MAO:890-891/14

ASIAN TAUSTA

Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on pyytänyt kahdella erillisellä 17.6.2013 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia automaattisista vedenlaatumittareista. Pyhäjärvi-instituuttisäätiön mukaan ensimmäinen tarjouspyyntö on koskenut "Yhteinen Eurajoki" -hanketta ja toinen on tehty JVP-Eura Oy:n puolesta. Hankinnasta ei ole julkaistu hankintailmoitusta.

Pyhäjärvi-instituuttisäätiön toiminnanjohtaja on 11.7.2013 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Luode Consulting Oy:n tarjouksen.

JVP-Eura Oy:n toimitusjohtaja on 11.7.2013 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Luode Consulting Oy:n tarjouksen.

Yhteinen Eurajoki -hanketta koskevan hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on Pyhäjärvi-instituuttisäätiön ilmoituksen mukaan ollut alle 30.000 euroa. JVP-Eura Oy:n ilmoituksen mukaan sen hankkiman vedenlaatumittarin arvo on ollut 9.800 euroa.

Markkinaoikeus on 17.9.2013 antamallaan päätöksellä kieltänyt hankintayksiköitä väliaikaisesti tekemästä muutoksenhaun kohteina olevien hankintapäätöksien perusteella hankintasopimusta tai panemasta hankintapäätöksiä muutoinkaan täytäntöön.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitukset

Vaatimukset

BK-Hydrometa Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteina olevat hankintapäätökset ja velvoittaa hankintayksiköt korjaamaan virheellisen menettelynsä. Toissijaisesti valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus määrää Pyhäjärvi-instituuttisäätiön maksamaan sille hyvitysmaksuna 33.700 euroa viivästyskorkoineen. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Pyhäjärvi-instituuttisäätiön markkinaoikeuden asiassa dnro 358/13/JH korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1.809 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hankinta on keinotekoisesti ositettu ja pilkottu. Hankinnan yhteenlaskettu ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo olisi ilman pilkkomista ylittänyt 30.000 euroa.

Hankinnan osalta ei ole ilmoitettu yksiselitteisiä vertailuperusteita. Vertailuperusteet "tiedonsiirron arviointi" ja "toimintavarmuuden arviointi" eivät ole olleet objektiivisia. Tarjouspyynnöissä ei ole ilmoitettu näiden osalta vaadittavia ominaisuuksia eikä myöskään myöhemmin esitetty perusteita, joilla näitä on arvioitu.

Hankintamenettelyyn osallistuvia ei ole kohdeltu tasapuolisesti ja syrjimättä muutoinkaan kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa. Tarjousvertailut on laadittu hankintayksikön nykyistä laitetoimittajaa suosivasti.

Tarjousvertailun tasapuolisuutta on muutoinkin mahdotonta todentaa, koska vertailussa ei ole ilmoitettu laitetyyppejä. Tarjousvertailusta ei ole siten käynyt ilmi, onko laitteilla mahdollista mitata tarjouspyynnössä pyydettyjä muuttujia. Muuttujavalikoima on vaikuttanut olennaisesti hintaan. Tarjoukset eivät ole näin ollen olleet vertailukelpoisia.

Tarjousvertailussa on laskettu yksiköiltään erilaiset hinnat yhteen. Tämä on vääristänyt tuloksia. Tarjousvertailuun on myös otettu asennuksen hinta, vaikka tarjouspyynnössä sanottua hintaa ei ole pyydetty antamaan. Asiassa on myös tarkoitushakuisesti jätetty ottamasta huomioon tiettyjä oleellisia lopullisiin kustannuksiin vaikuttaneita tekijöitä. Lisäksi tarjousten vertailussa käytetyt prosenttiluvut on laadittu jälkeenpäin.

Vastine asiassa dnro 358/13/JH

Vaatimukset

Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta. Toissijaisesti Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen. Lisäksi Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.000 eurolla.

Perusteet

Hankinnasta ei ole julkaistu hankintailmoitusta, koska hankinnan arvon on ennakoitu jäävän kansallisen kynnysarvon alle. Hankesuunnitelman mukainen arvio yhden vedenlaatumittarin ostosta ja yhden vuokrauksesta on ollut arvonlisäverottomana 27.750 euroa. Voittaneen tarjoajan tarjouksen arvo on ollut 25.800 euroa.

Vedenlaatumittareiden hankkiminen on ollut osa yleishyödyllistä Yhteinen Eurajoki -hanketta, joka on suunniteltu laajassa yhteistyössä Eurajokivarren asukkaiden, veden käyttäjien ja muiden sidosryhmien kanssa. Hankkeen päätoteuttaja on ollut Pyhäjärvi-instituuttisäätiö.

Pyhäjärvi-instituuttisäätiö ja JVP-Eura Oy eivät toimi laajemmin yhteistyössä. Tässä yksittäisessä tapauksessa Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on JVP-Eura Oy:n pyynnöstä avustanut sitä hankinnassa. Kumpikin on kuitenkin toiminut täysin itsenäisesti ja omaan lukuunsa. Hankintayksiköiden organisaatiot ovat erilliset. Mikään taho ei ole myöskään velvoittanut hankintayksiköitä yhteistyöhön. Kyse ei ole ollut hankinnan tarkoituksellisesta pilkkomisesta.

Hankinnassa ei ole suosittu ketään laitetoimittajaa, eikä toimittu vertailussa tarkoitushakuisesti. Voittanut tarjoaja ei ole Pyhäjärvi-instituuttisäätiön nykyinen laitetoimittaja.

Muuttujavalikoima voi vaikuttaa olennaisesti hintaan. Hankinnan kokonaiskustannuksia koskevassa vertailussa on ollut mahdollista ottaa huomioon myös langattoman tiedonsiirron ja tukipalvelun hinta. Kokonaiskustannukset ovat olleet yhtenä valintaperusteena. Asennuksen kustannuksia ei tarjousvertailussa ole otettu huomioon.

Kuultavan lausunto

Luode Consulting Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausuntoa.

Valittajan vastaselitys

Valittaja ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastaselitystä.

Muut kirjelmät

Pyhäjärvi-instituuttisäätiö ja JVP-Eura Oy ovat antaneet niiden hankintayksikköluonnetta koskevat selvitykset.

Pyhäjärvi-instituuttisäätiön säädekirjan mukaan säätiö edistää ja kehittää elintarviketaloutta ja ympäristöä koskevaa koulutusta, tutkimusta ja muuta kehitystoimintaa. Säätiön perustamisvaiheen peruspääoma on jakaantunut siten, että julkisen rahoituksen osuus on ollut 50 prosenttia ja yksityisen rahoituksen osuus on ollut 50 prosenttia. Säätiön ylintä päätösvaltaa käyttävässä hallituksessa julkisilla organisaatioilla eli kunnilla ja Turun yliopistolla on enemmistö. Toiminnassa julkisen rahoituksen osuus vaihtelee vuosittain, mutta se on noin 70–80 prosenttia. Valituksen kohteena olevassa hankkeessa ja hankinnassa julkisen rahoituksen osuus on ollut 90 prosenttia.

JVP-Eura Oy on yhdyskunnan ja teollisuuden jätevesiä puhdistava, Euran kunnan ja teollisuusyritysten omistama yhtiö. Euran kunta omistaa yhtiöstä 55 prosenttia, Jujothermal Oy 30 prosenttia ja HK-Scan Finland Oy) 15 prosenttia. JVP-Eura Oy ei voi saada julkista rahoitusta teollisuusyritysten omistajuuden takia, eikä se ole saanut rahoitusta puheena olevaan hankintaan. JVP-Eura Oy on ollut yrityksenä rahoittamassa Yhteinen Eurajoki -hanketta.

JVP-Eura Oy on lisäksi esittänyt hankkivansa oman vedenlaatumittarinsa täyttääkseen sille yhdyskunnan ja teollisuuden jäteveden puhdistavana yhtiönä asetetut velvoitteet. Jätevesien käsittelyssä ja lupaehtojen noudattamisessa on ollut viime vuosina erityisiä ongelmia. JVP-Eura Oy on pyytänyt Pyhäjärvi-instituuttia pyytämään tarjoukset myös JVP-Eura Oy:n mittarista, kun yhtiö on tiennyt Pyhäjärvi-instituutin suunnittelevan omaa hankintaa. Tällainen yhteistyö on tarpeellista ja suotavaa. Valituksessa esitetyt väitteet hankinnan keinotekoisesta pilkkomisesta ovat perusteettomia.

Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on ilmoittanut keskeyttäneensä hankinnan omalta osaltaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Valitusten tutkiminen

Markkinaoikeuden toimivalta

Markkinaoikeuden toimivallan selvittämiseksi asiassa on ensin ratkaistava kysymykset siitä, ovatko Pyhäjärvi-instituuttisäätiö ja JVP-Eura Oy julkisista hankinnoista annetussa laissa (hankintalaki) tai vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetussa laissa (erityisalojen hankintalaki) tarkoitettuja hankintayksikköjä, minkä jälkeen asiassa on arvioitava, ylittääkö kysymyksessä olevien hankintojen ennakoitu arvonlisäveroton arvo hankintasäännöksissä tarkoitetun kynnysarvon.

Pyhäjärvi-instituuttisäätiön hankintayksikköasema

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin mainitussa laissa säädetään.

Hankintalain 6 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat:
1) valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset;
2) evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset;
3) valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset;
4) julkisoikeudelliset laitokset; julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja:
a) jota rahoittaa pääasiallisesti 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö;
b) jonka johto on 1–4 kohdassa tarkoitetun hankintayksikön valvonnan alainen; taikka
c) jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö nimeää yli puolet; sekä
5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on oikeudelliselta muodoltaan säätiö. Sitä ei näin ollen ole pidettävä ainakaan hankintalain 6 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettuna hankintayksikkönä.

Hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun julkisoikeudellisen laitoksen tulee olla oikeushenkilö, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta. Mainittujen edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti.

Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on säätiönä oikeushenkilö. Tältä osin se täyttää hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulta julkisoikeudelliselta laitokselta edellytetyn vaatimuksen.

Julkisoikeudellisten laitosten yleisen edun mukaisuutta sekä kaupallisen luonteen puuttumista koskevia käsitteen edellytyksiä on käsitelty muun muassa unionin tuomioistuimen asiassa C-18/01 antamassa tuomiossa (tuomio Korhonen ym., C-18/01, EU:C:2003:300). Tuomiossa todetun mukaan yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita ovat yleensä tarpeet, jotka tyydytetään muulla tavoin kuin tarjoamalla markkinoilla tavaroita tai palveluja ja jotka valtio yleiseen etuun liittyvistä syistä päättää tyydyttää itse tai joiden osalta se haluaa säilyttää määräysvallan (tuomio Korhonen ym., EU:C:2003:300, 47 kohta). Edelleen tuomiossa todetun mukaan sitä, onko tällainen yleisen edun mukainen tarve olemassa vai ei, on arvioitava ottaen huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset oikeudelliset seikat ja tosiseikat, kuten ne olosuhteet, joissa kyseinen laitos perustettiin, ja edellytykset, joilla se harjoittaa toimintaansa. Tältä osin on erityisesti tarkastettava, harjoittaako kyseessä oleva laitos toimintaansa kilpailutilanteessa, koska tällaisen kilpailun olemassaolo voi olla merkkinä siitä, että yleisen edun mukainen tarve on luonteeltaan teollinen tai kaupallinen (tuomio Korhonen ym., EU:C:2003:300, 48 ja 49 kohta).

Toisaalta unionin tuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan todennut, että pelkästään kehittyneen kilpailun olemassaolon perusteella ei voida katsoa, että toiminnalla ei tyydytetä yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita. Jos kuitenkin laitos toimii normaaleilla markkinaedellytyksillä, tavoittelee voittoa ja vastaa toimintansa harjoittamisesta aiheutuneista tappioista, ei ole todennäköistä, että sen tyydyttämät tarpeet olisivat luonteeltaan muita kuin teollisia tai kaupallisia (tuomio Korhonen ym., EU:C:2003:300, 50 ja 51 kohta).

Asiassa saadun selvityksen perusteella Pyhäjärvi-instituuttisäätiön säädekirjan mukaan instituutti edistää ja kehittää elintarviketaloutta ja ympäristöä koskevaa koulutusta, tutkimusta ja muuta kehitystoimintaa. Sanottu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ainakaan pääasiassa ole teollista tai kaupallista luonnetta.

Edelleen asiassa saadun selvityksen mukaan Pyhäjärvi-instituuttisäätiön ylintä päätösvaltaa käyttävässä hallituksessa julkisilla organisaatioilla on enemmistö ja Pyhäjärvi-instituuttisäätiön toiminnassa julkisen rahoituksen osuus on noin 70–80 prosenttia.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Pyhäjärvi-instituuttisäätiötä on pidettävä hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla hankintayksikkönä.

Asiassa on vielä selvitetty, että Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on saanut kysymyksessä olevaa hankintaa varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä. Pyhäjärvi-instituuttisäätiötä on näin ollen pidettävä hankintayksikkönä nyt kyseessä olevan hankinnan osalta myös hankintalain 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

JVP-Eura Oy:n hankintayksikköasema

Hankintalain 9 §:n 1 momentin mukaan hankintalakia ei sovelleta erityisalojen hankintalain mukaista toimintaa varten tehtäviin hankintoihin.

Erityisalojen hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden EU-kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat yhtä tai useaa kyseisen lain 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä edellä mainittujen tahojen muodostamat yhteenliittymät. Erityisalojen hankintalain 7 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan vesihuoltolaissa tarkoitettuun yhdyskunnan vesihuoltoon.

Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (erityisalojen hankintadirektiivi) 4 artiklan 1 a ja b kohtien mukaan mainittua direktiiviä sovelletaan sellaisten kiinteiden verkkojen saataville saattamiseen tai ylläpitoon, joiden tarkoituksena on tarjota yleisölle juomaveden tuotantoon, siirtoon tai jakeluun liittyviä palveluja, tai juomaveden toimittaminen näihin verkkoihin. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan perusteella direktiiviä sovelletaan jäteveden poistoon ja käsittelyyn liittyviin hankintasopimuksiin, mikäli kyseessä on artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittava yksikkö.

Erityisalojen hankintalain 7 §:n säätämiseen johtaneiden lainvalmistelutöiden (HE 50/2006 vp s. 134) mukaan lain soveltamisalaan kuuluvaksi toiminnoksi on säädetty vesihuoltolaissa tarkoitettuun yhdyskunnan vesihuoltoon liittyvä palvelutoiminta. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan kysymys on erityisalojen hankintadirektiivin 4 artiklassa tarkoitetusta toiminnasta eli veden tuotantoon ja jakeluun liittyvien verkkojen rakentamisesta, verkon tarjoamisesta saataville ja sen ylläpidosta sekä talousveden toimittamisesta edellä kuvattuun yleiseen verkkoon. Säännös kattaa mainitussa hallituksen esityksessä todetun mukaan myös jäteveden poiston ja käsittelyn, millä on hieman laajennettu direktiivin soveltamisalaa. Erityisalojen hankintadirektiivin mukaan jäteveden poisto ja käsittely kuuluu soveltamisalaan ainoastaan silloin, kun se tapahtuu saman yksikön toimesta, joka harjoittaa direktiivissä säädettyä juomaveden tuotantoon liittyvää toimintaa. Kyseisessä hallituksen esityksessä todetun mukaan Suomen oloissa soveltamisalan laajentamista jäteveden poistoon ja käsittelyyn on ollut perusteltavissa selkeydellä ja tasapuolisuudella. Käytännössä kyseisistä toiminnoista huolehtivat yleensä samat laitokset kuin vesihuollosta yleensäkin. Hallituksen esityksessä todetun mukaan ei ole ollut syytä asettaa sinänsä harvoin esiintyvää ainoastaan viemäröinnistä huolehtivaa laitosta hankintamenettelyiden osalta eri asemaan kuin muita vesihuoltolaitoksia.

Asiassa saadun selvityksen mukaan JVP-Eura Oy huolehtii pelkästään jäteveden poistosta ja käsittelystä, mutta se ei harjoita erityisalojen hankintadirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa. Mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohta huomioon ottaen JVP-Eura Oy:n ei näin ollen voida katsoa olevan hankintayksikkö, johon sovelletaan erityisalojen hankintadirektiiviä.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että kansallisen tuomioistuimen on kansallista lainsäädäntöä soveltaessaan tulkittava kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi. Unionin tuomioistuimen mukaan kansallisen oikeuden tulkitseminen yhdenmukaisesti direktiivin kanssa on erottamaton osa perustamissopimuksella luotua järjestelmää, sillä näin kansallinen tuomioistuin voi toimivaltansa rajoissa varmistaa yhteisön oikeuden täyden tehokkuuden, kun se ratkaisee käsiteltäväkseen saatetun asian (tuomio C-397/01–C-403/01, Pfeiffer ym., EU:C:2004:584, 113 ja 114 kohta).

Edellä lausuttu kansallisille tuomioistuimille asetettu velvoite huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että erityisalojen hankintalain 7 §:ää on tulkittava edellä selostetun erityisalojen hankintadirektiivin 4 artiklan kanssa yhdenmukaisesti, sillä muutoin JVP-Eura Oy:n kaltaisiin tahoihin, jotka huolehtivat pelkästään jäteveden poistosta ja käsittelystä, tulisivat sovellettavaksi erityisalojen hankintalain mukaiset, hankintalakiin verrattuna korkeammat kynnysarvot, merkiten tosiasiassa suppeampaa kilpailuttamisvelvollisuutta mainittujen tahojen julkisissa hankinnoissa. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että JVP-Eura Oy:tä ei voida pitää erityisalojen hankintalain 7 §:ssä tarkoitettuna erityisalojen hankintayksikkönä. Asiassa tulee siten arvioitavaksi, onko JVP-Eura Oy:tä pidettävä hankintalaissa tarkoitettuna hankintayksikkönä.

JVP-Eura Oy on oikeudelliselta muodoltaan osakeyhtiö. Sitä ei näin ollen ole pidettävä ainakaan hankintalain 6 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettuna hankintayksikkönä.

JVP-Eura Oy on osakeyhtiönä oikeushenkilö. Tältä osin se täyttää hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulta julkisoikeudelliselta laitokselta edellytetyn vaatimuksen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan JVP-Eura Oy on perustettu vuonna 2003 toiminta-ajatuksenaan puhdistaa osakkaiden jätevedet ympäristölupaehtojen edellyttämälle tasolle mahdollisimman kustannustehokkaasti. Edelleen saadun selvityksen mukaan JVP-Eura Oy:n tavoitteena, sen yhtiömuodosta huolimatta, ei ole tuottaa voittoa. Yhtiön toiminta ei saadun selvityksen mukaan ole muuttunut perustamisajankohdasta. Edellä kerrottu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että JVP-Eura Oy on perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ainakaan pääasiassa ole teollista tai kaupallista luonnetta.

Edelleen asiassa saadun selvityksen perusteella Euran kunta omistaa JVP-Eura Oy:stä 55 prosenttia, loppuomistuksen jakautuessa Jujo Thermal Oy:n (30 prosenttia) ja HKScan Finland Oy:n (15 prosenttia) kesken. JVP-Eura Oy:n hallituksessa on toimitusjohtajan lisäksi seitsemän jäsentä, joista neljä on Euran kunnan nimeämiä, kaksi Jujo Thermal Oy:n nimeämiä sekä yksi HKScan Finland Oy:n nimeämä.

Oikeuskirjallisuudessa (ks. Pekkala, Elise & Pohjonen, Mika: Hankintojen kilpailuttaminen ja sopimusehdot, 5., uud. laitos, Tallinna 2014, s. 86) on esitetty, että laitoksen johdon valvontaa koskevan vallankäytön ei tarvitse olla aktiivista, vaan riittää, että viranomaisella on halutessaan mahdollisuus käyttää valvontavaltaa.

Ottaen huomioon, että Euran kunta omistaa enemmistön JVP-Eura Oy:stä ja kunta käyttää edellä selostetulla tavalla myös valvontavaltaa yhtiön hallituksessa, markkinaoikeus katsoo, että JVP-Eura Oy:n johto on hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla Euran kunnan valvonnan alainen.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että JVP-Eura Oy:tä on pidettävä hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla hankintayksikkönä.

Sovellettavan kynnysarvon määräytyminen

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 15 §:n 1 kohdan mukaan hankintalakia ei sovelleta tavara- ja palveluhankintoihin, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 30.000 euroa.

Hankintalain 17 §:n 1 momentin mukaan hankinnan ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena on käytettävä suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Arvoa laskettaessa on otettava huomioon myös hankinnan mahdolliset vaihtoehtoiset toteuttamistavat ja hankintasopimukseen sisältyvät optio- ja pidennysehdot sekä ehdokkaille tai tarjoajille maksettavat palkkiot tai maksut. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan jos hankinta toteutetaan samanaikaisesti erillisinä osina, kaikkien vastaavien osien ennakoitu kokonaisarvo on otettava huomioon hankintasopimuksen ennakoitua arvoa laskettaessa.

Hankintalain 17 §:n säätämiseen johtaneiden esitöiden (HE 50/2006 vp s. 69) mukaan sopimuksen ennakoidun arvon laskennassa on otettava huomioon kaikkien hankintamenettelyyn osallistuvien hankintayksiköiden sopimuskokonaisuuksien arvo, jos tarjouskilpailu järjestetään useamman hankintayksikön yhteishankintana.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on, hankintailmoitusta julkaisematta, lähettänyt neljälle laitetoimittajalle 17.6.2013 päivätyn tarjouspyynnön, jolla säätiö on pyytänyt tarjouksia automaattisista vedenlaatumittareista Yhteinen Eurajoki -hankkeeseen liittyen. Tarjouspyynnön kohteina on ollut yksi vuokrattava ja yksi ostettava automaattinen vedenlaatumittari. Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton arvo on ollut lähes 30.000 euroa.

Edelleen asiassa esitetyn selvityksen mukaan Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on, hankintailmoitusta julkaisematta, lähettänyt samoille edellä mainituille neljälle laitetoimittajalle myös JVP-Eura Oy:n puolesta niin ikään 17.6.2013 päivätyn tarjouspyynnön, jossa hankinnan kohteena on niin ikään ollut automaattinen vedenlaatumittari. Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton arvo on ollut noin 10.000 euroa.

Kummassakin mainitussa tarjouspyynnössä on siten pyydetty tarjouksia vedenlaatumittareista. Hankinnat on myös toteutettu ajallisesti samanaikaisesti; kummassakin tarjouspyynnössä on muun ohella pyydetty tarjoukset osoittamaan 24.6.2013 mennessä Pyhäjärvi-instituuttisäätiön toiminnanjohtajalle. Lisäksi tarjouspyynnöissä on muun ohella ilmoitettu tarjousten vertailuperusteina samat seikat, ja hankintapäätökset on toteutettu olennaisilta osin samansisältöisesti, vaikka hankintapäätökset on sinänsä tehty erillään toisistaan.

Pyhäjärvi-instituuttisäätiön esittämän mukaan sen toteuttama vedenlaatumittareiden hankinta on ollut osa yleishyödyllistä Yhteinen Eurajoki -hanketta, joka on suunniteltu laajassa yhteistyössä Eurajokivarren asukkaiden, veden käyttäjien ja muiden sidosryhmien kanssa. Markkinaoikeudelle toimitetussa projektisuunnitelmassa on mainittu, että Yhteinen Eurajoki -hankkeessa projektin toteuttajana on Pyhäjärvi-instituuttisäätiö. Mainitun projektin rahoitushakemuksen mukaan kyseisen hankkeen rahoitukseen on osallistunut muun ohella JVP-Eura Oy, minkä yhtiö on itsekin vahvistanut. Asiassa esitetyn mukaan hankittavilla mittareilla on ollut tarkoitus muun ohella verrata niillä mitattavia tuloksia nimenomaan JVP-Eura Oy:ltä lähtevään kuormitukseen. JVP-Eura Oy:n toimesta hankittavalla jatkuvatoimisella mittarilla on puolestaan ollut tarkoitus tuottaa tuloksia Eurajoen veden laadusta JVP-Eura Oy:n urkuputken alapuolella. Projektin toteuttamissuunnitelman mukaan tarkoituksena on ollut julkaista Yhteinen Eurajoki -hankkeen internet-sivuilla jatkuvatoimisten mittareiden tuottamaa tietoa Eurajoen kuormituksesta.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintoja yhdistämällä hankintayksiköt pyrkivät tyypillisesti luomaan tarjoajia kiinnostavia kokonaisuuksia ja saavuttamaan säästöjä kustannuksissa. Ottaen huomioon edellä selostettu Pyhäjärvi-instituuttisäätiön toimesta tapahtuneesta tarjouksien pyytämisestä vedenlaatumittareiden hankkimiseksi sekä säätiölle itselleen että JVP-Eura Oy:lle sekä siitä, että mittarit ovat olleet tarkoitettu asennettaviksi Eurajokeen ja että mittareiden tuottamaa tietoa on ollut tarkoitus käyttää samassa hankkeessa, markkinaoikeus katsoo, että mainittujen samanaikaisesti kilpailutettujen vedenlaatumittareiden hankkimisessa on ollut kysymys luontevasti yhden ja saman hankintakokonaisuuden muodostaneesta hankinnasta. Tässä suhteessa asiaa ei ole aihetta arvioida toisin yksinomaan sillä perusteella, että Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on pyytänyt JVP-Eura Oy:n puolesta tarjouksia erillisellä tarjouspyynnöllä.

Edellä lausuttu huomioon ottaen mainittujen vedenlaatumittareiden hankinnoissa on tosiasiallisesti ollut kyse kahden hankintayksikön yhteishankinnasta, jossa kaikkien vastaavien osien ennakoitu arvo on tullut ottaa huomioon hankintasopimuksen ennakoitua kokonaisarvoa laskettaessa. Kyseisen yhteishankinnan ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena olisi tullut käyttää hankintamenettelyyn osallistuneiden hankintayksiköiden sopimuskokonaisuuksien suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Näin ollen ennakoituun arvoon olisi tullut laskea yhteen Pyhäjärvi-instituuttisäätiön hankinnan ennakoitu kokonaisarvo 27.700 euroa sekä JVP-Eura Oy:n hankkimaksi aikoman mittarin ennakoitu noin 10.000 euron arvo.

Asiassa mittareiden arvosta selvitetty huomioon ottaen hankinnan ennakoidun kokonaisarvon on katsottava ylittäneen hankintalain 15 §:n 1 kohdassa tarkoitetun tavarahankintojen kansallisen kynnysarvon.

Johtopäätös markkinaoikeuden toimivallasta

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että sekä Pyhäjärvi-instituuttisäätiö että JVP-Eura Oy ovat hankintalaissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ja että kysymyksessä olevan niiden suorittaman vedenlaatumittareiden yhteishankinnan ennakoitu kokonaisarvo on ylittänyt hankintalaissa tarkoitetun tavarahankintojen kansallisen kynnysarvon. Muutoksenhaun kohteina oleviin hankintapäätöksiin kohdistettujen valitusten tutkiminen kuuluu näin ollen markkinaoikeuden toimivaltaan.

BK-Hydrometa Oy:n valituksen tutkiminen markkinaoikeuden asiassa dnro 358/13/JH

Siltä osin kun asiassa on kyse 17.6.2013 päivätyllä tarjouspyynnöllä aloitetusta hankintamenettelystä, jolla Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on ollut hankkimassa vedenlaatumittareita Yhteinen Eurajoki -hanketta varten (markkinaoikeuden asia dnro 358/13/JH), Pyhäjärvi-instituuttisäätiön toimitusjohtaja on 30.6.2014 tekemällään päätöksellä keskeyttänyt mainitun vedenlaatumittarien hankinnan.

Koska muutoksenhaun kohteena mainitulta osin oleva Pyhäjärvi-instituuttisäätiön toimitusjohtajan hankintapäätös 11.7.2013 on sanotun hankinnan keskeyttämistä koskevan päätöksen johdosta katsottava tulleen poistetuksi, puheena olevaa hankintaa ei voida enää toteuttaa kyseisen hankintapäätöksen perusteella. Koska valittajalla ei mainitulta osin ole enää oikeussuojan tarvetta eikä tarvetta saada markkinaoikeuden perusteltua päätöstä puheena olevan hankintapäätöksen osalta, valittajan markkinaoikeuden asiassa dnro 358/13/JH esittämä valitus on jätettävä tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut (markkinaoikeuden asia dnro 359/13/JH)

Hankintailmoituksen julkaiseminen

Hankintalain 68 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on ilmoitettava julkisesti avoimella tai rajoitetulla menettelyllä, neuvottelumenettelyllä taikka kilpailullisella neuvottelumenettelyllä toteutettavasta hankinnasta, palveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksesta ja käyttöoikeusurakasta. Hankintayksikön on ilmoitettava julkisesti myös puitejärjestelystä ja suunnittelukilpailusta. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ilmoitusten lähettämisessä käytettävistä viestintävälineistä, ilmoitusten sisällöstä, julkaisemisesta ja muista ilmoitusvelvollisuuteen liittyvistä seikoista.

Julkisista hankinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan hankintalain 68 §:n 1 momentissa edellytetyt ilmoitukset on toimitettava julkaistavaksi internet-osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi.

Hankintaan sovellettavasta kynnysarvosta ja hankinnan ennakoidusta arvonlisäverottomasta kokonaisarvosta edellä lausuttu huomioon ottaen hankintayksikön olisi hankintalain 68 §:n säännöksen mukaisesti tullut toimittaa kysymyksessä olevan hankinnan osalta julkaistavaksi hankintailmoitus.

Asiassa saadun selvityksen mukaan hankintayksikkö ei ole julkaissut hankinnasta edellä tarkoitettua hankintailmoitusta.

Laiminlyömällä hankintailmoituksen julkaisemisen hankintayksikön on siten katsottava menetelleen hankinnassaan tältä osin virheellisesti.

Vertailuperusteet ja tarjousten vertailu

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintalain 72 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden mukaan harkintavaltaa tarjouksen valintaan vaikuttavien seikkojen määrittelemisessä. Hankintamenettelyn avoimuus sekä tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaate edellyttävät kuitenkin, että tarjoajilla on jo etukäteen tarjouksia laatiessaan tieto siitä, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa. Tarjouksen valintaan vaikuttavat seikat on kuvattava tarjouspyynnössä sellaisella tarkkuudella, että tarjouspyyntö tuottaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. Tarjouksen valintaan liittyvien seikkojen tulee lisäksi liittyä hankinnan kohteeseen ja olla luonteeltaan syrjimättömiä. Tarjouksen valintaan liittyvät seikat eivät saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta tarjousten vertailun toteuttamisessa, eikä tarjouspyyntöä saa myöskään laatia siten, että se kohtelisi tarjoajia syrjivästi tai epätasapuolisesti.

Edelleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että kaikkien sellaisten tekijöiden, jotka hankintaviranomainen ottaa huomioon selvittääkseen, mikä tarjouksista on taloudellisesti edullisin, tulee olla mahdollisten tarjoajien tiedossa, kun nämä valmistelevat tarjouksiaan. Samoin kyseisten tekijöiden suhteellisten merkitysten tulee tarjouksia valmisteltaessa olla mahdollisten tarjoajien tiedossa (ks. tuomio C-331/04, ATI EAC ym., EU:C:2005:718 ja tuomio C-532/06, Lianakis ym., EU:C:2008:40).

Markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyynnössä asetetut vertailuperusteet "toimintavarmuus" ja "tiedonsiirron tekninen toteutus ja luotettavuus" ovat olleet tarjouspyynnöissä esitetyssä muodossaan siinä määrin yleisiä ja epäselviä, etteivät tarjoajat ole voineet tarjouspyynnön perusteella tarkemmin tietää, millä seikoilla on kyseisten vertailuperusteiden osalta merkitystä tarjousten vertailussa.

Hankintayksikköjen käyttämät vertailuperusteet on painotettu hankintapäätöksissä siten, että tarjousten vertailussa hinnan painoarvo on ollut 30 prosenttia, tiedonsiirron teknisen toteutuksen ja luotettavuuden 40 prosenttia ja toimintavarmuuden 30 prosenttia. Kyseisiä painotuksia ei kuitenkaan ollut ilmoitettu tarjouspyynnöissä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön menettely on ollut virheellistä myös sen johdosta, että edellä mainitut tarjousten valinnassa merkitykselliset seikat on kuvattu tarjouspyynnössä puutteellisesti ja epäselvästi ja että hankintayksikkö on vasta jälkikäteen tarjousten vertailuvaiheessa määrittänyt vertailuperusteille toisistaan poikkeavia painoarvoja.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla JVP-Eura Oy on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Edellä todettu hankintamenettelyn virheellisyys huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista hankintamenettelyn virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Seuraamusten määrääminen

Markkinaoikeus on 17.9.2013 antamallaan päätöksellä kieltänyt JVP-Eura Oy:tä väliaikaisesti tekemästä puheena olevan muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen perusteella hankintasopimusta tai panemasta mainittua päätöstä muutoinkaan täytäntöön. Näin ollen muutoksenhaun kohteena oleva JVP-Eura Oy:n toimitusjohtajan hankintapäätös 11.7.2013 voidaan hankintalain 94 §:n 1 momentin nojalla kumota ja sen täytäntöönpano kieltää.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hankintamenettely on keskeytetty markkinaoikeuden asiassa 358/13/JH vasta sen jälkeen, kun valittaja on tehnyt valituksen markkinaoikeudelle. Valitus on perustettu muun ohessa siihen, että kysymyksessä olevien hankintojen yhteenlaskettu ennakoitu kokonaisarvo on ylittänyt 30.000 kynnysarvon ja että kaikkia vertailuperusteita ei ole ilmoitettu yksiselitteisesti. Tässä suhteessa mainitun asian saattaminen markkinaoikeuden käsiteltäväksi on ollut perusteltua. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, että kyseisen asian lopputuloksesta huolimatta olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Pyhäjärvi-instituuttisäätiö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Asian näin päättyessä Pyhäjärvi-instituuttisäätiö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää BK-Hydrometa Oy:n valituksen tutkimatta markkinaoikeuden asiassa dnro 358/13/JH.

Markkinaoikeus kumoaa JVP-Eura Oy:n toimitusjohtajan 11.7.2013 tekemän hankintapäätöksen. Markkinaoikeus kieltää JVP-Eura Oy:tä tekemästä hankintasopimusta sanotun päätöksen perusteella tai panemasta sitä muutoin täytäntöön nyt asetetun 5.000 euron sakon uhalla.

Edellä määrätty kielto korvaa markkinaoikeuden 17.9.2013 määräämän väliaikaisen kiellon.

Markkinaoikeus velvoittaa Pyhäjärvi-instituuttisäätiön korvaamaan BK-Hydrometa Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden asiassa 358/13/JH 1.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Pyhäjärvi-instituuttisäätiön vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen, Jaakko Ritvala ja Olli Wikberg.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta