olisi ollut helppoa. Matkahuollon toimenpiteiden seurauksena linja-autoasemilla reittiliikennelupavuorojen lähtölaituritietoja ei joko näytetty lainkaan tai niiden määränpääksi merkittiin väärä tieto. Matkahuollossa oli myös kiellettyä neuvoa matkustajia reittiliikennevuolupavuoroille (KKV:n kirjallinen todiste 72, 74, 76 ja 77).

76. Reittiliikennelupavuorojen poissuljennalla on ollut tosiasiallisia vaikutuksia liikennöitsijöiden toimintamahdollisuuksiin ja vuorojen kannattavuuteen. Jos liikennöitsijällä on ollut samalla reitillä siirtymäajan sopimusliikennettä, vaikutukset ovat voineet jäädä vähäisiksi. Tämä on johtunut siitä, että siirtymäajan sopimusvuorot olivat Matkahuollon järjestelmissä täysmääräisesti mukana ja aikataulupalvelujen ohjaamina valtaosa matkustajista sekä kaikki rahti päätyivät niiden kuljetettavaksi. Sen sijaan uutena toimijana yhteysvälille tulevalle liikennöitsijälle vaikutukset ovat olleet tuntuvia (KKV:n kirjallinen todiste 11 ja 12).

77. Matkahuollon uusia palvelusopimuksia ja reittiliikennelupavuorojen poissuljentaa sen järjestelmistä on kritisoitu niin linja-autoyhtiöiden kuin viranomaistenkin taholta. Muun muassa uusia palvelupalkkioita on pidetty pieniä yrityksiä syrjivinä. Matkahuollon toimenpiteet aikataulu- ja lippuasioissa on nostettu keskustelun aiheeksi liikenne- ja viestintäministeriön henkilöliikenteen neuvottelukunnan kokouksessa. Matkahuollon johto on ollut huolissaan siitä, mihin suuntaan hallituksessa vaikuttavat linja-autoyhtiöt veivät sen toimintaa, ja siitä, että yhtiön liiketoimintamahdollisuudet esimerkiksi valtakunnallisena matkakorttijärjestelmän toimittajana vaarantuivat, koska järjestelmien kattavuus heikentyi yhtäältä tiettyjen vuorojen poissuljennan ja toisaalta pienten liikennöitsijöiden maksujen kohtuuttomuudesta seuraavan joukkopaon vuoksi (KKV:n kirjallinen todiste 78–81).

78. Matkahuollon hallitus on 25.1.2011 kokoontunut edellä mainituista syistä ylimääräiseen kokoukseen. Yhtiön johto on ilmoittanut, että järjestelmissä oli 88 reittiliikennelupavuoroa, jotka oli myönnetty ennen 23.6.2010, ja että tämän päivämäärän jälkeen myönnetyt 28 reittiliikennelupaa eivät enää olleet mukana järjestelmissä. Käytännössä Matkahuolto oli toiminut kartellin osapuolten tekemän poissuljentalinjauksen mukaisesti (KKV:n kirjallinen todiste 7 ja 82).

79. Matkahuollon johto on katsonut poissuljentalinjauksen olevan ristiriidassa sen kanssa, että ennen uusia palvelusopimuksia järjestelmiin oli otettu noin sata reittiliikennelupavuoroa, jotka olivat edelleen "täysivaltaisesti" mukana, mutta uusia ei otettu mukaan, koska tuettujen lippujen käyttöä niissä ei pystyttäisi valvomaan. Johto oli valmistautunut esittämään kokouksessa hallitukselle, että kaikille reittiliikennelupavuoroille tarjottaisiin paitsi asemapalvelut, myös aikataulupalvelut, jolloin vuorot otettaisiin mukaan Minfoon ja aikataulutietoihin laitettaisiin huomautus, että tuetut liput eivät kelpaa maksuvälineenä vuoroissa. Pakettipalveluista johto olisi ehdottanut, ettei 23.6.2010 jälkeen myönnetyille vuoroille niitä tarjota (KKV:n kirjallinen todiste 81 ja 82).

80. Poissuljentalinjauksesta käytettiin kokouksessa puheenvuoroja.

- Pohjolan Matkan toimitusjohtaja JL totesi hallituksen toiveen olevan, etteivät reittiliikennelupavuorot edelleenkään näy Matkahuollon järjestelmissä.

- Linja-autoliiton toimitusjohtaja HK toi esiin, etteivät viranomaiset täysin ymmärrä, miksi reittiliikennelupavuoroihin eivät käy nekään Matkahuollon matkaliput, joissa ei ole yhteiskunnan tukea.

- Matkahuollon toimitusjohtaja PH totesi Matkahuollon tarvitsevan "selitykset", miksi reittiliikennelupavuoroihin ei voida myydä Matkahuollon matkalippuja (KKV:n kirjallinen todiste 83).

81. Matkahuollon hallituksen puheenjohtaja, Koiviston Auton konsernijohtaja AN on linjannut, ettei Matkahuolto voinut "höllentää reittiliikennevuorojen palvelurajauksia, kun isot asiat" olivat vielä kesken eikä "uutta viisautta" ollut asiassa tullut joulukuun 2010 sähköpostikierroksen jälkeen. Keskustelun muistiinpanoista ilmenee "isoilla asioilla" on tarkoitettu sitä, että viranomainen myöntää uusia reittiliikennelupia siirtymäaikana. Hallitus on päättänyt, ettei 29.12.2010 sovittuun poissuljentalinjaukseen tehdä muutoksia ennen 4.2.2011 järjestettävää liikenne- ja viestintäministeriön henkilöliikenteen neuvottelukunnan elinkeino- ja matkustajajaoston kokousta, jossa odotettiin saatavan ohje reittiliikennelupien käsittelystä (KKV:n kirjallinen todiste 82–85).

82. Matkahuollon johto ei tämän keskustelun jälkeen ole edes ehdottanut reittiliikennelupien osittaista hyväksymistä. Yhtiön toimitusjohtaja PH on esitellyt poissuljentalinjauksen seuraavana päivänä 26.1.2011 Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa, jossa on todettu, että "[r]eittiliikenteen palveluja koskevaan linjaukseen ei myöskään tehdä muutoksia tässä vaiheessa. Asiaan palataan kuitenkin tarvittaessa sen jälkeen, jos reittiliikennelupien myöntämismenettelyyn saadaan harkintaa – – " (KKV:n kirjallinen todiste 86–88).

83. Asiakirjanäytön perusteella tuettujen lippujen kelpaamattomuus ei ole ollut todellinen syy reittiliikennelupavuorojen poissuljennalle Matkahuollon järjestelmistä:

- Reittiliikennelupavuoro on poissuljettu Matkahuollon järjestelmistä, jos se oli myönnetty 23.6.2010 jälkeen. Kuitenkin tuettuihin lippuihin liittyvät ongelmat olivat – kuten Matkahuollon johto otti esille − samanlaiset myös ennen mainittua päivää myönnetyillä reittiliikennelupavuoroilla (KKV:n kirjallinen todiste 86).

- Poissuljennan kohteeksi joutuneille reittiliikennelupavuoroille ei myyty Matkahuollosta sellaisiakaan lippuja, joihin ei sisälly julkista tukea, esimerkiksi kertalippuja. Tämäkin on asia, jonka Matkahuollon toimitusjohtaja PH on ottanut esille (KKV:n kirjallinen todiste 83).

- Koiviston Auton konsernijohtaja AN:n mukaan poissuljentaa tuli jatkaa niin kauan, kuin viranomaiset myöntävät reittiliikennelupia (KKV:n kirjallinen todiste 83 ja 85).

- Linja-autoliiton hallituksessa 26.1.2011 on tuotu esiin, että poissuljenta liittyy reittiliikennelupien myöntämiseen ja liiton edunvalvontatyön onnistumiseen (KKV:n kirjallinen todiste 83, 88 ja 120).

84. Kuljetus J. Haanpää Oy ja Kuljetus A & J. Heinonen Oy ovat saaneet 30.5.2011 reittiliikenneluvan Jyväskylä–Virrat–Jyväskylä-pikavuorolle. Liikennöitsijöiden oli tarkoitus aloittaa myös rahdinkuljetus kyseisellä reitillä, mikä olisi tuonut lisäarvoa Matkahuollon pakettipalveluihin Jyväskylässä ja Virroilla. Rahtia oli siihen saakka kuljetettu Virroille kiertoteitse Pihtiputaan, Oulun ja Tampereen kautta, joten suora vuoro olisi nopeuttanut rahdinkuljetusta. Kuljetus A & J. Heinonen Oy:lle on viestitetty jo reittiliikennelupahakemusprosessin aikana Linja-autoliitosta ja heti luvan myöntämisen jälkeen Matkahuollon hallituksesta, ettei vuoroa tultaisi ottamaan Matkahuollon pakettipalveluihin (KKV:n kirjallinen todiste 89 ja 90).

85. Edellä mainituille reittiliikennelupavuoroille ei ole myönnetty pääsyä matkapalveluihin vetoamalla tuettujen lippujen kelpaamattomuuteen. Matkahuollossa oli ollut epäselvää, miten pakettipalveluihin pääsyn epääminen perustellaan. Johto on ensin ohjeistanut paikallista toimihenkilöä, että "yksiselitteisesti on niin, ettei reittiliikennelupa oikeuta paketin kuljettamiseen missään olosuhteissa". Tätä on korjattu toteamalla "että päätöstä ei saa sitoa reittiliikennevuoroon, vaan on sanottava, että Matkahuolto tekee sopimuksia rahdinkuljetuksesta omien kuljetustarpeiden mukaisesti". Samalla on todettu, ettei kyseisellä välillä ole sillä hetkellä tarvetta pakettien kuljettamiselle (KKV:n kirjallinen todiste 90 ja 91).

86. Linja-autoliiton osastopäällikkö AH on tiedustellut Matkahuollon johdolta, "onko edelleen niin, että tämäkään liikenne ei saa MH:n lippu- ja rahtipalveluja". Matkahuollon toimitusjohtaja PH on vastannut, että "[h]allituksemme on tämän kieltänyt. Kyllä me, mutta… Eli käsitykseni mukaan emme palvele näiltä osin – – ". PH on jatkanut kysymällä: "Milloin Matkahuollon käyttö toimialan edunvalvonnan välikappaleena lakkaa? Meillä menee maine tätä rataa viranomaisten silmissä" (KKV:n kirjallinen todiste 92 ja 93).

87. Virrat–Jyväskylä-reittiliikennelupavuoron liikennöinti on lopetettu toukokuussa 2012, koska ilman pakettipalveluja kyseiset vuorot olivat kannattamattomia (KKV:n kirjallinen todiste 89).

88. Tilausliikenne Lauri Möttö Ky:lle on joulukuussa 2011 myönnetty reittiliikennelupa Pori–Tampere-reitille 1.1.2012 alkaen. Matkahuolto ei ole myöntänyt yritykselle rahdinkuljetusoikeutta, vaan on ilmoittanut, ettei yhtiöllä ole toistaiseksi tarvetta pakettiliikenteelle näillä vuoroilla. Rahdinkuljetusoikeus on Tilausliikenne Lauri Möttö Ky:n suorasta ja nopeammasta yhteydestä huolimatta säilynyt Satakunnan Liikenteellä, joka on kuljettanut rahdin hitaampaa reittiä kiertoteitse Huittisten kautta kulkevalla vuorolla (KKV:n kirjallinen todiste 14 ja 51).

89. Kartellin osapuolten yhteisymmärrystä jakaa markkinoita ja rajoittaa tarjontaa on toteutettu myös linja-autoyhtiöiden välisillä suorilla kontakteilla. Esimerkiksi Koiviston Auton liikennejohtaja KH on syksyllä 2011 ollut yhteydessä Länsilinjojen toimitusjohtaja TP:ään Tampere–Pori-reitille suunnitelluista muutoksista. Koiviston Autoon kuuluvan Satakunnan Liikenteen mainitun reitin siirtymäajansopimus oli päättymässä vuoden 2011 lopussa. Konsernissa on pyritty saamaan reitille vuoden 2018 loppuun saakka voimassa oleva yksinoikeussopimus ilman kilpailuttamista. KH on tiedustellut Länsilinjoilta, oliko yhtiöllä huomauttamista ehdotukseen. Hän on todennut, ettei Koiviston Auto tule tekemään sellaisia muutoksia, jotka voisivat loukata Länsilinjojen siirtymäajan sopimusliikennettä osuudella Tampere–Mouhijärvi. Lisäksi KH on todennut, että siirtymäajan sopimusliikenteen jatkamisratkaisuilla on periaatteellista merkitystä koko alalle ja että olisi tärkeää saada asia hoidettua yritysten kesken ja viranomaisten kanssa mahdollisimman jouhevasti ja tyylikkäästi. TP on ilmoittanut, ettei Länsilinjoilla ollut ehdotukseen huomautettavaa (KKV:n kirjallinen todiste 94–96 ja 115).

90. Koiviston Auto on toteuttanut Linja-autoliiton 26.8.2009 tekemää linjausta, että reittiliikennelupia ei haeta ennen kuin siirtymäajan sopimukset ovat päättyneet. Yhtiö on myös toteuttanut liiton strategiatyössä 29.9.2010 tavoitteena mainittua yksinoikeussopimusten käyttöönottoa (reittiliikennelupahakemusten sijaan) tilanteissa, joissa liikennettä halutaan lisätä (KKV:n kirjallinen todiste 47, 48 ja 97).

Kilpailijoiden poissuljenta jatkuu pakettipalveluissa

91. Matkahuollon hallitus on 31.5.2012 pitämässään kokouksessa päättänyt hyväksyä reittiliikennelupavuorot aikatauluinformaatiojärjestelmään 4.6.2012 alkaen. Yhtiön mukaan toimintalinjan muutoksen taustalla on ollut liikenne- ja viestintäministeriön asettaman linja-autoliikennetyöryhmän linjaus, jossa viranomaisten reittiliikennelupien myöntämiskäytäntö oli vahvistettu ministeriötasolla oikeaksi. Päätökseen on vaikuttanut myös se, ettei yleistä sääntöä eikä erityislainsäädäntöä tuettujen lippujen käytöstä tultaisi antamaan. Matkahuollon hallituksessa on katsottu parhaaksi hyväksyä mainitut vuorot aikataulujärjestelmään. Lipunmyyntipalveluja ja pakettipalveluja ei niille kuitenkaan ole vielä myönnetty (KKV:n kirjallinen todiste 7, 14 ja 120).

92. Matkahuollon hallitus on 30.8.2012 päättänyt laajentaa myös lipunmyyntipalvelut koskemaan kaikkia reittiliikennelupavuoroja. Lippuja on alettu myydä näille vuoroille 17.9.2012 alkaen. Tämän jälkeen vuoroilla on ollut käytössä kaikki matkapalvelut, mikäli liikennöitsijällä oli matkapalvelusopimus Matkahuollon kanssa (KKV:n kirjallinen todiste 14).

93. Matkahuolto on ilmoittanut, että päätös ottaa reittiliikenneluvat matkapalveluihin on perustunut edellä mainittuihin seikkoihin. Virasto katsoo asiaan vaikuttaneen ratkaisevasti myös sen, että yhtiön hallituksessa edustettuina olevista linja-autoyhtiöistä ainakin Savonlinja-yhtiöiltä oli päättynyt merkittäviä siirtymäajan liikennöintisopimuksia, ja yhtiöt olivat hakeneet niitä korvaavia reittiliikennelupia (KKV:n kirjallinen todiste 123).

94. Pakettipalveluista Matkahuollon hallitus on 30.8.2012 kokouksessa todennut, että pakettipalvelusopimuksella myös reittiliikennelupaliikenne on mahdollista ottaa mukaan Matkahuollon järjestelmiin. Matkahuollolla on kuitenkin säilynyt oikeus tarveharkintaan. Sopimuksessa on edelleen ollut ehto, jonka mukaan yhtiö päättää uusien vuorojen ja muutosten hyväksymisestä sen järjestelmään niiden tarpeellisuuden ja pakettipalveluille tuottaman lisäarvon perusteella. Tarveharkintaehto ja sen läpinäkymätön soveltaminen johtavat siihen, että rahtia kuljettavat linja-autoyhtiöt voivat estää uusien kilpailijoiden pääsyn rahdinkuljetuksen kannalta välttämättömään järjestelmään (KKV:n kirjallinen todiste 14).

95. Näyttö osoittaa, että pääsy Matkahuollon pakettipalveluihin on viimeistään vuoden 2011 alusta lähtien estetty tarveharkintaperusteella. Näin on tehty ainakin Etelä-Suomen Linjaliikenteelle, Liikenne Vuorelalle ja Pohjolan Liikenteelle, Linjaliikenne Kivistölle, J.M. Eskelisen Lapin Linjat Oy:lle, Keskimatkat Oy:lle, Kuljetus J. Haanpää Oy:lle ja Kuljetus A & J. Heinonen Oy:lle sekä Tilausliikenne Lauri Möttö Ky:lle. Kuljetus J. Haanpää Oy:n ja Kuljetus A & J. Heinonen Oy:n reittiliikennelupavuoroja ei ole otettu pakettipalveluihin, vaikka Matkahuollon asiamiehet olivat olleet kiinnostuneita nopeammasta, ilman kauttakulkuyhteyttä toteutetusta rahdinkuljetuksesta. Myöskään Liikenne Vainion Helsinki−Hamina-vuoroille ei ole myönnetty paketinkuljetusoikeutta, vaikka Matkahuollon toimiva johto oli arvioinut paketinkuljetusoikeuden myöntämisen olevan yhtiölle liiketaloudellisesti järkevää (KKV:n kirjallinen todiste 14 ja 69–71, 74 sekä 89–91).

96. Reittiliikennelupavuorojen pääsy Matkahuollon pakettipalveluihin on edelleen estetty matkapalveluihin hyväksymisen jälkeenkin. Esimerkkeinä näistä tilanteista voidaan mainita seuraavat.

97. Satakunnan Liikenteen liikennöidessä suoraa yhteyttä Pori–Tampere-yhteysvälillä, sillä on kuljetettu rahtia. Kun liikennöitsijäksi on vaihtunut reittiliikenneluvalla toimiva Tilausliikenne Lauri Möttö Ky, Matkahuolto on ilmoittanut, että rahdinkuljetustarvetta ei enää ole. Viraston tietojen mukaan mainitulla välillä rahtia on kuljettanut Satakunnan Liikenne kiertoteitse Huittisten kautta, vaikka suora yhteys olisi ollut mahdollinen. Satakunnan Liikenteen vuoro on ollut yli tunnin Tilausliikenne Lauri Möttö Ky:n reittiliikennevuoroa hitaampi, joten hitaamman yhteyden suosiminen osoittaa osaltaan tarveharkinnan soveltamisen olevan vain näennäistä (KKV:n kirjallinen todiste 51).

98. Keskimatkat Oy:lle ei ole myönnetty Turku–Äkäslompolo-yhteysvälille rahdinkuljetusoikeutta, vaikka yhtiön vuoro on ollut ainoa suora yhteys kyseisellä välillä ja ylipäänsä Turusta Lappiin. Paketinkuljetus Porista Kolariin Matkahuollon järjestelmän kautta on kestänyt 2–5 vuorokautta. Suoralla yhteydellä toimitusaika olisi ollut huomattavasti lyhyempi (KKV:n kirjallinen todiste 98 ja 99).

99. Liikenne Vainion reittiliikennelupavuorolle on myönnetty vain rajoitettu paketinkuljetusoikeus Helsinki–Miehikkälä-yhteysvälille. Yhtiöllä on ollut oikeus kuljettaa rahtia Helsingistä Virolahdelle ja Miehikkälään, mutta ei reitin varrella sijaitseviin Kotkaan/Karhulaan ja Haminaan, joihin rahdinkuljetuksesta vastaavat Etelä-Suomen Linjaliikenne ja Pohjolan Liikenne. Valtaosa viimeksi mainittujen yritysten kuljettamasta Haminan rahdista on purettu Karhulassa, josta Liikenne Vuorela on kuljettanut rahdin edelleen Haminaan seuraavan päivän paikallisliikenteen vuoroillaan. Liikenne Vainion Helsingistä lähtevällä pikavuorolla rahti olisi ollut perillä Haminassa jo saman vuorokauden aikana. Vaikka Pohjolan Liikenne on lopettanut rahdin kuljettamisen Helsingistä Karhulaan alkuvuodesta 2015 ja Matkahuollon rahdinkuljetuskapasiteetti yhteysvälillä on merkittävästi pienentynyt, Liikenne Vuorelalle ei ole myönnetty rahdinkuljetusoikeutta tälle välille. Matkahuollon edustaja on erikseen kieltänyt Liikenne Vuorelaa kuljettamasta rahtia mainitulla yhteysvälillä, vaikka Matkahuollon Kampin ja Karhulan kenttähenkilökunta oli pyytänyt useaan otteeseen yhtiön kuljettajia tekemään niin (KKV:n kirjallinen todiste 100 ja 117).

100. Matkahuolto on soveltanut ja soveltaa edelleen pakettipalveluiden tarveharkintaehtoa. Kartelliin kuuluvien linja-autoyhtiöiden vuorojen kanssa kilpailevia reittiliikennelupavuoroja ei ole otettu pakettipalveluihin, vaikka niiden mukaan ottaminen olisi Matkahuollon liiketoiminnan näkökulmasta ollut perusteltua (KKV:n kirjallinen todiste 117).

101. Useat Matkahuollon hallituksessa edustettuina olevat linja-autoyhtiöt sekä Matkahuolto ovat väittäneet, että uusien vuorojen tarveharkinta on tehty ja tehdään liiketoiminnan lähtökohdista ja liiketoiminnasta vastaavan henkilön toimesta. Kuitenkin Pohjolan Matkan mukaan Matkahuollon hallituksella on olennainen rooli päätettäessä uusien vuorojen ottamisesta mukaan pakettipalveluihin.

1.2.3 Kilpailuoikeudellinen arviointi

102. Virasto on katsonut, että linja-autoyhtiöt, Linja-autoliitto ja Matkahuolto ovat syyllistyneet kilpailunrajoituslain 4 §:ssä ja kilpailulain 5 §:ssä sekä SEUT 101 artiklassa kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön, joka on alkanut syksyllä 2008.

103. Kysymyksessä on vakava rikkomus, jonka tarkoitus on ollut rajoittaa kilpailua estämällä ja vähintään viivästyttämällä EU:n palvelusopimusasetuksella ja joukkoliikennelailla tavoiteltua kilpailun vapauttamista linja-autoliikenteen markkinoilla. Koko Suomen alueen kattava kartelli on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista, EYVL 2004 C 101, s. 81–96, 78 kohta ja tuomio Wouters ym., C-309/99, EU:C:2002:98, 95 kohta). Asiassa on sovellettava sekä kansallisia kilpailulain kieltosäännöksiä (kilpailunrajoituslain 4 § ja kilpailulain 5§) että SEUT 101 artiklaa.

104. Päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat linja-autoyhtiöt ovat kilpailulaissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia. Linja-autoliitto on voimassaolevan joukkoliikenneluvan omaavien yritysten ja yrittäjien toimialajärjestönä näiden samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä. Matkahuolto on esillä olevassa asiassa sekä elinkeinonharjoittaja että niiden yhteenliittymä.

105. Kysymyksessä oleva kartelli on ollut monitahoinen kokonaisuus, joka on koostunut sarjasta yhteydenpitoa, kokouksia ja toimenpiteitä, jotka ovat kilpailuoikeudellisesti kilpailijoiden välisiä sopimuksia, yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja/tai yhteenliittymän päätöksiä. Asiakirjanäyttö osoittaa, että kartellin osapuolet sopivat tai yhdenmukaistivat menettelyään kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissulkemiseksi Matkahuollon matka- ja pakettipalveluista.

106. Kielletty yhteistyö on käynyt ilmi erityisesti seuraavista keskeisistä toimenpiteistä, jotka ovat olleet kiellettyjä kilpailua rajoittavia sopimuksia, yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja/tai yhteenliittymän päätöksiä reittiliikennelupavuorojen poissuljennasta:

- Linja-autoliiton hallituksen 28.5.2008 pitämä kokous, jossa on esitetty Matkahuollon sopimusten käyttämistä kilpailun avautumisen kontrollointiin, mikäli lainsäädännöllisesti ei päästäisi tyydyttävään ratkaisuun (KKV:n kirjallinen todiste 16).

- Liiton hallituksen 27.8.2008 pitämä kokous, jossa on valmisteltu liiton hallituksen lainsäädännöllisiä tavoitteita (tavoitteet on linjattu LAL:n hallituksen linjaukset/tavoitteet asiakirjassa 3.12.2008) uusien reittiliikennelupien tuoman kilpailupaineen rajoittamiseksi ("kermankuorinta" ja "markkinahäiriöt") ennakko/minimisääntelyllä (KKV:n kirjallinen todiste 15).

- Liiton työvaliokunnan 24.9.2008 pitämä kokous, jossa on käsitelty 30.–31.10.2008 järjestettävää Matkahuollon strategiaseminaaria ja on nostettu esiin, ettei Matkahuollon sopimus saisi olla "vapaa valtakirja" käyttää sen palveluja (KKV:n kirjallinen todiste 18).

- Liiton hallituksen 29.10.2008 pitämä kokous, jossa on käsitelty työvaliokunnan 24.9.2008 kokouksessa esiin tuotuja asioita (KKV:n kirjallinen todiste 108).

- Matkahuollon 30.–31.10.2008 pidetty strategiaseminaari, jossa on keskusteltu uusilta yrittäjiltä suojautumisesta käyttämällä kontrollikeinona Matkahuollon palveluja (KKV:n kirjallinen todiste 19).

- Linja-autoliiton hallituksen 26.11.2008 pitämä ylimääräinen kokous, jossa tehdyn tavoitelinjauksen mukaan liikennöintioikeuden hakijalla olisi oltava (Matkahuollon kanssa tehty) sopimus asemien ja laitureiden käytöstä, valtakunnallisiin informaatiojärjestelmiin pääsystä sekä yleisesti yhteensopivien lipputuotteiden kelpuuttamisesta. Lisäksi kokouksessa on käsitelty Matkahuollon strategiaseminaarin tulokset ja vahvistettu liiton hallituksen linjaukset/tavoitteet, joilla on pyritty pitämään alalle tulon kontrollointi Matkahuollon käsissä asemien ja laitureiden käyttöä sekä lipputuotteita koskevalla sopimuksella (KKV:n kirjallinen todiste 20 ja 21).

- Liiton työvaliokunnan 19.2.2010 pitämä strategiapäivä, jossa on alalle tulon kontrollointitavoitteen mukaisesti päätetty, että Matkahuollon asemaverkoston hallinta pyritään pitämään alan omissa käsissä (KKV:n kirjallinen todiste 22).

- Matkahuollon strategiaseminaari 27.–28.5.2010 ja sen yhteydessä pidetty hallituksen kokous, jossa on päätetty irtisanoa kaikki voimassa olleet palvelusopimukset uusien sopimusten voimaan saattamiseksi sekä keskusteltu palvelusopimusuudistuksen hyödyntämisestä alalle tulon kontrolloinnissa siten, että liikennöitsijöille asetettaisiin lähtöajan koordinointivelvollisuus Matkahuollon kanssa ennen reittiliikenneluvan hakemista (KKV:n kirjallinen todiste 9, 34 ja 37).

- Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän valmistelutyön yhteydessä sähköpostissa 21.7.2010 on ehdotettu uusiin palvelusopimuksiin liitettäväksi kontrollikeinoksi tarveharkintaehto (KKV:n kirjallinen todiste 36).

- Palvelusopimustyöryhmän 12.8.2010 pitämä kokous, jossa uusiin palvelusopimuksiin on lisätty ennen kokousta kontrollikeinoksi ehdotettu tarveharkintaehto (KKV:n kirjallinen todiste 24).

- Matkahuollon hallituksen 26.8.2010 pitämä kokous, jossa on vahvistettu poissuljentakeinona käytetyn tarveharkinnan lisääminen Matkahuollon palvelusopimuksiin palvelusopimustyöryhmän ehdotuksen mukaisesti (KKV:n kirjallinen todiste 38).

- Elo-syyskuun vaihteessa 2010 käyty Linjaliikenne Kivistöä ja Liikenne Vuorelaa koskeva sähköpostikeskustelu, jossa on ehdotettu konkreettista poissuljentaa uusien palvelusopimusten tarveharkintaehtoon vedoten (KKV:n kirjallinen todiste 41, 53, 55 ja 57).

- Linja-autoliiton hallituksen 27.10.2010 pitämä kokous, jossa on päätetty, ettei tuettuja lippuja oteta lainkaan vastaan reittiliikennelupavuoroissa ennen kuin edunvalvontatavoitteet on saavutettu (KKV:n kirjallinen todiste 44).

- Matkahuollon hallituksen 1.11.2010 pitämä kokous, jossa on lopullisesti hyväksytty poissuljentakeinona käytetty tarveharkintaehto osana uusia palvelusopimuksia (KKV:n kirjallinen todiste 39).

- Matkahuollon laatulupaus (26.11.2010), joka on joukkoliikennelain 48 §:n edellyttämä laatulupaus, jolla liikennöitsijän tai näiden yhteenliittymän on määriteltävä muun muassa käytössä olevat liput ja niiden hinnat (KKV:n kirjallinen todiste 49).

- Matkahuollon hallituksen 23.–29.12.2010 Liikenne Vainion saamasta reittiliikenneluvasta käyty sähköpostikeskustelu, jossa on sovittu reittiliikennelupavuorojen poissuljennasta Matkahuollon palveluista vastoin sen toimitusjohtajan yhtiön liiketoiminnan näkökulmasta tekemää tarveharkintaa (KKV:n kirjallinen todiste 42 ja 64–68 sekä 102 ja 103).

- Matkahuollon hallituksen 25.1.2011 pitämä kokous, jossa on vahvistettu sähköpostitse sovittu poissuljentalinjaus, vaikka Matkahuollon toimiva johto olisi yhtiön liiketoiminnan näkökulmasta ollut valmis ottamaan poissuljetut vuorot matkapalvelujärjestelmään (KKV:n kirjallinen todiste 82, 83 ja 85).

- Linja-autoliiton hallituksen 26.1.2011 pitämä kokous, jossa poissuljennan on todettu olevan sidottu reittiliikennelupien myöntämismenettelyssä nähtyihin epäkohtiin ja liiton edunvalvontatyön onnistumiseen (KKV:n kirjallinen todiste 88).

- Matkahuollon hallituksen 31.5.2012 pitämä kokous, jossa on päätetty ottaa reittiliikennelupavuorot mukaan yhtiön aikataulujärjestelmään, mutta jatkaa niiden poissuljentaa lipunmyynti- ja pakettipalveluista (KKV:n kirjallinen todiste 14).

- Matkahuollon hallituksen 30.8.2012 pitämä kokous, jossa on päätetty, että reittiliikenteen käytössä ovat kaikki matkapalvelut, jos liikenteenharjoittaja tekee sopimuksen Matkahuollon kanssa. Pakettipalveluiden osalta kokouksessa ei ole tehty uusia päätöksiä, vaan on todettu 1.11.2010 pakettipalvelusopimuksen teksti, jonka mukaan uusien vuorojen ja muutosten hyväksymisestä päättää Matkahuolto arvioiden vuorojen tarpeellisuuden ja niiden tuottaman lisäarvon sen pakettipalveluille (KKV:n kirjallinen todiste 14).

107. Kielletty yhteistyö on lisäksi käynyt ilmi seuraavista keskeisistä linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton toimenpiteistä, jotka ovat olleet kiellettyjä kilpailua rajoittavia sopimuksia, yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja/tai yhteenliittymän päätöksiä tarjonnan rajoittamisesta:

- Linja-autoliiton hallituksen 26.8.2009 pitämä kokous, jossa on vahvistettu liiton vastaukset joukkoliikennelaista alueosastoissa esitettyihin kysymyksiin. Vastauksilla on pyritty viivästyttämään liikennöitsijöiden keskinäistä kilpailua reittiliikenneluvista linjaamalla lain tavoitteiden vastaisesti, että niitä tulisi hakea vasta siirtymäajan liikennöintilupien päättyessä (KKV:n kirjallinen todiste 47 ja 48).

- Linja-autoliiton pikavuoroliikennetyöryhmän 23.11.2009 pitämä kokous, jossa on todettu, että "[e]nnakkoharkinta reittiliikennelupien myöntämisessä sekä yrittäjien välinen yhteistyö mahdollistavat kuitenkin nykytyyppisen pikavuorojärjestelmän ylläpitämisen myös siirtymäkauden jälkeen" (KKV:n kirjallinen todiste 17).

- Linja-autoliiton työvaliokunnan 31.8.2010 pitämä kokous, jossa on päätetty liiton johdolla käytävästä neuvottelusta liikennöitsijöiden reittiliikennelupahakemusten pois vetämiseksi (KKV:n kirjallinen todiste 59).

- Linja-autoliiton 7.9.2010 järjestämä neuvottelu liikennöitsijöiden reittiliikennelupahakemusten pois vetämiseksi (KKV:n kirjallinen todiste 60).

- Linja-autoliiton työvaliokunnan 29.9.2010 pitämä kokous, jossa on kirjattu tavoitteeksi "yksinoikeussopimusten käyttöönotto tilanteessa, jossa liikennettä halutaan lisätä siinä laajuudessa, että voimassaolevat liikennöintisopimukset eivät sitä mahdollista". Kartelli on käsitellyt työvaliokunnan linjauksia myös Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 27.10.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 97).

- Tampere–Pori-yhteysvälistä 17.10.–24.10.2011, 25.8.–5.9.2011 ja 17.8.–22.8.2011 käydyt sähköpostikeskustelut, joissa linja-autoyhtiöt ovat yhdenmukaistaneet markkinakäyttäytymistään Linja-autoliiton strategian mukaisesti (KKV:n kirjallinen todiste 50, 95 ja 115).

108. Kartellissa alan merkittävimmät linja-autoyhtiöt, Linja-autoliitto ja Matkahuolto ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen strategiasta ja kokonaissuunnitelmasta, jonka tavoitteena on ollut estää ja vähintään viivästyttää markkinoiden avautumista ja ylläpitää vallitsevat markkinaolosuhteet lainmuutoksesta huolimatta. Keinoina on käytetty tarjonnan rajoittamista ja kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljentaa Matkahuollon järjestelmistä. Kaikki kartellin toimenpiteet ovat vaikuttaneet vähintäänkin välillisesti myös hintatasoon.

Yksi yhtenäinen rikkomus

109. Kilpailunrajoituksen eri ilmenemismuotoja tulee arvioida siinä kokonaiskontekstissa, joka selittää niiden perusolemuksen. Kun kysymys on monitahoisesta, yhtenä kokonaisuutensa pidettävästä ja jatketusta rikkomisesta, kukin ilmenemistapa vahvistaa näyttöä siitä, että tällainen rikkominen on tosiasiallisesti tapahtunut (tuomio BPB v. komissio, T-53/03, EU:T:2008:254, 249 ja 250 kohta).

110. Kysymyksessä on linja-autoyhtiöiden, Linja-autoliiton ja Matkahuollon kokonaissuunnitelma, jonka tavoitteena on ollut estää ja vähintään viivästyttää markkinoiden avautumista ja ylläpitää vallitsevat markkinaolosuhteet lainmuutoksesta huolimatta estämällä kilpailevan liikenteen pääsy markkinoille. Toiminnassa on ollut kysymys yhdestä yhtenäisestä ja edelleen jatkuvasta rikkomuksesta. Toimet ovat liittyneet toisiinsa ja niillä on ollut yksi yhtenäinen tavoite. Keinoina on käytetty tarjonnan rajoittamista ja kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljentaa Matkahuollon järjestelmistä. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat vaihdelleet ajan kuluessa, koska ne on sopeutettu vastaamaan sitä, mikä parhaalla mahdollisella tavalla kulloinkin toteutti kokonaissuunnitelmaa.

111. Kartellin osapuolilla on ollut yhteisymmärrys siitä, että lisääntyvän vuorotarjonnan aiheuttamalta kilpailulta tuli tavalla tai toisella suojautua. Linja-autoyhtiöillä on ollut yhteisymmärrys rajoittaa lisääntyvää vuorotarjontaa pidättäytymällä kilpailevien reittiliikennelupavuorojen hakemisesta sekä pyrkimällä vaikuttamaan muihin liikennöitsijöihin siten, etteivät nekään niitä hakisi.

112. Tehokkaimmaksi keinoksi rajoittaa vuorotarjonnan määrää on osoittautunut Matkahuollon sopimusuudistus, jonka seurauksena kilpailevien reittiliikennelupavuorojen pääsy yhtiön järjestelmiin on pystytty estämään ja niissä mukana olleet kilpailevat vuorot on pystytty poistamaan (KKV:n kirjallinen todiste 38 ja 68).

113. Edunvalvontatavoitteiden jäätyä pääosin saavuttamatta ja lain voimaantulon lähestyessä, osapuolet ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen siitä, että kilpailevia reittiliikennelupia ei tulisi hakea. Kun sittemmin ilmeni, että tällaisia lupia oli haettu ja että viranomaiset todennäköisesti myöntäisivät luvat, kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljennan mahdollistava Matkahuollon sopimusuudistus on toteutettu.

114. Selostetut kokoukset, tapaamiset ja muu yhteydenpito ovat olleet osa kokonaissuunnitelmaa, jolla on kilpailua rajoittava tavoite. Kartellin jäsenten toiminnassa on koko tarkastelujaksolla ollut havaittavissa menettelytapojen ja käytännön toiminnan jatkuvuus. Toimenpiteet eivät ole olleet erillisiä, toisistaan irrallisia menettelyitä. Ne ovat muodostaneet yhden toiminnallisen kokonaisuuden, jota on oikeudellisesti arvioitava yhtenä yhtenäisenä rikkomuksena.

Kilpailua rajoittava tarkoitus

115. Yhteistyön kilpailua rajoittavaa tarkoitusta on arvioitava sopimuksen, päätöksen tai menettelytavan sisällön ja sen taloudellisen asiayhteyden valossa (tuomio Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C-209/07, EU:C:2008:643, 16 kohta; tuomio Compagnie royal asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, 29/83 ja 30/83, EU:C:1984:130, 26 kohta ja tuomio General Motors v. komissio, C 551/03 P, EU:C:2006:229, 66 kohta). Oikeuskäytännön mukaan tuotannon tai tarjonnan rajoittamiseen liittyvän sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Vastaavasti, kun sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla pyritään poissulkemaan kilpailijoita markkinoilta, sen tarkoituksena katsotaan olevan kilpailun rajoittaminen (Komission tiedonanto: Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, EUVL 14.1.2011, C 11/1, 273 kohta). Oikeuskäytännössä tarjonnan rajoittamista ja kollektiivista poissuljentaa tavoittelevaa tai siihen jo luonteensa puolesta johtavaa yhteistyötä on pidetty erityisen vakavana kilpailunrajoituksena (tuomio Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C-209/07, EU:C:2008:643, 40 kohta).

116. Viraston asiakirjanäyttö osoittaa, että tarjonnan rajoittamisen ja poissuljennan tarkoituksena on sekä objektiivisin että subjektiivisin kriteerein arvioituna ollut kilpailun rajoittaminen. Kartellin osapuolet eivät ole ratkaisseet itsenäisesti toimintalinjaansa kilpailun avautumiseen, vaan ne ovat yhdessä keskustelleet ja sopineet vuodesta 2008 lähtien keinoista kilpailulta suojautumiseksi.

117. Näytön mukaan tarveharkinnan lisääminen Matkahuollon sopimuksiin ei ole perustunut liiketoiminnallisiin näkökohtiin, vaan tarkoitus on ollut kilpailua rajoittava. Sopimusuudistuksella on pyritty yhtäältä hillitsemään siirtymäajan sopimusten kanssa kilpailevien reittiliikennelupien hakemista, ja tarvittaessa poissulkemaan tällaiset vuorot Matkahuollon järjestelmistä (KKV:n kirjallinen todiste 36, 38, 41 ja 42).

118. Osapuolten kilpailunvastaisen tarkoituksen osoittaa myös se, ettei Matkahuolto ole pystynyt esittämään hyväksyttävää selvitystä tarveharkintaehdon soveltamisesta. Matkahuolto ei ole osoittanut, että se olisi suorittanut todellista tarveharkintaa joulukuussa 2010 tehdyn poissuljentalinjauksen jälkeen. Näytön perusteella tarveharkinta on jäänyt näennäiseksi. Kilpailua rajoittavaa tarkoitusta osoittaa lisäksi keskustelu Tampere–Pori-reitistä, jossa yhtiöt yrittivät keskinäisellä yhteistyöllä ylläpitää ennen joukkoliikennelakia vallinnutta tilannetta ja sopia keskenään tarjonnan määrästä (KKV:n kirjallinen todiste 104).

119. Kartellin vaikutukset ovat olleet huomattavat. Kartelli on ensinnäkin hidastanut kilpailun avautumista merkittävästi. Toiseksi sen osapuolet ovat päättäneet poissulkea alalla jo olleet kilpailevia reittiliikennelupia hakeneet pienemmät liikennöitsijät Matkahuollon järjestelmistä niiden yritettyä laajentaa toimintaansa. Liikennöinti oli ollut kannattamatonta, koska asiakkaat eivät ole löytäneet uusia vuoroja Matkahuollon aikataulupalveluista, eikä näille vuoroille ole myyty lippuja eikä niillä ole voinut kuljettaa paketteja. Paketinkuljetusoikeus on säilytetty kartellin jäsenten liikennöimillä hitaammilla vuoroilla. Lisäksi reittiliikennelupavuorojen poissuljenta Matkahuollon matka- ja pakettipalveluista on vaikuttanut uusien kilpailijoiden markkinoille tuloa rajoittavasti tai estävästi.

120. Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat linja-autoyhtiöt ovat hyötyneet kilpailunrajoituksesta. Ne ovat hyötyneet reittiliikenteen poissuljennasta Matkahuollon matkapalveluista. Poissuljennan vuoksi kilpailevat reittiliikennelupavuorot eivät ole näkyneet Matkahuollon aikataulujärjestelmissä, eikä Matkahuolto ole myynyt niihin lippuja. Lisäksi ne ovat merkittävinä paketinkuljettajina hyötyneet kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissulkemisesta Matkahuollon pakettipalveluista. Kartellin osapuolten saavuttama yhteisymmärrys reittiliikennelupien hakemisesta on myös huomattavasti vähentänyt osapuolten keskinäistä hintakilpailua ja ylläpitänyt niiden kannattavuutta (KKV:n kirjallinen todiste 7).

Matkahuollon selvitys poissuljennan syistä

121. Matkahuollon esittämät perustelut poissuljennan syistä eivät ole olleet todellisia. Asiakirjanäytön perusteella toimenpiteiden syynä on nimenomaisesti ollut kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljenta eivätkä kartellin osapuolet ole keskustelleet tuettujen lippujen kelpaamattomuudesta pohtiessaan syitä mainittujen vuorojen poissulkemiseksi matkapalveluista. Osapuolten huomio on kiinnittynyt vain mainittuihin kilpaileviin vuoroihin. Näiden vuorojen ottaminen mukaan Matkahuollon matkapalveluihin syksyllä 2012 tukee näkemystä siitä, että poissuljennan todellinen syy oli kilpailun avautumisen estäminen ja vähintään viivästyttäminen. Viraston tiedossa ei ole syytä, miksi reittiliikennelupavuoroja ei olisi voitu ottaa mukaan matkapalveluihin jo aiemmin.

122. Viraston pyynnöistä huolimatta Matkahuolto ei ole esittänyt, että yhtiö olisi tehnyt liiketoimintaansa perustuvaa tarveharkintaa poissulkiessaan kilpailevat reittiliikennelupavuorot pakettipalveluista.

123. Matkahuollon esittämät perustelut siitä, että rahdinkuljetus perustuu aikataulutettuun linja-autoliikennejärjestelmään, joten vain sen aikataulujärjestelmässä olevat vuorot voivat käytännössä olla mukana pakettipalveluissa, eivät ole uskottavia, koska Matkahuolto ostaa kuljetuskapasiteettiä myös ulkopuolisilta toimijoilta (KKV:n kirjallinen todiste 7).

Yksittäisen elinkeinonharjoittajan vastuu rikkomuksesta

124. Oikeuskäytännön mukaan kielletty yhteistyö perustuu väistämättä useiden sellaisten yritysten myötävaikutukseen, jotka ovat kaikki mukana rikkomisessa, mutta joiden osallistumisella voi olla eri ilmenemismuotoja. Pelkästään se, että kukin yritys osallistuu kilpailusääntöjen rikkomiseen sille ominaisella tavalla, ei poista sen vastuuta rikkomisesta kokonaisuudessaan, eikä myöskään käyttäytymisestä, jonka muut rikkomiseen osallistuneet yritykset ovat todellisuudessa toteuttaneet, mutta jolla on sama kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus (tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, 79 ja 80 kohdat). Yrityksen osallistuminen yhteen tai useampaan yhteistoimintajärjestelyn osatekijöistä ja lisäksi sen tietoisuus tai se, että sen olisi pitänyt tietää yhteistyön olleen osa kilpailunrajoitustarkoituksessa muodostettua kokonaissuunnitelmaa, on osoitus sen vastuusta koko yhteistoimintajärjestelystä (tuomio Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, T 305/94–T 307/94, T 313/94–T 316/94, T 318/94, T 325/94, T 328/94, T 329/94 ja T 335/94, EU:T:1999:80, 773 kohta).

125. Kaikki osapuolet ovat tienneet tai niiden olisi pitänyt tietää kokonaissuunnitelmasta. Esityksen kohteena olevat tahot ovat osallistuneet kartellin suunnittelun, toiminnan ja toteuttamisen kannalta keskeisiin kokouksiin ja keskusteluihin. Kaikki linja-autoyhtiöt ovat olleet edustettuina Linja-autoliiton hallituksessa ja Pohjolan Liikennettä lukuun ottamatta myös Matkahuollon hallituksessa koko rikkomuksen ajan. Pohjolan Liikenne on osallistunut rikkomuksen kannalta kaikkiin merkityksellisiin Linja-autoliiton kokouksiin ja tämän lisäksi se on omalla aktiivisella toiminnallaan edistänyt tai pyrkinyt edistämään kartellin tavoitteita.

126. Osapuolet ovat toiminnallaan merkittävästi myötävaikuttaneet kartellin päämäärien tavoittelemiseen ja tienneet muiden osallistujien kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai kyenneet kohtuudella ennustamaan sen ja siten olleet valmiit hyväksymään siihen sisältyvän riskin. Kukin kartellin yksittäinen osapuoli on siten vastuussa menettelytavoista, joita muut osapuolet ovat panneet täytäntöön, koko siltä ajalta, jona se itse on osallistunut kartelliin.

127. Vaikka Pohjolan Liikenne ei ole ollut edustettuna Matkahuollon hallituksessa, se on toiminnallaan ja Linja-autoliiton hallitustyöskentelyn kautta osallistunut useaan kartellin osatekijöistä ja tätä kautta myös tiennyt tai sen olisi vähintäänkin pitänyt tietää osallistuvansa kartellin kokonaissuunnitelman toteuttamiseen. Siten myös Pohjolan Liikenne on vastuussa koko kartellista siltä ajalta, jona se itse on osallistunut kartelliin (KKV:n kirjallinen todiste 46).

Elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän vastuu

128. Yhteenliittymän ja sen jäsenten osallistuminen yhdessä samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen edellyttää, että yhteenliittymä toimii erillään jäsentensä toiminnasta. Linja-autoliiton ja Matkahuollon osallisuudella kartellissa on ollut useita niiden jäsenten toiminnasta erillisiä ilmenemismuotoja.

129. Linja-autoliitto ja Matkahuolto ovat olleet aloitteellisia ja aktiivisia, kun kartellin osapuolina olevat linja-autoyhtiöt ovat neuvotelleet ja sopineet keinoista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne ovat osallistuneet kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin, joiden aikana on tehty kilpailua rajoittavia sopimuksia ja päätöksiä. Lisäksi niiden johto- ja toimihenkilöt ovat hoitaneet useita tukitehtäviä. Linja-autoliiton johto- ja toimihenkilöt ovat myös käyttäneet omaa harkintavaltaa ja toimineet itsenäisesti useissa tilanteissa, joiden tosiasiallisena tarkoituksena on ollut edellä esitetyin tavoin kilpailunvastaisen kokonaissuunnitelman toteuttaminen. Samoin Matkahuollon toimihenkilöt ovat käyttäneet itsenäistä harkinta- ja päätösvaltaa, kun yhtiö on toimeenpannut ja ylläpitänyt reittiliikennelupavuoroihin kohdistuvia rajoituksia erityisesti silloin, kun kilpailevia reittiliikennelupavuoroja ei ole hyväksytty yhtiön palveluihin näennäiseen tarveharkintaan nojautuen.

130. Asiakirjanäyttö osoittaa, että Linja-autoliiton johto on osallistunut aktiivisesti kartellin tavoitteen suunnitteluun, toimenpiteiden valmisteluun, sopimiseen ja täytäntöönpanoon erillään jäsentensä toiminnasta. Tämä ilmenee muun muassa seuraavista kokouksista ja asiakirjoista:

- Linja-autoliiton laatima kysymysluettelo 16.9.2008 (KKV:n kirjallinen todiste 108)

- Linja-autoliiton osastopäällikön esitys 8.10.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 23)

- Linja-autoliiton toimitusjohtajan johdolla käyty neuvottelu 7.9.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 60)

- Linja-autoliiton rooli Matkahuollon laatulupauksen 26.11.2010 valmistelussa (KKV:n kirjallinen todiste 49)

- Linja-autoliiton osastopäällikön sähköpostiviestit 27.–28.12.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 65)

- Matkahuollon hallituksen kokous 25.1.2011 (KKV:n kirjallinen todiste 83)

- Linja-autoliiton hallituksen kokous 26.1.2011 (KKV:n kirjallinen todiste 88)

131. Linja-autoliitto on osallistunut lähes kaikkiin kartellin suunnittelun, toiminnan ja toteuttamisen kannalta keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin. Se on osallistunut useaan rikkomuksen osatekijään ja tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää niiden olleen osa kilpailunrajoitustarkoituksessa muodostettua kokonaissuunnitelmaa. Liitto on vastuussa koko rikkomuksesta siltä ajalta, jona se on osallistunut rikkomukseen.

132. Asiakirjanäyttö osoittaa myös, että Matkahuollon johto on osallistunut aktiivisesti kartellin tavoitteen suunnitteluun, toimenpiteiden valmisteluun, sopimiseen ja täytäntöönpanoon. Tämä on ilmennyt muun muassa seuraavista kokouksista, sähköpostikeskusteluista ja asiakirjoista:

- Matkahuollon strategiaseminaari 30.–31.10.2008 (KKV:n kirjallinen todiste 19)

- Matkahuollon aikataulu- ja lipputyöryhmän kokous 17.11.2009 (KKV:n kirjallinen todiste 109)

- Matkahuollon henkilöliikennepäällikön sisäinen ohjeistus 31.8.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 54)

- Matkahuollon johto esitteli uudet palvelusopimusluonnokset syksyllä 2010 (KKV:n kirjallinen todiste 110)

- Muistio 15.11.2010 tuettujen lippujen käyttöönotosta 1.1.2011 (KKV:n kirjallinen todiste 113)

- Matkahuollon henkilöliikennepäällikön sähköpostiviesti 20.12.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 33)

- Matkahuollon henkilöliikennepäällikön sähköpostiviesti 21.12.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 66)

- Matkahuollon toimitusjohtajan ilmoitus 27.12.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 67)

- Matkahuollon henkilöliikennepäällikön sähköpostiviesti 29.12.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 114)

- Matkahuollon kirjeet 29.12.2010, 30.12.2010, 31.12.2010 ja 1.2.2011 reittiliikennelupavuoroilla aloittaville liikennöitsijöille (KKV:n kirjallinen todiste 69)

- Matkahuollon toimihenkilön sähköpostiviesti 13.1.2011 (KKV:n kirjallinen todiste 77)

- Matkahuollon tietoon 11.3.2011 saatettu negatiivinen asiakaspalaute (KKV:n kirjallinen todiste 10)

- Matkahuollon toimihenkilöiden välinen sähköpostikeskustelu 25.7.–8.8.2011 Kuljetus A & J. Heinonen Oy:stä (KKV:n kirjallinen todiste 91)

133. Matkahuollolla on ollut keskeinen rooli kartellissa. Yhtiö on kieltäytynyt tarjoamasta palvelujaan alalla toimiville tai sinne pyrkiville yrityksille ja on siten osallistunut aktiivisesti kartelliin. Kilpailunvastaiset toimenpiteet ovat palvelleet erityisesti yhtiön hallituksessa edustettuina olleita linja-autoyhtiöitä.

134. Matkahuolto on osallistunut lähes kaikkiin kartellin suunnittelun, toiminnan ja toteuttamisen kannalta keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin. Lisäksi sen johto ja toimihenkilöt ovat olleet aktiivisesti mukana toteuttamassa kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljentaa yhtiön järjestelmistä. Matkahuollolla on ollut kartellissa keskeinen, jäsenistään erillinen rooli.

135. Matkahuolto on osallistunut useaan rikkomuksen osatekijään. Lisäksi se on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää niiden olleen osa kilpailunrajoitustarkoituksessa muodostettua kokonaissuunnitelmaa. Matkahuolto on siten vastuussa koko rikkomuksesta.

Rikkomuksen kesto

136. Asiakirjanäyttö osoittaa, että seuraamusmaksuesityksen kohteena oleva rikkomus on alkanut kaikkien kartellin jäsenten osalta viimeistään syksyllä 2008, ja että kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljenta Matkahuollon matkapalveluista jatkui 17.9.2012 asti.

137. Pohjolan Liikenteen ja Linja-autoliiton vastuu kilpailurikkomuksesta päättyy 17.9.2012. Pohjolan Liikenteen osallisuus rikkomuksessa päättyy edellä mainittuna ajankohtana, koska se ei ole ollut mukana Matkahuollon hallituksessa. Kartellin muiden kuin edellä mainittujen jäsenten osalta rikkomus jatkuu edelleen.

138. Matkahuollon pakettipalvelusopimuksessa on edelleen syksyllä 2010 valmisteltu sopimusehto, jonka mukaan Matkahuolto päättää uusien vuorojen ja muutosten hyväksymisestä rahdinkuljetusjärjestelmään niiden tarpeellisuuden ja Matkahuollon pakettipalveluihin tuottaman lisäarvon perusteella. Arvioinnin perusteet eivät ilmene sopimuksesta. Sopimusehtoa voidaan käyttää ja asiakirjanäyttö osoittaa, että sitä on käytetty kartellin tavoitteen saavuttamiseksi.

139. Matkahuollon valtakunnallista paketinkuljetusjärjestelmää sekä siihen pääsyä hallitsevat yhtiön hallituksessa edustettuina olevat linja-autoyhtiöt, joiden toimialueet yhdessä kattavat koko maan. Matkahuollon sopimusuudistus mahdollistaa käytännössä sen, että Matkahuolto pystyy tarveharkintaa soveltamalla tehokkaasti estämään kilpailevien reittiliikennelupavuorojen pääsyn pakettipalveluihin.

140. Asiakirjanäyttö osoittaa, että Matkahuolto ei ole tosiasiassa ottanut huomioon asiakkaiden kuljetustarvetta tai rahdinkuljetusajan merkittävää lyhentymistä, vaan rahdinkuljetusoikeus on säilytetty vakiintuneiden liikennöitsijöiden hitaammillakin vuoroilla ja evätty uusilta reittiliikennelupavuoroilta Matkahuollon hallituksen 29.12.2010 tekemän ja 25.1.2011 vahvistetun päätöksen mukaisesti. Tosiasiassa ratkaisevaa on ollut se, ovatko kartellin osapuolina olevat linja-autoyhtiöt niitä vastustaneet. Koska Matkahuolto käyttää edelleen tarveharkintaehtoa siinä kilpailevien reittiliikennelupien poissulkemistarkoituksessa, jossa se vuonna 2010 Matkahuollon sopimuksiin kirjattiin, jatkuu rikkomus edelleen pakettipalveluissa (KKV:n kirjallinen todiste 39, 42, 67, 68, 82 ja 105).

141. Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat Matkahuollon hallituksessa edustettuina olevat linja-autoyhtiöt ovat osallistuneet vuoden 2010 lopun sähköpostilinjaukseen reittiliikennelupavuorojen poissulkemiseksi, Matkahuollon hallituksen kokouksiin 25.1.2011, 31.5.2012 ja 30.8.2012. Viimeksi mainitussa kokouksessa on mahdollistettu Matkahuollon palvelujen käyttäminen edelleen poissuljentakeinona ylläpitämällä tarveharkinta pakettipalveluissa. Rikkomuksesta ovat 17.9.2012 jälkeen vastuussa Matkahuolto ja sen hallituksessa edustettuina olevat esityksen kohteena olevat linja-autoyhtiöt (KKV:n kirjallinen todiste 14, 42, 64, 65, 67, 68, 82,102 ja 103).

1.2.4 Seuraamusmaksu

142. Kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistunut yritys vastaa rikkomuksesta osallistumisensa perusteella. Emoyhtiö on vastuussa tytäryhtiönsä kilpailurikkomuksesta, jos ne muodostavat yhden taloudellisen kokonaisuuden (tuomio Akzo Nobel ym. v. komissio, C-97/08 P, EU:C:2009:536, 56, 58 ja 59 kohta). Emoyhtiö on vastuussa tytäryhtiön toiminnasta erityisesti silloin, kun erillisestä oikeushenkilöllisyydestään huolimatta tytäryhtiö ei päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään, vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita (tuomio Akzo Nobel ym. v. komissio, C-97/08 P, EU:C:2009:536, 58 kohta, tuomio Imperial Chemical Industries v. komissio, 48/69, EU:C:1972:70, 132–134 kohta ja tuomio Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, C 286/98 P, EU:C:2000:630, 26 kohta). Jos kyse on kokonaan tai lähes kokonaan omistetusta tytäryhtiöstä, voidaan olettaa, että emoyhtiö tosiasiallisesti käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössään.

143. Seuraamusmaksuesitys on kohdistettu kilpailurikkomukseen osallistuneisiin linja-autoyhtiöihin ja emoyhtiöihin, jotka ovat käyttäneet tosiasiallista määräysvaltaa rikkomukseen osallistuneissa tytäryhtiöissään, jolloin emoyhtiöt ovat vastuussa näiden kilpailurikkomuksista.

144. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, että kilpailurikkomuksesta ovat vastuussa seuraavat elinkeinonharjoittajat ja/tai niiden yhteenliittymät:

- J. Vainion Liikenne Oy

- Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy - Borgå Trafik Ab, Satakunnan Liikenne Oy ja Metsäpietilä Oy

- Länsilinjat Oy

- Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy

- Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oy ja Savon Turistiauto Oy

- Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy ja Vauhti-Vaunu Oy, Autolinjat Oy ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy sekä SL-Autoyhtymä Oy

- Väinö Paunu Oy

- Linja-autoliitto ry

- Oy Matkahuolto Ab

145. Kartellin tarkoituksena on ollut rajoittaa kilpailua estämällä ja vähintään viivästyttämällä markkinoiden avautumista sekä ylläpitämällä vallitsevia markkinaolosuhteita ja sitä on pidettävä periaatteellisesti erityisen vakavana rikkomuksena. Kyse on kilpailunrajoituksesta, joka on jo pitkään ollut laissa kielletty.

146. Menettelyn vakavuutta korostaa näyttö kartellin osapuolten subjektiivisesta tarkoituksesta rajoittaa kilpailua. Poissuljenta on kohdistettu lainsäädännöllä avattavaksi tarkoitettuun kilpailuun. Siihen on ryhdytty välittömästi ensimmäisten kilpailevien reittiliikennelupien myöntämisen jälkeen. Rikkomuksesta on aiheutunut vahinkoa kilpailevalle liikenteelle ja siitä ovat hyötyneet erityisesti kartellin osapuolet. Menettely on myös ollut yhteismarkkinatavoitteen vastainen. Mainitut seikat ja esitetty näyttö huomioon ottaen kyseessä on laadultaan vakava rikkomus.

147. Menettely on kattanut koko Suomen. Sillä on myös pyritty estämään ja vähintään hidastamaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien kilpailijoiden tulo Suomen markkinoille sulkemalla kotimaan markkinat niin, ettei toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva kilpailija pysty toimimaan niillä kannattavasti.

148. Rikkomuksen maantieteellisen laajuuden lisäksi myös sen taloudellinen laajuus ja mittakaava ovat merkittävät. Rikkomus on kohdistunut reittiliikenneluvilla liikennöitäviksi soveltuviin liikennemuotoihin, joista on kertynyt Linja-autoliiton jäsenyrityksille vuonna 2014 liikevaihtoa yhteensä noin 325 miljoonaa euroa. Posti- ja rahtituottoja liiton jäsenille on vastaavasti kertynyt noin 18 miljoonaa euroa, joista suurin osa esityksen kohteena oleville linja-autoyhtiöille.

149. Edellä kilpailurikkomuksen maantieteellisestä ja taloudellisesta laajuudesta todettu osoittaa, että valtakunnallisen rikkomuksen kohteena ovat markkinat, joilta kertyvä liikevaihto on huomattava.

150. Selvityksen perusteella rikkomus on kestänyt vähintään seitsemän vuotta. Kyseessä on yksi yhtenäinen rikkomus, joka on alkanut viimeistään syksyllä 2008 ja jatkuu pakettipalveluissa edelleen jäljempänä kunkin kartellin osapuolen osalta tarkemmin yksilöitynä.

151. Viraston kokonaisarvioinnissa on otettu huomioon, että toimialajärjestöillä liikevaihdon määrä ei aina anna riittävää kuvaa rikkomuksen kohteena olevasta toiminnasta ja sen laajuudesta. Tällaisissa tilanteissa seuraamusmaksun suuruudelle asetettu kymmenen prosentin enimmäismäärä lasketaan yhteisön tuottojen perusteella. Tuotoiksi katsotaan myös yhteisön saamat jäsenmaksut.

152. Edellä esitetyn perusteella virasto on esittänyt, että markkinaoikeus määrää esityksen kohteena oleville elinkeinonharjoittajille ja niiden yhteenliittymille seuraamusmaksun jäljempänä yksilöidysti.

J. Vainion Liikenne Oy

153. Asiakirjanäytön perusteella J. Vainion Liikenne Oy on ollut aktiivinen kyseisen rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa sekä kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi yhtiö on ollut edustettuna sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon hallituksessa varsinaisena jäsenenä keskeytyksettä vuosien 2008 ja 2015 välisenä aikana. Yhtiön toimitusjohtaja MV on toiminut Linja-autoliiton hallituksen puheenjohtajana ja Matkahuollon hallituksen varapuheenjohtajana vuodesta 2010 lähtien.

154. MV on kannattanut elo-syyskuun vaihteessa 2010 käydyssä sähköpostikeskustelussa poissuljentaa sekä vuoden 2010 lopun sähköpostikeskustelussa tehtyä reittiliikennelupavuorojen poissuljentalinjausta. Hän on, ilmoittamatta julkisesti sitoutumattomuutta toimenpiteisiin, osallistunut lähes kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa ja täytäntöönpanossa ja on myös ollut aktiivisesti mukana suunnittelemassa rikkomuksen sisältöä. Yhtiö on hyötynyt näistä toimenpiteistä, jotka ovat suojanneet sen siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja paketinkuljetusoikeuksia kilpailevilta reittiliikennelupavuoroilta.

155. J. Vainion Liikenne Oy on osallistunut kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön noin seitsemän vuoden ajan vähintään syksystä 2008 lähtien. Yhtiön vastuu kilpailurikkomuksesta jatkuu edelleen.

Koiviston Auto

156. Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab ja Satakunnan Liikenne Oy ovat Metsäpietilä Oy:n kokonaan omistamia tytäryhtiöitä.

157. Asiakirjanäytön perusteella edellä mainitut tytäryhtiöt ovat olleet aktiivisia rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa sekä kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi yhtiöt ovat olleet edustettuina sekä Matkahuollon että Linja-autoliiton hallituksessa keskeytyksettä vuosien 2008 ja 2015 välisenä aikana. Metsäpietilä Oy:n toimitusjohtaja ja sen mainittujen tytäryhtiöiden hallitusten puheenjohtaja AN on toiminut Matkahuollon hallituksen puheenjohtajana ainakin vuodesta 2008 lähtien. Konserniin kuuluvan Jyväskylän Liikenne Oy:n hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja JR puolestaan on toiminut Linja-autoliiton hallituksen jäsenenä vuosina 2008–2013 ja Koiviston Auto Oy:n toimitusjohtaja MM vuosina 2013−2015.

158. Matkahuollon hallituksen puheenjohtajana toiminut, edellä mainittuja yhtiöitä edustanut AN on esittänyt Matkahuollon hallitukselle ja johdolle 29.12.2010 reittiliikennelupien poissuljentalinjauksen, minkä lisäksi yhtiöiden johto on keskustellut Länsilinjat Oy:n edustajan kanssa yhtiöiden markkinakäyttäytymisen yhdenmukaistamisesta.

159. Jyväskylän Liikenne Oy:n, Koiviston Auto Oy:n, Koskilinjat Oy:n, Kuopion Liikenne Oy:n, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab:n ja Satakunnan Liikenne Oy:n edustajat ovat, ilmoittamatta julkisesti sitoutumattomuuttaan toimenpiteisiin, osallistuneet lähes kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa, siitä sopimisessa ja sen täytäntöönpanossa ja he ovat myös olleet aktiivisesti mukana suunnittelemassa rikkomuksen sisältöä. Yhtiöt ovat hyötyneet näistä toimenpiteistä, jotka ovat suojanneet niiden siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja paketinkuljetusoikeuksia kilpailevilta reittiliikennelupavuoroilta.

160. Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab ja Satakunnan Liikenne Oy ovat osallistuneet kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön noin seitsemän vuoden ajan vähintään syksystä 2008 lähtien. Yhtiöiden vastuu kilpailurikkomuksesta jatkuu edelleen.

161. Kilpailunrajoituksesta vastaavat yhteisvastuullisesti Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab ja Satakunnan Liikenne Oy osallisuutensa ja Metsäpietilä Oy omistuksensa perusteella.

Länsilinjat Oy

162. Asiakirjanäytön perusteella Länsilinjat Oy on ollut aktiivinen rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa sekä kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi yhtiö on ollut edustettuna sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon hallituksissa vara- tai varsinaisena jäsenenä jatkuvasti vuosien 2008 ja 2015 välisenä aikana. Länsilinjat Oy:n hallituksen jäsen JP on toiminut Linja-autoliiton hallituksen jäsenenä vuonna 2008. Vuonna 2009 liiton hallituksen jäsenenä ja vuosina 2010–2015 varajäsenenä on toiminut Länsilinjat Oy:n toimitusjohtaja TP. JP on toiminut Matkahuollon hallituksen jäsenenä vuosina 2008–2010 ja varajäsenenä vuosina 2010–2013. TP on toiminut Matkahuollon hallituksen varajäsenenä vuosina 2013–2015.

163. Länsilinjat Oy:n hallituksen jäsen JP on kannattanut vuoden 2010 lopun sähköpostikeskustelussa sovittua poissuljentalinjausta, minkä lisäksi yhtiön johto on keskustellut Koiviston Auton edustajan kanssa yhtiöiden markkinakäyttäytymisen yhdenmukaistamisesta.

164. Länsilinjat Oy:n johto on, ilmoittamatta julkisesti sitoutumattomuuttaan toimenpiteisiin, osallistunut lähes kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa, siitä sopimisessa ja sen täytäntöönpanossa. Yhtiö on hyötynyt näistä toimenpiteistä, jotka ovat suojanneet sen siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja paketinkuljetusoikeuksia kilpailevilta reittiliikennelupavuoroilta.

165. Länsilinjat Oy on osallistunut kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön noin seitsemän vuoden ajan vähintään syksystä 2008 lähtien. Yhtiön vastuu kilpailurikkomuksesta jatkuu edelleen.

Oy Pohjolan Liikenne Ab

166. Oy Pohjolan Liikenne Ab on VR-Yhtymä Oy:n kokonaan omistama tytäryhtiö.

167. Asiakirjanäytön perusteella Oy Pohjolan Liikenne Ab on ollut aktiivinen rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa sekä kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi yhtiö on ollut edustettuna Linja-autoliiton hallituksessa keskeytyksettä vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana sekä liiton työvaliokunnassa vuosina 2011–2012.

168. Oy Pohjolan Liikenne Ab on ollut aktiivisesti myötävaikuttamassa kilpailevien reittiliikennevuorojen poissuljentaan. Yhtiön toimitusjohtaja on, ilmoittamatta julkisesti sitoutumattomuuttaan toimenpiteisiin, osallistunut useisiin keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa, siitä sopimisessa ja sen täytäntöönpanossa. Yhtiö on hyötynyt näistä toimenpiteistä, jotka ovat suojanneet sen siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja paketinkuljetusoikeuksia kilpailevilta reittiliikennelupavuoroilta.

169. Oy Pohjolan Liikenne Ab on osallistunut kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön vähintään syksyn 2008 ja 17.9.2012 välisenä aikana eli noin neljän vuoden ajan.

170. Kilpailunrajoituksesta vastaavat yhteisvastuullisesti Oy Pohjolan Liikenne Ab osallisuutensa ja VR-Yhtymä Oy omistuksensa perusteella.

Pohjolan Matka

171. Koillismaan Turistiauto Oy ja Antti Kangas Oy ovat Pohjolan Turistiauto Oy:n kokonaan omistamia tytäryhtiöitä. Savon Turistiauto Oy on konsernista yhtiöoikeudellisesti erillinen yhtiö. JL omistaa kaikki Pohjolan Turistiauto Oy:n ja Savon Turistiauto Oy:n osakkeet, joten yhtiöt muodostavat kilpailuoikeudellisesti yhden taloudellisen kokonaisuuden. JL on toiminut yhtiöiden toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana kilpailurikkomuksen ajan.

172. Asiakirjanäytön perusteella edellä mainitut yhtiöt ovat olleet aktiivisia rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa sekä kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi yhtiöt ovat olleet edustettuina sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon hallituksissa keskeytyksettä vuosien 2008 ja 2015 välisenä aikana. Yhtiöiden toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja JL on toiminut sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon hallituksen jäsenenä ainakin vuodesta 2008 lähtien. Hän on toiminut myös Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän jäsenenä vuonna 2010. Lisäksi JL on valmistellut Linja-autoliiton hallituksen päätöksiä liiton työvaliokunnan jäsenenä vuosina 2011–2012.

173. JL on laatinut esityksen 21.7.2010 reittiliikennelupavuorojen poissuljennasta ja tarkistanut, että vuoden 2010 sähköpostikeskustelussa sovittua poissuljentalinjausta sovelletaan kaikkiin reittiliikennevuoroihin. Lisäksi toimitusjohtaja JL on varmistanut tiettyjen liikenteenharjoittajien poissuljennan Matkahuollon järjestelmistä. Toimitusjohtaja on myös osallistunut aktiivisesti Linja-autoliiton Oulun alueosaston hallituksen kokouksessa 10.11.2010 uusista reittiliikennelupavuoroista käytyyn keskusteluun ja vastustanut Keskimatkat Oy:n reittiliikennelupahakemusta.

174. JL on, ilmoittamatta julkisesti sitoutumattomuuttaan toimenpiteisiin, osallistunut lähes kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa, siitä sopimisessa ja sen täytäntöönpanossa ja hän on myös ollut aktiivisesti mukana suunnittelemassa rikkomuksen sisältöä. Yhtiöt ovat hyötyneet näistä toimenpiteistä, jotka ovat suojanneet niiden siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja paketinkuljetusoikeuksia kilpailevilta reittiliikennelupavuoroilta.

175. Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oy ja Savon Turistiauto Oy ovat osallistuneet kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön noin seitsemän vuoden ajan vähintään syksystä 2008 lähtien. Yhtiöiden vastuu kilpailurikkomuksesta jatkuu edelleen.

176. Kilpailunrajoituksesta vastaavat osallisuutensa perusteella yhteisvastuullisesti Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oy ja Savon Turistiauto Oy.

Savonlinjat

177. Savonlinja-yhtiöt markkinointinimen alla toimii kilpailuoikeudellisesti kolme taloudellista kokonaisuutta:

- Savonlinja Oy, joka on Savonlinja-konsernin emoyhtiö, jonka tytäryhtiö (omistusosuus 57,7 prosenttia) on Linja-Karjala Oy. Savonlinja-konserni kuuluu alakonsernina Vauhti-Vaunu -pääkonserniin, jonka emoyhtiö (omistusosuus 99,9 prosenttia) on Vauhti-Vaunu Oy.

- Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on Autolinjat Oy:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Lisäksi Autolinjat Oy omistaa 42,3 prosenttia edellä mainitusta Linja-Karjala Oy:stä.

- Savonlinja-yhtiöihin kuuluu lisäksi konserneista erillisenä toimiva SL-Autoyhtymä Oy.

178. Viraston selvityksen mukaan Savonlinja Oy on Linja-Karjala Oy:n emoyhtiö ja mainitut yhtiöt muodostavat asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa yhden taloudellisen kokonaisuuden seuraavin perustein:

- Savonlinja Oy omistaa 57,7 prosenttia Linja-Karjala Oy:stä ja yhtiöllä on oikeus nimittää vähintään puolet Linja-Karjala Oy:n hallituksen jäsenistä.

- Linja-Karjala Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii Savonlinja Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Vauhti Vaunu -konsernin omistaja RH. Hänellä on, äänten mennessä tasan, ratkaiseva päätösvalta.

- Savonlinja-yhtiöt ilmoittavat julkisesti, että Savonlinja-yhtiöihin kuuluvat Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy, Autolinjat Oy, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy, SL-Autoyhtymä Oy ja SL-Autolinjat. Yhtiöt käyttävät yhteistä Savonlinja-yhtiöt markkinointinimeä.

- Savonlinja Oy:n tilinpäätösasiakirjojen mukaan Linja-Karjala Oy on Savonlinja Oy:n tytäryhtiö.

179. Savonlinja Oy:n tosiasiallisen määräysvallan Linja-Karjala Oy:ssä perusteella yhtiöt muodostavat kilpailuoikeudellisesti yhden taloudellisen kokonaisuuden.

180. Savonlinja Oy:tä, Linja-Karjala Oy:tä, Autolinjat Oy:tä, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:tä ja SL-Autoyhtymä Oy:tä eli Savonlinja-yhtiöitä on rikkomuksessa edustanut EK sekä JK. EK on toiminut kaikkien Savonlinja-yhtiöiden hallituksessa 30.11.2009 asti. JK on Linja-Karjala Oy:n hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja sekä Autolinjat Oy:n ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n sekä SL-Autoyhtymä Oy:n hallituksen jäsen. Edellä todetusti Savonlinja-yhtiöihin kuuluvilla yhtiöillä on läheiset omistussuhteet. Lisäksi yhtiöt näyttäytyvät markkinoille yhteisen markkinointinimen ja internet-kotisivun kautta yhtenä toimijana. Viraston selvityksen mukaan JK on edustanut rikkomuksessa myös Savonlinja Oy:tä.

181. Vauhti-Vaunu Oy:n vastuu seuraamusmaksusta perustuu siihen, että se omistaa lähes kokonaan (omistusosuus 99,9 prosenttia) Savonlinja Oy:n.

182. Asiakirjanäytön perusteella Savonlinja-yhtiöt ovat olleet aktiivisia kyseisen rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa sekä kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa. sekä Lisäksi Savonlinja-yhtiöt ovat olleet edustettuina sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon hallituksessa keskeytyksettä vuodesta 2008 lähtien. Linja-autoliiton hallituksessa yhtiöitä on vuodesta 2008 edustanut JK. Matkahuollon hallituksessa Savonlinja-yhtiöitä on edustanut vuosina 2008–2009 EK, keväästä 2010 vuoden 2013 loppuun JK, keväästä 2013 kevääseen 2014 JKO ja keväästä 2014 lähtien KHO.

183. Savonlinja-yhtiöiden edustaja JK on nimenomaisesti kannattanut vuoden 2010 lopussa reittiliikennelupavuorojen poissuljentalinjausta. Savonlinja-yhtiöiden edustajat ovat, ilmoittamatta julkisesti sitoutumattomuuttaan toimenpiteisiin, osallistuneet lähes kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa, siitä sopimisessa ja sen täytäntöönpanossa. Yhtiöt ovat hyötyneet näistä toimenpiteistä, jotka ovat suojanneet niiden siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja paketinkuljetusoikeuksia kilpailevilta reittiliikennelupavuoroilta.

184. Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy, Autolinjat Oy, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ja SL-Autoyhtymä Oy ovat osallistuneet kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön noin seitsemän vuoden ajan vähintään syksystä 2008 lähtien. Yhtiöiden vastuu kilpailurikkomuksesta jatkuu edelleen.

185. Kilpailunrajoituksesta vastaavat:

- yhteisvastuullisesti Savonlinja Oy ja Linja-Karjala Oy osallisuutensa sekä Vauhti-Vaunu Oy omistuksensa perusteella,

- yhteisvastuullisesti Autolinja Oy ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy osallisuutensa perusteella sekä

- SL-Autoyhtymä Oy itsenäisesti osallisuutensa perusteella.

Väinö Paunu Oy

186. Asiakirjanäytön perusteella Väinö Paunu Oy on ollut aktiivinen rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa sekä kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi Väinö Paunu Oy on ollut edustettuna sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon hallituksessa keskeytyksettä vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja MP on toiminut Linja-autoliiton hallituksen ja työvaliokunnan puheenjohtajana vuosina 2008–2009 sekä molempien jäsenenä ainakin vuosina 2010–2012. MP on toiminut myös Matkahuollon hallituksen jäsenenä vuodesta 2008 lähtien. MP on myös toiminut Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän jäsenenä vuonna 2010.

187. Yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja MP on ollut aloitteellinen elo-syyskuun vaihteessa 2010 käydyssä sähköpostikeskustelussa ja laatinut ensimmäisenä luonnoksen Linjaliikenne Kivistölle lähetettäväksi ilmoitukseksi poissuljennasta sekä ohjannut poissuljentakeskusteluun mukaan myös Liikenne Vuorelan. MP on myös nimenomaisesti kannattanut vuoden 2010 lopun sähköpostikeskustelussa sovittua poissuljentalinjausta. MP on siten, ilmoittamatta julkisesti sitoutumattomuuttaan, osallistunut lähes kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa, siitä sopimisessa ja sen täytäntöönpanossa ja hän on myös ollut aktiivisesti mukana suunnittelemassa rikkomuksen sisältöä. Yhtiö on hyötynyt näistä toimenpiteistä, jotka ovat suojanneet sen siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja paketinkuljetusoikeuksia kilpailevilta reittiliikennelupavuoroilta.

188. Väinö Paunu Oy on osallistunut kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön noin seitsemän vuoden ajan vähintään syksystä 2008 alkaen. Yhtiön vastuu kilpailurikkomuksesta jatkuu edelleen.

Linja-autoliitto ry

189. Asiakirjanäytön perusteella Linja-autoliitto ry on ollut aktiivinen rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa sekä Matkahuollon toimielimissä aina vuodesta 2008 lähtien. Lisäksi Linja-autoliitolla on ollut kartellissa keskeinen, jäsenistään erillinen rooli.

190. Liiton edustajat ovat, ilmoittamatta julkisesti sitoutumattomuuttaan toimenpiteisiin, osallistuneet lähes kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa, siitä sopimisessa ja sen täytäntöönpanossa.

191. Linja-autoliitto ry on osallistunut kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön noin neljän vuoden ajan vähintään syksyn 2008 ja 17.9.2012 välisen ajan.

192. Virasto on Linja-autoliitto ry:lle esitetyn seuraamusmaksun määrän osalta huomioinut sen, että liitolle on aikaisemmin määrätty seuraamusmaksu kilpailurikkomuksesta. Määrän osalta on myös otettu huomioon muiden tuottojen lisäksi liiton saamat jäsenmaksut. Linja-autoliiton menettelyn laatu, laajuus, moitittavuuden aste ja kesto olisivat edellyttäneet esitettyä merkittävästi suurempaa seuraamusmaksua, mutta laissa asetettu kymmenen prosentin enimmäistaso ei tätä mahdollista.

Oy Matkahuolto Ab

193. Asiakirjanäytön perusteella Oy Matkahuolto Ab on ollut aktiivinen rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa sekä Linja-autoliiton toimielimissä aina vuodesta 2008 lähtien. Lisäksi Matkahuollolla on ollut kartellissa keskeinen, jäsenistään erillinen rooli.

194. Matkahuollon edustajat ovat, ilmoittamatta julkisesti sitoutumattomuuttaan toimenpiteisiin, osallistuneet lähes kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa, siitä sopimisessa ja sen täytäntöönpanossa.

195. Matkahuolto on osallistunut kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön noin seitsemän vuoden ajan vähintään syksystä 2008 lähtien. Vastuu kilpailurikkomuksesta jatkuu edelleen.

2 J. VAINION LIIKENNE OY:N VASTAUS

2.1 Vaatimukset

196. J. Vainion Liikenne Oy on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen kokonaisuudessaan perusteettomana.

197. J. Vainion Liikenne Oy on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää viraston seuraamusmaksuesityksen vanhentuneilta osin vanhentuneena.

198. Mikäli seuraamusmaksuesitystä ei hylätä, J. Vainion Liikenne Oy on vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai olennaisesti alentaa seuraamusmaksun määrää.

199. J. Vainion Liikenne Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

2.2 Perusteet

2.2.1 Taustaa

200. Vainion Liikenteen osallisuuden ja vastuun arviointi tulee suorittaa erikseen ja yrityskohtaisena arviona. Asiaa ei voida arvioida Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämin tavoin yhtenä toiminnallisena kokonaisuutena tai yhtenä yhtenäisenä rikkomuksena.

201. Viraston vaatimukset on vanhentuneina hylättävä siltä osin, kun yksittäisinä tekoina arvioitavat teot ovat tapahtuneet kilpailunrajoituslain voimassaoloaikana ennen 25.1.2011.

202. Kaikki Vainion Liikenteen toimitusjohtajan MV:n tehtävät Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissa ovat liittyneet alan lailliseen edunvalvontaan. MV ei ole ollut jäsenenä Linja-autoliiton hallituksessa vuonna 2009 (KKV:n kirjallinen todiste 1).

203. Virasto on väittänyt virheellisesti ja perusteettomasti, että seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat tahot olisivat osallistuneet kielletyn kilpailurajoituksen kokonaissuunnitteluun, toimenpiteiden valmisteluun, täytäntöönpanoon ja että kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa sekä Matkahuollon ja Linja-autoliiton toimielimissä vuodesta 2008 lähtien olisi tehty kiellettyyn kilpailunrajoituksen liittyviä toimenpiteitä ja että MV olisi Vainion Liikenteen edustajana osallistunut edellä mainittuun kiellettyyn menettelyyn.

204. Esitys perustuu virheellisten oletusten ja väittämien varaan. Tapahtumakuvauksessa mainittujen, yksittäisiä kokousten pöytäkirjojen lauseita tai muita kirjattuja kannanottoja on irrotettu taustastaan ja niiden ympärille on rakennettu virheellinen tapahtumakuvaus epäillystä kilpailunrajoituksesta. Virasto on jättänyt huomiotta sellaiset kannanotot, jotka eivät tue sen kartelliväitettä tai ovat viraston esittämää kartelliväitettä vastaan. Esityksessä annettu kokonaiskuva tapahtumista ei ole totuudenmukainen.

205. Virasto ei ole ottanut huomioinut joukkoliikennelain valmistelun ja voimaantulon jälkeisen soveltamisen epäselvää tilaa eikä siirtymäaikaa, jolla on ollut olennainen merkitys arvioitaessa osapuolten toimintaa muutosvaiheessa. Linja-autoalan yhtiöitä ei tulisi jälkikäteisarviointina syyttää kielletystä kilpailun rajoittamispyrkimyksestä seikoista, joissa viranomaisen tulkinta ja ohjeistus yhtiöille oikeasta ja hyväksyttävästä menettelytavasta siirtymävaiheen ongelmatilanteissa on ollut puutteellista, epävarmaa ja vaihtelevaa.

206. Virasto ei ole perustellut, miksi vain osa Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallintoon osallistuneista henkilöistä ja/tai näiden henkilöiden hallinnoimista yrityksistä on seuraamusmaksuesityksen kohteena. Menettely ei ole ollut tasapuolista eikä hyvän hallintomenettelyn mukaista.

207. Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat yhtiöt eivät ole koskaan sopineet mistään reittiliikennelupien hakemisesta tai muusta toimintansa yhtenäistämisestä. Linja-autoyhtiöt ovat tehneet itsenäisiä ratkaisuja reittiliikennelupien hakemisesta.

208. Viraston seuraamusmaksuesityksessä esitetty väite, että rahdinkuljetuksella olisi olennainen merkitys linja-autoyhtiöiden talouteen, on virheellinen. Rahtituloilla ei pidetä yllä pitkiäkään linjoja. Vuoron liikennöinnin kannalta on olennaista, että matkustajatuloja on riittävästi. Linja-autoyhtiöt eivät myöskään voi vaikuttaa Matkahuollon rahdinkuljettajien valintaan.

209. Virasto on kahdesti aikaisemmin ottanut kantaa Matkahuollon rahdinkuljetuksen ehtoihin, eikä ehtoja ole tuolloin pidetty kiellettynä kilpailunrajoituksena. Kilpailuviraston 14.1.2008 tekemässä päätöksessä (dnro 1160/61/00, Veolia) on katsottu, etteivät Matkahuollon rahdinkuljetuksen ehdot ole muodostaneet kiellettyä kilpailunrajoitusta ja että rahdinkuljetuksessa on ollut useita toimijoita eivätkä kuluttajat ole olleet riippuvaisia Matkahuollon palveluista (päätöksen 45 kohta). Vastaavasti Kilpailuviraston 9.6.2011 tekemässä päätöksessä (dnro 960/61/2008, Hostikka) on katsottu, että Matkahuolto ei ole syyllistynyt rahdinkuljetuksen ehdoissa kiellettyyn kilpailunrajoitukseen.

210. Seuraamusmaksuesityksessä ei ole viraston esitysluonnokseen tehdyistä huomautuksista huolimatta otettu huomioon viraston aikaisempia päätöksiä, vaikka niillä on ollut keskeinen merkitys arvioitaessa hyväksyttäviä menettelytapoja Matkahuollon rahdinkuljetuksen ehdoissa. Kielletyksi on nyt väitetty sellaista menettelyä, jonka virasto on aikaisemmin itse päätöksillään hyväksynyt. Tälle kannanmuutokselle ei ole esitetty mitään perustetta.

211. Lähtölaitureiden koordinoinnilla ei ole pyritty kilpailun rajoittamiseen.

212. Linja-autoyhtiön ei ole pakko tehdä matkapalvelusopimusta Matkahuollon kanssa harjoittaakseen linja-autoliikennettä. Matkahuollon infojärjestelmään kuuluminen on yritykselle vapaaehtoista, joten siihen ei liity kilpailua estävää toimintaa.

2.2.2 Vainion Liikenteen väitetty osallisuus kiellettyyn kilpailunrajoitukseen

Kokoukset ja muu toiminta ennen lakiuudistusta

213. Linja-autoliiton hallituksen kokouksissa 28.5.2008, 27.8.2008, 29.10.2008, ylimääräisessä kokouksessa 26.11.2008, kokouksessa 26.8.2009 sekä työvaliokunnan kokouksessa 24.9.2008 ja Matkahuollon strategiaseminaarissa on ollut kyse edunvalvonnasta tai muusta laillisesta toiminnasta. Kokouksissa ei ole pyritty kilpailun rajoittamiseen tai viivyttämiseen. Asioiden käsittelyn osallistuneet henkilöt eivät siten ole syyllistyneet väitettyihin rikkomuksiin. Virasto on itsekin myöntänyt esityksessään, että edunvalvontatyö ei ole kilpailusäännösten vastaista. Virasto on myös virheellisesti irrottanut yksittäisiä lauseita asiayhteyksistään. Ensin mainitussa kokouksessa MV ei ole edes ollut paikalla eikä Vainion Liikenteeseen siten voida kohdistaa kilpailunrajoitukseen perustuvaa moitetta. 26.8.2009 pidetyssä kokouksessa hän on ollut paikalla hallituksen ulkopuolisena jäsenenä.

214. Viraston väitteet hallituksen 27.8.2009 pitämän kokouksen osalta perustuvat virheelliseen tulkintaan pöytäkirjaan merkitystä keskustelusta. Viraston esille nostamien termien "kermankuorinta" ja "nokkavuorot" käyttö ei osoita pyrkimystä kiellettyyn kilpailun rajoittamiseen, vaan kuuluvat alan ammattisanastoon.

215. Virasto on Matkahuollon strategiaseminaarin 30.–31.10.2008 osalta irrottanut yksittäisiä lauseita taustasta ja tulkinnut ne kokouksen tavoitteiksi ja päämääriksi alalle ottamatta aineistoa kokonaisuudessaan huomioon. Seminaarin päätelmistä voidaan huomata, että Matkahuollon sopimusuudistuksella on pyritty markkinoiden avautumiseen. Liiketoimintojen yhtiöittämisellä on pyritty läpinäkyvyyden lisääntymiseen. Sopimusuudistuksella on pyritty vastaamaan tarpeeseen tarjota tulevaisuudessa oikeahintaisia palveluita kaikille sekä ottaa mahdolliset ulkopuoliset omistajat mukaan. Kaikki reittiliikennettä ajavat yhtiöt eivät ole halunneet tehdä sopimusta, vaikka sitä on heille tarjottu.

216. Hallituksen 26.11.2008 pidetyssä ylimääräisessä kokouksessa on käsitelty joukkoliikennelain valmistelun tilannetta. Linja-autoliitto on tavoitellut vuorojen lisäys- ja muutosmahdollisuutta myös siirtymäajan sopimuksiin, millä on pyritty mahdollistamaan kilpailu myös siirtymäaikana. Minimisäätelymenettelyllä on pyritty kilpailun ylläpitämiseen ja lisäämiseen.

217. Hallituksen 26.8.2009 pitämän kokouksen osalta virasto on erottanut yksittäisiä asialistan kohtia ja lauseita asiayhteydestä ja väittänyt virheellisesti, että kokouksessa olisi päätetty tarjonnan rajoittamisesta. Kyse ei ole ollut yrityksestä estää yrityksiä hakemasta reittiliikennettä.

Kokoukset ja muu toiminta joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen

218. Joukkoliikennelain voimaantulon jälkeisissä kokouksissa ja muussa toiminnassa, kuten Matkahuollon sopimusten uudistamisessa ja käydyissä sähköpostikeskusteluissa, ei ole ollut kyse kilpailun rajoittamisesta. Yksittäisissä viesteissä esitettyjä mielipiteitä tai vetoamista siirtymäajan suojaan ei voida pitää kiellettynä menettelynä. Virasto on myös virheellisesti irrottanut yksittäisiä lauseita asiayhteyksistään. Vainion Liikennettä ei voida syyttää kielletystä kilpailunrajoituksesta siltä osin kuin se on osallistunut mainittuun toimintaan.

219. Linja-autoliiton työvaliokunnan strategiapäivässä 19.2.2010 on käsitelty siirtymäajan strategiaa, jossa on sanatarkasti luettavissa Linja-autoliiton tavoite pitää yllä kilpailua ja toimintamahdollisuuksia kaikenkokoisille yrityksille: "Bussiliikennettä hoidetaan yritysaloitteisesti mahdollisimman laajasti koko valtakunnassa siten, että Linja-autoliiton erikokoisilla jäsenyrityksillä on mahdollisuus toteuttaa tervettä liiketoimintaa". Liiton strategia on tavoitellut markkinoille paljon yrityksiä ja toimivia markkinoita.

220. Matkahuollon strategiaseminaarissa 27.–28.5.2010 on käsitelty muun ohella sopimusuudistusta. Sopimusuudistus on ollut pakko tehdä, eikä sillä ole pyritty markkinoille tulon koordinointiin. Seminaarissa esitetyt yksittäiset kannanotot ja mielipiteet eivät ole osoitus kielletystä kartellitoiminnasta. Linja-autojen lähtöaikojen ja -laitureiden koordinointi Matkahuollon asemilla ei merkitse alalle tulon rajoittamista. Jotkut uudet reittiliikenteen harjoittajat eivät edes halua käyttää Matkahuollon asemia. Menestyksekästä liiketoimintaa voidaan harjoittaa ilman asemilla käymistä.

221. Linja-autoliiton Lounais-Suomen alueosaston 9.6.2010 pitämässä kokouksessa on joukkoliikennelain säännöksiin perustuen katsottu osuudella Forssa–Helsinki haetun vuoron aiheuttavan haittaa siirtymäajan liikenteelle. Osasto on perustellusti uskonut, että joukkoliikennelain siirtymäajan säännösten suojaa noudatetaan ja että siihen voidaan vedota.

222. Elo-syyskuun vaihteessa 2010 on käyty reittiliikennelupien väitettyä poissuljentaa koskeva sähköpostikeskustelu. MV ei ole ollut läsnä sähköpostiviesteissä viitatussa Linja-autoliiton työvaliokunnan kokouksessa 31.8.2010. Hän on ottanut osaa keskusteluun 1.9.2010 toteamalla, että Matkahuollon irtisanomisajalla olevaa sopimusta on noudatettava.

223. Linja-autoliiton työvaliokunnan 31.8.2010 pitämässä kokouksessa MV on ollut paikalla vain osan aikaa. Kokouksessa on ollut esillä Linja-autoliiton tavanomainen edunvalvonta ja sen suunnittelu.

224. Linja-autoliiton 7.9.2010 järjestämässä neuvottelussa ei millään tavalla ole yritetty kieltää tai painostaa Liikenne Vuorelaa tai muitakaan hakijoita olemaan hakematta uutta liikennettä.

225. Linja-autoliiton työvaliokunnan 29.9.2010 pitämässä kokouksessa esitetyn yksittäisen lauseen perusteella virasto on virheellisesti väittänyt niin sanottujen nollasopimusten rajoittavan kilpailua. Tiettävästi mainittuja sopimuksia on käytetty erittäin harvoin.

226. Linja-autoliiton hallituksen 27.10.2010 pidetyn kokouksen päätös julkisesti rahoitettujen lippujen (tuettujen lippujen) kelpuuttamisen epäämisestä reittiliikenteessä on tullut tehdä, koska muun muassa Itä-Suomen lääninhallitus oli kirjeessään 8.12.2009 kieltänyt julkisesti rahoitettujen lippujen käytön reittiliikenteessä. Liitto oli pyrkinyt joukkoliikennelain valmistelun alusta alkaen saamaan voimaan PSA-direktiivissä hyväksytyn yleisen säännön, jolla olisi voitu poistaa tuettujen lippujen vastaanottamisen ongelma reittiliikenteessä. Tämän säännön turvin kilpailu olisi olennaisesti lisääntynyt reittiliikenteessä.

227. Matkahuollon hallituksen 1.11.2010 pitämässä kokouksessa on käsitelty Matkahuollon sopimusten uudistamista. Uudistus on ollut välttämätön, koska alan toimintaympäristö oli muuttumassa nopeasti.

228. Matkahuollon hallituksen 23.–29.12.2010 käymässä reittiliikennelupavuorojen väitettyä poissuljentaa koskevassa sähköpostikeskustelussa ei ole ehdotettu mitään erityistä poissuljentaa, vaan lähtöpaikan järjestämistä Kampista on puolustettu ja hyväksytty. MV ei ole kommentissaan ehdottanut tai vaatinut vuorojen poisjättämistä järjestelmistä. Kommentti on ollut yksityinen kannanotto, joihin sananvapauden mukaan kaikilla on mahdollisuus. MV:n esittämä arvio vuorojen tarpeellisuudesta on perustunut ammattitaitoon ja markkinatuntemukseen. Hän ei ole ollut vaatimassa, ettei Hamina–Helsinki-vuoroja hyväksyttäisi Matkahuollon järjestelmiin.

229. Matkahuollon hallituksen 25.1.2011 pitämässä kokouksessa ei ole keskusteltu erityisesti Hamina–Helsinki-liikenteestä. Matkahuollossa on oltu valmiita järjestämään kaikille reittiliikennevuoroille lähtöpaikka, mikäli asemilla riittää tilaa. Tämä osoittaa Matkahuollon tekevän aidosti päätöksiä vuorojen järjestelmiin ottamisesta omista lähtökohdistaan.

230. Linja-autoliiton hallituksen 26.1.2011 pitämässä kokouksessa on esitelty uudet sopimusmallit, jotka ovat olleet kaikille yrityksille tasapuolisempia ja parempia.

231. Matkahuollon hallituksen 30.8.2012 pitämässä kokouksessa on päätetty lipunmyyntiehdoista. Monilla yrityksillä on ollut omia lippujärjestelmiä. Kuulumattomuus Matkahuollon järjestelmään ei ole ollut este liikenteen harjoittamiselle, mutta omat järjestelmät saattavat olla este kilpailun laajenemiselle. Se, että muun muassa Savonlinjan siirtymäajan liikennöintisopimukset olisivat muuttuneet reittiliikenteeksi, ei ole ollut syynä tämän liikenteen ottamiselle Matkahuollon matkapalveluihin.

2.2.3 Oikeudellinen arviointi ja seuraamusmaksuesitys

232. Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinaoikeudelle 25.1.2016 tekemä seuraamusmaksuesitys on osittain vanhentunut. Virasto ei ole esittänyt näyttöä, että kysymyksessä olisi sen väittämä yksi yhtenäinen rikkomus, joten esityksessä mainittuja tapahtumia tulee arvioida erillisinä tekoina erillisine tekoaikoineen. Teot ja tapahtumat ajalta ennen 25.1.2011 ovat vanhentuneita eikä niiden perusteella voida määrätä seuraamusmaksua.

233. Matka- ja pakettipalvelujen osalta tulee ottaa huomioon Matkahuollon valituksessaan 18.2.2016 esittämät tehokkuusedut. Yhteistyö on ollut välttämätöntä, asiakkaat ovat saaneet keskeisen hyödyn tehokkuussäästöistä eikä yhteistyö ja tarveharkinta ole poistanut kilpailua pakettipalveluiden osalta. Matkapalvelujen osalta on ollut tehokkuusedun perusteella perusteltua jättää reittiliikennevuorot pois Matkahuollon infojärjestelmistä, koska muun muassa lippujen hyväksyntään liittyneet ongelmat eivät olisi mahdollistaneet järjestelmän toimivuutta eivätkä Matkahuollon palvelulupauksen toteutumista kuluttajien edun mukaisesti.

234. Kielletyn kilpailunrajoituksen tunnusmerkistö ei täyty. Virasto ei ole esittänyt selvitystä tai näyttöä, että kysymyksessä olisi ollut sellaisesta kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tai kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetusta elinkeinonharjoittajien tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän välisestä sopimuksesta, päätöksestä tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joiden tarkoituksena olisi ollut merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai että toimenpiteistä olisi seurannut edellä mainitut seikat. Kiellettävyyden edellytyksenä oleva merkittävyyden kriteeri ei täyty minkään seuraamusmaksuesityksessä kuvatun tapahtuman osalta, vaikka jonkin niistä katsottaisiin rajoittaneen kilpailua. Viraston kielletyksi kartellitoiminnaksi väittämät tapahtumat liittyvät pääosin joukkoliikennelain siirtymäajan säännösten hyödyntämiseen ja edunvalvontaan, jotka ovat olleet kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä.

235. Viraston väite yhdestä yhtenäisestä rikkomuksesta on perusteeton. Esityksessä ei ole eroteltu väitettyjä rikkomuksia sopimuksiin, yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin tai yhteenliittymän päätöksiin, joka olisi erillisten tekojen/tapahtumien arvioinnissa tarpeen.

236. Viraston väite, että kysymyksessä olisi ollut vakava, yksinomaan kilpailun rajoittamiseen tähtäävä kielletty menettely, on perusteeton ja perustelematon. Virasto ei edes esitä, että väitettyyn kartelliin olisi sisältynyt hinnoista sopimista tai kartellin osapuolten keskinäistä kontrollimenettelyä, jolla kartellin toteutumista pyrittäisiin varmistamaan. Virasto ei myöskään esitä, että väitetty kartelli olisi rajoittanut palvelujen tuotantoa ja tarjoamista.

237. Linja-autoyhtiöiden siirtymäajan säännösten hyödyntäminen ja laajamittainen uusien reittiliikennelupien hakeminen vasta siirtymäaikojen liikennöintisopimusten loppuvaiheessa ei ole aiheuttanut kuljetuspalvelutarjonnan vähentymistä.

238. Virasto ei ole seuraamusmaksuesityksessään ottanut huomioon joukkoliikennelain siirtymäajan säännöksiä, joiden nimenomaisena tarkoituksena on ollut antaa suojaa siirtymäajan liikennöintisopimusten nojalla harjoitetulle liikenteelle (esityksen 234 kohta).

239. Väite siitä, että poissuljenta olisi tehnyt liikennöinnin mahdottomaksi tai kannattamattomaksi, on virheellinen. Uusien reittiliikennelupien myötä matkalippujen hintataso on lisääntyneen vuorotarjonnan ja siten kiristyneen kilpailun myötä olennaisesti laskenut, joka on heikentänyt sekä jo alalla toimineiden että uusien linja-autoyhtiöiden kannattavuutta. Kannattavuuden heikentyminen ei ole aiheutunut väitetystä poissuljennasta (esityksen 236 kohta).

240. Väite siitä, että linja-autoyhtiöt olisivat toimineet piittaamattomasti kilpailulainsäädännöstä välittämättä, on perusteeton ja väärä. Yhtiöt, Linja-autoliitto ja Matkahuolto ovat kaikki osaltaan pyrkineet sopeuttamaan oman toimintansa uuden joukkoliikennelain säännöksiin. Ongelmat siirtymävaiheen säännösten soveltamisesta eivät ole aiheutuneet edellä mainituista tahoista (esityksen 238 kohta).

241. Virasto ei ole esittänyt selvitystä väittämästään Vainion Liikenteen toiminnan moitittavuuden asteesta. Moitteet yhtiötä kohtaan ovat perusteettomia ja toteennäyttämättömiä. Viraston väitteet kilpailurajoituksen vahingollisuudesta ovat perusteettomia ja joukkoliikennelain säännösten vastaisia.

242. Virasto ei ole määritellyt esityksessään väitetyn rikkomuksen kestoa ja tapahtumisaikaa kunkin väitetyn tapahtuman ja tekijän osalta erikseen. Viraston väite kartellin kestosta on perusteeton.

243. Seuraamusmaksuesityksessä rakennettua tosiseikkoihin perustumatonta syyllisyysolettamaa on pyritty tukemaan yksipuolisilla ja virheellisillä tulkinnoilla kokouksissa esitetyistä yksittäisistä kannanotoista tai esitetyistä sähköpostiviesteistä.

244. Vainion Liikenteellä ei ole ollut mahdollisuutta kommentoida viraston sitä vastaan esittämiä väitteitä tai niiden perusteluja ennen kuin virasto on pyytänyt vastinetta esitysluonnokseensa. Yhtiötä ei myöskään ole kuultu viraston uudesta näytöstä ennen lopullisen seuraamusmaksuesityksen jättämistä markkinaoikeudelle. Virasto ei ole noudattanut hyvää hallintotapaa, jonka mukaan sen olisi tullut antaa asianosaisille tiedoksi vastineen antamisen jälkeen saadut uudet selvitykset.

245. Yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti seuraamusmaksua on esitetty Vainion Liikenteelle sellaisten seikkojen ja tapahtumien perusteella, jotka eivät kaikkien päätös- ja seuraamusmaksuesitysluonnoksessa mainittujen yritysten osalta ole johtaneet seuraamusmaksun esittämiseen. Näille yhtiöille on luonnoksessa esitetty seuraamusmaksua ja ne ovat olleet edustettuina samoissa tapahtumissa Vainion Liikenteen kanssa tai muutoin saaneet tietää niistä. Esityksestä olisi yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaatteen mukaisesti tullut luopua myös Vainion Liikenteen osalta. Viraston menettelyvirheet puolustautumisoikeuksien laiminlyönnissä ovat niin vakavia, että seuraamusmaksuesitys tulee jo sen perusteella hylätä.

246. Vainion Liikenteen tai muiden yhtiöiden väitetystä osallisuudesta yhteen yhtenäiseen rikkomukseen ei ole esitetty täsmällistä tai yksiselitteistä näyttöä. Viraston näyttö on pääosin joko kokoukseen tai sähköpostikirjeenvaihtoon osallistuneiden tahojen yksittäisiä lausumia tai hyväksyttävä edunvalvontaa.

247. Vaikka Vainion Liikenteen toimintaa arvioitaisiin rikkomuskokonaisuudesta erillisenä, ei yhtiö ole syyllistynyt kilpailusäännösten rikkomiseen. Edellytyksiä seuraamusmaksun määräämiselle ei ole.

248. Viraston on kohdeltava henkilöitä ja yrityksiä tasapuolisesti. Lakia on sovellettava samalla tavalla kaikkiin elinkeinonharjoittajiin yhtiön koosta riippumatta. Seurausmaksua ei voida esittää sattumanvaraisesti tai vailla objektiivista arviointia toisille elinkeinonharjoittajille ja jättää esittämättä toisille.

249. Vainion Liikenne ei ole suojannut eikä se olisi voinutkaan suojata siirtymäajan liikennöintisopimuksiaan tai paketinkuljetussopimuksiaan. Yhtiö ei ole saanut mitään hyötyä väitetystä kartellista eikä tällaisesta hyödystä ei ole esitetty mitään näyttöä. Lisäksi väite paketinkuljetusoikeuksien merkityksestä Vainion Liikenteelle on virheellinen.

250. Esitetty seuraamusmaksu ylittää olennaisesti lain mukaisen enimmäismäärän ja on lähes 16 prosenttia Vainion Liikenteen vuoden 2014 liikevaihdosta ja lähes 17 prosenttia vuoden 2015 liikevaihdosta. Viraston on täytynyt olla tietoinen yhtiön liikevaihdosta ja seuraamusmaksun enimmäismäärästä. Enimmäisasteikon ylittävä seuraamusmaksuesitys on jo aiheuttanut yhtiölle vakavaa taloudellista haittaa ja vahinkoa. Esitystä on oikaistava ja määrää alennettava lainmukaiselle tasolle.

251. Vainion Liikenne ei ole syyllistynyt kilpailulainsäädännön vastaiseen toimintaan tai pyrkinyt rajoittamaan kilpailua, joten sille ei tule määrätä seuraamusmaksua, joka on muutoinkin perusteeton kilpailun turvaamisen kannalta. Reittiliikenteen matkapalveluiden kilpailun osalta väitetty rikkomus on päättynyt jo 17.9.2012. Pakettipalveluliiketoiminnan osalta seuraamusmaksun esittäminen ei ole perusteltua, koska virasto on kahdesti aikaisemmin todennut toiminnan hyväksyttäväksi. Epäilty rikkomus on ollut vähäinen ja tapahtunut sekasortoisessa tilassa eikä seuraamusmaksua tule määrätä tälläkään perusteella.

252. Asiassa on otettava huomioon Vainion Liikenteen liikevaihdon jakautuminen linjaliikenteeseen, tilausajoihin ja ajosopimuksiin sekä rahtiin. Tilausajot ja ajosopimukset eivät ole kartelliepäilyn kohteena, mikä tulee huomioida esitetyn seuraamusmaksun määrää arvioitaessa alentavana seikkana. Esitetty määrä on kohtuuttoman suuri väitetyn rikkomuksen laajuuteen verrattuna.

253. Viranomaisen virheellinen menettely tulee huomioida oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun perusteena.

3 JYVÄSKYLÄN LIIKENNE OY:N, KOIVISTON AUTO OY:N, KOSKILINJAT OY:N, KUOPION LIIKENNE OY:N, PORVOON LIIKENNE OY - BORGÅ TRAFIK AB:N, SATAKUNNAN LIIKENNE OY:N JA METSÄPIETILÄ OY:N VASTAUS

3.1 Vaatimukset

254. Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab, Satakunnan Liikenne Oy ja Metsäpietilä Oy (jäljempänä Koiviston Auto) on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen perusteettomana.

255. Koiviston Auto on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää viraston seuraamusmaksuesityksen vanhentuneena.

256. Mikäli seuraamusmaksuesitystä ei hylätä, Koiviston Auto on vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun kokonaan määräämättä tai alentaa maksettavaksi määrättävän seuraamusmaksun määrää.

257. Koiviston Auto on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut viivästyskorkoineen.

3.2 Perusteet

3.2.1 Taustaa

258. Koiviston Auto ei ole osallistunut eikä syyllistynyt seuraamusmaksuesityksessä väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen matkapalveluissa eikä pakettipalveluissa.

259. Kilpailu- ja kuluttajaviraston menettely ei ole täyttänyt hallintolain edellytyksiä. Koiviston Auton puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tulla kuulluksi on loukattu usealla tavalla. Koiviston Auto ei ole saanut viraston tutkinnan aikana kommentoida sitä vastaan esitettyjä väitteitä ja niiden perusteluja ennen kuin virasto pyysi vastinetta päätös- ja esitysluonnokseensa. Yhtiötä ei ole lainkaan kuultu uudesta näytöstä, väitteistä tai niiden perusteluista ennen lopullisen seuraamusmaksuesityksen jättämistä markkinaoikeudelle.

260. Virasto on lisännyt esitykseen uusia liitteitä / kirjallisia todisteita, jotka eivät ole olleet esitysluonnoksen liitteenä. Ainakin viraston kuulemismuistio RV:n tapaamisesta 26.8.2015 on laadittu sen jälkeen, kun Koiviston Auto on jo antanut vastineensa viraston seuraamusmaksuesitysluonnokseen. Kaikista viraston kirjallisista todisteista puuttuu todistusteema (KKV:n kirjallinen todiste 117).

261. Virasto on muuttanut väitteitään Koiviston Auton osallistumisesta väitettyyn kartelliin. Väitteitä on esitetty myös sellaisista kokouksista, missä yhtiön edustaja ei ole ollut läsnä. Virasto on siten merkittävällä tavalla esitysluonnoksen jälkeen muuttanut omia tulkintojaan ja oikeudellisia johtopäätöksiään. Tutkinnan aikana ennen lopullisen seuraamusmaksuesityksen jättämistä olisi pitänyt kuulla Koiviston Autoa ja muita sellaisia asianosaisia, joita kohtaan esitetyt vaatimukset tai niiden perusteet ovat muuttuneet markkinaoikeudelle jätetyssä esityksessä verrattuna seuraamusmaksuesitysluonnokseen.

262. Seuraamusmaksuesityksessä ei ole lainkaan otettu huomioon niitä seikkoja, jotka Koiviston Auto ja muut asiassa kuullut yhtiöt ja yhdistykset ovat esittäneet viraston tutkimusten aikana sekä esitysluonnoksen johdosta. Koiviston Auton syyttömyyttä tukevia asiakirjoja ei myöskään ole otettu huomioon.

263. Seuraamusmaksuesitysluonnoksessa on esitetty, että väitettyyn kartelliin on osallistunut huomattavasti laajempi joukko linja-autoyhtiöitä kuin mitä esityksessä on mainittu. Luonnoksessa mainittujen muiden yhtiöiden osallisuus on viraston mukaan perustunut niiden osallistumiseen samoihin kokouksiin tai seminaareihin, joihin osallistumisen virasto edelleen väittää osoittavan, että Koiviston Auto on osallistunut väitettyyn kartelliin. Kaikista mainituista yhtiöistä on ollut myös edustaja tai edustajia kysymyksessä olevana aikana Linja-autoliiton ja/tai Matkahuollon hallituksissa tai toimielimissä, mitä seikkaa on Koiviston Auton osalta pidetty perusteena väitteille sen kartelliin osallistumisesta. Kilpailunrajoituksesta epäillyn yhtiön liikevaihto ei saa vaikuttaa siihen, esitetäänkö yhtiölle seuraamusmaksua vai ei.

264. Viraston esitys perustuu joukkoliikennelain virheelliseen tulkintaan ja lain soveltamiseen. Esityksessä jätetään huomioimatta joukkoliikennelaissa tarkoitettujen siirtymäajan liikennöintisopimusten suoja ja henkilöliikennelain mukaisten entisten linjaliikennelupien sisältö.

265. Viraston tulkinta siitä, että väitetty kilpailunrajoitus olisi alkanut jo ennen joukkoliikennelain voimaantuloa vuonna 2008, on väärä. Toiminta on ennen joukkoliikennelain voimaantuloa perustunut linjaliikenneluvilla myönnettyihin yksinoikeuksiin, eikä yhtiöillä ole edes ollut mahdollisuutta vaikuttaa väitetyllä yhteistoiminnalla markkinaolosuhteisiin.

266. Virasto on virheellisesti tulkinnut yhtiöiden keskustelleen ja jopa sopineen kilpailua rajoittavista toimenpiteistä, vaikka kysymyksessä on ollut joukkoliikennelain yhtiöille takaaman oikeudellisen suojan toteuttamisesta ja siihen liittyvistä kannanotoista. Virastolla on ollut yksityiskohtaiset ja ajantasaiset tiedot eri viranomaistoimenpiteistä ja tapahtumakulusta sekä aikataulujen että sisällön osalta, koska sen edustajat ovat osallistuneet joukkoliikennelain ja sen toimeenpanon valmisteluun. Tästä huolimatta virasto on tulkinnut esitykseen liittyvää aineistoa virheellisesti ja tarkoitushakuisesti.

267. AN on toiminut Matkahuollon hallituksen jäsenenä osakeyhtiölain mukaisesti eikä ole toimiessaan edustanut Koiviston Autoa tai valvonut sen taloudellisia tai muita intressejä. Linja-autoliitossa Koiviston Auton eri konserniyhtiöiden työntekijöiden tai toimihenkilöiden toiminta on ollut osallistumista linja-autoalan edunvalvontayhdistyksen toimintaan.

268. Viraston tulkinnoissa tapahtumien kulusta, osapuolten tarkoituksesta ja tavoitteista ei ole otettu huomioon toimialan sääntelyn ja toimintaympäristön muutoksia joukkoliikennelain voimaantulon yhteydessä. Seuraamusmaksuesitys tarkoittaa sallitun edunvalvonnan tulkitsemista kilpailusääntöjen vastaiseksi toiminnaksi. Virasto ei ole ottanut huomioon lain voimaantulon jälkeistä lainsäädännöllistä epäselvyyttä, puuttunutta ja ristiriitaista viranomaisohjeistusta sekä niin sanotun siirtymäajan liikennöintisopimusten suojan loukkaamista viranomaisten päätöksillä ja tästä aiheutunutta oikeussuojan ja edunvalvonnan tarvetta.

269. Esityksessä on tulkittu joukkoliikennelain voimaantulon merkinneen välitöntä siirtymistä vapaaseen kilpailutilanteeseen, ja kääntäen, että siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ei ole käytännössä ollut tarkoitus antaa minkäänlaista suojaa uusia reittiliikennelupia vastaan. Liikennöitsijöiden reittiliikenteen yhteensovittamista koskenutta kirjeenvaihtoa on pidetty näyttönä kielletystä kilpailunrajoituksesta, vaikka kysymys on ollut viranomaisprosessien edellyttämästä toiminnasta. Viraston lähtökohta on vastoin joukkoliikennelain esitöitä, liikennöitsijöiden käsitystä, viranomaisten antamia päätöksiä ja siirtymäajan liikennöintisopimusten tarkoitusta.

270. Linja-autoyhtiöt, mukaan lukien Koiviston Auto, ovat lain valmistelutyön ja esitöiden sekä tehtyjen siirtymäajan liikennöintisopimusten perusteella olleet siinä käsityksessä, että nämä sopimukset nauttivat vahvaa suojaa uusia reittiliikennelupia vastaan siltä osin, kun reittiliikenneluvilla ryhdytään harjoittamaan liikennettä siirtymäajan liikennöintisopimusten kanssa päällekkäisillä reiteillä tai ajallisesti lähellä olevilla lähtöajoilla. Yhtiöiden muutoksenhaku koskien uusia myönnettyjä reittiliikennelupia osoittaa oikeudellisen epävarmuuden, joka on ollut yhtiöiden kannanottojen ja kirjeenvaihdon perusteena.

271. Virasto on kannanottoja ja sinänsä voimakkaita mielipiteitä arvioidessaan sivuuttanut lähtökohdan, josta liikennöitsijät ovat viranomaisten joukkoliikennelain vastaiseksi katsomaansa toimintaa kommentoineet. Linja-autoyhtiöillä on ollut syy hakea muutosta lainvastaisiksi katsomiinsa viranomaispäätöksiin sekä ymmärrettävä ja perusteltu syy käydä kovasanaistakin keskustelua syntyneen tilanteen johdosta. Kysymyksessä on ollut liikennöitsijöiden odotuksista ja oikeudellisen aseman suojasta käydyistä keskusteluista eikä viraston väittämästä kilpailunrajoituksesta.

272. Siirtymäajan liikennöintisopimusten suojaa koskevat päätökset ovat vaihdelleet sisällöltään ja lopputuloksiltaan merkittävästi. Liikennöitsijöillä on ollut tarve keskustella toimenpiteistä ja oikeussuojakeinojen käytöstä, joihin vastoin joukkoliikennelain tarkoitusta ja perusteluja annetut viranomaispäätökset vuodesta 2010 lähtien ovat antaneet aihetta.

273. Niin sanottuihin tuettuihin lippuihin liittyvät kysymykset eivät ole olleet "tekosyy" ja keksitty peruste väitetylle kilpailunrajoitukselle. Viraston kannanotot ovat sen tiedossa olevien seikkojen vastaisia. Tuettuja lippuja (eli seutu-, kaupunki- ja työmatkalippuja) ei viranomaispäätökseen perustuen ole ollut sallittua käyttää joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen reittiliikennelupien mukaisessa liikenteessä, mikä on ilmennyt muun muassa tehdyistä siirtymäajan liikennöintisopimuksista. Viranomaiset ovat lisäksi nimenomaisesti kieltäneet tuettujen lippujen vastaanottamisen.

274. Tuettuja lippuja ei ole voinut käyttää maksuvälineen tilanteessa, jossa vastaanottaja ei saa tukiosuutta tilityksenä. Tämä olisi tarkoittanut, että liikennöitsijä ei olisi saanut "maksuvälineestä" mitään vastiketta. Esityksessä tehty virheellinen tulkinta tuettujen lippujen käytettävyydestä perustuu Koiviston Auton käsityksen mukaan siihen, että liikenne- ja viestintäministeriön tapaamisesta 16.8.2011 laaditussa viraston muistiossa on esitetty ministeriön virheellinen tulkinta tuettujen lippujen käytettävyydestä (KKV:n kirjallinen todiste 4).

275. Asiakkaiden näkökulman huomioiminen on ollut Koiviston Autolle tärkeää. Kaikki Matkahuollon valtakunnallisen lippujärjestelmän liput ovat aina kelvanneet kaikissa Matkahuollon aikataulujärjestelmän mukaisissa vuoroissa. Yhtiön oman liiketoiminnan kannalta oli haitallista, että tuettujen lippujen osalta oli syntymässä tilanne, joka saattoi johtaa siihen, että asiakkaan ostama lippu ei enää käynytkään kaikkiin Matkahuollon vuoroihin.

276. Tuettujen lippujen käsittely asianosaisten päätöksissä ja kannanotoissa ei osoita poissulkemistarkoitusta.

277. Matkahuollolla ja linja-autoyhtiöillä on ollut oikeus luottaa viraston aiempiin arvioihin Matkahuollon rahdinkuljetusjärjestelmän lainmukaisuudesta.

3.2.2 Viraston asiakirjanäyttö

278. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tulkinnut asiakirja-aineistoa tarkoitushakuisesti ja virheellisesti. Virasto ei ole ottanut huomioon ennen seuraamusmaksuesityksen tekemistä sille toimitetussa Koiviston Auton vastineessa esitettyjä selvityksiä tapahtumien kulusta, tapahtumien kulkuun vaikuttaneista seikoista ja puolustusta tukevaa näyttöä millään tavoin huomioon.

279. Viraston mukaan väitetty kilpailunrajoitus olisi alkanut jo linjaliikennelupien voimassa ollessa ja siten ennen joukkoliikennelain voimaantuloa. Väite on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että linjaliikenneluvat olivat liikennöitsijöille myönnettyjä tarveharkintaan perustuvia yksinoikeuksia tiettyyn reittiin tietyllä lähtöajalla. Linja-autoyhtiöiden toiminta on perustunut näihin lupiin.

Linja-autoliiton kokoukset ja muu toiminta ennen lakiuudistusta

280. Linja-autoliiton hallituksen kokouksissa 28.5.2008, 27.8.2008, ylimääräisessä kokouksessa 26.11.2008, kokouksessa 26.8.2009, hallituksen työvaliokunnan kokouksessa 24.9.2008 ja pikavuoroliikennetyöryhmän kokouksessa 23.11.2009 on ollut kysymys edunvalvonnasta tai muusta laillisesta toiminnasta. Yhtiöiden edustajien kirjeenvaihtoa ja kommentteja ei tule erottaa asiayhteydestä ja ajankohdasta, jona kirjeenvaihto on käyty. Edustajien kärkevätkin kannanotot on tulkittava huomioiden yhtiöiden perusteltu käsitys siitä, että siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ajettaville reiteille on lainsäädännössä asetettu suoja ja viranomaiset itse toimivat vastoin tätä yhtiöille tarkoitettua oikeustilaa/oikeussuojaa. Koiviston Auton edustajaa ei ole ollut liiton työvaliokunnassa koko viraston esityksen tarkoittamana ajanjaksona eikä yhtiön edustaja ei siten ole osallistunut mainittuun työvaliokunnan kokoukseen. Koiviston Autoa pikaliikennetyöryhmässä edustanut henkilö ei ole osallistunut kokoukseen.

281. Koiviston Auton konserniyhtiöiden työntekijöiden tai toimihenkilöiden osallistuminen Linja-autoliiton toimintaan on ollut osallistumista alan edunvalvontayhdistyksen toimintaan. Liiton poliittinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä linja-autoalan etujen valvominen on perusoikeus, jota suojataan perustuslain sanan- ja yhdistymisvapautta koskevilla säännöksillä. Kilpailulailla ei voida rajoittaa näitä perusoikeuksia.

282. Linja-autoliiton hallituksen 28.5.2008 pitämässä kokouksessa on käsitelty joukkoliikennelain valmistelua. Linja-autoliitto on aktiivisesti käynyt keskustelua lainvalmistelusta viranomaisten ja poliittisten toimijoiden kanssa. Pöytäkirja osoittaa, että liikenne- ja viestintäministeriön lainvalmistelu on ollut sekavaa ja täsmentymätöntä, ja että viranomaiset ovat antaneet ristiriitaisia viestejä uuden lain sisällöstä, muutoksista ja niiden vaikutuksista. Pöytäkirjan mukaan liikenne- ja viestintäministeriön kanssa oli sovittu, että Linja-autoliitto ja ministeriö pyrkivät laatimaan omat ehdotuksensa siitä, mitä ennakkosääntely voi pitää sisällään. Ministeriö on ainakin tuossa vaiheessa viestittänyt, että ennakkosääntely voi olla jossain muodossa mahdollista. Asiasta ei ole tuolloin keskusteltu tarkemmin tai tehty mitään päätöstä. Kokouksessa ei ole sovittu, että Matkahuollon sopimusta käytettäisiin "ennakkosääntelyn välineenä".

283. Hallituksen 27.8.2008 pitämässä kokouksessa on käsitelty joukkoliikennelain valmistelua sekä liiton tietoja ja käsityksiä valmistelutyöstä sekä lainmuutoksen mahdollisista vaikutuksista. Kokouksessa on päätetty yleisistä linjauksista lain jatkovalmisteluun. Maininnoissa "markkinahäiriöiden ja kermankuorinnan ehkäisystä" ei ole viitattu kiellettyyn menettelyyn. Kokouksessa ei ole keskusteltu eikä päätetty Matkahuollon sopimusten käyttämisestä poissuljennan välineenä.

284. Hallituksen 26.11.2008 pidetyssä ylimääräisessä kokouksessa on ollut edelleen kysymys keskeneräiseen lainvalmistelutyöhön liittyvien epävarmuustekijöiden käsittelystä ja listasta asioita, joiden selvittäminen oli tärkeää Linja-autoliiton jäsenten näkökulmasta.

285. Hallituksen 26.8.2009 pidetyn kokouksen pöytäkirja tai seuraamusmaksuesityksen liiteasiakirjat eivät sisällä väärää tietoa reittiliikennelupien asemasta ja myöntämiskäytännöstä. Kokouksessa käyty keskustelu ja yhtiöiden käsitykset ovat vastanneet joukkoliikennelain valmistelun senhetkistä tilannetta sekä myös lopullisen lain säännöksiä siirtymäajasta. Virasto näyttää väittävän, että kokouksessa esitetyillä, valmisteilla olevan joukkoliikennelakia koskevilla kommenteilla sekä linjaamalla tavoitteeksi lainvalmistelun tilanteen vastaista lopputulosta olisi sovittu kielletystä menettelystä (KKV:n kirjallinen todiste 47 ja 48).

286. Pikavuoroliikennetyöryhmän 23.11.2009 pitämän kokouksen pöytäkirjan maininta on koskenut pikavuorojärjestelmän ylläpitämistä, eikä markkinoiden jakamista. Pöytäkirjan kohdassa 4 ei "yrittäjien välisellä yhteistyöllä" ole tarkoitettu kiellettyä yhteistyötä, vaan ainoastaan yhtiöiden näkemystä siitä, että reittiliikennelupia myönnettäessä tehdään siirtymäaikana ennakkoharkinta ja että liikennöitsijät edelleen tulevat tässä yhteydessä kuulluiksi. Toisaalta maininnalla on viitattu siihen, että lainvalmisteluasiakirjojen mukaan ongelmatilanteet on tarkoitus ratkaista liikennöitsijöiden kesken sopimalla.

Linja-autoliiton kokoukset ja muu toiminta joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen

287. Joukkoliikennelain voimaantulon jälkeisissä kokouksissa ja muussa toiminnassa, ei ole ollut kyse kilpailun rajoittamisesta, vaan sallitusta edunvalvonnasta. Virasto on myös virheellisesti irrottanut yksittäisiä lauseita asiayhteyksistään. Myöskään Koiviston Auton edustajien toiminnassa Linja-autoliiton alueosastojen hallituksissa ei ole ollut kysymys kilpailunrajoittamisesta.

288. Linja-autoliiton hallituksen työvaliokunnan strategiapäivänä 19.2.2010 ei ole päätetty pitää Matkahuollon asemaverkoston hallintaa alan omissa käsissä. Strategiapäivän linjaukset ovat olleet Linja-autoliiton hallituksen kokouksen 24.3.2010 liitteenä. Koiviston Auton edustaja ei ole osallistunut viimeksi mainittuun kokoukseen (KKV:n kirjallinen todiste 22).

289. Hallituksen 26.5.2010 pitämässä kokouksessa on esitetty huolta siitä, että voimassaolevaa lainsäädäntöä tulkitaan lain sanamuodon vastaisesti.

290. Hallituksen työvaliokunnan 29.9.2010 pitämässä strategiakokouksessa esitetty maininta "yksinoikeussopimusten käyttöönotto tilanteessa, jossa liikennettä halutaan lisätä siinä laajuudessa, että voimassaolevat liikennöintisopimukset eivät sitä mahdollista" on irrotettu asiayhteydestään. Kysymys on ollut viranomaisten ja poliittisten päättäjien lobbaamisesta. Linja-autoliiton hallitus tai työvaliokunta eivät edes olisi voineet sopia tai päättää yksinoikeussopimuksista, koska päätöksenteko kuuluu lupaviranomaisille. Työvaliokunnassa ei ole ollut Koiviston Auton edustajaa.

291. Hallituksen 27.10.2010 pitämässä kokouksessa on vain todettu, mitä viranomaiset olivat asiasta päättäneet ja tiedottaneet jo vuonna 2009.

292. Hallituksen 26.1.2011 pitämässä kokouksessa on käsitelty siirtymäaikaa, reittiliikennelupien myöntämistä ja siihen liittyvää liikenne- ja viestintäministeriön ohjeistusta.

Matkahuolto Oy:n hallituksen kokoukset ja muu toiminta

293. Matkahuollon toimintaan osallistumisessa ja sähköpostikeskusteluissa ei ole ollut kysymys kielletystä kilpailunrajoittamisesta, vaan erilaisista kannanotoista sekä yhtiön ongelmien ratkaisemisesta muun ohella sopimuksia muuttamalla. Muun ohella 1.11.2010 ja 25.1.2011 pidetyissä hallituksen kokouksissa sekä sähköpostikeskusteluissa koskien Helsinki–Hamina-reittiä ja Keskimatkojen Turku–Äkäslompolo-vuoroa ei ole ollut kysymys mistään kielletystä menettelystä. AN ei ole osallistunut viimeksi mainittuun keskusteluun.

294. Matkahuollon strategiaseminaarin 30.–31.10.2008 tavoitteena on ollut tarkistaa ja linjata hallituksen toimesta yhtiön keskeisiä toimintaperiaatteita ja niiden toimivuutta muuttuvassa joukkoliikenneympäristössä. Seminaarin taustamateriaali on sisältänyt listan kysymyksiä ja asioita, joita osallistujien on pyydetty käymään läpi. Joukkoliikenteeseen on ollut tulossa merkittäviä muutoksia ja asioista on keskusteltu laajasti. Keskusteluissa on pohdittu lupatilanteen muutoksista aiheutuvia erilaisia tilanteita ja etsitty vaihtoehtoja niihin varautumiseen (KKV:n kirjallinen todiste 19).

295. Hallituksen 15.4.2010 pitämässä kokouksessa on ainoastaan nimetty työryhmä valmistelemaan linja-autoyhtiöiden ja Matkahuollon välisten niin sanottujen "BY/MH"-sopimusten uudistamista.

296. Matkahuollon strategiaseminaarissa 27.–28.5.2010 mainittu "vapaamatkustajaongelma" on noussut esille jo vuonna 2008 Matkahuollon palvelusopimusten uudistamista koskevissa keskusteluissa. Kysymyksessä ei ole ollut alalle tulon kontrollointi. Tavoitteena on ollut palkkiomallin uudistaminen ja kustannusten kohdistaminen liiketaloudellisin ja tasapuolisin perustein.

297. Hallituksen 26.8.2010 pitämässä kokouksessa on jatkettu palvelusopimusten käsittelyä, mutta ei ole tehty päätöstä lopullisesta sopimustekstistä tai palkkioista. Tarveharkinnassa ei ole ollut kysymys Matkahuollon, Linja-autoliiton tai alan yritysten itse keksimästä ongelmasta, vaan viranomaistenkin laajasti tunnustamasta ongelmasta ja pyrkimyksestä toimia viranomaisten ohjeistuksen mukaan.

298. Hallituksen 31.5.2012 pitämässä kokouksessa on tehty viipymättä päätökset toiminnan sopeuttamisesta sen jälkeen, kun on saatu reittiliikennelupakäsittelyä koskeva ohje, viranomaisten kannanotto tuettujen lippujen käyttöön ja selvennys epäselvään tilanteeseen toukokuussa 2012.

299. Viraston markkinaoikeudelle toimittamasta 11.7.2012 päivätystä puhelinmuistiosta ei ilmene, kuka muistion on laatinut ja milloin, ja kuka on käynyt siinä esitetyn keskustelun RV:n kanssa. RV on esittänyt spekulatiivisia arvioita syistä, joilla Matkahuollon hallitus hänen mukaansa olisi päätöksiään perustellut. Hän ei ole esittänyt Matkahuollon hallituksen päätöksen taustalla olleen viraston väittämä Savonlinja-yhtiöiden siirtymäajan liikennöintisopimusten päättyminen. Viraston johtopäätökset perustuvat RV:n esittämiin spekulaatioihin, eivät tietoihin eivätkä ne edes saa tukea muistion sisällöstä. Matkahuollossa ei ole tehty päätöksiä yhden tai kahden linja-autoyhtiön etujen perusteella, kuten on väitetty (KKV:n kirjallinen todiste 123).

300. Elo-syyskuun 2010 sähköpostikirjeenvaihdossa on ollut Matkahuollon hallituksen jäsenen MP:n 31.8.2010 lähettämä viesti otsikolla "Ilmoitus Kivistölle". Tämä viesti ei edusta Matkahuollon, sen hallituksen tai muiden hallitusten jäsenten kantaa, vaan on MP:n oma näkemys siitä, millainen mahdollinen ilmoitus Matkahuollon matka- ja rahtipalvelusopimusten uudistamisesta voisi olla. Mitään ilmoitusta ei kuitenkaan ole lähetetty, vaan asiassa on toimittu Koiviston Auton konsernijohtaja AN:n 1.9.2010 tekemän linjauksen mukaisesti ja asiaan on pyritty vaikuttamaan Linja-autoliiton kautta.

301. Viraston tapaamismuistiosta 4.9.2012 ilmenee, ettei OnniBus.com Oy ole pitänyt pääsyä Matkahuollon palveluihin välttämättömänä, vaan päinvastoin on alusta alkaen käyttänyt lipunmyynnissä omaa järjestelmäänsä. Muistion perusteella OnniBus.com Oy:tä ja Tilausliikenne Lauri Möttö Oy:tä edustanut PM on katsonut, että siirtymäajan liikennöintisopimuksilla on vahva suoja uusia reittiliikennelupia vastaan (KKV:n kirjallinen todiste 51).

3.2.3 Reittiliikennelupia koskevat väitteet

302. Linja-autoyhtiöt ovat heti joukkoliikennelain voimaantullessa ja sen jälkeen hakeneet laajasti reittiliikennelupia, joten ne eivät ole pidättäytyneet lupien hakemista. Lupia ovat hakeneet myös seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat linja-autoyhtiöt. Yhteisymmärrystä reittiliikennelupien hakemisesta pidättäytymisestä ei siten ole syntynyt.

303. Syksyllä 2011 käytyä sähköpostikeskustelua AN–KH–TP on luettava epäselvää toimintaympäristöä vasten. Liikennöitsijät ovat toimineet kuten laintasoisen siirtymäajan liikennöintisopimusten suojan on oletettu edellyttäneen. Koiviston Auto on ehdottanut ELY-keskukselle palvelusopimusasetuksen mukaista käyttöoikeussopimusta suorahankintana. Tällaisen yksinoikeussopimuksen ehdottaminen syksyllä 2011 ei ole ollut kilpailuoikeudellisesti kyseenalaista. Yhtiö ei ole viestittänyt, että se "omalta osaltaan pyrkii pidättäytymään kilpailusta ja kehottaa kilpailijaansa toimimaan samoin". Virasto on virheellisesti väittänyt, että sähköpostiviesteistä ilmenisi se, että "Koiviston Auto ensinnäkin toteutti Linja-autoliiton 26.8.2009 tekemää linjausta, että reittiliikennelupia ei ylipäätään haeta ennen kuin siirtymäajan sopimukset ovat päättyneet" ja että "Toiseksi Koiviston Auto toteutti Linja-autoliiton strategiatyössä 29.9.2010 tavoitteena mainittua yksinoikeussopimusten käyttöönottoa (reittiliikennelupahakemusten sijaan) tilanteissa, joissa liikennettä halutaan lisätä". Hakemusten yhteensovittaminen ei osoita kilpailunrajoitusta (KKV:n kirjallinen todiste 94 ja 95).

304. Linja-autoasemien toiminnan onnistuminen edellyttää uusien vuorojen aloittaessa aina etukäteissuunnittelua, koska samanaikaisesti lähteville vuoroille on oltava eri lähtölaiturit. Jokaisen uuden vuoron osalta on etukäteen selvitettävä, onko sille laituripaikkaa vapaana. Tämän takia Matkahuollon matkapalvelusopimukseen on sisältynyt laiturijakoa koskevia ohjeita ja määräyksiä. Linja-autovuorojen lähtöaikojen koordinointi ja lähtölaitureiden selvittämisvelvollisuus on ollut ja on edelleen myös joukkoliikennelain perusteella sallittua ja tarpeellista sekä osa tavanomaista reittiliikenneluvan hakuprosessia.

3.2.4 Oikeudellinen arviointi

305. Virasto ei voi ilman riittävää näyttöä ja perusteluja väittää, että osapuolten toiminnassa olisi ollut kyse esityksen kohteena olevalla ajanjaksolla Suomen laajuisesta kartellista, jonka voidaan katsoa olevan tarkoitukseen perustuva, vakava kielletty kilpailunrajoitus.

306. Seuraamusmaksuesityksessä ei ole lainkaan analysoitu sitä, ovatko osapuolten toimenpiteet esityksen tarkoittamana ajanjaksona olleet riittävän vahingollisia, jotta niitä voidaan pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena. Koiviston Auto on esitysluonnoksesta antamassaan vastineessa tuonut esille, että sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon piirissä tehdyissä toimenpiteissä on ollut kysymys sallitusta edunvalvonnasta sekä välttämättömistä toimenpiteistä koskien merkittäviä joukkoliikennelain avoinna olleita soveltamiskysymyksiä. Laillista edunvalvontaa ei tule ottaa miltään osin huomioon väitettyä kilpailusääntöjen vastaista menettelyä arvioitaessa. Koiviston Auton toiminta ei myöskään ole ollut osa väitettyä kokonaissuunnitelmaa.

307. Viraston todisteina esittämille toimenpiteille ja kannanotoille on esitetty muu vaihtoehtoinen ja hyväksyttävä syy, joten niiden tarkoituksena ei voida olettaa olleen kilpailusääntöjen rikkominen. Arvioinnissa ei ole otettu huomioon EU:n tuomioistuimen Cartes Bancaires -ratkaisussa (tuomio CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 57 ja 58 kohta) todettuja seikkoja, joiden mukaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti ja keskeinen oikeudellinen kriteeri yritysten toiminnan arvioinnista tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi on, että yhteensovittaminen on itsessään riittävän vahingollista kilpailulle.

308. Taloudellisia ja oikeudellisia seikkoja arvioidessaan viraston olisi tullut tutkia toiminnan vahingollisuutta kilpailulle. Tällaisia vaikutuksia ei ole selvitetty. Väitetty kilpailunrajoitus ei ole aiheuttanut vahinkoa liikennöitsijöille eikä kilpailun toimivuudelle. Liikennöitsijät ovat hakeneet reittiliikennelupia ja saaneet vuorojensa aikataulut asiakkaiden tietoon. Liikennöitsijäyritysten lippuja on voinut ostaa näiden omilta lipunmyyntijärjestelmien sivuilta ja suoraan reittien kuljettajilta.

309. Mitään oikeudellista analyysiä ei ole tehty väitetyn kilpailunrajoituksen luonteesta eikä siitä, onko menettely sen sisältö, tavoitteet ja asiayhteys huomioon ottaen niin vahingollinen, että se voitaisiin katsoa tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Virasto on vain olettanut, että kysymyksessä on tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus ilman perusteluja tai analyysiä.

310. Matkapalveluiden osalta viraston kilpailua rajoittaviksi väittämillä menettelytavoilla koskien sitä, että reittiliikenneluvilla ajettuja vuoroja ei ole hyväksytty Matkahuollon järjestelmiin, vuorojen osalta on edellytetty laituripaikkojen selvitysvelvollisuutta, lupahakemusten yhteensovittamista ja lausuntomenettelyä lupahakemusten yhteydessä, on ollut kilpailusäännöksissä tarkoitettuja tehokkuusetuja. Pakettipalveluiden osalta yhteistyö ja siihen liittyvä tarveharkinnan käyttö on välttämätöntä, tehokkuussäästöt kanavoituvat merkittäviltä osin asiakkaille ja kuluttajille, eikä menettely poista kilpailua merkittävältä osalta pakettipalveluita.

311. Näyttöä tai edes perusteluja ei ole esitetty sille, miksi väitetyt toimenpiteet eri vuosina osoittaisivat yhtä yhtenäistä keskeytyksettä jatkunutta kilpailurikkomista. Virasto on jättänyt ottamatta huomioon eri ajanjaksoihin liittyvät syyt Linja-autoliiton, Matkahuollon ja linja-autoyhtiöiden toiminnalle. Näyttö on ajallisesti ja sisällöllisesti hajanaista ja ristiriitaista eikä tue esitettyjä väitteitä kielletystä yhteistyöstä, sen yhtäjaksoisesta kestosta, osapuolten "kokonaissuunnitelmasta" ja Koiviston Auton osallistumisesta tällaiseen yhteistyöhön. Lisäksi väitteet ovat useissa kohdissa ristiriitaisia viraston esittämän todistusaineiston kanssa.

312. Yksittäisistä osatekijöistä koostuvaa väitettyä kilpailunrajoitusta voidaan oikeuskäytännön mukaan arvioida yhtenäisenä rikkomuksena vain, jos osatekijöiden osoitetaan kuuluneen kokonaissuunnitelmaan, jolla on yhtenäinen tavoite (tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, C 204/00 P, C 205/00 P, C 211/00 P, C 213/00 P, C 217/00 P ja C 219/00 P, EU:C:2004:6, 258 kohta). Tällöin osatekijöillä tulee osoittaa olleen sama kilpailusääntöjen vastainen tarkoitus. Lisäksi yksi yhtenäinen rikkomus voi olla kysymyksessä vain silloin, kun osatekijöillä osoitetaan olleen samat subjektit. Tällaisessa tilanteessa yritykset ovat tietoisia yhteiseen kilpailusääntöjen vastaiseen tarkoitukseen osallistumisesta (tuomio BPB v. komissio, T-53/03, EU:T:2008:254, 257 kohta).

313. Kysymyksessä ei ole yhtenäinen rikkomus, jos osatekijöillä ei voida osoittaa olleen yhtenäistä kilpailusääntöjen vastaista tavoitetta. Virasto ei ole esittänyt uskottavaa ja riittävää näyttöä väitetystä kokonaissuunnitelmasta eikä yhtenäisestä tavoitteesta.

314. Linja-autoliiton ja yhtiöiden edunvalvonta ei osoita väitettyä kokonaissuunnitelmaa. Reittiliikennelupien hakuprosesseissa lupaviranomaisille annetut lausunnot eivät osoita tällaista suunnitelmaa. Lausunnot ovat olleet osa lupaprosesseja ja ne on annettu viranomaisten pyynnöstä. Matkahuollon sopimusuudistus ei ole osa väitettyä kokonaissuunnitelmaa, sillä uudistukselle on ollut Matkahuollon toiminnan kannalta liiketaloudelliset, perustellut syyt.

315. Koiviston Auton konserniyhtiön, Satakunnan Liikenne Oy:n ja Länsilinjat Oy:n välillä on käyty laillista lupahakemusten yhteensovittamiseen liittyvää keskustelua, jolla ei ole ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta ja joka ei ole johtanut kilpailun rajoittumiseen. Kysymys on ollut yksittäistä reittiä koskevasta ja joukkoliikennelain sallimasta yhteensovittamisesta, joka ei ole ollut osa väitettyä kokonaissuunnitelmaa.

316. Väitetyssä kilpailusääntöjen rikkomisessa ei ole kysymys yhdestä yhtenäisestä rikkomuksesta, joten ennen 25.1.2011 tapahtuneeksi väitetyt rikkomukset ovat vanhentuneet. Mikäli Koiviston Auton toiminnan joukkoliikennelain valmistelun yhteydessä arvioitaisiin olleen joltakin osin kilpailulainsäädännön vastaista, väitetty rikkomus on päättynyt lain tullessa voimaan 3.12.2009 ja seuraamusmaksuvaatimus on tältä osin vanhentunut.

3.2.5 Seuraamusmaksuesitys

317. Seuraamusmaksuesityksessä ei ole millään tavalla tuotu esiin, missä määrin viraston viittaamat tekijät (laatu, laajuus, kesto ja muut seikat) ovat vaikuttaneet Koiviston Autolle esitetyn seuraamusmaksun määrään.

318. Seuraamusmaksuesitykseen liitetty näyttö ei miltään osin osoita vakavaa kilpailunrajoitusta. Esityksessä kuvattu tapahtumakulku ei osoita eikä tue väitettä paljaasta kilpailunrajoituksesta. Virasto ei edes väitä, että osapuolet olisivat sopineet hinnoista tai valvoneet toistensa toimintaa. Aineisto ei osoita, että osapuolten tarkoituksena olisi ollut jakaa markkinoita tai rajoittaa tuotantoa. Tapahtumien kululle on lisäksi olemassa vaihtoehtoinen ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä syy. Väitetystä kilpailunrajoituksesta ei ole osoitettu seuranneen kilpailun merkittävä rajoittuminen, vääristyminen tai estyminen.

319. Asiakirjanäyttö ei miltään osin tue väitettä kilpailua rajoittavasta tarkoituksesta. Lisäksi väite selkeästi lain kiellon vastaisesta toiminnasta on perusteeton. Joukkoliikennelainsäädännön sisältö ja sen soveltaminen sekä siirtymäajan liikennöintisopimuksiin liittyvät käytännön kysymykset ovat olleet epäselviä koko väitetyn kilpailurikkomuksen ajan. Virasto ei ole lainkaan erotellut sallittua edunvalvontaa väitetystä kielletystä kilpailunrajoituksesta.

320. Väitteet tarjottavien palveluiden määrään kohdistuvasta vaikutuksesta ovat perustelemattomia ja perusteettomia. Väite poissuljennan kohdistumisesta "lainsäädännöllä avattavaksi tarkoitettuun kilpailuun" unohtaa täysin joukkoliikennelain siirtymäajan liikennöintisopimusten lainsäädännöllisen suojan ja siihen perustuvan faktan siitä, että ennen siirtymäajan sopimusten päättymistä kyseessä ei ole ollut "lainsäädännöllä avattu kilpailu".

321. Väite siitä, että "poissuljenta teki reittiliikenneluvilla liikennöinnin mahdottomaksi tai vähintäänkin kannattamattomaksi", on perustelematon ja vailla sitä tukevaa näyttöä.

322. Kun virasto väittää, että "rikkomuksesta on aiheutunut kilpailevalle liikenteelle vahinkoa", se sivuuttaa sen tosiasian, että siirtymäajan sopimusliikenne on nauttinut sille laissa turvattua suojaa, eikä näiden sopimusten perusteella liikennöityjen vuorojen osalta ole edes voinut olla viraston esittämällä tavalla "kilpailevaa liikennettä".

323. Virasto ei ole tarkemmin perustellut väitteitään yhteismarkkinatavoitteen vastaisuudesta, eikä esitykseen liitetty näyttö tue sen esittämiä väitteitä. Virasto ei tarkemmin yksilöi sitä, mikä osoittaa sen väittämää piittaamattomuutta lain sisällöstä.

324. Virasto ei ole esittänyt perusteluja moitittavuuden asteen arvioinnissa huomioon otettavista seikoista esittäessään seuraamusmaksua Koiviston Autolle. Virasto ei ole todennut, miten se on arvioinut Koiviston Auton osallisuutta ja toimintaa. Yhtiön ei ole väitetty olleen aloitteellinen tai "johtajan roolissa" eikä kysymyksessä ole miltään osin väitetty olleen uusittu menettely.

325. Esityksen 238 kohdassa väitetyn rikkomuksen vakavuutta on perusteltu sillä, että "osapuolet eivät myöskään ole asian selvittämisen yhteydessä ryhtyneet toimenpiteisiin rikkomuksen lopettamiseksi". Vakavuutta on perusteltu sekä rikkomuksen kestolla että viittaamalla "rikkomuksen jatkamiseen" asian selvittämisestä huolimatta. Viraston perustelut eivät ole sen vahvistamien suuntaviivojen mukaisia.

326. Esitetyt lähtökohdat ovat virheellisiä. Lakiuudistuksen tarkoituksena ei ole ollut "avata markkinoita", vaan avata ne sellaisena kuin 3.12.2009 voimaan tulleessa joukkoliikennelaissa ja sen esitöissä tarkoitettiin. Markkinoiden avautumiseen vaikutti keskeisesti se, miten aiemmin myönnettyjä reittiliikennettä tarkoittavia lupia ja niillä liikennöitävää liikennettä oli tarkoitus arvioida ja soveltaa lain voimaantulon jälkeen.

327. Viraston väite "yhteisymmärryksestä" on paitsi virheellinen, myös joukkoliikennelain soveltamisen kannalta kehäpäätelmä. Kiellettyä kilpailunrajoitusta olisi tarkoittanut yhtiöiden näkemys siitä, että siirtymäajan liikennöintisopimusten kanssa päällekkäisen reittiliikenteen aloittamiselle ei ole perusteita siirtymäajan liikennöintisopimusten aikana. Yhtiöiden näkemys on ollut ainoastaan lain siirtymäsäännösten sisällön toteaminen.

328. AN on toiminut Matkahuollon hallituksen puheenjohtajana. Hän ei ole tässä roolissa toiminut Koiviston Auton edustajana. Hänen linjauksensa ovat aina olleet Matkahuollon kulloisenkin päätöksen mukaisia eivätkä AN:n omia, saati Koiviston Auton linjauksia tai päätöksiä. Kun asioista on käyty kiivastakin kirjeenvaihtoa, AN:n kannanotot ovat olleet sovittelevia ja perusteltuja. Kannanotot ovat myös olleet loogisessa yhteydessä joukkoliikennelain soveltamiskysymyksiin sekä siirtymäajan suojaan liittyvään epäselvään tilanteeseen (KKV:n kirjallinen todiste 41).

329. Viraston Koiviston Autoon kohdistama seuraamusmaksuesitys perustuu siihen, että Koiviston Auto -konsernin edustaja on toiminut Linja-autoliiton ja Matkahuollon elimissä. Väitteet siitä, että yhtiön edustajat ovat olleet aktiivisesti mukana suunnittelemassa rikkomuksen sisältöä, ovat yksilöimättömiä, perustelemattomia sekä perusteettomia. Asiakirja-aineisto ei miltään osin tue esitettyjä väitteitä.

330. Viraston esityksessä todetuissa tapahtumissa on 3.12.2009 saakka ja sen jälkeen ollut kysymys sallitusta edunvalvonnasta, Matkahuollon osalta liiketaloudellisesti perustelluista päätöksistä ja sopimusjärjestelyistä sekä linja-autoyhtiöiden osalta lain sallimasta yhteistoiminnasta. Tämän takia väitetyn kilpailunrajoituksen kestoa ei ole miltään osin syytä arvioida esityksen mukaisesti.

331. Viraston esittämää lähes yhdeksän miljoonan euron seuraamusmaksua ei voida perustella yleis- eikä erityisestävien syillä. Virasto on virheellisesti rinnastanut asianosaisten menettelyn vakaviin ja tarkoituksellisiin kartellitapauksiin, joissa on yleensä ollut kysymys kilpailijoiden välisestä hintojen sopimisesta tai tarjouskartelleista. Mikään asianosaisten toiminta tai tavoite ei anna perusteita arvioida menettelyä vakavaksi kilpailunrajoitukseksi, jonka nimenomaisena tavoitteena on ollut rajoittaa kilpailua. Virasto ei edes väitä, että asianosaisten toiminnassa olisi ollut kysymys hinnoista sopimisesta tai nimenomaisesta markkinoiden jakamisesta.

332. Esitettyä seuraamusmaksun määrää ei ole suhteutettu väitetyn kilpailunrajoituksen kohteena olevien markkinoiden kokoon eikä viraston omien suuntaviivojen edellyttämällä tavalla väitetyn rikkomuksen laajuuteen. Esitys ei ole missään kilpailulain ja viraston suuntaviivojen edellyttämässä suhteessa väitettyyn rikkomukseen kokonaisuutena, reittiliikenteen liikevaihtoon, eikä rahdinkuljetustoiminnan liikevaihtoon. Lisäksi määrä tulisi suhteuttaa merkityksellisiltä markkinoilta kertyneeseen liikevaihtoon. Esitetyn seuraamusmaksun määrä on täysin suhteeton, kohtuuton ja ylimitoitettu myös Koiviston Auto -konsernin kokonaisliikevaihtoon verrattuna.

333. Esityksestä ei ilmene, miksi virasto katsoi väitetyssä kilpailunrajoituksessa ja Koiviston Auton osallisuudessa olevan perusteita enimmäismääräisen seuraamusmaksun määräämiselle, laskettuna laajimmasta mahdollisesta liikevaihdosta. Jo perusteiltaan ja määrältään perusteettoman suuruinen seuraamusmaksuesitys on aiheuttanut haittaa Koiviston Autolle. Yhtiö on joutunut keskustelemaan muun muassa rahoittajien kanssa esityksen johdosta syntyneestä taloudellista riskistä ja yhtiön riskinkantokyvystä.

334. Viraston Koiviston Autoon kohdistama seuraamusmaksuesitys on virastolla ennen seuraamusmaksuesityksen jättämistä tiedossa olleet seikat sekä Koiviston Auton ja muiden asianosaisten vastineissa esittämät tiedot huomioon ottaen suhteellisuusperiaatteen vastainen, kohtuuton ja viranomaispäätöksenä vastuuton.

335. Virasto on tehnyt seuraamusmaksuesityksensä hallintolain vastaisesti ja selvästi ylittänyt sille kuuluvan lainmukaisen harkintavallan sekä laiminlyönyt selvitys-, perustelu- ja näyttövelvollisuutensa. Markkinaoikeudelle jätetty viraston päätös ja seuraamusmaksuesitys eivät ole lainmukaisia. Koska oikeudenkäynti on edellä kuvatulla tavalla aiheutunut viraston virheestä, ja hyvän hallintotavan vastaisesta menettelystä, tulee viraston korvata Koiviston Auton oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.

4 LÄNSILINJAT OY:N VASTAUS

4.1 Vaatimukset

336. Länsilinjat Oy on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen.

337. Länsilinjat Oy on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa seuraamusmaksun määrää.

338. Länsilinjat Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

4.2 Perusteet

339. Länsilinjojen osalta vuoden 2008–2009 tapahtumissa kysymyksessä on ollut Linja-autoliitto ry:n sallitusta edunvalvonnasta.

340. Virastolla on näyttötaakka kartellista, jonka olemassaoloa ei voida päätellä epätäsmällisten selvitysten perusteella tehdyistä johtopäätöksistä. Länsilinjat on esittänyt uskottavan ja johdonmukaisen selityksen kaikelle toiminnalle, jonka on väitetty muodostavan kilpailurikkomuksen. Kysymyksessä ei ole ollut kartelli.

341. Riidanalaisia tosiseikkoja on arvioitava kunkin markkinan toiminnalle tyypillisessä yhteydessä. Vastoin viraston esittämää, joukkoliikenne ei ole vapautunut kilpailulle 3.12.2009, vaan liukuvasti 1.7.2014 alkaen siirtymäajan loppuun 2.12.2019 mennessä. Syy ei ollut osapuolten menettelyssä vaan lainsäädännössä. Matkahuollon matka- tai pakettipalvelut eivät ole olleet alalla toimimisen kannalta olennaisia toimintaedellytyksiä, koska kilpailijoilla on ollut vaihtoehtoisia ratkaisuja ja markkinoille tulo on ollut mahdollista, kuten eri halpabussikonseptit ovat osoittaneet.

342. Osapuolilla ei ole ollut kokonaissuunnitelmaa kilpailun rajoittamiseksi. Länsilinjat on osallistunut vain muutamiin viraston viittaamiin Linja-autoliiton ja Matkahuollon toimintaan liittyviin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin. Seuraamusmaksuesityksessä mainituilla reittiliikennevuoroilla ei ole mitään yhteyttä Länsilinjojen toimintaan.

4.2.1 Länsilinjojen vastaus väitteisiin

343. Länsilinjat kiistää kaikilta osin viraston seuraamusmaksuesityksessä esittämät vaatimukset. Yhtiö ei ole osallistunut kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön eikä se ole edes ollut tietoinen väitetystä kilpailunrajoituksesta. Viraston väittämää kartellia ei ole ollut olemassa.

344. Länsilinjojen tavoitteena ei ole ollut estää tai viivästyttää markkinoiden avautumista. Esityksessä on tarkoitushakuisesti nostettu esiin yksittäisiä kokouksia tai sähköpostikirjeenvaihtoa, joilla ei ole ollut yhteyttä toisiinsa tai kilpailuoikeudellisesti kiellettyä tarkoitusta. Linja-autoliiton edunvalvonta ja Matkahuollon palvelusopimusuudistus ovat kaksi erillistä asiaa, joilla ei ole kilpailuoikeudellisesti kiellettyä tai muuta yhteyttä toisiinsa.

345. Asianosaisten kesken ei ole ollut yhteisymmärrystä reittiliikennelupien hakematta jättämisestä, eikä Länsilinjat ole ollut tällaisessa mukana tai tietoinen. Lupien hakemiselle ei ole ollut tarvetta, koska siirtymäajan liikennöintisopimuksilla on katettu linja-autoliikenteen tarve hyvin kattavasti. Näiden lupien hakeminen ei ole ollut kannattavaa, koska viranomaiset eivät ole vahvistaneet niin sanottua yleistä sääntöä. Reittiliikennelupavuoron osalta liikennöitsijä ei voi vastaanottaa julkista tukea. Tällaisten vuorojen mahdollinen hakematta jättäminen tai niiden mahdollinen huono kannattavuus ei siten ole johtunut Linja-autoliiton edunvalvonnasta tai Matkahuollon hallituksen matkapalveluihin tai pakettipalveluihin liittyvistä päätöksistä.

346. Joukkoliikennelain valmistelu ja viranomaisten soveltamiskäytäntö lain voimaantulon jälkeen on ollut viranomaisten menettelystä johtuen epäjohdonmukaista. Lakiin kirjattu siirtymäajan liikennöintisopimusten suoja on vesittynyt, kun liikenne- ja viestintäministeriö on puuttunut lupakäytäntöön ja ohjannut lupaviranomaisia myöntämään siirtymäajan liikennöintisopimusten suojan vaarantavia reittiliikennelupia. Länsilinjat on ollut vielä loppuvuodesta 2011 siinä käsityksessä, että siirtymäajan liikennöintisopimuksilla on joukkoliikennelakiin kirjattu suoja, joten mitään motiivia väitetylle kartellille ei ole voinut olla.

347. Länsilinjat ei ole ollut yhteydessä reittiliikennelupia hakeneisiin liikenteenharjoittajiin tai pyrkinyt vaikuttamaan, että nämä vetäisivät hakemuksensa pois eikä yrittänyt suostutella luvan saaneita yhtiöitä pidättäytymään liikennöinnin aloittamisesta. Esityksessä mainitut reittiliikenneluvat eivät liity Länsilinjojen liiketoimintaan, koska yhtiö ei aja näillä reiteillä eikä niiden läheisyydessä.

348. Reittiliikenneluvilla ajettuja vuoroja ei ole voitu ottaa Matkahuollon järjestelmiin, koska niille ei ole saanut maksaa julkista tukea. Kaikki Matkahuollon myymät lipputuotteet eivät ole käyneet reittiliikennevuoroissa. Palvelusopimusuudistukselle on ollut Matkahuollon liiketoimintaan liittyvät perustelut eikä uudistusta ole toteutettu reittiliikennevuorojen poissulkemiseksi, tai ainakaan Länsilinjat ei ole ollut tietoinen tällaisesta väitetystä tarkoituksesta.

349. Esityksessä kuvatulla väitetyllä menettelyllä ei ole viraston kuvaamia vahingollisia vaikutuksia eikä Länsilinjat ole saanut taloudellista tai liiketoiminnallista hyötyä esityksessä kuvatuista päätöksistä.

350. Perusteita seuraamusmaksulle ei ole, vaikka Länsilinjojen katsottaisiin joiltain osin menetelleen kilpailusäännösten vastaisesti. Länsilinjojen menettelyä on pidettävä vähäisenä ja seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta perusteettomana.

351. JP:n ja TP:n rooli Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissa on ollut pieni. He ovat olleet pääasiassa näiden hallitusten varajäseniä, eivätkä he ole osallistuneet muuhun esityksessä vedottuun Linja-autoliiton tai Matkahuollon päätöksentekoon. Asianosaisista Länsilinjat on ainoa yhtiö, jonka edustajat ovat olleet Linja-autoliiton hallituksessa varajäseninä vuosina 2010–2012. Muille varajäsenille ei ole esitetty seuraamusmaksua, joten perustetta sen määräämiselle ei tästäkään syystä ole. Seuraamusmaksua on muutoinkin pidettävä perusteettomana ottaen huomioon väitetyn rikkomuksen laajuus, moitittavuuden aste ja kestoaika Länsilinjojen osalta.

4.2.2 Linja-autoliikenteen toimintaympäristö

352. Esityksessä on vedottu aikaisempaan lupakäytäntöön ja siihen, että tämän käytännön mukaisesti Linja-autoliiton alueosastot ovat lausuneet linjaliikennelupahakemuksista. Kumotun henkilöliikennelain mukainen lupakäytäntö on edellyttänyt, että liikennöitsijät neuvottelivat keskenään linjaliikenneluvan ehdoista. Länsilinjat ja muut liikennöitsijät ovat toimineet tämän lupakäytännön puitteissa, mitä ei voi pitää kilpailuoikeudellisesti moitittavana. Esityksessä on virheellisesti väitetty, että lupahakemukset on tyypillisesti ratkaistu lausunnon mukaisesti.

353. Liikenne- ja viestintäministeriön edustajien Kilpailu- ja kuluttajavirastolle antamat tiedot ovat olleet virheellisiä ja asenteellisia. Linja-autoliittoon kuuluneet liikennöitsijät eivät ole liittokokouksissa tai muuallakaan sopineet toimialueistaan. Ainakaan Länsilinjat ei ole ollut tällaisessa toiminnassa mukana.

354. Palvelusopimusta ei ole uusittu väitetyn reittiliikennevuorojen poissuljentaa toteuttamiseksi, vaan Matkahuollon liiketoimintaan liittyvistä syistä.

355. Virasto on ristiriitaisesti aiemman ratkaisukäytäntönsä kanssa väittänyt virheellisesti, että Matkahuollon palvelut ovat olennaisia alalla toimiville yhtiöille, mitä ne eivät ole. Alalle pääsyn kannalta olennaista on pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattava reitti. Alalle pääsy ja liiketoiminnan laajentaminen on mahdollista ilman Matkahuollon hallinnoimaan asemaverkostoon kuuluvia lähtölaituripaikkoja. Myös informaatiojärjestelmiä on ollut tarjolla lukuisia ja monilla yhtiöillä on pitkään ollut omat järjestelmänsä. Moni yhtiö on myös viime vuosina avannut verkkokaupan, josta voi ostaa lippuja. Myöskään Matkahuollon rahdinkuljetussopimus ei ole ollut välttämätön edellytys henkilöliikennemarkkinoilla toimimiseksi.

356. Esityksen mukaan kaikkien yhtiöiden pitäisi päästä mukaan Matkahuollon valmiisiin järjestelmiin, riippumatta siitä, onko näistä yhtiöistä liiketoiminnallista hyötyä Matkahuollolle. Ajatus on liiketaloudellisesti ja kilpailuoikeudellisesti kestämätön, koska Matkahuolto ei ole määräävässä markkina-asemassa.

357. Seuraamusmaksuesityksessä ei ole lainkaan analysoitu rahdinkuljetuksen markkinoita. Virasto on 14.1.2008 tekemällään Veolia-ratkaisulla (dnro 1160/61/2000) katsonut, että pienrahdinkuljetuksen markkinoilla on useita toimijoita eivätkä kuluttajat ole riippuvaisia Matkahuollon palveluista. Virasto on edelleen 9.6.2011 tekemällään Hostikka-ratkaisulla (dnro 960/61/2008) hyväksynyt Matkahuollon liiketaloudelliset perusteet rahdinkuljetukselle. Kuitenkin esityksen mukaan Matkahuollon tulisi solmia rahdinkuljetussopimus kaikkien liikennöitsijöiden kanssa, riippumatta siitä, tuottaako kyseinen sopimuskumppani lisäarvoa.

358. Rahdin hajauttaminen useammalle eri vuorolle ei ole Matkahuollon kannalta järkevää tai kannattavaa, koska se aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia ja haittaisi sen mahdollisuuksia kilpailla rahdinkuljetusmarkkinoilla. Linja-autoliikenneyhteyksien väheneminen harvaan asutuilla seuduilla on johtanut siihen, että Matkahuollon on käytettävä muita kuljetusmuotoja rahdinkuljetukseen. Aikaisempi linjaliikennejärjestelmä tuki Matkahuollon liiketoimintaa, koska linjaliikennettä ajettiin myös harvaan asutulla seudulla.

359. Kannattava linja-autoliikenne edellyttää, että ajoneuvon päivässä saamat tulot ylittävät sen kustannukset, riippumatta siitä tulevatko tulot matkustajista tai rahdista. Länsilinjoilla ei ole vuoroja, joissa rahtitulot riittäisivät kannattavaan liikenteeseen ilman henkilöliikenteestä saatavia tuloja. Länsilinjojen näkemyksen mukaan keskimääräiset rahtituotot ovat selvästi alle kymmenen prosenttia liikennöitsijöiden kokonaisliikevaihdosta.

4.2.3 Viraston asiakirjanäyttö

360. Esityksessä on virheellisesti väitetty, että Länsilinjat olisi ollut aktiivinen väitetyn rikkomuksen kokonaissuunnitelman ja konkreettisten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytäntöönpanossa kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa sekä Matkahuollon että Linja-autoliiton toimielimissä vuodesta 2008 lähtien. Viraston esityksessä on otettu esiin yksittäisiä kokouksia, joilla ei ole esityksessä tarkoitettua kilpailuoikeudellisesti kiellettyä tarkoitusta eikä edes yhteyttä toisiinsa. Linja-autoliiton edunvalvonta, jolla on pyritty vaikuttamaan lainsäädännön sisältöön, ei ole ollut kilpailuoikeudellisesti kiellettyä, kuten virasto itsekin toteaa.

361. Länsilinjojen edustajat eivät ole olleet mukana joukkoliikennelain valmistelussa Linja-autoliiton edustajina. JP on ollut Linja-autoliiton hallituksen jäsenen vuonna 2008. Länsilinjojen toimitusjohtaja TP puolestaan on ollut Linja-autoliiton hallituksen jäsen vuonna 2009 ja varajäsen vuosina 2010–2012. He ovat edustaneet Linja-autoliitossa Sisä-Suomen alueosastoa ja noudattaneet tehtävässään Linja-autoliiton sääntöjä ja yhdistyslakia.

362. JP on ollut Sisä-Suomen alueosaston nimeämä Matkahuollon hallituksen jäsen vuosina 2008–2010 ja varajäsenenä vuosina 2010–2012. TP on ollut Matkahuollon hallituksen varajäsen vuosina 2013–2015. He ovat noudattaneet osakeyhtiölakia ja osaltaan tuoneet esiin Sisä-Suomen alueen erityispiirteitä Matkahuollon liiketoimintaa koskevaan päätöksentekoon.

363. TP ja JP ovat hallitusten varajäseninä osallistuneet kokouksiin vain satunnaisesti. Vuosina 2010–2012 TP on osallistunut Linja-autoliiton hallituksen kokoukseen kerran. He ovat saaneet ne tiedot, jotka liiton hallitukselle joukkoliikennelain valmistelusta annettiin. Liiton hallituksen varajäsenet ovat saaneet kutsun ja kokousmateriaalin ainoastaan siinä tapauksessa, jos varsinainen jäsen on ollut estynyt osallistumaan kokoukseen. Hallituksen varajäsen on tiedonsaannin osalta samassa asemassa kuin Linja-autoliiton rivijäsen.

364. Linja-autoliiton hallituksen viimeinen kokous, johon TP osallistui varsinaisena jäsenenä, oli 17.12.2009. Tämän jälkeen hän on ollut läsnä ainoastaan yhdessä hallituksen kokouksessa 26.9.2012 varajäsenenä. TP ja JP eivät ole kuuluneet Linja-autoliiton työvaliokuntaan tai Matkahuollon palvelusopimustyöryhmään, joihin esityksessä on myös viitattu.

365. Virasto ei ole ottanut huomioon, että TP:n ja JP:n rooli Linja-autoliitossa ja Matkahuollossa on huomattavasti pienempi ja passiivisempi muiden asianosaisten edustajiin tai työntekijöihin verrattuna.

366. JP ei ole osallistunut läheskään kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin väitetyn kilpailunrajoituksen valmistelussa tai järjestäytymisessä. TP ja JP eivät ole osallistuneet mihinkään kokoukseen tai tilaisuuteen, jossa olisi sovittu siitä, että reittiliikennelupia ei haettaisi ennen siirtymäajan sopimusten päättymistä. Viraston esittämä näyttö osoittaa, että TP ja JP eivät ole sopineet markkinoiden jakamisesta tai tarjonnan rajoittamisesta.

367. Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksen kokouksissa, strategiakokouksissa tai sähköpostikirjeenvaihdossa, joihin esityksessä on viitattu, ei ole sovittu kartellista tai sen täytäntöönpanosta. TP ja JP eivät edes ole voineet julkisesti ilmoittaa sitoutumattomuuttaan, koska mistään kilpailuoikeudellisesti kielletystä menettelystä ei ole sovittu.

Kokoukset ja muu toiminta ennen lakiuudistusta

368. Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 27.8.2008, ylimääräisessä kokouksessa 26.11.2008, kokouksessa 26.8.2009 ja Matkahuollon strategiaseminaarissa 30.–31.10.2008 on ollut kysymys edunvalvonnasta tai muusta laillisesta toiminnasta. Kilpailuoikeudellisesti kiellettyä ei ole lainvalmistelussa olla eri mieltä esimerkiksi ministeriön kanssa. Kokouksiin osallistumien ei osoita Länsilinjojen toimineen kilpailusääntöjen vastaisesti. Virasto on tehnyt virheellisiä johtopäätöksiä mainituista kokouksista ja niissä esitetyistä linjauksista. JP on osallistunut kahteen ensin mainittuun kokoukseen Linja-autoliiton hallituksen varsinaisena jäsenenä ja TP vastaavasti viimeksi mainittuun kokoukseen. JP on osallistunut mainittuun Matkahuollon strategiaseminaariin. He eivät ole osallistuneet mihinkään kilpailun rajoittamista koskeviin keskusteluihin eivätkä ainakaan ole olleet tietoisia tällaisista keskusteluista.

369. Linja-autoliiton hallituksen 27.8.2008 pitämässä kokouksessa ei ole valmisteltu tavoitteita reittiliikennelupien tuoman kilpailupaineen rajoittamiseksi eikä JP ole tällaista ehdottanut. Linja-autoliitto on toimialajärjestönä osallistunut joukkoliikennelain valmisteluun ja sen hallitus on antanut linjauksia liiton tavoitteista tulevalle laille. Hallitus oli saanut tiedoksi liikenne- ja viestintäministeriön esitykset joukkoliikennelain jatkovalmistelun linjauksiksi. Kokouksessa käytetyt termit "kermankuorinta" ja "markkinahäiriöt" ovat olleet myös viranomaisten käytössä lainvalmistelun aikana. Sanamuotojen käyttäminen ei siten osoita väitetyn poissuljennan valmistelua. Virasto ei ole edes väittänyt kartellista sovitun kuin vasta 24.9.2008 jälkeen (KKV:n kirjallinen todiste 15).

370. Hallituksen 26.11.2008 pitämässä kokouksessa on todettu, että Linja-autoliiton tavoitteena on markkinaehtoinen liikenne ja vapaa kilpailu. Lisäksi myös pienillä toimijoilla olisi oltava mahdollisuus toimia markkinoilla. Liiton tavoitteena ei ole ollut estää uusien yrittäjien pääsyä Matkahuollon järjestelmiin tai ylipäätään alalle. Kokouksessa on edellytetty, että liikenneoikeuden hakijalla on oltava sopimus asemien ja laitureiden käytöstä, valtakunnallisiin informaatiojärjestelmiin pääsystä sekä yleisesti yhteensopivien lipputuotteiden kelpuuttamisesta. Linja-autoliitto ei ole ehdottanut, että sopimus pitäisi olla nimenomaan Matkahuollon kanssa (KKV:n kirjallinen todiste 21).

371. Hallituksen 26.8.2009 pitämässä kokouksessa on vahvistettu Linja-autoliiton vastaukset joukkoliikennelaista alueosastoissa esitettyihin kysymyksiin. Vastaukset ovat vastanneet sitä käsitystä, joka TP:llä hallituksen jäsenenä oli tulevasta laista. Hänellä on ollut perusteltu syy olettaa, että Linja-autoliiton toimivan johdon antamat tiedot ovat olleet oikeat. Kokouksessa ei ole pyritty viivästyttämään liikennöitsijöiden keskinäistä kilpailua reittiliikenneluvista (KKV:n kirjallinen todiste 48).

372. Väite siitä, että kokouksessa käyty keskustelu ei ole vastannut joukkoliikennelain valmistelun sen hetkistä sisältöä on virheellinen seuraavilla perusteilla:

- Reittiliikenneluvilla ei saa haitata siirtymäajan liikennöintisopimuksia,

- Reittiliikennelupiin sovelletaan siirtymäaikana samaa, nykyistä lausuntomenettelyä,

- Aikataulultaan keskenään hyvin lähekkäisiä liikennevuoroja ei myönnetä, koska liikenteen päällekkäisyys ei tuo lisäarvoa kuluttajille ja päällekkäiset vuorot heikentävät alan vakaita toimintaedellytyksiä.

373. Matkahuollon hallitus on strategiaseminaarissaan 30.–31.10.2008 kokoontunut ideoimaan ja arvioimaan yhtiön tulevaa roolia, toimintaperiaatteita sekä niiden toimivuutta muuttuvassa joukkoliikenneympäristössä. Seminaarissa ei ole keskusteltu siitä, että uusilta yrittäjiltä suojaudutaan käyttämällä Matkahuollon palveluita. JP:n puheenvuorot strategiaseminaarissa ovat olleet markkinaehtoisuutta kannattavia. Kysymyksessä on ollut Matkahuollon toimivan johdon asettamista pitkän aikavälin kysymyksistä. Strategiaseminaarissa ei ole voitu tehdä päätöksiä, koska kyse ei ole hallituksen kokouksesta (KKV:n kirjallinen todiste 19).

Matkahuollon hallituksen kokoukset ja muu toiminta lain voimaantulon jälkeen

374. Matkahuollon hallituksen kokouksissa on ollut kysymys Matkahuollon liiketoimintaan liittyvistä päätöksistä ja tavanomaisesta hallitustyöskentelystä eikä kilpailuoikeudellisesti kielletystä menettelystä. JP ei ole keskustellut mistään kilpailua rajoittavista menettelytavoista tai ollut tietoinen tällaisista keskusteluista.

375. JP on osallistunut Matkahuollon hallituksen kokouksiin 27.5.2010, 26.8.2010, 1.11.2010, 25.1.2011 31.5.2012 ja 30.8.2012 hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä. Hän on osallistunut myös strategiaseminaAriin 27.–28.5.2010 ja sähköpostikirjeenvaihtoon 23.–29.12.2010. Länsilinjat on ainoa asianosaisista, jonka edustaja tai työntekijä ei ole ollut Linja-autoliiton hallituksen varsinainen jäsen vuosina 2010–2012. TP on syksyllä 2010 ollut Linja-autoliiton varajäsen. JP ja TP eivät ole olleet tietoisia Linja-autoliiton päätöksenteosta ja keskusteluista tai ylipäätään edunvalvonnan tilasta näinä vuosina. Heidän tietonsa ovat vastanneet rivijäsenen tietoja. Liiton päätökset eivät siten ole voineet vaikuttaa JP:n päätöksentekoon Matkahuollon hallituksessa.

376. JP ja TP eivät ole kuuluneet palvelusopimusuudistusta valmistelleeseen palvelusopimustyöryhmään, joten he eivät ole olleet tietoisia palvelusopimustyöryhmän keskusteluista.

377. Länsilinjat ei ole saanut 5.5.2010 tietoa Linjaliikenne Kivistö Oy:n reittiliikennehakemuksesta. Esityksessä on viitattu Linja-autoliiton Lounais-Suomen alueosaston kokoukseen, jossa kukaan Länsilinjojen edustaja ei ole ollut läsnä. Strategiaseminaarin 27.–28.5.2010 ja hallituksen 27.5.2010 pitämän kokouksen aikaan kyseisen hakemuksen käsittely on ollut vielä kesken. Esityksessä on viitattu myös vasta kesällä 2010 tehtyihin Helsinki–Hamina–Helsinki reittilupahakemuksiin, joissa Länsilinjat ei ole ollut osallisena. Mainituista hakemuksista ei ole keskusteltu strategiaseminaarissa.

378. Seminaarissa tai hallituksen kokouksessa ei ole keskusteltu eikä päätetty palvelusopimusuudistuksen hyödyntämisestä alalle tulon kontrolloinnissa. Esityksessä viitattu lähtöajan koordinointivelvoite kuuluu reittiliikennelupamenettelyssä selvitettäviin asioihin, joten sitä koskeva keskustelu ei ole kilpailuoikeudellisesti kiellettyä.

379. Hallituksen 1.11.2010 pidetyssä kokouksessa ei ole hyväksytty tarvehankintasääntöä poissuljentakeinona, vaan Matkahuollon liiketoimintaan liittyvistä syistä. Tehtyjä muutoksia on arvioitu nimenomaisesti Matkahuollon näkökulmasta, ei Länsilinjojen tai kenenkään muun Matkahuollon sopimuskumppanin näkökulmasta.

380. Matkahuollon hallitus on jo 26.8.2010 tehnyt päätöksen siitä, että palvelusopimuksiin lisätään tarveharkintaehto. Vasta kokouksen jälkeen joulukuussa 2010 on käynyt ilmi, että viranomaiset eivät päätöksillään kunnioita joukkoliikennelakiin kirjattua siirtymäajan liikennöintisopimusten suojaa. Tämän jälkeen asiasta on käyty sähköpostikirjeenvaihtoa.

381. JP ei ole osallistunut sähköpostikirjeenvaihtoon 23.–29.12.2010 yhtä sähköpostia lukuun ottamatta. Hän on saanut tiedoksi PH:n Matkahuollon hallitukselle 23.12.2010 lähettämän sähköpostin. JP on vastannut kyseiseen viestiin ja todennut, että asiaan on saatava ratkaisu ja että kaikille Matkahuollon asiakkaille on annettava ne palvelut, jotka lainsäädäntö mahdollistaa. JP on ollut sitä mieltä, että Matkahuollon linjausten tulee olla yhdenvertaisia kaikille liikennöitsijöille, eikä koskea yksittäisiä liikennöitsijöitä Hän on halunnut, että asiassa tulee tehdä päätös viipymättä. Muihin tiedoksi saamiinsa, eri tahojen lähettämiin viesteihin hän ei ole vastannut. JP ei ole nimenomaisesti vastustanut tai ottanut kantaa Matkahuollon toimitusjohtajan esitykseen. Hän ei ole myöskään osallistunut Linja-autoliiton hallituksen sähköpostikirjeenvaihtoon syksyllä 2010 (KKV:n kirjallinen todiste 42, 64, 65, 67, 68, 102 ja 103).

382. Esityksessä on viitattu myös Linja-autoliiton hallituksen 1.–3.9.2010 käymään sähköpostikirjeenvaihtoon, johon JP tai TP eivät ole osallistuneet.

383. Matkahuollon hallituksen 25.1.2011 pitämässä kokouksessa ei ole tehty sopimusta reittiliikennevuorojen poissulkemisesta eikä muutakaan poissuljentaa koskevaa sopimusta.

384. Hallituksen 31.5.2012 pitämässä kokouksessa reittiliikenne on jätetty Matkahuollon järjestelmän ulkopuolelle, koska tuetut liput eivät ole kelvanneet reittiliikenteessä.

385. Hallituksen 30.8.2012 pitämässä kokouksessa on keskusteltu reittiliikennevuoroista Matkahuollon järjestelmissä ja niiden tuomasta lisäarvosta.

4.2.4 Oikeudellinen arviointi

386. Länsilinjat ei ole menetellyt kilpailusääntöjen vastaisesti nyt käsillä olevassa asiassa.

Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

387. Osapuolten menettely ei ole ollut omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole osoittanut, että osapuolten menettelyllä olisi yhteys sisämarkkinoihin tai että vaikutus olisi ollut merkittävä. Pelkkä viittaus EU-direktiiviin ei riitä täyttämään kauppakriteerin edellytyksiä eikä SEUT 101 artiklaa siten voida soveltaa.

388. Aiemmin on katsottu kauppavaikutuksen täyttyvän automaattisesti, jos järjestely kattoi koko jäsenvaltion alueen. Uudemman oikeuskäytännön mukaan pelkkä koko jäsenvaltion alueen kattavuus ei enää yksinään luo oletusta kauppavaikutuksesta. Viraston mukaan kauppakriteeri on täyttynyt, koska järjestely on väitetysti kattanut koko Suomen. Tämä ei kuitenkaan riitä osoittamaan kauppakriteerin täyttymistä, vaan viraston olisi pitänyt esittää asiasta myös muuta näyttöä.

389. Vuosina 2008–2012 Suomen markkinoilla on toiminut muutama Euroopan laajuisesti toimiva linja-autoalan konserni, kuten esimerkiksi Transdev-konserni (entinen Veolia Transport Oy) ja Nobina-konserni. Sen jälkeen, kun Matkahuolto on tarjonnut matkapalveluitaan reittiliikennevuoroille elokuussa 2012, uusia kansainvälisiä toimijoita ei ole tullut markkinoille. Tämä osoittaa, että esityksessä kuvatulla menettelyllä ei ole kiellettyä kilpailuoikeudellista tarkoitusta tai vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Virasto ei ole osoittanut, että jäsenvaltioiden välinen kauppa olisi kehittynyt erilaiseksi ja vapautunut nopeammin ilman kuvattua menettelyä. Länsilinjat kiistää, että menettelyllä olisi muutenkaan ollut vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai tarkoitusta estää ulkomaisten yhtiöiden tuloa Suomen markkinoille tai vaikuttaa kielteisesti rajat ylittävään kauppaan.

Elinkeinonharjoittaja ja näiden yhteenliittymä

390. Linja-autoliitto voi kilpailuoikeudellisessa tarkastelussa täyttää yritysten yhteenliittymän määritelmän. TP ja JP ovat osallistuneet vain muutamiin Linja-autoliiton hallituksen kokouksiin, joissa he ovat toimineet rajallisen tiedon varassa. Länsilinjojen ei voida katsoa olevan kilpailuoikeudellisessa vastuussa sellaisten väitetysti kilpailua rajoittavien päätösten osalta, joita se ei ole itse tehnyt tai joista se ei ole tiennyt eikä sen olisi pitänytkään tietää.

391. Matkahuoltoa ei voida kilpailuoikeudellisesti pitää yritysten yhteenliittymänä. Sen johto, hallitus tai osakkeenomistajat eivät ole käyttäneet yhtiötä alalla toimivien yritysten kilpailukäyttäytymisen koordinoinnin välineenä. Hallituksessa käydyt keskustelut ja päätetyt asiat ovat liittyneet Matkahuollon etuihin ja intresseihin yrityksenä.

392. Länsilinjat ei ole osallistunut kilpailun vastaiseen menettelyyn Matkahuollon puitteissa. JP on osallistunut vain joihinkin Matkahuollon hallituksen kokouksiin sekä strategiaseminaareihin, joissa hän on toiminut rajallisen tiedon varassa. Länsilinjojen ei voida katsoa olevan kilpailuoikeudellisessa vastuussa sellaisten väitetysti kilpailua rajoittavien päätösten osalta, joita se ei ole itse tehnyt tai joista se ei ole tiennyt eikä pitänytkään tietää.

Sopimus, yhteenliittymän päätös ja yhdenmukaistettu menettelytapa

393. Esitetty asiakirjanäyttö ei osoita kilpailurikkomusta. Kysymyksessä ei ole kilpailusäännöissä tarkoitettu sopimus, päätös tai menettelytapa, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai jonka seurauksena kilpailu rajoittuu. Viraston on ensin osoitettava rikkomus ja vasta toissijaisesti epäiltynä olevien yritysten on osoitettava syyttömyytensä. Esillä olevassa asiassa on selvää, että viraston tulee näyttääkseen väitetyn poissuljennan tai muun kilpailunrikkomuksen toteen esittää muutakin kuin epätäsmällisistä selvityksistä tehtyjä pohdintoja. Näyttö väitetystä kartellista perustuu pelkästään asiayhteydestä irrotettuihin lauseisiin, joista virasto on tehnyt subjektiivisia päätelmiä.

394. Pelkästään sitä, että TP ja JP ovat olleet Linja-autoliiton tai Matkahuollon hallituksen varsinaisia tai varajäseniä taikka osallistuneet näiden kokouksiin, ei voi pitää kilpailijan välisenä sopimuksena ja/tai yhdenmukaistettuna menettelytapana tai yritysten yhteenliittymän päätöksenä, joiden tarkoituksena olisi ollut yhteen sovittaa kilpailukäyttäytymistä markkinoilla tai vaikuttaa merkityksellisiin kilpailuparametreihin.

395. Viraston näyttö osoittaa, että JP ja TP eivät ole osallistuneet aktiivisesti kokouksiin, joissa väitetään sovitun poissulkemisesta. Esityksessä viitatuista viidestä kokouksesta JP on osallistunut kahteen. Näissä kokouksissa ei ole tehty kilpailuoikeudellisesti kiellettyjä päätöksiä eikä hän ole menetellyt kielletyllä tavalla. Linja-autoliiton hallituksen varsinaisilla jäsenillä ja etenkin työvaliokunnan jäsenillä on ollut huomattavasti TP:ää ja JP:ää syvällisemmät tiedot.

396. Linja-autoliiton kokoukset ovat olleet välttämättömiä muun muassa liiton tehtäviin kuuluvaan edunvalvontatyöhön liittyvien kysymysten käsittelemiseksi. Matkahuollon kokoukset ovat olleet niin ikään välttämättömiä yhtiön liiketoiminnan järjestämiseksi. Kysymyksessä on ollut normaali hallitustyöskentely yhtäältä alan järjestössä ja toisaalta voittoa tavoittelevassa osakeyhtiössä.

397. Kokouspöytäkirjoissa ei ole sellaisia todisteita tai ratkaisevia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että "yhteisymmärrys tarjonnan rajoittamisesta ja poissuljennasta" olisi ollut olemassa.

398. Matkahuollon toimivan johdon soveltama tarveharkinta ei sekään ole rajoittanut kilpailua tai hyödyttänyt Länsilinjoja. Tarveharkintaa on sovellettu myös Länsilinjojen reittiliikennevuoroon Tampere–Seinäjoki-reitillä. Länsilinjat kiistää viraston väitteen siitä, että väitetty poissulkeminen Matkahuollon matkapalveluihin olisi vaikuttanut liikennöitsijöiden toimintamahdollisuuksiin. Reittiliikennelupien vähäinen määrä ei johdu Matkahuollon hallituksen tekemistä päätöksistä, vaan lainsäätäjän tekemistä ratkaisuista.

399. Viraston mukaan asianosaisten saavuttamaa väitettyä yhteisymmärrystä markkinoiden jakamisesta ja tarjonnan rajoittamisesta olisi toteutettu liikennöitsijöiden välisin suorin kontaktein. Länsilinjat kiistää esitetyn väitteen, sillä jokainen liikennöitsijä on arvioinut kilpailua omista lähtökohdistaan eikä Linja-autoliiton tai Matkahuollon piirissä ole tehty linjauksia, miten liikennöitsijöiden tulisi menetellä.

400. Viranomaiset ovat ohjeissaan edellyttäneet, että liikennöitsijät neuvottelevat keskenään vuoroista, joten yhteydenotoissa ei ole ollut mitään kilpailuoikeudellisesti kiellettyä. Mitään muuta näyttöä liikennöitsijöiden välisistä suorista kontakteista ei ole esitetty. Länsilinjojen osalta ei ole esitetty näyttöä, joka osoittaisi, että yhtiö olisi pyrkinyt jakamaan markkinoita tai rajoittamaan tarjontaa liikennöitsijöiden välisin suorin kontaktein. Länsilinjat ei ole jättänyt hakematta tai hakenut reittiliikennelupia muista liikennöitsijöistä tai alan toimijoista johtuen. Lupien hakemista tai hakematta jättämistä on arvioitu puhtaasti yhtiön liiketoiminnan ja etenkin reitin kannattavuuden kannalta.

401. Näyttö ei osoita, että Länsilinjat olisi sopinut muiden asianosaisten kanssa markkinoiden jakamisesta tai tarjonnan rajoittamisesta. Kysymyksessä on ollut joko Linja-autoliiton edunvalvonnasta tai Matkahuollon liiketoimintaan liittyvistä päätöksistä, jotka tulee ymmärtää kyseisten kokousten ajankohtana olevan murroksen kautta. Linja-autoalan liiketoiminta on ollut valtavan muutoksen kohteena ja lainvalmistelu sekä viranomaisten lupakäytäntö on ollut epäselvää.

402. Länsilinjat on esittänyt johdonmukaisen selityksen kaikille kokouksille, niissä keskustelluille aiheille, pöytäkirjamerkinnöille sekä sähköpostikirjeenvaihdolle, jota virasto on pitänyt osoituksena väitetystä rikkomuksesta Länsilinjojen osalta.

403. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä on yhteisymmärryksen syntymistä arvioitaessa nimenomaan otettu huomioon myös tosiseikkojen tapahtumahetkellä vallinnut lainsäädännöllinen ja tekninen epävarmuus (tuomio Bayerische Hypo- und Vereinsbank v. komissio, T-56/02, EU:T:2009:472, 145 kohta). Tässäkään asiassa ei voida sivuuttaa sitä seikkaa, että linja-autoalalla on tosiseikkojen tapahtumahetkellä vallinnut lainsäädännöllinen epävarmuus eikä virasto ole osoittanut osapuolten saavuttaneen väitettyä yhteisymmärrystä kilpailun rajoittamisesta.

404. EU:n oikeuskäytännön mukaan lobbaustoimintaan liittyviä asiakirjoja ei ole pidettävä näyttönä kartellista (tuomio Cimenteries CBR ym. v. komissio, T-25/95, T-26/95, T-30/95–T-32/95, T-34/95–T-39/95, T 42/95–T-46/95, T-48/95, T-50/95–T-65/95, T-68/95–T-71/95, T 87/95, T-88/95, T-103/95 ja T-104/95, EU:T:2000:77, 298, 299, 417, 2819 ja 2890 kohta). Lainsäädäntöön vaikuttamiseen liittyviä keskusteluita tai toimenpiteitä ei siten voida ottaa huomioon näyttönä väitetystä kartellista.

405. Linja-autoliiton piirissä edunvalvontatyönä tapahtunut tavanomainen lainsäädäntöön vaikuttaminen ei ole kiellettyä kilpailijoiden välistä yhteistyötä eikä sillä voida katsoa olevan kilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Tällaista edunvalvontaa tai siihen liittyviä asiakirjoja ei pidä ottaa huomioon näyttönä kilpailurikkomuksesta tai sen osista. Mikäli viraston näkemys hyväksyttäisiin, ei minkään toimialajärjestön tai liiton kannattaisi enää harjoittaa toimintaansa.

406. Virasto on pitänyt lukuisia Linja-autoliiton normaaliin ja kilpailuoikeudellisesti sallittuun edunvalvontaan liittyviä seikkoja osoituksena kilpailun vastaisesta menettelystä, tarkoituksesta sekä kokonaissuunnitelmasta. Etenkin lainmuutosta edeltävän ajanjakson osalta KKV on pitänyt useita normaaleja lainsäädännön valmisteluun liittyviä toimenpiteitä kiellettynä yritysten välisenä yhteistyönä. Länsilinjojen käsityksen mukaan liiton tavoitteena on ollut, että linja-autoliikenne järjestetään markkinaehtoisesti ja täydentävät palvelut hankitaan palvelusopimusasetuksen mukaisesti kilpailuttamalla.

407. Matkahuolto ei aiempien ratkaisujen perusteella ole määräävässä markkina-asemassa ainakaan pakettipalveluiden osalta. Virasto on ratkaisuissaan Veolia (dnro 1160/61/2000) ja Hostikka Charter Oy (dnro 960/61/2008) todennut, että pientavaraa kuljetetaan linja-autojen lisäksi pakettiautoissa, kuorma-autoissa, postipaketteina ja kuriirilähetyksinä. Viraston mukaan "eri kuljetuspalveluiden ominaisuudet, käyttötarkoitus ja hinnoitteluntaso huomioon ottaen, eri kuljetusmuotoja voidaan lähtökohtaisesti pitää kuluttajan kannalta toisiaan korvaavina".

408. On kyseenalaista, miten Matkahuollon tarjoamat palvelut, etenkään pakettipalvelut, voisivat olla olennaisia alalla toimimisen kannalta, jos Matkahuollolla ei edes ole määräävää markkina-asemaa. Rahdinkuljetusoikeus ei voi olla nyt tarkasteltuna ajanjaksona 2008–2016 olennainen toimintaedellytys, jos virasto ei ole pitänyt sitä sellaisena toisessa, kesällä 2011 antamassaan ratkaisussa.

409. Virasto ei ole osoittanut, että Matkahuollon palveluilla olisi ollut olennaista merkitystä alalle pääsyssä tai menestymisessä. Väitetystä kilpailurikkomuksesta ei ole esitetty oikeudellisesti riittävää näyttöä, vaan useat seikat kyseenalaistavat viraston päätelmät. Länsilinjat on osoittanut tapahtumainkululle muun, laillisen selityksen.

Menettely ei ole tarkoitukseltaan eikä vaikutuksiltaan kilpailunvastainen.

410. Menettelyn tarkoituksena ei ole ollut poissuljenta eikä sen tarkoituksena ole ollut rajoittaa joukkoliikennelailla avattua kilpailua. Päinvastoin tarkoituksena on ollut saada linja-autoliikenne yritysvetoiseksi myös viranomaisvetoisen sopimusliikenteen osalta. Kyse on ollut laillisesta edunvalvonnasta.

411. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailunrajoitusta ei voida katsoa tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavaksi pelkästään sillä perusteella, että sillä voidaan olettaa olevan kilpailua rajoittavia vaikutuksia eli sen katsotaan olevan omiaan rajoittamaan kilpailua. EU:n oikeuskäytännössä on katsottu, että tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavien menettelyn käsitettä on tulkittava suppeasti, sekä korostettu tarkasteltavan menettelyn tapauskohtaista tarkastelua. Kilpailurikkomusta ei voida automaattisesti pitää tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavana vain pelkästään sillä perusteella, että sen väitetään poissulkevan kilpailijoita tai rajoittavan tarjontaa (tuomio CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 53, 56–58, 69–71 ja 78 kohta, tuomio Allianz Hungária Biztosító ym., C-32/11, EU:C:2013:160, 36 kohta ja tuomio Maxima Latvija, C-345/14, EU:C:2015:784, 23 ja 24 kohta). Myös oikeuskirjallisuudessa on todettu, ettei tietyntyyppisiä rajoituksia voida jakaa kategorisesti "tarkoitukseltaan" (by object) tai "vaikutuksiltaan" (by effect) kilpailua rajoittaviin menettelyihin, vaan kilpailuviranomaisen tulee yksittäistapauksittain selvittää, minkälainen rajoitus on käsillä (Jones & Sufrin (2014): EU Competition Law – Text, Cases and Materials, s. 205 ja 206).

412. EU:n tuomioistuin on asiakkaiden jakamista koskevia sopimuksia koskeneessa ratkaisussaan (tuomio ING Pensii, C-172/14, EU:C:2015:484) korostanut, että "sen arvioimiseksi, onko yritysten välisellä sopimuksella tai yritysten yhteenliittymän päätöksellä nämä ominaisuudet, on tarkasteltava sen lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä. Kyseistä asiayhteyttä arvioitaessa on myös otettava huomioon kyseisten tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet".

413. Virasto ei ole oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla ottanut huomioon muun muassa linja-autoalan markkinoiden erityispiirteitä eikä menettelyn taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä. Riidanalaisia tosiseikkoja on arvioitava kunkin markkinan toiminnalle tyypillisessä yhteydessä (tuomio Imperial Chemicals Industries v. komissio, 48/69, EU:C:1972:70, 82 kohta).

414. Markkinat ovat olleet erityisesti viraston tarkastelemana ajankohtana suurten lainsäädännöllisten muutosten ja murroksen kohteena. Viranomaisohjeistus on ollut puutteellista ja ristiriitaista. Tämä oikeudellinen asiayhteys on otettava huomioon. Menettelyn objektiivisena tavoitteena on ollut markkinaehtoinen liikenne, joka kuitenkin muun muassa turvaa samalla tasapuolisesti kaikkien tarpeet.

415. Viraston viittaamat Linja-autoliiton tai Matkahuollon hallituksen kokousten tai strategiapäivien pöytäkirjat taikka sähköpostikirjeenvaihto eivät osoita kilpailunvastaista tarkoitusta. Länsilinjat kiistää viraston väitteidensä tueksi esittämistä asiakirjoista ja yksittäisistä, kokonaisuudesta irrotetuista lauseista tekemät johtopäätökset.

416. Menettely ei ole johtanut poissuljentaan. Virasto ei ole esittänyt mitään näyttöä kilpailua rajoittavista vaikutuksista. Väitetystä kartellista ei ole aiheutunut vahinkoa eikä Länsilinjat ole hyötynyt siitä millään tavalla.

Yksi yhtenäinen kilpailurikkomus ja kokonaissuunnitelma

417. Osapuolilla ei ole ollut kokonaissuunnitelmaa kilpailun rajoittamiseksi. Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallitusten tekemät päätökset eivät ole yhteydessä toisiinsa, joten näiden hallitusten menettelyä tulee arvioida erillisinä kokonaisuuksina. Virasto on olettanut, että tapahtumien taustalla on vaikuttanut kartelli ja tämän takia se on tehnyt virheellisiä ja tarkoitushakuisia tulkintoja esittämästään näytöstä.

418. Linja-automarkkinat ovat olleet koko tarkastelujakson ajan murroksessa ja viranomaiskäytäntö sekä -ohjeistus ovat olleet epäjohdonmukaisia, mikä on vaikuttanut Linja-autoliiton edunvalvontatyöhön ja Matkahuollon liiketoiminnan jatkamisen kyseenalaistamiseen sekä muuttamiseen. Kokonaiskonteksti, joka selittää tapahtumat, ei siten ole kilpailun rajoittaminen vaan lainsäädäntömuutos.

419. Yritysten edustajat ovat tavanneet luottamustehtäviensä takia toisiaan Linja-autoliiton ja Matkahuollon kokouksissa, joissa he ovat käsitelleet alan ajankohtaisia aiheita – ei siitä syystä, että he sopisivat kilpailunrajoituksista. Kokouskeskustelut ovat luonnollisesti liittyneet alalla tapahtuvaan muutokseen eikä kysymyksessä ole olleet keinot, joita "sopeutettiin vastaamaan sitä, mikä parhaalla mahdollisella tavalla kulloinkin toteutti kokonaissuunnitelmaa."

420. Mikäli vastoin Länsilinjojen perusteltua näkemystä markkinaoikeus katsoisi, että osapuolet, mukaan lukien Länsilinjat, olisi osallistunut kilpailunvastaiseen menettelyyn, kyseessä ei ole ollut yksi yhtenäinen rikkomus vaan toisiinsa liittymättömät, yksittäiset tapahtumat.

Länsilinjojen vastuu väitetystä kilpailurikkomuksesta

421. EU:n oikeuskäytännön mukaan yrityksen kilpailuoikeudellinen vastuu edellyttää sen tienneen kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden muiden yritysten lainvastaisesta käyttäytymisestä. Oikeuskäytännössä on myös todettu, että yrityksen voidaan pätevästi katsoa olevan vastuussa kilpailun vastaisesta menettelystä, kun kyseinen yritys on osallistunut näihin kokouksiin tietoisena niiden tarkoituksesta (tuomio BPB v. komissio, T-53/03, EU:T:2008:254, 90 kohta).

422. Sopimukseen osallistumista on yksinään voitu pitää yrityksen liittymisenä kartellikokonaisuuteen vain, jos yritys on tiennyt tai jos sen olisi pitänyt tietää, että se siten osallistui myös kyseiseen kartelliin. SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltaminen edellyttää, että asianomaisten sopimuspuolten välillä on olemassa yhteinen tahto. Edelleen oikeuskäytännössä on tuotu esiin se, että yrityksen ei voida väittää osallistuneen kartellikokonaisuuteen pelkästään siitä syystä, että sen tekemän sopimuksen ja kartellikokonaisuuden tavoitteet ovat samat (tuomio Toshiba v. komissio, T-104/13, EU:T:2015:610, 52 kohta).

423. Pelkästään se, että virasto osoittaisi tietyillä kokouksilla olleen kilpailun vastaisen luonteen ja, että Länsilinjat on osallistunut näihin kokouksiin, ei siten vielä riitä osoittamaan Länsilinjojen osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen esityksessä väitetyllä tavalla, jos virasto ei kykene osoittamaan yhtiön tienneen kilpailun vastaisesta luonteesta.

424. Länsilinjojen vastuuta ei voida perustaa siihen, että sen edustaja on ylipäätään ollut nimettynä Linja-autoliiton tai Matkahuollon hallituksen jäsenenä. Oikeuskäytännön mukaan esimerkiksi pelkästään se, että jokin taho on ollut nimettynä hallituksen jäseneksi osallistumatta kuitenkaan kokouksiin, joissa kilpailunrajoituksista on osoitettu sovitun, ei riitä osoittamaan yksittäisen yrityksen osallistuneen kyseiseen kilpailurikkomukseen (KHO:2013:8 ja MAO:657/09).

425. Länsilinjojen ei voida olettaa tienneen muiden linja-autoyhtiöiden mahdollisista kilpailunvastaisista päämääristä vain sen perusteella, että TP tai JP ovat osallistuneet muutamiin Linja-autoliiton tai Matkahuollon hallituksen kokouksiin. Virasto ei ole osoittanut, millä tavalla Länsilinjojen TP:n ja JP:n menettely poikkeaa niistä yhtiöistä, jotka eivät ole olleet viraston tutkinnan alla, tai joiden osalta ei ole annettu seuraamusmaksuesitystä. Länsilinjat on ollut samassa asemassa kuin Linja-autoliiton hallituksen muutkin varajäsenet tiedonsaannin osalta. Oikeuskäytännön mukaan yhteydenottojen luonne sekä asiayhteys, jossa ne tapahtuivat, voidaan ottaa huomioon arvioitaessa, pystyikö yritys kohtuudella ennakoimaan, että kokouksilla tai muulla yhteydenpidolla on kilpailunvastainen tarkoitus (tuomio Soliver, T-68/09, EU:T:2014:867, 89 kohta). Virasto ei ole osoittanut, että niillä Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksen kokouksilla, joihin Länsilinjat on osallistunut, on kilpailun vastainen luonne.

426. TP ja JP ovat osallistuneet Linja-autoliiton hallituksen kokouksiin varsinaisena jäsenenä vuosina 2008–2009. Kummallakaan ei ole ollut kokonaiskäsitystä siitä, mikä on ollut Linja-autoliiton edunvalvonnan tila vuosina 2010–2012. TP on toiminut mainittuna ajanjaksona vain hallituksen varajäsenenä, eikä hän ole saanut kokouskutsuja tai -materiaalia. Länsilinjojen edustajilla ei ole ollut käytettävissään enempää tietoa väitetystä kartellista kuin mitä käy ilmi Linja-autoliiton tai Matkahuollon hallituksen kokouspöytäkirjoista niiden kokousten osalta, joihin Länsilinjat on osallistunut.

427. Linja-autoliiton kokouksissa käsiteltävät ja päätettävät asiat on pitkälti valmisteltu liiton toimihenkilöiden ja työvaliokunnan toimesta. Länsilinjat ei ole osallistunut valmisteluun tai viraston viittaamiin palvelutyöryhmiin eikä ole ollut tietoinen sellaisista toimenpiteistä, joilla virasto on väittänyt linja-autoyritysten pyrkineen poissulkemaan kilpailijoita. TP ja JP eivät ole osallistuneet kokoukseen, jossa seuraamusmaksuesityksen mukaan olisi yritetty syksyllä 2010 saada kilpailevia reittiliikennelupia hakeneita liikenteenharjoittajia vetämään hakemuksensa pois.

428. Länsilinjat ei ole pyrkinyt toiminnallaan myötävaikuttamaan väitetyn kartellin yhteisiin päämääriin. Myötävaikuttamisena ei voida pitää sitä, että Länsilinjat ei ole vastustanut kokouksissa tehtyjä päätöksiä tai linjauksia. Yritys ei voi vastustaa kiellettyä menettelyä, jos sen ei edes sellaisesta pidä tietää.

429. Koiviston Auton edustajan kanssa käydyssä keskustelussa ei ole sovittu mistään reitistä. Länsilinjoilla ei ollut liikennettä Tampere–Pori-reitillä eikä ollut tarkoitustakaan hakea reittiliikennevuoroa tälle reitille. Yhteydenotossa ei ole mitään kilpailuoikeudellisesti kiellettyä, vaan osapuolet ovat menetelleet viranomaisen antaman ohjeistuksen mukaisesti.

430. Virasto ei ole osoittanut Länsilinjojen osalta erikseen, että:

- Länsilinjojen tahto on vastannut muiden väitetyn kartellin osapuolten tahtoa;

- Länsilinjat on tuntenut kartellikokonaisuuden yleisen ulottuvuuden ja olennaiset piirteet;

- Länsilinjat on tiennyt tai sen olisi voitu katsoa tietäneen, että yhteydenpito kuului kokonaissuunnitelmaan; sekä

- Länsilinjoilla on ollut tarkoitus myötävaikuttaa väitetyn kartellin osallistujien tavoittelemien yhteisten päämäärien toteuttamiseen.

Väitetyn rikkomuksen kesto ja vanhentuminen

431. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on näyttötaakka väitetyn rikkomuksen kestosta ja siitä, mistä lähtien yrityksen voidaan katsoa syyllistyneen väitettyyn kilpailurikkomukseen. Virasto ei vaikuta itsekään olevan varma siitä, koska kartelli olisi sen mielestä alkanut. Se on todennut, että väitetty yhteisymmärrys olisi saavutettu "viimeistään syksyllä 2008", mutta toimenpiteet on kuitenkin aloitettu vasta "vuoden 2010 loppupuolella". Länsilinjojen osalta on erikseen osoitettava, milloin yhtiö on tullut tietoiseksi väitetystä kartellista sekä toiminnallaan pyrkinyt vaikuttamaan väitettyihin yhteisiin päämääriin. Virasto ei ole kyennyt osoittamaan Länsilinjojen kilpailuoikeudellista vastuuta.

432. Oikeuskäytännön mukaan elinkeinonharjoittaja voidaan asettaa vastuuseen kilpailunrajoituksesta lähtökohtaisesti vain siltä ajalta, jona sen osoitetaan siihen osallistuneen (KHO:2013:8).

433. Pakettipalveluiden osalta kysymys on Matkahuollon itsenäisenä oikeushenkilönä tekemistä päätöksistä, jotka sen toimiva johto on tehnyt liiketaloudellisin ja logistisin perustein. TP:llä tai JP:llä ei hallituksen varajäseninä ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon, joten väitetyn kilpailunrajoituksen jatkumista ei voida lukea Länsilinjojen syyksi. Länsilinjat ei ole voinut mitenkään soveltaa väitettyyn yhdenmukaistettuun menettelyyn perustuneita toimintatapoja. Väitetyn rikkomuksen on yhtiön osalta katsottava päättyneen viimeistään silloin, kun Länsilinjat on osallistunut kokoukseen tai yhteydenpitoon.

434. Mikäli katsottaisiin, että Länsilinjat on menetellyt asiassa kilpailusääntöjen vastaisesti, esitys tulee hylätä vanhentuneena.

435. Kyseessä ei ole ollut yksi yhtenäinen rikkomus, vaan toisiinsa liittymättömät, yksittäiset ja erilliset tapahtumat. Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallitusten päätöksenteko eivät muodosta yhtenä kokonaisuutena pidettävää kilpailurikkomusta eikä virasto ole osoittanut, miten yksittäiset tapahtumat liittyisivät toisiinsa siten, että niillä olisi sama, väitetysti kilpailunvastainen tavoite. Menettelyjä ja tapahtumia on tarkasteltava erikseen.

436. Viimeinen Linja-autoliiton kokous, johon seuraamusmaksuesityksessä on Länsilinjojen osalta viitattu, on liiton hallituksen 26.8.2009 pidetty kokous. Viraston olisi tullut esittää Länsilinjoille seuraamusmaksua viimeistään 26.8.2014 mennessä siltä osin kuin sen osallisuus koskee väitettyä kilpailulainsäädännön vastaista menettelyä Linja-autoliiton toiminnassa. Joka tapauksessa Länsilinjojen osalta menettely on vanhentunut siltä osin kuin on kyse väitetyistä rikkomuksista ajalta ennen 25.1.2011.

4.2.5 Seuraamusmaksuesitys

437. Länsilinjojen menettelyä on pidettävä vähäisenä ja seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta perusteettomana.

438. Länsilinjoille määrättäväksi esitetyn seuraamusmaksun määrää on alennettava. Virasto ei ole näyttänyt toteen, että väitetty kartelli olisi todellisuudessa vaikuttanut markkinoihin, joten kartellin väitettyä vahingollisuutta ei voida ottaa huomioon seuraamusmaksun määrää korottavasti.

439. Väitetyn kartellin vakavuutta on perusteltu sillä, että osapuolet ovat pyrkineet estämään tai viivästyttämään linja-automarkkinoiden avautumista. Kilpailu ei kuitenkaan lainsäädännöstä johtuen ole avautunut markkinoille vielä 3.12.2009, vaan liukuvasti 1.7.2014 alkaen. Osapuolten menettely ei siten ole voinut vaikuttaa vahingollisesti markkinoiden avautumiseen.

440. Virasto ei ole esittänyt mitään luotettavia tietoja Länsilinjojen väitetystä kartellista saamasta hyödystä. Yhtiö ei ole voinut hyötyä väitetystä menettelystä, sillä menettely ei ole suojannut sen omia siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja rahdinkuljetusoikeuksia. Länsilinjat ei myöskään ole saanut mitään etua siitä, että TP ja JP ovat olleet Matkahuollon ja Linja-autoliiton hallituksessa. Länsilinjat ei ole millään tavoin hyötynyt Matkahuollon tarveharkinnasta.

441. Virasto ei ole yksilöinyt, mihin Länsilinjoille esitetty seuraamusmaksu perustuu. Virasto ei ole ottanut huomioon sitä, miten pieni rooli yhtiöllä on ollut etenkin Linja-autoliiton hallituksessa tarkastelujakson aikana. Kysymyksessä voivat olla enintään yksittäiset toimet, ei osallisuus väitettyyn kokonaissuunnitelmaan. Länsilinjat on osallistunut vain osaan esityksessä viitatuista kokouksista ja sähköpostikirjeenvaihdosta eikä ole ollut mukana Linja-autoliiton tai Matkahuollon työryhmissä, joissa aiheista on esityksen mukaan keskusteltu yksityiskohtaisemmin sekä valmisteltu kokouksia varten.

5 OY POHJOLAN LIIKENNE AB:N JA VR-YHTYMÄ OY:N VASTAUS

5.1 Vaatimukset

442. Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy (jäljempänä yhdessä Pohjolan Liikenne) ovat ensisijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen.

443. Pohjolan Liikenne on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa määrättävän seuraamusmaksun määrää.

444. Pohjolan Liikenne on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan Pohjolan Liikenteen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

5.2 Perusteet

5.2.1 Viraston asiakirjanäytöstä tehdyt johtopäätökset ja väitteet

445. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on todennut, ettei osapuolia syytetä kartelliyhteistoiminnasta siltä osin kuin kysymys on edunvalvonnasta lainsäädäntöön vaikuttamiseksi tai lain tulkitsemiseksi. Laillisen edunvalvonnan ja kielletyn yhteistoiminnan rajoja ei kuitenkaan ole millään tavoin täsmennetty. Tämä on johtanut siihen, että osapuolia on syytetty kielletystä kilpailunrajoituksesta, kun he ovat pyrkineet edistämään sellaista lainsäädäntöä, joka sinänsä on luonteeltaan kilpailua rajoittavaa.

446. Yksinoikeuksia tukevan lainsäädännön edistämiseen ja edunvalvontaan on ollut laillinen oikeus eikä sitä tule sekoittaa laittomaan kartelliyhteistoimintaan. Laillista edunvalvontaa ovat olleet kaikki ne Linja-autoliiton toimenpiteet, joita on tehty siirtymäajan säännösten ja laituripaikkojen saatavuuden selvittämiseksi.

447. Siirtymäajan säännökset ja niihin vaikuttaminen tarkoittavat sitä, että linja-autoyritykset pyrkivät saamaan lakiin ja myöhemmin lakia soveltavien viranomaisten tulkintakäytäntöön siirtymäajan suojan. Eli sitä, ettei reittiliikennelupavuoroja myönnetä siirtymäajan liikennöintisopimusten kanssa aikataulullisesti päällekkäin.

448. Mikään esityksessä ei viittaa tai osoita, että Pohjolan Liikenne olisi yhteistoiminnassa muiden alan toimijoiden kanssa pyrkinyt mihinkään muuhun kuin siihen, että reittiliikennelupavuoroja ei myönnetä siirtymäajan liikennöintiä häiritsevästi. Tämä on ollut virastonkin mielestä laillista edunvalvontaa, ei laitonta kartelliyhteistoimintaa.

449. Huomattava osa asiakirjanäytöstä ei koske Pohjolan Liikennettä, vaan muita asianosaisia ja Matkahuoltoa. Virasto on tehnyt asiakirjoista tarkoitushakuisia ja virheellisiä päätelmiä. Pohjolan Liikenteen menettelyä ja osallisuutta on arvioitava yksinomaan seuraavan viraston seuraamusmaksuesityksessä esittämän näytön perusteella:

Reittiliikennelupavuorojen poissuljenta

- Linja-autoliiton hallituksen kokous 28.5.2008 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 2),

- Linja-autoliiton hallituksen kokous 27.8.2008 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 3),

- Linja-autoliiton hallituksen ylimääräinen kokous 26.11.2008 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 4),

- Linja-autoliiton hallituksen kokous 27.10.2010 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 5), ja

- Linja-autoliiton hallituksen kokous 26.1.2011 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 6)

- Sähköpostiviestiketju 23.–27.12.2010 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 7)

Tarjonnan rajoittaminen

- Linja-autoliiton hallituksen kokous 26.8.2009 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 8),

- Linja-autoliiton järjestämä neuvottelu 7.9.2010 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 9), ja

- Tapaamismuistio Liikenne Vuorela 26.8.2015 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 10).

450. Virasto ei ole arvioinut Pohjolan Liikenteen tietoisuutta ja osallisuutta väitettyyn rikkomuskokonaisuuteen objektiivisesti. Pohjolan Liikenne on perusteettomasti samaistettu Matkahuollossa vaikuttaneisiin asianosaisiin ja oletettu sillä olleen käytettävissä samat tiedot kuin muilla asianosaisilla. Virasto on viitannut yksipuolisesti vain sellaisiin seikkoihin, jotka sen käsityksen mukaan tukevat teoriaa kilpailurikkomuksesta ja Pohjolan Liikenteen osallisuudesta. Seikat, jotka osoittavat päätelmät Pohjolan Liikenteen osallisuudesta ja tietoisuudesta virheellisiksi, on sivuutettu täysin.

451. Pohjolan Liikenne on ollut sivussa Matkahuollon päätöksenteosta ja toimenpiteistä, eikä se ole ollut tietoinen Matkahuollon hallituksen jäsenten välisistä mahdollisista sopimuksista tai keskusteluista. Muita asianosaisia ja väitetyn rikkomuksen olemassaoloa yleisesti koskeva asiakirja- ja muu näyttö ei ole merkityksellistä Pohjolan Liikenteen osallisuuden kannalta eikä sitä voida sellaisenaan ottaa huomioon arvioitaessa yhtiön menettelyä.

452. Vakiintuneen oikeuskäytännön nojalla Pohjolan Liikenteen vastuuta ja osallisuutta väitetyssä rikkomuskokonaisuudessa on arvioitava rajaamalla tarkastelu koskemaan sitä, mihin päätöksentekoon ja kirjeenvaihtoon Pohjolan Liikenteen on näytetty osallistuneen ja/tai mitä yhtiön voidaan osoittaa tienneen väitetystä rikkomuskokonaisuudesta ja sen kaikista eri osatekijöistä. Tällainen analyysi puuttuu seuraamusmaksuesityksestä kokonaan.

453. Seuraamusmaksuesitystä ja päätöstä ei ole kohdistettu kaikkiin siinä mainittuihin Linja-autoliiton hallituksen kokouksiin väitettynä rikkomusaikana osallistuneihin tahoihin. Vielä päätösluonnoksessaan virasto oli lukenut myös muita yrityksiä mukaan kartellisyytöksiin ja vedonnut näiden osalta näyttönä samoihin kokouspöytäkirjoihin, kuin Pohjolan Liikenteen kohdalla.

454. Muut yritykset on kuitenkin jätetty lopullisen esityksen ulkopuolelle. Muuta selitystä ei voi olla kuin se, että virasto on itsekin katsonut, etteivät kokouspöytäkirjat sellaisenaan riitä osoittamaan näiden elinkeinonharjoittajien osallisuutta kilpailurikkomukseen. Tämä seikka yhdessä hallinnon tasapuolisuus- ja laillisuusperiaatteiden kanssa osoittaa ja luo oletuksen siitä, että mainitut kokouspöytäkirjat eivät osoita näissä kokouksissa syntyneen kiellettyjä kilpailunrajoituksia.

Väitetty osallisuus reittiliikennelupavuorojen poissuljentaan

455. Viraston linja-autoliiton kokouksista 28.5.2008, 27.8.2008, 26.11.2008, 27.10.2010 ja 26.1.2011 sekä sähköpostiviestiketjusta 23.–27.12.2010 tekemät johtopäätökset ja väitteet ovat virheellisiä ja perusteettomia sekä todellisuutta vastaamattomia. Mainituissa kokouksissa ei ole sovittu kilpailevien reittiliikennevuorojen poissuljennasta tai muustakaan kilpailunrajoituksesta. Kokouksia ja niissä käytyjä keskusteluja on arvioitava kokousajankohtien perusteella. Sähköpostiviestiketju ei sekään osoita Pohjolan Liikenteen tietoisuutta tai osallisuutta väitettyyn poissuljentaan.

456. Pohjolan Liikenteellä ei ole ollut koko väitettynä rikkomusaikana edustajaa missään Matkahuollon toimielimissä eikä yhtiö ole ollut mukana kokouksissa, joissa sopimusmuutoksesta on päätetty tai valmisteltu. Yhtiön edustajat eivät ole osallistuneet strategiapäivään, jossa Linja-autoliiton hallituksen kokouksen 28.5.2008 pöytäkirjassa viitattuja vastausehdotuksia on valmisteltu. Lisäksi vastausluonnokset kentän kysymyksiin ovat olleet linjassa niiden edunvalvontatavoitteiden ja sen käsityksen kanssa, joka liitolla on ollut joukkoliikennelain valmisteluprosessin aikana.

457. Linja-autoliiton hallituksen 28.5.2008 pitämässä kokouksessa ei ole sovittu tai edes käyty keskustelua väitetystä poissuljentastrategiasta, jossa Matkahuollon sopimusta käytettäisiin alalle tulon kontrollointiin. Väitteen virheellisyys korostuu, kun pidetään mielessä liiton tuolloiset edunvalvontatavoitteet. Kokouspöytäkirjassa ei ole edes yleisellä tasolla yksilöity, millä tavoin Matkahuollon sopimusta tulisi muuttaa, eikä muutosten sisällöstä ole kokouksessa edes keskusteltu. Pohjolan Liikenne ei ole voinut kokoukseen osallistumalla mitenkään ennakoida tai ymmärtää, että se olisi ollut päättämässä Matkahuollon sopimuksen tai sen järjestelmien käyttämisestä alalle tulon kontrollointiin.

458. Matkahuollon sopimuksissa ei ollut varauduttu uuteen tilanteeseen, jossa useampia reittiliikennelupia myönnettäisiin päällekkäin. Laituripaikkojen määrä on ollut rajallinen, mistä syystä Matkahuollon ja liikennöitsijän välisen sopimuksen tuli mahdollistaa lähtöaikojen koordinointi, koska autoja ei voinut saapua ja lähteä samanaikaisesti samalta laiturilta. Sopimusmuutoksista on tosiasiassa päätetty Matkahuollon hallituksessa vasta 2010–2011. Muutos on valmisteltu palvelusopimustyöryhmässä vuoden 2010 aikana ja hyväksytty Matkahuollon hallituksessa vasta 1.11.2010.

459. Pohjolan Liikenteellä ei ole ollut Matkahuollon sopimusmuutoksessa tai siihen liittyvissä keskusteluissa mitään roolia, mitä tukevat seikat virasto on täysin sivuuttanut. Asiakirjanäyttö osoittaa yksiselitteisesti, että

- Matkahuollon hallitus on vasta 27.5.2010 päättänyt uusia ja päivittää linja-autoyhtiöiden ja Matkahuollon väliset sopimukset (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 12),

- Päätös vanhojen sopimusten irtisanomisesta on syntynyt Matkahuollon hallituksen strategiaseminaarista 27.–28.5.2010 laaditun yhteenvetoluonnoksen mukaan keväällä 2010 (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 13),

- Sopimuksen sisältöä on edelleen suunniteltu ja valmisteltu vielä kesän ja syksyn 2010 aikana (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 14),

- Linja-autoliiton hallituksen jäseniä on vasta syksyllä 2010 informoitu siitä, että Matkahuolto tulee uudistamaan linja-autoyhtiöiden kanssa solmittavan palvelusopimuksen (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 5), ja

- Matkahuollon hallitus on vasta 1.11.2010 pitämässään kokouksessa hyväksynyt matkapalveluiden ja pakettipalveluiden sopimustekstit (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 15).

460. Joukkoliikennelaki on kokouspäivänä 28.5.2008 ollut vasta alustavassa valmisteluvaiheessa ja sisällöltään monelta osin täsmentymätön. Kokouksen osallistujat eivät ole voineet tietää millaiseksi laki tulisi lopulta muotoutumaan. Hallituksessa oli hyväksytty se, että lakiuudistuksella on pyritty siirtymään asteittain kohti markkinaehtoista kilpailua. Edunvalvonnalla on pyritty varmistamaan, että joukkoliikennelakiin saataisiin riittävän pitkä siirtymäaika, mikä on myös ollut lainsäädäntömuutoksen taustalla olevan PSA-asetuksen lähtökohta. Linja-autoliiton ensisijaisena tavoitteena oli saada lakiin kirjaus siitä, ettei reittiliikennelupia myönnettäisi päällekkäin siirtymäaikana suojattujen vuorojen kanssa. Kysymys on ollut lobbauksesta lainsäädännön sisältöön.

461. Hallituksen 27.8.2008 pidetyssä kokouksessa on ollut kysymys laillisesta ja sallitusta edunvalvontatyöstä ja tätä koskevien tavoitteiden asettamisesta, mikä käy ilmi jo kokouspöytäkirjan sisällöstä. Pöytäkirja ei osoita Pohjolan Liikenteen osallisuutta väitettyyn poissuljentaan. Asiakirjoissa esiintyviä termejä "markkinahäiriöiden" ja "kermankuorinnan" ehkäisy on arvioitava niiden oikeassa asiayhteydessä ja vallinneet olosuhteet huomioiden. Näissä maininnoissa on ollut kysymys tavoitteesta vaikuttaa viranomaisvetoisen niin sanotun oikeusharkintapykälän sisällyttämiseen joukkoliikennelakiin, ei siitä, että Linja-autoliiton hallituksen jäsenet olisivat keskenään sopineet reittiliikennelupavuorojen poissuljennasta tai mistään muusta kilpailun rajoittamisesta.

462. Jo ajankohdan perusteella on selvää, että hallituksen ylimääräisen kokouksen 26.11.2008 pöytäkirjassa viitatuissa keskusteluissa on ollut kysymys joukkoliikennelakihankkeen tilanteen käsittelystä ja Linja-autoliiton tätä koskevien lobbaustavoitteiden asettamisesta. Yhdeksi tavoitteeksi on asetettu se, että uusilla reittiliikenneluvan saavilla yhtiöillä tulisi olla sopimus palveluiden käytöstä Matkahuollon tai jonkin muun tahon kanssa. Viraston viittaamassa pöytäkirjan kohdassa ei ole mitään viittausta poissuljentaan tai alalle tulon kontrollointiin taikka Matkahuollon käyttämisestä kontrollointitarkoituksiin.

463. Linja-autoliiton työvaliokunnan kokouksessa aiemmin esitetty linjaus siitä, että "sopimuksen tulisi olla saman sisältöinen LAL:n jäsenille ja ei-jäsenille muuten kuin palvelujen hinnoittelun osalta" asettaa viraston johtopäätökset hallituksen kokouksen pöytäkirjasta outoon valoon. Viraston väite on jo pöytäkirjan sanamuodon mukaan perusteeton ja ristiriidassa Linja-autoliiton edellä mainitun linjauksen kanssa, mikä on osoitus liiton tarkoituksesta kohdella kaikkia liikennöitsijöitä tasapuolisesti.

464. Kokouksessa 26.11.2008 ei ole keskusteltu tai sovittu alalle tulon kontrolloimisesta tai reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljennasta. Kokouspöytäkirja ei osoita kokouksessa syntyneen kilpailulainsäädännön vastaista sopimusta eikä edes sitä, että Pohjolan Liikenne olisi saanut tiedon Matkahuollon hallituksen jäsenten suunnitelmista sopimuksensa suhteen. Se ei osoita Pohjolan Liikenteen osallisuutta reittiliikennelupaliikennöitsijöiden väitettyyn poissuljentaan.

465. Hallituksen 27.10.2010 pitämässä kokouksessa on suositeltu, ettei reittiliikennelupavuoroilla oteta vastaan tuettuja lippuja ennen kuin lippuongelma saataisiin ratkaistua niin sanotulla yleisellä säännöllä. Joukkoliikennelaki ei ole sallinut tuettujen lippujen vastaanottamista reittiliikennelupaliikenteessä, joten suositukselle on ollut hyväksyttävä peruste.

466. Viraston teorian mukaan Linja-autoliiton linjaus olisi ollut yhteydessä Matkahuollon myöhemmin tekemiin päätöksiin järjestelmiänsä koskien ja tätä kautta ilmeisesti myös reittiliikennelupavuorojen poissuljentaan. Kokouspöytäkirjasta 27.10.2010 tai muusta näytöstä ei löydy tukea sille, että päätös reittiliikennelupaliikennöitsijöiden pääsystä Matkahuollon järjestelmiin olisi tehty Linja-autoliiton hallituksessa tai hallituksessa olisi pyritty myötävaikuttamaan Matkahuollon myöhempään päätöksentekoon. Näytön perusteella päätös reittiliikennelupaliikennöitsijöiden jättämisestä Matkahuollon järjestelmien ulkopuolelle syntyi yksinomaan Matkahuollon hallituksen jäsenten kesken vasta 29.12.2010. Myöskään virastolle tehdyt toimenpidepyynnöt eivät osoita, että mikään muu taho kuin Matkahuolto olisi vaikuttanut väitettyyn poissuljentaan.

467. Pohjolan Liikenne ei ole koko väitettynä rikkomusaikana ollut lainkaan edustettuna Matkahuollossa, joten Linja-autoliiton hallituksen kokouksen pöytäkirjasta ei voida mitenkään tehdä johtopäätöstä siitä, että yhtiö olisi osallistunut reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljentaa koskevaan päätöksentekoon.

468. Jo hallituksen 26.1.2011 pitämän kokouksen pöytäkirjan sanamuodon perusteella on selvää, että kyseisessä kokouksessa ei ole tehty päätöstä reittilupaliikennöitsijöiden pääsyn epäämisestä Matkahuollon järjestelmiin tai poissuljennasta. Matkahuollon PH on kokouksessa informoinut Linja-autoliiton hallitusta pöytäkirjaan kirjatuista asioista, mutta pöytäkirjasta ei ilmene, mitä hän tarkalleen ottaen on kertonut. Informaatio on pöytäkirjassa merkitty tiedoksi, eikä asiasta ole tehty Linja-autoliiton hallituksessa päätöksiä tai linjauksia. Tällaista päätöstä ei olisi edes voitu tehdä. Päätöksenteko kaikissa operatiivisissa asioissa on luonnollisesti kuulunut Matkahuollon johdolle ja hallitukselle. Päätökset reittilupaliikennöitsijöiden pääsystä oli jo tehty ennen liiton hallituksen kokousta.

469. Kokouspöytäkirja ei osoita, että Pohjolan Liikenne olisi vahvistanut Matkahuollon tekemiä päätöksiä tai ilmaissut sitoutumistaan niihin eikä sitä, että yhtiö olisi osallistunut poissuljentaan. Linja-autoliiton Kaakkois-Suomen alueosaston kokouspöytäkirja 11.1.2011 ja mainitusta kokouksesta laaditut muistiinpanot osoittavat, että Pohjolan Liikenne on ollut mukana kritisoimassa Matkahuollon joulukuussa 2010 tekemiä päätöksiä ja vaatimassa niiden muuttamista heti saatuaan niistä tiedon (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 25).

470. Sähköpostiviestiketjun 23.–27.12.2010 osalta Pohjolan Liikenteen HA ei ole ollut tietoinen viraston viittaamista Matkahuollon hallituksen jäsenten välisistä keskusteluista. Hän ei ole ollut sähköpostiketjun jakelussa. Lisäksi viitatussa toteamuksessa ei ole yksilöity mitä PH on olettanut HA:n tietäneen ja millä perusteella. Sähköpostissa oleva PH:n epäselvä ja yksilöimätön spekulaatio ei osoita Pohjolan Liikenteen tietoisuutta Matkahuollon hallituksen jäsenten välisistä keskusteluista.

Väitetty osallisuus sopimukseen tarjonnan rajoittamisesta

471. Viraston linja-autoliiton hallituksen 26.8.2009 pitämästä kokouksesta ja liiton järjestämästä neuvottelusta 7.9.2010 sekä viraston tapaamismuistiossa 26.8.2015 tekemät johtopäätökset ja väitteet ovat virheellisiä ja perusteettomia. Kokouksissa ei ole sovittu tarjonnan rajoittamisesta tai muustakaan kilpailunrajoituksesta, vaan kyse on ollut lähinnä edunvalvonnasta.

472. Hallituksen 26.8.2009 pidetyssä kokouksessa ei ole syntynyt yhteisymmärrystä tarjonnan rajoittamisesta. Kyseisen kokouksen pöytäkirjan liitteenä olleessa koosteessa on esitetty Linja-autoliiton alueosastojen kokouksissa esitetyistä joukkoliikennelakia koskevista kysymyksistä ja niihin liittyvistä alustavista vastausehdotuksista, jotka ovat heijastaneet liiton sen hetkistä käsitystä lain ja siihen sisältyneen siirtymäajan suojan sisällöstä. Pöytäkirjan mukaan nämä vastausehdotukset ovat olleet alustavia ja ne on ainoastaan esitelty hallitukselle.

473. Reittiliikennelupia on haettu ja myönnetty runsaasti heti uuden lain voimaantulon jälkeen myös niiden yritysten toimesta, joiden edustajat ovat istuneet Linja-autoliiton hallituksessa. Pohjolan Liikenne tai samaan kokoukseen osallistunut Liikenne Vuorelan edustaja RV eivät ole pidättäytyneet reittiliikennelupien hakemisesta. Nämä yhtiöt ovat hakeneet reittiliikennelupaa Helsinki–Hamina–Helsinki-reitille jo kesäkuussa 2010. Lisäksi Pohjolan Liikenne on hakenut reittiliikennelupia muuallekin. Alan yritykset ovat laajalla rintamalla hakeneet lupia, mikä osaltaan osoittaa, ettei hallituksen kokouksessa ole syntynyt yhteisymmärrystä tarjonnan rajoittamisesta (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 39).

474. Linja-autoliiton järjestämä neuvottelu 7.9.2010 ei ole perustunut Pohjolan Liikenteen tai Liikenne Vuorelan aloitteeseen, vaan se on saanut alkunsa Uudenmaan ELY-keskuksen muistutettua osapuolia mahdollisuudesta sovittaa hakemukset yhteen tilanteen ratkaisemiseksi. Neuvottelu ei ole seurausta sopimuksesta reittiliikennelupahakemusten tarjonnan rajoittamiseen eikä siinä ole myöskään syntynyt yhteisymmärrystä, sillä kukaan osallistuneista liikenteenharjoittajista ei ole vetänyt reittiliikennelupahakemuksiaan pois.

475. Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja HA on soittanut RV:lle joulukuussa 2010. Puhelussa Pohjolan Liikenne on lähestynyt RV:aa täysin itsenäisesti ja omista lähtökohdistaan. Pohjolan Liikenne ei ole sopinut tai keskustellut muiden liikennöitsijöiden kanssa yhteydenotosta RV:aan tai mistään tarjonnan rajoittamisesta.

5.2.2 Oikeudellinen arviointi

476. Esityksessä on käsitelty oikeuskäytäntöä yksipuolisesti ja puutteellisesti. Virasto ei ole ottanut huomioon yhden yhtenäisen rikkomuksen oikeuskäytännöstä keskeisiä ja olennaisia näyttökynnystä koskevia oikeusohjeita.

477. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu sekä tietty oikeudellinen tunnusmerkistö ja viitekehys, jossa yksittäisen yrityksen osallisuutta ja vastuuta yhdestä yhtenäisestä rikkomuksesta on arvioitava että osallisuuden toteamiseksi edellytetty näyttöstandardi. Tässä arvioinnissa on kysymys siitä, voidaanko yritystä pitää osallisena kartelliyhteistyöhön kokonaisuutena tarkasteltuna.

478. Arvioinnissa ei ole kysymys rikkomuskokonaisuuden tunnistamisesta, vaan yrityskohtaisen osallisuuden arvioinnista. Yksittäisen yrityksen osallisuuden ja vastuun arviointi on erotettava niin sanotun "yhden yhtenäisen rikkomuksen" käsitteestä ja arvioinnista. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että yrityskohtaisen osallisuuden arviointi tulee aina suorittaa kilpailurikkomustapauksissa kunkin epäillyn yrityksen osalta erikseen ja yrityskohtaisesti (tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, 78, 87 ja 90 kohta ja tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, EU:C:2004:6, 291 kohta).

479. EU:n tuomioistuin on vahvistanut ja tarkentanut yksittäisen yrityksen osallisuutta yhteen yhtenäiseen rikkomukseen koskevia edellytyksiä myöhemmässä ratkaisukäytännössään (tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, tuomio Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, T 305/94–T 307/94, T 313/94–T 316/94, T 318/94, T 325/94, T 328/94, T 329/94 ja T 335/94, EU:T:1999:80, tuomio AC-Treuhand v. komissio, T-99/04, EU:T:2008:256, 133–135 ja 151 kohta, tuomio Aalberts Industries ym. v. komissio, T-385/06, EU:T:2011:114, 89 kohta, tuomio Putters International v. komissio, T-211/08, EU:T:2011:289, 32 kohta, tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, C-441/11 P, EU:C:2012:778, 42 kohta ja tuomio ICF v. komissio, T-406/08, EU:T:2013:322, 96–99 kohta). Osallisuuden syntymiseksi edellytettävän tietoisuuden laatua ja laajuutta on edelleen täsmennetty viimeaikaisessa oikeuskäytännössä (tuomio Soliver v. komissio, T-68/09, EU:T:2014:867, 63 ja 64 kohta ja tuomio Toshiba v. komissio, T-104/13, EU:T:2015:610, 53 ja 54 kohta).

480. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä yrityksen osallisuuden syntymiselle asetetut kriteerit/tunnusmerkit ovat selvät. Myös korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään viitannut tässä oikeuskäytännössä vahvistettuihin periaatteisiin (KHO 31.5.2012, taltionumero 1429 ja KHO:2013:8).

481. Yrityksen osallisuuden syntyminen "yhteen yhtenäiseen rikkomukseen" edellyttää, että kilpailuviranomainen osoittaa yksiselitteisin ja yhtäpitävin todistein, että rikkomuksesta syytetty yritys:

- on hyväksynyt kilpailulainsäädännön vastaisen koko "sopimuksen tai muun yhteisymmärryksen";

- tiesi kilpailulainsäädännön vastaisesta kokonaissuunnitelmasta tai muiden yritysten toteuttamasta konkreettisesta käyttäytymisestä tai se saattoi väistämättä ennakoida tämän; ja

- tietoisuus kilpailulainsäädännön vastaisesta kokonaissuunnitelmasta kattoi kaikki rikkomuskokonaisuuden eri osatekijät.

482. Elleivät kaikki edellä mainitut tunnusmerkit täyty, yritystä ei voida pitää osallisena ja vastuussa yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta.

483. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan riittävää ei ole yksin tiedon saaminen rikkomuksesta tai osallistuminen esimerkiksi toimialajärjestön kokouksiin. Osallisuus edellyttää aina tietoisuutta rikkomuksesta osatekijöineen ja aktiivista tai passiivista tahdonilmaisua, jonka perusteella yrityksen voidaan katsoa hyväksyneen kilpailulainsäädännön vastaisen kokonaissuunnitelman osatekijöineen (tuomio Coats Holdings ja Coats v. komissio, T-36/05, EU:T:2007:268, 91 ja 105 kohta). Pohjolan Liikenteen yrityskohtaista osallisuutta on arvioitava edellä kuvatun kokonaisuuden muodostaman kehyksen puitteissa.

484. Neuvoston asetuksen 1/2003 2 artiklan mukaan näyttötaakka asiassa on virastolla. Lisäksi yrityksen osallisuutta ja tietoisuutta koskevalle näytölle on asetettu oikeuskäytännössä korkea näyttökynnys. Se on täytettävä, jotta yrityksen voidaan katsoa olevan vastuussa kilpailurikkomuskokonaisuudesta ja osallinen siihen.

485. Oikeuskäytännössä on katsottu, että SEUT 101(1) artiklan mukaisen rikkomuksen toteennäyttämiseksi kilpailuviranomaisen on osoitettava paitsi rikkomukset, jotka se katsoo tapahtuneeksi, myös oikeudellisesti riittävä ja yksiselitteinen näyttö kilpailurikkomusten synnyttävien tosiseikkojen olemassaolosta (tuomio Toshiba v. komissio, T-104/13, EU:T:2015:610, 50 kohta, tuomio Coats Holdings ja Coats v. komissio, T-36/05, EU:T:2007:268, 68 kohta ja tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, T-67/00, T-68/00, T-71/00 ja T-78/00, EU:T:2004:221, 173 kohta).

486. EU:n tuomioistuin on todennut asiasta muun muassa seuraavaa: "selvitettäessä EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomista, komission on esitettävä nimenomaiset ja yhtäpitävät todisteet, joiden perusteella voidaan vakuuttua siitä, että väitetty rikkominen on tapahtunut." (tuomio Aalberts Industries ym. v. komissio, T-385/06, EU:T:2011:114, 44 kohta) Oikeusohjeen mukaan kilpailuviranomaisen esittämä näyttö ei ole oikeudellisesti riittävä, jos sen tarjoama selitys tapahtumainkulusta on tulkinnanvarainen. Etenkin kartelliasioissa tuomioistuimen on sovellettava Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettua syyttömyysolettamaa (tuomio Soliver v. komissio, T-68/09, EU:T:2014:867, 57 kohta ja tuomio Toshiba v. komissio, T-104/13, EU:T:2015:610, 49 kohta).

487. Oikeuskäytännössä on toistuvasti katsottu, että kilpailuviranomaisen kilpailurikkomuksen tueksi esittämän näytön on oltava täsmällistä ja yksiselitteistä. Viranomaisen asiakirjoista tekemien tulkintojen ja tapahtumainkulun on oltava ainoa uskottava selitys yrityksen käyttäytymiselle. Puuttuvia tosiseikkoja ei voida korvata tulkinnoilla ja oletuksilla. Asetuksesta 1/2003 ja oikeuskäytännöstä seuraavaa näyttöstandardivaatimusta täydentää EU:n perusoikeuskirjan syyttömyysolettama, jonka mukaan tuomioistuimen on epäselvässä tilanteessa ratkaistava asia rikkomuksesta epäillyn yrityksen eduksi.

Viraston näytön arviointi

488. Asiakirjanäyttö Pohjolan Liikenteen osallisuudesta on olematonta. Sitä koskee vain muutama asiakirja, joista ei voida tehdä viraston väittämiä päätelmiä. Virasto on sivuuttanut Pohjolan Liikenteen todellisen tietoisuuden, tilanteen Matkahuollon ulkopuolelle jätettynä toimijana ja vallinneet edunvalvontaolosuhteet. Näyttö ei osoita, että Pohjolan Liikenne olisi sopinut muiden liikenteenharjoittajien kanssa reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljennasta.

489. Linja-autoliiton hallituksen kokouksissa, joissa Pohjolan Liikenteen edustaja on ollut läsnä, on ollut kysymys laillisesta toimialajärjestön edunvalvontatyöstä. Tämä työ on liittynyt siirtymäajan säännöksiin ja laiturien saatavuuteen, joiden virasto on itsekin katsonut olevan kilpailuoikeudellisesti sallittuja toimenpiteitä.

490. Joukkoliikennelain tulkintaa koskeva tilanne on ollut ennen lain voimaantuloa, mutta myös sen jälkeen poikkeuksellisen epäselvä. Viranomaisilla on ollut keskenään eriäviä mielipiteitä lain tulkinnasta siirtymäajan suojan suhteen, minkä lisäksi myös Linja-autoliiton omat tulkinnat ovat vaihdelleet lain valmistelun ja tulkintaohjeiden laatimisen aikana. Liitto on halunnut toimia asiassa erityisen huolellisesti ja hakenut tulkintaan liittyviä näkemyksiä lainvalmisteluun osallistuneelta professorilta. Liiton hallituksen tulkinnat siirtymäajan suojasta ovat saaneet tukea lukuisista eri lähteistä myös lain voimaantulon jälkeen. Siirtymäajan liikennöintisopimusten sisältö on tukenut käsitystä siitä, että näiden sopimusten mukaan ajettaville vuoroille on ollut tarkoitus antaa määräajaksi erityistä suojaa.

491. Matkahuollossa oli tiedostettu tarve päivittää sen ja linja-autoyhtiöiden välisiä sopimuksia sekä perittäviä korvauksia. Viraston ja Linja-autoliiton 6.7.2011 tapaamisesta laaditun muistion perusteella virasto ei ole pitänyt Matkahuollon lainmuutoksen johdosta suunnittelemaa sopimusmuutosta itsessään kilpailulainsäädännön vastaisena.

492. Pohjolan Liikenne ei ole osallistunut Matkahuollon toimintaan koko väitettynä rikkomusaikana 2008–2012. Kaikki päätökset Matkahuollon järjestelmistä ja sopimuksista on tehty yksinomaan Matkahuollossa. Pohjolan Liikenne ei ole ollut niistä tietoinen ennen vuodenvaihdetta 2010–2011. Tammikuussa 2011 Pohjolan Liikenteen edustaja on ollut mukana kokouksessa, jossa on kritisoitu Matkahuollon hallituksen tekemiä linjauksia ja esitetty niiden muuttamista.

493. Viraston esittämän asiakirjanäytön perusteella ei voida katsoa, että Pohjolan Liikenne olisi sopinut tarjonnan rajoittamisesta muiden liikennöitsijöiden kanssa. Päinvastoin, Pohjolan Liikenne ja muut liikennöitsijät ovat nimenomaan toimineet väitetyn yhteisymmärryksen vastaisesti hakemalla reittiliikennelupia siirtymäajan aikana.

494. Virasto ei ole täyttänyt näyttötaakkaansa Pohjolan Liikenteen osallisuudesta tai tietoisuudesta väitetyn rikkomuskokonaisuuden kaikista eri osatekijöistä. Yksikään esityksen asiakirja ei osoita Pohjolan Liikenteen sopineen reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljennasta tai tarjonnan rajoittamisesta muiden liikenteenharjoittajien kanssa.

5.2.3 Pohjolan Liikenteen puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

495. Virasto on velvollinen ilmoittamaan oma-aloitteisesti ja kirjallisesti elinkeinonharjoittajalle tutkinnassa esiin tulleet seikat. Sen velvollisuutena on kuulla rikkomuksesta epäiltyä elinkeinonharjoittajaa erityisesti sitä vastaan esittämistänsä väitteistä ja niiden perusteluista tutkinnan aikana ennen markkinaoikeuskäsittelyä. Markkinaoikeus on vahvistanut tämän periaatteen oikeuskäytännössään (MAO:467 ja 468/14).

496. Velvollisuus kunnioittaa puolustautumisoikeuksia on vahvistettu useissa EU:n tuomioistuimen tapauksissa (tuomio Solvay v. komissio, C-110/10 P, EU:C:2011:687, 52 kohta, tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, EU:C:2004:6, 64 kohta ja tuomio Cargolux v. komissio, T-39/11, EU:T:2015:991, 32–34 kohta). Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on vakiintunut unionin oikeuden perusperiaate, jonka merkitys korostuu menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, erityisesti sakkoja.

497. Viraston soveltaessa kysymyksessä olevassa asiassa SEUT 101 artiklaa, sitä sitovat täysimääräisesti myös asianosaiselle EU-oikeuden nojalla kuuluvat oikeussuojan ja puolustautumisoikeuksien takeet ja EU-perusoikeudet. Myös EU:n tuomioistuimen EU-oikeuden soveltamisesta vahvistamat oikeusohjeet on otettava huomioon viraston menettelyä arvioitaessa. Asianosaisen kuulematta jättäminen on menettelyvirhe, jonka johdosta hallintopäätös voidaan kumota (Mäenpää, Olli, Hallinto-oikeus, 2003, s. 259 ja 305).

498. EU:n tuomioistuimen mukaan asiakirja-aineistoon tutustumis- ja kuulemisoikeuden loukkaaminen päätöksen tekemistä edeltävässä menettelyssä voi johtaa päätöksen kumoamiseen. Puolustautumisoikeuksien loukkaamista ei voida korjata pelkästään sillä, että asiakirjoihin tutustuminen on tehty mahdolliseksi oikeudenkäynnin aikana (tuomio Solvay v. komissio, C-110/10 P, EU:C:2011:687, 55 ja 56 kohta). Riittävää ei siten ole se, että yritys tulee vasta oikeudenkäynnin aikana kuulluksi aineistosta, joka on vaikuttanut tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

499. EU:n tuomioistuimen mukaan puolustautumisoikeuksia voidaan olettaa loukatun jo silloin, kun asianosainen olisi voinut puolustautua paremmin, jos menettelyvirhettä ei olisi tapahtunut (julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa Solvay v. komissio, C-109/10P, EU:C:2011:256, 177 kohta, tuomio Thyssen Stahl v. komissio, C-194/99 P, EU:C:2003:527, 31 kohta ja tuomio Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware v. neuvosto, C-141/08 P, EU:C:2009:598, 94 kohta).

500. EU:n tuomioistuin on vahvistanut EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltuvan kilpailuoikeudellisissa prosesseissa (tuomio Cargolux v. komissio, T-39/11, EU:T:2015:991, 32–34 kohta ja tuomio Toshiba v. komissio, T-04/13, EU:T:2015:610, 49 kohta). Syyttömyysolettamaa on siten sovellettava täysimääräisesti myös tässä asiassa.

501. Virasto on syyllistynyt tutkinnan yhteydessä kuulemisvirheeseen ja puolustautumisoikeuksien loukkaukseen, minkä lisäksi esitys syrjii Pohjolan Liikennettä ja loukkaa hallinnon yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaatteita. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan viranomaismenettelyssä tapahtunutta puolustautumisoikeuksien loukkaamista ei voida korjata enää oikeudenkäynnin aikana.

502. Pohjolan Liikenne ei ole saanut kommentoida sitä vastaan esitettyjä väitteitä ja niiden perusteluja tutkinnan aikana ennen kuin virasto pyysi vastinetta päätös- ja esitysluonnokseensa 14.4.2015. Vastineen antamisen 5.6.2015 jälkeen Pohjolan Liikennettä ei ole kuultu uudesta näytöstä, väitteistä tai niiden perusteluista ennen kuin virasto jätti lopullisen seuraamusmaksuesityksen markkinaoikeudelle 25.1.2016 (KKV:n kirjallinen todiste 44).

503. Osaa esityksessä viitatusta näytöstä Pohjolan Liikenne ei ole nähnyt tutkinnan aikana lainkaan. Lopulliseen seuraamusmaksuesitykseensä virasto on lisännyt ainakin seuraavat uudet liitteet:

- 101. Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän kokouksen 25.5.2010 muistio ja Matkahuollon henkilöliikennepäällikkö JY:n kommentit 13.6.2010

- 116. Siirtymäajan liikennöintisopimus 25.8.2009, luonnos

- 117. Tapaamismuistio Liikenne Vuorela Oy, 26.8.2015

- 118. Lausuma KKV:n selvityspyyntöön 24.9.2015

- 119. Muistio Helsinki−Hamina-reittiliikennelupahakemuksista 14.12.2010 (luottamuksellinen)

- 120. Linja-autoliiton hallituksen kokouksen 30.5.2012 pöytäkirja

- 121. Liikenne- ja viestintäministeriön tiedote 2.12.2013

- 122. Savonlinja Oy:n tilinpäätös vuosi 2014

- 123. Puhelinmuistio Liikenne Vuorela / KKV 11.7.2012.

504. Virasto on viitannut keskeisenä näyttönä Pohjolan Liikenteen väitetystä "aktiivisesta" roolista muistioon RV:n kuulemisesta 26.8.2015. Muistio on toimitettu Pohjolan Liikenteelle vasta markkinaoikeudessa. Vainion jatkokuuleminen on tapahtunut sen jälkeen, kun asianosaiset olivat antaneet vastineensa viraston päätös- ja esitysluonnokseen kesäkuussa 2015.

505. Seuraamusmaksuesityksen liitteenä 42 oleva Matkahuollon hallituksen jäsenten välinen sähköpostiketju vuodelta 2010 on esitetty näyttönä Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja HA:n väitetystä tietoisuudesta Matkahuollon piirissä päätetystä reittiliikennelupavuorojen poissuljennasta ensimmäisen kerran vasta esityksessä.

506. Virasto on muun muassa RV:n kuulemisen perusteella muokannut lopullisen esityksensä näyttöä, väitteitä ja perusteita, joilla se on katsonut Pohjolan Liikenteen osalliseksi väitettyyn rikkomukseen. Lopullisessa esityksessä väitteet ja perusteet osallisuuden osalta ovat olennaisesti muuttuneet verrattuna siihen päätös- ja esitysluonnokseen, johon Pohjolan Liikenne on antanut vastineensa 5.6.2015.

507. Virasto on syyllistynyt kuulemisvirheeseen ja puolustautumisoikeuksien loukkaukseen laiminlyödessään antaa Pohjolan Liikenteelle tilaisuutta kommentoida yhtiötä kohtaan esitettyä uutta keskeistä näyttöä, väitteitä ja perusteluja tutkinnan aikana ennen esityksen tekemistä markkinaoikeudelle. Tämä menettely on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, EU:n perusoikeuskirjan 41, 47 ja 48 artiklaa, perustuslain 21 §:ää, hallintolain 31 §:ää sekä kilpailulain 38 §:ää.

508. Menettelyn moitittavuutta asiassa korostaa erityisesti se, että virasto on jättänyt kuulematta Pohjolan Liikennettä tietoisena markkinaoikeuden linjauksista kuulemisvelvoitteen suhteen (MAO:467 ja 468/14).

509. Virasto on vielä päätös- ja esitysluonnoksessaan 14.4.2015 katsonut asianosaisten lisäksi useat muut elinkeinonharjoittajat osalliseksi. Nämä kaikki ovat osallistuneet samoihin kokouksiin kuin Pohjolan Liikenne.

510. Liikenne Vuorela Oy ei ole lainkaan seuraamusmaksuesityksen kohteena, vaikka yhtiö on ollut edustettuna Pohjolan Liikenteen tavoin Linja-autoliiton hallituksessa vuosina 2008–2012. RV on osallistunut lukuisiin samoihin hallituksen kokouksiin kuin Pohjolan Liikenne ja myös liiton järjestämään neuvotteluun 7.9.2010. Ainoa selitys viraston menettelyyn muiden elinkeinonharjoittajien ja Liikenne Vuorelan osalta on se, ettei näyttöä ole pidetty riittävänä. Selitystä vaille jää, miksi samaan näyttöön viitataan Pohjolan Liikennettä vastaan.

511. Seuraamusmaksuesitys syrjii Pohjolan Liikennettä ja loukkaa hallinnon ja lainkäytön tasapuolisuusvaatimuksia. Viraston menettely asiassa on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, EU:n perusoikeuskirjan 20 ja 41 artiklaa, perustuslain 6 ja 31 §:ää sekä hallintolain 6 §:ää.

512. Viraston lainvastaiset menettelytavat ovat vaarantaneet Pohjolan Liikenteen mahdollisuuden puolustautumisoikeuksien käyttämiseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä loukanneet yhtiön oikeutta hyvään hallintoon. Viraston toiminta on aiheuttanut Pohjolan Liikenteelle merkittävää vahinkoa ja muuta haittaa.

5.2.4 Seuraamusmaksun määrä

513. Seuraamusmaksun määräämistä koskeva kokonaisarvio on suoritettava yrityskohtaisesti. Erityisesti on otettava huomioon kunkin elinkeinonharjoittajan syyksi luettavan rikkomuksen laatu ja laajuus, moitittavuuden aste ja rikkomuksen kestoaika sekä menettelyn vahingollisuus ja saavutettu hyöty erikseen kunkin yrityksen osalta.

514. Viranomaisella on velvollisuus ottaa huomioon seuraamusmaksua korottavien tekijöiden ohella myös lieventävät seikat. Viranomaisen on ennen päätöksen tekemistä selvitettävä asia huolellisuusvelvollisuutensa nojalla riittävästi ja asianmukaisesti. Asia on selvitettävä mahdollisimman objektiivisesti ja asianosaisten menettelylliset oikeudet yhdenvertaisesti huomioiden.

515. Virasto ei ole menetellyt seuraamusmaksuharkinnassaan hyvän hallinnon periaatteiden edellyttämällä tavalla. Virasto on esityksessään arvioinut seuraamusmaksua Pohjolan Liikenteen osalta harhaanjohtavalla ja yksipuolisella tavalla. Se on perustanut seuraamusmaksuarvionsa lukuisiin perusteettomiin ja virheellisiin väitteisiin väitetyn rikkomuksen laadusta, luonteesta ja Pohjolan Liikenteen osallisuudesta siihen. Arviointiin on poimittu lähinnä tekijöitä, joilla on pyritty saamaan aikaan kuva vakavasta rikkomuksesta ja Pohjolan Liikenteen aktiivisesta roolista, kun sen kannalta lieventävät asianhaarat on sen sijaan sivuutettu täysin.

516. Virasto on arvioinut väitetyn rikkomuksen laatua virheellisesti. Ainakaan Pohjolan Liikenteen osalta väitetyssä rikkomuksessa ei ole ollut kysymys vakavasta kartellista, jonka tarkoituksena olisi ollut kilpailun rajoittaminen. Linja-autoliiton hallituksen kokouksissa on ollut kysymys täysin legitiimeistä joukkoliikennelain uudistusta koskevista edunvalvontatoimista sekä EU:n palvelusopimusasetukseen ja joukkoliikennelain lainvalmisteluaineistoon perustuvista, lain sisältöä koskevista tulkinnoista.

517. Virasto ei ole ottanut huomioon Linja-autoliiton päätöksenteon yhteyttä edellä käsiteltyyn lailliseen edunvalvontaan. Sitä, että viranomainen yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan lobbaustoimien seurauksena ryhtyy toimiin, joilla kilpailu markkinoilla rajoittuu, ei voida itsessään pitää kilpailuoikeuden vastaisena. Mahdollinen kilpailijoiden poissuljenta on tällöin suoraa seurausta valtion virkamiesten harkintavaltaansa käyttäen tekemistä päätöksistä, ei elinkeinonharjoittajan lobbaustoimista, joilla on ainoastaan pyritty tuomaan esiin elinkeinonharjoittajien näkemyksiä.

518. Liikennöitsijöillä on ollut lain sanamuodon, sitä koskevan hallituksen esityksen (HE 110/2009 vp, s. 46) sekä viranomaisten lausuntojen johdosta oikeus luottaa siihen, että siirtymäajan sopimusten alainen liikenne nauttii laajaa suojaa lakiin kirjatun siirtymäajan päättymiseen saakka. Tämä tulkinta on vastannut sekä palvelusopimusasetukseen kirjatun yksinoikeuden suojan että professori TO:n perusteltua käsitystä joukkoliikennelain säännösten tulkinnasta.

519. Lain tulkintaa koskevia epäselvyyksiä osoittaa myös se, että useissa hallinto-oikeuksissa on käyty siirtymäajan liikennöintisopimusten suojan vahvuutta koskevia hallintoprosesseja, jotka ovat johtaneet keskenään osin ristiriitaisiin lopputuloksiin (Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös 30.8.2011, dnrot 00040/11/7503 ja 00052/11/7503, päätösnumero 11/0345/1 ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös 17.10.2011, dnrot 00243/11/7503 ja 00411/11/7503, päätösnumero 11/1250/3).

520. Oikeustilan epäselvyyttä osoittaa myös se, että hallitus on ryhtynyt lainsäädäntötoimiin siirtymäajan liikennöintisopimusten voimassaolon jatkumista suojaavan joukkoliikennelain säännösten muuttamiseksi joulukuussa 2014.

521. Tarkasteltavana olevat toimet ovat ajoittuneet lainsäädännöllisesti poikkeuksellisen epäselvään tilanteeseen. Edes toimialasta vastaavilla viranomaisilla ei ole ollut selkeää käsitystä lainsäädännön sisällöstä, saati soveltamisesta. Linja-autoliitto on edunvalvontajärjestönä pyrkinyt vaikuttamaan tulevaan lainsäädäntöön ja sitä koskeviin ohjeistuksiin tilanteessa, jossa viranomaisilla on ollut olennaisesti ristiriitaisia kantoja siirtymäajan liikennöintisopimusten suojaa koskevien säännösten tulkinnasta. Pohjolan Liikenteen ei voida kohtuudella olettaa tienneen sellaisesta lainsäädännön tulkinnasta, josta edes viranomaisilla ei ole ollut selkeää ja yksimielistä näkemystä.

522. Seuraamusmaksuharkinnassa on otettava huomioon kaikki väitettyyn kilpailunrajoitukseen vaikuttaneet olosuhteet sekä kokonaiskonteksti, jossa elinkeinonharjoittajat ovat väitettynä rikkomusaikana toimineet. Esitys kuitenkin sivuuttaa täysin tämän kokonaiskontekstin.

523. Pohjolan Liikenteen menettelyä tai väitettyä rikkomusta ei edellä sanottu huomioon ottaen mitenkään voida rinnastaa laadultaan vakavaan (hard core -luontoiseen) kartelliin. Yhtiön tarkoituksena ei objektiivisesti arvioiden ole ollut kilpailun rajoittaminen.

524. Virasto ei ole osoittanut, että yksikään reittiliikennelupahakemus olisi jäänyt hakematta väitetyn tarjonnan rajoittamista koskevan yhteisymmärryksen johdosta. Väitetyn rikkomuksen vaikutuksen alaisten markkinoiden kokoa ja tätä kautta rikkomuksen laajuutta on keinotekoisesti suurenneltu. Markkinoihin on sisällytetty liikennettä, johon ei olisi voinut edes syntyä markkinaehtoista reittiliikennelupaliikennettä. Virheellisesti määritellyt markkinat pitävät sisällään pika- ja erikoispikavuoroliikenteen lisäksi myös vakiovuoro- ja paikallisliikenteen. Reittiliikenneluvilla liikennöitäväksi soveltuu laajimmillaan vain pika- ja erikoispikavuoroliikenne, jonka kokonaisarvo on ollut vuonna 2012 noin 100 miljoonaa euroa.

525. Reittiliikennelupaliikenteen arvo edellä mainitusta kokonaisarvosta vuonna 2012 on ollut vain muutamia miljoonia euroja. Menettelyllä ei ole voinut olla mitään vaikutusta siirtymäajan liikennöintisopimusten alaiseen liikenteeseen, johon kilpailua ei olisi voinut syntyä lainsäädännöstä johtuvista syistä. Lähes kaikki mainitusta 100 miljoonasta eurosta on kertynyt siirtymäajan sopimusliikenteestä, jonka osalta liikennöitsijöillä on ollut perusteltu syy olettaa, että se nauttii joukkoliikennelaissa säädettyä suojaa siirtymäajan päättymiseen saakka.

526. Sitä osin kuin osapuolten katsottaisiin syyllistyneen kilpailulain vastaiseen reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljentaan Matkahuollossa, olisivat tällaisenkin väitetyn rikkomuksen kohteena olleet muutamien miljoonien arvoiset, marginaaliset markkinat. Pohjolan Liikenteelle esitetty seuraamusmaksu on siten määrältään täysin kohtuuton suhteessa yhtiön menettelyn vaikutuksiin, laajuuteen ja yhteiskunnalliseen merkitykseen.

527. Esitetty seuraamusmaksu on täysin kohtuuton, vaikka väitetyn kilpailurikkomuksen katsottaisiin kohdistuneen koko pika- ja erikoispikavuoroina liikennöityyn markkinaan. Määrä on kohtuuton myös aikaisemman oikeuskäytännön mukaisiin sakkotasoihin verrattuna. Ei ole mitään perusteita määrätä näin ankaria seuraamuksia vakavia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä kartelleja huomattavasti lyhytkestoisemmasta, kilpailuvaikutuksiltaan täysin marginaalisesta ja erittäin tulkinnanvaraisesta menettelystä, josta ei ole osoitettu aiheutuneen mitään kilpailuhaittaa tai hyötyä asianosaisille.

528. Virasto on arvioinut virheellisesti väitetyn rikkomuksen kestoa. Mitään tarjonnan rajoittamista tai reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljentaa koskevaa kilpailunrajoitusta ei ole voinut syntyä edes teoriassa ennen joukkoliikennelain voimaantuloa 3.12.2009. Väitetty kilpailun rajoittaminen on siihen saakka johtunut aiemman lainsäädännön noudattamisesta – ei elinkeinonharjoittajien keskinäisistä sopimuksista. Pohjolan Liikenne ei ole tämän ajankohdan jälkeenkään sopinut tarjonnan rajoittamisesta tai liikennöitsijöiden poissuljennasta muiden liikennöitsijöiden kanssa.

529. Pohjolan Liikenteen väitetty osallisuus ja osallistuminen rikkomukseen on ollut vähäistä eikä yhtiö ole ollut ennen vuodenvaihdetta 2010–2011 tietoinen eikä osallistunut Matkahuollon päätöksiin tai niiden valmisteluun. Pohjolan Liikenne on ollut edustettuna vain Linja-autoliiton hallituksessa, jonka toimien tavoitteena on ollut laillinen edunvalvonta. Yhtiö ei ole ollut edustettuna yhdessäkään viraston viittaamassa Matkahuollon hallituksen kokouksessa. Tätä vähäistä roolia ei ole otettu huomioon Pohjolan Liikenteelle esitetyssä seuraamusmaksussa. Yhtiölle on perusteettomasti esitetty määrättäväksi samaa suuruusluokkaa oleva seuraamusmaksu kuin Matkahuollon hallituksen toiminnassa mukana olleille liikenteenharjoittajille.

530. Pohjolan Liikenne ei ole tietoisesti syyllistynyt kilpailun rajoittamiseen, vaan se on pyrkinyt toimimaan lainmukaisesti. Mitään konkreettista näyttöä yhtiön tietoisesti lainvastaisesti toiminnasta tai edes tietoisuudesta väitetyn rikkomuksen osatekijöistä ei ole esitetty. Yhtiö on edellä todetuin tavoin ollut mukana ainoastaan toimialajärjestön edunvalvontatyössä. Tällaiseen legitiimiin ja sallittuun toimintaan osallistumalla Pohjolan Liikenne ei ole voinut tiedostaa rikkovansa kilpailulainsäädäntöä. Raja edunvalvonnan ja kilpailunrajoituksen välillä on ollut sekava ja epäselvä myös kilpailusääntöjä soveltavalle viranomaiselle, mikä on omiaan vähentämään Pohjolan Liikenteen menettelyn moitittavuutta. Virasto on epäonnistunut erottamaan toisistaan sallitun edunvalvonnan ja kielletyn kartelliyhteistoiminnan.

531. Pohjolan Liikenne ei ole saanut väitetystä rikkomuksesta taloudellista hyötyä eikä siitä ole aiheutunut vahinkoa. Mitään näyttöä tai analyysia edellä mainituista vaikutuksista reittiliikennelupavuorojen määrään tai kuluttajahintoihin ei ole esitetty. Kilpailutilanne reittiliikenteessä olisi edellä todetuin perustein ollut täysin sama myös ilman Linja-autoliiton hallituksen väitetysti kiellettyä menettelyä. Pohjolan Liikenteen menettelystä ei ole voinut seurata minkäänlaista kilpailuhaittaa tai vahinkoa markkinoilla.

532. Pohjolan Liikenteelle ei ole aiemmin määrätty seuraamusmaksua eikä yhtiö ole toiminut väitetyssä rikkomuksessa johtajana tai painostajana. Nämä seikat on kokonaan sivuutettu seuraamusmaksun määrää koskevassa arvioinnissa. Yhtiön menettely ollut niin vähäistä ja vähämerkityksellistä, että seuraamusmaksu tulee jättää määräämättä. Maksun määräämistä ei näissä olosuhteissa voida pitää kilpailun turvaamisen kannalta tarpeellisena eikä perusteltuna.

6 POHJOLAN TURISTIAUTO OY:N, KOILLISMAAN TURISTIAUTO OY:N, ANTTI KANGAS OY:N JA SAVON TURISTIAUTO OY:N VASTAUS

6.1 Vaatimukset

533. Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oy, Savon Turistiauto Oy (jäljempänä yhdessä Pohjolan Matka) ovat ensisijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen Pohjolan Matkan osalta perusteettomana ja osin vanhentuneena.

534. Pohjolan Matka on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää sille esitetyn seuraamusmaksun määräämättä tai vähintään alentaa seuraamusmaksun määrää huomattavasti.

535. Pohjolan Matka on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut viivästyskorkoineen.

6.2 Perusteet

536. Pohjolan Matka ei ole osallistunut Kilpailu- ja kuluttajaviraston väittämällä tavalla kiellettyyn kilpailunrajoitukseen.

537. Väitetyn kilpailunrajoituksen aikaisia tapahtumia on tarkasteltava osana taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä, jossa tuolloin on toimittu. Palvelusopimusasetus ja joukkoliikennelain säätäminen ovat johtaneet linja-autoliikenteeseen huomattavalla tavalla vaikuttaneisiin muutoksiin. Lain yhtenä tavoitteena on ollut markkinoiden vaiheittainen ja hallittu avaaminen kilpailulle.

538. Linja-autoliiton piirissä harjoitettu edunvalvonta, johon Pohjolan Matka on osallistunut, on ollut ja on edelleen täysin sallittua ja laillista, perusoikeutena turvattua toimintaa. Edunvalvontatoimenpiteet ovat olleet perusteltuja, sillä lainsäädäntöuudistuksella on ollut perustavanlaatuinen vaikutus toimialaan.

539. Matkahuollon palvelusopimusuudistuksen tarkoituksena ei ole ollut kilpailun rajoittaminen, eikä sillä ole ollut tällaista vaikutusta. Uudistuksen lähtökohdat ovat olleet liiketoiminnan kannattavuuden parantamisessa ja toiminnan kehittämisessä. Matkahuollolla ei ole velvollisuutta tarjota pakettipalveluitaan kaikille toimijoille, eivätkä nämä palvelut ole välttämätön edellytys alalle tuloon. Matkahuollossa harjoitettavaa yhteistyötä ei ole arvioitu sen edellyttämässä kehikossa, ja virasto on laiminlyönyt täysin menettelyn vaikutusten arvioinnin.

540. Pohjolan Matkan osalta kyse ei ole yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta.

541. Seuraamusmaksuesitys rikkoo syrjimättömyysperiaatetta, sillä Pohjolan Matkan kanssa samoissa kokouksissa olleet yhtiöt eivät ole seuraamusmaksuesityksen kohteena.

542. Viraston Pohjolan Matkalle esittämä seuraamusmaksu on kohtuuton.

6.2.1 Pohjolan Matkan puolustautumisoikeuksien vaarantuminen

543. Seuraamusmaksuesitys on yksilöimätön ja se sisältää sekä virheitä että puutteellisesti perusteltuja väitteitä eikä Pohjolan Matkan osallistumista väitettyyn kilpailunrajoitukseen ole yksilöity riittävästi. Virasto on syyllistynyt vakaviin menettelyvirheisiin, jotka ovat loukanneet Pohjolan Matkan oikeusturvaa sekä vaarantaneet yhtiön puolustautumisoikeudet ja oikeuden hyvään hallintoon.

544. Pohjolan Matka on saanut seuraamusmaksuesitysluonnoksen 14.4.2015, jolloin se on saanut ensimmäistä kertaa tilaisuuden vastata sitä kohtaan esitettyihin väitteisiin. Yhtiö on jättänyt vastineensa esitysluonnokseen kesäkuussa 2015. Virasto on saamiensa vastineiden jälkeen jatkanut asian selvittämistä kuitenkaan kuulematta Pohjolan Matkaa. Pohjolan Matkan puolustautumisoikeuksien toteutuminen on vaarantunut siltä osin kuin virasto ei ole esittänyt sille ennen seuraamusmaksuesityksen tekemistä 25.1.2016 hallussaan olevaa keskeistä, uutta asiakirjanäyttöä eikä ole kuullut yhtiötä esitysluonnoksen jälkeen tehdyistä uusista selvityksistä ja niihin perustuvista johtopäätöksistä (KKV:n kirjallinen todiste 101, 107 ja 117–123).

545. Virasto ei ole noudattanut tasapuolisuutta asiaa käsitellessään ja etenkään seuraamusmaksuesityksen kohteena olevia yrityksiä määritellessään. Objektiivisesti arvioituna ja hallintolain tasapuolisen kohtelun periaate huomioon ottaen väitettyä kilpailunrajoitusta koskeva näyttö ei ole riittävää Pohjolan Matkan osalta.

546. Toiminta ja seuraamusmaksuesitys eivät täytä hallintolain mukaista viranomaiselle kohdistettua selvittämisvelvollisuutta. Virasto on tukeutunut yksittäisten alan toimijoiden näkemyksiin, eikä se ole selvittänyt esityksen kannalta keskeisiä seikkoja objektiivisella ja riittävällä tavalla. Useissa kohdissa näyttö on korvattu viraston omilla oletuksilla, joille ei ole perusteita.

547. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksen kilpailunrikkomukseen osallistumista ei voida päätellä epätäsmällisten selvitysten perusteella tehdyistä pohdinnoista (tuomio Toshiba v. komissio, T-104/13, EU:T:2015:610, 50 kohta). Unionin kilpailuoikeutta täytäntöön pantaessa on noudatettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa mainittua syyttömyysolettamaa. Mikäli asiassa jää epäselvyyttä näytön sisällön ja sen perusteella tehdyn tulkinnan osalta, asia on ratkaistava sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu (MAO:183/16, 535 kohta).

548. Esityksessä on perustelemattomia väitteitä ja virheitä sekä epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitoja eikä se ole hyvän hallintotavan mukainen. Virasto on tarkoitushakuisella ja valikoivalla esitystavalla pyrkinyt luomaan tositapahtumiin perustumattoman tapahtumakuvauksen kilpailun rajoittamiseen tai estämiseen tähtäävästä strategiasta. Esimerkiksi kokouspöytäkirjoista tai sähköpostiviesteistä on poimittu yksittäisiä kohtia ja tulkittu niitä joko huolimattomasti tai tarkoituksella virheellisesti. Väitettyä kilpailunrajoitusta vastaan puhuva näyttö on sivuutettu. Esitys on niin epäselvä, että se vaarantaa Pohjolan Matkan puolustautumisoikeuksien käyttämisen. Seuraamusmaksuesityksessä on todettu kaikkiin asianosaisiin kohdistettujen perustelujen olevan samat yksilöimättä tai täsmentämättä niitä seikkoja, joiden perusteella virasto katsoo Pohjolan Matkan olevan osallinen väitettyyn kilpailunrajoitukseen.

549. Esityksen ja sen liitteiden yksilöimätön ja yleisluontoinen esitystapa ei täytä vaadittua selkeyden tasoa. Kohteena olevalla elinkeinonharjoittajalla on oikeus tietää, mistä sitä tarkalleen ottaen syytetään ja millä perusteella. Pohjolan Matkan oikeusturvan ja puolustautumisoikeuksien toteutuminen edellyttää, että virasto yksilöi yhtiöön kohdistamansa todisteet ja osoittaa niille teeman.

550. Myös väitetyn rikkomuksen alkamisajankohta on epäselvä eivätkä esityksen yleisluontoiset viittaukset "kartelliin" tai "kartellin osapuoliin" täytä kilpailuviranomaiselta edellytettävää näyttö- ja perusteluvelvollisuutta. Väitteitä "kartellin saavuttamasta yhteisymmärryksestä" ja "osapuolten sopimisesta" sekä "tehdystä kokonaissuunnitelmasta" ei ole perusteltu eikä niitä tukevaa näyttöä ole esitetty.

551. Seuraamusmaksuesityksen mukaan "edunvalvontatyö, jonka pyrkimyksenä on vaikuttaa lainsäädännön sisältöön, ei ole päätöksen eikä seuraamusmaksuesityksen kohteena". Tästä huolimatta todisteena väitetystä kilpailurikkomuksesta on otettu huomioon sallittua edunvalvontaa koskevia kokouksia. Esityksen liitteenä olevan asiakirja-aineiston valikoiva käyttö ei anna oikeaa ja todellista kuvaa tapahtumista, eikä se riitä täyttämään kilpailuviranomaisella olevaa velvollisuutta perustella huolellisesti päätöksensä. Useissa kohdissa on esitetty väitteitä ja toteamuksia, joille ei ole perusteluja tai viittausta liiteasiakirjaan, ja joiden alkuperää ja paikkansapitävyyttä on siten mahdotonta arvioida. Viraston menettely asian tutkinnan aikana ei ole täyttänyt perustuslain, hallintolain ja kilpailulain viranomaiselle asettamia vaatimuksia eikä se ole ollut hyvän hallintotavan mukaista.

6.2.2 Linja-autoliikenteen lainsäädäntöuudistuksen huomioon ottaminen arvioinnissa

552. Väitetty kilpailunrajoitus ajoittuu ajanjaksolle, jolloin linja-autoliikenteeseen sovellettavaa lainsäädäntöä uudistettiin perusteellisesti ja alan toimintaympäristö oli muuttumassa. Virasto ei tämän uudistuksen lyhyessä kuvauksessa ole ottanut huomioon muutoksen vaikutuksia tapahtumia arvioidessaan. Viraston kilpailurikkomukseksi luokittelemia tapahtumia ja toimenpiteitä on tarkasteltava osana silloista toimintaympäristöä, eikä niitä tule irrottaa asiayhteydestään (esityksen kohdat 16–20).

553. Joukkoliikennelain säätäminen on liittynyt kokonaisuuteen, jonka tarkoituksena on ollut uudistaa linja-autoliikenteen harjoittamista koskeva lainsäädäntö sekä mukauttaa kansallinen sääntely vastaamaan EU:n palvelusopimusasetuksen vaatimuksia. Lain tavoitteena on ollut linja-autoliikenteen markkinoiden avaaminen vaiheittain kilpailulle ja samalla varmistaa riittävä sopeutumisaika uuteen tilanteeseen sekä liikenteenharjoittajille että viranomaisille. Tätä tarkoitusta varten lakiin on otettu siirtymäsäännökset, jotka ovat perustuneet palvelusopimusasetuksen siirtymäkausisäännöksiin (Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 4).

554. Liikenteenharjoittaja on voinut ennen joukkoliikennelain voimaantuloa solmia toimivaltaisen viranomaisen kanssa siirtymäajan liikennöintisopimuksen, joka on ollut voimassa lähtökohtaisesti kullakin liikennöitsijällä olevan linjaliikenneluvan voimassaoloajan päättymiseen saakka, mutta enintään 2.12.2019 saakka. Liikenteenharjoittajalla on ollut mahdollisuus sopia siirtymäajan liikennöintisopimuksen jatkumisesta 30.6.2014 saakka, vaikka linjaliikennelupa olisikin päättynyt jo ennen tätä.

555. Joukkoliikennelain siirtymäsäännösten (62 §) ja ennakkoharkinnan (22 §) tarkoituksena on ollut estää liikennöitsijöiden aseman merkittävä tai kohtuuton heikkeneminen siirtymäaikana verrattuna ennen lain voimaantuloa vallinneisiin olosuhteisiin. Ennen lain voimaantuloa esitetyt viranomaisen kannanotot ovat vahvistaneet tätä lähtökohtaa, joka sittemmin konkretisoitui lain kyseisissä säännöksissä.

556. Joukkoliikennelain valmistelu on sisältänyt useita epäselvyyksiä ja erimielisyyksiä, jotka ovat heijastuneet myös lain voimaantulon jälkeiseen aikaan. Valmistelun aikana on ollut nähtävissä myös yksittäisten virkamiesten näkemyseroja, joilla on ollut vaikutusta lainsäädäntöprosessiin.

557. Valtioneuvosto on hyväksynyt hallituksen esityksen joukkoliikennelaiksi 18.6.2009. Lain valmistelusta vastannut liikenne- ja viestintäministeriö alkoi tehdä lain voimaantuloon liittyviä käytännön valmisteluja vasta syksyllä 2009. Esimerkiksi tuettuja lippuja koskevat kysymykset ja alueelliset palvelutasomääritelmät olivat lain voimaantullessa yhä avoinna.

558. Linja-autoalan toimijoille on lain valmisteluvaiheessa syntynyt vahva käsitys siirtymäajan liikennöintisopimusten suojasta, joka on perustunut lakia valmistelleen ministeriön linjauksiin sekä lain valmistelumateriaaliin ja lopulta liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöön. Lain voimaantulon jälkeen oli kuitenkin epäselvää, miten mahdollisia reittiliikennelupahakemuksia tultaisiin lupaviranomaisen toimesta arvioimaan. Tässä tilanteessa Linja-autoliiton piirissä harjoitetulla edunvalvonnalla on ollut korostunut merkitys.

559. Joukkoliikennelain soveltamisen kannalta keskeisiin kysymyksiin, kuten siirtymäaikaan sekä markkinaehtoista liikennettä koskevaan kieltoon vastaanottaa tuettuja lippuja, on liittynyt epävarmuutta ja tulkintaerimielisyyksiä vielä lain voimaantulon jälkeenkin. Myös viranomaisneuvonta on ollut puutteellista ja osin ristiriitaista. Seuraamusmaksuesityksessä sivuutetaan näiden seikkojen huomioiminen.

6.2.3 Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus ja toimenpiteiden kilpailua rajoittavat vaikutukset

Toimenpiteiden sisällön tarkastelu niiden taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä

560. Virasto ei ole tarkastellut kilpailurikkomukseksi väitettyä toimintaa sen taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä EU:n oikeuden edellyttämällä tavalla. Virasto ei ole myöskään arvioinut kuvaamiensa tapahtumien mahdollisia vaikutuksia markkinoilla.

561. Seuraamusmaksuesityksessä on arvioitu esille otettuja tosiseikkoja ainoastaan viraston luoman linja-autoalan toimijoiden poissuljentastrategiaa koskevan hypoteesin perusteella ja sivuutettu asianosaisten esiin tuomat tapahtumien taustat ja tarkoitusperät. Näkemys poissuljentastrategiasta ei ole perustunut näyttöön asianosaisten tarkoituksesta, vaan toisistaan irrallisten asioiden yhdistelyyn sekä niiden perusteella tehtyyn virheellisen tulkintaan. Lisäksi se on perustunut sellaisiin tietoihin, jotka eivät tapahtuma-aikana ole olleet Pohjolan Matkan tiedossa.

562. EU:n tuomioistuimen mukaan tapahtumien tarkastelu asiayhteydestä irrotettuna ei ole asianmukaista tarkoitukseen perustuvan kilpailurikkomuksen toteen näyttämiseksi (tuomio CB v. komissio, C 67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 kohta, tuomio Allianz Hungária Biztositó ym., C-32/11, EU:C:2013:160, 36 kohta, tuomio Maxima Latvija, C-345/14, EU:C:2015:784, 17 ja 18 kohta ja tuomio T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 27 kohta). Myös markkinaoikeus on ratkaisukäytännössään korostanut, että arvioitaessa onko kysymys tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta, on tarkasteltava sopimuksen tai lausekkeen sisältöä, tavoitteita sekä taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä (MAO:121/16, 75 kohta).

563. Virasto on sivuuttanut arviossaan henkilöliikenne- ja rahtipalvelumarkkinoille ominaiset piirteet. Matkahuollon palvelut eivät ole liikennöitsijöille kilpailuoikeudessa tarkoitetulla tavalla olennaisia taikka välttämättömiä toiminnan edellytyksiä. Viraston käsitys Matkahuollon roolista markkinoilla on virheellinen ja sen arvio markkinoiden rakenteesta ja olosuhteista puutteellinen. Myöskään linja-autoliikenteen henkilökuljetuksen markkinoilla väitettynä kilpailunrajoitusaikana tapahtunutta merkittävää muutosta sekä viranomaisohjeistuksen vaikutuksia toimintaan markkinoilla ei ole otettu huomioon.

564. EU:n oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissio on jättänyt edunvalvontatoimenpiteitä koskevat asiakirjat pois näytöstä ja ettei tällaisilla asiakirjoilla tuomioistuimen mukaan ole voinut olla vaikutusta tapauksessa kyseessä olleen kilpailunrajoituksen arviointiin (tuomio Cimenteries CBR ym. v. komissio, T-25/95, T-26/95, T-30/95–T-32/95, T-34/95–T-39/95, T-42/95–T-46/95, T-48/95, T-50/95–T 65/95, T 68/95–T-71/95, T-87/95, T-88/95, T-103/95 ja T-104/95, EU:T:2000:77, 417 kohta).

565. Joukkoliikennelainsäädännön uudistus on edellä todetuin tavoin vaikuttanut merkittävällä tavalla henkilöliikennepalveluihin sekä markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen, mikä viraston olisi tullut ottaa huomioon. Taloudellista ja oikeudellista arviointia tehtäessä tulee huomioida kyseessä oleviin markkinoihin sovellettavan erityislainsäädännön mahdollinen tulkinnanvaraisuus sekä lain soveltamiseen liittyvä epävarmuus (tuomio Dresdner Bank ym. v. komissio, T-44/02 OP, T-54/02 OP, T-56/02 OP, T-60/02 OP ja T-61/02 OP, EU:T:2006:271, 145 kohta).

566. Oikeudellisen ja taloudellisen asiayhteyden huomioon ottaminen merkitsee sitä, että osapuolilla on oltava mahdollisuus osoittaa, ettei kiistanalaisen toimenpiteen tarkoitus ole ollut kilpailua rajoittava, sekä esittää näkemyksensä tapahtumien todellisesta tarkoituksesta. EU:n oikeuskäytännön mukaan jo pelkästään se, että osapuolet asettavat tosiseikat erilaiseen valoon osoittaen, ettei viranomaisten esittämä tulkinta tapahtumien tarkoituksesta ole ainoa mahdollinen selitys tapahtumien sisällölle, voi olla riittävä peruste kumota väite kilpailunrajoitustarkoituksesta (tuomio Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, 29/83 ja 30/83, EU:C:1984:130, 16 ja 20 kohta ja tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, T-67/00, T-68/00, T-71/00 ja T-78/00, EU:T:2004:221, 186 kohta. Myös MAO:183/16, 527 kohta).

567. Myös korkein hallinto-oikeus on todennut, että seuraamusmaksuesityksen kohteena olevalle yritykselle on annettava mahdollisuus esittää uskottava vaihtoehtoistulkinta viraston näytöksi nimeämän aineistolle sekä siitä tehdyille johtopäätöksille. Näytöllä, jolle esityksen kohteena olevat yritykset ovat esittäneet uskottavan vaihtoehtoisen selityksen, ei korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ole näyttöarvoa kilpailunrajoituksen toteennäyttämisessä (KHO:2009:83, 506, 507 ja 1141 kohta).

568. Pohjolan Matka on jo vastineessaan viraston 14.4.2015 antamaan esitysluonnokseen tuonut yksityiskohtaisesti esiin tapahtumien todellisen tarkoituksen. Yhdestäkään näyttönä esitetystä asiakirjasta ei ilmene kilpailunrajoitustarkoitusta, vaan ne ovat liittyneet Linja-autoliiton sallittuun edunvalvontaan ja Matkahuollon tavanomaiseen liiketoimintaan. Viraston kuvaamissa tapahtumissa ei ylipäätään ole ollut kyse kilpailun rajoittamisesta (Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 1).

569. EU:n oikeuskäytännön mukaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen arvioinnissa on keskeistä se, että viranomaisen on perusteltava väitetyn kilpailunrajoituksen riittävä vahingollisuus, jotta kyseessä olevaa rajoitusta voidaan pitää tarkoitukseen perustuvana rajoituksena (tuomio CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 ja 69 kohta). Riittävän vahingollisuuden osoittaminen tarkoittaa, että viraston olisi tullut perustella, miksi väitetty kilpailunrajoitus olisi johtanut kilpailun poistumiseen taikka merkittävään heikentymiseen (tuomio Allianz Hungária Biztosító ym., C-32/11, EU:C:2013:160, 48 kohta).

570. Riidanalaisten toimenpiteiden vahingollisuutta ei ole osoitettu, vaan virasto on viitannut komission suuntaviivoihin, joissa tietynlaisia rajoituksia on luokiteltu eri horisontaalisten yhteistyömuotojen osalta tarkoitukseltaan kilpailua rajoittaviksi. Pelkkä muodollisiin kategorioihin perustuva arviointi voi olla harhaanjohtavaa.

571. Viraston kuvaamat tapahtumat eivät ole vaikuttaneet markkinoihin, sillä keskeisin niihin vaikuttanut tekijä on ollut lainsäädännön muutos ja siihen liittynyt viranomaisten toiminta. Palvelusopimusuudistuksella ei ole ollut haitallisia vaikutuksia, sillä Matkahuollon palvelut eivät ole olennaisia edellytyksiä toiminnalle markkinoilla. Viraston olisi tullut yksityiskohtaisesti arvioida kysymyksessä olevat toimenpiteet ja niiden mahdollinen vahingollisuus markkinoiden tilanne huomioon ottaen.

572. Tapahtumien todellinen oikeudellinen ja taloudellinen tausta voidaan tiivistää seuraavasti:

- Linja-autoliitossa ennen joukkoliikennelain voimaantuloa käydyt keskustelut ovat olleet laillista edunvalvontaa.

- Joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen käydyt neuvottelut viranomaisten kanssa ovat edunvalvontaa suhteessa lainsoveltajiin ja osoitus pyrkimyksestä selkeyttää lain soveltamista.

- Pohjolan Matka ei ole ollut osallisena tapahtumissa, joissa tarjonnan rajoittamisesta on viraston mukaan sovittu, eikä se siten ole ollut osallinen väitetyssä strategiassa tai kokonaissuunnitelmassa.

- Edunvalvontaan on kuulunut myös niin sanotun yleisen säännön käyttöönoton kannattaminen.

- Matkahuolto on uudistanut palvelusopimuksensa tavoitteenaan uudistaa palvelupalkkiojärjestelmänsä tilanteessa, jossa yhtiön talous on ollut epävakaalla pohjalla ja palvelupalkkiot ovat jakautuneet epäsuhtaisesti palvelujen käyttäjien kesken.

- Uutta palvelusopimusta sovellettaessa on huomioitu Matkahuollon liiketoiminnan kannalta keskeinen laatulupaus sekä tuettujen lippujen käyttöön liittyvät viranomaisten kiellot ja ohjeet.

- Matkahuollon palvelut eivät ole olennaisia alalle tulon kannalta. Liikennöitsijöillä on ollut käytettävissään vaihtoehtoisia tapoja edistää liiketoimintaansa markkinoilla.

- Henkilöliikenteen markkinoiden avaaminen ei ole liittynyt välittömästi rahtipalveluun, vaan rahdinkuljetus on ollut jo ennestään kilpailtu markkina, jolla Matkahuolto on yksi toimija lukuisten muiden joukossa. Matkahuollolla ei ole velvollisuutta solmia pakettikuljetussopimusta kaikkien halukkaiden liikennöitsijöiden taikka kuljetusyritysten kanssa.

- Matkahuollon palvelusopimuksen uudistustyöllä on ollut saavutettavissa sellaisia kuluttajien kannalta merkittäviä tehokkuushyötyjä, joita ei olisi voitu muulla tavoin saavuttaa.

573. Tarkasteltaessa seuraamusmaksuesityksessä kuvattua tapahtumasarjaa sen oikeudellisessa ja taloudellisessa asiayhteydessä on ilmeistä, että viraston tulkinta tapahtumien sisällöstä ja tarkoituksesta on ollut virheellinen ja että tapahtumasarjalla ei ole ollut kilpailunrajoitustarkoitusta.

6.2.4 Edunvalvonta

574. Yhteiskunnallinen ja poliittinen edunvalvonta on lakiin perustuva perusoikeus. Sallittua toimintaa on esimerkiksi toimialajärjestön kautta lainsäädäntöön vaikuttaminen aloittein, lausunnoin tai muilla vastaavilla keinoilla. Edunvalvontaa ei EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan voida pitää kilpailun rajoittamisena (tuomio CISAC v. komissio, T-442/98, EU:T:2013:188, 107 kohta).

575. Virasto vaikuttaa virheellisesti pitävän edunvalvontaa osana väitettyä kilpailua rajoittavan toiminnan kokonaisuutta kuitenkaan osoittamatta, mihin se tämän näkemyksen perustaa ja selventämättä, missä sallitun edunvalvonnan ja väitetyn kielletyn toiminnan raja on. Virasto ei ole osoittanut, että Pohjolan Matkan osallistumisella edunvalvontaan toimialajärjestössä olisi ollut kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus.

576. Edunvalvonta kuuluu Linja-autoliiton tehtäviin eikä siinä ole kysymys kilpailunrajoittamisesta. Liiton tarkoituksena on pyrkiä parantamaan alan yritysten toimintamahdollisuuksia sekä huolehtia siitä, että alan intressit huomioidaan lainsäädäntöhankkeissa. Kiellettyä toimintaa ei osoita se, että Linja-autoliitto on järjestänyt tapaamisia, joissa on tiedotettu tulevista muutoksista sekä lainsäädännön ja sen soveltamisen mahdollisista vaihtoehdoista sekä päätetty alan intressien edistämisestä suhteessa viranomaisiin. Kokoukset ovat olleet välttämättömiä lainsäädäntömuutoksen käsittelemiseksi jäsenistön kanssa.

577. Osallistuessaan Linja-autoliiton hallitustoimintaan Pohjolan Matka ei ole missään vaiheessa ollut osallisena kilpailua rajoittavassa tai rajoittamaan pyrkivässä toiminnassa. Pohjolan Matka ei ole Linja-autoliiton piirissä tai muutoinkaan sopinut tai saavuttanut yhteisymmärrystä kilpailun rajoittamiseen tähtäävästä strategiasta tai kokonaissuunnitelmasta, eikä se ole yhdenmukaistanut seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien linja-autoyhtiöiden kanssa menettelyään tarjonnan rajoittamista koskien.

578. Pohjolan Matkan toimitusjohtaja JL on ollut seuraamusmaksuesityksen kohteena olevalla ajanjaksolla jäsenenä Linja-autoliiton hallituksessa vuodesta 2008 alkaen. Hän ei ole hallituksessa toimiessaan osallistunut kilpailua rajoittaviin toimenpiteisiin tai menettelytapoihin, vaan toteuttanut hallitusjäsenenä jäsenistön etuja turvaavaa ja sallittua edunvalvontatyötä.

579. Viraston hallituksen kokouksia 28.5.2008 ja 27.8.2008, työvaliokunnan kokousta 24.9.2008, hallituksen kokousta 29.10.2008, ylimääräistä kokousta 26.11.2008, pikavuoroliikennetyöryhmän kokousta 23.11.2009, työvaliokunnan strategiapäivää 19.2.2010, hallituksen kokouksia 26.5.2010, 27.10.2010 ja 26.1.2011 koskevat väitteet ja tulkinnat ovat virheellisiä ja perusteettomia. Viraston poimimat kirjaukset tai muutkaan pöytäkirjojen kohdat eivät osoita, että kokouksiin ja strategiapäivään osallistuneilla olisi ollut minkäänlaista tarkoitusta tai aikomusta rajoittaa kilpailua taikka että kokouksissa olisi saavutettu yhteisymmärrystä siitä, että kilpailua tultaisiin rajoittamaan. Pohjolan Matkojen edustajia ei ole ollut työvaliokunnan jäseninä eikä kukaan yhtiön edustaja siten ole edes osallistunut mainittuun työvaliokunnan kokoukseen. Yhtiö ei myöskään ole ollut tietoinen työvaliokunnan kokouksissa käsitellyistä asioista.

580. Kysymyksessä on ollut edunvalvonta eikä esimerkiksi Linja-autoliiton hallituksen 27.8.2008 pitämässä kokouksessa kannatetun reittiliikennelupien ennakko- tai minimisääntelyn tarkoituksena ole ollut kilpailun rajoittaminen. Kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa esitettyjä kannanottoja on arvioitava tapahtumahetkenä vallinneen tilanteen ja tuolloin olemassa olleiden tietojen valossa. Myös esimerkiksi ylimääräisessä kokouksessa 26.11.2008 on ollut kyse edunvalvonnasta. Pohjolan Matka ei ole ollut sopimassa tai saavuttamassa yhteisymmärrystä viraston väittämästä suunnitelmasta kilpailun rajoittamiseksi.

581. Hallituksen 28.5.2008 pitämän kokouksen asialistan mukaan "hallitukselle informoidaan strategiapäivän keskeisimpiä vastauksia em. kysymyksiin". Nämä kysymykset ja niihin luonnostellut vastaukset eivät osoita, että pyrkimyksenä olisi ollut rajoittaa kilpailua tuolloin taikka tulevaisuudessa. Pöytäkirjaan kirjatut kysymykset ja vastaukset eivät myöskään ole viraston väittämällä tavalla nousseet esille kokouksessa. Lisäksi viraston esityksen kohdassa 42 tekemät tulkinnat 14.4.2008 Linja-autoliiton edustajien ja komission virkamiesten välillä käydyn keskustelun ja pöytäkirjattujen kysymysten ja vastausten välisestä syy-yhteydestä eivät pidä paikkaansa. Pöytäkirjassa ei ole mainintoja kilpailun avautumisen kontrolloinnista Matkahuollon sopimusten avulla, eikä muillakaan keinoin (Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 11).

582. Työvaliokunnan strategiapäivän 19.2.2010 muistiinpanoihin on listattu lyhyesti erilaisia uuden lainsäädännön voimaantulon jälkeen kysymyksiä herättäneitä asioita. Kyseistä asiakirjaa on tarkasteltava ottaen huomioon mainittuna ajankohtana vallinneet epäselvyydet koskien linja-autoliikenteen järjestämistä tulevaisuudessa. Se, että laadituissa muistiinpanoissa on esitetty asemaverkoston hallinnoinnin olevan jatkossakin linja-autoalan vastuulla, ei osoita kilpailunrajoituksen olemassaoloa tai alalle tulon kontrollointitavoitteen mukaista päätöstä.

583. Hallituksen 27.10.2010 pitämässä kokouksessa ei ole ollut esillä mitään strategiaa estää tai viivästyttää kilpailun avautumista. Se, ettei tuettuja lippuja ole voitu ottaa reittiliikenteessä vastaan, ei ole johtunut Linja-autoliiton päätöksestä, vaan viranomaisten antamasta kiellosta. Lippuja ei ole voitu kelpuuttaa reittiliikenteessä, koska yhteiskunnan tukea olisi lainvastaisesti ohjautunut markkinaehtoiselle reittiliikenteelle. Linja-autoliiton päätöksellä on noudatettu annettua ohjeistusta. Yleisen säännön edistäminen on ollut aito edunvalvontatavoite. Säännön käyttöönotto on nähty ratkaisuna tuettuja lippuja koskevaan ongelmaan.

6.2.5 Tarjonnan rajoittaminen

584. Pohjolan Matka ei ole sopinut tai saavuttanut yhteisymmärrystä tarjonnan rajoittamisesta. Esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi ollut osallisena väitetyssä tarjonnan rajoittamisessa.

585. Linja-autoliiton pikaliikennetyöryhmän kokouksessa 23.11.2009, työvaliokunnan kokouksessa 31.8.2010, hallituksen kokouksessa 27.10.2010 ja Oulun alueosaston kokouksessa 10.11.2010 sekä Tampere–Pori-yhteysvälistä käydyissä sähköpostikeskusteluissa 17.–24.10.2011, 25.8.–5.9.2011 ja 17.–22.8.2011 ei ole käsitelty markkinoiden jakamista, tarjonnan rajoittamista tai muutakaan kilpailunrajoittamista. Viraston kokouksia, neuvotteluja ja sähköpostiviestejä koskevat väitteet ovat perustelemattomia ja tulkinnat virheellisiä.

586. Pohjolan Matka ei ole osallistunut linja-autoliiton hallituksen kokoukseen 26.8.2009, liiton järjestämään neuvotteluun 7.9.2010 eikä pikavuoroliikennetyöryhmän kokoukseen 23.11.2009. Pohjolan Matka ei ole ollut työvaliokunnan jäsenenä vuonna 2010. Se ei siten ole osallistunut kokouksiin 31.8.2010 ja 29.9.2010, eikä ole muutoinkaan osallistunut työvaliokunnan strategiatyöhön. Pohjolan Matka ei ole myöskään ollut vastaanottajana viraston viittaamassa sähköpostiviestissä, jossa strategiatyötä koskeva asiakirja on lähetetty tiedoksi valiokunnan jäsenille. Yhtiö ei ole ollut tietoinen edellä mainitun neuvottelun järjestämisestä (KKV:n kirjallinen todiste 59).

587. Hallituksen 27.10.2010 pidetyssä kokouksessa on käsitelty työvaliokunnan päivitettyä strategiatyötä yleisellä tasolla. Kysymyksessä on ollut strategiatyöhön sisältyvään, yksinoikeussopimusten käyttöönottoon liittyvästä edunvalvonnasta.

588. Pohjolan Matkan JL on ollut läsnä Oulun alueosaston hallituksen kokouksessa 10.11.2010 ja esittänyt siellä näkemyksensä joukkoliikennelain 22 §:n 2 momentin mukaisen jatkuvan ja vakavan haitan syntymisen osalta. Lopulliset päätökset reittiliikennelupien myöntämisestä on tehnyt toimivaltainen ELY-keskus. Virasto ei ole ottanut huomioon sitä, että lausuntomenettely on ollut viranomaisen ylläpitämä malli, jota on vielä tuona ajankohtana sovellettu yleisesti.

589. Näyttöä Pohjolan Matkan osallisuudesta väitettyyn tarjonnan rajoittamiseen ei ole esitetty. Toisin kuin virasto väittää, Pohjolan Matka

- ei ole sopinut tai saavuttanut yhteisymmärrystä pidättäytymisestä kilpailevien reittiliikennelupavuorojen hakemisesta siirtymäaikana;

- ei ole sopinut tai saavuttanut yhteisymmärrystä pyrkimyksestä vaikuttaa muihin liikennöitsijöihin siten, etteivät ne hakisi reittiliikennelupia;

- ei ole osallistunut toimintaan, jossa kilpailevia reittiliikennelupia hakeneita liikenteenharjoittajia olisi yritetty saada peruuttamaan hakemuksensa.

590. Aikana, jolloin virasto väittää tarjontaa rajoitetun sekä liikennöitsijöiden että viranomaisten keskuudessa, on vallinnut epävarmuus siitä, miten uutta joukkoliikennelakia ja sen sisältämää siirtymäajan suojaa tulee soveltaa käytännössä. Virasto on edellä jaksossa 6.2.3 viitatun oikeuskäytännön vastaisesti sivuuttanut väitetyn kilpailunrajoituksen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden arvioinnin.

591. Viimeisin Pohjolan Matkan väitettyä osallisuutta koskeva viraston viittaama asiakirja on vuodelta 2010 eli seuraamusmaksuesitys on tehty yli viisi vuotta kyseisen ajankohdan jälkeen. Koska kysymys ei ole yhdestä yhtenäisestä rikkomuksesta, viraston oikeus esittää seuraamusmaksua tämän väitetyn yksittäisen rikkomuksen perusteella on Pohjolan Matkan osalta vanhentunut.

6.2.6 Palvelusopimusuudistus

592. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole arvioinut palvelusopimusuudistusta sen taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä. Matkahuollon palvelupalkkiouudistuksessa on ollut kysymys sallitusta yhteistyöstä, jonka avulla saavutetaan merkittäviä tehokkuusetuja. Virasto on jättänyt arvioimatta tämän kilpailijoiden välisen yhteistyön tehokkuusedut ja sivuuttanut sen, että uudistuksen suunnittelun aloittaminen ei edes ajallisesti liity väitettyyn kilpailunrajoitukseen.

593. Virasto on yhdistänyt laatulupauksen vahvistamisen virheellisesti väitettyyn poissuljentastrategiaan ottamatta huomioon sitä, että joukkoliikennelain mukaan laatulupaus on tullut vahvistaa ennen vuotta 2011 ja että se oli vahvistettu jo vuosia ennen lakiuudistusta. Laatulupauksen mukaan Matkahuollon lippuja tulee voida käyttää kaikissa Matkahuollon vuoroissa. Tämä lupaus on siirretty sopimusuudistuksen yhteydessä saman sisältöisenä uuteen palvelusopimukseen. Laatulupaus on siten aidosti toiminut Matkahuollon toiminnan perusperiaatteena ja se on edelleen voimassa.

594. Pohjolan Matka ei ole ollut osallisena tai tietoinen viraston väittämästä poissuljentaan tähtäävästä kokonaissuunnitelmasta ja strategiasta, jonka osaksi virasto palvelusopimusuudistusta väittää eikä yhtiön voida muutenkaan katsoa osallistuneen mihinkään kilpailunrajoitukseen.

595. Matka- ja pakettipalveluja koskeva palvelusopimus ei sisällä poissuljennaksi katsottavia ehtoja eikä se ole johtanut liikennöitsijöiden epätasapuoliseen kohteluun tai syrjintään eikä estänyt uusien yritysten alalle tuloa. Sopimusuudistuksella on tavoiteltu Matkahuollon talouden kannalta kestävää ratkaisua ja samalla liikennöitsijöiden kannalta tasapuolista ja läpinäkyvää sopimusjärjestelyä, jossa palvelumaksut ovat oikeassa suhteessa tarjottuihin palveluihin ja niistä aiheutuviin kustannuksiin. Uudistukselle on siten ollut objektiivisesti hyväksyttävissä oleva syy.

596. Palvelusopimusuudistusta on ryhdytty valmistelemaan jo vuonna 2001. Tarkoituksena on ollut turvata Matkahuollon taloudellinen tilanne. Matkahuollossa vuosia ennen palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain voimaantuloa pidetyt kokoukset osoittavat, että uudistuksen todellinen tarkoitus on ollut palkkiojärjestelmän rationalisoiminen. Tätä taustaa ja tarkoitusta ei ole otettu huomioon, vaan virasto on korvannut ne omalla virheellisellä arviollaan poissuljentatarkoituksesta.

597. Matkahuollon strategiaseminaareissa 30.–31.10.2008 ja 27.–28.5.2010, hallituksen kokouksessa 27.5.2010, sähköpostiviestissä 21.7.2010, kokouksissa 26.8.2010 ja 1.11.2010, sähköpostikeskustelussa 23.–27.12.2010 sekä kokouksissa 25.1.2011, 31.5.2012 ja 30.8.2012 ei ole käsitelty poissuljentaa tai muutakaan kilpailun rajoittamista palvelusopimuksen ehtojen kuten laatulupauksen ja tarveharkintaehdon taikka pakettipalveluja koskevien ehtojen avulla. Viraston viittaamat asiakirjat eivät osoita palvelusopimusuudistuksella olleen kilpailunrajoitustarkoitusta. Sellainen näyttö, joka tukee sitä, että palvelusopimusuudistuksessa ei ole ollut kysymyksessä kilpailuoikeudellisesti kielletty menettely, on sivuutettu. Virasto on tulkinnut kokouksissa ja seminaareissa annettuja lausuntoja virheellisesti ja asiayhteydestään irrotettuina.

598. Strategiaseminaarissa 30.–31.10.2008 on ollut kysymys Matkahuollon palvelupalkkiomallin uudistamisesta. Ainoan puheenvuoron, jossa mainitaan esityksessä korostettu "suojautuminen" muilta liikennöitsijöiltä, on esittänyt Pekolan Liikenne Oy:n edustaja. Mainittu yhtiö ei kuitenkaan ole seuraamusmaksuesityksen kohteena. Pohjolan Matkan JL:n lausunnot ilmentävät vain investointien suojaamista ja Matkahuollon toiminnan turvaamista eikä niillä ole viraston väittämää kilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Lisäksi seminaarissa ovat olleet edustettuina monet muut tahot, joiden virasto ei ole katsonut olevan osallisia väitetyssä rikkomuksessa huolimatta läsnäolostaan kokouksessa. Kokoukseen osallistumisen ei siten voida Pohjolan Matkankaan osalta katsoa osoittavan kilpailusääntöjen rikkomista.

599. Strategiaseminaarin 27.–28.5.2010 muistiinpanoista virasto on poiminut ainoastaan yksittäisiä mainintoja Matkahuollon uuteen sopimusmalliin kirjatusta laatulupauksesta. Lupaus, jonka kaikki markkinoilla olevat toimijat täyttävät, ei voi olla tarkoitukseltaan poissulkeva. Yksikään seminaarissa kirjatuista lausunnoista ei mainitse laatulupausta alalle tulon esteenä eikä sitä, että Matkahuollon järjestelmiä käytettäisiin poissuljentaan. Kommenteissa ei ole ollut kysymys siitä, etteivätkö uudet toimijat ja reittiliikennevuorot olisi olleet toivottuja. Päinvastoin, uusien toimijoiden on nähty voivan tuoda Matkahuollolle lisää tuloja sekä laajentavan matkustajille tarjottavia palveluja.

600. Strategiaseminaarin yhteydessä 27.5.2010 järjestetyssä hallituksen kokouksessa on päätetty irtisanoa sen hetkiset palvelusopimukset. Kokouspöytäkirjasta ei ilmene, että päätöksellä olisi ollut viraston väittämä, kielletty tarkoitus. Virasto on kokonaisuudessaan sivuuttanut strategiaseminaarin keskustelusta ilmenevät todelliset syyt hallituksen tekemälle päätökselle.

601. Sähköpostiviestissä 21.7.2010 on ollut kysymys Pohjolan Matkan JL:n ehdotuksesta Matkahuollon palvelusopimuksen ehdoiksi ja tarkoituksena on ollut avata keskustelu siitä, millä ehdoilla linja-autovuoroja voidaan ottaa mukaan Matkahuollon järjestelmiin. Virasto on esityksensä kohdassa 59 virheellisesti väittänyt, että JL:n ehdotuksessa uuden toimijan pääsy markkinoille oli kilpailevien liikennöitsijöiden ratkaistavissa. Väite ei pidä paikkaansa.

602. Hallituksen kokouksessa 26.8.2010 on päätetty palvelusopimuksen tarveharkintaehdosta, jolla on ollut tarkoitus varmistaa matkustajille tarjottavien palvelujen kattavuus eli lippujen kelpoisuus kaikilla vuoroilla. Lisäksi on ollut olennaista, etteivät kaikki vuorot lähde lähtöasemalta samaan aikaan. Pohjolan Matkalla ei kokouksen perusteella ole ollut edes tiedossa, että palvelusopimusuudistus olisi ollut osa viraston väittämää vuosien mittaista ja monimutkaista kilpailunrajoitusstrategiaa. Tätä osoittaa erityisesti se, että kokouksessa paikalla olleista hallituksen jäsenistä vain osa on viraston esityksen kohteena.

603. Hallituksen 1.11.2010 pitämässä kokouksessa on hyväksytty sopimusluonnos. Sen taustalla ovat olleet lupaharkintaa ja tuettuja lippuja koskevat epäselvyydet. Virasto ei ole ottanut huomioon sopimuksen hyväksymishetkellä saatavissa olevan tiedon sisältöä eikä markkinoilla vallinnutta käsitystä oikeustilasta, vaan on perustanut arviointinsa kokouksesta jälkikäteen rakentamaansa oletukseen poissuljentastrategiasta, josta ei kuitenkaan ole osoitettavissa asiaankuuluvaa näyttöä. Tässäkään tapauksessa Pohjolan Matka ei ole voinut pelkästään läsnäolonsa perusteella olla tietoinen viraston väittämästä kokonaissuunnitelmasta, sillä useat muutkin liikennöitsijät ovat olleet kokouksessa läsnä, mutta eivät ole esityksen kohteena.

604. Hallituksen sähköpostikeskustelussa 23.–27.12.2010 Pohjolan Matka ei ole tavoitellut sitä, että Hamina–Helsinki–Hamina-reittiä koskeva yksittäinen päätös johtaisi kilpailevien yritysten poissuljentaan markkinoilla. Muutkaan yhtiöt eivät ole tätä ajatelleet, saati tavoitelleet. Tarkoituksena on ollut keskustella siitä, minkälaisten vuorojen lisääminen Matkahuollon järjestelmiin on järkevää. Kysymyksessä ei ole ollut viraston väittämä "näennäinen tarveharkinta", vaan liiketoiminnan lähtökohdista tehtävä harkinta. JL on esittänyt näkemyksensä kysymyksessä olleiden yksittäisten, täysin päällekkäisten reittien ongelmallisuudesta. Käyty keskustelu kuvastaa lainsäädännön epäselvyydestä ja viranomaisten ohjeiden puutteellisuudesta ja ristiriitaisuudesta johtuvaa epävarmuutta.

605. Matkahuollon hallitus on kokoontunut 25.1.2011, koska reittiliikennevuoroja koskevasta linjauksesta oli saatu kielteistä palautetta. Kysymyksessä on ollut Matkahuollon palvelujen laatua koskevista linjauksista, eikä pyrkimyksestä estää alalle tuloa. Pohjolan Matkalla on edelleen ollut perusteltu käsitys siitä, että tuettuja lippuja ei voida vastaanottaa reittiliikennelupiin perustuvassa liikenteessä. Lisäksi Pohjolan Matkan käsityksen mukaan on edelleen ollut perusteltua katsoa, että Matkahuollon järjestelmiin pääsyä tulee voida arvioida liiketoiminnallisin perustein. JL ei ole nähnyt linjauksessa vaaraa poissuljennasta, sillä Matkahuollon palvelut eivät ole välttämättömiä alalla toimimisen edellytyksiä.

606. Hallituksen 31.5.2012 pidetyssä kokouksessa ei ole viraston väittämällä tavalla päätetty jatkaa poissuljentaa lipunmyynti- ja pakettipalveluista. Keskustelussa on ollut esillä jäljempänä käsiteltävä tuettujen lippujen ongelma.

6.2.7 Tuetut liput

607. Viranomaiset ovat kieltäneet tuettujen lippujen käytön reittiliikenteessä, koska lippujen kelpuuttaminen reittiliikenteessä olisi merkinnyt yhteiskunnan tuen ohjaamista markkinaehtoiselle reittiliikenteelle, minkä on katsottu olevan lainvastaista. Linja-autoliitto tai Matkahuolto ei siten ole voinut viraston väittämin tavoin käyttää tuettujen lippujen kuten seutulippujen kelpaamattomuutta reittiliikennelupavuoroissa verukkeena näiden vuorojen poissuljennassa. Matkahuollossa ei ole ainakaan Pohjolan Matkan läsnä ollessa pohdittu tuettujen lippujen kelpaamattomuuden vaikutusta uusien toimijoiden markkinoille pääsyyn.

608. Pohjolan Matkan näkemys tuettujen lippujen kelpaamattomuudesta on perustunut viranomaisten ristiriitaisiin lausuntoihin. Sen on tullut voida luottaa viranomaisten ohjeistukseen ja siihen, että ongelma ratkaistaan viranomaisjohtoisesti. Ennen tilitysmekanismin voimaansaattamista reittiliikenne ei ole voinut kilpailla tasapuolisesti tuettuja lippuja käyttävästä matkustajaryhmästä, vaan vuoroilla on jouduttu joko kuljettamaan tuettuja lippuja käyttäviä asiakkaita ilman korvausta taikka ottamaan sääntelyn vastaisesti vastaan julkista tukea markkinaehtoisessa liikenteessä. Liikenneviraston kehittämä mekanismi, jolla tuettujen lippujen tukea sisältämätön osa on voitu suuntaa-antavasti arvioida ja sovitun laskentakaavan mukaan tilittää reittiliikennevuoroille, on saatettu voimaan vasta 1.7.2014. Tämän vuoksi reittiliikennevuoroille ei voitu myydä Matkahuollon lippuja samalla tavalla kuin siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaiseen liikenteeseen (Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 26).

609. Esityksessä ei ole otettu huomioon tuettujen lippujen kelpuuttamiseen tähtäävää, niin sanottua yleistä sääntöä, jonka käyttöönottaminen on EU:n palvelusopimusasetuksen mukaan tietyin edellytyksin sallittua ja jonka edistäminen on ollut tärkeä edunvalvontatavoite. Tavoite ei edes voisi olla tarkoitukseltaan kilpailua rajoittava, koska sääntö lisäisi kannustimia alalle ja uusille reiteille tuloon ja johtaisi toimivampaan kilpailuun markkinoilla. Esityksestä on edunvalvontanäkökulma ohittaen jätetty pois viittaukset sekä viranomaisten että asiantuntijoiden yleisen säännön käyttöönottoa puoltaviin lausuntoihin. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriössä on harkittu yleisen sääntöä yhtenä keinona edistää haja-asutusalueiden liikennöintiä. Tuettuja lippuja koskevat ongelmat ovat olleet todellisia ja yleistä sääntöä koskeva edunvalvonta on ollut perusteltua ja laillista.

610. Tuettujen lippujen kelpaamattomuutta koskevissa ongelmissa on ollut kyse sellaisesta lainsäädännöllisestä ja teknisestä epävarmuudesta, joka on johtanut markkinoilla epäselvään tilanteeseen ja vaatinut liikennöitsijöiltä lukuisia selvityksiä sekä ylipäätään yhteydenpitoa viranomaisiin. Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, juuri tämänkaltainen asiayhteys on välttämätöntä huomioida väitetyn kilpailurikkomuksen arvioinnissa (tuomio Dresdner Bank ym. v. komissio, T-44/02 OP, T-54/02 OP, T-56/02 OP, T-60/02 OP ja T-61/02 OP, EU:T:2006:271, 145 kohta).

611. Edellä käsitelty laatulupaus ei ole edes yhdessä tuettujen lippujen kanssa ollut viraston väittämällä tavalla poissuljennan väline. Kysymys ei ole lainkaan ollut kilpailurikkomuksesta.

6.2.8 Matkahuollon oikeus valita sopimuskumppani

612. Matkahuollolla on oikeus valita sopimuskumppaninsa vapaasti. Virasto on muun muassa Matkahuoltoa koskevassa aiemmassa ratkaisukäytännössään todennut lähtökohtana olevan sen, että edes määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä ei ole yleistä velvollisuutta ryhtyä liikesuhteeseen toisen yrityksen kanssa (Kilpailuviraston päätös 9.6.2011, dnro 960/61/2008 (Hostikka)). Virasto ei ole tehnyt tässä asiassa määräävään markkina-asemaan perustuvaa arviointia, eikä Matkahuollon toimintaa tällöin voida arvioida määräävässä asemassa olevan yrityksen mahdollisiin velvollisuuksiin perustuen. Matkahuollolla ei ole ollut edes teoriassa mahdollisuutta torjua uusien yrityksien markkinoille tuloa. Kysymyksessä ei myöskään ole muu kielletty markkinoiden horisontaalinen sulkeminen.

613. Asiassa on epäselvää, millä tavalla virasto katsoo Pohjolan Matkan osallistuneen väitettyyn poissuljentaan, sillä päätös kielletyn toiminnan lopettamisesta on kohdistettu vain Matkahuoltoon. Pohjolan Matka ei ole Matkahuollossa toimiessaan pyrkinyt estämään uusien yritysten markkinoille tuloa eikä se ole ollut tietoinen muiden liikennöitsijöiden väitetyistä pyrkimyksistä.

614. Virasto on tukeutunut yksittäisiin oikeustapauksiin, joissa kielletyiksi kilpailunrajoituksiksi on katsottu toimenpiteet, joilla toimialajärjestöt ovat estäneet uusien toimijoiden markkinoille tulon kokonaisuudessaan. Viitattu oikeuskäytäntö ei ole sovellettavissa Matkahuollon toimintaan. Arvioinnissa olisi tullut ottaa huomioon yhteistyöstä johtuvat tehokkuusperustelut sekä yhteistyölle muussa lainsäädännössä asetetut reunaehdot, kuten joukkoliikennelaissa viitattu asetus 169/2009, jossa on yksilöity sallitun yhteistyön sisältöä rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteen aloilla.

615. Matkahuollon aikataulu- ja lippupalvelut eivät ole liikennöitsijöidenkään mukaan olleet välttämätön edellytys liikenteen harjoittamiselle, vaan liikennöitsijä voi vaikuttaa liiketoiminnan kannattavuuteen omilla toimillaan. Matkahuollolla ei ole ollut velvollisuutta tarjota matkapalveluja varauksetta kaikille vuoroille, eikä reittiliikenneluvalla ajettavien vuorojen poisjäänti ole siten voinut olla kiellettyä poissuljentaa.

616. Matkapalvelujärjestelmiin on pääsääntöisesti hyväksytty kaikki Matkahuollon kanssa sopimuksen solmineiden liikennöitsijöiden vuorot. Ainoa poikkeus on ollut joukkoliikennelain voimaantulon jälkeinen noin puolentoista vuoden mittainen jakso, jolloin reittiliikennevuoroja ei hyväksytty välittömästi Matkahuollon aikataulu- ja muihin järjestelmiin, vaan vuorot lisättiin järjestelmiin vasta kun viranomaiset ja alan toimijat olivat päässeet lopputulokseen tuettujen lippujen hyväksymistä koskevassa työryhmätyössä. Tällainen väliaikainen viranomaisten toiminnasta johtuva poisjäänti ei ole voinut merkitä kiellettyä poissuljentaa (Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 27).

617. Matkahuollolla ei ole ollut velvollisuutta tarjota rahdinkuljetusoikeutta kaikille halukkaille liikennöitsijöille. Kilpailu rahdinkuljetusmarkkinoilla on jo nykyisellään toimivaa eikä Matkahuollolla ole määräävää asemaa näillä markkinoilla eivätkä sen tarjoamat paketinkuljetuspalvelut ole olennainen edellytys markkinoilla toimimiselle. Matkahuollolla on oikeus arvioida tarvetta pakettipalvelusopimuksen solmimiselle liiketoiminnallisin perustein ja yhtiöllä on ollut objektiiviset ja syrjimättömät perusteet rahdinkuljetusoikeuden ehdollisuudelle.

618. Pohjolan Matka ei ole ymmärtänyt eikä sen ole pitänyt ymmärtää, että Matkahuollon paketinkuljetusoikeutta koskevat päätökset olisivat olleet tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavia. Yhtiö on ollut tietoinen vain siitä, että paketinkuljetusta koskeva harkinta on tehtävä Matkahuollossa liiketoiminnallisen harkinnan perusteella järjestelmän toimivuus ja houkuttelevuus huomioon ottaen. Mitään syytä epäillä, että menettelyyn liittyisi kielletyksi katsottavia piirteitä, ei ole ollut.

6.2.9 Yksi yhtenäinen kilpailurikkomus

619. Pohjolan Matkan osalta kyse ei ole yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta.

620. Yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta voi olla kysymys, kun tehdyt toimenpiteet liittyvät toisiinsa ja niillä voidaan katsoa olevan yksi yhtenäinen tavoite. Viraston kuvaamat toimenpiteet ja tapahtumat eivät liity toisiinsa eikä niillä ole ollut yhteistä kilpailua rajoittavaa tavoitetta. Seuraamusmaksuesityksessä kunkin tapahtuman todelliset syyt on sivuutettu ja korvattu viraston omalla tulkinnalla. Esitetty näyttö ei uskottavasti tue tulkintaa yhtenäisestä strategiasta ja kokonaissuunnitelmasta, joilla olisi tavoiteltu tiettyä päämäärää. Näyttö ei osoita, että Pohjolan Matka olisi ollut tai pitänyt olla tietoinen kyseisestä strategiasta taikka kokonaissuunnitelmasta.

621. EU:n oikeuskäytännön mukaan yhdellä yhtenäisellä kilpailurikkomuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa useat yritykset ovat osallistuneet rikkomiseen, joka muodostuu "jatkuvasta käyttäytymisestä, jolla on yksi ainoa taloudellinen tavoite eli kilpailun vääristäminen, tai itsenäisistä rikkomisista, joita yhdistävät sama tarkoitus (kaikilla osatekijöillä sama tarkoitus) ja samat subjektit (samat yritykset, jotka ovat tietoisia yhteiseen tarkoitukseen osallistumisesta)" (tuomio Coats Holdings ja Coats v. komissio, T-36/05, EU:T:2007:268, 141 kohta ja tuomio BASF ja UCB v. komissio, T-101/05 ja T-111/05, EU:T:2007:380, 257 kohta).

622. Yritykset voivat siten olla vastuussa yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta vain, jos ne ovat yhteisymmärryksessä ja tietoisesti päättäneet toteuttaa kilpailua rajoittavia toimenpiteitä. Virasto ei ole osoittanut, että seuraamusmaksuesityksen kohteilla olisi ollut yksi ainoa kilpailua rajoittava taloudellinen tavoite, joka kattaisi kaikki tapahtumat sekä esityksen kohteena olevat toimijat. Toimenpiteet, jotka eivät erikseen taikka yhdessä ilmennä kilpailunrajoitustarkoitusta, eivät voi olla osana yhtä yhtenäistä kilpailurikkomusta.

623. Pohjolan Matka ei ole ollut osallinen kilpailurikkomuksessa tai edes tietoinen siitä, vaikka kuvatun tapahtumakokonaisuuden voitaisiin tulkita muodostavan yhden yhtenäisen kilpailurikkomuksen. Vaikka jonkun asianosaisista katsottaisiin osallistuneen rikkomukseen, Pohjolan Matka ei ole saavuttanut yhteisymmärrystä tarjonnan rajoittamisesta, joka seuraamusmaksuesityksen mukaan on keskeinen osa yhtenäistä kilpailurikkomusta. Viraston tulkinta Pohjolan Matkan osallisuudesta on virheellinen ja liioiteltu. Tapahtumissa ei ole lainkaan ollut kysymys kilpailurikkomuksesta.

624. EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asiassa tulee näyttää toteen, että: "yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi suunnitellusta tai muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten toteuttamasta konkreettisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin" (tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, EU:C:2004:6, 291 kohta ja tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, 87 kohta; KHO 31.5.2012, taltionumero 1429, s. 120 ja 121).

625. Yritys voi olla vastuussa kilpailurikkomuksesta vain, jos se on ollut siitä tietoinen tai on kohtuudella voinut ennakoida ja hyväksyä riskin kielletystä kilpailunrajoitustoimenpiteestä. Virasto ei ole osoittanut Pohjolan Matkan osallistuneen muuhun kuin yksittäisiin tapahtumiin, joiden se väittää olevan kilpailurikkomuksia. Yhtiön syyksi ei voida lukea väitettyä kilpailurikkomusten kokonaisuutta, johon kuuluvista tapahtumista valtaosassa se ei ole ollut millään tavalla osallinen.

626. Pohjolan Matkan väitettyä osallisuutta koskevassa esityksen kohdassa on lueteltu vain 14 tapahtumaa, joiden virasto katsoo osoittavan yhtiön osallisuuden väitetyssä kilpailunrajoituksessa. Suuri osa seuraamusmaksuesityksessä yksilöidyistä sähköpostikeskusteluista on sellaisia, joissa Pohjolan Matka ei ole ollut osallisena. Esitetty näyttö väitetystä kilpailunrajoitustarkoituksesta on kyseenalaista ja Pohjolan Matkan osalta vähäistä, epäyhtenäistä ja perustelematonta.

627. Virasto on arvioinnissaan sivuuttanut Pohjolan Matkan esiin tuomat perustelut seuraamusmaksuesityksessä luetelluille tapahtumille:

- Linja-autoliiton hallituksen kokouksissa 28.5.2008 ja 27.2008 on ollut kysymys laillisesta edunvalvonnasta ja niissä on käsitelty lainsäädännön valmistelun tilannetta ja edunvalvontatavoitteita.

- Matkahuollon strategiaseminaarissa 30.–31.10.2008 on käsitelty ainoastaan kilpailuoikeudellisesti sallittuja aiheita liittyen tehtyjen investointien suojaamiseen ja Matkahuollon toiminnan turvaamiseen palvelusopimusuudistuksen yhteydessä.

- Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.11.2008 on ollut kysymys laillisesta edunvalvonnasta ja siinä on käsitelty keskeneräiseen lainvalmisteluun liittyviä edunvalvontatavoitteita.

- Matkahuollon strategiaseminaarissa 27.–28.5.2010 on käsitelty ainoastaan kilpailuoikeudellisesti sallittuja aiheita liittyen muun muassa joukkoliikennelain edellyttämän laatulupauksen sisältöön sekä Matkahuollon taloudellisen tilanteen vakauttamiseen palvelusopimusuudistuksen myötä.

- Matkahuollon hallituksen kokouksessa 26.8.2010 ei ole käsitelty mitään kilpailuoikeudellisesti kiellettyinä pidettäviä aiheita, vaan kokouksessa on päätetty palvelupalkkiouudistuksen aikataulusta.

- Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 27.10.2010 on käsitelty muun muassa liiton strategiatyötä ja edunvalvontalinjausta yleisen säännön osalta. Kyseessä on ollut laillinen edunvalvonta.

- Matkahuollon hallituksen kokouksessa 1.11.2010 on vahvistettu uuden palvelusopimuksen sisältö. Sopimus ei ole sisältänyt alkuperäistä viraston tarveharkintaehdoksi kutsumaa ehtoa, eikä sopimus ylipäätään ole sisältänyt kilpailuoikeudellisesti kiellettyinä pidettäviä ehtoja.

- Linja-autoliiton Oulun alueosaston hallituksen kokouksessa 10.11.2010 on käsitelty reittiliikennelupahakemuksia viranomaisten ylläpitämän ja yleisesti sovelletun käytännön mukaisesti. Alueosastolla ei ole ollut päätäntävaltaa lupien myöntämiseen, vaan lopullisen päätöksen on tehnyt toimivaltainen ELY-keskus.

- Matkahuollon hallituksen sähköpostikeskustelu reittiliikenneluvista 23.–27.12.2010 on koskenut minuutilleen päällekkäin myönnettyjen vuorojen sallittavuutta joukkoliikennelain siirtymäajan säännösten perusteella sekä Matkahuollon liiketoiminnan näkökulmasta.

- Matkahuollon hallituksen kokouksessa 25.1.2011 on käsitelty edelleen mahdollisuutta lisätä reittiliikennevuoroja yhtiön järjestelmiin aikana, jolloin viranomaiset eivät olleet vielä ratkaisseet tuettujen lippujen kelpoisuutta koskevaa ongelmaa.

- Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.1.2011 on tiedotettu Matkahuollon reittiliikennevuoroja koskevasta 25.1.2011 vahvistetusta linjauksesta.

- Matkahuollon hallituksen kokouksessa 31.5.2012 on päätetty ottaa reittiliikennevuorot Matkahuollon aikataulujärjestelmiin johtuen linja-autoliikennetyöryhmän linjauksesta koskien tuettujen lippujen kelpoisuutta.

- Matkahuollon hallituksen kokouksessa 30.8.2012 on käsitelty kilpailuoikeudessa sallitulla tavalla yhtiön oikeutta valita pakettipalvelusopimuksen piiriin lisättävät sopimukset vuorojen tarpeellisuuden ja niiden tuottaman lisäarvon perusteella.

628. Ennen joukkoliikennelain voimaantuloa 3.12.2009 järjestetyt tapahtumat eivät voi olla osa yhtä yhtenäistä rikkomusta. Kilpailu henkilöliikenteen markkinoilla on ollut lainsäädännöstä johtuen estynyttä tai vähintään rajoittunutta. Lain voimaantuloa edeltävät tapahtumat Linja-autoliitossa ovat olleet edunvalvontatoimenpiteitä. Pohjolan Matka ei ole voinut syyllistyä kilpailurikkomukseen ajalla, jolloin kilpailu on ollut estynyttä tai rajoittunutta.

629. Seuraavat neljä viraston esityksessään nimeämästä 14 tapahtumasta on sellaisia, jotka koskevat aikaa ennen joukkoliikennelain voimaantuloa, eivätkä ne voi olla osana väitettyä yhtä yhtenäistä kilpailurikkomusta:

- Linja-autoliiton hallituksen kokous 28.5.2008,

- Linja-autoliiton hallituksen kokous 27.8.2008,

- Linja-autoliiton hallituksen kokous 26.11.2008 ja

- Matkahuollon strategiaseminari 30.–31.10.2008.

630. Pohjolan Matka on ollut ulkopuolinen merkittävässä osassa kilpailurikkomukseen väitetysti kuuluvia tapahtumia. Pohjolan Matka ei ole sopinut tai saavuttanut yhteisymmärrystä väitetystä tarjonnan rajoittamisesta eikä näyttöä tällaisesta toiminnasta ole esitetty. Kuten oikeuskäytännössä on vahvistettu, yritys voi olla vastuussa kilpailurikkomuksesta lähtökohtaisesti vain siltä ajalta, jona se on osallistunut rikkomukseen (tuomio ICF v. komissio, T-406/08, EU:T:2013:322, 97 kohta ja KHO:2013:8, s. 56).

631. Matkahuollon kokoukset ja seminaarit sekä niissä käsitelty palvelusopimusuudistus eivät osoita väitettyä yhteistä kilpailunrajoitustarkoitusta. Sopimusuudistus on toteutettu taloudellisista syistä tavoitteena luoda Matkahuollon kustannukset kattava ja liikennöitsijät sitouttava palkkiomalli.

632. Vuoden 2010 strategiaseminaarissa on kannettu huolta Matkahuollon tulevaisuudesta ja harkittu liiketoiminnallisesta näkökulmasta eri vaihtoehtoja yhtiön rahoituksen järjestämiseksi sekä palvelun tason eli laadun ylläpitämiseksi.

633. Tämän jälkeisissä kokouksissa on keskusteltu muun muassa tuettujen lippujen kelpoisuutta koskevista ongelmista, jotka on tullut voida huomioida Matkahuollon järjestelmien toiminnassa. Pakettipalveluja on pyritty ohjaamaan liiketoiminnallisista lähtökohdista.

634. Yhden yhtenäisen rikkomuksen edellytysten täyttymisen kannalta on keskeistä, että tehdyillä toimenpiteillä on sama kilpailunvastainen tarkoitus. Matkahuollon palvelusopimusuudistuksella ei ole ollut väitettyä poissuljentatarkoitusta, eikä sen voida siten katsoa olevan osana yhtä yhtenäistä rikkomusta.

635. Samoihin tapahtumiin Pohjolan Matkan kanssa on osallistunut useita liikennöitsijöitä, jotka eivät ole lainkaan seuraamusmaksuesityksen kohteena. Virasto ei siten ole voinut katsoa, että näissä tapahtumissa olisi ollut kyse kilpailun rajoittamistarkoituksesta. Useat mainituista liikennöitsijöistä ovat lisäksi olleet osallisina sellaisissa näyttönä esitetyissä tapahtumissa, joissa Pohjolan Matka ei ole ollut osallinen. Nämä tapahtumat eivät siten voi olla osana väitettyä yhtä yhtenäistä rikkomusta eikä Pohjolan Matkojen ole osoitettu pyrkineen myötävaikuttamaan viraston esittämään kokonaissuunnitelmaan. EU:n oikeuskäytännössä asetetut yhden yhtenäisen ja jatkuvan kilpailurikkomuksen edellytykset eivät Pohjolan Matkan osalta täyty.

636. Pohjolan Matka ei ole osallistunut niihin tapaamisiin, joissa virasto väittää yhteisymmärryksen tarjonnan rajoittamisesta syntyneen, joten yhtiö ei ole tiennyt muiden asianosaisten väitetystä kilpailurikkomuksesta. Esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi myöhemmin tullut tietoiseksi tarjonnan rajoittamisesta. Pohjolan Matka on tullut tietoiseksi väitetystä kokonaissuunnitelmasta vasta viraston annettua päätös- ja esitysluonnoksen 14.4.2015.

637. Pohjolan Matkan JL on vuonna 2009 osallistunut Matkahuollon ja Linja-autoliiton toimintaan vain vähän. Mitään perusteluja ei ole esitetty sille, miksi väitetty rikkomus olisi tästä huolimatta jatkunut yhtenäisenä myös Pohjolan Matkan osalta. Merkittävät ajalliset poikkeamat kuvattujen tapahtumien välillä osoittavat, etteivät ne liity toisiinsa väitetyllä tavalla. Pohjolan Matka ei ole voinut tulla tietoiseksi väitetystä kokonaissuunnitelmasta toisiinsa liittymättömien tapahtumien perusteella eikä yhtiön osalta voi olla kysymys yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta.

6.2.10 Seuraamusmaksuesitys

638. Liikennöitsijöillä on ollut oikeus luottaa viranomaisen kannanottoihin ja ohjeisiin. Lainsäätäjä ja viranomaiset ovat luoneet toiminnallaan linja-autoyhtiöille perusteltuja ja lain nojalla oikeutettuja odotuksia, joiden mukaan toimiminen ei voi olla kilpailulainsäädännön vastaista. Liiketoiminnan harjoittamisen kannalta on ollut kohtuutonta, ettei viranomainen ole kyennyt luomaan selkeitä toimintaohjeita.

639. Linja-autoalan toimijat ovat edellä jaksoissa 6.2.3 ja 6.2.4 käsitellystä epäselvyydestä huolimatta pyrkineet aktiivisesti selvittämään viranomaisen kannat ja näkemykset sekä huolehtimaan oman toimintansa lainmukaisuudesta. Pohjolan Matka ei ole voinut epäselvässä oikeustilassa syyllistyä kilpailunrajoitukseen, sillä se on toiminut vilpittömässä mielessä joukkoliikennelaissa säädettyjen siirtymäajan säännösten ohjaamana.

640. Viraston ratkaisukäytännössä lainsäädännön ja viranomaistoiminnan epäselvyydet ovat johtaneet jopa vakavan kilpailurikkomusta koskevan asian poistamiseen käsittelystä ilman seuraamuksia. Virasto on arvioinut alan erityissääntelyn tulkinnanvaraisuuden merkitystä kilpailurikkomusasiassa esimerkiksi taksialaa koskevassa ratkaisussaan (Kilpailuviraston päätös 22.6.2010, dnro 630/61/2007).

641. Virasto ei ole riittävällä tavalla määritellyt eikä näyttänyt toteen väitetyn kilpailunrajoituksen kestoa. Oikeuskäytännön mukaan kilpailuviranomaisella on näyttötaakka kilpailurikkomuksen olemassaolon lisäksi myös rikkomuksen kestosta (tuomio Siemens v. komissio, T-110/07, EU:T:2011:68, 174 ja 175 kohta).

642. EU:n oikeuskäytännön mukaan menettely ei ole kuulunut SEUT 101 artiklan 1 kohdan piiriin tilanteessa, jossa kansallisesti on ollut voimassa kilpailua rajoittavaa lainsäädäntöä. Menettelyn on katsottu kuuluvan kilpailulainsäädännön piiriin siitä ajankohdasta lähtien, kun markkinat vapauttavan direktiivin saattaminen osaksi kansallista oikeutta on päättynyt (tuomio E.ON Ruhrgas AG ja E.ON AG v. komissio, T-360/09, EU:T:2012:332, 89 kohta). Yritys ei siten voi syyllistyä kilpailunrajoitukseen, jos kilpailu markkinoilla on lainsäädännöstä johtuen estynyttä tai rajoittunutta eikä Pohjolan Matkakaan ei ole ennen joukkoliikennelain voimaantuloa 3.12.2009 voinut syyllistyä kilpailunrajoitukseen ennen joukkoliikennelain voimaantuloa.

643. Pohjolan Matkan osalta ei ole määritelty, milloin kielletty kilpailunrajoitus viraston näkemyksen mukaan on alkanut. Yrityksen puolustautumisoikeuksien tehokkaan turvaamisen kannalta vaadittavalla tavalla ei ole tuotu esille sitä, mihin todisteisiin viraston näkemys väitetystä kilpailurikkomuksen alkamisajankohdasta perustuu.

644. Virasto ei ole näyttänyt, millä perusteella Pohjolan Matkan vastuu väitetystä kilpailunrajoituksesta jatkuu edelleen. Matkahuollon pakettipalveluihin ei liity mitään kilpailuoikeudellisesti kiellettyä, josta Pohjolan Matka voisi olla vastuussa.

645. Seuraamusmaksuesitys on yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti syrjinyt Pohjolan Matkaa. Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia toimijoita tasapuolisesti ja puolueettomasti sekä tekemättä lain soveltamisessa muita kuin laista ilmeneviä tai perusoikeuksien kannalta perusteltavia eroja. Viranomaisten ratkaisutoiminnan tulee olla siten johdonmukaista, että harkinnan kohteena olevia tosiseikkoja arvioidaan toisiinsa rinnastettavissa tapauksissa samoin perustein (MAO:270/06).

646. EU:n oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta tulee noudattaa myös kilpailurikkomuksesta määrättävän sakon laskennassa. Sakon suuruutta määritettäessä yrityksiä, jotka ovat osallistuneet samalla tavalla samaan kilpailurikkomiseen, ei saa kohdella syrjivästi (tuomio Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio, C-580/12 P, EU:C:2014:2363, 62 kohta ja tuomio Alliance One International ja Standard Commercial Tobacco v. komissio ja komissio v. Alliance One International ym., C-628/10 P ja C-14/11 P, EU:C:2012:479, 58 kohta). Erilaisen kohtelun tulee olla objektiivisesti perusteltua ja sisäisesti yhtenäistä (tuomio Dow Chemical ym. v. komissio, C-499/11 P, EU:C:2013:482, 47 kohta ja tuomio CMA CGM ym. v. komissio, T-213/00, EU:T:2003:76, 416 ja 426 kohta).

647. Väitettyä kilpailurikkomusta on Pohjolan Matkan osalta arvioitu eri perustein kuin niiden toimijoiden osalta, jotka virasto on päättänyt jättää pois lopullisesta päätöksestä ja seuraamusmaksuesityksestä. Tutkinnan kohteena on vielä päätös- ja esitysluonnoksessa ollut lukuisia yrityksiä, joita ei ole enää nimetty seuraamusmaksuesityksessä. Nämä yritykset ovat osallistuneet Pohjolan Matkan kanssa samoihin näyttönä esitettyihin tapahtumiin ja ovat siten Pohjolan Matkaan rinnasteisessa tilanteessa. Ratkaisua jättää yritykset pois lopullisesta päätöksestä ja seuraamusmaksuesityksestä ei ole perusteltu. Lisäksi tutkinnan päättämistä koskevissa ilmoituksissa ei ole esitetty perusteluja eriävälle kohtelulle. Tälle yhdenvertaisuusperiaatteesta poikkeavalle menettelylle ei ole esitetty lain edellyttämiä objektiivisia perusteita.

648. Jotta yhdenvertaisen kohtelun periaate toteutuisi edes osittain, viraston Pohjolan Matkalle esittämä seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä tai sitä on vähintäänkin huomattavasti alennettava.

649. Pohjolan Matkalle esitetty seuraamusmaksu on kohtuuton. Väitettyä rikkomusta ei voida pitää laadultaan vakavana. Kysymyksessä ei Pohjolan Matkan osalta voi olla tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta, eikä virasto ole arvioinut menettelystä mahdollisesti aiheutuneita vaikutuksia.

650. Väitetty rikkomus ei ole taloudelliselta laajuudeltaan merkittävä ja se koskee vain osaa Pohjolan Matkan liiketoiminnasta. Pakettipalvelutoiminnan osalta väitetty rikkomus on taloudelliselta laajuudeltaan Pohjolan Matkan osalta vielä vähämerkityksisempi.

651. Pohjolan Matka ei ole uusinut väitettyä rikkomusta, eikä sen toiminta ole ollut tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavaa. Yhtiö on pyrkinyt selvittämään lain sisältöä ja soveltamiskäytäntöä Linja-autoliitossa ja Matkahuollossa toimiessaan. Pohjolan Matka ei ole ollut paikalla merkittävässä osassa väitetyn rikkomuksen kannalta keskeisiä tapaamisia. Toimenpiteet, joihin se on osallistunut, eivät ole olleet yhteiskunnalle haitallisia eivätkä erityisen moitittavia, sillä niistä valtaosa liittyy joko edunvalvontaan taikka edellä jaksossa 6.2.2 todetuin tavoin epäselvän oikeustilan selvittämiseen.

652. Väitetyn kilpailunrajoituksen kesto ei ole ollut poikkeuksellisen pitkä. Mikäli kysymyksessä olisi ollut kilpailurikkomus, se on voinut alkaa vasta joukkoliikennelain voimaantulohetkestä 3.12.2009. Viraston Pohjolan Matkan osalta näyttönä pitämä viimeinen tapaaminen on järjestetty 26.1.2011, joten kysymyksessä on vain noin vuoden mittainen ajanjakso.

653. Esitetyn seuraamusmaksun suuruus ei ole oikeutettu, sillä Pohjolan Matkan menettely ei edellä esitetty huomioon ottaen ole ollut laadultaan, laajuudeltaan, moitittavuudeltaan tai kestoltaan poikkeuksellisen haitallista. Seuraamusmaksu on määrältään jopa kymmenkertainen vallitsevaan oikeuskäytäntöön nähden. Viraston perustelujen puute korostaa esitetyn seuraamusmaksun kohtuuttomuutta.

7 SAVONLINJA OY:N, LINJA-KARJALA OY:N, VAUHTI-VAUNU OY:N, AUTOLINJAT OY:N, ETELÄ-SUOMEN LINJALIIKENNE OY:N JA SL-AUTOYHTYMÄ OY:N VASTAUS

7.1 Vaatimukset

654. Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy, Autolinjat Oy, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy, SL-Autoyhtymä Oy ja Vauhti-Vaunu Oy (jäljempänä Savonlinja-yhtiöt) ovat ensisijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen ja kumoaa viraston päätöksen niiltä osin, kuin päätöksessä katsotaan yhtiöiden osallistuneen kilpailurikkomukseen tai olevan vastuussa siitä.

655. Savonlinja-yhtiöt ovat toissijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa sen määrää.

656. Savonlinja-yhtiöt ovat lisäksi vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

7.2 Perusteet

7.2.1 Oikeustilan epäselvyys

657. Ennen joukkoliikennelain voimaantuloa 3.12.2009 linja-automarkkinat ovat perustuneet yksinoikeudella myönnettyihin linjaliikennelupiin. Voimaantulon jälkeen toiminta on perustunut uuden lain mukaisiin siirtymäajan liikennöintisopimuksiin, joiden oikeudellinen merkitys on osoittautunut epäselväksi aina korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun saakka. Oikeudellisen arvioinnin kannalta on olennaista, mikä merkitys tälle oikeustilan epäselvyydelle annetaan. Lisäksi on arvioitava Linja-autoliiton jäsenten edunvalvonnan suhdetta kilpailuoikeudellisesti mahdollisesti moitittavaan toimintaan. Edunvalvonta on ollut ja on yhä Linja-autoliiton toimintaa, jossa ei voi olla mitään kilpailuoikeudellisesti moitittavaa.

658. Edelleen on arvioitava, ovatko yhtiöt ylipäätään voineet olla osallisena väliaikaisessa kartellissa. Palvelusopimusasetuksessa on tarkastelujakso, jonka tarkoituksena on ollut selvittää asetuksen toimivuutta ja arvioida mahdollisia muutostarpeita. Asetus ei väitetyn loukkauksen aikaan ole ollut lopullinen. Yhtiöt eivät ole voineet syyllistyä mihinkään moitittavaan eikä merkittäviä sanktioita voida langettaa sellaisen normiston perusteella, joka ei ole ollut lopullinen. Tapahtumia ja käytettyjä sanamuotoja on arvioitava ajallinen konteksti huomioon ottaen. Myöskään Savonlinja-yhtiöt eivät ole voineet syyllistyä kilpailuoikeudellisesti moitittavaan menettelyyn.

659. Savonlinja-yhtiöt ovat olleet perustellusti vilpittömässä mielessä siinä käsityksessä, että siirtymäajan liikennöintisopimusten tarkoitus on ollut toimia instrumenttina kilpailun avaamisessa vähitellen ja että ne antavat yksinoikeuden kohteena oleville linjoille. Tämän yksinoikeuden on oletettu antavan kilpailevia reittiliikennelupia vastaan saman suojan kuin minkä aikaisempi lainsäädäntö on antanut. Siirtymäajan liikennöintisopimuksilla on ollut tarkoitus varmistaa hallittu kilpailun lisääminen ja liian suurten muutosten välttäminen. Tämän suojan ja jäsenvaltioilta edellytettyjen asteittaisten toimien vuoksi linja-autoliikenne ei ole heti joukkoliikennelain voimaantultua vapautunut täysin kilpailulle. Tarkoitus on ollut turvata muun muassa alan merkittävät investoinnit sekä toiminnan jatkuvuus. Markkinoiden vapautuminen on tapahtunut asteittain siirtymäajan liikennöintisopimusten voimassaolon jälkeen.

660. Siirtymäajan liikennöintisopimusten asemaa koskenut oikeustila vahvistettiin vasta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 26.3.2014, joten Savonlinja-yhtiöt ovat toimineet vilpittömässä mielessä koko moitittavaksi väitetyn menettelyn keston ajan. Väitetty kartelli on päättynyt reittiliikennelupavuorojen poissuljennan osalta 17.9.2012.

661. Savonlinja-yhtiöiden käsitys siirtymäajan liikennöintisopimusten tuottamasta oikeudellisesta suojasta on ollut yhtenevä liikenne- ja viestintäministeriön ohjeistuksen kanssa. Reittiliikennelupia ei ole tullut myöntää siirtymäajan liikennöintisopimuksilla liikennöidylle reitille. Vaara lainmuutoksesta potentiaalisesti seuraavasta sopimuksettomasta tilasta on aiheuttanut kiireen, jonka seurauksena viranomaiset eivät ole kyenneet arvioimaan siirtymäajan liikennöintisopimusten merkitystä muuttuvassa toimintaympäristössä. Siirtymäajan liikennöintisopimusten merkityksestä on annettu ristiriitaista tietoa. Näiden sopimusten valmistelu on toteutettu epäasiallisesti ja liian kiireellisesti. Savonlinja-yhtiöt eivät voi olla vastuussa tästä epäselvyydestä.

7.2.2 Savonlinja-yhtiöiden toiminnan kilpailuoikeudellinen arviointi

662. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei voi perustaa väitettään kartellin olemassaolosta sellaiseen seikkaan, joka on joukkoliikennelain mukainen tai sen valmisteluaineistossa hyväksytty lain tarkoitukseksi. Linja-autoalan toimijoita ei voi syyttää kilpailun avautumisen viivästyttämisestä, sillä lainsäädännön edellä todettuna tarkoituksena on ollut kilpailun hallittu avautuminen erityisesti siirtymäajan liikennöintisopimusten avulla.

663. Viraston olisi tullut arvioida linja-autoalan toimijoiden toimintaa osapuolten luottamuksensuojan ja edellä mainittujen lakien ja niiden valmistelumateriaalin sanamuodon ja tarkoituksen perusteella. Savonlinja-yhtiöillä on ollut oikeus luottaa toimialan viranomaisilta saamaansa tietoon.

664. Esitetyille tapahtumille on ollut hyväksyttävä syy, eikä virasto ole osoittanut kilpailunrajoittamistarkoitusta tai esittänyt näyttöä väitetyn kilpailunrajoituksen vaikutuksista, saati niiden merkittävyydestä.

665. Kysymyksessä ei ole ollut kilpailun rajoittamiseksi tehty kokonaissuunnitelma tai muu yhdenmukainen toiminta. Savonlinja-yhtiöillä ei ole ollut kilpailunrajoittamistarkoitusta. Yhtiöiden toiminnassa väitetysti havaittavissa olevat yhdenmukaisuudet eivät ole olleet seurausta tarkoituksesta rajoittaa kilpailua, vaan siitä, että ne ovat ymmärtäneet toimintaympäristön muutoksen merkityksen samoin. Toimintaympäristön on odotettu muuttuvan, mutta vain vähitellen ja asteittain. Savonlinja-yhtiöt on ollut siinä käsityksessä, että siirtymäajan liikennöintisopimusten merkitystä tulkitaan joukkoliikennelain uudistusten tavoitteiden mukaisesti. Esityksessä mainitut tapahtumat eivät ole olleet yhteydessä toisiinsa viraston väittämällä tavalla siten, että ne olisivat muodostaneet kokonaissuunnitelman.

666. Viraston mukaan kilpailua rajoittava tarkoitus on ilmennyt muun muassa Matkahuollon hallituksen 26.8.2010 tekemästä päätöksestä sekä esityksen kohdassa 166 mainituista osapuolten yksittäisistä kommenteista. Mainitusta hallituksen kokouksen pöytäkirjasta ei ilmene seikkoja, jotka osoittaisivat, että tarkoituksena olisi ollut muodostaa kartelli. Savonlinja-yhtiöiden edustajat eivät ole missään yhteydessä esittäneet kannanottoja, joista ilmenisi tällainen tarkoitus. Edellä mainitut kommentit ovat asiayhteydestään irrotettuja yksittäisiä ilmaisuja, joista ei voi tehdä viraston väitteitä tukevia päätelmiä.

667. Esitys on perustunut epätäsmälliseen selvitykseen, jonka nojalla ei ole mahdollista päätellä Savonlinja-yhtiöiden osallistuneen väitettyyn kiellettyyn yhteistoimintaan tai olleen edes tietoisia sellaisen mahdollisesta olemassaolosta (tuomio Toshiba v. komissio, T-104/13, EU:T:2015:610, 50 ja 525 kohta). Viraston asiakirjatodistelu on riittämätöntä rikkomuksen toteennäyttämiseksi.

668. Oikeusvarmuuden vaatimus edellyttää, että virasto esittää näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän läheisiin tosiseikkoihin, jotta olisi ylipäätään mahdollista varmistua siitä, että väitetty kilpailusääntöjen rikkominen olisi jatkunut keskeytymättä kahden täsmällisen päivämäärän välillä (tuomio Volkswagen v. komissio, T-62/98, EU:T:2000:180, 188 kohta ja KHO:2009:83, kohta 985).

669. Syyttömyysolettaman mukaan tuomioistuimen on ratkaistava asia epäillyn hyväksi silloin, kun virasto ei ole kyennyt näyttämään väitetyn kartellin täsmällisiä alku- ja päättymisajankohtia tai väitetyn kartellin keskeytymätöntä jatkumista. Virasto ei ole esittänyt väitetyn kartellin alkamisajankohdan osalta mitään täsmällistä päivämäärää. Näyttöä ei myöskään ole siitä, että väitetty kilpailusääntöjen rikkominen olisi jatkunut keskeytymättä. Asia on väitetyn kartellin osalta ratkaistava Savonlinja-yhtiöiden hyväksi.

670. Vuonna 2010 Matkahuollossa toteutetulle palvelusopimusuudistukselle on ollut Matkahuollon liiketaloudellisesta toiminnasta johtuneet syyt.

671. Linja-autoliitto ry:n Kaakkois-Suomen alueosaston edustajana Matkahuollon hallituksessa jäsenenä ollut JK ei ole kuulunut uudistusta valmistelleeseen palvelusopimustyöryhmään eikä hän ole muutenkaan osallistunut valmisteluun. JK on ollut tietoinen mainitusta työryhmästä ja siitä, että se käyttää ulkopuolista asiantuntijaa varmistaakseen ehdotetun uudistuksen hyväksyttävyyden kilpailuoikeuden kannalta. Palvelusopimusuudistuksen oikeellisuus on siten varmistettu huolellisesti. JK:lla ei ole ollut mitään syytä epäillä puutteita valmistelussa tai liiketaloudellisesti perustellun sopimusuudistuksen voivan sisältää kilpailuoikeudellisia riskejä. Hän on voinut luottaa valmistelutyön asianmukaisuuteen sekä asiantuntijan antamien ohjeiden lainmukaisuuteen.

672. Matkahuollon järjestelmistä on palvelusopimusuudistuksen voimaantullessa vuoden 2011 alussa poistettu joitakin julkista tukea nauttineita reittiliikennevuoroja. Tällaisia vuoroja ei ole vuoden 2011 jälkeen hyväksytty Matkahuollon järjestelmiin, koska julkisesti tuetut lipputuotteet eivät ole kelvanneet markkinaehtoisessa liikenteessä. Matkahuollon on liiketaloudellisista ja asiakaspalvelusyistä täytynyt varmistua siitä, että yhtiön myymä lipputuote kelpaa matkustamiseen kaikilla sen aikataulujärjestelmässä näkyvillä vuoroilla. JK:lla ei ole ollut syytä epäillä toiminnassa olleen mitään kilpailuoikeudellisesti moitittavaa ja toiminta on Savonlinja-yhtiöiden käsityksen mukaan ollut perusteltua.

673. Viraston esittämät keinot tuettujen lippujen käyttämiseksi markkinaehtoisessa liikenteessä eivät ole olleet teknisesti, eivätkä reaalisesti käytännön asiakaspalvelutyössä mahdollisia. Tuettujen lippujen ongelma on ollut viranomaisten tiedossa vuosia. Tapahtuma-aikaan käytössä olleilla järjestelmillä ei ole ollut mahdollista erottaa lipun hinnasta julkisen tuen osuutta. Näiden lippujen käytöstä päättämiseen on liittynyt laajaa ja pitkäkestoista valmistelua, joka on ollut omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Reittiliikennelupavuoroja ei ole otettu Matkahuollon järjestelmiin, koska se on ollut ainoa keino varmistaa, ettei tuettuja lippuja käytettäisi näissä vuoroissa viranomaisten antaman ohjeistuksen vastaisesti. Toimijoiden vilpitön mieli käy ilmi Linja-autoliiton useista tiedotteista ja kannanotoista muun muassa liikenne- ja viestintävaliokunnalle sekä liikenne- ja viestintäministeriölle.

674. Savonlinja-yhtiöt eivät ole olleet osallisina Matkahuollon tekemissä liiketoimintapäätöksissä tarkoituksenaan vaikuttaa millään tavoin kilpailuun. Yhtiöiden käsityksen mukaan Matkahuollon liiketoiminnalliset päätökset on hoidettu itsenäisesti yhtiön operatiivisen johdon toimesta. Matkahuollossa on aina toimittu tasapuolisesti eri toimijoita kohtaan. Palvelusopimusten irtisanomisen tarve on ollut seurausta tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta, jotta sekä Linja-autoliiton jäsenet että muut alan toimijat olisivat samanlaisen sopimuksen piirissä (KKV:n kirjallinen todiste 35).

675. Reittiliikennelupien myöntäminen ja päätösharkinta on koko ajan ollut virkavastuulla toimivan viranomaisen tehtävänä, mikä ei käy ilmi esityksestä. Savonlinja-yhtiöt eivät ole voineet vaikuttaa lupien myöntämiseen.

7.2.3 Seuraamusmaksuesityksen vaatimusten kohdistuminen Savonlinja-yhtiöihin

676. Savonlinja-yhtiöt eivät ole toimineet siten yhdenmukaisesti, että seuraamusmaksu voitaisiin määrätä emoyhtiöille pelkän omistuksen perusteella. Seuraamusmaksuesityksessä ei ole näyttöä, joka osoittaisi emoyhtiöiden mitenkään vaikuttaneen omistamiensa yhtiöiden liiketoimintaan. Yhtiöiden hallitusten kokouspöytäkirjat eivät sisällä merkintöjä emoyhtiön vaikuttamisesta. Yhtiöiden ulospäin käyttämä sama markkinointinimi ei poista niiden juridista itsenäisyyttä.

677. Savonlinja-yhtiöiden keskinäistä yhteyttä, yhtiöiden rakennetta, keskinäistä toimintaa ja sisäistä päätöksentekoa on tulkittu virheellisesti. Virasto on virheellisesti lähtenyt siitä, että pelkkä osakeomistus ja saman henkilön toimiminen yhtiöiden hallituksessa osoittaisi tosiasiallisen määräysvallan käyttämisen. Keskeinen virhetulkinta on, että Savonlinja-yhtiöt olisivat yksi kokonaisuus, jota johdettaisiin keskusjohtoisesti ja koordinoidusti. Kunkin yhtiön asema ja väitetyn rikkomuksen vakavuus tulee arvioida yhtiökohtaisesti.

678. JK toimii päätoimisesti Linja-Karjala Oy:n toimitusjohtajana. Toisin kuin viraston esityksessä väitetään, hän ei ole missään vaiheessa toiminut Savonlinja-yhtiöiden edustajana Linja-autoliiton tai Matkahuollon toimielimissä. JK on valittu Linja-autoliiton hallitukseen liiton Itä-Suomen osaston edustajana. Matkahuollon hallitukseen JK on valittu liiton Kaakkois-Suomen edustajana. JK on toiminut Matkahuollon hallituksessa ensin varajäsenenä 25.9.2007–22.7.2008, ja sittemmin jäsenenä 7.9.2010 alkaen.

679. Virasto on väittänyt, että Vauhti-Vaunu Oy on vastuussa väitetyistä kilpailunrajoitustoimista, koska se omistaa lähes kokonaan Savonlinja Oy:n. Arvioinnissa on otettava huomioon taloudelliset ja oikeudelliset yhteydet emoyhtiön ja sen tytäryhtiön välillä. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kysymyksessä olisi taloudellisesti yhtenäinen kokonaisuus vain, jos yhtiöt eivät määritä itsenäisesti toimintaansa markkinoilla.

680. Vuoden 2004 jälkeen Vauhti-Vaunu Oy on ollut hallinnollinen holdingyhtiö, joka ei omista linja-autoja, eikä harjoita linja-autoliiketoimintaa. Yhtiöllä ei ole ollut juurikaan työntekijöitä, eikä sillä ole itsenäistä liiketoimintaa, pienimuotoista kiinteistöjen vuokraustoimintaa lukuun ottamatta. Esitys ei perustu Vauhti-Vaunu Oy:n toimintaan. Vauhti-Vaunu Oy:n johtohenkilöitä ei ole ollut osallisena Linja-autoliiton hallituksessa väitettyjen kilpailua rajoittavien toimien aikana, mutta yhtiön hallituksen jäsen on ollut samanaikaisesti Matkahuollon hallituksessa 23.7.2008–6.9.2010. Viraston mukaan kielletyt kilpailunrajoitustoimet olisi päätetty ja pitkälti toteutettu Linja-autoliitossa ja jossain määrin liiton toimesta Matkahuollossa, mikä ei osoita Vauhti-Vaunu Oy:n osallisuutta eikä tietoisuutta. Vauhti-Vaunu Oy:n edustajia tai muita henkilöitä, joilla asemansa perusteella voisi olla päätäntävaltaa yhtiössä, ei ole ollut osallisena väitetyissä kilpailuoikeudellisesti moitittavissa toimissa Linja-autoliitossa.

681. Asiakirjanäyttö ei osoita, että Vauhti-Vaunu Oy olisi ohjannut Savonlinja Oy:tä sen liiketoiminnassa tai käyttänyt määräysvaltaa yhtiössä, vaan Savonlinja Oy on toiminut itsenäisesti markkinoilla. Mitään oikeudellista yhteyttä Vauhti-Vaunu Oy:n ja Savonlinja Oy:n ja edelleen Linja-Karjala Oy:n välillä ei ole olemassa. Savonlinja Oy ja sen osaomistama Linja-Karjala Oy ovat Vauhti-Vaunu Oy:stä erilliset liiketoiminnalliset kokonaisuutensa. Vauhti-Vaunu Oy ei ole ollut osallinen väitetyissä tapahtumissa, eikä yhtiölle tästä syystä tule määrätä seuraamusmaksua.

682. Virasto on väittänyt, että Savonlinja Oy:n määräysvalta Linja-Karjala Oy:ssä ilmenisi 57,7 prosentin omistusosuudesta ja siitä, että yhtiöillä on sama hallituksen puheenjohtaja. Savonlinja Oy ei ole käyttänyt tosiasiallista määräysvaltaa Linja-Karjala Oy:ssä.

683. Edellä mainitut vaatimukset taloudellisen kokonaisuuden osalta eivät ole Linja-Karjala Oy:n osalta täyttyneet. Virasto ei ole esittänyt Savonlinja Oy:n väitetyn tosiasiallisen määräysvallan tueksi Linja-Karjala Oy:ssä mitään näyttöä. Linja-Karjala Oy on toiminut itsenäisesti markkinoilla.

684. Viraston väitteet kielletystä kilpailunrajoittamisesta sopimisesta eivät koske Savonlinja Oy:tä. Väite, että Savonlinja Oy olisi ollut edustettuna kokouksissa, joissa olisi sovittu Matkahuollon sopimuksen käyttämisestä markkinoille pääsyn kontrollimekanismina, on yksinkertaistettu ja vähintään osittain virheellinen. Savonlinja Oy:llä ei ole ollut edustajaa Matkahuollon hallituksessa 6.9.2010 jälkeen.

685. Linja-Karjala Oy:n toimitusjohtaja JK:lla ei ole ollut minkäänlaista muodollista asemaa, eikä tosiasiallista määräysvaltaa Savonlinja Oy:ssä, eikä Vauhti-Vaunu Oy:ssä.

7.2.4 Seuraamusmaksu

686. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on arvioinut tapahtumat ja niiden oikeudellisen merkityksen väärin ja katsonut Savonlinja-yhtiöiden syyllistyneen todellisuutta vakavampaan menettelyyn. Yhtiöiden menettelyä ei voida pitää erityisen moitittavana eikä väitettyä rikkomusta erityisen vakavana.

687. Virasto ei ole perustellut, miten kuvatut tapahtumat voisivat osoittaa erityisen vakavaa rikkomusta. Kunnollista selvitystä väitetyistä kilpailulle vahingollisista seurauksista tai sellaisten mahdollisuudesta ei ole esitetty. Kysymyksessä ei voi olla selkeästä lain kiellon vastaisesta toiminnasta, sillä Savonlinja-yhtiöille on perustellusti syntynyt käsitys siirtymäajan liikennöintisopimusten oikeudellisesta suojasta sekä siitä, että joukkoliikennelain tavoitteisiin kirjatusti markkinat tullaan avaamaan hallitusti.

688. Esityksessä ei ole otettu huomioon Savonlinja-yhtiöiden osalta seuraamusmaksun suuruuteen vaikuttavia lieventäviä asianhaaroja, kuten osapuolten tahallisuuden puuttumista, menettelyn johtumista lain muutoksesta ja lainvalmistelun epäselvyydestä sekä lain aiheuttaman tulkintaepäselvyyden selkiytymistä vasta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla vuonna 2014. Savonlinja-yhtiöt ovat toimineet avoimesti ja niillä on ollut oikeus luottaa viranomaisilta saamiinsa tietoihin. Osapuolet ovat olleet yhteydessä viranomaisiin ja ilmoittaneet käsityksenään siirtymäajan liikennöintisopimusten nauttivan oikeudellista suojaa. Viranomaiset eivät ole yhteydenottojen jälkeenkään todenneet, että siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ei ole suojaa.

689. Savonlinja-yhtiöt ei ole toiminut tahallisesti osana väitettyä kokonaissuunnitelmaa, vaan ne ovat olleet vilpittömässä mielessä, eikä niillä ole ollut mitään perusteita arvioida tapahtumissa olleen mitään kilpailuoikeudellisesti moitittavaa. Esityksen perusteella tapahtumia on pidettävä vähäisinä eikä seuraamusmaksun määrääminen ole tarpeen kilpailun turvaamisen kannalta.

690. Esitys on kohtuuton ja johtaisi joukkoliikennelain valmistelun tavoitteiden vastaiseen lopputulokseen. Vaaditun seuraamusmaksun määrä on niin ylimitoitettu, että se alan pääomavaltaisuuden vuoksi heikentäisi selvästi Savonlinja-yhtiöiden investointikykyä ja siten kykyä toimia jatkossa kannattavasti. Seuraamusmaksua on vähintään alennettava merkittävästi esitetystä.

8 VÄINÖ PAUNU OY:N VASTAUS

8.1 Vaatimukset

691. Väinö Paunu Oy (jäljempänä Väinö Paunu ja Paunu) on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen kokonaan tai ainakin Väinö Paunun osalta virheellisenä, puutteellisena, perusteettomana, toteennäyttämättömänä ja vanhentuneena.

692. Väinö Paunu on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai olennaisesti alentaa sitä, tai vaihtoehtoisesti palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

693. Väinö Paunu on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti viivästyskorkoineen.

8.2 Perusteet

694. Seuraamusmaksuesitys rakentuu sen virheellisen olettaman varaan, että Linja-autoliiton ja muiden epäiltyjen osapuolten välisen yhteistyön taustalla olisi ollut kartellisuunnitelma, jolla olisi tavoiteltu kilpailun rajoittamista. Tämän oletuksen pohjalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että lainsäädännön uudistamiseen liittyneet edunvalvontatavoitteet olisivat jälkikäteen tarkasteltuina osoittaneet Linja-autoliiton ja edunvalvontaan osallistuneiden liikennöitsijöiden välillä olevan kilpailua rajoittava kokonaissuunnitelma.

695. Esityksessä on tulkittu asiakirjoista poimittuja yksittäisiä lauseita kartelliolettamaa tukevasti, vaikka asiakirjat objektiivisesti tarkastellen eivät tue tällaista olettamaa. Olettaman vastaiset asiakirjat on jätetty kokonaan huomioon ottamatta. Oletuksen syntymiseen näyttävät vaikuttaneen myös liikenne- ja viestintäministeriön tiettyjen virkamiesten näkemykset, jotka voidaan kiistatta osoittaa vääriksi.

696. Linja-autoliitto on etujärjestönä pyrkinyt jäsenistönsä kanssa vaikuttamaan alan keskeisen lainsäädännön uudistamiseen ja uuden joukkoliikennelain soveltamisohjeiden valmisteluun. Muuta tarkoitusta liiton ja sen jäseninä olevien liikennöitsijöiden yhteistyöllä ei ole ollut. Edunvalvonta on ollut viranomaisten ja muiden sidosryhmien suuntaan avointa. Yhteistyön tarkoituksena ei ole miltään osin ollut sopia kilpailunrajoituksista eikä esitetty näyttö osoita kiellettyä menettelyä.

697. Linja-autoliiton puheenjohtajana toiminut MP on osallistunut vuosina 2008 ja 2009 uuden joukkoliikennelain valmistelutyöhön. Hänen toimintansa on ollut linja-autoalaan vaikuttaneen EU:n palvelusopimusasetuksen ja sitä seuranneen kansallisen lain muutosten valmistelua koskevaa edunvalvontatyötä. Tavoitteena on ollut se, että alan toimijoilla on yhtäläiset mahdollisuudet toimia muuttuvassa tilanteessa ja että muutokset tehtäisiin siirtymäajan suojaa kunnioittaen. Lisäksi Paunu on pitänyt tärkeänä niin kutsutun yleisen säännön toteutumista uudessa laissa. Paunu ei ole osallistunut väitettyyn kilpailunrajoitukseen, jonka tavoitteena olisi ollut estää tai viivästyttää markkinoiden avautumista.

698. Joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen lain tulkinta ja soveltaminen on ollut ja on yhä epäselvää erityisesti siirtymäajan suojan ja uusien reittiliikennelupien myöntämisen osalta. Linja-autoliiton hallitus on 26.5.2010 pitämässään kokouksessa päättänyt pyrkiä vaikuttamaan lain tulkintoihin muun muassa Liikenneviraston roolin, reittiliikennelupien myöntämisen, siirtymäajan liikennöintisopimusten muutosten ja palvelutasomäärittelyjen osalta. Kaikki nämä asiakokonaisuudet olivat viranomaisvalmistelun ristiriidoista sekä hitaudesta johtuen epäselviä vielä puoli vuotta lain voimaanastumisen jälkeen toukokuussa 2010. Kysymyksessä on ollut lainsäädännön tulkintaa ja soveltamista koskeva sallittu yhteistyö.

699. Virasto ei ole hallintolain edellyttämällä tavalla selvittänyt asian kannalta keskeisiä seikkoja objektiivisella ja riittävällä tavalla. Se on myös jättänyt ottamatta huomioon asiakirjat, jotka eivät tue kartelliolettamaa. Virasto ei ole ottanut huomioon MP:n esitysluonnoksesta 15.6.2015 antamaa lausuntoa, jossa on esitetty laajasti toiminnan laillisuutta puoltavia perusteluita. Virasto on vielä tämän jälkeen jatkanut asian selvittämistä ja merkittävästi muuttanut esitystään sekä asiakirjoista tekemiään johtopäätöksiä kuulematta asianosaisia. Menettely on loukannut Paunun puolustautumisoikeuksia (Väinö Paunu Oy:n kirjallinen todiste 1).

700. Virasto on edellä mainittujen seikkojen perusteella päätynyt asiassa virheellisiin johtopäätöksiin. Kartelliolettama on vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattua syyttömyysolettaman periaatetta. Viraston tapahtumakuvaus antaa erityisen virheellisen kuvan MP:n roolista väitetyssä kilpailunrajoituksessa.

8.2.1 Väinö Paunun rooli

Väinö Paunun osallisuus ja aktiivinen rooli väitetyssä kartellissa

701. Kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemys siitä, että Väinö Paunun Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja MP olisi osallistunut aktiivisesti ja aloitteellisesti väitetyn kartellin suunnitteluun, valmisteluun, siitä sopimiseen ja sen täytäntöönpanoon on väärä. Hänen puheenvuoronsa on irrotettu asiayhteydestään, mikä vääristää ja liioittelee Paunun roolia. MP on toiminut väitetyn kartellin ajan Matkahuollon hallituksen jäsenenä sekä varapuheenjohtajana vuodesta 2008 huhtikuuhun 2010.

702. Matkahuollon palvelusopimusuudistuksen taustalla ei ole ollut kilpailun rajoittaminen. Voimassa olevan pakettipalvelusopimuksen mukaan uusien vuorojen ja muutosten hyväksymisestä Matkahuollon järjestelmään päättää yhtiön operatiivinen johto, joka arvioi vuorojen tarpeellisuuden ja niiden tuottaman lisäarvon. Kilpailulainsäädäntö ei aseta Matkahuollolle velvollisuutta tarjota rahdinkuljetusoikeutta liikennöitsijöille tai muille rahdinkuljettajille, vaan yhtiöllä on täysi sopimusvapaus valita rahdinkuljettajia alihankintaverkostoonsa. Paunu ei ole osallistunut väitettyyn rahdinkuljetusoikeuksien jakamiseen millään tavalla eikä ole saanut ennakkotietoa uusien vuorojen oikeuksista (Väinö Paunu Oy:n kirjallinen todiste 2).

703. Joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen MP on toiminut Linja-autoliiton hallituksessa vain rivijäsenenä, eikä ole tällöin osallistunut neuvotteluihin reittiliikennelupia hakeneiden yritysten tai viranomaisten kanssa. Puheenjohtajakautensa jälkeen hän on kuullut neuvotteluista ja muista vastaavista tapahtumista vasta jälkikäteen.

Edunvalvonta 2008–2009

704. Linja-autoliiton hallituksen kokouksissa 28.5.2008 ja 27.8.2008, Matkahuollon strategiaseminaarissa 30.–31.10.2008, Linja-autoliiton hallituksen ylimääräisessä kokouksessa 26.11.2008, hallituksen kokouksessa 26.8.2009 on ollut kysymys edunvalvonnasta eikä niissä ole käsitelty kilpailun rajoittamista. Viraston näitä tilaisuuksia koskevat väitteet ovat perustelemattomia ja sen tekemät tulkinnat virheellisiä.

705. Edellä mainituissa kokouksissa ja strategiaseminaarissa ovat olleet edustettuina monet muut tahot, joiden virasto ei ole katsonut olevan osallisia väitetyssä rikkomuksessa huolimatta läsnäolostaan kokouksissa ja seminaarissa. Osallistumisen ei siten voida Paununkaan osalta katsoa osoittavan kilpailusääntöjen rikkomista.

706. Hallituksen kokouksessa 28.5.2008 on käsitelty Linja-autoliiton laillisia edunvalvontatavoitteita, jotka ovat merkittäviltä osin toteutuneet ja ovat yhä osa lainsäädäntöä. Esimerkiksi neuvoston asetuksen 169/2009 2 artiklan e-kohdan sallima lähtöaikojen koordinointiin liittyvä lähtölaitureiden selvittämisvelvollisuus on tullut osaksi joukkoliikennelakia ja ministeriön reittiliikennelupaohjetta.

707. Virasto on viitannut esityksessään hallituksen 28.5.2008 pitämän kokouksen pöytäkirjan sivun 7 kohtaan 6.1, missä on yhteenveto 19.5.2008 järjestetystä alan sisäisestä strategiapäivästä. Linja-autoliiton toimistohenkilökunta on laatinut jäsenille kysymykset strategiapäivään, jossa niistä on käyty vapaata keskustelua. MP ei ole osallistunut kysymysten laadintaan eikä ole ollut edes tietoinen siitä, millaisia kysymyksiä seminaariin on laadittu (KKV:n kirjallinen todiste 16).

708. Pöytäkirja ei osoita, että strategiapäivänä tai liiton hallituksen kokouksessa olisi tuolloin tai muulloinkaan tehty päätöstä tai edes keskusteltu Matkahuollon sopimuksen käyttämisestä poissuljentatarkoituksiin tai muuten kilpailua rajoittavasti. Pöytäkirjassa ei ole lainkaan yksilöity, mitä Matkahuollon sopimuksia tulisi muuttaa, eikä Linja-autoliiton hallitus ole edes toimivaltainen muuttamaan näitä sopimuksia.

709. Pöytäkirjan mukaan Linja-autoliitto on pitänyt tärkeänä, että sillä on jatkossakin lausuntomahdollisuus haettavista reittiliikenneluvista. Tämä on ollut laillinen edunvalvontatavoite. Näkemystä on tukenut Liikenneviraston kanta ja esimerkiksi ELY-keskukset ovat vuoteen 2014 saakka oma-aloitteisesti pyytäneet liitolta tai sen alueosastoilta lausuntoja myös reittiliikennelupahakemuksista.

710. Hallituksen kokouksessa 27.8.2008 on päätetty linjauksista joukkoliikennelain jatkovalmisteluun. "Linja-autoliiton hallituksen linjaukset/tavoitteet"-asiakirja osoittaa, että hallitus on nimenomaan linjannut, että siirtymäaikana voidaan hakea uutta liikennettä sekä sitä, että markkinaehtoinen malli olisi siirtymäajan jälkeen. Esimerkiksi Väinö Paunu Oy on hakenut kolmea reittiliikennelupaa vuonna 2012. Paunu ei siten ole osallistunut väitettyyn yhteisymmärrykseen olla hakematta reittiliikennelupia (KKV:n kirjallinen todiste 20).

711. Liitto on lisäksi katsonut, että valtakunnallisen joukkoliikenneverkon toimintakyvyn ylläpitäminen sekä "markkinahäiriöiden" ja "kermankuorinnan" estäminen edellyttävät, että toimivaltaiset viranomaiset voivat asiakkaiden luottamuksen ja turvallisuuden takaamiseksi jatkossakin myöntää yrityksille linjaliikenneoikeuksia oikeusharkintaan perustuvalla etukäteismenettelyllä.

712. Lainvalmistelun ja eduskuntakäsittelyn aikana asian esitellyt ministeri ja yksittäiset kansanedustajat ovat käyttäneet voimakkaita kielikuvia, kuten "markkinahäiriöiden estäminen", "kermankuorinta" ja "nokkavuorot". Vakiintuneiden kielikuvien käyttö alan keskusteluissa sekä viranomaistenkin hyväksymien tavoitteiden edistäminen eivät osoita kilpailunrajoitustarkoitusta.

713. MP on Matkahuollon strategiaseminaarissa 30.–31.10.2008 käydyssä keskustelussa viitannut pöytäkirjasta ilmenevin tavoin häiriköinnin käsitteellä Hostikka-tapaukseen, jossa Matkahuollon lipputuotteita oli käytetty avustuspetoksen välineenä. Tapauksessa on ollut kysymys häiriköinnistä. Lisäksi strategiaseminaarissa on keskusteltu Matkahuollon toiminnan kehittämisvaihtoehdoista.

714. Seminaarin lopullinen linjaus mahdollisista omistusmuutoksista ja yhtiöittämisestä on jäänyt esityksessä täysin huomioon ottamatta. Kysymyksessä on ollut laillinen yhtiön liiketoimien yhtiöittämistä ja kehittämistä koskeva keskustelu, jonka kaikki puheenvuorot on kirjattu keskustelumuistioon. Tilaisuudessa ei ole keskusteltu eikä tehty minkäänlaista päätöstä/päästy yhteisymmärrykseen käyttää Matkahuollon palvelusopimuksia poissulkutarkoituksessa tai uusilta yrityksiltä suojautumiseen. MP ei ole keskusteluun osallistuessaan syyllistynyt kilpailuoikeudellisesti kiellettyyn menettelyyn.

715. Linja-autoliiton hallituksen ylimääräisessä kokouksessa 26.11.2008 on pyritty vaikuttamaan joukkoliikennelainsäädännön valmisteluun ja lainsäädännön sisältöön. Kysymyksessä on ollut Linja-autoliiton päätös siitä, että myöhemmin lainsäädäntötyöhön osallistuttaessa liiton on varauduttava valmistelemaan suoraan omat konkreettiset lakiehdotuksensa edunvalvontatavoitteidensa kannalta tärkeistä asioista.

716. Kokouspöytäkirjan kohdasta 9.1 ei ilmene, että kokouksessa olisi pyritty linkittämään reittiliikenneluvan hakemista Matkahuollon palveluiden saatavuuteen tai hyväksytty linjauksia, joilla olisi pyritty pitämään alalle tulon kontrolli Matkahuollon käsissä asemien ja laitureiden käyttöä sekä lipputuotteita koskevaa sopimusta hyväksikäyttäen.

717. Pöytäkirjasta selviää, että viraston moitittavana pitämällä termillä markkinahäiriöt on todistettavasti tarkoitettu ei-tavoiteltavaa tilannetta, jossa vahva toimija voi ajaa pienet toimijat pois markkinoilta.

718. Hallituksen 26.8.2009 pidetyssä kokouksessa on keskusteltu joukkoliikennelain valmisteluun ja siirtymäaikaan liittyvistä edunvalvontatavoitteista. Pöytäkirjaan ei ole kirjattu keskustelua eikä päätöstä markkinoiden jakamisesta tai reittiliikennelupahakemuksista pidättäytymisestä.

719. Kokouspöytäkirjan liite 5 osoittaa, ettei Linja-autoliitossa ole vuonna 2009 päätetty olla hakematta reittiliikennelupia. Päinvastoin kokouksessa on nimenomaisesti todettu jokaisen liikennöitsijän voivan itse päättää siitä, solmiiko se siirtymäajan liikennöintisopimuksen, vai hakeeko se reittiliikennelupaa. Väinö Paunu ei ole osallistunut väitettyyn yhteisymmärrykseen olla hakematta reittiliikennelupia, vaan yhtiö on hakenut markkinaehtoisia reittiliikennelupia ja näin ollen pitänyt reittilupaliikennettä ensisijaisena liikenteen järjestämistapana.

Joukkoliikennelain voimaantulon jälkeinen aika

720. Linja-autoliiton työvaliokunnan strategiapäivänä 19.2.2010, Matkahuollon hallituksen strategiaseminaArissa 27.–28.5.2010 Linja-autoliiton Helsingin alueosaston hallituksen kokouksissa 8.6.2010 ja 3.8.2010, Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän kokouksessa 12.8.2010, Matkahuollon hallituksen kokouksessa 26.8.2010, sähköpostikeskustelussa 31.8.2010 ja 1.–3.9.2010, Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 27.10.2010, Matkahuollon hallituksen kokouksessa 1.11.2010, sähköpostikeskustelussa 23.–29.12.2010, Matkahuollon hallituksen kokouksessa 25.1.2011, Linja-autoliiton hallituksen kokous 26.1.2011, Matkahuollon hallituksen kokouksissa 31.5.2012 ja 30.8.2012 on ollut kysymys edunvalvonnasta eikä niissä ole käsitelty kilpailun rajoittamista. Viraston kyseisiä tilaisuuksia koskevat väitteet ovat perustelemattomia ja sen tekemät tulkinnat virheellisiä.

721. Edellä mainituissa hallitusten, alueosastojen ja työryhmien kokouksissa sekä strategiaseminaarissa on ollut edustettuina myös muita tahoja, joiden virasto ei ole katsonut olevan osallisia väitetyssä rikkomuksessa siitä huolimatta, että ne ovat olleet läsnä kokouksissa ja seminaarissa. Osallistumisen ei siten voida myöskään Paunun osalta katsoa osoittavan kilpailusääntöjen rikkomista.

722. Linja-autoliiton työvaliokunnan strategiapäivän 19.2.2010 linjaukset eivät osoita poissulkemistarkoitusta. Linjaukset sisältävän asiakirjan mukaan liiton konkreettisena tavoitteena on ollut hallittu siirtyminen reittiliikenteeseen ja palvelusopimusasetuksen malleihin siirtymäajan jälkeen, mikä on myös ollut siirtymäajan tarkoitus (KKV:n kirjallinen todiste 22).

723. Lähtöaikojen koordinointi, joka on ollut neuvoston asetuksen 169/2009 2 artiklan e-kohdan mukaisesti sallittua, on ollut esillä Matkahuollon hallituksen strategiaseminaarissa 27.–28.5.2010. Tähän koordinointiin liittyvä lähtölaitureiden selvittämisvelvollisuus on tullut osaksi joukkoliikennelakia ja ministeriön reittiliikennelupaohjetta. MP on halunnut madaltaa alalle tulon kynnystä, jotta Matkahuollon palvelut ovat saatavilla kaikenkokoisille yrityksille. Hänen kantansa ei osoita poissuljentatarkoitusta, vaan päinvastaista, kaikille yrityksille hyödyllistä Matkahuoltoa ja tasavertaista kilpailuasetelmaa.

724. Linja-autoliiton Helsingin alueosaston hallituksen kokouksissa 8.6.2010 ja 3.8.2010 on täysin laillisessa ja viranomaisaloitteisessa lausuntomenettelyssä vedottu joukkoliikennelaissa esitettyyn lailliseen luvan hylkäämisperusteeseen, jonka tarkoitus on ollut antaa suojaa siirtymäajan liikenteelle. Väinö Paunu Oy:n edustaja JPA ei ole osallistunut tai kommentoinut uusien reittiliikennevuorojen puoltamista/vastustamista koskevaa keskustelua. Paunu ei ole hakenut reittien kanssa päällekkäisiä reittiliikennelupia, eikä yhtiön liiketoiminta-alue ole ulottunut lähellekään kokouksissa käsiteltyjä reittejä. Paunulla ei ole ollut asiassa mitään liiketoiminnallista intressiä.

725. Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän kokouksessa 12.8.2010 on ainoastaan ehdotettu, että Matkahuolto ei ole velvollinen järjestämään laituripaikkaa, jos sellaista ei ole saatavilla. Esteenä laituripaikan järjestämiselle on käytettävissä olevien laituripaikkojen puuttuminen.

726. MP ei ole ollut vastaanottajana Matkahuollon hallintopäällikön sähköpostiviestissä 16.8.2010 liitteineen. Viestistä ei voi päätellä, että Paunu olisi ollut aktiivinen saati osallinen palvelusopimusten laadintaan (KKV:n kirjallinen todiste 24).

727. Matkahuollon hallituksen 26.8.2010 pitämässä kokouksessa on keskusteltu palvelusopimuksiin lisättävästä tarveharkintaehdosta. Matkahuollolla on oikeus valita, kenelle se tarjoaa palveluitaan. Sopimusvapaus on kilpailulainkin säännösten nojalla pääsääntö. Sopimuspakko on oikeuskäytännössä ainoastaan asetettu määräävässä markkina-asemassa olevalle toimijalle, jollainen Matkahuolto ei ole. Matkahuollon sopimuksissa tarveharkintaehtojen käyttäminen on lainmukaista.

728. Sähköpostikeskusteluissa 31.8.2010 ja 1.–3.9.2010 MP:nehdotus ilmoitukseksi reittiliikenneluvista on vastannut senhetkisiä luonnoksia Matkahuollon palvelusopimuksista. Viestin taustalla on ollut huoli siitä, ettei siirtymäajan vahvaa oikeudellista suojaa noudateta toimivaltaisen viranomaisen toiminnassa. MP:lla ei ole ollut Matkahuollon hallituksen yksittäisenä rivijäsenenä oikeutta antaa komentoja yhtiön johdolle asiassa, eikä hän ole pystynyt vaikuttamaan asiassa tehtyihin päätöksiin. MP ei ole ollut "Ilmoitus Kivistölle"-viestiketjussa mukana oman viestinsä jälkeen eikä hän ole osallistunut ilmoituksen lähettämistä koskevaan päätöksentekoon. Yhden yhtiön edustajan sähköposti ei voi osoittaa viraston mielivaltaisesti valitsemien linja-autoyhtiöiden kilpailunrajoitustarkoitusta tilanteessa, jossa sähköposti ei ole saanut minkäänlaista ymmärrystä vastaanottajassa.

729. Voimassa olleisiin viranomaispäätöksiin perustuneen Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 27.10.2010 tehdyn linjauksen mukaan julkisesti rahoitettuja seutu- ynnä muita lippuja ei oteta vastaan reittiliikenteessä. Liitto ei olisi vuonna 2010 voinut päättää, että tuetut liput hyväksytään reittiliikennevuoroissa. Tavoitteena ei ole ollut yksinoikeussopimusten käyttöönotto reittiliikennelupien sijaan eikä markkinoiden jakaminen tai tarjonnan rajoittaminen. Toisin kuin virasto on katsonut, kokouspöytäkirjan kohdassa 6.1 ei ole lainkaan käsitelty yksinoikeussopimuksia. Kokouspöytäkirja ei osoita kiellettyä poissulkemistarkoitusta tai Paunun osallisuutta väitettyyn kartelliin (Väinö Paunu Oy:n kirjallinen todiste 6).

730. Linjauksessa on tuotu esille myös Linja-autoliiton pitkäaikainen tavoite saada voimaan niin sanottu yleinen sääntö. Tämä tavoite ei ole osoitus kilpailun rajoittamisesta, vaan se osoittaa, että liitto on pyrkinyt edistämään tasapuolista kilpailua eri liikennelupatyyppien välillä. Jos yleinen sääntö olisi hyväksytty, tuettuja lippuja olisi voinut ottaa vastaan kaikessa liikenteessä, myös reittiliikennevuoroilla. Tämä olisi selvästi parantanut näiden vuorojen kannattavuutta ja kilpailukykyä.

731. Linjausten taustalla on se, ettei lupauksia yleisestä säännöstä ole pidetty, vaan tuettujen lippujen käyttö reittiliikennelupaliikenteessä on kielletty heti joukkoliikennelain voimaantultua joulukuussa 2009. Liikenne- ja viestintäministeriö on siten itse aiheuttanut merkittävän alalle pääsyn esteen.

732. Matkahuollon hallituksen kokouksessa 1.11.2010 käsitellyt palvelusopimusten tarveharkintaehdot ovat olleet täysin lainmukaisia. Sopimusuudistukselle ja tarveharkinnalle on ollut sekä lainsäädännölliset että liiketaloudelliset perusteet. Matkahuollon palvelut eivät ole kilpailulaissa tarkoitettu olennainen toimintaedellytys henkilöliikennemarkkinoilla tai rahdinkuljetuksen markkinoilla toimimisen kannalta. Tätä osoittaa myös se, että viraston kahden aiemman päätöksen mukaan Matkahuollolla on oikeus valita rahtiliiketoiminnan kumppanit (Kilpailuviraston päätös 14.1.2008, dnro 1160/61/2000 (Veolia) ja Kilpailuviraston päätös 9.6.2011, dnro 960/61/2008 (Hostikka)). Liikennöitsijät ovat voineet harjoittaa reittiliikennelupiin perustuvaa liiketoimintaa, vaikka näille vuoroille ei ennen kesää 2012 ole tarjottu Matkahuollon aikatauluinformaatio- ja lipunmyyntipalveluja. Myöskään rahdinkuljetusjärjestelmään pääsy ei ole ollut välttämätöntä.

733. Sähköpostikeskustelu 23.–29.12.2010 on liittynyt Helsinki-Hamina-reittiliikennevuoroihin, jotka ovat olleet Paunun liiketoiminta-alueen ulkopuolella. Tavoitteena on ollut turvata siirtymäajan liikennöintisopimusten laillinen suoja ja välttää tilanne, jossa ruuhka-aikana on useita päällekkäisiä vuoroja ja muina aikoina vuorotarjonta supistuu. Kysymyksessä on ollut yksittäistapaus eikä muiden reittiliikennehakemusten osalta ole toimittu vastaavalla tavalla. Hallituksen rivijäsenen MP:n yksittäinen kommentti on ollut vain osa laajempaa keskustelukokonaisuutta. Kommentti osoittaa, että alalle pyrkivää yritystä ei ole ollut tarkoitus sulkea järjestelmistä.

734. Matkahuollon hallituksen 25.1.2011 pitämässä kokouksessa ei ole viraston väittämin tavoin vahvistettu sähköpostitse sovittua poissuljentalinjausta. MP ei ole ollut kokouksen puheenvuoroissa aktiivinen. Hänen ajatuksensa ovat selvästi olleet kilpailumyönteisiä, eivätkä ne osoita osallisuutta kilpailunrajoitukseen (KKV:n kirjallinen todiste 83).

735. Linja-autoliiton hallituksen kokouksen 26.1.2011 pöytäkirjan kohta 11.1 on koskenut ainoastaan Matkahuollon 25.1.2011 pidetystä kokouksesta saatua informaatiota, joka on vain kirjattu tiedoksi. Kohdasta ei käy ilmi, mitä Matkahuollon toimitusjohtaja PH on kokouksessa ylipäänsä kertonut. Hallituksen kokouksessa ei ole tehty eikä olisi toimivallan puuttuessa voitu tehdä päätöksiä Matkahuollon sopimuksista.

736. Matkahuollon hallituksen kokouksen 31.5.2012 pöytäkirjan kohdassa 10.2 on selvästi todettu, että reittiliikennelupavuorot on päätetty ottaa mukaan Matkahuollon aikatauluinformaatiojärjestelmään. Kohdasta ei käy ilmi, että poissuljentaa olisi viraston väittämin tavoin jatkettu lipunmyynti- ja pakettipalveluissa. Tällaista johtopäätöstä ei osoita se, että otsikon "Reittiliikennevuorot matkahuollon järjestelmissä" alla ei ole päätetty muista kuin näitä vuoroja koskevista asioista.

737. Matkahuollon hallituksen kokouksessa 30.8.2012 on käsitelty pakettipalvelusopimuksen tarveharkintaehtoa. Ehto on jo edellä todetuin tavoin täysin lainmukainen.

Väitetyn kilpailunrajoituksen jatkuminen 30.8.2012 jälkeen

738. Esitetty näyttö ei osoita, että Matkahuollon pakettipalveluita olisi käytetty ja käytettäisiin edelleen poissuljennan välineenä. Virasto on aiemmin tekemillään päätöksillä todennut, että Matkahuollolla on oikeus valita rahtitoiminnan liikekumppanit. MP tai Paunu ei ole millään tavoin osallistunut arviointiin tai päätöksentekoon siitä, ovatko uudet vuorot tarpeellisia Matkahuollon rahtiliiketoiminnan kannalta tai annetaanko vuorolle rahdinkuljetusoikeus. Väite Paunun osallisuudesta pakettipalveluiden poissuljentaan on perusteeton.

739. Virastolla on markkinaoikeuden oikeuskäytännön perusteella näyttötaakka myös rikkomuksen keston osalta (MAO:183/16, 825 kohta). Viimeisin yksilöity asiakirja, jonka on katsottu osoittavan Paunun osallisuutta väitettyyn kartelliin, on ollut 30.8.2012 päivätty Matkahuollon hallituksen kokouspöytäkirja. Virasto ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että Paunun osallisuus väitettyyn kilpailunrajoitukseen olisi jatkunut tämän jälkeen.

8.2.2 Toimenpiteiden kilpailua rajoittava tarkoitus

740. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsoessaan väitetyn kartellin osapuolten tarkoituksena olleen rajoittaa joukkoliikennelailla avattua kilpailua, viitannut komission suuntaviivoihin, joissa tietynlaisia rajoituksia on luokiteltu eri horisontaalisten yhteistyömuotojen osalta tarkoitukseltaan kilpailua rajoittaviksi. Tällaiset luokittelut eivät kuitenkaan ole oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla riittäviä väitetyn kilpailunrajoituksen vahingollisuuden arvioimiseksi (tuomio LTM, 56/65, EU:C:1966:38). Pelkkä muodollisiin kategorioihin perustuva arviointi ei ole riittävää.

741. MP:n kommentti ei viraston väittämin tavoin osoita kilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Kysymyksessä on ollut yhden henkilön yksittäinen ehdotus, jota ei ole koskaan toteutettu. Kommentti osoittaa kaikkien vuorojen tarveharkintaa vapaampaa vaihtoehtoa kuin sittemmin hyväksytyksi tullut linjaus, jonka mukaan kaikkien vuorojen tarpeellisuus harkitaan erikseen. Matkapalvelusopimuksen tarveharkintaehtoa ei ole käytännössä koskaan sovellettu, koska kaikki reittiliikennevuorot on otettu Matkahuollon kaikkiin järjestelmiin tuettujen lippujen väärinkäyttöön liittyvän vastuuongelman ratkettua.

742. Virasto on jättänyt ottamatta huomioon EU:n tuomioistuimen vuonna 2014 antaman merkittävän linjaratkaisun asiassa Cartes Bancaires (tuomio CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204), jossa tuomioistuin totesi nimenomaisesti, että tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti (myös tuomio Maxima Latvija, C-345/14, EU:C:2015:784, 18 kohta). Keskeinen oikeudellinen kriteeri sen määrittämiseksi, onko yritysten toiminnan yhteensovittaminen tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, on sen toteaminen, että yhteensovittaminen on itsessään riittävän vahingollista kilpailulle. Pelkät asianosaisten aikomukset eivät riitä osoittamaan kilpailunvastaisen tarkoituksen olemassaoloa. Viraston seuraamusmaksuesityksen kohdissa 165–174 viitatut asiakirjat eivät siten riitä osoittamaan kilpailua rajoittavaa tarkoitusta.

743. MP ei ole Linja-autoliiton luottamustehtävissä toimiessaan rajoittanut tarjontaa, eikä liiton piirissä ole tehty sopimusta olla hakematta reittiliikennelupia. Väite sopimuksesta on absurdi, koska sillä ei olisi pystytty vaikuttamaan monilukuisen jäsenistön tekemiseen. Kielto olisi ollut tosiasiassa liiton jäsenten edun vastainen, koska sillä olisi avattu markkinat ainoastaan Linja-autoliittoon kuulumattomille yrityksille.

744. Linja-autoliiton ja sen alueosastojen viranomaisille näiden pyynnöstä antamat lausunnot tai toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta käytyjen neuvottelujen (joihin MP ei ole edes osallistunut) jatkaminen eivät sisältönsä, tavoitteidensa tai taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteytensä puolesta ole kilpailulain tai SEUT 101 artiklan 1 kohdan tarkoittama "tarkoitukseen perustuva" kilpailunrajoitus. Mainitut toimenpiteet eivät ole johtaneet kilpailun rajoittumiseen, sillä sekä uudet yritykset että seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat liikennöitsijät ovat väitetyn kartellin aikana hakeneet ja saaneet reittiliikennelupia.

745. Reittiliikennelupien myöntäminen on ollut toimivaltaisten viranomaisten (ELY-keskukset) päätettävissä. ELY-keskuksilla on ollut oikeus hylätä hakemukset vain joukkoliikennelakiin kirjatuilla perusteilla. Yrityksillä puolestaan on ollut oikeus valittaa ELY-keskusten päätöksistä, jos ne ovat katsoneet niiden olevan ristiriidassa siirtymäajan suojan kanssa.

746. Myöskään Matkahuollon matkapalvelusopimuksen laatulupaus ja tarveharkintaehto sekä pakettipalvelusopimuksen tarveharkintaehto eivät sisältönsä, tavoitteidensa tai taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteytensä puolesta ole "tarkoitukseen perustuvia" kilpailunrajoituksia. Ne eivät rajoita kilpailua.

747. Kyseisten toimenpiteiden ja sopimusehtojen osalta tuleekin arvioida sitä, onko niillä kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Virasto ei ole esittänyt näyttöä väitetyn kartellin kilpailua rajoittavasta vaikutuksesta, vaikka sillä on kilpailunrajoitukseen vetoavana näyttötaakka.

8.2.3 Kokonaissuunnitelma

Yksi yhtenäinen rikkomus

748. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan väitetyssä kartellissa on kysymys linja-autoyhtiöiden, Linja-autoliiton ja Matkahuollon kokonaissuunnitelmasta, jonka tavoitteena on ollut estää ja vähintään viivästyttää markkinoiden avautumista sekä ylläpitää vallitsevat markkinaolosuhteet lainmuutoksesta huolimatta estämällä kilpailevan liikenteen pääsy markkinoille. Viraston mukaan kysymyksessä on ollut yksi yhtenäinen ja edelleen jatkuva rikkomus, jolla on yhtenäinen tavoite ja jossa toimet liittyvät toisiinsa. Viraston väite on väärä.

749. Kysymyksessä ei ole yksi yhtenäinen rikkomus, jos eri osatekijöillä ei voida osoittaa olevan yhtenäistä kilpailulainsäädännön vastaista tavoitetta. Oikeuskäytännön mukaan tätä tavoitetta ei voida määrittää yleisellä viittauksella kilpailun vääristymiseen. Yhden yhtenäisen kilpailurikkomuksen toteennäyttämiseksi tulee osoittaa yhteys eri osatekijöiden puitteissa käytettyjen menetelmien ja käytäntöjen välillä.

750. Vakiintuneen oikeuskäytännön (KHO 31.5.2012, taltionumero 1429 ja KHO:2013:8; tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, 78, 87 ja 90 kohta, tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, EU:C:2004:6, 209 kohta ja tuomio Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, T-305/94–T-307/94, T-313/94–T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja T-335/94, EU:T:1999:80) mukaan yksittäistä yritystä taas voidaan pitää osallisena kilpailua rajoittavaan kokonaissuunnitelmaan, mikäli kilpailuviranomainen osoittaa, että:

- yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisen päämäärän tavoittelemiseen;

- yritys tiesi kilpailulainsäädännön vastaisesta kokonaissuunnitelmasta tai muiden yritysten toteuttamasta konkreettisesta käyttäytymisestä tai se saattoi väistämättä ennakoida tämän;

- yrityksen tietoisuus kilpailulainsäädännön vastaisesta kokonaissuunnitelmasta kattoi kaikki rikkomuskokonaisuuden eri osatekijät; ja

- yritys aktiivisesti tai passiivisesti hyväksyi kilpailulainsäädännön vastaisen "sopimuksen tai muun yhteisymmärryksen".

751. Kaikkien yllä esitettyjen kohtien on toteuduttava, jotta yritys voidaan katsoa osalliseksi ja vastuulliseksi yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuskokonaisuudesta. Viraston on osoittaakseen Väinö Paunun osallisuuden kokonaissuunnitelmaan esitettävä näyttöä siitä, että kaikki edellä mainitut kohdat toteutuvat yhtiön osalta.

752. Virasto ei ole edes väittänyt, että väitetyn kilpailunrajoituksen eri osatekijät olisi pantu täytäntöön yhtäaikaisesti tai että niissä olisi käytetty yhtenäisiä menetelmiä tai käytäntöjä. Linja-autoliiton laillista edunvalvontaa ennen joukkoliikennelain voimaantuloa 3.12.2009 ja tämän jälkeen lain toimeenpanolinjauksia valmisteltaessa ei tule ottaa miltään osin huomioon väitettyä kilpailunrajoitusta arvioitaessa eikä se ole osoitus mistään kokonaissuunnitelmasta. Toiminta ei ole lainvastaista eikä se osoita väitetyn kokonaissuunnitelman olemassaoloa vain sen takia, etteivät edunvalvontatavoitteet kokonaisuudessaan ole menneet läpi.

753. Väinö Paunu Oy:n, kuten muidenkin linja-autoyhtiöiden, tavoitteena on ollut laillisin keinoin ja perustuslain suojaamia oikeuksiaan käyttäen Linja-autoliiton jäsenenä huolehtia alan toimintaedellytysten säilymisestä joukkoliikennelain säätämisvaiheessa. MP:n luottamustoiminta liiton hallituksessa ja työvaliokunnassa ei millään tavoin osoita väitettyä kokonaissuunnitelmaa.

754. Linja-autoliitossa ei ole sovittu tai saavutettu eikä edes pyritty saavuttamaan yhteisymmärrystä väitetystä kilpailun rajoittamista koskevasta kokonaissuunnitelmasta. Mikäli tällainen sopimus, yhteisymmärrys tai edes pyrkimys olisi ollut olemassa, se olisi erittäin todennäköisesti tullut esiin Liikenne Vuorela Oy:n toimenpidepyynnössä tai yhtiön edustajan RV:n haastatteluissa.

755. Linja-autoliiton edunvalvontaan liittyviin kokouksiin on osallistunut MP:n tavoin edustajia sellaisista yhtiöistä, jotka eivät ole seuraamusmaksuesityksen kohteena. Tämä on vastoin viraston väitettä kokonaissuunnitelmasta, koska kussakin kokouksessa on ollut läsnä eri yritysten edustajat. Väitettyjen rikkomusten osatekijöiden täytäntöönpano ei ole tapahtunut samanaikaisesti, eikä niillä voida osoittaa olevan yhtenäistä kilpailulainsäädännön vastaista tavoitetta. Hallitustyöskentelyä tai kokouksiin osallistumista ei voida pitää saavutettuna yhteisymmärryksenä. Virasto väittää mielivaltaisesti valitsemiensa yhtiöiden osallistuneen kokonaissuunnitelmasta päättämiseen osoittamatta, miten ne olisivat olleet tietoisia kilpailua rajoittavasta tarkoituksesta.

756. Linja-autoliiton jäsenyritykset ovat tehneet päätökset siirtymäajan liikennöintisopimuksista ja reittiliikennelupien hakemisesta itsenäisesti. Reittiliikennelupia on haettu ja myönnetty koko väitetyn kartellin ajan sekä esityksen kohteena oleville että muille liikennöitsijöille. Myös Paunu on hakenut reittiliikennelupia. Liikennöitsijät ovat solmineet toimivaltaisten viranomaisten kanssa siirtymäajan liikennöintisopimuksia. Kysymyksessä on ollut joukkoliikennelain mukaisesta menettelystä, jolla on tavoiteltu hallittua siirtymistä uuden lainsäädännön luomaan tilanteeseen. Mainitut seikat eivät ole osoitus väitetystä kilpailua rajoittavasta kokonaissuunnitelmasta.

757. Linja-autoliitto ja sen osastot ovat jaksossa 8.2.2 todetuin tavoin antaneet lausuntoja osana reittiliikennelupien hakuprosessia. Lausuntomenettelyihin osallistuminen ei ole osoitus väitetystä kilpailua rajoittavasta kokonaissuunnitelmasta.

758. Myös Linja-autoliiton 7.9.2010 järjestämä Helsinki–Hamina-reittiä koskenut neuvottelu, johon MP ei ole edes osallistunut, on liittynyt toimivaltaisen viranomaisen hallintomenettelyyn. Paunun ehdottamaa yhteydenottoa liikenne- ja viestintäministeriön virkamieheen, joka olisi voinut vaikuttaa alaisiinsa lainsäädännön noudattamiseksi, ei voida pitää yrityksenä rajoittaa kilpailua.

759. Myös Matkahuollon kokouksissa on ollut sellaisten yritysten edustajia, jotka eivät ole seuraamusmaksuehdotuksen kohteena.

760. Matkahuollon sopimusuudistus on ollut vireillä jo 2000-luvun alusta eikä se ole ollut osa väitettyä kilpailua rajoittavaa kokonaissuunnitelmaa tai yhteisymmärrystä olla hakematta reittiliikennelupia. Tällä kokonaisuudistuksella on ollut liiketaloudelliset perusteet ja sillä on muutettu Matkahuollon palvelu- ja sopimusrakenne sekä palkkioperusteet.

761. Matkahuollon hallituksen 26.8.2010 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, ettei kokouksessa ole keskusteltu reittiliikenneluvista tai väitetystä kilpailun rajoittamista koskeneesta kokonaissuunnitelmasta. Hallituksen jäsenet ovat syksyllä 2010 ottaneet kantaa Matkahuollon sopimusten tulkintaan. Keskustelu on liittynyt vanhan irtisanotun sopimuksen tulkintaan ennen uuden sopimuksen voimaantuloa. Käydyt keskustelut eivät ole osoitus väitetystä kokonaissuunnitelmasta. Mikäli katsotaan, että keskustelut joltakin osin olisivat olleet kilpailulain vastaisia, niitä on arvioitava erillisinä tapahtumina.

Vanhentuminen

762. Viraston seuraamusmaksuesitys koskee Väinö Paunun menettelyä syksystä 2008 alkaen. Esityksen tapahtumia vuodesta 2008 aina 1.11.2011 asti, jolloin kilpailulaki on tullut voimaan, tulee siis arvioida kilpailunrajoituslain säännösten nojalla.

763. Virasto on tehnyt seuraamusmaksuesityksensä 25.1.2016. Koska esityksen perusteena olevia tapahtumia ei voida pitää yhtenä kokonaissuunnitelmaan perustuvana yhtenäisenä rikkomuksena, tulee jokaista väitettyyn kartelliin liittyvää tapahtuman vanhentumisaikaa tarkastella erikseen. Tapahtumia ennen 1.11.2011 on siten oikeudellisesti arvioitava kilpailunrajoituslain vanhentumissääntöjen mukaisesti ja niitä on pidettävä vanhentuneina.

764. Viraston Paunuun viittaamista tapahtumista on vanhentuneina hylättävä kaikki muut paitsi 26.1.2011 pidetty Linja-autoliiton hallituksen kokous sekä Matkahuollon hallituksen kokoukset 31.5.2012 ja 30.8.2012.

8.2.4 Seuraamusmaksuesityksen perusteettomuus ja lainvastaisuus

Seuraamusmaksun lainvastaisuus

765. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, että väitetty kilpailunrajoitus jatkuu yhä Väinö Paunun osalta, vaikka viimeisin yhtiötä koskeva näyttö on elokuulta 2012. Paunun väitetty kilpailunrajoitus on kaikilta osin päättynyt viimeistään elokuussa 2012. Väinö Paunu Oy:lle esitetty 3.419.000 euron seuraamusmaksu ylittää määrältään lain salliman 10 prosentin enimmäismäärän riippumatta siitä, minkä vuoden liikevaihtoon sitä verrataan. Viraston esitys on jo yksin tällä perusteella lainvastainen. Virasto on todennut väitetyn rikkomuksen kohdistuvan reittiliikennelupaliikenteeseen. Esitetty seuraamusmaksu on täysin ylimitoitettu ja kohtuuton suhteessa Paunun väitetyn kilpailunrajoituksen piirissä olevaan liikevaihtoon.

766. Paunulle esitetty seuraamusmaksu on lainvastainen myös sillä perusteella, että se on perustelematon. Virasto ei ole riittävällä tavalla yksilöinyt maksun määrän perusteena olevia seikkoja, mikä osaltaan korostaa esitetyn seuraamusmaksun kohtuuttomuutta.

767. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukainen tehokkaan oikeussuojan periaate edellyttää, että seuraamusmaksuesityksen kohteena olevalle yritykselle on selvällä ja täsmällisellä tavalla ilmaistava mihin tämän katsotaan syyllistyneen, jotta tämä voi riitauttaa syyksi lukemisen tehokkaalla tavalla.

768. Eri toimijoille esitetyt seuraamusmaksut ovat täysin eri linjassa, mikä osoittaa viraston arvioineen seuraamusmaksujen määrän sattumanvaraisesti. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukataan, mikäli toisiinsa rinnastettavia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua (tuomio komissio ym. v. Siemens Österreich ym., C-231/11 P – C-233/11 P, EU:C:2014:256, 106 kohta). Seuraamusmaksuesityksen kohteena oleviin yrityksiin ei myöskään saa soveltaa syrjiviä laskentamenetelmiä sakon suuruutta määritettäessä (tuomio Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio, C-580/12 P, EU:C:2014:2363, 62 kohta).

769. Lainvastaista esitystä ei voida ottaa markkinaoikeuden ratkaisun perusteeksi. Jos markkinaoikeus katsoo, että Paunu on joltakin osin syyllistynyt kilpailulain vastaiseen toimintaan, tulee sen arvioida seuraamusmaksun määrä itsenäisesti.

Kilpailurikkomuksen laatu, laajuus, kesto ja moitittavuus

770. Kysymyksessä ei ole erityisen vakava rikkomus, jonka tarkoituksena olisi ollut rajoittaa kilpailua. Väitetty kilpailunrajoitus ei ole kilpailulaissa tai EU-oikeudessa vakavimpiin rajoituksiin lukeutuva menettely. Menettelyssä ei ole suoraan tai välillisesti vahvistettu osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja eikä jaettu asiakkaita. Paunun subjektiivisena tarkoituksena ei ole ollut rajoittaa kilpailua eikä yhtiö ole tietoisesti toiminut kilpailulainsäädännön vastaisesti.

771. Alan lainsäädäntö on muuttunut ja uuden lain keskeisen sisällön tulkinnasta on ollut ristiriitaisia viranomaisnäkemyksiä. Tämä epäselvä tilanne on otettava lieventävänä asianhaarana huomioon väitetyn kilpailunrajoituksen vakavuutta arvioitaessa. Myös virasto on ottanut aiempien tapausten arvioissaan huomioon alan erityissääntelyn tulkinnanvaraisuuden sekä alan viranomaisten eriävät mielipiteet (Kilpailuviraston päätös 22.6.2010, dnro 630/61/2007).

772. Virasto on väittänyt rikkomuksen kestäneen vähintään seitsemän vuotta. Rikkomus on viraston mukaan alkanut viimeistään syksyllä 2008 ja jatkuu Paunun osalta edelleen. Tämän väitteen tueksi ei ole esitetty näyttöä. Ennen joukkoliikennelain voimaan tuloa 3.12.2009 kilpailu on ollut lainsäädännöstä ja lupamenettelyistä johtuen rajoittunutta. Viraston mukaan esitetyt toimet ovat tähdänneet joukkoliikennelain voimaantulon jälkeiseen aikaan, joten ennen sen voimaantuloa tehdyt toimet eivät voi olla osoitus väitetystä kilpailunrajoituksesta. Virasto ei ole esittänyt Paunun osalta näyttöä väitetystä kilpailunrajoituksesta elokuun 2012 jälkeen, joten yhtiö ei voi olla syyllistynyt väitettyyn kilpailunrajoitukseen tämän jälkeen. Kilpailu on myös edelleen rajoittunutta siirtymäajan sopimusliikenteeseen nähden.

773. Väitetty kilpailunrajoitus ei ole muodostanut yhtä yhtenäistä kokonaisuutta, eikä esitetty näyttö tue väitettä kokonaissuunnitelman olemassaolosta. Kaikki 25.1.2011 edeltävät tapahtumat on siten edellä todetuin tavoin hylättävä vanhentuneina. Paunun osalta vain Linja-autoliiton hallituksen kokous 26.1.2011 sekä Matkahuollon hallituksen kokoukset 31.5.2012 ja 30.8.2012 eivät ole vanhentuneita.

774. Seuraamusmaksun erityis- ja yleisestävä vaikutus ei edellytä lain salliman enimmäisrangaistuksen, saati sen ylittävän määrän, asettamista. Paunu ei ole tavoitellut eikä saanut väitetystä kilpailunrajoituksesta mitään taloudellista etua eikä yhtiö ole aiemmin syyllistynyt väitettyä kilpailunrajoitusta vastaavaan rikkomukseen.

Väitetyn kilpailunrajoituksen vaikutukset ja saatu hyöty

775. Väitetty kilpailunrajoitus ei ole aiheuttanut vahinkoa yksittäisille liikennöitsijöille eikä kilpailun toimivuudelle kokonaisuutena arvioiden. Virasto ei ole esittänyt selvitystä väitetyn lainvastaisen menettelyn vaikutuksista kilpailulle eikä Väinö Paunulle syntyneestä hyödystä, mikä on otettava huomioon ainakin lieventävänä asianhaarana mahdollisen seuraamusmaksun määrää arvioitaessa (MAO:121/16, 111 kohta).

776. Paunulle esitetty seuraamusmaksu on määrältään täysin kohtuuton aiempaan oikeuskäytäntöön verrattuna. Virasto on esittänyt prosentuaalisesti selkeästi pienempiä seuraamusmaksuja jopa tapauksissa, joissa on ollut kyse sekä hinnoista sopimisesta että markkinoiden jakamisesta. Paunulle esitetty seuraamusmaksu ei ole missään linjassa aiemman oikeuskäytännön kanssa.

777. Seuraamusmaksuesitys ei anna oikeaa kuvaa tapahtumista. Lainsäädäntö on ollut edellä todetusti epäselvä. Viranomaiset ovat lisäksi epäonnistuneet joukkoliikennelain voimaansaattamiseen liittyvien toimenpiteiden ja ohjeiden valmistelussa. Reittiliikennelupaohje on annettu vasta kaksi ja puoli vuotta joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen. Viranomaiset ovat ratkaisseet tuettujen lippujen ongelman vasta useamman vuoden jälkeen 1.7.2014, jolloin on otettu käyttöön järjestelmä, joka mahdollistaa ei-tuetun asiakasmaksun vastaanottamisen reittiliikennevuoroissa.

778. Paunun roolia väitetyssä kilpailunrajoituksessa on arvioitu väärin. MP:n toiminta Linja-autoliitossa on keskittynyt toimialan ja jäsenistön etujen ajamiseen ensin joukkoliikennelain ja sittemmin sen toimeenpanon valmistelussa. Kysymys on ollut perustuslain suojaamasta edunvalvonnasta, jota ei voida kilpailulain nojalla rajoittaa. Edunvalvonnan tavoitteena tai vaikutuksena ei ole ollut kilpailun rajoittaminen.

779. Linja-autoliitolla ja sen jäsenyrityksillä on ollut hyväksyttävät perusteet keskustella reittiliikennelupahakemuksista. Joukkoliikennelaki, neuvoston asetus 169/2009 ja tapahtuma-aikana saatavilla olleet viranomaisten ohjeet ovat sallineet liikenteenharjoittajien välisen yhteistyön reittien yhteensovittamiseksi. Lain esitöiden mukaan toimivaltaisen viranomaisen on selvitettävä mahdollisuudet reittiliikennehakemusten keskinäiseen sovittamiseen liikenteenharjoittajien välisellä yhteistyöllä. Nämä viranomaiset ovat pyytäneet Linja-autoliitolta ja sen alueosastoilta lausuntoja myönnettävistä reittiliikenneluvista. Liitolla on ollut joukkoliikennelain mukaan oikeus ja velvollisuus antaa pyydetyt lausunnot.

780. Linja-autoliitossa ei ole tehty päätöstä tuettujen lippujen kelpoisuudesta reittiliikennevuoroissa. Sen sijaan liitto ja MP ovat ajaneet yleisen säännön vahvistamista, jotta tuettuja lippuja olisi voitu ottaa vastaan kaikessa liikenteessä, myös reittiliikennevuoroilla. Paunu ei ole pyrkinyt käyttämään Matkahuollon sopimuksia kilpailun rajoittamiseen. Matkapalvelusopimuksen tarveharkintaehtoa ei ole koskaan sovellettu reittiliikennelupavuorojen poisjättämiseksi Matkahuollon järjestelmistä, vaan vuorojen ulkopuolelle jättämiselle on ollut tuettujen lippujen kelpaamattomuudesta ja niiden väärinkäyttöön liittyvistä vastuukysymyksistä johtuva perusteltu syy.

781. MP ei ole mitenkään osallistunut Linja-autoliiton 7.9.2010 järjestämään Helsinki–Hamina-reittiä koskevaan neuvotteluun taikka keskusteluun rahdinkuljetusoikeuden myöntämisestä Turku–Äkäslompolo tai Jyväskylä–Virrat -yhteysväleille.

782. Viraston esittämä näyttö ei ole riittävän uskottava, täsmällinen ja yhtäpitävä, jotta sen perusteella, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna, voitaisiin vakuuttua Paunun syyllistyneen asiassa kilpailun rajoittamiseen väitetyllä tavalla. Epävarmassa tilanteessa asia on ratkaistava kilpailunrajoituksesta epäillyn asianosaisen hyväksi.

9 LINJA-AUTOLIITTO RY:N VASTAUS

9.1 Vaatimukset

783. Linja-autoliitto ry on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen kokonaan tai ainakin liiton osalta virheellisenä, puutteellisena, perusteettomana, toteennäyttämättömänä ja vanhentuneena.

784. Linja-autoliitto on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää viraston esittämää määrää olennaisesti alhaisemman seuraamusmaksun, tai vaihtoehtoisesti palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

785. Linja-autoliitto on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti viivästyskorkoineen.

9.2 Perusteet

Taustaa

786. Seuraamusmaksuesitys rakentuu sen virheellisen ennakko-olettaman varaan, että Linja-autoliiton ja muiden epäiltyjen osapuolten välisellä yhteistyöllä olisi tavoiteltu kilpailun rajoittamista ja että toiminnan taustalla olisi strukturoitu ja pitkäjänteinen kartellisuunnitelma. Tämän oletuksen pohjalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että toimialan lainsäädännön uudistamiseen liittyneet edunvalvontatavoitteet olisivat jälkikäteen tarkasteltuina johtaneet Linja-autoliiton ja joidenkin edunvalvontatyöhön osallistuneiden liikennöitsijöiden välisen kilpailua rajoittavan kokonaissuunnitelman syntymiseen.

787. Asiakirjoista on poimittu yksittäisiä lauseita tämän ennakko-olettaman mukaisesti, vaikka ne kokonaisuutena tarkastellen eivät tue olettamaa kielletystä kartellista. Lisäksi virasto on jättänyt ottamatta huomioon ennakko-olettamaa vastaan olevia asiakirjoja, jotka osoittavat, ettei Linja-autoliiton toiminnassa ole ollut kysymys kartellisuunnitelman laatimisesta, toteuttamisesta tai muusta kilpailun rajoittamisesta.

788. Linja-autoliitto on etujärjestönä pyrkinyt yhdessä jäsenistönsä kanssa vaikuttamaan toimialan keskeisen lainsäädännön uudistamiseen ja uuden joukkoliikennelain soveltamisohjeiden valmisteluun. Linja-autoliiton ja sen jäsenten yhteistyö on liittynyt tähän toimintaan. Edunvalvonta on ollut viranomaisten ja muiden sidosryhmien suuntaan avointa. Yhteistyön tarkoituksena ei ole ollut sopia kielletyistä kilpailunrajoituksista eikä siihen liittyvä asiakirja-aineisto osoita mitään kiellettyä yhteistyötä.

789. Viraston tutkinnassa ja seuraamusmaksuesityksessä on vakavalla tavalla rikottu hallintolakia, hyvän hallinnon periaatteita ja Linja-autoliiton puolustautumisoikeuksia. Nämä vakavat puutteet ovat olennaisesti vaarantaneet liiton oikeusturvaa. Menettelyvirheet ja virheellinen kartelliolettama ovat johtaneet siihen, että virasto on päätynyt asiassa vääriin johtopäätöksiin.

790. Viraston on kilpailunrajoituksia tutkiessaan selvitettävä asiaa puolueettomasti ja pyrittävä aineelliseen totuuteen. Huomioon on otettava myös epäillyn toimintaa puoltavat asiakirjat. Linja-autoliitto on esittänyt tutkinnan aikana ja seuraamusmaksuesitysluonnokseen antamassaan lausunnossa virastolle laajasti liiton toiminnan laillisuutta puoltavia perusteluita ja asiakirjoja. Virasto on jättänyt sille esitetyn selvityksen ja asiakirjanäytön sekä viraston tarkastuksilla ja tutkinnan aikana saamat toiminnan laillisuutta puoltavat asiakirjat huomioon ottamatta (Linja-autoliitto ry:n kirjallinen todiste 4–9 sekä KKV:n kirjallinen todiste 26 ja 119).

791. Virasto on loukannut Linja-autoliiton puolustautumisoikeuksia, kun se on päätös- ja seuraamusmaksuesitysluonnoksen antamisen jälkeen jatkanut asian selvittämistä ja merkittävästi muuttanut esitystään ja asiakirjoista tekemiään oikeudellisia johtopäätöksiä. Se ei ole antanut liitolle mahdollisuutta lausua uusista selvityksistä eikä tekemistään uusista oikeudellisista johtopäätöksistä.

792. Elinkeinonharjoittajalla on oikeus tulla kuulluksi, ennen seuraamusmaksuesityksen tekemistä, ja viraston on ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle kirjallisesti tutkinnassa esiin tulleisiin seikkoihin liittyen sitä vastaan esittämänsä väitteet ja niiden perustelut. Uutta selvitystä ei tulisi hankkia kuulemisen jälkeen, ellei se ole välttämätöntä viraston johtopäätösten aineellisen oikeellisuuden varmistamiseksi. Asianosaisia tulisi kuitenkin aina kuulla uudesta selvityksestä, jos se on johtanut viraston johtopäätösten olennaiseen muuttamiseen.

793. Seuraamusmaksuesityksessä on viitattu uusiin todisteisiin, joita virasto ei ole tuonut esiin kuulemismenettelyssä ja jotka on osittain hankittu vasta kuulemisen jälkeen. Lisäksi vasta esityksessä on väitetty, että osapuolet olisivat tietoisesti toimineet kilpailulainsäädännön vastaisesti. Tältä osin virasto on viitannut asianajosalaisuuden piiriin kuuluvaan asiakirjaan (KKV:n kirjallinen todiste 101, 117, 120 ja 123).

794. Mainitut menettelytavat ovat hallintolain ja hyvän hallinnon periaatteiden vastaisia ja loukkaavat Linja-autoliiton puolustautumisoikeuksia. Viraston seuraamusmaksuesitys on jo tällä perusteella hylättävä tai palautettava uudelleen valmisteltavaksi.

795. Esitykseen liitetyn laajan asiakirja-aineiston osalta ei ole yksilöity sitä, mitä kullakin asiakirjalla pyritään näyttämään toteen. Lisäksi asiakirja-aineisto on luetteloitu sekavasti. Nämä puutteet loukkaavat Linja-autoliiton puolustautumisoikeutta.

9.2.1 Tapahtumakuvaus

796. Seuraamusmaksuesityksen tapahtumakuvaus on yksipuolinen ja puutteellinen eikä siinä ole otettu huomioon Linja-autoliiton toiminnan laillisuutta tukevia asiakirjoja. Liiton toimet ja asiakirjoista esiin nostetut yksittäiset kommentit ja kirjaukset on irrotettu kontekstista. Tapahtumakuvaus ei anna oikeaa kuvaa joukkoliikennelain valmistelun ja toimeenpanon vaikutuksista linja-autoalaan.

797. Linja-autoliiton työvaliokunnan kokouksessa 24.9.2008 ei ole viraston väittämin tavoin sovittu tai päätetty kartellin järjestäytymisestä tai muusta kilpailua rajoittavasta toiminnasta.

798. Linja-autoliitto on vuosina 2008 ja 2009 osallistunut aktiivisesti joukkoliikennelakia koskeneeseen lainsäädäntötyöhön virallisesti erilaisissa työryhmissä ja käynyt epävirallisempia keskusteluita liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesten ja liikenneministerin kanssa. Liitto on osallistunut muun muassa konsessiotyöryhmän työhön, ministeriön joukkoliikennefoorumiin ja eri viranomaisten järjestämiin joukkoliikenneseminaareihin ja -päiviin. Lainvalmistelun aikana ministeriö on viestittänyt, että tuettujen lippujen käyttö jatkuisi joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen ennallaan.

799. Liikenne- ja viestintäministeriö on alkanut valmistella joukkoliikennelain käytännön järjestelyitä vasta syksyllä 2009, vain muutamaa kuukautta ennen lain voimaantuloa. Ministeriö on esittänyt ensimmäisen luonnoksensa liikennöitsijöiden kanssa tehtäviksi siirtymäajan liikennöintisopimuksiksi 26.8.2009. Ministeriö on suhtautunut positiivisesti yleisestä säännöstä hyväksymiseen (Linja-autoliitto ry:n kirjallinen todiste 2).

800. Joukkoliikennelakia koskeva hallituksen esitys on annettu eduskunnalle 8.9.2009. Liikenne- ja viestintävaliokunta on pitänyt lain esitöitä puutteellisina. Liikennöitsijät ja toimivaltaiset viranomaiset ovat allekirjoittaneet siirtymäajan liikennöintisopimuksia 13.11.–2.12.2009. Voimassa olleet lippusopimukset on liitetty siirtymäajan liikennöintisopimuksiin liikenne- ja viestintäministeriön ilmoituksen mukaisesti. Joukkoliikennelain voimaantullessa 3.12.2009 tuettujen lippujen korvaamista ei ollut ratkaistu eikä reittiliikennelupien myöntämistä koskevaa ohjetta ollut annettu. Viranomaiset ovat epäonnistuneet lain voimaansaattamista koskevissa valmisteluissa.

801. Linja-autoliiton edustajat ovat osallistuneet läpi kevään 2010 jatkuneisiin seutulippuneuvotteluihin. Viranomaiset ja sidosryhmät ovat päässeet asiassa neuvottelutulokseen 22.3.2010. Liikennevirasto on esittänyt 5.3.2010 muutoksia siirtymäajan liikennöintisopimuksiin ja uusiin reittiliikennelupahakemuksiin kuulemismenettelyä, jonka mukaan liikennöitsijöitä kuultaisiin hakemusten vaikutuksista näiden siirtymäajan liikennöintisopimuksiin. Viranomaiset ovat valmistelleet niin sanottua hintajoustomallia ratkaisuna tuettujen lippujen ongelmaan.

802. Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.5.2010 on päätetty pyrkiä vaikuttamaan lain tulkintoihin muun muassa Liikenneviraston roolin, reittiliikennelupien myöntämisen, siirtymäajan liikennöintisopimusten muutosten ja palvelutasomäärittelyjen osalta. Kaikki nämä asiakokonaisuudet ovat olleet epäselviä vielä toukokuussa 2010, puoli vuotta lain voimaanastumisen jälkeen, viranomaisvalmistelun ristiriidoista ja hitaudesta johtuen. Liiton edunvalvontatyö on ollut tärkeässä roolissa ratkaisujen hakemisessa ja edistämisessä.

803. Viranomaiset ovat pyytäneet Linja-autoliiton alueosastoilta lausuntoja uusista reittiliikennelupahakemuksista keväällä 2010. Osastoilla on ollut sekä oikeus että joukkoliikennelain mukaan myös velvollisuus osallistua viranomaisten lausuntomenettelyyn. Tietojen antamatta jättäminen olisi voinut johtaa uhkasakon asettamiseen. Lausunnoissaan alueosastot ovat vedonneet laissa ja liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä (LiVM 18/2009) esitettyyn liikennöintiluvan hylkäämisperusteeseen, jonka tarkoitus oli suojata siirtymäajan liikennettä (Linja-autoliitto ry:n kirjallinen todiste 5).

804. Uutta lakia säädettäessä ministeri, liikenne- ja viestintävaliokunta ja yksittäiset kansanedustajat ovat pitäneet tärkeänä, että lain avulla voidaan estää "nokkavuorot ja kermankuorinta" ja että siirtymäajan liikenteelle annetaan riittävää suojaa. Linja-autoliitto on pyrkinyt selvittämään lain tulkintaa muun muassa pyytämällä asiantuntijalausunnon. Professori TO:n asiantuntijalausunnon mukaan siirtymäajan liikennöintisopimukset nauttivat vahvaksi luonnehdittavaa oikeudellista suojaa, joka merkitsee rajoituksia toimivaltaisten viranomaisten päätöksenteolle uusien reittiliikennelupien myöntämisessä. Siirtymäajan suojaa koskeva kysymys on lainvoimaisesti ratkaistu vasta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 26.3.2014 (Linja-autoliitto ry:n kirjallinen todiste 9).

805. Uudenmaan ELY-keskus on saanut kolme päällekkäistä reittiliikennehakemusta Helsinki–Hamina-reitille kesällä 2010. ELY-keskus on kutsunut hakijat yhteiseen neuvotteluun 13.8.2010 hakemusten yhteensovittamisesta sekä vielä antanut osapuolille lisää neuvotteluaikaa ratkaisuun pääsemiseksi. Linja-autoliitto on pyrkinyt edistämään tätä neuvottelumenettelyä ja kutsunut kysymyksessä olevat liikennöitsijät koolle 7.9.2010. Tarkoituksena on ollut joukkoliikennelain mukaisesti turvata siirtymäajan liikenteen suojaa, edistää liikennöitsijöiden laissa ja neuvoston asetuksessa 169/2009 sallittua reittiyhteistyötä ja saada lisäaikaa tarkemman viranomaisohjeiden laatimiseksi. Lain tulkinta ja soveltaminen ovat olleet avoimia muun muassa sen suhteen, tullaanko reittiliikennelupia koskevissa hallintopäätöksissä soveltamaan eri vuorojen porrastusta ja miten. Neuvottelussa esillä olleet lain tulkintaa ja soveltamista koskevat tavoitteet ovat olleet joukkoliikennelain nojalla mahdollisia ja siten laillisia (KKV:n kirjallinen todiste 119).

806. Liikenne- ja viestintäministeriö on toimittanut lippusopimuksia koskevan lisäasiakirjan mallin liikennöitsijöille 31.8.2010 ja ohjeistanut irtisanomaan voimassa olleet seutulippusopimukset 31.12.2010. Linja-autoliitto on jatkanut tuettujen lippujen ongelman selvittämistä läpi syksyn 2010 yhteistyössä ministeriön, Liikenneviraston ja Matkahuollon kanssa, mutta ongelmaan ei löytynyt ratkaisua. Liitto on tämän takia vahvistanut silloiseksi edunvalvontatavoitteekseen 27.10.2010, ettei tuettuja lippuja perustelluista käytännön syistä oteta vastaan reittiliikenteessä ennen kuin palvelusopimusasetuksessa ja joukkoliikennelaissa tarkoitettu yleinen sääntö on saatu voimaan julkisen tuen maksamiseksi mainitussa liikenteessä. Liitto ei ole vuonna 2010 voinut tehdä tuettujen lippujen osalta muun sisältöistä linjausta, koska näiden lippujen vastaanottaminen reittiliikenteessä oli viranomaisten päätöksillä kielletty ja liikennöitsijä, joka olisi ottanut lipputukea vastaan reittiliikenteessä, olisi syyllistynyt avustuspetokseen. Liiton 27.10.2010 omaksuma edunvalvontatavoite on siten ollut kaikin osin lainmukainen (KKV:n kirjallinen todiste 44).

807. Linja-autoliitto on vuonna 2011 lähettänyt jäsenyrityksilleen kirjeitä, joissa se on pyytänyt jäsenistöään vaikuttamaan omien kontaktiensa kautta epätarkoituksenmukaiseen reittiliikennelupien myöntämismenettelyyn. Tämä edunvalvontatyö on jatkunut läpi vuoden 2011 muun muassa tilaamalla asiantuntijalausuntoja palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain soveltamisesta ja pyrkimällä aktiivisesti edistämään reittiliikennelupien käsittelyä koskevaa viranomaisohjetta. Liiton toimien lisäksi liikenne- ja viestintävaliokunta on lähettänyt 1.3.2011 kirjeen liikenneministerille (KKV:n kirjallinen todiste 49 ja Linja-autoliitto ry:n kirjallinen todiste 8).

808. Viranomaiset ovat vasta loppuvuonna 2013 saaneet valmisteltua mallin, jonka perusteella markkinaehtoisessa liikenteessä (reittiliikennevuoroissa) voitiin erottaa tuettujen lippujen ei-tuettu asiakashinta julkisesta tuesta. Järjestelmä otettiin käyttöön 1.7.2014 ja se on ollut käytössä viranomaisen maksu- ja lippujärjestelmän käyttöön ottoon saakka.

9.2.2 Linja-autoliiton edunvalvonta

809. Virasto on seuraamusmaksuesityksen useassa kohdassa vedonnut liiton edunvalvontatyöhön ja edunvalvonnan tavoitteisiin ja väittänyt näiden täysin laillisten toimenpiteiden osoittavan Linja-autoliiton kilpailua rajoittavaa tarkoitusta.

810. Linja-autoliitto on edellä todetuin keinoin pyrkinyt turvaamaan jäsentensä etuja joukkoliikennelakia ja sen toimeenpanolinjauksia valmisteltaessa. Esitetyt näkemykset ovat olleet kaikkien saatavilla viranomaisten julkisista asiakirjoista. Toiminta on ollut hyväksyttävää etujärjestöpolitiikkaa ja avointa sekä viranomaisten että jäsenistön suuntaan. Liittoa, sen jäsenyrityksiä ja niiden edustajia ei saa rangaista perustuslain suojaamien oikeuksien, erityisesti yhdistymisvapauden ja sananvapauden käyttämisestä.

811. Osa linja-autoalan tavoitteista on jäänyt saavuttamatta. Tämä ei tee edunvalvonnasta lainvastaista eikä osoita viraston väittämän kilpailua rajoittavan kokonaissuunnitelman olemassaoloa.

812. Linja-autoliitolla on ollut perustuslaissa turvattu oikeus tuoda lain valmisteluvaiheessa esiin omat näkemyksensä ja edunvalvontatavoitteensa. Perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää painavia yhteiskunnallisia perusteita, joita ei tule tulkita laajentavasti (KHO:2007:65, KHO:2009:82, KHO:2010:40, KHO:2011:105, KHO:2012:97, KHO:2014:121, KHO:2014:1, KHO:2014:97 ja KHO:2015:9). Linja-autoalan vaikutuspyrkimykset ja keskustelut lainsäädäntöä valmistelleen ministeriön kanssa ovat olleet ensisijaisen tärkeitä, varsinkin kun ministeriön kannanotot ovat muuttuneet lainvalmistelutyön aikana.

813. Lainvalmistelun ja eduskuntakäsittelyn aikana virkamiehet ja asian eduskunnalle esitellyt ministeri ovat käyttäneet voimakkaita kielikuvia, kuten "markkinahäiriöiden estäminen", "kermankuorinta" ja "nokkavuorot". Kielikuvia on käytetty kuvaamaan ei-toivottua kehityskulkua. Vastaavien kielikuvien käyttäminen ei osoita kilpailunrajoitustarkoitusta.

814. Henkilöliikenteen markkinoilla on 2.12.2009 asti noudatettu lakia luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä (343/1991). Markkinaehtoinen toiminta ei ole ollut mahdollista ennen 3.12.2009. Voimassa olleen lainsäädännön noudattamista ei voida pitää kiellettynä kilpailunrajoituksena. Linja-autoliiton väitetty kilpailua rajoittava toiminta ei siten ole voinut kohdistua ajanjaksoon ennen joukkoliikennelain voimaantuloa.

815. Linja-autoliiton hallituksen kokouksissa 28.5.2008, 27.8.2008 ja 29.10.2008, sähköposteissa 25.8.2010, neuvottelussa 7.9.2010 ja sähköpostissa 17.1.2011 on ollut kysymys edunvalvonnasta eikä niissä ole käsitelty kilpailun rajoittamista. Viraston näitä tilaisuuksia koskevat väitteet ovat perustelemattomia ja tulkinnat virheellisiä. Myös esitetty asiakirjanäyttö on liittynyt liiton edunvalvontaan (KKV:n kirjallinen todiste 15, 16, 49, 61, 62, 63 ja 108).

816. Hallituksen 28.5.2008 pitämän kokouksen pöytäkirjan kohdassa 6.1 on käsitelty joukkoliikennelain valmistelua. Pöytäkirja ei osoita, että Linja-autoliitossa olisi tuolloin tehty päätöstä tai edes keskusteltu kilpailua rajoittavasta kokonaissuunnitelmasta, reittiliikennelupien hakemisesta pidättäytymisestä taikka Matkahuollon sopimuksen käyttämisestä poissuljentatarkoituksiin tai muutoin kilpailunrajoituksen välineenä.

817. Hallituksen kokouksessa 27.8.2008 on päätetty linjauksista joukkoliikennelain jatkovalmisteluun. Näkemykset ovat olleet puhtaasti edunvalvontaan liittyviä. Kaikki osapuolet ovat edellä todetuin tavoin käyttäneet vakiintuneita kielikuvia, joiden käyttö kokouspöytäkirjassa ja viranomaistenkin hyväksymien tavoitteiden edistäminen ei osoita, että Linja-autoliitossa olisi tehty päätöstä tai edes keskusteltu kilpailun rajoittamisesta.

818. Hallituksen kokouksessa 29.10.2008 on käsitelty laajasti joukkoliikennelain valmistelua ja päätetty muun muassa liiton vaikuttamiskeinoista, kuten tiedottamisesta. Kokouksessa ei ole keskusteltu tai sovittu Matkahuollon sopimusten käyttämisestä poissulkutarkoituksiin tai muusta kilpailua rajoittavasta toiminnasta.

819. Toimitusjohtajan sähköpostit Liikennevirastolle ja liikenne- ja viestintäministeriölle 25.8.2010 sekä neuvottelu Liikenneviraston kanssa 7.9.2010 ovat olleet osa laillisen edunvalvontatyön käytännön toteutusta. Liitto on sähköposteilla pyytänyt virastolta ja ministeriöltä kannanottoja ja ohjeistusta epäselvässä laintulkintatilanteessa.

820. Toimitusjohtajan sähköposti 17.1.2011 on myös esimerkki liiton edunvalvonnan käytännön toteutuksesta. Liiton toimitusjohtaja on lähettänyt hallituksen jäsenille sähköpostin, jossa toimitusjohtaja on kehottanut jäseniä olemaan yhteydessä alueensa kansanedustajiin. Sähköpostin liitteenä on eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsenille osoitettu kirje sekä kyseisen kirjeen liitteenä olleet muistiot.

9.2.3 Kilpailun rajoittaminen

Toiminnan kilpailua rajoittava tarkoitus

821. Osapuolten tarkoituksena ei ole ollut rajoittaa joukkoliikennelailla avattua kilpailua tarjonnan rajoittamisen ja poissuljennan kautta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on jättänyt huomioon ottamatta EU:n tuomioistuimen vuonna 2014 antaman linjaratkaisun asiassa Cartes Bancaires, jossa tuomioistuin totesi, että tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti (tuomio CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 58 kohta).

822. Linja-autoliitto ei ole rajoittanut tarjontaa eikä liiton piirissä ole tehty sopimusta olla hakematta reittiliikennelupia. Linja-autoliiton ja sen alueosastojen viranomaisille näiden pyynnöstä antamat lausunnot tai toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta käytyjen neuvottelujen jatkaminen eivät sisältönsä, tavoitteidensa tai taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteytensä puolesta ole kilpailulain tai SEUT 101 artiklan 1 kohdan tarkoittama "tarkoitukseen perustuva" kilpailunrajoitus. Nämä toimenpiteet eivät ole vahingollisia kilpailulle, eivätkä ne ole johtaneet kilpailun rajoittumiseen.

823. Matkahuollon 1.1.2011 voimaan tulleeseen matkapalvelusopimukseen sisältyvä laatulupaus ja tarveharkintaehto sekä pakettipalvelusopimukseen sisältyvä tarveharkintaehto eivät sisältönsä, tavoitteidensa tai taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteytensä puolesta ole kilpailulain tai SEUT 101 artiklan 1 kohdan tarkoittamia "tarkoitukseen perustuvia" kilpailunrajoituksia. Ne eivät myöskään ole vahingollisia kilpailulle.

824. Kysymyksessä olevien toimenpiteiden ja sopimusehtojen osalta tulee arvioida, onko niillä kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Mitään näyttöä tällaisesta vaikutuksesta ei kuitenkaan ole esitetty.

Linja-autoliitto ja tarjonnan rajoittaminen

825. Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.8.2009, pikavuoroliikennetyöryhmän kokouksessa 23.11.2009, sähköposteissa 25.8.2010, neuvottelussa 7.9.2010, työvaliokunnan kokouksessa 29.9.2010, hallituksen kokouksessa 27.10.2010, sähköposteissa 27.–28.12.2010 ja 17.–24.10.2011 ei ole käsitelty kilpailun rajoittamista eikä tilaisuuksissa ja viesteissä ole sovittu tarjonnan rajoittamisesta siten, ettei reittiliikennelupia pääsääntöisesti haeta siirtymäaikana. Virasto on irrottanut yksittäisiä kommentteja asiayhteyksistään ja sen kysymyksessä olevia tilaisuuksia koskevat väitteet ovat perustelemattomia ja tulkinnat virheellisiä. Esitetty näyttö ei tue viraston väitteitä (KKV:n kirjallinen todiste 17, 47, 48, 50, 60, 65, 95, 97 ja 115).

826. Hallituksen kokouksen 26.8.2009 pöytäkirjan ja sen liitteen kirjaukset osoittavat, että Linja-autoliiton piirissä ei vuonna 2009 ole sovittu markkinoiden jakamisesta tai tarjonnan rajoittamisesta eikä päätetty olla hakematta reittiliikennelupia. Päinvastoin, kokouksessa on todettu, että jokainen liikennöitsijä voi itse päättää solmiiko se siirtymäajan liikennöintisopimuksen vai hakeeko se reittiliikennelupaa.

827. Pikavuoroliikennetyöryhmän kokouksessa 23.11.2009 ei ole sovittu markkinoiden jakamisesta eikä tarjonnan rajoittamisesta. Maininta yrittäjien välisestä yhteistyöstä ei ole osoitus kilpailunrajoituksesta. Yhteistyö on ollut sallittua joukkoliikennelain 7 §:n ja siinä viitatun neuvoston asetuksen 169/2009 perusteella.

828. Liiton järjestämässä neuvottelussa 7.9.2010 on ollut kysymys sallitusta yhteistyöstä. Joukkoliikennelain 7 § ja siinä viitattu neuvoston asetus 169/2009 kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen sallivat menettelyn, jonka tarkoituksena tai seurauksena ovat tekniset parannukset tai tekninen yhteistyö muun muassa järjestämällä ja toteuttamalla peräkkäisiä, toisiaan täydentäviä, korvaavia tai yhdistettyjä kuljetuksia.

829. Liikenneviraston 5.3.2010 ministeriölle, ELY-keskuksille, toimivaltaisille kunnallisille viranomaisille ja Linja-autoliitolle lähettämästä kirjeestä on käynyt ilmi, että viraston mukaan lupahakemuksiin liittyvä yritysten välinen yhteistyö Linja-autoliitossa on sallittua. Yhteistyön avulla on ollut tarkoitus turvata siirtymäajan liikenteelle joukkoliikennelaissa myönnettyä suojaa.

830. Helsinki–Hamina-reittiliikennehakemuksia koskevat keskustelut eivät ole johtaneet toimenpiteisiin, vaan kaikki hakijat ovat saaneet reittiliikenneluvat ja ovat aloittaneet luvan mukaisen liiketoiminnan. Kysymyksessä on ollut yksittäinen neuvottelu, eikä liitto ole järjestänyt muita neuvotteluita tai vastaavaa yhteistoimintaa mihinkään muuhun reittiliikennehakemukseen liittyen.

831. Työvaliokunnan kokouksessa 29.9.2010 ja hallituksen kokouksessa 27.10.2010 ei ole käsitelty yksinoikeussopimuksia eikä tavoitteena ole ollut viraston väittämin tavoin yksinoikeussopimusten käyttöönotto reittiliikennelupahakemusten sijaan. Linja-autoliitto on lähettänyt ministeriölle reittiliikennelupaohjeistusta koskevia näkemyksiä ja kommentteja osana laillista edunvalvontatyötä. Asiakirjat eivät miltään osin osoita, että liiton piirissä olisi sovittu markkinoiden jakamisesta, tarjonnan rajoittamisesta tai muustakaan kilpailun rajoittamisesta.

832. Liiton toimihenkilön sähköpostiviestit 27.–28.12.2010 ovat liittyneet Helsinki–Hamina-reittiliikennevuoroihin. Tavoitteena on ollut turvata siirtymäajan liikennesopimuksille lainmukainen suoja ja välttää tilanne, jossa ruuhka-aikana on useita päällekkäisiä vuoroja ja muuna aikana vuorotarjonta supistuu. Kysymyksessä on ollut yksittäinen tapaus, eikä Linja-autoliitto ei ole toiminut vastaavalla tavalla muiden reittiliikennehakemusten osalta.

833. Koiviston Auton ja Länsilinjojen välillä on 17.–24.10.2011 käyty sähköpostikeskusteluja Tampere–Pori-yhteysvälistä. Liikennöitsijöillä on joukkoliikennelain perusteella ollut oikeus tehdä yhteistyötä reittien koordinoinnissa. Tämä keskustelu ei osoita, että liikennöitsijät olisivat toteuttaneet Linja-autoliiton strategiatyössä tavoitteena mainittua yksinoikeussopimusten käyttöönottoa. Liitto ei ole ollut osapuolena käydyissä sähköpostikeskusteluissa.

834. Sähköpostikeskusteluissa ei viitata Linja-autoliittoon, liiton strategisiin tavoitteisiin tai muuhun liiton piirissä käytyyn keskusteluun. Asiakirjat eivät osoita, että liikennöitsijät olisivat toimineet Linja-autoliiton ohjeistamana tai sen puitteissa sovitun mallin mukaisesti. Liiton piirissä on todettu siirtymäajan liikennöintisopimusten solmimisen ja reittiliikennelupien hakemisen olevan linja-autoyhtiön päätettävissä oleva asia. Liikennöitsijöillä on ollut oikeus hakea joukkoliikennelain mukaisia yksinoikeussopimuksia. Monet ELY-keskukset ovat tehneet suorahankinnalla palvelusopimusasetuksen mukaisia sopimuksia.

835. Esitetty näyttö ei osoita, että Linja-autoliitossa olisi sovittu tai saavutettu yhteisymmärrys olla hakematta reittiliikennelupia ennen siirtymäajan liikennöintisopimusten päättymistä. Virasto on vuosien 2011 ja 2015 välisenä aikana useaan kertaan haastatellut Liikenne Vuorela Oy:n edustaja RV:aa, joka ei ole kertaakaan maininnut, että liitossa olisi sovittu tai muutoin saavutettu yhteisymmärrys olla hakematta reittiliikennelupia (KKV:n kirjallinen todiste 11, 12, 100, 117 ja 123).

836. Viraston Linja-autoliiton reittiliikennelupiin liittyvää toimintaa koskeva asiakirjanäyttö ulottuu joulukuuhun 2010. Mitään näyttöä siitä, että väitetty markkinoiden jakaminen olisi jatkunut vuoden 2010 jälkeen, ei ole esitetty. Vaikka katsottaisiin, että Linja-autoliitto olisi joltakin osin osallistunut väitettyyn markkinoiden jakamiseen, on viraston oikeus esittää seuraamusmaksua tältä osin vanhentunut.

Linja-autoliiton toiminta Matkahuollossa ja kilpailun rajoittaminen

837. Linja-autoliiton työvaliokunnan kokouksessa 24.9.2008, hallituksen kokouksessa 29.10.2008, hallituksen ylimääräisessä kokouksessa 26.11.2008, työvaliokunnan strategiapäivänä 19.2.2010, työvaliokunnan kokouksessa 31.8.2010, hallituksen kokouksissa 27.10.2010 26.1.2011 ei ole käsitelty kilpailun rajoittamista eikä tilaisuuksissa ole tehty päätöksiä tai sovittu Matkahuollon sopimusten käyttämisestä vuosina 2008–2009 osana kokonaissuunnitelmaa kilpailun rajoittamiseen ja että osapuolet olisivat tämän yhteisymmärryksen pohjalta ryhtyneen käytännön toimenpiteisiin kilpailun rajoittamiseksi kevään ja kesän 2010 aikana. Virasto on irrottanut yksittäisiä kommentteja asiayhteyksistään ja sen kysymyksessä olevia tilaisuuksia koskevat väitteet ovat perustelemattomia ja tulkinnat virheellisiä. Esitetty näyttö ei tue viraston väitteitä (KKV:n kirjallinen todiste 18, 21, 22, 59, 88, 97 ja 108).

838. Työvaliokunnan kokouksessa on 24.9.2008 tuotu esiin tavoite muuttaa Matkahuollon palvelusopimuksia siten, etteivät ne enää olisi "vapaa valtakirja käyttää yhtiön palveluita". Taustalla on ollut tilanne, jossa Matkahuollon tuolloin voimassa olleiden sopimusten perusteella matkapalveluista peritty hinta ei ole kattanut niistä aiheutuneita kustannuksia. Olisi ollut kohtuutonta, jos kolmannet osapuolet olisivat päässeet hyötymään Matkahuollon vuosikymmenien aikana tehdystä järjestelmien ja brändin kehitystyöstä hinnalla, joka ei olisi kattanut tarjottujen matkapalveluiden kuluja. Matkahuollolla ei ole ollut velvollisuutta tarjota "vapaata valtakirjaa" palveluidensa käyttämiseen.

839. Keskustelussa on nimenomaisesti todettu, että Matkahuollon uuden sopimuksen tulisi olla saman sisältöinen Linja-autoliiton jäsenille ja ei-jäsenille muuten kuin palvelujen hinnoittelun osalta. Kysymyksessä on ollut laillinen Matkahuollon palveluiden ja niitä koskevien sopimusten uudistamista koskeva alustava keskustelu.

840. Hallituksen 26.11.2008 pitämässä ylimääräisessä kokouksessa on käsitelty joukkoliikennelain valmistelua. Kokouksessa ei ole sovittu Matkahuollon sopimusten kautta tapahtuvasta alan sisäisestä kontrollista. Virasto on väittänyt, että liikennöintioikeuden hakijalla olisi tullut olla Matkahuollon kanssa tehty sopimus. Kuten esityksen alaviitteestä 66 käy ilmi, virasto on itse lisännyt asiakirjaan sanat "Matkahuollon kanssa tehty". Tämä lisäys muuttaa pöytäkirjan sisältöä merkittävästi ja se tulee jättää huomioon ottamatta.

841. Työvaliokunnan strategiapäivänä 19.2.2010 ja kokouksessa 31.8.2010 on käsitelty liiton edunvalvontatavoitteita, joista yksi on ollut linja-autoalan tahto hallinnoida itse asemaverkkoa. Linja-autoliitto ei ole kannattanut alan keskeisten toimintaedellytysten siirtämistä viranomaisten hallintaan. Strategiapäivillä ei ole päätetty pitää Matkahuollon asemaverkoston hallintaa alan omissa käsissä alalle tulon kontrollointitarkoituksessa.

842. Hallituksen kokouksessa 27.10.2010 on voimassa olleisiin viranomaispäätöksiin perustuen todettu, ettei julkisesti rahoitettuja seutu- ym. lippuja oteta vastaan reittiliikenteessä. Lisäksi on tuotu esille Linja-autoliiton pitkäaikainen tavoite saada voimaan niin sanottu yleinen sääntö. Hallituksen päätös ei ole ollut kartellin reagointia elokuussa 2010 myönnettyihin uusiin reittiliikennelupiin ja syksyllä 2010 käytyihin epäonnistuneisiin neuvotteluihin reittiliikennelupahakemusten poisvetämiseksi (Linja-autoliitto ry:n kirjallinen todiste 4).

843. Liikennöitsijät eivät ole voineet ennen 1.7.2014 ottaa vastaan tuettujen lippujen ei-tuettua asiakasosuutta reittiliikennevuoroilla, koska heillä ei ole ollut keinoa ottaa lippuja vastaan ilman niihin sisältyvää tukiosuutta. Viranomaiset eivät ole hyväksyneet mitään käytännössä toteutettavissa ollutta tapaa erottaa tukiosuutta asiakasosuudesta. Liikenne- ja viestintäministeriön tulkinnan mukaan reittiliikenneluvalla liikennöivä liikennöitsijä ei ole saanut vastaanottaa lipputukia edes väliaikaisesti. Tukiosuuden vastaanottaminen markkinaehtoisessa reittiliikenteessä olisi ollut avustuspetos. Linja-autoliitto ei ole voinut linjauksissaan kehottaa jäsenistöään harjoittamaan rikollista toimintaa.

844. Tavoite yleisen säännön käyttöönotosta osoittaa, että liitto on pyrkinyt edistämään tasapuolista kilpailua eri liikennelupatyyppien välillä. Jos tämä sääntö olisi hyväksytty, tuettuja lippuja olisi voinut ottaa vastaan kaikessa liikenteessä, myös reittiliikennevuoroilla.

845. Liikenne Vuorela Oy:n edustaja RV:n ei ole viraston useissa haastatteluissa vuosien 2011 ja 2015 välisenä aikana kertaakaan maininnut, että Linja-autoliitossa olisi sovittu tai saavutettu yhteisymmärrystä rajoittaa kilpailua Matkahuollon sopimusten kautta. Tällainen väitetty sopimus tai yhteisymmärrys olisi erittäin todennäköisesti tullut esiin RV:n haastatteluissa tai Liikenne Vainion tekemässä toimenpidepyynnössä, etenkin kun Vuorelan on pitänyt yritystään väitetyn kilpailunrajoituksen kohteena.

Toiminnan kilpailua rajoittava vaikutus

846. Linja-autoliiton toiminnalla ei ole ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, joten virastolla on näyttövelvollisuus esityksen kohteena olevan toiminnan kilpailua rajoittavasta vaikutuksesta. Tällaista näyttöä ei ole esitetty. Linja-autoliiton toiminta ei ole rajoittanut kilpailua henkilöliikenteen eikä rahdinkuljetuksen markkinoilla. Liitto ei ole estänyt liikennöitsijöitä hakemasta ja saamasta reittiliikennelupia tai harjoittamasta liiketoimintaa.

847. Viraston mukaan kartelli olisi hidastanut kilpailun avautumista merkittävästi ja että tästä johtuen kuluttajien valintamahdollisuudet olisivat olleet pienemmät ja liikennöitsijöiden paine kilpailla hinnalla olisi ollut merkittävästi rajoittunutta 1.7.2014 asti eli ajankohtaan, jolloin merkittävä osa siirtymäajan liikennöintisopimuksista päättyi. Tämä väite on ristiriidassa tapahtumakulun kanssa eikä sen tueksi ei ole esitetty mitään näyttöä. Uusia reittiliikennelupia on haettu ja myönnetty joukkoliikennelain voimaantulosta lähtien. Hakijoina ja luvansaajina on ollut myös esityksen kohteena olevia liikennöitsijöitä.

848. Lainmukaisen siirtymäajan noudattaminen ei ole osoitus kartellista. Jokaisella linjaliikenneluvan haltijalla on ollut lain takaama oikeus tehdä toimivaltaisen viranomaisen kanssa siirtymäajan liikennöintisopimus. Linja-autoliiton piirissä on todettu, että jokainen liikennöitsijä itse päättää solmiiko se siirtymäajaksi liikennöintisopimuksen vai hakeeko se reittiliikennelupaa (KKV:n kirjallinen todiste 47).

849. Toimialalla on koko väitetyn kartellin ajan ollut sisäistä hintakilpailua, minkä lisäksi linja-autoliikenne kilpailee asiakkaista muiden liikennemuotojen kanssa. Vaikka katsottaisiin, että kilpailu markkinoilla olisi ollut rajoittunutta 1.7.2014 saakka, rajoittuminen on ollut seurausta laissa säädetystä siirtymäajasta sekä viranomaisten viivyttelystä tuettuihin lippuihin liittyneiden ongelmien ratkaisemisessa.

9.2.4 Linja-autoliiton rooli

850. Linja-autoliitolla ei ole ollut väitetyssä kartellissa itsenäistä roolia. Virasto on katsonut, että liiton johto ja toimihenkilöt olisivat olleet aktiivisesti mukana ideoimassa väitetyn kilpailurikkomuksen sisältöä etenkin Matkahuollon palvelusopimusten sekä laatulupausta ja tuettuja lippuja koskevien poissuljentaperusteiden laadinnassa.

851. Linja-autoliiton edustajan Matkahuollon strategiaseminaariin keskustelujen pohjaksi laatima kysymysluettelo 16.9.2008 ei osoita liiton aktiivista ja erillistä roolia väitetyssä kilpailunrajoituksessa. Kysymykset on esitetty neutraalisti eikä niillä ole pyritty saamaan aikaan keskustelua kilpailunrajoittamisesta. Kysymys siitä, miten kohdellaan Matkahuollon kanssa kilpailevia yrityksiä, ei liity väitettyyn kilpailunrajoitukseen. Reittiliikennevuorot eivät ole Matkahuollon kilpailijoita (KKV:n kirjallinen todiste 108).

852. Tilaisuudessa ei ole keskusteltu eikä tehty päätöstä käyttää Matkahuollon palvelusopimuksia poissulkutarkoituksessa tai uusilta yrittäjiltä suojautumiseen. Linja-autoliiton toimihenkilöt tai Matkahuollon hallituksen jäsenet eivät ole tehneet päätöstä tai sopineet yhdenmukaistetusta menettelytavasta kilpailun rajoittamiseksi strategiapäivän keskustelussa.

853. Linja-autoliiton osastopäällikön palvelusopimustyöryhmälle 8.10.2010 lähettämä alustava ehdotus vuorojen mukaan ottamisesta Matkahuollon järjestelmiin ei kuvasta poissulkutarkoitusta. Toimiala on odottanut, että viranomaiset ratkaisevat tuettuihin lippuihin liittyvät ongelmat pikaisesti (KKV:n kirjallinen todiste 23).

854. Viranomaisten aloittamaan neuvotteluprosessiin osallistuminen 7.9.2010 Linja-autoliiton toimitusjohtajan johdolla ei ole ollut kilpailunrajoitus. Helsinki–Hamina-reittiliikennehakemuksia koskevat keskustelut eivät ole johtaneet toimenpiteisiin, vaan kaikki hakijat ovat saaneet reittiliikenneluvat ja ovat myös aloittaneet luvan mukaisen liiketoiminnan (KKV:n kirjallinen todiste 60).

855. Matkahuollon laatulupauksen valmistelussa ei ole ollut poissulkutarkoitusta eikä lupaus ole rajoittanut kilpailua. Joukkoliikennelain 48 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan laatulupauksessa on määriteltävä käytössä olevat liput ja niiden hinnat. Jo vuosikymmeniä ennen joukkoliikennelain voimaantuloa on ollut voimassa asiakaslupaus, jonka mukaan kaikki Matkahuollon valtakunnallisen lippujärjestelmän liput kelpaavat kaikissa sen aikataulujärjestelmän mukaisissa vuoroissa. Tämän vakiintuneen asiakaslupauksen ottaminen osaksi lakisääteistä laatulupausta ei ole osoitus kilpailunrajoituksesta tai poissulkutarkoituksesta (KKV:n kirjallinen todiste 23, 44 ja 101).

856. Linja-autoliitto ei ole Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän kokouksessa 25.5.2010 aktiivisesti ja itsenäisesti ajanut laatulupauksen käyttämistä kilpailun rajoittamiseen. Palvelusopimustyöryhmässä esiin tulleita kysymyksiä koskevat kommentit eivät osoita liiton osallisuutta väitetyssä kilpailunrajoituksessa. Myöskään Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 27.10.2010 ei ole keskusteltu eikä päätetty kilpailunrajoittamisesta laatulupauksen avulla.

857. Liiton osastopäällikön sähköpostiviestit 27.–28.12.2010 ovat liittyneet Helsinki–Hamina-reittiliikennevuoroihin. Kysymyksessä on ollut yksittäinen tapaus, eikä liitto ole toiminut vastaavalla tavalla muiden reittiliikennehakemusten osalta. Vaikka katsottaisiin, että Linja-autoliiton toiminta olisi tältä osin ollut kilpailulain vastaista, kysymyksessä on ollut erillinen, kertaluonteinen rikkomus, jolla ei ole ollut mitään vaikutusta markkinoiden toimintaan. Kaikki luvan saaneet liikennöitsijät ovat aloittaneet liikennöinnin mainitulla reitillä. Viraston oikeus esittää seuraamusmaksua on tämän yksittäisen väitetyn rikkomuksen osalta vanhentunut (KKV:n kirjallinen todiste 65).

858. Linja-autoliiton toimitusjohtaja on 17.1.2011 lähettänyt hallituksen jäsenille sähköpostin, jonka liitteenä on ollut eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsenille osoitettu kirje sekä kirjeen liitteenä olleet muistiot. Kysymyksessä on ollut laillinen edunvalvonta eikä asiakirjanäyttö osoita liiton syyllistyneen kilpailunrajoitukseen (KKV:n kirjallinen todiste 49).

859. Matkahuollon hallitus on kokouksessaan 25.1.2011 hyväksynyt joulukuussa 2010 tekemänsä linjaukset reittiliikennevuorojen palveluista Matkahuollon järjestelmissä. Kokouksessa on päätetty jäädä odottamaan, että Liikenne- ja viestintäministeriö antaisi ohjeet reittiliikennevuorojen käsittelystä ennen muutosten tekemistä. Viranomaisohjeiden odottaminen ei osoita poissuljentatarkoitusta. Linja-autoliiton edustajan kokouksessa esittämä kommentti ei osoita liiton osallisuutta väitetyssä kilpailunrajoituksessa (KKV:n kirjallinen todiste 83).

860. Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.1.2011 on keskusteltu edunvalvontatavoitteista ja -toimenpiteistä. Pöytäkirjasta ilmenee, että liitto on tarjonnut mallivalitusta jäsenyritysten käyttöön. Kyseessä on ollut sallittu edunvalvonta, joka ei osoita osallisuutta väitetyssä kilpailunrajoituksessa (KKV:n kirjallinen todiste 88).

9.2.5 Kokonaissuunnitelma

Yksi yhtenäinen rikkomus

861. Virasto ei ole esittänyt näyttöä siitä, että väitetyssä kartellissa olisi kyse yhtiöiden ja Linja-autoliiton kokonaissuunnitelmasta, jonka tavoitteena on ollut estää ja vähintään viivästyttää markkinoiden avautumista ja ylläpitää vallitsevat markkinaolosuhteet lainmuutoksesta huolimatta estämällä kilpailevan liikenteen pääsy markkinoille. Linja-autoliiton laillinen edunvalvonta ei ole osoitus viraston väittämästä kokonaissuunnitelmasta.

862. Linja-autoliiton jäsenyritykset ovat itsenäisesti tehneet päätökset siirtymäkauden liikennöintisopimuksista ja reittiliikenneluvista. Lupia on haettu ja myönnetty joukkoliikennelain voimaantulosta lähtien koko väitetyn kartellin ajan. Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat liikennöitsijät ovat hakeneet ja saaneet reittiliikennelupia. Jo yksin tämä tosiasia osoittaa kokonaissuunnitelmaa koskevat väitteet virheellisiksi.

863. Kokonaissuunnitelmaa ei osoita myöskään se, että liikennöitsijät ovat solmineet toimivaltaisten viranomaisten kanssa joukkoliikennelain mukaisia siirtymäajan liikennöintisopimuksia. Kyse on ollut lainmukaisesta menettelystä, jolla on tavoiteltu hallittua siirtymistä uuteen lainsäädännölliseen tilanteeseen.

864. Linja-autoliitto ja sen osastot ovat antaneet toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä lausuntoja reittiliikennelupahakemuksista osana viranomaisaloitteista hallintoprosessia. Pyydetyn lausunnon antamatta jättäminen olisi saattanut johtaa joukkoliikennelaissa määriteltyihin seuraamuksiin eikä antaminen ole osoitus väitetystä kilpailua rajoittavasta kokonaissuunnitelmasta. Linja-autoliiton 7.9.2010 järjestämä Helsinki–Hamina-reittiä koskenut neuvottelu on myös liittynyt toimivaltaisen viranomaisen hallintomenettelyyn.

865. Matkahuollon sopimusuudistus ei ole osa väitettyä kilpailua rajoittavaa kokonaissuunnitelmaa tai yhteisymmärrystä olla hakematta reittiliikennelupia. Kysymyksessä on jo 2000-luvun alusta vireillä ollut liiketaloudellisesti perusteltu, kattava kokonaisuudistus, jossa on uudistettu Matkahuollon palvelu- ja sopimusrakenne sekä palkkioperusteet.

866. Matkahuollon hallituksen 26.8.2010 pitämässä kokouksessa ei ole keskusteltu reittiliikenneluvista tai väitetystä kokonaissuunnitelmasta. Sähköpostiviestissä 29.12.2010 ei ole viraston vetoamin tavoin viitattu kokonaissuunnitelmaan eikä sen olemassaoloa voida viestistä päätellä. Mikäli katsotaan, että hallituksen jäsenten keskustelut joltakin osin olisivat kilpailulain vastaisia, niitä tulee joka tapauksessa arvioida erillisinä tapahtumina (KKV:n kirjallinen todiste 38 ja 68).

867. Matkahuollon pakettipalveluihin liittyvät menettelyt ja rahdinkuljetuksen tarveharkintaan liittyvä väitetty kilpailunrajoitus ei ainakaan Linja-autoliiton osalta ole ollut yksi yhtenäinen kilpailunrikkomus.

Menettelyiden osittainen vanhentuminen

868. Seuraamusmaksuesitys koskee Linja-autoliiton menettelyä syksystä 2008 alkaen 17.9.2012 asti. Esityksen tapahtumia vuodesta 2008 aina 1.11.2011 asti on siten arvioitava kilpailunrajoituslain säännösten nojalla. Virasto on tehnyt esityksen markkinaoikeudelle 25.1.2016. Mitään näyttöä ei ole esitetty siitä, että kysymyksessä olisi yksi yhtenäinen rikkomus, joten ennen 25.1.2011 tapahtuneita väitettyjä kilpailua rajoittavia menettelyjä on pidettävä vanhentuneina.

869. Vaikka katsottaisiin, että liiton toiminta joukkoliikennelain valmistelun yhteydessä olisi joltakin osin ollut kilpailulainsäädännön vastaista, kysymyksessä on ollut erillinen rikkomus, joka on päättynyt viimeistään joukkoliikennelain voimaan tullessa 3.12.2009. Viraston oikeus esittää seuraamusmaksua on tämän yksittäisen väitetyn rikkomuksen osalta vanhentunut.

870. Helsinki–Hamina-reittiliikennelupahakemusten osalta liiton toiminta ei ole ollut kilpailulainsäädännön vastaista ja kysymyksessä on tässäkin tapauksessa ollut erillinen rikkomus. Linja-autoliitto ei ole toiminut vastaavalla tavalla minkään muun reittiliikennelupahakemuksen käsittelyn yhteydessä. Tällä kertaluonteisella tapahtumalla ei ole ollut mitään vaikutusta markkinoiden toimintaan. Kaikille hakijoille on myönnetty reittiliikennelupa ja he ovat aloittaneet liikennöinnin mainitulla reitillä. Väitetty rikkomus on tältä osin päättynyt viimeistään 28.12.2010 ja viraston oikeus esittää seuraamusmaksua vanhentunut (KKV:n kirjallinen todiste 65).

9.2.6 Seuraamusmaksuesityksen perusteettomuus

871. Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämä seuraamusmaksu on määrältään kohtuuton eikä sen määrän perusteena olevia seikkoja ole esitetty.

872. Aatteellisen yhteisön seuraamusmaksun perustana voidaan varsinaisen toiminnan tuottojen lisäksi ottaa huomioon myös yhteisön keräämät jäsenmaksutulot (KHO 14.6.2013, taltionumero 1993). Vuonna 2012 Linja-autoliiton liikevaihtoon rinnastettavat kokonaistulot ovat muodostuneet yksinomaan jäsenmaksuista, joiden tuotto mainittuna vuonna on ollut 1.151.824,84 euroa. Liitolla ei ole ollut vuonna 2012 lainkaan varsinaisen toiminnan tuottoja. Siten kilpailulain mukainen seuraamusmaksun enimmäismäärä voi Linja-autoliiton osalta olla 115.182 euroa (Linja-autoliitto ry:n kirjallinen todiste 9).

873. Väitetty kilpailunrajoitus ei ole luonteeltaan kilpailulaissa tai EU:n kilpailuoikeudessa tarkoitettu vakavimpiin rajoituksiin lukeutuva menettely. Menettelyssä ei ole suoraan tai välillisesti vahvistettu osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja eikä jaettu asiakkaita.

874. Toiminnalla ei ole ollut "subjektiivista tarkoitusta rajoittaa kilpailua", vaan Linja-autoliitto on laillisesti ajanut jäsenistönsä etua joukkoliikennelain valmistelussa ja lain soveltamista koskeneiden linjausten ja ohjeiden valmistelussa. Liitto on täysin laillisesti osallistunut toimivaltaisten viranomaisten reittiliikennelupia koskeneisiin lausuntomenettelyihin ja viranomaisten aloittamiin neuvotteluihin. Linja-autoliiton toiminta Matkahuollossa sen suurimpana osakkeenomistajana on liittynyt Matkahuollon liiketoiminnan kannalta välttämättömään sopimusuudistukseen. Liiton toiminta tämän sopimusuudistuksen valmistelussa on ollut laillista ja perustunut Matkahuollon liiketoimintanäkökohtiin. Näillä toimilla ei ole tavoiteltu kilpailun rajoittamista.

875. Toimialan lainsäädäntö on muuttunut eikä edes viranomaisilla ole ollut selkeää ja yhtenäistä linjaa uuden lain keskeisen sisällön tulkinnasta. Joukkoliikennelaki ja toimivaltaiset viranomaiset ovat kannustaneet ja edellyttäneet liikennöitsijöiden keskinäisiä neuvotteluita vuorojen yhteensovittamisesta. Tämä epäselvä lainsäädännöllinen tilanne ja viranomaislinjausten mukainen toiminta on otettava vähintään lieventävänä seikkana huomioon väitetyn kilpailunrajoituksen vakavuutta arvioitaessa.

876. Virasto on esityksen liitteeseen 33 viitaten väittänyt, että kartellin osapuolet olisivat tietoisesti toimineet kilpailulainsäädännön vastaisesti. ja, että "asiassa on toimittu vastoin asianajajan ohjeistusta." Mainittu liite kuuluu asianajosalaisuuden piiriin ja viraston väite on jo tällä perusteella jätettävä kokonaan huomioon ottamatta.

877. Väitetty kilpailunrajoitus ei ole muodostanut yhtä yhtenäistä kokonaisuutta tai kokonaissuunnitelmaa. Mikäli Linja-autoliiton menettely katsotaan joltakin osin lainvastaiseksi, kysymys on yksittäisistä tapahtumista. Liiton toiminta vuosina 2008 ja 2009 on ollut laillista edunvalvontaa.

878. Seuraamusmaksun erityis- ja yleisestävä vaikutus ei tässä tapauksessa edellytä lain salliman enimmäisrangaistuksen asettamista. Linja-autoliitto ja sen jäsenyritykset eivät ole saaneet väitetystä kilpailunrajoituksesta mitään taloudellista etua. Liitto ei toimi henkilöliikenteen markkinoilla eikä sillä ole lainkaan henkilöliikenteeseen liittyvää liiketoimintaa. Jäsenyrityksistä valtaosa ei ole ollut osallisena väitettyyn kilpailunrajoitukseen, vaan ne ovat osaltaan olleet sen kohteena. Linja-autoliiton pääasiallinen tulonlähde on jäsenyrityksiltä perittävät jäsenmaksut ja liitolle asetettava seuraamusmaksu rasittaisi myös väitetyn kilpailunrajoituksen kohteina olleita liikennöitsijöitä. Edellä mainitut seikat on otettava huomioon myös seuraamusmaksun määrää arvioitaessa.

879. Väitetystä kilpailunrajoituksesta yksittäisille liikennöitsijöille mahdollisesti tullut taloudellinen hyöty olisi otettava huomioon ainoastaan näiden liikennöitsijöiden seuraamusmaksuja määrättäessä. Kaksinkertaisen rangaistuksen kielto estää huomioimasta väitettyä taloudellista hyötyä sekä Linja-autoliiton että yksittäisten liikennöitsijöiden rangaistusta mitattaessa.

Kilpailunrajoituksen vaikutukset

880. Väitetyn lainvastaisen menettelyn vaikutuksista ei ole esitetty selvitystä. Menettely ei ole aiheuttanut vahinkoa yksittäisille liikennöitsijöille eikä kilpailun toimivuudelle kokonaisuutena arvioiden. Liikennöitsijät ovat hakeneet ja saaneet reittiliikennelupia toimivaltaisilta viranomaisilta ja ovat myös voineet harjoittaa henkilöliikennettä näiden lupien nojalla. Henkilöliikenteen markkinoille on seuraamusmaksuesityksen kattamana aikana tullut sekä uusia yrityksiä että perinteisten toimijoiden uusia vuoroja. Linja-autoliitto tai sen jäsenyritykset eivät ole millään tavalla hyötyneet väitetystä kilpailunrajoituksesta. Liitto ei ole suosinut jäsenyrityksiä tai hallituksessa edustettuina olleita liikennöitsijöitä.

Seuraamusmaksun suhde aiempaan oikeuskäytäntöön

881. Hallinnon yleiset periaatteet edellyttävät hallintotoiminnalta tasapuolisuutta ja suhteellisuutta. Periaatteita on noudatettava myös hallinnollisia seuraamuksia, kuten kilpailulain mukaista seuraamusmaksua määrättäessä. Tasapuolisuus- ja suhteellisuusvaatimus edellyttää, että seuraamukset ovat kohtuullisessa suhteessa paitsi itse tekoon nähden, myös suhteessa muista kilpailunrajoituksista annettuihin rangaistuksiin. Linja-autoliitolle esitetty seuraamusmaksu on täysin kohtuuton aiempaan oikeuskäytäntöön verrattuna. Aatteellisille yhteisöille on eri oikeusasteissa määrätty sekä euromääräisesti että prosentuaalisesti selkeästi pienempiä seuraamusmaksuja kuin mitä liitolle on nyt esitetty.

882. Esityksessä on arvioitu väärin Linja-autoliiton rooli väitetyssä kilpailunrajoituksessa. Liiton toiminnassa on ollut kysymys jo edellä todetuin tavoin sallitusta edunvalvonnasta ja reittilupien osalta liitolla ja sen alueosastoilla on ollut sekä oikeus että velvollisuus antaa viranomaisten pyytämiä lausuntoja. Kuten aiemmin on todettu, liitto ei ole päättänyt tuettujen lippujen kelpoisuudesta reittiliikennevuoroissa.

883. Viraston asiassa esittämä näyttö ei ole riittävän uskottava, täsmällinen ja yhtäpitävä, jotta sen perusteella, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna, voitaisiin vakuuttua Linja-autoliiton syyllistyneen asiassa kilpailun rajoittamiseen esityksessä väitetyllä tavalla. Tilanteessa, jossa esiintyy epätietoisuutta, asia on ratkaistava kilpailunrajoituksesta epäillyn asianosaisen hyväksi (tuomio Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 38 kohta).

10 OY MATKAHUOLTO AB:N VASTAUS (DNRO 2016/42) JA VALITUS (DNRO 2016/96)

10.1 Vaatimukset

884. Oy Matkahuolto Ab (jäljempänä Matkahuolto) on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksen (dnro 192/14.00.00/2011) kokonaisuudessaan (markkinaoikeuden dnro 2016/96).

885. Matkahuolto on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää seuraamusmaksuesityksen kokonaan, tai ainakin Matkahuollon osalta, virheellisenä, puutteellisena, perusteettomana, toteennäyttämättömänä ja vanhentuneena (markkinaoikeuden dnro 2016/42).

886. Matkahuolto on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää viraston esittämää määrää olennaisesti alhaisemman seuraamusmaksun, tai vaihtoehtoisesti jättää asian ratkaisematta ja palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi (markkinaoikeuden dnro 2016/42).

887. Matkahuolto on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti viivästyskorkoineen (markkinaoikeuden dnro:t 2016/42 ja 2016/96).

10.2 Perusteet (dnro 2016/96)

10.2.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kieltopäätöksen epäselvyys ja perustelemattomuus

888. Kilpailu- ja kuluttajaviraston kieltopäätöksestä ei käy selvästi ilmi yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on velvoitettu. Päätös on hallintolain vastaisena kumottava. Päätöksen on oltava yksiselitteinen ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Asiantuntijalausunnon mukaan viraston kieltomääräys ei täytä hallintolain 44 §:n mukaisia hallintopäätöksen sisältövaatimuksia. Velvoittavassa päätöksessä lopputulos on selostettava erityisen tarkasti ja asianosaista velvoittavat ehdot on yksilöitävä kattavasti. Yksilöimisvaatimus korostuu, mikäli päätöksellä muutetaan pitkäaikaista tosiasiallista oikeustilaa (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 3).

889. Pakettipalvelusopimuksen tarveharkintaa ei sovelleta syrjivästi tai poissulkutarkoituksessa. Rahdinkuljetusta koskevista päätöksistä ei keskustella eikä niitä tehdä Matkahuollon hallituksessa. Tarveharkinnan ja päätökset rahdinkuljetuksesta tekee liiketoimintaan perustuen palveluverkostosta vastaava liiketoimintapäällikkö ja harkinnan perusteet ovat liikennöitsijöiden tiedossa. Rahdinkuljetusoikeuksia on evätty myös Matkahuollon hallituksessa edustettuina olevilta liikennöitsijöiltä ja toisaalta rahtisopimuksia on tehty hallitukseen kuulumattomien liikennöitsijöiden ja muiden rahdinkuljettajien kanssa. Rahtia kuljetetaan myös uusilla reittiliikennevuoroilla. Matkahuollolle on epäselvää, mikä toiminta sen tässä tilanteessa tulisi lopettaa.

890. Päätöksestä ei ilmene, millaista menettelyä virasto pitäisi "syrjimättömänä ja objektiivisena". Matkahuolto soveltaa tarveharkintaa tavalla, joka ei ole syrjivä. Päätöksestä ei ilmene, mille tahoille Matkahuollon tulisi tarjota rahdinkuljetusoikeuksia viraston edellyttämällä syrjimättömällä ja objektiivisella tavalla. Päätöksen nojalla on epäselvää, onko oikeuksia tarjottava syrjimättömällä ja objektiivisella tavalla reittiliikennettä ajaville liikennöitsijöille, kaikille liikennöitsijöille vai kaikille rahtipalveluita tarjoaville yrityksille ja jos velvoite on rajattu vain tiettyyn ryhmään rahdinkuljettajia, mihin kysymyksessä oleva rajaus perustuu.

891. Päätös on useilta keskeisiltä osiltaan perustelematon. Virasto ei ole esittänyt mitään perusteluita väitteelle, jonka mukaan Matkahuollon pakettipalvelu olisi "rahdinkuljetuksen kannalta välttämätön järjestelmä". Virasto on täysin laiminlyönyt selvitys- ja perusteluvelvollisuutensa Matkahuollon esittämien tehokkuusperusteluiden osalta. Elinkeinonharjoittajalle kilpailulaissa tehokkuuden osalta asetettu todistustaakka ei poista viraston yleistä selvittämisvelvollisuutta.

892. Päätöksen perusteluissa on otettava kantaa myös siihen, miksi asianosaisen esittämää vaatimusta ja sitä tukevaa näyttöä ei ole hyväksytty. Perusteluissa olisi pitänyt ottaa erikseen kantaa kuhunkin pääväitteeseen eikä tyytyä ylimalkaiseen toteamukseen. Kieltopäätös ei ole täyttänyt hallintolain 45 §:n mukaista hallintopäätöksen perustelemisvaatimusta (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 3).

10.2.2 Matkahuollon pakettipalveluiden väitetty kilpailuoikeuden vastaisuus

893. Matkahuollon pakettipalveluita ei ole käytetty eikä käytetä poissuljennan välineenä. Viraston tulee esittää näyttöä kilpailunrajoituksen olemassaolosta ja sen ajallisesta ulottuvuudesta. Tilanteessa, jossa esiintyy epätietoisuutta, tuomioistuimen on ratkaistava asia kilpailunrajoituksesta epäillyn asianosaisen hyväksi (tuomio Hüls v. komissio, C-199/92 P, EU:C:1999:358, 149 ja 150 kohta, tuomio AstraZeneca v. komissio, T-321/05, EU:T:2010:266, 475 kohta ja tuomio AstraZeneca AB v. komissio, C‑457/10 P, EU:C:2012:770, 199 kohta).

894. Kieltopäätöstä arvioitaessa on olennaista Matkahuollon tämän hetken toiminta. Mitään näyttöä, joka osoittaisi, että Matkahuollon tällä hetkellä harjoittamalla pakettiliiketoiminnalla ja siihen liittyvillä rahdinkuljetuksen alihankintasopimuksilla olisi kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus, ei ole esitetty. Asiakirjanäyttö koostuu ajanjaksoa 2008–2012 kuvaavista pöytäkirjoista ja muista asiakirjoista. Nämä asiakirjat eivät osoita, että väitetty kartelli edelleen jatkuisi pakettipalvelumarkkinoilla.

895. Pakettipalvelusopimuksen tarveharkinnalla eli Matkahuollon oikeudella optimoida, laajentaa ja kehittää rahdinkuljetuksen alihankintaverkostoa kulloisenkin tarpeen mukaan lisäarvoa tuottavalla tavalla, ei ole kilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Tarkoituksena on luoda tehokas ja asiakkaiden tarpeita vastaava kuljetusjärjestelmä, jonka avulla Matkahuolto voi kilpailla pienrahdin markkinoilla kotimaisten ja suurten kansainvälisten rahdinkuljettajien kanssa. Virasto on lainvoimaisissa Veolia- ja Hostikka-päätöksissään todennut, että Matkahuollolla on täysi vapaus sopia rahdinkuljetuksesta valitsemiensa yritysten kanssa. Viraston edustaja on julkisuudessa todennut, että pakettipalveluiden tarveharkinta on sallittua. Tarveharkintaehto ei itsessään ole lainvastainen eikä sen säilyttämistä pakettipalvelusopimuksessa voida pitää lainvastaisena kartellina (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 6).

896. Virasto ei ole esittänyt kieltopäätöksen tueksi yhtään asiakirjaa, joka osoittaisi, että Matkahuollon hallituksen jäsenet tällä hetkellä vaikuttaisivat rahdinkuljetusoikeuksista päättämiseen tai että yhtiö edelleen soveltaisi tarveharkintaa poissulkutarkoituksessa.

897. Liikenne Vuorela Oy:llä ei ole riittäviä tietoja ja asiantuntemusta arvioida Matkahuollon valtakunnalliseen pakettipalveluun liittyvää rahdinkuljetustarvetta. Se, että yksittäinen liikennöitsijä ei toiveistaan huolimatta ole saanut rahdinkuljetusoikeutta yksittäiselle reitille, ei osoita väitetyn kilpailunrajoituksen jatkuvan edelleen. Matkahuollolla on ollut liiketaloudelliset syyt olla myöntämättä rahdinkuljetusoikeutta Liikenne Vuorelalle Helsinki–Hamina-välillä, koska reitillä on koko ajan ollut riittävästi kuljetuskapasiteettia.

898. Matkahuollon rahdinkuljetusoikeuksista päättävät toimihenkilöt eivät ole tietoisia reittiliikennehakemuksista tai niiden käsittelyvaiheista. Liikennöitsijät ottavat heihin yhteyttä rahdinkuljetusoikeuksien osalta vasta, kun he ovat saaneet (tai saamassa) viranomaisilta hyväksyvän päätöksen uusista reittiliikennevuoroista. Rahdinkuljetusoikeuksista päättää Matkahuollon palveluverkostosta vastaava liiketoimintapäällikkö. Toimitusjohtaja ottaa kantaa rahdinkuljetukseen vain poikkeuksellisesti. Rahdinkuljetuksesta päätetään liiketaloudellisin perustein rahdinkuljetustarpeen mukaan.

899. Rahdinkuljetussopimuksista ja niihin liittyvästä tarveharkinnasta ei keskustella eikä tehdä päätöksiä Matkahuollon hallituksessa. Hallitus ei ole kertaakaan 30.8.2012 jälkeen käsitellyt rahdinkuljetussopimuksiin liittyvää tarveharkintaa. Yhtiön hallituksessa ei myöskään käsitellä reittiliikennehakemuksia. Tällä hetkellä viranomaiset eivät enää pyydä Linja-autoliitolta tai sen alueosastoilta lausuntoja reittiliikennelupahakemuksista eikä asioita tämän vuoksi enää käsitellä näissä toimielimissä (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 2.1–2.23).

900. Matkahuollon hallituksen kokouksessa on todettu, että yhtiö päättää rahtioikeuksista tarveharkinnan eli vuorojen tarpeellisuuden ja niiden Matkahuollon pakettipalvelulle tuottaman lisäarvon perusteella, kuten pakettipalvelusopimukseen on jo alun perin vuonna 2010 kirjattu.

901. Rahdinkuljetusten optimointi on osa päivittäistä liiketoimintaa, eikä tarveharkinnasta pidetä pöytäkirjaa. Päätöksenteon epämuodollisuus ei ole kilpailulainsäädännön vastaista. Tarveharkinnassa ei suosita Matkahuollon hallituksessa edustettuina olevia yrityksiä eikä syrjitä reittiliikennevuoroja ajavia yrityksiä (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 3–9).

10.2.3 Matkahuollon pakettipalveluiden tarveharkinta

902. Matkahuollon rahdinkuljetustarve määräytyy asiakkaiden tavaravirtojen mukaan. Pakettikuljetukset on liiketoiminnallisesti järkevämpää keskittää kuin etsiä jokaiselle yksittäiselle paketille nopein ja/tai suorin mahdollinen kuljetusreitti. Tämän vuoksi paketinkuljetusoikeuksia ei ole liiketaloudellisesti mielekästä myöntää kaavamaisesti esimerkiksi suorimmalle tai nopeimmalle linja-autovuorolle. Se, että jokin linja-autovuoro lähtee ensimmäisenä, on nopein tai kulkee suoraan tiettyjen kaupunkien välillä, ei osoita, että juuri tämän vuoron käyttäminen Matkahuollon pakettipalvelussa olisi liiketaloudellisesti perusteltua.

903. Matkahuollon lähipakettien tavoiteltu kuljetusaika on 1–3 arkivuorokautta. Pakettiliiketoiminnan kannalta ei ole merkittävää, kulkeeko jokin yksittäinen linja hieman nopeammin kuin järjestelmässä jo mukana oleva rahtivuoro. Niin kauan kuin yhtiön rahtireiteillä on kuljetuskapasiteettia ja ne täyttävät asiakkaille annetut kuljetusaikalupaukset, rahtisopimukset ovat Matkahuollon liiketoiminnan kannalta riittävät.

904. Pakettien kuljetukset on liiketaloudellisesti perusteltua keskittää jo olemassa oleville vuoroille ja samalla välttää ylikapasiteetin luomista. Rahtikuljetusten yhdistäminen ja keskittäminen olemassa oleville rahdinkuljetusvuoroille tuo kustannussäästöjä ja tehostaa pakettipalvelun kaikkia vaiheita.

905. Liiketaloudellisesti ei ole perusteltua avata uusia rahdinkuljetusreittejä väleille, joilla on jo riittävästi kuljetuskapasiteettia ja joissa Matkahuollon sopimuskumppani täyttää pakettipalvelusopimuksen velvoitteet ja toimii laadukkaasti. Liiketoiminnan kannalta ei ole myöskään perusteltua irtisanoa voimassaolevia sopimuksia siitä syystä, että joku toinen rahdinkuljettaja haluaa ryhtyä kuljettamaan Matkahuollon paketteja samalla reitillä. Pakettiliiketoiminnan kannalta on perusteltua kieltäytyä solmimasta rahtisopimuksia reiteille, joilla Matkahuollolla on jo riittävästi kuljetuskapasiteettia.

906. Virastolla, yksittäisellä liikennöitsijällä tai edes Matkahuollon paikallisten toimipisteiden henkilökunnalla ei ole yhtiön valtakunnallisen pakettiliiketoiminnan rahdinkuljetustarpeen arvioinnissa tarvittavaa tietoa ja kokonaisnäkemystä.

10.2.4 Matkahuollon rahdinkuljetuksen merkitys olennaisena toimintaedellytyksenä

907. Kilpailulaki tai SEUT 101 artikla eivät aseta Matkahuollolle velvollisuutta tarjota rahdinkuljetusoikeutta liikennöitsijöille tai muille rahdinkuljettajille, vaan yhtiöllä on kilpailusäännöstenkin mukaan sopimusvapaus valitessaan rahdinkuljettajia alihankintaverkostoonsa. Sopimuspakko on poikkeustilanne ja kohdistuu määräävässä markkina-asemassa oleviin toimijoihin. Virasto ei edes väitä, että Matkahuollolla olisi määräävä markkina-asema tai että se olisi väärinkäyttänyt tällaista asemaa. Päätöksessä on kuitenkin kohdeltu Matkahuoltoa kuin se olisi määräävässä markkina-asemassa ja käyttäisi sitä väärin.

908. Viraston näkemys olennaisista toimintaedellytyksistä rahti- ja henkilöliikennemarkkinoilla perustuu virheelliseen laintulkintaan sekä vääriin päätelmiin. Esitetty näyttö ei osoita, että Matkahuollon rahdinkuljetusoikeudet olisivat kilpailuoikeudessa tarkoitettu olennainen toimintaedellytys mainituilla markkinoilla toimimiseksi. Päätöksessä ei ole lainkaan olennaisuutta koskevaa taloudellista analyysiä. Matkahuollon näyttö siitä, että rahdinkuljetus ei miltään osin ole liikennöitsijöiden tai muiden rahdinkuljettajien kannalta olennainen toimintaedellytys, on sivuutettu.

909. Viraston päätöksessä viitatut tapaukset Cauliflower (komission päätös asiassa IV/28.948: Cauliflowers, OJ L 21, 26.1.1978, s. 23–31), National Brittish Cattle and Sheep Breeders Associations ja Morgan Stanley / Visa International ja Visa Europe (komission päätös asiassa COMP/D1/37860 — Morgan Stanley/Visa International ja Visa Europé, OJ C 183, 5.8.2009, s. 6–8), osoittavat, että yritysten yhteenliittymällä on velvollisuus tarjota pääsyä yhteenliittymän tarjoamiin palveluihin vain tilanteissa, joissa yhteenliittymällä on määräävä asema markkinoilla ja jossa jäsenyyden tai palvelun epääminen kokonaan estää kilpailijoiden toimimisen markkinoilla. Virasto on lainvoimaisissa Veolia (Kilpailuviraston päätös 14.1.2008, dnro 1160/61/00) ja Hostikka (Kilpailuviraston päätös 9.6.2011, dnro 960/61/2008) -päätöksissään todennut, että Matkahuollolla on täysi vapaus sopia rahdinkuljetuksesta valitsemiensa yritysten kanssa.

910. Matkahuollon rahdinkuljetussopimus ei ole välttämätön edellytys rahdinkuljetus- tai henkilöliikennemarkkinoilla toimimiseksi. Virasto ei ole päätöksessään lainkaan analysoinut rahdinkuljetuksen markkinoita. Henkilöliikenteen markkinoilla toimii satoja liikennöitsijöitä, jotka eivät kuljeta Matkahuollon rahtia, mikä osoittaa, ettei tämän rahdin kuljettaminen ole liiketoiminnan kannalta olennaista. Rahdinkuljetusta ei voida pitää olennaisena tulonmuodostuksenkaan kannalta. Posti- ja rahtituottojen osuus liikennöitsijöiden liikevaihdosta on marginaalinen.

911. Virasto on aiemmissa Veolia- ja Hostikka-päätöksissään selkeästi todennut, että Linja-autoliiton jäsenyys ja pääsy Matkahuollon pakettipalveluun eivät ole liikennöitsijöiden kannalta olennaisia toimintaedellytyksiä. Matkahuollolla on Hostikka-päätöksen mukaisesti rahdinkuljetuksessa sopimusvapaus suhteessa liikennöitsijöihin. Matkahuollolla on ollut oikeus luottaa viraston kilpailuoikeudellisen arvioinnin paikkansapitävyyteen hallintolain 6 §:n mukaisesti. Markkinoilla ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia, joiden takia asiaa olisi syytä arvioida aiemmasta poikkeavasti.

10.2.5 Matkahuollon esittämät tehokkuusperusteet

912. Matkahuolto on esittänyt yksilöidyt tehokkuusperustelut pakettiliiketoiminnalle ja siinä harjoitetulle tarveharkinnalle virastolle 12.6.2015 toimittamassaan vastineessa. Virasto on menetellyt hallintolain 31 §:n ja 45 §:n vastaisesti, kun se on kieltopäätöksessään asiaa tarkemmin perustelematta täysin sivuuttanut Matkahuollon esittämät tehokkuusperustelut (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 10).

913. Pakettiyhteistyö ja siihen liittyvä tarveharkinta ovat täyttäneet kilpailulain 6 §:n tehokkuusedellytykset. Matkahuollon toiminta on lisännyt tehokkuutta, sillä yhteistyön avulla on voitu luoda ja ylläpitää koko Suomen kattavaa jakeluverkostoa ja pakettipalveluita. Tarveharkinta on myös mahdollistanut kustannustehokkaan toiminnan.

914. Yhteistyö ja tarveharkinnan käyttö on ollut välttämätöntä Matkahuollon ylläpitäessä ja kasvattaessa tehokasta, toimivaa ja koko Suomen kattavaa rahdinkuljetusverkostoa. Pakettien kuljetusmarkkinat ovat erittäin kilpaillut ja niillä toimii useita isoja kansainvälisiä yrityksiä. Kilpailukykyisen verkoston luominen ei olisi mahdollista, jos pääsy siihen tulisi avata kaikille halukkaille. Toimivien ja liiketoiminnan kannalta riittävien rahtisopimusten irtisanominen aina, kun markkinoille tulee hieman nopeampi ja/tai suorempi vuoro johtaisi merkittäviin tehokkuustappioihin. Kuljetusoikeuksien jatkuva siirtely yhdeltä rahdinkuljettajalta toiselle vaikeuttaisi merkittävästi palvelukokonaisuuden hallintaa ja aiheuttaisi kustannuksia kaikille osapuolille.

915. Rahdinkuljetuksen yhteistyön ja tarveharkinnan avulla syntyvät tehokkuussäästöt ovat kanavoituneet merkittävältä osin asiakkaille ja kuluttajille. Matkahuollon paketti- ja rahtipalvelut lisäävät asiakkaiden ja kuluttajien saatavilla olevien pakettipalveluiden valikoimaa. Markkinatilanteen takia Matkahuolto ei voi ylihinnoitella omia palveluitaan eikä pitää tehokkuussäästöjä kokonaan itsellään.

916. Yhteistyö ja tarveharkinta eivät poista kilpailua merkittävältä osalta pakettipalveluita. Menettely ei anna Matkahuollolle mahdollisuutta toimia pakettimarkkinoilla asiakkaista ja kuluttajista riippumattomasti. Yhtiöllä ei ole määräävää markkina-asemaa kyseisillä markkinoilla.

917. Pakettiyhteistyö ja tarveharkinta on ollut välttämätöntä tehokkuushyötyjen aikaansaamiseksi ja menettely on hyödyttänyt kuluttajia poistamatta kilpailua pakettipalveluiden markkinoilta. Pakettiyhteistyön ja tarveharkinnan arviointiin tulee soveltaa kilpailulain 6 §:n mukaista poikkeusta. Matkahuollon pakettipalveluyhteistyö ja tarveharkinta ovat kilpailulain mukaisia.

10.3 Perusteet (dnro 2016/42)

10.3.1 Taustaa

918. Oy Matkahuolto Ab:n toiminnassa ei ole ollut kyse kartellisuunnitelman laatimisesta, toteuttamisesta tai muustakaan kielletystä kilpailun rajoittamisesta. Matkahuolto ei ole päättänyt tai saavuttanut yhteisymmärrystä väitetystä kilpailua rajoittavasta kokonaissuunnitelmasta eikä se ole osallistunut tällaisen suunnitelman toteuttamiseen tai muutenkaan kilpailun rajoittamiseen.

919. Matkahuolto on linja-autoliikenteen palvelu- ja markkinointiyhtiö, joka tarjoaa asiakkailleen matka- ja pakettipalveluita sekä harjoittaa toimipaikoillaan kahvila- ja kioskitoimintaa. Matkahuollon matkapalvelut sisältävät muun muassa linja-autoasematoiminnan, aikataulupalvelun, matkakorttijärjestelmän sekä lipunmyyntipalvelut.

920. Vuoden 2011 alussa voimaan tullutta Matkahuollon ja liikennöitsijöiden välisten sopimusten uudistamista on ryhdytty valmistelemaan jo 2000-luvun alkupuolella. Taustalla ovat olleet liiketoiminnalliset perusteet, mikä käy ilmi myös seuraamusmaksuesityksestä (KKV:n kirjallinen todiste 19 ja Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 11 ja 12).

921. Joukkoliikennettä tuetaan merkittävästi julkisista varoista ja käytössä on jo pitkään ollut julkisesti tuettuja seutu-, kaupunki- ja työmatkalippuja. Lainvalmistelun aikana liikenne- ja viestintäministeriö viestitti, että näiden lippujen käyttö jatkuisi joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen ennallaan. Vielä lokakuussa 2009 ministeriö on ilmoittanut, että markkinaehtoiselle liikenteelle voidaan antaa julkista rahoitusta erityislainsäädännön tai yleisen säännön perusteella. Uuden lain ei pitänyt merkittävästi vaikuttaa Matkahuollon liiketoimintaan eikä mitään syytä ollut varautua muuttamaan lippujärjestelmiään tai toimintamalleja. Viranomaiset kuitenkin kielsivät tuettujen lippujen käytön reittiliikennevuoroilla heti lain voimaan tultua joulukuussa 2009 (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 16).

922. Liikenne- ja viestintäministeriön lokakuussa 2011 asettama työryhmä on esittänyt loppuraportissaan 30.4.2012, ettei yleisen säännön käyttöönottoa ryhdytä valmistelemaan. Raportin perusteella Matkahuollossa on arvioitu, että reittiliikennelupiin perustuva liikenne lisääntyy eikä tuettujen lippujen ongelma ole viranomaisten toimin pikaisesti ratkaistavissa. Syksyllä 2012 oli merkittävimpien viranomaisten kanssa vihdoin saatu solmittua uudet selvittäjäsopimukset, joissa yhtiön vastuuta tuettuihin lippuihin liittyvistä väärinkäytöksistä oli rajoitettu. Matkahuolto on ottanut reittiliikennevuorot aikatauluinformaatiopalveluun 4.6.2012 ja lipunmyyntipalveluun 17.9.2012.

923. Matkahuolto on aktiivisesti pyrkinyt ratkaisemaan tuettujen lippujen ongelmaa viranomaisten kanssa neuvottelemalla, mutta asiaa ei ole tuolloin saatu ratkaistua. Viranomaiset eivät vahvistaneet niin sanottua yleistä sääntöä, joka olisi mahdollistanut tuettujen lippujen vastaanottamisen reittiliikennevuoroilla. Vasta 1.7.2014 on saatu toimintaan malli, joka on mahdollistanut tuettujen lippujen ei-tuetun asiakasmaksuosuuden vastaanottamisen reittiliikenteessä.

924. Matkahuollon pakettipalvelu on linja-autoliikenteeseen perustuva paketinkuljetusjärjestelmä, jonka avulla on mahdollista lähettää paketteja kotimaassa ja yhteistyökumppaneiden avulla myös ulkomaille. Tämä liiketoiminta on matkapalveluista erillinen palvelukokonaisuus, jossa Matkahuolto vastaa palvelun markkinoinnista, asiakkuuksista ja kehittämisestä sekä suunnittelee ja ylläpitää tarvittavaa kuljetusjärjestelmää ja hankkii rahdinkuljetuksen alihankintana liikennöitsijöiltä ja muilta rahdinkuljettajilta.

925. Matkahuolto ja liikennöitsijät sopivat rahdinkuljetuksesta pakettipalvelusopimuksessa. Sopimuksen mukaan uusien vuorojen ja muutosten hyväksymisestä järjestelmään päättää Matkahuolto arvioiden vuorojen tarpeellisuuden ja niiden tuottaman lisäarvon Matkahuollon palveluihin. Päätöksen tekee palveluverkostosta vastaava liiketoimintapäällikkö liiketaloudellisin perustein rahdinkuljetustarpeen mukaan. Tämän verkoston linja-autorahti perustuu Matkahuollon aikataulutettuun linja-autoliikenteeseen.

10.3.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston hallintomenettelyn ja esityksen hallintolain mukaisuus

926. Matkahuolto on tutkinnan aikana ja erityisesti viraston päätös- ja esitysluonnokseen 14.4.2015 antamassaan vastineessa esittänyt virastolle laajasti yhtiön toiminnan laillisuutta puoltavia lausuntoja ja asiakirjoja. Myös viraston haltuunsa saamassa asiakirjamateriaalissa on useita asiakirjoja, jotka puoltavat Matkahuollon toiminnan laillisuutta. Tämä asiakirjanäyttö on asiaa lainkaan perustelematta jätetty huomioon ottamatta (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 11, 12, 16, 22 ja 23).

927. Elinkeinonharjoittajalla on oikeus tulla kuulluksi ennen seuraamusmaksuesityksen tekemistä. Viraston on ilmoitettava kirjallisesti elinkeinonharjoittajalle sitä vastaan esittämänsä, tutkintaan liittyvät väitteet ja niiden perustelut. Jotta kuulemisen tarkoitus toteutuisi kilpailulain edellyttämällä tavalla, uutta selvitystä ei tulisi hankkia kuulemisen jälkeen, ellei se ole välttämätöntä viraston johtopäätösten oikeellisuuden varmistamiseksi. Asianosaisia tulisi aina kuulla aiemman kuulemisen jälkeen saadusta selvityksestä, jos se on johtanut viraston johtopäätösten olennaiseen muuttamiseen (KKV:n kirjallinen todiste 101, 117, 120 ja 123).

928. Virasto on loukannut Matkahuollon puolustautumisoikeuksia, kun se on päätös- ja esitysluonnoksen antamisen jälkeen jatkanut asian selvittämistä ja merkittävästi muuttanut esitystään sekä asiakirjoista tekemiään oikeudellisia johtopäätöksiä. Matkahuollolle ei ole annettu mahdollisuutta lausua uusista selvityksistä tai johtopäätöksistä. Virasto on myös laiminlyönyt selvitys- ja perusteluvelvollisuutensa Matkahuollon esittämien tehokkuusperustelujen osalta.

929. Virasto on kilpailuoikeudellisia päätelmiä tehdessään nojautunut Matkahuollon asianajosalaisuuden piirissä oleviin asiakirjoihin, jotka se on saanut haltuunsa yhtiön toimitiloissa syksyllä 2011 toimitetuissa tarkastuksissa. Päätöksen kohdissa 202 ja 238 se on vedonnut asianajajan Matkahuollolle antamiin neuvoihin. Virasto on pitänyt asianajosalaisuuden piiriin kuuluvia lukuisia asiakirjoja hallussaan lähes koko tutkinnan ajan (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 1). Menettely on vakavasti vaarantanut Matkahuollon Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattuja oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja yksityisyyden suojaan ja kirjeenvaihdon luottamuksellisuuteen (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Delta Pekárny a.s. v. Tšekin tasavalta, nro 97/11 ja tuomio Vinci Construction ja GTM Génie Civil et Services v. Ranska, nro 63629/10 ja nro 60567/10; Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio Hilti v. komissio, T-30/89, EU:T:1991:70 ja Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, T-125/03 ja T-253/03, EU:T:2007:287).

930. Seuraamusmaksuesitys on puutteellinen, kun siinä ei ole esitykseen liitetyn laajan asiakirja-aineiston osalta yksilöity, mitä virasto kullakin asiakirjalla pyrkii näyttämään toteen. Lisäksi asiakirja-aineisto on luetteloitu sekavasti.

931. Viraston menettelytavat ovat hallintolain ja hyvän hallinnon periaatteiden vastaisia ja loukkaavat Matkahuollon puolustautumisoikeuksia. Seuraamusmaksuesitys on jo yksin tällä perusteella hylättävä tai palautettava virastoon uudelleen valmisteltavaksi.

10.3.3 Matkahuollon sopimusuudistuksen kilpailulain mukaisuus

932. Matkahuollon toiminnalla ei ole ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Tarveharkinnan lisääminen Matkahuollon sopimuksiin on perustunut liiketoiminnallisiin näkökohtiin eikä tarkoitus ole ollut kilpailua rajoittava.

933. Virasto on selvittänyt asiaan liittyvää EU:n oikeuskäytäntöä puutteellisesti ja jättänyt huomioon ottamatta EU:n tuomioistuimen vuonna 2014 antaman ratkaisun asiassa Cartes Bancaires, jonka mukaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti (tuomio CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 58 kohta. Myös tuomio Maxima Latvija, C-345/14, EU:C:2015:784, 18 kohta). Pelkät asianosaisten aikomukset eivät osoita kilpailunvastaista tarkoitusta. Seuraamusmaksuesityksen kohdissa 165–174 viitatut asiakirjat eivät siten riitä osoittamaan kilpailua rajoittavaa tarkoitusta.

934. Matkahuolto ei ole ollut osallisena väitetyssä markkinoiden jakamisessa. Yhtiö ei harjoita henkilöliikennetoimintaa eikä sillä ole tarvittavia lupia. Matkahuolto ei ole ollut asianosaisena tai osapuolena liikennöitsijöiden ja viranomaisten välisissä siirtymäajan liikennöintisopimuksissa tai reittiliikennelupahakemuksissa eikä yhtiö ei ole osallistunut Linja-autoliiton alueosastojen viranomaisille lupahakemuksista antamiin lausuntoihin.

935. Väitetyssä kilpailunrajoituksessa on kysymys 1.1.2011 voimaantulleista uusista sopimusehdoista, joihin vedoten Matkahuolto

- ei ole tarjonnut reittiliikennevuoroille matkapalvelusopimuksen mukaisia aikataulupalveluita ennen 4.6.2012 ja lipunmyyntipalveluita ennen 17.9.2012;

- ja ei ole myöntänyt kaikille reittiliikennevuoroille rahdinkuljetusoikeuksia.

936. Matkahuollon palvelut eivät ole kilpailulaissa tarkoitettu olennainen toimintaedellytys henkilöliikenne- tai rahdinkuljetusmarkkinoilla. Liikennöitsijöillä on ollut mahdollisuus hakea ja saada reittiliikennelupia viranomaisilta joukkoliikennelain mukaisesti ja harjoittaa niihin perustuvaa liiketoimintaa. Liiketoiminta on ollut mahdollista, vaikka reittiliikennevuoroille ei ennen kesää 2012 ole tarjottu Matkahuollon matkapalveluita. Pääsy Matkahuollon rahdinkuljetusjärjestelmään ei ole ollut edellytys liiketoiminnan harjoittamiselle.

937. Sopimusuudistukselle, laatulupaukselle ja tarveharkinnalle on ollut lainsäädännölliset ja liiketaloudelliset perusteet. Matkahuollon 1.1.2011 voimaan tulleeseen matkapalvelusopimukseen sisältyvä laatulupaus ja tarveharkintaehto sekä pakettipalvelusopimukseen sisältyvä tarveharkintaehto eivät sisältönsä, tavoitteidensa tai taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteytensä puolesta ole kilpailulain tai SEUT 101 artiklan 1 kohdan tarkoittama "tarkoitukseen perustuva" kilpailunrajoitus. Laatulupaus ja tarveharkintaehdot eivät itsessään ole vahingollisia kilpailulle.

938. Asiassa on arvioitava, onko mainituilla sopimusehdoilla kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Kilpailunrajoitukseen vetoavan on esitettävä näyttöä tällaisesta vaikutuksesta. Virasto ei ole esittänyt näyttöä Matkahuollon sopimusten kilpailua rajoittavasta vaikutuksesta.

Kartellin järjestäytymistä koskevat väitteet

939. Pyrkimys muuttaa palvelusopimuksia siten, että ne eivät olisi enää "vapaa valtakirja käyttää yhtiön palveluja", ei ole kilpailulain vastainen. Matkahuollolla ei ole ollut velvollisuutta tarjota tällaista "vapaata valtakirjaa". Tätä termiä on käytetty Linja-autoliiton työvaliokunnan kokouksessa 24.9.2008, jossa on pidetty tärkeänä varmistaa, että uudet toimijat sitoutuvat Matkahuollon kehittämiseen. Taustalla on ollut tilanne, jossa matkapalveluista peritty hinta ei ole kattanut niistä aiheutuneita kustannuksia. Olisi ollut kohtuutonta, jos uusi yritys olisi päässyt hyötymään Matkahuollon vuosikymmenien aikana tehdystä järjestelmien ja brändin kehitystyöstä hinnalla, joka ei olisi kattanut tarjottujen palveluiden kuluja (KKV:n kirjallinen todiste 18).

940. Kokouspöytäkirjasta käy ilmi, ettei kokouksessa ole keskusteltu eikä sovittu Matkahuollon palveluiden käyttämisestä väitettyyn kartellitoimintaan tai muutoin kilpailua rajoittavasti. Keskustelussa on todettu, että Matkahuollon uuden sopimuksen tulisi olla samanlainen Linja-autoliiton jäsenille ja ei-jäsenille muuten kuin palvelujen hinnoittelun osalta. Tällainen palveluiden ja niitä koskevien sopimusten uudistamista koskeva alustava keskustelu on ollut täysin laillinen.

941. Virasto on virheellisesti väittänyt Matkahuollon strategiaseminaArin osallistujien yksittäisten ja irtonaisten lauseiden osoittavan suunnitelmaa rajoittaa kilpailua. Nämä näkemykset eivät anna oikeaa kuvaa keskustelusta ja sen taustoista. Matkahuollolla on ollut oikeus ja liiketoiminnallinen peruste päivittää sopimuksensa sekä palkkiorakenteensa vastaamaan uudistuvaa lainsäädäntöä. Yhtiöllä on ollut oikeus suojautua rikollista toimintaa ja sopimusrikkomuksia vastaan. Kysymyksessä on ollut laillinen liiketoimien yhtiöittämistä ja kehittämistä koskeva alustava keskustelu.

942. Liikenne Vuorela Oy:n edustaja RV:lla on ollut ensikäden tietoa Linja-autoliiton hallituksen toiminnasta. Hän ei ole viraston haastatteluissa kertaakaan maininnut, että Linja-autoliitossa olisi sovittu tai saavutettu yhteisymmärrys kilpailun rajoittamista koskevasta kokonaissuunnitelmasta. Tällainen sopimus tai yhteisymmärrys olisi erittäin todennäköisesti tullut esiin haastatteluissa tai Liikenne Vuorelan tekemässä toimenpidepyynnössä etenkin, kun RV on pitänyt yritystään väitetyn kilpailunrajoituksen kohteena.

943. Kukaan väitetyn kartellin osapuolista ei olisi edes voinut rajoittaa kilpailua ennen uuden joukkoliikennelain voimaan tuloa 3.12.2009, sillä markkinaehtoinen liikenne ei ollut aiemman, 2.12.2009 asti noudatetun lainsäädännön nojalla sallittua. Matkahuollon osaltakaan väitetty kilpailunrajoitus ei ole voinut alkaa syksyllä 2008. Yhtiö ei ole voinut rajoittaa kilpailua myöskään vuosina 2009 ja 2010, sillä yhtiön toiminta on säilynyt ennallaan. Sopimusuudistus, jota virasto pitää kilpailua rajoittavana, on tullut voimaan 1.1.2011.

Kilpailijoiden poissuljentaa koskevat väitteet

944. Sopimuksia ei ole irtisanottu reaktiona reittilupahakemuksille eikä niiden irtisanominen osoita poissuljentaa.

945. Matkahuollon hallitus on kokouksessaan 27.5.2010 päättänyt vanhojen palvelusopimusten irtisanomisesta. Kyseisen kokouksen pöytäkirja ei osoita, että sopimusten irtisanominen olisi viraston väittämällä tavalla johtunut reittiliikennelupahakemuksista eikä irtisanominen ole tapahtunut kyseisten hakemusten vuoksi. Sopimusuudistus on edellyttänyt vanhojen sopimusten irtisanomista (KKV:n kirjallinen todiste 34).

946. Strategiaseminaarissa 28.5.2010 tai hallituksen kokouksessa ei ole keskusteltu reittiliikennelupahakemuksista eikä Matkahuollon palvelusopimusuudistuksen hyödyntämisestä alalle tulon kontrolloinnissa.

947. Laituripaikan selvitysvelvollisuus ei osoita poissuljentaa. Matkapalvelusopimuksen luonnoksen 10.8.2010 tätä velvollisuutta koskevan sopimusehdon muotoilulla ei ole tavoiteltu kilpailun rajoittamista. Laituripaikkojen lukumäärä asemilla on rajallinen ja ruuhka-aikana paikoista voi olla pulaa. Matkahuolto ei voi osoittaa liikenteenharjoittajalle laituripaikkaa, jos sellaista ei ole haluttuna aikana vapaana. Käytännössä kaikille vuoroille on kuitenkin pystytty osoittamaan laituripaikat (KKV:n kirjallinen todiste 24).

948. Matkapalvelusopimuksen tarveharkintaa koskevat tai muutkaan ehdot eivät osoita poissuljentaa tai muuta kilpailunrajoitusta. Ehdot ovat perustuneet Matkahuollon liiketoiminnallisiin näkökohtiin. Sopimuksen kohtaan 5.7 ja sopimuksen liitteeseen kirjatut ehdot eivät sisältönsä, tavoitteidensa tai taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteytensä puolesta ole kilpailua rajoittavia (KKV:n kirjallinen todiste 6).

949. Sopimuksen lopulliset tekstit on hyväksytty hallituksen kokouksessa 1.11.2010. Pöytäkirjan liitteenä 5 on Matkahuollon esitys sopimusuudistuksen tarpeesta ja tärkeimmistä muutoksista. Kokouspöytäkirja liitteineen osoittaa, että kokouksessa ei ole keskusteltu eikä sovittu sopimuksen käyttämisestä kilpailun rajoittamiseen tai poissuljentaan (KKV:n kirjallinen todiste 39 ja Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 13).

950. Matkahuollon matkapalvelusopimuksen liitteenä 2 oleva lakisääteinen laatulupaus kattaa ainoastaan joukkoliikennelain 48 §:n 2 momentissa edellytetyt seikat eikä se osoita viraston väittämin tavoin poissulkemistarkoitusta (KKV:n kirjallinen todiste 6).

951. Jo vuosikymmeniä ennen uuden lain voimaantuloa on ollut voimassa asiakaslupaus, jonka mukaan kaikki Matkahuollon valtakunnallisen lippujärjestelmän liput kelpaavat kaikissa sen aikataulujärjestelmän mukaisissa vuoroissa. Joukkoliikennelain 48 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan laatulupauksessa on määritettävä käytössä olevat liput ja niiden hinnat. Vakiintuneen lippuja koskevan asiakaslupauksen ottaminen osaksi lakisääteistä laatulupausta ei ole osoitus kilpailunrajoituksesta tai poissulkutarkoituksesta. Laatulupaus ei perusteettomasti nosta alalle tulon kynnystä eikä poissulje toimijoita markkinoilta. Laatulupaus on myös tasapuolinen, eikä se kohtele liikennöitsijöitä syrjivästi.

952. Matkahuollon sopimustyöryhmän kokouksessa 25.5.2010 on keskusteltu laatulupauksesta yleisellä tasolla. Kokouksessa ei ole päätetty ryhtyä valmistelemaan lain vaatimukset ylittävää laatulupausta tai viraston väittämin tavoin edes tiedostettu, että yhteistä laatulupausta voitaisiin käyttää reittiliikennelupien poissuljentaan. Kokousmuistio ja viraston viittaamat yksittäiset lausumat eivät osoita, että lain edellyttämän laatulupauksen valmisteluun olisi sisältynyt poissulkutarkoitusta (KKV:n kirjallinen todiste 101).

953. Laatulupauksen käytöstä poissulkutarkoituksiin ei ole keskusteltu eikä sovittu myöskään Matkahuollon strategiaseminaArissa 27.–28.5.2010. Kokouksen keskusteluyhteenvedosta ei voi tehdä viraston esittämiä johtopäätöksiä. Esillä ei ole ollut kilpailua rajoittava kokonaissuunnitelma eikä kokouksessa ole edes tiedostettu, että laatulupausta voisi käyttää kilpailun rajoittamiseen (KKV:n kirjallinen todiste 9).

954. Tuettujen lippujen käsittely ei osoita poissulkutarkoitusta. Linja-autoliiton hallitus ei ole 27.10.2010 tehnyt päätöstä tuettujen lippujen kelpaamattomuudesta reittiliikenteessä. Näiden lippujen kelpoisuudesta ovat päättäneet viranomaiset, jotka ovat kieltäneet niiden vastaanottamisen reittiliikennevuoroissa heti lain voimaantulon jälkeen joulukuussa 2009. Käyttö on kielletty, koska reittiliikenteeseen ei ole saanut ohjata tuettuihin lippuihin sisältyvää viranomaisten tukiosuutta eikä tätä osuutta ollut mahdollista erottaa lipun hinnasta. Linja-autoliitto, Matkahuolto tai yksittäiset liikennöitsijät eivät syksyllä 2010 olisi edes voineet tehdä päätöstä, jonka nojalla tuettuja lippuja olisi ryhdytty vastaanottamaan reittiliikennevuoroissa. Tällainen päätös olisi ollut voimassa olleiden viranomaisohjeiden ja -linjausten vastainen ja se olisi johtanut valtiontukinormien rikkomiseen (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 16).

955. Linja-autoliiton, Matkahuollon tai yksittäisten liikennöitsijöiden viranomaislinjausten mukaista toimintaa tuettuja lippuja koskevassa asiassa ei voida pitää kilpailunrajoituksena eikä osoituksena poissuljentatarkoituksesta. Toimivaltaiset viranomaiset ovat vielä vuonna 2013 kieltäneet tuettujen lippujen vastaanottamisen reittiliikenteessä (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 29).

956. Tuettuja lippuja ei ole voinut vastaanottaa reittiliikennevuoroissa 3.12.2009–30.6.2014. Näiden lippujen vastaanottaminen oli mahdotonta, koska liikennöitsijöiden rahastuslaitteet ja maksujärjestelmät eivät ole tukeneet tukiosuuksien laskemista viranomaisten edellyttämällä tavalla. Matkahuollon ei ole sallittu suorittaa jälkikäteisiä laskelmia ja tilityksiä liikennöitsijöiden puolesta. Liikenne- ja viestintäministeriö ja toimivaltaiset viranomaiset eivät ole hyväksyneet mitään toteutettavissa olevaa järjestelmää, jonka avulla ongelma olisi ratkaistu.

957. Matkahuolto on pyrkinyt aktiivisesti auttamaan viranomaisia tuettuihin lippuihin liittyvän ongelman ratkaisemiseksi nopealla aikataululla, mutta viranomaisten kanta tuettujen lippujen ja reittiliikenteen yhteensovittamiseen on vahvistettu vasta talvella 2013 ja otettu käyttöön 1.7.2014.

958. Reittiliikennevuorot on jätetty kokonaan pois Matkahuollon järjestelmistä tuettujen lippujen väärinkäyttömahdollisuuksien ja yhtiön sopimusperusteisten vastuiden vähentämiseksi. Syksyllä 2012 Matkahuolto oli vihdoin saanut solmittua uudet selvittäjäsopimukset merkittävimpien viranomaisten kanssa. Nämä sopimukset ovat rajoittaneet yhtiön vastuuta tuettuihin lippuihin liittyvistä väärinkäytöksistä. Matkahuolto on ottanut reittiliikennevuorot mukaan aikatauluinformaatiopalveluun 4.6.2012 ja lipunmyyntipalveluun 17.9.2012. Reittiliikennevuoroilla ei kuitenkaan ole voinut vastaanottaa tuettuja lippuja ennen 1.7.2014.

Päätös olla tarjoamatta matkapalveluita reittiliikennevuoroille

959. Matkahuollolla on oikeus valita, kenelle se tarjoaa palveluitaan. Sopimuspakko on oikeuskäytännössä asetettu ainoastaan määräävässä markkina-asemassa olevalle toimijalle. Virasto ei ole väittänyt, että Matkahuolto olisi määräävässä markkina-asemassa millään esityksen kannalta merkityksellisellä markkinalla.

960. Matkahuolto ei ole toiminut asiassa syrjivästi eikä se ole kieltäytynyt tarjoamasta matkapalveluita yhdellekään liikennöitsijälle. Matkapalveluita on myönnetty vuorokohtaisesti. Matkahuollolla on ollut oikeus rajata matkapalveluiden tarjoaminen vain niille vuoroille, joilla sopimuksen mukaisesti kelpasivat kaikki yhtiön hallinnoimat valtakunnalliset ja alueelliset lipputuotteet. Vastaava ehto on ollut Matkahuollon laatulupauksena jo vuosikymmeniä (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 26).

961. Reittiliikennevuorojen jättäminen toistaiseksi matkapalveluiden ulkopuolelle Matkahuollon asiakaslupauksesta ja tuettuihin lippuihin liittyneistä huomattavista riskeistä johtuen ei osoita poissuljentatarkoitusta.

Oy Matkahuolto Ab:n toiminnan kilpailua rajoittava vaikutus

962. Koska kysymyksessä ei ole "tarkoitukseen perustuva" kilpailunrajoitus, on Kilpailu- ja kuluttajavirastolla näyttövelvollisuus esityksen kohteena olevan toiminnan kilpailua rajoittavasta vaikutuksesta. Virasto ei ole tällaista näyttöä esittänyt.

963. Matkahuollon sopimusuudistus tai muu toiminta markkinoilla ei ole rajoittanut kilpailua henkilöliikenteen eikä rahdinkuljetuksen markkinoilla. Yhtiön toiminta ei ole estänyt liikennöitsijöitä hakemasta ja saamasta reittiliikennelupia tai harjoittamasta liiketoimintaa.

964. Matkahuollolla ei edellä todetuin tavoin ole sopimuspakkoa eikä siten velvollisuutta tarjota matkapalveluitaan kaikille liikennöitsijöille tai liikennöitsijän kaikille reiteille.

965. Tuettujen lippujen asiakasmaksuosuus on edellä todetuin tavoin voitu vastaanottaa reittiliikenteessä vasta 1.7.2014 alkaen. Uusia reittiliikennelupia on haettu ja myönnetty kesästä 2010 lähtien. Hakijoina ja luvansaajina on ollut myös seuraamusmaksuesityksen kohteena olevia liikennöitsijöitä, mikä osoittaa viraston väitteet kilpailun rajoittamisesta vääriksi.

966. Joukkoliikennelain mukaisen siirtymäajan noudattaminen ei ole osoitus kartellista. Jokaisella linjaliikenneluvan haltijalla on ollut lain takaama oikeus tehdä toimivaltaisen viranomaisen kanssa siirtymäajan liikennöintisopimus. Siirtymäajan tarkoituksena on ollut varmistaa hallittu siirtyminen viranomaissääntelystä markkinaehtoiseen reittiliikenteeseen.

967. Linja-autoliikenteessä on koko väitetyn kartellin ajan ollut alan sisäistä hintakilpailua, minkä lisäksi linja-autoliikenne kilpailee asiakkaista muiden liikennemuotojen kanssa. Markkinoille on seuraamusmaksuesityksen kattamana aikana tullut uusia toimijoita, joiden liiketoiminta on perustunut reittiliikennelupiin. Esimerkiksi vuoden 2012 alussa markkinoille tullut OnniBus.com Oy on nopeasti saavuttanut merkittävän aseman kaukoliikenteessä.

968. Matkahuolto ei toimi lainkaan henkilöliikenteen markkinoilla eikä se ole yhtiönä saanut mitään hyötyä väitetystä kilpailunrajoituksesta. Koska yhtiö ei toimi henkilöliikenteessä, se ei ole kilpailutilanteessa liikennöitsijöiden kanssa eikä väitetyllä kartellilla ole näin ollen ollut vaikutusta Matkahuollon markkina-asemaan.

Oy Matkahuolto Ab:n sopimusuudistuksen tehokkuusperusteet

969. Matkahuollon sopimusuudistuksella ja siihen liittyvällä liikennöitsijöiden välisellä yhteistyöllä on tavoiteltu ja saavutettu tehokkuusetuja, jotka ovat täyttäneet kilpailulain 6 §:n edellytykset. Matkapalvelusopimuksen täysin uusi rakenne on osaltaan mahdollistanut Matkahuollon palveluiden määrätietoisen ja asiakaslähtöisen kehitystyön.

970. Sopimusuudistus on ollut välttämätön liiketoimintojen kannattavuuden varmistamiseksi. Myös reittiliikennevuorojen kohtelua koskeneet linjaukset ovat olleet välttämättömiä. Edellä todetuin tavoin viranomaisten kanta tuettujen lippujen osalta on johtanut siihen, että Matkahuolto on joutunut jättämään reittiliikennevuorot pois järjestelmistään yhtiön vastuiden minimoimiseksi.

971. Sopimusuudistuksen tehokkuusedut ovat kanavoituneet kuluttajille ja asiakkaille uusina ja/tai aiempaa parempina palveluina. Kuluttajat ovat hyötyneet myös toteutetuista uusista lipputuotteista ja älykorttiratkaisuista.

972. Sopimusuudistus ei ole poistanut kilpailua merkittävältä osalta markkinoita. Matkapalvelusopimukseen liittyvä yhteistyö ei ole antanut Matkahuollolle mahdollisuutta toimia markkinoilla asiakkaista ja kuluttajista riippumattomasti.

973. Koska Matkahuollon sopimusuudistus on ollut välttämätöntä mainittujen tehokkuushyötyjen aikaansaamiseksi ja tehokkuushyödyt ovat koituneet kuluttajien hyödyksi poistamatta kilpailua pakettipalveluiden markkinoilta, tulee sopimusuudistuksen arviointiin soveltaa viime kädessä kilpailulain 6 §:n mukaista poikkeusta. Matkahuollon sopimusuudistus ja reittiliikennevuorojen kohtelua koskeneet linjaukset ovat tälläkin perusteella kilpailulain mukaisia.

10.3.4 Matkahuollon palvelut olennaisena toimintaedellytyksenä

974. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on todistustaakka Matkahuollon markkina-asemasta. Esityksessä virasto ei väitä eikä ole näyttänyt toteen, että Matkahuolto olisi määräävässä markkina-asemassa millään esityksen kannalta merkityksellisellä markkinalla.

975. Määräävässä markkina-asemassa olevalla toimijalla on sopimuspakko vain silloin, kun asiakkaalla ei ole käytössään vaihtoehtoisia hankintalähteitä eikä toimintamuotoja. Liikesuhteesta kieltäytyminen on mainitun aseman väärinkäyttöä vain, jos menettely poistaa kaiken kilpailun palvelua kysyneeseen nähden eikä palvelua voida tosiasiallisesti tai potentiaalisesti korvata millään toisella järjestelyllä (tuomio Bronner, C-7/97, EU:C:1998:569). Esitetty näyttö ei osoita, että Matkahuollon matkapalvelu- tai pakettipalvelusopimus olisi liikennöitsijöiden kannalta välttämätön eivätkä nämä palvelut ole kilpailuoikeudessa tarkoitettu olennainen toimintaedellytys.

976. Virasto on väittänyt, että Matkahuollon asiakkaille jakama informaatio olemassa olevista linja-autoreiteistä, -vuoroista ja aikatauluista olisi edellytys sille, että asiakkaat löytävät tarvitsemansa yhteyden ja liikenteenharjoittajat vastaavasti asiakkaat. Reittiliikennevuorojen aikataulut ovat olleet avoimesti saatavilla Liikenneviraston ylläpitämässä maksuttomassa matka.fi-palvelussa. Liikennöitsijät ovat myös jakaneet aikataulutietoja asiakkaille esimerkiksi painettuina aikataulukirjoina ja omien nettisivujensa kautta. Vuoroja on markkinoitu myös muulla tavoin. Matkahuollon informaatio kuten aikataulut eivät siten ole kilpailuoikeudessa tarkoitettu olennainen toimintaedellytys. Virasto ei ole esittänyt mitään olennaisuutta koskevaa taloudellista analyysiä.

977. Lippuja on voinut ostaa muualtakin kuin Matkahuollosta, kuten kuljettajilta ja liikennöitsijöiden verkkokaupoista. Markkinoille on esityksen kattamalla ajanjaksolla tullut yrityksiä, jotka eivät ole käyttäneet liiketoiminnassaan hyväksi Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalveluita. Lisäksi useat muut toimijat ovat aloittaneet reittiliikenneluvan mukaisen liikenteen jo ennen kuin matkapalvelut avattiin reittiliikennevuoroille kesän ja syksyn kuluessa 2012.

978. Matkahuollon toiminta pakettipalveluissa on ollut lainmukaista koko väitetyn kilpailunrajoituksen ajan. Kilpailulaki tai SEUT 101 artikla eivät aseta Matkahuollolle velvollisuutta tarjota rahdinkuljetusoikeutta liikennöitsijöille tai muille rahdinkuljettajille. Yhtiöllä on täysi vapaus valita rahdinkuljettajia alihankintaverkostoonsa eivätkä pakettipalvelut ole kilpailuoikeudessa tarkoitettu olennainen toimintaedellytys.

979. Pakettipalvelusopimuksen tarveharkintaehdot eivät ole sisältönsä, tavoitteidensa tai taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteytensä puolesta kilpailua rajoittavia. Esitetty näyttö ei osoita, että näiden ehtojen soveltamisella olisi ollut kilpailua rajoittava vaikutus. Lisäksi Matkahuolto on vastineessaan 12.6.2015 virastolle esittänyt pakettiliiketoiminnalle ja siinä harjoitetulle tarveharkinnalle yksilöidyt tehokkuusperustelut (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 10).

10.3.5 Matkahuollon osallisuus väitetyssä kokonaissuunnitelmassa

Yksi yhtenäinen rikkomus

980. Kyseessä ei ole yksi yhtenäinen ja edelleen jatkuva rikkomus, jossa toimet liittyvät toisiinsa ja joilla on yksi yhtenäinen tavoite. EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön sekä oikeuskirjallisuuden mukaan yksittäisistä osatekijöistä muodostuu yksi yhtenäinen rikkomus, jota tarkastellaan kokonaisuutena vain silloin jos:

- osatekijöiden osoitetaan kuuluneen kokonaissuunnitelmaan, jolla on yhtenäinen tavoite (eli kaikilla osatekijöillä osoitetaan olleen sama kilpailulainsäädännön vastainen tarkoitus) (tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, C-204/00 P, C 205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, EU:C:2004:6, 258 kohta ja tuomio Soliver v. komissio, T-68/09, EU:T:2014:867, 62 kohta); ja

- niillä osoitetaan olleen samat subjektit (eli samat yritykset riippumatta siitä, mihin osatekijää/osatekijöihin kukin on osallistunut, ovat tietoisia yhteiseen kilpailulainsäädännön vastaiseen tarkoitukseen osallistumisesta) (tuomio BPB v. komissio, T-53/03, EU:T:2008:254, 275 kohta).

981. Jos eri osatekijöillä ei voida osoittaa olevan yhtenäistä kilpailulainsäädännön vastaista tavoitetta, kyseessä ei ole yksi yhtenäinen rikkomus. Oikeuskäytännön mukaan kokonaissuunnitelman eri osatekijöiden samaa tavoitetta ei voida todeta yleisellä viittauksella kilpailun vääristymiseen. Yhden yhtenäisen kilpailunrikkomuksen toteennäyttämiseksi tulisi osoittaa yhteys eri osatekijöiden puitteissa käytettyjen menetelmien ja käytäntöjen välillä.

982. Virasto ei ole esittänyt riittävää ja uskottavaa näyttöä väitetystä kokonaissuunnitelmasta. Se ei ole esimerkiksi osoittanut, että väitetyn kilpailunrajoituksen eri osatekijät olisi pantu täytäntöön yhtäaikaisesti, niissä olisi käytetty yhtenäisiä menetelmiä ja käytäntöjä tai että osatekijöillä olisi ollut yhteinen tavoite.

983. Esityksessä on todettu, että linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto sopivat ja yhdenmukaistivat menettelyään tarjonnan rajoittamisessa. Virasto ei edes väitä, että Matkahuolto olisi ollut osapuolena väitetyssä yhteisymmärryksessä, jonka mukaan reittiliikennelupia ei haettaisi ennen siirtymäajan liikennöintisopimusten päättymistä.

984. Matkahuolto ei harjoita henkilöliikennettä eikä se siten ole voinut solmia siirtymäajan liikennöintisopimuksia tai hakea reittiliikennelupia. Matkahuolto ei ole osallistunut viranomaisten lausuntopyyntömenettelyihin Linja-autoliiton alueosastoissa eikä ole ollut osallisena reittiliikennelupien hakuprosesseissa tai niitä koskeneissa mahdollisissa liikennöitsijöiden välisissä keskusteluissa. Matkahuollolla ei siten ole ollut tietoa eikä sen voida edes olettaa olleen tietoinen väitetystä liikennöitsijöiden välisestä yhteisymmärryksestä olla hakematta reittiliikennelupia.

985. Osallistumisvaatimus väitettyyn yhteen yhtenäiseen rikkomukseen ei Matkahuollon osalta täyty, joten väitetty vuorotarjontaan kohdistunut yhteistyö ei ole voinut yhtiön osalta olla yhtenäinen kokonaisuus.

986. Matkahuollon sopimusuudistusta ei ole väitetyllä tavalla tehty osana kokonaissuunnitelmaa kilpailevan vuorotarjonnan rajoittamiseksi. Kysymyksessä on ollut edellä jaksossa 10.2.8 todetuin tavoin kattava kokonaisuudistus, jolle on ollut liiketaloudelliset perusteet.

987. Matkahuollon hallituksen 26.8.2010 pitämässä kokouksessa ja sähköpostiviestissä 29.12.2010 ei ole viraston viittaamin tavoin keskusteltu reittiliikenneluvista tai väitetystä kilpailun rajoittamista koskeneesta kokonaissuunnitelmasta eikä tällaista suunnitelmaa voida niistä muutoinkaan päätellä (KKV:n kirjallinen todiste 38 ja 68).

988. Matkahuollon hallituksen jäsenten kesällä 2010 ja vuodenvaiheessa 2010–2011 esittämät yksittäiset kannanotot ovat liittyneet uuden sopimuksen voimaantulon nivelvaiheeseen. Keskustelut eivät ole osoitus väitetystä kokonaissuunnitelmasta ja niitä tulee arvioida erillisinä tapahtumina.

989. Mitään näyttöä tai perusteluita ei ole esitetty väitteelle, jonka mukaan Matkahuollon tällä hetkellä pakettipalvelusopimuksen perusteella noudattama tarveharkinta muodostaisi osan väitettyä kokonaissuunnitelmaa. Pakettipalvelu on aikataulu- ja lipunmyyntipalveluista erillinen, itsenäinen palvelu. Rahdinkuljetuksen alihankintasopimuksiin liittyvällä päätöksenteolla tavoitellaan pakettiliiketoiminnan tehokkuutta. Rahdinkuljetuksen alihankintasopimuksilla ei ole osoitettu olleen yhteistä tavoitetta vuonna 2010 tehdyn linjauksen kanssa, jonka mukaan aikataulu- ja lipunmyyntipalveluita ei tarjottu reittiliikennevuoroille.

990. Rahdinkuljetusoikeuksista on koko väitetyn kartellin ajan päätetty Matkahuollossa osana operatiivista liiketoimintaa. Yhtiön hallituksen jäsenet ovat keskustelleet rahtipalveluiden tarveharkinnasta ainoastaan kahdessa erillisessä yksittäistapauksessa kesällä 2010 ja vuodenvaihteessa 2010–2011. Rahdinkuljetusoikeuksia on myönnetty reittiliikennevuoroille kesästä 2012 alkaen, kun reittiliikennevuorot ovat tulleet mukaan Matkahuollon aikataulujärjestelmään.

Oy Matkahuolto Ab:n itsenäinen rooli

991. Vakiintuneen oikeuskäytännön (KHO 31.5.2012, taltionumero 1429 ja KHO:2013:8; tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, 87 ja 90 kohta, tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, EU:C:2004:6, 291 kohta ja tuomio Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, T-305/94–T-307/94, T-313/94–T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja T-335/94, EU:T:1999:80) mukaan yritystä voidaan pitää osallisena kilpailua rajoittavaan kokonaissuunnitelmaan, jos kilpailuviranomainen osoittaa, että:

- yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisen päämäärän tavoittelemiseen;

- yritys tiesi kilpailulainsäädännön vastaisesta kokonaissuunnitelmasta tai muiden yritysten toteuttamasta konkreettisesta käyttäytymisestä tai se saattoi väistämättä ennakoida tämän;

- yrityksen tietoisuus kilpailulainsäädännön vastaisesta kokonaissuunnitelmasta kattoi kaikki rikkomuskokonaisuuden eri osatekijät;

- ja yritys on aktiivisesti tai passiivisesti hyväksynyt kilpailulainsäädännön vastaisen "sopimuksen tai muun yhteisymmärryksen".

992. Kaikkien edellä esitettyjen kohtien tulee täyttyä, jotta yritys voidaan katsoa osalliseksi ja vastuulliseksi yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuskokonaisuudesta.

993. Matkahuollon strategiaseminaarissa 30.–31.10.2008, aikataulu- ja lipputyöryhmän kokouksessa 17.11.2009, henkilöliikennepäällikön sisäisessä ohjeistuksessa 31.8.2010, uusien palvelusopimusluonnosten esittelyssä Linja-autoliiton alueosastoissa syksyllä 2010, muistiossa 15.11.2010, sähköpostiviesteissä 20.12.2010 ja 21.12.2010, toimitusjohtajan ilmoituksessa 27.12.2010, sähköpostiviestissä 29.12.2010, kirjeissä 29.12.2010, 30.12.2010, 31.12.2010 ja 1.2.2011, sähköpostiviesteissä 13.1.2011, 11.3.2011 ja 25.7.–8.8.2011 ei ole käsitelty kilpailun rajoittamista eikä tilaisuuksissa ole tehty päätöksiä, sovittu tai ohjeistettu Matkahuollon sopimusten käyttämisestä poissulkutarkoituksessa. Esitetty näyttö ei osoita, että Matkahuolto olisi osallistunut väitettyyn kilpailunrajoitukseen tai että sillä olisi ollut kokonaissuunnitelman toteutuksessa itsenäinen ja aktiivinen rooli (KKV:n kirjallinen todiste 10, 19, 33, 54, 66, 67, 69–72, 77, 90, 91 ja 109–114).

994. Strategiaseminaarissa 30.–31.10.2008 ei ole keskusteltu eikä tehty päätöstä käyttää Matkahuollon palvelusopimuksia poissulkutarkoituksessa tai uusilta yrittäjiltä suojautumiseen. Matkahuollon operatiivinen johto tai hallituksen jäsenet eivät ole tehneet päätöstä tai sopineet yhdenmukaistetusta menettelytavasta kilpailun rajoittamiseksi strategiapäivän keskustelussa.

995. Aikataulu- ja lipputyöryhmän kokouksessa 17.11.2009 on keskusteltu aiheesta "Uusi joukkoliikennelaki ja LVM:n seutulippuohjeet". Lain muutos ja siihen liittyvä valmisteluvaiheessa ollut viranomaisohjeistus ovat olleet keskeisiä Matkahuollon liiketoiminnalle. On ollut itsestään selvää, että Matkahuollon toimihenkilö on tuonut asiaa koskevia tietoja ja kysymyksiä esiin työryhmässä. Kokouksessa ei ole päätetty käyttää Matkahuollon palveluita poissuljentaan.

996. Tuettujen lippujen hallinta on ollut aito, koko toimialaa koskenut ongelma. Vain muutama viikko lipputyöryhmän kokouksen jälkeen ja välittömästi joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen toimivaltainen viranomainen on kieltänyt näiden lippujen vastaanottamisen reittiliikennevuoroissa (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 16).

997. Henkilöliikennepäällikön sisäinen ohjeistus 31.8.2010 on liittynyt Matkahuollon sopimusten tulkintaan tilanteessa, jossa vanha palvelusopimus oli irtisanottu, mutta uudet sopimukset eivät vielä ole tulleet voimaan. Sopimustilanne on ollut henkilöstölle uusi ja tulkinnanvarainen, minkä vuoksi yhtiöllä on ollut perusteltu syy antaa ohjeistusta.

998. Matkahuollon liiketoiminnan kannalta on ollut välttämätöntä esitellä liikennöitsijöille sopimusluonnoksia ja sopimusten uusimisen aikataulua syksyllä 2010 Linja-autoliiton alueosastoissa. Kysymyksessä on ollut normaali sopimusten uusintaan liittyvä menettely. Osapuolten tarkoituksena ei ole ollut käyttää Matkahuollon sopimuksia reittiliikennevuorojen poissuljentaan eikä esitetty näyttö tue viraston johtopäätöksiä.

999. Muistiossa 15.11.2010 on annettu ohjeita tuettujen lippujen käytöstä 1.1.2011 alkaen. Matkahuollolla on ollut oikeus ottaa käyttöön tarpeelliseksi katsomiaan toimenpiteitä, joilla on ollut tarkoitus estää tuettuihin lippuihin liittyvän julkisen tuen väärinkäyttö ja vähentää yhtiölle koituvia riskejä.

1000. Henkilöliikennepäällikön sähköpostiviestissä 20.12.2010 on kysymys Matkahuollon sisäisestä keskustelusta, jossa on tiivistetty ulkopuolisen juristin antaman neuvon sisältö. Neuvo ja sitä koskeva sisäinen raportointi kuuluu luottamuksellisuuden suojan piiriin (tuomio Hilti v. komissio, T-30/89, EU:T:1991:70 ja tuomio Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, T-125/03 ja T-253/03, EU:T:2007:287). Esityksen sivulla 70 on todettu, että "Asiassa on toimittu vastoin asianajajan ohjeistusta." Tätä asianajajan neuvon sisältänyttä asiakirjaa on pidetty viraston hallussa lähes koko tutkinnan ajan. Virasto on Matkahuollon tiloissa syksyllä 2011 tehdyissä tarkastuksissa ottanut haltuunsa huomattavan määrän asianajosalaisuuden piiriin kuulunutta materiaalia. Vasta yli kolme vuotta tarkastuksen jälkeen (8.10.2014) on ilmoitettu, että asianajosalaisuuden piiriin kuuluneita asiakirjoja on tuhottu (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 1).

1001. Matkahuollon puolustautumisoikeuksia on loukattu, kun virasto on ottanut asianajosalaisuuden piiriin kuuluvia asiakirjoja haltuunsa. Näitä asiakirjoja ei tule käyttää näyttönä yhtiötä vastaan. Esityksen liite 33 on poistettava oikeudenkäyntiaineistosta eikä sitä tai siitä ilmeneviä seikkoja tule ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa.

1002. Henkilöliikennepäällikön sähköpostiviesti 21.12.2010 osoittaa Matkahuollon toimineen reittiliikennevuoroja koskien tasapuolisesti ja yhtiön hallituksen linjauksen mukaisesti. Henkilöliikennepäällikkö on ohjeistanut kohtelemaan kaikkia kysymyksessä olevan yhteysvälin reittiliikennevuoroja samalla tavalla. Asiakirja ei osoita, että tarkoituksena olisi väitetyllä tavalla ollut sulkea pois uusia alalle tulijoita ja suosia Matkahuollon hallituksen jäseniä.

1003. Toimitusjohtajan ilmoitus 27.12.2010 ei osoita, että Matkahuolto olisi kieltäytynyt tarjoamasta reittiliikennevuoroille laituripaikkoja eikä hallituksessa ole tehty päätöstä, jolla olisi kielletty lähtölaitureiden käyttö.

1004. Reittiliikennelupavuoroilla aloittaville liikennöitsijöille 29.12.2010, 30.12.2010, 31.12.2010 ja 1.2.2011lähetetyistä kirjeistä on ilmennyt, että kaikille vuoroille on tarjottu lähtölaitureita ja asemapalveluita. Matkahuolto on siten kohdellut kaikkia liikennöitsijöitä ja kaikkia reittiliikennelupavuoroja tasapuolisesti. Reittiliikennevuoroja koskevaa linjausta ei ole suunnattu uusia tai pieniä toimijoita vastaan eikä sillä ole pyritty suosimaan hallituksessa edustettuja liikennöitsijöitä.

1005. Matkahuollon toimihenkilön 13.1.2011 lähettämässä sähköpostiviestissä on ollut kysymys vuorojen saattamisesta lähtölaitureille 4.–13.1.2011 asiasta saadun asiakaspalautteen johdosta. Viestittely ei osoita, että vuoroille olisi tahallaan keksitty virheellisiä määränpäitä, vaan kyse on ollut erilaisten teknisten ratkaisujen kokeilemisesta ongelman ratkaisemiseksi.

Väitettyjen menettelyjen osittainen vanhentuminen

1006. Esitys koskee Matkahuollon menettelyä syksystä 2008 alkaen, joten tapahtumia vuodesta 2008 aina 1.11.2011 asti, tulee arvioida kilpailunrajoituslain vanhentumissäännösten mukaisesti. Kysymyksessä ei ole edellä todetuin tavoin kokonaissuunnitelmaan perustuva yhtenäinen rikkomus, joten jokaisen väitettyyn kartelliin liittyvän tapahtuman vanhenemisaikaa on tarkasteltava erikseen. Esitys on tehty 25.1.2016, joten 25.1.2011 edeltävät tapahtumat ovat vanhentuneet.

10.3.6 Seuraamusmaksuesitys

1007. Väitetty kilpailunrajoitus on loppunut kokonaan viimeistään syyskuussa 2012. Matkahuollon toiminta pakettipalveluissa on koko ajan ollut lainmukaista eikä väitetty kilpailunrajoitus voi mitenkään jatkua. Viraston Matkahuollolle esittämä 10.820.000 euron seuraamusmaksu ylittää merkittävästi lain salliman 10 prosentin enimmäismäärän. Seuraamusmaksuesitys on jo tällä perusteella lainvastainen eikä sitä voida ottaa markkinaoikeuden ratkaisun perusteeksi.

1008. Väitetty kilpailunrajoitus ei ole ollut kilpailulaissa tai EU:n kilpailuoikeudessa tarkoitettu erityisen vakava rikkomus. Menettelyssä ei ole suoraan tai välillisesti vahvistettu osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja eikä jaettu asiakkaita.

1009. Matkahuolto ei ole ollut osallisena väitettyyn markkinoiden jakamiseen. Yhtiö ei toimi henkilöliikenteen markkinoilla eikä sillä ole ollut linjaliikennelupia. Matkahuolto ei ole solminut siirtymäajan liikennöintisopimuksia eikä se ole hakenut tai saanut reittiliikennelupia. Matkahuolto ei ole ollut osallisena reittiliikennelupien hakuprosesseissa tai päätöksissä.

1010. Väitetty kilpailunrajoitus liittyy sopimusehtoihin, joiden nojalla Matkahuollon palveluita on tarjottu liikennöitsijöiden yksittäisille vuoroille. Omaksuttu sopimuksen tulkintalinja on ollut sekä liiketaloudellisesti että Matkahuollosta riippumattomien vastuuriskien rajoittamiseksi perusteltu. Tarkoituksena on ollut hoitaa omaa liiketoimintaa mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti. Toiminnalla ei ole ollut "subjektiivista tarkoitusta rajoittaa kilpailua".

1011. Matkahuolto on pyrkinyt avoimesti ja yhteistyössä eri viranomaisten kanssa ratkomaan reittiliikenteeseen liittyneitä, edellä jaksossa 10.2.8 käsiteltyjä tuettuja lippuja ja vastuukysymyksiä koskevia ongelmia. Tuettuihin lippuihin liittyvät vastuukysymykset on sovittu Matkahuollon ja asianomaisten viranomaisten välisissä syksyllä 2012 voimaan saaduissa selvittäjäsopimuksissa ja vuorot on tämän jälkeen otettu mukaan matkapalveluihin. Matkahuolto on edistänyt viranomaistyötä, jonka tuloksena reittiliikennevuoroissa on 1.7.2014 alkaen voitu ottaa vastaan tuettuja lippuja.

1012. Matkahuolto ei ole tietoisesti toiminut kilpailulainsäädännön vastaisesti. Toimenpiteet ja hallituksessa käydyt yksittäiset ja ennalta suunnittelemattomat keskustelut ovat edellä todetuin tavoin liittyneet sopimusuudistukseen, eivätkä ne ole olleet osa väitettyä kokonaissuunnitelmaa. Epäselvä lainsäädännöllinen tilanne ja se, että suuri osa markkinasta on ollut siirtymäkauden liikennöinnin piirissä heinäkuuhun 2014 saakka, on otettava vähintään lieventävänä asianhaarana huomioon väitetyn kilpailunrajoituksen vakavuutta arvioitaessa.

1013. Väitetty kilpailunrajoitus ei ole aiheuttanut vahinkoa yksittäisille liikennöitsijöille eikä kilpailun toimivuudelle. Virasto ei ole esittänyt mitään selvitystä tällaisista vaikutuksista tai vaikutuksista reittiliikennelupien hakemiseen ja myöntämiseen. Liikennöitsijät ovat hakeneet ja saaneet reittiliikennelupia toimivaltaisilta viranomaisilta sekä voineet harjoittaa henkilöliikennettä saamiensa lupien nojalla. Liikennöitsijät ovat saaneet reittiliikennevuorojensa aikataulut asiakkaiden tietoon ja asiakkaat ovat voineet ostaa kyseisiin vuoroihin lippuja. Henkilöliikenteen markkinoille on seuraamusmaksuesityksen kattamana aikana tullut sekä uusia yrityksiä että perinteisten toimijoiden uusia vuoroja.

1014. Matkahuolto ei ole millään tavalla hyötynyt väitetystä kilpailunrajoituksesta eikä virasto ole edes esittänyt, että toimiala olisi hyötynyt menettelystä. Matkahuolto on menettänyt palvelupalkkioita sinä aikana, jona reittiliikennevuorot eivät siitä riippumattomien viranomaistoimien sekä taloudellisten ja juridisten riskien vuoksi ole olleet mukana sen aikatauluinformaatiopalvelussa ja lipunmyyntipalvelussa. Väitetyllä kielletyllä kilpailunrajoituksella on siten ollut negatiivinen vaikutus yhtiön liiketoimintaan.

1015. Väitetty kilpailunrajoitus ei ole koskenut pakettipalveluita. Matkahuollolla on ollut oikeus ottaa pakettipalvelusopimukseen tarveharkintaa koskeva sopimusehto ja soveltaa sitä omista liiketoiminnallisista lähtökohdistaan käsin. Pakettipalvelut muodostavat merkittävän osan Matkahuollon liikevaihdosta, mikä tulee ottaa huomioon mahdollisen seuraamusmaksun määrää arvioitaessa.

1016. Hallinnon yleiset periaatteet edellyttävät tasapuolisuutta ja suhteellisuutta kaikelta hallintotoiminnalta. Näitä periaatteita on noudatettava myös hallinnollisia seuraamuksia kuten kilpailulain mukaista seuraamusmaksua määrättäessä. Tasapuolisuus- ja suhteellisuusvaatimus edellyttävät, että asetetut seuraamukset ovat kohtuullisessa suhteessa paitsi itse tekoon nähden, myös suhteessa muista kilpailunrajoituksista annettuihin rangaistuksiin.

1017. Virasto ei ole seuraamusharkinnassaan menetellyt hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Esitetty seuraamusmaksu on paitsi perusteeton myös määrältään täysin kohtuuton suhteessa Matkahuollon väitetyn kilpailunrajoituksen piirissä olevaan henkilöliikenteen liikevaihtoon ja aiempaan oikeuskäytäntöön verrattuna.

1018. Väitetyssä kartellissa ei ole kyse vakavasta tai edes potentiaalisilta kilpailuvaikutuksiltaan merkittävästä kilpailunrajoituksesta, joten asiassa ei ole perusteita määrätä ankaria seuraamusmaksuja. Kysymyksessä voi korkeintaan olla erittäin vähämerkityksellisestä ja lainsäädäntöuudistuksen synnyttämässä epäselvyystilassa tehdyistä yksittäisistä ja ennalta suunnittelemattomista toimista, joista ei ole osoitettu aiheutuneen minkäänlaista haittaa tai vahinkoa alan toimijoille saati hyötyä asianosaisille. Tämä koskee erityisesti Matkahuoltoa ja sen toimia.

1019. Virasto ei ole esittänyt selvitystä Matkahuollon väitetyn lainvastaisen menettelyn vaikutuksista kilpailulle eikä syntyneestä hyödystä. Nämä väitetyn kilpailunrajoituksen tosiasialliseen merkitykseen ja vaikutukseen liittyvät seikat tulee ottaa huomioon mahdollisen seuraamusmaksun määrää arvioitaessa.

11 KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON VASTASELITYS (DNRO 2016/42) JA LAUSUNTO (DNRO 2016/96)

1020. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kaikki linja-autoyhtiöiden sekä Linja-autoliiton ja Matkahuollon (jäljempänä yhdessä "vastaajat" ja "yhtiöt ja Linja-autoliitto") esitetyt vaatimukset perusteettomina.

1021. Yhtiöiden ja Linja-autoliiton vastauksissaan esittämä ei anna aihetta muuttaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitystä ja päätöstä. Kysymyksessä on kartelli, jossa on sovittu ja/tai saavutettu yhteisymmärrys markkinoiden jakamisesta tarjontaa rajoittamalla ja kilpailijoita poissulkemalla. Menettely on tarkoitukseltaan kilpailua rajoittava.

11.1 Hallintomenettelyyn kohdistuvat väitteet

1022. Vastaajien esittämät väitteet siitä, että asian selvittämisessä, päätöksenteossa ja seuraamusmaksuesityksen tekemisessä olisi tehty menettelyvirheitä, ovat perusteettomia ja osin virheellisiä sekä ristiriitaisia. Asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä on huolehdittu hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Vastaajien kuulemis- ja puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi asiassa on toimittu hallintolain ja kilpailulain edellyttämin tavoin.

11.1.1 Kuulemismenettely

1023. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ottanut huomioon esitysluonnokseen annetut vastineet ja arvioinut asiassa kertynyttä näyttöä vastineisiin perehtymisen jälkeen kokonaisuutena. Näin tehdyt johtopäätökset ovat luettavissa viraston esityksestä. Yhtiöiden ja Linja-autoliiton antamissa vastineissa ei ole esitetty uskottavaa vaihtoehtoisselitystä näille johtopäätöksille. Tällaista selitystä ei ole esitetty nyt vastaselityksen kohteena olevissa vastauksissakaan.

1024. Asian selvittämistä ei ole jatkettu kuulemisen jälkeen. Tutkimusrauha päättyi esitysluonnoksen kuulemismenettelyn alkaessa 14.4.2015, minkä jälkeen vastaajilla on ollut mahdollisuus tutustua kaikkiin asian diaarille kirjattuihin asiakirjoihin niiden asianosaisjulkisessa muodossa. Useat vastaajat ovat näin tehneet, mikä ilmenee diaariotteelle kirjatuista tietopyyntöihin annetuista vastauksista. Väitteet siitä, ettei kaikkiin liitteisiin olisi ollut mahdollista tutustua kuulemisvaiheessa, ovat virheellisiä.

1025. Esitysluonnoksen ja esityksen liitteet eivät ole täysin identtiset. Osin tämä johtuu vastineissa esitetystä väitteistä ja niiden huomioon ottamisesta, osin teknisluontoisista muutoksista. Vastaajat ovat tosiasiassa olleet tietoisia osasta asiakirjoja. Vastauksissa uusiksi väitetyistä liitteistä voidaan todeta seuraavaa:

- Esityksen liite 101 vastaa sisällöltään esitysluonnoksen liitettä 106. Viraston hallussa on asiakirjasta eri versioita, joista esitykseen on liitetty sisällöltään kattavin. Liitteestä ilmenee, että laatulupauksen ensimmäisen version on laatinut Linja-autoliitto,

- Esityksen liite 116 on liikenne- ja viestintäministeriön laatima sopimusluonnos työryhmälle, jossa on ollut edustajat sekä Matkahuollosta että Linja-autoliitosta. Ministeriön sopimusluonnoksia on käsitelty Linja-autoliiton hallituksessa. Asiakirja on siten entuudestaan tuttu vastaajien edustajille, jotka ovat liiton hallituksen jäseniä,

- Esityksen liite 119 on Linja-autoliiton esitysluonnokseen antaman vastineen liite 5 ja esityksen liite 121 on Matkahuollon esitysluonnokseen antaman vastineen liite 17,

- Esityksen liite 120 on Linja-autoliiton hallituksen kokouksen 30.5.2012 pöytäkirja. Kyseessä on esitysluonnoksiin annettujen vastineiden aiheuttama täsmennys, jonka perusteella ei ole tehty mitään uusia johtopäätöksiä,

- Esityksen liitteen 123 sisältö ilmenee esitysluonnoksen kohdasta 12.

1026. Asian selvittämistä ei ole jatkettu enää kuulemisen jälkeen, eikä sellaisesta ole kysymys Liikenne Vainion edustajan tapaamisessa 26.8.2015. Esitysluonnoksesta on ollut arvio lopettamispäätöksen tarpeellisuudesta. Ennen esityksen tekemistä viraston oli varmistauduttava päätöksen aineellisesta oikeellisuudesta ja tähän liittyen rikkomuksen jatkumisesta sekä tarpeesta antaa lopettamispäätös. Liitteiden 118 ja 122 osalta on ollut kysymys esityksen oikeellisuuden varmistamisesta yhden vastaajan osalta. Näillä liitteillä ei ole merkitystä arvioitaessa muiden vastaajien kuulemis- tai puolustautumisoikeuksien toteutumista.

1027. Esitysluonnoksessa tehdyt johtopäätökset eivät ole muuttuneet ainakaan vastaajien vahingoksi. Virasto on vastineisiin tutustuttuaan pyrkinyt lyhentämään, selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan argumentaatiota ja tosiseikkojen esittämisjärjestystä. Johtopäätökset ovat pääsääntöisesti ja kaikilta keskeisiltä osin pysyneet muuttumattomina.

1028. Esitysluonnoksen ja esityksen väliset erot ovat osittain aiheutuneet siitä, että virasto on ottanut vastineet huomioon. Eroja ei voida pitää sellaisina muutoksina, joista vastaajia olisi tullut kuulla uudestaan ennen esityksen tekemistä markkinaoikeudelle. Jo prosessiekonomia ja käsittelyn kesto huomioon ottaen on selvää, ettei vastaajien oikeus tulla kuulluksi ja puolustautua esillä olevassa asiassa edellytä kolmea kuulemista. Mitään virhettä kuulemismenettelyssä ei ole tapahtunut, eikä vastaajien oikeutta tulla kuulluksi ja puolustautua ole loukattu.

1029. Selvittämisvelvollisuuden tarkoituksenmukainen toteuttaminen ei ole estänyt tai rajoittanut vastaajien mahdollisuutta esittää selvitystä tai oikeutta puolustautua. Vastaajat, joiden liiketiloissa toimitettiin tarkastukset, ovat saaneet tiedon tutkinnasta tarkastuspäätöksistä. Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissa tarkastusten aikaan edustettuina olleiden vastaajien voidaan myös katsoa tulleen tietoisiksi tutkinnasta tarkastusten jälkeen. Kaikille tutkinnan kohteena olleille vastaajille on ilmoitettu, mistä teosta niitä epäillään. Matkahuollon ja Linja-autoliiton hallituksissa on keskusteltu viraston selvityspyynnöistä. Vastaajat ovat olleet tietoisia tutkinnasta ja osin sen etenemisestäkin tutkimusrauhan aikana ja ovat siten voineet olla virastoon yhteydessä ja/tai toimittaa oma-aloitteisesti selvitystä (KKV:n kirjallinen todiste 14).

1030. Matkahuollon edustajat ja asiaa markkinaoikeudessa hoitava asiamies ovat tavanneet viraston edustajia. Tapaamisessa Matkahuollolle on kerrottu, että sitoumuspäätös ei ole asian laatu ja luonne huomioon ottaen mahdollinen.

11.1.2 Yhdenvertaisuusperiaate

1031. Esitys ei loukkaa yhdenvertaisuus-, syrjimättömyys- ja tasapuolisuusperiaatteita. Siitä ilmenevät ne perusteet, joilla esityksen kohteet on valittu. Tapahtumakuvaus ja näyttö osoittavat, että vastaajat ovat aktiivisesti osallistuneet kaikkien keskeisten päätösten tekemiseen ja toteuttamiseen. Kysymys ei ole vain Matkahuollon ja Linja-autoliiton kokouksiin osallistumisesta, vaan myös keskusteluista ja toimista kokousten ulkopuolella. Vastaajat ovat osallistuneet pääsääntöisesti keskeisiin kokouksiin useammin kuin kuulemismenettelyn jälkeen esityksestä pois jätettyjen linja-autoyhtiöiden edustajat ja he ovat olleet muita aktiivisempia rikkomuksen suunnittelussa, aikaansaamisessa ja toteuttamisessa. Tämä ilmenee näytöstä, jota on esitetty yksittäisten vastaajien itsenäisistä ja nimenomaisista ehdotuksista ja lausumista, toisten vastaajien ehdotusten kannattamisesta sekä kilpailijoiden välisestä suorasta yhteydenpidosta. Rikkomuksesta ovat hyötyneet erityisesti vastaajina olevat alan suurimmat linja-autoyhtiöt.

1032. Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskevan vakiintuneen EU:n oikeuskäytännön mukaan kun yritys on omalla käyttäytymisellään rikkonut SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, se ei voi vapautua seuraamuksista sillä perusteella, että muille taloudellisille toimijoille ei ole määrätty sakkoa (tuomio Peróxidos Orgánicos v. komissio, T-120/04, EU:T:2006:350, 77 kohta ja tuomio Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85 ja C-125/85–C-129/85, EU:C:1993:120, 146 ja 197 kohta. Myös tuomio Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, T-5/00 ja T-6/00, EU:T:2003:342, 382 kohta, joka on vahvistettu tuomiolla Technische Unie v. komissio, C 113/04 P EU:C:2006:593 ja tuomio Raiffeisen Zentralbank Österreich ym. v. komissio, T-259/02–T-264/02 ja T-271/02, EU:T:2006:396, 139 kohta).

1033. Kyseessä oleva esitys on edellä mainituin tavoin kohdistettu aktiivisiin, rikkomuksesta hyötyneisiin vastaajiin. Virasto ei ole rikkonut yhdenvertaisuusperiaatetta, vaan on käyttänyt oikeuskäytännössä vahvistettua harkintavaltaa olla kohdistamatta esitystä kaikkiin esitysluonnoksen kohteena olleisiin elinkeinonharjoittajiin.

1034. Toimenpidepyynnön tehneen Liikenne Vuorelan edustajan läsnäololla Linja-autoliiton hallituksen kokouksissa ei ole merkitystä eikä vastauksissa tehdyllä vertailulla voida kyseenalaistaa esityksen laillisuutta siltä osin kuin siinä on todettu toteennäytetty kilpailusääntöjen rikkominen ja esitetty seuraamusmaksua (tuomio Raiffeisen Zentralbank Österreich ym. v. komissio, T-259/02–T-264/02 ja T-271/02, EU:T:2006:396, 139 kohta). Vastaajat ovat vertailunkin perusteella olleet itsenäisesti aktiivisia ja pääsääntöisesti osallistuneet tapahtumakuvauksessa esitettyihin keskeisiin kokouksiin useammin kuin Liikenne Vuorela.

11.1.3 Muut hallintomenettelyyn kohdistuvat väitteet

1035. Esitys ei ole puutteellinen, vaikka virasto ei ole nimennyt sen liitteille todistusteemoja. Esitys on kaikkien aiempien esitysten tavoin laadittu siten, että todistusteemat ilmenevät siitä asiayhteydestä, jossa asiakirjaan on viitattu. Alaviitteissä on lisäksi yksilöity kohdassa viitattujen liitteiden kohta- tai sivunumero, johon virasto vetoaa.

1036. Matkahuollon, Linja-autoliiton ja Paunun väitteet siitä, että virasto olisi kilpailuoikeudellisia päätelmiä tehdessään nojautunut asianajosalaisuuden piirissä oleviin asiakirjoihin, ovat harhaanjohtavia ja perusteettomia.

1037. EU:n oikeuskäytännössä vahvistetun periaatteen ulkopuolisen oikeudellisen neuvonannon suojasta (legal professional privilege, LPP) voidaan katsoa olevan voimassa olevaa oikeutta myös kansallisia kilpailuasioita koskevissa menettelyissä (HE 88/2010 vp, s. 37). LPP-suojan piiriin kuuluu ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan ja asiakkaan välinen tutkittavaan kilpailunrajoitukseen liittyvä luottamuksellisena pidettävä kirjeenvaihto, joka on sisällöltään sellaista, että sillä voi olla merkitystä elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksien toteuttamisen kannalta (tuomio AM & S Europe v. komissio, 155/79, EU:C:1982:157, 21 ja 27 kohta, tuomio Hilti v. komissio, T-30/89, EU:T:1991:70, 18 kohta ja tuomio Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, T-125/03 ja T-253/03, EU:T:2007:287, 117 kohta).

1038. Seuraamusmaksuesityksen liite 33 ei ole LPP-suojan piirissä. Kysymyksessä on Matkahuollon sisäinen sähköpostikirjeenvaihto, eikä yhtiön ja ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan välinen kirjeenvaihto. Se, että Matkahuollon henkilöliikennepäällikkö mainitsee viestissään yhtiön käyttämän asianajotoimiston ja tekee johtopäätöksen esitetystä toimintaehdotuksesta, ei tee yhtiön sisäisestä sähköpostikirjeenvaihdosta LPP-suojan piiriin kuuluvaa.

1039. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella LPP-suoja kattaa sellaiset yrityksen sisällä jaettavat muistiot, joissa ainoastaan toistetaan itsenäisten asianajajien kanssa vaihdettujen, oikeudellisia neuvoja sisältävien viestien sanamuoto tai sisältö (tuomio Hilti v. komissio, T- 30/89, EU:T:1991:70, 18 kohta). Siten vain sellainen yhtiön sisäinen viesti, joka rajoittuu toistamaan ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan kanssa käytyä yhteydenpitoa, kuuluu LPP-suojan piiriin. Mikäli yhtiön sisäiseen viestiin liitteen 33 tavoin sisältyy yhtiön edustajien mielipiteitä, liiketaloudellisia arvioita ja päätöksentekoon liittyvää pohdintaa, kysymyksessä ei enää ole LPP-suojaa nauttivan viestin sanamuodon tai sisällön toistamisesta tai raportoinnista.

1040. Asiakirjat, joiden on arvioitu mahdollisesti kuuluvan LPP-suojan piiriin, on palautettu 8.10.2014. Asiakirjat on palautettu heti, kun oli havaittu niiden mahdollisesti kuuluvan LPP-suojan piiriin eikä niihin ole tutustuttu muutoin kuin siinä määrin kuin on ollut välttämätöntä, jotta on voitu varmistua niiden olevan LPP-suojan piirissä. Virastossa ei ole kopioita tai muitakaan jäljennöksiä näistä asiakirjoista eikä niiden sisältö ole vaikuttanut viraston tekemiin johtopäätöksiin.

1041. Väitteet Matkahuollon tehokkuuspuolustuksen sivuuttamisesta ovat virheellisiä, kun otetaan huomioon yhtiön viraston päätös- ja esitysluonnokseen antamassa vastineessa olevat merkittävät puutteet tältä osin. Vastineessa esitetty tehokkuuspuolustukseksi nimetty argumentaatio on kopioitu markkinaoikeudelle jätettyyn valitukseen. Tehokkuuspuolustus ei ole täyttänyt sille lainsäädännössä asetettuja edellytyksiä ja sen puutteet ovat ilmeiset. Tehokkuusperusteluja on esitetty väärälle sopimukselle eli Matkahuollon pakettipalvelusopimukselle, kun sopimus, jonka kilpailua edistäviä ja rajoittavia vaikutuksia asiassa arvioidaan, on kartellisopimus.

1042. Tehokkuuspuolustukseen vedotakseen yhtiön tulisi osoittaa väitettyjen tehokkuusetujen ja kartellisopimuksen välinen syy-yhteys sekä esittää väitteidensä tueksi mitattavissa olevaa ekonometrista/taloustieteellistä analyysiä, jonka virasto voisi todentaa. Elinkeinonharjoittaja ei voi vain esittää väitteitä ja odottaa, että kilpailuviranomainen tutkii ja arvioi ne. Tehokkuuspuolustus edellyttää aina mittavaa näyttöä (tuomio GlaxoSmithKline Services v. komissio, T-168/01, EU:T:2006:265, 256 kohta).

1043. Kysymyksessä on linja-autoalan kartelli, jonka tavoitteena on ollut estää ja vähintään viivästyttää markkinoiden avautumista kilpailulle ja ylläpitää vallitsevat markkinaolosuhteet lainmuutoksesta huolimatta. Kysymys ei ole siitä, onko Matkahuolto mahdollisesti määräävässä markkina-asemassa ja jos olisi, onko yhtiö käyttänyt asemaansa väärin. Näin ollen ei ole tarpeen tutkia, saati osoittaa, että yhtiön järjestelmät olisivat kilpailuoikeudessa tarkoitettu olennainen toimintaedellytys reittiliikenteessä tai rahdinkuljetuksessa. Mitään ristiriitaa aiempien Veolia- ja Hostikka-päätösten kanssa ei siten ole.

1044. Matkahuollon Veolia- ja Hostikka-päätöksistä esittämistä väitteistä voidaan todeta, että nyt ei ole kysymys Linja-autoliiton jäsenyyden vaikutuksista liikennöitsijöiden toimintaedellytyksiin, joten asioiden tosiseikat eroavat olennaisesti toisistaan. Lisäksi on selvää, että päätöksissä ei ole otettu kantaa pakettipalveluun pääsyn vaikutuksista liikennöitsijöiden toimintaedellytyksiin. Sen sijaan niissä on kuvattu rahdinkuljetuksen laajuutta linja-autoliikennettä harjoittavien liikennöitsijöiden liiketoiminnassa.

1045. Arvioitavana ei ole se, onko tarveharkinta sallittua vai ei, vaan kysymys on siitä, että esityksen kohteena olevat keskenään kilpailevat linja-autoyhtiöt sekä Linja-autoliitto ja Matkahuolto ovat muodostaneet kartellin. Tämän tavoitteen saavuttamisessa pakettipalvelusopimuksen tarveharkintaehdon kilpailusäännösten vastaisella soveltamisella on ollut merkittävä rooli. Veolia- ja Hostikka -päätöksissä ei ole kysymys tarveharkinnan laillisuudesta itsessään, vaan sen soveltamisperusteiden laillisuudesta. Hostikka-päätöstä tehdessään virasto ei ole ollut tietoinen jo tuolloin olemassa olleesta kartellista, vaan päätös on tehty silloin saatujen tietojen ja selvitysten perusteella.

11.2 Väitetyt oikeuttamisperusteet

11.2.1 Edunvalvonta

1046. Vastaajien yhteistyössä ei ole ollut kysymys osallistumisesta lailliseen edunvalvontatyöhön eikä Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole jättänyt huomioimatta toimialan sääntelyn ja toimintaympäristön muutoksia.

1047. Elinkeinonharjoittajien ja niiden yhteenliittymän on toiminnassaan noudatettava kilpailulainsäädäntöä, eikä edunvalvonta muodosta tästä poikkeusta. Virasto ei kyseenalaista tai arvioi vastaajien oikeutta sanan- ja yhdistymisvapauteen eikä niiden nojalla tapahtuvaa poliittista ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Edunvalvonta ei kuitenkaan ole sateenvarjo, jonka suojassa voi toimia kilpailulainsäädännön vastaisesti.

1048. Vastaajien yhteistyö ei ole jäänyt vain edunvalvontaan tai lobbaukseen. Edunvalvonnaksi väitetyissä keskusteluissa on jo varhain tuotu lainvalmisteluvaiheessa esiin Matkahuollon sopimusten avulla tapahtuva reittiliikenteen toimintamahdollisuuksien rajoittaminen, jos tavoitteisiin ei lainsäädännöllisesti päästäisi. Edunvalvonnan nimissä tai "joukkoliikennelain valmistelu"-otsikon alla käydyn, saati vain lainvalmistelun kanssa samaan aikaan ajoittuvan keskustelun suojaan ei voi piiloutua sopimaan kilpailun rajoittamisesta.

1049. Kysymyksessä on jaksossa 11.1.3 todetuin tavoin kartelli, jonka tavoitteena on ollut ylläpitää vallitsevat markkinaolosuhteet lainmuutoksesta huolimatta estämällä kilpailevan reittiliikenteen pääsy markkinoille. Etenkin kun otetaan huomioon, että kartelli on toteuttanut joukkoliikennelain voimaan tultua myönnettyjen kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljennan Matkahuollon matka- ja pakettipalveluista ja ryhtynyt toimenpiteisiin tarjonnan rajoittamiseksi, on selvää, että näyttö vastaajien yhteydenpidon sisällöstä jo lainvalmisteluvaiheessa osoittaa kilpailunvastaisen yhteisymmärryksen syntymistä ja kilpailulainsäädännön vastaista menettelyä.

11.2.2 Siirtymäajan suoja

1050. Väitteet siitä, että siirtymäajan liikennöintisopimusten suojan laajuuteen liittyvät epäselvyydet joukkoliikennelain valmistelussa ja sen soveltamisessa sekä puutteet ohjeistuksessa oikeuttaisivat kilpailulainsäädännön vastaisen yhteistyön, ovat perusteettomia, liioiteltuja ja vailla merkitystä asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa.

1051. Lainvalmisteluvaiheista ja lobbauksesta huolimatta lain tulkinnassa tärkein oikeuslähde on itse laki ja sen sanamuoto. Vastauksissa annetaan joukkoliikennelain soveltamista koskevan viranomaisohjeistuksen puuttumiselle perusteettoman korostunut merkitys. Tällaisilla puutteilla ei voida oikeuttaa kilpailulain vastaista yhteistyötä.

1052. Markkinaehtoiseen liikenteeseen on ollut tarkoitus siirtyä hallitusti joukkoliikennelain tullessa voimaan ja siirtymäajan liikennöintiä koskevien säännösten puitteissa. Siirtymäajan suojan on ollut tarkoitus säilyttää, ei vahventaa, henkilöliikennelain nojalla myönnettyjen liikennelupien oikeudet, mikä ilmenee myös joukkoliikennelakia koskevasta hallituksen esityksestä. Siirtymäajan liikennöintisopimusten solmiminen on ollut vapaaehtoista ja liikennöitsijä on voinut suoraan ryhtyä liikennöimään markkinaehtoista reittiliikennettä. Siirtymäaikaa koskeva säännös ei millään muodoin anna tukea vastaajien tulkinnalle kilpailun avautumisen aikataulusta.

1053. Joukkoliikennelain 22 §:n sanamuodon ja lainvalmisteluaineiston perusteella on selvää, ettei siirtymäajan suojaa ole tarkoitettu automaattiseksi yksinoikeudeksi, vaan suojan sisältö ja laajuus määräytyy tapauskohtaisessa harkinnassa. Reittiliikennelupahakemus voidaan lain mukaan hylätä, jos suunniteltu liikenne aiheuttaa jatkuvaa ja vakavaa haittaa siirtymäajan sopimusliikenteelle tai jos se vakavasti vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi määritellyn joukkoliikenteen palvelutason.

1054. Siirtymäajan liikennöintisopimusten suojan vahvuus, sisältö ja laajuus on vahvistettu myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä (KHO 26.3.2014, taltionumero 915, KHO 15.4.2015, taltionumero 1014 ja KHO 12.2.2016, taltionumero 461). Päätöksissä tulkinta muodostuu selkeästi siirtymäajan sopimusliikenteelle mahdollisesti syntyvän haitan arvioinnin kautta.

1055. Kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa on kysymys siitä, että vastaajat ovat yhteistyöllään pyrkineet perusteettomasti laajentamaan suojaa omalla toiminnallaan ja Matkahuollon palveluja hyväksi käyttäen. Linja-autoyhtiöt ovat laillisen muutoksenhaun sijasta (tai ohessa) sopineet tarjonnan rajoittamisesta ja ryhtyneet väittämänsä epäselvän oikeustilan vallitessa kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljentaan suojatakseen omaa siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ajettavaa liikennettään.

1056. Vastaajat ovat ryhtyneet kilpailunlainsäädännön vastaiseen yhteistyöhön, kartelliin ja valmistautuneet etujaan uhkaavaan kilpailun avautumiseen sekä toteuttaneet ennalta sovitut toimenpiteet kilpailun rajoittamiseksi petyttyään viranomaisten tekemiin päätöksiin. Menettelyllä on pyritty suojaamaan olemassa olevaa liikennettä rajoittamalla kilpailupainetta aiheuttavaa reittiliikennetarjontaa. Keinona on ollut sulkea kilpailevat reittiliikennelupavuorot Matkahuollon järjestelmistä. Kartellin toiminta on ollut suunnitelmallista, sillä toimenpiteistä on sovittu jo ennen joukkoliikennelain voimaantuloa. Osapuolet ovat varautuneet myös siihen, ettei lain sisältö vastaisi tavoitteita. Vakiintuneen periaatteen mukaan jokaisen yrityksen on itsenäisesti määriteltävä toimintalinja, jota se aikoo noudattaa markkinoilla.

1057. Vastauksissa viitatussa tuomiossa Dresdner Bank ym. vastaan komissio (T-44/02 OP, T-54/02 OP, T-56/02 OP, T-60/02 OP ja T-61/02 OP, EU:T:2006:271) on ollut kysymys yhdestä kokouksesta, jonka osanottajat edustivat korkeintaan noin 17 prosenttia toimijoista kyseisillä markkinoilla. Komission välitön näyttö sopimuksen olemassaolosta muodostui yhden osanottajan laatimasta sisäisestä pöytäkirjasta, jonka uskottavuutta heikensi muun muassa pöytäkirjassa ollut merkittävä virhe osanottajien yhteenlaskettua markkinaosuutta kuvaavassa luvussa.

1058. Edellä mainitusta tapauksesta poiketen vastaajat ovat osallistuneet lukuisiin kokouksiin useiden vuosien ajan, minkä lisäksi niiden aktiivisuutta osoittaa näyttö muustakin yhteydenpidosta. Kilpailunvastainen tarkoitus sekä objektiivisin että subjektiivisin kriteerein arvioituna on näytön perusteella ilmeinen. Vastaajat ovat jatkaneet yhteistyötään sekä tehostaneet sitä ja toimeenpanneet yhteiset päätökset joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen. Vastaajina ovat isot linja-autoyhtiöt sekä keskeiset toimijat, joilla on ollut taloudellista ja tosiasiallista valtaa toteuttaa kartellin tavoite. Merkittävin ero tapausten välillä on se, että nyt ei ole kysymys miltään osin merkittävästä lainsäädännöllisestä tai teknisestä epävarmuudesta. Päinvastoin, vastaajat ovat tietoisesti käyttäneet väittämäänsä epävarmuutta hyväkseen tavoitteensa saavuttamiseksi.

1059. Vastaajien väitteet lainsäädännön epäselvyydestä ja ohjeistuksen puutteesta, vilpittömästä mielestä ja lainvalmisteluvaiheessa syntyneestä vahvasta käsityksestä siirtymäajan liikennöintisopimusten suojasta poissuljentaan ryhtymisen oikeuttavina tekijöinä ovat, paitsi ilmeisen perusteettomia ja harhaanjohtavia, myös merkityksettömiä kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa. Näillä väitteillä voi olla merkitystä vain seuraamusmaksun määrän arvioinnissa.

11.2.3 Tuettujen lippujen ongelmat, yleinen sääntö ja laatulupaus

1060. Vastaajat ovat virheellisesti ja harhaanjohtavasti väittäneet, että kilpailevat reittiliikennelupavuorot olisi suljettu pois Matkahuollon matka- ja pakettipalveluista tuettujen lippujen ongelmien vuoksi. Lisäksi he ovat viitanneet yleiseen sääntöön ja Matkahuollon laatulupaukseen, joille vastauksissa esitettyyn merkitykseen tulee suhtautua kriittisesti. Virasto on lausunut asiasta tyhjentävästi esityksen kohdissa 94 ja 176–179. Tapahtumat, jotka alkavat 31.8.2010 saadusta tiedosta Linjaliikenne Kivistölle myönnetystä kilpailevasta reittiliikenneluvasta ja etenevät aina Matkahuollon 25.1.2011 ja Linja-autoliiton 26.1.2011 pidettyihin hallituksen kokouksiin osoittavat, että poissuljennan perimmäinen syy on ollut muu kuin vastaajat väittävät. Vastaukset eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

1061. Tuettujen lippujen vastaanottamista reittiliikennelupavuoroissa ei ole kielletty laissa, vaan vain julkisen tuen osuuden kanavointi markkinaehtoiseen liikenteeseen. Tämä on ollut alan toimijoiden käsitys asiasta, mikä ilmenee vastauksista. Matkahuolto on valmistellut lipputuotteidensa muutoksia olettaen, että tuettuja lippuja voidaan käyttää jatkossakin (KKV:n kirjallinen todiste 4).

1062. Vastauksissa viitattu Itä-Suomen lääninhallituksen tiedote 8.12.2009 on sanamuodoltaan epätarkka. Lainsäädäntöuudistuksen vaiheista hyvin perillä olleet vastaajat ovat tehneet siihen nojautuen perusteettomia yleistyksiä ja käyttäneet sitä hyväksi omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

1063. Lapin ELY-keskuksen 21.12.2010 tekemillä reittiliikennelupapäätöksillä ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, millä perusteella ja tietoisuudella yhtäältä Linja-autoliiton hallituksessa on jo 27.10.2010 päätetty, ettei tuettuja lippuja oteta vastaan reittiliikenteessä ennen kuin yleinen sääntö on saatu voimaan ja toisaalta Matkahuolto on jo 26.11.2010 antanut laatulupauksensa. Matkahuollon muistion 15.11.2010 kannanotto tuettujen lippujen kelpaamattomuudesta reittiliikennelupavuoroissa on esitetty ennen mainittuja päätöksiä. Lapin ELY-keskuksen päätösten perusteluista ei ilmene, mihin valittu sanamuoto tuettujen lippujen kelpaamattomuudesta maksuvälineenä on perustunut. Todennäköistä on, että päätös on perustunut tältä osin Matkahuollon 15.11.2010 päivättyyn muistioon, joka oli 19.11.2010 mennessä toimitettu kaikille ELY-keskuksille (KKV:n kirjallinen todiste 113).

1064. Vastaajat ovat tienneet eduskunnan tahdosta turvata julkisesti tuettujen seutu- ynnä muiden lippujen jatkuvuus ja siitä, ettei matkustajille saa aiheutua haittaa lippujärjestelmien hallinnoinnin muutoksista. Matkahuolto oli ennen 17.1.2011 tullut tietoiseksi myös siitä, että Liikennevirasto on pitänyt ongelmallisena reittiliikennelupavuorojen kohtelua yhtiön järjestelmissä (KKV:n kirjallinen todiste 81).

1065. Tuettujen lippujen käsittely olisi edellyttänyt muutoksia Matkahuollon järjestelmissä, mutta vastaajat ovat käyttäneet tätä näennäisenä, jälkikäteisenä perusteluna reittiliikennelupavuorojen poissuljennalle kaikista yhtiön järjestelmistä. Ongelma olisi voitu ratkaista lisäämällä aiheesta tietoa matkustajille aikataulujärjestelmään. Tekninen ratkaisu näiden lippujen käytön valvontaan reittiliikennelupavuoroissa olisi ilmeisesti ollut olemassa jo 18.1.2011.

1066. Vastuu perusteettoman julkisen tuen vastaanottamisesta ja palauttamisesta on liikennöitsijällä ja väitteet Matkahuollon vastuusta ovat perusteettomia. Matkahuollon järjestelmissä olisi voitu puuttua tuettujen lippujen käyttöön reittiliikenteessä. Yhtiö olisi myös voinut sopia viranomaisten kanssa vastuunsa rajoittamisesta. Vastuun rajoittamisesta on lisäksi ehto Matkahuollon matkapalvelusopimuksessa.

1067. Tuettujen lippujen väitetyillä teknisillä ongelmilla ja Linja-autoliiton tavoittelemalla yleisellä säännöllä ei ole ollut väitettyä yhtymäkohtaa. Yleinen sääntö ei ole ollut välttämätön mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Se, että yleinen sääntö olisi ollut liiton haluama tapa ratkaista nämä ongelmat, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

1068. Matkahuollon laatulupaus on pääosin yhtiön itsensä muotoiltavissa oleva asiakirja. Laatulupaus on muotoiltu niin, että sitä on voitu hyödyntää kilpailevien reittiliikennelupavuorojen sulkemisessa pois yhtiön järjestelmistä. Laatulupausta päivitettiin muuttuvassa markkinatilanteessa, jolloin tuettujen lippujen väitetyt ongelmat olivat tiedossa. Samassa yhteydessä olisi ollut tilaisuus lisätä laatulupaukseen vastuunrajoituslausuma tuettujen lippujen kelpaamattomuudesta reittiliikennevuoroilla ja tiedottaa asiasta asiakkaita.

1069. Laatulupauksen vaatimukset on pyritty asettamaan tarkoituksella niin korkealle, että uusien yritysten toiminnan taso ei sinne ilman kustannuksia aiheuttavaa palvelutason nostoa olisi yltänyt. Tällä on tavoiteltu kilpailevien reittiliikennelupavuorojen alalle tulon ja toimintamahdollisuuksien rajoittamista. Vaatimattomammat laatulupauksen edellytykset olisivat saattaneet koitua kuluttajien hyödyksi mahdollistamalla useampien liikennöitsijöiden toiminnan markkinoilla. Tuettuihin lippuihin tai laatulupauksen täyttämiseen liittyvät ongelmat eivät väitetyin tavoin ole olleet hyväksyttävä tai todellinen syy reittiliikennelupavuorojen poissuljennalle.

11.3 Tunnusmerkistön täyttymiseen kohdistuvat väitteet

1070. Mittavaa näyttöä on arvioitu kokonaisvaltaisesti ja oikeuskäytännön mukaisesti. Vastaajat ovat tehneet väitteitä yksittäisistä asiakirjoista, jolloin sivuutetaan näytöstä muodostuva kokonaisuus ja faktoista tehtävissä olevat johdonmukaiset päätelmät. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteensattumat ja indisiot voivat, mikäli niille ei ole muuta johdonmukaista selitystä, ja kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena, olla merkityksellisiä yhtäältä kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolon ja toisaalta niiden keston tai soveltamisajanjakson paljastamisessa (KHO:2009:83, 985 ja 1141 kohta, tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, C-441/11 P, EU:C:2012:778, 71 kohta).

1071. Asiassa on otettava huomioon konteksti ja olosuhteet, joissa rikkomus on toteutettu. Linja-autoliiton ja Matkahuollon eri toimielimien kokoukset ovat tarjonneet vastaajille mahdollisuuden yhteydenpitoon tavanomaisten asioiden lisäksi myös rikkomukseen liittyen. Kokousten lisäksi jokainen vastaaja on itsenäisesti ollut aktiivinen rikkomuksen suunnittelussa, aikaansaamisessa ja toteuttamisessa.

1072. Väitteet siitä, että virasto ei pitäisi tiettyä tapahtumaa tai sitä koskevaa asiakirjaa näyttönä kilpailurikkomuksesta, koska siihen ei viitata esityksen kohdissa 148 tai 149 luetelluissa kartellin keskeisissä toimenpiteissä, ovat virheellisiä. Esityksen mukaan mainituissa kohdissa ei ole kysymys tyhjentävistä tapahtumalistauksista, vaan oikeudellista arviointia on luettava yhdessä tapahtumakuvauksessa esitetyn koko näytön kanssa. Vastausten lukuisiin yksilöimättömiin ja epäselviin väitteisiin ei ole mahdollista ottaa kantaa.

11.3.1 Sopimus, yhdenmukaistettu menettelytapa ja yhteenliittymän päätös

1073. Yhteydenpidossa ei ole ollut kysymys yksittäisistä kannanotoista ja mielipiteistä, eikä näyttö kartellista ole perustunut asiayhteydestä irrotettuihin lauseisiin. Näyttö osoittaa vastaajien yhteydenpidon jatkuneen keskeytyksettä koko kilpailunrajoituksen ajan eri foorumeilla. Vastaajien esittämät kannanotot ja mielipiteet ovat yhdenmukaisia, kilpailunvastaisia ehdotuksia ja niitä kannattavia lausumia, jotka muodostavat yhdessä keskusteluja ja siten kilpailunlainsäädännön vastaisia sopimuksia ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja sekä päätöksiä. Tapahtumakuvauksessa on esitetty yksityiskohtaisesti kilpailunrikkomuksen osoittavat tosiseikat sekä niitä tukeva näyttö. Kaikkien tunnusmerkistötekijöiden täyttyminen näiden perusteella on esitetty viraston oikeudellisessa arvioinnissa.

1074. Väitteet siitä, että Matkahuollon tai Linja-autoliiton kokoukset ja niistä laaditut pöytäkirjat eivät voisi osoittaa kilpailunvastaisista asioista keskustelua tai sopimista, ovat perusteettomia. Kokoukset ovat olleet vastaajien välisiä tapaamisia, joissa on edunvalvonnan ja strategiatyön varjolla syyllistytty kiellettyyn yhteistyöhön. Vastaajilla on ollut muun muassa Linja-autoliiton ja Matkahuollon toimielinten kokousten yhteydessä mahdollisuus tavata ja ylläpitää kartellia. Strategiatyökään ei ole eikä voi olla sateenvarjo, joka mahdollistaisi kilpailulainsäädännön vastaisen toiminnan. Vastaajayhtiöillä on näytön perusteella ollut sekä tahto että mahdollisuus tehdä toimivan johdon esitysten ja Matkahuollon liiketoiminnallisen edun vastaisia päätöksiä, jotka on pantu täytäntöön.

1075. Yhteistyön muodolla ei ole merkitystä, koska kilpailusäännöissä kielletyn yhteistyön tunnusmerkistön täyttävät sopimusten ohella niihin rinnastettava yritysten yhteisymmärrys sekä yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätökset tai vastaavat järjestelyt, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisesti yritysten kilpailukeinojen käyttöä. Pelkkä läsnäolo ja tietojen vastaanottaminen on riittävä osoitus kilpailulainsäädännön vastaisen sopimuksen syntymisestä tai yhdenmukaistetusta menettelystä.

11.3.2 Kilpailunrajoituksen luonne ja kilpailua rajoittava tarkoitus

1076. Menettelyssä on ollut kysymys tarkoituksesta rajoittaa kilpailua. Toimenpiteet ovat itsessään olleet kilpailulle vahingollisia. Väitteet siitä, ettei virasto olisi osoittanut, että toimenpiteillä olisi kilpailun vastaisia vaikutuksia ja, että virasto olisi asiaa arvioimatta olettanut menettelyn olevan kilpailua rajoittavaa, ovat virheellisiä ja perusteettomia.

1077. Toimivan taloudellisen kilpailun lähtökohta on, että jokaisen markkinoilla toimivan yrityksen on itsenäisesti määrättävä noudattamastaan toimintalinjasta markkinoilla (tuomio T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 32 ja 33 kohta). Vastaajat eivät ole ratkaisseet itsenäisesti toimintalinjaansa kilpailun avautumiseen, vaan ne ovat yhdessä keskustelleet ja sopineet keinoista kilpailulta suojautumiseksi.

1078. Sopimuksen, päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoituksena voidaan katsoa olevan kilpailun rajoittaminen erityisesti silloin, kun kyseessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista. Tällaisissa tapauksissa kilpailua rajoittavista vaikutuksista ei tarvita erillistä näyttöä. Kilpailua rajoittavan tarkoituksen arvioinnissa lähtökohta on menettelyn objektiivinen tavoite, mutta huomioon voidaan ottaa myös kilpailunrikkomukseen syyllistyneen subjektiivinen tarkoitus. Esillä olevassa asiassa kartellin osapuolten subjektiivinen tarkoitus rajoittaa kilpailua ilmenee asiakirjanäytöstä.

1079. Kilpailusääntöjä sovellettaessa olennaista on menettelyjen tosiasiallinen sisältö ja asiayhteys. Virasto on arvioidakseen, onko menettely riittävän vahingollinen ollakseen tarkoitukseltaan kilpailua rajoittava, oikeuskäytännön mukaisesti tarkastellut lausekkeiden sisältöä, tavoitteita sekä taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä (tuomio CB v. komissio, C- 67/13 P, EU:C:2014:2204, 52 ja 53 kohta). Vastaajien yhteistyön tarkoituksena on näytön perusteella ollut lainsäädännöllä avattavan kilpailun estäminen tai vähintään viivästyttäminen, ja siten tavoitteena on selkeästi ollut kilpailun rajoittaminen. Keinoina on käytetty tarjonnan rajoittamista ja kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljentaa. Kysymyksessä on vakavimpiin kilpailunrikkomuksiin luettava menettely, markkinoiden jakaminen, joten rikkomuksen toteamiseksi ei ole tarpeen osoittaa kilpailulle aiheutuneita haitallisia vaikutuksia.

1080. Vastauksissa viitattujen unionin tuomioistuinten viimeaikaisten oikeustapausten tosiseikat ovat täysin erilaiset esillä olevaan asiaan verrattuna, jossa on kysymys markkinoita tarjontaa rajoittamalla ja kilpailijoita poissulkemalla toimivasta kartellista.

1081. Cartes Bancaires -tuomion mukaan kilpailuviranomaisen on tutkittava menettelyn vaikutuksia, mikäli rajoituksen tyypin analyysista ei "ilmene riittävää vahingollisuutta kilpailulle". Sen arvioimiseksi, onko menettely riittävän vahingollinen ollakseen tarkoitukseltaan kilpailua rajoittava, on tarkasteltava "lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä". Edelleen "tietyn kollusiivisen käyttäytymisen, kuten sen, että kartellit vahvistavat hintoja horisontaalisesti, voidaan katsoa niin todennäköisesti johtavan haitallisiin vaikutuksiin erityisesti hintojen, tuotteiden ja palvelujen määrien ja laadun kannalta, että voidaan katsoa, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ei ole tarpeen osoittaa, että kyseisellä käyttäytymisellä on konkreettisia vaikutuksia markkinoilla" (tuomio CB v. komissio, C- 67/13 P, EU:C:2014:2204, 51 kohta, tuomio ING Pensii, C-172/14, EU:C:2015:484, 30–33 kohta ja tuomio Maxima Latvija, C-345/14, EU:C:2015:784, 17–20 kohta).

1082. Allianz Hungaria -tuomion mukaan "vaikka osapuolten aikomuksia ei olekaan tarpeen ottaa huomioon sen määrittämisessä, onko kyseisen sopimuksen tarkoitus kilpailua rajoittava vai ei, mikään ei estä kilpailuviranomaisia tai kansallisia ja unionin tuomioistuimia ottamasta niitä huomioon". Lisäksi tuomiossa todetaan "että siihen, että sopimuksen tarkoitus on kilpailunvastainen, riittää se, että sopimus on omiaan vaikuttamaan kielteisesti kilpailuun, eli sen on toisin sanoen oltava konkreettisesti omiaan estämään kilpailu yhteismarkkinoilla tai rajoittamaan tai vääristämään sitä. Sillä, aiheutuuko tällainen vaikutus todellisuudessa ja missä määrin niin on, voi olla merkitystä ainoastaan laskettaessa mahdollisten sakkojen suuruutta ja arvioitaessa vahingonkorvausvaatimusta" (tuomio Allianz Hungária Biztosító ym., C- 32/11, EU:C:2013:160, 37 ja 38 kohta). Juuri tällä tavoin virasto on nyt esillä olevassa asiassa menetellyt.

1083. Virasto ei ole olettanut, että Linja-autoliiton ja Matkahuollon kokouksissa olisi sovittu kilpailun vastaisista menettelytavoista eikä virastolla ole ollut ennakko-olettamaa tai hypoteesia yhteistyön tavoitteista. Seuraamusmaksuesityksessä on esitetty kattava näyttö niin kartellin olemassaolosta ja toimintatavoista kuin vastaajien osuudesta kilpailurikkomuksessa. Esityksessä on tyhjentävästi lausuttu vastaajien menettelyn objektiivisesti arvioidusta kilpailunvastaisesta tarkoituksesta. Vastaajien väitteet eivät anna aihetta muuttaa esityksessä vastaajien subjektiivisesta tarkoituksesta lausuttua.

1084. Kartellissa on sovittu ja/tai saavutettu yhteisymmärrys markkinoiden jakamisesta tarjontaa rajoittamalla ja kilpailijoita poissulkemalla. Siten jo rajoituksen tyypin analyysi osoittaa unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä edellytettyä riittävää vahingollisuutta kilpailulle. Vastaajien yhteydenpito ja siitä seurannut menettely on kohdistunut suoraan ja välittömästi EU:n palvelusopimusasetuksella ja joukkoliikennelailla avattavaan kilpailuun, mikä rajoituksen tyypin analyysin lisäksi korostaa vastaajien kartellin vahingollisuutta kilpailulle. Näin ollen menettely on yhteismarkkinatavoitteen vastainen. Kysymyksessä on tarkoitukseltaan kilpailua rajoittava menettely, eikä rikkomuksen toteamiseksi siten ole tarpeen osoittaa kilpailulle aiheutuneita haitallisia vaikutuksia.

11.3.3 Yksi yhtenäinen rikkomus

1085. Kysymyksessä on ollut yksi yhtenäinen rikkomus eivät yksittäiset, toisistaan irralliset toimenpiteet. Tämä on myös esityksessä perusteltu ja osoitettu näytön avulla.

1086. Näytön arviointia koskevaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan kysymys on kokonaisarviosta ja jossa voidaan käyttää myös päättelyä, sovelletaan myös yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsitteeseen (tuomio BPB v. komissio, T-53/03, EU:T:2008:254, 249 kohta). Asiakirjanäyttö osoittaa, että kysymyksessä on vastaajien kokonaissuunnitelma, jonka tavoitteena oli estää ja vähintään viivästyttää markkinoiden avautumista ja ylläpitää vallitsevat markkinaolosuhteet lainmuutoksesta huolimatta estämällä kilpailevan liikenteen pääsy markkinoille.

1087. Kartellilla on ollut yksi kilpailua rajoittava taloudellinen tavoite, joka on kattanut kaikki esitetyt tapahtumat ja kartellin osapuolet. Oikeuskäytännön mukaan yksittäisten tapahtumien samankaltaisuudesta voidaan päätellä tapahtumien välinen yhteys ja niiden muodostama kokonaisuus. Ajallisen keston osalta riittävänä on pidettävä sitä, että esitetyt todisteet liittyvät ajallisesti riittävän läheisiin tosiseikkoihin, jotta voidaan kohtuudella todeta, että kyseinen kilpailusääntöjen rikkominen on jatkunut keskeytymättä väitetyn kielletyn kilpailusääntöjen rikkomisen alkamisajankohdan ja päättymisajankohdan välillä (KHO:2009:83, 985 kohta ja KHO 14.6.2013, taltionumero 1993, s. 21–22; tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, 81–83 kohta ja tuomio BPB v. komissio, T-53/03, EU:T:2008:254, 255–261 kohta). Esillä olevassa asiassa toimenpiteet ovat muodostaneet yhden toiminnallisen kokonaisuuden, jolla on pyritty yhteiseen kilpailunvastaiseen tavoitteeseen. Kysymys on yhdestä yhtenäisestä menettelystä.

1088. Asiakirjanäytön perusteella lukuisissa kokouksissa ja sähköpostiyhteydenpidossa on keskusteltu ja sovittu useiden vuosien ajan yhdenmukaisesta suhtautumisesta ja toimenpiteistä kilpailun avautumiseen liittyen. Vastaajat ovat osallistuneet vähintään säännöllisesti useisiin näistä tapahtumista, joten väitteitä siitä, että yksittäiset kartellin osapuolet eivät olisi olleet tietoisia kartellikokonaisuudesta ja sen kaikista ilmenemismuodoista, ei voida pitää uskottavina.

1089. Esitettyjen vanhentumisväitteiden osalta on otettava huomioon, että kysymyksessä on yksi yhtenäinen edelleen jatkuva kilpailurikkomus. Seuraamusmaksuesitys on tehty kaikkien vastaajien osalta laissa asetetussa määräajassa.

11.3.4 Reittiliikennelupavuorojen poissuljenta

1090. Lähtöaikojen koordinoinnilla ja asemien käytön selvittämisellä on tavoiteltu mahdollisuutta kontrolloida kilpailevan reittiliikenteen alalle tuloa ja toimimista. Matkahuollon matkapalvelusopimukseen lisättiin kartellin kilpailunvastaisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellinen ehto (KKV:n kirjallinen todiste 37).

1091. Pakettiliiketoimintaa ei viraston tietojen mukaan ole suunniteltu siirrettäväksi viranomaisten hallintaan. Tästä huolimatta vastaajat ovat tehneet ehdotuksia pakettiliiketoiminnan rajoittamisesta vain "nykyisille toimijoille". Nämä väitteet eivät ole uskottava vaihtoehtoisselitys viraston näytöstä tekemille johtopäätöksille.

1092. Kilpailun avautumisen myötä lisääntyvän vuorotarjonnan on nähty vaikeuttavan linja-autoyhtiöiden toimintamahdollisuuksia. Tämä on saanut yhtiöt ryhtymään kilpailua rajoittavaan yhteistyöhön. Tällä yhteistyöllä ei ole pyritty huolehtimaan syrjäseutujen linja-autoliikenteen säilymisestä, vaan suojelemaan vastaajien omaa kilpailuetua ja siirtymäajan sopimusliikennettä kannattavilla reiteillä.

1093. Palvelusopimusuudistuksella on ollut sinänsä hyväksyttävät perusteet ja sen alkuperäinen tarkoitus palkkiojärjestelmän uudistamisesta on pitänyt paikkaansa. Kun uudistus toteutettiin samanaikaisesti toimintaympäristön muuttuessa ja kilpailun avautuessa, se antoi kartellille mahdollisuuden hyödyntää uusia palvelusopimuksia kilpailunvastaisten tavoitteidensa saavuttamiseksi muotoilemalla niihin siihen sopivat ehdot. Matkahuollon palvelusopimuksiin lisättyä tarveharkintaehtoa hyväksikäyttäen vastaajat ovat toteuttaneet kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljennan Matkahuollon järjestelmistä kartellin kokonaissuunnitelman mukaisesti. Kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa on tarpeetonta määritellä, mitä mahdollisia muita tavoitteita uudistuksella on ollut.

1094. Vastaajat ovat tienneet ensimmäisistä reittiliikennelupahakemuksista 26.8.2010, joten sillä, että päätös tarveharkintaehdon lisäämisestä tehtiin ennen kuin oli saatu tieto ensimmäisestä myönnetystä reittiliikenneluvasta, ei ole merkitystä.

1095. Toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on lupamenettelyssä arvioida reittiliikenneluvan myöntämisedellytykset ja mahdolliset hylkäysperusteet. Keskustelu osoittaa pettymystä siitä, etteivät tehdyt viranomaispäätökset olleetkaan vastaajien käsityksen mukaisia, minkä johdosta kartelli on ryhtynyt toteuttamaan suunniteltua poissuljentaa.

1096. Linja-autoyhtiön, joka katsoo kokeneensa vääryyttä viranomaistaholta lupamenettelyssä, on itsenäisesti tehtävä päätös mahdollisesta muutoksenhausta oikeuksiensa turvaamiseksi ja siitä, onko kannattavaa ajaa liikennettä toisen kanssa päällekkäin ja hakea reittiliikennelupaa.

1097. Poissuljennan toteuttamispäätös on perustunut Matkahuollon hallituksessa edustettuina olleiden vastaajien, yhtiön liiketoiminnallisen edun vastaiseen, sopimukseen siitä, että järjestelmiin pääsyä rajoitetaan vastaajien oman edun suojaamiseksi. Näillä vastaajilla on halutessaan ollut ja on edelleen vaikutusvaltaa Matkahuollon operatiivisessa päätöksenteossa.

1098. Kilpailupainetta aiheuttavat uudet reittiliikennelupavuorot ovat aiheuttaneet keskustelun niihin kohdistettavista toimenpiteistä. Asiasta ei olisi ollut edes tarvetta käydä keskustelua, koska vanhat palvelusopimukset oli irtisanottu, ja uusien sopimusehtojen mukaan Matkahuollon tuli käsitellä uusien vuorojen pääsy matka- ja pakettipalveluihin liiketaloudellisten tarpeidensa mukaisesti.

11.3.5 Tarjonnan rajoittaminen

1099. Vastaajat ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen tarjonnan rajoittamisesta ja yhdenmukaistaneet siten menettelynsä. Kysymyksessä ei ole toimialaliiton toteuttama rikkomus, vaan kartelli.

1100. Pohjolan Liikenteen oheistamasta reittiliikennelupataulukosta käy ilmi, että vastaajayhtiöiden luvat ovat todennäköisesti olleet aiemmin linjaliikennelupia, jotka ovat muuttuneet reittiliikenneluviksi joukkoliikennelain voimaan tullessa. Ne eivät ole esityksessä tarkoitettuja kilpailevia reittiliikennelupavuoroja. Useimmat vastaajayhtiöiden reittiliikenneluvista on lisäksi myönnetty sen jälkeen, kun Matkahuollossa oli jo tehty päätöksiä reittiliikennelupavuorojen poissuljennan lopettamisesta matkapalveluissa.

1101. Liikenteenharjoittajat voivat joukkoliikennelain sallimin tavoin neuvotella liikenteiden yhteensovittamisesta. Neuvottelulla ei laissa tarkoiteta tarjonnan rajoittamispyrkimystä kehottamalla vetämään hakemus pois tai pidättäytymään aloittamasta myönnettyä liikennettä. Linja-autoliiton järjestämässä neuvottelussa, jossa on keskusteltu, että "voisivatko kaikki vetää yhtä aikaa hakemuksensa pois", on selvästi ylitetty ELY-keskuksen muistuttama mahdollisuus sovittaa hakemukset yhteen. Kysymyksessä on ollut markkinaehtoinen liikenne, jossa liikennöitsijät voivat kilpailla esimerkiksi hinnoilla asiakkaiden eduksi. Asiantuntijalausunnoissa "liian hyvä palvelu" on todettu ongelmalliseksi reittiliikenneluvan hylkäysperusteeksi.

1102. Yrittäjien välisen yhteistyön osalta yritykset vastaavat siitä, ettei yhteistyö mene neuvoston asetuksessa 169/2009 säädettyä pitemmälle (HE 110/2009 vp, s. 32). Muussa tapauksessa yhteistyötä tulee arvioida markkinoiden jakamisena.

1103. Koiviston Auton väite siitä, että "nykytyyppisellä pikavuorojärjestelmällä" on tarkoitettu siirtymäajan liikennöintisopimusjärjestelmää, tukee viraston näkemystä siitä, että vastaajat halusivat pitää olemassa olleet markkinaolosuhteet ennallaan mahdollisimman pitkään siirtymäajan sopimusliikenteen etuja ajamalla.

11.4 Yksittäisen kartellin osapuolen vastuu kokonaisuudesta

1104. Kunkin yksittäisen vastaajan vastuu kilpailurikkomuksesta perustuu, paitsi osallistumiseen tapahtumakuvauksessa esitettyihin tapahtumiin ja vastaajien itsenäiseen aktiivisuuteen, myös tietoisuuteen sellaisesta tapahtumasta tai seikasta, johon vastaaja ei ehkä olisikaan osallistunut, ja sen kuulumisesta osaksi kokonaissuunnitelmaa.

1105. Pohjolan Liikenne on osallistunut reittiliikennelupavuorojen poissuljentaan siinä missä muutkin vastaajat ja se on ollut tietoinen Matkahuollon palvelusopimusuudistuksen ja laatulupauksen laadinnan vaiheista, sisällöstä ja tarkoituksesta.

1106. Toimialaliitolla voi olla erilaisia rooleja kilpailurikkomuksessa. Kilpailuoikeudellinen vastuu voidaan kohdistaa vaihtoehtoisesti elinkeinonharjoittajiin (eli toimialaliiton jäseniin), elinkeinonharjoittajien yhteenliittymään tai molempiin. Esillä olevassa asiassa on kysymys vastaajien muodostamasta kartellista, jossa Linja-autoliiton ja Matkahuollon toimielimien kokoukset ovat tarjonneet kartellin osapuolille mahdollisuuden yhteydenpitoon myös rikkomukseen liittyen. Näitä kokouksia voidaan luonnehtia kartellikokouksiksi. Kokouspöytäkirjat osoittavat kartellissa käytyä keskustelua, osapuolten tietoisuutta asioista sekä vastaajien saavuttamaa yhteisymmärrystä. Näiden kokousten lisäksi Linja-autoliitolla ja Matkahuollolla on ollut oma, linja-autoyhtiöistä erillinen ja esityksessä yksilöity roolinsa rikkomuksessa. Kysymyksessä ei siten ole yksinomaan toimialaliiton toimeenpanemasta kilpailurikkomuksesta.

1107. Linja-autoliiton ja Matkahuollon johto on osallistunut aktiivisesti kartellin tavoitteen suunnitteluun, toimenpiteiden valmisteluun, sopimiseen ja täytäntöönpanoon. Lisäksi niillä on ollut ja Matkahuollolla on edelleen rikkomuksessa aktiivinen ja linja-autoyhtiöistä erillinen itsenäinen rooli. Kummatkin ovat olleet aloitteellisia ja aktiivisia, kun kartellin osapuolina olevat linja-autoyhtiöt ovat neuvotelleet ja sopineet keinoista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi niiden johto- ja toimihenkilöt ovat hoitaneet useita kartellin toimintaan liittyviä tukitehtäviä sekä käyttäneet omaa harkintavaltaansa ja toimineet itsenäisesti useissa tilanteissa, joiden todellisena tarkoituksena on ollut esityksessä kuvatun kilpailunvastaisen kokonaissuunnitelman toteuttaminen.

1108. Matkahuollon hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt ovat osallistuneet sähköpostikeskusteluihin, joissa on käsitelty kilpailevien reittiliikennelupahakemusten poisvetämistä ja liikennöinnin aloittamisen lykkäämistä kartellin kokonaissuunnitelman mukaisesti. Matkahuolto on hallituksensa linjaamana toiminut yhtiön liiketoiminnallisen edun vastaisesti kartellin tavoitteiden saavuttamiseksi.

1109. Virasto ei väitä, että Linja-autoliitto ja Matkahuolto olisivat hyötyneet kilpailurikkomuksesta. Kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, että rikkomukseen osalliset eivät itse toimi rajoituksen kohteena olevilla markkinoilla (tuomio AC-Treuhand v. komissio, T-99/04, EU:T:2008:256, 122 kohta). Vastuuta rikkomuksesta ei poista se, ettei kielletty menettely ole siihen osallistuneen edun mukaista (tuomio Cimenteries CBR ym. v. komissio, T-25/95, T-26/95, T-30/95–T-32/95, T-34/95–T-39/95, T-42/95–T-46/95, T-48/95, T-50/95–T- 65/95, T-68/95–T-71/95, T-87/95, T-88/95, T-103/95 ja T-104/95, EU:T:2000:77, 3444 kohta ja komission tiedonanto: Suuntaviivat perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta, EUVL 27.4.2004, C 101/97, 15 kohta).

11.5 Rikkomuksen kestoon kohdistuvat väitteet

1110. Vastaajayhtiöiden rikkomuksen kestoon liittyvät väitteet ovat virheellisiä ja harhaanjohtavia. Menettelyn alkuhetken kannalta ratkaisevaa on, milloin menettelyn osapuolet ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen yhteisestä toimintalinjasta ja menettäneet riippumattomuutensa (tuomio Scandinavian Airlines System v. komissio, T-241/01, EU:T:2005:296, 184 kohta).

1111. Olennaista on se, mistä kartellin osapuolet ovat keskenään keskustelleet ja sopineet sekä miten lopulta on toimittu. Asiakirjanäyttö osoittaa, että linja-autoalan keskeiset toimijat ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen markkinoiden jakamisesta rajoittamalla tarjontaa ja poissulkemalla kilpailevat reittiliikennelupavuorot Matkahuollon palveluista. Kysymyksessä on näytön perusteella ollut yksi yhtenäinen rikkomus, joka on alkanut kaikkien kartellin jäsenten osalta viimeistään syksyllä 2008. Tätä hetkeä osoittaa näyttö kokouksista, joissa yhteisymmärrys strategiasta ja kokonaissuunnitelmasta on saavutettu eikä epävarmuutta rikkomuksen alkamishetkestä ole. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, ettei kartellin alkamis- ja päättymishetken täsmällisellä määrittämisellä ole rikkomusten vakavuuden ja niistä määrättävien seuraamusmaksujen kannalta merkitystä (KHO:2009:83, 1140 kohta). Myöskään sillä, milloin kilpailunrajoitus on ollut käytännössä toimeenpantavissa, ei ole asian arvioinnin kannalta merkitystä. Pakettipalvelujen osalta kartelli jatkuu edelleen.

1112. Lopettamispäätös on kohdistettu vain Matkahuoltoon. Asiakirjanäyttö osoittaa kiistatta, että yhtiön hallituksessa edustettuina olevat kartellin osapuolet ovat olennaisesti vaikuttaneet kilpailurikkomuksen täytäntöönpanoon Matkahuollossa. Siten myös ne vastaavat kilpailurikkomuksesta niin kauan kuin kartelli jatkuu. Kartellin toiminta päättyy vasta, kun poissuljenta päättyy ja Matkahuolto ryhtyy soveltamaan tarveharkintaa syrjimättömästi ja objektiivisesti.

11.6 Lainvalinta

1113. Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan edellyttää esimerkiksi sitä, että sopimusjärjestely hankaloittaa toisen jäsenvaltion elinkeinonharjoittajan pääsyä markkinoille, vaikuttaa toiseen jäsenvaltioon vietävien hyödykkeiden hintoihin tai rajoittaa hyödykkeiden siirtymistä kansallisten rajojen yli. Vaikutuksen syntyminen ei edellytä tosiasiallisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan myös potentiaalinen vaikutus kauppaan otetaan huomioon.

1114. Kysymyksessä on vastaajien välinen koko Suomen alueen kattava kartelli, jossa on pyritty estämään ja hankaloittamaan pääsyä markkinoille. Arvioinnissa on otettava huomioon myös rajat ylittävän alalle tulon mahdollisuus. Suomen markkinoille on tullut uusia kansainvälisiä toimijoita ja vastaajatkin ovat pitäneet mahdollisena ulkomaisten toimijoiden tuloa Suomen markkinoille.

1115. Kauppakriteerin täyttymistä korostaa se, että kilpailurikkomuksen tarkoituksena on ollut estää ja vähintään viivästyttää EU:n palvelusopimusasetuksella ja joukkoliikennelailla tavoiteltua kilpailun vapauttamista linja-autoliikenteen markkinoilla. Kilpailurikkomus on siten räikeästi yhteismarkkinatavoitteen vastainen.

1116. Menettely on ollut ja on edelleen omiaan vaikuttamaan kilpailulain 3 §:ssä ja SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Vastaajien menettelyä on arvioitava edellä mainitun artiklan perusteella kilpailunrajoitus- ja kilpailulain ohella.

11.7 Seuraamusmaksu

1117. Vastauksissa esitetyt väitteet Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämien seuraamusmaksujen perusteettomuudesta ja siitä, ettei virasto olisi yksilöinyt maksujen määrien perusteina olevia seikkoja riittävällä tavalla ja että esitetyt seuraamusmaksut olisivat määrältään lainvastaisia, kohtuuttomia ja syrjiviä, ovat perusteettomia ja osin virheellisiä.

1118. Sanktion määräämättä jättämiselle laissa asetetut edellytykset eivät täyty. Kysymyksessä on erittäin vakava kilpailunrajoitus, jonka tavoitteena on ollut lailla nimenomaisesti avatun kilpailun estäminen tai vähintäänkin viivästyttäminen. Menettelyä ei voida pitää yhdenkään vastaajan osalta vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana.

1119. Esitetyt seuraamusmaksut perustuvat kokonaisarviointiin, jossa on otettu huomioon yksilöidysti kilpailunrajoituksen laatu, laajuus, moitittavuuden aste ja kestoaika. Vastauksissa ei esitetä mitään sellaista, joka antaisi aihetta muuttaa esitystä määrien osalta.

1120. Jo esityksessä on todettu, että vastaajien liikevaihdot rikkomuksen viimeiseltä vuodelta eivät ole olleet tiedossa seuraamusmaksuesitystä tehtäessä. Siten esityksessä ei ole voitu ottaa kantaa lain sallimaan liikevaihtoon perustuvaan seuraamusmaksun enimmäismäärään. Laissa asetettu kymmenen prosentin enimmäismäärä on ainoastaan määrää rajoittava leikkuri. Se ei ole asteikko, jonka mukaan arviointi laissa asetettujen kriteerien nojalla tehtäisiin.

1121. Jaottelu tarkoitukseen ja vaikutukseen perustuvien kilpailunrajoitusten välillä on otettava huomioon myös seuraamusmaksun määrän arvioinnissa, koska muu lähestymistapa olisi omiaan tekemään jaottelun tyhjäksi. Kilpailunvastaisen tarkoituksen vuoksi kielletystä menettelystä seuraavan seuraamusmaksun asianmukaista määrää arvioitaessa, ratkaiseva tekijä ei ole konkreettisten vaikutusten osoittaminen. Kun kysymys on vakavasta kilpailunrajoituksesta, seuraamusmaksun määrän arvioinnissa tulee ensisijaisesti kiinnittää huomiota menettelyn luonteeseen (tuomio ONP ym. v. komissio, T-90/11, EU:T:2014:1049, 371 kohta, tuomio Schindler Holding ym. v. komissio, T-138/07, EU:T:2011:362, 222 kohta ja tuomio Thyssen Stahl v. komissio, C 194/99 P, EU:C:2003:527, 118 kohta).

1122. Kilpailunrajoituksen toteamiseksi tehtävää vaikutusarviota ei tule sekoittaa seuraamusmaksun määrän arvioinnissa huomioon otettavien seikkojen, kuten rikkomuksen laadun, laajuuden ja moitittavuuden asteen, punnintaan. Rikkomuksen vahingollisuus ja saavutettu hyöty ovat ainoastaan yksi monista huomioitavista elementeistä arvioitaessa rikkomuksen moitittavuuden astetta. Kartellista aiheutuneen vahingon määrän tai siihen osallistuneiden saaman taloudellisen hyödyn selvittäminen ei ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle, mutta ne voivat vaikuttaa maksun suuruuteen.

1123. Seuraamusmaksun määrään vaikuttavat tekijät ovat tapauskohtaisia ja niitä on arvioitava kokonaisuutena. Keskenään erilaisia kilpailuasioita ei voida tässä arvioinnissa vertailla. Lähtökohtana seuraamusmaksun määräämiselle on, että sillä tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus.

1124. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voidaan olettaa, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan tai lähes kokonaan omistamassaan tytäryhtiössä. Tällöin emoyhtiön tehtäväksi jää osoittaa, että se ei tosiasiassa käytä ratkaisevaa vaikutusvaltaa (HE 88/2010 vp, s. 57; tuomio Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, C-286/98 P, EU:C:2000:630, 27–29 kohta ja tuomio Akzo Nobel ym. v. komissio, C 97/08 P, EU:C:2009:536, 60 kohta). Arvioitaessa sitä, päättääkö tytäryhtiö itsenäisesti toiminnastaan markkinoilla, on otettava huomioon ne taloudelliset, organisatoriset ja oikeudelliset yhteydet, jotka kussakin yksittäistapauksessa sitovat tytäryhtiön emoyhtiöön (tuomio Akzo Nobel ym. v. komissio, C-97/08 P, EU:C:2009:536, 58 ja 74 kohta).

1125. Esityksessä todetuin tavoin Vauhti-Vaunu vastaa seuraamusmaksusta Savonlinja-konsernin omistajana. Mikään Savonlinjan vastauksessa esitetty ei osoita, että Vauhti-Vaunu ei käyttäisi ratkaisevaa vaikutusvaltaa Savonlinjassa eikä siten anna aihetta arvioida asiaa toisin. Savonlinjan voidaan puolestaan katsoa vaikuttavan ratkaisevasti Linja-Karjalan päätöksentekoon. Mikään sen väitteistä ei anna aihetta arvioida asiaa esityksestä poikkeavalla tavalla.

1126. Linja-autoliiton liikevaihtona on otettu huomioon liiton toiminnan tarkoitusta edistävien menojen suorittamiseksi hankitut tulot, joiksi katsotaan myös liiton saamat jäsenmaksut. Liikevaihtoon liittyneen tekstinkäsittelyssä tapahtuneen kirjoitusvirheen takia Kilpailu- ja kuluttajavirasto tarkentaa esitystään siten, että Linja-autoliitolle esitettävä seuraamusmaksu on 129.592 euroa, joka vastaa kilpailulaissa asetettua kymmenen prosentin enimmäismäärää liiton vuoden 2012 liikevaihdosta.

1127. Virasto uudistaa seuraamusmaksuesityksessä vaaditun ja esittää, että markkinaoikeus määrää vastaajille seuraamusmaksut esityksessä ja edellä Linja-autoliiton osalta tässä esitetyn mukaisesti, kuitenkin siten, ettei seuraamusmaksun määrä ylitä kymmentä prosenttia kunkin vastaajan liikevaihdosta siltä vuodelta, jona se viimeksi on osallistunut rikkomukseen.

12 J. VAINION LIIKENNE OY:N LAUSUMA

1128. Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitys on vastaselityksen jälkeenkin kokonaisuudessaan perusteeton. J. Vainion Liikenne Oy uudistaa kaiken vastauksessaan esittämänsä.

1129. Viraston vastaselitys perustuu edelleen virheellisiin näkemyksiin ja väitteisiin. Vastaselityksessä ei ole otettu yksilöidysti kantaa useisiin niihin yksilöityihin seikkoihin, jotka Vainion Liikenne on esittänyt vastauksessaan markkinaoikeudelle.

1130. Viraston viittaama asfalttikartelli (KHO:2009:83) ei ole rinnastettavissa nyt esillä olevaan asiaan. Linja-autoalalla kysymys on ollut lainsäädännön muuttumiseen liittyvästä lupasääntelystä luopumisesta ja siihen liittyvien siirtymäajan suojaa koskevien säännösten tulkinnasta ja osapuolten kuulemisesta. Tapahtumille ja linja-autoyhtiöiden yhteydenpidolle on esitetty hyväksyttävä selvitys ja peruste. Vainion Liikenne ei ole saanut viraston väittämää hyötyä.

1131. Viraston aiempien esitysten puutteellinen tai epäselvä teemoitus ei tee puutetta hyväksyttäväksi. Näytöksi esitettyjen asiakirjojen todistusteema ei ilmene asiayhteydestä.

1132. Connex Finland/Veolia ja Hostikka -päätökset liittyvät tässä asiassa käsiteltävään Matkahuollon rahdinkuljetusoikeuteen ja sen kilpailuoikeudelliseen arviointiin. Tapaukset ovat olennaisin osin samanlaisia. Matkahuollolla ja linja-autoyhtiöillä on ollut perusteltu oikeus luottaa, että viraston tulkinta ei yllättäen muutu.

1133. Virasto ei ole yksilöinyt, mitkä vastaajien väitteistä olisivat olleet virheellisiä tai totuutta vääristäviä. Matkahuollon matka- ja pakettipalvelujen ehdoissa ja niiden muutoksissa on ollut kysymys hyväksyttävistä muuttuneista olosuhteista johtuneista palvelujen tarjoamiseen liittyneistä järjestelyistä eikä kielletystä kilpailunrajoituksesta.

1134. Joukkoliikennelain voimaantulo joulukuun alussa 2009 on ollut linja-autoalan suurin murros ja siihen on liittynyt paljon epäselviä asioita. Linja-autoyhtiöt eivät ole voineet ratkaista keskeneräisiä ja epäselviä asioita omalla toiminnallaan, koska asiat ovat olleet riippuvaisia viranomaisten ohjeista ja päätöksistä. Vainion Liikenteen vastauksessa ei ole todettu, että mainitut epäselvyydet olisivat oikeuttaneet kilpailulainsäädännön vastaiseen yhteistyöhön. Lainvalmisteluun ja voimaantuloon liittyneet viranomaisohjeistuksen ristiriitaisuudet ja puutteellisuudet ovat merkityksellinen seikka.

1135. Virasto on mitään kilpailunrajoitussopimusta yksilöimättä väittänyt kilpailulainsäädännön vastaiseksi linja-autoyhtiöiden joukkoliikennelain säännösten tulkintaan perustuvaa menettelyä. Matkahuollon tai Linja-autoliiton ja liiton alueosastojen sääntömääräisiin normaaliin hallintoon ja liiketoimintaan liittyviin kokouksiin osallistuminen ja siihen liittyvä muiden alan yrittäjien tapaaminen ei ole kiellettyyn kilpailunrajoitukseen osallistumista. Se ei ole myöskään tarjonnan rajoittamista tai poissuljentaa.

1136. Virasto on tulkinnut virheellisesti kilpailua rajoittavaksi sopimukseksi sen, että yritys ei ole laajentanut toimialuettaan heti joukkoliikennelain voimaantullessa tai sen jälkeenkään.

1137. Linja-autoyhtiöillä on ollut oikeus ja velvollisuus huomioida, mitä esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön ja Liikenneviraston taholta on tiedotettu ja ohjeistettu uuden joukkoliikennelain ja sen siirtymäajan suojasäännösten soveltamisesta. Linja-autoalan yhtiöiden ei ole voinut edellyttää jättävän noudattamatta annettuja ohjeita tai ryhtyvän selvittämään, rikkooko ministeriön ja viranomaisten antama ohjeistus mahdollisesti kilpailulainsäädäntöä. Lain voimaantulo on muuttanut linja-autoalan toimintaympäristöä olennaisesti ja tilanne on ollut kaikille alan toimijoille uusi, epäselvä ja monin osin tulkinnallinen. Lain noudattaminen ja siirtymäaikojen hyödyntäminen ei ole ollut kilpailuoikeudellisesti kiellettyä yhdenmukaista menettelyä.

1138. Markkinaehtoinen ja siirtymäajan liikennöintisopimusten mukainen liikenne ovat eri asioita. Joukkoliikennelain säännösten mukaan linja-autoalan yhtiöillä on ollut oikeus hyödyntää siirtymäajan vuoteen 2019 jatkuvia suojasäännöksiä, eikä menettely ole ollut kielletty kilpailunrajoitus. Markkinaehtoista liikennettä on tullut uuden lain voimaantulon jälkeen sinne, missä sille on katsottu olevan perusteita. Vainion Liikenne ei ole väittänyt siirtymäajan suojaa automaattiseksi yksinoikeudeksi.

1139. Siirtymäajan liikennöintisopimuksia on tehty kunkin yksittäisen yrityksen tahdon mukaisesti enintään liikenneluvan voimassaoloajaksi ja niitä yritys on saanut lakkauttaa oman suunnittelunsa mukaisesti. Viraston epäilemää sopimusta tai suunnitelmaa ei ole olemassa eikä sellaisesta ole koskaan sovittu tai neuvoteltukaan. Linja-autoliiton edunvalvontatyö ei ole kilpailunrajoitus. Matkahuollon sopimusuudistus on ollut välttämätön.

1140. Linja-autoliiton kirjaus tuettujen lippujen vastaanottamisesta ei osoita mitään yhteistä vastaajina olevia yhtiöitä koskevaa kilpailunrajoitusta. Sama tieto on jaettu tasapuolisesti kaikille liiton jäsenyrityksille. Tilanne on näiden lippujen osalta ollut epäselvä ja ratkaisematon Linja-autoliiton hallituksen kokouksen ajankohtana 27.10.2010. Hallituksen arvio tuettujen lippujen kelpaamattomuudesta on vastannut Itä-Suomen lääninhallituksen tiedotteessa 8.12.2009 ilmoitettua.

1141. TL on Matkahuollolle teknistä tukea tarjonneen tytäryhtiön työntekijänä esittänyt Matkahuollon toimitusjohtaja PH:lle lähettämässään sähköpostissa 18.1.2011 oman arvionsa tuetun lipun ongelman ratkaisemismalleista. Olennaista on ollut saada tuetun lipun käyttämiselle myös Liikenneviraston hyväksyntä, joka on saatu vasta paljon myöhemmin.

1142. Liikenneviraston hyväksymä malli tuetun lipun käyttämisestä on tiedotteen 2.12.2013 mukaisesti edellyttänyt erillisten kuljettajakorttien käyttöönottoa erottamaan markkinaehtoisen liikenteen lipputulot muista lipputuloista. Tämä järjestely on saatu käyttöön vasta 1.7.2014. Yleisen säännön turvin kaikki liikennöitsijät olisivat voineet vastaanottaa myös tuettuja lippuja, eikä erillisiä kuljettajakortteja olisi tarvittu.

1143. Periaatteessa tuettuja lippuja olisi voinut käyttää markkinaehtoisessa liikenteessä, mutta samalla yritykseen olisi kanavoitunut matkustajan rahan lisäksi julkista rahaa. Tämän kielletyn tilanteen välttääkseen linja-autoyhtiön olisi pitänyt kuljettaa matkustaja ilmaiseksi, jota ei voine kohtuudella edellyttää. Liikenteenharjoittajalla ei ole ollut mitään keinoa ennen 1.7.2014 erottaa julkisen tuen osuutta tuetusta lipusta. Tuota keinoa ei ole Matkahuollon lippuja hyödyntävillä yhtiöillä vieläkään. Matkahuolto hoitaa clearingissaan tämän erotteluasian liikenteenharjoittajan puolesta.

1144. Matkahuollon infojärjestelmään kuulumattomuus ei ole estänyt tehokasta kilpailua ja liikennöintiä, minkä esimerkiksi OnniBus.com-ryhmän aktiivinen liikennöinti on osoittanut.

1145. Reittiliikennevuoroja koskevat neuvottelut ovat olleet luonteeltaan hyväksyttävää liikenteen yhteensovittamista, eikä ketään osapuolista ole painostettu toimimaan tietyllä tavalla. Neuvotteluissa ei ole kehotettu vetämään hakemuksia pois, eikä kukaan ole niin tehnytkään. MV ei ole vaatinut vuorojen poissuljentaa sähköpostikommentissaan 27.12.2010, vaan on todennut, että pakettipuolella hänen henkilökohtaisen arvionsa mukaan ei ole tarvetta lisäkapasiteetille. Viraston näkemys ehdottomasta yhteydenpitokiellosta on ristiriidassa hyväksyttävän vuorojen yhteensovittamisen kanssa. Yhteensovittaminen ei ole kielletty kilpailunrajoitus.

1146. Kysymyksessä ei ole ollut viraston väittämä markkinoiden rajoittaminen tai kielletty poissuljenta.

13 JYVÄSKYLÄN LIIKENNE OY:N, KOIVISTON AUTO OY:N, KOSKILINJAT OY:N, KUOPION LIIKENNE OY:N, PORVOON LIIKENNE OY - BORGÅ TRAFIK AB:N, SATAKUNNAN LIIKENNE OY:N JA METSÄPIETILÄ OY:N LAUSUMA

Kilpailu- ja kuluttajaviraston hallintomenettely

1147. Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämälle tapahtumakuvaukselle on esitetty vaihtoehtoisselitys, jonka mukaan tapahtumien syynä ovat olleet lainvalmisteluun liittyvä sallittu yhteistyö, laintulkintaan liittyneet epäselvyydet ja viranomaistoiminta. Viraston vastaselityksessään esittämät johtopäätökset ovat epäloogisia. Aineellisen oikeellisuuden varmistamisessa on nimenomaan kyse asian selvittämisestä ja asianosaisia olisi tullut kuulla uudestaan.

1148. Koiviston Autoa koskeneen tarkastuksen jälkeen yhtiöön ei ole oltu kertaakaan yhteydessä viraston toimesta. Yhtiöltä ei ole pyydetty minkäänlaista selvitystä eikä sille ole siten annettu mahdollisuutta selvittää sitä, mitä seikkoja aineistosta ilmenevien keskustelujen ja kirjeenvaihdon taustalla ylipäänsä on. Väärinkäsitysten välttämiseksi ja asian selvittämiseksi Koiviston Autoa olisi tullut kuulla ennen seuraamusmaksuesitysluonnoksen tekemistä.

1149. Eri tahojen aktiivisuutta pidetään EU:n oikeuskäytännössä lähinnä seuraamusmaksun suuruuteen vaikuttavana seikkana (tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, 90 kohta, tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, C- 204/00 P, C- 205/00 P, C-211/00 P, C- 213/00 P, C- 217/00 P ja C- 219/00 P, EU:C:2004:6, 86, 91, 92 ja 292 kohta). Virasto on yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti valikoinut elinkeinonharjoittajia seuraamusmaksuesityksen kohteeksi aktiivisuuden perusteella.

1150. Todisteisiin on mahdollista ottaa tarkemmin kantaa, kun virasto on ilmoittanut niitä koskevat riittävät yksilöinnit ja todistusteemat.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston vastaselityksessään esittämät väitteet

1151. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on täysin tapahtumien kulun vastaisesti pyrkinyt tulkitsemaan edunvalvonnan piiriin kuuluvia toimenpiteitä kielletyksi menettelyksi. Tulkinta on viety niin pitkälle, että viranomaisaloitteisen ja lakiin perustuvan kuulemismenettelyn väitetään olevan lainvastaista kartellitoimintaa. Seuraamusmaksuesitys on perustunut tulkintaan, jonka mukaan edunvalvonta on lainvastaista, kiellettyä toimintaa.

1152. Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 28.5.2008 ei ole ollut mitään mistä sopia, koska toiminta on perustunut yhtiöille myönnettyihin linjaliikennelupiin. Tulevan lain sisällön ollessa täysin täsmentymätön, ei ole voitu sopia "tulevaisuuden varalta". Kokouspöytäkirjan perusteella on mahdotonta päätyä muuhun lopputulokseen, kuin että kysymyksessä ovat olleet edunvalvontaa ja lainvalmistelua koskevat keskustelut.

1153. Kysymys ei ole siitä, että toiminta olisi kilpailusääntöjen vastaista ja että tälle kielletylle toiminnalle pyrittäisiin perustelemaan oikeuttamisperusteet. Toiminnan tarkoituksena, tavoitteena ja sisältönä on ollut linja-autoalan kannalta merkittävien lainsäädännöllisten kysymysten ratkaiseminen ja joukkoliikennelain tultua voimaan, sen soveltaminen lain tarkoituksen mukaisesti.

1154. Tosiasia on, että joukkoliikennelaissa on siirtymäaikaa koskeva sääntely ja että siirtymäajan liikennöintisopimusten on suoraan lain nojalla tarkoitettu nauttivan suojaa reittiliikenneluvilla hoidettavaa liikennettä vastaan. Siirtymäajan liikennöintisopimukset ovat käytännössä tarkoittaneet, että markkinaehtoiseen tilanteeseen ei ole siirrytty lain voimaan tullessa.

1155. Aikalaisdokumentaatiota arvioitaessa tulisi ottaa huomioon yhtiöiden ja viranomaisten toimintaa määrittelevä siirtymäajan suoja, viranomaisten yllättävä lainsoveltaminen vastoin lain sisältöä ja tarkoitusta, sekä vaihteleva ja sekava viranomaiskäytäntö. Soveltamisohjeiden puuttumisella vuoteen 2012 saakka on ollut merkittävä vaikutus viranomaisten ja yhtiöiden toiminnassa.

1156. Tampere–Pori-reittiä koskeva viranomaisten kanssa käyty kirjeenvaihto reitin jatkosta osoittaa väitteet markkinoiden jakamisesta ja tarjonnan rajoittamisesta perusteettomiksi. Keskustelu on alkanut viranomaisen aloitteesta ja se on ollut lain sallimaa ja edellyttämää. Mainitun reitin jatko Satakunnan Liikenteen siirtymäajan liikennöintisopimuksen päättymisen jälkeen on ollut epäselvä sekä lupaviranomaisena toimivalle Pirkanmaan ELY-keskukselle, Liikennevirastolle, liikenne- ja viestintäministeriölle että liikennöitsijöille, mukaan lukien Satakunnan Liikenne. Kirjeenvaihto osoittaa, että viranomaiset ovat olleet asiassa aloitteellisia ja aktiivisia eikä kysymyksessä ole kahden yrityksen välinen vuoropuhelu eikä väitetty markkinoiden jakaminen tai tarjonnan rajoittaminen (Koiviston Auton kirjallinen todiste 16).

1157. Siirtymäajan liikennöintisopimusten nimenomaisena tarkoituksena on ollut mahdollisuus säilyttää tuettujen lippujen kelpoisuus sopimuksen perusteella ajettavilla vuoroilla. Toisin kuin reittiliikennevuoroilla, näillä vuoroilla tuettuja lippuja on ollut mahdollista käyttää.

1158. Virasto on väittänyt, että tuettujen lippujen kelpaamattomuutta koskevien Lapin ELY-keskuksen päätösten pohjana ei olisi ollut viranomaisten päätös, vaan Matkahuollon muistio eli Matkahuolto olisi tosiasiassa määrännyt Lapin ELY-keskuksen päätöksiä. Lapin ELY-keskus on viranomaisena itse tehnyt mainitut päätökset ilmoittamillaan perusteilla. Palvelusopimusasetuksen järjestelmä ja joukkoliikennelain markkinaehtoisen liikenteen määritelmä sekä yleisen säännön puuttuminen ovat estäneet tuettujen lippujen käyttämisen markkinaehtoisessa reittiliikenteessä. ELY-keskusten päätökset ovat johtuneet joukkoliikennelain soveltamisesta, ei Matkahuollon muistiosta tai muustakaan alan toimijoiden tulkinnoista.

1159. Virasto ei ole ottanut huomioon asian oikeudellista viitekehystä ja sitä, että monet sen esille nostamat seikat, jotka viraston mukaan ovat osoitus kilpailunrajoituksesta, ovat johtuneet muun muassa siitä, että vastaajat ovat pyrkineet noudattamaan lakia ja viranomaisten ohjeita.

1160. Matkahuollossa on aidosti selvitetty, miten ja milloin järjestelmiä voitaisiin muuttaa sekä mitä tietoja tarvitaan, jotta tuettuja lippuja voitaisiin ottaa vastaan. Vaadittava muutos olisi ollut erittäin työläs eikä se olisi edes johtanut täyteen varmuuteen tuettujen lippujen erottelemisesta siten, että samalla reitillä olisi voitu ajaa sekä siirtymäajan liikennöintisopimuksiin että reittiliikennelupiin perustuvaa liikennettä. Tästä johtuen järjestelmän muutosta ei ole katsottu mahdolliseksi.

1161. Viraston väite vastaajayhtiöiden tahtoon ja mahdollisuuteen tehdä Matkahuollon liiketoiminnallisen edun vastaisia päätöksiä, ei pidä paikkaansa eikä se saa tukea viraston esittämästä aineistosta. Tahto ja mahdollisuus toimia kilpailusääntöjen vastaisesti eivät ole tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkityksellisiä seikkoja.

1162. Koiviston Auto on toiminut itsenäisesti ja oman liiketoimintansa lähtökohdista. Se on tehnyt siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja hakenut reittiliikennelupia sekä hakenut muutosta lupaviranomaisten päätöksiin, jotka ovat loukanneet sen siirtymäajan liikennöintisopimusten suojaa.

1163. Yritysten välistä keskustelua muuttuneesta liiketoimintaympäristöstä ei voida sellaisenaan pitää kilpailua rajoittavana. Ennen joukkoliikennelain voimaantuloa käydyt keskustelut ovat edunvalvontaa ja sen jälkeen keskustelut liittyvät siirtymäajan suojan merkitykseen ja eri viranomaisten laintulkintaan sekä soveltamiseen. Virasto on pitänyt kilpailunvastaisena toimintana edunvalvontaa, jolla on pyritty saamaan siirtymäaika ja suoja siirtymäajan liikennöintisopimuksille. Tässä tavoitteessa ei ole ollut mitään kilpailunvastaista tai kiellettyä.

1164. Linja-autoyhtiöt eivät ole vuonna 2008 voineet aavistaa lainsäädännön kehitystä ja tehdä suunnitelmia, jotka pantaisiin täytäntöön vuosia myöhemmin. Matkahuollon sopimusten ehdoista voidaan päättää vain yhtiön hallituksessa tai yhtiökokouksessa, ei yksittäisten linja-autoyhtiöiden toimesta. Matkahuoltoa ei itsenäisenä osakeyhtiönä voida samastaa sen osakkeenomistajiin tai yhtiöihin, joissa sen hallituksen jäsenet vaikuttavat.

14 LÄNSILINJAT OY:N LAUSUMA

14.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston keskeiset väitteet Länsilinjojen osalta

1165. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on näyttötaakka väitetystä kartellista eikä sitä voida päätellä epätäsmällisten selvitysten perusteella tehdyistä johtopäätöksistä. Viraston vastaselitys ei ole sisältänyt mitään uutta, mikä antaisi aiheen muuttaa asian kilpailuoikeudellista tarkastelua. Länsilinjat uudistaa asiassa kaiken aikaisemmin lausumansa.

Länsilinjojen osallisuus väitetyssä kartellissa

1166. Virasto on tehnyt tarkoitushakuisia ja vääriä tulkintoja alan edunvalvontajärjestön tyypillisestä tiedottamisesta. Mitään yhteisymmärrystä reittiliikennelupien hakematta jättämisestä ei ole asianosaisten kesken tehty, eikä Länsilinjat ole ollut tällaisessa mukana tai tietoinen. Länsilinjat on päättänyt omasta liikenteestään täysin omista lähtökohdistaan.

1167. EU:n oikeuskäytännön mukaisesti viraston olisi osoitettava, että Länsilinjat tiesi muiden yritysten kilpailua rajoittavista toimista tai sen olisi kohtuudella pitänyt ennakoida ne (tuomio Toshiba v. komissio, T- 104/13, EU:T:2015:610, 52 kohta). Esitetyn kirjallisen näytön perusteella ei voida tehdä tällaista johtopäätöstä.

1168. TP ja JP tai kukaan muukaan Länsilinjojen edustaja ei ole osallistunut Linja-autoliiton Helsingin alueosaston kokoukseen 8.6.2010 tai Lounais-Suomen alueosaston kokoukseen 9.6.2010. Kukaan Länsilinjojen edustaja ei ole osallistunut liiton Kaakkois-Suomen alueosaston kokoukseen 18.6.2010, Helsingin alueosaston kokoukseen 3.8.2010 tai Linja-autoliiton lausuntoon 9.8.2010. Länsilinjat ei siten ole osallistunut kilpailuoikeudellisesti kiellettyyn menettelyyn.

1169. Virasto ei ole esittänyt näyttöä siitä, että TP ja JP olisivat ylittäneet sallitun edunvalvonnan rajat. Virasto ei ole myöskään yksilöinyt, millä tavoin he olisivat ylittäneet edunvalvonnan rajat.

Uskottava vaihtoehtoinen selitys

1170. Kysymys on ollut Linja-autoliiton sallitusta edunvalvonnasta ja Matkahuollon liiketoiminnallisten päätösten tekemisestä epäselvässä joukkoliikennelain soveltamisympäristössä. Länsilinjoilla ei ole ollut mitään tarvetta sopia väitetyistä kilpailunrajoituksista. Virasto on oikeuskäytännössä vahvistetun syyttömyysolettaman vastaisesti sivuuttanut Länsilinjojen esittämän uskottavan vaihtoehtoisen selityksen (MAO:183/16).

1171. Suomessa palvelutarve on ollut hyvin katettu siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ja perusteltu käsitys on joukkoliikenteen astuessa voimaan ollut se, että siirtymäajan liikennöintisopimuksilla on lakiin kirjattu suoja. Länsilinjojen ei ole kannattanut hakea reittiliikennevuoroja.

Länsilinjojen rooli väitetyssä kartellissa

1172. Länsilinjat ei ole ollut aktiivinen ja keskeinen toimija väitetyssä kartellissa eikä se ole rikkonut kartellisääntöjä. TP:llä ja JP:llä on ollut vain pieni rooli ja asema sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon hallituksissa. Niiden kokousten, joihin Länsilinjat on osallistunut, kilpailunvastaista tarkoitusta ja kilpailulakien vastaista menettelyä ei ole osoitettu, vaan virasto on ainoastaan väittänyt tämän olevan objektiivisin ja subjektiivisin kriteerein ilmeistä.

1173. Virasto ei ole vastaselityksessään huomioinut sitä, että:

- Länsilinjojen asema on poikennut muista vastaajina olevista liikennöitsijöistä;

- Länsilinjojen asema ei ole poikennut niistä yhtiöistä, joiden osalta virasto ei tehnyt seuraamusmaksuesitystä;

- Länsilinjojen asema ei ole poikennut niistä yhtiöistä, jotka eivät ole olleet lainkaan tutkinnan kohteena.

1174. Vuosina 2010–2012 TP ei varajäsenenä ole osallistunut yhteenkään esityksessä viitattuun Linja-autoliiton hallituksen kokoukseen. Muiden vastaajien edustajat tai työntekijät ovat olleet liiton hallituksen jäseniä vuosina 2010–2012 ja myös osallistuneet TP:ää ja JP:ää useammin kokouksiin. TP ja JP eivät ole kuuluneet Matkahuollon palvelusopimuksen uudistamista valmistelleeseen työryhmään, joten he eivät ole tienneet työryhmässä käydyistä keskusteluista (KKV:n kirjallinen todiste 35 ja Länsilinjojen kirjallinen todiste 18).

1175. Virasto on rikkonut yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysperiaatteita esittäessään seuraamusmaksua Länsilinjoille, vaikka Länsilinjojen markkina-asema pienenä paikallisena toimijana ei ole poikennut muista vastaavista yhtiöistä, joiden osalta esitystä ei ole tehty.

1176. JP:n ja TP:n rooli on ollut samanlainen, tai jopa pienempi kuin esityksestä pois jätettyjen linja-autoyhtiöiden edustajien tai työntekijöiden. Väite siitä, että Länsilinjat olisi ollut aktiivisempi kuin yhtiöt, joiden osalta seuraamusmaksuesitystä ei ole tehty, on virheellinen. Virasto ei ole perustellut sitä, miten Länsilinjojen tilanne eroaisi niistä yhtiöistä, jotka eivät ole olleet tutkinnan kohteena ja joiden edustajat tai työntekijät ovat toimineet Linja-autoliiton tai Matkahuollon hallituksissa vuosina 2008–2010. Esitystä ei olisi saatu tehdä myöskään Länsilinjojen osalta.

1177. Esityksessä viitatut siirtymäajan liikennöintisopimuksiin perustuvien vuorojen kanssa kilpailevat reittiliikennevuorot eivät ole liittyneet Länsilinjojen liiketoimintaan. Yhtiö ei ole hyötynyt siitä, että mainittuja vuoroja ei ole otettu Matkahuollon matkapalveluihin. Pikavuoroliikenne on vain osa yhtiön toimintaa. Länsilinjat ei ole alan suurimpia yhtiöitä eikä se ole millään tavalla hyötynyt väitetystä poissuljennasta.

14.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämän näytön arviointi Länsilinjojen osalta

1178. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on virheellisesti väittänyt Länsilinjojen saavuttaneen vuonna 2008 yhteisymmärryksen kilpailua rajoittavasta strategiasta.

1179. Kokouksilla ei ole ollut kilpailunvastaista tarkoitusta tai ainakaan JP ja TP eivät ole olleet sellaisesta tietoisia. Viraston viittaamia asiakirjoja arvioitaessa on otettava huomioon kokousten ajankohta ja sen hetken lainsäädäntö. Kokouspöytäkirjoja ei voi irrottaa asiayhteydestään.

1180. TP ja JP eivät ole olleet läsnä reittilupahakemuksia koskevia keskusteluja vuosina 2010–2012 käsitelleissä kokouksissa tai osallistuneet niitä koskevaan sähköpostikirjeenvaihtoon. Viitatut reittilupahakemukset eivät edellä todetuin tavoin ole liittyneet Länsilinjojen liiketoimintaan.

14.3 Asian kilpailuoikeudellinen arvio

Syyttömyysolettama

1181. Länsilinjat ei ole tuonut markkinaoikeuden tietoon lainvalmisteluun tai epäselvään oikeustilaan liittyviä seikkoja tarkoituksenaan esittää väitetylle kartellille "oikeutusperuste". Vastauksessa on kuvattu todellinen tapahtumainkulku sen osoittamiseksi, ettei kysymyksessä ole kartelli tai muu kilpailulain vastainen menettely. Länsilinjat ei ole osallistunut mihinkään sellaiseen menettelyyn, joka olisi ylittänyt sallitun edunvalvonnan rajat.

1182. Oikeuskäytännön (MAO:183/16) perusteella on selvää, että viraston on ensisijaisesti osoitettava kilpailurikkomus ja vasta toissijaisesti kilpailurikkomuksesta epäiltyjen yritysten tulee osoittaa syyttömyytensä. Esitetty näyttö ei osoita, että Länsilinjat olisi sopinut muiden asianosaisten kanssa markkinoiden jakamisesta tai tarjonnan rajoittamisesta.

1183. Länsilinjojen osalta ei ole esitetty sellaista näyttöä, joka osoittaisi sen olleen osallisena ja tietoinen väitetyssä kokonaissuunnitelmassa, jonka tavoitteena olisi ollut jakaa markkinat. Länsilinjat on esittänyt johdonmukaisen selityksen tapahtumainkululle, sekä seuraamusmaksuesityksessä esitetylle näytölle, jota virasto on Länsilinjojen osalta pitänyt osoituksena väitetystä kilpailurikkomuksesta. Länsilinjojen osallisuus kielletyksi katsotussa menettelyssä on ollut hyvin vähäinen, eikä sen toiminta ole ollut kiellettyä. Mitään näyttöä, joka osoittaisi, että Länsilinjat olisi rajoittanut kilpailua viraston esiin nostamilla reiteillä tai ylipäänsä, ei ole esitetty.

1184. Tosiseikoissa mahdollisesti olevista eroavaisuuksista riippumatta, tapauksesta T-56/02 ilmenevä oikeusohje on yleispätevä ja siten sovellettavissa myös tässä asiassa. Tapauksen mukaan yhteisymmärryksen syntymistä arvioitaessa on otettava huomioon myös tosiseikkojen tapahtumahetkellä vallinnut lainsäädännöllinen ja tekninen epävarmuus (tuomio Bayerische Hypo- und Vereinsbank v. komissio, T- 56/02, EU:T:2009:472, 145 kohta). Linja-automarkkinoilla on ollut lainsäädännöllisesti epäselvä tilanne, mikä selittää esityksessä ja vastaselityksessä kuvatut tapahtumat paremmin kuin väitetty kartelli.

1185. Virasto on ristiriitaisesti viitannut oikeustapauksiin, joiden tosiseikat eroavat nyt käsillä olevasta asiasta olennaisesti. Esimerkiksi asfalttikartelliasiassa (KHO:2009:83) on ollut kysymys asfalttimarkkinoiden jakamista tavoitelleesta tarjouskartellista. Tarjouskartellit sekä asiakkaiden ja markkinoiden jakamista koskevat kartellit ovat vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavia. Markkinoiden jakaminen toteutetaan esimerkiksi sopimalla tarjouskilpailuissa tarjottavista hinnoista ja valvomalla, että näistä pidetään kiinni. Nyt esillä olevassa asiassa ei ole kysymys tarjous- saati markkinoidenjakokartellista tai muustakaan kielletystä kilpailijoiden välisestä menettelystä.

1186. Virasto ei ole esittänyt näyttöä, jonka perusteella menettelyä voitaisiin pitää niin sanottuna vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvana hard core -menettelynä. Kun kysymys ei ole tällaisista rikkomuksista, on kilpailijoiden välisen horisontaalisen yhteistyön sallittavuutta arvioitava sen vaikutusten perusteella.

1187. Kilpailurikkomuksen osoittamiseksi vaadittavan näytön osalta ei voida vertailla tapausta, jossa on ollut kysymys horisontaalisesta hard core rajoituksesta (kartellista), esillä olevaan paljon lievempään horisontaaliseen yhteistyöhön, lailliseen toimialajärjestön edunvalvontaan ja osakeyhtiön hallituksen päätöksiin. Esillä oleva asia on huomattavasti enemmän Cartes Bancaires -asian kaltainen kuin asfalttikartelliasian, koska kysymys ei ole tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavasta rikkomuksesta. Siten tapauksesta ilmenevää oikeusohjetta voidaan soveltaa tässä asiassa.

1188. Virasto ei voi valita ja soveltaa itselleen parhaiksi katsomiaan tapauksia ja väittää samalla, että Länsilinjojen ja muiden vastaajien viittaamia tapauksia ei voida soveltaa.

Väitetyn kilpailunrajoituksen luonne

1189. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on virheellisesti olettanut, että niin sanotut poissulkevat menettelyt olisivat aina automaattisesti kilpailulle haitallisia, eikä virasto ole osoittanut vastaajien menettelyn väitettyä vahingollisuutta oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla tapauskohtaisesti.

1190. Cartes Bancaires -ratkaisun (tuomio CB v. komissio, C- 67/13 P, EU:C:2014:2204, 70 ja 71 kohta) perusteella on selvää, ettei sopimuksen katsomiseksi tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavaksi riitä, että sopimus on omiaan rajoittamaan kilpailua, vaan kilpailun vastainen tarkoitus on osoitettava. Riittävää ei ole se, että todetaan tämän tyyppisten rajoitusten (poissuljenta tai asiakkaiden jakamista koskeva rajoitus) olevan aina vahingollisia. Pelkästään sanamuotojen tarkastelun perusteella ei voida katsoa epäillyn kilpailunrajoituksen olevan tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavaa, vaan markkinoiden luonne on aina otettava huomioon (tuomio ING Pensii, C-172/14, EU:C:2015:484, 33 kohta).

1191. Unionin yleinen tuomioistuin on Cartes Bancaires -asiassa 30.6.2016 annetussa uudessa tuomiossa arvioinut menettelyä pelkästään kilpailunrajoituksen vaikutusten perusteella (tuomio CB v. komissio, T- 91/07 RENV, EU:T:2016:379). Yleinen tuomioistuin ei ole enää pitänyt tätä kilpailijoiden poissuljentaa koskevaa asiaa tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavana, vaan on unionin tuomioistuimen kannan mukaisesti pyrkinyt osoittamaan poissuljennan tosiasialliset vaikutukset.

1192. Virasto on väitetyn kilpailunrajoituksen luonteen arvioinnissaan tehnyt saman oikeudellisen virheen kuin Euroopan komissio ja yleinen tuomioistuin tekivät. Virasto ei ole osoittanut rajoittavaa tarkoitusta eikä ole lainkaan arvioinut väitetyn poissuljennan vaikutuksia markkinoilla. Virasto ei ole tarkastellut vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, onko vastaajien toiminnalla ollut kilpailunvastaisia vaikutuksia. Näyttö ei osoita, että kysymyksessä olisi tarkoitukseltaan kilpailua rajoittava menettely tai että Länsilinjat olisi ylipäänsä syyllistynyt kiellettynä pidettävään menettelyyn.

1193. Virasto ei ole kyennyt osoittamaan, että Länsilinjoilla olisi ollut mitään subjektiivista tahtoa rajoittaa kilpailua.

Länsilinjojen tietoisuus muiden yritysten menettelystä

1194. Kysymyksessä on yksi yhtenäinen kilpailurikkomus, jos kaikilla itsenäisillä rikkomuksilla on ollut sama tarkoitus ja yritysten ovat olleet tietoisia yhteiseen tarkoitukseen osallistumisesta. Näyttö ei osoita, että Länsilinjat olisi ollut tietoinen väitetystä kilpailurikkomuksesta ja siten osallinen yhteen yhtenäiseen rikkomukseen. Länsilinjat ei ole tiennyt väitetystä yhteisymmärryksestä tai kokonaissuunnitelmasta eikä ole osallistunut yhteen yhtenäiseen kilpailurikkomukseen.

Matkahuollon palveluiden olennaisuus

1195. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että kysymys ei ole määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, jonka vuoksi ei ole ollut tarpeen osoittaa, että Matkahuollon järjestelmät olisivat kilpailuoikeudessa tarkoitettu olennainen toimintaedellytys.

1196. Alalla toimimisen kannalta olennainen järjestelmä viittaa olennaisten toimintaedellytysten oppiin, joka soveltuu ainoastaan tilanteisiin, joissa on kysymys määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta on merkitystä sillä, ovatko Matkahuollon pakettipalvelut edellä tarkoitetussa merkityksessä välttämättömiä. Tämän vuoksi vastaajat, mukaan lukien Länsilinjat, ovat ottaneet vastauksissaan kantaa Matkahuollon markkina-asemaan ja sen järjestelmien välttämättömyyteen.

1197. Koska asiassa ei ole kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, ei olennaisten toimintaedellytysten oppiin voida vedota. Väitetyt kilpailurikkomukset ovat jo tästä syystä perusteettomia.

Seuraamusmaksun perusteettomuus

1198. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole esittänyt, millä tavoin jokaisen väitettyyn kilpailurikkomukseen osallistuneen yrityksen osallisuus ja aktiivisuus on otettu huomioon.

1199. Länsilinjat-konserniin kuuluu kaikkiaan viisi yritystä, joista ainoastaan emoyhtiö, Länsilinjat Oy harjoittaa ja tuottaa liikennepalveluita. Väitetty kilpailunrajoitus on kohdistunut vain liikennepalveluihin, joten muuta liiketoimintaa harjoittavia konserniyhtiöitä ei voida ottaa huomioon seuraamusmaksuesityksessä.

1200. Kysymyksessä ei ole vakava hard core -kilpailurikkomus, jolla olisi aiheutettu vahinkoa kilpailevalle liikenteelle. Vaikka kilpailurikkomus olisi vakava, virasto ei ole ottanut huomioon Länsilinjojen vähäistä osallisuutta, vaan on esittänyt sille hyvin korkeaa seuraamusmaksua.

1201. Länsilinjojen menettelyä on pidettävä hyvin vähäisenä ja seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta perusteettomana. Kysymys voi olla enintään yksittäisistä toimista, eikä osallisuudesta kokonaissuunnitelmaan. Länsilinjat ei ole hyötynyt taloudellisesti tai muulla tavoin viraston kielletyksi katsomasta menettelystä.

1202. Länsilinjat on vastaajista ainoa, jonka edustaja ei ole ollut Linja-autoliiton hallituksen varsinainen jäsen vuosina 2010–2012, eikä se ole osallistunut yhteenkään viraston viittaamaan liiton hallituksen kokoukseen edellä mainittuna ajankohtana.

1203. Matkahuollon hallituksen kokousten yhteydessä on tehty ainoastaan tämän yhtiön liiketoimintaan liittyviä päätöksiä, joilla ei ole mitään liityntää Länsilinjojen liiketoimintaan. Väitteet Matkahuollon osalta ovat perusteettomia siitäkin syystä, että ne muun ohella kohdistuvat jaksossa 14.3.4 käsitellyin tavoin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Länsilinjat ei muutenkaan voi olla vastuussa toisen oikeushenkilön (tässä Matkahuollon) väitetyistä kilpailurikkomuksista.

1204. Länsilinjojen osalta ei ole perusteita määrätä seuraamusmaksua. Mikäli sille olisi määrättävä maksettavaksi seuraamusmaksu, on sen määrää huomattavasti alennettava.

15 OY POHJOLAN LIIKENNE AB:N JA VR-YHTYMÄ OY:N LAUSUMA

15.1 Vaatimukset ja yleistä

1205. Pohjolan Liikenne viittaa aiemmin lausumaansa ja täsmentää vaatimuksiaan siten, että seuraamusmaksuesityksen kumoamista vaaditaan myös vanhentumisperusteella. Vaatimukset asiassa ovat muilta osin aiemmin esitetyn mukaiset.

1206. Pohjolan Liikenteen osalta EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiset edellytykset yhdelle yhtenäiselle kilpailurikkomukselle eivät täyty. Mitään näyttöä kokonaissuunnitelmasta tai yhtiön osallisuudesta tällaiseen väitettyyn suunnitelmaan ei ole esitetty. Pohjolan Liikenne ei ole ollut tietoinen väitetyn kokonaissuunnitelman eri osatekijöistä.

1207. Pohjolan Liikenne ei ole osallistunut väitettyyn reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljentaan eikä Matkahuollon järjestelmiin ja palveluihin pääsyä koskeviin päätöksentekokeskusteluihin Linja-autoliitossa tai muualla. Yhtiö ei ole missään vaiheessa aktiivisesti tai passiivisesti sitoutunut Matkahuollon hallituksen jäsenten piirissä tai hallituksessa tehtyihin linjauksiin ja päätöksiin eikä siten ole saavuttanut oikeuskäytännössä osallisuuden syntymiseksi edellytettyä yhteisymmärrystä asiasta muiden liikennöitsijöiden kanssa.

1208. Mitään näyttöä ei ole esitetty siitä, että Linja-autoliiton hallituksessa olisi syntynyt yhteisymmärrys tarjonnan rajoittamisesta tai että Pohjolan Liikenne olisi aktiivisesti tai passiivisesti sitoutunut väitettyyn tarjonnan rajoittamiseen. Yhtiö on osallistunut liitossa ainoastaan toimialajärjestön lailliseen ja sallittuun edunvalvontatyöhön. Reittiliikennelupien vähäinen hakeminen heti joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen on johtunut siirtymäajan liikennöintisopimusten suojasta, ei kielletystä yhteistyöstä.

1209. Useissa viraston vastaselityksessään esittämissä väitteissä on annettu ymmärtää, että niissä viitatut seikat ja tapahtumat kävisivät ilmi näytöstä tai olisivat jollakin muulla perusteella selviä. Väitteet ovat valtaosin joko täysin perustelemattomia tai virheellisiä ja osoittavat ainoastaan viraston näytön puutteellisuutta.

15.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston hallintomenettelyä koskevat virheet

1210. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vastauksessa ja siinä viitatussa oikeuskäytännössä todetuin tavoin sivuuttanut Pohjolan Liikenteen oikeuden tulla kuulluksi ja oikeuden käyttää puolustautumisoikeuksiaan täysimääräisesti.

1211. Virasto on jatkanut asian selvittämistä 14.4.2015 jälkeen muun muassa kuulemalla Liikenne Vuorela Oy:n RV:aa 26.8.2015. Toimenpidepyynnön tekijän kuulemista on yksiselitteisesti pidettävä selvitystoimena. Kuulemisella ei ole pyritty vain varmistumaan jo tehdyn päätöksen aineellisesta oikeellisuudesta, koska päätöksessä ja esityksessä on viitattu mainittuun kuulemismuistioon lisänäyttönä Pohjolan Liikenteen väitetystä osallisuudesta ja "aktiivisesta" roolista. Tämän kuulemisen perusteella virasto on muokannut väitteidensä perusteita Pohjolan Liikenteen väitetyn osallisuuden osalta. Kuulemisella on siten ollut välitöntä merkitystä väitetyn osallisuuden tarkemmassa selvittämisessä ja arvioinnissa.

1212. Virasto on tehnyt uusia selvitystoimia vielä markkinaoikeuskäsittelyn aikana sekä esittänyt vastaselityksessä uutta näyttöä, josta asianosaisille ei ole annettu mahdollisuutta lausua ennen esityksen tekemistä markkinaoikeudelle. Virasto on esimerkiksi kuullut Liikenne Vuorela Oy:n ja OnniBus.com Oy:n edustajia. Asianosaisilta on pidetty piilossa aineistoa, joka ei tue viraston asiassa esittämää kartelliteoriaa. Piilossa pidetyt kuulemismuistiot ovat erittäin merkittäviä, koska ne tukevat yhtiön asiassa esittämää todellista tapahtumainkulkua ja argumentaatiota.

1213. Viraston menettelyssä on loukattu perustuslain 21 §:n, hallintolain 34 §:n 1 momentin ja kilpailulain 38 §:n mukaisia Pohjolan Liikenteen puolustautumisoikeuksia. Virasto on velvollinen soveltamaan viranomaistoiminnan yhdenvertaisuutta, tasapuolisuutta ja syrjimättömyyttä koskevia hallintolain säännöksiä.

1214. Virasto on virheellisesti samaistanut komissiota ja kansallista kilpailuviranomaista koskevat hallinnolliset ja menettelylliset säännöt, mikä on ristiriidassa kansallisen prosessiautonomian kanssa. EU:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tasoisten sääntöjen puuttuessa kunkin jäsenvaltion on määritettävä kansallisessa oikeusjärjestyksessään asiaa koskevat menettelysäännöt (tuomio Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 34 kohta).

1215. Kilpailusääntöjä koskevassa neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa 1/2003 ei ole säännöksiä, jotka määrittelisivät tarkempia viranomaista koskevia prosessuaalisia näkökohtia ja viranomaistoiminnassa sovellettavia periaatteita. Kansallisessa soveltamismenettelyssä on siten sovellettava hallintomenettelyä koskevia kansallisia sääntöjä. Hallinnolliset menettelysäännöt ja periaatteet (kuten yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaate) kuuluvat menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen nojalla kansallisen oikeuden soveltamisalaan (MAO:183/16, 516 ja 517 kohta).

1216. Mitään hyväksyttäviä perusteita ei ole esitetty sille, miksi Liikenne Vuorela, joka on osallistunut pitkälti samoihin kokouksiin kuin Pohjolan Liikenne, on jätetty seuraamusmaksuesityksen ulkopuolelle. Mikään ei erota yhtiöiden menettelyä toisistaan eikä Pohjolan Liikenne ole ollut väitetyn kilpailurikkomuksen suhteen itsenäisempi tai aktiivisempi kuin Liikenne Vuorela. Virastolla olisi siten ollut velvollisuus arvioida mainittujen yhtiöiden osallisuutta samalla tavoin ja jättää seuraamusmaksuesitys tekemättä myös Pohjolan Liikenteen osalta.

1217. Syyttömyysolettama edellyttää sitä, että asia ratkaistaan kilpailurikkomuksesta epäillyn Pohjolan Liikenteen eduksi.

15.3 Linja-autoliiton edunvalvonta

1218. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole yksilöinyt, mikä kritisoinnin kohteena olevasta asianosaisten toiminnasta on ollut muuta kuin sallittua edunvalvontaa ja mikä on kilpailulainsäädännön vastaista. Edunvalvontaan ja lobbauksen liittyvään dokumentaatioon kohdistamallaan retoriikalla on pyritty johtamaan markkinaoikeutta harhaan. Asiakirjoja on arvioitava objektiivisesti, ei viraston subjektiivisten arvioiden ja virheellisten oletusten kautta.

15.4 Kilpailu- ja kuluttajaviraston väitteet Pohjolan Liikenteen osallisuudesta

1219. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on osoitettava Pohjolan Liikenteen olleen tietoinen väitetyn rikkomuskokonaisuuden kaikista osatekijöistä. Tämän tietoisuuden ja vaihtoehtoisen tapahtumainkulun arviointi on välttämätöntä osallisuuden arvioinnissa.

1220. Asian kilpailuoikeudellisessa ja Pohjolan Liikenteen osallisuuden arvioinnissa on merkityksellistä se, onko virasto kyennyt osoittamaan, että Pohjolan Liikenne on ollut tietoinen väitetystä kilpailurikkomuskokonaisuudesta ja sen kaikista osatekijöistä sekä hyväksynyt väitetyn kilpailulainsäädännön vastaisen kokonaissuunnitelman kaikkine osatekijöineen. Virasto ei ole osoittanut todeksi kumpaakaan edellytystä.

1221. Virasto ei ole esittänyt näyttöä tarjonnan rajoittamisen ja reittilupaliikennöitsijöiden poissuljennan kattavan kilpailunvastaisen kokonaissuunnitelman olemassaolosta tai edes Pohjolan Liikenteen tietoisuudesta näistä väitetyistä osatekijöistä. Pelkkä hallituksen jäsenyys ei osoita elinkeinonharjoittajan osallistuneen kilpailunrajoitukseen. Osallisuus kilpailurikkomukseen on sidottu osallistumiseen kokoukseen, jossa kilpailua rajoittavaa asiaa on nimenomaisesti käsitelty (KHO:2013:8).

1222. Pohjolan Liikenne ei ole ollut edustettuna Matkahuollon hallituksessa koko väitettynä rikkomusaikana. Yhtiö ei ole osallistunut Matkahuollon piirissä vuodenvaihteessa 2010–2011 väitetysti käytyihin järjestelmiä ja palveluita koskeviin päätöksentekokeskusteluihin eikä siten reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljentaan. Virasto on perusteetta samaistanut Pohjolan Liikenteen Matkahuollossa vaikuttaneisiin asianosaisiin ja olettanut Pohjolan Liikenteellä olleen käytössä samat tiedot kuin näillä asianosaisilla.

1223. Pohjolan Liikenteen edustaja on osallistunut Matkahuollon aikataulu- ja lipputyöryhmän kokoukseen 4.10.2010, jossa on käsitelty Matkahuollon sopimusluonnosta. Vastaselityksessä uutena näyttönä esitetyn kokouspöytäkirjan mukaan Pohjolan Liikenne ja muut kokoukseen osallistuneet tahot ovat vaatineet kilpailuoikeudellisten näkökulmien tarkastamista erityisesti vuorojen Matkahuollon järjestelmiin lisäämisen, eli sopimuksen liitteen 1 niin sanotun tarveharkintapykälän soveltamisen osalta. Yhtiö ei ole kokoukseen osallistumalla ole hyväksynyt sitä, että reittiliikennelupavuoroille ei annettaisi pääsyä Matkahuollon järjestelmiin tai palveluihin.

1224. Pohjolan Liikenne ei ole viraston väittämällä tavalla aktiivisesti tai passiivisesti sitoutunut Matkahuollon piirissä tehtyihin päätöksiin reittiliikennelupavuorojen pääsystä Matkahuollon palveluihin ja järjestelmiin. Pohjolan Liikenne ei ole ollut osallisena väitetyssä kilpailurikkomuksessa.

1225. Pohjolan Liikenne ei ole viraston väittämällä tavalla aktiivisesti tai passiivisesti sopinut tai saavuttanut yhteisymmärrystä tarjonnan rajoittamisesta. Vastaselityksessä esitetyt väitteet yhtiön osallisuudesta tarjonnan rajoittamiseen ovat virheellisiä ja niissä on sisäisiä ristiriitaisuuksia. Pohjolan Liikenne on aiemmin esittämänsä mukaisesti hakenut ja saanut reittiliikennelupia väitettynä rikkomusaikana, mikä osoittaa sen, että yhtiö ei ole ollut osallinen väitettyyn tarjonnan rajoittamiseen.

1226. Virasto ei ole esittänyt ainuttakaan asiakirjaa, joka osoittaisi liikennöitsijöiden sopineen tarjonnan rajoittamisesta. Pohjolan Liikenne on sen sijaan osoittanut, että haettujen reittiliikennelupien vähäiselle määrälle ja toimille siirtymäaikana on paljon uskottavampi aiemmin esitetty tapahtumainkulku.

1227. ELY-keskuksen kanssa käyty, Helsinki–Hamina-reitin reittiliikennelupien konfliktitilanteen ratkaisemista koskeva neuvottelu on käyty viranomaisen aloitteesta ja sillä on pyritty laissa sallittuun päällekkäisen liikenteen yhteensovittamiseen.

15.5 Väitetyn kilpailurikkomuksen vanhentuminen

1228. Vaikka markkinaoikeus katsoisi Pohjolan Liikenteen olleen osallinen väitettyyn tarjonnan rajoittamiseen tai Matkahuollon piirissä tehtyyn väitettyyn reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljentaan, kilpailurikkomukset olisivat yhtiön osalta vanhentuneita.

1229. Mitään näyttöä väitetyn tarjonnan rajoittamisen jatkumisesta Pohjolan Liikenteen osalta joulukuun 2010 jälkeen ei ole esitetty ja yhtiön on Kaakkois-Suomen alueosaston kokoukseen 11.1.2011 osallistumisensa perusteella katsottava irtisanoutuneen väitetystä reittiliikennelupaliikennöitsijöiden poissuljennasta viimeistään 11.1.2011. Väitetty kilpailurikkomus on siten yhtiön osalta päättynyt viimeistään mainittuna päivänä. Esitys markkinaoikeudelle on tehty 25.1.2016, eli yli viisi vuotta väitetyn kilpailurikkomuksen päättymisen jälkeen. Näin ollen oikeus seuraamusmaksun esittämiseen Pohjolan Liikenteelle väitetyn kilpailurikkomuksen johdosta on vanhentunut.

16 POHJOLAN TURISTIAUTO OY:N, KOILLISMAAN TURISTIAUTO OY:N, ANTTI KANGAS OY:N JA SAVON TURISTIAUTO OY:N LAUSUMA

16.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston hallintomenettelyä koskevat virheet ja puutteet

1230. Esitykseen liitetystä asiakirjamateriaalista on mahdotonta ilman todistusteemoja ja väitetyn kielletyn toimenpiteen täsmällisempää yksilöintiä ja kuvausta saada selville, mitä milläkin asiakirjalla pyritään näyttämään toteen ja kenen asianosaisen osalta. Sillä, onko esitys laadittu vastaavalla tavalla kuin aiemmat esitykset, ei ole merkitystä. Viraston esitystapa vaarantaa Pohjolan Matkan puolustautumisoikeuksien toteutumisen.

1231. Euroopan unionin oikeuden, hallintolain ja kilpailulain mukaan viraston velvollisuutena on aktiivisesti huolehtia siitä, että asianosainen voi lausua kaikista sellaisista selvityksistä ja saa tiedon kaikista asiakirjoista, joilla on vaikutusta asian ratkaisuun, jo ennen kuin virasto tekee asiaa koskevan päätöksen tai seuraamusmaksuesityksen. Virasto ei ole aktiivisesti huolehtinut sille kuuluvasta velvollisuudesta.

1232. Virasto on esitysluonnoksen jälkeen ennen seuraamusmaksuesityksen antamista olennaisesti muuttanut asiaa koskevia johtopäätöksiä, sillä se on kohdistanut esityksen vain noin puoleen niistä yrityksistä, jotka olivat esitysluonnoksen kohteena. Tätä uutta rajausta ei ole lainkaan perusteltu.

1233. Virasto on sattumanvaraisesti valikoinut seuraamusmaksuesityksen kohteet. Tämä on rikkonut yhdenvertaisuusperiaatetta, mikä on vakava menettelyvirhe, joka tulee ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa.

16.2 Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus ja toimenpiteiden kilpailua rajoittavat vaikutukset

1234. Edunvalvonta, siirtymäajan suoja sekä tuettujen lippujen ongelmat, yleinen sääntö ja Matkahuollon laatulupaus ovat taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä koskevia seikkoja, jotka on otettava huomioon, kun määritellään, onko kyse tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta.

1235. Virasto on virheellisesti laajentanut tarkoitukseen perustuvan kilpailurikkomuksen käsitettä. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella käsitettä tulisi tulkita suppeasti (tuomio CB v. komissio, C- 67/13 P, EU:C:2014:2204, 58 kohta ja tuomio Maxima Latvija, C-345/14, EU:C:2015:784, 18 kohta).

1236. Kun edunvalvontaa, siirtymäajan suojaa sekä tuettujen lippujen ongelmia, yleistä sääntöä ja Matkahuollon laatulupausta koskevat seikat otetaan huomioon, on selvää, ettei esityksessä kuvatuissa tapahtumissa ole lainkaan kysymys menettelystä, joka vaatisi viraston edellyttämiä oikeuttamisperusteita.

1237. Edunvalvonta on sallittua toimialajärjestön toimintaa, jolla on pyritty vaikuttamaan lain säätämistä ja tulkintaa koskeviin kysymyksiin. Reittiliikennelupien myöntäminen on hallintolain mukaista päätöksentekomenettelyä, johon liittyy vakiintuneesti eri osapuolten kuulemista. Lausuntomenettelyn kannattaminen on ollut sallittua edunvalvontaa, eikä osoita kilpailunrajoitustarkoitusta. Lupien myöntäminen on ollut sekä ennen että jälkeen joukkoliikennelain voimaantuloa viranomaisen tehtävä. Edunvalvonta on perusoikeus, jota virasto itsekin pitää sallittuna, eikä asiaa tule arvioida toisin vastaselityksen perusteella.

1238. Vastaselityksen kohdassa 43 on esitetty virheellisiä väitteitä Pohjolan Matkan vastauksesta siirtymäajan suojaan liittyen. Lainvalmistelijoiden ja virkamiesten liikennöitsijöille esittämät näkemykset siirtymäajan liikennöintisopimusten suojasta suhteessa reittiliikennelupahakemuksiin on otettava huomioon. Pohjolan Matka toteaa edelleen samoin perustein kuin aiemmin antamassaan vastauksessa, että siirtymäajan suojan oli tarkoitettu olevan vahva.

1239. Siirtymäajan sopimusliikenteessä on ollut sallittua vastaanottaa julkisesti tuettuja lippuja, mikä osaltaan on kannustanut liikennöitsijöitä hyödyntämään siirtymäajan liikennöintisopimuksia eikä tarvetta hakea reittiliikennelupaa ennen siirtymäajan päättymistä ole ollut. Nämä sopimukset ovat olleet liiketoiminnallisesta näkökulmasta kannattavampi vaihtoehto kuin saman reitin muuttaminen markkinaehtoiseksi reittiliikenteeksi, jossa tuetut liput eivät ole käyneet maksuvälineenä.

1240. Virasto vaikuttaa olettavan, että markkinaehtoiseen reittiliikenteeseen olisi tullut siirtyä välittömästi joukkoliikennelain voimaantultua. Lain mukainen siirtymäaika on mahdollistanut hallitun ja vaiheittaisen siirtymisen markkinaehtoiseen liikenteeseen, mitä myös lainsäätäjä on koko lainsäädäntöprosessin ajan korostanut.

1241. Viraston viittaaman ratkaisun asiassa Dresdner Bank (tuomio Dresdner Bank v. komissio, T-44/02 OP, T-54/02 OP, T-56/02 OP, T-60/02 OP ja T-61/02 OP, EU:T:2006:271, 145 kohta) ja esillä olevan asian oikeudellisesti relevantit tosiseikat ovat hyvinkin yhteneväisiä. Kysymyksessä on molemmissa toimialan kannalta keskeisen lainsäädännön uudistuksen yhteydessä sovelletun siirtymäajan aikana käydystä keskustelusta koskien sitä, missä vaiheessa uusi lainsäädäntö tulisi vaikuttamaan yritysten toimintaan ratkaisevalla tavalla. Esillä olevassa asiassa käydyt keskustelut sekä lukuisat tapaamiset linja-autosektorin ja viranomaisten välillä eivät ole johtuneet kilpailunrajoitustarkoituksesta.

1242. Virasto vaikuttaa katsovan, että tapausten välillä on merkittävä ero, koska Dresdner Bank -asiassa on ollut kysymys yksittäisestä kokouksesta, kun käsiteltävässä asiassa on ollut lukuisia kokouksia. Kokousten määrällä ei voi olla ratkaisevaa merkitystä kilpailuoikeudellisessa kokonaisarvioinnissa.

1243. Lain soveltamisongelmat kuvastavat silloista oikeudellista toimintaympäristöä. Pohjolan Matkan toimintaa tulee arvioida tässä asiayhteydessä. Siirtymäajan suojaa koskevat lausunnot eivät osoita kilpailunrajoitustarkoitusta vaan kunakin aikana ja kullakin alueella annettuja ratkaisuja ja ohjeistusta siirtymäajan suojaa koskien.

1244. Virasto on ymmärtänyt käsitteiden sisällön, niiden keskinäisen asiayhteyden ja syy-seuraussuhteen väärin. Laatulupaus ei ole tuettujen lippujen kelpaamattomuuden johdosta keksitty Matkahuollon palvelun tavoite. Yleisen säännön kannattaminen ei ole väitetyn poissuljentastrategian oikeuttamiseksi keksitty peruste.

1245. Pohjolan Matkan käsitys tuettujen lippujen kelpoisuudesta on perustunut etenkin Itä-Suomen lääninhallituksen 8.12.2009 päivättyyn tiedotteeseen, jonka mukaan näitä lippuja ei voi käyttää reittiliikenneluvallisissa vuoroissa. Liikennöitsijät eivät ole olleet valmiita kuljettamaan asiakkaita maksutta. Tuettujen lippujen sisältämän tukiosuuden erottelu ei ole ollut mahdollista. Matkahuollolla ei ole ollut käytössään tehokasta keinoa saada liikennöitsijät sijoittamaan omiin järjestelmiinsä lipputuotteiden kehittämiseksi. Haastavan teknisen ratkaisun kehittäminen on vaatinut pitkällistä suunnittelua ja kehittelyä.

1246. Päätelmään siitä, ettei yleinen sääntö ole ollut välttämätön tuettujen lippujen ongelmien ratkaisemiseksi on varsin helppo päätyä jälkikäteen. Tämän säännön kannatus ei ole johtunut väitetystä kielletystä yhteistyöstä, vaan aidosta edunvalvontatavoitteesta. Yleisen säännön käyttöönotto olisi vieläkin alan kannalta myönteinen ratkaisu.

1247. Viranomaisten toiveena on ollut tuettujen lippujen kelpaaminen myös reittiliikenteessä ja tätä varten on liikenne- ja viestintäministeriön ja Liikenneviraston tilitysmekanismin avulla toteutettu mahdollisuus saada korvaus tuetuista lipuista. Kuluttajien etu olisi toteutunut varsin heikosti, ellei tilitysmekanismia olisi saatettu lainkaan voimaan.

16.3 Matkahuollon sopimusuudistus

1248. Palvelusopimusuudistuksen tarkoituksena on ollut varmistaa Matkahuollon liiketoiminnan kannattavuus muuttuvassa tilanteessa sekä sitouttaa mahdolliset uudet toimijat yhtiössä tehtäviin kehityshankkeisiin ja niiden rahoittamiseen. Tavoitteena on palvelupalkkioiden uudistamisen lisäksi ollut estää reittiliikennevuoroilla ajettavien vuorojen "vapaamatkustaminen" Matkahuollon palveluilla.

1249. Vapaamatkustamisen estämisen on unionin oikeuskäytännössä katsottu olevan hyväksyttävä päämäärä. Tuomiossa Cartes Bancaires todetulla tavalla siihen pyrkivien toimenpiteiden ei voida luonnostaan katsoa olevan kilpailun normaalin toiminnan kannalta haitallisia (tuomio CB v. komissio, C- 67/13 P, EU:C:2014:2204, 62 ja 75 kohta).

1250. Vapaamatkustamista ehkäisemällä on pyritty ylläpitämään Matkahuollon valtakunnallista aikataulu- ja lippujärjestelmää myös jatkossa sen sijaan, että tämän lippujärjestelmän rinnalle syntyisi lukuisia liikennöitsijöiden taikka viranomaisten luomia ja keskenään yhteen sopimattomia lippujärjestelmiä. Viranomaistaholta onkin ryhdytty toteuttamaan uusia lippujärjestelmiä heti ensimmäisten siirtymäajan liikennöintisopimusten päättymisen aikaan.

1251. Virasto ei ole tehnyt tarvittavaa arviota sopimusuudistuksen menettelyjen tosiasiallisesta sisällöstä, tarkoituksesta ja asiayhteydestä. Matkahuollon palvelusopimusuudistuksen arviointi on tältä osin ollut puutteellinen eikä se osoita kilpailunrajoitustarkoitusta.

16.4 Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämä näyttö

1252. Syyttömyysolettaman mukaan ratkaisu kilpailurikkomusta koskevassa asiassa on tehtävä syytettynä olevan yrityksen hyväksi, mikäli asiassa esiintyy epätietoisuutta syyllisyydestä (tuomio E.ON Energie v. komissio, C-89/11 P, EU:C:2012:738, 72 ja 73 kohta ja tuomio Toshiba v. komissio, T-104/13, EU:T:2015:610, 50 kohta; MAO:183/16, 521 ja 825 kohta).

1253. Asiassa ei ole esitetty oikeudellisesti uskottavaa, täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jotta sen perusteella kokonaisuutena tarkasteltuna voitaisiin katsoa Pohjolan Matkan osallistuneen väitettyyn kilpailunrajoitukseen. Esitetty näyttö ei ole viraston väittämällä tavalla mittavaa. Se, että virasto on nimennyt esityksen liitteiksi lukuisan määrän asiakirjoja, ei korvaa näytöltä vaadittavia laadullisia kriteereitä.

1254. Se, että Pohjolan Matka on ollut edustettuna samassa Matkahuollon hallituksessa kuin joku toinen henkilö, ei merkitse sitä, että Pohjolan Matka tietäisi mitä tämä henkilö tietää.

1255. Pohjolan Matka on osoittanut jokaisen väitetyn kilpailurikkomuksen kannalta kunkin viraston keskeisenä pitämän tapahtuman osalta, ettei sen edustajan läsnäolo kokouksessa tai sähköpostissa olevat lausunnot ilmennä kilpailunrajoitustarkoitusta. Pohjolan Matka on asiassa esittänyt uskottavan vaihtoehtoistulkinnan esitetylle asiakirjanäytölle ja viraston siitä tehdyille johtopäätöksille.

16.5 Väitetyn kilpailurikkomuksen kesto ja vanhentuminen

1256. Oikeuskäytännön mukaan elinkeinonharjoittaja voidaan asettaa vastuuseen kilpailurikkomuksesta ainoastaan siltä ajalta, kun sen osoitetaan siihen osallistuneen (KHO:2013:8, s. 56).

1257. Matkahuollon pakettipalveluiden osalta päätökset tehdään yhtiön operatiivisen johdon toimesta. Virasto ei ole osoittanut, millä perusteella Pohjolan Matka olisi edelleen vastuussa väitetystä rikkomuksesta.

1258. Kysymys ei ole yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta, joten jokaista väitettyyn rikkomukseen sisältyvää yksittäistä tapahtumaa on tarkasteltava itsenäisesti. Virasto on tehnyt seuraamusmaksuesityksen 25.1.2016. Kaikkia väitettyjä kilpailua rajoittavia yksittäisiä tapahtumia ennen 25.1.2011 on pidettävä vanhentuneina kilpailunrajoituslain 22 §:n perusteella.

1259. Pohjolan Matka ei ole menetellyt kilpailusääntöjen vastaisesti, eikä virasto ole osoittanut yhtiön osallistuneen kiellettyyn toimintaan. Seuraamusmaksuesitys tulee hylätä perusteettomana.

17 SAVONLINJA OY:N, LINJA-KARJALA OY:N, VAUHTI-VAUNU OY:N, AUTOLINJAT OY:N, ETELÄ-SUOMEN LINJALIIKENNE OY:N JA SL AUTOYHTYMÄ OY:N LAUSUMA

17.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston edunvalvonnasta ja siirtymäajan sopimusten suojasta esittämät väitteet

1260. Edunvalvonta on ollut ja on yhä Linja-autoliiton tarkoituksen mukaista toimintaa, jossa ei ole mitään kilpailuoikeudellisesti moitittavaa.

1261. Savonlinja-yhtiöiden edustajat eivät ole lainoppineita. He ovat olleet siinä käsityksessä, että viranomaisten tiedotteet ja kannanotot ovat paikkansa pitäviä ja Savonlinja-yhtiöitä velvoittavia. Yhtiöt eivät voi kantaa vastuuta tulkinnanvaraisesta laista. Kilpailuoikeudellisesti merkityksellistä on se, millainen käsitys Savonlinja-yhtiöille on muodostunut siirtymäajan suojan tarkoituksesta ja sisällöstä.

1262. Konkreettisista siirtymäajan liikennöintisopimuksista ilmenee, että ne ovat yksinoikeussopimuksia ja nauttivat suojaa uusia reittiliikennelupia kohtaan. Joukkoliikennelakiin ei ole kirjattu tarkempia säännöksiä suojan laajuudesta tai sisällöstä.

1263. Joukkoliikennelain tulkinnanvaraisuus, selkeyttämistarve sekä lupaviranomaiskäytännön epäyhtenäisyys ilmenevät myös lainmuutoksen esitöistä (HE 315/2014 vp, s. 6). Hallituksen esityksen mukaan tavoitteena on ollut poistaa lain käytännön soveltamisessa esiintyneet ongelmat. Kokonaisen momentin poistamista sisältävää muutosta ei olisi tarvittu eivätkä lupaviranomaiset olisi tulkinneet lakia epäyhtenäisesti, jos laki olisi alun perin ollut selvä.

1264. Hallituksen esityksestä (HE 315/2014 vp) ilmenevin tavoin väitetyt kilpailun esteet ovat perustuneet lainsäädäntöön ja lupaviranomaisen käytäntöön eikä siihen, että linja-autoalan toimijat olisivat viivästyttäneet tai pyrkineet viivästyttämään markkinoiden avautumista. Savonlinja-yhtiöt eivät voi olla vastuussa uusien linja-autoalan toimijoiden markkinoille pääsyn mahdollisesta viivästymisestä.

1265. Myös lupaviranomaisten lupakäytäntö on ollut epäyhtenäistä. Tätä osoittaa se, että liikenne- ja viestintäministeriön on ollut tarpeen antaa ELY-keskuksille vuonna 2012 linja-autoliikenteen reittiliikennelupien käsittelyä koskeva yksityiskohtainen ohje.

1266. Viranomaisten ohjeistukset ovat luoneet Savonlinja-yhtiöille sen käsityksen, että siirtymäajan liikennöintisopimukset nauttivat vahvaa oikeudellista suojaa uusia reittiliikennelupahakemuksia kohtaan. Siirtymäajan liikennöintisopimukset ovat olleet muutamaa vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta identtisiä riippumatta siitä, mikä viranomainen on toiminut sopijapuolena. Liikennöitsijällä on ollut suojattu yksinoikeus siirtymäajan liikennöintisopimusta koskevaan reittiin.

1267. Liikenneviraston julkaisun "PSA-liikenteen suojan poistaminen joukkoliikennelaista – arviointi liikennejärjestelmän kannalta" perusteella on selvää, että kilpailun avautuminen on ollut mahdollista vasta siirtymäajan sopimusten voimassaolon päätyttyä (Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 14).

1268. Viraston väite siitä, että Savonlinja-yhtiöt olisivat pyrkineet laajentamaan suoja-alaa perusteettomasti, on virheellinen ja perustelematon.

17.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston tunnusmerkistön täyttymisestä esittämät väitteet

1269. Viraston sirpaleinen ja virheellisesti tulkittu näyttö ei osoita yhtiöiden välistä keskeytyksetöntä yhteydenpitoa koko kilpailunrajoituksen ajan eri foorumeilla eikä sitä, että yhtiöiden esittämät kannanotot ja mielipiteet olisivat yhdenmukaisia kilpailunvastaisia ehdotuksia. Todisteet eivät osoita Savonlinja-yhtiöiden tehneen yhdenmukaisia kilpailunvastaisia ehdotuksia.

1270. Savonlinja-yhtiöt eivät edes ole voineet tehdä Matkahuollon liiketoiminnallisesti tekemien päätösten vastaisia päätöksiä esimerkiksi rahdinkuljetusoikeuksien tai sopimusuudistuksen osalta. Matkahuollon toiminta on ollut tasapuolista siten, että väitetyn kartellin osapuolena olevat Savonlinja-yhtiöt eivät ole saaneet rahdinkuljetusoikeutta kaikille vuoroille. Väitetystä kartellista on siten aiheutunut vahinkoa väitetyille osapuolille.

1271. Savonlinja-yhtiöt eivät ole tehneet, saati olleet mukana missään sopimuksessa, päätöksessä tai menettelytavassa, jolla olisi jaettu markkinoita. Yhtiöt ovat itsenäisesti päättäneet reittien hakemisesta ja muusta markkinakäyttäytymisestä. Markkinoiden jakaminen ei ole voinut olla kysymyksessä sen vuoksi, että linja-autoyhtiöt eivät ratkaise toistensa reittiliikennelupahakemuksia ja uusia linja-autoyrittäjiä on tullut markkinoille väitettynä kartelliaikana.

17.3 Savonlinja-yhtiöiden vastuu kilpailurikkomuksesta

1272. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole seuraamusmaksuesityksessään eikä vastaselityksessään perustellut Savonlinja-yhtiöitä vastaan esittämänsä näytön relevanssia asiassa.

1273. Näyttö ei osoita Savonlinja-yhtiöiden moitittavaa itsenäistä aktiivisuutta tai Savonlinja-yhtiöiden tehneen minkäänlaisia nimenomaisia ehdotuksia tai lausumia. Virasto on esityksessään vedonnut yhtiöiden osalta jopa sellaisiin sähköpostikeskusteluihin, joilla ei ole mitään liityntää Savonlinja-yhtiöihin. Aineisto osoittaa, että Savonlinja-yhtiöt ovat olleet koko väitetyn kilpailuoikeudellisesti moitittavan menettelyn ajan passiivisia.

1274. Viraston esittämä väite kilpailijoiden välisestä suorasta yhteistyöstä perustuu ilmeisesti osittain päätelmiin Linja-autoliiton sekä Matkahuollon hallitustyöskentelystä.

1275. Savonlinja-yhtiöiden palveluksessa/hallitustehtävissä olleet EK sekä JK eivät kumpikaan ole edustaneet Savonlinja-yhtiöitä vaan Linja-autoliiton alueosastoja toimiessaan Linja-autoliiton (JK) tai Matkahuollon (JK ja EK) hallituksessa. Olennaista on myös se, miten henkilöt ovat itse mieltäneet mitä tahoa he ovat hallituksissa toimiessaan edustaneet. Asiassa ei ole esitetty näyttöä, joka osoittaisi väitetyn kartellin vaikuttaneen Savonlinja-yhtiöiden liiketoimintaan millään tavoin. Tällaisen näytön puuttuminen osoittaa kartelliväitteet perusteettomiksi.

1276. Viraston väitteet Savonlinja-yhtiöiden aktiivisesta toiminnasta ovat yleistäviä ja omiaan luomaan vaikutelmaa moitittavasta toiminnasta, joka ei kuitenkaan ole näytettävissä viraston vetoamista asiakirjoista.

17.4 Seuraamusmaksua koskevat väitteet

1277. Osallisuuden luonnetta koskevassa arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa elinkeinonharjoittajan johtajuus tai aloitteellisuus kartellissa, kartellissa toimimisen aktiivisuus sekä liittymisen omaehtoisuus (KHO:2009:83, 1202, 1217 ja 1262 kohta).

1278. EK tai JK eivät ole osallistuneet väitetysti moitittavaan menettelyyn sen johtajina, aloitteentekijöinä tai muutoinkaan aktiivisina. He eivät ole myöskään olleet aloitteellisina osapuolina viraston liiteaineistoissa olleissa sähköpostikeskusteluissa. Savonlinja-yhtiöt tai niiden edustajat eivät ole muullakaan tavoin toimineet aktiivisesti väitetysti moitittavassa tapahtumainkulussa.

1279. Savonlinja-yhtiöillä ei ole ollut todellista mahdollisuutta vaikuttaa olennaisesti markkinoiden toimivuuteen, sillä reittiliikennelupia koskevat päätökset tekee viranomainen eikä yhtiön edustaja.

1280. Kartellista tulisi olla hyötyä siihen osallistuville elinkeinonharjoittajille. Savonlinja-yhtiöille on aiheutunut myös vahinkoa Matkahuollon tekemien linjausten vuoksi. Tämä vahinko tulee ottaa alentavana seikkana huomioon seuraamusmaksun suuruutta mitattaessa.

17.5 Kilpailu- ja kuluttajaviraston vastaselityksessään esittämä uusi näyttö

1281. Kilpailu- ja kuluttajaviraston 22.8.2016 päivätyn selityksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle asian 2243/3/16 osalta Savonlinja-yhtiöt toteavat, että niitä on kohdeltu samoin tavoin Matkahuollon järjestelmien osalta kuin muita uusia reittiliikennelupavuoroja, esimerkiksi rahdinkuljetusoikeuksien osalta. Tästä on aiheutunut yhtiöille samanlaista vahinkoa kuin muillekin uusia reittiliikennelupavuoroja liikennöiville linja-autoyhtiöille. Savonlinja-yhtiöt eivät voi olla väitetyn kartellin osapuolia pakettipalveluiden osalta. Matkahuolto on vastoin viraston väittämää valinnut uudet vuorot järjestelmään syrjimättömästi ja objektiivisesti.

1282. Savonlinja-yhtiöt toteavat viraston selityksen, jonka mukaan "kartellin toiminta päättyy vasta, kun tämä poissuljenta päättyy ja Matkahuolto ryhtyy soveltamaan tarveharkintaa syrjimättömästi ja objektiivisesti" osalta sen, että mitään kilpailuoikeudellisesti moitittavaa menettelyä ei ole tapahtunut. Yksittäisellä linja-autoyhtiöllä ei ole mahdollisuuksia päättää itsenäisesti toimintalinjastaan markkinoilla pakettipalveluiden osalta tai toisin sanoen myöntää rahdinkuljetusoikeuksia tai muutoinkaan lopettaa väitetty kielletty menettely.

1283. Linja-autoliikennetyöryhmän pöytäkirja 30.3.2012 on näyttöarvoltaan irrelevantti, sillä pöytäkirjaan on kirjattu asiantuntijoiden vastaukset kysymyksiin, mutta itse kysymykset eivät ilmene pöytäkirjasta. Pöytäkirjasta ilmenee, että joukkoliikennelain säätämisessä ja soveltamisessa on ollut puutteita ja epäselvyyksiä.

1284. Trimico Oy:n TL:n 18.1.2011 Matkahuollon toimitusjohtaja PH:lle lähettämä sähköposti "VS: reittiliikenneluvat" osoittaa vain sen, että tuettujen lippujen käyttäminen markkinaehtoisessa liikenteessä olisi ollut ongelmallista ja vaatinut erillisiä kortteja/järjestelmiä. Tuettujen lippujen käyttäminen ei olisi ollut edellä mainittujen teknisten vaihtoehtojen käytöstä huolimattakaan täysin luotettavaa.

1285. PH on kuulemisessaan 22.11.2012 ollut sitä mieltä, että kilpailu avautuu vasta vuonna 2014. Matkahuollon hallituksen jäsenillä on ollut oikeus luottaa saamaansa valmisteluaineiston oikeellisuuteen. PH ei ole maininnut Savonlinja-yhtiöiden edustajia, kun häneltä on kysytty, kuka hallitusjäsenistä on ollut aktiivisempi tai dominoivampi. PH ei ole muistanut tapahtumia selkeästi eikä hän ole ollut mukana päällekkäisiä reittiliikennelupia koskevissa keskusteluissa.

1286. Linja-autoalan toimijat ovat vilpittömässä mielessä pyrkineet saamaan Linja-autoliiton reittiliikennelupien käsittelyä koskevasta ohjeesta eduskunnan liike- ja viestintävaliokunnan kirjettä 1.3.2011 ja professori TO:n lausuntoa vastaavan. Matkahuollon aikataulu- ja lipputyöryhmän kokouksessa 4.10.2010 ei ole ollut Savonlinja-yhtiöiden edustajia.

18 VÄINÖ PAUNU OY:N LAUSUMA

18.1 Oikeudellinen konteksti

1287. Kilpailu- ja kuluttajaviraston vastaselitys ei miltään osin anna aihetta muuttaa Väinö Paunu Oy:n ja MP:n asiassa aiemmin esittämää.

1288. Viraston kanta siitä, ettei oikeudellisella kontekstilla ole kilpailuoikeudellisessa analyysissä merkitystä on ristiriidassa EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa (tuomio CB v. komissio, C- 67/13 P, EU:C:2014:2204, 78 kohta, tuomio Allianz Hungária Biztosító ym., C-32/11, EU:C:2013:160, 36 kohta ja tuomio Football Association Premier League ym., C-403/08 ja C-429/08, EU:C:2011:631, 135 kohta). Kilpailuoikeuden suhde muuhun relevanttiin lainsäädäntöön huomioidaan myös komission työskentelyssä.

1289. Kilpailuoikeudellisen arvioinnin yksi keskeisimmistä seikoista on ottaa huomioon yritysten toimintaympäristö sekä taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys. Virasto ei ole ottanut huomioon näitä seikkoja. Esitys perustuu tämän vuoksi puutteelliselle ja virheelliselle arvioinnille.

18.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston hallintomenettely

1290. Suomalaisia hyvän hallinnon periaatteita ei voida ohittaa vetoamalla EU:n tuomioistuimien oikeustapauksiin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on noudatettava kilpailurikkomuksia selvittäessään ja seuraamusmaksuesitystä tehdessään perustuslakia ja hallintolakia. Myös SEUT 101 artiklan soveltamisessa on turvattava asianosaisten perusoikeudet ja noudatettava hallintolakia.

1291. Virasto on jättänyt merkittävän osan Linja-autoliiton ja Matkahuollon toimintaan väitetyn kilpailunrajoituksen aikana aktiivisesti osallistuneista liikennöitsijöistä seuraamusmaksuesityksen ulkopuolelle. Kaikkiin viitattuihin kokouksiin on osallistunut myös lukuisia muita osapuolia kuin esityksen kohteena olevien liikennöitsijöiden edustajat. Kaikki viraston kilpailunrajoituksina pitämät Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallitusten päätökset ja linjaukset on tehty yksimielisesti. Päätöksentekoon ovat osallistuneet kaikki hallituksen jäsenet, eli myös ne, joille virasto ei ole esittänyt seuraamusmaksua. Muut osapuolet ovat kokouksissa ja sähköpostikeskusteluissa esittäneet aktiivisesti ja oma-aloitteisesti täysin samankaltaisia näkemyksiä, joiden esittämistä virasto on pitänyt MP:n osalta näyttönä kilpailun rajoittamisesta.

1292. MP on valittu Linja-autoliiton liittokokouksessa kaikkien jäsenyritysten valitsemana liiton puheenjohtajaksi ajamaan jäsenyritysten asiaa. Häntä ei ole valittu ajamaan Väinö Paunu Oy:n etua. Hänet on vastaavasti valittu Matkahuollon hallitukseen Linja-autoliiton Sisä-Suomen alueosaston edustajana huolehtimaan osaston yritysten tasapuolisesta kohtelusta. Hän on vuodesta 2010 alkaen ollut rivijäsen sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon hallituksessa.

1293. Perustuslain yhdenvertaisuussäännös edellyttää, että osallistumista Linja-autoliiton ja Matkahuollon kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin tulee arvioida kaikkien osallisten osalta samalla tavalla. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että sama toiminta johtaisi erilaisiin seuraamuksiin ilman selkeää ja hyväksyttävää syytä. Yhdenvertainen kohtelu on otettava huomioon viimeistään seuraamusmaksun määrää arvioitaessa.

18.3 Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämä asiakirjanäyttö kokonaissuunnitelmasta

1294. Vastaselityksessä ei ole yksilöity miltä osin virasto katsoo kunkin kirjallisen todisteen ja muiden liiteasiakirjojen osoittavan MP:n tai Väinö Paunu Oy:n syyllistyneen väitettyyn kilpailua rajoittavaan toimintaan. Vastaselityksen liitteenä ja vielä erikseen 30.10.2016 on toimitettu uutta asiakirjanäyttöä. Näidenkään asiakirjojen osalta ei ole yksilöity, miltä osin ne osoittavat Paunun syyllistyneen väitettyyn kilpailunrajoitukseen. Nämä puutteet vaikeuttavat Paunun puolustautumisoikeuksien käyttämistä. Näyttöä, joka tukisi viraston väitettä kartellin jatkumisesta 30.8.2012 jälkeen, ei ole esitetty.

1295. Virasto on sivuuttanut joukkoliikennemarkkinoita koskevan erityislainsäädännön ja viranomaisten toimenpiteet väitetyn kilpailurikkomuksen aikana. Paunun on ollut välttämätöntä noudattaa kulloinkin voimassa ollutta lainsäädäntöä ja toimivaltaisten viranomaisten päätöksiä, linjauksia ja ohjeita sekä viranomaisten kanssa solmittuja liikennöintisopimuksia. Tämä menettely ei osoita Paunun toimineen miltään osin kilpailulain vastaisesti. Virasto on myös vähätellyt toimivaltaisen viranomaisen tekemää tuettuja lippuja koskevaa linjausta (Väinö Paunu Oy:n kirjallinen todiste 6).

1296. Linja-autoliiton kokouksissa ei ole sovittu reittiliikennelupien hakukiellosta eikä muullakaan tavalla ole saavutettu yhteisymmärrystä siitä, ettei reittiliikennelupia haeta.

1297. Linjaliikenne Kivistön reittiliikennevuoroa ei ole poissuljettu kesällä 2010. Matkahuollon palvelusopimukset on irtisanottu kesäkuussa 2010. Paunun vastauksessa viitattu väärinkäsitys on johtunut siitä, että MP on erheellisesti tulkinnut sopimukset päättyneiksi heti irtisanomisesta lähtien. Sopimuksissa on kuitenkin ollut kuuden kuukauden irtisanomisaika.

1298. Sähköpostikeskustelussa 23.–27.12.2010 otsikolla "Uusien bussivuorojen tarpeellisuuden arviointi välille Hamina–Helsinki–Hamina" lähettämässään viestissä MP on tavoitellut tasapuolista ja syrjimätöntä menettelytapaa, jota sovelletaan kaikkiin liikennöitsijöihin, myös Matkahuollon hallituksen jäseniin. Tässä viestissä ei ole otettu kantaa rahdinkuljetukseen. Mainitulla reitillä on ollut kysymys päällekkäisistä vuoroista, jotka ovat lähteneet ja saapuneet yhtä aikaa. Keskustelu tästä reitistä ei osoita, että väitetty kartelli jatkuisi tai että Väinö Paunu Oy taikka MP osallistuisi Matkahuollon rahdinkuljetusta koskevaan päätöksentekoon.

1299. MP ei ole millään tavalla osallistunut Keskimatkat Oy:n Turku–Äkäslompolo-reitin, Haanpää Oy:n Jyväskylä–Virrat-reitin tai Tilausliikenne Lauri Möttö Ky:n Pori–Tampere-reitin rahdinkuljetusoikeuksia koskevaan päätöksentekoon. Hän ei ole ollut lainkaan tietoinen Matkahuollon ja OnniBus.com Oy:n syksyllä 2016 käymistä rahdinkuljetusta koskeneista keskusteluista, joita koskevia asiakirjoja virasto on toimittanut markkinaoikeudelle 30.10.2016.

1300. Matkahuolto ei ole suosinut Paunua rahdinkuljetuksessa eikä MP ole voinut vaikuttaa rahtioikeuksien myöntämiseen. Rahdinkuljetuksen tuotot eivät ainakaan Paunulla muodosta merkittävää osuutta yhtiön liikevaihdosta (Väinö Paunu Oy:n kirjallinen todiste 10).

18.4 Seuraamusmaksu

1301. Paunulle ei ole syntynyt kilpailutetusta eikä myöskään siirtymäajan liikennöintisopimusten nojalla ajetusta liikenteestä suoraan tai välillisesti liikevaihtoa, joka olisi saatu rikkomalla kilpailulainsäädäntöä.

1302. Viraston esitys Paunulle määrättäväksi 3.419.000 euron seuraamusmaksuksi perustuu puutteellisiin liikevaihtotietoihin. Enimmäismäärää määritettäessä tulee huomioida ainoastaan se osa Paunun liikevaihdosta, joka on kertynyt väitettyyn rikkomukseen suoraan tai välillisesti liittyvien palveluiden myynnistä eli reittiliikennelupiin perustuvasta liikennöinnistä. Väitetty rikkomus on voinut kohdistua ainoastaan yhteen reittiliikennelupaan perustuvaan liikennöintiin sekä rahdinkuljettamiseen.

1303. Väinö Paunu Oy on kokonaisliikevaihtolukujen perusteella yksi pienimmistä väitetystä kilpailunrajoituksesta epäillyistä yhtiöistä. Siitä huolimatta sille on esitetty yksi suurimmista seuraamusmaksuista, joka on suhteeton verrattuna väitettyyn kilpailunrikkomuksen kannalta merkitykselliseen liikevaihtoon. Esitetty seuraamusmaksu ylittää kilpailulain salliman kymmenen prosentin enimmäismäärän riippumatta siitä, minkä vuoden kokonaisliikevaihtoon sitä verrataan. Viraston näkemys siitä, että aiempaa ratkaisukäytäntöä ei tule tai edes voi ottaa huomioon seuraamusmaksua määrättäessä vaarantaa etenkin asianosaisten oikeuden yhdenvertaiseen kohteluun.

1304. MP tai Väinö Paunu Oy ei ole syyllistynyt kilpailulain vastaiseen toimintaan tai pyrkinyt koordinoimaan kilpailukäyttäytymistään, sopimaan hinnoista tai jakamaan markkinoita yhdessä muiden kilpailijoiden kanssa. Linja-autoliiton puheenjohtajana MP on ainoastaan hoitanut tehtäväänsä edunvalvonnassa niin, että säädettävästä joukkoliikennelaista tulee mahdollisimman hyvä ja toimiva. Lain tultua voimaan hän on jättäytynyt oma-aloitteisesti pois liiton puheenjohtajan tehtävästä. Virasto ei ole osoittanut Paunun hyötyneen väitetystä kilpailunrajoituksesta.

1305. Erityis- ja yleisestävä vaikutus ei edellytä eikä salli kilpailulain salliman enimmäismäärän ylittävän seuraamusmaksun asettamista. Virasto ei ole esittänyt perusteita, joiden mukaan Paunun väitetty osallistuminen kilpailurikkomukseen olisi ollut sillä tavoin vakavaa, laajaa, pitkäkestoista tai erityisen moitittavaa, että Paunulle esitettyä seuraamusmaksua tai ainakaan sen kilpailulain enimmäismäärän ylittävää osaa voitaisiin pitää perusteltuna.

19 LINJA-AUTOLIITTO RY:N LAUSUMA

1306. Linja-autoliitto ry ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausumaa.

20 OY MATKAHUOLTO AB:N LAUSUMA (DNRO 2016/42 JA DNRO 2016/96) SEKÄ VASTASELITYS (DNRO 2016/96)

20.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämä asiakirjanäyttö ja Matkahuollon rooli

1307. Vastaselitys ja 31.10.2016 päivätty uusi selvitys eivät anna aihetta muuttaa Matkahuollon aiemmin esitettyjä vaatimuksia ja näkökohtia. Matkahuolto viittaa myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa lausumaansa.

1308. Liiteaineistoon on viitattu valikoivasti ja harhaanjohtavasti, jopa vääristellen. Virasto on poiminut asiakirjoista yksittäisiä lauseita ja jättänyt huomioimatta asiakirjoissa olevia muita, Matkahuollon näkemystä tukevia lausumia ja asiakirjoihin kirjattuja lopullisia päätöksiä. Objektiivisesti arvioiden asiakirjat eivät tue viraston väitteitä kilpailua rajoittavasta kokonaissuunnitelmasta.

1309. Sitä, että Matkahuolto ja sen toimihenkilöt ovat olleet valmistelemassa ja järjestämässä yhtiön hallituksen ja muiden toimielimien kokouksia, ei voida pitää näyttönä yhtiön itsenäisestä roolista väitetyssä rikkomuksessa. Kaikki viitatut Matkahuollon kokoukset ovat olleet osa yhtiön normaalia hallinnointia ja liiketoimintaa. Ainoatakaan kokousta ei ole järjestetty väitetystä kartellista sopimiseksi tai väitetyn kartellitoiminnan ylläpitämiseksi.

1310. Matkahuollon sopimusten avulla ei ole mahdollista estää alalle tuloa. Koko väitetyn rikkomuksen ajan henkilöliikenteen markkinoille on voinut tulla käyttämättä lainkaan Matkahuollon aikataulu- tai lipunmyyntipalveluita. Reittiliikenneluvat myöntää toimivaltainen viranomainen eikä sopimus Matkahuollon kanssa ole luvan myöntämisen edellytys. Matkahuollon lipunmyynti- ja aikataulupalveluita korvaavia palveluita on koko väitetyn kartellin ajan ollut saatavilla. Osa korvaavista palveluista on ollut velvoituksetta kaikkien liikennöitsijöiden ja asiakkaiden käytössä.

1311. Matkahuollon rahdinkuljetus ei ole henkilöliikenteen markkinoilla välttämätön toimintaedellytys.

20.2 Tuettujen lippujen ongelmat

1312. Matkahuollon kirjallinen todiste 16 ei ole "yksittäisen virkamiehen" tiedote, vaan toimivaltaisen viranomaisen linjaus.

1313. Tuettuihin lippuihin on liittynyt aitoja ja merkittäviä ongelmia. Vastaselityksestä (kohta 67) käy ilmi, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole ymmärtänyt Matkahuollon asemaa tuettujen lippujen selvittäjänä ja yhtiön juridisia ja taloudellisia vastuita.

1314. Tuettujen lippujen väärinkäyttötilanteessa, kuten asiakkaan käytettyä tällaista lippua reittiliikennevuorolla, toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä maksamasta lipun tukiosuutta Matkahuollolle. Tällöin Matkahuollolle aiheutuu lipun tukiosuuden suuruinen tappio, koska yhtiö on sopimusten mukaisesti jo ennakkoon tilittänyt tukiosuuden sisältävän lipputulon liikennöitsijälle. Kuukausikohtainen tukiosuus selviää vasta jälkikäteen, kun kaikkien kysymyksessä olevan tuetun lipun kunkin liikennöitsijän matkustustapahtumat ovat kerätty Matkahuollon clearingiin ja siitä on vähennetty kuukauden aikana asiakkaiden tekemät ostotapahtumat.

1315. Ennen Matkahuollon ja kuntien välisten uusien selvittäjäsopimusten solmimista viranomaiset jättivät yhtiön vastuulle selvittää ja osoittaa, onko liikennöitsijä toiminut tuettuihin lippuihin liittyvien sopimusten vastaisesti. Samalla Matkahuollon vastuulle jäi myös virheellisesti maksetun lipputuen takaisinperiminen, eli lipputukea vastaava osuus olisi pitänyt yrittää periä joko viranomaiselta tai linja-autoyhtiöltä. Tähän liittyi erittäin merkittäviä juridisia ja taloudellisia riskejä.

1316. Matkahuolto on viipymättä ryhtynyt toimenpiteisiin vastuukysymyksiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ja neuvotellut toimivaltaisten viranomaisten kanssa lähes 400 uutta selvittäjäsopimusta yli 700 tuettuun lipputuotteeseen liittyen. Sopimusneuvottelujen lopputuloksena Matkahuolto on kesällä 2012 saanut sopimusteitse pienennettyä tuettuihin lippuihin liittyvää liiketoimintariskiään siedettävälle tasolle. Tämän jälkeen reittiliikennevuorot on otettu mukaan Matkahuollon järjestelmiin (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 24 ja 25).

1317. Tukiosuuden erottamiseen asiakasmaksuosuudesta ei ole ollut vuonna 2010 löydettävissä helppoa ja nopeaa ratkaisua. Toimivalta tuettuihin lippuihin liittyvissä asioissa on ollut viranomaisilla ja ratkaisumallille on pitänyt saada viranomaisten hyväksyntä. Viranomaisten näkemys on ollut se, että tukiosuus ei saanut käydä linja-autoyhtiöllä edes rahastuslaitteessa. Matkahuollolla ei siten ole ollut mahdollisuutta itse ratkaista lipputukeen liittyviä kysymyksiä.

1318. Matkahuolto ei ole voinut turvata omia etujaan muutoksenhaun kautta. Yhtiö ei ole asianosaisena siirtymäajan liikennöintisopimuksissa eikä reittiliikenneluvissa. Keskeisin ongelma on ollut viranomaisten kyvyttömyys ratkaista tuettuihin lippuihin liittyvät kysymykset heti uuden joukkoliikennelain voimaantultua. Matkahuolto on turvannut omat liiketaloudelliset toimintaedellytyksensä niillä lainmukaisilla keinoilla, joita yhtiön käytettävissä on kunakin ajankohtana ollut.

20.3 Kilpailu- ja kuluttajaviraston väite kartellin jatkumisesta ja seuraamusmaksu

1319. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vastaselityksessään (kohta 108) todennut, että "Matkahuollon hallituksessa edustettuina olleilla vastaajilla halutessaan oli ja on edelleen tosiasiallista vaikutusvaltaa yhtiön operatiivisessa päätöksenteossa". Virasto ei ole tarkentanut, millä tavalla väitetty vaikutusvalta ilmenisi eikä se ole toimittanut ainoatakaan todistetta väitteensä tueksi. Pelkkä oletettu teoreettinen mahdollisuus toimia lainvastaisesti ei täytä kilpailulaissa kielletyn kilpailijoiden välisen yhteistyön tunnusmerkistöä.

1320. Rahdinkuljetusta koskevia päätöksiä ei tehdä eikä niistä edes keskustella Matkahuollon hallituksessa. Matkahuolto ei suosi rahdinkuljetuksessa hallituksessa edustettuina olevia liikennöitsijöitä. Yhtiö käyttää rahdinkuljettajina uusia reittiliikennevuoroja (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 2.–2.23, 4–6 ja 7–9).

1321. Rahtia kuljetetaan myös sellaisilla kilpailevilla reittiliikennevuoroilla, jotka kulkevat samalla reitillä siirtymäajan liikennöintisopimuksella ajettavien vuorojen kanssa. Rahtia on kuljetettu näillä vuoroilla jo syksystä 2012 lähtien. Kysymyksessä on ollut sama Liikenne Vuorelan reittiliikennevuoro, johon viraston väittämä poissuljenta on kohdistunut (KKV:n kirjallinen todiste 100).

1322. Viraston markkinaoikeudelle 31.10.2016 toimittama uusi liiteaineisto ei osoita, että Matkahuollon rahdinkuljetukseen liittyvissä menettelyissä olisi kysymys kielletystä kilpailijoiden välisestä yhteistyöstä. OnniBus.com Oy:öön (Onnibus) liittyvä aineisto koskee Onnibussin Matkahuollon palveluverkostosta vastaavan liiketoimintapäällikön kanssa rahdinkuljetuksesta käymiä keskusteluja. Onnibus tai virasto eivät edes väitä, että asiasta olisi keskusteltu Matkahuollon hallituksessa tai että hallituksen jäsenet tai muut liikennöitsijät olisivat millään tavalla olleet vaikuttamassa Matkahuollon päätöksentekoon (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 33 ja 34).

1323. OnniBus.com Oy on vaatinut tietoja eri reiteillä kuljetettavan rahdin määrästä. Tarkat rahdinkuljetusreitit ja niillä kulkevat rahtivolyymit ovat kuitenkin Matkahuollon pakettipalvelun keskeisiä liikesalaisuuksia, mistä syystä kyseisiä tietoja ei ole toimitettu Onnibussille. Yhtiölle on annettu tiedot niistä reiteistä, joilla on ollut tarve lisäkapasiteetille ja joilla Onnibus olisi halutessaan voinut kuljettaa rahtia. Matkahuollolla ei ole ollut velvollisuutta luovuttaa keskeisiä liikesalaisuustietojaan rahdinkuljetusoikeutta kyselevälle taholle (Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 33 ja 34).

1324. Matkahuolto ei sulje uusia reittiliikennevuoroja pois rahdinkuljetuksesta eikä muutoinkaan toimi asiassa kilpailua rajoittavalla tavalla. Liikenne Vuorela kuljettaa Matkahuollon rahtia reittiliikennevuoroilla ja on tyytyväinen tilanteeseen. Matkahuolto on tarjonnut rahdinkuljetusta Onnibussin reittiliikennevuorolle samoilla tasapuolisilla ja syrjimättömillä ehdoilla kuin muillekin rahtia kuljettaville liikennöitsijöille.

1325. Viraston asiassa esittämät ja 31.10.2016 markkinaoikeudelle toimittamat asiakirjat eivät koske väitettyä kilpailijoiden välistä yhteistyötä, vaan Matkahuollon itsenäistä päätöksentekoa. Matkahuollolle on epäselvää, millä perusteella virasto pitää tätä itsenäistä päätöksentekoa, jonka tuloksena rahdinkuljetusoikeuksia myönnetään reittiliikennevuoroille, kilpailulain 5 §:n ja SEUT 101 artiklan vastaisena.

1326. Matkahuollolle määrättävä seuraamusmaksu vahingoittaisi koko linja-autoalan kilpailukykyä. Matkahuolto ei ole saanut mitään etua väitetystä kilpailunrajoituksesta.

II MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1 Asian arvioinnin lähtökohdat

1327. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä virasto ja KKV) on seuraamusmaksuesityksessä ja päätöksessä (jäljempänä esitys) katsonut esityksessä mainittujen linja-autoalan toimijoiden (jäljempänä myös yhtiöt ja Linja-autoliitto) rajoittaneen kilpailua estämällä tai haittaamalla uuden joukkoliikennelain (13.11.2009/869) mukaisen reittiliikenteen harjoittamista.

1328. Viraston mukaan kysymyksessä on ollut kokonaissuunnitelma, johon on laillisen edunvalvonnan lisäksi liittynyt suunnitelma toimenpiteistä, joihin ryhdyttäisiin, mikäli edunvalvonnan tavoitteina olevaa mahdollisimman pitkää siirtymäaikaa ja siirtymäajan sopimusliikenteen suojaamista kilpailulta ei saavutettaisi. Virasto on esityksessään maininnut esimerkkeinä kuusi reittiliikennelupareittiä ja esittänyt, miten reittiluvanhakijoita on hakuprosessin aikana yritetty saada vetämään lupahakemuksensa pois tai ainakin jättämään liikenteen aloittamatta. Lisäksi liikenteenharjoittamista on haitattu kieltäytymällä suunnitelmallisesti tiettyjen Matkahuollon matka- ja rahtipalvelujen myöntämisestä kysymyksessä oleville reittiliikennevuoroille.

1329. Virasto on esittänyt, että yhtiöiden ja Linja-autoliiton kilpailua rajoittava menettely on alkanut vuonna 2008 ja että se jatkuu pakettipalvelujen osalta edelleen.

1330. Yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat esittäneet, että kysymyksessä on ollut laillinen toimialajärjestön edunvalvonta ja joukkoliikennelain mukaisen siirtymäajan suojan turvaaminen. Matkahuollon palveluja ei ole voitu myöntää uudelle reittiliikenteelle niin sanotun tuettujen lippujen ongelman takia. Mitään kokonaissuunnitelmaa ei ole ollut. Kysymys ei ole ollut tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta, joten viraston olisi tullut osoittaa, että menettely on vaikuttanut kilpailua rajoittavasti. Mitään tällaista vaikutusta ei ole ollut eikä virasto ole sellaista osoittanut.

1331. Esillä olevassa tapauksessa on siten ensisijaisesti kysymys siitä, ovatko yhtiöt ja Linja-autoliitto 1.11.2011 asti voimassa olleen kilpailunrajoituslain (27.5.1992/480) 4 §:n ja 1.11.2011 alkaen voimassa olleen kilpailulain 5 §:n vastaisesti rajoittaneet kilpailua. Tämän arvioimiseksi on Kuluttaja- ja kilpailuviraston hallinnollista menettelyä koskevien väitteiden jälkeen ensin tarkasteltava linja-autoalaa koskevaa lakiuudistusta siltä osin, kuin kysymyksessä on reittiliikenne ja siirtymäajansuoja sekä yhtiöiden ja Linja-autoliiton menettelyä esityksessä mainittujen reittiliikennevuorojen, Matkahuollon matkapalvelujen ja rahtipalvelujen osalta.

1332. Tämän jälkeen on ensin arvioitava, onko yhtiöiden ja Linja-autoliiton menettely mahdollisesti rajoittanut kilpailua ja miltä osin. Mikäli menettely on rajoittanut kilpailua, on arvioitava, onko kysymyksessä ollut kilpailunrajoitus- ja kilpailulain vastainen kielletty yhteistyö ja mitkä yritykset ovat mahdollisesti osallistuneet tällaiseen yhteistyöhön.

2 Oikeusohjeet

2.1 Kansalliset kilpailusäännökset ja niiden esityöt

1333. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esityksessään arvioinut yhtiöiden ja Linja-autoliiton väitettyä kilpailurikkomusta, joka olisi viraston esittämän näkemyksen mukaan alkanut vuonna 2008 ja päättynyt Matkahuollon matkapalvelujen osalta kesällä 2012 sekä jatkuisi Matkahuollon pakettipalvelujen osalta edelleen.

1334. Vuodesta 2008 aina 1.11.2011 asti voimassa ollut kilpailunrajoituslaki on kumottu 1.11.2011 voimaan tulleella kilpailulailla (948/2011).

1335. Kilpailulain 50 §:n 3 momentin mukaan ennen mainitun lain voimaantuloa tapahtuneisiin kilpailurikkomuksiin sovelletaan mainitun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Esityksessä kuvattua menettelyä on siten arvioitava kilpailunrajoituslain perusteella kilpailulain voimaan tuloon 1.11.2011 asti ja tämän jälkeen kilpailulain perusteella.

1336. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan mainitussa laissa luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia (hyödyke). Kilpailulain 4 §:n 1 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetaan elinkeinonharjoittajalla luonnollista henkilöä sekä yhtä tai useampaa yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa.

1337. Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin ja kilpailulain 5 §:n 1 momentin mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä. Pykälän 2 momentin 1–3 kohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja, joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja ja joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

1338. Kilpailunrajoituslain 4 §:n esitöiden (HE 11/2004 vp) mukaan kansallisen kilpailulainsäädännön ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan (nykyisin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan) tavoitteet ovat pääosin samat. Mainittu pykälä perustuu perustamissopimuksen 81 artiklan 1 alakohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.

1339. Kilpailunrajoituslain 5 §:n ja kilpailulain 6 §:n mukaan edellä mainittu kielto ei kuitenkaan koske sellaista elinkeinonharjoittajien välistä sopimusta, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöstä tai elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettua menettelytapaa tai sellaista sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, joka:

1) osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä;

2) jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä;

3) ei aseta asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja

4) ei anna näille elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä.

2.2 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltaminen

1340. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esityksessään arvioinut väitettyä kilpailurikkomusta myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdan perusteella.

1341. SEUT 101 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja; joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

1342. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 ja 82 (nykyään SEUT 101 ja 102) artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohdan mukaan, jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on myös sovellettava perustamissopimuksen 81 artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.

1343. Kilpailunrajoituslain 1 a §:n (318/2004) ja kilpailulain 3 §:n mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan SEUT 101 ja 102 artiklan säännöksiä.

1344. Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 11/2004 vp, s. 29) on 1 a §:n osalta todettu muun ohella, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (nykyään Euroopan unionin tuomioistuin) oikeuskäytännön mukaan kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun riittävällä todennäköisyydellä voidaan ennakoida, että kilpailunrajoituksella voi olla yhteismarkkinoiden kannalta merkityksellinen välitön tai välillinen, todellinen tai potentiaalinen vaikutus jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen.

1345. Lain esitöissä (HE 11/2004 vp, s. 29) on edelleen lausuttu, että kauppavaikutus edellyttää yhteyttä sisämarkkinoihin, esimerkiksi siten, että sopimusjärjestely hankaloittaa toisen jäsenvaltion elinkeinonharjoittajan pääsyä markkinoille, vaikuttaa toiseen jäsenvaltioon vietävien hyödykkeiden hintoihin tai rajoittaa hyödykkeiden siirtymistä kansallisten rajojen yli. Kauppavaikutuksen ei tarvitse olla jäsenvaltioiden välisen vaihdannan kannalta haitallinen tai negatiivinen. Vaikutus ei myöskään edellytä, että jäsenvaltioiden välistä kauppaa kyseessä olevilla hyödykkeillä käytännössä esiintyy, vaan myös vaikutus potentiaaliseen kauppaan otetaan huomioon. Koko jäsenvaltion alueen kattavien sopimusjärjestelyjen osalta katsottiin aiemmin kauppavaikutuksen täyttyvän automaattisesti, mutta uudemman oikeuskäytännön mukaan pelkkä koko jäsenvaltion alueen kattavuus ei enää yksinään luo oletusta kauppavaikutuksesta. Kauppavaikutusta on tarkasteltava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kyseessä olevan kilpailunrajoituksen todelliset ja potentiaaliset taloudelliset vaikutukset.

1346. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jotta päätös, sopimus tai menettelytapa on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava nähtävissä riittävällä todennäköisyydellä ja kaikkien asiaan vaikuttavien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, että niillä voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti olla suoraa tai välillistä vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tavalla, joka voisi haitata jäsenvaltioiden välisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamista. Tämän lisäksi vaaditaan, ettei tämä vaikutus ole vähäistä. Siltä osin kuin on kyse jäsenvaltion koko alueen kattavan yhteistoimintajärjestelyn mahdollisuudesta vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällainen järjestely on jo luonteeltaan sellainen, että se lujittaa kansallista markkinoiden eristämistä ja haittaa näin Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa tavoiteltua taloudellista vuorovaikutusta (ks. tuomio ING Pensii, C-172/14, EU:C:2015:484, 48 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

1347. Viraston esityksen mukaan yhtiöiden ja Linja-autoliiton tarkoituksena on ollut rajoittaa kilpailua estämällä ja vähintään viivästyttämällä EU:n palvelusopimusasetuksella (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007 rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1), jäljempänä palvelusopimusasetus ja PSA-asetus) ja joukkoliikennelailla (13.11.2009/869) tavoiteltua kilpailun vapauttamista linja-autoliikenteen markkinoilla. Koko Suomen alueen kattava kartelli on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Arvioinnissa on otettava huomioon myös rajat ylittävän alalle tulon mahdollisuus. Suomen markkinoille on tullut uusia kansainvälisiä toimijoita. Kauppakriteerin täyttymistä korostaa edellä todetusti se, että rikkomuksen tarkoituksena on ollut estää ja vähintään viivästyttää kilpailun vapauttamista linja-autoliikenteen markkinoilla. Rikkomus on siten räikeästi yhteismarkkinatavoitteen vastainen.

1348. Väitetyssä kilpailunrajoituksessa on edellä esitetyn perusteella ollut kysymys koko Suomen alueelle kohdistuneesta menettelystä. Lisäksi menettely on saattanut vaikuttaa ulkomaalaisten toimijoiden alalle tuloon Suomen markkinoilla.

1349. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että asiassa on kysymys sellaisesta menettelystä, joka on SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla saattanut vaikuttaa tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Väitettyä rikkomusta on siten arvioitava edellä mainitun artiklan perusteella kilpailurajoituslain ja kilpailulain ohella.

3 Kilpailu- ja kuluttajaviraston hallintomenettelyä koskevat väitteet

1350. Yhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehnyt esityksessään menettelyvirheitä liittyen asianosaisten kuulemiseen, päätöksentekoon ja esityksen tekemiseen. Lisäksi asiassa on rikottu yhdenvertaisuusperiaatetta, kun kaikille Oy Matkahuolto Ab:n ja Linja-autoliitto ry:n hallitukseen kuuluneille yhtiöille ei ole esitetty seuraamusmaksua.

3.1 Menettelyvirheitä ja puolustautumisoikeuden loukkauksia koskevat väitteet

1351. Yhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole kuullut asianosaisia ennen esitysluonnoksen antamista. Esitysluonnokseen on asianosaisia kuulematta tehty asian kannalta merkittäviä muutoksia viraston hankkiman uuden näytön perusteella ennen päätöksen tekemistä ja seuraamusmaksuesityksen tekemistä. Virasto ei myöskään ole ottanut huomioon yhtiöiden ja Linja-autoliiton muun ohella viraston esitysluonnoksesta antamissa vastineissa esittämiä kilpailunrajoitusta vastaan olevia seikkoja, vaan on täysin perustelematta sivuuttanut ne.

1352. Virheet koskevat erityisesti puolustautumisoikeuteen liittyviä hallinnollisia sekä kansalliseen ja EU-oikeuteen liittyviä vaatimuksia. Yhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan kyseiset menettelyvirheet ovat laadultaan sellaisia, ettei niitä voida korjata markkinaoikeuden käsittelyssä. Seuraamusmaksuesitys tulee jo tällä perusteella joko hylätä tai palauttaa virastolle menettelyvirheiden vuoksi.

1353. Oy Matkahuolto Ab on lisäksi todennut, että virasto on asiassa kilpailuoikeudellisia päätelmiä tehdessään nojautunut Matkahuollon asianajosalaisuuden piirissä oleviin asiakirjoihin, jotka se on saanut haltuunsa yhtiön toimitiloissa syksyllä 2011 toimitetuissa tarkastuksissa. Näiden asiakirjojen käyttö osana viraston näyttöä on loukannut Matkahuollon puolustautumisoikeuksia ja kyseiset asiakirjat on jätettävä huomioon ottamatta.

1354. Virasto on todennut, että vastineissa esitetyt näkökannat on otettu huomioon asian arvioinnissa eikä asian selvittämistä ole jatkettu asianosaisten kuulemisen jälkeen. Ennen esityksen tekemistä viraston on tullut varmistautua päätöksen aineellisesta oikeellisuudesta ja tähän liittyen rikkomuksen jatkumisesta sekä tarpeesta antaa lopettamispäätös.

1355. Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

1356. Ennen kilpailulain voimaan tuloa tapahtuneita kilpailurikkomuksia koskevan asian käsittelyyn sovelletaan kilpailulain 50 §:n 2 momentin mukaan mitä 32–38 §:ssä säädetään asioiden tärkeysjärjestyksestä ja tutkimatta jättämisestä, elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuudesta, kutsumisesta kuultavaksi, tarkastuksista ja elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksista.

1357. Kilpailulain 38 §:n 2 momentin mukaan tutkinnan kohteena olevalla elinkeinonharjoittajalla on pyynnöstä suullisesti tai muulla sopivalla tavalla oikeus saada tieto tutkintaa koskevista asiakirjoista ja asian käsittelyvaiheesta siltä osin kuin siitä ei voi aiheutua haittaa asian selvittämiselle, jollei julkisuuslaissa tai Euroopan unionin säädöksissä toisin säädetä.

1358. Kilpailulain 38 §:n 4 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on oikeus tulla kuulluksi, ennen kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto tekee seuraamusmaksuesityksen tai lain 5 tai 7 §:n taikka SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan vastaisen menettelyn toteavan päätöksen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle kirjallisesti tutkinnassa esiin tulleisiin seikkoihin liittyen sitä vastaan esittämänsä väitteet ja niiden perustelut.

1359. Kilpailulain esitöissä (HE 88/2010 vp, s. 12) on todettu, että merkittävissä asioissa, esimerkiksi seuraamusmaksuesityksissä, sitoumuspäätöksissä ja kilpailunrajoituksen lopettamismääräyksissä, virasto tekee säännönmukaisesti päätösluonnoksen, josta asianosaisilta pyydetään lausunto. Asianosaisten kuulemista päätösluonnoksesta on pidettävä asianmukaisena menettelynä merkittävien kilpailunrajoitusten hallinnollisessa käsittelyssä. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa asian tutkimisen katsotaan päättyneen ja asianosaisilla on mahdollisuus tutustua tapauksen asiakirja-aineistoon. Jos virasto myöhemmin saa uusia asiakirjoja, joilla on merkitystä asian arvioinnissa, ja jos uudet asiakirjat oleellisesti muuttavat viraston johtopäätöksiä, se tekee uuden päätösluonnoksen, josta asianosaiset voivat lausua. Johtopäätösten muutosten oleellisuutta arvioitaessa otetaan huomioon mahdollinen markkinaoikeuskäsittely, jossa asianosaiset joka tapauksessa esittävät varsinaisen puolustuksensa.

1360. Kilpailulain 38 §:n 2 momentin esitöiden (HE 88/2010 vp, s. 79) mukaan tutkinnan kohteena olevalla elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada tietoa asian käsittelyn etenemisestä. Kilpailunrajoitusasioiden käsittely on usein hidasta, koska asiat ovat yleensä laajoja ja monimutkaisia, ja niiden selvittäminen edellyttää sekä syvällistä oikeudellista että taloudellista osaamista. Tutkinnan kohteena olevan elinkeinonharjoittajan oikeusturvan toteutumisen kannalta on tärkeää, että se saa tietoa asian käsittelyn etenemisestä, koska vireillä olevalla kilpailututkinnalla on usein merkittäviä taloudellisia vaikutuksia tutkinnan kohteena olevalle yritykselle. Pykälän 2 momentti vastaa pääosin hallintolain 23 §:n 2 momentissa tarkoitettua asianosaisen oikeutta saada arvio päätöksen antamisajankohdasta ja viranomaisen velvollisuutta vastata käsittelyn etenemistä koskeviin kysymyksiin.

1361. Kilpailulain 38 §:n 4 momentin osalta esitöissä (HE 88/2010 vp, s. 80 ja 81) on todettu, että viraston on ilmoitettava kirjallisesti osapuolille niitä vastaan esittämänsä väitteet ja niiden perustelut. Kirjallisessa tiedoksiannossa on kuvailtava niitä tosiseikkoja, joiden varaan virasto perustaa oikeudellisen arviointinsa, ja tiedoksiannon tulee sisältää kaikki merkitykselliset tosiseikat ja ne oikeudelliset johtopäätökset, joita virasto on tehnyt tosiseikkojen nojalla. Säännöstä sovellettaessa on otettava huomioon vapaa todisteiden harkinta. Säännös ei estä ottamasta huomioon näyttöä, jota ei ole tuotu esiin käsittelyn aikaisemmassa vaiheessa. Pykälän 4 momentin tarkoituksena on varmistaa, että kilpailurikkomuksesta epäilty elinkeinonharjoittaja saa kaikki tarvittavat tiedot viraston esittämistä väitteistä ja niiden perusteluista, jotta se voi puolustautua tehokkaasti viraston esittämiä väitteitä vastaan.

1362. Edelleen esitöissä (HE 88/2010 vp, s. 81) on kilpailulain 38 §:n 4 momentin osalta todettu, että elinkeinonharjoittaja voi toimittaa virastolle kaikki sellaiset tiedot, jotka se katsoo merkityksellisiksi ja jotka sen mielestä on otettava huomioon viraston päätöksessä. Viraston tulee antaa päätöksensä tai tehdä seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle kohtuullisessa ajassa viraston tiedoksiantoon annetun vastineen esittämisen jälkeen.

1363. Korkein hallinto-oikeus on 29.12.2016 antamassaan vuosikirjaratkaisussa KHO:2016:221 arvioinut puolustautumisoikeuksien toteutumista kilpailuoikeudellisessa asiassa (332–335 kohdat):

1364. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kilpailulain 38 §:n 4 momentin tarkoituksena on varmistaa, että kilpailunrikkomuksesta epäilty elinkeinonharjoittaja saa kaikki tarvittavat tiedot viraston esittämistä johtopäätöksistä ja niiden perusteluista, jotta se voi puolustautua tehokkaasti viraston esittämiä toimenpiteitä vastaan. Elinkeinonharjoittaja voi toimittaa virastolle kaikki sellaiset tiedot, jotka se katsoo merkityksellisiksi ja jotka sen mielestä on otettava huomioon viraston päätöksessä.

1365. Elinkeinonharjoittajan tehokkaan puolustautumisen kannalta on olennaista, että elinkeinonharjoittaja saa hallintolain 34 §:n 1 momentin ja kilpailulain 38 §:n 4 momentin mukaisessa kuulemismenettelyssä ilmaista näkemyksensä KKV:n esiin tuomien, kilpailunrikkomuksen olemassaoloa koskevien ja mahdollisen seuraamuksen määräämisen perusteena olevien tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä. Samoin tehokkaan puolustautumisen kannalta on olennaista, että elinkeinonharjoittaja saa tilaisuuden ilmaista näkemyksensä erityisesti siitä selvityksestä, jota virasto on käyttänyt kilpailunrikkomuksen olemassaoloa koskevan päätöksensä tai seuraamusmaksuesityksensä tekemiseen johtaneessa menettelyssä, sekä tuoda esiin muut asian arvioimisen kannalta merkityksellisinä pitämänsä seikat.

1366. Oikeudesta tehokkaaseen puolustautumiseen ei sen sijaan johdu vaatimusta siitä, että KKV:n lopullinen päätös vastaisi sellaisenaan elinkeinonharjoittajalle toimitettua päätösluonnosta tai muuta vastaavaa asiakirjaa. Hallintolain 34 §:n 1 momentti tai kilpailulain 38 §:n 4 momentti ei myöskään ole esteenä sille, että KKV esittää lopullisessa päätöksessään päätösluonnokseen verrattuna täydentäviä perusteluja elinkeinonharjoittajan kuulemisensa yhteydessä esiin tuomiin seikkoihin liittyen.

1367. Kilpailuoikeuden täytäntöönpanojärjestelmien ja niihin liittyvien oikeussuojajärjestelmien edellä todetuista eroista johtuu, että hallintolain 34 §:n 1 momentin tai kilpailulain 38 §:n 4 momentin mukaisen menettelyn mahdollisten virheiden tai puutteiden korjaaminen oikeudenkäynnin aikana ei ole KKV:n käsittelemien asioiden osalta yhtä rajoitettua kuin komission käsittelemien asioiden osalta. Virheen tai puutteen merkitystä on arvioitava ottaen huomioon menettely kokonaisuudessaan sekä erityisesti se, miten virhe tai puute on tosiasiassa vaikuttanut elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksien toteutumiseen.

1368. Korkein hallinto-oikeus on aiemmassa vuosikirjaratkaisussaan KHO:2009:83 todennut (1000 ja 1001 kohta), ettei esitys, jolla kilpailunrajoitusta koskeva asia tulee vireille markkinaoikeudessa, ole hallintopäätös, eikä asiassa ole kysymys muutoksenhausta viraston hallintoasiassa tekemään päätökseen. Asiassa ei näin ollen tullut arvioitavaksi, olisiko tuomioistuimen tullut kumota hallintopäätös sillä perusteella, että tehty hallintopäätös on perustunut menettelyvirheisiin. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli sen sijaan kysymys muutoksenhausta markkinaoikeuden päätökseen ja näin ollen siitä, oliko elinkeinonharjoittajille tullut viraston esityksestä määrätä seuraamusmaksu. Asiassa arvioitiin sitä, oliko esityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien näytetty rikkoneen kilpailunrajoituslain 5 ja 6 §:n säännöksiä, mihin nähden valituksissa tarkoitettu menettely virastossa ennen esityksen tekemistä markkinaoikeudelle ei tullut erillisenä kysymyksenä arvioitavaksi.

1369. Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksun määräämistä koskeva esitys ei siten edellä todetusti ole hallintopäätös eikä asiassa ole kysymys muutoksenhausta viraston hallintoasiassa tekemään päätökseen. Asiassa ei näin ollen tule arvioitavaksi muiden asianosaisten kuin Oy Matkahuolto Ab:n osalta, olisiko markkinaoikeuden kumottava hallintopäätös, sillä perustella, että se perustuu viraston menettelyvirheisiin.

1370. Kun otetaan huomioon se, mitä Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksestä 25.1.2016, jossa Oy Matkahuolto Ab on määrätty lopettamaan päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvatun kilpailulain 5 §:n ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletyn menettelyn, on jäljempänä lausuttu, asiassa ei ole tarvetta lausua Matkahuoltoa koskevaa päätöstä koskevista viraston hallinnollista menettelyä koskevista väitteistä.

1371. Asiassa on kuitenkin arvioitava, onko viraston menettely loukannut esityksen kohteina olevien tahojen puolustautumisoikeuksia.

1372. Kilpailulain 38 §:n 4 momentin mukaan asianosaisella on oikeus tulla kuulluksi ennen kuin virasto tekee seuraamusmaksuesityksen tai päätöksen. Kilpailulaissa ei ole tarkemmin säädetty siitä, missä asian käsittelyn vaiheessa asianosaista on kuultava. Jotta kuulemisen tarkoitus toteutuu, uutta selvitystä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tulisi hankkia kuulemisen jälkeen, ellei se ole välttämätöntä viraston johtopäätösten aineellisen oikeellisuuden varmistamiseksi. Kuulemisen jälkeen saadusta selvityksestä on kuitenkin kuultava, jos uusi selvitys merkitsisi viraston johtopäätösten olennaista muuttamista.

1373. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan virasto on kuullut yhtiöitä ja Linja-autoliittoa pyytämällä niiltä vastineen 14.4.2015 tekemäänsä esitysluonnokseen 22.5.2015 mennessä.

1374. Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että virasto on jatkanut asian selvittämistä esitysluonnoksen tekemisen jälkeen. Seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle on tehty 25.1.2016.

1375. Osa yhtiöistä ja Linja-autoliitto on esittänyt, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto on loukannut niiden puolustautumisoikeuksia, kun virasto ei ole kuullut niitä esitysluonnokseen 14.4.2015 jälkeen tehdyistä muutoksista, viraston hankkimasta keskeisestä, uudesta asiakirjanäytöstä ja uusista selvityksistä sekä niihin perustuvista johtopäätöksistä. Linja-autoliitto ry ja Oy Matkahuolto Ab ovat lisäksi esittäneet, että virasto on muun ohella esityksen liitteeseen 33 vedotessaan loukannut asianajosalaisuutta.

1376. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO:2016:221 edellä todetuin tavoin katsonut, että puolustautumisoikeuksien toteutumista on arvioitava ottaen huomioon menettely kokonaisuudessaan sekä erityisesti se, miten virhe tai puute on tosiasiassa vaikuttanut elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksien toteutumiseen.

1377. Nyt esillä olevassa asiassa markkinaoikeuden on hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin nojalla huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Markkinaoikeuden on edellä mainitun pykälän 2 momentin perusteella myös viran puolesta hankittava selvitystä siinä laajuudessa kuin asian käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat. Hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin perusteella markkinaoikeuden on päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin sekä harkittava kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päätettävä, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa. Yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat voineet markkinaoikeudessa lausua viraston esittämästä selvityksestä sekä viraston asiakirja-aineistoon sisältyvistä tiedoista, jotka ne ovat mahdollisesti saaneet tietoonsa viraston seuraamusmaksuesityksen tekemisen jälkeen. Yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat myös voineet esittää henkilötodistelua markkinaoikeudessa.

1378. Kun asianosaisilla on ollut mahdollisuus lausua kaikista viraston väitteistä perusteluineen sekä asiassa esitetystä aineistosta markkinaoikeuskäsittelyn aikana, niiden puolustautumisoikeudet on saatu markkinaoikeudessa turvattua ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti on siten markkinaoikeudessa toteutunut. Näin ollen nyt esillä olevassa asiassa ei ole syytä hylätä esitystä, jättää sitä käsittelemättä tai palauttaa sitä virastolle asiassa esitettyjen puolustautumisoikeuksien loukkausten vuoksi.

1379. Kilpailulain 38 §:n 3 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla ei ole velvollisuutta toimittaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle asiakirjoja, jotka sisältävät ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan ja asiakkaan välistä luottamuksellisena pidettävää kirjeenvaihtoa.

1380. Edellä mainitusta asianajosalaisuudesta seuraa myös se, ettei asianajosalaisuuden piiriin kuuluvia asiakirjoja voida käyttää näyttönä kilpailunrajoituksesta. Markkinaoikeus toteaa, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston Oy Matkahuolto Ab:lle 8.10.2014 lähettämän kirjeen mukaisesti kirjeen liitteenä olleet asiakirjatallenteet on tuhottu sen jälkeen, kun niiden on katsottu saattavan kuulua asiakirjasalaisuuden piiriin. Kyseiset asiakirjat eivät ole sisältyneet tutkintamateriaaliin, johon virasto olisi voinut vedota asian käsittelyssä. Markkinaoikeus katsoo, että virasto ei ilmoituksensa perusteella ole käyttänyt mainittuja asiakirjoja näyttönä, joten menettely ei tältä osin ole loukannut asianajosalaisuutta.

1381. Matkahuolto on asianajosalaisuuden osalta lisäksi viitannut esityksen liitteeseen 33 ja sen liitteenä olevaan 9.9.2010 päivättyyn muistioon. Tässä muistiossa on muun ohella todettu, että Linja-autoliiton toimitusjohtaja HK on käynyt läpi juridisen periaatemuistion, joka on käsitellyt siirtymäajan liikennöintisopimuksia ja reittiliikennelupia. Markkinaoikeus toteaa, että kysymys ei ole ollut asianajajan ja asiakkaan välisestä asianajosalaisuuden piiriin kuuluvasta kirjeenvaihdosta, vaan asiakkaan itse tästä kirjeenvaihdosta tekemästä tulkinnasta. Markkinaoikeus katsoo, ettei tällainen tulkinta ole asianajosalaisuuden piirissä, joten viraston esityksessään tekemät viittaukset sanottuun liitteeseen 33 eivät ole rikkoneet asianajosalaisuutta.

3.2 Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen rikkomista koskevat väitteet

1382. Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen 25.1.2016 kohteena olevat linja-autoyhtiöt ovat markkinaoikeudessa esittäneet, että virasto on rikkonut yhdenvertaisuus-, syrjimättömyys- ja tasapuolisuusperiaatteita, koska kaikki samoissa kokouksissa ja keskusteluissa edustettuina olleet linja-autoyhtiöt eivät ole olleet seuraamusmaksuesityksen kohteena ja että virasto ei ole perustellut seuraamusmaksuesityksen kohteiden valintaa.

1383. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on markkinaoikeudessa kiistänyt, että seuraamusmaksuesitys loukkaisi yhdenvertaisuus-, syrjimättömyys- ja tasapuolisuusperiaatteita.

1384. Markkinaoikeus toteaa, että sekä Linja-autoliitto ry että Oy Matkahuolto Ab ovat seuraamusmaksuesityksen kohteina eri asemassa kuin muut kohteena olevat linja-autoyhtiöt. Se, mitä jäljempänä on lausuttu yhdenvertaisesta kohtelusta, ei siten koske ensin mainittuja tahoja.

1385. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on 14.4.2015 päivätyssä luonnoksessaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston määräykseksi lopettaa kilpailunrajoitus ja esitykseksi markkinaoikeudelle seuraamusmaksun määräämiseksi nimennyt ne linja-autoyhtiöt, joita se on asian tässä vaiheessa epäillyt kielletystä yhteistyöstä.

1386. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on edellä mainitun esitysluonnoksen jälkeen ainakin 20.5.2015 ja 22.1.2016 lähettämissään sähköpostiviesteissä ilmoittanut tietyille esitysluonnoksessa nimetyille linja-autoyhtiöille, että ne eivät ole enää asiassa tutkinnan kohteena. Ilmoituksissa ei ole esitetty tarkempia perusteluita tai muitakaan syitä sille, miksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kyseisten linja-autoyhtiöiden osalta päättänyt luopua epäiltyä kilpailunrajoitusta koskevasta tutkinnasta. Näiden yhtiöiden edustajia, joille ei enää viraston lopullisessa esityksessä 25.1.2016 ole esitetty seuraamusmaksun määräämistä, on ollut Matkahuollon hallituksen jäseninä ja osallistunut viraston mainitsemiin keskusteluihin ja seminaareihin.

1387. Seuraamusmaksuesityksen kohdassa 39 virasto on todennut, että rikkomuksen kannalta keskeisiä toimijoita ovat jatkuvasti Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissa varsinaisina jäseninä vuodesta 2008 lähtien edustettuina olleet linja-autoyhtiöt.

1388. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on markkinaoikeudessa esittänyt, että seuraamusmaksuesityksessä nimettyjen linja-autoyhtiöiden edustajat ovat osallistuneet kaikkiin tai lähes kaikkiin rikkomuksen kannalta keskeisimpiin kokouksiin ja sähköpostikeskusteluihin useammin kuin esitysluonnoksen ja kuulemismenettelyn jälkeen esityksestä pois jätettyjen yhtiöiden edustajat. Kyseiset yhtiöt ovat myös olleet itsenäisesti aktiivisia ja ovat alan suurimpina toimijoina, kuten markkinaoikeudessa kuullut henkilöt ovat kyseisiä yhtiöitä kuvailleet, myös hyötyneet rikkomuksesta. Viraston mukaan kukin Oy Matkahuolto Ab:n hallituksessa edustettuna oleva taho on olennaisesti vaikuttanut rikkomuksen täytäntöönpanoon Oy Matkahuolto Ab:ssa.

1389. Markkinaoikeus toteaa, että edellä lausuttu on käytännössä merkinnyt sitä, että kaikki mainittuina ajankohtina Oy Matkahuolto Ab:n hallituksessa edustettuina olleet linja-autoyhtiöt eivät ole olleet Kilpailu- ja kuluttajaviraston lopullisen seuraamusmaksuesityksen kohteena.

1390. Asiassa on siten arvioitava sitä, onko Kilpailu- ja kuluttajavirasto menetellyt yhdenvertaisuus-, syrjimättömyys- ja tasapuolisuusperiaatteiden vastaisesti, kun se on kohdistanut seuraamusmaksuesityksensä vain osaan alkuperäisessä esitysluonnoksessa nimettyjä linja-autoyhtiöitä.

1391. Euroopan unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tapauksia ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (tuomio Sermide, 106/83, EU:C:1984:394, 28 kohta ja tuomio BPB de Eendracht v. komissio, T- 311/94, EU:T:1998:93, 309 kohta sekä tuomio Bolloré, T- 372/10, EU:T:2012:325, 85 kohta).

1392. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että jos yritys on toiminnallaan rikkonut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa, se ei voi välttää seuraamuksia sillä perusteella, että toiselle taloudelliselle toimijalle ei ole määrätty sakkoa, siinäkään tapauksessa, että viimeksi mainitun tapausta ei ole saatettu unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi (tuomio Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, yhdistetyt asiat C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C- 117/85, C-125/85 ja C-129/85, EU:C:1993:120, 197 kohta. Ks. myös tuomio Bolloré, T-372/10, EU:T:2012:325, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

1393. Edellä mainittuun oikeuskäytäntöön viitaten markkinaoikeus katsoo, ettei seuraamusmaksuesitystä voida hylätä pelkästään sen perusteella, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole todennut seuraamusmaksuesityksen kohteiden kanssa samanlaisessa tilanteessa olevien linja-autoyhtiöiden syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen ja esittänyt kyseisille yhtiöille seuraamusmaksua. Se, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole todennut muiden linja-autoyhtiöiden rikkoneen kilpailusääntöjä, ei merkitse yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista (tuomio Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, T-5/00 ja T-6/00, EU:T:2003:342, 382 kohta).

1394. Markkinaoikeus katsoo, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevällä tavalla Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on oikeus vaatia markkinaoikeudessa seuraamusmaksun määräämistä jokaiselle yritykselle, jonka se on selvitystensä perusteella arvioinut rikkoneen kilpailulainsäädännön määräyksiä. Perusteilla, joiden mukaan tällaisen seuraamusmaksuesityksen kohteiden tilannetta pitäisi verrata toisten yhtiöiden tilanteeseen ovatpa ne saman esityksen kohteita tai eivät, ei missään tapauksessa voida kyseenalaistaa seuraamusmaksuesityksen laillisuutta siltä osin kuin siinä todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja esitetään siitä seuraamusmaksu. Tällaiset perusteet ovat siten tehottomia siltä osin kuin kysymyksessä olevassa seuraamusmaksuesityksessä nimetyt linja-autoyhtiöt on valittu seuraamusmaksuesityksen kohteiksi (tuomio Raiffeisen Zentralbank Österreich v. komissio, yhdistetyt asiat T- 259/02, T-264/02 ja T-271/02, EU:T:2006:396, 139 kohta).

1395. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on näin ollen voinut käyttää sille unionin tuomioistuinten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevällä tavalla vahvistettua harkintavaltaa olla kohdistamatta seuraamusmaksuesitystä kaikkiin 14.4.2015 päivätyssä luonnoksessa asianosaisina mainittuihin ja kielletystä yhteistyöstä epäiltyihin linja-autoyhtiöihin.

4 Linja-autoalan lainsäädäntöuudistus ja viranomaisohjaus

1396. Linja-autolla harjoitettavasta luvanvaraisesta liikenteestä on säädetty aiemmin luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 15.2.1991 annetussa laissa (343/1991) (jäljempänä henkilöliikennelaki). Tämän lain mukaisella linjaliikenteellä on tarkoitettu luvanvaraista henkilöliikennettä, joka oli säännöllistä, jonka palvelut olivat yleisesti käytettävissä, jonka reitin lupaviranomainen vahvisti ja jonka harjoittaminen ei perustunut kunnan, kuntayhtymän, pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan tai lääninhallituksen kanssa tehtyyn ostosopimukseen (HE 110/2009 vp, s. 4–5).

1397. Linjaliikennelupa myönnettiin tapauskohtaisen tarveharkinnan perusteella, missä oli otettava huomioon ennen kaikkea liikennepalvelujen kysyntä sekä olemassa olevat liikennepalvelut, myös ostoliikenne, kuntien henkilöliikenteen järjestämistä koskevat tarpeet ja sen liikenteen taloudellisuus ja tarkoituksenmukaisuus, jonka harjoittamiseen lupaa haettiin. Lupa myönnettiin enintään kymmeneksi vuodeksi. Lausunnonantajien käsityksellä luvan tarpeesta oli keskeinen merkitys luvan saamisen kannalta (HE 110/2009 vp, s. 6–7).

1398. Palvelusopimusasetuksen siirtymäsäännösten mukaan voimassa olevien sopimusten soveltamista saadaan jatkaa niiden voimassaoloajan loppuun saakka edellyttäen, että sopimusten voimassaoloaika vastaa asetuksen mukaisia pisimpiä voimassaoloaikoja (HE 110/2009 vp, s. 11–12).

1399. Palvelusopimusasetuksen mukaan markkinaehtoisen liikenteen harjoittamista voidaan rajoittaa niin sanotulla vähimmäissääntelyllä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että markkinaehtoisen liikenteen aloittamiselle asetetaan ehtoja. Vähimmäissääntelyllä ei saa puuttua liikenteenharjoittajien väliseen kilpailuun eikä tuotannon määrään. Syrjivä sääntely on kielletty, samoin sääntely, joka voi johtaa syrjintään (HE 110/2009 vp, s. 20).

1400. Suomessa henkilöliikennelaki on kumottu 3.12.2009 voimaan tulleella joukkoliikennelailla (13.11.2009/869). Joukkoliikennelain 2 §:n 4 kohdan mukaan reittiliikenteellä tarkoitetaan markkinaehtoista liikennettä, joka on säännöllistä, jonka palvelut ovat yleisesti käytettävissä ja jonka reitin päätepisteet, pysäkit sekä aikataulun luvan myöntävä viranomainen vahvistaa.

1401. Joukkoliikennelain voimaantulosta alkanut siirtymäaika päättyy viimeistään 2.12.2019. Aiemman lainmukaisen luvan haltija on voinut tehdä siirtymäajaksi liikennöintisopimuksen, joka on saanut siirtymäajan suojaa. Suojan tarkoituksena on ollut turvata liikenteen säilyminen ja jatkuminen mahdollisimman laajana koko maassa sekä liikenteenharjoittajille riittävä sopeutumisaika muuttuvassa toimintaympäristössä. Vaihtoehtoisesti liikennöitsijällä on ollut mahdollisuus muuttaa vanha liikennelupa joukkoliikennelain voimaantultua 3.12.2009 markkinaehtoisesti liikennöitäväksi reittiliikenneluvaksi.

1402. Joukkoliikennelain 12 §:n 1 momentin mukaan reittiliikenneluvan myöntää lääninhallitus (vuoden 2010 alusta alkaen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jäljempänä myös ELY-keskus), jonka toimivalta-alueella reitti on. Jos reitti ulottuu useamman kuin yhden lääninhallituksen toimivalta-alueelle, luvan myöntää ELY-keskus, jonka alueella on pisin osa reitistä.

1403. Joukkoliikennelain 22 §:n 2 momentin mukaan reittiliikenneluvan myöntävä viranomainen voi 2 kohdan mukaan hylätä hakemuksen, jos haettu liikenne aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa haittaa liikenteelle, jota harjoitetaan toisen toimivaltaisen viranomaisen tai kunnan taikka kuntayhtymän kanssa tehdyn, palvelusopimusasetuksessa tarkoitetun julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen mukaan.

1404. Joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentin mukaan reittiliikenneluvan myöntävä viranomainen voi hylätä hakemuksen, jos hakemuksen hyväksyminen vakavasti vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi 4 §:n perusteella määritellyn joukkoliikenteen palvelutason. Mainitun lain 22 §:n 3 momentti on kumottu lailla 6.3.2015/177. Joukkoliikennelain 22 §:n 4 momentin mukaan hakemus voidaan hylätä myös osittain.

1405. Joukkoliikennelain 62 §:ssä säädetään liikennelupien ja sopimusten voimassaoloon liittyvistä siirtymäsäännöksistä. Pykälän 2 momentin mukaan ennen 3.12.2009 myönnetyt linjaliikenneluvat katsotaan palvelusopimusasetuksen 8 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitetuiksi julkisia palveluhankintoja koskeviksi sopimuksiksi, joiden soveltamista voidaan mainitun asetuksen mukaisesti jatkaa enintään 2.12.2019 asti edellyttäen, että lain 14 §:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja liikenteenharjoittaja ovat tehneet 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen viimeistään 2.12.2009.

1406. Pykälän 3 momentin mukaan toimivaltainen viranomainen tekee 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa jokaisen linjaliikennettä harjoittavan liikenteenharjoittajan kanssa sopimuksen (siirtymäajan liikennöintisopimus). Linjaliikennelupa liitetään sitä koskevaan sopimukseen. Jos liikenteenharjoittaja ei halua tehdä sopimusta, linjaliikennelupa katsotaan tämän lain 9 §:ssä tarkoitetuksi reittiliikenneluvaksi ja siihen sovelletaan 62 §:n 9 momentin säännöksiä.

1407. Pykälän 4 momentin mukaan siirtymäajan liikennöintisopimus on voimassa linjaliikenneluvan voimassaoloajan päättymiseen asti, kuitenkin enintään 2.12.2019 asti. Liikenteenharjoittajan halutessa sopimuksen voimassaoloaika jatkuu kuitenkin 30.6.2014 asti myös siinä tapauksessa, että linjaliikenneluvan voimassaoloaika päättyy ennen sitä.

1408. Pykälän 11 momentin mukaan siirtymäajan liikennöintisopimukset ja 10 momentissa tarkoitetut sopimukset rinnastetaan julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin sovellettaessa 22 §:n 2 momentin 1–3 kohtaa sekä 3 ja 4 momenttia.

1409. Joukkoliikennelakia koskevan hallituksen esityksen (HE 110/2009 vp, s. 20) mukaan markkinaehtoisen liikenteen harjoittamista voidaan rajoittaa niin sanotulla minimisääntelyllä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että markkinaehtoisen liikenteen aloittamiselle asetetaan ehtoja. Näiden ehtojen tarkoituksena voivat olla viranomaisen ja matkustajien tiedontarpeen tyydyttäminen, tarjotun palvelun laadun ja jatkuvuuden varmistaminen tai turvallisuuden parantaminen. – – Minimisääntelyllä ei saa puuttua liikenteenharjoittajien väliseen kilpailuun eikä tuotannon määrään. Syrjivä sääntely on kielletty, samoin sääntely, joka voi johtaa syrjintään.

1410. Hallituksen esityksessä on vielä todettu (HE 110/2009 vp, s. 21), että hakemus voidaan hylätä kokonaan tai osittain myös, jos hakemuksen hyväksyminen vakavasti vaarantaa luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittää selvästi joukkoliikenteen palvelutason määrittelyn. Säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa kilpailua. Pääsääntönä on, että hakemukset hyväksytään. Viranomaisella on kuitenkin mahdollisuus etukäteen arvioida hakemuksen hyväksymisen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia. Normaalisti reitin tarjonnan lisääntyminen on kuluttajan etu. Mikäli reitille muodostuu hakemuksen hyväksymisen johdosta niin selkeä ylitarjonta, että yhden tai useamman liikenteenharjoittajan toiminta uhkaa tämän vuoksi loppua reitillä, viranomaisella on mahdollisuus hylätä hakemus kokonaan tai osittain. Hylkäävä päätös rajoittaa yritysten tuotannon määrää ja puuttuu niiden väliseen kilpailuun. Toimivaltaisen viranomaisen tulee selvittää mahdollisuudet hakemusten keskinäiseen sovittamiseen liikenteenharjoittajien välisellä yhteistyöllä. Tarveharkinnan soveltaminen markkinaehtoisessa liikenteessä ei ole enää mahdollista.

1411. Liikenne- ja viestintävaliokunnan edellä mainitusta hallituksen esityksestä (HE 110/2009 vp) antaman mietinnön (LiVM 18/2009 vp, s. 4) mukaan ehdotetun joukkoliikennelain reittiliikennelupaa koskevana pääsääntönä on, että liikenteenharjoittajalle myönnetään hakemuksesta reittiliikennelupa, jos hakija täyttää luvan saamisen edellytykset. Ehdotuksen 22 §:ssä säädetään reittiliikenneluvan myöntämisen edellytyksistä ja lupahakemuksen hylkäämisestä. Tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin soveltaa reittiliikennehakemusta käsitellessään ehdotettua 22 §:n 3 momentin oikeusharkintaan perustuvaa ennakkosääntelyä. Kyseisen säännöksen mukaan reittiliikennelupaa koskeva hakemus voidaan hylätä kokonaan tai osittain, jos hakemuksen hyväksyminen vaarantaisi vakavasti luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi määritellyn joukkoliikenteen palvelutason.

1412. Liikenne- ja viestintäministeriö on koonnut joukkoliikennelain 22 §:n soveltamiseen liittyvää ohjeistusta lain esitöistä sekä siirtymäajan liikennöintisopimusmallista kirjeeseensä 24.9.2010 Liikennevirastolle. Ministeriö on muun ohella todennut, että perustuslain lähtökohdista tuotannon määrää ei voida rajoittaa yksittäistapausta koskevan harkinnan perusteella. Lisäksi tasa-arvo- ja syrjimättömyysvaatimuksesta seuraa, että tarjouskilpailun lisäksi ei ole käytettävissä metodia, jolla kilpailua voitaisiin rajoittaa silloin, kun useammat liikenteenharjoittajat ovat kiinnostuneita saman liikennepalvelun tuottamisesta. Markkinaehtoisen liikenteen harjoittamista voidaan rajoittaa niin sanotulla vähimmäissääntelyllä, mutta tällä sääntelyllä ei saa puuttua liikenteenharjoittajien väliseen kilpailuun eikä tuotannon määrään. Syrjivä sääntely on kielletty, samoin sääntely, joka voi johtaa syrjintään.

1413. Kirjeessä on edelleen todettu, että oikeudellisena lähtökohtana markkinaehtoisen liikenteen rajoittamiselle on liikenteenharjoittajalle palvelusopimusasetuksen mukaan myönnetty yksinoikeus. Tietyissä poikkeuksellisissa tapauksissa olisi mahdollista olla myöntämättä reittiliikennelupaa liikennepalveluiden saatavuuden ja kuluttajasuojan toteutumisen turvaamiseksi. Lisäksi lupahakemus voitaisiin hylätä kokonaan tai osittain myös, jos hakemuksen hyväksyminen vakavasti vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi joukkoliikenteen palvelutason määrittelyn.

1414. Kirjeen mukaan pääsääntönä on, että hakemukset hyväksytään. Viranomaisella olisi kuitenkin mahdollisuus etukäteen arvioida hakemuksen hyväksymisen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia. Normaalisti reitin tarjonnan lisääntyminen on kuluttajan etu. Mikäli reitille kuitenkin muodostuisi hakemuksen hyväksymisen johdosta niin selkeä ylitarjonta, että yhden tai useamman liikenteenharjoittajan toiminta uhkaisi tämän vuoksi loppua reitillä, viranomaisella olisi mahdollisuus hylätä tehty hakemus kokonaan tai osittain. Hylkäävä päätös rajoittaisi yritysten tuotannon määrää ja puuttuisi niiden väliseen kilpailuun. Toimivaltaisen viranomaisen tulisi selvittää mahdollisuudet hakemusten keskinäiseen sovittamiseen liikenteenharjoittajien välisellä yhteistyöllä. Tarveharkinnan soveltaminen markkinaehtoisessa liikenteessä ei ole enää mahdollista (KKV:n kirjallinen todiste 49, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 17, Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 12).

1415. Linja-autotyöryhmäraportin 30.4.2012 liitteenä 1 on ollut liikenne- ja viestintäministeriön laatima linja-autoliikenteen reittiliikennelupien käsittelyä koskeva ohje, jossa on muun ohella todettu, että reittiliikenteessä käytössä oleviin matkalippuihin ei makseta tukea julkisista varoista. Reittiliikenneluvan hakija voi halutessaan olla yhteistyössä toisten liikenteenharjoittajien kanssa ennen hakemuksen jättämistä (joukkoliikennelain 7 §). Esimerkiksi matkaketjujen luomiseen liittyvä yhteistyö on sallittu. Luvanhakijan on kuitenkin samalla otettava huomioon kilpailuoikeuden vaatimukset ja pidättäydyttävä kielletystä yhteistyöstä, esimerkiksi markkinoiden jakamisesta. Toimivaltaiset lupaviranomaiset eivät anna yksittäistapauksessa neuvoja siitä, mikä on kiellettyä yhteistyötä (J. Vainion Liikenne Oy:n kirjallinen todiste 5, Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 10 ja Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 7).

1416. Ohjeen mukaan hakemuksesta voidaan pyytää lausuntoja ja kuulla muita reitillä liikennöiviä liikenteenharjoittajia tai viranomaisia sekä muita samalle reitille hakemuksia jättäneitä liikenteenharjoittajia. Jos lupia on hakenut samalle reitille useampi kuin yksi, tulee hakijoilta kuulemisen yhteydessä tiedustella, pitävätkö he hakemuksensa voimassa siinäkin tapauksessa, että lupa myönnetään jokaiselle hakijalle.

1417. Ohjeessa on todettu, että vähimmäisehdot täyttävät hakemukset yleensä hyväksytään. Siirtymäajan liikennöintisopimukset nauttivat sopimusten sitovuudesta johtuvaa oikeudellista suojaa. Kyse ei kuitenkaan ole yksipuolisesti ja pelkästään siirtymäajan liikennöintisopimusten suojasta, vaan samalla on otettava huomioon reittiliikenneluvan hakijan perustuslain mukainen elinkeinovapaus. Tarveharkintaa ei sovelleta. Reittiliikennelupaa koskeva hakemus voidaan erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa hylätä sillä perusteella, että hakemuksen hyväksyminen vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi viranomaisen määrittelemän joukkoliikenteen palvelutason.

1418. Ohjeen mukaan joukkoliikennelain 62 §:n 11 momentin soveltaminen voi estää reittiliikenneluvan myöntämisen. Siirtymäajan liikennöintisopimukset nauttivat sopimusten sitovuudesta johtuvaa suojaa. Siirtymäsäännöksen oikeudellinen luonne erityisjärjestelynä ja siitä johtuva sopimusten suoja on otettava viranomaisen päätöksenteossa huomioon sovellettaessa joukkoliikennelain 22 §:ää. Reittiliikennelupien myöntäminen ei saa johtaa tämän suojan poistumiseen eikä merkittävään heikentymiseen.

5 Merkitykselliset markkinat

1419. Tässä asiassa on Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemän päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen mukaan kysymys linja-autoliikenteen markkinoista.

1420. Seuraamusmaksuesityksen kohdan 8 "Linja-autoliikenteen markkinat ja toimintaympäristö" mukaan merkitykselliset markkinat ovat siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ja reittiliikenneluvilla harjoitettava lipputuloperusteinen pikavuoro-, vakiovuoro- ja paikallisliikenne, jossa tarjonta on liikennöitsijän suunnittelemaa ja lipputuloriski liikennöitsijällä.

1421. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan pika- ja vakiovuoroliikenne poikkeavat toisistaan pääasiassa pysähtymiskäytäntöjensä osalta. Pikavuorot pysähtyvät vain aikataulussa mainituilla paikkakunnilla ja tarvittaessa erityisillä pikavuoropysäkeillä. Vakiovuoroliikenteessä puolestaan linja-autot pysähtyvät tarvittaessa kaikilla reitin varrella sijaitsevilla pysäkeillä. Paikallisliikenne taas on pääasiassa kuntien ja talousalueiden sisäistä liikennettä, mutta reitit voivat kulkea myös useiden kuntien ja talousalueiden kautta. Lisäksi linja-autoliikenteestä suuri osa on ostoliikennettä, kuten suurten kaupunkien liikenne, palvelu- ja tilausliikenne.

1422. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voidaan todeta, että linja-autoliikenne on merkittävä joukkoliikennemuoto Suomessa. Sen osuus julkisen liikenteen matkoista on lähes 60 prosenttia ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella yli 80 prosenttia.

Reittiliikennelupien määrä

1423. Kilpailuviraston ja liikenne- ja viestintäministeriön edustajien välistä tapaamista 16.8.2011 koskevan muistion mukaan toukokuussa 2011 reittiliikennelupia on ollut yhteensä 38 kpl. Näistä 13 on ollut kokonaan uusia reittiliikennelupia ja 17 vanhoja linjaliikennelupia, jotka on lakimuutoksen yhteydessä muutettu reittiliikenneluviksi. Jäljelle jäävät kahdeksan lupaa ovat olleet Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin myöntämiä lupia reiteille, jotka ajetaan usean valtion sisällä. Toukokuussa 2011 on ollut 3.507 siirtymäajan liikennöintisopimusten alaista reittiä, jotka muuttuvat asteittain reittiliikenneluviksi (KKV:n kirjallinen todiste 4, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 23).

1424. Asiassa on esitetty erilaista selvitystä reittiliikennelupien määristä eri ajankohtina. Voimassaolleista reittiliikenneluvista vuonna 2016 laaditussa koonnoksessa on esitetty seikkaperäinen reittikohtainen listaus ajalla 3.12.2009–10.8.2016 voimaan tulleista reittiliikenneluvista (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 39).

1425. Edellä mainitusta listauksesta käy ilmi, että ensimmäiset 17 reittiliikennelupaa ovat tulleet voimaan samanaikaisesti joukkoliikennelain kanssa 3.12.2009. Luvat ovat voimassa pääsääntöisesti vuoteen 2019 saakka. Edellä mainituista vuoden 2009 reittiliikenneluvista kymmenen on liittynyt ulkomaan reitteihin ja loput eri kotimaan reiteille. Luvista kymmenen on koskenut pikavuoroja ja loput seitsemän vakiovuoroja.

1426. Vuonna 2010 voimaan tulleita reittiliikennelupia on ollut neljä, vuonna 2011 yhdeksän, vuonna 2012 21 ja vuonna 2013 31 kappaletta. Vuoden 2011 luvista kahdeksan, vuoden 2012 luvista neljä ja vuoden 2013 luvista kuusi ovat olleet ulkomaan liikenteen lupia. Vuoden 2012 kotimaanliikenteen luvista 16 kappaletta on koskenut pikavuoroja ja loput viisi vakiovuoroja. Vastaavasti vuoden 2013 luvista kymmenen on ollut pikavuoroliikenteen ja loput 21 vakiovuoroliikenteen lupia. Kaikki mainitut luvat ovat pääosin voimassa kymmenen vuotta.

1427. Markkinaoikeus toteaa, että voimassaolevia reittiliikennelupia koskeneen listauksen perusteella vuosina 2009–2013 on tullut voimaan yhteensä 82 reittiliikennelupaa, joista 28 on koskenut ulkomaanliikennettä, yksi niin sanottuja tanssivuoroja ja loput muuta kotimaan pikavuoro- ja vakiovuoroliikennettä.

1428. Edellä mainitusta listauksesta käy edelleen ilmi, että reittiliikennelupien määrä on noussut merkittävästi vuoden 2011 jälkeen. Yksin vuonna 2014 on tullut voimaan lähes parituhatta reittiliikennelupaa. Kuten edellä on todettu, suuri osa ennen joukkoliikennelain voimaantuloa tehdyistä siirtymäajan liikennöintisopimuksista on päättynyt kesällä 2014. Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi ja markkinaoikeudessa kuullut henkilöt ovat kertoneet, että reittiliikennelupia on ryhdytty hakemaan sen jälkeen, kun siirtymäajan liikennöintisopimukset ovat alkaneet päättyä. Reittiliikennelupia on siten tullut voimaan erityisen paljon juuri vuonna 2014.

Siirtymäajan liikenteen merkitys markkinoiden toiminnalle

1429. Siirtymäajan liikennöintisopimusten suureen lukumäärään on ollut ainakin osaltaan vaikuttamassa se, että joukkoliikennelain siirtymäsäännösten eräänlaisena lähtökohtana on, että ennen lain voimaantuloa myönnetyt linjaliikenneluvat muuttuvat EU:n palvelusopimusasetuksessa tarkoitetuiksi julkisia palveluhankintoja koskeviksi sopimuksiksi, joiden soveltamista on voitu jatkaa enintään 2.12.2019 saakka edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen ja liikenteenharjoittaja ovat tehneet sitä koskevan sopimuksen ennen joukkoliikennelain voimaantuloa.

1430. JPU ja MV ovat markkinaoikeudessa korostaneet siirtymäajan liikennöintisopimusten merkitystä linja-autoyhtiöille. Linja-autoliikenne oli ollut joukkoliikennelain voimaantuloon saakka täysin säädeltyä ja perustunut viranomaisten tekemiin päätöksiin, minkä lisäksi käytössä oli myös tarveharkinta. Uuteen tilanteeseen siirtyminen ja sopeutuminen on edellyttänyt siirtymäaikaa, koska muutokset ovat olleet niin suuria. Lisäksi kaikista muutoksista ei edes ole ollut selkeää tietoa. Kysymys on myös ollut linja-autoyhtiöiden toimintaedellytysten turvaamisesta ja yritystoiminnan jatkumisesta.

1431. Yhtiöt ovat ymmärtäneet, että siirtymäajan liikenne, jossa vanhat liikenneluvat muuttuvat siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaiseksi liikenteeksi, on lailla suojattua. Markkinaoikeus toteaa, ettei niin sanottu siirtymäajan liikennöintisopimusten suoja ole joukkoliikennelainkaan perusteella ollut täydellinen ja samalla reitille on voitu ja on linja-autoyrittäjien vastustuksesta huolimatta myönnetty reittiliikennelupia, jos myöntävä viranomainen on katsonut, ettei reittiliikenteestä aiheudu joukkoliikennelain säännösten mukaista jatkuvaa ja vakavaa haittaa.

1432. Asiassa saadun selvityksen perusteella linja-autoliikenteelle on ollut erityisen suuri merkitys sillä, että siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ajettavalle liikenteelle on voitu maksaa julkista tukea. Reittiliikenteeseen ei ole voitu siirtyä heti joukkoliikennelain voimaantulon yhteydessä, koska yhteiskunnan tukemien lippujen osuus on ollut ainakin useimpien liikennöitsijöiden lipputuloista merkittävä. Tässä tilanteessa ainakin useimpien linja-autoyhtiöiden intressissä on ollut tehdä viranomaisten kanssa joukkoliikennelain sallimia mahdollisimman pitkiä siirtymäajan liikennöintisopimuksia, jotka ovat jo lähtökohtaisesti tarjonneet siirtymäajan liikennöintisopimusten suojan lisäksi paremmat taloudelliset puitteet ja turvan kuin mitä markkinaehtoinen reittiliikennelupa on voinut tarjota.

1433. Siirtymäajan liikennöintisopimukset ovat edellä lausutun mukaisesti olleet liikenteenharjoittajan näkökulmasta arvioiden taloudellisesti kannattavia ja niihin liittyvä taloudellinen riski on ollut vähäinen, kun otetaan vielä huomioon, että kyseiset sopimukset ovat lähtökohtaisesti olleet voimassa useita vuosia. Siirtymäajan liikennöintisopimukset ovat sisältäneet mahdollisuuden jatkaa ristisubvention käyttämistä, mikä on turvannut liikennöitsijän mahdollisuuden jatkaa myös huonosti kannattavaa tai kannattamatonta liikennettä erityisesti maaseudulla. Tämä on johtanut siihen, että alalla toimineet linja-autoyhtiöt ovat pääsääntöisesti tehneet liikennöinnin kannattavuuteen ja riskeihin perustuvista liiketaloudellisista syistä joukkoliikennelain mahdollistamia tavallisesti useiden vuosien pituisia siirtymäajan liikennöintisopimuksia.

1434. Alalla jo pitkään toimineiden linja-autoyhtiöiden resurssit ovat lähes täysin olleet kiinni mainittujen sopimusten mukaisessa liikenteessä. Valtaosan reiteistä tultua liikennöidyiksi siirtymäajan liikennöintisopimusten turvin jäljelle on jäänyt vain yksittäisiä reittejä mahdollisen reittiliikenteen liikennöitäväksi joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen. Vastaavasti haettujen reittiliikennelupien määrä on ollut vähäinen. Reittejä on voinut vapautua myös liiketoimintamuutosten johdosta.

Reittiliikennemarkkinoiden kehitys

1435. Uuden joukkoliikennelain soveltamisen alkuvaiheissa on edellä todetusti haettu ja myönnetty hyvin vähän reittiliikennelupia. Jo ennen joukkoliikennelain voimaantuloa pääasiallinen syy olla hakematta reittiliikennelupia selittyy useiden markkinaoikeudessa kuultujen henkilöiden kertomusten perusteella pitkälti sillä, että siirtymäajan liikennöintisopimukset ovat joukkoliikennelain näkökulmasta olleet ensisijainen tapa jatkaa liikennöintiä uuden lain aikana. Reittiliikennelupien vähäiseen määrään on myös vaikuttanut se, että viranomaiset ovat kaupunkiseuduilla päättäneet hankkia liikenteen palvelusopimusasetuksen mukaan kilpailuttamalla, mikä on vähentänyt mahdollisuuksia hakea reittiliikennelupia.

1436. Tämän lisäksi siirtymäajan liikennöintisopimukset ovat edellä todetuin tavoin olleet taloudellisesti kannattavia. Näin ollen linja-autoyhtiöillä ei lähtökohtaisesti ole joitain poikkeustapauksia lukuun ottamatta edes ollut perusteltua syytä muuttaa liikennettään reittiliikennelupapohjaiseksi ennen siirtymäkauden liikennöintisopimusten päättymistä.

1437. Käytännössä yksittäiset lupahakemukset ovatkin olleet mahdollisia lähinnä sellaisilla reiteillä, joilla on tapahtunut liikennöitsijämuutoksia, joiden seurauksena kyseinen reitti on avautunut liikennöitäväksi reittiliikenteenä. Täysin uusien reittien mahdollisuus on jo olemassa olevan liikenteen määrä ja verkoston kattavuus huomioiden ollut hyvin rajallinen etenkin pikavuoroliikenteessä, kuten muun muassa HA on markkinaoikeudessa kertonut. Tällaisessa tilanteessa uusien liikenteenharjoittajien alalle tulo uusien reittien kautta on ollut vaikeaa, minkä lisäksi myös toimintaedellytykset markkinoilla ovat olleet erityisesti markkinoiden kypsyysaste huomioiden rajalliset.

Rahtiliikenteen markkinat

1438. Oy Matkahuolto Ab:n Kilpailu- ja kuluttajavirastolle 6.6.2012 antaman selvityksen mukaan huomattava osa yhtiön vuoden 2011 liikevaihdosta on kertynyt pakettipalveluista. Matkahuollon pakettipalvelujärjestelmä koostuu sen omista toimipisteistä, logistiikkaterminaaleista, asiamiestoimipisteistä sekä liikkeissä olevista noutopisteistä. Nämä toimivat solmupisteinä, joiden välillä pakettilähetyksiä kuljetetaan sekä liikennöitsijöiden että rekkakuljetusten välityksellä.

1439. Reittien kannattavuuden ja niillä liikennöivien linja-autoyhtiöiden osalta selvityksessä on todettu, että parhaiten kannattavaa reittiä on vaikea arvioida, koska Oy Matkahuolto Ab ei erittele reiteittäin kuljetusyritysten saamaa tuloa yksittäiseltä reitin osalta. Toisaalta kuljetusyritysten kustannusrakenne on niin erilainen, ettei yhtiö voi ottaa asiaan kantaa. Lisäksi tuottoihin vaikuttaa se, kuljettaako yritys paketteja suorilla kuljetusväleillä vai onko kyse lähetyksistä, jotka kulkevat useilla eri kuljetusväleillä.

1440. Matkahuolto on nimennyt viraston pyynnöstä 12 merkittävintä reittiä pakettimäärien mukaan ja niillä liikennöivät linja-autoyhtiöt. Merkittäviä liikennöitsijöitä ovat olleet seuraamusmaksuesityksen kohteina olevat Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy, Jyväskylän liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Kuopion liikenne Oy, Linja-Karjala Oy, Länsilinjat Oy, Pohjolan Liikenne Oy, Pohjolan Matka Oy, Savonlinja Oy, SL-Autoyhtymä Oy, J. Vainion liikenne Oy ja Väinö Paunu Oy. Näiden lisäksi on ollut noin kymmenen muuta liikennöitsijää, jotka ovat kuljettaneet merkittävässä määrin paketteja. Useat liikennöitsijät ovat olleet merkittäviä rahdinkuljettajia useammalla kuin yhdellä reitillä. Lisäksi Matkahuollon yhden logistiikkakeskuksen kautta kulkee ulkomailta saapuvia verkkokaupan lähetyksiä, joiden suuren volyymin ja aikataululupausten vuoksi reitit hoidetaan pääsääntöisesti suoraan terminaalista vapailta markkinoilta kilpailuttamalla hankituilla rekkakuljetuksilla (KKV:n kirjallinen todiste 7).

1441. Matkahuolto on selvityksessään esittänyt listauksen sen rahtia vuosina 2009–2012 kuljettaneista yhtiöistä. Yhtiöiden reittikohtainen yksilöinti ei kuitenkaan ole ollut mahdollista. Matkahuollon pakettipalvelun kannalta keskeisin seikka on yhteysväli eikä se, mitä yksittäistä reittiä paketti kyseisen yhteysvälin kulkee (KKV:n kirjallinen todiste 14).

1442. Linja-autolla kuljetettavan rahdin markkinoista on Matkahuollon hallituksen strategiaseminaarissa 27.–28.5.2010 todettu muun ohella, että noin 180 yhtiötä kuljettaa rahtia. Kyseisestä rahdin kuljettamisesta vastaa noin 90-prosenttisesti 10–15 linja-autoalan konsernia (KKV:n kirjallinen todiste 9, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 13, Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 23).

1443. PH on markkinaoikeudessa kertonut, että Matkahuollon hallituksessa edustettuina olleet linja-autoyhtiöt Pohjolan Liikenteellä täydennettynä vastasivat noin kahta kolmasosaa Matkahuollon kuljettamasta rahdista. PH:n kertoman mukaan yhtiön keskeisin intressi oli kilpailla muun muassa postia vastaan. Pakettiliiketoiminnalla on ollut hyvin merkittävä asema Matkahuollon liiketoiminnassa. Noin kolme neljäsosaa yhtiön liikevaihdosta on kertynyt paketeista, joten voidaan sanoa, että pakettiliiketoiminta on ollut rahantekokone yhtiön liikevaihdossa.

1444. JW on markkinaoikeudessa kertonut, että Oy Matkahuolto Ab:n pääkilpailija pakettipalveluissa oli Suomen posti, mutta samoilla kuljetusmarkkinoilla on toiminut myös muita yksittäisiä kotimaisia ja ulkomaalaisia yrityksiä, mikä on edellyttänyt kilpailukykyisyyttä ja asioiden tekemistä tehokkaasti. Pakettiliikenteen merkitys koko linja-autoalalle on ollut melko vähäinen, mutta tietyillä lähinnä suurempien kaupunkien väleillä pakettiliikenteen rooli on saattanut olla erittäin merkittävä. Kaikista suurimmat volyymit olivat Helsingistä poispäin ja suurimpien kaupunkien välisessä liikenteessä. Merkitys väheni, mitä pohjoisemmaksi tai reuna-alueille mentiin. Suurten kaupunkien välillä rahdinkuljetuksen osuus yksittäisillä reiteillä saattoi olla useita kymmeniä prosentteja. Toisaalta pakettiliiketoiminnalla on hyvin suuri merkitys Matkahuollolle. Uudet liikennevuorot tuovat yhtiölle lisää kapasiteettia ja nopeutta tavarankuljetukseen. Pakettiliiketoiminnan kannalta jokainen lisävuoro on hyödyllinen erityisesti sen ollessa suora. Yksittäisellä vuorolla ei kokonaisuuden kannalta ole juurikaan merkitystä, mutta se ei myöskään ole peruste olla myöntämättä rahdinkuljetusoikeutta.

1445. JW on edelleen kertonut, että yksittäisten pakettien niputtaminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja niiden edelleen antaminen yhden liikennöitsijän tai vuoron kuljetettavaksi ei tuonut säästöjä, koska henkilökuntaa on joka tapauksessa tullut olla ja samat kirjaukset paketeista on tullut tehdä. Se, että useampi kuljettaja hakee paketit, ei sinänsä aiheuta Matkahuollolle kustannuksia. Rahdinkuljetuksen myöntäminen uudelle liikennöitsijälle ei muutenkaan aiheuttanut paljon kustannuksia. Paketti pyrittiin kuljettamaan mahdollisimman suoraa reittiä ja mahdollisimman nopeasti. Nopeuden osalta merkitystä on sillä, että paketti on perillä seuraavana arkipäivänä.

1446. PH:a Matkahuollon toimitusjohtajana seurannut JO on markkinaoikeudessa kertonut, että lähetysten käsitteleminen suurempina kokonaisuuksina esimerkiksi säkkeinä on tuonut säästöjä, koska käsitelty pakettimäärä on suuri.

Yhteenveto

1447. Markkinaoikeus toteaa, että joukkoliikennelain voimaantullessa on siirrytty tilanteeseen, jossa valtaosa linja-autoliikenteestä on ollut joko siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ajettavaa liikennettä tai julkisyhteisön ostamaa sopimusliikennettä. Näiden lisäksi on ollut alun perin varsin vähäinen määrä reittiliikennettä. Siirtymäajan liikennöintisopimusten päätyttyä on ollut tarkoitus siirtyä markkinaehtoiseen reittiliikenteeseen, joten reittiliikennelupien määrä on lisääntynyt merkittävästi vasta sopimuskausien päätyttyä. Joukkoliikennelaki ei kuitenkaan ole estänyt reittiliikennelupien hakemista, vaikka siirtymäajan liikennöintisopimuksilla onkin ollut tietynasteinen suoja.

1448. Saadun selvityksen perusteella reittiliikenne on kilpaillut lähinnä siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ajettavan liikenteen kanssa. Kyse on ollut kaupunkien välisestä pika- ja vakiovuoroliikenteestä, kun taas paikallisliikenne on merkittävissä määrin ajettu sopimusliikenteenä. Tilanne on vaihdellut paikkakuntakohtaisesti ja paikallisliikennettä on ajettu myös siirtymäajan liikennöintisopimusten sekä reittiliikennelupien perusteella. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevassa asiassa merkitykselliset markkinat ovat Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämin tavoin siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ja reittiliikenneluvilla harjoitettavan lipputuloperusteisen pikavuoro-, vakiovuoro- ja paikallisliikenteen markkinat. Markkinaoikeus toteaa selvennyksenä, että relevantteihin markkinoihin kuuluvat sekä henkilö- että rahtiliikenteen markkinat.

6 Menettelyn kilpailuoikeudellinen arviointi

6.1 Asianosaisten esittämät näkökannat

6.1.1 Reittiliikenne

1449. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, että väitettyyn kartelliin osallistuneet tahot ovat pyrkineet rajoittamaan kilpailua linja-autoliikenteessä saavuttamalla yhteisymmärryksen tarjonnan rajoittamisesta ja pyrkimällä vaikuttamaan siihen, että kilpailevia reittiliikennelupia ei myönnettäisi eikä kilpailevaa reittiliikennettä syntyisi ennen siirtymäajan liikennöintisopimusten päättymistä. Tavoitteena on ollut mahdollisimman pitkä ja kattava siirtymäajan suoja, jonka avulla yhtiöiden omia vuoroja voitaisiin ajaa yksinoikeudella ja markkinat avautuisivat kilpailulle vasta siirtymäajan päättyessä. Virasto on lisäksi esittänyt, että esityksen kohteena olevat linja-autoyhtiöt ovat rajoittaneet tarjontaa merkityksellisillä markkinoilla.

1450. Viraston mukaan, kun ensimmäiset kilpailevat reittiliikennelupahakemukset tehtiin keväällä 2010, kartelliin osallistuneet yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat pyrkineet vaikuttamaan siten, että lupia ei myönnettäisi ja kilpailevia reittiliikennelupia jo hakeneet tahot vetäisivät hakemuksensa pois tai luvan saaneet yhtiöt ainakin pidättäytyisivät luvan mukaisen liikennöinnin aloittamisesta. Yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat siten pyrkineet rajoittamaan kilpailua.

1451. Osapuolet ovat päättäneet reagoida Matkahuollon palvelusopimuksilla. Matkahuollon hallituksen 27.5.2010 pitämässä kokouksessa on päätetty irtisanoa kaikki voimassa olleet palvelusopimukset uusien sopimusten voimaan saattamiseksi sekä keskusteltu palvelusopimusuudistuksen hyödyntämisestä alalle tulon kontrolloinnissa siten, että liikennöitsijöille asetettaisiin lähtöajan koordinointivelvollisuus Matkahuollon kanssa ennen reittiliikenneluvan hakemista.

1452. Keinoina on käytetty matka- ja pakettipalvelujen saatavuuden rajoittamista Matkahuollon uusiin matka- ja pakettipalvelusopimuksiin otettujen ehtojen avulla (ks. jäljempänä jakso 6.5).

1453. Viraston mukaan Matkahuollon matkapalvelut on avattu reittiliikennelupavuoroille syksyllä 2012, mutta pakettipalvelujen osalta kilpailua rajoitetaan edelleen.

1454. Viraston seuraamusmaksuesityksessä ja markkinaoikeudelle toimitetussa kirjallisessa näytössä on otettu esille kuusi eri reittiä, joita koskevia lausuntoja ja päätöksentekoa selostetaan jäljempänä. Virasto on lisäksi viitannut jäljempänä jaksoissa 6.2.1 ja 6.2.2 käsiteltäviin asianosaisten välisiin sähköpostikeskusteluihin, jotka viraston mukaan osoittavat yhtiöiden ja Linja-autoliiton pyrkineen estämään markkinoille pääsyä vaikeuttamalla reittiliikenteen harjoittamiselle välttämättömien palvelujen saantia.

1455. Esityksen kohteena olevat linja-autoyhtiöt ja erityisesti Oy Matkahuolto Ab ovat muun ohella esittäneet, että Matkahuollon sopimusuudistukselle on ollut liiketaloudellinen peruste. Lisäksi koska Matkahuolto ei ole ollut määräävässä markkina-asemassa, sillä ei ole ollut velvollisuutta solmia tarjoamiaan palveluita koskevia sopimuksia kaikkien halukkaiden kanssa. Reittiliikenneluvan saaneille yrityksille on 1.1.2011 alkaen Matkahuollon palveluista tarjottu vain laituripaikka, mutta näitä vuoroja ei ole otettu mukaan yhtiön aikataulujärjestelmään (Minfo) eikä niille ole annettu rahtia kuljetettavaksi. Lähtöajan koordinointivelvollisuus on johtunut laituripaikkojen rajoitetusta määrästä.

1456. Perusteluna on yhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan ollut se, että yhteiskunnan tukemia lippuja ei joukkoliikennelain mukaan saanut käyttää reittiliikenteessä, jos tukiosuutta ei voitu erottaa lipun hinnasta siten, ettei tukea edes väliaikaisesti makseta liikennöitsijälle. Matkahuollolla ei ole ollut teknisistä syistä mahdollisuutta tarjota sellaista lippujärjestelmää, joka olisi mahdollistanut tukiosuuden erottamisen eivätkä toimivaltaiset viranomaiset olleet hyväksyneet mitään niille ehdotetuista ratkaisuista.

1457. Yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat edelleen esittäneet, että linja-autoliikennepalveluita on voinut tarjota ilman Matkahuollon matkapalvelujen käyttämistä.

1458. Yhtiöt eivät ole rajoittaneet tarjontaa, vaan ovat myös itse hakeneet reittiliikennelupia, joita niille on myös myönnetty. Siirtymäajan suojan puolustaminen viranomaisten pyytämien lausuntojen ja tuomioistuinvalitusten avulla ei ole ollut kilpailulainsäädännön vastaista. Reittiliikenteelle ei ole tarjottu kaikkia palveluja, koska tässä liikenteessä ei ole ollut mahdollista käyttää niin sanottuja tuettuja lippuja. Reittiliikenteessä eivät siten ole kelvanneet kaikki Matkahuollon liput ja tämän liikenteen hyväksyminen aikataulu- ja lipunmyyntijärjestelmään (Minfo) olisi ollut Matkahuollon laatulupauksen vastaista. Koska Matkahuolto ei ole määräävässä markkina-asemassa, sillä ei ole ollut velvollisuutta tarjota palvelujaan kaikille halukkaille.

1459. Edellä viitatut ja viraston esityksessä mainitut kuusi reittiä ovat olleet seuraavat:

Loimaa–Forssa–Helsinki (Reitti 1)

1460. Linjaliikenne Kivistö Oy on hakenut reittiliikennelupaa reiteille Helsinki–Forssa–Loimaa, Forssa–Loimaa sekä Helsinki–Forssa. Satakunnan Liikenne Oy ja Oy Pohjolan Liikenne Ab ovat vastustaneet reittiliikenneluvan myöntämistä (KKV:n kirjallinen todiste 28 ja 29).

1461. Linja-autoliitto ry:n Helsingin alueosaston hallitus on 8.6.2010 pitämässään kokouksessa vastustanut luvan myöntämistä, koska reittiliikennelupahakemuksen mukainen uusi liikenne aiheuttaisi vakavaa ja jatkuvaa haittaa siirtymäajan sopimusliikenteelle Forssa–Helsinki-välillä, jolla on ollut PSA:n sopimusliikenteeseen rinnastettava suoja. Myös Lounais-Suomen alueosaston hallitus on vastustanut luvan myöntämistä (KKV:n kirjallinen todiste 28 ja 29).

1462. Uudenmaan ELY-keskus on 25.8.2010 myöntänyt Linjaliikenne Kivistö Oy:lle reittiliikenneluvan reiteille Helsinki–Forssa–Loimaa, Forssa–Loimaa sekä Helsinki–Forssa ajalle 1.9.2010–31.8.2020 (KKV:n kirjallinen todiste 49, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 17, Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 9).

1463. Oy Pohjolan Liikenne Ab ja Satakunnan Liikenne Oy ovat valittaneet edellä mainitusta Uudenmaan ELY-keskuksen päätöksestä (Koiviston Auton kirjallinen todiste 1).

1464. Helsingin hallinto-oikeus on 14.10.2011 antamallaan päätöksellä numero 11/1241/3 kumonnut ELY-keskuksen päätöksen siltä osin kuin Linjaliikenne Kivistö Oy:lle on myönnetty reittiliikennelupa reiteille Helsinki–Forssa–Loimaa ja Helsinki–Forssa ja palauttanut asian tältä osin ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden mukaan ELY-keskuksen olisi tullut ennen luvan myöntämistä tarkemmin selvittää Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle luvasta aiheutuvan haitan määrää ja se, vaarantuuko luotettavien liikennepalveluiden saatavuus liian lähekkäisten vuorojen myötä. Muilta osin valitukset on hylätty (Länsilinjat Oy:n kirjallinen todiste 15).

Helsinki–Hamina–Miehikkälä (Reitti 2)

1465. Liikenne Vuorela Oy on 12.5.2010 hakenut reittiliikennelupaa reiteille Miehikkälä–Hamina, Hamina–Helsinki ja Helsinki–Hamina. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen virkamies on 7.6.2010 lähettänyt sähköpostitse lausuntopyynnön Liikenne Vuorela Oy:n reittiliikennelupahakemuksesta muiden ohella Linja-autoliitto ry:een.

1466. Oy Pohjolan Liikenne Ab on 9.6.2010 hakenut reittiliikennelupaa reiteille Hamina–Helsinki ja Helsinki–Pyhtää–Hamina. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on 10.6.2010 hakenut reittiliikennelupaa reiteille Hamina–Helsinki ja Helsinki–Hamina.

1467. Hakemukset on siirretty 15.6.2010 Uudenmaan ELY-keskuksen käsiteltäväksi ja ne on otettu yhteiskäsittelyyn samaa liikennettä koskevina.

1468. Linja-autoliitto ry:n Kaakkois-Suomen alueosaston hallitus on 18.6.2010 pitämässään kokouksessa vastustanut edellä mainittuja reittiliikennelupahakemuksia liikennetarpeeseen perustumattomina ja olemassa olevaa liikennettä loukkaavina (KKV:n kirjallinen todiste 31, J. Vainion Liikenne Oy:n kirjallinen todiste 4, Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 19).

1469. Myös Linja-autoliiton Helsingin alueosaston hallitus on 3.8.2010 pitämässään kokouksessa vastustanut edellä mainittuja hakemuksia, koska uusi reittiliikenne aiheuttaisi vakavaa ja jatkuvaa haittaa siirtymäajan sopimusliikenteelle, jolla on palvelusopimusasetuksen sopimusliikenteeseen rinnastettava suoja (KKV:n kirjallinen todiste 32).

1470. Linja-autoliitossa on 7.9.2010 järjestetty neuvottelu koskien Helsinki–Hamina-reittiliikennelupahakemuksia. Tilaisuudesta laaditun muistion mukaan läsnä ovat olleet hakijayhtiöiden edustajien lisäksi Linja-autoliitto ry:n edustajina puheenjohtaja MV, varapuheenjohtaja JPU, toimitusjohtaja HK ja osastopäällikkö AH. Muistion yhteenvetona on todettu, että reittiliikennelupia ei pitäisi myöntää ennen kuin matkustajille on varmistettu samat lipunkäyttöoikeudet saman alueen reittiliikenteeseen ja sopimusliikenteeseen. Liikenne- ja viestintäministeriön, Liikenneviraston ja Linja-autoliitto ry:n pitäisi yhteistyössä kirjata tärkeimmät perusteet ja tulkintaohjeet PSA-sopimusten suojan säilyttämiseksi ja reittiliikennelupien myöntämiseksi siirtymäaikana ja sen jälkeen lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla.

1471. Neuvottelussa on keskusteltu siitä, voisivatko kaikki yritykset yhtä aikaa vetää reittilupahakemuksensa pois käsittelystä. Kahden luvanhakijayrityksen toimitusjohtajat ovat ilmoittaneet olleensa siihen valmiita, mutta Liikenne Vuorela Oy:n toimitusjohtaja RV ei. Hän on ilmoittanut harkitsevansa asiaa myöhemmin, mutta kuitenkin todennut, ettei reittilupahakemusten käsittelyllä ja päätöksillä ole mitään kiirettä. Periaatekysymykset ja tulkinnat on ollut ensin syytä selvittää rauhassa. Tästä kannasta on informoitu Uudenmaan ELY-keskusta (KKV:n kirjallinen todiste 33 ja 60, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 9, Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 15).

1472. Uudenmaan ELY-keskus on 10.12.2010 myöntänyt Liikenne Vuorela Oy:lle, Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:lle reittiliikenneluvat yhtiöiden hakemille Helsingin ja Haminan välisille reiteille. Uudenmaan ELY-keskus on katsonut, ettei hakemusten hylkäämisiin ole löytynyt joukkoliikennelain 22 §:n mukaisia perusteita (KKV:n kirjallinen todiste 119, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 40).

1473. Uudenmaan ELY-keskuksen päätösmuistiossa on todettu, että ELY-keskus oli kutsunut hakijaosapuolet yhteiseen neuvotteluun 13.8.2010 hakemusten yhteensovittamiseksi. Tilaisuudessa on käyty läpi ratkaisumallit ja keskusteltu aikatauluista. Neuvotteluissa on tuotu voimakkaasti esille joukkoliikennelain perusteluihin kirjattu kanta, jonka mukaan reittiliikennelupa tulisi pääsääntöisesti myöntää. Lisäksi ELY-keskuksen taholta on tuotu esille, että usean liikenteenharjoittajan hakiessa samaa liikennettä, lupa myönnettäisiin kaikille hakijoille, koska lakiin ei sisälly tarveharkintaa. Päätösmuistion mukaan hakijat ovat pysyneet neuvottelussa hakemustensa takana, mutta ELY-keskus on antanut yrityksille vielä mahdollisuuden neuvotteluun ja lisäaikaa mahdollisten uusien esitysten toimittamiseen 28.8.2010 saakka. Muistiossa on todettu, että hakijat eivät kuitenkaan ole esittäneet muutoksia määräpäivään mennessä (KKV:n kirjallinen todiste 119, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 40).

1474. Sekä Oy Pohjolan Liikenne Ab että Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat valittaneet edellä mainitusta ELY-keskuksen päätöksestä.

1475. Helsingin hallinto-oikeus on 17.10.2011 antamallaan päätöksellä numero 11/1250/3 kumonnut Uudenmaan ELY-keskuksen 10.12.2010 tekemät päätökset numerot 505307, 505310 ja 505317 ja palauttanut asiat ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäviksi. Perusteluissaan hallinto-oikeus on muun ohella katsonut, että ELY-keskuksen olisi tullut asioita ratkaistessaan soveltaa myös joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentin säännöstä ja arvioida sen ja sitä koskevien eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön tulkintaohjeiden vaikutusta ratkaisuihin. Kun ELY-keskus ei ole näin tehnyt ja sillä on ollut tältä osin toinen käsitys, hallinto-oikeus on päättänyt palauttaa asiat ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäviksi kyseisen säännöksen ja sen tulkintaohjeiden huomioon ottamiseksi (Länsilinjat Oy:n kirjallinen todiste 14, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 49).

1476. Uudenmaan ELY-keskus on 14.6.2012 tekemillään uusilla päätöksillä myöntänyt Liikenne Vuorela Oy:lle, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:lle ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle reittiliikenneluvat kysymyksessä oleville reiteille. Samalla se on peruuttanut yhtiöille aiemmin myönnetyt reittiliikenneluvat.

1477. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on valittanut kaikista uusista lupapäätöksistä. Helsingin hallinto-oikeus on 28.2.2013 antamallaan päätöksellä numero 13/0257/3 hylännyt Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n valituksen.

1478. Oy Pohjolan Liikenne Ab on valittanut uudesta lupapäätöksestä, jolla Liikenne Vuorela Oy:lle on myönnetty reittiliikennelupa. Helsingin hallinto-oikeus on 28.2.2013 antamallaan päätöksellä numero 13/0256/3 hylännyt Oy Pohjolan Liikenne Ab:n valituksen. Yhtiö on valittanut päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka on 31.10.2014 antamallaan päätöksellä taltionumero 3371 hylännyt valituksen.

Virrat-Jyväskylä (Reitti 3)

1479. Kuljetus A & J. Heinonen Oy ja Kuljetus J. Haanpää Oy ovat hakeneet reittiliikennelupaa reitille Virrat–Jyväskylä (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 30).

1480. Linja-autoliitto ry:n Sisä-Suomen alueosaston hallitus on 7.4.2011 pitämässään kokouksessa vastustanut hakemuksen hyväksymistä siirtymäajan liikennettä jatkuvasti ja vakavasti haittaavana.

1481. Keski-Suomen ELY-keskus on 30.5.2011 myöntänyt Kuljetus A & J. Heinonen Oy:lle ja Kuljetus J. Haanpää Oy:lle reittiliikenneluvan yhtiön hakemalle reitille (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 30).

1482. Töysän Linja Oy on valittanut edellä mainitusta päätöksestä. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 4.9.2013 antamallaan päätöksellä numero 13/0401/1 hylännyt Töysän Linja Oy:n valituksen.

Tampere–Pori (Reitti 4)

1483. Reitin Tampere–Pori siirtymäajan sopimus on umpeutunut ja reitti on avautunut kilpailulle 1.1.2012 alkaen.

1484. Reitillä aiemmin liikennöinyt Koiviston Auto -konserniin kuuluva Satakunnan Liikenne Oy on ennen yhtiön siirtymäajan sopimuksen päättymistä tehnyt ELY-keskukselle esityksen käyttöoikeussopimuksen solmimisesta ja hakenut tällä tavoin kuuden vuoden yksinoikeutta reitille. Pirkanmaan ELY-keskus ei ole hyväksynyt esitystä käyttöoikeussopimuksesta ja on julistanut reitin vapaasti haettavaksi 30.11.2011 mennessä.

1485. Pirkanmaan ELY-keskus on 2.12.2011 myöntänyt Tilausliikenne Lauri Möttö Ky:lle reittiliikenneluvan reitille Tampere–Pori (KKV:n kirjallinen todiste 51).

1486. Väinö Paunu Oy ja Satakunnan Liikenne Oy ovat valittaneet päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen (Koiviston Auton kirjallinen todiste 3, 4 ja 5).

1487. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 22.10.2013 antamallaan päätöksellä numero 13/0498/1 hylännyt Väinö Paunu Oy:n valituksen ja jättänyt samalla päätöksellä Satakunnan Liikenne Oy:n valituksen tutkimatta. Väinö Paunu Oy on valittanut edellä mainitusta Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka on 15.4.2015 antamallaan päätöksellä taltionumero 1014 hylännyt Väinö Paunu Oy:n valituksen (Koiviston Auton kirjallinen todiste 5).

Turku-Äkäslompolo (Reitti 5)

1488. Keskimatkat Oy on hakenut reittiliikennelupaa reitille Turku–Pori–Oulu–Kemi–Äkäslompolo.

1489. Linja-autoliitto ry:n Lapin alueosaston hallitus on 9.11.2010 pitämässään kokouksessa vastustanut reittiliikennelupahakemusta, koska liikenne aiheuttaisi vakavaa ja pysyvää haittaa, joka kohdistuisi kokouspöytäkirjassa tarkemmin yksilöityihin vuoroihin ja yhtiöihin. Sopimus tulisi jatkossakin hoitaa tilausliikenteenä (KKV:n kirjallinen todiste 124).

1490. Liiton Oulun alueosaston hallitus on 10.11.2010 pitämässään kokouksessa vastustanut reittiliikennelupahakemusta, koska liikenne loukkaisi siirtymäajan liikennettä. Haettu vuoro on tyypillistä tilausliikenteenä hoidettavaa liikennettä (KKV:n kirjallinen todiste 105).

1491. Liiton Lounais-Suomen alueosaston hallitus ei ole 8.12.2010 pitämässään kokouksessa puoltanut reittiliikennelupaa, koska haettu reittiliikennelupa aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa haittaa siirtymäajan sopimusliikenteelle. (KKV:n kirjallinen todiste 75).

1492. Lapin ELY-keskus on 21.12.2010 myöntänyt Keskimatkat Oy:lle reittiliikenneluvan reitille Turku–Pori–Oulu–Kemi–Äkäslompolo ajalle 14.1.2011–13.1.2021 (KKV:n kirjallinen todiste 49, Koiviston Auton kirjallinen todiste 9, Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 28).

1493. Satakunnan Liikenne Oy ja Pohjolan Turistiauto Oy ovat valittaneet edellä mainitusta päätöksestä. Rovaniemen hallinto-oikeus on 30.8.2011 antamallaan päätöksellä numero 11/0345/1 hylännyt Satakunnan Liikenne Oy:n ja Pohjolan Turistiauto Oy:n valitukset (Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 48).

Oulu–Kolari (Reitti 6)

1494. Linjaliikenne Heikkilä Ky on hakenut reittiliikennelupaa reitille Oulu–Kemi–Kolari (Koiviston Auton kirjallinen todiste 9, Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 28).

1495. Linja-autoliitto ry:n Lapin alueosaston hallitus on 9.11.2010 pitämässään kokouksessa esittänyt, että Linjaliikenne Heikkilä Ky ja Veljekset Salmela Oy sopisivat keskenään asiasta ja ilmoittaisivat ELY-keskukselle kantansa (KKV:n kirjallinen todiste 124).

1496. Linja-autoliiton Oulun alueosaston hallitus on 10.11.2010 pitämässään kokouksessa vastustanut hakemusta, koska haettu vuoro olisi tullut lähelle Veljekset Salmela Oy:n vuoroa (KKV:n kirjallinen todiste 105).

1497. Lapin ELY-keskus on 21.12.2010 myöntänyt Linjaliikenne Heikkilä Ky:lle reittiliikenneluvan reitille Oulu–Kemi–Kolari ajalle 1.1.2011–31.12.2020 (Koiviston Auton kirjallinen todiste 9, Oy Matkahuolto Ab:n kirjallinen todiste 28).

6.1.2 Matka- ja rahtipalvelut

1498. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, että väitettyyn kartelliin osallistuneet tahot ovat pyrkineet Oy Matkahuolto Ab:n pakettipalvelusopimukseen vuonna 2010 lisätyn ja 1.1.2011 voimaan tulleen tarveharkintaehdon avulla rajoittamaan kilpailua linja-autoliikenteessä kuljetettavan rahdin markkinoilla.

1499. Kilpailunrajoitus on Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan ilmennyt erityisesti siinä, että siirtymäajan sopimusliikenteen kanssa kilpailevat reittiliikennevuorot eivät ole päässeet Matkahuollon järjestelmiin ja niihin jo mukaan otettuja reittiliikennevuoroja on poistettu järjestelmistä vuoden 2010 päättyessä. Esitetyt syyt poissuljennalle eivät ole olleet todellisia eivätkä kilpailuoikeudellisesti relevantteja.

1500. Viraston mukaan ainakaan kymmenen liikennöitsijän reittiliikennelupavuoroja ei ole otettu mukaan Matkahuollon pakettipalveluihin, vaikka ainakin kahdessa tapauksessa Matkahuollon asiamiehet olivat olleet kiinnostuneita nopeammasta, ilman kauttakulkuyhteyttä toteutetusta rahdinkuljetuksesta. Esimerkiksi Liikenne Vainion Helsinki−Hamina-vuoroille ei ole myönnetty oikeutta kuljettaa rahtia, vaikka Matkahuollon toimiva johto oli arvioinut paketinkuljetusoikeuden myöntämisen olevan yhtiölle liiketaloudellisesti järkevää (KKV:n kirjallinen todiste 14, 69–71, 74 ja 89–91, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 27).

1501. Yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat esittäneet, että Matkahuollolla on ollut oikeus valita sopimuskumppaninsa eikä sopimus rahdinkuljetuksesta Matkahuollon kanssa ole ollut välttämätön jo aiemmin kilpailulle avatuilla rahdinkuljetusmarkkinoilla toimimiseksi. Kilpailu näillä markkinoilla on toimivaa eikä henkilöliikenteen markkinoiden avaaminen ole välittömästi liittynyt rahdinkuljetukseen.

1502. Matkahuolto on painottanut, että pakettipalvelusopimuksen tarveharkintaa ei sovelleta syrjivästi tai poissulkemistarkoituksessa. Rahdinkuljetusta koskevista päätöksistä ei keskustella eikä niistä tehdä päätöksiä Matkahuollon hallituksessa. Tarveharkinnan ja päätökset rahdinkuljetuksesta tekee liiketoimintaan perustuen palveluverkostosta vastaava liiketoimintapäällikkö ja harkinnan perusteet ovat liikennöitsijöiden tiedossa. Rahdinkuljetusoikeuksia on yhtäältä evätty myös Matkahuollon hallituksessa edustettuina olevilta liikennöitsijöiltä ja toisaalta rahdinkuljetussopimuksia on tehty hallitukseen kuulumattomien liikennöitsijöiden ja muiden rahdinkuljettajien kanssa. Rahtia kuljetetaan myös uusilla reittiliikennevuoroilla.

1503. Saadun selvityksen mukaan Matkahuollon uusiin palvelusopimuksiin ovat tulleet automaattisesti ne vuorot, jotka linja-autoyhtiöillä on ollut sopimusten irtisanomishetkellä kesällä 2010. Nämä vuorot ovat myös saaneet rahdinkuljetusoikeuden. Uusiin matka- ja pakettipalvelusopimuksiin on sisältynyt tarveharkintaehto, jonka perusteella irtisanomisajankohdan jälkeisten uusien vuorojen hyväksyminen harkitaan tapauskohtaisesti erikseen.

6.2 Asiassa esitetty keskeinen selvitys

1504. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt näyttönä seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetusta menettelystä muun ohella lukuisia Matkahuollon hallituksen jäsenten ja varajäsenten sekä yhtiön toimivan johdon sähköpostiviestejä, joihin on osallistunut myös muun muassa Linja-autoliiton toimihenkilöitä. Lisäksi näyttönä seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetusta menettelystä on esitetty erinäisiä Matkahuollon ja Linja-autoliiton hallituksen kokouspöytäkirjoja.

1505. Asiassa on lisäksi järjestetty suullinen käsittely näytön vastaanottamista varten.

6.2.1 Reittejä koskevat sähköpostit ja muut keskustelut

Reitti 1

1506. Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen puheenjohtaja, Koiviston Auto Oy:n konsernijohtaja, AN on 1.9.2010 lähettänyt sähköpostin, jossa hän on muun ohella todennut, että Linjaliikenne Kivistö Oy:lle on myönnetty reittiliikennelupa pikavuorolle Helsingistä Forssan kautta Loimaalle ja takaisin. Hänen mukaansa kysymys on ollut koko linja-autoalan kannalta keskeisestä, isosta periaatteesta, johon piti reagoida heti ja voimakkaasti. Onko siirtymäajan liikennöintisopimuksissa olevalla liikenteellä suojaa vai ei? AN mukaan tehtävä kuuluu Linja-autoliitto ry:lle (KKV:n kirjallinen todiste 41).

1507. Edellä mainittuun sähköpostikeskusteluun 1.9.2010 osallistunut MV on muun ohella todennut, että hänen mielestään oli etsittävä siihenkin ratkaisua, miten myönnetty lupa saadaan toimenpidekieltoon tai peruutetuksi kokonaan. Tässä ministeri on varmasti avainasemassa. MP on puolestaan todennut, että hänen aiemmin ehdottamansa ilmoituksen "Kivistölle (ja Hostikan perinnön jakajille)" on ollut tarkoitus olla varotoimenpide ja toisaalta hillitä uusia ja varmasti kiihtyviä uusia hakemuksia. Hänen mukaansa "tämä voi olla meidän viimeinen mahdollisuus, sillä edelleen olen sitä mieltä, että jos nyt lepsuillaan täysin, niin kohta ei ole kirimahdollisuutta. Yleensä on helpompi antaa vähän lisää narua kuin kiristää sitä."

1508. Matkahuollon toimitusjohtaja PH on sähköpostissaan 1.9.2010 yhtiön hallituksen puheenjohtaja AN:lle ja varapuheenjohtaja MV:lle sekä Linja-autoliiton toimitusjohtaja HK:lle todennut, että liiton jäsenyritystä Linjaliikenne Kivistö Oy:tä koskevat sopimuksen irtisanomisaikana samat säännöt kuin muitakin jäsenyrityksiä, mukaan lukien paketinkuljetusoikeus. PH on viestissään kysynyt, "ovatko jatkossa kaikki uudet vuorot saman säännön alaisia, esimerkiksi Koiviston Auton tai Savonlinjan tai Paunun uudet vuorot jossain päin Suomea? Kuka niitä valvoo (MH:n hallitus)?"

1509. PH:n mukaan Matkahuollon suhde viranomaisiin huonontuu, jos se toimii mainituilla tavoilla. Mitä lupaviranomainen ajattelee, jos Matkahuolto syrjii yrittäjiä? Matkahuolto ei välttämättä enää olisi "hovikelpoinen" viranomaisiin päin hoitamaan koko toimialan asioita ja palveluja. Lisäksi "Kivistön ympärillä käyty keskustelu toimintamallista ei ehkä ole sen mukaista ja johtanee varmaan viranomaisten taholta vastavetoihin." Lopuksi hän on todennut, että Oy Matkahuolto Ab luonnollisesti toimii kuten hallitus ja omistaja päättää. Se tulee myös käyttämään päätöksiä tässäkin tapauksessa toimintansa tukena selvittäessään rooliaan ja toimintaansa muun muassa eri viranomaisille (KKV:n kirjallinen todiste 57).

1510. Myös Ventoniemi Oy:n toimitusjohtaja JPU on osallistunut asiaa koskevaan sähköpostikeskusteluun 3.9.2010 esittämällä, että tilanteen johdosta pitäisi kutsua nopeasti kokoon "hätätilakokous". Hänen mukaansa kysymyksessä on ollut erittäin räikeä laki- ja siirtymäajan sopimusneuvottelujen vesittäminen, jonka myös Liikenneviraston pääjohtaja JT oli rivien välistä myöntänyt. JPU:n saaman tiedon mukaan muutkin tahot olivat jo kärkkymässä vastaavia hakemuksia. Asiaan pitäisi reagoida jyrkästi ja nopeasti, että ELY-keskusten päättäjät, "jotka eivät käytännön liikennöinnistä ymmärrä mitään, ainakin huomaisivat, että sohaisivat pahasti ampiaispesään. Liikenneministerille ja valiokunnalle on tehtävä selväksi, että meitä on selkeästi petetty (toivottavasti on jo tehtykin)" (KKV:n kirjallinen todiste 41).

1511. MP puolestaan on omassa vastauksessaan 3.9.2010 ilmoittanut olevansa samaa mieltä JPU:n kanssa ja muun ohella todennut, että Matkahuollon hallituksen päätöksen mukainen ilmoitus Linjaliikenne Kivistö Oy:lle pitäisi heti joka tapauksessa tehdä riippumatta siitä, myönnetäänkö palveluja jälkikäteen vai ei.

1512. Tämän jälkeen Matkahuollon toimitusjohtaja PH on lähettänyt 3.9.2010 sähköpostiviestin AN:lle, jossa hän on muun ohella todennut, että yhtiö ei toistaiseksi tule poikkeamaan nykyisistä käytännöistä. Lisäksi tehdyt päätökset ja lopullinen sopimusteksti on hyvä tarkistuttaa kilpailuoikeusjuristilla ennen kirjeiden lähettelyä tai uusien sopimustekstien julkistamista (KKV:n kirjallinen todiste 41).

Reitti 2

1513. Väinö Paunu Oy:n toimitusjohtaja MP on 25.8.2010 lähettänyt Linja-autoliitto ry:n toimitusjohtaja HK:lle ja osastopäällikkö AH:lle sähköpostiviestin, jossa hän on muun ohella kertonut, että "Vuorela hakee Hostikan entisiä vuoroja" ja "Kilpahakuun ovat lähteneet ymmärtääkseni PL ja SL". Viestin mukaan "Uudenmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja JH on uhannut myöntää kaikki luvat siirtymäajan sopimuksista ja PSA-suojasta huolimatta eli kolme autoa ajaisi peräkanaa samaa aikataulua. Se siitä siirtymäajasta sitten, jos noin menee." Paunu on vielä todennut, että "Vuorela pitäisi saada perumaan" ja HK:n "pitäisi yrittää pistää JH riviin, muuten hulina alkaakin nyt eikä 1.7.2014". Viestissä on vielä kysytty, olisiko asiassa syytä pyytää "virka-apua" liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja MK:ltä? (KKV:n kirjallinen todiste 58).

1514. Linja-autoliitto ry:n toimitusjohtaja HK:n Liikenneviraston pääjohtaja JT ja johtaja PR:lle sekä Linja-autoliitto ry:n osastopäällikkö AH:lle samana päivänä lähettämän sähköpostiviestin mukaan Etelä-Suomen ELY-keskus on aikeissa antaa kaikille kolmelle lupia hakeneelle yritykselle päällekkäiset reittiliikenneluvat Hamina–Helsinki-välille. Nämä uudet luvat olisivat PSA-tasoisten siirtymäajan liikennöintisopimusten päällä. Menettelyssä ei piitattaisi lainvalmistelutyöstä tai eduskunnan lisäämistä kriteereistä, mikä tarkoittaa, että siirtymäaika, jonka on pitänyt päättyä aikaisintaan 31.6.2014, päättyisi käytännössä saman tien. Uutta päällekkäistä liikennettä haettaisiin ja vedottaisiin ELY-keskusten tekemään ja niitä sitovaan linjaratkaisuun, että kaikki hakijat saavat luvat. Koko järjestelmä on menossa sekaisin, ennen kuin Liikennevirasto on saanut sanottua mitään.

1515. Sähköpostiviestissä on edelleen kerrottu, että liikenne- ja viestintäministeriö on pitämässä asiasta neuvottelutilaisuuden, jossa asia on varmasti esillä. HK:n mukaan "peli pitäisi viheltää heti poikki ja ottaa tuumaustauko". Liikennevirasto voisi laatia tämänkaltaisten tilanteiden varalle siirtymäajaksi yhdenmukaiset ohjeet, jotka voitaisiin valmistella yhdessä. Jos ELY-keskus myöntää luvat kaikille, niin peli on sekaisin ja varmaan eduskuntakin vaatii kuultavaksi. Viestin mukaan linja-autoasiat ja ELY-keskusten ohjaukset tulisi saada mahdollisimman nopeasti liikenne- ja viestintäministeriöstä Liikennevirastoon. JT:lta on kysytty, voisiko hän mitenkään vaikuttaa asiaan (KKV:n kirjallinen todiste 61).

1516. HK on 25.8.2010 lähettänyt edellistä vastaavan sähköpostiviestin myös liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja MK:lle, KJ:lle ja SJ:lle sekä Linja-autoliittoon AH:lle (KKV:n kirjallinen todiste 62).

Reitti 3

1517. Linja-autoliitto ry:n osastopäällikkö AH on sähköpostissaan 28.6.2011 "Uuden reittiliikenteen MH-palvelut?" Matkahuollon toimitusjohtaja PH:lle, liiketoimintapäällikkö JW:lle ja henkilöliikennepäällikkö JY:lle tiedustellut, onko edelleen niin, että tämäkään liikenne ei saa Oy Matkahuolto Ab:n lippu- ja rahtipalveluita?

1518. PH on vastauksessaan todennut, että "Hallituksemme on tämän kieltänyt. Kyllä me, mutta…. Eli käsitykseni mukaan emme palvele näiltä osin – –. Milloin Matkahuollon käyttö toimialan edunvalvonnan välikappaleena lakkaa? Meillä menee maine tätä rataa viranomaisten silmissä." (KKV:n kirjallinen todiste 93).

1519. Oy Matkahuolto Ab:n henkilöliikennepäällikkö JY on omassa vastauksessaan AH:lle, PH:lle ja JW:lle 28.6.2011 todennut, että hallituksen päätöksen mukaisesti kyseinen vuoropari ei saa lippu-, info- ja pakettipalveluja Oy Matkahuolto AB:lta. Asemapalvelumaksut kuitenkin peritään normaalisti ja sopimus tehdään, jos sellaista ei ole vielä tehty (KKV:n kirjallinen todiste 92).

1520. Oy Matkahuolto Ab:n Jyväskylän paikallispäällikkö MKI on sähköpostiviestissään 25.7.2011 tiedustellut Kuljetus A & J. Heinonen Oy:n rahdinkuljetusoikeudesta reitille Virrat–Jyväskylä liiketoimintapäällikkö JW:lta, viitaten asiasta jo 29.6.2011 lähettämäänsä sähköpostiviestiin. Viestin mukaan yhtiölle on toimitettu Oy Matkahuolto Ab:n henkilökuljetuspalvelujen käyttöä koskevat sopimuslomakkeet ja nyt Kuljetus A & J. Heinonen Oy on ilmoittanut saaneensa Oy Matkahuolto Ab:lta allekirjoitetut sopimukset ja kysynyt uudestaan, voiko yhtiö sanotuilla sopimuksilla kuljettaa rahtia välillä Virrat Jyväskylä.

1521. MKI on viestissään todennut kertoneensa, että sanotut sopimukset eivät anna oikeutta rahdinkuljetukseen. MKI on myös todennut, että hänen käsityksensä mukaan JW oli ilmaissut saman asian Kuljetus A & J. Heinonen Oy:lle puhelimessa; "ei paketin pakettia", josta oli seurannut kysymys, että millä sopimuksilla se rahtioikeus sitten saadaan. MKI:n mukaan Kuljetus A & J. Heinonen Oy on nyt pysäyttänyt ELY-keskuksessa asian käsittelyn siksi aikaa, kun päätös Oy Matkahuolto Ab:lta tulee. MKI on tiedustellut JW:lta, että voiko asian yksinkertaisesti perustella niin, että reittiliikenneluvalla ei saa rahdinkuljetusoikeutta.

1522. JW on vastannut vielä samana päivänä MKI:lle ja kopiona JY:lle todeten, että "yksiselitteisesti on niin, ettei reittiliikennelupa oikeuta paketin kuljettamiseen missään olosuhteissa." Pian tämän jälkeen sähköpostikeskusteluun on osallistunut JY, joka on omassa viestissään JW:lle ja MKI:lle todennut, että "Päätöstä ei saa sitoa reittiliikennevuoroon, vaan on sanottava, että Matkahuolto tekee sopimuksia rahdinkuljetuksesta omien kuljetustarpeiden mukaisesti. Kyseisellä välillä ei ole tällä hetkellä tarvetta paketin kuljettamiselle." MKI on tämän jälkeen vastannut JW:lle ja JY:lle todeten viestissään soittavansa Kuljetus A & J. Heinonen Oy:lle ja sanovansa näin. MKI on edelleen todennut, että mikäli Kuljetus A & J. Heinonen Oy ei tyydy hänen yksinkertaiseen selitykseen, se voi niin välttämättä halutessaan lähestyä Matkahuoltoa kirjallisesti (KKV:n kirjallinen todiste 91).

1523. MKI on sähköpostissaan 24.8.2011 tiedustellut JY:lta, onko tilanne edelleen niin, että "reittiliikenneluvalla ei voi saada aikatauluja Minfoon, koska reittiliikenneluvalla kulkevissa vuoroissa ei viranomaispäätösten mukaan käy tuetut lipputuotteet ja Minfossa ja meidän julkaisemassa seinäaikataulussa ei näy kuin vuorot, joissa käy kaikki Matkahuollon lipputuotteet." Virrat–Jyväskylä-vuoro on nyt kulkenut koulujen aloituksen jälkeen ja Kuljetus A & J. Heinonen Oy:llä on henkilöliikennesopimus allekirjoitettuna. Jyväskylän Matkakeskuksessa on vuorolle osoitettu lähtölaituripaikka sekä taukoajalle linja-auton parkkipaikka rakennuksen takana. Myös painettuja aikatauluja on saatavilla.

1524. Henkilöliikennepäällikkö JY on vastauksessaan MKI:lle sekä HK:lle, PH:lle ja JW:lle todennut, ettei tilanne ole muuttunut aiemmasta. Edelleenkään reittiliikennevuoroja ei oteta osaksi Matkahuollon järjestelmää. Kukaan viestissä mainituista ei ole luvannut muuta.

1525. Kuljetus J. Haanpää Oy ja Kuljetus A & J. Heinonen Oy on 25.7.2011 lähettämässään sähköpostissa PH:lle viitannut puhelinkeskusteluun 25.7.2011 JHE/PH, ja todennut, että allekirjoittaneilla yrityksillä on voimassa oleva, 30.5.2011 myönnetty reittiliikennelupa Virrat–Jyväskylä–Virrat. Sähköpostiviestin mukaan vuoro palvelee niin henkilö- kuin rahtipuolellakin laajaa käyttäjäkuntaa. Esimerkiksi reitillä Virrat–Haapamäki–Keuruu–Petäjävesi on runsaasti teollisuutta, autokorjaamoita ja rengasliikkeitä, unohtamatta myöskään yksittäisten henkilöiden rahtipalveluiden käyttöä. Viestissä on toivottu, että Oy Matkahuolto Ab täydentäisi palveluitaan tarjotulla reittiliikenteellä myös ™rahtipalveluiden osalta ja näin ollen antaisi suuren arvon tehdylle työlle reittiliikenteen alkuun saattamiseksi.

1526. Oy Matkahuolto Ab:n toimitusjohtaja PH:n 8.8.2011 lähettämässä vastauksessa on 25.7.2011 lähetettyyn tiedusteluun viitaten todettu, ettei Oy Matkahuolto Ab:lla tällä hetkellä valitettavasti ole tarvetta uusiin kuljetusvuoroihin.

1527. Kuljetus J. Haanpää Oy:n edustajat SH ja JHA sekä mainitun yhtiön aiemmin omistanut JHE ovat 29.8.2012 järjestetyssä tapaamisessa kertoneet Kilpailuviraston edustajille, että yhtiöllä on ollut reitillä Virrat–Jyväskylä–Virrat Keski-Suomen ELY-keskuksen 30.5.2011 myöntämä reittiliikennelupa. Tapaamismuistion mukaan yhtiö oli hakenut lupaa alun perin Matkahuollon rahdinkuljetuksen vuoksi. Se oli tehnyt etukäteen kartoituksia rahdinkuljetuksen tarpeellisuudesta muun muassa reitin varrella sijaitsevissa Oy Matkahuolto Ab:n toimipisteissä. JHE:n mukaan Oy Matkahuolto Ab:n asiamiehet reitin varrella olivat suhtautuneet positiivisesti haettuun reittiliikennelupaan ja sen myötä kaavailtuun rahdinkuljetukseen. Yhtiön ajatuksena oli ollut, että haetulla reittiliikennevuorolla Oy Matkahuolto Ab:n rahti kulkisi Jyväskylästä Virroille nopeasti ilman kauttakulkuyhteyksiä. Rahtia oli aiemmin kuljetettu Virroille kiertoteitse Pihtiputaan ja Oulun sekä Tampereen kautta. SH arveli, että rahtia Jyväskylästä Tampereelle kuljettivat Väinö Paunu Oy ja Satakunnan Liikenne Oy ja Tampereelta Virroille Länsilinjat Oy ja Väinö Paunu Oy. Yhtiön edustajat ovat kertoneet, että Jyväskylän matkakeskus on iso rahtikeskus ja he luottivat sen tavaramäärään. He ovat myös kertoneet pitäneensä rahdinkuljetusta vuoron tärkeimpänä tulonlähteenä ja että, rahdin ja matkustajien suhteeksi arvioitiin etukäteen noin 80/20 (KKV:n kirjallinen todiste 89).

1528. Tapaamismuistion mukaan JHE oli hakuprosessin aikana keskustellut Linja-autoliitto ry:n toimitusjohtaja HK:n kanssa Kuljetus J. Haanpää Oy:n hakemasta reittiliikenneluvasta ja aiotusta rahdinkuljetuksesta. HK oli keskustelussa todennut, "ettei Risto Reippaita suvaita". Kun yhtiölle oli 30.5.2011 myönnetty sen hakema reittiliikennelupa, JHE oli soittanut Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen jäsenelle MV:lle ja kertonut, että yhtiö aloittaisi uudella reitillä rahdinkuljetuksen. Tapaamismuistiossa on todettu MV:n puhelimitse kertoneen, ettei tämä onnistuisi, sillä vuoroa ei otettaisi mukaan Oy Matkahuolto Ab:n aikataulu- tai rahdinkuljetusjärjestelmään. MV:n mukaan asiasta oli päätetty näin (KKV:n kirjallinen todiste 89).

1529. Rahdinkuljetusoikeus oli aiemmin ollut yrityskohtainen, eikä oikeutta tarvinnut hakea erikseen jokaiselle uudelle vuorolle. Kuljetus J. Haanpää Oy, joka oli Linja-autoliitto ry:n jäsen, oli jo aiemmin saanut Oy Matkahuolto Ab:n rahdinkuljetusoikeuden ja rahtia kuljetettiin reitillä Jalasjärvi–Seinäjoki–Jalasjärvi. Yrittäjien käsityksenä oli ollut Virrat–Jyväskylä–Virrat reittiliikennelupaa haettaessa, että yhtiöllä olisi aiemmin myönnetyn oikeuden perusteella oikeus kuljettaa rahtia myös uudella reitillä Jyväskylästä Virroille (KKV:n kirjallinen todiste 89).

Reitti 4

1530. MT on 17.8.2011 lähettänyt KH:lle, RM:lle, AK:lle, AN:lle ja AU:lle Tampere–Pori-liikennettä koskevan sähköpostiviestin, jonka mukaan tämä on se tapaus, jonka yhteydessä pitää päättää, millaista strategiaa Koiviston Auto -yhtymä tulee noudattamaan siirtymäajan liikennöintisopimusten päättyessä.

1531. Koiviston Auton liikejohtaja KH on lähettänyt vastausviestin 22.8.2011 MM:lle sekä muille edellisen viestin vastaanottajille kuin AK:lle, jonka viestin mukaan siirtymäajan liikennöintisopimusta ei voi jatkaa eikä siihen voi lisätä uutta liikennettä. Sopimusta ei myöskään voi uskottavasti esittää jatkettavaksi jonkin ostosopimuksen osana, jos ostorahaa ei käytetä. Reittiliikenteenä emme voi liikennettä hoitaa, koska tietyissä vuoroissa tulisi kannattavuus- ja matkustajanäkökulmasta katsoen kelpuuttaa seutuliput. Paras ratkaisu olisi saada aikaan Satakunnan Liikenne Oy:lle uusi suorahankintana tehty PSA-yksinoikeussopimus, joka olisi voimassa vuoden 2018 loppuun saakka. Monet ELY-keskukset ovat jo tehneet suorahankinnalla uusia PSA-sopimuksia, joten tätä mallia on vaikea uskottavasti kritisoida (KKV:n kirjallinen todiste 115).

1532. KH on 25.8.2011 lähettänyt Länsilinjat Oy:n TP:lle, TR:lle ja KK:lle sähköpostiviestin, jonka mukaan Veolialta Satakunnan Liikenne Oy:lle siirtynyt Pori–Tampere-liikenteen siirtymäajan liikennöintisopimus päättyy vuoden 2011 lopussa eikä sitä voi jatkaa. Satakunnan Liikenne Oy on ajatellut esittää jatkoksi suorahankintana tehtävää yksinoikeussopimusta, jollaisia on jo tehty vähäisistäkin muutetuista tai uusista kohteista pitkälti ELY-keskusten aloitteesta. Viestin mukaan yhtiö tekisi muutaman liikennöintiä tehostavan muutoksen. Länsilinjat Oy:tä on pyydetty ilmoittamaan, jos sillä on huomauttamista mainittuihin muutoksiin. Satakunnan Liikenne ei tule tekemään sellaisia muutoksia, jotka voisivat loukata Länsilinjat Oy:n siirtymäajan sopimusliikennettä (KKV:n kirjallinen todiste 95, Koiviston Auton kirjallinen todiste 19).

1533. AN on 5.9.2011 lähettänyt sähköpostiviestin Satakunnan Liikenteen suunnitelmasta KH:lle, RM:lle ja MT:lle. Sähköpostiviestin mukaan suunnitelma on hyvä esitellä etukäteen Länsilinjoille ja korostaa, että asialla on myös periaatteellista merkitystä koko alalle, koska muillakin on vastaavia tarpeita siirtymäajan liikennöintisopimusten päättyessä (KKV:n kirjallinen todiste 96, Koiviston Auton kirjallinen todiste 19).

1534. KH:n TP:lle 5.9.2011 lähettämän uuden sähköpostiviestin mukaan Pirkanmaan ELY-keskus on ottanut yhteyttä ja ilmoittanut haluavansa nähtäväkseen suunnitelman 1.1.2012 alkaen Pori–Tampere-reitille. KH on esittänyt TP:lle toiveen pikaisesta palautteesta suunnitelmaan, johon oli tehty sähköpostin 25.8.2011 jälkeen pieniä muutoksia. Viestin mukaan siirtymäajan sopimusliikentee
n jatkamisratkaisuilla on periaatteellista merkitystä koko alalle (KKV:n kirjallinen todiste 95, Koiviston Auton kirjallinen todiste 19).

1535. KH on sähköpostissaan 12.9.2011 ilmoittanut AN:lle, RM:lle ja MT:lle, että Länsilinjat Oy:llä ei ole ehdotukseen huomautettavaa. Länsilinjat Oy oli luvannut seurata kiinnostuksella asian etenemistä eli syntyykö yksinoikeussopimus neuvottelemalla. KH on oheistanut sopimusluonnoksensa perusteluosan, josta on pyytänyt kommentteja, jotta hakemus saadaan pian lähtemään (KKV:n kirjallinen todiste 96, Koiviston Auton kirjallinen todiste 19).

1536. Koiviston Auton liikejohtajan KH:n 13.9.2011 Pirkanmaan ELY-keskuksen virkamiehelle ja Satakunnan Liikenne Oy:n toimitusjohtaja RM:lle lähettämän sähköpostiviestin mukaan KH on laittanut postiin Satakunnan Liikenne Oy:n esityksen siitä, miten Tampere–Pori reitillä voitaisiin jatkaa (Koiviston Auton kirjallinen todiste 20).

1537. Pirkanmaan ELY-keskuksen virkamiehen vastauksen 17.10.2011 mukaan 14.10.2011 järjestetyssä viranomaistapaamisessa (liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto ja ELY-keskukset) oli ollut esillä muun muassa Tampere–Pori-liikenteen yksinoikeushakemus. Tapaamisessa eri tahot olivat olleet yksimielisiä siitä, että asiassa tarvitaan reittiliikennelupa, koska kysymyksessä on ollut Tampere–Pori-välin koko pikavuoroliikenne. Yksinoikeussopimus olisi oikeuttanut vain pieniin lisäyksiin olemassa olevaan siirtymäajan liikennöintisopimukseen. Viestissä on samalla pahoiteltu aiemmin annettua virheellistä tietoa ja lähetetty liitteenä reittiliikennelupahakemus.

1538. KH on 19.10.2011 lähettänyt Pirkanmaan ELY-keskuksen sähköpostiviestin tiedoksi AK:lle, RM:lle, AN:lle, MT:lle ja AU:lle ja todennut muun ohella, että ELY-keskuksen virkamiesten kanssa on nyt tarve käydä läpi reitin tilanne ja eri vaihtoehdot, jotta yhtiöiden ehdotus tulee oikein ymmärrettyä. KH on ilmoittanut, että keskustelutilaisuus pidetään Pirkanmaan ELY-keskuksessa 24.10.2011.

1539. MT on vastauksessaan todennut, että nyt on syytä olla erittäin tarkka siitä, mitä ELY-keskuksen virkamies on tarkoittanut sanoessaan, että yksinoikeussopimus oikeuttaa vain pieniin lisäyksiin olemassa olevaan siirtymäajan liikennöintisopimukseen. Hän on epäillyt, ettei kysymys ole virkamiehen antamasta virheellisestä tiedosta, vaan viranomaisten muuttuneesta tulkinnasta. Kysymys on tärkeästä ennakkotapauksesta siirtymäajan liikennöintisopimuksen jatkamisesta jossakin toisessa muodossa ja siitä voiko muita yrityksiä tulla tässä vaiheessa mukaan.

1540. KH on vielä 24.10.2011 asiaa koskevassa sähköpostiviestissään AK:lle, RM:lle, AN:lle, MT:lle ja AU:lle todennut muun ohella, että reittiliikenneluvalla toimittaessa tuloista jäisi saamatta noin 40 prosenttia eli liikenne olisi taloudellisesti mahdotonta. Periaatteessa Satakunnan Liikenne Oy on reittiliikenteen kannalla kaukoliikenteessä siirtymäajan liikennöintisopimusten loppuessa. Nykymuodossa reittiliikenteen pelisäännöt ovat kuitenkin epäselvät ja kohtelu huonoa.

1541. Viestissä on edelleen todettu, että liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto ja ELY-keskukset eivät halua käyttää suorahankintaa sielläkään, missä siihen olisi lain ja PSA:n puolesta mahdollisuuksia. KH on kertonut vedonneensa muun ohella siihen, että markkinaehtoisen liikenteen pelisääntöihin saadaan työryhmän toimesta alkuvuodesta lisää tietoa, joten ei kannattaisi tuhota järjestelmää, joka saattaa olla jo seuraavana vuonna sellainen, mihin laajemminkin pyritään (KKV:n kirjallinen todiste 50, Koiviston Auton kirjallinen todiste 21 ja 22).

1542. Pirkanmaan ELY-keskuksen virkamies on 25.10.2011 sähköpostiviestissään KH:lle ja JL:lle todennut, että Tampere–Pori-liikenteestä voitaisiin tehdä jonkin pituinen nollasopimus (Koiviston Auton kirjallinen todiste 23).

1543. KH on 28.10.2011 vastauksessa edellä mainittuun sähköpostiin todennut, että perinteinen ostosopimus ei sopimusmallina sovi kyseiseen tilanteeseen, koska yritys kantaa yksin liikenteenhoidon taloudellisen vastuun. Viestin mukaan yhtiön 13.9.2011 tekemä ehdotus on voimassa. Sopimuksen muodoksi on esitetty PSA-sopimusta, sillä liikenteen hoitamiseksi tulopohja on voitava pitää entisellään lippujen ja rahdinkuljetuksen osalta. ELY-keskukselta on pyydetty ehdotusta siitä, miten esitystä tulisi täydentää tai muuttaa, jotta sopimus voitaisiin solmia ja liikenne voisi jatkua (Koiviston Auton kirjallinen todiste 24).

1544. AN on 17.11.2011 sähköpostiviestissään KH:lle, AK:lle, RM:lle ja MT:lle muun ohella todennut, että PSA-sopimuksen jatkaminen on neuvottelukysymys. Sopimuksen päättymisajasta voidaan neuvotella, eikä 31.12.2018 ole ehdoton takaraja.

1545. KH on 17.11.2011 vastauksessaan edellä mainituille henkilöille ja AU:lle todennut, että neuvottelussa liikenne- ja viestintäministeriössä 16.11.2011 on käyty läpi asian eteneminen ja syyt siihen, miksi reittiliikenne ei ole mahdollinen. Hän on edelleen kertonut, että keskustelu oli päättynyt siihen, että yhden virkamiehen mukaan jäljelle oli jäänyt kaksi vaihtoehtoa. Joko ELY-keskus vuodenvaihteen läheisyydestä piittaamatta julistaa vielä haettavaksi kyseiselle välille reittiliikennettä tai Satakunnan Liikenne Oy:n kanssa tehdään PSA-sopimuksen mahdollistama kiireellinen toimi eli määräaikainen suorahankinta.

1546. KH on 18.11.2011 sähköpostissaan RM:lle, AN:lle, MT:lle ja AU:lle kertonut virkamiehen soittaneen ja ilmoittaneen, että viranomaisten kesken on päädytty siihen, että reittiliikennevaihtoehto on edelleen ensisijainen ja sen mahdollisuutta selvitetään vielä. Pirkanmaan ELY-keskuksen sivuille tulee aiheesta jonkinlainen hakuilmoitus, ja reittiehdotuksia odotetaan marraskuun aikana. Satakunnan Liikenne Oy:n ehdotuksen suhteen jatketaan toimia edellä mainitun hakukierroksen jälkeen joulukuun alussa. Virkamies oli vielä pyytänyt harkitsemaan reittiliikennelupahakemuksen jättämistä, mihin KH on kertonut vastanneensa, että Satakunnan Liikenne Oy ei sellaista voi näillä lippu- ja rahtirajoituksilla jättää (KKV:n kirjallinen todiste 137, Koiviston Auton kirjallinen todiste 26).

1547. Todistaja PM on markkinaoikeudessa kertonut, että Tilausliikenne Lauri Möttö Ky oli ainoana yrityksenä päättänyt hakea reittiliikennelupaa nyt kysymyksessä olevalle Tampere–Pori-reitille. Kyseessä oli ensimmäinen yhteysväli, jossa aikaisempi linjaliikennelupamalli ja siten yksinoikeuteen perustuva liikennöinti loppui vuoden 2011 lopussa.

Reitti 5

1548. JL on sähköpostissaan 28.12.2010 Matkahuollon HAL:lle, MA:lle, JW:lle ja JY:lle kertonut kuulleensa, että Keskimatkat Oy olisi saanut reittiliikenneluvan Turku–Äkäslompolo- vuorolle. JL on todennut, että missään tapauksessa kyseistä vuoroa ei saa ottaa Matkahuollon järjestelmiin ennen kuin hallitus on ottanut kantaa asiaan. Viestissään hän on olettanut, että hallitus ottaa varmastikin kielteisen kannan rahdinkuljetusoikeuteen kyseessä olevalla vuorolla. JL on 29.12.2010 välittänyt edellä mainitun sähköpostiviestin toimitusjohtaja PH:lle todeten, että "ryhtynette samoihin toimiin kuin Haminankin välillä, ettei tule Minfoon, liput eivät kelpaa sekä rahdinkuljetusoikeutta ei ole". PH on vastauksessaan 29.12.2010 todennut, että "näin on kenttäämme hetki sitten ohjeistettu" (KKV:n kirjallinen todiste 104).

1549. AN on sähköpostissaan 29.12.2010 PH:lle todennut, että hänen mielestään asiassa pitää toimia kuten JL on viestittänyt (KKV:n kirjallinen todiste 107).

1550. MKE Keskimatkat Oy:stä on sähköpostissaan 17.1.2011 Matkahuollon henkilöliikennepäällikkö JY:lle todennut, että Keskimatkat Oy odottaa reittiluvalla liikennöitävää pikavuoroa Turku–Äkäslompolo–Turku koskien, että Oy Matkahuolto Ab hoitaa pikaisesti asianmukaiset opasteet Oy Matkahuolto Ab:n osoittamille laitureille kyseisellä reitillä. Uuden sähköpostiviestin 1.2.2011 mukaan hän on edelleen odottavansa vastausta asiaan. JY on vastauksessaan todennut muun ohella, että Keskimatkat Oy:n vuoroja ei voida tällä hetkellä ottaa aikataulujärjestelmään eikä niille voida toimittaa asemien lähtöaikaopastusta. Vuoroille ei myöskään voida antaa paketteja kuljetettavaksi (KKV:n kirjallinen todiste 74).

1551. Keskimatkat Oy:n edustajat PK ja MAK ovat Kilpailuvirastossa 17.8.2012 järjestetyssä tapaamisessa kertoneet muun ohella hakeneensa rahdinkuljetusoikeutta reittiliikenneluvan myöntämisen jälkeen ja olettaneet saavansa sen, sillä reitti on ollut ainoa suora yhteys Turusta Lappiin ja rahdinkuljetus olisi nopeutunut merkittävästi vaihdottoman yhteyden myötä. Erilaisten kauttakulkujärjestelyjen kautta rahti Ouluun on kulkenut jopa kolmen yhtiön autoissa. Keskimatkojen vuorolla rahti kulkisi ilman välilastauksia. Keskimatkat Oy:n mukaan Oy Matkahuolto Ab:n rahti annetaan sopimusten mukaan ensimmäiselle järjestelmässä olevalle suoralle vuorolle tai sille kauttakulkuvuorolle, joka on perillä tuntia ennen suoraa vuoroa. Keskimatkat Oy ei tämän perusteella ole nähnyt perusteita Oy Matkahuolto Ab:n hylkäävälle rahtipäätökselle (KKV:n kirjallinen todiste 98).

1552. PK on markkinaoikeudessa kertonut, että yhtiö oli vahvasti uskonut, että silloin, kun reittiliikennelupa myönnetään, niin samalla aukeavat muutkin Oy Matkahuolto Ab:n palvelut. Yhtiö oli myös laskenut, että se saa asiakkaiden lisäksi rahtia, mikä olisi mahdollistanut jopa ympärivuotiset kannattavat vuorot. Ilman rahtioikeuksia Keskimatkat Oy olisi ollut maksajan roolissa.

1553. MKE on sähköpostissaan 5.11.2014 Matkahuollon henkilöliikennepäällikkö JY:lle todennut, että Keskimatkat Oy hakee rahdinkuljetusoikeutta reittiliikenneluvilleen. Matkahuollon HAL on vastauksessaan 7.11.2014 pyytänyt PK:ta ilmoittamaan ne Keskimatkat Oy:n vuorot, joissa olisi mahdollista kuljettaa rahtia. PK on tämän jälkeen ilmoittanut HAL:lle sähköpostitse pyydetyt vuorotiedot. HAL on viestissään 12.11.2014 MKE:lle ilmoittanut, että Matkahuollolla "ei ole tällä hetkellä tarvetta lisätä kuljetuskapasiteettia ko. yhteysvuoroväleillä. Palaamme asiaan myöhemmin, mikäli tilanne muuttuu nykyisestä." (KKV:n kirjallinen todiste 99).

Reitti 6

1554. JY on sähköpostissaan 31.12.2010 todennut muun ohella, että "Eskelisen Lapinlinjat on ostanut liiketoimintakaupalla Heikkilän vuoroja, joihin on sisältynyt sunnuntaisin uusi vuoro Oulu–Kolari-välille. Käsittääkseni muina päivinä vuorot on siirtymäajan liikennöintisopimuksella. Tomilla oli tiedossa, että reittiliikennevuorot eivät pääse Matkahuollon järjestelmään."

6.2.2 Matkahuollon hallituksen joulukuun lopun 2010 sähköpostilinjaus

1555. Oy Matkahuolto Ab:n toimitusjohtaja PH:n 23.12.2010 Matkahuollon hallituksen jäsenille lähettämän sähköpostin mukaan Helsinki–Hamina välille on tulossa uusia vuoroja eli Liikenne Vuorela Oy:n sekä Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:n vuorot. PH on todennut, että kaikille vuoroille voidaan järjestää lähtölaituripaikka Kampissa, ja alustavasti on selvitetty, että myös Porvoossa, Karhulassa ja Haminassa laituripaikat järjestyvät. Matkahuollon tarveharkinnasta PH on matkapalveluiden osalta todennut, että tarjonta kasvaa sellaisissa vuoroissa, joissa Oy Matkahuolto Ab:n matkaliput kelpaavat. Myös Oy Matkahuolto Ab:n asemamaksujen ja aikataulupalvelumaksujen maksupohja laajenee. Lisäarvoa vähentää se, että julkisesti rahoitetut seutu-, kaupunki- ja työmatkaliput eivät kelpaa kyseessä olevissa vuoroissa. Pakettipalveluiden osalta pakettikuljetusten toimintakapasiteetti lisääntyy vuorojen lisääntyessä.

1556. PH:n lähettämässä viestissä on viitattu myös Linja-autoliitto ry:n lausuntoon 9.8.2010, missä se on vastustanut kysymyksessä olevia vuoroja, koska niille ei ole liikennetarvetta ja ne loukkaavat olemassa olevaa liikennettä. Matkahuollon sopimuksiin viitaten PH on muun ohella ilmoittanut, että vuorot otetaan mukaan matkapalvelusopimukseen ja pakettipalvelusopimukseen kyseisten vuorojen liikenteenharjoittajien niin halutessa. PH on todennut, että mikäli Matkahuollon hallitus haluaa linjata päätöksen poikkeavasti johdon esitykseen nähden, johto odottaa perusteltuja kannanottoja tiistaihin 28.12.2010 mennessä, jotta käytännön järjestelyt voidaan hoitaa tai tarvittaessa ylimääräinen hallituksen puhelinkokous järjestää ennen liikenteen alkamista 2.1.2011 (KKV:n kirjallinen todiste 42, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 7 ja 28, Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 21).

1557. MV:n vastauksen 27.12.2010 mukaan hänen käsityksensä mukaan vuoroja ei tarvita, sillä niistä ei saada juurikaan lisäarvoa järjestelmälle. Pakettipuolella ei MV:n käsityksen mukaan ole tarvetta lisäkapasiteetille ja aikataulukentässä ei ole aukkoa. Asiasta olisi hyvä järjestää kokous, koska se on ensimmäistä kertaa esillä ja olisi siis tarpeellista luoda pelisääntöjä.

1558. PH:n MV:lle, AN:lle ja KM:lle 27.12.2010 lähettämän sähköpostin mukaan, jollei mitään todella pakottavaa estettä ole, Matkahuolto ottaa ainakin Linja-autoliitto ry:n jäsenten vuorot automaattisesti järjestelmään. Matkahuollon johto on tiedostanut liiton vastustavan haettuja reittiliikennelupavuoroja. Viestin mukaan liitolla voi edunvalvontamielessä olla samaan asiaan erilainen näkemys kuin liiketoimintanäkökulmaa edustavalla Matkahuollolla. PH on todennut pelkäävänsä kielteisistä päätöksistä syntyvän tulevaisuudessa suuren julkisuusvaaran ja mahdollisesti tarve perustella sekä Kilpailuvirastolle että markkinaoikeudelle mahdollinen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Hän on myös uskonut liikenneviranomaisten puuttuvan jossakin vaiheessa suljettuun verkostoon. Viesti on laitettu vain puheenjohtajille, jotta asiassa voidaan tarvittaessa käydä valmistelukeskustelua. PH on tämän jälkeen lähettänyt MV:n sähköpostin ja oman vastauksensa Linja-autoliiton osastopäällikkö AH:lle sähköpostilla 27.12.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 67).

1559. JL on sähköpostissaan 27.12.2010 todennut, että sopimusuudistuksen tarkoituksenahan on nimenomaan ollut päästä puuttumaan mainitunlaisiin "järjettömiin" hakemuksiin ja nostaa kynnystä hakea vuoroja toisten päälle (tosin nämä vuorothan haettiin jo ennen tätä sopimusuudistusta, joten hakijoilla ei ollut tätä tiedossa) ja myöskään tarkoituksena ei ole ollut turvata "vanhojen yritysten" uusien vuorojen automaattista mukaan pääsyä. Hän on lisäksi tiedustellut, kuinka Minfossa huolehditaan asiakkaille tieto, ettei kyseisissä vuoroissa käy seutu-, kaupunki- ja työmatkaliput. Hänellä on syksyn keskustelujen perusteella ollut käsitys, ettei mainitulla perusteella vuoroja oteta ollenkaan järjestelmään. JL:sta on myös etukäteen pelottanut tilanne Kampissa, jos kummatkin vuorot otetaan järjestelmään ja annetaan rahdinkuljetusoikeus, niin minkälainen tappelu paketeista tulee, kun yritykset ovat "repimässä" niitä toistensa kädestä ja kuinka Matkahuollon henkilökunta ohjeistaa pakettien kulkua.

1560. JL on lisäksi viestissään esittänyt, että kyseisille uusille vuoroille annetaan lähtöpaikka ja siitä peritään asemapalvelumaksu, mutta vuoroja ei oteta Minfoon eikä niille tehdä pakettipalvelusopimusta. Perusteluna voi todeta, että kyseiset vuorot eivät tuota Oy Matkahuolto Ab:lle lisäarvoa matkapalvelujen eikä pakettipalvelujen osalta, koska tarvetta lisäkalustolle ei ole. Lisäksi Linja-autoliitto ry on vastustanut kyseisiä vuoroja liikennetarpeeseen perustumattomana. Lähtöpaikka vuoroille olisi kuitenkin järjestettävä, kun se on vain mahdollista ja tässä tapauksessa lähtöpaikkojen järjestäminen onnistuu.

1561. JL on edelleen todennut pelkäävänsä, että jos uusille vuoroille ei anneta lähtöpaikkaa, niin silloin saadaan ainakin yhteiskunta vastaan ja vaarannetaan todella Oy Matkahuolto Ab:n puolueeton hovikelpoisuus. Riskinä tässä ehdotuksessa on, että joku lähtee valittamaan asiasta eteenpäin, mutta ainakin Oy Pohjolan Liikenne Ab ja Savonlinja Oy ymmärtänevät asian todellisen laidan. Ja tämä ennakkotapauksena pistäisi vähän jäitä hattuun koko joukolle tulevia tempauksia ja osoittaisi myös, että Oy Matkahuolto Ab kohtelee samalla tavalla niin Linja-autoliitto ry:n jäseniä kuin ei jäseniä.

1562. MP on vastauksessaan JL:n sähköpostiin ja JP:n viestiin viitaten todennut, että "Jorma on minusta oikeilla jäljillä ja, kun mukana on myös yhtiö, jonka edustaja on MH:n hallituksessa (sori vaan Jukka), niin ei ainakaan voi väittää menettelyä puolueelliseksi. Kertokaapa nyt muutkin mielipiteenne." (KKV:n kirjallinen todiste 42, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 7, Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 21).

1563. Matkahuollon hallituksen puheenjohtaja AN on osallistunut mainittuun sähköpostikeskusteluun 27.12.2010 PH:lle ja HK:lle sekä Matkahuollon hallituksen jäsenille lähettämällään sähköpostiviestillä, jonka mukaan päätös antaa kaksi Hamina–Helsinki-vuoroa samoilla lähtöajoilla eri yhtiöille on ollut järjetön. Se on loukannut siirtymäajan sopimusten yksinoikeutta. Viranomainen on halunnut tietoisesti aiheuttaa tämän tilanteen. Liikenteen aloittamista pitäisi voida siirtää ainakin kuukaudella tai mieluummin kahdella, jotta asiaa voitaisiin pohtia rauhassa eri näkökulmista. Hän on myös esittänyt, että ehkä Linja-autoliitto ry voisi tiedustella, sopisiko liikenteen aloittamisen siirto luvan saaneille yrityksille. PH on 27.12.2010 lähettänyt tämän AN:n sähköpostiviestin edelleen AH:lle saatesanoin "Antin vastaus ja ehkä toimeksianto LALlille ph" (KKV:n kirjallinen todiste 64).

1564. AN on lisäksi 27.12.2010 lähettänyt JL:lle ja muille edellä mainituille vastaanottajille sähköpostin, jonka mukaan JL ehdotus vaikuttaa hyvältä. Hän on toivonut liikenteen aloittamisen siirtämistä, jotta asia voitaisiin rauhassa pohtia hallituksen kokouksessa. Muuten asiassa voitaisiin toimia JL ehdotuksen mukaan. Linja-autoliitto ry:n osastopäällikkö AH puolestaan on sähköpostissaan 27.12.2010 kertonut selvittävänsä yrityksiltä liikenteen aloittamisen siirtämismahdollisuutta. Reittiliikenneluvissa on yksilöity liikenteen aloittamispäivämäärä, joten siirto olisi saattanut edellyttää lupaa viranomaiselta (KKV:n kirjallinen todiste 65).

1565. MP on omassa sähköpostissaan kyseisessä sähköpostikeskustelussa todennut, että "kun kyseessä on ensimmäinen linjanveto, niin liian heveli ei pidä olla. Takaisinveto voi olla vaikeaa." (KKV:n kirjallinen todiste 102).

1566. Matkahuollon hallituksen puheenjohtaja AN on sähköpostissaan 29.12.2010 AH:lle, PH:lle, JK:lle, TK:lle, HK:lle, JL:lle, KM:lle, MN:lle, MP:lle, RP:lle, JP:lle, JPE:lle, ES:lle, MV:lle ja JV:lle todennut, että asian suhteen toimitaan seuraavasti:

1567. "Annetaan näille uusille vuoroille lähtöpaikat ja peritään niiltä asemapalvelumaksu. Vuoroja ei oteta Minfoon eikä niille anneta rahtia.

1568. Vuoroja ei voi ottaa Minfoon eikä clearingiin, koska viranomaiset ovat päättäneet, että reittiliikenteessä ei saa käyttää tuettuja lipputuotteita. Tätä asiaa ei ole voitu ottaa huomioon MH-järjestelmissä. Vuorot eivät tuo mitään lisäarvoa Matkahuollon matka- ja pakettipalveluihin.

1569. Toimitaan tämän linjauksen mukaisesti seuraavaan MH:n hallituksen kokoukseen saakka, jossa sitten käsittelemme asian.

1570. Tätä samaa periaatetta pitäisi noudattaa myös Kivistön vuorojen suhteen ensi vuoden alusta alkaen." (KKV:n kirjallinen todiste 68 ja 103).

1571. MV on edellä mainitun sähköpostiviestin jälkeen omassa viestissään PH:lle, KM:lle ja AN:lle todennut lukeneensa AN:n sähköpostiviestin asiasta ja hyväksyvänsä tämän samana päivänä tekemän väliaikaisratkaisuesityksen (KKV:n kirjallinen todiste 106, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 28).

1572. Matkahuollon hallintopäällikkö KM on sähköpostin 29.12.2010 liitteenä lähettänyt Matkahuollon kirjeen Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:lle, Liikenne Vuorela Oy:lle ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle. Kirjeen mukaan vuoroja ei oteta osaksi matkapalveluita eli vuorojen aikataulutiedot eivät tule aikataulujärjestelmään eikä niille myydä lippuja. Kirjeessä on lisäksi todettu, että rahdinkuljetuspalvelujen lisäämiselle kysymyksessä oleville reiteille ei ole tällä hetkellä tarvetta. Uusien rahdinkuljetussopimusten solmiminen reiteille aiheuttaisi ylikapasiteettia, joka heikentäisi kaikkien toimijoiden liiketaloudellisia toimintaedellytyksiä. "Tällä hetkellä ei siis ole olemassa riittäviä liiketaloudellisia edellytyksiä uusien rahdinkuljetussopimusten solmimiselle, eikä vuoroilla näin ollen ole uuden keskinäisen palvelusopimuksemme mukaan rahdinkuljetusoikeutta." (KKV:n kirjallinen todiste 69, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 27).

6.2.3 Muut keskustelut

1573. Linja-autoliiton osastopäällikkö AH on sähköpostissaan 28.12.2010 PH:lle, JK:lle, JL:lle, AN:lle, MP:lle ja MV:lle sekä muutamalle muulle taholle kertonut vaikuttavan siltä, että ELY-keskukset ovat päättäneet toimia kaikkialla yhdenmukaisesti, vaikka 2-tien Kivistön Helsinki–Forssa-reittiliikenneluvan valituksesta ei ole kuulunut vielä mitään. Liikenne- ja viestintäministeriön alempia virkamiehiä on ELY-keskusten taholta mainittu neuvonantajina (KKV:n kirjallinen todiste 65).

1574. PH on sähköpostissaan 30.12.2010 AH:lle, JK:lle, TK:lle, HK:lle JL:lle, MN:lle, AN:lle, MP:lle, RP:lle, JP:lle, JPE:lle, MV:lle ja JV:lle sekä osoitteeseen R_johto todennut, että hallituksen 29.12.2010 tekemän linjauksen tulkitaan koskevan kaikkia jatkossa tietoon tulevia reittiliikennelupia, "ei siis ainoastaan näitä muutamaa tähän mennessä käsittelyssä pyörinyttä. Tämän mukaan toimimme myös Arin meille toimittamien alla olevien tietojen suhteen." PH on vielä lopuksi pyytänyt oikaisemaan, jos hänen edellä mainittu tulkintansa on väärä. Muussa tapauksessa myös Linjaliikenne Heikkilä Oy:lle lähtee KM:n toimesta kirje.

1575. JP Länsilinjat Oy:stä on vastauksessaan 30.12.2010 edellä mainittuun sähköpostiin todennut olevansa samaa mieltä ja kirjoittanut muun ohella, että "peli on pelattava nyt" (KKV:n kirjallinen todiste 103).

1576. Matkahuollon henkilöliikennepäällikkö JY on sähköpostissaan 29.12.2010 yhtiön ylemmälle ja alemmalle johdolle todennut muun ohella, että "hallitus on tänään ohjeistanut, että kesäkuun 2010 jälkeen voimaan tulleita reittiliikennevuoroja ei oteta osaksi Matkahuollon Matka- ja Pakettipalveluita, pois lukien asemapalvelut. Vuorot voivat lähteä Matkahuollon asemilta normaalisti Matkahuollon niille osoittamasta laiturista ja vuorot kuuluvat myös normaalien asemapalveluiden ja asemapalvelumaksujen piiriin. Sen sijaan aikatauluinformaatiopalveluita, lipunmyyntipalveluita sekä pakettien kuljetusoikeutta reittiliikennevuoroilla ei ole. Matkahuollon matkakortit eivät myöskään käy reittiliikennevuoroissa." JY:n mukaan tällaisia vuoroja on tiedossa muun muassa väleillä Turku–Äkäslompolo, Forssa–Karkkila–Helsinki ja Helsinki–Hamina. Viestin mukaan ohjeistus on voimassa toistaiseksi, kunnes Oy Matkahuolto Ab:n hallitus on käsitellyt asiaa tulevissa kokouksissaan. Hallituksen ohjeistus lähetetään tiedoksi kyseisille liikennöitsijöille (KKV:n kirjallinen todiste 114).

6.2.4 Kokouksia koskevat pöytäkirjat

1577. Edellä kuvattujen sähköpostikeskustelujen lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt näyttönä seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetusta menettelystä muun ohella seuraavat kokouspöytäkirjat:

Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen kokouspöytäkirja 1/2011, 25.1.2011 (KKV:n kirjallinen todiste 82)

Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen kokouspöytäkirja 4/2012, 31.5.2012 (KKV:n kirjallinen todiste 14)

Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen kokouspöytäkirja 5/2012, 30.8.2012 (KKV:n kirjallinen todiste 14)

Linja-autoliitto ry:n hallituksen kokouspöytäkirja, 26.1.2011 (KKV:n kirjallinen todiste 88, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 6, Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 11).

6.3 Edunvalvonta

Asianosaisten väitteet

1578. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, että edunvalvontatyö, jonka pyrkimyksenä on ollut vaikuttaa lainsäädännön sisältöön, ei ole päätöksen eikä seuraamusmaksuesityksen kohteena. Virasto on kuitenkin katsonut, että ainakin Linja-autoliitossa olisi jo 14.4.2008 ymmärretty, ettei lainsäädännöllisesti ehkä päästäisi tyydyttävään ratkaisuun. Matkahuollon palvelusopimusten käyttö kontrollivälineenä olisi tämän jälkeen otettu esille Matkahuollon strategiaseminaarissa. Kysymyksessä on ollut kokonaissuunnitelma, johon kaikki viraston mainitsemat kokoukset, seminaarit ja viestit liittyvät.

1579. Esityksen kohteina olleiden taholta on todettu, että mitään kokonaissuunnitelmaa ei ole ollut ja kysymys on ollut virastonkin lailliseksi toteamasta edunvalvonnasta.

Markkinaoikeuden arvio

1580. Asiassa ei edellä todetuin tavoin ole kiistaa edunvalvonnan sallittavuudesta, vaan kysymys on siitä, mitä edunvalvonnalla tarkoitetaan.

1581. Markkinaoikeus katsoo, että edunvalvonta on välillistä vaikuttamista toimialan kilpailuolosuhteisiin esimerkiksi viranomaisiin ja lainsäätäjään kohdistettavien yhteydenottojen avulla. Edunvalvonnasta ei ole kysymys, jos osapuolet edunvalvonnaksi väittämiensä toimien avulla tosiasiallisesti sopivat tai tekevät päätöksiä joistain kilpailua rajoittavista toimenpiteistä.

1582. Markkinaoikeus toteaa ensinnäkin, että ennen uuden lain voimaantuloa ei ole ollut yksityiskohtaisesti selvillä se, miten linja-autoliikenteen markkinat ja eri yhtiöiden toimintaedellytykset tulevat muuttumaan. Markkinaoikeus katsoo, että lähtökohtaisesti kaikki sellaiset kokoukset, seminaarit ja keskustelut, joissa on pohdittu viranomaisiin vaikuttamista tulevan lainsäädännön osalta, ovat olleet edunvalvontaa. Myös yhteydenotot eri viranomaisiin, ministeriöihin ja eduskuntaan ovat olleet osa sekä Linja-autoliiton että Matkahuollon harjoittamaa edunvalvontaa.

1583. Asiassa käydyissä keskusteluissa on käytetty termejä, kuten nokkavuorot ja kermankuorinta sekä mainittu markkinahäiriöiden mahdollisuus. Näitä mainintoja ovat käyttäneet myös alan viranomaiset. Tällaisten mainintojen käyttämisellä on pyritty tuomaan esille toimialan pelkoja eikä asiassa ole esitetty mitään näyttöä siitä, että Linja-autoliitto, Matkahuolto ja muut esityksen kohteena olevat tahot olisivat saavuttaneet jonkin kilpailua rajoittavan yhteisymmärryksen mainittuja termejä käyttämällä, vaan kysymys on ollut tavallisesta edunvalvonnasta.

1584. Virasto on esittänyt, että Matkahuollon 30.–31.10.2008 järjestämän strategiaseminaArin yhteydessä olisi esille nostettu myös Matkahuollon sopimusten uusiminen ja palvelupalkkiouudistus mahdollisina kontrollikeinoina. Matkahuollon hallituksen jäsenet ovat käyttäneet seuraavia puheenvuoroja: "Sopimusten ja pelisääntöjen uusimisella voidaan korvata sisäistä ainakin ulkoista häiriköintiä", "Palvelupalkkiouudistus pitää tehdä nopeasti, että uudet yritykset eivät pääse samoilla palkkioilla mukaan järjestelmiin", "Millä aikavälillä suojaukset on tehtävä. Mitä on tehtävä, jotta voidaan nopeasti suojautua uusilta tulijoilta. Mitä pitkällä aikavälillä esim. yhtiöittämisen kautta" ja

1585. "Yhtiöittäminen on hyvä ratkaisu, sillä siten varmistetaan Matkahuollon ydinpalvelujen ja omistuksen säilyminen nykyisillä LAL:n jäsenillä". Seminaarissa on päädytty siihen, että "sopimusten uusiminen on tarpeen uutta PSA-tilannetta ajatellen" ja että "uusiin sopimuksiin sisällytetään sanktiomahdollisuudet pelisääntörikkomusten ja liiketoimintahäiriöiden varalle" (KKV:n kirjallinen todiste 19).

1586. Markkinaoikeus toteaa, että mainitussa keskustelussa on ollut esillä sopimusten uusimistarve eikä käytettyjen sanontojen voida katsoa viittaavan pyrkimykseen jollain tavoin rajoittaa alan kilpailua. Vaikka esimerkiksi suojautumistarpeen katsottaisiin viittaavan pyrkimykseen rajoittaa kilpailua, asiassa ei ole esitetty, että osapuolet olisivat ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin mainitun keskustelun pohjalta tai että keskustelussa olisi saavutettu yhteisymmärrys kilpailun rajoittamisesta. Yksittäisten yrittäjien ilmaisemia mielipiteitä ei voida pitää kiellettyinä kilpailunrajoituksina.

1587. Virasto on edelleen esittänyt, että Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.8.2009 käsitellyistä ehdotuksista on ilmennyt liiton kanta siitä, että reittiliikennelupia ryhdytään hakemaan vasta siirtymäajan sopimusten päättyessä (KKV:n kirjallinen todiste 15 ja 48, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 8).

1588. Markkinaoikeus toteaa, että tällaisen mahdollisesti kilpailua rajoittavaan toimintaan viittaavien ehdotusten pohjalta ei kuitenkaan ole laadittu liiton päätöstä tai suositusta eivätkä yhtiöt ja Linja-autoliitto ole esitetyn näytön perusteella saavuttaneet tältä osin yhteisymmärrystä kilpailun rajoittamisesta.

1589. Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että asiassa on pääosin ollut kysymys edunvalvonnasta. Viraston viittaamat ehdotukset, keskustelut ja sanonnat eivät ole johtaneet kilpailua rajoittaviin toimiin eikä mitään näyttöä ole siitä, että ne olisivat viraston esittämin tavoin osa kokonaissuunnitelmaa.

1590. Edellä todetuin tavoin edunvalvonnassa ja siihen liittyvissä erilaisissa keskusteluissa ei ole ollut esitetyn näytön perusteella nyt kysymyksessä olevassa asiassa kyse kielletystä kilpailun rajoittamisesta eikä asianosaisten toiminnan vuosina 2008–2009 ennen uuden joukkoliikennelain voimaantuloa voida siten katsoa rajoittaneen kilpailua Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämällä tavalla.

6.4 Reittiliikennelupavuorot

1591. Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen perusteella asiassa on edellä todetusti kysymys ainakin kuudesta edellä tarkemmin selostetusta reittiliikennelupareitistä, jotka ovat siis olleet seuraavat:

Loimaa–Forssa–Helsinki (Reitti 1)

Helsinki–Hamina–Miehikkälä (Reitti 2)

Virrat–Jyväskylä (Reitti 3)

Tampere–Pori (Reitti 4)

Turku–Äkäslompolo (Reitti 5)

Oulu–Kolari (Reitti 6)

1592. Markkinaoikeus toteaa, että mitään näyttöä siitä, miten väitetty kilpailunrajoitus on mahdollisesti laajemmin vaikuttanut reittiliikenteen edellä selostetuilla markkinoilla, ei ole esitetty. Esityksen rajautuminen lähinnä siinä mainittuihin reitteihin ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö väitetty kilpailunrajoitus ole voinut vaikuttaa nyt kysymyksessä olevien markkinoiden toimintaan myös laajemmin.

1593. Asiassa saadun selvityksen perusteella Linja-autoliiton eri alueosastot ovat antaneet lausuntoja reittiliikenneluvista. Näissä lausunnoissa on yleensä vastustettu reittiliikenneluvan myöntämistä. Lisäksi useat eri linja-autoyhtiöt, joiden liikennöintiin reittiliikenneluvan myöntäminen on voinut vaikuttaa, ovat edellä todetuin tavoin valittaneet toisten yhtiöiden saamista reittiliikenneluvista hallinto-oikeuksiin ja osin korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

1594. Markkinaoikeus katsoo, että viranomaisten aloitteesta käydyt neuvottelut sekä niihin liittyvä pyrkimys sovittaa yhteen liikennettä, ei ole rajoittanut kilpailua. Kysymyksessä on ollut lähinnä aiemman henkilöliikennelain mukaisen menettelyn jatkaminen uuden joukkoliikennelain siirtymäajan aikana. Myöskään lakisääteisen valitusoikeuden käyttäminen liikenteenharjoittajan oman siirtymäajan sopimusliikenteen suojaamiseksi ei ole rajoittanut kilpailua.

1595. Myös Linja-autoliiton 7.9.2010 järjestämä kokous on tapahtunut viranomaisen myötävaikutuksella, kuten Uudenmaan ELY-keskuksen päätösmuistiosta ilmenee. ELY-keskus oli antanut yrityksille vielä mahdollisuuden neuvotteluun. Kysymys on ollut vuorojen yhteensovittamisesta, koska reittiliikennelupahakemusten perusteella reitille 2 olisi tullut eri liikennöitsijöiden kolme samanaikaista vuoroa lisää. Tähän arvioon ei vaikuta se, että keskustelussa muun ohella ehdotettiin kaikkien hakemusten perumista, vaikka tällainen menettelytapa olisikin ollut poikkeuksellinen keino sovittaa liikennettä. Neuvottelu ei ole myöskään johtanut liikennöitsijöiden keskinäiseen kilpailua rajoittavaan yhteistyöhön tai liiton tällaista menettelyä koskevaan päätökseen.

1596. Myöskään se seikka, että Linja-autoliiton alueosastot ovat ELY-keskuksille toimittamissaan lausunnoissa asettuneet vastustamaan haettuja reittiliikennelupia, ei merkitse kiellettyä kilpailunrajoitusta, kun otetaan huomioon, että lupahakemuksia koskeneet lausunnot eivät kuitenkaan ole sitoneet toimivaltansa ja relevantin normiston puitteissa päätöksiä tehneitä ELY-keskuksia.

6.5 Matka- ja pakettipalvelusopimukset

1597. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, että kartelliin osallistuneet yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat pyrkineet Oy Matkahuolto Ab:n vuonna 2010 uudistettujen palvelusopimusten avulla rajoittamaan kilpailua linja-autoliikenteessä sulkemalla reittiliikennevuorot pois Matkahuollon palveluista.

1598. Viraston mukaan yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat syksyllä 2008 saavuttaneet yhteisymmärryksen Oy Matkahuolto Ab:n sopimusten kautta tapahtuvasta alan sisäisestä valvonnasta ja markkinoiden jakamisesta (KKV:n kirjallinen todiste 18, 19 ja 108, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 11 ja 16, Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 12).

1599. Palvelusopimusten uudistamisen kilpailunvastaisuus on Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan ilmennyt ensinnäkin sillä, että vanhat sopimukset on päätetty irtisanoa kesällä 2010 ja uusiin sopimuksiin on syksyllä 2010 lisätty tarveharkintaehto sekä matka- että pakettipalvelujen osalta kilpailevan reittiliikenteen poissuljentaa silmällä pitäen. Tämä on mahdollistanut kilpailevien reittiliikennevuorojen sulkemisen pois Matkahuollon matka- ja pakettipalveluista joulukuussa 2010.

1600. Matkahuollon uusiin sopimuksiin on lisäksi otettu velvollisuus selvittää laituripaikan saatavuus Matkahuollolta ennen reittiliikennelupahakemuksen tekemistä. Linja-autoliitto ry:n aloitteesta sopimuksiin on liitetty Oy Matkahuolto Ab:n 26.11.2010 antama laatulupaus, jonka mukaan Matkahuollon aikataulujärjestelmästä löytyvät kaikki vuorot, joihin kelpaavat sen hallinnoimat valtakunnalliset ja alueelliset lipputuotteet. Tämä on mahdollistanut reittiliikennevuorojen jättämisen Matkahuollon järjestelmien ulkopuolelle, jos niillä ei voisi matkustaa tuetuilla lipuilla.

1601. Yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat esittäneet, että sopimusuudistuksen valmistelu on aloitettu jo 2000-luvun alussa. Sopimusuudistus on ollut välttämätön, sillä vanha sopimusmalli ei ole ollut tasapuolinen eikä toimiva. Se ei ole enää vastannut muuttuneisiin olosuhteisiin eikä odotettavissa oleviin haasteisiin. Uudistuksella ei ole reagoitu reittiliikennelupahakemuksiin. Matkahuollon palvelusopimuksiin otettu tarveharkintaehto on ollut laillinen eikä sillä ole ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Matkahuollon lakisääteinen laatulupaus ei ole ylittänyt joukkoliikennelain vaatimuksia ja sen osana oleva lippujen kelpoisuutta koskeva asiakaslupaus on ollut voimassa jo pitkään.

6.5.1 Palvelusopimusuudistus

1602. Oy Matkahuolto Ab on virastolle 6.6.2012 antamassaan selvityksessä todennut muun ohella, että matkapalveluiden muodostamaan palvelukokonaisuuteen kuuluvat yhtiön aikataulupalvelut, asemapalvelut sekä lipunmyynti- ja clearing-palvelut. Matkapalveluihin kuuluvat palvelut ovat olleet samat jo ennen matkapalvelusopimuksen uudistamista.

1603. Selvityksen mukaan keskustelu matka- ja pakettipalveluiden sopimus- ja palkkiouudistuksesta oli käynnistynyt 2000-luvun alkupuolella. Liikenne- ja viestintäministeriön hankkeiden perusteella oli syntynyt tarve pohtia minkälaisilla sopimuksilla ja palkkioilla Oy Matkahuolto Ab kykenee jatkossa ylläpitämään asemaverkostoa ja tuottamaan asemapalveluita. Sopimusuudistuksella muutettiin matkapalveluiden palkkioperusteita ja kehitettiin yhtiön sisäisiä toimintoja (KKV:n kirjallinen todiste 7).

1604. Rahtipalvelujen osalta kysymyksessä ovat Matkahuollon pakettipalvelut eli pakettien kuljetus lähtöasemalta määräasemalle ensisijaisesti linja-autoilla voimassa olevien markkinointiperiaatteiden mukaan, pakettien nouto- ja jakelupalvelut ja pakettipalveluihin liittyvät oheispalvelut, joille on määritelty peruspalvelutaso. Matkahuolto ja liikenteenharjoittaja sopivat näitä palveluita koskevasta yhteistyöstä. Pakettipalveluja koskevan sopimuksen kohdan 2.4 mukaan ennen pakettipalveluiden käyttöä osapuolten on tehtävä sopimus Oy Matkahuolto Ab:n matkapalveluiden käytöstä, joten kuljetettavaa rahtia ei voi saada ilman matka- ja pakettipalvelua koskevien sopimusten tekemistä.

1605. Uudistusasian valmistelua on jatkettu vuosina 2007 ja 2008 myös uusi PSA-tilanne huomioon ottaen. Tavoitteena on muun ohella ollut saada aikaan palkkiomalli, joka ottaa paremmin huomioon eri liikennetyyppien tarpeet. Matkahuollon hallituksen linjausten mukaan uusiin sopimuksiin sisällytetään sanktiomahdollisuudet pelisääntörikkomusten ja liiketoimintahäiriöiden varalle (KKV:n kirjallinen todiste 7, 18 ja 19, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 11, Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 12 ja 17–20).

1606. PH on markkinaoikeudessa kertonut, etteivät mitkään tarveharkintaan tai häiriköintiin liittyvät kysymykset olleet esillä hänen ensimmäisissä ehdotuksissa yhtiön ja liikennöitsijöiden välisten sopimusten päivittämisestä vuosina 2000 ja 2003–2004. Vasta vuonna 2008 Linja-autoliiton ja Matkahuollon piirissä todettiin, että Matkahuollon sopimusuudistus voisi olla ajankohtainen. Matkahuollon ja linja-autoyhtiöiden välistä yhteistyösopimusta haluttiin muuttaa, koska sen ei haluttu olevan avoin tai vapaa valtakirja yhtiön tarjoamiin palveluihin. Vapaan valtakirjan tosiasiallinen merkitys ei vielä tässä vaiheessa ollut ainakaan PH:lle hänen kertomansa mukaan selvä.

1607. AN on markkinaoikeudessa kertonut tulleensa valituksi Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2001. Hänen mukaansa tuolloin käytössä olleeseen palvelupalkkioveloitukseen täytyi saada lisää komponentteja, koska Matkahuollon liiketoimintakin oli jakaantunut enemmän osa-alueisiin. Sopimusuudistuksen aloittamiselle oli siten liiketaloudelliset syyt. Palvelupalkkio oli saatava muodostumaan useammasta komponentista, jotta liiketoiminnan kannattavuuden seuraaminen oli mahdollista.

1608. Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen kokouksen 15.4.2010 pöytäkirjan mukaan yhtiön toimitusjohtaja PH on esitellyt hallitukselle Matkahuollon näkökulmasta laaditun, pöytäkirjan liitteenä olleen, yhteenvedon palvelusopimuksen uusimistarpeista. Sopimuksen uudistamisella on esitetty olleen tarvetta täsmentää ainakin erikseen mainittuja aihealueita, joina pöytäkirjassa on mainittu osapuolten sitouttaminen, Matkahuollon asema ja sopimustasapaino, Matkahuollon järjestelmien omistus, vastuut ulkopuolisiin, Matkahuollon sopimusten yhteensopivuus ja sopimustekniset syyt.

1609. Hallitus on päättänyt perustaa palvelusopimuksen uudistamista koskevan työryhmän ja nimetä sen jäseniksi JL:n, MP:n, TK:n ja Linja-autoliitto ry:n toimitusjohtaja HK:n sekä Matkahuollon toimitusjohtaja PH:n. Lisäksi on päätetty, että liiketoimintojen vastuuhenkilöt Linja-autoliiton ja Matkahuollon toimistoista osallistuvat tarvittavassa laajuudessa asian valmisteluun (KKV:n kirjallinen todiste 35).

1610. Palvelusopimustyöryhmän kokouksessa 25.5.2010 on keskusteltu sopimuksen uusimistarpeista eri näkökulmista. Kokouksessa ovat olleet läsnä JL, TK, HK, AH, PH, JW ja KM. Sopimuksen sisällöstä on kokouksessa muun ohella todettu, että nykyisestä sopimuksesta puuttuvat osapuolten oikeudet, vastuut ja sanktiot selkeästi avattuina. Lisäksi vuorojen lisääminen ja poistaminen sekä Matkahuollon merkittävä rooli julkisesti tuetuissa lipputuotteissa olisi otettava huomioon sopimuksessa. Sopimuksen nopeaa uusimista on pidetty tarpeellisena ja samalla tulisi uusia palvelupalkkiomalli. Tavoitteeksi työryhmä on asettanut uudet sopimukset vuoden 2011 alussa (KKV:n kirjallinen todiste 101).

1611. Matkahuollon hallitus on 27.5.2010 pitämässään kokouksessa päättänyt muun ohella jatkaa uuden sopimuksen valmistelua ja päättänyt irtisanoa sen hetkiset linja-autoyhtiöiden ja Oy Matkahuolto Ab:n väliset sopimukset päättymään 31.12.2010. Uusien sopimusten on päätetty tulevan voimaan vuoden 2011 alussa (KKV:n kirjallinen todiste 9 ja 34, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 13, Pohjolan Matkan kirjallinen todiste 23).

1612. JK ja JY ovat markkinaoikeudessa kertoneet, että vanhojen sopimusten kuuden kuukauden irtisanomisaika johti siihen, että Matkahuollon hallitus päätti kokouksessaan 27.5.2010 palvelusopimusten irtisanomisesta, jotta uudet sopimukset voitiin saada voimaan vuoden 2011 alussa.

1613. Matkahuollon hallituksen 26.8.2010 pitämässä kokouksessa on asetettu tavoitteeksi, että hallitus voisi päättää lopullisen sopimustekstin ja palkkiot lokakuun kokouksessaan 14.10.2010. Kokouksessa on päätetty, että uusiin sopimuksiin tulevat automaattisesti mukaan ne vuorot, jotka linja-autoyhtiöillä ovat olleet nykyisten sopimusten irtisanomishetkellä. Uusien vuorojen mukaantulosta on päätetty harkittavan tapauskohtaisesti erikseen.

1614. Kokouksessa on myös päätetty pyytää Linja-autoliitto ry:tä suosittelemaan alueosastojen marraskuun kokouskutsujen yhteydessä linja-autoyhtiöitä allekirjoittamaan uudet palvelusopimukset. Näissä kokouksissa on päätetty korostaa, että Matkahuollon puolesta päätökset muutoksista sopimusliitteisiin tekee Matkahuollon hallitus, jossa on linja-autoyhtiöiden edustus kaikista osastoista (KKV:n kirjallinen todiste 38, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 14).

1615. Matkapalvelusopimuksen tekstit on käyty läpi Matkahuollon aikataulu- ja lipputyöryhmän kokouksessa 4.10.2010. Tuettujen lippujen osalta on todettu, etteivät ne käy reittiliikenteessä. Matkahuollolla ei ole mahdollisuutta kontrolloida sitä, hyväksyykö yrittäjä tuetut liput reittiliikenteessä. Kokousmuistion mukaan sopimustekstiä olisi vielä tarkistettava kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta esimerkiksi vuorojen Matkahuollon järjestelmään lisäämisen osalta (KKV:n kirjallinen todiste 130, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 52).

1616. JY on Linja-autoliitto ry:n hallituksen 27.10.2010 pidetyssä kokouksessa informoinut liiton hallitusta muun ohella linja-autoyhtiöiden ja Matkahuollon välisen palvelusopimuksen uudistamisesta. Sopimusta ei ole voitu hyväksyä, koska sen sisältö on ollut tarkoitus hyväksyä Matkahuollon hallituksen kokouksessa vasta 1.11.2010. Tämän jälkeen Matkahuollon on todettu järjestävän osastokierroksen, jossa sopimus esitellään yksityiskohtaisesti. Jäsenyritysten tulisi allekirjoittaa sopimukset vuoden loppuun mennessä (KKV:n kirjallinen todiste 44 ja 97, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 5, Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 8).

1617. Matkahuollon hallituksen 1.11.2010 pitämän kokouksen pöytäkirjan mukaan matkapalveluiden sopimuspohjana on ollut ulkopuolisen sopimusjuristin kommentit ja niiden perusteella kirjoitetut muutosehdotukset sisältävä luonnos. Hallitus on päättänyt hyväksyä matka- ja pakettipalveluiden sopimustekstit kokouksessa tehtyjen muutosten ja tarkennusten jälkeen. Sopimusteksteihin on sisältynyt sekä matkapalvelujen että pakettipalvelujen osalta tarveharkintaehdot. Uudet palvelusopimukset on päätetty esitellä Linja-autoliitto ry:n alueosastojen kokouksissa (KKV:n kirjallinen todiste 39, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 15).

1618. PH on markkinaoikeudessa kertonut, että tarveharkintaehdon lisääminen Matkahuollon sopimuksiin kesän 2010 jälkeen on tapahtunut useiden keskustelujen pohjalta Matkahuollon hallituksen aloitteesta. Tämä ehto on lisätty matka- ja pakettipalvelusopimuksiin, jotta siitä saatiin työkalu suorittaa jonkinlaista edunvalvontaa siinä suhteessa, että ketkä palveluita saavat. Ehdon muotoilusta on käyty keskustelua hallituksen jäsenten välillä. Yhtiön toimivassa johdossa asia ei koskaan ollut esillä. PH ei ole kyseistä ehtoa ymmärtänyt eikä hän olisi sitä koskaan itse lähtenyt ajamaan. Kirjattu muoto, jonka mukaan tarveharkintaa suorittaa Matkahuolto, on ollut ainakin hänelle epämääräinen ilmaisu, koska siitä ei ole käynyt ilmi, tekeekö tarveharkintaa Matkahuollon toimiva johto vai hallitus.

1619. Matkahuollon pakettiliikennetyöryhmä on 13.12.2010 pitämässään kokouksessa käsitellyt muun ohella pelisääntöjä uusien vuorojen mukaan ottamiselle paketinkuljetusjärjestelmään. Kokousmuistion mukaan tavarankuljetusoikeus tulee joukkoliikennelaista, joka ei kuitenkaan velvoita ottamaan uusia vuoroja mukaan Matkahuollon järjestelmään. Kokouksessa on myös keskusteltu tilojen ja aikataulujen osalta kapasiteettitarpeesta. Esille ovat lisäksi nousseet kysymykset siitä, onko rahdin lastaukselle osoitettavissa laituripaikka ja missä tarveharkinta suoritetaan. Yksi tapa selvittää vuoron tarpeellisuus on pyytää Linja-autoliitto ry:ltä lausuntoa. Kokouksessa on edelleen keskusteltu siitä, pitäisikö tulkintojen pohjalla olla myös jo täytetty aikataulupeittävyys, onko vanhojen yritysten uusilla vuoroilla (reittiliikenneluvilla) oikeus automaattisesti mukaan rahtijärjestelmään ja olisiko hyvä, että kaikki uudet vuorot tulisi pohtia tarveharkinnan kannalta. Työryhmä on lisäksi keskustellut siitä, tuleeko uudesta vuorosta välttämättä lisäarvoa järjestelmälle. Muistioon on vielä kirjattu, että Linja-autoliitto ry:n jäsenistä otetaan mukaan riidattomat eli ne, joita ei ole vastustettu. Kiistanalaisten vuorojen tarpeellisuus arvioidaan Matkahuollossa (KKV:n kirjallinen todiste 43).

1620. Matkahuollon uudet sopimusehdot ovat tulleet voimaan 1.1.2011.

1621. Matkahuollon uuden matkapalvelusopimuksen kohdan 5.2 mukaan "Liikenteenharjoittaja sitoutuu hyväksymään kaikissa Matkahuollon aikataulupalveluissa ilmoitettavilla vuoroilla kaikki Matkahuollon kulloinkin voimassaolevat liitteissä mainitut valtakunnalliset lipputuotteet ja matkakortit."

1622. Edellä mainitun matkapalvelusopimuksen kohdan 5.7 mukaan "Liikenteenharjoittajalla on oikeus saada tähän sopimukseen automaattisesti mukaan ne vuorot, jotka liikenteenharjoittajalla olivat Matkahuollon järjestelmässä edellisen sopimuksen irtisanomisilmoituksen allekirjoituspäivänä 24.6.2010. Uusia vuoroja lisätään järjestelmään liitteessä 1 kuvatulla tavalla."

1623. Kyseisessä liitteessä 1 on toistettu edellä mainittu ehtolauseke ja lisäksi todettu, että "Uusien vuorojen ja muutosten hyväksymisestä Matkahuollon järjestelmään päättää Matkahuolto arvioiden vuorojen tarpeellisuuden ja niiden tuottaman lisäarvon Matkahuollon palveluihin." (KKV:n kirjallinen todiste 6).

1624. Matkahuollon uuden pakettipalvelusopimuksen kohta 5.3 on sanamuodoltaan identtinen edellä mainitun matkapalvelusopimuksen kohdan 5.7 kanssa.

1625. Pakettipalvelusopimuksen liitteen 1 mukaan "Uusien vuorojen ja muutosten hyväksymisestä Matkahuollon järjestelmään päättää Matkahuolto arvioiden vuorojen tarpeellisuuden ja niiden tuottaman lisäarvon Matkahuollon pakettipalveluihin."

Palvelusopimusten soveltaminen 1.1.2011 alkaen

1626. Matkahuollon hallituksen jäsenet ovat edellä jaksossa 6.2.2 esitetyn sähköpostiviestien vaihtamisen jälkeen päätyneet siihen, että uudet 23.6.2010 jälkeen myönnetyt reittiliikennevuorot saavat lähtöpaikat ja niiltä peritään asemapalvelumaksu. Näitä vuoroja ei kuitenkaan ole päätetty ottaa Matkahuollon aikataulujärjestelmä Minfoon eikä niille ole päätetty antaa rahtia.

1627. Matkahuollon hallitus on tämän jälkeen 25.1.2011 pitämässään kokouksessa muun ohella käynyt laajan keskustelun reittiliikennevuorojen tilanteesta. Keskustelussa hallitus on todennut, ettei toistaiseksi ole mitään syytä lähteä höllentämään reittiliikennevuorojen palvelurajauksia lupalinjausten ollessa kesken. Hallitus on päättänyt hyväksyä joulukuun lopulla tekemänsä sähköpostilinjaukset reittiliikennevuorojen palveluista Matkahuollon järjestelmässä. Kokouspöytäkirjan mukaan uusille 23.6.2010 jälkeen alkaneille reittiliikennevuoroille osoitetaan lähtölaiturit linja-autoasemilta, sikäli kun laituripaikat riittävät, mutta muita Matkahuollon palveluja reittiliikennevuoroilla ei ole. 23.6.2010 jälkeen myönnetyille reittiliikennevuoroille ei myöskään tarjota pakettipalveluita.

1628. Markkinaoikeus toteaa, että Matkahuollon hallituksen kokouksessa on vahvistettu aiempi sähköpostikeskusteluun perustuva päätös olla ottamatta uusia reittiliikennevuoroja Minfoon tai antamasta niille kuljetettavaksi rahtia.

6.5.2 Rahdinkuljetuspalvelujen sopimusuudistus

Rahdinkuljetuksista päättäminen

1629. Matkahuollon Kilpailu- ja kuluttajavirastolle 6.6.2012 antaman selvityksen mukaan rahdinkuljetusoikeudet myöntää yhtiön toimiva johto rahtitoiminnasta päätettyjen periaatteiden mukaisesti. Rahdinkuljetusoikeus perustuu aina asiakkaiden rahdinkuljetustarpeisiin, kuten toimitusaikaan, -tapaan ja paikkaan, maksuehtoihin, kuljetuksenaikaisen tiedon saantiin sekä palautusmenettelyihin liittyviin seikkoihin. Matkahuollon tehokkaan ja taloudellisen rahtitoiminnan kannalta tietty tavarankäsittelyn ja kuljetuskertojen optimointi on myös tärkeää rahtioikeuksia myönnettäessä.

1630. Kaikki uudet reitit/vuorot käydään läpi paikallisten esimiesten kanssa ja arvioidaan Matkahuollon kapasiteetti- tai aikataulutarve kyseessä olevalle yhteysvälille sekä päätetään uusien vuorojen tai reittien mahdollisesta ottamisesta paketinkuljetusjärjestelmään. Rahtikapasiteettia voidaan tarvittaessa ostaa vapailta rahtimarkkinoilta.

1631. Matkahuollon mukaan pakettipalvelusopimus voidaan tarvittaessa tehdä kaikkien niiden liikennöitsijöiden kanssa, joiden kanssa Matkahuollolla on matkapalveluiden käyttöä koskeva sopimus. Matkahuollon paketinkuljetusprosessi pohjautuu matkapalveluiden aikataulujärjestelmään sekä Matkahuollon ylläpitämään linja-autoasemaverkostoon. Liikennöitsijän mukanaolo kilpailevassa lipunmyyntijärjestelmässä ei ole ollut este mahdolliselle paketinkuljetussopimukselle.

1632. Matkahuolto on määrittänyt kullekin yhteysvälille kapasiteettitarpeen. Pääsääntönä on, että kullekin vuorovälille on olemassa päivittäiset yhteydet, joko niin sanottuna suorana tai kauttakulkevana yhteytenä, jolloin paketit toimitetaan perille jonkun toisen paikkakunnan kautta. Kuljetustarpeet on määritetty asiakaskohtaisesti muun muassa kuljetustapojen ja kuljetusaikataulujen suhteen. Osana asiakassuhdetta sovitaan Oy Matkahuolto Ab:n tuottamien palveluiden laatulupauksista.

1633. Matkahuollon sopimusuudistus ei ole muuttanut arviointitapaa, vaan sekä sopimusuudistusta edeltävään että sen jälkeiseen rahdinkuljetusoikeuksien myöntämiseen on sovellettu yllä kuvattua menettelyä (KKV:n kirjallinen todiste 7 ja 14).

1634. Sopimusuudistuksen osalta Matkahuolto on todennut, ettei pakettijärjestelmään ole uudistuksessa tullut muita muutoksia kuin tarveharkinta rahtikapasiteetin osalta. Matkahuolto on liittänyt selvitykseensä rahtipalveluiden hinnaston ja selostanut liikennöitsijöille maksettavia provisioita paketinkuljetuksista (KKV:n kirjallinen todiste 7).

Sopimuskäytäntö rahtiliikenteen osalta 1.1.2011 alkaen

1635. Matkahuollon virastolle 28.1.2013 antamassa selvityksessä on ilmoitettu, että rahdinkuljetusoikeudesta solmitaan liikennöitsijöiden kanssa alihankintasopimus koskien osallistumista yhtiön paketinkuljetusjärjestelmään. Ennen 1.1.2011 paketinkuljetusta koskeva alihankintasopimus tehtiin kaikkien Linja-autoliitto ry:n jäsenyritysten kanssa. Sopimus on ollut yrityskohtainen ja koskenut liikennöitsijän kaikkia vuoroja. Kun viranomainen on myöntänyt liikennöitsijälle uusia reittejä tai vuoroja, ne on otettu automaattisesti mukaan paketinkuljetusjärjestelmään. Uuden pakettipalvelusopimuksen mukaan liikennöitsijä on saanut pitää kaikki ennen aiemman sopimuksen irtisanomista järjestelmässä olleet vuoronsa mukana Matkahuollon paketinkuljetusjärjestelmässä. Sen sijaan kaikki irtisanomispäivän 23.6.2010 jälkeen myönnetyt uudet reitit/vuorot on tarkasteltu pakettipalveluiden käyttöä koskevan sopimuksen kohdassa 3.1 ja kyseisen sopimuksen liitteessä todetulla tavalla.

1636. Matkahuollon mukaan yhdelle reittiliikennevuorolle on 17.9.2012 alkaen myönnetty rahdinkuljetusoikeus. Tämän lisäksi eräällä toisella vuorovälillä reittiliikenneluvalla ajavalla yrityksellä on ollut rahdinkuljetusoikeus. Kysymyksessä olevan yhteysvälin osalta ei ole tarvinnut tehdä erillistä tarveharkintaa, koska yhteysvälillä ei ole ollut muita paketinkuljetusta hoitavia linja-autoyhtiöitä. Matkahuolto on myös itse omalla kuljetuskalustollaan kuljettanut paketteja mainitulla yhteysvälillä. Kolmannella yhteysvälillä paketinkuljetussopimus on sopimuksen ehtojen mukaisesti rauennut uuden pakettipalveluja koskevan sopimuksen voimaan tullessa 1.1.2011. Nämä vuorot eivät ole olleet paketinkuljetusjärjestelmässä vanhan pakettipalveluja koskevan sopimuksen irtisanomishetkellä 23.6.2010.

1637. Matkahuolto on joulukuun lopussa 2010 ilmoittanut viidelle liikennöitsijälle, että niiden reittiliikennevuoroilla Hamina–Helsinki–Hamina, Loimaa–Forssa–Helsinki ja Oulu–Kolari ei ole rahdinkuljetusoikeutta (KKV:n kirjallinen todiste 69–71, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 27).

1638. Liikennöitsijöille asiasta lähetettyjen kirjeiden tarkoituksena on ollut ilmoittaa, että uuden sopimuksen tullessa 1.1.2011 voimaan, kyseisillä reittiliikennevuoroilla ei ole automaattisesti rahdinkuljetusoikeutta, vaan jokainen vuoro tarkastellaan erikseen. Kirjeen tarkoittamilla yhteysväleillä ei ole ollut tarvetta lisätä pakettijärjestelmään kuuluvia vuoroja. Siihen, millä viranomaisen luvalla liikennöitsijä hoitaa liikennettä, ei ole otettu kantaa.

1639. JW on markkinaoikeudessa kertonut vastanneensa Matkahuollon pakettiliiketoiminnasta koko maassa sisältäen toimipisteverkostoon ja pakettiliikenteen myyntiin liittyvät asiat. Päätökset rahdinkuljetusoikeuksien myöntämisestä teki hän tai hänen johtamansa organisaatio kesään 2013 asti, jolloin hän lähti yrityksestä. Päätöksenteossa on toteutettu hallituksen asiassa tekemää linjausta, jonka mukaan uusia reittiliikennelupia ei toistaiseksi oteta mukaan Matkahuollon järjestelmiin. Linja-autoliiton tai sen alueosastojen taikka Matkahuollon hallituksen jäsenten näkemyksiä ei ole pyydetty.

1640. JW:n mukaan sopimusuudistuksen jälkeen rahdinkuljetusoikeuksista päätettäessä ei tehty pakettiliiketoimintaan perustuvaa tarveharkintaa. Mikäli tarveharkintaa olisi tehty, niin sen olisi tehnyt hän tai hänen johtamansa organisaatio. Jos joku muu kuin hän itse olisi tarveharkinnan tehnyt, niin hän olisi ollut asiasta tietoinen. Sen paremmin asiassa mainittujen kuin muidenkaan reittiliikennelupavuorojen osalta ei ole tehty pakettipalvelusopimuksessa viitattua tarveharkintaa sinä aikana, kun hän oli Matkahuollon palveluksessa. Tarveharkintaan ei ole ollut tarvetta, koska hallituksen linja pysyi koko ajan samana.

1641. PH on markkinaoikeudessa kertonut, että jos tarveharkinnaksi halutaan kutsua sitä, että hallitus ilmoitti toimivalle johdolle, miten toimitaan, niin sitten joku on tehnyt tarveharkintaa. Itse hän ei ole kokenut, että tarveharkintaa olisi tehty missään tapauksessa. Kysymyksessä on ollut kokonaisratkaisu, jossa ei ole eritelty yksittäisiä reittejä tai vuoroja koskevaa rahdinkuljetusoikeutta. Aika ajoin saattoi tulla kannanottoja, että jollekin yhtiölle ei sitten anneta rahtia, ja asia hoidettiin sitten hallituksen ohjeiden ja linjausten mukaisesti kokonaisvaltaisesti.

1642. JO on markkinaoikeudessa kertonut, että reittiliikennettä voitiin arvioida kuten mitä tahansa liikennettä Matkahuollon pakettipalveluiden osalta sen jälkeen, kun reittiliikenne oli kesällä 2012 otettu mukaan yhtiön aikataulujärjestelmään. Reittiliikennevuoroilla alettiin pian tämän jälkeen kuljettaa myös rahtia. Ensimmäinen hänen tiedossaan oleva ratkaisu koski Liikenne Vuorela Oy:tä, ja se tehtiin syyskuussa 2012. Tällä hetkellä reittiliikennevuoroille myönnetään rahdinkuljetusoikeuksia, koska lupatyypillä ei ole merkitystä pakettipalvelujen järjestelmään otossa. Hän on lisäksi kertonut, että JW:n liiketoimintapäällikkyysaikana reittiliikennelupia haettiin ja myönnettiin erittäin vähän. Markkinatilanne on tämän jälkeen muuttunut ja reittiliikennelupien määrä on kasvanut. Matkahuolto ei ole kysynyt Linja-autoliitto ry:n tai sen alueosastojen taikka oman hallituksensa jäseniltä näkemystä rahdinkuljetusoikeuksista sinä aikana, kun JO on ollut yhtiön toimitusjohtajana.

1643. AHU on markkinaoikeudessa kertonut, että Matkahuollossa rahdinkuljettajat valitsee liiketoimintapäällikkö eli tällä hetkellä hän itse. Valintaan vaikuttavat useat asiat. Käytännössä jokainen vuoroväli harkitaan aina tapauskohtaisesti. Päätökseen vaikuttaa kullakin yhteysvälillä kulkevien pakettien määrä ja kapasiteettitarve. Yleensä liikennöitsijä ottaa sähköpostilla yhteyttä liiketoimintapäällikköön ja tiedustelee mahdollisuutta rahdin kuljettamiseen. Tämän jälkeen liiketoimintapäällikkö on yhteyksissä asiassa merkityksellisiin toimipaikkoihin ja selvittää onko rahdinkuljetukselle tietyllä yhteysvälillä tarvetta. Linja-autoliitto ry:n tai sen alueosastojen taikka Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen jäsenten kantaa rahdinkuljetusten valinnassa ei ole kysytty, vaan AHU on kertonut tekevänsä asiassa ratkaisut itse.

1644. AHU on kertonut, ettei hän ole kuullut hallituksen tammikuussa 2011 tekemästä linjauksesta eikä hänen edeltäjänsä ole hänelle tällaisesta kertonut. Jos linjaus on joskus ollut, niin käytännössä se ei toteudu tällä hetkellä. Kaikki ratkaisut tehdään rahdinkuljetustarpeen mukaan. Rahdinkuljetus on evätty sesonkivuoroilta tai sellaisilta vuoroilta, jotka kulkevat vain yksittäisinä viikonpäivinä, koska paketit kulkevat käytännössä kaikkina arkipäivinä, ei vain tiettyinä viikonpäivinä. Päällekkäiset vuorot ovat olleet melko uusi ilmiö Oy Matkahuolto Ab:n toiminnassa ja niitä koskevat ratkaisut tehdään tilanteen ja mahdollisten kapasiteettiongelmien mukaan.

6.6 Markkinaoikeuden arviointi

1645. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, että yhtiöiden ja Linja-autoliiton toiminta on rajoittanut kilpailua kahdella eri tavalla. Viraston mukaan linja-autoalan keskeiset toimijat ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen tavoista rajoittaa tarjontaa ja sulkea pois kilpailevat reittiliikennelupavuorot Matkahuollon palveluista.

1646. Yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat viraston mukaan sopineet ja yhdenmukaistaneet menettelytavat muun muassa siitä, että tarjontaa lisääviä reittiliikennelupia ei haettaisi siirtymäaikojen kuluessa, ja että Matkahuollon sopimukset irtisanotaan ja muotoillaan uudelleen siten, että niillä voidaan estää kilpailevien reittiliikennelupavuorojen pääsy Matkahuollon järjestelmiin. Siirtymäajan sopimusliikenteen kanssa kilpailevia reittiliikennelupia saaneita yrityksiä on pyritty saamaan pidättäytymään kilpailun aloittamisesta.

1647. Kilpailunrajoituslain 4 §:n ja kilpailulain 5 §:n sekä SEUT 101 artiklan perusteella kiellettyä on elinkeinonharjoittajan välisiin sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin sekä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksiin perustuva yhteistyö, joka rajoittaa kilpailua.

1648. Edellä jaksoissa 6.3 ja 6.4 todetuin tavoin edunvalvonnassa sekä viranomaisten aloitteesta käydyissä neuvotteluissa, Linja-autoliiton alueosastojen reittiliikennelupahakemuksista antamissa lausunnoissa ja linja-autoyhtiöiden lakisääteisen valitusoikeuden käyttämisessä ei ole ollut kysymys kielletystä kilpailunrajoittamisesta.

1649. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, että yhtiöt ja Linja-autoliitto olisivat päättäneet kilpailunrajoittamisesta jo toukokuussa 2010, kun vanhat palvelusopimukset on päätetty irtisanoa ja sopimusten uudistamiseen on reittiliikennelupien hakemisesta saadun tiedon jälkeen ryhdytty aiempiin pyrkimyksiin verrattuna nopeassa aikataulussa.

1650. Matkahuollon taholta on esitetty, että sopimusuudistuksille on ollut liiketaloudellinen peruste ja viraston mainitsema lähtöaikojen koordinointi on johtunut laituripaikkojen rajallisuudesta.

1651. Markkinaoikeus toteaa, että Matkahuollon sopimusuudistus on ollut vireillä jo pitkään, minkä lisäksi lainsäädännön muutos sekä muut esitetyt liiketaloudelliset perusteet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet uudistuksen aikatauluun. Markkinaoikeus katsoo, että sopimusuudistus ei sinänsä ole ollut kilpailua rajoittava, vaikka viimeistään syksyllä 2010 sopimuksiin on ehdotettu otettavaksi tarveharkintaehdot. Sopimukseen otettuja ehtoja olisi kuitenkin voinut tulkita siten, etteivät ne olisi rajoittaneet kilpailua. Näin ollen asiassa esitetyn näytön perusteella ei voida katsoa sopimusuudistuksen ja siihen liittyvän aiempien sopimusten irtisanomisen osoittavan esityksen kohteena olevien yhtiöiden tai Linja-autoliiton päättäneen toukokuussa 2010 tai sopimusuudistusta syksyn 2010 aikana käsiteltäessä kilpailunrajoittamisesta.

1652. Matkahuollon uusia matka- ja pakettipalvelusopimuksia on asiassa tehdyn linjauksen perusteella ryhdytty soveltamaan tavalla, joka on saattanut rajoittaa kilpailua. Arvioitavana on edellä lausutun perusteella siten se, onko kysymyksessä matkapalvelu- ja pakettipalvelusopimusten soveltamisen osalta ollut viraston esittämin tavoin kielletty tarjonnan rajoittaminen tai markkinoiden jakaminen.

6.6.1 Tarjonnan rajoittaminen

1653. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esityksessään katsonut tarjonnan rajoittamista olevan muun ohella sen, että kahdessa Linja-autoliiton järjestämässä reittiä 2 koskevassa neuvottelussa on pyritty saamaan linja-autoyhtiöt vetämään pois reittiliikennehakemuksensa. Lisäksi on viitattu reittiä 4 koskevaan sähköpostikeskusteluun, joka on viraston mukaan osoittanut sen, että asianosaiset tahot ovat yhdenmukaistaneet markkinakäyttäytymistään.

1654. Reitin 2 osalta on jo edellä jaksossa 6.3 todettu, ettei viranomaisten aloitteesta pidettyjä neuvotteluja voida pitää kiellettyinä kilpailunrajoituksina.

1655. Viimeksi mainitussa reittiä 4 koskeneessa sähköpostikeskustelussa on ollut kysymys pyrkimyksestä saada aikaan Satakunnan Liikenne Oy:lle uusi suorahankintana tehty PSA-yksinoikeussopimus, joka olisi ollut voimassa vuoden 2018 loppuun saakka. Kyseistä reittiä koskeva siirtymäajan liikennöintisopimus oli päättymässä vuoden 2011 lopussa. Suunnitelmasta on kysytty Länsilinjojen kantaa. Lisäksi keskusteluun on osallistunut Satakunnan Liikenteen omistavan konsernin edustajana AN, joka on korostanut asian periaatteellista merkitystä. Asiassa saadun selvityksen perusteella Länsilinjoilla ei ole ollut asiaan huomauttamista. Tämä on TP:n markkinaoikeudessa kertoman mukaan johtunut siitä, ettei Tampereen ja Porin väliä koskevalla reitillä 4 ole ollut olennaista merkitystä heidän toimintansa kannalta, vaikka Länsilinjoilla on sanottuna ajankohtana ollutkin vielä jotain lähinnä paikallisliikennetyyppistä liikennettä kyseisellä välillä.

1656. Reitin 4 osalta on ollut kysymys Satakunnan Liikenteen pyrkimyksestä saada väliaikainen yksinoikeussuoja siirtymäajan liikennöintisopimuksen päättyessä. Selvityksen perusteella viranomaiset ovat ensin pyytäneet Satakunnan Liikennettä esittelemään reittiä koskevat suunnitelmansa. Sittemmin viranomaistaholta on todettu, ettei PSA-asetuksen mukaisia yksinoikeuksia voida myöntää tällaisessa tilanteessa ja ainoa vaihtoehto on reittiliikenneluvan hakeminen. Asiasta vastaava ELY-keskus on pyytänyt reittiliikennelupahakemusten jättämistä.

1657. Markkinaoikeus toteaa, että reitin 4 osalta kysymyksessä on ollut yhden linja-autoyhtiön pyrkimyksestä saada yksinoikeussuoja siirtymäajan liikennöintisopimuksen päättyessä. Käydyt keskustelut ovat olleet lähinnä kyseisen yhtiön edustajien välisiä lukuun ottamatta yhteydenottoja Länsilinjoihin ja viranomaisiin. Asiassa ei ole ilmennyt, että Länsilinjat Oy olisi sitoutunut muuttamaan toimintaansa tai pidättäytymään tarjonnan lisäämisestä.

1658. Markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä on ollut aiemman neuvottelukäytännön jatkumisesta, minkä olisi sinänsä pitänyt päättyä joukkoliikennelain voimaan tultua. Kilpailuoikeuden kannalta ei lähtökohtaisesti voida pitää hyväksyttävänä omien suunnitelmien ilmaisemista kilpailijalle. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole ollut tarjonnan rajoittaminen, vaikka Satakunnan Liikenne on Länsilinjojen vastauksesta ymmärtänyt, ettei viimeksi mainittu yhtiö ole aikonut vastustaa Satakunnan Liikenteen suunnitelmia. Yksinoikeussopimus ei olisi ollut kilpailun kohteena ja osapuolten välillä ei ole keskusteltu siitä, miten ne toimisivat, jos reitti tulisi haettavaksi reittiliikenneluvalla.

1659. Edellä jaksossa 5 esitetyin tavoin siirtymäajan liikennöintisopimuksista on ollut markkinoilla jo toimiville liikennöitsijöille liiketaloudellisista etua ja niihin liittyvä taloudellinen riski on ollut etenkin reittiliikennelupapohjaiseen liikenteeseen verrattuna vähäinen. Näin ollen tällaisilla liikennöitsijöillä, kuten nyt esityksen kohteina olevilla linja-autoyhtiöillä, ei useimmissa tapauksissa ole ollut erityisiä syitä tai kannustimia hakea reittiliikennelupia niin kauan kuin niiden viranomaisten kanssa tekemät siirtymäajan liikennöintisopimukset ovat olleet voimassa. Esityksen kohteena olevien yhtiöiden käytössä on siten ollut reittiliikenteen lisäksi myös vaihtoehtoinen, laillinen liikennöintimuoto. Asiassa ei ole edellä todetun lisäksi esitetty näyttöä, jonka perusteella esityksen kohteena olevat yhtiöt olisivat rajoittaneet reittiliikennelupien hakemista tai joidenkin reittien ajamista kilpailua rajoittaakseen. Markkinaoikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa linja-autoyhtiöiden ei voida katsoa syyllistyneen tarjonnan rajoittamiseen.

6.6.2 Markkinoiden jakaminen

1660. Kilpailunrajoituslain ja kilpailulain sekä Euroopan unionin kilpailusääntöjen perusteella markkinoiden tai hankintalähteiden jakaminen on aina kiellettyä. Kilpailunrajoituslain esitöiden (HE 162/1991 vp, s. 11) mukaan markkinoiden jakoa koskevat järjestelyt voivat koskea markkinaosuuksia, markkina-alueita tai asiakkaita, joille hyödykettä myydään. Järjestelyjä on pidettävä haitallisina, koska markkinoiden jakaminen antaa yrityksille suojatun toiminta-alueen, jossa niillä on mahdollisuus harjoittaa kuluttajien kannalta epäedullista hinnoittelua. Kilpailun puuttuminen ei yllytä yritystä tehostamaan toimintaansa. Lisäksi kuluttajien valintamahdollisuudet ja tilaisuudet hinta- ja laatuvertailujen tekemiseen vaikeutuvat. Markkinaosuuksien määrittely ja jakaminen johtavat myös tuotannon rajoituksiin ainakin ylikapasiteettitilanteissa, minkä seurauksena on elinkeinoelämän tehokkuuden väheneminen.

1661. Esitöissä on vielä todettu, että hankintalähteiden tai markkinoiden jakamisena on aina kiellettyä niin sanottu välillinen boikotti, jossa samalla tasolla toimivat elinkeinonharjoittajat ryhmittyvät torjuakseen ryhmittymän ulkopuolisen kilpailijan alalle tulon tai estääkseen alalla jo olevan kilpailijan tehokkaan toiminnan. Välillisessä boikotissa kartelli painostaa kilpailijan tai mahdollisen kilpailijan asiakasta tai tavarantoimittajaa liikesuhteen katkaisemisella tai liikesuhteesta pidättäytymisellä, jos asiakas tai toimittaja jatkaa liikesuhteita kartellin kilpailijan kanssa. Näin yhteisesti aikaansaatu kilpailunrajoitus ilmenee joko toimituskieltona tai ostoista pidättäytymisenä.

1662. Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan unionin vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella lähtökohtana on, että elinkeinonharjoittajien tulee itsenäisesti päättää toiminnastaan markkinoilla. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio Coöperatieve Vereniging "Suiker Unie" UA ym. vastaan komissio, yhdistetyt asiat 40–48, 50, 54–56, 111, 113 ja 114/73, EU:C:1975:174, 173 ja 174 kohta) katsonut, että jokaisen yrityksen on itsenäisesti määrättävä yhteismarkkinoilla noudatettavaksi aikomastaan toimintalinjasta. Vaikka tämä itsenäisyysvaatimus ei sulje pois yritysten oikeutta sopeutua tehokkaasti kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun käyttäytymiseen, sen kanssa on kuitenkin ehdottomasti ristiriidassa, että tällaiset yritykset olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä joko pyrkimällä vaikuttamaan todellisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastamalla tällaiselle kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen.

1663. Edelleen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (tuomio Dansk Rørindustri A/S ym. vastaan komissio, yhdistetyt asiat C-189, 202, 205–208 ja 213/02 P, EU:C:2005:408, 142 kohta) on katsottu aikaisempaan oikeuskäytäntöön viitaten, että riittävää kartelliin osallistumisen toteamiseksi voi olla jo se, että kyseessä olevan yrityksen voidaan näyttää osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailua rajoittavia sopimuksia ilman, että kyseinen yritys olisi selvästi vastustanut niitä.

1664. Viimeksi mainitussa tuomiossa on lisäksi todettu (tuomion 143 ja 144 kohta), että kielletyn aloitteen hiljainen hyväksyminen ilman julkista irtisanoutumista sen sisällöstä tai sen ilmoittamista hallintoviranomaisille rohkaisee muita jatkamaan kilpailusääntöjen rikkomista ja vaarantaa sen paljastumisen. Se, että yritys ei noudata kokouksessa, jonka tarkoitus on ollut kilpailun rajoittaminen, sovittua, ei poista sen vastuuta kartelliin osallistumisesta, ellei yritys ole julkisesti sanoutunut irti siitä, mitä kokouksessa on sovittu.

1665. Markkinaoikeus toteaa, että ennen joukkoliikennelain voimaantuloa joulukuun alussa 2009 ja vielä Matkahuollon matka- ja pakettipalveluja koskevan sopimusuudistuksen voimaantuloon 1.1.2011 asti liikennöitsijöillä on ollut oikeus saada käyttöönsä kaikki Matkahuollon palvelut, joihin on lukeutunut asemapalvelujen lisäksi oikeus kuljettaa Matkahuollon rahtia. Liikennöitsijä on toisin sanoen saanut kaikki palvelut ja rahdinkuljetusoikeuden automaattisesti ilman minkäänlaista tarveharkintaa, mikäli tämä on ollut Linja-autoliitto ry:n jäsen.

1666. Saadun selvityksen perusteella Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen jäsenten välillä on jo syyskuussa 2010 käyty reitin 1 osalta sähköpostikeskustelua, jossa on pohdittu, miten Linjaliikenne Kivistö Oy:lle myönnettyyn reittiliikennelupaan tulisi reagoida. Aiemman Matkahuollon palvelusopimuksen ollessa vielä voimassa osapuolten välillä, ei mihinkään toimenpiteisiin vielä tässä vaiheessa ole kuitenkaan päätetty ryhtyä. Samaan aikaan Matkahuollon matkapalvelu- ja pakettipalvelusopimuksiin on edellä todetuin tavoin lisätty tarveharkintaehto. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole kuitenkaan osoitettu, että osapuolet olisivat jo tässä vaiheessa saavuttaneet jonkinlaisen yhteisymmärryksen siitä, miten reittiliikennelupia saaneita liikennöitsijöitä kohdeltaisiin Matkahuollon asiakkaina ja että heidän toimintaansa pyrittäisiin vaikeuttamaan. Yhtiöiden ja Linja-autoliiton ei siten ole kyseisenä ajanjaksona osoitettu syyllistyneen kiellettyyn kilpailunrajoitukseen.

1667. Markkinaoikeus toteaa, että Matkahuollon hallituksen jäsenet ja yhtiön toimiva johto ovat joulukuun 2010 sähköpostikirjeenvaihdossa päätyneet toimintalinjaan, jonka Matkahuollon hallituksen puheenjohtaja AN on sähköpostiviestissään 29.12.2010 todennut olevan seuraavan:

1668. "Annetaan näille uusille vuoroille lähtöpaikat ja peritään niiltä asemapalvelumaksu. Vuoroja ei oteta Minfoon eikä niille anneta rahtia.

1669. Vuoroja ei voi ottaa Minfoon eikä clearingiin, koska viranomaiset ovat päättäneet, että reittiliikenteessä ei saa käyttää tuettuja lipputuotteita. Tätä asiaa ei ole voitu ottaa huomioon MH-järjestelmissä. Vuorot eivät tuo mitään lisäarvoa Matkahuollon matka- ja pakettipalveluihin.

1670. Toimitaan tämän linjauksen mukaisesti seuraavaan MH:n hallituksen kokoukseen saakka, jossa sitten käsittelemme asian.

1671. Tätä samaa periaatetta pitäisi noudattaa myös Kivistön vuorojen suhteen ensi vuoden alusta alkaen."

1672. Edellä mainittu sähköpostiviesti on lähetetty kaikille Matkahuollon hallituksen jäsenille ja varajäsenille sekä Matkahuollon hallintopäällikkö KM:lle ja Linja-autoliiton osastopäällikkö AH:lle.

1673. Matkahuollon hallituksen jäsen MV on vastauksessaan AN:n sähköpostiviestiin ilmoittanut hyväksyvänsä tämän väliaikaisesityksen.

1674. Edellä mainitun linjauksen lisäksi reittiä 5 koskevassa sähköpostikeskustelussa 28.–29.12.2010 JL on esittänyt ryhdyttäväksi samoihin toimiin kuin reitti 2:n osalta eli reittiliikenteen tietoja ei otettaisi Minfoon, Matkahuollon liput eivät kelpaisi eikä reitti saisi rahdinkuljetusoikeutta. AN on ollut JL:n kanssa samaa mieltä.

1675. Matkahuollon toimitusjohtaja PH on erillisessä sähköpostiviestiketjussa 30.12.2010 lähettämässään viestissä AH:lle, JK:lle, TK:lle. HK:lle, JL:lle, MN:lle, AN:lle, MP:lle, RP:lle, JP:lle, JPE:lle, MV:lle ja JV:lle sekä osoitteeseen R_johto todennut, että hallituksen 29.12.2010 tekemän linjauksen tulkitaan koskevan kaikkia jatkossa tietoon tulevia reittiliikennelupia, "ei siis ainoastaan näitä muutamaa tähän mennessä käsittelyssä pyörinyttä. Tämän mukaan toimimme myös Arin meille toimittamien alla olevien tietojen suhteen."

1676. PH on vielä lopuksi pyytänyt oikaisemaan, jos hänen edellä mainittu tulkintansa on väärä. Vastauksessaan PH:n viestiin JP Länsilinjat Oy:stä on todennut olevansa samaa mieltä ja kirjoittanut muun ohella, että "peli on pelattava nyt" sekä "jos Timon ehdottamaa uutta kokousta järjestetään, niin palaan matkoilta 12.1. illalla. Mutta linjaus on mielestäni selvä jo nyt. Eikä varamiehen poissaolo estä uuden kokouksen pitämistäkään."

1677. Sähköpostiviestien jälkeen Matkahuollon hallituksen omaksuma linjaus on nimenomaisesti hyväksytty ja toimintalinjauksen mukaista menettelyä on päätetty jatkaa yhtiön hallituksen 25.1.2011 pitämässä kokouksessa. Kyseiseen kokoukseen ovat kokouspöytäkirjan mukaan osallistuneet yhtiön hallituksen puheenjohtaja AN ja varapuheenjohtaja MV sekä seuraavat hallituksen varsinaiset jäsenet: JK, JL, MN, MP, RP, JPE ja ES. Lisäksi kokouksessa ovat kokouspöytäkirjan mukaan olleet läsnä hallituksen varajäsenet TK, HK ja JP Kokouksesta on pöytäkirjamerkintöjen mukaan ollut poissa hallituksen varajäsen JV. Hallituksen ulkopuolisina henkilöinä kyseisessä kokouksessa ovat olleet läsnä Matkahuollon toimitusjohtaja PH, liiketoimintapäällikkö JW, talouspäällikkö MVU, henkilöliikennepäällikkö JY ja sihteerinä hallintopäällikkö KM.

1678. Kokouspöytäkirjan kohdan 6 mukaan JY on ensin esittänyt tilannekatsauksen reittiliikennevuoroista Matkahuollon järjestelmissä, missä on muun ohella todettu, ettei Matkahuollon asemapalveluita tarjota reittiliikennevuoroille eli näille vuoroille ei tarjottu lähtöaikatietoja, ei myyty Matkahuollon lippuja eivätkä ne ole saaneet rahtipalveluja. Kokouksessa käydyssä keskustelussa on todettu, ettei "toistaiseksi ole mitään syytä lähteä höllentämään reittiliikennevuorojen palvelurajauksia, kun lupalinjaukset ovat kesken."

1679. Reittiliikennevuoroista on kokouksesta laaditun pöytäkirjan kohdan 7.2 "Reittiliikennevuorot" mukaan päätetty seuraavaa:

1680. "Päätettiin hyväksyä hallituksen joulukuun lopulla tekemät sähköpostilinjaukset reittiliikennevuorojen palveluista Matkahuollon järjestelmässä. Uusille 23.6.2010 jälkeen alkaneille reittiliikennevuoroille osoitetaan lähtölaiturit linja-autoasemilta, sikäli kun laituripaikat riittävät. Muita Matkahuollon palveluja ei reittiliikennevuoroilla ole."

1681. Linja-autoliitto ry:n hallituksen 26.1.2011 pitämässä kokouksessa Matkahuollon toimitusjohtaja PH on informoinut liiton hallitusta Matkahuollon 25.1.2011 päätöksiin liittyen. Kokouspöytäkirjan kohdassa 11.1 "Palvelusopimusten allekirjoitustilanne ja reittiliikenne MH-järjestelmässä" on muun ohella todettu, että

1682. "Reittiliikenteen palveluja koskevaan linjaukseen ei myöskään tehdä muutoksia tässä vaiheessa. Asiaan palataan kuitenkin tarvittaessa sen jälkeen, jos reittiliikennelupien myöntämismenettelyyn saadaan harkintaa mm. eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan esittämällä ja joukkoliikennelain perusteluihin kirjatulla kannalla." (KKV:n kirjallinen todiste 88, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kirjallinen todiste 6 ja Savonlinja Oy:n kirjallinen todiste 11).

1683. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Matkahuollon hallituksen jäsenet ovat sähköpostiviestien perusteella saavuttaneet yhteisymmärryksen 23.6.2010 jälkeen myönnettyjen reittiliikennelupien perusteella ajettavien vuorojen Matkahuollolta saamien palvelujen rajoittamisesta puheenjohtaja AN:n 29.12.2010 lähettämän sähköpostiviestin perusteella ja viimeistään hallituksen 25.1.2011 pitämässä kokouksessa, jossa sähköpostien perusteella syntynyt yhteisymmärrys on vahvistettu. Tehdyllä linjauksella ja siihen perustuvilla toimilla on vaikutettu sekä uusien että vanhojen liikennöitsijöiden mahdollisuuksiin kilpailla merkityksillä markkinoilla hakemalla reittiliikennelupia ja harjoittamalla niihin perustuvaa liikennettä. Kysymys on ollut kilpailuoikeudessa kielletystä markkinoiden jakamisesta. Tällä hallitusten jäsenten välisellä yhteisymmärryksellä, jonka Matkahuollon toimiva johto on myös käytännössä toteuttanut, on siten rajoitettu kilpailua kilpailunrajoitus- ja kilpailulain sekä SEUT 101 artiklan vastaisesti.

1684. Linja-autoliiton hallituksen 26.1.2011 pitämän kokouksen kautta kilpailua rajoittavasta linjauksesta on tullut tietoiseksi kyseisessä kokouksessa läsnä ollut Linja-autoliiton hallituksen jäsen ja Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja HA, joka ei ole kuulunut Matkahuollon hallitukseen. Kun sen paremmin Linja-autoliitto kuin HA:kaan ei ole sanotusta linjauksesta tiedon saatuaan ryhtynyt mihinkään toimiin kilpailunrajoituksen päättämiseksi tai ilmoittanut siitä viranomaisille, markkinaoikeus katsoo, että myös Linja-autoliitto ja Pohjolan Liikenne ovat olleet osallisina kielletyssä menettelyssä.

1685. Kiellettyyn menettelyyn on paitsi päätöksenteon myös päätöksen täytäntöönpanon kautta sitouduttu Oy Matkahuolto Ab:ssä. Esimerkiksi reitin 3 osalta kesällä 2011 käydyissä sähköpostikeskusteluissa on selkeästi torjuttu liikennöitsijän mahdollisuus saada Matkahuollon rahdinkuljetuspalveluja ja käytännössä estetty reittiliikenneluvan saaneen liikennöitsijän mahdollisuus toimia kyseisellä reitillä.

1686. Matkahuollon toimiva johto on noudattanut yhtiön hallituksen tekemää linjausta ja sen vahvistanutta Matkahuollon hallituksen kokouksessa 25.1.2011 tehtyä päätöstä ja johdonmukaisesti evännyt matkapalvelut ja rahdinkuljetusoikeudet 1.1.2011 alkaen kaikilta reittiliikennevuoroilta. Matkahuolto on ilmoittanut Linjaliikenne Kivistö Oy:lle, että yhtiön reitillä 1 ajettuja vuoroja ei oteta osaksi Matkahuollon matkapalveluita 1.1.2011 alkaen eikä niillä ole rahdinkuljetusoikeutta. Mainitut vuorot olivat kuitenkin saaneet kyseiset palvelut syksyllä 2010. Vastaavat ilmoitukset on lähetetty reittien 5 ja 6 osalta J.M. Eskelisen Lapin Linjat Oy:lle ja Keskimatkat Oy:lle. Lisäksi Liikenne Vuorelalle, Etelä-Suomen Linjaliikenteelle ja Pohjolan Liikenteelle on ilmoitettu, ettei yhtiöiden reitille 2 saamiin reittiliikennelupiin perustuvia vuoroja oteta osaksi matkapalveluja eikä niillä ole rahdinkuljetusoikeutta.

1687. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittua linjausta ja sen vahvistanutta hallituksen päätöstä ei ole rajattu koskemaan vain nyt kysymyksessä oleviin viraston esityksessä nimenomaisesti esille otettuihin reitteihin, vaan sanottu hallituksen linjaus on koskenut kaikkia reittiliikennelupia, jotka on myönnetty tai haettu 23.6.2010 jälkeen.

1688. Markkinaoikeus katsoo, että menettely ei ole rajoittunut yksittäisten linja-autoyhtiöiden paikallisille toiminta-alueille tai ollut muutenkaan, ottaen erityisesti huomioon Matkahuollon toiminta koko maan kattavana toimijana, alueellisesti rajattua. Sulkemalla uudet reittiliikennevuorot Matkahuollon matkapalvelujen ulkopuolelle ja jättämällä myöntämättä niille rahdinkuljetusoikeuksia, on keinotekoisesti vähintäänkin vaikeutettu, mutta joissain tapauksissa myös estetty uusien reittiliikennevuorojen toiminta nyt kysymyksessä olevilla markkinoilla. Kuvatun menettelyn tarkoituksena on katsottava olleen reittiliikennettä harjoittavien yhtiöiden toimintamahdollisuuksien rajoittaminen ja markkinoiden säilyttäminen jo alalla toimivien ja lähtökohtaisesti ainakin pääosin siirtymäajan liikennöintisopimuksilla operoivien linja-autoyhtiöiden käsissä.

1689. Matkahuollon hallitus on 31.5.2012 pitämässään kokouksessa päättänyt hyväksyä reittiliikennelupavuorot aikatauluinformaatiojärjestelmään 4.6.2012 alkaen. Yhtiön mukaan toimintalinjan muutoksen taustalla on ollut liikenne- ja viestintäministeriön asettaman linja-autoliikennetyöryhmän linjaus, jossa viranomaisten reittiliikennelupien myöntämiskäytäntö oli vahvistettu ministeriötasolla oikeaksi. Päätökseen on vaikuttanut myös se, ettei yleistä sääntöä eikä erityislainsäädäntöä tuettujen lippujen käytöstä tultaisi antamaan. Matkahuollon hallituksessa on katsottu parhaaksi hyväksyä mainitut vuorot aikataulujärjestelmään. Lipunmyyntipalveluja ja pakettipalveluja ei niille kuitenkaan ole vielä myönnetty (KKV:n kirjallinen todiste 7, 14 ja 120).

1690. Matkahuollon hallitus on 30.8.2012 pitämässään kokouksessa päättänyt laajentaa myös lipunmyyntipalvelut koskemaan kaikkia reittiliikennelupavuoroja. Lippuja on alettu myydä näille vuoroille 17.9.2012 alkaen. Tämän jälkeen vuoroilla on ollut käytössä kaikki matkapalvelut edellyttäen, että liikennöitsijällä on ollut matkapalvelusopimus Matkahuollon kanssa (KKV:n kirjallinen todiste 14).

1691. Rahdinkuljetusoikeuksien osalta ei ole tehty edellä mainittua vastaavaa päätöstä, jonka perusteella kaikki halukkaat olisivat saaneet oikeuden kuljettaa Matkahuollon rahtia. Oy Matkahuolto Ab:ssa rahdinkuljetusoikeuksista päättäminen on kuulunut yhtiön pakettiliiketoiminnasta vastanneen liiketoimintapäällikön tehtäviin. Tässä tehtävässä kesään 2013 saakka toiminut JW on markkinaoikeudessa kertonut, että hänen toimiessaan kyseisessä tehtävässä Matkahuollossa ei tehty pakettipalveluita koskevaa tarveharkintaa. Reittiliikennevuoroille ei toisin sanoen ole myönnetty rahdinkuljetusoikeutta, kuten yhtiön hallitus oli edellä todetussa päätöksessään linjannut.

1692. Matkahuollon pakettiliiketoiminnasta joulukuusta 2015 alkaen vastannut AHU on markkinaoikeudessa kertonut, että hän ei ole ollut tietoinen hallituksen sanotusta linjauksesta. AHU on uskottavasti kertonut, että hän on rahdinkuljetustarpeista päätöksiä tehdessään käytännössä harkinnut jokaisen vuorovälin aina tapauskohtaisesti.

1693. Markkinaoikeus katsoo, että Matkahuollon matkapalveluja koskevan tarveharkintaehdon soveltaminen on päättynyt 17.9.2012. Vastaavasti pakettipalveluita koskevan palvelusopimuksen mukaisen tarveharkintaehdon soveltamatta jättäminen ja sitä kautta Matkahuollon hallituksen 25.1.2011 tekemän päätöksen noudattaminen on päättynyt viimeistään joulukuussa 2015, kun AHU on ryhtynyt vastaamaan Oy Matkahuolto Ab:n pakettiliiketoiminnasta ja siihen liittyvistä rahdinkuljetuksista.

1694. Kilpailua rajoittava toiminta on siten kokonaisuudessaan päättynyt viimeistään joulukuussa 2015 eikä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kiellettäväksi vaatima toiminta ole enää jatkunut tämän ajankohdan jälkeen. Näin ollen viraston päätös, jonka mukaan Oy Matkahuolto Ab on määrättävä lopettamaan päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvatun kilpailulain 5 §:n ja SEUT 101 artiklan vastainen toiminta, on kumottava.

Esityksen kohteina olevien yhtiöiden vastuu

1695. Kuten edellä todetusta ilmenee, Matkahuollon matka- ja pakettipalvelut eivät ole uusien palvelusopimusten perusteella enää olleet automaattisesti kaikkien linja-autoyhtiöiden käytettävissä. Markkinaoikeus toteaa, että tällainen palvelujen rajaaminen Matkahuollon toimesta ei sinänsä ole ollut kielletty kilpailunrajoitus, koska Matkahuolto ei asiassa esitetyn perusteella ole ollut määräävässä markkina-asemassa eikä yhtiöllä siten ole ollut siihen perustuvaa velvollisuutta tarjota palvelujaan kaikille niitä haluaville. Arvioitavana ei kuitenkaan ole ainoastaan Oy Matkahuolto Ab:n toiminta, vaan se, onko menettelyssä ollut kysymys seuraamusmaksuesityksen kohteina olevien yhtiöiden ja Linja-autoliiton välisestä kielletystä, kilpailua rajoittavasta yhteistyöstä.

1696. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kohdistanut nyt kysymyksessä olevan seuraamusmaksuesityksensä sen 39 kohdassa todetusti kyseessä olevan rikkomuksen kannalta keskeisiin toimijoihin, joita ovat esityksen mukaan jatkuvasti Linja-autoliitto ry:n ja Oy Matkahuolto Ab:n hallituksissa varsinaisina jäseninä vuodesta 2008 lähtien edustettuina olleet linja-autoyhtiöt. Seuraamusmaksuesityksen kohteena ovat mainittujen linja-autoyhtiöiden lisäksi myös Linja-autoliitto ry ja Oy Matkahuolto Ab, joilla on seuraamusmaksuesityksen edellä mainitun kohdan perusteella ollut keskeinen, kyseisistä linja-autoyhtiöistä erillinen roolinsa.

1697. Asiassa on Matkahuollon ja Linja-autoliiton hallituksessa olevien henkilöiden taholta esitetty, että he eivät ole mainituissa hallituksissa toimiessaan edustaneet seuraamusmaksuesityksen kohteina olevia linja-autoyhtiöitä, vaan toimineet yksityishenkilöinä edunvalvontatehtävissä. Yhtiöt eivät myöskään ole nimittäneet heitä edellä mainittuihin hallituksiin, vaan päätökset on tältä osin tehty Linja-autoliiton paikallisissa alueosastoissa.

1698. Markkinaoikeus toteaa, että saadun selvityksen perusteella Linja-autoliiton kahdeksan alueosastoa ovat esittäneet ehdokkaat hallitukseen liittokokoukselle. Liittokokous puolestaan on päättänyt hallituksen jäsenistä alueosastojen tekemien ehdokasasettelujen pohjalta (KKV:n kirjallinen todiste 1).

1699. Vastaavasti on selvitetty, että Matkahuollon omistavat Linja-autoliitto ry ja sen kahdeksan alueosastoa. Matkahuollon yhtiökokouksen äänimäärästä Linja-autoliitolla on 42,78 prosenttia, Helsingin osastolla 17,69 prosenttia, Lounais-Suomen osastolla 12,63 prosenttia, Sisä-Suomen osastolla 10,87 prosenttia, Kaakkois-Suomen osastolla 7,04 prosenttia, Itä-Suomen osastolla 5,51 prosenttia, Pohjanmaan osastolla 1,85 prosenttia, Oulun osastolla 0,84 prosenttia ja Lapin osastolla 0,78 prosenttia. Kukin osakkeenomistaja asettaa ehdolle hallituksen jäseneksi yhden henkilön. Lisäksi neljä suurinta osakkeenomistajaa asettavat ehdolle varajäseneksi kukin yhden henkilön. Yhtiökokous on valinnut hallituksen jäsenet ja varajäsenet ehdollepanojen mukaisesti (KKV:n kirjallinen todiste 1 ja 2).

1700. Markkinaoikeus toteaa, että edellä lausutun perusteella Linja-autoliitto ry:n hallituksen jäsenet ja varajäsenet on sinänsä valittu liiton alueosastojen päätösten perusteella ja Oy Matkahuolto Ab:n hallituksen jäsenet ja varajäsenet on valittu liiton ja sen alueosastojen päätösten perusteella. Jäseninä ovat kuitenkin tosiasiallisesti toimineet esityksen kohteina olevien linja-autoyhtiöiden tai niiden konserneihin kuuluvien yhtiöiden toimitusjohtajat tai hallituksen jäsenet. Kysymyksessä olevat yhtiöt ovat olleet merkityksellisten markkinoiden suurimpia toimijoita. Kilpailun rajoittaminen nyt tehdyllä tavalla on ollut juuri suurimpien toimijoiden intressissä, koska näillä tahoilla on aiemman lain mukaisen liikenteen perusteella ollut merkittävä määrä siirtymäajan liikennöintisopimuksia.

1701. Tässä tilanteessa ei voida pitää uskottavana sitä, että edellä mainitut kilpailua rajoittavat linjaukset olisi tehty vain Matkahuollon hallituksen jäsenet valinneiden Linja-autoliiton alueosastojen etua silmällä pitäen. Asiassa ei voida myöskään pitää uskottavana sitä, etteivätkö hallitusten jäsenten taustayhtiöt olisi tulleet tietoisiksi tehdyistä linjauksista, joilla on edellä todetuin tavoin rajoitettu kilpailua kilpailulainsäädännön vastaisesti. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitut Oy Matkahuolto Ab:n hallituksessa varsinaisina jäseninä ja varajäseninä toimineet henkilöt ovat asiassa saadun kirjallisen selvityksen perusteella edustaneet Matkahuollon hallituksessa virastolle annetussa selvityksessä nimettyjä linja-autoyhtiöitä. Vastaavasti Matkahuollon hallituksen varajäsenenä kyseisinä toimikausina toiminut Linja-autoliitto ry:n toimitusjohtaja on Matkahuollon hallituksessa edustanut Linja-autoliittoa.

1702. Vastaavasti Oy Pohjolan Liikenne Ab:n toimitusjohtaja on toimiessaan Linja-autoliiton hallituksessa edustanut myös omaa yhtiötään ja siten Pohjolan Liikenne on myös tullut tietoiseksi kielletystä kilpailua rajoittavasta menettelystä.

1703. Lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo, että esityksen kohteina olevat yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat edustajiensa välityksellä olleet päättämässä kilpailun rajoittamisesta. Tätä kantaa tukee myös se, että jo ennen joulukuun 2010 lopussa tehtyä linjausta on nostettu esille erityisesti reittien 1 ja 2 osalta sähköpostiviesteissä esille tuotu tarve puuttua siirtymäajan sopimusliikenteen kannalta epäedullisiksi todettuihin reittiliikennelupahakemuksiin. Aloite on tältä osin tullut linja-autoyhtiöiltä eikä kyse ole ollut Matkahuollon tai Linja-autoliiton päätöksenteosta.

1704. Kilpailuoikeudessa on edellä todetuin tavoin vakiintuneesti katsottu, että kilpailunrajoituksesta ovat vastuussa myös ne tahot, jotka ovat tietoisia kielletystä menettelystä eivätkä ole julkisesti irtisanoutuneet siitä.

1705. Edellä tämän päätöksen jaksossa 6.2 mainituista sähköpostiviesteistä, Linja-autoliiton tai Matkahuollon hallituksen kokouksen pöytäkirjoista taikka muistakaan asiakirjoista ei ilmene, että mikään kysymyksessä oleviin sähköpostikeskusteluihin tai kokouksiin osallistuneista, seuraamusmaksuesityksen kohteena olevista yhtiöistä tai Linja-autoliitto olisi julkisesti vastustanut sähköpostikeskusteluissa ja Matkahuollon hallituksen kokouksessa tehtyä päätöstä siitä, että uusia reittiliikennevuoroja ei oteta Matkahuollon aikataulujärjestelmään eikä niille myönnetä rahdinkuljetusoikeuksia. Asiassa esitetty näyttö ei myöskään ilmennä, että mikään yhtiöistä tai Linja-autoliitto olisi tässä asiassa merkityksellisel