MAO:294/17

Kymenlaakson Sähköverkko Oy > Energiavirasto

sähkömarkkina-asia - vakiokorvaus - merikaapeli

Diaarinumero: 2015/796
Antopäivä: 1.6.2017

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Energiaviraston päätös 12.11.2015 dnro 793/420/2015

ASIAN TAUSTAA

Energiavirasto on sähkön loppukäyttäjän sähkönjakelun keskeytykseen Kotkan Vassaaressa 23.5.2014–25.5.2014 48 tunnin ja 4 minuutin ajaksi ja siitä maksettavaan vakiokorvaukseen liittyneen tutkintapyynnön perusteella antamassaan valituksenalaisessa päätöksessä 12.11.2015 dnro 793/420/2015 todennut, että sähkömarkkinalain 100 §:n mukaiselle vakiokorvauksesta vapautumiselle ei ole perusteita ja että Kymenlaakson Sähköverkko Oy on toiminut sähkömarkkinalain vastaisesti kieltäytyessään maksamasta vakiokorvausta.

Energiaviraston on velvoittanut Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n korjaavana toimenpiteenä suorittamaan sähkömarkkinalain 100 §:n 2 momentin mukainen korvaus ja antamaan kirjallinen selvitys vakiokorvauksen maksamisesta.

Markkinaoikeus on 25.1.2016 antamallaan päätöksellä numero 30/16 kieltänyt Energiaviraston päätöksen 12.11.2015 dnro 793/420/2015 täytäntöönpanon.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Kymenlaakson Sähköverkko Oy (jäljempänä myös valittaja) on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan Energiaviraston 12.11.2015 antaman päätöksen dnro 793/420/2015.

Lisäksi Kymenlaakson Sähköverkko Oy on vaatinut, että Energiavirasto velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 24.695 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Sähkönjakelun keskeytyksen on aiheuttanut merikaapelin

Kuusinen–Kuusalo vikaantuminen ruoppaustyön yhteydessä.

Ruoppauksen on suorittanut HaminaKotka Satama Oy:n toimeksiannosta ulkopuolinen urakoitsija. Ruoppauslautan jalat oli laskettu merikaapelin päälle ja tästä on aiheutunut vahinkoa kahdessa eri kohdassa. Vaurio on paikannettu noin kahdeksan ja puolen tunnin kuluttua sen alkamisesta. Kymenlaakson Sähköverkko Oy:llä on ollut kalusto yhden vauriokohdan korjaamiseen. Toisen kohdan korjaaminen on edellyttänyt tarvikkeiden hankkimista. Tarvikkeet on saatu paikalle seuraavana päivänä. Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n asiakkaita on tiedotettu vauriosta yhtiön kotisivulla ja tekstiviestipalvelulla.

Vakiokorvauksesta vapautumisen edellytyksiä on, että esteen poistamisen edellyttämät toimenpiteet edellyttäisivät kohtuuttoman korkean varautumistason ylläpitämistä tai kohtuuttoman suurten investointien tekemistä. Energiaviraston päätöksessä on tältä osin todettu, että valittaja on voinut kohtuudella ottaa huomioon toiminnassaan tapahtuneen ja olosuhteet huomioiden kyseisenlaiseen tapahtumaan varautumista ei voida pitää kohtuuttomana.

Valittajalla ei ole ollut mitään tietoa ruoppaustöiden suorittamisesta ennen kuin vika-automaatiosta on saatu tieto sähkönjakelun keskeytymisestä. Ruoppaustyön suorittaja tai tämän toimeksiantaja eivät olleet ottaneet yhteyttä tai ilmoittaneet aikomuksistaan suorittaa ruoppausta kaapelin lähistöllä. Valittaja on toimittanut kaapelin sijaintitiedot merenkulkulaitokselle ja kaapeli on ollut merkittynä merikarttaan. Kaapeli on lisäksi asianmukaisesti ja havaittavasti merkitty rannalle kyltein. Kaapelin laskeminen ja asettaminen meren pohjaan on suoritettu lupaehtojen mukaisesti.

Vahinkotapahtumien ennaltaehkäisemiseksi valittajalla on ollut sopimus kaapelinnäyttöpalveluista Johtotieto Oy:n kanssa ja lisäksi valittaja on mukana www.hengenvaara.fi -sivustolla.

Pelkkä korjauskaluston paikalle tulo tämänkaltaisissa kohteissa kestää useita tunteja. Vaurioitunut kaapeli on ollut hautautuneena merenpohjaan, jonka pohjasedimentin pölyävyys on viivästyttänyt vauriokohdan paikantamista. Vauriokohdan paikantamiseen on kulunut yli kahdeksan tuntia ja siihen olisi mennyt merkittävästi enemmän aikaa, jos ruoppausalus ei olisi ollut jo valmiiksi paikalla.

Jatkuva hälytysvalmius proomulle tai lautalle ja kaivurille tai nosturille, sukeltajille, kuljetuskalustolle, korjaushenkilökunnalle sekä materiaalintoimittajille olisi äärettömän kallista suhteessa siihen, että vastaavanlainen vahinko tapahtuu keskimäärin vain kerran viidessätoista vuodessa.

Keskeytyksen välttäminen ja vakiokorvausvelvoitteen laukaisevan tuntirajan alittaminen ei käytännössä ole mahdollista varautumiseen liittyvillä toimenpiteillä, ellei kohteeseen rakenneta suoraan varayhteyttä. Tällaisen yhteyden rakentaminen maksaisi 1,3 miljoonaa euroa. Vakiokorvauksen suuruus nyt käsiteltävässä olevassa tapauksessa on 40.000 euroa. Nyt vahingoittunut Kuusinen–Kuutsalo -kaapeli on ollut paikallaan noin 32 vuotta ja tämä on ensimmäinen kerta, kun se on vahingoittunut. Alueella sijaitseva merikaapeli Kuutsalo–Vassaari on vaurioitunut 29 vuoden aikana kerran. Toista reittiä kulkeva varayhteys ei ole sähkön loppukäyttäjien edun mukainen, koska se nostaisi merkittävästi saariston sähköistämiskustannuksia.

Vakiokorvausvelvollisuutta on Energiaviraston päätöksessä perusteltu myös sillä, että loppukäyttäjiä ei saa eriarvoistaa vallitsevien olosuhteiden vuoksi. Valittajan käsityksen mukaan saariston sähkönjakelun toimitusvarmuuden edellyttämä investointitaso syrjisi sellaisia loppukäyttäjiä, joiden käyttöpaikat eivät kyseisissä olosuhteissa sijaitse, mutta jotka viimekädessä joutuvat osaltaan vastaamaan kustannuksista. Lisäksi tulisi ottaa huomioon se, että käyttöpaikat Kuutsalon saaressa ovat pääsääntöisesti vapaa-ajan asuntoja.

Energiavirasto on päätöksessään todennut, että "Lain esitöissä on myös nimenomaisesti todettu, että jos keskeytys kestää pitkään, sähkönkäyttäjän kannalta ei voida pitää kohtuullisena, ettei hän saa keskeytyksen johdosta lainkaan hyvitystä. Näin ollen virasto katsoo, että vakiokorvauksen maksamatta jättämiselle ei ole perusteita." Tämä perustelu on vakiokorvauksen osalta väärä, sillä mainittuun seikkaan on viitattu sähkömarkkinalain verkkotoiminnan virhettä koskevan 97 §:n esitöissä. Tältä osin Energiavirasto on soveltanut väärää lainkohtaa.

Väärän lainkohdan soveltaminen on jo itsessään sellainen seikka, jonka perusteella Energiaviraston päätös tulisi kumota. Oikeudellisen harkinnan tulisi perustua kunkin pykälän esitöihin eikä perusteluita tule hakea tarkoituksenmukaisesti sellaisien säädösten esitöistä, jotka eivät ole asiaan soveltuvia. Valittajan oikeusturva edellyttää, että tehtäessä päätöstä sähkömarkkinalain 100 §:n mukaisesti, asia myös tosiasiallisesti ratkaistaan soveltamalla lain 100 §:ää.

Energiaviraston perustelu siitä, että tulkinnallisissa tilanteissa asia tulee ratkaista loppukäyttäjän hyväksi, ei perustu sähkömarkkinalakiin. Loppukäyttäjä tulee ottaa huomioon yhtenä osatekijänä, mutta tällaisen lakiin perustumattoman pääsäännön käyttäminen antaa perusteen epäillä Energiaviraston menetelleen hallintolain tarkoituksenmukaisuusvaatimuksen, luottamuksensuojan sekä yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti.

VASTAUS

Vaatimukset

Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Energiaviraston päätös on sähkömarkkinalain mukainen ja lopputulokseltaan oikea. Päätös on asianmukaisesti perusteltu eikä viittaus sähkömarkkinalain 97 §:ään ole virheellinen, koska lain esitöiden mukaan vakiokorvaus täydentää lain sähkönjakelun virhettä ja sopimusrikkomusta koskevia säädöksiä. Päätöksessä on sovellettu nimenomaan vakiokorvausta koskevaa sähkömarkkinalain 100 §:ää.

Vakiokorjausjärjestelmän tavoitteena on vahingonaiheuttajasta riippumattoman kaavamaisen korvausjärjestelmän luominen ja sähkön loppukäyttäjän oikeusaseman parantaminen sähkö toimittamisen keskeytystilanteessa. Sähkön loppukäyttäjälle taataan korvaus keskeytyksestä ilman että käyttäjän tarvitsee turvautua tuomioistuimeen korvauksen saamiseksi. Vakiokorvausvelvollisuudesta vapautuminen on poikkeuksellista ja sitä koskevia vaatimuksia tulee tulkita tiukasti. Vakiokorvausvelvollisuutta arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, minkälaisessa käytössä sähkönkäyttöpaikka on. Sähkön loppukäyttäjiä ei tule asettaa vallitsevien olosuhteiden perusteella eriarvoiseen asemaan.

Vakiokorvauksesta vapautuminen edellyttää sähkömarkkinalain 100 §:n 1 momentin mukaan kolmen edellytyksen täyttymistä ja jakeluverkonhaltijalla on todistustaakka näiden edellytysten täyttymisestä.

Vakiokorvausvelvollisuudesta vapautumiselle on edellytyksenä ensinnäkin se, että keskeytyksen aiheuttava tapahtuma on jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Toinen edellytys on se, että este on sellainen, ettei jakeluverkonhaltijan voida kohtuudella edellyttää ottavan sitä huomioon toiminnassaan. Kolmas edellytys on, että jakeluverkonhaltija ei kaikkea huolellisuutta noudattaen ole voinut välttää estettä tai sen seurauksia.

Vakiokorvauksesta vapautumisen edellytykset eivät tapauksessa ole täyttyneet toisen edellytyksen osalta. Koska kaikkien kolmen edellytyksen olisi tullut täyttyä, Energiaviraston on tullut ratkaista asia päätöksestä ilmenevällä tavalla.

Valittajan verkkoalue koostuu merkittäviltä osin saaristo-olosuhteista ja sillä on yhteensä 59 kilometriä vesistökaapelia. Vesistökaapelien määrä huomioon ottaen valittajan on tullut ottaa kyseisenlaisen vahingon mahdollisuus huomioon toiminnassaan. Saaristo-olosuhteissa vesistökaapelin vaurioitumista ruoppaustyön yhteydessä ei voida pitää poikkeuksellisena. Valittaja ei ole myöskään kiistänyt, ettei se olisi voinut ottaa toiminnassaan huomioon merikaapelin katkeamista.

Valittaja on verkonhaltijana varautunut korjaamaan kyseessä olevat vahingot varastoimalla osan korjaustarvikkeita ja varmistamalla korjaustoimenpiteisiin tarvittavan ulkopuolisen avun. Tällä seikalla sekä sillä, minkälaisiin toimenpiteisiin ja millä aikataululla verkonhaltija on ryhtynyt toimenpiteisiin, ei ole merkitystä arvioitaessa, olisiko verkonhaltija voinut ottaa huomioon kyseisenlaisen vahingon toiminnassaan.

Varautumisen kohtuuttomuutta arvioidaan kyseessä olevan tapahtuman poikkeuksellisen luonteen tai harvinaisuuden perusteella. Vaikka kyseinen kaapeli on valittajan mukaan vaurioitunut vain kahdesti sen pitoaikana, ei sitä, että vesistökaapeli vaurioituu ruoppauksen johdosta voida pitää poikkeuksellisena, kun saaristo-olosuhteissa säännönmukaisesti suoritetaan ruoppaustöitä.

Virasto ei voi määrätä siitä, miten eri verkonhaltijat konkreettisesti varautuvat sähkönjakelun keskeytyksiin. Tämä seikka jää verkonhaltijan itse arvioitavaksi. Tässä tapauksessa verkonhaltijalla on ollut korjausvalmius yhden vikakohdan korjaamiseen. Energiaviraston näkemyksen mukaan verkko-olosuhteet sekä vesistökaapelin määrä ja kyseisen vaurioituneen kaapelin ikä huomioon ottaen, ei voitane pitää kohtuuttomana varautumistasona useamman kuin yhden vikakohdan korjaamiseen tarvittavan korjausmateriaalin varastoimista. Varastossa oleville korjausmateriaaleille on saatavilla tuotto Energiaviraston valvontamenetelmissä.

Asian arvioinnissa on otettava huomioon myös se, että verkonhaltija voi vaatia vahingon aiheuttajalta korvausta tämän aiheuttamasta vahingosta eikä viraston näkemyksen mukaan mikään estä vaatimasta korvausta myös verkonhaltijalle aiheutuneista vakiokorvauskuluista.

VASTASELITYS

Valittaja on esittänyt, että vakiokorvausvelvollisuus saattaa ulkopuolisen aiheuttaman vahingon yhteydessä syntyä vain, jos verkonhaltija ei ole riittävällä ja asianmukaisella tavalla varautunut tällaisten vahinkotapahtumien ennalta ehkäisemiseen tai syntyneiden vahinkojen korjaamiseen.

Varautumisvaatimusten kohtuullisuutta on arvioitava sen mukaan, mikä on verkonhaltijan kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaista ja kohtuullista sähkönjakelun keskeytyksettömyyden varmistamiseksi ja verkkonsa kehittämiseksi. Vakiokorvauksen osalta ei tarkastella sitä, mikä tuntimäärä on loppukäyttäjän kannalta kohtuuton, koska vakiokorvauksen osalta on määritelty yksityiskohtaiset tuntirajat. Energiavirasto on kuitenkin perustanut päätöksensä muun ohella siihen, että keskeytys on ollut pitkä, joten olisi kohtuutonta, jos loppukäyttäjä ei saisi korvausta. Tällainen tulkinta liittyy sähkömarkkinalain virhettä koskevaan säädökseen, ei vakiokorvaukseen.

Tulkintarajan sille, mitä voidaan kohtuudella edellyttää otettavan toiminnassa huomioon asettaa taloudellinen tarkoituksenmukaisuus. Valittajan toiminta on täyttänyt tämän tarkoituksenmukaisuuden, eikä sen yli meneviä toimia voida edellyttää. Näin ollen myös vapautumisperuste vakiokorvausvelvoitteen osalta on täyttynyt.

Loppukäyttäjänkin kannalta on oltava jokin raja verkonhaltijan varautumistasolle ja investoinneille, koska loppukäyttäjät maksavat esimerkiksi varayhteysinvestoinnin käyttö- ja kunnossapitokustannuksineen Energiaviraston hyväksyminen kohtuullisine tuottoineen.

Vahinkotapahtuman ehkäisemiseen ja syntyneiden vahinkojen korjaamiseen on varauduttu riittävästi ja asianmukaisella tavalla. Tämän on myös Energiavirasto todennut katsoessaan, että kolmas vapautumisperuste on täyttynyt.

MUUT KIRJELMÄT

Energiavirasto on antanut lisälausuman.

ASIAN SUULLINEN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Asiassa on 22.11.2016 järjestetty valmisteluistunto.

Markkinaoikeus on toimittanut 16.12.2016 asiassa suullisen käsittelyn, jossa asianosaiset ovat esittäneet puheenvuoronsa, on otettu vastaan asiakirjatodistelu ja kuultu todistelutarkoituksessa Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n nimeämänä asiantuntijana LL:sta ja todistajina KH:stä, HN:tä ja TH:sta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oikeusohjeet

Sähkömarkkinalain 100 §:n 1 momentin mukaan loppukäyttäjällä on ilman eri vaatimusta oikeus sähkönjakelun tai sähköntoimituksen yhtäjaksoisen keskeytymisen perusteella vakiokorvaukseen, jos jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä, joka toimittaa sähköä loppukäyttäjille kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen sähköverkon kautta, ei osoita, että sähkönjakelun tai sähköntoimituksen keskeytyminen johtuu hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta esteestä, jota hänen ei kohtuudella voida edellyttää ottavan huomioon toiminnassaan ja jonka seurauksia hän ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää tai voittaa.

Aiempaa sähkömarkkinalain vakiokorvausvelvollisuutta koskevan hallituksen esityksen (HE 218/2002 s. 29) mukaan tavoitteena on ensinnäkin parantaa sähkönkäyttäjien oikeusasemaa sähkön toimituksen keskeytystilanteissa, koska nykyinen sähköntoimituksen virheeseen perustuva korvausjärjestelmä ei ole pystynyt riittävästi täyttämään siihen asetettuja odotuksia sähkön toimituksen keskeytysten haittojen hyvittämiseksi sähkönkäyttäjille.

Sähkömarkkinalain 100 §:n 1 momentin esitöiden (HE 20/2013 vp s. 133–136) mukaan jakeluverkonhaltija on tuottamuksesta riippumatta velvollinen suorittamaan loppukäyttäjälle vakiokorvauksen keskeytystilanteissa, joissa pykälässä asetetut keskeytysajat ylittyvät. Korvausvelvollisuudesta vapautuminen tulee kysymykseen vain poikkeustapauksissa. Säännöksessä asetetaan korvausvelvollisuudesta vapautumiselle kolme edellytystä. Näiden kaikkien on täytyttävä, jotta jakeluverkonhaltija välttyisi suorittamasta vakiokorvausta. Jakeluverkonhaltijalla on todistustaakka siitä, että vastuuvapauden edellytykset ovat käsillä.

Korvausvelvollisuudesta vapautumiselle on esitöiden mukaan ensinnäkin edellytyksenä, että keskeytyksen aiheuttava tapahtuma on jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Tämä merkitsee, että seikat, jotka voidaan lukea jakeluverkonhaltijan omaan vaikutuspiiriin, aiheuttavat hänelle lähtökohtaisesti aina 100 §:ssä tarkoitetun korvausvastuun.

Toinen korvausvelvollisuudesta vapautumisen edellytys on, että este — sen lisäksi, että se on jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella — on sellainen, ettei jakeluverkonhaltijan voida kohtuudella edellyttää ottavan sitä huomioon toiminnassaan.

Esitöissä on edelleen todettu, että vallitsevista olosuhteista riippuu luonnollisesti suuressa määrin, mitä tapahtumia jakeluverkonhaltijan tai vähittäismyyjän on toiminnassaan otettava huomioon. Jakeluverkkotoimintaan liittyy usein esiintyviä ja tyypillisiä riskejä, jotka verkonhaltijan on säännönmukaisesti otettava huomioon toiminnassaan sekä pyrittävä ennalta ehkäisemään niiden vaikutusten toteutumista tai varautumaan asianmukaisesti niiden aiheuttamien vahinkotapahtumien vaikutusten korjaamiseen. Sähköntoimituksen keskeytyksettömyyttä ei ole mahdollista toteuttaa jakeluverkoissa eikä kaikkien mahdollisten varautumiskeinojen käyttäminen keskeytyksettömän verkkopalvelun turvaamiseksi ole taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Tämän vuoksi säännöksessä ehdotetaan, että korvausvelvollisuuden vapautumisen edellytykset täyttyvät tältä osin, jos esteen poistamisen edellyttämät toimenpiteet edellyttäisivät kohtuuttoman korkean varautumistason ylläpitämistä tai kohtuuttoman suurten investointien tekemistä vahinkotapahtuman välttämiseksi tapahtuman poikkeukselliseen luonteeseen tai harvinaisuuteen verrattuna.

Esitöiden mukaan sääolosuhteiden seurauksena syntyvät keskeytykset ovat tyypillisiä jakeluverkkotoimintaan liittyviä keskeytystapahtumia. Esimerkiksi myrskytuuli, salamointi, tulva tai puiden oksille satava lumi voivat johtaa sähköverkkojen ja niiden osien vaurioitumiseen siten, että seurauksena on sähkönjakelun keskeytyminen. Vaikka sääolosuhteiden aiheuttamien keskeytysten taustalla olevat luonnonilmiöt ovat jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, sääolosuhteiden aiheuttamat vahingot ovat luonteeltaan jakeluverkkotoiminnalle tyypillisiä tapahtumia. Sama koskee myös eläinten sähköverkoille aiheuttamia vahinkoja ja niiden seurauksina syntyviä sähkönjakelun keskeytymisiä. Siksi jakeluverkonhaltijan voidaan kohtuudella edellyttää varautuvan hyvin korkealla varautumisasteella niiden aiheuttamien keskeytysten ennalta ehkäisemiseen sekä niiden väistämättä verkkopalveluun aiheuttamien keskeytysten korjaamiseen siltä osin kuin ne eivät ole täysin poikkeuksellisia Suomen olosuhteissa.

Esitöissä on edelleen todettu, että jakeluverkonhaltijan asiakkaiden tai ulkopuolisten tahojen toiminta saattaa aiheuttaa verkkopalvelun keskeytyksen. Verkonhaltijan asiakas on saattanut kytkeä verkkoon sähkölaitteen, joka aiheuttaa verkkopalvelun keskeytymisen. Verkko saattaa vioittua myös ulkopuolisen työkoneen huolimattomasta käsittelystä tai ulkopuolisen tahon verkkoon kohdistamasta vahingonteosta tai tuhotyöstä. Nämä keskeytykset ovat periaatteessa seurausta ulkopuolisten tahojen itsenäisestä toiminnasta, eivätkä sellaisina kuulu verkonhaltijan kontrollipiiriin. Jakeluverkonhaltija voi omalla toiminnallaan kuitenkin vaikuttaa tällaisissa tapauksissa siihen, että keskeytysvahinkoja ei pääsisi syntymään esimerkiksi asettamalla ehtoja tai antamalla ohjeita verkkoon liitettäväksi hyväksyttävistä laitteista sekä suojaamalla verkkonsa laitteistoja asianmukaisilla suojaustavoilla. Verkonhaltijan asiakkaiden ja ulkopuolisten aiheuttamien keskeytysten voidaan usein katsoa jäävän jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle, mutta tällaisessakin tapauksessa velvollisuus vakiokorvauksen maksamiseen saattaa syntyä sillä perusteella, että verkonhaltija ei ole riittävällä ja asianmukaisella tavalla varautunut tällaisten vahinkotapahtumien ennalta ehkäisemiseen tai syntyneiden vahinkotapahtumien korjaamiseen.

Esitöiden mukaan kolmas korvausvelvollisuudesta vapautumisen edellytys on, että jakeluverkonhaltija ei kaikkea huolellisuutta noudattaen ole voinut välttää eikä voittaa estettä tai sen seurauksia. Säännöksessä mainitaan tässä yhteydessä ainoastaan esteen seuraukset, mutta on silti selvää, että jakeluverkonhaltija ei voi vapautua korvausvelvollisuudesta, jos hän samaa huolellisuutta noudattaen olisi voinut poistaa sähkönjakelun keskeytyksen perustana oleva esteen. Esteen välttäminen voi olla mahdollista joko ryhtymällä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin vahinkotapahtuman torjumiseksi tai tällaisten tapahtumien seurausten välttämiseksi taikka yrittämällä korjata tapahtuman seuraukset sen jälkeen kun se on sattunut. Jakeluverkonhaltijan on niin ikään mahdollisuuksien mukaan pyrittävä voittamaan ne tapahtumat, jotka aiheuttavat sähkönjakelun keskeytyksen.

Esitöissä on vielä todettu, että säännöksessä tarkoitettu korvausvelvollisuus voi jäädä syntymättä, jos sähkönjakelun voidaan todeta keskeytyneen sellaisen tapahtuman seurauksena, jonka ehkäiseminen ennalta tai sen poistaminen ei ole ollut mahdotonta, jos se kuitenkin olisi objektiivisesti katsoen vaatinut verkonhaltijalta selvästi kohtuutonta panosta saavutettavaan hyötyyn nähden. Esimerkkinä tällaisesta kohtuuttomasta panoksesta saavutettavaan hyötyyn verrattuna voidaan mainita verkonhaltijan palveluksessa olevien työntekijöiden hengen tai turvallisuuden vaarantaminen. Vastaavalla tavalla säännöksessä ei myöskään edellytetä, että esteen tai sen seurausten välttämisen tai torjumisen olisi oltava suorastaan mahdotonta, jotta korvausvelvollisuudesta vapautuminen tulisi kysymykseen. Asettamalla kuitenkin verkonhaltijan vastuusta vapautumiselle edellytys, ettei hän olisi voinut välttää tai voittaa esteen seurauksia kaikkea huolellisuutta noudattaen, on haluttu korostaa korkeaa vaatimustasoa niille toimenpiteille, joilla pyritään ehkäisemään verkkopalvelun keskeytykset ennalta sekä toimenpiteille, joilla pyritään voittamaan verkkopalvelun keskeytyksen aiheuttaneet tapahtumat.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sähkönjakelun keskeytyksestä Kotkan Vassaaressa 23.5.2014–25.5.2014. Saadun selvityksen mukaan keskeytyksen on aiheuttanut merikaapelin Kuusinen–Kuusalo vaurioituminen ruoppauksen yhteydessä. Ruoppauslautan jalat on laskettu merikaapelin päälle ja tästä on aiheutunut kaapelivaurio kahdessa eri kohdassa. Asiassa on lisäksi selvitetty sähkönjakelun keskeytymisen jälkeinen tapahtumien kulku ja ne toimet, joihin Kymenlaakson Sähköverkko Oy on ryhtynyt varautuakseen merikaapeleiden katkeamiseen, kuten tarvikkeiden varastointi, tiedot kaapelista merikortissa sekä kaapelinäyttöpalvelun hankinta.

Asiassa on näin ollen ratkaistavana se, onko merikaapelin vaurioituminen edellä todetulla tavalla ja Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n varautuminen edellä mainitun tyyppiseen vahinkoon ollut tuolloin vallinneissa olosuhteissa sellaista, että sähkömarkkinalain 100 §:n 1 momentin mukaiset vakiokorvausvelvollisuudesta vapautumisen perusteet ovat täyttyneet. Tältä osin on ensin arvioitava, miten poikkeuksellisesta tai harvinaisesta tapahtumasta on kysymys, kun merikaapeli vaurioituu ruoppaustyön takia.

Merikaapelin vaurioituminen

Merikaapelivauriot ovat todistaja LL:sen markkinaoikeudessa kertoman mukaan 95 prosenttisesti ihmisen mekaanisesti esimerkiksi ankkuroinnin yhteydessä aiheuttamia. Merikaapelivaurioita tapahtuu Suomessa LL:sen arvion mukaan noin neljän tai viiden vuoden välein.

Todistaja KH:sen markkinaoikeudessa kertoman mukaan merikaapelivauriot ovat hyvin harvinaisia. Esimerkiksi Ruotsin ja Suomen väliseen merikaapeliin on tullut kaksi vikaa 30 vuodessa, joiden molempien syynä on ollut laivan ankkuri. Todistajan tekemän kyselyn perusteella rannikkoalueilla tai järviseudulla toimiville sähkönsiirtoyhtiöille on laskennallisesti sattunut 10 kilometrin pituiselle vedenalaiselle kaapelille yksi vika sadassa vuodessa. Meri- ja vesikaapeleita on katkennut yksi tai kaksi vuotta kohden Suomessa. Todistajan mukaan näissä vahingoissa ovat mukana myös pienjännitekaapelit, joita ei asenneta merikaapeleiden tapaan.

Todistaja HN kertoi markkinaoikeudessa, että yleisimmin vaurion merikaapelille aiheuttaa ulkopuolinen taho.

Markkinaoikeus katsoo esitetyn näytön perusteella, että merikaapeli voi vaurioitua lähinnä ulkopuolisesta syystä, ihmisen toiminnan aiheuttamana. Siten merikaapelin vaurioituminen laivaväylän ruoppaustöiden yhteydessä on ollut tyypillinen merikaapelivahinko eikä tapahtumaa voida pitää tällä perusteella mitenkään poikkeuksellisena. Esitetyn näytön perusteella erilaisia meri- ja vesistökaapeleiden vaurioitumisia sattuu Suomessa yksi tai kaksi vuotta kohden. Vahingot ovat siten harvinaisia, mutta eivät täysin poikkeuksellisia.

Oikeudellinen arviointi

Vakiokorvauksesta vapautuminen edellyttää sähkömarkkinalain 100 §:n 1 momentin esitöiden mukaan kaikkien momentissa mainittujen edellytysten täyttymistä. Sähköntoimituksen keskeytymisen on siten tullut johtua Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta esteestä, jota yhtiön ei kohtuudella voida edellyttää ottavan huomioon toiminnassaan ja jonka seurauksia yhtiö ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää tai voittaa.

Sähkömarkkinalaissa ja sen esitöissä ei ole otettu mitään kantaa meri- tai vesistökaapeleiden vaurioitumiseen eikä tähän liittyvään vakiokorvausvelvollisuuteen. Markkinaoikeus katsoo edellä todetun huomioon ottaen, että ei ole perusteita arvioida vakiokorvausvelvollisuutta ja siitä vapautumisen edellytysten täyttymistä merikaapeleiden osalta maalla sijaitsevasta sähköverkosta poikkeavalla tavalla.

Markkinaoikeus katsoo, että merikaapelin katkeaminen ulkopuolisen ruoppausyhtiön toimesta on vahinkotapahtumana ollut verkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolinen sähkönjakelun este. Saadun selvityksen mukaan verkonhaltija on huolehtinut kaapelin merkitsemisestä merikorttiin ja hankkinut kaapelinnäyttöpalvelun, josta alueella ruoppaus- tai muita tekevä yritys olisi voinut saada lisätietoa kaapelin sijainnista. Näin ollen sen on katsottava noudattaneen kaikkea vaadittavaa huolellisuutta vahingon välttämiseksi. Asiassa on siten vielä arvioitava, olisiko verkonhaltija voinut ottaa sähkönjakelun estymisen kuvatulla tavalla kohtuudella huomioon toiminnassaan.

Sähkömarkkinalain esitöissä on edellä todetuin tavoin katsottu vakiokorvausvelvollisuuden syntyvän erilaisten sääilmiöiden, kuten myrskyjen seurauksena. Verkonhaltijoiden on edellytetty varautuvan hyvin korkealla varautumisasteella tällaisten sääilmiöiden aiheuttamien keskeytysten ennalta ehkäisemiseen sekä niiden väistämättä verkkopalveluun aiheuttamien keskeytysten korjaamiseen siltä osin kuin ne eivät ole täysin poikkeuksellisia. Nyt kysymyksessä oleva tilanne, jossa merikaapeli katkeaa ruoppaustyön seurauksena, ei ole ollut täysin poikkeuksellinen, vaan saadun selvityksen mukaan tavanomainen merikaapelin vaurioitumistapahtuma. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että myös tällaisen merikaapelivahingon osalta voidaan verkonhaltijalta edellyttää hyvin korkeata varautumisastetta ja vastaavasti vakiokorvauksesta vapautumiselle asetettavan kynnyksen on oltava korkealla.

Sähkömarkkinalain esitöissä on edellä todetuin tavoin todettu, että kysymyksessä on tuottamuksesta riippumaton vakiokorvaus ja korvausvelvollisuudesta voi vapautua vain poikkeustapauksissa. Toisaalta esitöissä on todettu, että korvausvelvollisuus voi jäädä syntymättä, vaikka tapahtuman ehkäiseminen ennalta tai sen poistaminen ei ole ollut mahdotonta, jos se kuitenkin olisi objektiivisesti katsoen vaatinut verkonhaltijalta selvästi kohtuutonta panosta saavutettavaan hyötyyn nähden.

Esillä olevassa tapauksessa vakiokorvauksen määräksi on arvioitu 40.000 euroa, mutta pitempään kestänyt katkos sähkönjakelussa olisi johtanut suurempaan korvaukseen. Verkonhaltijalta saadun selvityksen mukaan varayhteyden eli toista kautta kulkevan merikaapelin asentamisesta olisi aiheuttanut noin 1.300.000 euron kustannukset. Markkinaoikeus toteaa, että vakiokorvauksen määrä olisi joka tapauksessa ollut merkittävästi alhaisempi kuin nämä kustannukset.

Markkinaoikeus katsoo, että vakiokorvauksesta vapautumista puoltavaa se, että varayhteyden rakentamisen kustannukset olisivat olleet merkittävät. Tältä osin on kuitenkin otettava huomioon se, että potentiaalinen vakiokorvaus on kustannuksiin verrattuna varsin vähäinen, joten kysymyksessä on myös jakeluverkkoyhtiön tietoisesta valinnasta varayhteyden rakentamisen ja mahdollisen vakiokorvausvelvollisuuden välillä. Vakiokorvausvelvollisuutta tukee erityisesti se, että kysymyksessä on ollut tyypillinen merikaapelin vahingoittumistapahtuma. Tällaiset vauriot ovat edellä todetuin tavoin harvinaisia, mutta eivät täysin poikkeuksellisia.

Kun kokonaisarvioinnissa otetaan vielä huomioon lain tarkoitus ja erilaisia sähköverkonasiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimus, markkinaoikeus katsoo, että valittaja ei ole osoittanut, että vakiokorvauksesta vapautumiselle olisi sähkömarkkinalaissa mainitut perusteet. Näin ollen valitus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan muutoin siltä osin kuin lain 1 luvun 2 §:ssä mainituissa laeissa ei toisin säädetä, kilpailu- ja valvonta-asiat käsitellään markkinaoikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeuden 25.1.2016 numerolla 30/16 antama päätös Energiaviraston päätöksen 12.11.2015 dnro 793/420/2015 täytäntöönpanon kieltämisestä raukeaa.

MUUTOKSENHAKU

Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 37 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola ja markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen ja Ville Parkkari.

HUOMAA

Päätöksestä on valitettu. Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto- oikeudesta.

 
Julkaistu 6.6.2017