Dnro 2017/534
Asia
Muutoksenhaun kohteena oleva päätös
Energiaviraston päätös 20.6.2017
Oikeudenkäynnin kohde
1. Asiassa on kysymys alennuksesta, jonka sähkön vähittäismyyjä myöntää sähkön perusmaksusta niille kuluttajille ja muille loppukäyttäjille, jotka ovat valinneet laskutustavaksi e-laskun. Erityisesti asiassa on kysymys siitä, merkitseekö tällainen perusmaksusta myönnettävä alennus sitä, että muun laskutustavan kuin e-laskun valinneet loppukäyttäjät eivät ole saaneet laskujansa maksutta siten kuin energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (jäljempänä myös energiatehokkuusdirektiivi) 11 artiklan 1 kohdassa edellytetään.
Asian kannalta merkitykselliset tosiseikat
Asian tausta ja muutoksenhaun kohteena oleva päätös
2. Valittajan eli Oulun Sähkömyynti Oy:n (jäljempänä myös yhtiö) myymän sähkön hinta muodostuu kiinteästä kuukausikohtaisesta perusmaksusta ja sähkönkulutuksen määrään perustuvasta energiamaksusta. Normaali perusmaksu on 2,50 euroa kuukaudessa. Yhtiö on 1.1.2016 lukien myöntänyt e-laskun valinneille asiakkaille yhden euron alennuksen perusmaksusta. Näiden asiakkaiden perusmaksu on siten 1,50 euroa kuukaudessa. Muita laskutustapoja ovat paperilasku, suoramaksu ja yritysasiakkailla lisäksi verkkolasku.
3. Energiaviraston muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen mukaan edellä kuvattu perusmaksusta myönnettävä alennus tosiasiallisesti vastaa sitä, että Oulun Sähkömyynti Oy perisi erillistä maksua niiltä asiakkailta, jotka eivät ole valinneet e-laskua. Energiavirasto on päätöksellään velvoittanut Oulun Sähkömyynti Oy:n muuttamaan laskutuskäytäntöjään ja varmistamaan, että kaikki asiakkaat saavat sähkölaskunsa maksutta. Lisäksi Energiavirasto on velvoittanut Oulun Sähkömyynti Oy:n palauttamaan e-laskualennuksen käyttöönoton 1.1.2016 jälkeen aiheettomasti perityt maksut niille asiakkaille, jotka eivät ole valinneet e-laskutusta.
Asian käsittely markkinaoikeudessa
4. Oulun Sähkönmyynti Oy on valittanut edellä mainitusta Energiaviraston päätöksestä markkinaoikeuteen ja vaatinut päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan.
5. Oulun Sähkömyynti Oy on esittänyt, että kaikki yhtiön asiakkaat saavat sähkölaskunsa maksutta riippumatta siitä, minkä laskutustavan he ovat valinneet. Laskun maksuttomuuden vaatimus ei merkitse sitä, että yhtiö ei voisi myöntää alennusta sähkön perusmaksusta e-laskutuksen valinneille asiakkaille. Yhtiön mukaan Energiavirasto on päätöksellään perusteetta puuttunut perusmaksun suuruuteen. Asiakkaiden kanssa tehtävissä sähkönmyyntisopimuksissa perusmaksu on hinnaston mukainen. Hinnastossa perusmaksu on ilmoitettu ilman alennusta. Kyseinen alennus myönnetään vasta sen jälkeen, kun asiakas on tehnyt pankkinsa kanssa e-laskutusta koskevan sopimuksen.
6. E-laskutuksesta aiheutuu yhtiölle vähemmän kustannuksia kuin muista yksityishenkilöille tarjottavista laskutustavoista. Alennus ei kuitenkaan perustu todelliseen kustannussäästöön, vaan on laskennallinen. Yhtiön asiakkaat ovat voineet valita neljä, kuusi tai kaksitoista laskutuskertaa vuodessa. Laskutuskertojen määrä ei vaikuta perusmaksun suuruuteen. E-laskutuksen valinneille asiakkaille perusmaksusta myönnettävä alennus ei määräydy laskutuskertakohtaisesti, vaan kuukausikohtaisesti. Myös muut kuin e-laskun valinneet asiakkaat ovat saaneet laskut maksutta riippumatta siitä, kuinka monta kertaa vuodessa lasku on heille toimitettu. Laskujen ja laskutustietojen maksuttomuutta koskevan vaatimuksen tarkoitus on taata loppuasiakkaiden tiedonsaanti, jotta he voivat seurata ja säädellä omaa energiankulutustaan. Tällä on vaikutusta energiatehokkuuteen.
7. Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.
8. Energiavirasto on esittänyt, että asiassa ei ole merkitystä sillä, perustuuko alennus tosiasialliseen tai laskennalliseen kustannussäästöön. Jos kustannussäästöillä olisi merkitystä alennuksen sallittavuuden kannalta, laskun maksuttomuutta koskevan säännöksen valvonta olisi käytännössä mahdotonta. Merkitystä ei ole myöskään sillä, myönnetäänkö alennus etukäteen yksilöidylle asiakasryhmälle. Laskun toimitustapaan perustuvat eri suuruiset perusmaksut ovat rinnastettavissa siihen tilanteeseen, että laskusta perittäisiin erikseen maksu sen toimitustavan perusteella. Oulun Sähkönmyynti Oy:n omaksuma alennuskäytäntö merkitsisi maksuttomuutta koskevan säännöksen kiertämistä. Loppuasiakkaan kannalta ei ole merkitystä sillä, onko laskusta peritty erillinen maksu vai onko perusmaksu suurempi sillä perusteella, että loppuasiakas on valinnut laskutustavaksi muun kuin e-laskun. Olennaista on hintaero eri laskutustapojen välillä riippumatta siitä, missä muodossa korkeampi maksu peritään muilta kuin e-laskuasiakkailta. Lopulta laskutuksen kulut joka tapauksessa kerätään asiakkailta veloitettavilla maksuilla. Sen lisäksi, että loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan ja näin edistää energiatehokkuutta, laskujen ja laskutustietojen maksuttomuuden tarkoitus on osaltaan myös vahvistaa kuluttajansuojaa. Energiaviraston omaksuma tulkinta varmistaa sen, että sähköisten palvelujen ulottumattomissa olevat ja usein myös heikoimmassa asemassa olevat loppuasiakkaat saavat sähkölaskunsa maksutta.
9. Muutoksenhaun kohteena olevan Energiaviraston päätöksen mukaan siltä osin kuin päätös koskee virheellisesti perittyjen maksujen palauttamista asiakkaille, päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Markkinaoikeus on 4.8.2017 antamallaan päätöksellä kieltänyt Energiaviraston päätöksen täytäntöönpanon muilta osin. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva määräys on voimassa siihen saakka, kunnes Oulun Sähkönmyynti Oy:n valitus on markkinaoikeudessa ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.
Sovellettavat oikeusohjeet
Unionin oikeus
10. Energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 11 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavat kaikki energiankulutusta koskevat laskunsa ja laskutustietonsa maksutta ja että loppukäyttäjät saavat myös kulutustietonsa asianmukaisella tavalla ja maksutta.
11. Energiatehokkuusdirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: "Tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, eivätkä ne estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia toimenpiteitä. Tällaisten toimenpiteiden on oltava yhteensopivia unionin oikeuden kanssa. Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään tiukemmista toimenpiteistä, jäsenvaltion on ilmoitettava tällainen lainsäädäntö komissiolle."
12. Energiatehokkuusdirektiivin liitteen VII (Tosiasialliseen kulutukseen perustuvia laskutusta ja laskutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset) kohdassa 1.1 on todettu seuraavaa: "Jotta loppukäyttäjät voisivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen olisi tapahduttava tosiasiallisen kulutuksen perusteella vähintään kerran vuodessa, ja laskutustiedot olisi pyynnöstä tai jos asiakkaat ovat valinneet sähköisen laskutuksen asetettava saataville vähintään neljännesvuosittain pyynnöstä, tai muutoin kaksi kertaa vuodessa."
13. Energiatehokkuusdirektiivin johdanto-osan kohdassa 20 todetaan muun ohella seuraavaa: "Yhteisen kehyksen olisi annettava jäsenvaltioille mahdollisuus sisällyttää kansalliseen järjestelmäänsä vaatimuksia, joilla tavoitellaan sosiaalisia päämääriä, etenkin sen varmistamiseksi, että myös heikossa asemassa olevat asiakkaat voivat hyötyä paremmasta energiatehokkuudesta."
14. Direktiivin johdanto-osan kohdassa 32 todetaan seuraavaa: "Direktiivien 2006/32/EY, 2009/72/EY ja 2009/73/EY mittaamista ja laskutusta koskevien säännösten vaikutus energiansäästöön on ollut rajallinen. Useissa unionin osissa nämä säännökset eivät ole johtaneet siihen, että asiakkaat saisivat ajantasaista tietoa energiankulutuksestaan, tai tosiasialliseen kulutukseen perustuvaan laskutukseen sellaisin väliajoin, jotka ovat selvitysten mukaan tarpeen, jotta asiakkaat voisivat säännellä energiankäyttöään. Kun on kyseessä sisätilojen lämmitys ja kuuman veden käyttö moniasuntoisissa rakennuksissa, näiden säännösten riittämätön selkeys on myös johtanut useisiin kansalaisten esittämiin valituksiin."
15. Johdanto-osan kohdassa 33 todetaan muun ohella seuraavaa: "Jotta parannettaisiin loppukäyttäjien mahdollisuuksia saada käyttäjäkohtaisen energiankulutuksensa mittaamis- ja laskutustietoja, pitäen mielessä mahdollisuudet, jotka liittyvät älykkäiden mittausjärjestelmien toteuttamiseen ja älykkäiden mittareiden käyttöönottoon jäsenvaltioissa, on tärkeää parantaa unionin oikeuden tätä alaa koskevien vaatimusten selkeyttä. [– –] On kuitenkin myös tarpeen selventää vaatimuksia, jotka koskevat tietojensaantia ja tosiasialliseen kulutukseen perustuvaa oikeudenmukaista ja täsmällistä laskutusta tapauksissa, joissa älykkäitä mittareita ei ole saatavilla vuoteen 2020 mennessä, myös silloin kun on kyseessä lämmityksen, jäähdytyksen ja kuuman veden käyttäjäkohtaisen kulutuksen mittaaminen ja laskutus moniasuntoisissa rakennuksissa, joihin toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai joissa on oma rakennukselle yhteinen lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmä."
16. Energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa koskevista komission ohjeista 6.11.2013 annetussa komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle COM(2013) 762 final todetaan kohdassa 2 muun ohella, että energiankulutusta koskeva tieto on kuluttajille olennaisen tärkeää heidän tehdessään harkittuja päätöksiä energiantoimituksesta ja -käytöstä. Siksi direktiivissä annetaan yksityiskohtaiset säännökset loppukäyttäjiin sovellettavasta mittauksesta ja laskutuksesta. Edellä mainitun tiedoksiannon kohdassa 3 todetaan muun ohella lisäksi, että energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa varten on laadittu seitsemän komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa, joissa selitetään yksityiskohtaisesti, miten tiettyjä direktiivin säännöksiä tulisi komission yksiköiden näkemyksen mukaan lukea ja soveltaa. Valmisteluasiakirjoilla ei muuteta direktiivin oikeusvaikutuksia eikä rajoiteta unionin tuomioistuimen direktiiviä koskevaa sitovaa tulkintaa. Tiedoksiannon mukaan valmisteluasiakirjoissa käsitellään sellaisia direktiivin kohtia, jotka ovat oikeudellisesti monitahoisia ja haasteellisia saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja joilla voidaan vaikuttaa suuresti energiatehokkuuteen.
17. Energiatehokkuusdirektiivin 9–11 artikloja (mittaus- ja laskutustiedot) koskevan valmisteluasiakirjan SWD(2013) 448 final 50–52 kohdat kuuluvat seuraavasti:
“50. Article 11(1) requires Member States to ensure that final customers receive all their consumption data as well as bills and billing information free of charge.
51. It follows that energy suppliers or other organisations must themselves bear the costs of producing and delivering bills and billing information to the final customers.
52. This does not rule out energy companies giving final customers a discount or bonus for opting for electronic bills and billing information."
Kansallinen oikeus
18. Energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä muun ohella muuttamalla sähkön vähittäismyyjän laskutusta koskevaa sähkömarkkinalain 69 §:ää, joka tulee sovellettavaksi markkinaoikeudessa nyt kysymyksessä olevassa asiassa. Sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentin mukaan sanotussa pykälässä tarkoitetut laskut sekä hinta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta. Lisäksi loppukäyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä. Sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentin osalta lain esitöissä (HE 182/2014 vp s. 34) on todettu seuraavaa: "Pykälän 5 momentissa on uusi säännös, jolla velvoitetaan antamaan pykälässä tarkoitetut laskut ja hinta- ja kulutustiedot loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta. Lisäksi säädetään velvoite laskujen ja kulutustietojen toimittamiseen loppukäyttäjän pyynnöstä sähköisesti. Sähköiseksi katsotaan esimerkiksi lasku sähköpostilla tai pankin e-lasku."
19. Sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentin kanssa yhteneväisesti säädetään energiatehokkuuslain 22 §:n 5 momentissa ja maakaasumarkkinalain 39 §:n 4 momentissa, joilla myös on osaltaan saatettu energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohta osaksi kansallista lainsäädäntöä.
20. Energiatehokkuuslain 22 §:n 5 momentin osalta lain esitöissä (HE 182/2014 vp s. 28) on todettu seuraavaa: "Pykälän viidennessä momentissa säädetään kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen laskujen ja kulutustietojen toimitus loppukäyttäjän pyynnöstä sähköiseksi. Jokaisen myyjän on siis mahdollistettava sähköinen laskujen ja kulutustietojen toimitus. Sähköiseksi katsotaan esimerkiksi lasku sähköpostilla tai pankin e-lasku. Laskussa on selvitettävä ymmärrettävästi, miten lasku muodostuu, erityisesti, jos lasku ei perustu tosiasialliseen kulutukseen. Kaikki pykälässä tarkoitetut laskut, hinnat ja laskutuksen perusteena olevat kulutustiedot on annettava loppukäyttäjälle maksutta. Maksuttomuus koskisi kaikkia laskujen ja tietojen toimitustapoja. Myös 25 §:n raportti tulisi toimittaa maksutta. Lisäpalveluista voisi laskuttaa kohtuullisen hinnaston mukaan."
21. Maakaasumarkkinalain 39 §:n 4 momentin osalta lain esitöissä (HE 50/2017 vp s. 98) on todettu seuraavaa: "Pykälän 4 momentissa on energiatehokkuusdirektiivistä johtuva säännös, jolla velvoitetaan antamaan pykälässä tarkoitetut laskut ja hinta- ja kulutustiedot loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta. Lisäksi säädettäisiin velvoite laskujen ja kulutustietojen toimittamiseen loppukäyttäjän pyynnöstä sähköisesti. Sähköiseksi katsotaan esimerkiksi lasku sähköpostilla tai pankin e-lasku."
Ennakkoratkaisupyynnön tarve
22. Markkinaoikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, salliiko sovellettava lainsäädäntö sähkön vähittäismyyjän antaa loppukäyttäjille alennusta sähkön perusmaksusta sillä perusteella, että loppukäyttäjä on valinnut laskun toimitustavaksi e-laskun. Edellä todetuin tavoin sekä energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohdassa että sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentissa säädetään, että laskut ja laskutusta koskevat tiedot on annettava loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta.
23. Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, merkitseekö e-laskutuksen valinneille asiakkaille annettava alennus perusmaksusta tosiasiallisesti sitä, että muut kuin e-laskutuksen valinneet loppukäyttäjät eivät saa laskua maksutta.
24. Energiavirasto on esittänyt, että laskun toimitustapaan perustuvat eri suuruiset perusmaksut ovat loppuasiakkaan kannalta vaikutukseltaan rinnastettavissa siihen tilanteeseen, että laskusta perittäisiin erikseen maksu sen toimitustavan perusteella. Oulun Sähkönmyynti Oy on puolestaan esittänyt, että kaikki yhtiön asiakkaat saavat sähkölaskunsa maksutta riippumatta siitä, minkä laskutustavan he ovat valinneet. Yhtiön mukaan laskun maksuttomuuden vaatimus ei merkitse sitä, että yhtiö ei voisi myöntää alennusta sähkön perusmaksusta e-laskutuksen valinneille asiakkaille.
25. Energiatehokkuusdirektiivin 9–11 artikloja koskevan komission valmisteluasiakirjan mukaan laskun ja laskutustietojen maksuttomuusvaatimus ei estä sitä, että sähkön vähittäismyyjä antaa loppukäyttäjille alennusta tai bonusta näiden valitessa sähköisen laskutuksen. Vaikka valmisteluasiakirja ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan mukainen sitova oikeuslähde eikä sillä muuteta direktiivin oikeusvaikutuksia, markkinaoikeus katsoo valmisteluasiakirjan kuitenkin osoittavan, että energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohtaa on mahdollista tulkita Oulun Sähkönmyynti Oy:n esittämällä tavalla sanamuodon mukaisesti siten, että vain laskun maksuttomuudella on merkitystä. Toisaalta on mahdollista Energiaviraston esittämin tavoin katsoa, että muun kuin e-laskun valinneen loppuasiakkaan kannalta korkeamman perusmaksun periminen ilman e-laskualennusta ei eroa vaikutukseltaan siitä, että asiakkaalta peritään erillinen maksu laskusta.
26. Toinen ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, seuraako energiatehokkuusdirektiivistä joitakin lisäedellytyksiä tällaisen alennuksen myöntämiselle siinä tapauksessa, että alennuksen myöntäminen e-laskutuksen valinneille loppukäyttäjille ei ole jo itsessään kiellettyä.
27. Oulun Sähkönmyynti Oy on muun ohella esittänyt, että sen perusmaksusta myöntämä alennus ei perustu e-laskutuksesta seuraavaan todelliseen kustannussäästöön, vaan on laskennallinen. Lisäksi perusmaksun suuruuteen ei vaikuta se, kuinka monta laskutuskertaa vuodessa asiakas on valinnut, vaan alennus määräytyy kuukausikohtaisesti. Yhtiö on vielä vedonnut siihen, että sen hinnastossa perusmaksu on ilmoitettu samansuuruisena ilman alennusta kaikille asiakkaille ja alennus myönnetään vasta myöhemmin sen jälkeen, kun asiakas on tehnyt pankkinsa kanssa e-laskutusta koskevan sopimuksen. Energiavirasto on puolestaan esittänyt, että asiassa ei ole merkitystä sillä, perustuuko alennus tosiasialliseen tai laskennalliseen kustannussäästöön tai myönnetäänkö alennus etukäteen yksilöidylle asiakasryhmälle.
28. Kolmas ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, seuraako unionin oikeudesta erityisiä vaatimuksia, jotka tulee ottaa huomioon energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohdan vastaisesti mahdollisesti perittyjen maksujen palauttamisesta määrättäessä. Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 9 §:n mukaan, jos joku rikkoo tai laiminlyö muun ohella sähkömarkkinalaissa säädettyjä velvoitteitaan, Energiaviraston on velvoitettava hänet korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä. Päätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin rikkomus tai laiminlyönti tulee korjata. Päätöksessä voidaan myös määrätä palauttamaan asiakkaalle virheellisesti peritty maksu, jos palautukseen ei sovelleta lain 14 §:ssä säädettyä palautusmenettelyä. Energiatehokkuusdirektiivin 13 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava säännöt muun ohella 11 artiklan nojalla annettujen kansallisten säännösten noudattamatta jättämiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Lisäksi 13 artiklassa säädetään muun ohella, että seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Markkinaoikeuden käsityksen mukaan maksun palauttamisessa ei kuitenkaan ole kysymys varsinaisesta seuraamuksesta, jota tarkoitetaan energiatehokkuusdirektiivin 13 artiklassa.
29. Markkinaoikeudella ei ole tiedossa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua direktiivin 2012/27/EU 11 artiklan 1 kohdan tulkinnasta. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että Suomen kansallisessa lainsäädännössä olisi tarkoitettu ottaa käyttöön tiukempia toimenpiteitä kuin mistä energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohdassa säädetään. Näin ollen vireillä olevassa asiassa perustellun ratkaisun antaminen edellyttää edellä mainitun säännöksen tulkintaa ja asiassa on siten tarpeen pyytää ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta.
30. Oulun Sähkömyynti Oy:lle ja Energiavirastolle on varattu tilaisuus lausua ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta.
Ennakkoratkaisukysymykset
31. Markkinaoikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun seuraavista kysymyksistä:
1. Onko energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 11 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että alennuksen myöntäminen sähkön perusmaksusta loppukäyttäjän valitseman laskutustavan perusteella merkitsee, että laskua ja laskutustietoja ei ole annettu maksutta muille kuin alennuksen saaville loppukäyttäjille?
2. Siinä tapauksessa, että vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on kielteinen ja edellä mainitun alennuksen myöntäminen saattaa olla sallittua, seuraako direktiivistä 2012/27/EU alennuksen sallittavuutta arvioitaessa huomioon otettavia erityisiä lisäedellytyksiä, kuten esimerkiksi vastaako alennus valitulla laskutustavalla saavutettavia kustannussäästöjä, onko alennus laskutuskertakohtainen vai ei tai voidaanko alennus kohdistaa sille loppukäyttäjäryhmälle, joka aikaansaa kustannussäästön laskutustapaa koskevalla valinnallaan?
3. Siinä tapauksessa, että ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetun alennuksen myöntäminen merkitsisi, että muilta kuin tietyn laskutustavan valinneilta loppukäyttäjiltä olisi peritty direktiivin 2012/27/EU 11 artiklan 1 kohdan vastaisesti maksuja, seuraako unionin oikeudesta erityisiä vaatimuksia, jotka tulee ottaa huomioon maksujen palauttamisesta määrättäessä?
32. Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun markkinaoikeus antaa lopullisen päätöksensä asiassa.
Muutoksenhaku
33. Tähän välipäätökseen ei saa hakea muutosta erikseen valittamalla.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Pertti Virtanen ja Markus Mattila