MAO:371/15

ASIAN TAUSTA

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (jäljempänä myös hankintayksikkö) HUS-Logistiikka liikelaitos on ilmoittanut 4.7.2014 julkaistulla EU-hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta televiestintäpalveluiden hankinnasta kolmen vuoden määräaikaiselle ja sen jälkeen toistaiseksi jatkuvalle sopimuskaudelle.

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus on 3.11.2014 tekemällään hankintapäätöksellä § 146 valinnut TeliaSonera Finland Oyj:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ylittänyt EU-kynnysarvon.

Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Elisa Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä tekemästä hankintasopimusta tai muullakaan tavalla jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksua ja määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 16.766,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hankintamenettely on ollut virheellistä, sillä tarjouspyynnössä on pyydetty yksikköhintoja, joilla ei ole ollut liityntää hankinnan kohteeseen, eivätkä tarjoajat ole siten voineet ilmoittaa vertailukelpoisia hintoja.

Yksikköhintoina on kiinteitä puhelimia koskevien puhelujen osalta mainittu "Valtakunnalliset yrityspuhelut (toimittajan osuus)" ja "Palvelupuhelu (toimittajan osuus)". Matkapuhelimia koskevien puhelujen osalta yksikköhintoina on mainittu "Palvelunumerot (toimittajan osuus)" ja "Valtakunnalliset yritysnumerot (toimittajan osuus)".

Valtakunnalliset yritysnumerot ja palvelupuhelinnumerot toimivat siten, että kyseistä numeroaluetta hallitseva teleyritys määrittelee numeroon soittamisen hinnan. Tämä tarkoittaa sitä, että tiettyyn valtakunnalliseen yritysnumeroon tai palvelupuhelinnumeroon soitettaessa kaikkien operaattoreiden asiakkaat maksavat saman, vastaanottavaa numeroaluetta hallitsevan teleyrityksen määrittelemän hinnan riippumatta asiakkaan telepalvelujen toimittajasta. Hankintayksikkö tai sen valitsema operaattori eivät siten voi vaikuttaa siihen, mitä valtakunnallisiin yritysnumeroihin ja palvelupuhelinnumeroihin soittaminen hankintayksikölle maksaa, vaan tämä riippuu aina vastaanottavasta numerosta.

Toisaalta se korvaus, jonka vastaanottava teleoperaattori maksaa sille teleoperaattorille, jonka verkosta puhelu lähtee, perustuu kyseisten operaattorien väliseen kahdenväliseen sopimukseen, eikä kyseistä korvausta voida hankintayksikön ja valittavan operaattorin välisellä sopimuksella muuttaa. Kyseiset korvaukset voivat vaihdella eri operaattoreiden välillä. Korvausten taso on liikesalaisuus. Mikäli taas kohdenumero on sen teleoperaattorin hallinnassa, jonka verkosta puhelu lähtee, on veloitus kokonaisuudessaan kyseisen teleyrityksen liikevaihtoa. Toimittajan saaman korvauksen taso riippuu myös muun muassa siitä, soitetaanko yritys- tai palvelunumeroon Suomesta vai ulkomailta, sillä ulkomailta soitettaessa kaikki veloitetaan soittajalta roaming-puheluna, eikä toimittaja saa tästä mitään erityiskorvausta. Edellä kerrottu huomioon ottaen tarjoajien on ollut mainittujen yksikköhintojen osalta mahdotonta yksiselitteisesti tietää, mitä toimittajan osuutta hankintayksikkö on tarkoittanut.

Tarjouspyyntö on laadittu tarjouksen valintaan vaikuttavien seikkojen osalta niin epäselvästi, että se ei ole ollut omiaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua hankintamenettelyssä. Hankintayksikön olisi ollut mahdollista korjata tarjouspyyntöön sisältynyt ja siten tarjouksiin heijastunut virhe jättämällä kyseessä olevat yksikköhinnat pois tarjousvertailusta. Tällä tavalla olisi voitu varmistaa tarjousten vertailukelpoisuus. Menettelyn korjaaminen tällä tavalla ei myöskään olisi vaarantanut tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua, koska kaikkia tarjoajia olisi kohdeltu samalla tavalla.

Vastine

Vaatimukset

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 4.400 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hankinnassa ei ole menetelty virheellisesti. Tarjouspyynnössä mainittu termi "toimittajan osuus" on tarkoittanut toimittajan osuutta puhelun hinnasta, eli käytännössä paikallisverkkomaksua tai matkapuhelinmaksua. Hinnan muodostumistapa on alalla toimivalle yritykselle itsestään selvä. Sitä on kuvattu muun ohella Viestintäviraston verkkosivulla.

Valittajan esittämällä tavalla yritys- ja palvelunumeroiden kokonaishinta vaihtelee numeroaluetta hallinnoivan teleyrityksen mukaan. Kaikki asiakkaat maksavat puheluistaan liittymäteleyrityksen osuuden ja sen lisäksi vastaanottavan numeron mukaan määräytyvän teleyrityksen osuuden. Vastaanottavan numeron mukaan määräytyvä maksu voi olla numerosta riippuen suuruudeltaan lähes mikä tahansa. Sitä ei sen vuoksi käytännössä voi julkisissa hankinnoissa käyttää osana vertailuhintaa. Vastaanottavaa numeroa hallinnoivan teleyrityksen ja liittymäteleyrityksen mahdollisesti keskenään sopimat korvaukset eivät liity mitenkään puheena olevaan tarjouskilpailuun. Niiden huomioon ottaminen tarjousten hintavertailussa olisi ollut sekä hyödytöntä että mahdotonta. Tarjoajina olleilla alalla toimivilla yrityksillä ei ole ollut mitään syytä olettaa, että hintalomakkeella tulisi ilmoittaa tällaisia yksikköhintoja.

Tarjouskilpailun aikana yksikään tarjoajista ei ole kysynyt, mitä termi "toimittajan osuus" on tarkoittanut. Jos valittaja olisi aidosti ollut siinä käsityksessä, että mainittu termi on epäselvä, sen olisi tullut esittää tästä tarjousaikana kysymys. Kaikki tarjoajat ovat ilmoittaneet tarjouksissaan puheena olevassa hintalomakkeen kohdassa yksikköhinnat, joiden voi tulkita vastaavan paikallisverkkomaksua tai matkapuhelinmaksua. Jos valittaja ei olisi ymmärtänyt mitä hintaa asiassa on tarkoitettu, se ei olisi sattumalta merkinnyt kyseiseen hintalomakkeen kohtaan paikallisverkkomaksua tai matkapuhelinmaksua vastaavaa hintaa. Yhtenä alan suurimmista yrityksistä valittajan on vaikea olettaa tarjoavan mitään hintaa sellaiseen hintalomakkeen kohtaan, jonka tarkoitusta se ei ymmärrä.

Hankintayksikkö on toteuttanut edelliset teleoperaattoripalveluiden kilpailutukset vuosina 2005 ja 2009. Valittaja on osallistunut molempiin kilpailutuksiin. Aiemmissa kilpailutuksissa käytetyt yksikköhinnat ovat olleet pääosin vastaavat kuin valituksenalaisessa kilpailutuksessa käytetyt. Myös valittaja on ymmärtänyt yksikköhinnat aiemmissa kilpailutuksissa ja ilmoittanut ne myös nyt puheena olevassa kilpailutuksessa yhtä sen väittämää omaa virhettä lukuun ottamatta tasoltaan aiempaa vastaavina.

Valittaja toimii tällä hetkellä hankintayksikön teleoperaattoripalvelun toimittajana. Valittaja on laskutuksessaan eritellyt yritys- ja palvelunumeroihin soitettujen puhelujen hinnat palveluosuuteen (vastaanottavan numeron mukaan määräytyvä osuus) ja paikallisverkkomaksuminuutteihin (toimittajan osuus) aivan kuten tarjouslomakkeen hintalomakkeella on pyydetty.

Valittajan tekemä hankintaoikaisuvaatimus ja valitus ovat keskenään ristiriidassa. Hankintaoikaisuvaatimuksesta ilmenee, että valittajalle on ilmeisesti sattunut tarjouspyynnön kohdassa "Valtakunnalliset yrityspuhelut (toimittajan osuus)" pilkkuvirhe, minkä vuoksi tarkoitettu yksikköhinta on merkitty hintalomakkeelle virheellisenä. Hankintaoikaisuvaatimuksessa on esitetty, että hankintayksikön olisi tullut asiantuntevana teleoperaattoripalveluiden hankkijana havaita kyseinen kirjoitusvirhe. Toisaalta valittaja on väittänyt sekä hankintaoikaisuvaatimuksessaan että valituksessaan, että käytännössä tarjoajien on ollut mahdollista ilmoittaa puheena olevissa tarjouspyynnön kohdissa mitä tahansa. Eli valittajan mukaan tarjoajat olisivat voineet merkitä hintalomakkeeseen mitä tahansa yksikköhintoja, mutta hankintayksikön olisi silti pitänyt ymmärtää, että merkitty yksikköhinta sisältää ilmeisen kirjoitusvirheen. Edellä mainitusta ilmenee, että valittaja on ymmärtänyt kyseisen yksikköhinnan tarjouskilpailussa oikein, ja valituksessa mainittu epäselvyys on hävityn tarjouskilpailun jälkeen esitetty tahallinen väärinymmärrys.

Kuultavan lausunto

TeliaSonera Finland Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 7.360 eurolla viivästyskorkoineen.

Kyseessä olevat hinnoittelurivit on tarjouspyynnössä ilmoitettu yksiselitteisesti ja yksityiskohtaisesti. Tarjouskilpailun aikana niistä ei ole esitetty kysymyksiä. Kyseiset hinnoittelurivit ovat yleisesti käytettyjä teleoperaattoripalveluiden tarjouskilpailuissa ja ne ovat olleet käytössä myös hankintayksikön tarjouskilpailuissa jo vuodesta 2005 lähtien. Valittaja myös toimittaa jatkuvasti hankintayksikölle teleoperaattoripalveluita yksilöiden laskutuksessaan mainitut yksikköhinnat.

On selvää, että kyseiset palvelut ja niiden hinnoittelu kuuluvat hankinnan kohteeseen ja ne on hyväksyttävää sisällyttää tarjousten vertailuun.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että mikäli tarjouspyynnössä on tarkoitettu toimittajan osuudella paikallisverkkomaksun osuutta, tämä olisi tullut ilmoittaa selvästi ja täsmällisesti sekä sen lisäksi käyttää vertailussa minuuttimääränä sitä osuutta, joka soitetaan tällaisiin numeroihin. Jos vertailuhinta olisi laskettu siitä osuudesta yritysnumeroita, jossa tällainen paikallisverkko- tai matkapuhelinmaksuosuus todella on, olisi valittaja voittanut tarjouskilpailun.

Yritys- ja palvelunumeroiden hinnan muodostumistapa ei ole alalle toimiville yrityksillekään itsestäänselvä asia. Yritys- ja palvelunumeroiden hinnat eivät kaikissa tapauksissa muodostu hankintayksikön väittämällä tavalla paikallisverkkomaksusta (pvm) tai matkapuhelinmaksusta (mpm) ja vastaanottavan numeron numeroaluetta hallinnoivan teleyrityksen osuudesta. Tämä ilmenee myös hankintayksikön mainitsemilta Viestintäviraston verkkosivuilta.

Tavallisin hintojen ilmoittamistapa yritysnumeroihin soitettaessa on muotoa "x snt/puhelu + x snt/min". Näiden numeroiden hintoihin ei sisälly lainkaan pvm/mpm osuutta. Toisaalta palvelunumeroissa "euroa/min tai euro/puh + pvm/mpm"-tyyppinen hinta on tavallisempi, mutta palvelunumeroiden hinnoittelu taas toteutetaan siten, että soittamisen kustannuksista osa tuloutetaan palvelun tuottajalle ja osa jää teleyritykselle. Tämänkin perusteella tarjoajien on ollut mahdotonta tietää, onko termillä "toimittajan osuus" tarkoitettu pelkkää paikallisverkkomaksua (pvm) vai hintaa, joka saadaan laskemalla yhteen paikallisverkkomaksu (pvm) ja soiton hinta sekä vähentämällä näistä palvelun tuottajan osuus. Lisäksi on otettava huomioon, että soitettaessa yritys- tai palvelunumeroon ulkomailta, on soittamisen hinta aina ulkomaan roaming-hinta ilman mitään paikallisverkkomaksua (pvm) tai muita vastaavia komponentteja riippumatta siitä, miten kyseisen yritys- tai palvelunumeron hinta muuten ilmoitetaan.

Ei ole poikkeuksellista, että tarjouspyynnössä yhtenä hinta-komponenttina kysytään paikallisverkkomaksua tai matkapuhelin-maksua. Tällöin tavanomainen tapa on kuitenkin käyttää vakiintuneita termejä "pvm/mpm" ja pyytää niitä omana hintarivinään, joka lisätään tarvittaviin puhelulajeihin.

Valittaja on esittänyt tarjouskilpailuvaiheessa kysymyksen liittyen kyseessä olevien yksikköhintakohtien epäselvään muotoiluun kaksi päivää ennen tarjouksen määräpäivää. Hankintayksikkö on ilmoittanut, että kysymykset olisi tullut osoittaa tarjouspyynnössä ilmoitettuun osoitteeseen kysymyksille varatussa määräajassa, joka oli jo kulunut umpeen. Näin ollen valittaja on päättänyt ilmoittaa epäselviin kohtiin jotkin hinnat, jotta tarjous on voitu ylipäänsä käsitellä. Valittaja on ilmoittanut epäselviin kohtiin edellisten vuosien kilpailutusten lähinnä vastaavien kohtien hinnat. Edellisten vuosien kilpailutuksissa on kuitenkin käytetty täysin erilaista termistöä, eikä niissä ole pyydetty ilmoittamaan niin kutsuttua toimittajan osuutta. Kyseessä olevaa termiä ei ole myöskään käytetty alustavassa tarjouspyynnössä sen ollessa operaattoreilla kommenttikierroksella.

Myöskään muut tarjoajat eivät ole ymmärtäneet yksikköhintoja oikein. Mikäli voittanut tarjoaja olisi ymmärtänyt pyydetyt yksikköhinnat siten kuin hankintayksikkö on väittänyt, se olisi ilmoittanut kiinteiden puhelinten puhelujen osalta saman hinnan eli paikallisverkkomaksun molempiin kohtiin. Nyt voittanut tarjoaja on kuitenkin ilmoittanut toiseen kohtaan hinnaksi nolla euroa per minuutti ja toiseen 0,037 euroa per minuutti.

Valittajan laskutuksessa ei ole käytetty termiä "toimittajan osuus". Valittajan ja hankintayksikön aiemmassa sopimuksessa paikallisverkkomaksu (pvm) on hinnoiteltu alalla yleisesti käytössä olevan tavan mukaisesti siten, että hinnastossa on yksi paikallisverkkomaksu, joka lisätään niihin puhelulajeihin, joissa paikallisverkkomaksua peritään. Sopimuksessa ei ole hinnoiteltu erillistä paikallisverkkomaksua yritysnumeroille tai palvelunumeroille. Koska osapuolten aikaisemmassakin sopimuksessa on normaaliin tapaan selvästi hinnoiteltu yksi paikallisverkkomaksu, joka lisätään kaikkiin puheluihin, joissa paikallisverkkomaksua peritään, ei valittaja ole voinut ymmärtää tarjouspyynnössä tarkoitetun ainoastaan palvelunumeroiden ja valtakunnallisten yritysnumeroiden osalta pyydetyllä termillä "toimittajan osuus" paikallisverkkomaksua (pvm) tai matkapuhelinmaksua (mpm). Mikäli hankintayksikkö on halunnut, että pvm/mpm hinta tulee ilmoittaa, on epäselvää, minkä takia toimittajan osuutta on pyydetty ainoastaan yritysnumeroiden ja palvelunumeroiden osalta, mutta ei esimerkiksi ulkomaanpuheluiden osalta, joissa näitä maksuja myös peritään.

Joka tapauksessa valittajan tarjous on siinä ilmennyt ilmeinen kirjoitusvirhe korjattuna ollut halvin. Hankintayksikön ja valittajan solmima väliaikainen sopimus, jossa virhe on korjattu, on edullisempi kuin voittaneen tarjoajan tarjous.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on esittänyt, että valittajan toteamus edellisten vuosien kilpailutusten lähinnä vastaavien kohtien hintojen ilmoittamisesta osoittaa, että valittaja on ilmoittanut tarjouksessaan nimenomaan ne hinnat, jotka muutkin tarjoajat ovat kyseisissä kohdissa ilmoittaneet. Valittaja on siten ymmärtänyt tarjouspyynnön oikein. Voittaneen tarjoajan hinnoista ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että se olisi ymmärtänyt termin "toimittajan osuus" väärin. Voittanut tarjoaja on voinut hinnoitella tuotteet haluamallaan tavalla.

TeliaSonera Finland Oyj on antanut lisälausunnon.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oikeusohjeet

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 40 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintalain 41 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun ohella hankinnan kohteen määrittely ja tarjouksen valintaperuste. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa on oltava myös muut tiedot, joilla on olennaista merkitystä hankintamenettelyssä ja tarjousten tekemisessä.

Hankintalain 62 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin hankinnan kohteeseen liittyvien vertailuperusteiden mukaan, tai se, joka on hinnaltaan halvin.

Tarjouspyyntö ja asian arviointi

Tarjouspyynnöllä on pyydetty tarjouksia teleoperaattoripalveluiden hankinnasta. Tarjousten valintaperusteena on ollut halvin hinta. Tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että vertailuhinta lasketaan hintalomakkeella ilmoitettujen tietojen perusteella.

Tarjouspyynnön liitteenä olleessa täytettävässä hintalomakkeessa on muun ohella pyydetty tarjoajaa ilmoittamaan kiinteiden puhelinten puheluhinnat seuraaville kahdelle riville:

"Valtakunnalliset yrityspuhelut (toimittajan osuus)" "
Palvelupuhelu (toimittajan osuus)".

Matkapuhelinten osalta puhelujen hinnat on pyydetty ilmoittamaan vastaavasti muun ohella seuraavalle kahdelle riville:

"Palvelunumerot (toimittajan osuus)"
"Valtakunnalliset yritysnumerot (toimittajan osuus)".

Kaikkien edellä mainittujen rivien osalta hintaliitteessä on mainittu myös kuukausittaiset kappale- ja minuuttimäärät. Hintaliitteessä on vielä ilmoitettu, että hankintayksikkö ei sitoudu siinä olevassa taulukossa esitettyihin kappale- ja minuuttimäärin.

Valittaja on muun ohella esittänyt, että tarjouspyynnön hintalomakkeessa mainittu termi "toimittajan osuus" ei ole alalla yksiselitteinen eikä sitä ole käytetty aikaisemmissa kilpailutuksissa. Valittaja on myös esittänyt, että hintalomakkeessa pyydetyt yksikköhinnat voisivat viitata joihinkin muihin yksikköhintoihin, jotka eivät liity hankinnan kohteeseen.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, ovatko tarjoajat voineet ymmärtää, että termi "toimittajan osuus" on tarkoittanut paikallisverkkomaksua tai matkapuhelinmaksua. Mikäli tarjoajat ovat voineet ymmärtää kyseisen termin hankintayksikön edellä tarkoittamalla tavalla, on hankintayksikkö voinut käyttää näitä hintoja tarjousten vertailussa.

Kaikki kolme tarjouskilpailuun osallistunutta tarjoajaa ovat esittäneet nyt puheena oleville hintaliitteen riveille hinnat. Asiassa saadun selvityksen perusteella tarjoajat eivät ole esittäneet hankintayksikölle termin "toimittajan osuus" merkityksestä kysymyksiä tarjouskilpailussa kysymyksille varattuna aikana. Myös valittaja on ilmoittanut täyttäneensä kyseisiin hintaliitteen kohtiin edellisten vuosien kilpailutusten mielestään lähinnä vastaavien kohtien hinnat. Markkinaoikeus katsoo, että edellä sanotut seikat viittaavat siihen, että tarjoajat, valittaja mukaan lukien, ovat ymmärtäneet sen, mitä termillä "toimittajan osuus" on tässä tapauksessa tarkoitettu. Asiassa ei ole ilmennyt, että tarjouspyyntö olisi ollut sillä tavalla epäselvä, etteivät tarjoajat olisi voineet tarjouspyynnön perusteella antaa vertailukelpoisia ja yhteismitallisia tarjouksia.

Markkinaoikeus toteaa edelleen, että tarjoaja vastaa tarjouksestaan ja siitä, että annetut tarjoukset ovat lähtökohtaisesti lopullisia. Tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu edellyttää, että tarjouksia arvioidaan lähtökohtaisesti sellaisina kuin ne on toimitettu hankintayksikölle tarjousten jättämiselle asetettuun määräaikaan mennessä. Markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksiköllä ole ollut velvollisuutta havaita tai pyytää tarkennusta valittajan mahdollisesti virheellisesti ilmoittamaan hintaan.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolain¬käyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan ja kuultava kokonaan vahinkonaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut ja kuultavan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Elisa Oyj:n korvaamaan Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin oikeudenkäyntikulut 4.400 eurolla ja TeliaSonera Finland Oyj:n oikeudenkäyntikulut 5.000 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Nina Korjus, Olli Wikberg ja Teija Kotro.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.